KAUPUNKIESITTEIDEN GRAAFINEN SUUNNITTELU

Transkriptio

1 Kari Sipilä KAUPUNKIESITTEIDEN GRAAFINEN SUUNNITTELU Ylivieskan kaupunki Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Mediatekniikan koulutusohjelma Helmikuu 2009

2 TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Aika Tekijä/tekijät Tekniikan toimipiste, Kari Sipilä Ylivieskan yksikkö Koulutusohjelma Mediatekniikan koulutusohjelma Työn nimi Kaupunkiesitteiden graafinen suunnittelu esimerkkinä Ylivieskan kaupunki Työn ohjaaja Sivumäärä Fil. lis. Maarit Tammisto Työelämäohjaaja Ylivieskan kaupunginsihteeri Tapani Vierimaa Työn tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa Ylivieskan kaupungille uudet kaupunkiesitteet vanhentuneiden korvaajiksi. Lisäksi työn tavoitteena oli uudistaa kaupungin tienvarsimainokset. Esitteitä tehtiin kaksi kokonaan erilaista. Pienempi lehtinen on muutamaan lauseeseen ja kuvaan koottu tiivistetty kaupunkikatsaus, joka tehtiin sekä suomen-, että englannin kielisenä. Isommassa esitteessä on paljon enemmän Ylivieskaa kuvaavia ja siitä kertovia kuvia sekä tekstejä. Tienvarsimainoksia tehtiin jokaiseen mainostauluun erilainen, mutta saman teeman ympärillä oleva mainos. Työssä suunniteltiin esitteiden ulkoasu pitäen tarkasti mielessä niiden kohderyhmä. Erityisesti työssä panostettiin valokuviin, sillä varsinkin isommassa esitteessä ne olivat avainasemassa. Suuret kuvat ihmisistä heidän tehdessä omaa työtään herättävät lukijan mielenkiinnon ja niitä käytettiinkin isommassa julkaisussa paljon. Tienvarsimainoksien kuvien ja sloganien vuorovaikutuksilla yhdistettiin pienten lasten yrittämistä liike-elämän yrittämiseen. Asiasanat Julkaisun suunnittelu, taitto, sommittelu, luettavuus, värit, väripsykologia, valokuvat julkaisussa.

3 ABSTRACT CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Central Ostrobothnia University Date Author Kari Sipilä Department of Technology, Ylivieska Degree programme Media technology Name of thesis Planning of visual style and content - Case Ylivieska Instructor Tapani Vierimaa Pages Supervisor Lic. Phil. Maarit Tammisto The goal of work was to design and put into practice new publications to Ylivieska to replace the old ones. The goal was also to make billboards around the town. I made two publications: smaller and larger versions. The smaller one is only a summary from Ylivieska with few pictures and sentences. From that publication also English version is available. The bigger publication has many pictures more and tells a whole story about Ylivieska. I made three different billboards around the town, but eneryone of those are from same theme. While planning the publications important thing was target group. Especially I paid attention to big photographs from people doing their jobs because those are the most important thing on publications when it is made for human beings. The billboards' slogan and pictures of children incorporates kids' trying and companys. Key words Publication designing, layout, composition, legibility, colors, colorpsychology, photographs in document.

4 ESIPUHE Sain tämän työn filosofian lisensiaatti Maarit Tammiston kerrottua Ylivieskan kaupungin tarjoavan opiskelijalle mahdollisuutta tehdä opinnäytetyönä kaupunkiesitteet. Tartuin heti tilaisuuteen ja tapaamiset alkoivat työn tilaajan, Ylivieskan kaupunginsihteeri Tapani Vierimaan sekä Ylivieskan teknologiakylä YTEK Oy:n markkinointipäällikkö Jukka Saarelan kanssa. Haluaisin kiittää heitä loistavista ohjeistaan, ei pelkästään opinnäytetyön osalta, vaan koko loppuelämääni ajatellen. Opinnäytetyö kokoaa kaikki opinnot yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka ymmärtää vasta työtä tehdessään. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun, Ylivieskan tekniikan yksikön opettajia ja heidän antamia oppejaan. Erityisesti opettajista haluan kiittää viestinnän yliopettajaa Maarit Tammistoa tuesta ja avusta opinnäytetyön jokaisessa vaiheessa. Opinnäytetyöni on sijoittunut elämäni parhaisiin hetkiin jättäen hyviä muistoja jokaiselta yritysvierailulta ja kuvauskeikalta. Olen aina mieltänyt opinnäytetyön valmistuvien opiskelijoiden tekemisiksi, mutta nyt huomaan että olen itsekin yksi heistä! Olen koko opinnäytetyön valmistusprosessin ajan saanut seurata ja todistaa maailman suurinta ihmettä: kehitystä, syntymää ja kasvua. Suurimmat kiitokset kuuluvat avopuolisolleni Minnalle: Kiitos jaksamisestasi sekä rakkaasta Nilo-pojastamme. Ylivieskassa Kari Sipilä

5 KÄSITTEEN MÄÄRITTELYT Anfangi = Sanan ensimmäinen kirjain, joka on painettu suuremmalla kirjainkoolla, kuin sanan muut kirjaimet (Koskinen 2001, 79). Antiikva = Kirjaintyyli, jossa kirjaimissa on vaakasuorat pääteviivat. Lisäksi kirjaimet ovat kaksivahvuisia siten, että vasemmalta oikealle luettaessa alaspäin suuntautuvat viivat ovat paksumpia ja ylöspäin suuntautuvat ohuempia. (Itkonen 2005, 72.) Gemena = Pienaakkonen (Korpela 2004). Groteski = Päätteetön kirjaintyyli, jonka kirjaimet ovat lähes tasapaksuja (Itkonen 2005, 73). Kapiteeli = Kirjainten esitystyyli, jossa pienaakkoset ovat pienennetty versio suurakkosista (Korpela 2004). Versaali = Suuraakkonen (Korpela 2004).

