N:o l0mk sielw. '" l'*^ ^ *\ f'- "r. u3& t-i. n'r, q q * i, rr "1.i;,.r'ql. -rl. '.- : ;l? 'r. :- täionå-z-oä

Transkriptio

1 N: l0mk sielw. '" l'*^ ^ *\ f' "r u3& ti rl n'r, q q * i, rr "1.i;,.r'ql '. : ;l? 'r. : täinåzä

2 D!KTAATTORE!TA JA VALTIOMIEHIÄ HIENOSSA SEURASSA IlmariTurja, Päämajan upseereja, tapasi kerran Helsingissä Kämpin edustalla itsensä Sumen Marsalkan, jka pyysi kapteenia kävelemään kanssaan asunnlleen Kaivpuistn. Saatettuaan Marsalkan tämän ktivelle Twja plasi Swnulaiselle Klubille Sattuipa hun tuuri! hän selitti kavereille. Kävelin Marskin kanssa läpi pulen Helsingin eikä yhtään tuttua tullut vastaan. Vaan lisitpas kä vellyt jnkun huran kanssa, lausahti Ensi Rislakki. SELVÄ ASIA Js Neuvstliitt ja ltäsaksa alittavat Pulan miehityksen, kumpaa vastaan pulalaiset ensin kääntävät aseensa? Tietenkin veniiläisiä vastaan! Miksi niin? Ensin työ ja sitten huvitukset... SAASTAYAISYYS ENNEN KAIKKEA Paasikiven mudstamaan hallitukseen tuli useita kmmunistiministereitä, jtka livat istuneet stavudet vankilassa. Hallitus pyysi kansanhultministeriöitä ylimääräisiä v aatepisteitä, jtta uusille ministereille lisi vitu hankkia edustuspuvut, jista tärkein li tässä vaiheessa saketti raitahusui. neen. Tunnllinen virkailija kansanhultministeriössä esitti, että annettaisiin pisteet vain takin hankkimiseen. Raitahusuthan niilh n ennestään, perusteli kantaansa tunnllinen virkamies. SELVÅ PELI Sdan jäikeen meni humalainen kmmunisti Väinö Tannerin puheille ja uhsi: Nyt n kuule tullut sellainen aika että riistäjien maisuus iaetaan tasan! myöntyi Väinö uu ri. Hyvä n! Minulla n kahdeksan miljnaa ia Sumessa n neljä miljnaa asukasta. Näinllen sinun suutesi n kaksi markkaa. Siinä n ia uls! " FUTUROLOGIAA Reagan ja Brezhnev keskustelevat. Kuulehan, Rnnie! Me mlemmat lemme tainnet aliarviida niimä kiinalaiset... Näin n, Lenja! OIet ihan ikeassa. Mutta tahan nyt kiinni tusta pöllin tixsta päiistä niin kannetaan se tunne leirin puutrpänverstaalle niinkuin vartija kiiski... VAARAN PAIKKA Brezhnev li kutsunut vanhan ukrainalaisen äitimurinsa vierailulle ja esitteli täile listeliaan asuntnsa mnine huneineen, hienine teknisine laitteineen ja taideaarteineen. Sitten hän vei äitikullan pitkällä mustalla virkaautllaan Mustan meren rantaan ja näytti hänelle huv ilansa tr ppisine puutarhineen, uimaaltaineen ja ran ta p av ilj n ke ineen. Mitäs arvelet kaikes ta tästä? kysyi Brezhnev lpuksi.. Kylläsenkaikkiaivan ihanaa ja hiena! myönteli äitimuri. Mutta mitäs teet js kmmutnistit tulevat? OLI PERILLA ASIOISTA Talvisdan aikana pmmitettiin muun muassa Turkua ankarasti. Luhistuneiden rakennusten jukssa li tunnettu Aschanin tal. Raivaajat kuulivat rauniista ääntelyä ja uskivat jnkun iääneen puristuksiin I hkareiden alle. Työtä jatkettiin kuumeisesti. Phjimmaisten lhkareiden seasta löytyi vihdin huutaja: papukaija, jka li kuin ihmeen kautta säilynyt ehjänä häkkeineen. Kun palmies nsti tiilen ja kalkinpöiyn peittämän linnun päivänvaln jentautui se täyteen pituuteensa, ravisteli höyheniään ja karjaisi: Saatanan Mltffi!

3 VUOSIKERTA JULI(AISUA: StmuistyMistys ry. TOIMITUSNEUVOSTO L. Harvila, ev avp N. Riuttala, ev evp, E. Pakkala, kqndri evp S. Alapur, evl evp, E. Eräsaari, ev evp PÄÄTOIMITTAJA: E. Eräsri, v ew. TOIMITUS Tööönkatu 35 B, Helsinki 26, puh kell lo'14. YLEISSIHTEERI JA TAOI'DENHOITAJA Tellerv Kdpmn TAITTO: Tssma Hllström TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET: Pstilkerc Helsinki 21 Puh. (90r tai vaihde (9) psiisiirttili Annankatu 29 A, H:ki 1 0, puh. vaihde , hivalinla 61O4.. P6'lriintili 7259'! VU.,DESSA 12 NUTEROA TIT ' USHINTA '12 k tg, N!, kalkkiln Phll3malhln ll,n paliluelbäå. Uu hin malhln: hlntatl dt tll. rlapalvelusta. SANOMAPANO + 1e82 lssn N: 6 rässä NuMERssA r c xeuämresvusrsadan TAIPALEELTA 188 STMEUUKSEN RYKME]I.TN VTVYTT,IÄ 190 TAISTEUN ltseif,urhalsxluät KANSSA 194 KUOLEMANIOUKKU 196 VTMEISET YUOROKAUDET VAPAUOESSA zr rluxu.lex rö 204 AUNUKSESTATUU Ärrruixni 2('8 ASEMASODASSA TAPETTIN AIKAA Z'9 H]TLER OLI HENGENVAARASSA zrr ueläävnäpääx srllanpiiiisrä 182 OTKTAATTORFtrA JA YALTIOITI!EHIiA Stiemme kknatskara ffimytw fänään tarkkailemme stavusiamme j runsaan miesplven aikaetäisyydeltä. Suurimmalle salle kansastamme ne vat näinllen vain luetun tai kuullun tiedn varassa. Mutta vielä n jukssamme runsaasti meitä, jtka lemme ne itse kkeneet ja lemme niistä tisillemme ja nuremmille kertneet tai edelleen kertmassa. Tässä lehdessämme n näitä kertmuksia julkaistu j neljännesvusisadan ajan. Aluksi ne livat siis muistja l5 vuden takaa. Tänään kerrttuina niita hämärtää tisaalta kir neljän vusi kastaa kymmenen tapahtumain kerrstumat. Yksityiskhdat vat näiden alle himmentyneet, mutta vastaavasti ehkä myöhemmin saatu tiet n niitä selkiyttänyt, auttanut sijittamaan mat kkemukset ajankhdan laajempiin tapahtumaympäristöihin. Valtasa "miesten kertmasta" n muista makhtaisesti ketusta sieltä ihan edestä, "sammakkperspektiivistä", läheltä nähtyä. Runsaat yksityiskhdat peittävät siellä alleen kknaisuuden, kuten mielikuvan taulusta, js sitä katsellaan liian lähelta. Kknaisuus kstuu kuitenkin nis yksityiskhdista. ta Taistelu n yksittäisten miesten pnnistelua, jtka jhtajan n kttava jukknsa tehtävän saavuttamiseksi. Ja mitä krkeampi jhtaja n sitä laajemmin ja etäisetkin tekijät huminttaen hänen n hjattava taisteluita, kk sdan kulkua kansakunnan yhteista paamäärää khti. Ylimmän jhdn n tehtävä suuretkin ratkaisunsa tapahtumain hetkellä, j pa ne ennakiden. Jälkeenpäin vasta vidaan arviida niden ratkaisujen tarkituksenmukaisuus, niiden ikeellisuus ja vaikutus sdan lpputulkseen. Tarkkailuetäisyyden kasvaessa kasvaa myös tiedn määrä ja nu arvit selkiytyvät. Päälinjat kstuvat yksityiskhdista ja välillisestikin vaikuttaneet, aikanaan tiedstamattmat tekijat tuvat arviille lisäperusteita. Kuva syvenee ja laajenee. Pian neljä vusikymmentä n saatu elää rauhan aikaa. 25 vuden ajan n lehtemme llut mukana keräämässätietja statapahtumista. Päälinjat vat siivilöityneet mukana lleiden kertmasta ja arkistjen asiakirjista. Aikanaan unhtuvatkin yksityistiedt vat näin lleet muvaamassa sitä kuvaa, mitä laajemmissa näkymissä työskentelevä tutkimus n knnut sdistamme, kuvaa Sumen kansan hellittamättömästä taistelusta. Siinä taistelussa me vitimme sekä man elämänmutmme vapauden että niin entisen vastustajamme kuin kk maailmankin arvnannn meistä situmustemme mittaisena ia maa aluettamme pulustamaan kykenevänä kansakuntana. Älkäämme päästäkö tätä kuvaa tahraantumaan. /u,t,.l, 183

4 .'..1 Neliä nes "Eniten minua lukkaa tietinen histrian vääristely, selvien ttuuksien kieltäminen pliittisista tarkituksenmukaisuussyistä. Ilmeiset realiteetitkin unhdetaan tarkituksellisesti, mikäli tämä. palvelee uuden 'tieteen' päämääriä"..\ Kenraaliluutnantti Lennart Oesch tyksestä j vakiintuneelle vapaudelle ja demkratialle itsenäisessä isänmaassa. Näistä seikista ei sdan jälkeen llut juuri puhuttu mudikas prpaganda esitteli mielellään vain hallitusten stavusina ELETTIIN vutta Pahimmat staa seuranneet puutteen ja vaaran vudet livat hi. Kenraaliluutnantti Aarne Blickli päässyt eläkkeelle l. Divisinan kmentajan virasta. Kenraaliluutnantti Lennart Oesch li sen ajan mudin mukaan istunut kaksi ja puli vutta vankilassa tekemättömistä "starikksista" ja eversti Val Nihtila kärsinyt saman verran asekätkennästä. Väinö Linna li juuri julkaissut Tuntemattman stilaansa, jka alki vittkulkunsa kansalliskirj allisuutemme merkkiteksena. Kansa 184 alki kiinnstua stiemme histriasta. Aarne Blick teki sitten alitteen asiassa, jka li muutenkin ilmassa: pitäisi kerta enemmänkin stavusien kettelemuksista, pnnistuksista ja saavutuksista. Kunniakkaiden päivien muistja ei saisi päästää painumaan unhn. Asian ympärille kkntui Katajankan kasinlle jukk arvvaltaisia herrja. Päätös syntyi npeasti: pannaan pystyyn aikakauslehti, jka kert kansalle yksittäisten stureiden ja pienten ryhmien taisteluista sekä miesten tekjen merki Ensimmäinen päätimittaia Aarne Blick sdanaian kmentpaikallaan kenraalimaiurina

5 leelh uusisadan tai tekemiä "rikllisia" virheita ja puhui "hävityistä sdista". Stilaiden surituksia väheksyt tiin. LEHTI SYNTYY Näin lähti lehti alkuun. Arveltiin, että pains visi lla kymmenisen tuhatta ja kertmiset lisi kerrttu muuta / \ L. Kva taist li,apari niin sdan kuin rauhankin vusina: kenraali Oesch ja hänen esikuntapåålllkkönsä eversti Nihtilä kertvat ulkmaiden stilasasiamiehille Prlammin mtin äärellä Viipurin vapautuksesta Alkuvusien vittvarla luvutetaan Stainvalidien veljesliitlle. Vas mmalta Pajunen, Oesch, Kur nmaa ia Nihtilä massa vudessa. Tisin kävi: lehden pains nusi npeasti :n paremmalle pulelle eikä ilmestymisen päätä le näkyvissä neljännesvusisadan taipaleen j älkeenkään. Lehden päätimittajaksi tuli Aarne Blick, timituskunnan puheenjhtajaksi Lennart Oesch apunaan muun muassa Val Nihtilä, Oeschin Viipurin valtauksen aikainen esikuntapäällikkö. Ensimmäinen timituskunta ei le väistänyt rintama vastuuta: Nykyisessä Stamuistyhdistyksessä n sen jäsenistä edelleen mukana eversti &34 1%.: "31 I i; q.4. '.. ')r/; "w*";.;.t#..,,'." l tawt t, w4., :,r%

6 lleliännesuslsadan hipaleelta... Timiiuksen avainhenkilöt vunna 1974, vasemmalta Kalerv, Liespal, Magnussn, Pöyhönen, Lehti, Oesch, Kuussaari, Harvila, Santavuri (takana), Pertam Vahdinvaiht. Puheenjhtaja Harvila kiittää kenraali Oeschiä, ika n juuri luvuttanut päåtimittalan tehtävåt nuremmille SAkuva Lauri Harvila, nykyinen puheenjhtaja, everstit Eka Magnussn, Bertel lknen ja Urh Tähtinen sekä vääpeli, timinnanjhtajagunnar Lehti. Yusien varrella n riveihin astunut mnia muitakin entisiä ja nykyisiä stureita, arvvaltaisimpana entinen Pulustusvimain kmentaja jalkaväenkenraali Sakari Simelius. Alusta alkaen n lehti llut pulassa käytettävissä levan juttumateriaalin suhteen nimittäin runsauden pulassa. Järjestetyt kirjituskilpailut vat kukin tut 1E6

7 taneet runsaat määrät artikkeleita, esimerkiksi vunna 1977 yli 700. Kvin usein judutaan kirjittajien kanssa jskus tiukkihinkin keskusteluihin siitä, miksi suurella työllä aikaansaatua juttua ei le julkaistu. Syy n aivan yksinkertainen: lehti n pieni ja ilmestyy harvin, kaikki jutut eivät yksinkertaisesti mahdu mukaan. Jatietenkin n niin, että hyvä artikkeli tässäkin lehdessä sivuuttaa aina heikmman. MIEHET VAIHTUVAT Aarne Blickin jälkeen ryhtyi päätimittajaksi 1961 kenraaliluutnantti Arvi Akseli Kurertmaa. Vunna 1964 kenraali Oesch tti nimiinsä myös päätimittajan tehtävät pätevinä apulaisinaan tunnettu histriankirj ittaja, eversti Eer Kuussaari ja everstiluutnantti Rein Kalerv. Vunna 1974 Kalerv tuli päätimittajaksi ja luvutti parin vuden kuluttua tehtävät nykyiselle lehden tekijälle eversti Eer Eräsaarelle. Lehden taustayhteisönä timiva Stamuistyhdistys ry perustettiin pari vutta lehden jälkeen. Sen ensimmäisenä puheenjhtajana timi Lennart Oesch vuteen 1964 saakka, sen jälkeen Val Nihtilä kulemaansa saakka vunna 1973, mistä lähtien remmissä n llut nykyinen puheenjhtaja Iauri Harvila. Kannattaa mainita, että kenraali Oesch li työssä mukana henkisenä tukena ja taustavimana, yhdistyksen kunniapuheenj htaj ana, aina kulemaansa saakka vunna Hänen ilmestymisensä timitukseen li aina juhlahetki, jka anti arkipäivän työlle väriä ja taustaa. Lukijakuntakin n vusien kuluessa muuttunut: ensialkuun livat lehdestä kiinnstuneita yleensä vain rintamamiehet, nykyisin j mnet muutkin. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan n lukijista klmannes naisia ja hiukan yli pulet alle 45vutiaita, siis muita kuin sdan rintamilla kkeneita. Nurten, l525vutiaiden suus kaikista lukij ista n nin 2l prsenttia. Useassa yhteydessä nkin krstettu, että ikean tiedn saaminen stavusien tapahtumista juuri nuremmalle plvelle n ensiarvisen tärkeää, kska tuta tieta ei nykyyhteiskunnassa muutin liiemmälti tarjta. Neljännesvusisadan täyttäneenä n lehti virkeässä kunnssa. Tästä n hyväjatkaa. tr aii r r. uatlytä Sinäkin Kansa taistelilelhtesi YUsikerrat YAhvassa kansrcssa T«mtttt!hden bettt,mubtet c,vat tti vanhhaa Lue.ttavaa, jn niiden p«niln n hiinn.ttava.a. yscllatcl ainct ttudellp en. Kanta ta.l,tteti Leltdett v entct«n,5 «valt.(a c, t evcl dchunenttlain.lttr, h«nncltt«cl :äil91ttää mt1ör ten h.il tr' t i.ctt.{.i.s? n alv()rr vucht.i. (Z;z.rZnz.+"* Pcllr«Anilirrcri VLLLutLtnantti cu1.r. Tilaa nyt allalevalla kupngilla Kansa taisteli lehden vusikertakansi. Värit: tummanruskea, painatus: kulta. Yhteen kansin mahtuu kk vusikerla,l2 numera. Hinta 18 mk/kpl (+ pstitus ja käsittelykulut 6,50 mk/l kpl, 8 mk/2 kpl, 13 mk/35 kpl). LEIKKM TASTA. POSTITA HETI. LEIKKAA TASTA. POSTITA HETI. (r) : E8 (l) 'i c H f ( F EE >I TI1AUSKORMI VUOS!lGRTAlGilSIOT :9t E, C' E$EIa Haluan kerätä Kansa taisteli lehdistäni ainutlaatuisen ja histriallisesti arvkkaan lukupaketin. Tilaan Kansa taisteli lehden vusikertakansiita. _ kpl. Hinta '18 mk/kpl (+ pstitus ja käsittelykulut). tr Haluan mukaan ilmaisen vusikertatarran. Sukunimi Osite Psttnunrer Pstrtrmrparkka Etunimi Tarjus kskee vain Sumeen tulevia tilauksia. Hinnat vat vimassa saakka. Puh 187

