MANNER-SUOMEN MAASEUDUN KEHITTÄMISOHJELMA ARVIOINTIRAPORTTI VUODELTA 2011

Transkriptio

1 MANNER-SUOMEN MAASEUDUN KEHITTÄMISOHJELMA ARVIOINTIRAPORTTI VUODELTA 2011 Reijo Keränen, Perttu Pyykkönen, Jouni Ponnikas, Irene Huuskonen, Liisa Kytölä, Kyösti Arovuori, Sirpa Korhonen, Valo Ruottinen Käsitelty ohjausryhmässä RAPORTTI

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto Ohjelman vaikuttavuus ja toimeenpano Rakenne- ja kilpailukykyvaikutukset Aloitustuet (tp 112,113) Investointituet (tp 121) Muut toimenpiteet Tulovaikutukset Luonnonhaittakorvaus (tp 211, 212) Maatalouden ympäristötuki (tp 214) Muut toimenpiteet Markkina- ja tuotantovaikutukset Luonnonhaittakorvaus (tp 211, 212) Maatalouden ympäristötuki (tp 214) Muut toimenpiteet Ympäristö- ja hyvinvointivaikutukset Maatalouden ympäristötuki (tp 214) Luonnonhaittakorvaus (tp 211, 212) Eläinten hyvinvointituki (tp 215) Muut toimenpiteet Väestö- ja yhdyskuntarakennevaikutukset Luonnonhaittakorvaus (tp 211, 212) Muut toimenpiteet Työllisyysvaikutukset Luonnonhaittakorvaus (tp 211, 212) Muut toimenpiteet Ohjelman toimeenpano ja tekninen toteutus Valtakunnalliset hankkeet osana Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa Tukikelpoisuuskriteereiden soveltaminen Tiedottaminen MYTVAS-tutkimus Erityisteema: Leader -toimintaryhmätyö Toimintaryhmätyön rooli ja merkitys ohjelmassa Tukien käyttö ja vaikuttavuus Toimenpiteet toimintalinjalla 1 (tp 111, 123, 124) Toimenpiteet toimintalinjalla 2 (tp 214, 216) Toimenpiteet toimintalinjalla Toimenpide 421: Alueiden ja valtioiden välinen yhteistyö Toimenpide 431: Paikallisen toimintaryhmän toiminnan takaaminen, pätevyyden hankkiminen ja toiminnan edistäminen Toimintaryhmätyö ja sosiaalinen pääoma Johtopäätökset ja suositukset Lähteet

3 1 Johdanto Suomen kolmas ohjelmakausi EU:n jäsenvaltiona käynnistyi vuonna 2007 ja päättyy vuonna Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma kokoaa yhteen ensimmäistä kertaa lähes kaikki maatiloja ja osin myös muuta maaseutua koskevat kehittämistoimenpiteet, joita aiempina kausina on toteutettu useiden erillisten ohjelmien puitteissa. Ohjelma tähtää Suomen maaseudun kehittämisstrategian mukaisesti elinvoimaisen ja toimivan maaseudun säilymiseen, ympäristön tilan parantamiseen ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön. Tämän pohjalta ohjelmalle on asetettu kolme painopistettä: 1) maa- ja metsätalouden harjoittaminen taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä sekä eettisesti hyväksyttävällä tavalla koko Suomessa, 2) yritysten kilpailukykyä, uutta yrittäjyyttä ja yrittäjien verkostoitumista suosiva ja kehittävä toiminta maaseudun elinkeinojen monipuolistamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi, 3) paikallisen omaehtoisen toiminnan vahvistaminen maaseudun elinvoiman ja elämänlaadun lisäämiseksi. Paikallisuus, yhteistyö ja tasa-arvo, osaaminen ja kestävä kehitys toimivat läpäisyperiaatteella kaikissa painopisteissä. Näiden rinnalla ohjelmassa on 24 eri toimenpidettä, jotka on koottu neljään toimintalinjaan. Toimintalinja 1 tähtää maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn parantamiseen, toimintalinja 2 ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen, toimintalinja 3 maaseutualueiden elämänlaatuun ja maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamiseen ja toimintalinja 4 maaseudun paikalliseen kehittämiseen Leader-toimintatavan ja toimintaryhmien kautta. Ohjelmaan käytetään julkisia varoja noin 6,8 mrd. euroa, minkä lisäksi toimenpiteisiin arvioidaan sitoutuvan yksityistä rahoitusta noin miljardi euroa. Laaja-alaisen, monivuotisen ohjelman arviointi on haasteellinen tehtävä. Arviointityö on jäsennetty seitsemään teemaan, joiden kautta ohjelman vaikuttavuutta ja toimeenpanoa seurataan systemaattisesti koko ohjelmakauden ajan ulkopuolisten arvioitsijoiden toimesta. Arviointiasetelman kuusi teemaa kuvaavat ohjelman vaikuttavuuden eri ulottuvuuksia: yritysten rakennetta ja kilpailukykyä, tuloja, markkinoita ja tuotantoa, ympäristöä, työllisyyttä sekä väestöä ja yhdyskuntarakennetta. Seitsemäntenä teemana tarkastellaan ohjelman toimeenpanoa ja teknistä toteutusta erityisesti vaikuttavuuden syntymisen näkökulmasta (kuva 1.). Ohjelma on nähtävä tarjouksena maaseudun toimijoille. Se sisältää laajan valikoiman vapaaehtoisia tukikeinoja ja kehittämisen välineitä. Tuen saamiseksi tulee sitoutua erilaisiin ehtoihin: investointeihin, kouluttautumiseen, kehittämistoimenpiteisiin, ympäristön tilan parantamiseen jne. Ohjelman vaikuttavuus syntyy näiden ehdollisten tulonsiirtojen kautta, kun maaseudun yrittäjät ja asukkaat toteuttavat toimenpiteitä, joita he 1) eivät toteuttaisi lainkaan ilman tukikeinoja, 2) toteuttaisivat ne myöhemmin ilman tukikeinoja tai 3) toimisivat eri tavalla ilman tukikeinoja. Vaikuttavuuskanavat ovat maaseudun liiketoiminta ja maaseutuasuminen maaseudun elinvoimaisuuden tukijalat. Ohjelman vaikuttavuus perustuu siis lopulta siihen, kuinka ja missä määrin ohjelma vaikuttaa ihmisten liiketoimintaa ja asumista koskeviin valintoihin. Arviointiteemat kokoavat näiden valintojen tulokset. Tämän ohjelmaprosessin hallinnan tulisi tapahtua politiikkatasolla jatkuvana säätötoimintana. 3