6 TIIVISTELMÄ ABSTRACT KÄSITTEEN MÄÄRITTELYT ESIPUHE SISÄLLYS 1 JOHDANTO 2 LUETTAVUUS ON AVAIN KIINNOSTAVUUTEEN 2.1 Kirjaimista kokonaisuus 2.2 Palstan muotoseikat 3 GRAAFISEN SUUNNITTELUN PERUSTEET 3.1 Pisteestä pintaan 3.2 Sommitelman painopisteet 3.3 Julkaisun taittotyylit 3.4 Kuva sommitelmassa 3.5 Julkaisun kansilehti 4 VÄRIÄ MAAILMAAN 4.1 Additiivinen ja subtraktiivinen sekoitustapa 4.2 Väripsykologiset tekijät 4.3 Värien harmoniaa 5 TULOKSET JA POHDINTA LÄHTEET LIITTEET

7 1 1 JOHDANTO Opinnäytetyöni aiheena oli kaupunkiesitteiden graafinen suunnittelu Ylivieskan kaupungille. Voimassa olevat esitteet sisälsivät vanhentunutta tietoa ja kuvista lukija osasi päätellä, että kyseessä on usean vuoden vanha kaupunkiesite. Kaupunkiin muuttavalle kaupunkiesite on ensimmäisiä kosketuksia asuinpaikkaansa, joten sen kuuluisi olla ensilaatuista jälkeä. Tavoitteena oli uudistaa kaupunkiesitteiden ilme nykyaikaiseksi ja keskittyä erityisesti laadukkaaseen kuvitukseen. kaupunkiesite sekä suomen- Lisäksi että tavoitteena oli englanninkielisenä. tehdä pienempi, tiivistetty Kaupunkiesitteiden lisäksi opinnäytetyöhöni kuului tienvarsimainoksen suunnittelu. Nykyinen tienvarsimainos oli jo muutaman vuoden vanha ja hieman sekava, eikä niinkään kaupunkia kuvaava. Tienvarsimainos jää jokaisen ohikulkevan mieleen, joten uudistuvan ja kehittyvän kaupungin mainetta hamuavan Ylivieskan tienvarsimainokset täytyy uusia määräajoin. Henkilökohtaiseksi tavoitteekseni asetin laadukkaat julkaisut, jotka toimisivat myös tulevaisuuden käyntikorttinani työelämään. Tärkein asia, jota opinnäytetyöltäni halusin oli kasata vuosien mittaan opitut asiat yhteen nippuun ja syventää entisestään niitä. Sain tehdä opinnäytetyöni alan ammattilaisten ohjauksessa, joten mahdollisuudet olivat loistavat saada välitöntä ja suoraa palautetta, mitä pitäisi tehdä toisin työn onnistumiseksi erinomaisella tasolla. Pienemmän esitteen sivukooksi sovittiin A5 pystysuuntaisesti, eli 148 x 210mm ja sivumääräksi kahdeksan sivua. Isomman esitteen sivukooksi muodostui A4 pystysuuntaisesti, eli 210 x 297mm sivumäärän ollessa 12. Tienvarsimainoksien kooksi selvitettiin 2750 x 8540mm. Esitteiden ja tienvarsimainosten suunnittelun vaikeimmiksi ongelmiksi muodostuivat kohderyhmän hahmottaminen ja sitä miellyttävät julkaisut. Miten tehdä sellainen julkaisu, joka ei ärsytä ketään, vaan miellyttää edes jossain määrin jokaista? Haasteena oli myös materiaalin hankkiminen ja erityisesti sen suuri määrä. Kuvia ja tekstejä monelta eri osa-

8 2 alueelta ei yhdessä kuukaudessa kasaan saada. Haasteena opinnäytetyössäni oli myös se, että esitteen täytyi olla miellyttävä monen eri tahon silmin. Julkaisujen suunnittelu oli suurin osa opinnäytetyöni suorittamista. Useiden paperille piirrettyjen versioiden ja asiakastapaamisien jälkeen oli aika siirtyä käytännön työhön. Valokuvattavaa oli ympäri kaupunkia ja tekstit hankin eri alojen ammattilaisilta. Töiden runsautta ei kannattanut jäädä harmittelemaan, sillä opinnäytetyön suorittamiseen kuuluu myös käytännön osuus ja siihen kuuluukin kulua aikaa. Mielipiteet olivat tärkein keino kehittää julkaisuja ammattimaisemmiksi. Virheistään oppii ja hyvin suoritetusta työstään saa lisää intoa jatkaa eteenpäin. Tienvarsimainoksia päätettiin tehdä kolme erilaista, sillä kustannukset eivät nousisi kolmeen samanlaiseen verrattuna lainkaan. Tienvarsimainokset olivat kaikki samantyylisiä luoden yhteneväisyyttä kaupunkikuvaan. Mainokset olivat yksinkertaisia, joissa esiintyi valkoisella taustavärillä vasemmassa laidassa lapsia ja oikealla slogan. Yksinkertaisuutta pidettiin valttina, sillä mainosta ennättää ihastelemaan ohiajettaessa vain muutaman sekunnin ajan. Perehdyin opinnäytetyössäni tarkemmin kolmeen pääaiheeseen. Ensimmäisenä käsitellään luettavuutta, joka on mielestäni yksi tärkeimmistä julkaisun ominaisuuksista. Toisena pääaiheena on julkaisun sommitelmalliset seikat, kuten tasapainolinja sekä kuvien merkitys sommitelmassa. Kolmas pohdittava asia on värien merkitys ihmisiin ja heidän toimintaansa. Lopuksi pohditaan työn kulkua kokonaisuudessaan sekä julkaisujen laatua.

