Kohti ohjauksen kokonaisvoimavarojen yhteiskehittämistä. Ammatinvalinta- ja uraohjauksen kehittämishaasteiden strategisen perustan arviointitutkimus

Transkriptio

1 Kohti ohjauksen kokonaisvoimavarojen yhteiskehittämistä Ammatinvalinta- ja uraohjauksen kehittämishaasteiden strategisen perustan arviointitutkimus Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 30/2008

2 Timo Spangar Robert Arnkil Raimo Vuorinen Kohti ohjauksen kokonaisvoimavarojen yhteiskehittämistä Ammatinvalinta- ja uraohjauksen kehittämishaasteiden strategisen perustan arviointitutkimus Työ ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 30/2008

3 Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin HELSINKI VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) Työ ja yrittäjyys 30/2008 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Spangar Timo Arnkil Robert Vuorinen Raimo Julkaisuaika Marraskuu 2008 Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Kohti ohjauksen kokonaisvoimavarojen yhteiskehittämistä Ammatinvalinta- ja uraohjauksen kehittämishaasteiden strategisen perustan arviointitutkimus Tiivistelmä Ohjauspalvelut ovat lisääntyneen kiinnostuksen kohteena Euroopassa ja koko maailmassa liittyen yhteiskuntien kompleksisuuden ja kansalaisten elämänkaaren aikaisten siirtymien lisääntymiseen. Elämänkaaren aikana on useita riskialttiita siirtymiä eri kouluasteiden ja koulutusmuotojen sisällä, koulutuksesta työhön, työttömyydestä työhön, työn sisällä sekä työstä työhön, sairaslomalta ja työkyvyttömyydestä työhön, työstä eläkkeelle (ja nykyisin yhä enemmän myös eläkkeeltä takaisin työhön), joissa tarvitaan erilaisia yhteiskunnan tukirakenteita ja kansalaisten itsensä aktiivisuuta. Tätä aktiivisten siirtymien yhteiskunnallisen tuen kokonaisuutta nimitetään nyt käsitteellä transitional labour markets TLM, jolla pyritään monipuolistamaan vilkkaan keskustelun kohteena olevan joustoturvan (flexicurity) konseptia. Tässä tutkimuksessa ohjauspalvelut nähdään yhtenä osana tätä aktiivisten siirtymien tukea. Asiakastyön laatu ja onnistuminen asettuvat nyt yhä useammin ehdoksi ja edellytykseksi sille, miten työvoimapolitiikan tavoitteet toteutettuina työvoimapalveluiden kautta - poliittisesta tehokkuudesta aktiiviyhteiskunnan muodossa, taloudellisesta tehokkuudesta eli kyvystä ratkoa työvoiman saatavuus- ja kohtaanto-ongelmia sekä sosiaalisesta tehokkuudesta eli kyvystä lyhentää työttömyyden kestoa ja ylipäätään työttömyyden sosiaalisia seuraamuksia voivat onnistua. Hyvät ohjauspalvelut voivat siten osaltaan helpottaa huomattavasti työvoimapolitiikan muiden tavoitteiden toteutumista. Suomessa ollaan tultu tilanteeseen, jossa uusien työvoimavarojen kehittämisen ja osaamisen haasteiden valossa ohjauspalvelujen kokonaisvoimavarojen käyttöä, kehitystä ja työnjakoa on tarkasteltava uudelleen. Myös uuden Työ- ja elinkeinoministeriön ohjauspalvelut tässä on asemoitava uudelleen tässä kokonaisuudessa. Tutkimuksessa nähdään nyt mahdolliseksi ottaa päättäväinen kehittämisaskel ohjauksen kehittämiseksi, jota kutsutaan ohjauksen kokonaisvoimavarojen joustavaksi yhteiskehittämiseksi. Tutkimuksessa päädytään työvoimapalveluiden ohjauspalveluiden kehittämiskohteiden identifioinnin perustalta ehdottamaan kuutta kehittämishankekokonaisuutta: 1) ohjaustyötä ohjaava aktiivisten siirtymien strategian ja toimintaohjelman ja TEMin oman ohjauksen kehittämisstrategian ja toimintaohjelman kehittämistä, 2) valtakunnallisen vuorovaikutuksellisen kehittämisen ja hyvien käytäntöjen identifioinnin ja levittämisen foorumien luomista, 3) ohjauksen kokonaisvoimavarojen näkökulmasta ohjauksen monitoimijaisuutta kuvastavan seurantajärjestelmän kehittäminen ottaen huomioon nykyiset seurantajärjestelmät kuten URA ja ASPA, 4) ohjauksen kehittämisen ja teoreettisen rikastamisen tukemista näkökulmana erityisesti counselling ja psykologinen ohjaus - koulutuksellisesti ja työpajoilla, 5) Työ- ja elinkeinotoimistoissa ohjauksen kokonaisvoimavarojen kehittämistä edistävän hankkeenkäynnistämistä hyödyntäen soveltuvin osin Oulun ja muiden alueiden kehittämiskokemuksia ja 6) ohjauksen resursseja tukemista ostopalveluin hankittavilla lisäresursseilla. Työ- ja elinkeinoministeriön yhteyshenkilö: Strategia ja ennakointiyksikkö/matti Sihto, puh Asiasanat Ohjauspalvelut, työvoimapalvelut, aktiiviset siirtymät, ohjauksen kokonaisvoimavarat ISSN Kokonaissivumäärä 78 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi ISBN Hinta 15 Kustantaja Edita Publishing Oy

4 Esipuhe Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja/työ ja yrittäjyys -sarjan 30. niteenä julkaistaan Timo Spangarin, Robert Arnkilin ja Raimo Vuorisen tutkimus Kohti ohjauksen kokonaisvoimavarojen yhteiskehittämistä. Ammatinvalinta- ja uraohjauksen kehittämishaasteiden strategisen perustan arviointitutkimus. Ohjauspalvelujen arvostus on kasvanut kuluvalla vuosikymmenellä Euroopassa ja yleensäkin OECD-alueella liittyen yhteiskuntien kompleksisuuden ja kansalaisten elämänkaaren aikaisten siirtymien lisääntymiseen. Suomessa ohjauspalvelut ovat perinteisesti olleet kansainvälisesti ainutlaatuisen korkeatasoisia ammatinvalinnanohjauksen muodossa. Tämä tutkimus katsoo tulevaan: millainen on työhallinnon ammatinvalinta ja uraohjauksen nykytila ja kehittymishaasteet. Tutkimuksessa myös pyritään arvioimaan, mitä hyviä ohjauskäytäntöjä on kehkeytymässä. Kolmantena tutkimuksen tavoitteena on selvittää seuranta- ja evaluointijärjestelmän kehittämisen lähtökohtia. Tutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtajina on toiminut ylitarkastaja Martti Myllylä työ- ja elinkeinoministeriöstä. Ohjausryhmän jäseninä työhön ovat osallistuneet ylitarkastaja, työmarkkinaneuvos Teija Felt, ylitarkastajat Kai Koivumäki, Patrik Kuusinen ja Harry Pulliainen sekä työmarkkinaneuvos Matti Sihto työ- ja elinkeinoministeriöstä, erikoissuunnittelija Elina Peurala Satakunnan TE-keskuksesta, psykologi Marja Rasi Rauman työvoimatoimistosta ja erikoispsykologi Ritva Rupponen Joensuun seudun työvoimatoimistosta. Helsingissä lokakuussa 2008 Matti Sihto työmarkkinaneuvos työpolitiikan dosentti

