Päivi Karimaa pamauttaa vasemman suoran. Aamujumppa alkoi Karjalan lennoston pihalla kello 6.45.

Transkriptio

1 Yli kaksisataa naista vaihtaa siviilistä maastopukuun. Kasarmilla he marssivat ja opettelevat selviytymistaitoja. Kaksi kertaa vuodessa he viettävät viikonlopun isänmaan puolesta. Päivi Karimaa pamauttaa vasemman suoran. Aamujumppa alkoi Karjalan lennoston pihalla kello

2

3 Ilmapuolustuskurssin johtaja Kirsi Jääskeläinen yrittää saada ryhmän rivit ojennukseen. Osallistujien piti tuoda mukanaan omat mustat kengät. Leila Kamotskin ja Tilla Hietanen kannattelevat teltan reunaa ja kuuntelevat lisäohjeita. Teltta nousi alle puolessa tunnissa. Tilla Hietanen kokoaa puolijoukkuetelttaa. Hietasen kurssi viettää koko viikonlopun maastossa järven rannalla. Kaminan piipun aukko antaa valoa, kun Turvallisesti vesillä -kurssin naiset nostavat teltan katon. sässä rämpimiseen hankkia muu suojavaatetus ja se voi käydä kukkarolle. Ja on asu myös osa elämystä. Se, että saa nämä vermeet, tekemisen meininki ja uusien taitojen oppiminen vetävät tänne yhä uudestaan, sanoo raisiolainen Suvi Mörsky, joka on harrastanut vapaaehtoista maanpuolustusta yli kymmenen vuotta. Astumme tupaan petaamaan sänkyjä, tai oikeammin punkkia. Mörsky palauttaa tupakaverinsa ruotuun. Sisällä lakit pois. Jos täällä alueella ollaan, niin ollaan sitten niin kuin varuskunnassa ollaan. Näistä naisista useimpien voisi ajatella käyneen armeijan, mutta se on harhaluulo. Ensinnäkin osa on ollut liian vanhoja vuonna 1995, kun naiset pääsivät armeijaan. Ilimatar-harjoituksessa suurin osa osallistujista on vuotiaita. Toiseksi vuosi tai puolikin vuotta palveluksessa on monille liian pitkä aika. Lotta Mertsalmen mukaan naisille täytyy olla vaihtoehto jostakin armeijan ja siviilin väliltä. Armeija on kova koulu, johon lähtee vain pieni ryhmä naisia. Nasta-harjoituksessa voi viettää viikonlopun tai kaksi vuodessa. Naisten Valmiusliiton nettisivujen kyselyistä saa kuvan toiminnassa mukana olevista naisista: vain kymmenen prosenttia vastaajista on käynyt armeijan. Lähes kaikki, 92 prosenttia, haluaisi itselleen nimetyn kriisiajan tehtävän. Neljällä viidestä on kotonaan kotivara, eli säilykkeitä ja kuivamuonaa poikkeustilan varalta. Neljäsosa vastaajista ei pidä telttamajoituksesta. Vain kuuden prosentin mielestä Suomen pitäisi siirtyä palkka-armeijaan. Enemmistön mielestä naisille pitäisi järjestää pakolliset kutsunnat. Se on myös Naisten Valmiusliiton virallinen kanta. Liitto ei kuitenkaan halua velvoittaa kaikkia naisia asepalvelukseen. Emme kannata pakkoa. Kannatamme kuitenkin kutsuntoja naisille. Niissä voitaisiin kertoa sotilasurasta ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen mahdollisuuksista. Nuorten naisten tietoisuus ei ole riittävällä tasolla näissä asioissa, selittää Mertsalmi. Nykyisin ainakin kaupungeissa arvostetaan pehmeitä ja vihreitä arvoja: tykätään kierrättää ja matkustaa ympäri maailmaa. Maan puolustus ei ole siellä nuorten tärkeimpien arvojen joukossa. Mertsalo on saanut vastata monelle toimittajalle kyselyihin liiton konservatiivisista arvoista. Pienen huokauksen saattelemana hän palaa nuoriin naisiin, joihin pitää saada yhteys. Maanpuolustushenkeä pitää kohottaa, jotta nuoret oppivat isänmaan arvon. Virtuaalimaailman rinnalla