8 SAKARI SIMELIUS lt li t1 I 1 I 1 I Jalkav äen tarkastajana ja Pulustusvimain kmentajana ansiitunut kenraali Simelius timi stiemme aikana tärkeissä esikunta ja kmentajatehtävissä. Tässä erääseen histriatekseen lähde aineistksi kirj ittamassaan katkelmassa hän kert, kuinka hänen kmennssaan llut Jalkaväkirykmentti 4 alitti t rjuntataistelut Syv ä rillä ratkaisun kesänä suurhyö«åvrsen käytyä ilmeiseksi siirrettiin JR 4, jsta puuttui II P, Shemenskin lhklta VI AK:n reserviksi Enemäjki Karjalankylä linjalle. Kun hyökkäys sitten alki ja vetäytyminen Syväriltä läksi käyntiin alistettiin rykmentti kl saapuneella käskyllä 5. D:lle. Tehtävänä li valmistautua vastahyökkäyksiin jk JR 2:ntai JR 44:n suunnille tai sallistua pulustukseen edellämainitulla linjalla. Näin rykmentti jutui valmistautumaan taisteluun kenttälinnitetuissa asemissa, jtka se itse li edellisen talven aikana rakentanut. Työt tsin livat vielä keskeneräisiä. Niinpä niitä kvalla kiireellä ryhdyttiin täydentämään; mm. tie Sammatus Karjalankylärakennettiin viime hetkessä kuntn. Puuttuvan II P:n (everstiluutnantti Viisterä)tilalle rykmentille alistettiin kl Pataljna Leppäkski 15. Pr:sta. Se ei kuitenkaan llut vielä käytettävissä vaan alitti vasta siirtymisen Kuuttilahdesta Sammatukseen. JR 4:n ryhmitys Karjalankylä Enemäjki asemassa li seu raaya: l/jr 4, majuri L. Hlpainen, Karjalankylän lhklla ja IIIIJR 4, kapteeni M.S. Hannr'Ia, Enemäjen linjalla. Reservinä li vain kaksi jukkuetta 10. K:sta luutnantti Ristlanjhdlla Jängerjen varressa. Tukiryhmänä timivat majur i Alm in jhdlla Kev.Pst l0 ja Rask.Pst 2. Myöhemmin samana päivänä VI AKEtiedtti, ettämyös IIIJR 4 siirtyy Sammatukseen. 5. D:n vetäydyttyä JR 4:n läpi rykmentti tti rintamavastuun. Vihllisen painstus alki viipymättä. Ensiksi sen hyökkäys khdistui I P:aa vastaan, jssa sen useita tunnusteluhyökkäyksiä trjuttiin ia ensimmäiset panssarivaunut karkitettiin. Hyökkäykset tiivistyivät kuitenkin vähitellen ja levisivät myös III P:n lhklle. Tykistötuli ja ilmapmmitukset vimistuivat vimistumistaan kl I 7.00 ajissa vihllinen murtautui Karjalankylässä I P:n asemiin panssarivaunujen tukemana. Eräs sen vaunuista aji keskusteltan yli ja tu l 188

9 kl 6.50 esitin kenraali Taplalle, että I P saisi vetäytyä vihllista viivyttäen Jängerjelle. Tähän divisinan kmentaja sustuikin. Tällä välin li 15. Pr:n Pataljna Leppäkski saapunut ja saanut käskyn ryhmittyä pulustukseen Sammatuksen kylään asemiin. Samin li IIIJR 4 saapumassa ja li saanut VI ( vr nr,n ryhmitys kett'12.@ JB 4:n esikunta työskentelee. Käsky låhte jukille SAkuva hsi radin ja keskuksen. Peitesanast "Auran tarinat" jutui vihllisen kasiin. Annin majuri Hlpaiselle tehtäväksi palauttaa linjat entiselleen ja alistin hänelle hänen vastahyökkäysvimansa vahvistukseksi luutnantti Ristlan jhdssa lleen reservini. Vastahyökkäys, jka alki seuravaana yönä valmistelujen jälkeen, näytti aluksi menestyvän hyvin. Vihllinen väistyi Karjalankylästä, mutta sai sitten vahvistuksia takaa, jllin hyökkäyksemme tyrehtyi ja vastahyökkäystä surittavan jukn li vetäydyttävä takaisin. Tappit livat raskaat, mm. luutnantti Ristla ja tinen hänen jukkueistaan jäivät palaamatta melkein kknaan. Vastahyökkäyksen surittajille n annettava krkein tunnustus. JR 4:n yksiköt marssivat uusiin asemiin SAkuva 189

10 t I I ii 1 1 i 1 I SAKARI ALAPURO l 'I I \\ l, \EI ': Lt AKE:sta käskyn ryhmittyä pulustukseen päätien suunnassa Sammatusasemiin. Pataljnaa kmensi nyt everstiluutnantti L. Airila. Yiisterä li määrätty tisiin tehtäviin. Lisäksi tähän asemaan ryhmittyi sia JR 2:sta, jka li vetäytynyt JR 4:n läpi Vimalaitksen suunnalta. Sammatusasemassa jht annettiin JR 2:n kmentajalle eversti Saurelle. JR 4:n taistelut jatkuivat mnivaiheisena viivytyksenä. Myös III P jutui ankaran painstuksen alaiseksi. Vihllinen pyrki kukkaamaan sita myöten III P:n sivustaan ja nnistuikin sittain. III P sai käskyn mukauttaa vetäytymisensä I P:n mukaan viivyttäen päätien suunnassa määrätyissä "viivytyskatkksissa", jtka livat lyhyita asemanpätkiä. I P:aa vastaan khdistui kuitenkin vihllisen pääpain ja panssarivaunuj en pääsa. Useita vaunuja tuhttiin. Vihllinen li 190 Rykmentin Kranaatinheitinkmppania valmistautuu taisteluun SAkuva maksunut meikäläisen taktiikan sikäli että se levittäytyi hyvin npeasti sen jälkeen kun ksketus tien suunnassa syntyi ja pyrki metsää hyväksi käyttäen kiertämään sivustaan JR 4 vetäytyi Sammatuksen aseman läpi, jllin sen alistus 5.D:lle siinä vaiheessa päättyi. JR 4 siis viivytti kaksi ja puli vurkautta nin l0 km taipaleella. Viivytys tapahtui vimakkaan, lukuisilla panssarivaunuilla vahvennetun vihllisen painstamana. Sitä tuki vimakas tykistö, jka käytti paljn surasuuntaustimintaa, sekä ilmavimien jatkuva terrri. Suritukselle n annettava arva siinäkin mielessä, että vetäytyvien jukkjen hiipparit eivät aiheuttaneet vastaavaa ilmiötä rykmentin riveissä, vaan tehtävät suritettiin järjestelmällisesti annettujen käskyjen hengessä. Il SODITTIIN vetäytymisvaihetta1944. Aunuksen kannaksella timiva lentrykmenttimme Lentrykmenttilli vastikään kkenut kvia. Tiedustelulentlaivue l2 li vusien 1943 ja 44 aikana vähitellen menettänyt tai kuluttanut lppuun miltei kk vanhan lentkalustnsa ja pääsa laivueen hjaajista li ktiseudulla saamassa kulutusta parhaillaan valmistuviin Myrskyhävittäjiin. Laivueemme, Hävittäjälaivue 32, li kesäkuun 24. päivänä knekivääritulituksessa Tuulkseen suritetulla maihinnusuntrjuntalennlla menettänyt kaksi knetta hjaajineen, lentueen päällikön ja hänen siipipartinsa jhtajan; lpuista kuudesta kneesta melkein kaikki livat pahasti sumista vauriituneita kirjittajan kneessakin li l6 sisääntulreikää. Tämän maihinnusuntrjuntalennn jälkeen lentrykmenttimme päivätiedustelulennt siirtyivät vihllisen yliyimaisesta lenttiminnasta jhtuen meidän

11 Ilmataistelussa ja ny rkke ily ttelussa häv iää se jka suuttuu. Tiu kass akin p a ikassa hermje nsa hallinnan säily ttäv ä taistelija j ää henkiin. H äv ittäj älen täj ä ke r t. Curtlss stal nnlla laivueemme suritettaviksr. Ei meille kukaan llut aikaisemmin lenttiedustelukulutusta antanut, mutta pakk n sellainen kuluttaja, jka teettää temppunsa npeasti. Nustessani ensimmäiselle tiedustelulennlle li lentpäiväkirj ani mukaan kulunut tasan yksi tunti siitä kun lin laskeutunut ankaralta maihinnusun trjuntalennlta. On jäänyt mieleeni, ettei juuri suritetun ja ankaria tappiita tuttaneen lennn jälkeen tavallisesti niin innkkaita "tiimakyttiä" lenttuntien metsästäjiä näyttänyt löytyvan. Ohjaajakurssitverini Kustaa Kivelä li sentään henkeä täynnä ja valmis lennlle. Kahta knetta enempää ei laivueemme siinä vaiheessa pystynyt saamaan ilmaan. Niinpä sitten muutaman päivän jatkuneen kiivaan lenttiminnan jälkeen tultiin kesäkuun 28. päivään, jllin juduin käymään elämäni kvimman taistelun. KAIKKIKONEET ILMAAN Laivueemme li sijitettuna Umaan lentkentälle. Sain lenttiedustelutehtävän, jka ulttui Aunuksenlinnaan, Ltinanpeltn ja Syvärin kaupunkiin. Vihllisen lukumääräisestä ja kalustllisesta ylivimasta j htuen tehtävää surittamaan li määrätty laivueen kaikki sillin kunnssa lleet kneet, yhteensä klme. Tehtävään sallistuneet muut lentueeni hjaajat livat luutnanlti Jukka Klemla ja kersantti Kustaa Kivelä. Lensimme pilvirajassa vajaan 1000m krkeudessa rintamalinjalle asti Viteleen itäpulelle, mistä tiedustelutehtävä alki. Katseeni seurasi tiiviisti kaaksta etenevän vihllisen hyökkäysuraa. Äkkiä havaitsin matalalla kaksi vastaamme lentävää vihllishävittäjää. Kska tehtävämme li vasta alkanut, ajattelin "rangaista" vihllisia ennen kuin ennättävät pahjaan tekemään. 191

12 Vihlliskneet livat juuri katamassa ikean siipeni alle piiln, kun taitin ikeanpulisella syöksykäännöksellä niiden perään. Kaasu auki ja ylinpeudella lähemmäksi punahävittäjiä! Vihlliskneet, ilmeisesti Lagg3 tyyppisiä hävittäjiä, havaitsivat lunnllisesti takaa ylhäältä tulevan hyök. käyksen ja lisäsivät nekin kaasua; sehän näkyi kneiden jättämistä mustista savujuvista. Kska vihlliskneet livat mia Curtiss P36 "Mhawk"kneitamme humattavasti npeampia, li ammuttava heti, js mieli saada jtain aikaan. Otin siis vihllispartin jhtkneen valrengastähtäimeeni ja spivan ennakn sekä painin liipasimella reilun sarjan. Kneeni kaksi 12,7 mm ja neljä 7,7 mm knekivääriä sylkäisivät kmean suihkun. Valjuvalutien kimpamiset vihlliskneesta sittivat, että lin sunut vihllispartin jhtkneeseen. Etäisyys li nin 200 m. Samassa tämä jhtkne veti tiukan vasemman kaarrn vastaani ja mlemmat ammuimme lyhyen sarjan vastakkaisilta suunnilta. Olin tki llut samantapaisessa taistelutilanteessa ennenkin, mutta jatk ei sujunut aikaisemman mallin mukaisesti. TIUKAT PAIKAT Ohituksen jälkeen letin vihlliskneen nimittäin vetävän reilun nusukaarrn ja siten irtautuvan hitaasta ja hunsti nusevasta Curtisskneesta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan vihllinen teki heti tiukan kaarrn kuten minäkin täysin ilmataisteluppien mukaisesti. Lyhyt sarja mlemmilta kneilta ja jälleen yllätys! hitustilanteessa juduin tteamaan, että jllen minä li 192 LaGG3 rintamalla 1944 si väistänyt, lisimme lentäneet yhteen vai link ehkä tajunnut tilanteen väärin? Ei näin ei llut asian laita. Juduin sen tsiasian eteen, että nyt käydään ttelu, jsta vain tinen vi selvitä hengissä vai lik vihl liseni tarkitus, että me mlemmat kaadumme? Hitaammalla ja hunmmin nusevalla kneella lentävänä minulla ei llut mahdllisuutta irtaantua taistelusta eikä sellaista llut tarvinnut kskaan ajatellakaan. Eikä vihllisellakaan näyttänyt levan irtautumisaikeita. Hänellä li fanaattinen kiihk tuhta ja tuhutua itse. Mikä li saattanut hänet tuhn itsetuhn raivn? Vastaavan tapaisista aikaisemmista ilmataisteluista minulle li jäänyt sellainen mielikuva, että neuvstliittlaiset lentäjät turvautuivat helpsti paremman lentka Iustnsa sumaan etuun ja irtautuivat taistelusta. Tämäkin lentäjä li nähtävästi aiknut aluksi tehdä niin, mutta saatuaan sumia knekivääreistäni hän li tullut tisiin ajatuksiin. Se tuli lemaan khtalkasta tiselle meistä vaik meille mlemmille? Hävittäjälentåiiä Lappe nrannassa nykyisen Påällystöpistn vella, eturivissä vasemmalta Alapur, Aulis Br mer, Hill, takana vasemmalta Fräntilä, Kskinen ia Salminen MIELETÖNTÄ MENOA Hyökkäykset vastakkaisilta suunnilta jatkuivat. Ilmeisesti emme tässä vaiheessa kumpikaan saaneet sumia tisiimme. Jtain li tehtava taistelutavan muuttamiseksi, kska vihllinen yritti jka kerta khtaamisessa yhteenaja ja siis mlempien tuha. On jäänyt mieleeni kuinka kerran vastakkain lentäessämme viime hetkellä painaessani kneeni vihllisen alitse ja juuri puiden latvja hipessani vihllinen kallisti kneensa kyljelleen suakseen siivenkärjellään ptkuriini. Ei ihmeekseni sunut kuitenkaan. Vihllislentäjä hallitsi kneensa. Npeiden kaartjen aikana hän veti niin tiukasti, että siivistä jäivät "lakanatt'. Välähdyksenmaisesti tein päätöksen: vihllinen n saatava kaartamaan takaani niin, ettei se pääse ampumaan minua khti ainakaan läheltä ja myöhemmin estän sen saamasta ennakka kaartamalla kyllin tiukasti. Lppuvaiheessa sen n len