4 Arvioinnin johto ja koordinointi (FAR) Raportointi ja tutkimukset (FAR + PTT) Maa- ja metsätalouden kilpailukyky Ympäristö ja luonnonhaitat Maaseudun elinvoimaisuus Leader Yritysten rakenne- ja kilpailukykyvaikutukset (PTT) Tulovaikutukset (PTT) Markkina- ja tuotantovaikutukset (PTT) Ympäristövaikutukset (JY) Väestö- ja yhdyskuntarakennevaikutukset (AIKOPA) Työllisyysvaikutukset (FAR) Toimeenpano ja tekninen toteutus (FAR + AIKOPA) Kuva 1. Arviointiasetelma. Arvioinnin tilaajana on maa- ja metsätalousministeriö, joka on asettanut työlle ohjausryhmän. Arviointikonsortion 1 muodostavat Suomen Aluetutkimus FAR (koordinaattori), Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus, Kajaanin yliopistokeskuksen aikuis- ja täydennyskoulutuspalveluiden monitieteinen tutkimusryhmä AIKOPA (ent. Oulun yliopiston Lönnrotinstituutti) ja Pellervon taloustutkimus PTT. Ohjelmaa arvioidaan jatkuvan arvioinnin menetelmällä. Vuosiraporttien lisäksi tuotetaan väliarviointi- ja jälkiarviointiraportti. Vuosiraportit ovat samalla teemaraportteja: vuoden 2008 raportin teemana oli ohjelman toimeenpano ja ohjelmakauden vaihdos ja vuoden 2010 raportin teemana yritys- ja hanketuet 2. Vuodelta 2009 ei laadittu erillistä vuosiraporttia. 1 Arvioinnin tarjouksessa kuvattu konsortio on muuttunut. Konsortiosta poistuneen Fin-Auguuri Oy:n tehtävät on uudelleen jaettu PTT:n ja FAR:n vastuille. 2 Yritys- ja hanketuiksi on alettu nimittää tukijärjestelmiä, jotka kohdentuvat joko yritysten investointien tai kehittämisen edistämiseen toimenpiteissä 111, 123, 124, 311 ja 312 tai erilaisten kehittämishankkeiden rahoittamiseen toimenpiteissä 111, 124, 311, 312, 313, 321, 322, 323, 331, joskus myös 421 ja 431 (toimintaryhmät). Pelkästään maatiloille myönnettäviä investointi- ja aloittamistukia (toimenpiteet 112 ja 121) on taas tapana käsitellä rakennetukina. 4

5 Tämän raportin (Arviointiraportti vuodelta 2011) teemana on Leader-toimintaryhmätyö. Arviointi perustuu hyväksyttyyn ohjelmaversioon. Vuonna 2011 ohjelmaan hyväksyttiin kaksi ohjelmamuutosta, jotka koskevat kolmea eri toimenpidettä: toimenpide 214: lisätoimenpiteiden vaihto toimenpide 215: nurmirehuvaltainen ruokinta (säästövaatimusten takia ei toteuteta 2012 tai > poistetaan ohjelmasta) toimenpide 121: vuodesta 2012 alkaen sika- ja siipikarjatalouden investointitoimet esitetään rahoitettavaksi EU-osarahoitteisena Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta toimenpiteen 121 kautta Aineistot ja menetelmät Vuosiraporttia 2011 varten hankittiin aineistoa kyselyillä ja haastatteluilla sekä järjestämällä asiantuntijatyöpaja: Rakenne- ja kilpailukykyvaikutusten arviointia varten haastateltiin keskeisten maataloutta ja maaseudun elinkeinoja rahoittavien pankkien edustajat (4 haastattelua) MYTVAS-tutkimuksen arviointia varten haastateltiin MYTVAS-tutkijoita (6 haastattelua) ja maa- ja metsätalousministeriön MYTVAS-yhteistyöstä vastaavia viranhaltijoita Valtakunnallisten hankkeiden arviointia varten haastateltiin vuosina rahoitetut valtakunnalliset hankkeet (13/15 haastattelua) sekä hallinnon eli MMM:n ja ELY:jen edustajia (9 haastattelua) Leader-erityisteemaan liittyen tehtiin toimintaryhmien toiminnanjohtajille kaksi kyselyä liittyen sosiaaliseen pääomaan (26/55 vastaajaa) sekä elinkeinojen ja yritysten kehittämiseen (31/55 vastaajaa). Myös ELY-keskusten toimintaryhmien kanssa yhteistyötä tekeville työntekijöille kohdennettiin kysely, joka lähetettiin kaikkiin Manner-Suomen ELY-keskuksiin (15), joista suurin osa (87 %) osallistui kyselyyn. Kyselyyn vastasi 27/81 henkilöä. Leader-erityisteemaan liittyen haastateltiin toimintaryhmien työntekijät (6 haastattelua) ja toimintaryhmien hallitusten puheenjohtajat (7 haastattelua). Haastatteluja tehtiin myös kehittämisyhtiöiden (7 haastattelua) ja kuntien (9 haastattelua) edustajille. Leader-erityisteemaan liittyen järjestettiin toimintaryhmätyötä käsitellyt asiantuntijatyöpaja ( , Helsinki). Työpajaan osallistui 11 henkilöä, jotka edustivat seuraavia tahoja: Maaseutuverkostoyksikkö, ELY-keskus, YTR, toimintaryhmät, SYTY, maakunnalliset liitot, MMM sekä Mavi. Vuosiraporttia varten tilattiin ohjelman seuranta- ja indikaattoritietoja IACS-, Rahtu ja Hanke rekistereistä. Lisäksi hyödynnettiin valmiita aineistoja, kuten ohjelma-asiakirjaa ja erilaisia ohjelmaan liittyviä arviointeja ja muita julkaisuja (tarkemmin lähdeluettelossa) sekä tilastoaineistoja, kuten väestötilastoja ja maatalouden tulo- ja hintatilastoja. Numeerisia aineistoja on analysoitu tilastollisin perusmenetelmin ja sanallista aineistoa tekstianalyysin avulla mm. ryhmittelemällä ja tiivistämällä vastauksia. Raportin rakenne Luvussa 2 kuvataan ensin lyhyesti kunkin arviointiteeman osalta keskeiset ohjelmassa ja toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset, minkä jälkeen tarkastellaan ohjelman vaikuttavuutta toimenpiteittäin. Lisäksi arvioidaan omassa luvussaan MYTVAS-tutkimusta ja esitetään suosituksia seurantatutkimuksen kehittämiseksi. Luvussa 2 tarkastellaan myös ohjelman toimeenpanon edistymistä. Osana toimeenpanon arviointia tarkastellaan ohjelmaan sisältyviä valtakunnallisia hankkeita (yhteensä 15 hanketta) toimintatapana. Luvussa 3 syvennytään Leader - toimintaryhmätyöhön, jota lähestytään toimenpiteittäin (käyttö, vaikuttavuus) ja sosiaalisen pääoman näkökulmasta. Lopuksi esitetään johtopäätökset ja suositukset seuraaviin kokonaisuuksiin: Leader-toimintaryhmätyö, Mytvas (vaikuttavuuden seuranta) ja ohjelman valtakunnalliset hankkeet. 5