on oltava jotakin pysyvää. Suomalaisuuteen kuuluu maanpuolustushenki. Isänmaa on se asia, jonka takia esi-isämme taistelivat. Isänmaa on voimavara ja kannatteleva asia, ei globalisaatiota vastustava aate, hän luettelee. Tietoisuus olisi tärkeää yksilöiden ja perheiden varautumisen kannaltakin. Mihin tässä nyt pitää sitten varautua? Esimerkiksi onnettomuus- ja vaaratilanteisiin. Vaikkapa sairaskohtauksiin ja liikenne onnettomuuksiin, vastaa Mertsalmi. Emme me valmistaudu sotaan, hän tähdentää vielä. Vesikurssi opettelee paalusolmun. Hätätilanteessa vedenvarassa pelastajan tarjoama köysi on osattava sitoa itsensä ympäri. Meripelastuspukua ei vedetä päälle hetkessä. Tilla Hietanen kiemurtelee haalarin sisään ja pian päästään kellumaan. Valmiina jo 15 vuotta Naisten Valmiusliitto ry. on perustettu Naisten Valmiusliitto on Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen jäsenjärjestö. Liiton jäseniä ovat useat naisvaltaiset järjestöt, kuten Marttaliitto ry., Sotilaskotiliitto ry. ja Suomen Lottaperinneliitto ry. Puheenjohtajina ovat toimineet Eva Lindblad, Elisabeth Rehn ja Riitta Uosukainen. Nykyinen puheenjohtaja on entinen puolustusministeri Anneli Taina. NASTA-harjoituksia järjestetään kahdesti vuodessa. Niissä on koulutettu noin naista

4 Ilmapuolustuskurssin johtaja Kirsi Jääskeläinen yrittää saada ryhmän rivit ojennukseen. Osallistujien piti tuoda mukanaan omat mustat kengät. Leila Kamotskin ja Tilla Hietanen kannattelevat teltan reunaa ja kuuntelevat lisäohjeita. Teltta nousi alle puolessa tunnissa. Tilla Hietanen kokoaa puolijoukkuetelttaa. Hietasen kurssi viettää koko viikonlopun maastossa järven rannalla. Kaminan piipun aukko antaa valoa, kun Turvallisesti vesillä -kurssin naiset nostavat teltan katon. sässä rämpimiseen hankkia muu suojavaatetus ja se voi käydä kukkarolle. Ja on asu myös osa elämystä. Se, että saa nämä vermeet, tekemisen meininki ja uusien taitojen oppiminen vetävät tänne yhä uudestaan, sanoo raisiolainen Suvi Mörsky, joka on harrastanut vapaaehtoista maanpuolustusta yli kymmenen vuotta. Astumme tupaan petaamaan sänkyjä, tai oikeammin punkkia. Mörsky palauttaa tupakaverinsa ruotuun. Sisällä lakit pois. Jos täällä alueella ollaan, niin ollaan sitten niin kuin varuskunnassa ollaan. Näistä naisista useimpien voisi ajatella käyneen armeijan, mutta se on harhaluulo. Ensinnäkin osa on ollut liian vanhoja vuonna 1995, kun naiset pääsivät armeijaan. Ilimatar-harjoituksessa suurin osa osallistujista on vuotiaita. Toiseksi vuosi tai puolikin vuotta palveluksessa on monille liian pitkä aika. Lotta Mertsalmen mukaan naisille täytyy olla vaihtoehto jostakin armeijan ja siviilin väliltä. Armeija on kova koulu, johon lähtee vain pieni ryhmä naisia. Nasta-harjoituksessa voi viettää viikonlopun tai kaksi vuodessa. Naisten Valmiusliiton nettisivujen kyselyistä saa kuvan toiminnassa mukana olevista naisista: vain kymmenen prosenttia vastaajista on käynyt armeijan. Lähes kaikki, 92 prosenttia, haluaisi itselleen nimetyn kriisiajan tehtävän. Neljällä viidestä on kotonaan kotivara, eli säilykkeitä ja kuivamuonaa poikkeustilan varalta. Neljäsosa vastaajista ei pidä telttamajoituksesta. Vain kuuden prosentin mielestä Suomen pitäisi siirtyä palkka-armeijaan. Enemmistön mielestä naisille pitäisi järjestää