13 nettävä suuremmasta siipikurmituksestaan jhtuen hitseni, jllin js len nnekas pääsen tulittamaan sitä takaa ellei se lpeta kaartaan niin aikaisin, että pystyy vielä jyrkkään nusukaartn. Siinä tapauksessa pääsisin sellaiseen asemaan kaarrn sisäpulelle, ettei vihllisknekaan visi tulittaa minua. Tiesin tämän taistelutavan muutksen vaarallisuuden. Sillinhan vihlliskne pääsee aluksi tulittamaan takaa ja hyvän ampujan kanssa saattaisi lla khtalkkaita vaikeuksia, mutta fanaattisessa tilassa leva ja jatkuvasti tulittava vihllinen ei ehkä pystyisi tähtäämään kyllin tarkasti. TEMPPU ONNISTUI Siis seuraavan vastakkainlentämisen jälkeen en kaartanut, vaan jatkin suraan. Vihlliskne teki npean kaarrn ja pyrki heti perääni. Vedin kneeni tiukkaan kaartn ikealle ja yritin pitaa j pitkältä etäisyydeltä jatkuvan tulituksen alittaneen vihlliskneen sellaisessa asemassa, ettei se saisi sumiseen tarvittavaa ennakka. Tiesin, että vihlliskne saa kaarrssa lla khti minua, jllin liikkeestä jhtuen tarpeellista ennakka ei le. Vihlliskneen phja ei sensijaan saa näkyä taakse katsessani, sillä sillin lisi ennakk riittäv ä Sa khtalkas minulle. Ttesin heti, että vihllinen menetteli malttamattmasti lähestyessään minua liian suurella npeudella. Se ei pystyisi kaartamaan niin tiukkaan kuin minä vaan jutuisi takaa hitseni ja siinä saattaisi lla mahdllisuuteni. Vihllinen lähestyi ampuen kk ajan tykillään ja knekivääreillään. Kiristin kaarta estääkseni sitä saamasta ennakka. Myös vihllinen kiristi kaarta. Kun naapuri li nin 23 kneenmitan etäisyydellä takanani kuulin vihllisaseiden äänen ja näin jatkuvat suuliekit. Mlemmat limme jyrkässä kaarrssa. Vilkaisin npeusmittariini. Se naytti 180 km tunnissa. Tiesin, että täyskaasulla vin vielä kiristää kaarta hiukan. Vedin hjaussauvasta ja niin näytti tekevän takaa tuleva vihllinenkin. Sitten se tapahtui. Vihllisen kne ei enää kestänyt, vaan juduttuaan liian tiukassa kaarrssa ptkurivirtaani se pyörähti virheliikkeestä alas puiden latvjen sekaan. Näin kneen pyrstön katavan puiden sekaan. Samalla hetkellä syöksähti tulisuihku ylös. Taistelu li hi. Rhkea ja fanaattinen neuvstliittlainen li tavannut khtalnsa ja minä ttesin levani hengissä. VARSINAINEN TEHTÄVÄ OLI SUORITTAMATTA Oikaisin puiden latvissa lentävän kneeni ja katsin ympärilleni. Lentäjätverini Jukka ja Kustaa lensivät pari sataa metriä ylempänä ja heidän yläpulellaan kyttaili metsään juuri syöksyneen vihlliskneen siipikne, jka nyt tti suunnan etelään ja lisäsi kaasua häviten näköpiiristä. Olik tiedustelutehtävä suritettu? Ei llut, juduin vastaamaan itselleni. Niinpä alitimme kaiken jälleen alusta ja suritimme tehtävämme perusteellisesti lppuun asti. Tämän lennn jälkeen tein tiedusteluilmituksen ja mainitsin siinä myös vihlliskneen alasampumisen. Ilmataistelukertmusta eivät paikalla lleet esimieheni pitäneet tarpeellisena. Nyt vusien kuluttua len tullut humaamaan, ettei alasampumista le virallisesti hyväksytty tilastihin. Staarkistssa levassa laivueemme stapäiväkirjassakin tapaus n kuitattu mainitsemalla, että yksi vihlliskne li "paktettu laskeutumaan" T FIUEU' IORilTI Allalevalla krtilla vit tilata Kansa taisteli miehet kertvat leffien, hitaa sitteenmuutksen sekä surittaa mahdllisen tilauksen peruutuksen ja sallistua Sanma Osakeyhtiön aikakauslehtien järjestämiin markkini ntiarpajaisiin. Tilaukset, sitteenmuutkset ja peruutukset tulevat vimaan kahden viikn kuluessa ilmituspäivästä. Peruutuksen tapahtuessa asiakas n velvllinen maksamaan saamiensa lehtien hinnan. Puhelintilausten peruuttaminen tapahtuu velituksetta, siinä tapauksessa että asiakas ilmittaa siitä kirjallisesti kahdeksan vurkauden kuluessa ensimmäisen lehden ilmestymisestä (Kuluttajansujalaki, 6. luku). Hum! Sittamalla tilaajapalveluumme, hidat kaikki tilaustasi kskevat asiat vaivattmasti. Puh Tilaushinnat ktimaahan 12 kk 109 mk myös muihin Phjismaihin ilman pstituslisää muihin maihin 12 kk 1 19 mk (hintavarauksin) miehel ked@al ER fie "=, J ^ ;E H Esr FAITEIII I rnilil i (Täytä tekstaten, merkitse rastilla käsiteltävää asiaasi selventävät vaihtehdt)! Tilaan Kansa taisteli lehden kk:ksi alkaen 198 tr Olen uusitilaaja tr Olen jatktilaaja n Vaihdan ktia, sitteenmuutstiedt tässä krtissa tr Peruutan / 198 alkaneentilaukseni tr Osallistun Sanmain aikakauslehtien vimassa leviin arvntihin Sukunimi Jakelusite Pstinumer Ositteenmuutstiedt: uusi site / 198 alkaen..) Uusi Jakelusrte Pstrnumer c cäy ä äe Pstitimipaikka ) Teippaa krttiisi lehtesi takakannen ikeassa ylåreunassa leva sitelipuke. Pstilimipaikka Etunimi Puh Puh 193

14 MIKKO KAUKONEN fi "Helvettl ralvsl maan påållå" HELVETTI paalra. Se li alkanut j eilen, kesäkuun yhdeksäntenä, kauniina kesäisenä aamuna, satjen lentkneiden tullessa etelästä yli rintamalinjan ja alkaessa pmmituksen Valkeasaaren lhklla. Sen jälkeen li seurannut tuhansien tykkien, kranaatinheitinten ja urkupyssyjen tuli, jka sui kaikkialle. Se puhki, mursi, kaati, tappi. Se nstatti ilmille tnneittain Valkeasaaren hiena pölyhiekkaa hämärtäen auringn vaimeaksi punaiseksi keräksi, jka ei pystynyt edes varja langettamaan. Se mitä li aavisteltu, li nyt ttta. Tttak? Eikö ttuus le jllakin tavin käsitettävää, järjellä hallittavaa? Olihan tki en raivsi maan Suurhyökkäyksen murskatessa pulustuksen katkesivat kaikki tavanmaiset timinnat. Haavittuneitakaan ei aina vitu auttaa. Sirpaleiden ruhjmien liikuntakyvyttömien miesten aivissa kiersi vain yksi kuumeinen ajatus: Tappaak meidät hi juksevan hyökkääjän ka sapan vai nnistummek pääse mään vankileiriin saakka...? nenkin ltu hyökkääjän kranaattitulessa, pahissakin keskityksissä. Kyllä se tiedettiin, mitä n maata tuliiskun alla. Mutta pitihän kaiken lppua jskus! Olihan tdellisuudella rajansa! Täytyihän lla jkin khtuus, kuinka äärimmäinen tahansa, jnka saatti tajuta! HAAVOITTUNEET LOUKUSSA Näitä ajatuksia phtivat turtuneesti ne 26 miestä, jtka kettivat krviensa turvin päästä perille, mitä krsun ulkpulella li tapahtumassa. He livat kaikki haavittuneita, jtka livat päässeet sujaan avimen taivaan alta, turvaan edes niiltä myriadeilta sirpaleilta, jtka repivästi siristen täyttivät ilman. Luutnantti alalaverilla li kai j kullut, kska han ei enää siirrellyt jalkaansa. Krpraali repi paitaansa sitakseen tverinsa jalantynkää paremmin. Stamies istui kknkipristyneenä lattialla painaen kuvettaan kyynärpäällään. Kaikkien silmät tähyilivät katnrajassa levaan kahteen pieneen 194

15 Rakennelmat srtuvat ikkunaaukkn, jista näkyi samea taivas ja sillin tällöin näköaukkn sattunut maataistelukne. Jku jvkersantti piti kiinni vesta, Näid6n miest n salta sia n hi sa vai ei, ja senkin minkä sai, pilasivat tmu ja räjähdyskaasut. Lainehtivan kranaattitulen huippu tuntui siirtyvän taas hieman kauemmaksi. Mutta mitä nyt? Se kuului aivan selvästi kranaattien räiskeen läpikin. Vihllisen jalkaväki ryhtyi hyökkäämään panssarilaumjensa tukemana. J eilen Krsu n k$tånyt tulimyrskyn jka räjähdysten tempmana li murtanut hakansa. Oli vaikea hengittää, sillä paineaaltjen vaihtelu ratkaisi sen, saik ilmaa keuhkihinse li päässyt vain vajaan parinsadan metrin päähän täältä, pataljnan kmentpaikasta. Kersantti ratti vea näh däkseen uls. Siellä peräännytään, hän huusi. Juksevat taaksepäin...,'jättävärxö TÄNNE...?', Kaksikymmentäviisi mykkää vastausta kääntyi tuijttamaan häneen. Kukaan ei san mitään. Jkainen tietää, mitä se merkitsee, mutta eihän le tehtävissä mitaan. On vain dtusta. Krsu, missä miehet vat, kuuluu pataljnan viestijukkueelle. Sen vakinaiset asukkaat vat j pissa, he dttavat hieman taempana levassa keskuskrsussa annettavia käskyjä. Mutta krsusta muutaman kymmentä metriä eteen vievän tien varressa n vielä viestijukkueen radiryhmän krsu, jstajuuri nyt syöksyi uls neljä miestä. Ovea pitelevä kersantti tunsi radiryhmän jhtajan, alikersantin, ja miesryhmän llessa viaukn sirpalesujan takana hän avasi jälleen ven. Alikersantti katseli kiireesti ympärilleen ja tajusi, ettei viestijukkuetta enää llut paikalla. Sitten hän näki kersantin, jka yhä piti ikealla kädellään vea kiinni. Vasen rikkui sivulla verisenä, siitä li sirpale vienyt peukaln ja etusrmen ja san kämmentäkin. Hän ei llut vielä edes sitnut sitä. Terve, Kalle! sani alikersantti vaisusti. Olet saanut pahin käteesi. Pikku juttu. Särkee vain niin vietävästi. Minne matka muuten? Kirknristillekö, kun nin kiire? Alikersantti naurahti tahtmattaankin. Hän tunsi kersantin, jka li saman pitäjän pika kuin hänkin. Vasta rintamalla he livat tutustuneet, vaikka mlemmat aikinaan livatkin iltaisin harjitelleet tyttöjen kiinnitta kirknkylän maantienristeyksessä, Kirknristillä. Eri kylissä asuvina ei tuttavuutta llut sillin vielä syntynyt. Oletk llut tässä kauan? alikersantti kysyi. 195

16 _i Neljännestunnin. Olin tulla yhdyshaudan varrella, mihin vanja yöllä tunkeutui. Yritin vaihtaa asemaani lyhyellä syöksyllä, mutta sirpale tavitti. Jtenkin pääsin tänne, mutta en taida jaksaa jatkaa. On kai jkin kappale plvitaipeessakin, kun se niin udsti jäykistyy. Krsuun sujautuneet miehet katsvat radisteja, jtka kiirehtivät lähtöä. Jku kysyy: Mikäntilanne?Onk linja pitänyt? Eräs radisteista vastaa: Emme tiedä. Meiltä meni viisi minuuttia sitten antenni pikki ja puhelinyhteys katkesi. Tulimme täältä etsimään muuta jukkuetta. "NE VAIN JUOKSEVAT..." Mistä ne juksevat? Edestäkö? kysyy tinen ääni. Niin... Mies, jka n istunut lattialla, khttaa äkkiä silmänsä miehiin. Niihin n syttynyt kiihkeä liekki. Haetaanhan meidät pis, eikö niin? Siinä se, jta jkainen li itseltään kysynyt uskaltamatta sitä esittää tiselle ettei tarvitsisi hänen suustaan saada vahvistusta hirvittävälle ttuudelle. Kuka heidät hakisi pis? Vain yhdelle se lisi mahdllista, mutta Sitäei kukaan halunnut nutajaksi. Juuri Sitä he kaikki pelkäsivät! Neljä radistia kats miestä, jnka silmät pyytävät vastausta, myöntävää vastausta. Jkainen kettaa keksiä jtakin helpttavaa, mutta se n vaikeata, mahdtnta. Heita plttaa halu lähteä matkaan, sillä knepistlien sitt ja telaketjujen räminä n tullut j kvin lähelle. He tietävät radisteina, mikä n tilanne. Knepistlit kuuluttavat nutajaa kaikille, jtka vat krsuissa, eivätkä uskalla tai eivät pääse niistä uls. Hyökkääjät eivät juda tutkimaan krsuja ja ttamaan vankeja. Ne turvaavat selkäpulensa kasapanksin, jtka heitetään krsuun ikkunasta, varmistavat vaikutuksen knepistlin suihkulla ja ryntäävät taas eteenpäin. Uraa!Uraa! Olihan se j nähty eilen, kun etuasemat menetettiin... Niin enää ei vi viipyä. On mentävä! Alikersantti vilkaisee kiireesti radimiehiään, jtka vat valmiina. Sitten hän kääntyy krsuun. Näkemiin, pjat. Hyvää vintia! Hänen äänensä murtuu viimeistä sanaa sanessaan. ''VIE TERVETSIÄ KOTIIN!" Kersantti avaa ven. Hän n kuin Manalan vartimies, jka jk pitää tai päästää. Eikä kukaan tiedä, kumpi vaihteht n parempi. J viiden metrin päässä vi lla ulslähtevän nutaja ehkä. Mutta minuutin perästä n paikalla Se, jka nutaa myös krsuissa levat. San terveisiä Martalle, san kersantti lähtevälle. Minun piti lähteä humenna lmalle katsmaan pikaa, jka syntyi viikk sitten. Ehkä minä en tulekaan... Hätäinen kädenjennus vakuuttaa kersantille, että terveiset menevät, js Kirknristille tie vielä millin jhtaa. Neljä miestä syöksyy uls, he heittaytyvät maahan ja syöksyvät taas, kunnes jyrkkä mäenrinne kätkee heidät näkyvistä. Jstakin läheltä kuuluu ut maanalainen mssahdus. Siellä kävi Nutaja j, naapurikrsussa. "Eikö siellä ktikylässä lekin nyt juuri tumi kukassaan?" ajattelee kersantti. ' 'Ja pellilla kaunis ras! Siinä tuvan seinustalla li niin hyvä ttaa aurinka, siellä lekttelee varmaankin pikakin nytjuuri. Pika hänellehän tulee isän nimi... " Näköala Valk asaareen Vasklsavian tl6n lkealta pul lta Suurhyökkäys murskasi painpistesuunnan pulustuksen. Järjestynyt vastarinta rmahti. Jkainen sai vastata itsestään ja selviytyä niin hyvin kuin vi. Sumalainen ei hevin antautunut vangiksi. Omien lu pyrittiin, vaikka nnistumisen mahdllisuus lisi llut lähes lematn. NIILO TIKKA 196

