ISTUNTO TIISTAINA 3. KESÄKUUTA 2003

Transkriptio

1 2-001 ISTUNTO TIISTAINA 3. KESÄKUUTA (Istunto avattiin klo 9.02.) Puhetta johti varapuhemies FRIEDRICH Izquierdo Rojo (PSE). (ES) Arvoisa puhemies, esitin neuvoston kyselytuntia varten Irakin sotaa koskevan kysymyksen, joka liittyi sodan uhreihin. Minulle on kuitenkin kerrottu, ettei kysymystäni ollut hyväksytty, koska sen oli katsottu luonteensa vuoksi edellyttävän tilastollista vastausta. Haluan tehdä selväksi, ettei kysymykseni liity tilastoihin. Kysymyksellä ei ole minkäänlaista tekemistä tilastojen kanssa, vaan se liittyy yksinkertaisesti Irakin viimeaikaisen sodan uhrien kohtaloon. Tämä on varmastikin parlamentaarisesti ja poliittisesti kiinnostava kysymys. Tässä tapauksessa byrokraattista arviointiperustetta käytettiin epäasianmukaisella tavalla. Voin osoittaa, ettei kysymykselläni ole mitään tekemistä tilastojen kanssa, ja siksi vaadin päätöksen kumoamista ennen keskiviikkoiltapäivää. Kehotan myös selvittämään, miksi kyseistä arviointiperustetta käytettiin. Uskon, että kyse oli pikemminkin tekosyystä kuin työjärjestyksen noudattamisesta Puhemies. Asiaa todella tutkitaan. Ongelmanne on pantu merkille, ja saatte sitä koskevan vastauksen Kinnock, Glenys (PSE). (EN) Arvoisa puhemies, kysymykseni liittyy 50 artiklan mukaisen Burmaa koskevan päätöslauselman otsikkoon, joka on muodossa "Myanmar". Haluan tiedustella, minkä vuoksi ja millä tavalla tämän parlamentin yksiköissä on nyt päätetty kutsua Burmaa Myanmariksi, joka on kyseisen maan sotilashallinnon käyttämä nimi. Myanmar ei ole Saharov-palkinnon voittajan Aung San Suu Kyin käyttämä nimi, eikä tämän parlamentin puhemieskään koskaan käytä sitä. Näin oli ainakin eilen. Pyydän, että tilanne korjataan ja että ryhdymme jälleen kutsumaan maata asianmukaisesti Burmaksi Puhemies. Tämä kuulostaa erittäin vakuuttavalta. Kutsumme maata Burmaksi emmekä miksikään muuksi. Asia korjataan Nogueira Román (Verts/ALE). (ES) Arvoisa puhemies, osallistun parlamentin jäsenen ominaisuudessa usein komission ja neuvoston kyselytunteihin. Pidän näitä tilaisuuksia mahdollisuutena ilmaista mielipiteitä ja vaatia näitä kahta Euroopan unionin toimielintä vastuuseen toimistaan. Viime aikoina esittämäni Irakin sotaa koskevat kysymykset on säännöllisesti hylätty sopimattomina sillä perusteella, että ne ovat sisältäneet arvoarvostelmia. Eräs näistä kysymyksistä koski sitä, miten Espanjan pääministeri Aznar uhkasi Meksikoa ja Chileä toimilla, jotka vaikeuttaisivat niiden yhteistyötä Euroopan unionin kanssa, mikäli ne eivät äänestäisi Yhdistyneiden Kansakuntien surullisen kuuluisan toisen päätöslauselman puolesta. Kyseessä ei ollut missään tapauksessa arvoarvostelma vaan yksinkertaisesti toteamus. Pääministeri Aznar oli esittänyt kyseiset uhkaukset. Kysymykseni kuitenkin hylättiin. Myös tätä istuntoa varten esittämäni kysymys hylättiin. Kysymys koski tapausta, jossa Yhdysvaltojen sotilaat ampuivat eräässä irakilaiskaupungissa järjestetyn mielenosoituksen yhteydessä 13 ihmistä. Vaikuttaa siltä, että tämänkaltaisia kysymyksiä sensuroidaan tehokkaasti. Näin ollen parlamentin jäsenten sananvapautta rajoitetaan, vaikka tarkoituksemme on yksinkertaisesti edistää rauhaa ja oikeudenmukaisuutta. Halusin kiinnittää huomiota tilanteeseen, koska katson, ettei asian käsittely ole puolueetonta ja että tämän parlamentin jäsenten sananvapautta rajoitetaan. Esitän näkemykseni uudelleen neuvoston huomisella kyselytunnilla Puhemies. Olette varmasti tietoinen siitä, että näille kysymyksille varattu aika on rajoitettu aina yhteen minuuttiin. Päätökset kysymysten hyväksymisestä tai hylkäämisestä tekee puhemies, jolle välitämme huolenne ja esittämänne kritiikin Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikka Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Herman Schmidin laatima työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan mietintö (A5-0187/2003) ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (KOM(2003) 176 C5-0180/ /0068(CNS)) Vitorino, komissio. (EN) Arvoisa puhemies, minulla on ilo edustaa tässä keskustelussa komissiota ja etenkin komission jäsentä Diamantopoulouta, joka ei valitettavasti voi olla täällä tänään, koska hän osallistuu parhaillaan sosiaaliasioiden neuvoston kokoukseen Luxemburgissa. Olemme nyt saavuttaneet viimeisen vaiheen yhteisissä toimissamme, joiden tavoitteena on Euroopan työllisyysstrategian uudistaminen. Kaikki toimielimet 1 Ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltion periaatteita loukkaavista rikkomuksista käydyt keskustelut (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): Ks. pöytäkirja.

2 6 03/06/2003 ovat tehneet yhteistyötä saavuttaakseen hyvän kompromissin, joka onkin nyt täysin yhdenmukainen Eurooppa-neuvoston päätelmien kanssa. Kompromississa on myös otettu huomioon suurin osa Euroopan parlamentin näkemyksistä, ja se on pitkälti komission alkuperäisen ehdotuksen mukainen, vaikkakaan ei yhtä kunnianhimoinen. Tavoitteidemme on heijastettava edessämme olevien haasteiden kirjoa. Tavoitteena on oltava ensinnäkin täystyöllisyys. Saavuttaaksemme täystyöllisyyden meidän on luotava jopa 22 miljoonaa työpaikkaa, mikäli 25 jäsenvaltion muodostamassa unionissa aiotaan saavuttaa Lissabonissa asetettu vuotta 2010 koskeva tavoite. Laadun ja tuottavuuden osalta tämä tarkoittaa, että meidän on luotava paitsi uusia, myös parempia työpaikkoja. Taloudellisen rakenneuudistuksen hallitsemiseksi lähestymistapamme on oltava positiivinen, ja meidän on pysäytettävä tuottavuuden kasvun hidastuminen. Yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden parantamiseksi meidän on torjuttava lisääntyvää sosiaalista eriarvoisuutta ja pysyviä alueellisia eroja. Laajentuneessa unionissa tämä tavoite on luonnollisesti entistä haastavampi. Voimme vastata näihin haasteisiin ainoastaan varmistamalla, että kaikki keskeiset toimijat osallistuvat tiiviisti työllisyysstrategiaa koskeviin toimiin ja että kaikki toimijat työskentelevät yhdessä. Mitkä ovat uudistuksen päätekijät? Ensinnäkin vakaus. Tämän uudistuksen avulla meidän on vastattava talouskasvumme hidastumista koskeviin lyhyen aikavälin haasteisiin, ja meidän on myös kohdattava rohkeasti uudistuksesta johtuvat pitkän aikavälin haasteet. Vuoteen 2010 saakka ulottuvaa ajanjaksoa varten laaditun vakaamman suuntaviivakokoelman, jota tarkistetaan jakson puolivälissä vuonna 2006, pitäisi auttaa meitä vastaamaan sekä lyhyen että pitkän aikavälin haasteisiin. Periaatteessa näiden suuntaviivojen olisi pysyttävä muuttumattomina ainakin kolmen vuoden ajan. Olemme esittäneet menestyksekkäästi myös paremmin kohdistettuja, yksinkertaisempia ja tavoitehakuisempia suuntaviivoja, joissa keskitytään tiettyihin keskeisiin prioriteetteihin ja joissa tavoittelemamme tulokset esitetään selkeässä muodossa. Keskittymällä prosessin sijaan tuloksiin korostetaan entistä enemmän sitä, että tavoitteita ja indikaattoreita käytetään edistymisen kriteereinä. Olemme saaneet parlamentilta huomattavaa tukea tässä asiassa. Vaikka olisimme voineet mennä pidemmällekin, pidän myönteisenä sitä, että meillä on edelleen kohtuullinen määrä ytimekkäitä tavoitteita. Tulosten korostaminen edellyttää myös, että jäsenvaltioille esitettävien suositusten merkitystä lisätään. Työllisyyden suuntaviivoja ja talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja tehostettaessa on myös tärkeää pitää mielessä ne edut, joita tästä työllisyyspolitiikan koordinoinnin ja talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen uudesta tehostamisesta saadaan. Meidän on varmistettava, että näiden kahden suuntaviivakokoelman samanaikaisuus edistää täydentävyyttä ja johtaa politiikan johdonmukaisempaan koordinointiin Euroopan tasolla. Siirryn nyt uusiin prioriteetteihin. En aio tarkastella kaikkia suuntaviivoja erikseen vaan viittaan kolmeen pääasialliseen haasteeseen, joita suuntaviivoissa käsitellään. Ensinnäkin ihmisten ja yritysten sopeutumiskykyä on edistettävä. Sopeutumiskyky edellyttää hyvää joustavuuden ja turvallisuuden välistä tasapainoa työmarkkinoilla. Se edellyttää myös investoimista yrittäjyyteen sekä sitä, että ihmisiä ja yrityksiä autetaan selviämään paremmin taloudellisen rakennemuutoksen vaikutuksista. Toiseksi: saavuttaaksemme täystyöllisyyden meidän on pohdittava, miten voimme edelleen lisätä työvoiman tarjontaa. Meidän on hyödynnettävä paremmin kaikkien ikäryhmien potentiaali sekä lisättävä naisten ja vanhusten työvoimaosuutta. Meidän on myös integroitava siirtolaiset täysin työmarkkinoille ja muutettava pimeä työ ilmoitetuksi työksi. Parlamentin tuki oli äärimmäisen tärkeää yhteisymmärryksen varmistamiseksi tässä nimenomaisessa kysymyksessä. Annamme nyt ulospäin selkeän viestin siitä, ettemme halua ainoastaan lisätä työllisyyttä vaan myös parantaa sitä. Kolmanneksi: investoiminen henkilöpääomaan on yhä keskeisempi tekijä, kun pyritään luomaan paitsi uusia, myös parempia työpaikkoja. Se on ratkaisevaa työllisyyden, tuottavuuden ja osallisuuden parantamiseksi. Tämä edellyttää varojen suuntaamista henkilöpääomaan. Seuraavaksi tarkastelen tämän parlamentin näkemyksiä. Pahoittelen vaikeuksia, joita parlamentilla on ollut aikataulun suhteen. Ymmärrän huolenne ja tiedän, että sekä neuvosto että komissio ovat tehneet kaikkensa ottaakseen näkemyksenne huomioon. Vaikeuksista huolimatta tänään esittelemäni tarkistetut suuntaviivat heijastavat voimakkaasti parlamentin näkemyksiä. Näkemyksenne ovat todellakin antaneet huomattavaa lisäarvoa monille merkittäville aloille. Tällainen on ensinnäkin viittaus työttömyyden vähentämiseen. Parlamentti teki lujasti töitä saadakseen mukaan viittauksen, joka koskee työttömyyden vähentämisen tarvetta. Omasta mielestänikin on välttämätöntä osoittaa Euroopan kansalaisille, että näiden uudistusten tavoitteena on käydä suoraan käsiksi niihin aloihin, joista ihmiset ovat eniten huolissaan. Olen iloinen voidessani kertoa, että suuntaviivojen ensimmäisissä kappaleissa on nyt edellä mainitun kaltainen viittaus, vaikka parlamentti menikin vaatimuksissaan pidemmälle ehdottaessaan uutta, täystyöllisyyttä koskevaa tavoitetta.

3 03/06/ Toinen ala liittyy tasa-arvoa koskevaan neljänteen yleistavoitteeseen. Parlamentin lausunnon ansiosta meillä on nyt vahvempia suuntaviivoja, joissa annetaan sukupuolikysymyksille lisää painoarvoa. Tarkistetussa tekstissä ei mennä niin pitkälle, että siinä olisi mukana neljäs yleistavoite, mutta kahden tärkeän alan osalta suuntaviivoja on tehostettu: Ensinnäkin johdantotekstissä tehdään selväksi, että yhdenvertaiset mahdollisuudet ja sukupuolten tasa-arvo ovat välttämättömiä edettäessä kohti kaikkia kolmea tavoitetta. Toiseksi meillä on nyt eheämpi, täsmällinen suuntaviiva, jossa sukupuolten tasa-arvoa käsitellään sellaisenaan. Yrittäjyyden prioriteettiaseman korostamisen osalta komissio pitää hyvin myönteisenä parlamentin esittämiä huomautuksia, joiden mukaan yrittäjyyttä koskevien suuntaviivojen soveltamisalaa olisi laajennettava kattamaan kaikkia eikä ainoastaan perustettavia pk-yrityksiä koskevat tukitoimet. Tämä ehdotus on otettu huomioon. Paikallisten ja alueellisten toimijoiden näkyvyyden osalta uusissa ehdotuksissa on otettu paremmin huomioon, miten tärkeää on varmistaa paikallisten ja alueellisten toimijoiden tiivis osallistuminen työllisyysstrategian toteuttamiseen. Parlamentin vaatimusten mukaisesti meillä on nyt täsmällinen alueellisia eroja koskeva suuntaviiva, jossa tunnustetaan paikallisten ja alueellisten toimijoiden ratkaiseva merkitys pyrittäessä poistamaan näitä eroja. Hallintotapaa koskevat keskustelut olivat melko hankalia. On ilmeistä, että kysymys on jäsenvaltioille hyvin arkaluontoinen. On kuitenkin tärkeää korostaa, että Euroopan uuden työllisyysstrategian menestys perustuu loppujen lopuksi tehokkaampaan toteutukseen ja parempaan hallintotapaan. Tämä korostuu entisestään, kun otetaan huomioon uusien jäsenvaltioiden tarpeet. Uudet jäsenvaltiot ovat avoimesti tunnustaneet kysymyksen ratkaisevan merkityksen. Myös hallintotapa kuuluu aloihin, joilla pidämme parlamentin voimakasta tukea hyvin myönteisenä. Suuntaviivoissa ilmaistaan nyt selkeästi parlamentaaristen elinten tiiviin osallistumisen merkitys työllisyysstrategian hallinnointia kehitettäessä. Vaikka tämä ei aivan vastaakaan ehdotustanne, jonka mukaan kansallisten parlamenttien olisi hyväksyttävä kansalliset toimintasuunnitelmat, se kuitenkin merkitsee huomattavaa edistymistä paremman hallintotavan kehittämisessä. Tekstiä tarkistettaessa on otettu huomioon monia toiveitanne, ja uskon sen edustavan nyt kaikkien osapuolten yhteisiä näkemyksiä. Tarkistetuissa suuntaviivoissa esitetään konkreettisia tavoitteita, prioriteetteja ja kohteita, ja niiden avulla tehostetaan strategian toteutusta ja hallinnointia kokonaisuutena. Suuntaviivat muodostavat sellaisenaan erinomaisen perustan kansallisen työllisyyden tukemiselle ja työmarkkinapolitiikoille tulevina vuosina Puhemies. Kiitoksia, arvoisa komission jäsen Vitorino Schmid, Herman (GUE/NGL), esittelijä. (SV) Arvoisa puhemies, komission jäsentä Vitorinoa oli ilahduttavaa kuunnella. Työmme voi johtaa käytännöllisiin tuloksiin, jotka ovatkin tarpeen. EU:lla ovat huolenaan taloudellinen stagnaatio ja kasvavat ongelmat työmarkkinoilla. "Oikeaa politiikkaa" koskeva erimielisyys lisääntyy, minkä olemme tässäkin parlamentissa huomanneet. Toimiessani esittelijänä suurena tavoitteenani on alusta lähtien ollut saada vaikeuksista huolimatta koko parlamentti yhteisen politiikan taakse. Tämän politiikan perustana on ollut Lissabonin strategia, jonka mukaan taloudellinen ja teknologinen kehitys on yhdistettävä toimiin, joilla kehitetään työn, osapuolten välisen yhteistyön ja tuotannon laatua sekä erityisesti heikkoja ryhmiä koskevaa solidaarisuutta. Olemme siksi esittäneet joukon ehdotuksia. Esitän niistä nyt hyvin lyhyen tiivistelmän, koska komission jäsen Vitorino on jo kommentoinut osaa niistä. Ensinnäkin olemme ehdottaneet tehokkaampaa keskittymistä työttömyyteen. Tämä on tärkeää, sillä ei riitä, että nostamme työllisyysastetta, kuten hyvinä aikoina on tapana tehdä. Se ei ole sama kuin työttömyyden torjuminen. Pitkäaikaistyöttömät pysyvät usein pitkäaikaistyöttöminä siitä huolimatta, että työmarkkinoille pääsy olisi mahdollista. Huomion kiinnittäminen tähän kysymykseen onkin tärkeä uudistustoimenpide. Toiseksi olemme korostaneet voimakkaasti sitä, että nykyisen kaltaisessa taloudellisessa tilanteessa tarvitaan uusia työpaikkoja ja uusia yrityksiä, mikä edellyttää ilman muuta myös poliittisia aloitteita. Esittelemme nyt yrittäjyyttä ja uusia työpaikkoja koskevan ohjelman, joka on huomattavasti kokonaisvaltaisempi kuin komission suuntaviivoihin sisällyttämä ohjelma. Korostamme samalla edelleen laatua, kestävää kehitystä ja tulevaisuutta koskevaa näkemystä. Kolmanneksi keskitymme huomattavasti voimakkaammin tasa-arvokysymykseen kuin komissio omassa ehdotuksessaan. Ennen kaikkea ehdotamme, että tasa-arvo nostetaan yleisten tavoitteiden joukkoon komission ehdottamien kolmen tavoitteen rinnalle. Neuvosto ei ilmeisestikään ole vielä valmis hyväksymän tätä, mutta meidän on silti jatkettava painostusta. Tämä ei ole viimeinen tilaisuutemme. Neljänneksi olemme esittäneet selkeitä vaatimuksia alueellisten ja paikallisten työllisyysstrategioiden osalta. Olen tyytyväinen, että näihin vaatimuksiin on selvästikin reagoitu, sillä hetken näytti varsin pahalta, kun tämä elementti oli poistettu viimeisestä suuntaviivasta. Nyt se on otettu jälleen mukaan, mikä on tärkeää, sillä ihmiset ja yritykset on saatava liikkeelle ruohonjuuritasolta lähtien, mikäli aiomme luoda Vitorinon mainitsemat 22 miljoonaa työpaikkaa.