pakolliset kutsunnat. Se on myös Naisten Valmiusliiton virallinen kanta. Liitto ei kuitenkaan halua velvoittaa kaikkia naisia asepalvelukseen. Emme kannata pakkoa. Kannatamme kuitenkin kutsuntoja naisille. Niissä voitaisiin kertoa sotilasurasta ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen mahdollisuuksista. Nuorten naisten tietoisuus ei ole riittävällä tasolla näissä asioissa, selittää Mertsalmi. Nykyisin ainakin kaupungeissa arvostetaan pehmeitä ja vihreitä arvoja: tykätään kierrättää ja matkustaa ympäri maailmaa. Maan puolustus ei ole siellä nuorten tärkeimpien arvojen joukossa. Mertsalo on saanut vastata monelle toimittajalle kyselyihin liiton konservatiivisista arvoista. Pienen huokauksen saattelemana hän palaa nuoriin naisiin, joihin pitää saada yhteys. Maanpuolustushenkeä pitää kohottaa, jotta nuoret oppivat isänmaan arvon. Virtuaalimaailman rinnalla on oltava jotakin pysyvää. Suomalaisuuteen kuuluu maanpuolustushenki. Isänmaa on se asia, jonka takia esi-isämme taistelivat. Isänmaa on voimavara ja kannatteleva asia, ei globalisaatiota vastustava aate, hän luettelee. Tietoisuus olisi tärkeää yksilöiden ja perheiden varautumisen kannaltakin. Mihin tässä nyt pitää sitten varautua? Esimerkiksi onnettomuus- ja vaaratilanteisiin. Vaikkapa sairaskohtauksiin ja liikenne onnettomuuksiin, vastaa Mertsalmi. Emme me valmistaudu sotaan, hän tähdentää vielä. Vesikurssi opettelee paalusolmun. Hätätilanteessa vedenvarassa pelastajan tarjoama köysi on osattava sitoa itsensä ympäri. Meripelastuspukua ei vedetä päälle hetkessä. Tilla Hietanen kiemurtelee haalarin sisään ja pian päästään kellumaan. Valmiina jo 15 vuotta Naisten Valmiusliitto ry. on perustettu Naisten Valmiusliitto on Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen jäsenjärjestö. Liiton jäseniä ovat useat naisvaltaiset järjestöt, kuten Marttaliitto ry., Sotilaskotiliitto ry. ja Suomen Lottaperinneliitto ry. Puheenjohtajina ovat toimineet Eva Lindblad, Elisabeth Rehn ja Riitta Uosukainen. Nykyinen puheenjohtaja on entinen puolustusministeri Anneli Taina. NASTA-harjoituksia järjestetään kahdesti vuodessa. Niissä on koulutettu noin naista

5 Päivi Mörsky (takana) ja Sirpa Multaharju lepäävät hetken punkissaan. Järjestys ei ole tuvassa aivan yhtä tiukka kuin varusmiehillä. Vilma Ratia kurkistaa koneeseen Karjalan lennoston tukikohdassa. Opetusupseeri Mikko Korhonen selittää nappuloiden ja nipukoiden toiminnasta. Karjalan lennostossa on vain kaksi naislentäjää. Naisten kutsunnoissa voitaisiin kertoa sotilasurasta ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen mahdollisuuksista. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminnanjohtaja Pekka Tuunanen ottaa kuvan seuraavan harjoituksen johtajista Marjo Tuomarannasta (vas.) ja Riitta Heikkilästä. Koivikossa välähtää kirves. Pari kilometriä kasarmilta, komentajan saunan takapihalla kilkutetaan kirveellä teltan kiiloja maahan. Tilla Hietasen kurssi majoittuu yöt maastossa puolijoukkueteltassa. Kurssinjohtaja Mira Hämäläinen on yksi niitä harvoja, jota ovat käyneet armeijan. Hän on jakanut ryhmän kolmeen telttakuntaan. Jos jaosta on jotakin valittamista, siihen on minuutti aikaa nyt, hän sanoo. Kuusi naista ryntää Hämäläisen luokse. Siskokset tahtoisivat samaan telttaan, samoin äiti ja