17 lr AAMU t0.6.t944 Luultavasti viimåisena sumalaisena juksin taaksepäin JR l:n 6.Kmppanian kmentpaikalta kapeaa kaapelijaa pitkin khti II Pataljnan kmcntpaikkaa. Juksin niin kvaa kuin ikinä kykenin, sillä taakse vilkuillessani näin venäläisen sturin juksevan muutaman metrin päässä perässäni mntun kallasta pitkin. Kk ajan dtin selkääni sarjaa naapurin knepistlista. Sirä ei kuitenkaan tullut. Venäläisiä li ympärillä vilisemällä ja hurja juksu tarjsi ainan pelastumisen mahdllisuuden. Panssarivaunujen möyrinä kuului j kaukaa edestä. Edellisenä päivänä lin tknepistlia. Ymmärsin, että patruunista vi näissä ympyröissä tulla puute. Olin j päässyt nnellisesti hi kmppaniamme saunan ja saavuin pataljnan kmentpaikan läheiselle sulle. Äkkiä humasin, että jku punasturi nstaa ikealla levasta pajupensaasta knepistliaan minua khti. Matkaa li ehkä kymmenkunta metriä. Suihkaisin knepistlistani takakäteen sarjan pensasta khti. Saman tien laukaisi aseensa Venäjän mieskin. Patspats! Pats! Mlemmilla li syöttöhäiriö! Kumpikaan ei ehtiriyt saada sumaa. Tuli kiire! kön hännät. Tuli niin sakeat paikat, että katsin parhaaksi hypätä pmmikuppaan ja yrittaa sieltä selvitellä välejäni vanjjen kanssa. Mntun phjalla li havuja ja niiden alla jtakin pehmeää. Äkkiä kuului jalkjeni alta ääni: Mene pis tästä älä tästä ammu! Muuten ne tappaa meidätkin... hyvin pysyin mukana. Matkalla piti rutuutellakin muutama sarja päin lähimpiä vanjja muuten ei juksurata auennut. Sitten törmäsimme tiheään vihllisprukkaan, jsta ei pääsisi läpi. Paikalla sattui lemaan pari hevskrsua. Pujahdimme pilttuuseen sujaan dttamaan, että vanj arypäs hiukan harvenisi. Vartimieh n ikapäivåinen näkymä Valkeasaaren Keskilhklta tanut haltuuni päällikkömme kapteeni Pentti Haanti /an knepistlin hän kun ei haavittuneena sitä tistaiseksi tarvinnut. Pätevä ase likin tarpeen alkaneessa "ampumajuksussa". SE ALKOI EILEN Kmppanian kmentkrsu li srtunut heti ryminän alkaessa 9.6. aamulla. Saman tien hävisi kuviista kk kmentprras. Satuin ensimmäisenä paikalle kaivamaan kavereita ylös. Jitakin saimme esiin elävinä, tisetjäivät hirsienja sran alle. Kapteenin saimme hengissä paareille. Nyt siis justiin. Käyttelin säästeliäästi lutettavinta kaveriani, Sumi Kaveri li pajupuskassa rintaansa myöten näkyvissä ja kävi melkinen rapina kun hän rassasi asettaan ampumakuntn. Itseltäni humasin lippaan tyhjentyneen. Lippaan vaiht tuntui vievän iäisyyden. Kaveri li npea, sillä juuri kun lin saanut täyden lippaan paikilleen ja vedin liikkuvia sia taakse näin hänenkin khttavan maa tappknettaan. Olin kuitenkin sekunnin edellä ja hi justessani ehdin vain nähdä klme veripisaraa hänen kasvillaan. ASEVELJET AHTAALLA Sun takalaidalla tapasin vihllisen hyökkäävän yksi Suurtaistelu n iäll en alkanut. Etulinjassa Havujen alla li viisi tai kuusi meikäläistä liikuntakyvytöntä haavittunutta lienevätkö siellä vieläkin...? Oli eläväkin mies, pitkä ja vaalea sumalainen kersantti, jka ilmestyi jstakin. Oletk kva juksemaan! hän kähisi. Minä len khtalainen. En taida lla mikään erikinen, vastasin. Mutta älä jätä, mennään yhdessä. Lähdettiin. En tiedä, painelik kaveri täysillä, mutta VIIMEINEN TAISTO Olimme yrittäneet pujahtaa krsuun salaa, mutta epännistuimme. Meitä alettiin heti rassata sieltä uls. Päätimme, että emme anna mitään lahjaksi. Etunamme li krsun hämäryys. Lattia li maantasssa. Seinät ja katt näyttivät kvin heppisilta, mutta sitähän vanjat tuskin tiesivät. Kersantti asettui viaukn eteen ja minä vasemman 197

18 ut lmelset uuakiludet... pulen sujaan. Näin saimme aikaan ristiin käyvän tähystyksen. Tarkkailimme naapurimaan miesten puuhia ja aina kun jku yritti liiaan lähelle ampua napsuttelimme knepistleilla kertatulella, vain paukku kerrallaan. Välillä yritimme tehdä pelastussuunnitelmia. Aikaa li jpa niin paljn, että hautasimme turhat tavarat snnan alle. Sinne näyttivät kersantiltakin menevän kmeat tähtikkardit ja jukk Punaarmeijan arv ja ansimerkkejå. Js hunsti kävisi, lisi hyvä ettei taskuissa lisi vitnmerkkejä... Minulla li jäljellä kaksi rumpulipasta, kersantilla enemmän. Lisäksi hänellä li patruunita minullekin jakaa. Tasailimme paukut ja täyttelimme lippaat. Siinä sivussa ilmitimme tisillemme nimet ja siviilisitteet js jmpi kumpi sattuisi pääsemään kertmaan terveisiä... Kersantti ilmitti levansa ktisin Jaakkimasta ja nimeltään Arv Olavi Mörönen. Staa hän li käynyt tykistön valnmittausryhmän jhtajana. Hän li herännyt krsussaan vasta vanjjen painellessa hi. LAHITAISTELU Vanjat eivät antaneet periksi vaan livat päättäneet katsa meitä lähemmin. Piiritys tiivistyi. Mekin teimme parhaamme. Humasimme, että krsun etuseinä li tehty melkein vain riu'uista, jiden välistä kiilui val. Seinän läpi li hyvä räiskiä sarjja. Katltakin kuului rapinaa. Sekin li kuitenkin hut ja liike lppui aina siihen kun laskimme sarjan katn lapi. Sitten tapahtui se mitä j limme ehtineet dttaa: suhiseva käsikranaatti mksahti viaukn kynnyspuuhun. Heittäjän harmiksi se kuitenkin vierähti ulkpulelle ennen räjähtämistään. Yritimme tavitella heittäj ää knepistlisarjilla. Jatka ei llut vaikea arvata. Majapaikassamme li kaksi vea vierekkäin ja niiden keskellä lautainen pilttuiden väliseinä. Näin emme pystyneet valvmaan tista vea. Pian vihllinen humasi tässä seikassa piilevän mahdllisuuden: vartiimattmasta vesta lennähti käsikranaatti keskelle tista tallin pulikasta,.lautaaidan taakse. Nyt meni henki! ennätin hihkaista. Saman tien tömähti. me turvaan syöksyen ja aina eteen suvaa miestä lnkalta ampuen. Tussa mielettömässä törmäilyssä juduimme erilleen. Itse selvisin sujaan ja piiln tykistötulen katkaiseman tuuhean männynlatvan alle. Kaverin khtalsta ei llut tieta, mutta rätinä lakkasi. Maiseman rauhituttua läksin taas juksemaan ja juduin Valkeasaaren kivitien eteläpulella Papinjan takana levalle pusikkiselle sulle. Yritin jatkaa ikealle, Tuli n tllapålsstl taunnut lllallå. Takana nåk)1y Valk asaaren as ma Hetkeksi hengitys pysähtyi li kuin lisi hallla lyöty. Savu kirvelsi silmiä ja kurkkua. Tutkin jäseniäni: ei reiän reikää! Kaverilla li käynyt yhtä hyvä nni. levinaan vainaita Ollaan kun tulevat katsmaan, ehdtin viimeisenä keinna. Kersantti murahti jtakin myöntymisen merkiksi. Ketään ei kuitenkaan kuu Iunut kämppään. Ei kyllä meilläkään pitänyt herm jäädä dttamaan. SURMANSYÖKSY Yhteisestä spimuksesta syöksyimme uls. Piirittäjat livat paikillaan, sillä aseiden rätinä alki heti. Yritimmutta sun laidassa li sumalaisten hulella rakentama piikkilankaeste, jsta en päässyt läpi. Sen takana kapealla sivutiellä li vanjan hevsajneuvja niin paljn kuin ikinä peräkkäin mahtui ja aivan häntätuntumalla. Ryömin pitkin esteen sivua etsien reikää. Tarkitukseni li syöksyä tien yli ajneuvjen välistä, kska arvelin, että kärryissä istuvat töpinän miehet eivät tee taivalta aivan srmi liipasimella. Rauhallisen ja ikävystyneen näköisiä livat ukt tarkkaillessani heitä muutaman metrin päästä. Este li kuitenkin turhan hyvin tehty enkä Iöytänyt reikää. Ryömin sulla etsien ulspääsyä. Sun reunassa pauhasi kaiutin kehttaen antautumaan ja sallistumaan ihanaan elämään vankileirissä. Olin sun Valkeasaaren puleisessa reunassa, kun paikalle ilmestyi jku krkea kmentaja esikuntineen. Matkaa li viitisenkymmentä metriä. Herrilla li kmeat arvmerkit,'kunniamerkkejä mnta riviä ja muutenkin livat tärkeän näköisiä. Jkin neuvnpit siinä li käynnissä, kska puhuttiin ja viittiltiin kvasti. Herrat livat niin mukavasti knepistlin jyvän khdalla, että ikein etusr mea syyhytti. Omakin henki li kuitenkin kallis ja riista täytyi katsa rauhitetuksi. Puskat rapisivat sulla. Tarmkas etsintä li käynnissä. Ei llut syytä paljastaa itseään. Piilleikkiä sulla vain jatkui. Mnta kertaa pelastuin, kska mahrkan haju ilmaisi vartimiehen tai jäljittäjän sijainnin. IHMEELLINEN KOHTAAMINEN Ryömin jälleen piikkilankaesteen sivua reikää etsien, kun kuulin takaani rapinaa. Tämä taisi lla lrun lppu! ajattelin. Kun käännyin, tti silmääni kuitenkin heti sinivalkinen sumalainen kkardi ja kadnnut taistelijaparini 198

19 kersantti Mörönen! Elämä tuntui taas hivenen paremmalta. Ota tu kkardi pis, se näkyy vaikka minne asti! kehttelin kaveria. Tapaaminen li yhtä juhlaa! Juhlimme sitä kersantin taskusta löytyneillä skeripalilla muuta munaa ei llut. Jännityksen taas hetkeksi lauettua ttesimme, ettemme lleet syöneet pariin vurkauteen ja etta nalka li hirmuinen. Skerit li pian syöty. Nyt pysytään prukas väsähtänyttä vaellusta eikä kumpikaan tistaan häirinnyt. KIVITIELLÄ ON VILKASTA Ehdtin, että lähtisimme yrittämään malle pulelle kivitien suunnassa, kska siellä ei llut näkynyt suurempaa liikettä. Kesäyön hämärtyessä pääsimmekin kivitien laitaan Pastrinjalta nusevan mäen pulivälin khdalla. Siinä li ma tukilinjamme, j nka taisteluhaudasta tarkkailimme tilannetta. Yllätys li ikävä: illan hämärtyessä kk liikenne li siirtynyt edellä mainitulta metsätieltä kivitielle, jka nyt li tungkseen saakka täynnä. Khdallamme li kurmaautrivistö, jssa autt yrittivät eteenpäin metrin välein. Siellä tää[ä ehkä yksikköjen välillä li neljän metrin etäisyys. Lavat livat niin täynnä miehiä kuin niihin ikinä spi. Jissakin autissa li kaikennäköistå hultn liittyvaa materiaalia ktieläimiäkin! Ttisesti lehmiä, sikja ja kanjakin! Meinaavat pirut tulla tänne ikein asumaan... Ehdtin tien ylitystä. Kersantti epäili: Miten siitä pääsee kun tie n pyssyä ja ukka täynnä? Ei ne le srmi liipasimella, ketin tdistella. Me llaan mntussa tien tisella pulella yhdessä vilauksessa! Minå menen nyt, tule perässä js huvittaa! Kaveri tuli. Otettiin sellai Tullvalmistelua seuraa hyökkåys Siellå niitå mene lien tåydltå sa, ttesi kersantti. Virisi keskustelu siitä, mitä pitäisi tehdä, js judumme kiinni. Kaveri ehdtti, että ampuisimme tisemme. Itse lin jskus päättänyt, että en vangiksi antautuisi vaan lpettaisin sitä ennen itseni. Nyt tuli mieleen kuitenkin vangiksi jäämisen mahdllisuuskin lihan sitä kirjista luettu, että jku li päässyt karkuun Siperiastakin. Päätöstä ei syntynyt tai ikeastaan syntyi välipäätös : Niin kauan kuin henki pihisee n vielä tivakin! Lepäsimme. Jku vanja käveli sulla hi muutaman metrin päästä. Srmi liipasimella seurasimme kaverin nen spurtti ettei ikinä ennen! Mutta kun ltiin tiellä autjen vålissä nusi kamala huu' t ja pulina. Kuulaa tuli kuin rakeita ukkskuursta tien penkkaan, jsta yritimme ylös. Tu viiden tai kuuden metrin kiipeäminen tieltä taisteluhautaan li elämäni hankalin urheilusuritus tuntui että jalka luistaa hiekassa enemmän taakse kuin eteenpäin. Tuntui ihmeeltä, että hetken kuluttua kuitenkin limme turvassa taisteluhaudassa ja aivan ehjinä! KAVERI JÄÄ Etenimme pitkin tyhjää taisteluhautaa, jka li niin syvä, ettei nähnyt lik sen kallaalla ketään. Siksi nusimme haudasta ja alimme 199 v ä

20 uilmebet wtl«au0et... justa pitkin tasaista pelln kumparetta. Se li kuitenkin virhe tiellä levat vanjat näkivät meidät taivasta vasten ja luteja alki suihkuta tiellä levien aseista..., å: Sivuutin krsun ven metrin päästä ja livahdin nurkan taakse. Sitten alitin viimeisen pikataipaleen. Perääni ei edes ammuttu, mutta tinen saapas jäi sun silmäkkeeseen. Tisenkin heitin menetuuhean katkenneen männynlatvan alla. Heräsin ankariin vilunväristyksiin. Sati. Kylki li märkä. Humasin, etten enää llut selvillä suunnasta, kun aurinka ei näkynyt. mien levan. Eivät lleet. Paikalla sattui kuitenkin lemaan tukkisuma, jsta menin yli. Illalla pilkisti aurink esiin ja sain päivän harhailun er' '&) 4 ' 'lrfi' 1n.' ".", er.' " ;+i.*,...@4 *'*"& u*{*..ur, jrj Maisema n tåynnä hyökkåävän Punaarmeijan yksiköitä On selvittävä min vimin Oli yritettävä takaisin hautaan. Juksin edellä, kersantti sen verran takana että hänen huhtuksensa tuntui nis [assani. Luteja tuli yhä Cnemmän ja enemmän. Äkkia humasin, ettei kersantin huhtusta enää kuulunut. Taakse vilkaistessani ttesin hänen kadnneen. Ei llut varaa pysähtyä. Sitten pääsinkin j pelastavaan taisteluhautaan. Hauta päättyi sun reunaan. Edessä li kuitenkin este: haudan pään khdalla li ikeallaasuttu teltta javasemmalla valaistu krsu, mlempien seuduilla vilkasta liikettä. Alin lla lppuun väsynyt ja päätin hämätä röyhkeydellä. Heitin knepistlin hihnasta lalle ja kävelin reippaasti krsua khti. Vanjat katselivat kesäyön hämäryydessä kulkuani, mutta eivät siihen puuttuneet lienevätkö luulleet lähetiksi tai muuksi vierailijaksi. Onk sun takana mia vai vihllisia? mään tilanteen hiukan rauhituttua. MATKA KATKEAA Jatkin matkaa sukkasillani. Väsytti. Nälkä li hirveä ja heiktti. Päätin trkahtaa Pitkän harkinnan jälkeen läksin jatkamaan ikeaksi arviimaani suuntaan. Eteen tuli vanha piikkilankaeste, jnka yli kiipesin vaivallisesti ja hitaasti. Sitten tulin Rajajelle, jnka takana lin arvellut keen ikean suunnan. Sammalmättäältä löysin kurallisen perunankuria ja issta pahvilaatiksta hyppysellisen keksinmuruja. Ne eivät paljakaan nälkää vieneet. Jatkin vaellustani. Elettiin sitten aamuyötä Laukausten äänistä lin tteavinani etulinjan pikkisuuntaisen aukean reunassa. Yritin läpi, mutta jka paikassa li vanjja mahrkan haju pelasti minut kerran tisensa jälkeen. Aamuyön sumussa yritin lpulta pelln yli. En llut varma ketä li vastassa. Pelt khsi eikä ylempänä llut enää sumua. Edessä li metsänreuna. STOMuki verh! karjaistiin äkkiä edestä. Eivät lleetkaan mia! Edessä li kymmenkunta valppaan näköistä punaarmeijalaista aseet suunnattuna vatsaani khti. Kämmenet nusivat krvien tasalle. Liike li raskas javaikea... tr 200