6 2 Ohjelman vaikuttavuus ja toimeenpano Seuraava lyhyt katsaus ohjelman vaikuttavuuteen ja toimeenpanoon vaikutusten syntymisen edistäjänä koskee erityisesti vuotta Huomiota on kiinnitetty yleiseen kehityskuvaan ja seurantajärjestelmistä saataviin vaikuttavuustietoihin (seuraava laaja vaikuttavuusanalyysi kyselyineen tehdään jälkiarvioinnissa). Kaikista toimenpiteistä on esitetty tarkemmat analyysit ja niihin perustuvat johtopäätökset ja suositukset väliarviointiraportissa (Kuhmonen ym. 2010). 2.1 Rakenne- ja kilpailukykyvaikutukset Jo lähtökohtaisesti merkittävä osa toimintalinjasta 1 rahoitetaan kokonaan kansallisin varoin joko ohjelmaan sisältyvänä kansallisena lisätukena tai ohjelman ulkopuolella. Tämä oli käytännön sanelema ratkaisu, koska rahoitusta ei olisi yksinomaan EU-rahoituksen turvin riittänyt kuin osaan koko tarpeesta. Toimintalinjan 1 rahoituksellisesti suurimmat toimenpidekokonaisuudet ovat nuorten viljelijöiden aloitustuki (tp 112) ja maatalouden investointituki (tp 121). Näitä kutsutaan myös rakennetuiksi. Rahoitus myönnetään pääasiassa investointiavustuksina. Maatalouden investointituki suunnattiin ohjelmakauden alussa pelkästään nautakarjatalouden investointeihin, mutta vuodesta 2010 alkaen myös kasvihuonetuotannon investoinnit ovat olleet EU-osarahoitteisen tuen piirissä. Ainoa rakennetukiin kohdistuva muutos vuonna 2011 oli, että kansallisena lisärahoituksena myönnettävä valtiontakaus voidaan myöntää lypsy- ja nautakarjatalouden investointien lisäksi myös muihin tukikohteisiin. Lisäksi loppuvuodesta 2011 tehtiin päätös, että vuodesta 2012 alkaen myös sika- ja siipikarjatalouden investoinnit tulevat EU-osarahoitteisiksi. Nämä muutokset ovat hyvin perusteltuja ottaen huomioon se, kuinka paljon rahaa on ohjelmakaudella käytössä ja kuinka paljon siitä (51 % aloitustukien ja 68 % investointitukien kehyksestä vuoden 2011 loppuun mennessä) on tähän mennessä sidottu. Tukiehtoihin ei sinänsä ole tehty muutoksia ja tuen saamisen edellytykset ovat eri EUosarahoitteisissa kohteissa hyvin samantyyppiset. Avustustasoissa on hakijan ikään, alueeseen ja tuotantosuuntaan liittyviä eroja, jotka ovat perusteltuja mm. kansallisten tulotukiin liittyvien syiden takia. Aloitustukien osalta on jatkuva haku, mutta maatalouden muiden investointitukien osalta vuonna 2011 varten järjestettiin neljä hakukierrosta. Tukipäätöksen saaminen kestää 2-3 kuukautta, mitä on pidettävä varsin kohtuullisena käsittelyaikana. Tällä hetkellä, kun rahoitusresurssit näyttävät hyvin riittävän kaikkien edellytykset täyttävien investointien rahoittamiseen ilman etusijajärjestykseen laittamista, on syytä pohtia, tarvitaanko erillisiä hakuaikoja vai voitaisiinko myös investointitukien osalta siirtyä jatkuvaan hakuun aloitustukien ja yritys- ja hanketukien tapaan. Rakenne- ja kilpailukykyvaikutuksia on myös yritys- ja hanketuilla. Nämä kohdentuvat joko yritysten investointien tai kehittämisen edistämiseen tai erilaisten kehittämishankkeiden rahoittamiseen. Vuonna 2011 ei tehty muutoksia ohjelmaan näiden tukien osalta Aloitustuet (tp 112,113) Tilanpidon aloittamiseen myönnetään kahdentasoista tukea. Korkeampaa tukea (avustus ja korkotukea enintään ja lisäkorkotukea enintään ) on voinut saada, jos maatalouden yrittäjätulo ylittää Matalampaa tukea (avustus ja korkotukea enintään ) myönnettäessä on voitu maatalouden yrittäjätulon lisäksi ottaa huomioon myös muut yrittäjätulot, jotka hakija saa tilalla tai tilan maatalouden tuotantovälineillä harjoitetusta muusta yritystoiminnasta sekä metsätaloudesta. Tällöin 6