4 8 03/06/2003 Lopuksi olemme päättäneet suositella, että jäsenvaltioiden parlamentit ottaisivat kantaa kansallisiin toimintasuunnitelmiin. Näin suunnitelmat voidaan ankkuroida ja yhdistää paremmin kansallisiin työllisyyspolitiikkoihin. Ongelmana on ollut, että Euroopan työllisyyspolitiikkaa ei ole yhdistetty eikä integroitu kansallisiin politiikkoihin, ja siksi toiminta on ollut tehotonta. Ymmärrän, ettei neuvosto ole vielä valmis tähänkään. Meidän on ehkä käännyttävä jäsenvaltioiden puoleen ja pyydettävä joitakin niistä ottamaan asia vähitellen esille neuvostossa. Näin tehdessään niillä on parlamentin tuki takanaan. Olemme päässeet sopimukseen myös muista kysymyksistä, mistä voimme mielestäni olla ylpeitä. Teimme valiokunnassa niinkin monta kuin 16 kompromissia ja vähensimme tarkistuksia 160 kappaleesta varsin kohtuulliseen määrään. Olen luonnollisesti pettynyt, mikäli osoittautuu, ettei Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä kaikkien näiden kompromissien jälkeenkään ole täysin tyytyväinen tulokseen. Tietyssä määrin yhteisymmärryksessämme onkin puutteita, mitä haluan kommentoida lyhyesti. Ensinnäkin PPE-DE-ryhmä haluaa vahvistaa komission esittämää sanamuotoa maahanmuuton ja maahanmuuttajatyövoiman osalta eikä halua, että kysymystä käsitellään suuntaviivoissa. Aivan, tämä aihe on kuuma peruna joissakin jäsenvaltioissa, mutta sille ei voida mitään. Kaikkia Euroopan maita koskee sama maailmanlaajuinen todellisuus, riippumatta siitä, onko kyse EU:n rajavaltioista tai maahanmuuton suhteen erityisen alttiista maista. Maahanmuutto rajojemme yli lisääntyy, ja meidän on tarkasteltava tätä kysymystä työllisyyspolitiikkaamme käsittelevässä asiakirjassa. Siksi vastustan tarkistusta 62. Toisena erimielisyyden aiheena on veropolitiikka, johon liittyen on esitetty melkoinen määrä tarkistuksia. Nähdäkseni verotusjärjestelmät ovat luonteeltaan hyvin kansallisia, ja mikäli haluamme ottaa kantaa tähän kysymykseen, meidän on ilmaistava itseämme hyvin yleisellä tasolla. On mahdotonta esittää konkreettisia veropoliittisia ehdotuksia 25 maalle. Vastustan siksi PPE-DE-ryhmän esittämää tarkistusta 66, joka on erittäin radikaali. Tarkistuksessa vaaditaan yleisiä veronkevennyksiä sekä yksittäisille henkilöille että yrityksille kaikissa jäsenvaltioissa, mutta siinä ei puhuta mitään siitä, miten taloudelliseen tilanteeseen olisi suhtauduttava. Kotimaassani Ruotsissa verotuksen keventäminen ei ole lainkaan ajankohtaista, mutta tiedän, että tilanne on erilainen Saksassa ja muissa maissa. Haluan lopuksi todeta lyhyesti, että liberaalien verotusta koskevat tarkistukset ovat todellakin luonteeltaan aivan erilaisia. Ne ovat mielenkiintoisia mutta hyvin dramaattisia. Niissä ehdotetaan verotuksen painopisteen siirtämistä henkilöverotuksesta kulutus- ja ympäristöverotukseen. Ajatus on mielestäni kiinnostava, mutta emme kyllä voi päättää siitä tämäntyyppisessä asiakirjassa. Lopuksi totean, että olemme yleisesti ottaen päässeet yhteisymmärrykseen. On hyvin tärkeää, että pystymme sopimaan asiakirjasta, jotta voimme antaa vastauksen neuvostolle, joka odottaa ja kuuntelee, mitä meillä on tänään sanottavanamme Mann, Thomas (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, taloudellinen stagnaatio koettelee liian useaa valtiota Euroopan unionissa, ja monilla aloilla uudistukset ovat jääneet toteuttamatta. Ensi vuonna tapahtuva laajentuminen 15 jäsenvaltiosta suunniteltuun 25 jäsenvaltioon asettaa meille uusia haasteita. Lissabonin strategia on kunnianhimoinen strategia, ja sen toimeenpanossa on otettava huomioon nämä realiteetit. Meidän onkin asetettava Euroopan työllisyyspolitiikan suuntaviivoissa uusia prioriteetteja. Kuten komission jäsen Vitorino on jo maininnut, kyse on työllisyysasteen nostamisesta. Kyse on myös tuotteiden arvon lisäämisestä ja tuottavuusasteen nostamisesta sekä erilaisten vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien uudistamisesta. Näissä järjestelmissä jotka ovat itse asiassa jäsenvaltioiden vastuulla, arvoisa jäsen Schmid on säilytettävä tasapaino joustavuuden ja turvallisuuden välillä. Kyse on niiden ihmisten aktivoimisesta, jotka haluavat tehdä työtä ja pystyvät siihen, sekä paikallisten ja alueellisten sidosryhmien tehokkaammasta osallistumisesta. Viimeiseksi mainittakoon, että kyse on myös päättäväisemmistä toimista harmaan talouden torjumiseksi. Jäsen Schmid oli valmis hyväksymään monia ryhmäni esittämiä tarkistuksia. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän varjoesittelijänä kiitän teitä hyvästä yhteistyöstä. Ehdotustemme vaikutus näkyy kompromisseissa, joita tehtiin lopulta 16 kappaletta. Niissä käsiteltyjä kysymyksiä ovat laadukkaiden työpaikkojen luominen opetus- ja koulutusmenetelmien avulla; investointitason nostaminen yrityksissä; elinikäisen oppimisen strategioiden laatiminen asianosaisten tarpeet ja kyvyt huomioon ottaen; tukien poistaminen aloilta, joilla ei ole tulevaisuutta, sekä työpaikkojen luominen alueille, joilla työttömyysaste on korkea. Joitakin keskeisiä ajatuksiamme on kuitenkin jätetty pois uusien yritysten perustamisen, rahapolitiikan ja verotuksen osalta. Ensinnäkin eräs Euroopan työllisyysstrategian keskeisistä ajatuksista on yritysten perustamisen konkreettinen tukeminen, joka tarkoittaa muutakin kuin hallinnollisten toimien yksinkertaistamista ja informaatioverkostojen saattamista yritysten perustajien ulottuville. Jotta tähän voidaan päästä ja jotta tuloksena olisi uusia työpaikkoja, edullisten lainojen saantia on helpotettava. Tarvitsemmekin luotettavampaa omaa pääomarahoitusta, missä suhteessa Euroopan unioni eroaa merkittävästi Yhdysvalloista. Riittävän likviditeetin avulla voimme varmistaa kilpailukykymme.

5 03/06/ Toiseksi emme voi hyväksyä, että jätämme huomiotta vakaussopimuksen, johon talouselämän päättäjien ja kuluttajien luottamus euroalueella perustuu. Sitä ei voida heittää syrjään, vaikka joidenkin jäsenvaltioiden ministerit julkeavatkin neuvotella sitä koskevia poikkeuksia omaa ministerinsalkkuaan varten. Luonnollisena seurauksena tämän tärkeän vakaussopimuksen heikentämisestä olisi yleisön luottamuksen menettäminen ja euron joka on, Luojan kiitos, vahva valuutta heikkeneminen. Kolmanneksi laissa on oltava kannustimia, joiden avulla työllisyys saadaan houkuttelevammaksi työntekijöiden ja työnantajien kannalta. Tämä tarkoittaa työtä koskevan verotaakan keventämistä siinä määrin, että uusien työpaikkojen luominen tulee edullisemmaksi, mikä mahdollistaa nopeasti kasvavan harmaan talouden tehokkaamman torjumisen. Meidän on ylipäänsä pyrittävä keventämään verotaakkaa jäsenvaltioissa, joiden vastuulla verotus nimittäin on, niin paljon, että kansalaisilla on jälleen varaa kulutukseen ja että yrityksissä voidaan viimeinkin taas keskittyä yrittäjyyteen. Toivon kovasti, että eilisiltana vielä kertaalleen käsitellyt Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän tarkistukset hyväksytään täysistunnossa tänään puoliltapäivin. Arvoisa jäsen Schmid, vain siinä tapauksessa voin suositella kollegoilleni PPE-DE-ryhmässä tämän mietinnön tukemista vain siinä tapauksessa! (Suosionosoituksia) Andersson (PSE). (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aloittaa kiittämällä jäsen Schmidiä yhteistyöstä, joka oli tätä ehdotusta laadittaessa poikkeuksellisen rakentavaa. Pidän tätä yhteistyötä tärkeänä tekijänä. Työllisyyspolitiikka on ylipäänsä tärkeää. Meillä on nyt uusi kehys, jonka sisällä voimme toimia ja jossa on kyse tehokkaammasta koordinoinnista talouden suuntaviivojen kanssa, ajattelun kohdistamisesta pidemmälle aikavälille ja keskittymisestä enemmän toimeenpanon seurauksiin jäsenvaltioissa. Kannatamme täysin tätä strategiaa. Haluan korostaa, että työllisyysstrategian kannalta on tärkeää asettaa se samalle viivalle talouden suuntaviivojen kanssa, niin että molempien painoarvo on tässä prosessissa yhtä suuri. Sallinette minun paneutua hetkeksi yleisiin tavoitteisiin. Olemme hylänneet pilarirakenteen. On erityisen tärkeää, että tavoitteenamme on nyt täystyöllisyys. Kuten jäsen Schmid toteaa, on tärkeää myös täydentää työllisyystavoitetta työttömyyttä koskevalla tavoitteella. Vaikka näitä kahta tavoitetta kohti pyrittäisiin yhtä tehokkaasti, edistyminen ei välttämättä ole täysin samanlaista. Saattaakin olla, että työllisyystilanne kohentuu mutta työttömyysaste pysyy siitä huolimatta yhä korkeana. Toisena tavoitteena on työn laadun parantaminen. Tulevaisuudessa Eurooppa ei kilpaile halvalla työvoimalla vaan niiden tuotteiden ja palvelujen laadulla, joita pystymme tuottamaan. Tähän tarvitsemme hyvin koulutettua työvoimaa. Euroopan kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävällä työvoiman kouluttamisella on selkeä yhteys elinikäiseen oppimiseen. Kolmas tärkeä kysymys on integraatio. Kyse ei ole ainoastaan alueiden välisestä integraatiosta, jonka avulla koko Euroopassa voidaan saavuttaa korkea työllisyysaste tai täystyöllisyys. Kyse on myös niistä ryhmistä, jotka ovat nykyään suurelta osin työmarkkinoiden ulkopuolella, esimerkiksi vammaisista ja ulkomaalaisista. Tämä on tärkeää. Tasa-arvokysymyksistä on ollut jo puhetta, ja niitä meidän onkin syytä korostaa. Edellisessä strategiassa niille oli varattu oma pilarinsa. Kansallisten parlamenttien osallistuminen näihin kysymyksiin on tärkeää, samoin kuin yleisten, yhteisten tavoitteiden täydentäminen kansallisilla tavoitteilla. Tarkastelen seuraavaksi lyhyesti erimielisyyksiä, jotka meidän on ratkaistava valiokunnassa. Meillä on hieman erilaiset näkemykset joustavuudesta ja turvallisuudesta, mutta pääsemme kyllä sopimukseen niistä sekä tarvitsemastamme tasapainosta. Verotuksen osalta en ole samaa mieltä jäsen Mannin kanssa. Ei tarvitse kuin katsella ympärilleen Euroopan unionissa huomatakseen, että joissakin niistä maista, joissa työttömyysaste on matala ja työllisyysaste korkea, on itse asiassa myös kirein verotus. Tämä osoittaa mielestäni, että verotuskysymys on jonkin verran monitahoisempi kuin mitä jäsen Mannin esittämästä tarkistuksesta voisi päätellä. Työllisyysasteeseen vaikuttavat monet tekijät, ja on liian yksinkertaistettua yleistää, että verojen laskeminen edistää työllisyyttä. Asia ei nimittäin ole näin. Haluan kuitenkin todeta äänestäväni siten, että parlamentin yksimielisyys säilyy. Kaikkein pahinta olisi, jos emme toisi parlamenttina esiin näkemystämme, kun meillä on nyt siihen mahdollisuus. Aion pitää tämän mielessäni äänestyksessä Attwooll (ELDR). (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Schmidiä hänen tekemästään kovasta työstä ja siitä tavasta, jolla hän on onnistunut muodostamaan kompromisseja poliittisten ryhmien kesken. Hänen mietinnöllään on laaja kannatuksemme. Tästä huolimatta olemme huolissamme joistakin kysymyksistä. Ensinnäkin katsomme, että sekä varsinaiseen mietintöön että tiettyihin tarkistuksiin on päässyt ennen täysistuntoa mukaan liikaa yksityiskohtia. Toiseksi ihmettelemme joitakin säännöksiä, jotka koskevat lastenhoitoa sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Sopivatko säännökset täysin yhteen terveen julkisen talouden kanssa? Kun niissä keskitytään julkiseen sektoriin, eikö niissä samalla unohdeta muut