21 LAILA HAKKARAINEN Mnet rintamamiehet heräävät jskus yhä vieläkin staelämysten painajaisuniin. Lapselle, jka siihen mennessä li kkenut vain kdin turvallisuu tta, liv at ilmapmmituksen kauhut sitäkin vaikeampi kkemus. * * JATKOSODAN aikana kesällä I 944 asuin vanhempieni kanssa Viipurissa. Ktimme, pieni maktital, li Yhteiskulukadun varrella Tiiliruukin kaupunginsassa, aivan ratapihan tuntumassa ratapihan, jka sitten kituikin khtalkkaaksi kk elämälleni. Niden aikjen tapahtumista n yleensä mielessäni vain lyhyitä ja irrallisia mielikuvia sieltä täältä. Ainan pikkeuksen tekee Viipurin verilöyly, lapsen kkemusteni suuri mysteeri. MIKSI ON SOTA? Minulle li tietenkin kerrttu, että n sta. Sen enempää en muista siitä ymmärtäneeni eivätkä vanhempanikaan "Äiti, mitsi n sta?" Laps n n vaikea ymmårtåå Elämåä vålirauhan aikana. Pullisen /I maktital Viipurin Srvalissa n \ iäänyt sdan lalkihin,t

22 U IIII TElDtrl UUU]Uf,AIIIII;T varmaan halunneet rasittaa lapsen nnellista maailmaa turhilla pelilla. Vasta Viipurin suuri pmmitus knkretisi minulle sdan lemuksen. Se li siitä tajuntaani lähtemänömän mielikuvan. Tu tapahtumaketju ei le mielessäni vain sarjana irrallisia sattumuksia kuten muut niden vusien kkemukset se n muistissani elämäni ensimmäisenä katkeamattmana vurkauden filminä, jta vielä 35 vutta myöhemmin vin aivissani kelata eteen tai taaksepäin suuremmalla tai pienemmällä npeudella miten vain. Yksityiskhdat eivät le hiukkaakaan himmentyneet. Millin tahansa vin sulkea silmäni ja painaa mielessäni katkaisijaa "Viipurin ratapihan pmmitus" ja sillin filmi alkaa pyöriä! Tunnen palaneen räjähdysaineen ja ruhjtun maan tuksun. Näen mustalle mullalle kynnetyn pmmien repimän pihamaan. Kuulen krvissani tuskanhuudt evakkjunasta. Samalla tunnen sisälläni syvää ahdistusfä 1a tuskaa, jnkinlaista sielullista kuristusta pelka ja vihaa. En tiedä sitten, nk tämä sitä, jta nykypäivän äärivasemmistlaiset kutsuvat "ryssänvihaksi". Missään tapauksessa ei sitä le minulle pettanut kti eikä kulu, ei lietsneet "lahtarit" tai nakertanut plitiikka. Se vain n se syntyi knkreettisena havaintpetuksena ennak kasenteettmaan lapsensieluun, jka li siihen asti llut tabula rasa, kirjittamatn lehti. KATKELMIA FILMISTÄNI Leikin päivät pääksytysten pienen karitsani kanssa, jnka lin nnistunut ruikuttamaan isältäni eräälle karjatilalle tekemällämme retkellä. Pihanurmella istuskellen hivailin lemmikkiäni, jka tyytyi lemaan määkimättä vain ne hetket, jtka lin sen välittömässä läheisyydessä. Silitin, rapsutin, taputin, tutkin, syötin, jutin ja haistelin sen turkkia. Olin parhaillani nuuskimassa sen selkää: niin ihanaa lampaan villaa... Sillin kuulin kvaa uta jylinää. Äitini kiiruhri justen hakemaan minua karitsineni srsaan. POMMIKONEITA! Mitä ne vat?! Näin taivaalla lentkneita, alempana kuin kskaan ennen, suuria ja raskaan näköisiä. Niitä li paljn, kuin suuri lintuparvi, mutta nämä pitivät kamalaa meteliä jka paikka tuntui tärisevän, krvia kski. Ne menivät ensin yli, kaarsivat sitten ratapihalle päin ja sitten se alki: hirveä ääni ulvi yhä kvemmin räjähdys räjähdys räjähdys... Ne syöksevät sisuksistaan pmmeja, jtka tuhavat tappavat, selitti äiti sähdys tinen tisensa perään. Piiluduin äidin patakaappiin, jsta en uskaltautunut pis äidin lhdutuksista hulimatta. Siellä istuin pienellä sykkeröllä lputtmalta tuntuvan ajan jännittäen krvillani, tulik ulina suraan khti minun klani. Kuinka isä nyt pääsisi ktiin? Kuinka karitsani pelkäisikään yksin massa liiterissään... Peln ja tuskan sekaisin tuntein jännitin kk iltapäi minulle nina ensimmäisinä kauhun hetkinäni, jllin turvauduin äidin kaulaan keittiön nurkassa hillittömästi itkien. Nyt vihelsi yhä kvemmin, samanaikaisesti ulvi mnta pmmia ja sitten seurasi jyvän. Isä tuli ktiin, kun pmmitus li lakannut. Ilta li rauhallinen. Nukahdin. Yöllä havahduin siihen, että isä kääri takkia ja lilttiä ympärilleni ja kahmaisi nrinut syliinsä ilmittaen: Nyt mennään pmmisujaan! Asuntalue palaa Pmmi n iskenyt SAkut'a VAIKEA YO Hädin tuskin pysyin isän sylissä, kun hän juksujalkaa kiiruhti pieneen perunakuppaamme naapurin tntilla äidin rikttaessa pikkuveljeäni, jka li vasta parin kuukauden ikäinen. Kallisuja, jhn meidän lisi pitänyt mennä, li nin pulen kilmetrin päässä, mutta sinne saakka emme ehtineet päir'ällisen kaltainen me teli ulr i krvissamme ja niin isä valitsi sujaksemme perunakupan, jka ti puliksi maan alla ja puliksi maan päällä. Sen katlla ja ympärillä kasvi krkeaa maithrsmaa ja jkunen suurempi pensas. Klmen metrin päässä sen rappusyvennyksestä li valtavan suuri kivi kivi. jka li myöhemmin pelastava sekä man että kk perheeni clämän. Ollessamme juuri syöksymässä kuppaan kuului yhä

23 vimistuvaa pmmin ulvn maan tuksu. taa. Jtenkin tajusin, että se li nyt tulssa suraan khti! Sitten kaiken täyttävä räjähdys! Tajuttuani jälleen jtenkin tilanteen humasin levani nelinkntin kupan perällä, jnne ilmanpaine li minut isän sylistä heittänyt. Rämmin siellä hiekan ja pirstaleiden seassa yöpaitaani stkeutuneena. En tiedä, link llut välillä tajutrmana nyt vain ttesin levani elssa eikä kskenut mihinkään. Kuulin isän huutavan nimeäni. Sitten vähitellen kk tapahtuma alki hahmttua. Pmmi li sunut kiveen ja murskannut sen kuin sitä ei lisi kskaan llutkaan jälkeäkään siitä ei näkynyt. Ilmanpaine li heittänyt meidät kaikki kupan suulta sen perälle. Takimmaisena llut isä li saanut kurmallisen maata päälleen. Siirä alki kauhun yö. Istuimme lukussamme aamuun kell viiteen saakka. Kk ajan jännitimme krviamme millin taas kuuluisi khti tulevan pmmin ulvntaa? Mnta kertaa juduimmekin tun kk tajuntaa raastavan elämyksen kkemaan, sillä tulle naapurin tntille, jssa kuppamme sijaitsi ja jnka kk li nin 800 neliömetriä, putsi tuna yönä yhdeksän pmmia. Me kuitenkin säilyimme vahingittumattmina kuin myyrät klssaan. Aikamme ei vielä llut täysi... KAUHUJEN AAMU Aamulla meteli hiljeni. Ryömimme uls klstamme kuin haudasta. Tntti auti ja tyhjä. Ei edes rikkaruha näkynyt lähimaillakaan. Kk alue li kuin kynnetty mustalle mullalle. Perunakupan katn li ilmanpaine haravinut putipuhtaaksi hrsmista ja pensaista. Ilmassa leijaili palaneen räjähdysaineen ja riktun Ratapihalta kuului kauhistuttavaa ääntä: ihmisten ja eläinten tuskanhuutja, avunpyyntöjä ja valitusta. Rajalta tullut evakkjuna li jäänyt ratapihalla pmmituksessa räjähtelevien ammusjunien väliin ja tuhutunut jkseenkin täydelleen. Siinä lleita vanhuksia, naisia, lapsia ja ktieläimiä ei tässä vaiheessa vinut mitenkään auttaa ja useat heistä tapasivat tuna aamuna lpullisen khtalnsa. Jtenkin tajusin epätivisen tilanteen. Meidän nnemme li llut uskmatn: kallisuja, jhn emme ehtineet, li saanut täyssuman ja tuhutunut kknaan. Kukaan siellä lleista ei selvinnyt hengissä. tr NAISTEN KESKEN Katshan, kuin ka pika n aivan isänsä ndköinen! Äu anna sen masentaa mieltäsi! Tärkeintä D, ettd hän n terve! EIPÅHÄN OLTU TURHAN närårsrä Vaittisen emäntä Valkjärveltä li j ktinsa vella lähdössä evakkn, mutta palasi vielä takaisin ja veti seinäkelln. Mitäs sie nyt? kyseli avimies. Käin vetämäs kelln, jtta näk: kööt, jttei täält päiviä enne pakkn lähetty! Kr 0sr0s SiniYalkinen statimialuekarth LEIKKAA TÄSTA. POSTITA HETI. LEIKKAA TASTA. POSTITA HETI. IU ) E = (f) Kansa taisteli lehden lukijana Sinulla n nyt mahdllisuus saada man ktisi seinälle tai annettavaksi lahjaksi n. 600 paikannimeä käsittävä statimialuekartta. Nimet tähän karttaan n kerätty alan kirjallisuudesta. Kartta n painettu sinisellä ja mustalla himmeäpintaiselle valkiselle paperille. Kartan kk n 51,5 cm x 72cm jase lähetetään tilaajille rullattuna pahviputkilssa. Hinta n 17 mk/kpl + pstitus ja käsittelykulut 14 kpl/3 mk la 5 kpl/s mk. Karttja n rajitettu määrä ja ne timitetaan tilausten saapumisjärjestyksessä. e.8 (D1 c :dr = 3v >I EH 9Is 399 =?E il EgE E TI1AUSKORIITI sfiatrilr AlUEKARTTA Olen kiinnstunut vanhista alueista ya paikannimistä kuten Uunitsa, Rasti, Vytegra, Hyrsylä... Tilaan n. 600 paikannimeä käsittävän kartan. Pstitus ja käsittelykulut lisätään a. hintihin. lkpl! 2kpl tr 3kpl! 4kpl! Skpl Nimi ja sitetiedt painkirjaimin, kiits. Sukunimi Osite Pstinumer Pstitimipaikka Etunimi Tarjus yllämainituilla hinnilla n vimassa niin kauan kuin karttja riittää. Tarius kskee vain Sumeen tulevia tilauksia. Puh. 17 mk 34 mk 51 mk 68 mk 85 mk 203

24 r[re^r.::trr_: MIKKO POLLA/URHO NISSINEN Sumalaisten vetäytyess ä Itä Karjalasta j äiv ät kaukp artit alueelle ttamaan selvää vihllisen vimista ja suuntautumisesta. Tärke än työnsä su ritettuaan saivat partit marssia satja kilmetrejä mien lu. Tilanne li epävarma eivätkä mitkään laskelmat pitäneet paikkaansa. Ensireissun miehelle retki li melkinen AUNUreE$ kkemus! Urh Nissinen, 20vutias sturi. iutui nsimmäisellä kaukpartiretkelläån kville tulläkilähtö ME kaukpartimiehet vietimme alkukesän kauniita päiviä Aunuksessa Mäkriän kylän liepeillä stavunna Ilmassa li kuitenkin dtuksen tuntua. Sitten saimme käskyn ryhtyåfvalmistelemaan kätköjä, jihin piti sijittaa patruunita, räjähdysaineita, munaa, lääkintävälineitä ja muuta tarpeellista alueella myöhemmin tapahtuvaa kaukparti ja sissitimintaa varten. Ne tettaisiin käyttöön siinä tapauksessa, että jutuisimme vetäytymään SuurSumeksi vallittamaltamme alueelta entiseen TynkäSumeen. Ryhdyimme kuljettamaan tavaraa kätköihin, jista käytettiin peitenimeä Matit. J paljn ennen juhannusta saimme niskaamme maataistelukneiden parvet. Kerran tisensa jälkeen sai kurmaautmme kuljettaj a ulvttaa ajneuvnsa lähes lemattmia jarruja kneiden hyökätessä. Me sissit taas tunsimme lmme kvin turvattmaksi yrittäessämme sujautua Aunuksen 204 Hänellä li kärryissään kk pienen kylän vaatimatn maisuus, jnka hän aiki "vinaan" sdan ajaksi kätkeä metsään. Meistä ajatus li ihan hyvä ja autimme ukkressua pllen valjastamisessa. Juhannuspäivänä sumalaiset jukt alkivat vetäytyä alueen läpi ja me siirryimme metsään surittamaan tut#a Nuret sissit Nissinen (vas.) ja Kski hurmaavat Uushiekan tyttöjä vähän ennen äkkilähtöä lakeuksien peltjen pientareille. Ankaralla työllä saimme kuin saimmekin kätköt valmiiksi j ennen juhannusta. Oleilimme Uusihiekkanimisessä kyläpahasessa dtellen myrskyä. jnka tiesimme j pyyhkäisseen yli Syvärin., Kaaksta kuului jatkuva jytinä, jka ei jättänyt sijaa epäilyksille nyt li tsi kyseessä! ASUKKAAT PAKENEVAT Vietimme kylän ystävällisten asukkaiden kanssa leppisia hetkiä lämmitellen saunja ja herkutellen Päämajan erikismunaannksilla, jihin kaukpartimiesten virkistykseksi kuului tuna aikana ihmeellisiä aineita: teetä, kahvia, suklaata ja erinmaisia lihasäilykkeitä. Jytinä läheni päivä päivältä. Oli helpp tdeta kylän asukkaiden käyvän yhä levttmammiksi. Eräänä päivänä näin, kuinka hyvin pienikkinen karjalaisvanhus yritti panna takkuista hevstaan aisihin. Ka mitä starikka meinaat? kysäisin. Js tulee vinaa, pitää lähtiä pakhn, ttesi ukk.