7 maataloudesta, muusta yritystoiminnasta ja metsätaloudesta saatavan vuotuisen yrittäjätulon on oltava vähintään euroa, josta vuotuisen maatalouden yrittäjätulon on oltava vähintään euroa. Taulukossa 1 on esitetty aloitustukien määrä vuosina Taulukko 1. Myönnettyjen aloitustukien lukumäärä vuosina Korkeampi tuki josta A/B Matalampi tuki Porotalous Yhteensä Vuonna 2011 myönnettyjen aloitustukien määrä pysyi suunnilleen aikaisempien vuosien tasolla. Myöskään aloitustukien alueellisessa jakaumassa ei tapahtunut suuria muutoksia. Rahoittajien kanssa käydyissä keskusteluissa nousi esiin myös erityisesti matalamman tuen vaatimusten monimutkaisuus ja byrokraattisuus suhteessa tuen saajan rahalliseen hyötyyn. Nykyisen suhteellisen alhaisen korkotason ansiosta korkotuen merkitys on pienentynyt eikä suhteellisen pienen avustuksen takia välttämättä viitsitä edes hakea tukea, vaan toteutetaan sukupolvenvaihdos ilman valtion tukea. Jatkossa ja etenkin seuraavaa ohjelmakautta ajatellen onkin syytä miettiä, onko tällainen porrastus enää tarpeen tai pitäisikö tukiehtoja muuttaa siten, että myös matalamman tuen piiriin pääsisi helpommin ja myös sitä, onko matalampaan tukeen ylipäätään enää tarvetta Investointituet (tp 121) Lypsykarjatalouteen, naudanlihantuotantoon ja kasvihuonetuotantoon tehdyt myönteiset investointipäätökset EU-osarahoitteisten tukien osalta vuosina on listattu taulukkoon 2. Taulukko 2. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mukaiset investointitukipäätökset vuosina Lypsykarjatalous C-alueen osuus Lihakarjatalous C-alueen osuus Kasvihuoneet C-alueen osuus Investointien kappalemääräinen lukumäärä on vähentynyt kaikissa kohteissa. Pääsyy tähän on heikentynyt kannattavuus. Sinänsä taso on kuitenkin vielä varsin kohtuullinen, jos ajatellaan tulevaisuuden tuotantoa. Yhteenlaskettu kustannusarvio on esimerkiksi lypsykarjatalouden tuetuissa kohteissa ollut sekä vuonna 2011 että vuonna 2010 noin 90 milj.. Pyykkönen ym. (2010) arvioivat vuotuiseksi tarpeeksi noin 120 milj., mutta kun otetaan huomioon, että osa investoinneista toteutetaan ilman tukea, ei tilanne ole huolestuttava. Kotieläintalouden investointien keskimääräinen koko on myös edelleen kasvanut, joskin selvästi hidastuen. Valtaosa eli noin kaksi kolmasosaa esimerkiksi lypsykarjatalouden investoinneista kohdistuu yli 50 lehmän karjoihin. Tuki kohdentuu siten selvästi rakennekehityksen ja kilpailukyvyn parantamisen näkökulmasta oikeaan paikkaan. 7

8 Samoin naudanlihantuotannon investoinnit kohdistuvat selvästi keskimääräistä suurempiin yksiköihin ja siten tuki edesauttaa kilpailukyvyn parantumista. Kasvihuoneinvestointeja on tuettu EU-osarahoitteisena nyt kaksi vuotta ja investointien keskimääräinen koko näyttää selvästi pienentyneen. Kyse voi kuitenkin olla tilastoharhasta, sillä tuettujen investointien määrä on suhteellisen vähäinen. Joukossa on silti edelleen varsin suuria investointeja. Maatalouden investointitukijärjestelmä on vakiintunut ja erittäin hyvin toimiva instrumentti eikä siihen kohdistu suuria muutospaineita. Rahoittajien edustajat olivat tästä varsin yksimielisiä. Aikaisemmin tehtyjen viljelijäkyselyiden perusteella tuen merkitys investointien toteuttamiselle on keskeinen. Tulevaa ohjelmakautta suunniteltaessa pitää kuitenkin miettiä, voidaanko investointien tukitasoja laskea ilman, että se vähentäisi investointeja. Kun kansalliset rahoitusmahdollisuudet (ilman budjettisiirtoja Makeran pääoma loppuu muutaman vuoden sisään) todennäköisesti heikentyvät, kasvaa EU-osarahoitteisten tukien merkitys. Silloin tukien oikea kohdentaminen on entistä tärkeämpää Muut toimenpiteet Taulukko 3. Yritys- ja hanketuet toimintalinjoittain ja toimenpiteittäin. Yritys- ja hanketuet olivat vuoden 2010 vuosiraportissa erityistarkastelussa, jolloin tarkasteltiin tietoja vuoden 2011 kesään mennessä. Sen takia tässä vuosiraportissa nämä käsitellään vain lyhyesti. Yritystukien keskeisin elementti on toimintalinjalla 3 myönnettävät tuet. Myös Leader-toimintaryhmät voivat myöntää yritystukia (lähinnä toimenpiteet 311 ja 312) hanketukien ohella. Oheiseen taulukkoon 3 on koottu vuoden 2011 loppuun mennessä rahoituspäätöksen saaneet yritys- ja hanketuet eriteltynä toimenpiteittäin ja toimintalinjoittain. EU-tuki yritystuki hanketuki sidottu Toimenp. lkm Ammatillinen koulutus ja tiedotus ,3 % 1,1 % 95,0 % 1,5 % Maa- ja metsätaloustuotteiden arvon ,8 % 2,2 % lisääminen Yhteistyö maatalouden ja ,7 % 1,3 % elintarvikealan sekä metsätalouden uusien tuotteiden, menetelmien ja tekniikoiden kehittämiseksi Taloudellisen toiminnan ,3 % 3,7 % 8,8 % 1,1 % laajentaminen maatalouden ulkopuolelle Yritysten perustaminen ja ,5 % 14,9 % 12,0 % 1,7 % kehittäminen Matkailuelinkeinojen edistäminen ,3 % 26,7 % Maaseudun elinkeinoelämän ja ,3 % 37,7 % maaseutuväestön peruspalvelut Kylien kunnostus ja kehittäminen ,7 % 68,3 % Maaseutuperinnön säilyttäminen ja ,2 % 52,8 % edistäminen Koulutus ja tiedotus ,1 % 14,9 % Yhteensä ,2 % 25,3 % 4,8 % 19,0 % 27,1 % 18,5 % Hanketukiin ohjelmakehyksessä varatut rahat on ohjelmakauden tässä vaiheessa sidottu lähes kokonaan (osin jopa ylitetty) lukuun ottamatta laajakaistojen rakentamiseen varattua osuutta. Myös mikroyritysten perustamiseen ja kehittämiseen osoitetusta osuudesta noin 80 % on sidottu. Sen sijaan maatilakytkentäiseen yritystoimintaan (tp 123 ja 311) osoitettuja resursseja on runsaasti käyttämättä, sillä niistä vain noin 30 % on sidottu. Edellytykset sille, että ohjelmakauden loppuun 8