tytär sekä yksi kaverikaksikko. Niin, sanoin, että voitte valittaa, mutta en luvannut tehdä asialle mitään, Hämäläinen kuittaa. Näinhän se menee armeijassakin. Tosin siellä siedetään vähemmän valittamista. Teltta jako on varmaan ainoa asia, jota vastaan naiset yrittävät pokkuroida. Muuten harjoituksessa imitoidaan armeijaa niin pitkälle kuin pystytään. Ensikertalaisille huomautetaan äkkiä, että maastopuvun takin vetskarit ja napit pitää olla aina kiinni ja kaulus käännettynä. Koivikosta muutaman askeleen metsään päin majoittuu Maastotaidot-kurssi. Heidän ohjelmaansa kuuluu muun muassa parin kilometrin marssi ja yhden hengen tilapäismajoituksen rakentaminen oksista ja lehdistä. Jos ei mitään muuta suojaa ole, voi tunkea heinää ja lehtiä maastoasun sisään, topata itsensä aivan Michelin-ukoksi, opastaa kurssin johtaja Hannu Hirsivaara. Ilmapuolustus-kurssilla luennoidaan ilmasodan kehittymisestä ja nykyaikaisesta lentoaseesta ja ihmetellään Hornetteja. Sovittelukurssi ja viestintä kriisitilanteissa koostuvat paljolti luennoista. Selviydy sähköttä -kurssilla käydään läpi konkreettisia keinoja elää ilman sähköjä, esimerkiksi opetellaan käyttämään aggregaattia, valmistetaan ämpäriin kertakäyttövessa ja rakennetaan riuku. Vesikurssilla opetellaan meriviittojen lisäksi elvytystä ja pelastautumista. Kurssit koskevat arjen turvallisuutta, aivan kuten Mertsalmi sanoi. Tosin kursseilla varaudutaan erittäin poikkeukselliseen arkeen, jossa sähköt eivät toimi, ei ole kattoa pään päällä ja ruoastakin on pulaa. Sellainen tilanne on aika äärimmäinen, mieleen tulee vain yksi esimerkki 70 vuoden takaa. Uhkakuva tuntuu kaukaiselta. Valmiusliiton motto onkin: Kaiken varalta. Aseita täällä ei käsitellä. Naisten Valmiusliiton alueellisessa toiminnassa on ase kursseja, ja monet Ilimatar-harjoitukseen osallistujista harrastavat ammuntaa tai metsästystä, tai molempia. Mutta niissä viidessätoista vuodessa, kun Naisten Valmiusliitto on ollut toiminnassa, on maailma muuttunut. Enää ei toivottavasti tartuta aseisiin. 20 vuotta sitten valmiusharjoituksissa uhkakuva oli sota. Mutta nyt on monia muita uhkakuvia, esimerkiksi myrskyt, sanoo puheenjohtaja Anneli Taina puheessaan osallistujille. Taina viittaa viime joulun myrskyihin, joiden takia useat taloudet olivat jopa kaksi viikkoa ilman sähköä. Siinä tulisi jo kotivara ja aggregaatti tarpeeseen. Toinen turvallisuusuhka on Tainan mukaan syrjäytyminen. Syrjäytymisen karmeimpia seuraamuksia ovat kouluampumiset. Voi sanoa, että ampuja on syrjäytynyt yhteiskunnan normeista. Tainan ääni jää kaikumaan saliin. Päivä kääntyy iltaan. Rissalan kiitotien yllä kaartelevat päivittäin Hornetit. Nyt taivaalle kerääntyy pilvikatto, josta alkaa pikku hiljaa sadella. Iltapala on kasarmilla pakattu eväspusseihin, joiden kanssa ilmapuolustuskurssin Suvi Mörsky, Virpi Niemenmaa ja Marja Aho ovat istahtaneet portaille varusvaraston kylkeen. Lennostossa kun ollaan, on Suvi Mörsky ostanut sotilaskodista lentäjäksi puetun nallen. Nalleista innostuivat muutkin, ja ne ostettiin loppuun jo ensimmäisenä harjoituspäivänä. Monet keräävät myös varuskuntien pinssejä harjoituksista. Pinssit kiinnitetään liilaan lippikseen kuin prenikat upseerien rinta pieleen. Kolmikko on käynyt harjoituksissa useampaan otteeseen. Niihin jää