9 3 2 LUETTAVUUS ON AVAIN KIINNOSTAVUUTEEN Itkosen mukaan teksti muodostuu typografisista, tekstin ulkoasullisista tekijöistä, joiden perusteella teksti saa ominaisuuden nimeltä luettavuus. Taitavasti käytettynä typografisilla tekijöillä saadaan aikaan mielenkiintoinen ulkoasu julkaisulle. (Itkonen 2006, 72.) 2.1 Kirjaimista kokonaisuus Poole toteaa, että kirjaimet voidaan jakaa kahteen pääryhmään, jotka ovat antiikva ja groteski. Antiikvat ovat kirjaimia, joiden päissä on vaakasuorat päätteet ja kirjaimien paksuus vaihtelee. Groteskit puolestaan ovat tasapaksuja, päätteettömiä kirjaimia. (Poole 2005.) Esitteissä ja tienvarsimainoksissa käytettiin kumpaakin kirjaintyyppiä niille sopivissa paikoissa. KUVIO 1. Antiikvan(Poor Richard) ja groteskin(verdana) kirjaintyypin esimerkit. Itkosen mukaan kirjaimelta halutaan helppolukuisuutta, jotta lukukokemus olisi mahdollisimman miellyttävä. Helppolukuinen kirjain on riittävän leveä, sillä liian kapea

10 4 kirjain tekee sanoista litistyneen näköisiä ja niitä on vaikea lukea. Kirjain ei saa myöskään olla liian laiha, sillä lukijalle ei muodostu miellyttävää kontrastin tunnetta, kun se painetaan valkoiselle paperille. Mikäli kirjain on epätavallisen muotoinen tuttuihin kirjaintyyppeihin verrattuna, lukeminen pysähtelee. Helppolukuisuus perustuu riittävän erilaisiin kirjaimiin. Kirjaintyypin ollessa antiikva, sen paksuusvaihtelu ei saa olla liian suuri, sillä se alkaa sirittää silmissä. (Itkonen 2006, ) Tutkimuksessa todettiin, että esitteiden leipäteksteissä käytetty Poor Richard -fontti on helppolukuinen kirjaintyyppi. Kirjainten paksuusvaihtelu on minimaalista, mutta luo kuitenkin vaihtelevuuden tunnetta. Poor Richard -fontti on hieman tavallisiin ja totuttuihin kirjaimiin verrattuna erilainen, muttei silti haittaa lukemista. Fontin erilaisuus tuo esitteisiin haluttua nuorekkuutta ja uutta ilmettä. Tienvarsimainoksien sloganeissa käytetty Verdana-fontti on melko leveä ja paksu kirjaintyyppi, minkä ansiosta se on helppolukuista. Pesonen ja Tarvainen kirjoittavat, että antiikvoja kirjaintyyppejä pidetään yleisesti helppolukuisina, joten niitä käytetään leipäteksteissä. Antiikvoja luettaessa niiden kirjainpäätteet ohjaavat silmää pysymään oikealla rivillä ja lisäksi kirjaimet eroavat toisistaan huomattavasti. Groteskit puolestaan soveltuvat leipätekstiä lyhyempiin, huomiota herättävämpiin tekstiosioihin kuten otsikoihin ja sloganeihin. (Pesonen & Tarvainen 2003, 29.) Näiden perustelujen vuoksi esitteissä käytetään leipätekstin fonttina antiikvaa Poor Richard -fonttia ja tienvarsimainoksen sloganin fonttina groteskia Verdanafonttia. Sloganissa silmä ei tarvitse ohjausta seuraavalle riville sen lyhyyden vuoksi. Päätteetön Verdana-fontti sopii hyvin tienvarsimainokseen sen helppolukuisuuden ja selkeyden vuoksi. Tienvarsimainoksen ohi ajettaessa ei autoilijalla ole aikaa lukea slogania kuin pari sekuntia, joten fontin on oltava helppolukuista. Esitteissä palstalla voi olla useita kymmeniä rivejä, jolloin Poor Richard -fontin päätteet ohjaavat lukijan silmää pysymään oikealla rivillä. Itkosen mukaan helppolukuisuutta tavoiteltaessa versaaleja, eli suuraakkosia kuuluisi välttää. Niitä käytettäessä kirjaimet eivät ole tarpeeksi erilaisia ja niiden tunnistus hidastuu koska tasakorkeat kirjaimet eivät luo totuttuja kirjaimien korkeusvaihteluja. Usein tekstiä korostetaan virheellisesti versaaleilla, mutta parempi tapa gemenoiden, eli pienaakkosten korostamiseen on lihavointi. (Itkonen 2006, ) Sekä molemmissa esitteissä, että tienvarsimainoksissa Ylivieska-sanan fontti on päätteellinen Trajan Pro -fontti. Trajan Pro fontti on tyypiltään kapiteeli, joten sekä pien- että suuraakkoset ovat versaaleja, mutta