25 levia tehtäviä. Saman tien pistuivat asukkaat kylästä niin pikkuukn kuin kaikkien muidenkin painuessa piilpirteilleen. Prukassani li mukana ensimmäisellä reissullaan nuri pika, Urh Nissinen, jka li minulle mieluisa yllätys: tu väsymätön krven kasvatti pärjäsi alkkaaksi tavallista paremmin. Vahink, ettei Urkki llut aikaisemmin päässyt mukaan kaukpartihmmiin hänestä lisi vinut kehittya vaikka mitä, li sellainen tsi erämies. litterat kuraan ja matkani suuntautui entisen ktiseutuni Sujärven kautta Petrskihin ja edelleen Sujun asemalle. Oli vähän epävarma l. Ikää li vasta 20 vuttaja tuli mieleen, kuinka kkeneet sissit suhtautuisivat "alkkaaseen"... Matkalla tapasin samaan prukkaan matkalla levan kersantti Vihtri Valkeisen, jka pasti minut perille. Täällä saat kyllä pika kävellä tarpeeksesi! li Vihtrin antama ensimmäinen valistus. Astuin sitten sisään majapaikkaan. Yläkerrasta kuului hilpeätä äänten srinaa ja hetken kuluttua vieri is hnkapölkky prtaita alas. Hyppäsin viime hetkellä sivuun tun tervetultivtuksen tieltä. Vähitellen speuduin prukkaan. Kyselin ja kuuntelin juttuja aikaisemmilta retkilta ppiakseni kikat. Kerran lin j vähällä päästä retkelle mukaan, kun käskettiin laittaa varusteet kuntn. Viime hetkellä lähtöni kuitenkin peruttiin ja mukaan pääsi vanhempi ja kkeneempi Esk Ri/ala. Sillä reissulla pjilla li hun tuuri, sillä klme miestä jäi taipaleelle. Yritin kvasti lenkkeillä ja pitaa hulta kunnstani js sattuisi pääsemään mukaan seuraavalle reissulle... Kittihan se sitten sekin aika. MIKKO POLLAN KOVAAN PORUKKAAN Juhannuksen alla kesällä 1944 pantiin kkn parti, jnka jhtajaksi tuli vänrikki Mikk Pöllä. Siihen pääsin mukaan. Minun lisäkseni tulivat partin lussi Haltsnen, Onni Huvinen, Lassi Lanamäki, Tappinen, Kkk, Ryöti, Rusi, Heikkinen ja Vasken Tpi. Olimme siirtyneet Uusihiekan kylään Aunukseen. Tykistötulen vima kasvi päivä päivältä ja kylä alki tyhjentyä siviileistä. Mekin painuimme metsään. Tehtävämme li jäädä alueelle ja tarkkailla Neuvs Juhannuks n alla vunna 1944 Uushiekan kylässä Måkriåltä itään lähiiessä pakmatkalle sdan jalista Vänrikki Mikk Pöllä auttaa karialaisukka tämän Vänrikki, Mann rheimristin ritari Mikk Pöllän (takana klmas ikealta) parti iåtettiin tieduslelemaan vihllisen s luslaan juhannuksena 19zl4 Näin muistelee asiita ystäväni Urh Nissinen. NUOREN SISSIN KERTOMAA Palvelin Rajajääkäripataljna 3:ssa Kuuttilahdessa Syvärin suulla. Olin kuullut jännittäviä juttuja kaukpartimiehistä ja nuren miehen innstuksella värkkäsin siirtanmuksen Osast Kuismaseen, OsKuun. Paperi kulki virkatietä kmentajallemme majuri Rautasallle, jka käski minut puheilleen. Hengestään pääsee kyllä täällä Syvärilläkin, arveli Rautasal, mutta pani kuitenkin paperin eteenpäin. Muutaman viikn kuluttua tuli tiet, että minut li hyväksytty prukkaan. Sain t '1 i jtk,.i&; I *. '..:'1"J 205

26 tliitn jukkjen vahvuuksia, aselajeja ja suuntautumista. Olimme perustaneet tähystyspaikan vain muutaman metrin päähän tiestä. Punaarmeijan jukkja marssi hitse jatkuvasti tien täydeltä klmen vurkauden ajan. Kk aikana emme vineet silmiämme ummistaa emmekä j uuri liikahtaakaan. Olmme alki j lla varsin tukala, kun marssirivistöön lpulta tuli katks ja pääsimme siirtymään tisen tien Nurmilan lentkentällä paukkuu kin selkää ja tuppautui silmiin, hyttyset purivat ja jkainen aisti li äärimmäisen valppaana. Ätctcia jku kmpastui rautalankaan ja mätkähti mahalleen. Onneksi ei ase lauennut ja mies kömpi tisten mukaan. Tapahtuman aiheuttama ääni li kuitenkin llut melkinen. Samassa ilmestyi aivan I Talvisdan Kllaan maasi n vaikuttava muistmerkki SAkuv varteen. Tun tisen tien suunnassa suritimme samin määräajan liikenteenlaskentaa. Sitten saimme käskyn suunnistaa Nurmilan lentkentälle. TARKASTIMME NURMOILAN KENTÄN Kentän lähellä li jki, jnka ylitimme kumiveneellä. Lähellä li siltakin, mutta siinä li punasturi vartissa. Varvasti hiivimme khti kenttää, jssa työt livat tarmkkaasti käynnissä keskellä yötä. Kiire tuntui naapureilla levan! Tehtäva li näin suritettu ja kentän kunt tdettu. Vänrikki anti käskyn palaamisesta tista tietä, kska tuljälkemme li varmasti havaittu. Läksimme hiipimään eteenpäin kiitradan vierellä kasvavaa pensaikka myöten. Hiki valui kesäyössä pit eteen naamiitu teltta. Pöllän Mikk, kkenut partikettu, li heti tilanteen tasalla: nyt li aika vaihtaa maisemaa ja rivakasti! Hän anti suunnan ja käskyn justa täyttä vauhtia maantien yli metsään. Painuimme matkaan kuin hirvilauma. Juksimme taakse vilkaisematta. Vauhti li hirmuinen hulimatta vaikeasta maaststa. Jnkin ajan kuluttua kuului takaa muutamia täysin vaarattmia laukauksia. Jatkimme marssia Huvisen Onnin ja Haltssen Jussin vurn perään suunnistaessa kärjessä. Mikk Pöllä kulki prukan viimeisenä tarkkaillen vihllista. Takaaajajat häipyivät kannasta varsin npeasti. Olimme lleet matkalla j viikn päivät ja li levn aika. Keittelimme annksia hyvin pienellä nutilla ja nukuimme ikein kunnlla. Alkumatkalla limme käytelleet munaannksia liian reilusti ja nyt niitä piti ruveta säästämään. Retken päättymisestä ei llut aavistustakaan... VAELSIMME VANHAAN SUOMEEN Matkan jatkuessa sain minä, nurin tulkas, kkeilla marssikestävyyttäni ja vertailla sitä vanhjen jermujen taivaltamiseen. Päivästä päivään jatkimme länteen. Pistäydyimme kylien liepeillä ja tarkkailimme liikennettä niissä. Seurailimme jukkjen marssia ja hultkuljetuksia teillä. Eräänä päivänä tulimme Tuulsjelle. Ylimenpaikaksi löysimme karikn, jssa li äskettäin käyty taistelu. Kaatuneita stureita ljui kivien välissä. Päivä li kuuma ja läksimme ylittämään jkea uimalla. Vaatteet, aseet ja varusteet vietiin yli rannalta löytyneellä pienellä lautalla. Uintiretken llessa hilpeimmillään sui Huvisen silmään venäläinen stilas Iieneekö llut kalastamassa vai paidan pesulla. Se pani uintihmmiin vauhtia ja vaatteet saatiin päälle ennätysajassa, jta varmaan palkuntakin kadehtisi. Sitten vain taas metsään minkä kintuista lähti! Kuljettiin sita ja kankaita suuntana länsi. Vallitsevasta tilanteesta ja sumalaisten jukkjen sijainnista ei meillä llut aavistustakaan. Vaikeudet alkivat kasaantua: radi meni rikki, eväät lppuivat ja saapas alki hiertää jalkaa. Vanha raja ylitettiin Käsnäselän kylän lähellä. Eräällä suurella sulla pysähdyimme syömään lakkja, jtka maistuivat vallan hyviltä. Vihllinen li kuitenkin ilmeisesti llut tarkkana ja seurannut vaellustamme, sillä herkuttelu lppui lyhyeen: vihllisen maataistelukne anti meille kii 206

27 reen videtta ja marssi jatkui. Ateriat livat yhä harvemmassa. Löysimme jstakin pari pientä srsaa ja keitimme ne kymmenelle miehelle. Alimme vähitellen pudtella tavaraa kantamuksista, jtta kaikki pysyisivät jukn mukana. TAISTELU. PAIKOILLA Eräänä päivänä tulimme Reissu n tehtyl Runlaulaian patsas t rvehtii Karialan laulumailta palaavia siss iä Tlvalärvellå taistelupaikalle maantien tuntumaan. Alueella li useita kymmeniä ruumiita. Mnet livat palaneet ja haju li hirvittävä. Nälkäisinä keräilimme matjen täyttämien van Kllaan taistelupaikilla. Alueella li vielä talvisdan aikaisia kaatuneita enää pelkkiä luita, kuin risukasja. Maantie ja rautatie kulki ruumiiden taskuista ja leipälaukuista kaiken syötäväksi kelpaavan. Ätt<ia ali vihllisen autrivistö hi. Emme ehtineet tehdä muuta kuin heittäytyä ruumiiden sekaan yrittäen lla mahdllisimman kulleen näköisiä. Onneksi ei Venäjän miehilla llut tarvetta tulla tutkimaan asiaa tarkemmin. Matka jatkui suurten krpien halki. Sitten suttiin rautatielle ja tdettiin ltavat aivan rinnakkain. Olimme juuri ylittämässä niitä, kun mlemmilta suunnilta tuli yllattaen autja. Kaksi kaveria ei ehtinyt yli, vaan jutuivat maastutumaan maantienjaan. Onneksi autissa istuvat vanjat katselivat meidän juksevien miesten perään eivätkä humanneet näitä kahta nnetnta. Vänrikki Pöllä kmensi meidät asemiin siltä varalta eträ vihllinen ryhtyisi ahdistamaan jaan jääneitä kavereita. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Vanjat katselivat aikansa maisemia ja jatkivat sitten matkaansa. Mekin jatkimme taas taivallustamme. Nälkä alki painaa jkaista, mutta kaukainen tykistötuli lännestä anti tiva ja karkitti väsymyksen: siellä livat mat! Vähitellen lähestyimme taistelualuetta. Jukkja li enemmän ja ääniä kuului jka pulelta. SUORAAN TULIYLLÄTTÖÖru Eräällä taulla tutkimme karttja ja sain kuulla, että lemme lähellä emeikan kylää, kymmenisen kilmetriä itään Tlvajärven Ristisalmelta. Yö li hiljainen. Paikat alkivat lla minulle tuttuja, kska lin pikasena llut näillä main isän mukana savtilla. Jätin repun ja aseen maahan ja pistuin vähän kauemmas tutkimaan maasta. Myös Tappinen asii js.sakin kauempana. Akkiä suviyön rauhan katkaisi repivä yhteislaukaus, jta seurasi kiivas knetuliaseiden laulu. Olimme tulleet suraan venäläisen kenttävartin syliin! Maini naamiinti li kätkenyt sturit, jtka livat lleet väijytysasemassa meitä dttamassa. Tuli kiire. Mikk Pöllä näytti vain suunnan ja painuimme täyttä vauhtia pakn. Minulta ja jltakin muultakin jäivät sekä ase että reppu. Yritin viime hetkella syciksyä niita pelastamaan, mutta Mikk riuhtaisi minut takaisin ja sähähti: Ätatran pika hullutrele! On sinne kuule tykkejäkin jäänyt! Niin painuimme karkuun tisten justessa ja tisten vurn perään ampuessa pikatulta takaaajajien silmille. Minäkin sain jltakin kaverilta pienen pistlin aseekseni. Aamuusvan turvin pääsimme irtautumaan ja ylitimme pienen purn.,'kadet YLOS!'' Vielä parisen tuntia marssittuamme alki edestä kuulua hajanaisia laukauksia. Sun takaa näkyi savua. Eivät sumalaiset tee nin typerän isa tulta, sani Mikk. Käänsimme suunnan tiseksi. Jatkimme synkeässä risukssa eteenpäin. Vilkaisin prukkaa: kaikilla naama savusta mustana, viikkjen likainen parta, pitkä tukka j a vaatteet repaleina. Varsinainen rsvjukk, mutta lipa taivaltakin tehty 4fi) 500 kilmetriä. Ättia kuului edestä maailman ihanin kment: "Ketä siellä? Kädet ylös!" Sumeksi! Painuimme maahan parikymmentä metriä sumalaisen knekivääripesäkkeen edessä. Tilanne selvisi npeasti ja kajaanilainen jukkueenjhtaja tti meidät hyvin vastaan ennen muuta saimme rukaa. Levähdettyämme suuntasimme matkamme Ristisalmen kautta Tlvajärvelle. Matkalla pysähdyimme hetkeksi Tlvajärven harjulla levan runlaulajapatsaan lu, kska sen tekstikin "Matkamies! Pysähdy! " siihen velvitti. Olihan melkinen ensireissu! Tehtävät li suritettu ja ltiin taas mien pulella. Kaikki livat pätevän jhdn ansista selvinneet ehjin nahin. Pälkjärvellä dtti juhlamuna, auna, lep ja uusi tehtävä... tr 207

28 JATKOA ED. NO:STA REINO OLMALA Usk Kåirki li legendaarinen hahm, jka talvisaikaan liikkui köydellä vyötetyssä likaisessa turkissa, karvareuhka päässä lippa niskan pulella. Hän li papin pika ja itsekin papiksi lukenut, tiettävästi vihkimistä vailla. Kertmansa mukaan hän humasi viime hetkellä, ettei llut kutsumusta ja ryhtyi maanviljelijäksi. Osti maatilan Hämeen pulesta ja hankki "Hilikkansa" kanssa liudan lapsia. Hän majaili aina tulenjhtueessa ja ainakaan siellä häntä ei saanut puhutella "herra kapteeniksi". Mikäli jku erehtyi niin tekemään, sai hän kuulla rämäkän kirustulvan. Hän li yksinkertaisesti "isäntä". Usk Krirki hallitsi vakuuttavalla isännän tyylillään vaikeimmatkin tilanteet ja häneen lutettiin. Sdan jdlkeen hän viljeli tarmkkaasti tiluksiaan ja mnet aseveljet niin upseerit kuin tykkimiehetkin kyläilivät siellä. Hä nestä tuli vähitellen kuntansa napamiehiä. Mies siirtyi ikuisille kentille eräitä vusia sita ten. taettiin äikaa "ltse asiassa kuvattuna". Krpikuusen kyyneleitä idyllisessä maastssa t. lå pulesta. Pääkkki pulusteli sillä, että kun n ltu vusikausia Ukk Kruunun leivissä ja sekin tekee samja aineita. ei rike jzirin suuri le. Saattaapa se tsin kadehtia kilpailua, mutta sekin lisi epiireilua, kun kerran eletään kilpailuyhteiskunnassa... TEHTAILUN LOPPU Ahneella n aina kakkanen lppu. Niin kävi tässiikin tapauksessa. "Valiprukkaan" sluttautui riidanhaluisia yksilöitä valjakkpaikalta. Tehtailu laajeni j tisen laskun aikana, kunnes klmas tiputus lpetti sen tykkänään. Tuli rähinää, pieni puuktuskin. jllin tykkimies nirhaisi haavan tykinjhtajansa ' s*@ KORPIKUUSEN KYYNELIÄ Lieneekö isäntä llut tietinen pntikkakkeilusta, mikä pantiin käyntiin alkukesästä Virallista siunausta hän ei tiettävästi ainakaan antanut, mutta sai kuitenkin aikanaan maistiaiset. Kaikessa hiljaisuudessa kttiin kapulatien ten varjlla kmennuskunta, jka kstui pntikan asiantuntijista. Ylimpänä valvjana li kemistiluutnantti. Varsinaisena mestarikkkina timi trpan isäntä, jka li istunut useaan tteeseen vankilassa pntikkapuuhistaan. Tåimä likin pätevin susitus. Taitava peltiseppä piipahti Aunuksenkaupunkiin ja taki siellä eräässä verstaassa ensi 208 Siinähän sitä syntyy lusikkaa ia lampunjalkaa! lukkaiset pillit ja pannut. Jäiihdytysastia tiivistettiin ammuslaatiksta. Arrrmattimuurari lati pitävän perustuksen tehtaalle spivasti purn tuntumaan saunarantaan. Muita tehtäviä annettiin siviiliammatin perusteella. Niin kstui valiprukka vaativaa tehtävää varten ja aikanaan tippuivat krpikuusen kyyneleet erinmaisesta laitteesta. Ainakin mestarikkki ihaili sitä rajattmasti ja vakuutti, ettei hän eläissään llut nähnyt sillä alalla mitään niin hyvää ja täydellistä. Yönsäkin hän nukkui tehtaan liepeillä. Klmasti kirkastettua kkeiltiin saunan löylyssä, eriteltiin makueliimyksiä ja puhuttiin asian mraalisestakin käsivarteen. Puukttaja, satakilinen mies, runnettiin erittäin häijyluntisena ja jutui teknsa jdlkeen ns. remmiapellin khteeksi. Se li verinen näytelmä krsun lattialla ja tykkimies kzirsi maata vain mahallaan parin viikn ajan. Mutta tverikuri teki tehtävänsä: miehestä tuli siiv ja spuisa.