kuulemma koukkuun. Niissä myös tavataan samanhenkisiä tuttuja. Tapasimme Marjan kanssa ensi kerran keväällä Santahaminan laiturilla, Mörsky kertoo. Mörsky olisi voinut suorittaa naisten vapaaehtoisen asepalveluksen, mutta sanoo, ettei rohkeus olisi oikeassa iässä riittänyt. Täällä rohkeutta on sen sijaan tullut lisää. Ja vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa pääsee myös etenemään, jos niin haluaa. Aiemmin tuvassa Mörsky on pohtinut, että kriisiajan tilanteessa on hyvä, että joku on johtaja. Itse hän on edennyt Salon Seudun Maanpuolustajanaiset ry:n varapuheenjohtajaksi ja vetää myös koulutuksia. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksessä (MPK) on noin vapaaehtoista kouluttajaa. He kouluttavat myös puolustusvoimien MPK:lta tilaamissa koulutuksissa reserviläisiä. Tänä vuonna puolustusvoimat ennakoi tilaavansa yhdistykseltä koulutusta noin 8 000:lle reserviläiselle. Itse puolustusvoimat kertauttaa noin reserviläistä. Puolustusvoimat onkin vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen suurin tukija. Lisäksi MPK saa lakisääteisen asemansa takia varoja suoraan puolustusbudjetista. Budjettileikkausten myötä myös yhdistyksen varoja on leikattu, mutta se ei suoraan näy ainakaan täällä Rissalassa. Puolustusvoimilta riittää harjoituksiin sen verran tukea, että viikonlopun Ilimatar-harjoitus maksaa osallistujille 49 euroa sisältäen täyden ylläpidon ja yöpymisen kasarmilla tai teltassa. Harjoitus tuo vaihtelua arkeen. Harjoituksissa pääsee sitä paitsi paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi, ja puolustusvoimien kautta tähän tulee isänmaallisuus mukaan, sanoo Aho ja lisää, että kursseista on ihan oikeasti hyötyä. Koskaan ei tiedä, mihin sitä joutuu. Tilla Hietasen teltassa ei ollut kamina yöllä käytössä. Vähän oli kosteaa, mutta makuupussi oli lämmin, hän kommentoi yötä. Pilvet pysyvät taivaalla myös lauantaina, kun Turvallisesti vesillä -kurssi käy käytännön toimiin. Hietasella nousee hymy huulille, kun hän kertoo päivän ohjelmasta. Seuraavaksi kellutaan aivan niin kuin kuvassa, jonka innoittamana Hietanen lähti Siilinjärvelle. Kouluttajina toimivat Kuopion Järvipelastajien miehet. Hietanen ja kymmenkunta muuta naista kerääntyvät lämpökerrastoissaan meripelastuspukujen ääreen. Kumipukuja ei kiskota heti ylle, vaan odotetaan kouluttajien ohjeita. Matalalla roikkuvat pilvet päästävät sisältään

6 suuria pisaroita, mutta ne eivät haittaa. Näyttää siltä, että naiset eivät edes huomaa sadetta, niin keskittyneinä he kuuntelevat ohjeita. Meripelastusasuun sujahdetaan kuin lapsi haalariin. Vähän saa kitkutella ja vitkutella, varsinkin vesitiiviiden hihansuiden kanssa. Tuntuu ihan sumopainijapuvulta, tokaisee Hietanen, kun asu on vihdoin päällä. Naiset käyvät parijonoon. Järvenrantaan on vain kymmenisen metriä. Matka käy hitaasti, melkein hartaasti jäykissä haalareissa. Askeleet eivät pysähdy vedenrajaan, vaan parijono jatkaa askel kerrallaan kuin yhdestä päätöksestä veteen. Noin viisi metriä rannasta hiljaisuus rikkoutuu, kun naiset antautuvat veden varaan. Tänne hukkuu, joku hihkaisee. Kylmää! toinen huutaa. Oranssit kellujat kokeilevat muodostaa erilaisia muodostelmia, joissa vedessä pysyy lämpimänä tai joilla voi kiinnittää laivan tai pelastushelikopterin huomion. Kuinka