11 5 suuraakkoset erottuvat hieman suurempana kuin pienaakkoset. Esitteiden kansilehtien Ylivieska-otsikkoon valittiin päätteellinen fontti tuomaan hieman särmää ja nuorekkuutta esitteisiin. Esitteiden fontteihin ei käytetty graafista ohjeistusta, vaan Ylivieska-otsikko oli tarkoitus kirjoittaa versaalein, selkein fontein. Trajan Pro -fontti sopi hyvin tähän tarkoitukseen. Itkonen kirjoittaa kirjaimen koon olevan yksi tärkeimmistä tekijöistä luettavuuden kannalta. Kirjainkoon yksikkö on piste, joka vastaa 0,353 millimetriä. Yleisimpiä kirjainkokoja ovat 9-12 pistettä. Oikea kirjainkoko määräytyy kirjaintyypin, palstaleveyden sekä kohderyhmän ikäluokan perusteella. (Itkonen 2006, ) Esitteissä käytettiin leipätekstin kirjainkokona 12 pistettä. 12 pisteen kirjainkoko Poor Richard -fontilla on sopiva laajalle kohderyhmälle, sillä tarkkanäköisemmille se ei ole liian huutava, mutta heikkonäköisemmätkin sen näkevät. Tienvarsimainoksissa käytettiin todella suurta kirjainkokoa, jotta teksti varmasti näkyisi ohiajaville, eikä sommitelmassa ollut muita elementtejä, jotka rajoittaisivat kirjainkokoa. Poolen mukaan luettavuuteen liittyy myös kirjaintyypin x-korkeus. Yläpidennykseksi kutsutaan kirjaimen keskilinjan ylittävää osaa ja alapidennykseksi perusviivan alittavaa osaa (KUVIO 2). Sellaiset kirjaimet, joissa ei ole ylä- tai alapidennyksiä, edustavat kirjaintyypin x-korkeutta. Tällaisia kirjaimia ovat esimerkiksi u, s ja x. Mikäli kirjaintyypissä on suuri x-korkeus, se muuttuu vaikeasti luettavaksi pienen korkeusvaihtelun vuoksi. (Poole 2005.) Esitteiden leipäteksteissä käytetyssä Poor Richard fontissa on pieni x-korkeus (KUVIO 1), jonka vuoksi kirjainkoon täytyy olla melko iso, jotta x-kirjaimet näkyisivät hyvin. Kirjaimien suuri korkeusvaihtelu tuo miellyttävää kontrastia tekstiin ja on piristävän näköinen pitkissä leipäteksteissä. Tienvarsimainoksien sloganeissa käytetyssä Verdana-fontissa on puolestaan melko suuri x-korkeus. Suuren xkorkeuden omaavan kirjaimen ulkoasua ei tarvitse opetella, vaan ala- ja yläpidennykset löytyvät läheltä x-kirjainten äärilaitoja. Huovila kirjoittaa, että anfangit sekä erottavat, että opastavat lukijaa. Anfangi voidaan esittää joko nostettuna tai tasattuna. Nostetun anfangin alareuna tasataan ensimmäisen tekstirivin alareunan kanssa ja upotetun anfangin yläreuna tasataan ensimmäisen tekstirivin kanssa. Nostettu anfangi erottaa hyvin kappaleen alkukohdan, kun puolestaan upotettu anfangi säilyttää palstan muodon tasapainoisempana. (Huovila 2006, )

12 6 Kummassakin esitteessä käytettiin anfangeja. Pienemmässä esitteessä lukija tietää jo ensivilkaisun jälkeen, mistä teksti alkaa. Isommassa esitteessä haluttiin säilyttää palstojen tasapainoisuus, mutta kuitenkin erottaa tekstin alkukohta, joten julkaisussa käytettiin upotettuja anfangeja. KUVIO 2. Kirjainten x-korkeuden määrittely sekä ala- ja yläpidennykset (mukaillen Poole 2005.) 2.2 Palstan muotoseikat Itkosen mielestä ihminen lukee siten, että sen silmä tekee pieniä, 5-10 merkin hyppäyksiä. Rivin ihannepituus on merkkiä, mikä vastaa silmän 6-12 nopeaa pysähdystä. Maksimipituus riville on 90 merkkiä. Tämän rajan ylittyessä silmä ei välttämättä löydä rivinvaihdossa takaisin oikean rivin alkuun. Rivin minimipituus on merkkiä. Sitä kapeammilla riveillä lukijan silmä joutuu tekemään liikaa hyppäyksiä rivien välillä. Liian kapea palsta aiheuttaa myös ylimääräisiä reikiä tasapalstaukseen. (Itkonen 2006, ) Pienemmässä esitteessä palstan leveys vaihteli 25:stä 65:een johtuen esitteen pienestä koosta ja tekstille varatun grafiikka-alueen kaarevuudesta. Kun rivillä on vain 25 merkkiä, vastaa se suomen kielessä yleensä 2-3 sanaa. Esitteen joillakin riveillä sanat ovat pitkiä ja sanoja joudutaan tavuttamaan usealla peräkkäisellä rivillä, jotta välttyisi liian isoilta aukoilta sanojen välissä. Isommassa kaupunkiesitteessä otin palstaleveyden tarkemmin huomioon jo ennen ensimmäistäkään kuvaa ja tuloksena onkin keskimäärin 50 merkin palstaleveys. Palstaleveyden ollessa 50 merkkiä päätteellinen fontti luo kehykset rivin yläja alareunaan, mikä helpottaa rivillä pysymistä.