6 10 03/06/2003 samojen tavoitteiden toimeenpanoon liittyvät välineet, kuten työmarkkinaosapuolet? Täysistuntotarkistusten osalta katsomme, että tarkistusten 65 ja 66 myötä saatettaisiin lähettää vääränlaisia viestejä vihjaamalla palkkojen alentamisesta, kuten tarkistuksessa 65, ja ehdottamalla samankaltaista lähestymistapaa kaikkiin tilanteisiin, kuten tarkistuksessa 66. Pidämme asianmukaisempana itse esittämäämme tarkistusta 58. Myönteisenä pidämme viittauksia vammaisiin, ja toivomme, että horisontaalista direktiiviä koskeva ehdotus laaditaan pian. Kannatamme sukupuolten tasaarvoa koskevaa tavoitetta ja tunnustamme erityisesti tarpeen tukea naisten paluuta työelämään. Lisään keskusteluun vielä oman erityisen huoleni sukupuolten välillä yhä vallitsevista palkkaeroista ja vaadin sinnikkäitä toimia niiden poistamiseksi. Lopuksi totean, että olemme täysin samaa mieltä tarpeesta saada kaikki sidosryhmät, myös jäsenvaltioiden parlamentit, osallistumaan toimiin. Joidenkin parlamenttien osalta tämä on jo toteutunut, ja pidämme myönteisenä myös muiden tahojen, kuten European Committee of the Scottish Parliamentin, osallistumista koskevia aloitteita. Tämän pitäisi olla kuitenkin säännönmukaista. Meidän kaikkien on osallistuttava suoraan uusien ja parempien työpaikkojen luomiseen Figueiredo (GUE/NGL). (PT) Arvoisa puhemies, eräs sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaan vaikuttavista tekijöistä on talouspolitiikka, ja siksi on hyödytöntä käydä keskustelua, jos sillä ei ole yhteyttä talouspolitiikan suuntaviivoihin. Valitettavasti näin on juuri tämän keskustelun kohdalla kaikista esittelijän toimista huolimatta. Komission keväällä esittämässä ennusteessa arvioidaan, ettei BKT:n kasvu euroalueella ylitä yhtä prosenttia vuonna Tällä on kielteinen vaikutus työllisyyteen, joka laskee 0,1 prosentilla, ja seurauksena on työttömyyden nousu keskimäärin 8,8 prosenttiin. Tilanteen pitäisi saada meidät huomaamaan yhteisön rahapolitiikkoja koskevat muutostarpeet. Erityisesti meidän on tarkistettava vakaussopimusta, jotta voimme antaa keskeisimmän prioriteettiaseman julkisille investoinneille ja muille työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta edistäville toimille. Ongelmana on vain, että tämän sijasta olemme jälleen kerran esittämässä samoja vanhoja ratkaisuja. Siksi on vaikeaa laatia uskottavia työllisyysstrategioita ja sosiaalista osallisuutta koskevia tavoitteita. Epäilenkin yhä suuresti tässä mietinnössä ehdotettujen tavoitteiden ja kohteiden tarkoituksenmukaisuutta, kun otetaan huomioon tiedossa olevat neuvoston, komission ja useimpien jäsenvaltioiden hallitusten kannat mahdollisuudesta muuttaa talouden suuntaviivoja tai tarkistaa vakaussopimusta. Muutoksia ja tarkistuksia tarvitaan, jotta voimme lisätä ennen kaikkea laadukasta työllisyyttä, joka puolestaan mahdollistaa ihmisille sosiaalisen osallisuuden. Haluan kuitenkin muistuttaa myös myönteisistä joskin riittämättömistä ehdotuksista, joiden tavoitteena on työllisyysstrategian parantaminen. Haluan painottaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on määriteltävä ensinnäkin määrällisesti ilmaistavat kansalliset tavoitteet, jotka sisällytetään uusien suuntaviivojen mukaisesti laadittavaan ensimmäiseen kansalliseen työllisyyssuunnitelmaan. Toiseksi näistä tavoitteista on keskusteltava kansallisissa parlamenteissa. Kolmanneksi kansallisten parlamenttien on ryhdyttävä toimiin parempien tulosten saavuttamiseksi paitsi työpaikkojen luomisen, myös työttömyyden vähentämisen, tasa-arvon ja sosiaalisen osallisuuden suhteen. Tämänhetkinen tilanne edellyttää kuitenkin paljon enemmän. Meidän on pysäytettävä työttömyyden nopea kasvu, joka aiheutuu julkisen sektorin perustavanlaatuisesta vapauttamisesta ja yksityistämisestä; monikansallisten yritysten rakennemuutoksesta ja uudelleensijoittamisesta; mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten kasvavista vaikeuksista ja niiden saaman tuen puutteesta; sellaisten raha- ja rajoituspolitiikkojen ylivallan jatkumisesta, jotka rajoittavat julkisia investointeja sekä työntekijöiden ja eläkeläisten ostovoiman kasvua; vaatimusten kohteena olevasta eläkeiän nostamisesta, joka on rangaistus työntekijöille ja jonka avulla ei saada aikaan uusia työpaikkoja nuorille ihmisille. Ongelmana on, että sen paremmin tämän parlamentin enemmistö kuin neuvostokaan ei hyväksy ehdotuksia tilanteen parantamiseksi. Ne päinvastoin vaativat suureksi osaksi toimia, jotka vain pahentavat nykyistä tilannetta, kuten näimme edellisen istuntojakson yhteydessä talouden suuntaviivoista käydyn keskustelun aikana. Samoinhan on käymässä tänäänkin, kun joku yrittää mennä esittelijä Schmidin tavoin hieman pidemmälle. Parannusten vaatiminen työskentelyolosuhteisiin on luonnollisesti myönteinen askel, mutta kovin hyödylliseltä ei vaikuta ehdotus, jonka mukaan työtapaturmien esiintyvyyttä olisi vähennettävä vain yhteensä 15 prosentilla ja riskialttiilla aloilla 25 prosentilla kussakin jäsenvaltiossa vuoteen 2010 mennessä. Tästä ehdotuksesta ei ole hyötyä etenkään Portugalille, jossa työtapaturmien määrä on Euroopan unionin suurin: keskimäärin maassa sattuu yksi kuolemaan johtava työtapaturma päivässä. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää paitsi poliittista sitoutumista, myös huomattavia muutoksia talous- ja rahapolitiikkaan. Näin pitkälle emme ole valitettavasti vielä päässeet Lambert (Verts/ALE). (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää ryhmäni puolesta esittelijää siitä suuresta työmäärästä, jonka hän on tehnyt tämän mietinnön hyväksi äärimmäisen lyhyessä ajassa. Pahoittelemme kuitenkin tässä parlamentissa vallitsevaa asianmukaisen koordinoinnin puutetta talouspolitiikan laajojen

7 03/06/ suuntaviivojen osalta ja toivomme pystyvämme korjaamaan tilanteen tulevaisuudessa. Pidämme myönteisenä mietinnössä ja komission ehdotuksissa esiintyvää yleistä pyrkimystä koordinointiin Euroopan unionin muiden strategioiden, kuten sosiaalisen osallisuuden, kanssa. Myös tässä kokonaispaketissa kuitenkin aliarvioidaan yhä selkeästi kestävän kehityksen strategian merkitys. Olemme tyytyväisiä myös naisten aseman korostamiseen tässä mietinnössä sekä erityisesti komission esittämään vastaukseen, mutta pahoittelemme, ettei asiaa ole enää sisällytetty yleisiin tavoitteisiin. Olemme tyytyväisiä myös työ- ja perhe-elämän tasapainon korostamiseen yhä enemmän. Miehet eivät kuitenkaan voi saavuttaa tätä tasapainoa, ennen kuin naisten kohtelu työpaikoilla on todella tasa-arvoista. Tämä koskee myös tasa-arvoa palkkauksessa. Kannatamme tietyssä määrin joitakin työvoimakustannusten osalta tehtyjä huomautuksia, jotka liittyvät työnantajille aiheutuviin kuluihin. Palkkataso on tärkeä kysymys, ja olemme hyvin tietoisia siitä, että joissakin jäsenvaltioissa ja hakijamaissa kansallinen minimipalkkakaan ei takaa köyhyysrajan ylittämistä. Työnantajien on otettava huomioon tämä ulottuvuus eikä tarkasteltava ainoastaan työllisyyden kustannuksia. Palatakseni vielä koordinointiin muiden politiikan alojen kanssa, meidän olisi otettava tässä suhteessa huomioon myös kauppapolitiikkamme. Työskentelemme parhaillaan sellaisen kauppajärjestelmän luomiseksi, jonka avulla voidaan vähentää tehokkaasti tuotantokustannuksia ja rohkaista yrityksiä vaihtamaan toimipaikkaa niiden etsiessä kilpailuetuja. Siksi meidän on tarkistettava kauppapolitiikkamme tavoitteet sekä näiden tavoitteiden tarkoituksenmukaisuus työllisyyspolitiikan kannalta, sillä emme ole lainkaan vakuuttuneita siitä, että nämä politiikat ovat muotoutumassa samansuuntaisiksi Berthu (NI). (FR) Arvoisa puhemies, komission ehdottamat ja parlamentin arvioitaviksi annetut työllisyyspolitiikan suuntaviivat ovat täynnä hurskastelevia yleistyksiä, jotka koskevat yleisen työllisyysasteen sekä naisten ja vanhusten työllisyysasteen nostamista, työn laadun ja tuottavuuden parantamista, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista ja työmarkkinoille integroitumisen edistämistä. Kaikki nämä ovat yleistyksiä, jotka olemme kuulleet jo sata kertaa. Ne eivät auta meitä mitenkään, eivätkä ne taatusti auta myöskään jäsenvaltioiden hallituksia. Koordinoitu työllisyysstrategia olisi saattanut olla hyödyllinen, jos se olisi ollut yksityiskohtaisempi ja jos siinä olisi käsitelty tarkemmin määriteltyjä ongelmia ja vertailtu eri maita keskenään jos siinä olisi esimerkiksi huomautettu, että euroalueeseen kuuluvissa maissa työllisyysaste lähentelee 9:ää prosenttia, kun taas euroalueen ulkopuolisissa se on 5 prosentin tuntumassa. Eikö tästä seikasta voida todellakaan vetää mitään johtopäätöksiä? Erot ovat hyvin suuria jopa euroalueen sisällä. Jos ei oteta huomioon Luxemburgia, joka muodostaa poikkeuksen, asteikon alapäässä ovat Itävalta 4,2 prosentilla ja Irlanti 4,5 prosentilla ja yläpäässä Ranska 9,3 prosentilla ja Espanja 11,9 prosentilla. Kun otetaan huomioon tämänkaltaiset erot, voimmeko todella laatia yleisesti sovellettavia suuntaviivoja ilman, että sorrumme jälleen epähavainnollisuuteen ja jopa keinotekoisuuteen? Itse painottaisin enemmän avointa koordinointia, monimuotoisuutta ja toimivien käytäntöjen vaihtoa sekä konkreettista keskustelua menestyksekkäiksi osoittautuneista kokeiluista, joita voitaisiin soveltaa uudelleen Bushill-Matthews (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, aloitan kiittämällä komissiota alkusanoista, joita hyvin voimakkaasti kannatan. Joustavuuden ja turvallisuuden välistä tasapainoa koskevat kysymykset sekä yrittäjyys ovat hyvin merkittäviä tekijöitä tässä keskustelussa, ja palaan niihin vielä puheenvuoroni lopuksi esittämissäni huomioissa. Aloitan hyvin lyhyellä tarinalla, joka liittyy Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja jolla on merkitystä myös tämänaamuisen keskustelun kannalta. Toimin aikaisemmin teollisuuden parissa ja muistan tuolta ajalta elävästi erään merkittävän vähittäiskauppiaan, joka menetti markkinaosuuksiaan ja alkoi tästä syystä riitaantua mainostoimistonsa kanssa. Mainostoimistolla oli kauppiaalle hyvin yksinkertainen viesti, jonka mukaan tämä ei käyttänyt tarpeeksi rahaa mainontaan. Viesti oli yksiselitteinen, joten kauppias lisäsi mainontaan käyttämäänsä rahaa. Yrityksen markkinaosuus kuitenkin pieneni entisestään, jolloin mainostoimistosta todettiin, ettei rahaa käytetty edelleenkään tarpeeksi. Lopulta yrityksessä ymmärrettiin irtisanoa mainostoimiston kanssa tehty sopimus. Tämän tarinan opetus on se, ettei aina riitä, jos ongelmaan tarjotaan yhä uudelleen samaa ratkaisua, sillä joskus tarvittavat ratkaisut ovat hyvin erilaisia. EU:ssa ja tässä parlamentissa kyseinen ongelma on nyt ajankohtainen. Meillä on riittävästi työllisyyttä koskevia suuntaviivoja, ja komission mietintö oli melko hyödyllinen, mutta jäsenvaltiot tietävät jo tarkkaan, mitä niiden on tehtävä. Niiltä vain puuttuu poliittinen tahto tehdä se. En usko olevan kovinkaan suureksi avuksi, jos pyrimme tekemään suuntaviivoista yksityiskohtaisempia ja ohjailevampia. Kannatan joitakin esittelijän huomioita ja kiitän häntä aidosti hänen tekemästään kovasta työstä ja asiaan uhraamistaan ajatuksista sekä etenkin siitä ripeydestä, jolla hän on työnsä tehnyt. Kannatan etenkin hänen verotukseen liittyviä ajatuksiaan. Verotus on kansallinen asia, ja olkoon niin vielä kauan. Jotkin hänen ohjailevimmista ajatuksistaan eivät kuitenkaan vaikuta mielestäni hyödyllisiltä, pikemminkin päinvastoin. Erityisen kyseenalaiselta vaikuttaa ajatus, jonka mukaan yhteistyötä sellaisten työmarkkinaosapuolten kanssa on tiivistettävä, jotka eivät edusta työnantajien tai työntekijöiden enemmistöä.

8 12 03/06/2003 Lopuksi palaan vielä joustavuutta, turvallisuutta ja yrittäjyyttä koskevaan kysymykseen. Komission jäsen ei siis ole täällä tänään, sillä hän osallistuu parhaillaan toiseen erittäin tärkeään kokoukseen työllisyysneuvostossa, mitä pidän myönteisenä. Toivon mukaan tuossa kokouksessa, jossa muiden aiheiden ohella käsitellään epätyypillisiä työntekijöitä koskevaa direktiiviä, komissio tarttuu tilaisuuteen ja osoittaa haluavansa edistää uudenlaisia toimia eikä samoja vanhoja toimia, joita tähän saakka on edistetty. Toivon myös, että komissio uskoo yrittäjyyteen ja joustavuuteen eikä halua juuttua kiinni menneisyyteen. Tänään on hyvin tärkeä päivä, ja odotan mainitun kokouksen sujuvan toivomallani tavalla. Pahoittelen joutuessani toteamaan esittelijälle, että niin paljon kuin kannatankin joitakin hänen sanojensa taustalla olevia ajatuksia, emme voi tänään tukea hänen mietintöään kokonaisuutena Hughes (PSE). (EN) Arvoisa puhemies, minäkin kiitän esittelijää siitä valtavasta työstä, jonka hän on tehnyt hyvin vaikeissa olosuhteissa toimittaakseen meille tänään tämän mietinnön. Haluan kiittää myös komission jäsentä hänen sanoistaan sekä niistä toimista, joita komissio on toteuttanut hyväksyäkseen parlamentin tarkistukset. Tiedän neuvoston tekevän samoin ja odottavan voidakseen hyväksyä meidän tämänpäiväisen lausuntomme, niin että se voi jatkaa työtään ja hyväksyä työllisyyden suuntaviivapaketin. Tämä kuitenkin edellyttää, että me hyväksymme tänään käsittelemämme mietinnön. Haluankin vedota tässä asiassa PPE-DE-ryhmään, jolla vaikuttaa olevan pyrkimys hakea revanssia jäsen Mannin laatiman mietinnön hylkäämisestä kevään huippukokouksessa noin kaksi kuukautta sitten. Kyseinen ryhmä on tehnyt selväksi, että se pitää joitakin tarkistuksia keskeisinä ja että mikäli parlamentti hylkää ne tänään, ryhmä äänestää koko työllisyyden suuntaviivapakettia vastaan. Tämä olisi äärimmäisen vahingollinen isku. Olemme jo onnistuneet sotkemaan työllisyyden ja talouspolitiikan suuntaviivoja koskevan tehostetun, koordinoidun prosessin. Toivon, että saamme kokonaisuuden takaisin raiteilleen ja että mainittu ryhmä luopuu tästä uhkapelistä. Ryhmän jäsenten keskeisimpinä pitämät tarkistukset aiheuttavat meille hieman päänvaivaa. He korostavat merkittävästi esimerkiksi vakaussopimusta koskevaa tarkistusta 64. Tämä on outoa, sillä edes talous- ja rahaasioiden valiokuntaa edustava jäsen García-Margallo y Marfil ei korosta tätä kysymystä vastaavalla tavalla talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevassa mietinnössään. Tarkistuksessa 66 vaaditaan henkilöiden ja yritysten yleisen verotaakan helpottamista. Monet jäsenet ovatkin jo viitanneet tähän tarkistukseen. Tämä on perustavanlaatuinen ideologinen kysymys, ja jotkin kollegani pitävät sitä ongelmallisena. PPE-DE -ryhmän jäsenten päätyminen korostamaan tätä kysymystä osoittaa, että he eivät pyri konsensukseen vaan että he ovat päättäneet aiheuttaa ongelmia paketin hyväksymisessä. Tämä yleisen verotaakan helpottamista koskeva tarkistus ei sovi yhteen sen tarkistuksen kanssa, jota ryhmä on esittänyt vakaussopimukseen liittyen, ja se myös liittyy alaan, josta vastuu on jäsenvaltioilla itsellään. En voi uskoa, että PPE-DE-ryhmä torjuisi koko paketin, mikäli tämä tarkistus hylättäisiin, vaikka jäsen Mann onkin vakuuttanut minulle näin olevan. Toivon, että ryhmä vetäytyy aikeistaan. Kehotan vastahakoisesti kollegoitani pidättymään äänestämästä tarkistusta 66 koskevassa äänestyksessä. Teen näin toivoen, että tarkistus hyväksytään, vaikken itse kannatakaan sitä. Jos PPE-DE-ryhmä kuitenkin menettää tämän tarkistuksen, vetoan siihen jälleen kerran, jotta se vetäytyisi aikeistaan eikä torjuisi tätä pakettia. Se ei yksinkertaisesti kannata. Viimeinen, hyvin tärkeä huomioni liittyy sosiaalista taloutta käsittelevään tarkistukseen 23. Viime kuussa mainitsin eurooppaosuuskunnan säännöistä käydyn keskustelun yhteydessä, että sosiaalinen talous on hävinnyt työllisyyden suuntaviivapaketista. Toivon, että pystymme ottamaan sen tämän tarkistuksen myötä jälleen mukaan Jensen (ELDR). (DA) Arvoisa puhemies, moni puhuja on tänään jo huomauttanut, että työttömyystilanne on kääntynyt useassa maassa huonompaan suuntaan. Tämä on seurausta yleisen taloudellisen tilanteen epäsuotuisuudesta mutta myös siitä, että toimet sopeutumiskyvyn edistämiseksi työmarkkinoilla ovat riittämättömiä. Lisäksi on otettava huomioon, että sopeutumiskykyä koskevat vaatimukset eivät vähene tulevina vuosina. Koulutuksella on tärkeä merkitys tässä prosessissa, ja haluan tässä yhteydessä pyytää, että työllisyyspolitiikka yhdistettäisiin myös EU:n opetusministereiden yhdessä tekemiin aloitteisiin, jotta koulutuksen laatua voitaisiin parantaa avoimen koordinoinnin avulla. Pidemmällä aikavälillä tällä on kilpailukykymme kannalta suuri merkitys. Tätä tilannetta koskeva mietintöhän laaditaan syksyyn mennessä ja siitä keskustellaan keväällä 2004 pidettävässä huippukokouksessa. Olemme kaikki samaa mieltä yhtäältä siitä, että tavoitteenamme on täystyöllisyys, ja toisaalta siitä, ettei tätä tavoitetta voida saavuttaa ilman perustaltaan tervettä taloutta, tervettä julkista rahoitusta, myönteistä investointi-ilmapiiriä ja hyvää kilpailukykyä. Nämä kaikki ovat keskeisiä tekijöitä, kun tavoitteena on luoda työpaikkoja. Tässä ei ole mitään ristiriitaista, vaikka osa parlamentista niin näyttääkin uskovan. Mielestäni neuvosto on tehnyt hyvää työtä yksinkertaistaessaan työllisyyden suuntaviivoja. Tämä olikin tarpeen. Monet suuntaviivoista oli kyhätty kasaan ajattelematta, mitä niiden olisi todella sisällettävä. Tämä