5 Sisällysluettelo Esipuhe... 5 Sisällysluettelo... 7 Yhteenveto Johdanto Ohjauksellisten palvelujen tarpeita ja kokemuksia Suomessa Oulun tarina: ohjauksen haasteet pienoiskoossa Oulun ohjauksen kokonaisuuden kehitys Ohjauksen kokonaisvoimavaran kehityksen vaiheistus Oulun valossa Havaintoja Espoon, Härmänmaan, Vaasan ja Jyväskylän ohjaustyön tilanteista Muita selvityksiä ohjauksen haasteista Työhallinnon ohjauksen nykytila ja sen haasteita Työhallinnon ohjauksen liittymäkohtia ja kehystyksiä Kansainvälisiä kehystyksiä Ohjauksen eurooppalaisia kehystyksiä Ohjaus Suomessa edelläkävijä Euroopassa Koulutuspolitiikka henkilökohtaistaminen ja työelämälähtöisyys Kuntoutuksen ekologia Teoreettisia kehystyksiä Ohjauksen kokonaisvoimavaranäkökulman teoreettisia hahmotuksia: aktiiviset siirtymät yhteisenä konseptina Ohjauksen muuttuvat toimintaympäristöt, teoriat ja menetelmät Tutkimusta kommentoivan työpajan evästyksiä ja näkökohtia Työ- ja elinkeinoministeriö ja työvoimapalveluiden haasteet ja skenaariot

6 4 Työvoimapalveluiden skenaariot ja ohjauksen kehittäminen Työvoimapalveluiden kehittämisen skenaariot ja ohjaus Rakennetyöttömyyspainotteinen skenaario, eli jatketaan pääosin entiseen tapaan Työnantajapainotteinen skenaario Markkinavoimien hyödyntämisen skenaario Työvoimapalvelujen kokonaisuuden uudistaminen: Työelämälähtöinen integroiva malli Ohjauspalvelut osana työelämälähtöistä integroivaa mallia: kohti ohjauksen kokonaisvoimavarojen joustavan yhteiskehittämisen mallia Suomi vahva ohjausmaa millaiseen kehitysaskeleeseen perusteita? Ohjauksen lähikehityksen ja kehittämissuositusten vaihtoehdot Ohjauksen vaikuttavuuden seurannan ja arvioinnin kehittäminen Kansainvälisiä viestejä ohjauksen vaikuttavuuden arvioinnin kehittämisestä Ohjauksen vaikuttavuuden arvioinnin kehittäminen Suomessa Ohjauksen vaikuttavuuden kehittämisen vaihtoehtoja Kehittämissuositukset Lähteet... 74

7 9 Yhteenveto Ohjauspalvelut nousussa Euroopassa Suomella hyvät lähtökohdat Ohjauspalvelut ovat uudenlaisen kiinnostuksen kohteena Euroopassa ja maailmassa laajemminkin. Tämä liittyy yhteiskuntien ja ihmisten elämänurien monimutkaistumiseen. Kuten muutamat Euroopan työmarkkinoiden johtavat tutkijat (Schmid 2008, Madsen 2007) ovat todenneet, elämänkaaren aikana on useita riskialttiita siirtymiä eri kouluasteiden ja koulutusmuotojen sisällä, koulutuksesta työhön, työttömyydestä työhön, työn sisällä sekä työstä työhön, sairaslomalta ja työkyvyttömyydestä työhön, työstä eläkkeelle (ja nykyisin yhä enemmän myös eläkkeeltä takaisin työhön). Jotta nämä siirtymät toteutuisivat mahdollisimman hyvin, tarvitaan sekä erilaisia yhteiskunnan tukirakenteita, palveluja ja tietenkin ihmisten omaa aktiivista toimintaa. Tätä aktiivisten siirtymien yhteiskunnallisen tuen kokonaisuutta on alettu nimittää käsitteellä transitional labour markets TLM, jolla on pyritty monipuolistamaan Euroopassa vilkkaan keskustelun kohteena olevan joustoturvan (flexicurity) konseptia. Ohjauspalvelut ovat yksi osa tätä aktiivisten siirtymien tukea 1. Asiakastyön laatu ja onnistuminen asettuvat nyt yhä useammin ehdoksi ja edellytykseksi sille, miten työvoimapolitiikan tavoitteet toteutettuina työvoimapalveluiden kautta - poliittisesta tehokkuudesta aktiiviyhteiskunnan muodossa, taloudellisesta tehokkuudesta eli kyvystä ratkoa työvoiman saatavuus- ja kohtaanto-ongelmia sekä sosiaalisesta tehokkuudesta eli kyvystä lyhentää työttömyyden kestoa ja ylipäätään työttömyyden sosiaalisia seuraamuksia voivat onnistua. Hyvät ohjauspalvelut voivat siten osaltaan helpottaa huomattavasti työvoimapolitiikan muiden tavoitteiden toteutumista. Suomella on pitkät ja monelta osin eurooppalaisittain edelläkävijän perinteet ohjauspalvelujen kehittämisessä niin ammatinvalinnanohjauksen, muiden ohjaavien työvoimapalvelujen, oppilaitosten oppilaanohjauksen, kuntouttavien palvelujen ja myös monien muiden ohjauspalveluiden osalta. Tässä kehityksessä ammatinvalinnanohjauksella on ollut monessa vaiheessa proaktiivinen rooli ja yhtenä Suomen erikoisuutena on ollut psykologipalvelujen saatavuus työvoimapalvelujen sisällä. 1 Käytämme transitional labour market (TLM) konseptista nimitystä aktiiviset siirtymät, koska sananmukainen suomennos, siirtymätyömarkkinat assosioituu meillä käytyyn keskusteluun välityömarkkinoista, välittävistä työmarkkinoista ja siirtymätyömarkkinoista, joissa on kysymys pääasiassa työttömyydestä työhön siirtymistä, kun taas TLM-konsepti on laajempi, kattaen kaikki keskeiset elämänaikaiset siirtymät koulutuksesta eläkkeelle.

8 10 Suomessa ollaan parhaillaan selvässä työmarkkinoiden murrosvaiheessa. Takana on vaikea rakennetyöttömyyden varjostama ajanjakso. Syntymässä on uudenlainen työvoiman kysynnän ja osaamistarpeiden aikakausi, jota suuri sukupolvenvaihdos vielä vauhdittaa. Tämä haastaa kehittämään myös työvoimapalveluita uudella tavalla. Suomen työvoimapalveluiden kehittämisessä työelämälähtöisyyden voimistaminen yhdessä työvoimavaroista huolehtimiseen ja niiden integroimiseen uudenlaisen työvoiman kysyntään, näyttää nyt olevan lupaavin tie työvoimapalvelujen kehittämiseen. Aktiivisten siirtymien maailma on liikahtanut uuteen asentoon ja sitä myötä niihin liittyvillä palveluilla on uudelleenasemoituminen käynnistynyt ja edessä. Ohjauksellisen osaamisen tarve on tunnistettu mitä moninaisimmilla aloilla ja ammateissa. Ohjauksellisen työn kysyntä ja tilaus on kasvanut viime vuosina huimasti työvoimapalveluiden lisäksi aikuiskoulutuksessa ja ylipäätään koulutusjärjestelmässä ja esimerkiksi kuntoutuspalveluissa. Suomessa ollaan tultu tilanteeseen, jossa uusien työvoimavarojen kehittämisen ja osaamisen haasteiden valossa ohjauspalvelujen kokonaisvoimavarojen käyttöä, kehitystä ja työnjakoa on tarkasteltava uudelleen. Myös uuden työ- ja elinkeinoministeriön ohjauspalvelut tässä on asemoitava uudelleen tässä kokonaisuudessa. Nämä ovat tämän ammatinvalinta- ja uraohjauksen kehittämishaasteiden ja vaikuttavuuden kehittämistutkimuksen lähtökohtia. Tarkastelun keskiössä ovat TEM:n ohjauspalveluiden kehittäminen, joiden sisällä erilaista ohjaustyötä tekevillä ammatinvalintapsykologeilla, työvoimaneuvojilla, muutosturva-asiantuntijoilla, tietopalveluilla jne. on omat ammatilliset ja yhteistyöhön liittyvät haasteensa. TEM:n ohjauspalveluiden haasteiden ja uudelleenasemoitumisen tarpeiden tunnistamiseksi on kuitenkin tarpeen tarkastella TEM:n ohjausvoimavaroja ohjauksen kokonaisverkoston johon kuuluvat työvoimapalvelujen lisäksi ohjaus koulutusjärjestelmässä, kuntoutusinstituutioissa ja erilaisissa, esim. ESR-projekteissa puitteissa ja tunnistaa tämän kokonaisvoimavaran tilanne ja keskeiset haasteet. TEM:n elinkeino- ja työvoimapoliittisten tavoitteiden näkökulmasta on tärkeää, että kansallisesti, paikallisesti ja seudullisesti voidaan olla varmoja siitä, että kansalaisten tarvitsema tuki heidän erilaisissa työmarkkinasiirtymissään on myös ohjauspalveluiden saatavuuden ja laadun kautta varmistettu. Teoreettisesti aktiivisten siirtymien (TLM) näkökulma voisi ohjauspalveluiden kokonaisuuden ja sen eri osien roolien ja tehtävien tarkastelemiseksi lupaavan kehyksen ja luontevat yhteydet suomalaiseen ja eurooppalaiseen strategiseen kehittämiseen. Tutkimuksessamme olemme empiirisesti tutkineet Suomessa eri alueiden seudullis-paikallisten ohjauspalveluiden kokonaisuuden haasteita ja nostaneet sitä kautta esiin TEM:n ohjauspalveluiden haasteet tuossa yhteistyön kontekstissa.