13 7 Itkonen toteaa, että käytetyimmät palstan muodot ovat oikean reunan liehu ja tasapalsta. Lyhyellä rivillä tasapalstassa saattaa muodostua pitkiä tyhjiä välejä johtuen vähäisestä sanavälien määrästä. Liehupalstaa käytettäessä tyhjä tila jää tapauksesta riippuen joko oikealle tai vasemmalle, joten se soveltuu paremmin kapealle palstalle. (Itkonen 2006, 8081.) Kummassakin esitteessä käytettiin tasapalstausta, vaikka pienemmän esitteen ongelmakohdaksi muodostunut kapea palsta olisikin Itkosen mukaan kannattanut tehdä oikean- tai vasemman reunan liehulla. Tekstien kaarevat grafiikka-alueet kuitenkin pakottivat käyttämään tasapalstausta ja se on yksi esitteitä ja niiden eri sivuja yhdistävistä typografisista tekijöistä. Inkisen mukaan tasapalstauksessa kumpikin reuna tasataan, joten tyhjä tila on jaoteltava joko merkki- tai sanaväleihin. Pienikin merkkivälien vaihtelu saattaa olla silmiinpistävää. Kapealla tasapalstalla sanaväleihin sijoitettu tyhjä tila muodostuu ongelmaksi, sillä sanavälien vaihtelu saattaa vaikeuttaa lukunautintoa. Tällöin tavutus paikkaa suurimpia aukkoja palstassa. (Inkinen 2008.) Pienemmän esitteen kapealla palstalla jouduttiin pienentämään sanaväliä, jotta aukot tekstissä vähenisivät. Lukeminen oli ennen korjauksia katkonaista jatkuvien sanojen tavutuksien ja suurien sanavälien johdosta. Itkonen kirjoittaa rivivälin olevan suoraan verrannollinen rivin pituuteen. Lyhyellä rivin pituudella käytetään pientä, yleensä 2-3 pistettä kirjainkokoa suurempaa riviväliä. Liian suurta riviväliä käytettäessä palstan eheys rikkoutuu ja tilaa menee turhaan hukkaan. Pitemmillä rivipituuksilla käytetään 3-4 pistettä kirjainkokoa suurempaa riviväliä. Suurempaa riviväliä täytyy käyttää leveäpalstaisessa tekstissä sen raskaslukuisuuden vuoksi. Suurempi riviväli myös auttaa lukijaa löytämään oikean rivin alun. Myös kirjaintyypin suuri x-korkeus saattaa johtaa rivivälin kasvattamiseen. (Itkonen 2006, 7778.) Pienemmässä esitteessä käytettiin kapeiden palstojen riveillä 14 pisteen riviväliä, minkä johdosta teksti on miellyttävän yhteinäisen näköinen, eikä silmän tarvitse ottaa isoja harppauksia rivien välillä. Yhdellä pienemmän esitteen aukeamalla on 65 merkin rivipituus, missä rivivälinä käytettiin 15 pistettä. Teksti on tuolla aukeamalla ilmavaa johtuen paitsi isommasta rivivälistä, myös tyhjästä tilasta tekstin ympärillä. Isommassa esitteessä käytettiin 3 pistettä kirjainkokoa suurempaa riviväliä, mikä toi ilmavuutta ja helppolukuisuutta tekstiin. Vaikka palsta on melko leveä, se ei tarvitse 15 pistettä isompaa riviväliä johtuen Poor Richard -fontin pienestä x-korkeudesta.

14 8 3 GRAAFISEN SUUNNITTELUN PERUSTEET Pesonen ja Tarvainen toteavat, että graafisella suunnittelulla ja sen toteutuksella pyritään helpottamaan viestin perillemenoa. Julkaisun tehtävä on antaa viestille kasvot, tehdä näkymätön näkyväksi. Graafisen ulkoasun kuuluisi jo itsessään kertoa, mistä julkaisu kertoo. Hyvä julkaisu noudattaa jatkuvuutta, eikä niinkään keksi aina uutta ja muutu julkaisujen välillä. (Pesonen & Tarvainen 2003, 2.) Tutkimuksessa suunniteltiin kokonaan uusi graafinen ilme kaupunkiesitteille, sillä kaupunki halusi uudistaa ilmettään. Julkaisut pyrittiin pitämään mahdollisimman yksinkertaisina, jotta viesti olisi helppo ymmärtää vastaanottajasta riippumatta. Jatkuvuutta esitteiden välillä edustivat toistuvat kaarevat grafiikat sekä samat fontit kaikissa julkaisuissa. Pienemmän esitteen keltainen väri toistuu julkaisun jokaisella aukeamalla muistuttaen kansilehden aurinkoisuudesta (LIITE 3). Pesosen ja Tarvaisen mukaan ennen julkaisun suunnittelua täytyy selvittää kohderyhmä, jolle julkaisu tehdään. Mitä kohderyhmä arvostaa ja mikä heitä kiinnostaa? Julkaisu on sitä helpompi suunnitella, mitä suppeampi kohderyhmä on. Selvitettävänä ennen julkaisun tekemistä on myös se, mitä siltä halutaan, mikä on sen tehtävä? (Pesonen & Tarvainen 2003, 2-3.) Julkaisujen kohderyhmä on laaja, sillä niin esitteet kuin tienvarsimainoksetkin tavoittavat kaikenlaisia ihmisiä. Tästä johtuen mitään tyylillisiä leikittelyjä ei voitu käyttää, sillä julkaisujen täytyi miellyttää kaikenikäisiä ihmisiä. Esimerkiksi esitteiden tekstien koon suhteen jouduttiin tekemään kompromisseja, joka aiheutti ristiriitaisuutta esitteen perimmäiseen tavoitteeseen, joka oli nuorentaa esitteiden ja samalla koko Ylivieskan ilmettä. Valokuvat pienistä lapsista ja heidän ilmeistään ovat neutraali ratkaisu tuomaan jokaiselle lukijalle iloisen mielen sekä positiivisen vaikutelman myös julkaisuista. 3.1 Pisteestä pintaan Kuvapinnalla on voi olla useita erilaisia muotoja, joista yksinkertaisin on piste. Vierekkäin samassa linjassa kulkevat pisteet mielletään viivaksi. Jokaisella muodolla on oma luonteensa. Vaakasuora viiva koetaan rauhalliseksi, sillä se muistuttaa horisonttilinjaa, johon ihmissilmä hakeutuu lepäämään. Vino viiva vaikuttaa voimakasliikkeiseltä, kuin se