9 03/06/ tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että monen suuntaviivan osalta koko prosessista on tullut vaikeaselkoisempi ja kylmäkiskoisempi. Siksi olisin halunnut parlamentin olevan säästeliäämpi tarkistusten suhteen, vaikka esittelijä onkin tehnyt suuren työn esittääkseen asiat helppotajuisesti. Mitä enemmän suuntaviivoja työllisyyspolitiikkaan ahdetaan, sitä suurempi on riski, että niitä pidetään epäolennaisina. Meidän on keskityttävä tavoitteeseemme: lisää työllisyyttä ja lisää työpaikkoja Eurooppaan Bouwman (Verts/ALE). (NL) Arvoisa puhemies, haluan esittää joitakin lyhyitä huomioita, jotka koskevat jäsen Lambertin puheenvuoroa. Komission jäsenen Vitorinon osallistuminen tähän istuntoon komission jäsenen Diamantopouloun sijaan johtuu siitä, että komission jäsen Diamantopoulou osallistuu parhaillaan työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevän neuvoston kokoukseen. Osallistuminen kyseiseen kokoukseen on hyvä asia tämänpäiväisen äänestyksemme kannalta, ja myös tulevan päätöksenteon kannalta on erittäin myönteistä, että kokouksessa käsitellään kysymyksiä, joista olemme jo päättäneet valiokunnassa ja jotka toivon mukaan hyväksytään tänään. Tältä osin kannatan vetoomusta, jonka jäsen Hughes esitti Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmälle. Haluan myös esittää joitakin vaatimuksia. Ensinnäkin pidän vaatimaamme yleistä valtavirtaistamista hyvin tärkeänä. Sitä voitaisiin itse asiassa laajentaa edelleen, sillä mielestäni koko tasaarvokysymys sellaisena kuin se aiemmin esiintyi Euroopan työllisyysstrategiassa olisi edelleen muotoiltava eräänlaiseksi tavoitteeksi. Vaadin myös kahden toimintasuunnitelman kehittämistä. Ensimmäinen niistä on työttömyyttä koskeva toimintasuunnitelma. Kaikki tietävät, että ongelmana on lisääntyvä työttömyys ja nopeasti paheneva, pitkäkestoinen taantuma. Tälle asialle on tehtävä jotakin, sillä esimerkiksi työllisyyden edistämistä koskevan pitkän aikavälin strategian ja muilla aloilla sovellettavien lyhyen aikavälin strategioiden välillä ei ole minkäänlaista tasapainoa. Toinen toimintasuunnitelma liittyy työn laadun ja tuottavuuden parantamiseen. Etenkin työorganisaatioiden uudistamista tarvitaan kiireesti. Lopuksi totean, että meidän on mielestäni tärkeää suhtautua hyvin vakavasti paikallisiin ja alueellisiin lähestymistapoihin sekä kansallisten parlamenttien osallistumiseen Della Vedova (NI). (IT) Arvoisa puhemies, tunnustan, etten juuri usko tämänkaltaisten asiakirjojen hyödyllisyyteen. Mielestäni myös Lissabonin tavoitteiden osalta on syytä miettiä nykyistä tilannetta. On helppoa olla yhtä mieltä periaatteesta, joka koskee työttömyyden vähentämistä merkittävästi vuoteen 2010 mennessä: voisin haastaa kenet tahansa osoittamaan yhdenkin eurooppalaisen kansalaisen vasemmiston, oikeiston tai keskustan edustajan joka olisi valmis äänestämään tätä periaatetta vastaan. On helppoa olla yhtä mieltä myös periaatteesta, jonka mukaan politiikkojen avulla olisi pystyttävä puolittamaan köyhyys vuoteen 2010 mennessä samalla olisimme yhtä hyvin voineet sanoa "poistamaan köyhyys". Minusta tuntuu, että tällaisista tavoitteista on liiankin helppoa päästä sopimukseen. Ongelmat syntyvät siinä vaiheessa, kun on ryhdyttävä määrittelemään vaihtoehtoja, tekemään päätöksiä tai vaatimaan päätösten täsmällisyyttä, ja näitä ongelmia emme nyt pysty ratkaisemaan. On jo tunnettu tosiasia, että työllisyys lisääntyy talouskasvun myötä. Tämän ovat osoittaneet monet suositukset, joita kannatan täysin ja jotka koskevat työn laatua, miesten ja naisten tasa-arvoa, työpaikkoja ja niin edelleen. Koska työmarkkinoiden ja niihin liittyvien toimien kautta voidaan edistää talouden ja työllisyyden kasvua Euroopassa, meidän on lisättävä huomattavasti joustavuutta ja vapauttamistoimia työllisyyden ja työvoimapalvelusektorin osalta. Verotuksen suhteen meidän on harkittava eläkejärjestelmien verottamista. Nuoret työntekijät saksalaiset, italialaiset ja eurooppalaiset ylipäänsä maksavat työttömyydellään siitä, että ennenaikaisesti eläkkeelle siirtyville työntekijöille myönnetään kohtuuttoman suuria eläkkeitä Bastos (PPE-DE). (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikoissa olisi keskityttävä selkeisiin painopisteisiin ja otettava huomioon vallitseva taloudellinen tilanne, Euroopan unionin laajentumisen asettamat vaatimukset ja Lissabonin strategian tehokkaampi toteuttaminen. Elinikäinen oppiminen, vanhusten työllisyys ja pimeän työn torjuminen ovat kaikki painopisteitä, joita on korostettava, kuten esittelijä perustellusti toteaa. Vaikka mietinnössä hahmotellaan yleisten painopisteiden merkitys, siinä käsitellään tiettyjä kysymyksiä huonommalla menestyksellä. Näitä ovat seuraavat: Ensinnäkin vakaussopimus. Työllisyysstrategian toteuttaminen on jäsenvaltioiden vastuulla. Niiden on varmistettava, että toimiin on varattu riittävästi taloudellisia resursseja, ja otettava talouspolitiikan suuntaviivojen ja vakaussopimuksen mukaisesti huomioon terveen julkisen rahoituksen tarve. Vakaussopimus on keskeinen väline, jolla taataan julkisen rahoituksen asianmukainen hallinnointi jäsenvaltioissa, kestävä kasvu sekä talous- ja rahaliiton sujuva toiminta. Vakaussopimuksen huomioon ottaminen ja sen määräysten noudattaminen onkin välttämätöntä Euroopan työllisyysstrategian kannalta. Toiseksi on laadittava tiukat säännöt maahanmuuton suhteesta työpaikkojen luomista koskevaan strategiaan. Maahanmuuttajien työhönoton on tapahduttava valikoidusti. Hallitsemattoman maahanmuuton välttämiseksi on tarkistettava, täyttävätkö henkilöt maahantuloa, oleskelua ja työntekoa koskevat, asiaankuuluvassa laissa määritellyt ehdot. Kansalliset lainsäädännöt ovat jäsenvaltioihin suuntautuvan laittoman maahanmuuton osalta äärimmäisen

10 14 03/06/2003 epäyhtenäisiä. Laiton maahanmuutto on lisääntynyt viime vuosina, ja sitä ovat edistäneet ihmisten liikkuvuus ja maahanmuuttoa helpottavien tahojen toimet. Kunkin jäsenvaltion omaan harkintaan on jätettävä maahanmuuttajilta vaadittujen edellytysten määrittely sekä rekrytoitavien työntekijöiden määrä, jonka on perustuttava työmarkkinoilla vallitsevaan tarpeeseen, väestönkehitykseen ja jäsenvaltion kykyyn integroida maahanmuuttajia. Lisäksi pimeän työn torjuntaan on keskityttävä uudella tarmolla alentamalla työvoimakustannuksia ja helpottamalla uusien työpaikkojen luomista. Kolmanneksi työttömyyden vähentämisen tai naisten työmarkkinoille osallistumisen kaltaiset tavoitteet on muotoiltava haastaviksi mutta realistisiksi, ja niissä on otettava huomioon jäsenvaltioiden erilaiset lähtökohdat. Näitä tavoitteita on pidettävä pikemminkin otettavina edistysaskelina kuin saavutettavina tasoina. Muutoin saattaa käydä niin, ettei niitä hyväksytä tai että niiden sovittamisessa kansallisiin työllisyyssuunnitelmiin epäonnistutaan. Lopuksi haluan kiittää komission jäsentä Vitorinoa, joka ilmaisi erittäin osuvasti, miten tärkeää meidän on saavuttaa turvallisuuden ja joustavuuden välinen tasapaino, sillä nämä tekijät ovat Euroopan kilpailukyvyn ja tuottavuuden kannalta keskeisiä Ghilardotti (PSE). (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minäkin haluan kiittää komissiota sen suuntaviivoja koskevasta ehdotuksesta sekä komission jäsentä hänen puheenvuorostaan. Haluan kiittää myös esittelijää, sillä nähdäkseni hän on pyrkinyt ottamaan lyhyessä ajassa huomioon kaikki tässä parlamentissa esiintyvät näkemykset tinkimättä kuitenkaan laadullisista tavoitteista. Haluan keskittyä joihinkin näkökohtiin. Kun otetaan huomioon taloudellinen tilanne ja Euroopan työllisyysstrategiasta viime vuosina saamamme kokemukset, näyttää siltä, että komissio on jo pyrkinyt määrittelemään ehdotuksissaan täsmällisiä tavoitteita, mikä on mielestäni erityisen merkittävää, sillä nämä tavoitteet ovat yhdenmukaisia niiden suositusten kanssa, jotka komissio on kansallisia työllisyyssuunnitelmia koskevien arvioiden perusteella antanut. Uskonkin, että tästä strategiasta on tulossa yhä täsmällisempi, mutta mikäli yhteisön toimielinten halutaan kannattavan tätä täsmällisiin toimiin tähtäävää suuntausta, tarvitsemme vahvempaa tukea monilta jäsenvaltioilta. Tältä osin haluan keskittyä muutamaan kysymykseen. Komissio, esittelijä sekä työllisyys- ja sosiaalivaliokunta ovat täsmentäneet tarkasti joitakin komission tiedonannossa esitettyjä näkökohtia, kuten tarvetta investoida laatuun ja palveluihin naisten työllisyyden edistämiseksi. Kaikissa maissa ja joissakin erityisesti työllisyystilanne on tässä suhteessa masentava, sillä naisten osalta sekä toimettomuus- että työttömyysaste on korkea. Tilannetta voidaan parantaa järjestämällä naisille koulutusta ja palveluita, jotka ovatkin välttämättömiä, jotta työmarkkinoista saadaan naistyövoiman kannalta edullisia. Valiokunnassa hyväksytyt tarkistukset ovat oikeansuuntaisia. Jäsenvaltioiden tasolla tarvitaan kuitenkin tehokkaampaa kumppanuutta, johon hallitukset, kansalliset parlamentit ja paikallisviranomaiset osallistuvat kullekin kuuluvassa roolissa. Mielestäni nämä ovat konkreettisia tavoitteita. Sen suhteen olemme yksimielisiä, että meidän on joko lisättävä investointiresursseja tai kevennettävä verotusta. Tämä ei kuitenkaan sovi yhteen lineaaristen veroleikkausten kanssa, sillä molempia toimia ei voida toteuttaa yhtä aikaa Grönfeldt Bergman (PPE-DE). (SV) Arvoisa puhemies, perustamissopimuksessa todetaan, että meillä on oltava jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkaa koskevia suuntaviivoja. Vaikka EU:n suuntaviivojen arvo on mielestäni hyvin kyseenalainen, juuri nyt ei ole tarkoituksenmukaista keskustella niiden olemassaolon perusteista. Siksi keskitynkin komission ehdottamiin suuntaviivoihin sekä ennen kaikkea jäsen Schmidin laatimaan mietintöön siinä muodossa, jossa valiokunta sen on hyväksynyt. Komission ehdotuksessa on paljon hyvää, vaikka sekin hyvä on liian yksityiskohtaista. Valiokunnassa käydyn keskustelun seurauksena yksityiskohtaisia vaatimuksia ja toimia on lisätty entisestään. Jotta suuntaviivoista olisi ylipäänsä jotakin hyötyä, ne on vakiinnutettava tukevasti asianomaisessa jäsenvaltiossa. Ei ole tarkoituksenmukaista esittää yhä suurempaa määrää toimia ja yksityiskohtaisia tavoitteita siten kuin tässä ehdotuksessa esitetään. Tällä hetkellä unionissa on 15 jäsenvaltiota ja pian 25. Esimerkiksi lastenhoidon tarjoaminen vähintään 33 prosentille alle kolmivuotiaista lapsista on asia, jolla ei mielestäni pitäisi olla mitään tekemistä EU:n suuntaviivojen kanssa. Sen lisäksi, että käsiteltävänämme oleva mietintö on yleisesti ottaen liian yksityiskohtainen, epäilen suuresti myös sitä, voidaanko mietinnössä esitettyjen ajatusten avulla edistää työllisyyden lisäämistä millään tavalla. Esittelijä toteaa, että vastuu menestyksekkään työllisyyspolitiikan toimeenpanosta on jäsenvaltioilla. Tämä pitää täysin paikkansa, sillä työllisyys ei lisäänny merkittävästi, elleivät jäsenvaltioiden hallitukset ole itse valmiita toteuttamaan toimia työmarkkinoiden uudistamiseksi. Ajattelen ennen kaikkea uudistuksia, joiden avulla helpotetaan henkilöstön työllistämistä mutta myös työntekijöiden vähentämistä. Valitettavasti asia on niin, että uskaltaakseen työllistää uuden henkilön pienen yrityksen johdon on tiedettävä, että se voi tarpeen vaatiessa myös vähentää työntekijöitä. Saksa on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos joustamattomia työmarkkinoita ei uudisteta. Työttömyys on lisääntynyt maassa erittäin voimakkaasti, mihin on osittain syynä joustamaton työlainsäädäntö. Tilanne kehittyy sitä pahemmaksi, mitä pidempään työmarkkinoiden uudistamista viivytetään. Saattaa vaikuttaa erikoiselta, että tämän parlamentin maltillisena ruotsalaisjäsenenä viittaan Yhdistyneen