9 Kehittämissuositukset: Suomi vahvistamaan edelläkävijän asemaansa ohjauspalveluissa, TEMille proaktiivinen rooli 11 Kehittämissuositukset lähtevät siitä, että Suomessa olisi perusteita ottaa kunnianhimoisempi askel ohjauksen kehittämisessä. Tätä perustelee sekä ohjauksen nousu eurooppalaisen työvoima- ja koulutuspolitiikan agendalla, että Suomen vahvat perinteet ohjauksen kokonaisuuden kehittämisessä. Suomella olisi mahdollisuus säilyttää ja vahvistaa edelläkävijän asemaansa. Askeleen suuruus on päätöksentekijöiden asia. Olemme hahmottaneet etenemisen vaihtoehdot kahtena skenaariona, joita olemme nimittäneet ohjauksen uudentasoiseksi koordinaatioksi ja ohjauksen kokonaisvoimavaran joustavaksi yhteiskehittämiseksi. Molemmat merkitsisivät uusien askelien ottamista ohjauksen asemassa ja toimintatavoissa, jälkimmäinen vaativammin kuin edellinen. Työ- ja elinkeinoministeriön puitteissa toteutetun ohjauksen kehittäminen tulee molemmissa tapauksissa liittää ohjauksen kokonaisvoimavarassa tapahtuviin muutoksiin, sillä sekä ohjauksen toimintaympäristö ja toimijat ovat ja lähivuosina tulevat olemaan poikkeuksellisen voimakkaassa liikkeessä. Tämä koskee niin työelämää, koulutusta, kuntia, kuin valtionhallintoa ja muita yhteyksiä. Molemmissa tapauksissa ohjauksen kehittämisessä on syytä ottaa huomioon ne mahdollisuudet, joita viritteillä oleva ohjauksen ESR-hankekokonaisuus tarjoaa. Riippumatta askeleen suuruudesta on olemassa hyvät perusteet vahvistaa ja vakiinnuttaa ohjauksen asemaa kaikilla TEM:n toiminnan tasoilla myös organisatorisesti ja ammatillisesti. Keskushallinnon tasolla tarvitaan riittävän vahva ja selkeä ohjauksesta vastaava ja sitä kehittävä kokonaisuus ja sillä on oltava toimivat vertikaaliset yhteydet. Ohjaustoiminta on nostettava tulostavoitteisiin ja neuvotteluihin nykyistä vahvemmin. Suomessa on poikkeuksellisen otollinen tilanne psykologisen ohjauksen suhteen sikäli, että TEMillä on sisällään ammatinvalintapsykologien resurssi, jonka resurssit ja toimintakyky on syytä turvata ja kehittää, myös valtion tuottavuusohjelman puitteissa. Kansainväliset kokemukset viittaavat siihen, että pitämällä psykologisen ohjauksen resurssit omassa hallinnossa vahvana, voidaan tulevaisuuden haasteisiin vastata vaikuttavammin ja kustannustehokkaammin, kuin heikentämällä tätä tai siirtymällä vahvasti ostopalveluihin. Ostopalveluita on kuitenkin syytä kehittää ja huolehtia siitä, että kokonaisuudesta syntyy ohjausta kokonaisuutena vahvistavia kombinaatioita. Suosittelemme kuutta hankekokonaisuutta, joissa TEM:llä tulisi olla proaktiivinen rooli. Hankesuosituksista ilmenee suositustemme ydin ja suositusten yksityiskohtia on käsitelty tarkemmin raportin viimeisessä luvussa.

10 Hankkeistetaan seuraavat kehittämiskohteet: (1) Luodaan TEMin proaktiivisella toiminnalla yhdessä muiden valtakunnallisten toimijoiden kanssa ohjaustyötä ohjaava aktiivisten siirtymien strategia ja toimintaohjelma sekä tähän liittyvä TEMin oma ohjauksen kehittämisstrategia ja toimintaohjelma, jossa on otettu huomioon ohjauksen organisatorisen aseman, ohjausammattilaisten aseman ja ohjauksen resurssien vahvistaminen. (2) Luodaan valtakunnallista ohjaustyötä joustavasti kehittävät yhteistyömuodot ja virtuaalinen kehittämisalusta, joiden kehittäminen liitetään ohjauksen hyvien käytäntöjen identifioimiseen, hyvien käytäntöjen kokoamiseen esim. vuorovaikutteiseksi tietopankiksi ja kehitetään hyvistä käytännöistä oppimisen ja niiden hyödyntämisen mekanismeja. (3) Kehitetään vaikuttavuuden seurannan kokonaisuus ohjauksen kokonaisvoimavarojen yhteiskehittämisen näkökulmasta sekä tähän liittyvät TEMin vastaavat osiot hyödyntäen myös nykyisiä seurantajärjestelmiä (kuten URAa ja ASPAa) mikäli mahdollista. Kehittämistyö tehdään vuorovaikutuksessa seudullisen kehittämistyön kanssa. (4) Tuetaan ohjauksen kehitystä ja teoreettista rikastumista näkökulmana erityisesti counselling ja psykologinen ohjaus - koulutuksellisesti ja työpajoilla (5) Käynnistetään työ- ja elinkeinotoimistoissa ohjauksen kokonaisvoimavarojen kehittymistä edistävä hanke hyödyntäen soveltuvin osin Oulun ja muiden alueiden kehittämiskokemuksia. (6) Tuetaan ohjauksen resursseja ostopalveluin hankittavilla lisäresursseilla. 12 Kaikissa kehittämishankkeissa huolehditaan paikallisen ja alueellisen sekä valtakunnallisen ulottuvuuden sekä yhteistyökumppaneiden samanaikaisesta mukana olosta kehittämistyössä.