9 mennessä kaikki käytettävissä olevat resurssit saadaan hyödynnettyä, ovat kuitenkin hyvät. Ohjelman sisäistä resurssien jakoa on syytä kuitenkin seurata. Rakenne- ja kilpailukykyvaikutukset tulevat tuotannon ja tuottavuuden kasvun myötä. Indikaattoritiedot antavat kuitenkin vain rajallisesti tähän mahdollisuuksia. 3 Seurantatiedoissa on käytettävissä tieto liikevaihdosta ja taloudellisesta tuloksesta osasta hankkeita. Liikevaihtotieto on käytettävissä noin yrityshankkeesta eli noin 26 prosentista hankkeita. Taloudellinen tulos on puolestaan käytettävissä runsaasta hankkeesta eli noin 30 prosentista yrityshankkeita. Keskimäärin liikevaihtotavoitteesta on toteutunut noin 80 % ja tulostavoitteesta runsas 60 %. Liikevaihtotavoitteensa alapuolelle on jäänyt noin kaksi kolmasosaa hankkeista ja tulostavoitteensa alle samoin noin kaksi kolmasosaa. Osittain tämä voi liittyä siihen, että yrityksillä on vielä kasvuvaihe päällä eikä tuotanto ole vielä täydessä laajuudessaan. Kasvavilla yrityksillä tuloskehitys voi myös muista syistä johtuen olla odotettua heikompaa. 4 Rahoituslaitosten edustajien kannanotoissa korostui myös tarve jonkinlaisen riskirahoitusinstrumentin luomiseen. Toisaalta tuen avustuselementti toimii tällaisena niin maatalouden rakennetuissa kuin yritystuissakin. Erityisesti tulevaa ohjelmakautta ajatellen on kuitenkin syytä ottaa harkintaan erityinen riskirahoitustoimenpide tai ainakin miettiä toimeenpano niin, että myös tämä tarve otettaisiin huomioon. Tämä palvelisi todennäköisesti myös innovaatioiden syntymistä maaseudulle. 2.2 Tulovaikutukset Ohjelman määrällisesti suurimmat tulonsiirrot tehdään luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen kautta. Näistä tulonsiirroista syntyvät myös kokonaisuuden kannalta suurimmat tulovaikutukset. Ohjelman tulovaikutuksissa ei ollut ohjelmasta aiheutuneita muutoksia vuosien 2010 ja 2011 välillä. Koko maaseudun toimintaympäristö sen sijaan on ollut voimakkaassa muutoksessa koko ohjelmakauden ajan. Maaseudulla laajasti vaikuttava tekijä on energian hinta ja siinä tapahtuvat muutokset. Energian hinnat ovat nousseet voimakkaasti sekä maailmalta tulevan kehityksen että kotimaisten politiikkamuutosten seurauksena. Vuonna 2011 voimaan tulleilla ohjelmamuutoksilla ei ole ollut tulovaikutuksia. Vuoden 2011 alusta energiaverotus kiristyi Suomessa selvästi. Samaan aikaan myös öljyn ja muun energian hintojen nousu jatkui. Tästä seurasi, että liikenteen ja logistiikan kustannukset nousivat voimakkaasti. Vaikutukset olivat suhteellisesti kovimmat syrjäisemmällä maaseudulla, jossa etäisyydet ovat pitkiä eikä julkista liikennettä käytännössä ole. Energian hinnoista aiheutuvat kustannusvaikutukset kohdistuvat kaikkiin maaseudun toimijoihin. 3 Indikaattoritieto kerätään yrityshankkeista kahteen otteeseen: ensimmäisen kerran viimeisen maksatuksen yhteydessä ja toisen kerran kahden vuoden kuluttua viimeisestä maksatuksesta. Näin ollen on ymmärrettävää, että seurantatietoja on käytettävissä vain pienestä osasta hankkeita ohjelmakauden tässä vaiheessa. Ohjelman arvioinnin kannalta tämä on kuitenkin ongelma, koska vertailutietoa ja informaatiota yksittäisistä hankkeista toimenpiteittäin on muutoin vaikea saada. Sen takia pitäisi kartoittaa mahdollisuudet, voitaisiinko olemassa olevia rekisteritietoja (esimerkiksi verottaja, tilinpäätöstietokannat, eläkejärjestelmä) yhdistää esimerkiksi LYtunnusten avulla seurantainformaatioksi. Näin saataisiin vähennettyä myös edunsaajille aiheutuvaa byrokratiaa sekä mahdollisesti vähennettyä seurantatietojen epäluotettavuutta (siltä osin kuin se johtuu siitä, että esim. tallentaja on ymmärtänyt tallentamansa asian väärin). 4 Näihin tuloksiin on syytä suhtautua kuitenkin suurin varauksin. Osassa hankkeista tulostavoite oli nimittäin huomattavasti suurempi kuin liikevaihtotavoite ja muutoinkin indikaattoritiedoissa oli selviä puutteita. Tämä korostaa edelleen tarvetta kehittää ohjelman seurantaa, koska vain sitä kautta päästään aidosti arvioimaan ohjelman vaikuttavuutta. 9