11 03/06/ kuningaskunnan valtiovarainministerin hiljattain antamaan lausuntoon, mutta sanat ovat lainaamisen arvoisia. Ministeri totesi, että rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä Euroopan talouden saamiseksi vauhtiin, että kaupankäyntiä on vapautettava voimakkaammin ja että erityisesti työmarkkinat on vapautettava vähentämällä säännöksiä ja järkeistämällä työvoiman suojelun tasoa. EU:n alueella on tällä hetkellä 13 miljoonaa työtöntä ihmistä. Valtiovarainministeri Brownin mukaan joustavuus ei ole uhka täystyöllisyydelle vaan perusedellytys työllisyyden lisäämiselle. Suuntaviivojen pitäisikin olla yleisempiä, ja niissä olisi keskityttävä toimiin, jotka yhdessä talouspolitiikan suuntaviivojen kanssa todella edistävät talouskasvua ja näin ollen työllisyyttä, mikä mahdollistaa varojen suuntaamisen esimerkiksi koulutukseen ja terveydenhuoltoon Crowley (UEN). (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijää siitä valtavasta työstä, jonka hän on tehnyt tämän mietinnön parissa. Kun otetaan huomioon käytettävissä olleen ajan lyhyys, hän on valinnut hyvin asianmukaisen ja yhteisymmärrykseen perustuvan lähestymistavan saadakseen parlamentilta lausunnon, joka voidaan esitellä neuvoston kokouksessa. Meillä on perustamissopimuksen perusteella luonnollisesti oikeus tulla kuulluiksi, ja meidän olisikin aina käytettävä hyväksemme tällaiset tilaisuudet esittääksemme ajatuksia, joita me Euroopan unionin kansalaisten edustajina haluamme edistettävän. Pidän ongelmallisina joitakin mietinnön sisältämiä kohtia ja etenkin niitä, jotka koskevat vakaus- ja kasvusopimukseen liittyviä kysymyksiä. Mielestäni meidän ei tarvitse enää täsmentää komission ajatuksia tässä asiassa. Loppujen lopuksihan meidän tehtävänämme ja tavoitteenamme on luoda ihmisille uusia ja parempia työpaikkoja sekä varmistaa, että lopulliset suuntaviivat ovat paremmin kohdistettuja, että ne ovat joustavia, jolloin niiden avulla voidaan hyödyntää esiin nousevia uusia mahdollisuuksia, ja että ne perustuvat kilpailuhenkeen, jolloin yrityksiä voidaan rohkaista palkkaamaan uusia ihmisiä sen sijaan, että ne siirtäisivät tuotantonsa ulkomaille tai Euroopan unionin ulkopuolelle. Jos tarkastellaan empiiristä näyttöä, eräs avaintekijöistä uusien työpaikkojen luomisessa on ollut terve julkinen talous ja asianmukainen verotusjärjestelmä. Niillä on varmistettu, että ihmiset ovat saaneet paremman palkkion työstään ja että he ovat myös saaneet pitää suuremman osan rahoistaan itsellään, ilman että heitä olisi rangaistu työnteosta. Tämä ei koske ainoastaan työntekijöitä vaan myös yrityksiä, jotka työllistävät näitä työntekijöitä. Meidän on ylläpidettävä ja vahvistettava myös työmarkkinaneuvottelumallia, jonka avulla teollisuuden eheyttä on niin menestyksekkäästi edistetty. Tänä Euroopan vammaisten teemavuonna meidän on myös otettava huomioon vammaiset, joista noin 70 prosenttia on työttömiä. Uusia innovatiivisia toimia ja tutkimusta on tuettava, jotta vammaiset saadaan integroitua työmarkkinoille. Suosittelen tätä mietintöä parlamentille ja kiitän parlamenttia esittämieni tarkistusten tukemisesta Weiler (PSE). (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän esittelijää hänen ehdotuksistaan, joita oma ryhmänikin tukee. Meidän mielestämme on tarpeen esittää kunnianhimoisia tavoitteita ja pragmaattisia, täsmennettyjä toimia, uusia ja innovatiivisia lähestymistapoja sekä paikallisia ja alueellisia aloitteita. Kaikkia näitä olettekin sisällyttänyt mietintöönne. Jo pitkään olemme hyväksyneet päätöslauselmia, joissa on vaadittu kansallisten parlamenttien aktiivisempaa osallistumista ei vain Tanskan ja Skotlannin vaan kaikkien jäsenvaltioiden parlamenttien. Euroopan työllisyyspolitiikan neuvokkuutta osoittaa, että siinä annetaan myös pelivaraa kansallisille tavoitteille ja päätöksenteolle. Arvoisalle ruotsalaisjäsenelle haluan sanoa, että vaikka Saksan työmarkkinat eittämättä ovatkin uudistuksen tarpeessa, irtisanomissuojan poistaminen ei ole auttanut luomaan uusia työpaikkoja missään jäsenvaltiossa. Haluan kuitenkin todeta kritisoivamme kristillisdemokraatteja kahdesta asiasta. Ensimmäiseen on jo viitattukin, ja se koskee tarkistusta 62. Komissio on ehdottanut, että maahanmuuton myötä markkinoille tulevaa potentiaalista työvoimaa hyödynnettäisiin maahanmuuttopolitiikan mukaisesti. Mielestäni kristillisdemokraattien on syytä kohdata tämä tosiasia sen sijaan, että se viedään järjettömyyksiin jäsenvaltioiden välisten kahdenkeskisten erityisjärjestelyjen avulla konservatiivien vaitiolon vallitessa. Emme voi tukea myöskään kautta linjan tehtäviä veroleikkauksia. Mielestäni onkin valitettavaa, että tätä tarkistusta ollaan nostamassa kaikkein keskeisimmäksi. Eurooppalaiset yrittäjät odottavat jotakin muuta: he odottavat pitkän aikavälin suunnittelun mahdollistavaa turvallisuutta, päteviä työntekijöitä, parasta mahdollista infrastruktuuria, tieteen ja tutkimuksen edistämistä, sääntöjen ja määräysten purkamista sekä investointeja. Tällaisia toimia tarvitaan, eikä niitä saada aikaan kautta linjan tehtävien veroleikkausten avulla Koukiadis (PSE). (EL) Arvoisa puhemies, työllisyyden suuntaviivojen hyväksyminen on parlamentin kannalta erityisen tärkeää tänään, kun esiteltävänä on komission tarkistettu ehdotus. Siinä esitetään joukko tavoitteita, jotka muodostavat Euroopan sosiaalisen mallin uudessa taloudessa. Tässä valossa esittelijän mietinnön hyväksyminen täysistunnossa suurella enemmistöllä on paitsi ainoa tapa päästä asiassa eteenpäin, myös velvollisuutemme niitä Euroopan kansalaisia kohtaan, joiden etuja puolustamme. Komission tekemässä aloitteessa vahvistetaan ensisijainen asema laadukkaalle kilpailulle, joka on sidoksissa työn ja julkisten palvelujen laatuun. PPE-DE-ryhmän tarkistukset johtavat politiikkaan, jolla

12 16 03/06/2003 ei edistetä ainoastaan halvan vaan yhä halvemman ja halvemman työvoiman käyttöä. Tällainen politiikka ei ole tarkoituksenmukaista, sillä se johtaa vähitellen elintason laskuun ja helpottaa sellaisten yritysten selviämistä, joiden tuottavuus on alhainen ja kasvumahdollisuudet heikot, kuten esittelijäkin perustellusti korostaa. Vakaussopimuksella rajoitetaan työmarkkinoihin puuttumista ja julkisia palveluja koskevia uudistuksia, joita ilman ojennamme palvelut yksityiselle sektorille kuin tarjottimella. Sen sijaan, että pidämme kiinni vakaussopimuksen noudattamisesta, meidän onkin vaadittava johdonmukaisesti uusia suuntaviivoja. Meidän on vaadittava maksimaalista koordinointia pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan kanssa. Peruskirjassa korostetaan tietoon ja innovaatioon perustuvien yritysten tukemista sekä kannustetaan lähetnämään teollisuuspolitiikkaa Euroopan sosiaalisessa mallissa asetettuihin vaatimuksiin. Tähän mennessä tämä ei ole teollisuuspolitiikassa toteutunut, vaan siinä jätetään huomiotta työllisyyteen liittyvät kysymykset. Olisi sääli, jos PPE-DE-ryhmä pitäisi kiinni alkuperäisistä valinnoistaan, jotka eivät johda Euroopan talouden valttina olevan laadullisen kilpailukyvyn hyödyntämiseen vaan halvan työvoiman käytön lisääntymiseen. Lopuksi haluan kiittää komissiota, joka korostaa etenkin kansallisten parlamenttien hyvin läheistä ja entistä aktiivisempaa osallistumista, paikallisyhteisöjen liikekannallepanoa sekä tilanteen edellyttämää erityistä sitoutumista työllisyyden lisäämiseen. Näitä ajatuksia olen itsekin ollut tukemassa. Tällä tavoin pystymme paitsi laajentamaan vastuita työllisyyskysymyksissä, myös edistämään tervettä kilpailua kunkin maan eri alueiden välillä Pérez Álvarez (PPE-DE). (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aloittaa kiittämällä jäsen Schmidiä erinomaisesta työstä. Kiitän häntä myös pyrkimyksestä luoda yhteistä pohjaa, vaikka emme kaikki olisikaan yhtä mieltä kaikesta. Lissabonin Eurooppa-neuvosto asetti Euroopan unionille strategisen tavoitteen, jonka mukaan unionista oli tarkoitus tulla markkinoiden dynaamisin ja kilpailukykyisin tietopohjainen talous. Sen oli tarkoitus kyetä ylläpitämään kestävää talouskasvua ja luomaan uusia ja parempia työpaikkoja. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden oli tarkoitus lisääntyä. Euroopan unionin sitoutumista työpaikkojen luomiseen lujitettiin ja vahvistettiin Tukholman ja Barcelonan Eurooppaneuvostoissa vuosina 2001 ja Mielestäni tänä aikana, jolloin Euroopan talous on seisahtunut ja laajentuminen lähestyy, on paikallaan kerrata Lissabonissa ja Barcelonassa asetetut tavoitteet, jotka on mukautettava nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen sopiviksi. Euroopan unionin jokaisen kansalaisen oikeus työhön on taattu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15 artiklassa. Taloudellista toimintaa, työpaikkoja ja suotuisia olosuhteita ei voida erottaa ja käsitellä muista riippumattomina aloina. Siksi haluan keskittyä joihinkin monialaisiin ajatuksiin. Olen tietoinen aikarajoituksista ja aion vain antaa muutaman ehdotuksen. Otan huomioon, että jäsen Bastos on jo korostanut tarvetta noudattaa vakaussopimusta, jatkaa laittoman maahanmuuton torjumista ja varmistaa laillisten maahanmuuttajien integroituminen tarkoituksenmukaisella tavalla. Mielessäni on tiettyjä ajatuksia, jotka koskevat esimerkiksi sitoutumista uusien ja parempien työpaikkojen luomiseen. Työpaikkojen on oltava sellaisia, ettei joustavuuden ja vakauden tarvitse muodostaa uhkaa työntekijöiden oikeuksille. Toinen ajatukseni liittyy esimerkiksi työtapaturmia koskevien sosiaalisten toimien saattamiseen horisontaalisiksi. Tarkoitan tällä ehkäiseviin toimiin perustuvan kulttuurin kehittämistä ja työtapaturmien torjuntaa. Loppujen lopuksi mietintö sisältää varsin täsmällisiä velvoitteita työpaikoilla tapahtuvien tapaturmien vähentämiseksi. Kolmantena mielessäni ovat tasa-arvoa koskevat toimet. On tärkeää, että asiassa mennään pidemmälle kuin palkkaus ja naisten pääsy työmarkkinoille. Mielestäni on välttämätöntä varmistaa myös se, että työpaikan asettamat vaatimukset voidaan sovittaa perhe-elämän vaatimuksiin. Niin kansallisten parlamenttien, alueellisten edustajakokousten kuin kansallisten ja paikallisten viranomaistenkin on osallistuttava toimiin tämän saavuttamiseksi, sillä niillä on hyvät mahdollisuudet määritellä olemassa olevia tarpeita. Kuten komission jäsen Vitorino totesi, niillä on myös hyvät mahdollisuudet edistää uusien työllistämismahdollisuuksien kartoittamista yhdessä kaikkien asianomaisten kanssa Santini (PPE-DE). (IT) Arvoisa puhemies, aion käyttää puheenvuorooni myös jäsen Andrialle ja jäsen Mantovanille varatun ajan. He ovat pyytäneet minua välittämään pahoittelunsa jouduttuaan jäämään lakkojen ja muiden vakavien asioiden vuoksi Italiaan. Sikäli kuin kykenen, esitän yhteenvedon myös heidän ajatuksistaan. Euroopan vallanpitäjien ja etenkin Euroopan parlamentin tavoitteena on muokata sosiaalisen markkinatalouden mallia, uudistaa sitä ja tarkistaa sitä vähentämättä kuitenkaan sosiaalista sitoutumista. Työllisyysturvaa tavoiteltaessa perustana ei voida enää pitää saavutettuja etuja vaan ammattitaitoa, kovaa työtä ja elinikäistä oppimista. Palkkojen eriyttämistä on teoriassa puolustettu johdonmukaisesti, mutta käytännössä kysymys on usein sivuutettu. Eriyttäminen on otettava parlamentin todelliseksi tavoitteeksi, ja parlamentin on määriteltävä selkeästi ja päättäväisesti se prosessi, jonka avulla tavoite saavutetaan. Uudistuksia koskevan sitoutumisen ylläpito on ennen kaikkea aktiivisten osapuolten, toisin sanoen kaikkien sosiaalisten toimijoiden vastuulla. Niiden on sitouduttava vastuuntuntoisesti edistämään koulutusta,