11 13 1 Johdanto Tämä raportti on Työministeriön tilaaman Ammatinvalinta- ja uraohjauksen kehittämishaasteiden ja vaikuttavuuden arviointitutkimuksen (Dnro 775/812/2007 TM) loppuraportti. Tarjouspyyntöön sisältyvä toimeksianto oli kaksinainen keskeisenä lähtökohtanaan toteamus, että tarvitaan riittävän monipuolinen ja perusteellinen tutkimushanke, jonka avulla pystyttäisiin kehittämään työhallinnon ohjauksellisen asiakaspalvelun pitkäjänteistä kehittämisstrategiaa. Kysymys toimeksiannossa on siis ollut selvittää kysymystä työhallinnon ammatinvalinta- ja uraohjauksen, ohjauksellisen työn aseman ja paikan hahmottamisesta jollakin uudella tavalla suhteessa työelämän, työmarkkinoiden, työvoimapolitiikan ja työhallinnon ajankohtaiseen kehitykseen. Toinen toimeksiannon näkökulma on ollut kartoittaa kustannustehokkain ja työllisyyden edistämisvaikutuksiltaan lupaavimmista ohjauksen toteuttamismuoto ja muodostaa perusta ohjauksen seuranta- ja vaikuttavuusjärjestelmän kehittämiselle. Ottaen huomioon ohjauksen nopeasti muuttunut ja muuttuva toimintaympäristö, työelämän ja työmarkkinoiden muutos, työvoimapalvelu-uudistus ja ohjauksen siirtyminen uuteen kansalliseen kontekstiin Työ- ja elinkeinoministeriön synnyn myötä, tutkimuksessa on omaksuttu näkemys, että keskeisimmän lähtökohdan tutkimuksen kokonaisuudelle muodostaa ohjauksellisen työn strategisen kehittämisen näkökulma. Siihen löydettävien ja kehitettävien vastausten perusteella määrittyvät johtopäätökset muiden toimeksiannon kysymysten suhteen. Tutkimusprosessin aikana tutkimuskysymyksiksi ovat kiteytyneet kysymykset: 1 Millainen on työhallinnon ammatinvalinta ja uraohjauksen nykytila ja kehittymishaasteet? 2 Millaisia lupaavia uusia käytäntöjä ammatinvalinta ja uraohjauksen piirissä on syntymässä ja mitä johtopäätöksiä niistä voidaan tehdä? 3 Millaisia seuranta- ja vaikuttavuuden arviointijärjestelmän kehittämisen lähtökohtia nykytilan analyysin ja lupaavien uusien käytäntöjen perusteella avautuu? Nykytilan kartoituksen ja lupaavien käytäntöjen identifioimiseksi järjestettiin 5 seudullista työpajaa, johon osallistui yhteensä 105 henkilöä. Tutkimusta on lisäksi

12 14 käsitelty Keski-Pirkanmaan ammatinvalintapsykologien alueryhmässä. Täydentäviin haastatteluihin on osallistunut kaikkiaan 9 henkilöä. Tutkijat organisoivat lisäksi työpajan ohjauspolitiikan toimeenpanijoille, johon osallistui 19 henkilöä. Työpajassa keskustelun pohjana toimi tutkijoiden laatima luonnos tutkimusraportiksi ja osallistujilla oli mahdollisuus kommentoida luonnosta. Keskusteluaineistoina ovat toimineet ohjauksen toimintapolitiikan aineistot Suomessa ja kansainvälisesti, ohjausta kuvaavat selvitykset ja muut aineistot sekä ohjausalan tutkimukset. Loppuraportin työstäminen on tutkijoiden holistinen tulkinta edellä kuvatusta aineistoista ja monimuotoisesta vuoropuhelusta tutkimusprosessin aikana, jossa tutkimuksen ohjausryhmällä on ollut positiivinen katalysoiva vaikutuksensa. Raporttimme ajoittuu monessa suhteessa mielenkiintoiseen tilanteeseen. Kansainvälisesti ja myös Suomessa ohjaus niin ammatinvalinnanohjaus kuin myös muu kansalaisia palveleva ja heihin kohdistuva ohjaus- ja neuvontatyö - elää voimakasta laajenemisen ja uudelleen nousun kautta. Asiakkaiden kanssa tehtävän ohjaustyön rinnalle on noussut strateginen keskustelu elinikäisen oppimisen mahdollistamisesta yksilön ja yhteisöjen tasolla sekä julkisella ja yksityisellä taholla. Ohjaustyö on jo laajentunut perinteisen ohjauskoulutuksen saaneiden ammattilaisohjaajien ulkopuolelle myös muihin ammattikuntiin niin työvoimapalveluissa, aikuiskoulutuksessa kuin vaikkapa kuntoutuksessa. Ohjaus on ikään kuin perusmetafora toiminnalle, jossa pyritään lähtemään aiempaa aidommin asiakkaiden ja kansalaisten omista lähtökohdista ja luomaan heihin tasaveroinen ja heidän elämänvalmiuksiaan tukeva yhteistyösuhde. Kun ohjausta tarkastellaan alueellisen kilpailukyvyn, koulutusjärjestelmän ja työmarkkinoiden toimivuuden kehittämisen, yhteiskunnallisen tasa-arvon sekä osallisuuden lisäämisen näkökulmista, se tulisi nähdä yksilöllisen prosessin rinnalla myös monitasoisena systeemisenä kokonaisuutena. Ohjausalan koulutus ja tutkimus ovat perinteisesti keskittyneet asiakkaille näkyviin palveluihin, ohjauksen menetelmiin ja ohjauksessa käytettäviin materiaaleihin. Ohjausjärjestelyjen tasolla on kysymys ohjauksen organisoinnista, työnjaosta ja eri hallinnonalojen keskinäisestä vastuunjaosta. Kolmas, asiakkaille näkymätön, taso liittyy ohjausjärjestelyjä koskevaan päätöksentekoon ja strategiseen kokonaissuunnitteluun. Ohjaus on siten erityisesti nyt erityisen liikkuvassa tilassa. Tämä tekee ohjauksen tämänhetkisen olemuksen kiinni saamisen vähintään haastavaksi tehtäväksi. Tuota tehtävää ei ylipäätään helpota myöskään se, että ohjaus käsitteellisesti ja käytännön toimintana ei ole yksiselitteisesti tai helposti määrittyvä taiteen laji. Ohjaus koostuu elementeistä, joissa kukin elementti liittyy toisiinsa niin, että yhtä tai hallitsevaa näkökulmaa ohjauksen analysoimiseksi on vaikea määritellä. Kaikki liittyy kaikkeen pitää paikkansa ohjauksen suhteen erityisen osuvasti. Sen vuoksi mikä tahansa ohjauksen kokonaishahmotus jää väistämättä ainakin jossain määrin vajaaksi ja yksipuoliseksi.

13 15 Olemme tässä työssä ratkaisseet edellä kuvatun dilemman siten, että tuomme ohjaustyön kehittämiseen erityisesti osana työvoimapalveluita oman puheenvuoromme ja toivomme, että se on riittävän mielenkiintoinen niin, että ohjauksen kehittämistyö saa siitä osaltaan uutta sytykettä. Tehtävä on haastava myös sen vuoksi, että työhallinnon ammatinvalinnanohjaustyön kehittämiseksi tuotetuissa raporteissa ja tutkimuksissa on varsin kattavasti käyty läpi niitä teemoja, joiden varaan ohjaustyö myös jatkossa tullee rakentuman. Toisaalta juuri ohjaustyön tilanteen liikkuvuus ja erityisesti työhallinnon ohjauksen muuttuvat ehdot, kuten Työministeriön muuttuminen Työ- ja elinkeinoministeriöksi luo aidon tilauksen ja mahdollisuuden työhallinnon ohjaustyön perusteiden ja aseman tutkimiseen tulevaa kehittämistä varten. Elinikäinen ohjaus on olennainen tekijä varmistettaessa, että kansalaisten koulutus- ja urapäätökset perustuvat vakaalle pohjalle. Ohjauksen merkitys korostuu erilaisissa nivelvaiheissa; siirryttäessä koulutusjärjestelmien eri tasoilta ja sektoreilta toisille tai koulusta aikuis- ja työelämään, hakeuduttaessa uudelleen koulutukseen, palattaessa työmarkkinoille työttömyyskausien tai kodinhoitojaksojen jälkeen tai siirryttäessä muunlaiseen työhön. Ohjauksen kohteena on yksilöllisen kehityskaaren hallinta sekä omien valmiuksien, taitojen ja kiinnostusten määrittely. Elinikäinen urasuunnittelu liittyy oppimiseen, työhön ja muuhun sellaiseen toimintaan, joissa edellä mainittuja taitoja opitaan ja/tai käytetään. Tehokkaan ohjauksen tarjonnalla edistetään sosiaalista osallisuutta ja tasa-arvoa sekä sukupuolten tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta. Yksilötasolla tavoitteena on pyrkiä omatoimisuuteen sekä omien urasuunnitteluvalmiuksien tietoiseen kehittämiseen. Työvoimatoimistoissa tarjottavat ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalvelut ovat osa laissa ja asetuksessa määriteltyjä työvoimapalveluja, jotka jakaantuvat työnhakija-asiakkaille ja työnantajille suunnattuihin työnvälityspalveluihin sekä ammatillisen kehittymisen palveluihin (1295/2002; 1344/2002). Viimeksi mainitut käsittävät mm. ohjauspalveluihin luokiteltavat ammatinvalinta- ja urasuunnittelun ohjauksen, koulutus- ja ammattitietopalvelun sekä ammatillisen kuntoutuksen. Työ- ja elinkeinoministeriön tehtävänä on myös eri muodoissa tuottaa, koota ja välittää ammatti- ja työmarkkinatietoa. Työvoimatoimistojen koulutus- ja ammattitietopalvelun tehtävänä on kattavan koulutustiedon ja -neuvonnan tarjoaminen kaikille koulutusta suunnitteleville asiakkaille. Lisäksi työhallinto tarjoaa ammatinvalintaan ja urasuunnitteluun liittyvinä palveluina työnhakupalveluja, työvoimakoulutusta sekä maahanmuuttajien kotoutumissuunnittelua. (Tallqvist 2002.). Työhallinnon ammatillisen kehittymisen palvelut koskettavat varsin suurta joukkoa kansalaisia. Henkilökohtaisia ammatinvalinnanohjausprosesseja päättyi vuonna 2007 hieman vajaa ja lisäksi ammatinvalinnanohjauksen konsul-