15 9 kaatuisi. Viivalla voi hyvin jakaa eri pintoja toisistaan. Pinta on kuvakentässä oleva alue, joka voi olla pelkistetty geometrinen muoto, kuten ympyrä tai kolmio. Pinnat voidaan erotella taustastaan esimerkiksi niiden täyttöväreillä tai ääriviivoilla. (Pesonen & Tarvainen 2003, 59.) Pienemmässä esitteessä tekstin taustagrafiikka erotettiin muusta taustasta toisella värillä tai reunaviivalla. Kumpaakin esitettä yhdistävänä tekijänä ovat kaarevat pinnat jokaisella aukeamalla. Isommassa esitteessä kaarevat linjat rikkovat samalla suorakulmion muotoisia kuvien reunoista muodostuvia pintoja. 3.2 Sommitelman painopisteet Painotuotteen sisältöelementit jaetaan aktiivisiin ja passiivisiin elementteihin. Aktiivisia elementtejä ovat esimerkiksi kuvat, pääotsikot ja anfangit. Passiivisia elementtejä ovat leipätekstit ja tyhjä tila. (Koskinen 2001, ) Painotuotteessa katse hakeutuu aina ensin aktiivisiin sisältöelementteihin. Niitä järkevästi sommittelemalla saadaan aikaan tasapainoinen ja johdonmukainen julkaisu. Pesonen ja Tarvainen kirjoittavat, että kultaista leikkausta eli kultaista suhdetta käytettiin jo antiikin Kreikassa ja Egyptissä, jossa jumalalliset temppelit rakennettiin kultaisen suhteen mukaan (Pesonen & Tarvainen 2003, 63-64). Nykyään kultaista leikkausta käytetään graafisessa suunnittelussa tasapainolinjan määrittelemiseen, jonka avulla eri elementit voidaan sommitella oikeaan kohtaan julkaisussa. Kultaisen suhteen määritelmä on seuraava: jana jaetaan kahteen osaan siten, että suuremman osan suhde pienempään on sama kuin koko janan suhde suurempaan osaan (Pesonen & Tarvainen 2003, 61). Loirin mukaan sommittelun selkärankana toimii tasapainolinja(kuvio 3), jolle kuuluisi sommitella jokin julkaisun elementeistä muodostuva horisontaalinen linja. Aktiivisten elementtien ollessa julkaisun keskellä, tulee siitä pysähtynyt ja jopa tylsä vaikutelma. Suorakulmion muotoisella kuvapinnalla tasapainolinja ei ole aivan keskellä, vaan hieman sen yläpuolella. (Loiri 1998, 62.) Julkaisut suunnitellaan aina aukeama kerrallaan ja tasapainolinjaa hyödyntämällä saadaan ryhdikäs ja juhlava vaikutelma koko julkaisusta. Esitteissä tasapainolinjalla on aina jokin tärkeä elementti tai sen raja.

16 10 Isomman esitteen kansisivulla Ylivieska-otsikko on tasapainolinjalla, mikä tekee sivulle paljon vauhdikkaamman tunnelman verrattuna sellaiseen, jossa otsikko olisi keskellä sivua. Ensimmäisellä aukeamalla kaupunginjohtajan käsi lepää tasapainolinjalla. Kolmannella, urheiluaukeamalla jääkiekko- ja ravikuvan välinen raja sekä jalkapalloilijoiden kasvot ovat tasapainolinjalla. Pienemmässä esitteessä kansikuvan lapsen kasvot, ensimmäisen aukeaman puiden latvat ja toisen aukeaman kaide ovat tasapainolinjalla. Tienvarsimainoksissa tasapainolinja kulkee lapsien kasvojen kohdalla, mihin myös sloganit on sommiteltu. KUVIO 3. Kuvapinnan tasapainolinjan määrittely (mukaillen Loiri 1998, 62.) Wiio toteaa, että silmäkameroita käyttäen on havaittu, ettei katse viivy aukeaman jokaisessa kohdassa yhtä pitkää aikaa. Katse kiinnittyy aluksi vasempaan yläkulmaan ja spiraalimaisella pyörähdyksellä silmäilee koko aukeaman etsien aktiivisia sisältöelementtejä ja vasta tämän jälkeen alkaa lukeminen. (Wiio 2000, 135.) Pienemmässä esitteessä ensimmäisen ja toisen aukeaman kuvien reunat kulkevat katseen kulkureittiä pitkin.

17 11 KUVIO 4. Katseen kulku painetulla pinnalla (mukaillen Wiio 2000, 134.) 3.3 Julkaisun taittotyylit Loiri toteaa, että julkaisun perustaittotyylejä ovat staattinen ja dynaaminen. Staattisessa taittotyylissä elementit sijoitetaan symmetrisesti ja samantyylisesti joka sivulle. Dynaamisia taittotyylejä ovat epäsymmetrinen, vapaamuotoinen ja diagonaalitaitto. (Loiri 1999, 74.) Pienemmässä esitteessä käytettiin dynaamisia taittotyylejä. Isommassa esitteessä käytettiin staattista taittotyyliä sommittelemalla aktiiviset elementit aukeamittain symmetrisesti. Koskisen mukaan taittopohjaan sijoitettavien elementtien symmetrisiä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi pystysuora ja vaakasuora symmetria. Pystysuorassa symmetriassa elementit on sijoiteltu keskilinjan oikealle ja vasemmalle puolelle keskitetysti. Vaakasuorassa symmetriassa puolestaan elementit ovat horisontaalisen linjan ylä- ja alapuolella keskitetysti. Symmetrinen sommittelu luo juhlavan ja arvokkaan vaikutelman. Pystysuora