13 03/06/ innovaatioita ja joustavuutta sekä olemaan rikkomatta lupauksiaan siinä vaiheessa, kun toimenpiteet on toteutettava. Palkkaneuvottelurakennetta koskevalla keskustelulla on lujitettava sekä yritystasoa että palkkojen eriyttämistä: yritystasoa lujitettaessa tuottavuus paranee, jolloin yksittäisiä suoritteita voidaan arvioida. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on epäilemättä välttämätöntä sovittaa yhteen kansallisen tason ja yritystason palkkaneuvottelut. Kuten on jo todettu, voidaksemme saada aikaan varmoja työpaikkoja meidän on kuitenkin ennen kaikkea edistettävä investointeja kehityksen todellista tukipilaria etenkin niiden hankkeiden osalta, jotka tulevaisuudessa kohdistuvat Keski- ja Itä-Euroopan maihin. Yhteisyritykset ovat toinen tapa antaa vauhtia pk-yrityksille, joiden osuus on älkäämme unohtako tätä yli 90 prosenttia Euroopan työpaikkatarjonnasta. Joustavuutta toteutettaessa on huolehdittava siitä, ettei siitä tule helppo vaihtoehto tietyille yrityksille, jotka haluavat hyödyntää joustavuutta luomalla etenkin nuorille ihmisille suunnattuja epätyypillisiä työpaikkoja, esimerkiksi yhteistyösopimuksia, jotka eivät takaa varmaa tulevaisuutta. Jos käytämme tätä välinettä väärin, tuloksena saattaa olla paitsi sukupolvittain epäluuloisia, epävarmoja työntekijöitä, myös matalasta tulotasosta kärsiviä, köyhiä tulevaisuuden eläkeläisiä. Näitä suuria uudistuksia toteuttaessamme meidän onkin vältettävä antamasta sijaa populismille ja pyrittävä etenemään päättäväisin, käytännöllisin ja realistisin askelin Sacrédeus (PPE-DE). (SV) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää jäsen Schmidiä hänen rakentavasta työstään tämän mietinnön parissa. Komission jäsenen Vitorinon hyväksi haluan mainita parista tarkistuksesta, joiden muotoilemisessa me kristillisdemokraatit, minä mukaan luettuna, olemme olleet mukana. Kyse on ensinnäkin väestöpoliittisesta haasteesta, joka vahvistettiin Tukholmassa maaliskuussa 2001 erääksi unionin tärkeimmistä tulevaisuuden kysymyksistä. Vuoteen 2050 mennessä Euroopassa arvioidaan olevan 40 miljoonaa eläkeläistä enemmän kuin nykyään eli toisin sanoen 40 miljoonaa työikäistä vähemmän. Tämä todetaan tarkistuksessa 1 tärkeänä osana jäsen Schmidin mietintöä. Haluan kysyä komission jäsen Vitorinolta, miten hän näkee eläkejärjestelmän kriisin suhteessa taloudelliseen kehitykseen sekä vakavasta väestöpoliittisesta kehityksestä johtuvan kokonaisten alueiden selviytymiskamppailun Euroopan unionissa. On rohkaisevaa, että tietyt tarkistukset, kuten työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevat tarkistukset 28 ja 38, ovat nyt osa jäsen Schmidin mietintöä. Tämä yhteensovittaminen on äärimmäisen tärkeä kysymys, mutta ei ole hyvä, että tarkistuksessa 43 todetaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen pyrittävän etenkin lastenhoitoa kehittämällä. Kyse olisi oltava pikemminkin lasten oikeudesta viettää enemmän aikaa vanhempiensa kanssa kuin siitä, että meidän olisi välttämättä kehitettävä lastenhoitojärjestelmä, jonka myötä lapsille jää vähemmän aikaa olla vanhempiensa kanssa. Myös tarkistus 9 on tärkeä. Se koskee tarvetta lujittaa veronmaksamisen etiikkaa, edistää yhtäläisin lähtökohdin käytävää kilpailua yritysten välillä sekä vahvistaa yhteistyötä pimeän työn torjumiseksi. Sallinette minun kiittää lopuksi tarkistuksesta 60, jossa korostetaan perheiden, perheyritysten ja sukupolvenvaihdosten merkitystä. Jos aiomme ylipäänsä tehdä jotakin pitkäaikaisten työpaikkojen luomiseksi, meidän on ratkaistava perheyritysten sukupolvenvaihdoksia koskeva kysymys Puhemies. Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan tänään klo EU:n ja Yhdysvaltojen sopimus (oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa ja luovuttaminen) Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Hernández Mollarin laatima kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö (A5-0172/2003) ehdotuksesta Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisestä sopimuksesta rikosoikeudellisesta yhteistyöstä ja luovutuksesta ((INI)2003/2003) Hernández Mollar (PPE-DE), esittelijä. (ES) Arvoisa puhemies, mielestäni totesin parlamentissa 14. toukokuuta käydyssä keskustelussa, mitkä nyt käsiteltävänä olevan sopimuksen ominaisuudet ovat mielestämme myönteisiä ja mitkä kielteisiä. Uskon, että suositus, jonka esittelen tänään johtamani valiokunnan puolesta, antaa todenmukaisen kuvan näkemyksistämme. Ensinnäkin on tärkeää, että näillä sopimuksilla voidaan laajentaa perusoikeuksien suojelun soveltamisalaa. Tämän pitäisi olla yhdenmukainen unionin luoman periaatteen kanssa, joka perustuu perustuslakeihimme ja Luxemburgissa ja Strasbourgissa sijaitsevien tuomioistuintemme oikeuskäytäntöön. Euroopan unioni ei voi ottaa neuvottelujen perustaksi standardeja, jotka ovat alhaisempia kuin ne, joita vaadimme itseltämme. Meistä tämä on itsestäänselvyys, emmekä voi suostua luovutukseen tai rikosoikeudelliseen yhteistyöhön, jos se voi johtaa kuolemanrangaistukseen tai epäoikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Sotatuomioistuimet ovat eräs esimerkki jälkimmäisestä. Toiseksi näiden sopimusten ansiosta molemmat osapuolet voivat parantaa asiaa koskevia menettelyjään ja jopa lainsäädäntöään. Eräs tärkeä näkökohta on

14 18 03/06/2003 tietosuojajärjestelmä, joka on määrä toteuttaa molemmin puolin Atlanttia. Kolmanneksi yhdelläkään kansainvälisellä sopimuksella ei ole merkitystä, ellei vastavuoroisuuslauseketta sovelleta molempiin osapuoliin. Vaadimme siksi, että Guantánamon sotilastukikohdassa vangittuina olevien Euroopan kansalaisten tilanne ratkaistaan lopullisesti. Ryhmäni ei halua, että tilanteen ratkaiseminen asetetaan sopimusten allekirjoittamisen ehdoksi. Haluamme kuitenkin painottaa hyvin voimakkaasti sitä, että tilanne on ratkaistava välittömästi. Neljänneksi näiden sopimusten myötä olisi myös voitava lujittaa ja tehostaa omaa sisäistä lainsäädäntöämme. Jäsenvaltioiden väliset nykyiset järjestelyt olisikin asetettava etusijalle. Eurooppalainen pidätysmääräys on tästä hyvä esimerkki. Sopimusten ei pitäisi kilpailla muiden asiaa koskevien yleissopimusten, kuten kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön kanssa. Viidenneksi neuvoston ja komission on valvottava Yhdysvaltojen kanssa nyt allekirjoitettavan sopimuksen kaltaisia tärkeitä sopimuksia. Tällaisia sopimuksia on valvottava myös parlamentaarisella tasolla sekä Euroopan parlamentin jäsenten että Yhdysvaltojen kongressin jäsenten muodostaman yhteisen komitean välityksellä. On molempien osapuolten edun mukaista perustaa tällainen komitea mahdollisimman pian. Lopuksi haluaisin tarkastella kaikkein arkaluonteisinta kysymystä, nimittäin menettelyä, josta neuvosto ilmoitti täysistunnossa hiljattain järjestetyssä keskustelussa. Emme ole saaneet myönteistä vastausta pyyntöömme järjestää virallinen kuulemistilaisuus allekirjoittamista koskevien päätösten ja sopimusten ratifioinnin välisenä aikana. Kyse on ensimmäisistä Euroopan unionin tekemistä kansainvälisistä sopimuksista, jotka perustuvat sekä toiseen että kolmanteen pilariin. Siksi parlamentin säännöllinen kuuleminen on välttämätöntä useista eri syistä. Yksi syy on se, että hyväksyttäessä kolmannen pilarin mukaisia säädöksiä, kansainvälisiin sopimuksiin luokiteltavat säädökset mukaan luettuina, vakiokäytäntönä on oltava parlamentin kuuleminen. Eräs toinen syy on se, että kaikissa jäsenvaltioissa sääntönä on, että parlamentti valvoo tämäntyyppisiä sopimuksia. Tällaista valvontaa on siten pidettävä yleisenä periaatteena, ja Euroopan unionin on otettava se huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaisesti. Näistä syistä katsomme, että parlamentin kuuleminen on ainoa menettely, joka vastaisi kaikilta osin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteita. Arvoisa puhemies, haluaisin esittää teille yhden kysymyksen. Nyt kun laadimme uutta eurooppalaista perustuslakia, miten voimme perustella Euroopan kansalaisille sitä, että sopimukset, joilla on välittömiä vaikutuksia heidän ihmisoikeuksiinsa, saattavat tulla voimaan ilman, että ne annetaan Euroopan parlamentin tarkasteltavaksi? Katsomme, että neuvoston päätös kuulla parlamenttia 24 ja 38 artiklan mukaisten sopimusten ratifioinnista olisi pitkälti sopusoinnussa perustamissopimuksen määräysten kanssa. Se olisi myös täysin asianmukaista toimielimiä koskevan politiikan näkökulmasta, kuten komissio on jo todennut. Arvoisa puhemies, luotamme siihen, että yleisten asioiden neuvosto muuttaa kantaansa näiden väitteiden valossa. On myös sen ja koko unionin edun mukaista, että se muuttaa näkemystään ja välttää luomasta vakavaa demokratiavajetta Vitorino, komissio. (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensimmäiseksi kiittää parlamenttia ja etenkin kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtajaa Hernández Mollaria tästä mietinnöstä, joka koskee hyvin tärkeää ja arkaluontoista aihetta. Olen tyytyväinen siihen, että sopimusluonnosten turvaluokitusta on muutettu ja että Euroopan parlamentille on annettu mahdollisuus tarkastella niitä samaan aikaan jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien kanssa. On pantava merkille, että 24 ja 38 artiklan mukaisista sopimuksista neuvottelee neuvosto. Komissio ei neuvottele näistä sopimuksista kansainvälisesti. Siksi komissio osallistuu tähän keskusteluun neuvotteluprosessiin liittyvien tehtäviensä mukaisesti, mutta ministerineuvostolla on viimeinen sana. Haluaisimme antaa tunnustusta puheenjohtajavaltioiden Belgian, Espanjan, Tanskan ja nyt Kreikan toteuttamille toimille näiden sopimusten alkuun saattamiseksi Eurooppa-neuvoston 11. päivän syyskuuta 2001 tapahtumien johdosta tekemän päätöksen seurauksena. Tämän valtuutuksen ja oikeus- ja sisäasioiden neuvoston antamien neuvotteluohjeiden pohjalta komissio panee tyytyväisenä merkille, että tämä kuulemismenettely on määrä saattaa päätökseen hyvissä ajoin, jotta Euroopan unioni ja Amerikan yhdysvallat voivat allekirjoittaa sopimukset tämän kuun lopussa järjestettävässä huippukokouksessa. Neuvosto antoi puheenjohtajavaltiolle viime vuoden huhtikuussa Yhdysvaltojen kanssa tehtäviä sopimuksia koskevat neuvotteluvaltuudet, joiden mukaisesti komissio on ollut mukana avustamassa neuvotteluja alusta alkaen, joten sillä on erityisen hyvät valmiudet ymmärtää neuvotteluissa ilmenneitä todellisia vaikeuksia. Käsityksemme mukaan komission tehtävänä oli auttaa saavuttamaan myönteinen tulos. Komissio yhtyy

15 03/06/ parlamentin suositusluonnoksessaan esittämään näkemykseen siitä, että monet sopimuksessa säädetyt asiat olisivat edellyttäneet pidemmälle meneviä ratkaisuja. Minulla oli mahdollisuus käydä rakentavaa keskustelua useista parlamentin esittämistä huolenaiheista kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa yhdessä Kreikan oikeusministerin kanssa. Kreikan ministeri keskusteli useista näistä huolenaiheista myös täysistunnossa viime kuussa järjestetyssä keskustelussa Euroopan unionin ja USA:n välisistä sopimuksista. Haluan painottaa sitä, että Yhdysvaltojen edustajat olivat tyytymättömiä useisiin heille hyvin tärkeisiin kohtiin, joita Euroopan unioni vastusti voimakkaasti. Tällaisia kysymyksiä olivat muun muassa Euroopan unionin kansalaisten luovuttaminen ja luovutusta koskevat rajoitukset, jotka liittyvät poliittisiin rikoksiin. Meidän on nyt tehtävä kokonaisarvio neuvottelujen tuloksesta. Eräs arviointiperuste on unionin tekemän sopimuksen tuoma lisäarvo verrattuna nykytilaan, joka perustuu jäsenvaltioiden ja Amerikan yhdysvaltojen kahdenvälisiin sopimuksiin. Tässä arvioinnissa on otettava asianmukaisesti huomioon se tosiasia, että kyseessä on, kuten puhemies totesi, ensimmäinen Euroopan unionin tekemä sopimus oikeus- ja sisäasioiden alalla, ja siksi se on historiallinen ennakkotapaus. Niiden kiistämättömien etujen lisäksi, joita Yhdysvaltojen kanssa tehtävillä luovutusta ja rikosoikeudellista yhteistyötä koskevilla sopimuksilla on konkreettisen rikosoikeudellisen yhteistyön ja järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnan kannalta, haluaisin painottaa seuraavia näkökohtia ja puuttua samalla joihinkin parlamentin esittämiin vakaviin huolenaiheisiin. Kuolemanrangaistukselta suojelun osalta luovutussopimusluonnosta voidaan verrata nykyisissä kahdenvälisissä niin jäsenvaltion kuin ehdokasvaltionkin kanssa tehdyissä sopimuksissa oleviin kaikkein jyrkimpiin kuolemanrangaistuksen vastaisiin lausekkeisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että muihin kahdenvälisiin sopimuksiin nähden tämä kuolemanrangaistuksen vastustamista koskeva säännös on suojelevampi tarkastellussa Euroopan unionin sopimuksessa kuin useimmissa muissa sopimuksissa. Lisäksi siinä sallitaan vedota kaikkiin jäsenvaltion ja Yhdysvaltojen kahdenvälisessä luovutussopimuksessa vahvistettuihin syihin luovutuksesta kieltäytymiseksi, ja siihen sisältyy mahdollisuus kuulemiseen, mikäli perustuslain periaatteet tai oikeuden lopulliset päätökset, jotka sitovat luovutuspyynnön saanutta jäsenvaltiota, voivat estää luovutuksen täytäntöönpanon. Tällä säännöksellä annetaan merkittävät takeet yhdessä johdanto-osassa esitettyjen yksilön oikeuksia, oikeudenmukaista oikeuskäsittelyä ja puolueetonta tuomioistuinta koskevien erityisten viittausten kanssa. Korostan, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen pöytäkirjojen on velvoitettava jäsenvaltioita. Nämä sopimusluonnokset eivät saa millään tavoin vaikuttaa näiden kansainvälisten velvoitteiden noudattamiseen. Olen syvästi vakuuttunut myös siitä, että Eurooppavalmistelukunta tekee myönteisen päätöksen perusoikeuskirjan sisällyttämisestä tulevaan perustuslakisopimukseen ja antaa sille täten oikeudellisesti sitovan ja perustuslakiin perustuvan aseman. Mitä tulee luovutussopimusluonnoksen 10 artiklaan ja etenkin tilanteeseen, jossa luovutuspyyntö on ristiriidassa eurooppalaisen pidätysmääräyksen kanssa, keskenään ristiriitaiset pyynnöt vastaanottaneen jäsenvaltion on otettava huomioon useita eri tekijöitä, jotta sen tekemä päätös on suurelta osin tällaisia kilpailevia pyyntöjä koskevien luettelojen mukainen, joista on jo määrätty eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyssä puitepäätöksessä. Toimivaltaisen viranomaisen osoittaminen on pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion tehtävä. Tällainen voi olla oikeusviranomainen, ellei kyseessä olevan jäsenvaltion ja Yhdysvaltojen kahdenvälisessä, voimassa olevassa sopimuksessa toimeenpanoviranomaista ole määrätty toimivaltaiseksi viranomaiseksi. Sopimuksen lopullista sanamuotoa, joka laadittiin vasta hiljattain viime neuvottelukierroksella, on lisäksi parannettu sikäli, että siinä korostetaan nyt entistä voimakkaammin sitä tosiasiaa, että eurooppalaista pidätysmääräystä koskevaa puitepäätöstä voidaan muuttaa Euroopan unionin yhdentyessä edelleen. Tämä voi puolestaan johtaa Yhdysvaltojen kanssa tehtävän sopimuksen mukauttamiseen sen mukaan, miten eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva lainsäädäntö todellisuudessa kehittyy. Lopuksi totean tietosuojasäännöksistä, että Yhdysvaltojen kanssa tehtävän vastavuoroista oikeusapua koskevan sopimusluonnoksen asiaa koskevat säännökset perustuvat kahteen hiljattain hyväksyttyyn Euroopan unionin tekstiin: keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa vuonna 2000 tehtyyn Euroopan unionin yleissopimukseen ja Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevaan yleissopimukseen Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies GERHARD SCHMID Coelho (PPE-DE). (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tänään tarkasteltavat sopimukset ovat tärkeitä ja myönteisiä sopimuksia, kuten sekä komission jäsen että aiheesta erinomaisen mietinnön kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatinut Hernández Mollar totesivat. Kuten sanottu, Euroopan unioni on nyt ensimmäisen kerran tehnyt luovutusta ja oikeudellista yhteistyötä koskevan sopimuksen kolmannen maan kanssa. Myös Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin entistä tiiviimpään yhteistyöhön on suhtauduttava myönteisesti, sillä näin