14 16 taation piiriin tuli hieman yli 9000 asiakasta. Ammatinvalinnanohjauksessa oli käytettävissään henkilöstöresursseja 265 henkilötyövuotta. (TEM 2008). Ammatinvalinnanohjauspalvelut ( ammatinvalinnanohjaus ja urasuunnittelu ) luetaan myös osaksi ammatillisen kehittymisen palveluita yhdessä koulutus- ja ammattitietopalvelun, työvoimakoulutuksen ja ammatillisen kuntoutuksen kanssa. Vuonna 2006 työvoimatoimistoissa oli kaikkiaan henkilökohtaista neuvontatilannetta, työvoimakoulutuksen aloitti henkilöä ja ammatillisen kuntoutuksen aktiivitoimiin osallistui kaikkiaan henkilöä (Työministeriö 2006). Kun tähän lisätään myös Internet-palvelut, voidaan ohjauspalveluiden katsoa koskettavan vuositasolla useita satojatuhansia kansalaisia. Pulliainen (2008) jäsentää kansalaisten ohjaustarpeiden kokonaisuuden suhteessa ohjauspalveluihin seuraavasti. Ohjaustarve - + Avon toimintakenttä - ryhmäpalvelu - päivystysohjaus - sähköiset palvelut - monikanavaisuus Avon hlökoht. ohjauksen asiakkaat - + Verkoston asiakkuus - konsultointi - MaKu -palvelut - projektit - ostopalvelut * työikäinen väestö, mm. - koululaiset, opiskelijat - (työttömät) työnhakijat - työssä olevat - työvoiman ulkopuolella olevat TEM/HAP HP Kuvio 1. Ammatinvalinnanohjaus ja ohjauspalvelujen kysyntä Ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalvelujen asiakkaiksi voidaan ajatella koko työikäinen (15 64 v.) väestö runsaat 3,5 miljoonaa henkilöä sillä lähes kaikki joutuvat jossain elämänsä vaiheessa ratkomaan erilaisiin siirtymiin liittyviä kysymyksiä. Tiettynä ajankohtana kuitenkin vain osalla kansalaisista on tarve saada ohjausta. Kuviossa havainnollistetaan kuinka heistä vain pieni osa, noin saa vuosittain henkilökohtaista ohjausta ja kuinka osalla heistä on samanaikaisesti jonkun muun palveluntuottajan asiakkuus. Osa näistä ammatinvalinta- ja uraoh-

15 17 jausta tarvitsevista/hyötyvistä asiakkaista taas on pelkästään jonkun muun tahon asiakas tai kuten ilmeisesti suurin osa ei kenenkään asiakkaana. Ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalvelulla on kuitenkin liittymäpintaa myös näihin asiakkaisiin, sillä sen toimintakenttä ei rajoitu pelkästään henkilökohtaiseen ohjaukseen vaan siihen kuuluu myös psykologin välillinen asiakastyö esim. konsultointeineen, erilaisiin projekteihin ja kehittämishankkeisiin osallistuminen sekä myös sähköiset palvelut ja lähitulevaisuudessa myös puhelin- ja verkkopalvelut. Keskeinen tehtävä onkin hahmottaa, millaiseksi ohjauksellisen työn kokonaisuus olisi muodostettava, jotta se turvaisi kansalaisille nykyistä paremmat mahdollisuudet saada asiantuntevaa tukea heidän siirtymissään. (Pulliainen 2008 ). Ohjauspalvelut ovat siten monikanavainen kokonaisuus, jossa eri palvelumuodot muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden. Tämä tutkimus luo perustaa Pulliaisen tavoittelemalle mahdolliselle uudelle ohjaustyön kokonaisuudelle tarkastelemalla toimeksiantonsa mukaisesti ohjaustyön strategista paikkaa ensisijaisesti työmarkkinoiden, työvoimapolitiikan ja työvoimapalveluiden näkökulmasta. Kyse on työhallinnon ohjauksen ja sen kehittämisen tarkastelemisesta painotetummin ulkoa-sisälle näkökulmasta kuin sisältä-ulos. Kun tässä tutkimuksessa puhutaan ohjauksesta viitataan ohjauksen kokonaisuuteen tuossa yleisessä merkityksessä sisältäen osaltaan ajatuksen ohjauksen palveluiden kokonaisuudesta. Palveluiden keskinäiset suhteet ja painoarvot suhteessa kansalaisten tarpeisiin ja heidän konkreettisiin aktiivisiirtymiin edellyttävät kuitenkin omaa kehittämistyötään. Keskeinen lähtökohta tutkimuksen toimeksiannon toteuttamiselle on ohjauksen työvoimapoliittisen nykyisen tehtävän edelleen kehittely. Kun ammatinvalinnanohjauksen tehtävänä oli ja 1960-luvuilla Suomen jälleenrakentamisen ja kaupungistumisen tukeminen, ja 1980-luvuilla teollisuusyhteiskunnan kehittämien ja 1980-luvulta lähtien teollisuusyhteiskunnan murenemisen ja jälkiteollisen palveluyhteiskunnan tulon tukeminen roolinaan työvoimavarojen kehittäminen, niin tänä päivänä ohjaus hahmottuu osana toimia osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi (Oivo. 2006). Tässä tutkimuksessa pyritään tarkentamaan, mihin ohjauksen kehittämisen olisi nyt ehkä hedelmällistä ankkuroitua suhteessa työmarkkinoiden kehityksen ja työvoimapalveluiden nykyisiin haasteisiin ja eri kehittämisvaihtoehtoihin, jotta osaavan työvoiman saatavuus aidosti realisoituisi. Lähtökohtanamme on, että työelämä ja työmarkkinat ovat nyt vastaavanlaisessa murrosvaiheessa kuin aikoinaan jälleenrakentamisen, kaupungistumisen ja teollistumisen aikoina. Samoin kuin tuolloin, ohjauksen tulee löytää oma aktiivinen roolinsa tässä murroksessa. Keskeinen näkökulmamme on kansalaisten ja asiakkaiden ohjauksen kehittämisen kautta saama parempi ohjauksellinen tuki, jonka organisoinnille tässä tutkimuksessa luodaan puitteita ja edellytyksiä.