10 Kuva 2. Tuottajahintojen suhde tuotantopanoshintoihin tuotantosuunnittain, vuodet Energian hintojen lisäksi myös maataloustuotteiden hinnat pysyttelivät korkealla tasolla. Vuonna 2010 uudelleen alkanut tuottajahintojen nousu kuitenkin pysähtyi ja kääntyi lopulta laskuun vuoden 2011 loppupuolella. Tuotanto kasvoi sekä Suomessa että maailmalla. Kokonaistuotannon kasvu vähensi markkinoiden epävarmuutta ja käänsi viljan hinnat laskuun. Samaan aikaan maatalouden tuotantopanosten hintojen nousu jatkui. Viljan tuotannossa näkyi etenkin lannoitehintojen voimakas nousu. Energian hinnan nousun ja kasvaneen kysynnän seurauksena myös maatalouden tuotantopanosten hinnat nousivat vuoden 2011 aikana voimakkaasti. Maatalouden tulovaikutusten kannalta merkittävää on se, että panoshintojen nousu jatkui koko vuoden Luonnonhaittakorvaus (tp 211, 212) Luonnonhaittakorvauksessa suhteellinen merkitys maatalouden tulonmuodostuksessa kasvoi vuonna Maatalouden kokonaistuotot kasvoivat kaikissa tuotantosuunnissa vuoteen 2010 verrattuna. Kokonaiskustannukset nousivat kuitenkin tuottoja enemmän, joten viljelijöiden käytettävissä olevat tulot laskivat käyttökatteiden pienentymisen seurauksena (MTT Taloustohtori 2012). Tuotantosuunnittain suurimmat muutokset tapahtuivat viljantuotannossa, jossa sekä tuottajahintojen että tuotantopanoshintojen muutokset olivat muita suurempia. Tuottajahintojen nousu oli keskimäärin tuotantopanoshintojen nousua nopeampaa. Myös muissa tuotantosuunnissa tuottajahinnat nousivat keskimäärin tuotantopanoshintoja nopeammin. Viljan hinnan nousu näkyi kustannusten nousuna kotieläintuotannossa. Samaan aikaan energian ja lannoitehintojen nousut kasvattivat kustannuksia kaikissa tuotantosuunnissa 10

11 (kuva 2.). Näiden markkinamuutosten seurauksena luonnonhaittakorvauksen merkitys maatalouden tulonmuodostuksessa oli vuonna 2011 suurempi vuoteen 2010 verrattuna Maatalouden ympäristötuki (tp 214) Markkinamuutosten seurauksena myös ympäristötuen merkitys maatalouden tulonmuodostuksessa kasvoi vuoteen 2010 verrattuna. Merkitys oli kuitenkin luonnonhaittakorvausta pienempi, koska ympäristötuki on ensisijassa korvausta eri toimenpiteiden toteuttamisesta aiheutuvista kustannuksista Muut toimenpiteet Kaikilla ohjelman toimenpiteillä on tulovaikutuksia. Nämä vaikutukset kuitenkin vaihtelevat eri toimijoiden välillä. Vuoteen 2010 verrattuna ohjelman tulovaikutukset muiden toimenpiteiden kuin luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen osalta ovat oletusarvoisesti suuremmat vuonna Tämä johtuu siitä, että yleinen talouden epävarmuus oli selvästi suurempaa vuonna 2011 vuoteen 2010 verrattuna. 2.3 Markkina- ja tuotantovaikutukset Ohjelman markkinavaikutukset heijastuvat ohjelman tavoitteiden toteutumisen kautta. Luomutuotannon voimakas kasvu saattaisi vaikuttaa eri tuotteiden ja tuotantosuuntien väliseen asemaan, jos kuluttajien kiinnostus tuotteiden ostamiseen lähtisi voimakkaaseen kasvuun. Markkinoiden heilahtelut ovat jo kasvattaneet luomutuotannon suosiota ohjelmakauden aikana. Näin ollen ohjelmalla voidaan katsoa olevan maltillisia markkinavaikutuksia. Tuen markkinavaikutuksia voidaan tarkastella tuotannollisten, rakenteellisten sekä laajempien aluevaikutusten kautta. Tuella on tuotannollista vaikutusta, jos eri tuotantosuuntien, eri alueiden tai viljelykasvien tukitasoissa on eroja, joiden seurauksena syntyy kannustin käynnistää tai laajentaa tuotantoa tai siirtää sitä alueelta toiselle, tuotantokasvilta toiselle tai tuotantosuunnasta toiseen. Markkinoihin liittyvät rakenteelliset vaikutukset voivat olla rakennekehitystä hidastavia tai nopeuttavia. Ohjelman tuet ovat lähtökohtaisesti tuotannosta irrotettuja tulotukia, vastikkeellista korvausta tai rakenteellisia investointitukia. Tuotannosta irrotettu tuki ei ohjaa tuotantoa, joten sen aiheuttamat tuotantovaikutukset ovat ainoastaan minimaalisia. Tuki saattaa ylläpitää sellaista tuotantoa, joka ilman tukea loppuisi tai siirtyisi tehokkaampien tuottajien haltuun. Investointitukiin liittyvät tuotantovaikutukset ovat yleensä seurausta tuottavuuden kasvusta. Ohjelmaan sisältyvillä tuilla ei ole vuoden 2011 aikana ollut merkittäviä markkinavaikutuksia, eivätkä vaikutukset eroa ohjelmakauden aikaisemmista vuosista. Koska ohjelman sisältöön ei ole tullut merkittäviä muutoksia eri alueiden välillä, ei ohjelman toimenpiteillä ole ollut vaikutusta eri alueiden tai tuotantolinjojen suhteelliseen asemaan. Toimintaympäristön suurimmat markkinamuutokset vuonna 2011 nähtiin kuluttajakysynnässä. Sianlihan kulutuksen kasvu nousi voimakkaasti vuoden aikana. Maitotuotteista voin kulutus kasvoi huomattavasti ja myös maitotuotteiden hinnat nousivat. Luomutuotannon kasvu ja luomutuotteisiin kohdistunut mielenkiinto lisääntyivät vuoden 2011 aikana. Markkinoiden muutoksesta ei kuitenkaan seurannut merkittäviä tuotantomuutoksia vuoden 2011 aikana. Vuoden 2011 aikana voimaan tulleilla ohjelmamuutoksilla ei ole markkina- tai tuotantovaikutuksia. 11