29 Tehtaan knkurssi li iikillinen. Remmiapellin jåilkeen päivystysvurssa leva kersantti, raittiusmies ja körttiläinen, nappasi kirveen, työntyi uls krsusta ja åiriihteli mennessään painkkaasti: Pntikankeitt lppuu sitten tåillä päivåimääriillä... kun ei sata ihmisiksi... Kirves heilahti muutamia kertja kkkaan kersantin kåisissä ja tehdas li rauniina. Vakituinen makutumarist istui saunan prtailla ja katseli murheellisena hävitystä, mutta kukaan ei esitt:inyt vastalauseita. POKKAHOMMIA Pkerinpeluu li susiuu ajanviete asemasdan hiljaisina päivinä. Neljåin kuninkaan ktjaa tutkivat yleensä samat miehet, mutta päivåirahjen maksun j?ilkeen hrli mukaan muitakin ja sillin katsttiin kelln ympiiri, kenelle rahat kuuluvat. Avarakin krsu pyrki käymäiin ahtaaksi, kun li kaksi pkkarinkiä. Pari kulunpenkiltä sdan melskeisiin liihtenyttä ahdettiin etäsimpäåin nurkkaan lukemaan tenttejäiin varten. Ylippilasrutkinnsta selvisi sillin helpmmalla kuin rauhan päivinä. Rähinä täytti sillin krsun ja piintyneet pkkamiehet kehittivät man sanastnsa, jta käytettiin äiinekkäästi. Niinpä patterin tunnetuin krttihai ti julki hartaimman tiveensa: Vi kun lisi riparaha, varsikrtit ja nurkan takaa lyönti...! PITÄKÄÄH,N ilelessä, LAGUKSEiI TIEHETT Sumalairn panscariryhmän 40vutiejuhlia vietetään Häme nlinnassa ja Parlannummella lauantaina ja sunnuntaina, 3. ja 4. päivånä heinäkuuta. Tarkempia tietja påivälehdistå ja Panssariprikaatista Parlannummelta. tr FRED Lehtemme viime Yuden kesäkuun numerssa li Lauri Kultin kirjittama artikkeli "Olik Hitler hengenvaarassa?" Kultin mielestä ei llut. Eräs tinen Iukijamme n asiasta eri mieltä. HITLERIN lent Marsalkan syntymäpäiville ei suinkaan nrllut yllätyksenä, vaan li erittäin hyvin valmisteltu. Kk lentreitti li rutkittu ja kelennetty etukäteen, jtta varmistuftaisiin mahdllisten vaaratekijöiden eliminimisesta. SUPISUOMALA!NEN KUNNIA. KOMPPANIA Kska tieta ei vitu levittää liian aikaisin, li kunniakmppania imprvisitava melk lailla viime tipassa. Tiedettiin hyvin, että Hitler, Eurpan vallittaja, li tttunut kunniakmppaniassa näkemään huippuunsa harjitettuja listavaasuisia SSmiehiä, näyttävää jalannsta ja sekunnin murtsan täsmiillisyydellä tapahtuvia temppuja. Meillä Immlassapa ei tzillaista prukkaa llut, vaan aina paikalla leva jukk kstui kenttåihultn kuuluvista reserviläisistä. Asetelma li jtakuinkin sama kuin js kansanpelimanniyhtye lisi pantu esittämäiin sinfniarkesterin knserttihjelmaa! Paikalla levat miehet livat iiikkäitä reserviläisiä, suurimmaksi saksi Valkealan ympdristön maanviljelijöitä, jtka eivät pariinkymmeneen vuteen lleet tempneet kiväiiriä enempää jalalle kuin lallekaan. Kenttäviiki siis pantiin riviin. Asuna miehillä li tavanmaiset surat sarkahusut ja kesäpuser, kaikki enemmän tai viihemmitn nuhruista ja kulunutta kusia, aseena vähemmän staisen niiköinen Ternikiväiiri. Ehdittiin sentään pitää harjitus. Se paljasti murheellisia asiita: kantapäät eivät suinkaan menneet yhteen uljaalla napsahduksella, vaan kuului melkinen kpina. Ternien Hitler li Kunniamerkkejä j nnllaan pulin ia tisin lmmlan lentkentån väkeä, vasemmalla Brun Nyberg, ikealla kirjitiaja käsittelyssä li hulestuttavan selviä aika ja tyylierja. Ei hyviiltä näyttiinyt! Muna kun hetki sitten kitti, vakaiset maalaisisännät seisivat tanakasti Immlan sumalaisella maaperiillä jiinnityksestä ja hermilusta ei näkynyt jiilkeåikäåin. Vakaasti miehet ttivat asennn, ryhdistäytyivät, tempaisivat Ternin lalle ja katsivat tiukasti Hitleriä silmiin ei kuten kivikvat SSfanaatikt, vaan kuten vapaan kansan vapaat 209

30 miehet: rauhallisesti, hiukan uteliaasti maailman vallittajaa tarkkaillen vai että tullainen se nyt n... Olisi llut jännittävää tietää Hitlerin ja hiinen seurueensa kmmentit tiimåin kansanrintamaparaatin jhdsta. Ehkäpä se vain vahvisti heidän uskaan arjalaisen rdun ylemmyydestä... Mutta palataanpas varsinaiseen asiaan. KAKSI VAARANPAIKKAA Kaikista perusteellisista ennakkvalmisteluista hulimatta li tipalla ettei Hitlerin uuden Eurpan rakentelu päättynyt Immlaan. Hänen nelimttrisen Fcke Wulf Cndr kneensa ilmestyessä Immlan ilmatilaan ja kaartaessa kentiille sää li jssakin määrin sumuinen. Ohjaajalle lienee tässä vaiheessa tullut jnkinlainen iksulku, sillä li hiuskarvan varassa, ettei kne törm:innyt Kaukpään tehtaan savupiippuun. Se se lisi llut varsinainen paukku! Kun kneen laskutelineen pyörät kskettivat kiittien pintaa leikkasivat jamrt ilmeisesti kiinni. Kneen liukuessa eteenpäin alki pyöristä nusta savua ja niissä nåikyi kipinöintiä ja pientä tulen leimahtelua, jnka me kentiillä lijat selviisti havaitsimme. Lentknehallin edustalla etuviistn kneen tulsuunnasta seisi reservin kersantti Brun Nyberg seuraten kiinnstuneena kneen laskeutumiskiita. "Brynkka" kuului kneiden hullsta vastaavaan henkilökuntaan. Nyberg humasi laskussa jtakin epätavallista ja reagi salamannpeasti: hiin sieppasi hallin seiniiltä vaahtsammuttimen ja syöksyi pikajuksijan startilla knetta khden ehtien sen lu kneen vielä liikkuessa eteenpäin. Kneen rinnalla justen hiin suuntasi vaahtsafirmuttimesta suihkun pyöriin. Kneen pysåihtyessä syntyi sen ulkpulella vilkasta timintaa ja Brun Nybergin timinta jäi useimmilta meikiiläisiltä humaamatta. Vaan eipä jäiinyt saksalaisilta! Kun seremniat kentiillä livat hi nusivat Hitler ja Mannerheim avautn, jka aji Kaukpäiin rautatien vaihteessa dttavan Marskin salnkivaunun lu. Filhrerin kne jäi kentåille saksalaisten tarkkaan valvntaan. Jukn jhtajana timiva upseeri käveli nyt sivummalla seisvan Nybergin lu, kiitteli häntä vulaasti hyvästä timinnasta ja ihmetteli miehen kykyä ivaltaa npeasti vaaratilanne sekä hänen tavattman npeaa reagintiaan. Hyvillä mielin hiin pyysi Brynkan mukaansa katsmaan Hitlerin knetta, jka likin katsmisen arvinen. Kaikkein Pyhintä "Jhtajan" salnkia sai tsin katsella vain velta, sisäit astuminen li ehdttmasti kielletty. Kneesta pistuttaessa upseeri tti kneen baarikaapista isn pulln tulista Steinhägeriä jentaen sen Nybergille jatkuvin nnen ja menestyksen tivtuksin. kean persialaisen kunniamer kin. D MAILMASTERS OY, Pitkämäentie 13 T, Turku 31 il1li: i: ne'kn,a, varsrnkrn lalat ^uftane. livat kipeät ja phkeet kvat kuin kivi. Lihaslännitys ei kadnnut lhmeiden aika ei le hi! "Minulla li ialat hunssa kunnssa. Kävely li erittäin vaikeaa. J muutaman pävän lämpölevyjen käytön iälkeen humasin levani niihin täysin Wwäinen. Nyt vin taas jatkaa keskewnyttä kuntliikuntahaftastustani aivan täysipainisesti. Pyöräillen ja hiihtäen. Hiihdin UKKhiihdssa yhtenä päivänä tistasataa kilmetriä. Kiitllisin terveisin Oiva Keskiedes yölevn aikana. Kun aamulla ilin jalkjani niin phkeissa tuntui sellainen kipu kuin puuklla lisi viiltänyt. Olin välillä käyttämättä lämpölevyjä ja parin viikn päästä särky palasi jälleen. Olen kiitllinen levyjen keksijälle sekä vaimlleni, jka ennakkluulttmasti tilasi minulle nu mainit levyt. Kirvesmies Kalevi Balk, Kupi. Mistä mahtaa ihtua? Vaikka ei le tieteellisesti tdistettu lämpölevyjen lievittävästä vaikutukseata reumatismiin, niveltulehdukseen, migreeniin, herm ym. kipuihin, käyttävät q/ytyväiset naiset ja miehet kaikkialla maailmassa lämpölevyjä. Lunnnmenetelmä! Käytä hyväksesi j ikivanhaa keksintöä! Skandinaviassa l yli neljännesmiljna käyttäjää. Tämä puhuu pulestaan! "Olen erittäan kiitllinen levyjen keksijälle!" "Olen \rytyväinen lämpölevyihin. llman niitä tuskin lisin siinä kunnssa kuin nyt len. Näiden levyjen ansita kaikki. Pidän niitä edelleen, kska ne vat niin hyvän tulksen tuttaneet. Tilaan kaksi paria lisää." Mirjami Hämäläinen, Pattijki. tilmputeuyt sen saiuat aikaan! Maailmankuulu lääkäri ja lunnntutkija Luigi Galvani ttesi j parisataa vutta sitten metallien välisten alhaisten sähkövirtjen vaikutuksen ihmisen lihastimintihin. Hän humasi, että kupari ja sinkkilevyt, asetettuina sulaveden lähelle tai välitömästi sen ksketukseen, kehittivät matalajännitteistä sähkövirtaa ja hieman lämpöä, jiden vaikutus usein li hyödyllinen ia ti mahdllisesti lievi stä sellaisille henkilöille, jita vaivasivat lisääntyvien ikävusien säryt ja kivut. Tämän vanhan keksinnön perusteella n kehitetty kenkiin asetettavat metallilevyt. Sinkkilevy tisessa ja kuparilevy tisessa kengässä vivat ehkä auttaa Sinuakin. "En pettynyt staessani!" "Muutaman päivän kuluttua kun lin laittanut lämpölevyt kenkiini, tuli niin sanmattman kevyt l jalkihin. Sillin ajattelin, että n hyvä kun en pettynyt levyjä staessani. Kärsin mnta vutta ja ajattelin, että saan kärsiä hautaan saakka kun mikään ei tuntunut auttavan. Tuhannet kiitkset näistä lämpölevyistä. Susittelen niitä kaikille kärsiville." Edith Weiström. Ylöjärvi "lhmeiden aika ei le hi!" KOKEILE!, 'a ät^ardviliilir utdd_!r B ä ili n' "Aikaisemmin tilaa I mamme levyt vat aivan ihmeelfiset. Minulla li sääressä puutuneisuutta, jka n vaivannut varsinkin kävellessä. Laitettuani lämpölevyt paikilleen rupesin dttamaan. Naurin vaimlleni, että jkhan se näin npeasti vaikuttaa. Käsien nst ylös ia sivuille tutti melkista tuskaa. Uudestaan naurin, että hartiihin asti näillä levyillä ei ainakaan le mitään vaikutusta. Mutta kuinkas kävikään? Tilaan klme paria lisää." Tiv Trp, KAUHAJOKI. Rutsin Valtin Tutkimuslaits n kkeissaan tdennut lämpölevyjen kehittävän heikka sähkövirtaa. Tdistus n7843, Hinla 27, I pri + pstituskul ut. PERÄSTÄ KUULUU Asia ei jäiinyt vielä tiihänkäiin: parin viikn kuluttua kutsui lentrykmentin kmentaja Nybergin puheilleen ja våilitti hiinelle Sumen Marsalkan terveiset saapua Mikkeliin Päåimajaan. Täiillä hänelle kerrttiin Hitlerin suuresti arvstaneen Nybergin timintaa, jnka jhdsta hänelle jennettiin Saksan Ktkaritarikunnan ritarimerkki. Myöhemmin Nyberg sai kmennuksen RUK:uun ja siirtyi upseerina Hyvinkäiille uusiin tehtäviin. Vielä myöhemmin hänestä fuli Sumen Painnnstliitn perustaja ja raskaan sarjan Sumen mestari. Brun Nybergin khtalna li tavata vielä tinenkin diktaattri: timiessaan kansainvdlisen painnnstliitn presidenttinä hän jutui vunna 1957 hitamaan Teheranissa maailmanmestaruuskilpailujen ylitumarin tehtäviä. Tiillöin aahi myönsi håinelle kr 210

31 Åyräpään peta&set Sumen armeijan stilaille lmgitai anlautsneiden stamicstm ta a[iupceri khje ilntmatwercills. Me allekirjtltaeet sumalaiset stilaat leemc saaneet Lrtkc. rrrli tfer, mlten kyynillisesti meittr srmaidrir rtamtchll trpr. tel[n. Åyråpåän tatstelu n slttå lutein ja :iikein eslmerhli.. Manerheimin rtahullut.!tenraalit i! usaerit eivät säålineet tlehif pltåökseen kåsissåän Äyråpå& silln:til Vukgen varrellr. Sinne trpalettiin p'rlet JR 7 miehrstf Er. P 15 melkein lknaen js sls muisla yksikölstå (JR l5:sta jr JR {};ti,;. Nyt mttlle prljasbl lrlkesra alaslrnuudesrern upseerien l,ehtrrlmaine hnamrl.[ur eltå stamlehiå lhtarr. tt{ hduc kertr lellfe, ml LL. lvlmiverlresli he meltä. tarttivr/ :j'eiirrnnfun he ajivat meidit, pr/ a ie iilrih tunne errmsnirltihati. Jr tre hr;ltmrnrangalrtutten vtl yief,ecsl!r. P 25 iftdmffimatr=' påftrt}ö'ilprtcrh' * påx tråd#.3r: lriria ja Klrllvia, kun he eivät ht, rcct ELisl tutle tleraretgulle. Heinåtruun 5 pnl, kun lllanne tåvi LlAnll*kri, uprccrll llsc pekeivat Vuksen yli ja jilllvlt mcldåt Lrlfimtrn. Sellalne li Irlsky. Ja lååkintåluutnrnttl Lutlala mlirlrl tanesslä1, etll rru. elsra vlruvat haavlttuneet n rmmuttrva J sl{l ennen livat crlät upreeril rpar'ctl meltl sclklla, kun altmme dnteutua vangiksi. Nåirr ste Ein Xiveli (JR 7 6. knpplniasta) sål ludin se*äånså jr samtn Lrrlpraian slamler Plav iirvtr.e sri nlskaansa tuman, jka runteli tc.l teuan. Stm. Miel. påå nåii, miten upseerit ampuivnt hritä. Mutta knnamäisinta li se, kun heinilrr^n 5 päivån lllalla, jlli me allmme llvttmassa tllassi.irlrir:.:ir uangilsi, nii malta pulelta avsttlin hirmuinen kraaatti ja 'riitull Äyräpäån nntra!. jsra. meitå li Satra sumalaisil ste&i,tul. rmmenlå eirtå Lmtui mien kranarltren sirpaleista. Siis teris Jr lyijv ll viiqelnen, mlti at "{mme mlltr upree. reiltamme. Mutta me allehirllttaneat Ptl.ii,rimme.i! nnitluimme tlautumran venålälsille vangiksl. Rlularratverlt Vukren talrrnr. Teltå dttaa sama khtal kuin iitl u!i,j! lvereilåmme, ltrr rttulvet KarJalan kanrksella, Äyåpåla >irnpåislå tal Vukre rrerlln. Te vitte pelrrta. lt!eene, Js tia.::t lukllr. Tsistelut Ä;ripiin t.trnpå,åesä lslltivat, meille mitä n se srh' rrlaien kmeåt, ;cu S'rrien armeijaan lyt juurutetaan. Ne s ttvat meille sum:ii.ri*:c r'pstcrler. knnrmalsuudm la mltatr lur' mlllsta n ttella herc.å hå5kyjä..n. Älkåå alistukq pstricr lqilit.rvtksi Ätkii t. blt Lavalia upseerlfud I r. lrte, y'i 2@'miertå rclrstuimel'. Äyråpäån sillapååstl tfllrutu' 'i Jr hrlrettc pclatu ttscuht, riitn llhtetåä Juf,llr hcb rtrta. larlh vtlgilsi. arlr trl altrutular rugitsl fualttilz,a.:laal JR.7 Je Et. P t5 tl* * j alir:,tteait: I ffi=:?wwr:,btr#{# iib llirld/rt lllffi fr;4;,^ gg*1b.ffi*rt';#;1,* E"f >,Ay,'år[f ''{#ru't^ ra itl;a tay'a L» {tl,r: Lit"'J*: {,t l c u*.. u,a.. Q i*,*9;?l:t^.4: +e 't^r,r. t'lnn :: 1!9i'rl''f'ä;;# ii' ( ". :;" t ;, i5;;;;i 4 s; tfrl"t t^ ir»rrt iz!j*r på* &';*. tc' t e'+' GFr.q tl /{&g'efbtlt. A;'7t+.14FE'iG lr Uielä Aytäpään sillanpästä Lehtemme numerssa mia kirjeitä ja kirjailija rauniissa vangiksi jää lista aihetta. Prpagan 3/82 li Eer Kiviran Kiviranta palaa mah nyt,nlähettänyttimi dan yleiseen tapaan piti nar artikkeli "Rasittaa dllisesti vielä asiaan tukselle heisen lent asiasta saada mahdlli' lehtisen. Se sittaa, simmankarmeakuvaei k Adlf Ehrnrthia niiden valssa. rike?" Timitus n sen Muuan entinen sta kuinka staprpaganda kä ttuudella llut niin jhdsta saanut muuta vanki, Äyräpään kirkn kåytti hyväkseen kiitl väliä. ANSION MUKAAN Stavusina eräät isät antivat perillisilleen nimiä rintamalhkn mukaan. Susittuja livat muun muassa Aunus, Viena ja Inkeri, lipa kuulemma jnkun tinen nimi sellainenkin kuin Syväri. Samina vusina sai eräs pikaparka etunimikseen Uun Turenki isä kun li viettänyt stavutensa käpykaartissa täällä Hämeen sydämessä. SUPLIIKKI. MIEHIÄ Savlaispika tanssittaa turkulaistyttöä. Hyvien tapjen mukaisestihän alittaa khteliaan keskustelun: Kylläpäs neiti n haaskan näköinen! Pika ei käsitä, miksi tyttö jättää hänet keskelle tanssilattiaa. 211