16 18 Perustana ohjauksen strategisen position jäsentämiselle raportissa tutkitaan aluksi kuvaa, joka ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalveluiden nykytilasta syntyy. Analyysin perustana ja prototyyppisenä esimerkkinä käytetään Oulun seudun ohjaustyön kehittymistä näkökulmana erityisesti Oulun seudun työvoimatoimiston ammatinvalinnanohjaustyön kehitystarina, hyödyntäen myös tutkijoiden aiemmin suorittaman arviointitutkimuksen sanomaa ja tuloksia. Oulun seudun kehityksestä syntynyttä kuvaa täydennetään havainnoilla muista alueellisista työpajoista ja katsauksella ohjauksen viime vuosien tärkeimpiin selvityksiin ja uuden ESR-kauden ohjauksen toimenpideohjelmaan. Havainnot kootaan yhteen analyysiksi ohjauksen nykytilasta ja haasteista. Työhallinnon ohjaustyö suhteutetaan luvussa 2 ohjaustyön relevantteihin kehityskulkuihin ja ohjauksesta käytyyn keskusteluun kansainvälisesti, koulutuspolitiikassa ja kuntoutuksessa. Ammatinvalinta- ja uraohjauksen tulevalle suunnalle haetaan alustavaa teoreettista tukea sekä keskustelusta joustosta, turvasta ja työmarkkinasiirtymistä että ohjauksen viime vuosien tutkimuksen kehityssuunnista. Työ- ja elinkenoministeriön synty ja kehitys kehystää osaltaan myös sitä kehittämistyötä, jota ohjauksen suhteen tullaan tekemään. Perustana ohjauksen strategiselle paikantamiselle analysoidaan Suomen työvoimapalveluiden nykytilaa ja eri kehittämisvaihtoehtoja. Ohjauksella on kansainvälisestikin todettu olevan työvoimapalveluiden laatua kehittävä ja varmentava merkitys. Suomen työvoimapalvelut näyttävät nyt olevan vaiheessa, jossa ohjauksella on panoksensa annettavan niiden laadun edelleen syventämiseksi. Raportissa ohjauksen jatkokehittäminen kohdennetaan ohjauksen toimintajärjestelmän eri tasoihin ja ohjaukselle näyttää avautuvan kaksi erilaista kehittämisskenaariota riippuen kehittämiselle asetettujen tavoitteiden kunnianhimoisuudesta. Ohjauksen strategisen paikantamisen perusteella raportissa luonnostellaan ohjauksen seurannan ja vaikuttavuuden kehittämisen näköaloja. Raportissa esitetään lopuksi tutkimuksen perusteella avautuvia suosituksia jatkotoimenpiteiksi.

17 2 Ohjauksellisten palvelujen tarpeita ja kokemuksia Suomessa 19 Ohjaustyön strategisen aseman pohdinnan perustaksi tarkastelemme aluksi tämän tutkimuksen havaintoja siitä, missä tilassa paikallistasolla ohjauksessa tänä päivänä ollaan. Suhteuttaen havaintomme muihin ohjaustyön ajankohtaisiin kehittämisdokumentteihin pyrimme identifioimaan ne lähikehityksen haasteet, joita ohjaukselle näyttäisi nyt asettuvan. Perustana työhallinnon ohjaustyön strategisen paikan analysoinnille olemme tässä tutkimuksessa käyttäneet yhtenä ohjauksen tilanteeseen perehtymisen ja tulevaisuuden näkymien kartoitusmenetelmänä ohjauksen seudullisten verkostojen työpajoja. Niitä on toteutettu Härmänmaalla, Oulussa, Jyväskylässä, Vaasassa ja Espoossa. Ne on pääasiassa toteutettu tulevaisuusdialogimenetelmällä 2. Työpajoihin on (pääsääntöisesti) kutsuttu ammatinvalintapsykologeja sekä muita työvoimatoimiston työntekijöitä ja johtoa, TE-keskuksen edustajia sekä laajemmasta ohjaustyön verkostosta oppilaitosten, kuntoutuksen sekä ajankohtaisten hankkeiden/projektien edustajia. Työpajoissa on siten ollut edustettuna TEM:n sisäinen ohjaustyö sekä ohjaustyön alueellis-seudullinen kokonaisuus. Tulevaisuustyöpajassa kartoitettiin kunkin tahon näkemyksiä siitä, millaisia positiivisia seikkoja itse kunkin näkökulmasta on tapahtunut n. 2 3 vuoden tähtäimellä. Tavoitteena oli kartoittaa sekä kunkin tahon käsityksiä omasta roolistaan ja tarpeistaan että myös kunkin tahon käsityksiä ohjauksen kokonaisvoimavaran kehittämisestä ja toistensa roolista ja tarpeista. Tällä tavoin olemme saaneet viiden ohjausseudun moninäkökulmaiset tarinat, joiden perusteella voidaan konstruoida millaiset teemat kullakin seudulla ovat aktualisoituneet ja millaisessa kehitysvaiheessa ohjauksen kokonaisvoimavaran kehitys on. Tarkastelun ankkurina on käytetty Oulun seutua, koska sen evoluutiosta tämän arvioinnin tutkijoilla on kokemusta ja aineistoa vuodesta 2005 lähtien. Oulun seudun problematiikka näyttäisi monipuolisesti ja ajankohtaisesti kuvastavan pienoiskoossa ohjauksen kehittämisen tarpeita. Tässä luonnoksessa käsitellään muita ohjausseutuja suhteellisen lyhyesti keskittyen lähinnä niissä esille nousseisiin erityisteemoihin suhteessa seudulliseen ohjauksen kehittämiseen. 2 Tulevaisuusdialogi on yksi ennakointidialogien menetelmä, jota kirjoittajat ovat kehittäneet yhdessä STAKESIN verkostoryhmän kanssa. (Arnkil 2007) ja

18 Oulun tarina: ohjauksen haasteet pienoiskoossa Oulun ohjauksen kokonaisuuden kehitys Oulun evoluution tarkastelun alkulähtökohtana on Oulun ohjauksen kehittämisen arviointi, joka toteutettiin Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen toimeksiannosta vuonna TE-keskus oli syksyllä 2004 haastanut ammatinvalinnanohjauksen pohtimaan asemaansa suhteessa työhallinnon uudenlaiseen asemaan ja uudistuviin palvelukonsepteihin, Oulun seudun alueelliseen strategiatyöhön ja muuttuviin käsityksiin asiakastyöstä. Ammatinvalinnanohjausta haastettiin kysymällä: Mikä on AVOn rooli uudistuneessa strategisessa tilanteessa? Miten asiakaslähtöisyys tai edelläkävijyys näyttäytyy AVOn toiminnassa? Miten asiakaslähtöisyyttä voitaisiin edistää (ajanvarauskäytännöt, asiakastyön määrä )? Uusi palvelukonsepti: vaikutus ammatinvalinnanohjaukseen? ja Toimintatapojen tarkistamisen aika? Esitykseen sisältyi myös asiakastyön määrällinen tarkastelu ja huoli palvelun piiriin päässeiden laskeneista määristä. TE-keskuksen huolet näyttivät siis liittyvän ammatinvalinnanohjauksen ja työhallinnon ja alueen uudistuvien työvoimapoliittisten strategioiden ja palvelu-uudistuksen välisiin suhteisiin, alentuneisiin asiakasmääriin ja ammatinvalinnanohjauksen rooliin kaikissa näissä muutoksissa. Samalla kysyttiin haastavasti ohjauksen edelläkävijän roolin perään ja haastettiin pohtimaan uusia toimintatapoja. (Arnkil, Spangar & Mäki 2005). TE-keskuksen aloitteen lähtökohdissa oli siten hyvin samanlaisia kysymyksiä, joita on myös tämän arviointitutkimuksen lähtökohdissa. Oulun seudun työvoimatoimisto oli uudistamassa toimintamalliaan työhallinnon uutta palvelurakennetta vastaavaksi. Toimiston ammatinvalinnanohjaukselta odotettiin omalta osaltaan panosta tähän uudistukseen. Psykologeilla nähtiin olevan osaamista, jota nyt tarvitaan. Osaamista tarvittaisiin entistä enemmän mm. työnantajapalveluissa. Huolissaan oltiin ohjauksen pitkistä asiakasjonoista, ohjauksen vajaista resursseista (virkoja ei ole saatu täytettyä täysimääräisesti). Ohjauksen aikavarausjärjestelmää pidettiin joustamattomana. Siten työvoimatoimistotasolla oltiin huolissaan ohjauksen resursseista ja toivottiin ohjauksen osaamisen laajempaa ja joustavampaa käyttöä toimiston sisällä. Viestinä oli selkeästi myös toive ammatinvalinnanohjauksen aktiivisemmasta roolista työnsä kehittäjänä toimiston oman kehittämisen näkökulmasta. Viesti oli samalla kuitenkin myös positiivinen merkityksessä, että ammatinvalinnanohjauksen osaamisella nähtiin olevan hyvin laaja käyttöarvo myös muissa työvoimapalveluissa, toivottiin laajenevaa ja syvenevää yhteistyötä työnvälityksen ja AVOn välillä.