12 2.3.1 Luonnonhaittakorvaus (tp 211, 212) Luonnonhaittakorvauksen piirissä oleva peltoala ei ole muuttunut merkittävästi vuonna Tukitasoissa tai alueiden välisissä tukieroissa ei ole tapahtunut muutoksia vuoden 2011 aikana Maatalouden ympäristötuki (tp 214) Selkein yksittäinen markkinavaikutus on luonnonmukaiseen tuotantoon liittyvät erityistukisopimukset, joiden kautta luomuviljelyä Suomessa edistetään. Luonnonmukainen viljely on ohjelman ansiosta Suomessa selvästi yleisempää verrattuna tilanteeseen, jossa luomutuotantoa ei erityisympäristötukisopimusten kautta edistettäisi. Luomutilojen lukumäärä kasvoi 92 tilalla vuoteen 2010 verrattuna. Luomu- ja siirtymävaiheessa oleva ala kasvoi 7 % vuoteen 2010 verrattuna (Evira 2011). 5 Luomutuotannon kasvu ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että ohjelman markkinavaikutukset olisivat vuonna 2011 olleet merkittävästi edellistä vuotta suuremmat. Markkinavaikutukset rakentuvat ennen kaikkea koko elintarvikeketjun rakenteen muutoksen kautta Muut toimenpiteet Muilla ohjelman toimenpiteillä ei ollut merkittäviä markkinavaikutuksia vuonna Maatalouden rakennetuet ja yritystuet vaikuttavat tukea saaneiden yritysten markkinaasemaan, mutta erityisesti maatalouden osalta kyse on koko maatalouden tasolla korvausinvestoinneista, joten tuen vaikutukset markkinoihin jäävät varsin pieniksi. Yritystukien osalta tilanne on samansuuntainen, joskin korvausinvestointien osuus on pienempi. Niiltä osin kuin on kyse elinkeinon tasolla (esimerkiksi matkailu) kapasiteetin laajentamisesta, tapahtuu se kuitenkin kysyntälähtöisesti (liiketoimintasuunnitelman mukaan), joten haitallisia markkinavaikutuksia ei niilläkään ole. Markkinakysynnän varmistaminen on kuitenkin rahoituspäätöstä tehtäessä erittäin tärkeä asia. 2.4 Ympäristö- ja hyvinvointivaikutukset Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman tavoitteena toimintalinjalla 2 on ylläpitää avoin maatalousmaisema, vähentää maatalouden ympäristökuormitusta sekä säilyttää maaja metsätalousympäristöjen luonnon monimuotoisuutta. Toimintalinjan 2 puitteissa viljelijöille maksetaan luonnonhaittakorvauksia, ympäristötukea, eläinten hyvinvointitukea sekä ei-tuotannollisten investointien tukea. Vuonna 2011 hyväksyttiin vesienhoidon toteutusohjelma vuosille Vesienhoidon toteutusohjelman mukaan vesien hyvän tilan saavuttaminen ja turvaaminen edellyttää maatalouden osalta erityisesti ravinne-, kiintoaine- ja maaperän happamuudesta aiheutuvan kuormituksen vähentämistä. Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen ohjelmassa valtioneuvosto on asettanut tavoitteeksi alentaa vuoteen 2015 mennessä maatalouden ravinnekuormitusta noin kolmanneksella 2000-luvun alkupuolen tasosta. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii maatalouden ympäristötuen toimenpiteiden tehostamista ja nykyistä vahvempaa kohdistamista vesiensuojelullisin perustein riskiherkimmille alueille, joita on erityisesti Varsinais-Suomessa, Satakunnassa sekä eräiden Pohjanmaan jokien jokilaaksoissa. 5 Kaikki Eviran rekisterissä olevat tilat eivät ole hakeneet luomutuotannolle myönnettyä ympäristötukea. Ero on kuitenkin marginaalinen. 12

13 Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategialuonnos työstettiin vuoden 2011 aikana, ja luonnos tuli lausuntokierrokselle vuoden 2012 alussa. Strategialuonnoksessa korostetaan maatalouden ympäristötuen entistä tarkempaa alueellista ja paikallista kohdentamista sekä ympäristötuen ehtojen muuttamista nykyistä kannustavammiksi perinnebiotooppien suojelemiseksi. Perinnebiotooppien suojeleminen ja säilyttäminen edellyttää tulevaisuudessa todennäköisesti myös muita rahoitus- ja hoitomuotoja maatalouden ympäristötuen lisäksi Maatalouden ympäristötuki (tp 214) Vuonna 2011 ohjelmaan tehtiin ympäristötuen toimenpiteiden osalta muutoksia siten, että 5- vuotista sitoumuskautta jatkanut viljelijä saattaa vaihtaa tietyt lisätoimenpiteet tai luopua niistä ilman tuen takaisinperintää paitsi silloin, kun kyseessä on A- ja B-tukialueella ainut pakollinen lisätoimenpide. Luopumisen sallimisen ajatellaan varmistavan ympäristövaikutusten syntymisen sitä kautta, että lisätoimenpiteistä luopuvat viljelijät eivät kuitenkaan luovu koko sitoumuksesta. Jälkiarviointiraportissa voidaan sitoumusten määrän kehityksen perusteella ottaa kantaa muutoksen vaikutukseen viljelijöiden päätöksiin sopimusten jatkamisesta. Ympäristötuen sopimusala vuonna 2011 oli ha. Vuonna 2011 ympäristötukea maksettiin yhteensä , mikä ylitti ympäristötuelle asetetun tavoitetason Erityisympäristötukien sopimusala vuonna 2011 oli ha. Erityisympäristötukia maksettiin yhteensä , mikä ylitti erityisympäristötukien maksatuksille ohjelmassa asetetun tavoitetason Tavoitetaso ylitettiin ensimmäistä kertaa vuonna Ympäristötukien ja erityisympäristötukien maksatusten kehitys ohjelmakaudella suhteessa niille määriteltyyn tavoitetasoon on esitetty kuvassa 3. Maksatuksiin on ympäristötuen osalta huomioitu sekä ympäristötuen perusosa että lisätoimenpiteet. Ympäristötukea ja erityisympäristötukia saaneiden tilojen määrän kehitys ohjelmakaudella suhteessa tälle asetettuun tavoitetasoon on esitetty kuvassa 4. Ympäristötukea on maksettu reilusti yli tavoitetason, mutta tilakohtaisesti tarkasteltuna tavoite ei ole toteutunut, ja ympäristötukea saaneiden tilojen määrä on vähentynyt tasaisesti koko ohjelmakauden ajan. Kehitystrendiä selittää tilakokojen suureneminen. Erityisympäristötukia saaneiden tilojen määrä on kasvanut tarkasteluajanjaksolla, mutta jäänyt alle tavoitetason. Erityisympäristötuista jatkuvasti tavoitetasosta jälkeenjääneitä toimenpiteitä ovat suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito, monivaikutteisen kosteikon hoito, perinnebiotooppien hoito, maiseman kehittäminen ja hoito, alkuperäiskasvien viljely, ravinnekuormituksen tehostettu vähentäminen ja turvepeltojen pitkäaikainen nurmiviljely. Tavoitteet ylittyivät maksatusten osalta lietelannan sijoittaminen peltoon -toimenpiteessä (vuodesta 2009 lähtien), alkuperäisrotujen kasvattamisessa, valumavesien käsittelymenetelmät - toimenpiteissä ja pohjavesialueiden peltoviljelyssä (vuotta 2007 lukuun ottamatta). TEHOhankkeessa on tunnistettu erityistukien käyttöön ja erityisesti kosteikkojen perustamiseen liittyviä ongelmia, joista merkittävimmät koskevat tiukkoja tukiehtoja. Myös byrokraattisuus ja tukimuotojen päällekkäisyys vaikuttavat siihen, että tietyt tehokkaat erityistukimuodot jäävät ottamatta käyttöön (Lundström ym. 2011). 13