32 .l ;a J Ey. _! I Salmin nimi n säilynyt entis nä Ki.jiturLilpailumme n sittautunut vuden tapahtumaksi: juttuja n tullut yhteensä liki 800 kappaletta! Materiaalia tutkitaan parhaillaan, mutta sen selvittely ja arvstelu vie kyllä aikaa tulkset vidaan julistaa jskus syksyllä. J etukäteen vidaan kuitenkin paljastaa, että lukijiden ilksi n kertynyt mnta pätevää juttua. aumalainen veteraani n käynyt Petrskissa ja kuululla Ki in kirkksaarella, jssa hän n nähnyt venäläisten partisaanien haudan. Siitä hän haluaisi lisätietja. Tu hauta ei mitenkään liity itse saaren tapahtumiin. Sumalaiset halusivat säästää arvkkaat rakennukset sdan tuhiltaja jättivät saaren miehittämättä, siellä li ajittain vain muutama vartimies. Vunna 1944 se luvutettiin taistelutta. Partisaanit vat siis kaatuneet jssakin muualla. trt I lauhastapuhutaan paljn ja kaikkialla eika syyttä. Tyyli n kuitenkin eri maissa erilainen. Neuvstliitn pulustusvimain kmentaja Niklai Ogarkv n vaatinut kansaa taisteluun pasifismia vastaan, kska se heikentää Neuvstarmeijan iskukykyä. Kuten muistamme n Neuvstliitssakin sallittu Rauhanpulustajatjärjestö, jnka päämääränä lehtitietjen mukaan n "Neuvstliitn Kmmunistisen pulueen ja Neuvstliitn rauhantahtisen ulkplitiikan prpagiminen sekä imperialismin aggressiivisen lemuksen palj astaminen". ItäSaksassa n rauhan pulesta timinut prtestanttinen pappi Reiner Eppelmann pidätetty, mutta vapautettu kirkn puututtua asiaan. Viralliseksi rauhanplitiikaksi DDR:ssä n julistettu tunnus "Rauhaa täytyy pulustaa rauha n aseistettava! " a Pyhän Niklauksen kirkk nykyisessä asussaan Tässä li ennen Salmin sankarihauta Tulemajen suu Laatkan rannalla

33 ( H eitti Hyvönen, sumalaisen kansanmusiikin taitaja Salmin pitäjästä, pääsi vajaat klme vutta sitten käymään entisessä ktipitäjässään, jsta hän n lähettänyt timitukselle heiset kiinnstavat valkuvat. V Kuvaaja ktimaisemilla ftt *n;, i tr.qe aät Venäläisten kaatuneiden muistmerkki Ktkaliärvellä ltäkarialassa i::*..*f 1 * & : $a*' '' ^U.uruur,r,a sturersta Ja heidän maisistaan halutaan tietja: Erkki Trygg, site Majav.esi 52110, hakee yhteytta Ayräpäässä kadnneen l Mikkelin maalaiskunnassa syntyneen veljensä stamies Martti Ilmari Tryggin aseveljiin. Vihllisen hyökätessä Trygg li ilmeisesti parivartissa. Kuinka hänelle kävi? Taun Tikkanen, Irjalantie 6, Pielavesi, haluaisi kiittää sitä 10./JR I l:n III Jukkueen kaveria, jka kuljetti hänet heikssa kunnssa JSp:lle Kivennavan Linnanmäen krsusta Tikkanen timi sillin luutnantti Lyytikäisen taistelulähettinä. Otapas yhteytta! Arv Kääntä, Stenskilsgatan 12, Eskilstuna, Sverige, palveli vusina 193 l32 Viipurissa Karjalan Kaartin kmentajan eversti Isaksnin lähettinä. Kääntä haluaisi yhteytta entisen esimiehensä perheeseen. Eetu Jhannes Rmppanen, Pahkavaara, Uimaharju, haluaa yhteytta "entiseen hyvään esimieheensä" 10./JR 9:n päällikköön kapteeni Talvistn. Yhdessä sdittiin vusina , Rmppanen li niitä 23syntyneitä. I rjalkavakimuse avataan Mikkelissä Sen site n Jääkärikatu 68, Mikkeli 10. Muse haluaisi vielä lisää jalkaväkeen liittyvaa materiaalia kuten puku ja varusesineitä, merkkejä ja tunnuksia sekä valkuvia. Tarkempia tietja antaa musenhitaja Aim Mets, puhelin , paikalla arkisin kell l315. a usikirkkseura kerää vanhja valkuvia mainitulta paikkakunnalta kuvateksen jatksaa varten. Erityisen tervetulleita vat stavusien tkset. Kuvaan selvitys ajasta ja paikasta sekä henkilöistä ja lähettäjän site. Kuvien pitaisi lla perillä l mennessä Sakari Rkalla, jnka site n Rudlfintie l4 A 108, Helsinki 87, puhelin Puur Kairinen, eversti f US Army, kirjittelee timitukselle ja kert lleensa sairaana, mutta nyt kuntutumassa. Täyttäessään hiljattain 70 vutta Paav kert jutuneensa sikäläisten veteraanien ja Sumessa asuvien ystävien vaikuttavan juhlinnan khteeksi. Eipä varmaan syyttä niin paljn Kairinen n tehnyt veteraanien hyväksi. Timitus pyytää yhtyä nnentivtuksiin! a A,, Keravuri, tinen USA:n armeijan sumalainen eversti, kirjittaa eräälle sumalaiselle ystävälleen, kuinka Lasse Törni, ritari ja myöhemmin hänkin Yhdysvaltain armeijan upseeri, muisteli Maun Kivista, entistä alaistaan: "Hän li hyvä stilas ja jka suhteessa rehti mies." Nykyinen ylipäällikkömmehän palveli Törnin kuuluisassa yksikössä, l. Divisinan Jääkärikmppaniassa, helmikuusta 1944 sdan lppuun saakka. Keravuri, jnka site n R.R. l, Bx 386, Warren, ME 04864, USA, haluaisi yhteyttä entisiin Törnin kmppanian aseveljiin, jille hän tahtisi luvuttaa Törnin hautajaisissa Frt Braggissa tekemänsä nauhituksen. Antakaapas sanan kiertää, Törnin prukan veteraanit!

34 MAINIOTA MAAKUNTA. HISTORIAA MEILLE KAIKILLEKIN Aulis J. Alanen, Etetapnlalaisia taisteluissa 1, Otava, Keuruu 1981, 421 sivua. Oma histria ja erityisesti kansakunnan vapaudenrakkautta kuvaavien ja itsenäisyyteen jhtaneiden taisteluiden vaiheet vat kansan identiteetin eli itsetuntemuksen kannalta tiirkeitä. Isänmaanrakkaus alkaa maakuntahengestä ja ktiseudun rakkaudesta. Tätä heimhenkeä meillä nnekserlme n. Näissä asiissa n yhtä kaikki yhdellä maakunnalla erikisasema: Phjanmaalla ja phjalaisuudella. Sen me muiden maakuntien synnynnäiset pettamattakin humasimme j Maammekirjasta, "Vänrikeistä", "Viilskåireistä" ja Sumen histriastakin: Nuijasta ja Jaakk llkka, Tpeliuksen "Våilskiireiden" vusisadat, Sumen sta Erityisesti myös vapaussdan valmistelut, jääkäriviirväys ja etappipuuhat sekä Phjanmaan aseistariisunta ja vapaussdan "Laurilain työt sekä Vilppulan vaihe" vat Phjanmaan histriaa. Näistä asiista n kirjitettu ja täydentävää sahistriaa tutetaan jatkuvasti, uutuuksista parhainta n prf. Aulis t. Alasen innittuneesti ja sujuvan kertvasti kirjitettu phjalaisten itsenäisyystaisteluiden histria "Nuijasdasta vapausstiin", niin kuin teksen alatsikk mäiirittelee. Se n ei vain phjalaisten kirja, vaan mnine uusine tietineen, kiinnstavine yksityiskhtineen ja kuvituksineen jännittävää luettavaa meille kaikille. Saamme histrian kertauksena ja uusimpien tutkimusten tiivistelmänä nuijasdan vaiheet (muuallakin kuin Phjanmaalla) ja Jaakk Ilkan tarinan. I7O0luvunkin nnettmat mutta Pettavat sdat saavat uutta valaisua, eritten isviha ja Napuen uljas jiirkynävä taistelu. Rutujaklaitskin selviää ja sen merkitys. Aivan erikisen innittuneesti ja uusia piirteitä ja tietja tuden prf. Alanen kert Sumen sdan Phjanmaan taisteluista. Selkeät kartat, taisteluiden reknstruinti ja juuri mnet uudet jännittävät seikat tuvat Runebergin "Vänrikkien" taisteluvaiheet läheisiksi luuhsys5ti ensi kerran näin selkeästi esitettyinä. Suuri suus n vapaussdalla, phjalaisten teilla taas pääasiallisesti, mutta kk sen histrianvaiheen alku j vuden l9l7 pulelta lähtien n kerrttu uusin kiintisin lähdetiedin valaistuna. Tiimän san tekee erityisen eläväksi mm. mnet mukana lleiden kirjeet. Lapuan Lauriliden merkitys ja "Laurilain työt sekä Vilppulan vaihe" eli vapaussdan ratkaisutaistelut Phjanmaalta Tampereen peraatin saakka tulevat kuin uudelleen tutuiksi niihin perehtyneellekin juuri näiden uusien piirteiden vuksi. Lauriliden hessa mnet muutkin Phjanmaan jääkiirit ja jhtajat viirvääjistä ja etappijääkåireistä alkaen nusevat esille. Kuvaus ei le varsinaisesti vapaussdan histriaa. vaan mukana lleiden phjalaisten, mutta tes valaisee samalla kk staa. Uusien tietjen, mukana lleiden kertmusten, kuvaavien kirjeiden ym. mäiirä n suuri ja se n yksi kirjan ansi. Jtkin vanhat lähteet 2Oluvun alusta, pelkästään "papereihin" pääasiallisesti perustuvina, vat tuneet tarkkaan ja histriitsijan taidlla rakennettuun tekseen jnkin pienen virheen: myöhempi tutkimus, mm. maa tssa tehty reknstruinti sittaa, että Tampereen peraatita edeltäneessä Oriveden vaiheessa n aiheetta syytetty eversti H. Hjalmarsnia muka ta4)eettmasta viivyttelystä (tyhjäksi ryöstetyssä) Kurun eriimaapitäjässä. Tdellisuudessa hänen rutsalaiset upseeritverinsa Seinäjen päiimajassa livat tehneet (Hjalmarsnille tässä tisen kerran!) laskuvirheitä. Hänelle annettu tehtävä Oriveden peraatissa li mahdtn mnestakin syystä, jiden selvittely ei kuulu tähän. Phjalaisen "Melinin kmppani6n" Mannerheimin mukaan vapaussdan uljain yksittäisen kmppanian tek ryntäys läpi kapirnllisten hallitseman Tampereen Näsilinnaan ja murtautuminen sieltä takaisin ei llut jääkdrikapteeni G. Melinin päätös tai päähänpist, vaan leellinen sa Ausfeldin laatimaa valtaussuunnitelmaa. Siitä tuli se mikä tuli siksi, ettei Melinin raisua krirkikmppaniaa muu pataljna kyennytkään seuraamaan, vaan juuttui j ennen Srinahteen siltaa. Aivan tarkka vapaussdan histria n vielä tekemättä, ja paikin se jääkin tapahtumapaikilla tutkimatta, kska ne vat kvin muuttuneet, tiet rakennettu uudelleen jne. Prf. Alasen mainille kirjalle n luvassa jatk. Kknaisuudessaan tes n kaiketi ensimmäinen vain itsenäisyystaisteluihimme keskittynyt maakuntahistria, ikeastaan maakunnan miesten ja naisten histria, sillä tietysti myöhempien itsenäisyysstiemme kuvauksissa myös naisten tärkeä suus tulee esille. Eteläphjalaisia taisteluissa n erikisuudessaan j sinänsä kiitksen ansaitseva. Sen laaduntakeeksi riittäisi se, että se n Phjarunaan histriaa laajalti tutkineen ansiituneen ja sujuvakynäisen tiedemiehen työtä, mutta erityinen ansi n selvästi humattavalla innstuksella, jlla prf. Alanen n tehtäväänsä syventynyt. Paikin, erityisesti Sumen sdan taisteluiden ja jääkiiriviirväyksen ja vapaussdan alkuvaiheiden kuvauksissa n aivan "autenttisuuden maku". Kiriittaiaila n llut käytettävänään runsaasti aita läheistäkin perimätieta ja haastattelemalla saatua ensi käden tieta. Testa n susiteltava muillekin kuin phjalaisille, ja erityisesti sen tiv jutuvan nuren plvemme luettavaksi. Saisivatpa muutkin maakuntamme samanlaisia histriita. Erkki Pallampi UUDISTUNUT KUVATEOS Statieteen laits: Sumen pulustusvimat ennen ja nyt, WSOY, Prv 19E2, 321 sivua, pääasiallisesti valkuvia. Määräajin ilmestyvä Pulustusvimia esittelevä kuvates n jälleen nähnyt päivänvaln, tällä kertaa tavallista radikaalisemmin uudistettuna. Humattava sa valkuvista n ennen julkaisemattmia, piirrkset n uusittu ja lyhyet tekstisat nekin tarkistettu. Kirja n mukava muist varusmiesajasta, minkå lisäksi se antaa muillein tieta "Intistä" ja sen taustasta. sen Timituk saamassa kappaleessa vat eräät kuvat vaaleita ja latteita lieneekö satunnai nen virhe? J. KOTIMAISTA rännttystä Pekka Sal: Turkkilainen kytkentä, Otava, Keuruu 1982, 255 sivua. Lehtimiehen sujuvalla kynällä kirjitettu vauhdikas jännäri kert, kuinka äärivasemmistlainen raditimittaja ryhtyy tekemään plitiikkaa tärkeiden ruvien heikkuksiin perustuvalla kiristyksellä ja huumeiden salakuljetusjutuilla. Kirjittaja liikkuu Istanbulissa kuin ktnaan ja njaa muutinkin juttunsa vankkaan asiantuntemukseen. Osataan sitä tehdä kansainvälisiä jännäreitä Sumessakin. S. 214

35 Lmajunassa Äanislinnasta Karhumäkeen. ( Lumbusin kylä Karhumäen phjispulella keväällä 1942 <14./ JR 35:n timistkrsu Stalinin kanavan tuntumassa, missä yksikkö li pulustusasemissa nin pulitista vutta.