18 12 sommittelu edustaa voimaa ja kehitystä ja sen huomioarvo onkin suurempi vaakasuoraan sommitelmaan verrattuna. Ympyrän muotoon sommitellut elementit symboloivat liikettä. Epäsymmetrinen sommitelma houkuttelee lukijaa tutustumaan julkaisuun ja antaa viestin lähettäjästä modernin vaikutelman. (Koskinen 2001, 65.) Pienemmän esitteen pienen paperikoon vuoksi kuva- ja tekstimäärä jätettiin pieneksi ja liikettä pyrittiin saamaan kaarevilla grafiikoilla. Isompaan esitteeseen haluttiin arvokkaampi vaikutelma ja vauhdikkuus aukeamille toteutettiin valokuvilla. Aktiiviset elementit on sijoitettu aukeamille joko horisontaalisestitai vertikaalisesti keskitetysti. Tämä luo tasapainoisen ja juhlavan vaikutelman esitteestä. Ylivieskan kaupunkia ja kulttuuria edustavien aukeamien sommitelma on vertikaalisesti symmetrinen, joka tuo niihin erityistä rauhallisuutta ja arvokkuutta. Esimerkiksi urheilu- ja elinkeinoaukeamille horisontaalinen symmetria toimii paremmin tuoden eloisuutta ja vauhtia sommitelmaan. 3.4 Kuva sommitelmassa Loiri kertoo, että kuvan tehtävä sommitelmassa on tukea tekstiä ja jossain tapauksessa tuoda jopa uusi näkökulma aiheeseen. Kuva valitaan jutun aiheeseen sopivaksi, eikä sen pitäisi olla pelkkä koriste. Kun julkaisuun valitaan kuvaa, on päätettävä sen painoarvo. Onko kuva pääasia vai tehokeino, mikä sen tehtävä on? (Loiri 1999, ) Pienessä esitteessä kuvien määrää rajoitti paperikoko, minkä vuoksi julkaisuun toteutettiin vain yksi kuva aihetta kohden. Kuvat esittelivät lukijalle sen aiheen, josta teksti kertoi. Isommassa esitteessä kuvakerronta on paljon syvällisempää. Pientä esitettä pidempien tekstiosuuksien vuoksi aiheeseen liittyviä kuviakin sommiteltiin enemmän julkaisuun. Viestin vastaanottajan lukiessa tekstiä muodostuu eri paikoista ja asioista mielikuva, minkä samalla kohdalla oleva kuva täydentää. Esimerkiksi kulttuuriaukeamalla maitokannumuseosta kertovan tekstin kohdalla on kuva kaapista, jossa on vanhoja maitokannuja. Aukeamittain on helposti havaittavissa aukeaman pääkuva niiden kokojen perusteella.

19 13 Koskisen mukaan sisältöelementeistä kuvalla on aina suurin painoarvo. Kuva on se, mihin ihmissilmä tarttuu ensimmäisenä. Kuvalla on sitä suurempi huomioarvo, mitä suurempi se on. Tuotekuvat saavat paremman huomioarvon, mikäli siinä on ihmisiä ja lähikuva ihmisestä on kiinnostavampi kuin ryhmäkuva. Sisältöelementeillä pitää olla yhteys toisiinsa ja niiden pitää tukea toisiaan, jotta asiasta saadaan vakuuttava vaikutelma. (Koskinen 2001, ) Esitteisiin kuvia otettaessa teemana pidettiin ihmisiä työssään. Tavoitteena työssä oli ensin herättää lukijan mielenkiinto aukeamia kuvaavilla ihmisläheisillä valokuvilla, mikä innostaisi lukijan perehtymään tarkemmin esitteeseen. Isommassa esitteessä käytettiin jokaisella aukeamalla yhtä suurempaa kuvaa, jossa esittäytyy aukeaman pääaihe. Ensimmäisen aukeaman panoraamakuva näyttää kaupungin keskustan, aukeaman ydinasian Ylivieskan kaupungin. Toisella aukeamalla panoraamakuva syksyisestä joen ympäristöstä kirkkoineen ja Kotiseutupolkuineen kertoo kulttuurielämästä kaupungissa. Kolmannen aukeaman jännittynyt jalkapallo-ottelun tunnelma välittyy lukijalle hetkessä, mutta toinen toistaan hauskempi ilme jalkapalloilijoiden kasvoilla saa lukijan viipymään pitemmän aikaa liikunta-aukeamalla. Seuraavan aukeaman pääkuvassa hoidetaan nukkea, mikä kertoo kyseessä olevan koulutustilanne. Aukeaman pääkuvaa vahvistaa siitä otetut värit taustagrafiikkaan. Viimeisellä aukeamalla kuva hitsaajasta paljastaa aukeaman kertovan Ylivieskan elinkeinoelämästä. Esitteiden kuvat eivät olisi läheskään niin kiinnostavia, mikäli niissä ei esiintyisi ihminen. Pelkkä tyhjän jalkapallokentän kuva olisi tylsä ja viestittäisi lukijalle väärän mielikuvan aiheesta. 3.5 Julkaisun kansilehti Rantasen mukaan julkaisun kansilehti on koko julkaisun tärkein sivu. Se edustaa koko julkaisua ja antaa siitä esimakua, tyylinäytteen. Kansilehden tehtävä on myydä koko julkaisu, joten sen täytyy olla mielenkiintoa herättävä ja tyylikäs. Julkaisun kansilehti on lupauksia antava. Se antaa ensivaikutelman siitä, minkälainen visuaalinen ulkoasu koko julkaisulla on. Kannessa oleva kuva tai grafiikka on lupaus sisällöstä, mikä täytyy myös