19 21 Oulun työvoimatoimistossa oli siten erityisesti tarve omien sisäisten voimavarojen uudenlaiseen käyttöön ja ammatinvalinnanohjauksen uudelleenasemointiin siinä. Myös tämä tarve on eräs keskeisistä teemoista tässä arviointitutkimuksessa. Ammatinvalintapsykologeilla oli huoli oman asemansa jatkuvasta hallinnollisesta heikkenemisestä niin aluetasolla kuin toimiston sisälläkin luvun joukkotyöttömyys ja samanaikainen oppilaanohjauksen kehittyminen koululaitoksessa oli johtanut eräänlaiseen sisäänpäin kääntyneisyyteen. Keskeinen huoli oli kyky vastata kasvaneisiin ohjaustarpeisiin ja yhteistyötoiveisiin niukoin henkilöstöresurssein. Koettiin, että ohjaukselta vaadittiin sellaista tehokkuutta, joka ohjaustyön luonne huomioon ottaen ei ollut mahdollista. Ammatinvalinnanohjaus oli alkuasetelmassa puolustuskannalla ja ilman näköalaa uusista aloitteista tai uudelleenasemoinnista. Ohjaus oli melko selvästi käpertynyt itseensä. Samanaikaisesti TE-keskuksen aloitteen rinnalla Oulun alueelle toteutettiin Opetushallituksen rahoittamana oppilaan- ja opinto-ohjauksen yhteistyö- ja koulutushanke, jonka tavoitteena oli tukea Oulun alueella (ja Suomessa) eri projekteissa ja toimijoiden taholla kehitettyjen ura- ja elämänsuunnittelun ohjauksen menetelmien ja toimintatapojen leviämistä ja laajempaa käyttöönottoa, auttaa eri toimijoita muutoksen toteuttamisessa ja oman työn kehittämisessä (mm. laatu ja vaikuttavuus), vahvistaa eri toimijoiden välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä sekä tukea eri hallinnonalojen välisten ylisektoristen toimintamallien syntymistä. Lopputavoitteena on tukea kattavasti alle 25-vuotiaiden Oulun alueen nuorten sujuvaa siirtymistä eri nivelvaiheissa kohti ammattia ja työllistymistä tai jatko-opintoja. Oulun tilanteessa eri toimijoilla oli siten erilaisia huolia ammatinvalinnanohjauksen suhteen Oulun seudulla. Suoritetut toimijoiden haastattelut toivat esille selvästi myös sen, että keskustelu helposti juuttui ratkaisemattomilta näyttäviin dilemmoihin, joista tärkein ja useimmiten toistunut oli: kehittäminen vs. resurssit, kumpi tulee ensin? Näytti myös siltä, että tätä oli jatkunut jo jonkin aikaa ja eri osapuolten välinen kuilu näytti lähes ylipääsemättömältä. Arvioinnin ratkaisuna tähän tilanteeseen oli avartaa tarkastelu koskemaan koko Oulun seudun ohjauksen voimavaroja ja eri toimijoiden tarpeita, eli katsoa ulkoa sisään ja sitten tarkastella tässä valossa omia sisäisiä voimavaroja uudelleen. Tämä peruslogiikka on ollut keskeisesti mallina myös tässä arviointitutkimuksessa. Oulun seudulla järjestettiin kolme työpajaa, ensimmäinen tulevaisuustyöpaja joulukuussa 2004, jolloin ennakoitiin tilannetta joulukuussa 2006, toinen työpaja helmikuussa 2005, jolloin ensimmäisen työpajan ideoita yhteistyön kehittämiseksi työstettiin eteenpäin, sekä kolmas työpaja marraskuussa 2007, jolloin tarkasteltiin

20 22 sitä, missä määrin yhteistyön tulevaisuus oli alkanut realisoitua ja vakiintua. Opetushallituksen hankkeen organisoima Oulun alueen poikkihallinnollista ohjauksen yhteistyötä tarkasteleva työkokous järjestettiin toukokuussa Ulkoa sisään ja sitä kautta positiivisten näköalojen avaaminen ohjaustyön kehittämiselle osoittautui menestykseksi. Jo ensimmäisen työpajan aikana tietynlainen jumi alkoi aueta ja toisessa työpajassa muutaman kuukauden päästä yhteistyön uudenlaisen tason vahvistaminen oli selvästi käynnissä. Työvoimatoimiston ulkopuolisen ohjausverkoston ilmaisema selvä tarve ammatinvalintapsykologien palvelusta ja ylipäänsä ohjaustahojen yhteistyön vahvistamisesta oli todennäköisesti merkittävä tekijä tässä jumin laukeamisessa. Ulkopuolisen ohjausverkoston mukaan ohjauspalvelujen poikkihallinnollisella yhteistyöllä voidaan kehittää alueen palveluja ja samalla tukea vertaisoppimisen kautta palvelusta vastaavien ohjaajien ammatillista kehittymistä. Psykologien aseman selkiyttäminen työvoimatoimistossa ja psykologien proaktiivinen panos ohjausyhteistyön kehittämisessä lähti aukeamaan, työvoimatoimiston sisäisen yhteistyön kehittäminen alkoi edetä ja Oulun seudun ohjauksellisen yhteistyön saattaminen seuraavalle tasolla sai vahvistusta. Jumin laukeaminen oli monien eri tekijöiden tulosta eikä tapahtunut yhdellä kertaa eikä ikään kuin yhdellä iskulla. Prosessi lähti liikkeelle jo ensimmäisestä työpajasta ja laajeni arvioinnin aikana ja jälkeen johtamisessa ammatinvalintapsykologien oman työ kohdentamisessa ja organisoinnissa. Ulkoa sisälle -logiikka kehityksen vipusimena Oulun tapauksessa sai mitä ilmeisimmin tukea myös samaan aikaan toteutetusta Opetushallinnon hankkeesta, jossa hankkeessa mukana olleiden alueyhdyshenkilöiden tehtävä oli poikkihallinnollisen mandaatin hankkiminen kehittämistyölle. Opetushallituksen hanke oli tavallaan analoginen ulkoinen velvoite kuin TE-keskuksen päätös tehdä Oulun seudun ammatinvalinnanohjauksesta ulkoinen arviointi. Ulkoa sisälle voi olla siten joskus ikään kuin vapaaehtoista pakkoa, johon on toimijoiden on reagoitava. Johtaminen haastaa tällöin käytännön toimijat. Positiiviseksi tuon haastamisen tekee se, että toimijat etulinjassa oman tulkintansa ja toimiensa kautta löytävät haastamisen kautta oman proaktiivisen toimintalinjansa. Näin kävi Oulun tapauksessa. Tuon proaktiivisuuden osoituksena olivat eritasoiset eri toimijoiden kehittelyt, joista seuraavassa käsitellään syntynyttä ohjauksen kokonaisverkostokuvaa ja Oulun ammatinvalintapsykologien työstämää konseptia yhteistoiminnallisuuden eri kehistä. Ohjauksen maisema, se tila ja maasto, jossa ohjausta kehitetään, on muuttunut. Oulun seudun ohjaustyön toimijat hahmottuvat nuorten ohjauspalveluiden suhteen seuraavasti 3. 3 Oulun alueen ura- ja elämänsuunnittelun ohjauksen toimintamalli.