16 20 03/06/2003 tehostetaan kansainvälisen rikollisuuden torjuntaa sekä suojataan asianmukaisesti demokraattisia yhteiskuntiamme, yhteisiä arvojamme ja kansalaisiamme. Yhdyn siihen arvosteluun, jota on esitetty neuvotteluja ympäröivästä salamyhkäisyydestä ja neuvoston pyrkimyksestä luokitella sopimusten teksti luottamukselliseksi ja sulkea siten parlamentti neuvottelujen ulkopuolelle. Tätä asennetta on mahdoton ymmärtää, sillä tarkastelemallamme kysymyksellä on suora vaikutus kansalaisten perusoikeuksiin. Onneksi neuvosto muutti tätä järjetöntä ja käsittämätöntä turvaluokitusta. Kannatamme yleisesti käsiteltävänä olevia kahta sopimusta, mutta samalla on ensisijaisen tärkeää, että turvaamme tietyt näkökohdat. Ensinnäkin Yhdysvallat ei voi koskaan saada samaa kohtelua eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa kysymyksessä kuin Euroopan unionin jäsenvaltiot, sillä USA ei sovella sen enempää yhteisön oikeutta kuin ihmisoikeusyleissopimusta tai eurooppalaista tietosuojalainsäädäntöäkään. Toiseksi eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolla tai kansainvälisen rikostuomioistuimen oikeuskäsittelyyn osallistumista koskevilla pyynnöillä olisi oltava etusija Yhdysvaltoihin luovuttamista koskevan pyyntöihin nähden. Kolmanneksi olisi annettava takeet siitä, että syytettyä ei voi luovuttaa Yhdysvaltoihin, jos syytetylle voidaan langettaa kuolemanrangaistus tai jos syytetty on tarkoitus tuomita poikkeus- tai sotatuomioistuimessa. Neljänneksi sopimuksessa olisi viitattava nimenomaisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 kohtaan sekä Euroopan perusoikeuskirjaan. Viidenneksi tarvitsemme tehokkaat ja oikeasuhteiset tietosuojasäännökset, jotta taataan vähintäänkin sama suojelun taso kuin Euroopan neuvoston yleissopimuksessa. Toivon, että näitä aloja koskevat välttämättömät takeet annetaan, kun sopimukset allekirjoitetaan Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa 25. kesäkuuta Terrón I Cusí (PSE). (ES) Arvoisa puhemies, kyse on todellakin merkittävästä sopimuksesta. Euroopan unioni on nyt neuvotellut ensimmäistä kertaa tämäntyyppisestä sopimuksesta itsenäisesti. Näin on luotu ennakkotapaus. Kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtajan esittämät huolenaiheet neuvotteluihin liittyvästä menettelystä ja sopimuksen hyväksymisestä ovat siksi mielestäni täysin perusteltuja, ja yhdyn hänen näkemyksiinsä. Mielestäni Hernández Mollar on tehnyt hyvää työtä. Haluaisin myös onnitella häntä hyvästä esityksestä, siitä mitä hän meille kertoi. Sisällöstä totean, että mielestäni olisi erittäin järkevää päästä sopimukseen Yhdysvaltojen kanssa. On kuitenkin mahdoton jättää huomiotta järjestelmiemme eroja. Etenkin kuolemarangaistusta on mahdotonta jättää huomiotta. Luovutusta koskeva varauma on siksi täysin selvä asia. Mielestäni oikeudellista yhteistyötä koskeva tilanne ei ole kuitenkaan yhtä selvä, ja siksi 9 artikla on mielestäni riittämätön. Mielestäni ei ole myöskään järkevää, että jäsenvaltion esittämää pyyntöä ei aseteta kolmannen maan esittämän pyynnön edelle, kuten 10 artiklassa todetaan. Minun on vaikea ymmärtää myös Yhdysvaltojen kantaa kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Tämä koskee myös muita Euroopan valtioita. Mielestäni sopimuksen tekstissä olisi tehtävä selväksi, että kansainvälisen rikostuomioistuimen esittämä pyyntö menee kolmannen maan esittämän pyynnön edelle. Olisi naurettavaa, jos näin ei olisi, kun eurooppalainen pidätysmääräys menee jopa jäsenvaltion pyynnön edelle. Lopuksi haluaisin palata kysymykseen siitä, onko poliittisesti viisasta allekirjoittaa sopimus ilman Guantánamon tukikohtaa koskevan kysymyksen ratkaisemista. Mielestäni se ei olisi järkevää. Siksi kannatan näkemystä, jonka mukaan allekirjoittamisen ehdoksi olisi asetettava ratkaisun löytäminen useita Euroopan kansalaisia koskevaan ongelmaan. Emme itse asiassa tiedä, kuinka monta unionin ja muiden eri puolilla maailmaa sijaisevien maiden kansalaista pidetään vangittuna Guantánamon tukikohdassa. Mielestäni tilannetta on täysin mahdoton hyväksyä. Toivon hartaasti, että jäsenvaltio ja yhteisön toimielimet käyttävät kaiken vaikutusvaltansa. Habeas corpus on totisesti eräs perusoikeuksista. Se on vahvistettu kaikissa yleissopimuksissa. Poliittisesta näkökulmasta emme yksinkertaisesti voi tehdä erityistä sopimusta sellaisen kolmannen maan kanssa, joka pitää ihmisiä edelleen vangittuina tällaisissa oloissa Ludford (ELDR). Arvoisa puhemies, on ilmeisen järkevää tasoittaa niitä vaikeuksia, jotka liittyvät näiden kahden eri oikeusjärjestelmän väliseen yhteistyöhön rikollisten ja terroristien vangitsemiksi. Lainsäädännön täytäntöönpanon ja tietojenvaihdon alalla eri virastot ovat usein kateellisia toisilleen toimivalta-alueista ja erioikeuksista ja haluttomia jakamaan tietoa, koska tieto on valtaa ja byrokraattisia vaatimuksia on tarkasteltava kriittisesti. On kuitenkin täysin eri asia oikeuttaa oikeussuojan, syytettyjen oikeuksien ja tietosuojaa koskevien huolenaiheiden laiminlyönti terrorismin torjunnan nimissä. Vastustamme näitä sopimuksia sekä menettelyyn että sisältöön liittyvistä syistä. Kuten muut ovat todenneet, neuvoston tarpeeton salamyhkäisyys on ollut täysin pöyristyttävää. Olen pahoillani, ettei neuvosto ole tänään läsnä. Se ei ole antanut minkäänlaista asianmukaista selvitystä. Ainoa mahdollinen tulkinta on se, että neuvosto haluaa väistää velvollisuuttaan vastata parlamentille toimistaan. Euroopan parlamentin kuulematta jättäminen on häpeällistä, ja tämän demokratiavajeen perusteleminen sillä, että sopimukset kuuluvat pikemminkin ulkopolitiikan kuin oikeuspolitiikan alaan, on hyvin ontuvaa. Toivon

17 03/06/ hartaasti, että EU:n uudella perustuslakisopimuksella estetään tällaisen toistuminen, sillä teemme tämänkaltaisia sopimuksia myös tulevaisuudessa. Toivon, että Euroopan kansalaiset voisivat ymmärtää, ja jonain päivänä he ymmärtävätkin, että parlamentti tai komissio yhteisön toimielimet eivät ole uhka kansalaisten oikeuksille vaan niiden todellinen uhka on neuvoston hallitustenvälisessä salaliitossa röyhkeästi anastama yksinomainen toimivalta. Toivon, että komission jäsen Vitorino on oikeassa siinä, että johdanto-osalla ja tekstillä varmistetaan, ettei luovutettu Euroopan kansalainen tai asukas saa kuolemanrangaistusta eikä yksikään eurooppalainen päädy Guantánamon tukikohtaan ilman syytteiden lukemista tai ilman oikeudenkäyntiä tai joudu sotatuomioistuimeen, jolla on toimivalta langettaa kuolemanrangaistus ilman valitusoikeutta. Toivon myös, että aika näyttää, etteivät jäsenvaltiot tingi kansainväliseen tuomioistuimeen liittyvissä velvollisuuksissaan, sillä muutoin Euroopan kansalaiset todella raivostuvat. Meidän on ratkaistava Guantánamon tukikohdassa olevien eurooppalaisten häpeällinen tilanne ennen sopimuksen ratifioimista. Luottamukseni neuvostoon ei ole yhtä suuri kuin luottamukseni komission jäseneen Vitorinoon. Olen pahoillani, ettei neuvosto ole tänään läsnä parlamentissa kuulemassa vastalauseitamme Buitenweg (Verts/ALE). (NL) Arvoisa puhemies, ryhmäni on syvästi huolestunut sopimuksesta, jonka neuvosto aikoo tehdä Yhdysvaltojen kanssa. Laajentuneen poliisiasioiden ja oikeudellisen yhteistyön seurauksena syntyvät ongelmat selitetään olemattomiksi poliittisista syistä. Yhteistyön paranemisen myötä voimme tietenkin vangita rikolliset entistä tehokkaammin, ja se on hyvä asia. Yhteistyössä on kuitenkin noudatettava epäiltyjen oikeuksia koskevia tiukkoja ehtoja, sillä muuten kansalaisten luottamus viranomaisiin heikkenee. Meidän on varmistettava, ettemme ammu suuria reikiä oikeusvaltioomme villiä länttä miellyttääksemme. Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmää koskevat huolenaiheeni ulottuvat kuolemanrangaistusten ja Guantánamon sotilastukikohdan kaltaisia luonnottomuuksia pidemmälle. Olen huolestunut Yhdysvaltojen järjestelmän perusperiaatteista. Yli 92 prosenttia kaikista tuomioista perustuu syyllisyyden tunnustamista koskeviin sopimuksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että yli 92 prosentissa tapauksista todisteita ei tutkita vaan rangaistuksista pikemminkin neuvotellaan epäiltyjen kanssa, jotka pelkäävät järjettömän ankaria tuomioita. Tällainen oikeudenkäynti ei ole oikeudenmukainen, ja olen todellakin tyytyväinen siihen, että päätöslauselmassa viitataan Euroopan ihmisoikeussopimukseen, sillä siinä määrätään oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Eräs toinen myönteinen näkökohta Hernández Mollarin mietinnössä on se, että siinä korostetaan, että Euroopan kansalaisten luovuttamiselle Yhdysvaltioihin on muitakin vaihtoehtoja, etenkin Euroopan maaperällä tehdyissä rikoksissa. Yhdysvallat yksinkertaisesti toimittaa syytettyä koskevat todisteet EU:n jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, minkä jälkeen voimme syyttää omia kansalaisiamme omien perinteidemme mukaisesti säilyttäen omat takeemme niin, että tuomitut voivat kärsiä tuomionsa lähellä kotiaan. Tällaista menettelytapaa kutsuisin osoituksesi yhdenvertaisten kumppaneiden rakentavasta yhteistyöstä Coûteaux (EDD). (FR) Arvoisa puhemies, Hernández Mollarin mietintö on täynnä hyviä aikomuksia ja epäilemättä hyväksymme sen. Se on kuitenkin naiivi omalla hyvin erikoisella tavallaan. Miten voimme tehdä oikeudellisia sopimuksia tai edes keskustella oikeudesta Yhdysvaltojen kaltaisen valtion kanssa, jolla ei ole minkäänlaista käsitystä oikeudesta tai minkäänlaista kunnioitusta oikeutta ja sen nimenomaista tarkoitusta kohtaan? Miten voimme harkita kansalaistemme luovuttamista maahan tai valtioon, joka ei noudata samoja oikeudellisia sopimuksia kuin me tai noudattaa niitä yhä huonommin? Sitä tässä mietinnössä kysytään. Loppujen lopuksi neuvottelemme kuolemanrangaistuksia antavan valtion kanssa, jolle harkitsemme luovuttavamme kansalaisiamme. Tämä valtio ei kunnioita perusihmisoikeuksia, etenkään terrorismin vastaisessa lainsäädännössä; se käsittelee yhä useammat tapaukset sotatuomioistuimissa, joten voimme ehkä nähdä, miten omia kansalaisiamme tuomitaan Yhdysvaltojen sotatuomioistuimessa; sen henkilötietojen luovuttamista koskeva lainsäädäntö on räikeässä ristiriidassa meidän lakiemme kanssa. Kaiken tämän valossa voisimme lopuksi kysyä itseltämme, miksi säädämme lakeja näistä ja monista muista kysymyksistä, jos antaudumme sellaisen valtion käsiin, joka tarkoituksellisesti rikkoo näitä lakeja. Lopuksi tärkeintä on se, että tämä valtio käyttäytyy alkukantaisten heimojen tapaan. Se ryöstää kansalaisiamme, vangitsee heidät vaivautumatta edes esittämään heille syytteitä (tarkoitan tällä tietenkin Guantánamon sotilastukikohtaa, mutta uskon, että tästä on muitakin esimerkkejä) ja hyvin todennäköisesti sallii joissakin tapauksissa jopa kidutuksen, valitettavasti piilossa uteliaiden toimittajien katseilta. Kyseinen valtio ei itse asiassa noudata lakia, eikä meidän mielestäni tarvitse kunnioittaa minkäänlaisia laillisia siteitä tai varsinkaan oikeudellisia tai rikosoikeudellisia siteitä sen kanssa. Epäilen kuitenkin, ettei Euroopan unioni kykene omaksumaan asiaan tiukkaa kantaa, sillä se on laukaissut tämän ansan omin käsin ja osoittaa USA:ta kohtaan sellaista passiivisuutta, joka johtaa ennemmin tai myöhemmin unionille tuhoisiin tilanteisiin. Lisään vielä, että näemme jo nyt ensimmäiset merkit tällaisesta tilanteesta Santini (PPE-DE). (IT) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella puheenjohtajaamme Hernández Mollaria hänen ponnisteluistaan tämän tekstin tuomiseksi täysistuntoon. Se ei ole ollut helppo tehtävä. Jos haluamme ymmärtää

18 22 03/06/2003 sopimuksen merkitystä ja etenkin sen soveltamisalaa, meidän on muistettava, miksi tämä aloite pantiin alulle. Se vaikuttimena ei ollut niinkään syyskuun 11. päivän jälkeinen välitön tunnekuohu vaan näiden traagisten tapahtumien jälkeinen kiireinen tarve perustaa verkosto eri puolilla maailmaa toimivien terroristijärjestöjen valvomiseksi ja torjumiseksi. Lainaan parlamentin joulukuussa 2001 hyväksymää päätöslauselmaa, jossa todetaan, että Euroopan unionin allekirjoittamissa oikeudellista ja poliisiasioiden yhteistyötä koskevissa sopimuksissa on noudatettava Euroopan ihmisoikeussopimusta. Kuten on todettu, ensisijainen huolenaiheemme on se, ettemme voi sallita vankien luovuttamista, jos heitä uhkaa kuolemanrangaistus Yhdysvalloissa. Tätä periaatetta lukuun ottamatta en voi ymmärtää, mitä muita huolenaiheita meillä voisi olla. Mielestämme olisi kohtuutonta edellyttää, että tämän sopimuksen täytäntöönpanon ehdoksi asetetaan, että Guantánamon tukikohdan tilanteelle yritetään tehdä jotain. Voimme vaatia Yhdysvalloilta selvyyttä ja avoimuutta tukikohdan tapahtumissa, mutta emme saa estää tätä sopimusta etenemästä, sillä sen vaikutukset ovat edellä mainittua paljon laaja-alaisemmat, toisin sanoen se on koko maailman, ei ainoastaan USA:n, turvallisuuden mukaista. Siksi äänestimme valiokunnassa Guantánamon tukikohtaa koskevaa tarkistusta vastaan, sillä mielestämme se on erillinen kysymys, jota voidaan tarvittaessa käsitellä erikseen. Väitteestä, jonka mukaan Yhdysvallat on maa, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia, voin vain sanoa, etten haluaisi toimia jutussa syyttäjänä. Meidän on muistettava, että Yhdysvallat on ensimmäinen todellinen kansanvalta sivilisaation historiassa. Mielestäni muutamia näkemyksiä on pidettävä ilmeisen puolueellisina. Sopimus merkitsee valtavaa edistystä paitsi terrorismin myös talousrikosten, kansainvälisen huumausaineiden kaupan, rahanpesun, tietoverkkorikollisuuden ja ihmiskaupan torjunnassa. Nämä voivat vaikuttaa toisistaan riippumattomilta kysymyksiltä, mutta niitä yhdistää itse asiassa kiireinen tarve ryhtyä päättäväisiin, oikea-aikaisiin ja varauksettomiin toimiin Evans, Robert J.E. (PSE). (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen Vitorino totesi keskustelun alussa, että kyse on tärkeästä ja arkaluontoisesta säädöksestä. Kukaan ei kiistä sitä. Kukaan ei kieltäisi myöskään sitä, etteikö nykytilanne edellytä tiivistä kansainvälistä yhteistyötä, ideoiden, ajatusten ja tietojen vaihtoa. Toivon kuitenkin, että neuvosto ottaa huomioon käsittelemämme mietinnön, eikä käytä tätä säädöstä jyrätäkseen Euroopan unionin hyväksymät arvot ja käytännöt. Esittelijä Hernández Mollar sanoi, ettemme voi hyväksyä standardeja, jotka ovat alhaisempia kuin ne, joita vaadimme itseltämme Euroopan unionissa. Jäsen Coûteaux toisti muutama minuutti sitten tämän ajatuksen. Uskon, ettemme puhu vain eurooppalaisista kyse on myös Yhdysvaltojen kansalaisten perusoikeuksista. Muutamat parlamentin jäsenet ovat hyvin varauksellisia tässä kysymyksessä, ja siksi olemme huolissamme muutamista tämän säädöksen näkökohdista. Presidentti Bush on luvannut, että Yhdysvallat tulee aina päättäväisesti puolustamaan tasapuolista oikeutta. Jos se on totta, hänen ja muiden on välittömästi lopetettava Yhdysvalloissa tehtävä teloitukset. Yhdysvalloissa tehtyjen lukuisten murhien seurauksena 25 viime vuoden aikana on teloitettu yli 840 ihmistä. Murhiin syyllistyvät tasaväkisesti niin valkoiset kuin mustatkin, ja silti mustia amerikkalaisia on teloitettu noin 15 kertaa enemmän kuin valkoisia. Mustien oikeudenkäynnissä valamiehistö muodostuu usein pelkästään valkoisista, ja siksi meidän olisi suhtauduttava hyvin varauksellisesti Euroopan kansalaisten luovuttamiseen Yhdysvalloille, ja meidän on kyseenalaistettava entistä voimakkaammin amerikkalainen oikeusjärjestelmä, joka sallii tällaisen käytännön. Toinen näkökohtani liittyy Guantánamon Camp Deltaan, USA:n johtamaan eräänlaiseen vankileiriin, jossa ulkomaalaisia pidetään vangittuina epämääräisen ajan ilman, että heille on luettu syytteitä. Jäsen Santini totesi, että meidän olisi tarkasteltava tätä kysymystä tuonnempana. Hyvä jäsen Santini, teidän PPE-DE -ryhmänne äänesti tätä kohtaa vastaan valiokunnassa, ja te edustatte kristillisdemokraattien ryhmää. Olen tutkinut kaikkia Guantánamon tukikohtaan liittyviä yksityiskohtia, eikä se mielestäni vastaa kristillisiä tai demokraattisia periaatteita. Olen yllättynyt siitä, että äänestitte valiokunnassa tätä kohtaa vastaan. Toivon, että harkitsette asiaa uudelleen, kun äänestätte siitä tänään Boogerd-Quaak (ELDR). (NL) Arvoisa puhemies, on vastattava kolmeen peruskysymykseen: tehostetaanko tällä sopimuksella rikollisuuden torjuntaa, vahvistetaanko sillä eurooppalaista oikeudellista aluetta ja tuoko se lisäarvoa syytettyjen takeisiin nähden? Mielestäni näihin kysymyksiin ei voi vielä vastata myöntävästi, mikä osittain johtuu noudatettavasta menettelystä. Komission jäsen Vitorino totesi, että kyse on ensimmäisestä unionin tekemästä sopimuksesta. Se on eräänlainen virstanpylväs, mutta virstanpylväät edellyttävät erilaista menettelytapaa. Takahuoneessa käytävät keskustelut, salaiset asiakirjat ja Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien vähäinen arvostus eivät ole asioita, joista virstanpylväät on tehty. Eurooppa on tähän yksin syyllinen. Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto saa toimistaan arvosanan "hyvin huono". Se turvautuu uskomukseen, jonka mukaan Euroopassa meidän on taisteltava demokraattisten perusoikeuksien, kuten parlamentaarisen valvonnan, puolesta. Myös sopimuksen sisältö herättää useita kysymyksiä. Siinä ei sinällään ole mitään erikoista, mutta tällaisissa tapauksissa niistä on voitava keskustella. Esimerkiksi kuka päättää lopulta luovuttamisesta: tuomarit vai