pitkään tässä selviää? Haluaa Hietanen tietää, kun ryhmä kokeilee asentoa, jossa mennään pieneksi niin, että halataan polvia. Jossain tapauksessa voi jopa tuplata pelastamisajan, sanoo kouluttaja. Vedessä! Tilla Hietanen pääsi toteuttamaan haaveensa uimisesta meripelastuspuvussa. Veden varassa pitää pyrkiä viemään jalat kohti pohjaa, mutta veden vastuksen takia se on haasteellista. Kasarmilla kaksikko Marjo Tuomaranta ja Riitta Heikkilä ovat tarkkailleet harjoituksen sujumista. He ovat vastuussa ensi vuoden toukokuussa Säkylässä järjestettävästä seuraavasta Nasta-harjoituksesta. Säkylän harjoitusta on suunniteltu puolitoista vuotta. Rissalassa Tuomaranta ja Heikkilä ovat havainneet ainakin, että alkuparaatin protokollan kanssa pitää olla tarkkana. Säkylän harjoituksen nimi on Sinisiipi. Nimessä yhdistyy naisen nimi, lentokoneiden siivet, ja sininenhän on tietenkin se kaunein väri, Tuomaranta sanoo ja viitannee siniristilippuun. Ihmiset kysyvät täällä, että voiko ensi viikolla jo ilmoittautua Säkylään, hän sanoo. Sinisiivessä tullaan järjestämään hieman erilaisia kursseja. Kurssit menevät varuskunnan paino- pisteen mukaan. Porin prikaatissa erikoisuutena on esimerkiksi rauhanturvaajakurssi, kertoo Heikkilä. Ulkona kahvin ääressä Ilimatar-harjoituksen johtoryhmään MPK:n puolesta kuuluva Jarmo Jääskeläinen antaa Tuoma rannalle ja Heikkilälle vinkkejä harjoituksen läpiviemiseksi. Sitouttakaa ihmiset ajoissa projektiin, jos yksi tippuu pois, niin sillä voi olla isoja seurauksia. Kannattaa myös olla tiiviissä yhteydessä johonkuhun kantahenkilökunnasta, se helpottaa montaa asiaa. Vapaaehtoistyössä palkan sijaan motivoi yleensä aate. On vaikea kuvitella, että näistä naisista kukaan lipeäisi vastuustaan. Sitten Jääskeläinen sanoo, että voi tarvittaessa antaa neuvoja vähän syrjemmässäkin. Harjoitukseen liitttyy asioita, joita ei haluta kaikkien korvien kuultavaksi. Tuomaranta on työskennellyt äidinkielen opettajana, ja sanoo, että harjoituksen vetämisessä on yhtäläisyyksiä opettajan hommiin. On monta rautaa tulessa ja kaikkeen täytyy valmistautua. Jos on aikaa istua kahville, niin sitä miettii heti, että nyt on unohtunut jotain. Ihmisten kanssa kun ollaan tekemisissä niin aina pitää olla se b-suunnitelma, aina. Nasta-harjoituksen operatiiviset johtajat ja kurssien vetäjät erottautuvat muista vihreään pukeutuneista pinkein ja liiloin liivein. Kasarmin pihalla pyörii johtajien seassa tauolla olevia kurssilaisia. Sotilaskodista ostetaan kahvia ja munkkia, tupakkapaikalla vertaillaan metsästysreissuja ja odotellaan ryhmäkuvan ottamista Mighävittäjän edessä. Kaikki on niin kuin armeijassa onkin. Mutta oikein käännettynäkin maastopuvun kaulukset osuvat silmään. Niistä puuttuvat arvomerkit, ne hierarkian alimmatkin. Mutta entäpä Tilla Hietanen, miten hänen viikonloppunsa sujui? Hietanen kokosi viikonloppuna teltan, opeteli merimerkkejä ja käänsi meripelastuspuvussa venettä järvessä. Lauantaina iltaohjelmassa oli maakuntalaulujen yhteislaulua. Viidestätoista eri maakunnasta oli tullut porukkaa harjoitukseen, hän kertoo puhelimessa viikonlopun jälkeen. Marjo Tuomaranta oli jo kerinnyt rekrytoimaan Hietasta Sinisiipi-leirille. Kyllä varmaan täytyy mennä, mutta ei ehkä pelkästään luentokurssille, jotain actionia täytyy olla Tessa Partanen, 