21 23 Erityisen tuen keskus Oulun kaupungin Erityisen tuen keskus ja oppilashuolto Lukiokoulutus: Lukiot Nuorten työpajat: Oulu kaupunki Ympäristökunnat: Haukipudas, Kempele, Kiiminki, Liminka, Oulunsalo Työelämään ohjaavat projektit Järjestöt Palveluntuottajajärjestöt Vammaisjärjestöt Yrittäjäjärjestöt Kunnat Lastensuojelu Nuorisotoimi Sosiaali- ja terveystoimi/ työllistämispalvelut Kuntoutuslaitokset Verve Oulun diakonissalaitos Huoltajat: Perheet, Perhekodit Perusopetus: Peruskoulut Erityiskoulut Verkostotyössä nuoren koulutus-, kuntoutusja työllistymisprosessin tehokas edistäminen Oulun seudulla: Hailuoto, Haukipudas Kempele, Kiiminki, Liminka, Lumijoki, Muhos, Oulu, Oulunsalo, Tyrnävä Työ- ja elinkeinoelämä Työnantajat Lääninhallitus Oulun lääninhallitus Ammatillinen koulutus: Ammattiopisto Luovi, Oulun diakoniaopisto, Oulun konservatorio, Oulun Palvelualan Opisto, Oulun seudun ammattiopisto Työvoimatoimistot Haukiputaan työvoimatoimisto Oulun seudun työvoimatoimisto Työvoiman palvelukeskus Oulun työvoiman palvelukeskus TE-keskus: Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus Kansaneläkelaitos, Kela Kela, Pohjois-Suomen aluekeskus Vakuutuslaitokset Vakuutuskuntoutus VVK ry Vakuutusyhtiöt Kuvio 2. Ohjaustyön toimijat Oulun seudulla nuorten palveluissa (Ammattiopisto Luovi & al. 2007). Kuvio tuo havainnollisesti esiin ohjaustyön kehittämisverkoston ja asemoi myös työvoimatoimistot ja niiden ohjauksen osaksi tätä kokonaisuutta. Se jäsentää eri toimijoiden asemaa osana kokonaisuutta ja sitä voidaan käyttää seudullisen kokonaisvoimavaran kehittämisen ja jopa asiakastyön välineenä. Oulun seudun työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologit jäsensivät jälkeen ohjauksellisen yhteistoiminnan eri tasoja kehämällin avulla seuraavasti.

22 24 Kuvio 3. Yhteistoiminnallisuuden kehämalli (Hietala & al. 2006). Samalla he määrittelivät mielenkiintoisella tavalla ohjauksellisen työn sisällöllisiä elementtejä: Sisin kehä kuvaa ohjauksellisuuden ydintä, ohjaajan ja ohjattavan kahdenkeskistä vuorovaikutusta. Kaikki vuorovaikutus ei ole ohjauksellista. Jotta vuorovaikutus on ohjauksellista, tulee sen sisältää ainakin seuraavia elementtejä: ohjattavan ja ohjaajaan keskinäinen luottamus ja kuunteleminen ja kuuleminen. Ohjaaja tunnistaa, mitä ohjattava on hakemassa ja arvioi hänen palvelutarvettaan. Ohjaaja tukee ohjattavaa hänen suunnitelmassaan ja auttaa häntä ottamaan käyttöön omat voimavaransa. Ohjaaja auttaa ohjattavaa huomaamaan ympäröivän todellisuuden realiteetteja ja muokkaamaan suunnitelmiaan ja tavoitteitaan ne huomioiden. Ohjaaja seuraa, että ohjattavan prosessi etenee tavoitetta kohti sopivien välitavoitteiden kautta. (emt., 10). Työvoimapoliittisesti katsottuna oululaisten luonnehdinta siitä, että ohjauksellisessa työssä keskeistä on ohjaajan ja asiakkaan välinen luottamuksellinen suhde asettaa omat haasteensa myös työvoimapoliittiselle aktivoinnille. Hyvä ja asiakaslähtöinen kontakti ja asiakasprosessi johtavat luottamuksen syntyyn ja toisaalta prosessin aikana syntyvä luottamus voidaan nähdä edellytyksenä sellaiselle aktivoinnille, johon asiakaskin voi sitoutua.

23 25 Merkittävintä määrittelyssä on pyrkimys määritellä ohjauksellisuuden kriteerit lähtien siitä, että kaikki vuorovaikutus ei välttämättä ole ohjausta. Ohjauksellisuuden tunnusmerkeiksi nousevat ohjaajan ja ohjattava keskinäinen luottamus, palvelutarpeen arviointi ja tunnistaminen, ohjattavan ja hänen voimavarojensa tukeminen, ympäröivän todellisuuden ehtojen huomioon ottaminen ja ohjauksen etenemisen ja toteutumisen seuraaminen. Näillä kriteerillä arvioituna huomattava osa työvoimaneuvojienkin ja muiden kumppaneiden työstä on ohjauksellista, mutta ei silti kaikki. Oulussa kehitelty määrittely edesauttaa tarkentavien keskustelujen käynnistämistä siitä, missä ohjauksellisen ja ei-ohjauksellisen työn rajat kulkevat. Määrittely auttaa myös todennäköisesti ammatinvalintapsykologeja pohtimaan psykologisen ohjauksen kohdetta ja luonnetta suhteessa muuhun ohjaukselliseen työhön. Psykologisen ohjauksen lähtökohtana voidaan pitää psykologiatiedettä, joka tutkii yhteiskunnallisen, sosiaalisen ja fyysisen maailman heijastumista ja kehitystä yksilötasolla ja psykologisia menetelmiä, joiden tavoitteena on diagnosointi eli selvittää, mistä asiakkaan tilanteessa on kysymys ja toisaalta viedä eteenpäin psyykkistä prosessia, jonka kautta asiakas kykenee ratkaisemaan kulloisenkin suhteensa työelämään. Psykologisen ohjauksen tavoite on edesauttaa yksilön työelämäsuhteen ratkaisemista. Työvoimaneuvonnan ensisijainen tavoite on työnhakijan työhönsijoittuminen. Kuitenkin myös työvoimaneuvoja voi käyttää työssään ohjauksellisia menetelmiä, kuten esim. sosiodynaamisia menetelmiä, joihin työhallinnon piirissä työvoimaneuvojia on koulutettu. Psykologinen ohjaus on keskimäärin tavoitteeltaan laaja-alaisempaa ja painottuu työvoimaneuvojien työtä enemmän asiakkaan työelämäsuhteen kannalta tärkeiden psyykkisten edellytysten helpottamiseen ja mahdollisten esteiden poistamiseen. Sekä työvoimaneuvojien ohjaukselliselle työlle että psykologiselle ohjaukselle on tänä päivänä elintärkeää ymmärtää ja ottaa huomioon asiakkaan elämän kokonaisuus aiempaa huolellisemmin. Asiakkaan elämänkokonaisuuden huomioon ottamisesta on tullut tärkeä laadukkaan ammatinvalinnanohjauksen ja työnvälityksen välttämätön edellytys, jota myös asiakkaat työvoimapalveluilta odottavat (Arnkil & al 2008). Oulun seudun kehittelyillä ohjauksellisen työn tunnusmerkeistä on merkitystä myös muiden ei-professionaalien ohjauksellista työtä tekevien ammattiryhmien omaksuessa nyt ohjauksellisen työn näkökulmaa oman työnsä osaksi. Esim. Lehtonen (2008) on pohtinut koulutusneuvojan työn muutoksia soveltaen ohjauksellista työotetta ja sosiodynaamista ohjausta koulutusneuvojan työn kehittämisessä. Kemin koulutusneuvojat ehdottavat virkanimikkeensä muuttamista koulutusohjaajiksi vastaamaan nykyistä työnkuvaa koulutusneuvonnassa, jossa ohjauksellisen työotteen tarve kasvaa, koska asiakaskunta on aika usein hukassa ja vailla päämäärää ja koulutusneuvonnan palveluprosessi alkaa muistuttaa monessa suhteessa perinteistä ohjausprosessia (Auvinen & al. 2008).