19 03/06/ ulkoministerit? Kuka voidaan luovuttaa? Miten suhtaudumme syyllisyyden tunnustamiseen ankaran tuomion välttämiseksi? Jäsen Buitenweg tarkasteli tätä kysymystä yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi hiljattain annetun Homeland Security Act -lain vaikutuksia unionin tai sen elinten toimittamiin tietoihin ei ole arvioitu perusteellisesti. Kansainvälisen rikostuomioistuimen asema on vaarassa. Oikeusapu tai tietojen käyttö muihin tarkoituksiin ovat edelleen epäselviä kysymyksiä. Myös Guantánamon tukikohtaa koskeva kysymys on edelleen avoin. Useat puhujat ja etenkin kansalaisvapauksien- ja oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtaja Hernández Mollar ovat puhuneet viisaasti tästä aiheesta. Tälle kysymykselle on todellakin tehtävä jotakin. Lyhyesti sanottuna tätä sopimusta ei yksinkertaisesti voi runnoa läpi. Neuvosto aloitti neuvottelut hyvissä ajoin, mutta se on järjestelmällisesti kääntänyt selkänsä niin kansallisille parlamentille kuin Euroopan parlamentillekin, toisin kuin Yhdysvallat, joka sentään kuulee edelleen kongressiaan. Voidaanko tätä siten pitää virstanpylväänä? Ei vielä Krarup (GUE/NGL). (DA) Yhdysvaltojen ja EU:n välisissä sopimuksissa kyse on todellisuudessa tietenkin EU-maiden ja Yhdysvaltojen rikosoikeutta ja rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien sääntöjen tai ainakin näiden olennaisten näkökohtien yhdentämisestä. Sopimusten olisi herätettävä vastarintaa kenessä tahansa oikeuteen erikoistuneessa vakavasti otettavassa poliitikossa. Nämä sopimukset edustavat EU:n oikeuspolitiikan nykyistä rappiotilaa. Pohjoismaissa alan asiantuntijat uskoivat, että pohjanoteeraus saavutettiin jo kahdessa puitedirektiivissä, jotka liittyvät eurooppalaiseen pidätysmääräykseen ja terrorismin vastaisiin toimenpiteisiin, mutta asiat ovat nyt jopa entistä huonommalla tolalla. On pantava merkille, että EU:n toimielinten toteuttama ainoa asiantunteva tutkimus näistä oikeuspolitiikan keskeisistä kysymyksistä antaa aihetta vakavaan arvosteluun, sillä EU:n säädökset rikkovat useita rikosoikeuteen ja rikosoikeudelliseen menettelyyn liittyviä perusperiaatteita niiden oikeuksien alalla, jotka ovat keskeinen osa demokraattisia perusarvojamme. Meitä huolestuttaa niin kutsutun perusoikeuksia käsittelevien riippumattomien EU:n asiantuntijoiden verkoston tämän vuoden maaliskuun 31. päivänä antama kattava kertomus vapauden ja turvallisuuden välisestä tasapainosta, kuten he asian ilmaisevat. Onko kukaan EU-järjestelmän sisällä yhtynyt asiantuntijaryhmän esittämään arvosteluun siitä, että säädöksillä heikennetään oikeusvarmuutta? Ei varmastikaan. Kuten totesin, näillä sopimuksilla ainoastaan pahennetaan tilannetta. EU:n järjestelmä ja jäsenvaltiot hyväksyvät nyt ensinnäkin jäsenvaltioiden kansalaisten luovuttamisen Yhdysvalloissa tapahtuvaa rikosoikeudellista syyttämistä ja vangitsemista varten, vaikka se on oikeuspoliittisesti banaanivaltio. Monet puhujat ovat viitanneet häpeälliseen tilanteeseen Guantánamon tukikohdassa, jossa EU:n kansalaisia pidetään vangittuina ja kohdellaan kaltoin olosuhteissa, jotka ovat selvästi kansainvälisen oikeuden ja oikeudellisten perusperiaatteiden vastaisia. On käsittämätöntä, että tällaisen oikeuspolitiikaltaan banaanivaltion tasolla olevan valtion kanssa voidaan tehdä sopimuksia. Lisäksi Amerikan tiedustelupalvelulle on tarkoitus myöhemmin antaa lupa toimia jäsenvaltioissa. Salaisia neuvotteluja on käyty ennalta vuoden ajan, ja kuten neuvosto totesi, neuvoston käymien neuvottelujen suojeleminen on ollut tärkeämpää kuin demokraattinen valvonta. Voimmeko vaipua enää tämän syvemmälle? Viittaan myös mietintöä koskevaan vähemmistöön jääneeseen mielipiteeseen, jota olen ollut mukana esittämässä Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston puolesta Maes (Verts/ALE). (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen pahoillani, ettei neuvosto ole läsnä, sillä neuvosto on se elin, joka hoitaa neuvottelut, ja se voisi vähintäänkin kuunnella, mitä sanottavaa parlamentilla on. Ei tietenkään ole mitään syytä vastustaa kansainvälisesti järjestäytyneen terrorismin ja kansainvälisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa yhteistyöllä. Parlamentti pohtii nyt kuitenkin sitä, täyttyvätkö ne ehdot, joiden mukaisesti yhteistyötä on määrä harjoittaa, tyydyttävästi? Mielestäni parlamentti on osoittanut valiokunnan puheenjohtajan Hernández Mollarin ja useiden muiden kollegoiden välityksellä ne vähimmäisehdot, jotka ovat parlamentin vaatimuksena ja jotka tosiaankin on täytettävä. Esimerkiksi poikkeus- tai sotatuomioistuinten kanssa ei saa tehdä minkäänlaista yhteistyötä, eikä syytettyä saa luovuttaa, jos häntä uhkaa kuolemanrangaistus. Parlamentteja on kuultava sopimuksentekomenettelystä ja sopimuksen täytäntöönpanon valvomisesta. Olen kuullut useita kysymyksiä, ja yhdyn niihin täysin, esimerkiksi kysymykseen Yhdysvaltojen harjoittamasta yksipuolisesta ulkopolitiikasta, mikä voi johtaa yksipuolisuuteen myös luovutuksissa ja siihen, että Euroopan valtiot eivät voi odottaa saavansa paljoakaan vastineeksi Blokland (EDD). (NL) Arvoisa puhemies, Hernández Mollarin mietinnössä esitetään erinomainen kuvaus Yhdysvaltojen ja EU:n välisten luovutus- ja palautussopimusten sisällöstä. Mietinnössä kannatetaan oikeutetusti näitä kahta sopimusta, mutta päätöslauselmassa on omaksuttu liian kriittinen sävy Yhdysvaltoja kohtaan. On totta, että EU:n jäsenvaltioiden ja USA:n oikeusjärjestelmät ovat erilaisia, mutta myös USA on demokraattinen valtio, jossa ihmisoikeudet on turvattu. Tämän päätöslauselman

20 24 03/06/2003 kuten myös tämän keskustelun henkimä moraalinen ylemmyys on siksi asiatonta. Lopuksi haluaisin sanoa muutaman sanan demokraattisesta valvonnasta, jota päätöslauselmassa myös arvostellaan. Kaikkien kansallisten parlamenttien on hyväksyttävä sopimukset, ennen kuin ne voidaan ratifioida. Jos sopimusten sisältö on ristiriidassa vaikkapa yksittäisten jäsenvaltioiden ja USA:n voimassa olevien kahdenvälisten sopimusten kanssa tai ihmisoikeussopimusten kanssa, olen varma siitä, että kansalliset parlamentit pystyvät käyttämään demokraattisia oikeuksiaan. Siksi sopimuksia varmasti valvotaan Swiebel (PSE). (NL) Arvoisa puhemies, päätöslauselman nykyinen teksti ei voisi enää olla selkeämpi. Euroopan parlamentin viesti on seuraava: sopimusluonnoksia ei saa tehdä ellei neuvosto poista parlamentin vastustamia muutamia perusasioita. Toivon myös, että puheenjohtajavaltio ottaa asianmukaisesti huomioon näitä sopimuksia vastaan esitetyt väitteet, sillä se on loppujen lopuksi velvollinen tekemään niin Euroopan yleissopimuksen nojalla. Euroopan unioni tekee nyt ensimmäistä kertaa sopimuksen oikeudellisesta yhteistyöstä rikosasioissa kolmannen maan kanssa, mutta se näyttää huonoa esimerkkiä. Tulevaisuudessa neuvoston olisi otettava jäsenvaltioiden edustuslaitokset ja Euroopan parlamentti mukaan neuvotteluihin jo varhaisessa vaiheessa. Sopimusluonnosten tekstiä on pidetty salassa liian pitkään. Sitä ei voi hyväksyä, etenkään koska Yhdysvaltojen harjoittaman rikollisuuden torjunnan varjolla poljetaan perusihmisoikeuksia. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä moraalisen ylemmyydentunteen tai amerikkalaisvastaisuuden kanssa. Yhdysvaltojen oikeudenhoito ei anna riittäviä takeita epäiltyjen oikeuksista. Rikosoikeudenkäynneissä yleisesti sovellettavissa neuvottelumenettelyissä syyttömien tuomitseminen tai riittämättömään näyttöön perustuva tuomio ei ole pois suljettua. Yhdysvalloissa 11. syyskuuta jälkeen omaksuttu uusi lainsäädäntö ja uudet menettelyt pahentavat tätä tilannetta entisestään. Jos Euroopan unioni haluaa suhtautua vakavasti omaan oikeussuojaansa, se saa tehdä nämä sopimukset Yhdysvaltojen kanssa vain, jos parlamentin selvän enemmistön vaatimat takeet sisällytetään näihin sopimuksiin. Neuvoston on tehtävä kotiläksynsä uudelleen, ja se, että neuvostolla on tähän asti ollut vapaus jättää huomiotta vaaleilla valitun edustuslaitoksen näkemykset on osoitus Euroopan demokraattisen järjestelmän heikkoudesta mutta emme tietenkään ole tyhmiä Boumediene-Thiery (Verts/ALE). (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vaikka nämä oikeudellista ja poliisiasioiden yhteistyötä koskevat sopimukset ovat erityisen tärkeitä, arvojamme on silti kunnioitettava. Haluaisinkin esittää kaksi kysymystä. Kun otetaan huomioon, että Yhdysvalloissa on edelleen käytössä kuolemanrangaistus, ja vaikka tekisimmekin sopimuksen, jolla estettäisiin kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano, ongelma on edelleen sama: kuolemanrangaistus on arvojemme vastaista. Rikoksiin syyllistyneiden USA:n kansalaisten, joita ei voi syyttää kansainvälisessä rikostuomioistuimessa, ja Euroopan kansalaisten, joita ei voi luovuttaa USA:han yhdysvaltalaisen tuomioistuimen oikeudenkäyntiä varten, välillä on hierarkia, ja myös tällainen syrjintä on periaatteidemme vastaista. Guantánamon tukikohdan vankien tapaus on mitä räikein osoitus siitä, että USA ei kunnioita perusoikeuksia, sillä se on saattanut nämä miehet erityistuomioistuinten eteen ja rikkonut vakavasti näiden oikeutta puolustukseen. He kärsivät alentavasta, epäinhimillisestä kohtelusta, joka on vastoin kansainvälistä oikeutta ja yleismaailmallista ihmisoikeuksien julistusta. Voiko unioni tosiaankin hyväksyä syytetyn luovuttamisen USA:han tällaisissa oloissa riippumatta siitä, minkä maan kansalainen hän on? Mitä takeita meillä lopulta on siitä, että USA todellakin noudattaa unionin kanssa tehtyä sopimusta, sillä se ei noudata kansainvälisiä velvollisuuksiaan, jättää huomiotta kansainvälisen oikeuden ja luulee olevansa lain yläpuolella ja oikeutettu tekemään yksipuolisia päätöksiä, kuten hyökkäyksessä Irakiin? Sandbæk (EDD). (DA) Arvoisa puhemies, syyskuun 11. päivän tapahtumat olivat traagisia ja täysin anteeksiantamattomia. Kukaan ei toivo niiden toistuvan, mutta olisi lähes yhtä traagista nähdä, miten niiden varjolla rikotaan perusihmisoikeuksia ja oikeusvarmuutta koskevia takeita, joilla meitä EU:n kansalaisia yleensä suojellaan. Kuten vähemmistöön jääneessä mielipiteessä aivan oikein korostetaan, EU:n ja Yhdysvaltojen väliset sopimukset eivät koske vain kyseenalaisia toimia terrorismin torjumiseksi; sopimukset ovat epäilyttävä perusta luovutukselle ja oikeudelliselle yhteistyölle rikosasioissa yleensä. Sopimusten mukaan Euroopan kansalaiset, joiden väitetään tehneen rikoksen, josta rangaistuksena on vähintään vuoden vankeus, voidaan luovuttaa Yhdysvaltoihin maahan, jossa on käytössä kuolemanrangaistus, kuten monet ovat huomauttaneet. Emme voi mitenkään kannattaa näiden kansainvälisten sopimusten taustalla olevaa ajattelutapaa, ja äänestän siksi mietintöä vastaan, mutta haluaisin pyytää teitä kannattamaan Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston esittämiä tarkistuksia Alavanos (GUE/NGL). (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa, että on todellakin raivostuttavaa, ettei neuvosto ole läsnä tämänkaltaisessa keskustelussa, etenkin kun otetaan huomioon, että Euroopan parlamentti varoitti neuvostoa ennakkoon edellisessä täysistunnossa. Olisi hyvä, jos komissio ja neuvosto kiinnittäisivät huomiota Euroopan parlamentin