17, Kajaani Tämä on ensimmäinen Nasta-harjoitukseni. Sain äidiltäni kuulla harjoituksesta, ja kun katsoin netistä kursseja, ne vaikuttivat mielenkiintoisilta. Valitsin lopulta ilmapuolustuskurssin. Täällä on ollut aika loistavaa. Olen harrastanut kuusi vuotta partiota, ja meno täällä on aika samanlaista kuin partioleireillä. Paula Turunen, 66, Mikkeli O l e n t o i m i n u t sotilas kotisisarena 20 vuotta ja sitä kautta löysin Naisten Valmiusliiton. Tämä on 20. Nastaharjoitukseni. Naisten maanpuolustus on tärkeää, kriisitilanteessa naiset voivat hoitaa montakin asiaa, esimerkiksi muonitusta. On tämä myös niin hauskaa, että tästä tulee ihan tapa. Arja Sepponen, 60, Kuopio Olen Ilimatar-harjoituksen johtaja, ja tämä on noin 10. harjoitukseni. Koko perheeni on maanpuolustushenkinen, ja sitä kautta haluan tehdä tätä työtä. Kuulun maanpuolustusnaisiin ja harrastan ammuntaa ja metsästystä. Daisy Käyhkö, 50, Helsinki Olen kiinnostunut maanpuolustuksesta, mutta myös siitä, miten voimme naisina kriisitilanteessa tukea perheitä. Esimerkiksi monet kaupunkilaiset ovat aika avuttomia. Käytyäni Selviydy sähköttä -kurssin hankin siirtolapuutarhamökille agregaatin ja kotivaraa. Voin sitten kriisitilanteessa linnoittautua vaikka sinne. Kirsi Jokelainen- Vääräniemi, 37, Oulainen Ilimatar on kolmas kertani Nasta-harjoituksessa. Otin siskoni tänne mukaan ja valitsimme Selviydy sähköttä -kurssin. Olen suorittanut asepalveluksen Kainuussa, ja onhan siitä hyötyä täälläkin, mutta enemmän esimerkiksi työnhaussa. Vapaaehtoinen asepalvelus osoittaa siviiliaktiivisuutta, jota katsotaan hyvällä. Hilkka Tapio, 64, Turku Olen entinen maanpuolustusnaisten puheen johtaja ja olen ollut toiminnassa mukana aivan sen alkuajoista asti. Voi sanoa, että kokem u k s e n i o n 3 0 vuotta vapaaehtoista maanpuolustusta. Kodin peruahan tämä on, äitinikin toimi ilmavalvonnassa sodan aikana. Leena Juntunen, 63, Iisalmi Maanpuolustusintoni alkoi, kun hoidin isääni 15 vuotta kotona. Hän kehotti lähtemään mukaan toimintaan ja vielä ystäväni kannustamana lähdinkin. Olen myös mukana martoissa. Nyt on menossa 3. tai 4. harjoitukseni. Noora Kauhanen, 23, Kuopio Olen ensimmäistä kertaa mukana, ja toimin ilmapuolustuskurssin johtajana. Minulla on lentokoneasentajan koulutus, ja ilmapuolustuspiirin koulutuspäällikkö pyysi minua tänne mukaan. Harjoitus on niin hyvin suunniteltu, että vetäjänäkin voin vain nauttia. Mer vi-mar ika Uimi, 34, Mikkeli Olen käynyt pari vuotta Nasta-harjoituksissa, eli pari kertaa vuodessa. Tämä on 5. kerta. Porukka on aina ollut niin kiva ja kurssit mielenkiintoisia. Täällä Rissalassa kiinnosti lentopuoli. Annu Kajanne, 46, Järvenpää Olin viime vuonna ensimmäisen kerran mukana Upinniemen harjoituksessa. Täällä on samanhenkistä porukkaa. Olin 30- vuotias, kun naiset pääsivät armeijaan. Olisin halunnut hakea, mutta olin liian vanha. Tämä korvaa vähän, pääsee ainakin marssimaan. Riitta Heikkilä, 50, Huittinen O l e n N a i s t e n Valmius liiton Turun ja Porin alueneuvottelu piirin vara puheenjohtaja. Tulin tänne tarkkailijaksi, sillä toukokuussa järjestämme samanlaisen harjoituksen Säkylässä. Olen käynyt näissä harjoituksissa vuodesta Entinen mieheni oli myös maanpuolustustoiminnassa mukana, mutta minä taisin sittenkin olla se aktiivisempi