20 14 täyttää. (Rantanen 2007, ) Pienemmässä esitteessä lukijalle välittyy kansikuvan kesäisestä tytöstä aurinkoinen ja iloinen tunnelma. Myös esitteen visuaalinen ilme kaarineen esitellään jo kansiaukeamalla, mikä säilyy läpi koko julkaisun. Lukijan nähdessä lopuksi takakannen, se muistuttaa etukannen kukkaisesta maisemasta ja kuvat sekä grafiikka yhtenevät ympyrä sulkeutuu. Isossa esitteessä etukannessa on kollaasi, kokoelma pieniä kuvia. Kuvat ovat samoista henkilöistä ja tapahtumista, kuin esitteen aukeamillakin. Kannessa luvataan kuvilla esitteen sisältävän laadukkaita, ihmisläheisiä kuvia. Esitteen grafiikkaa kaarevine linjoineen ja värit harmonioineen tulevat esille ennen kansisivun aukaisuakaan. Takakansi ei isossa esitteessä ole etukannen kanssa yhtenevä, mutta antaa lukijalle viimeisen viestin kaupungista täällä tapahtuu. Tienvarsimainokset ovat kaupungin kansikuva. Niissä luvataan kaupungissa olevan niin asumisen-, elämisen- kuin yrittämisenkin iloa mikä näkyy myös kuvissa esiintyvien lasten ilmeistä. Tienvarsimainoksilla pyrittiin saamaan kaupunkiin saapuvalle autoilijalle positiivinen mielikuva Ylivieskasta.

21 15 4 VÄRIÄ MAAILMAAN Rihlaman mukaan kilometrin sekuntinopeudella etenevä valo on aaltoliikkeenä etenevää sähkömagneettista säteilyä. Näkyvän valon aallonpituusalueella värähtelevä aallonpituus tulkitaan sitä vastaavana värinä. (Rihlama 1997, 10.) Värit tuovat julkaisuun eloa ja värejä oikein yhdistämällä saadaan viestin vastaanottajalle haluttu tunnelma ja mielikuva julkaisun aukeamasta. 4.1 Additiivinen ja subtraktiivinen sekoitustapa Pesosen ja Tarvaisen mukaan värien sekoittamisen tulos riippuu sekoittamistavasta, josta kaksi yleisintä ovat additiivinen ja subtraktiivinen(kuvio 5). Subtraktiivista eli vähentävää värien sekoitustapaa käytetään painotekniikassa. Tässä menetelmässä päävärejä ovat syaani, magenta ja keltainen. Kun lähtötilanteesta vähennetään kaikki nämä värit, saadaan musta väri. Painotöissä tällainen musta jää hieman hailakaksi, joten musta värisäiliö syventää tummia värisävyjä. Painettaessa julkaisun mustia kohtia myös säästetään painoväriä käyttämällä vain mustaa painoväriä, eikä kolmea muuta väriä. (Pesonen & Tarvainen 2003, 55.) Valmis julkaisu toimitettiin painotaloon PDF-muodossa, minkä kaikki värit täytyivät olla CMYK-muodossa. Mikäli värit muunnetaan vasta painotalossa, saattavat painetut värit olla värimuunnoksen vuoksi erisävyisiä kuin suunnitellut värit. Ennen julkaisun toimittamista painotaloon PDF-tiedoston värit tarkistettiin ottamalla julkaisusta koevedoksia.

22 16 KUVIO 5. Additiiviset- ja subtraktiiviset värijärjestelmät. Pesonen ja Tarvainen toteavat, että additiivisessa eli lisäävässä värien sekoittamistavassa päävärit ovat punainen (Red), vihreä (Green) ja sininen (Blue). Tässä järjestelmässä valon määrää lisätään, joten kaikkia värejä lisäämällä saadaan valkoinen. Kun mitään väriä ei lisätä, saadaan musta väri. RGB-värijärjestelmää käytetään esimerkiksi televisiossa, jossa kuvapistettä valaisemalla määrätyllä määrällä kutakin väriä, saadaan haluttu väri näkyviin. (Pesonen & Tarvainen 2003, 55.) Valokuvat olivat myös RGB-muodossa, joten ne muunnettiin CMYK-muotoon. Muunnos hieman latisti kirkkaimpia värejä, sillä RGBväriavaruus on jonkin verran laajempi CMYK-väriavaruuteen verrattuna. 4.2 Väripsykologiset tekijät Eri ihmiset reagoivat väreihin eri tavalla kuin toiset. Tiilenpunaisesta saattaa muodostua täysin erilainen mielikuva eri ihmisille riippuen iästä, sukupuolesta, ammatista sekä monista muista tekijöistä. Jokaisella värillä on oma psykologinen merkityksensä ihmiseen. (Hintsanen 2000.) Esitteissä jokaisella aukeamalla on pääväri, jonka psykologiset vaikutukset liittyvät aukeaman aiheeseen. Tienvarsimainoksien huomioväreinä ovat sloganien perässä olevat pisteet, joiden värisävyt on otettu lapsien vaatteiden väreistä. Seuraavat tulkinnat ovat länsimaista ajatustapaa mukailevia. Rihlama kirjoittaa keltaisen olevan valovoimainen väri ja se yhdistetäänkin auringonvaloon. Tummien värien kanssa käytettynä se parantaa huomattavuutta, mutta