14 Ei-tuotannollisille investoinneille (monivaikutteisen kosteikon perustaminen ja arvokkaiden perinnebiotooppien perustaminen) on asetettu ohjelmakaudeksi tavoitetasoksi 2200 tukea saanutta maatilaa tai maankäyttäjää ja kokonaistukimäärätavoitteeksi 14,6 milj.. Vuoden 2011 loppuun mennessä ei-tuotannollisille investoinneille oli maksettu tukea n. 3 milj., mikä on n. 21 % tavoitteesta. Tukea on maksettu vuosina toimijalle, mikä on 7 % tavoitteesta. Ei-tuotannollisten investointien tuesta 75 % on maksettu viljelijöille ja 25 % rekisteröidyille yhdistyksille. Tukikohteittain vastaavat luvut ovat 89 % viljelijät ja 11 % rekisteröidyt yhdistykset Ympäristötuki yhteensä Ympäristötuki yhteensä; tavoite Erityistuet yhteensä Erityistuet yhteensä; tavoite Kuva 3. Ympäristötuen ja erityisympäristötukien maksatukset vuosina suhteessa niille asetettuihin tavoitetasoihin Ympäristötuki yhteensä Ympäristötuki yhteensä; tavoite Erityistuet yhteensä Erityistuet yhteensä; tavoite Kuva 4. Ympäristötukea ja erityisympäristötukia saaneiden tilojen määrät vuosina suhteessa niille asetettuihin tavoitetasoihin. Väliarvioinnin suositusten mukaisesti maatalouden ympäristötukea tulee kehittää nykyistä selvemmin kaksiportaisen järjestelmän suuntaan, jossa kattavalla ympäristönhoidon peruskorvauksella varmistetaan maatalouden ympäristönsuojelun alueellinen kattavuus, ja ympäristönhoidon erityiskorvauksilla vastataan paikallisiin ympäristönhoitotarpeisiin. Väliarvioinnin tulosten mukaan nykyisen ympäristötuen pakolliset toimenpiteet, lisätoimenpiteet, erityistoimenpiteet ja ei-tuotannolliset investoinnit eivät profiloidu tarpeeksi voimakkaasti. Toisaalta erityistoimenpiteitä tulisi kehittää houkuttelevimmiksi ottaen huomioon sen, että niiden joukossa ovat tehokkaimmat ympäristön tilaan vaikuttavat toimenpiteet. 14

15 2.4.2 Luonnonhaittakorvaus (tp 211, 212) Luonnonhaittakorvauksen sopimusala vuonna 2011 oli ha. Luonnonhaittakorvauksen piirissä oli vuonna tilaa, mikä on vähemmän kuin edellisinä ohjelmakauden vuosina (n tilaa). Luonnonhaittakorvausta maksettiin kuitenkin vuonna 2011 enemmän kuin ohjelmakauden edellisinä vuosina. Kokonaisuudessa tukijärjestelmässä ja sen vaikuttavuudessa ei tapahtunut olennaisia muutoksia aiempiin vuosiin verrattuna Eläinten hyvinvointituki (tp 215) Vuodesta 2008 lähtien käytössä olleen eläinten hyvinvointituen ehdot ja käyttö säilyivät vuonna 2011 edellisvuoden kaltaisina. Tukea sai 4931 nautakarja- ja sikatilaa, joka vastaa noin neljännestä ko. tuotantosuuntien kaikista tiloista. Hyvinvointituelle asetettu tavoite on tukeen sitoutunutta tilaa, joka ei vielä vuoteen 2011 mennessä ollut toteutunut. Vuodesta 2012 eteenpäin yrittäjät voivat valita haluamansa määrän lisäehtoja tuotantosuuntakohtaisten perusehtojen lisäksi. Uudistetut lisäehdot ohjaavat entistä tehokkaammin lajinomaisen käyttäytymisen mahdollistamiseen ja riittävän elintilan turvaamiseen. Uudet tukiehdot ovat ensi kertaa tarjolla sitoumuskaudeksi ja viljelijöillä on mahdollisuus vaihtaa vanha sitoumuksensa uuteen keväällä Tuen uudistettujen ehtojen vaikutuksia on mahdollista arvioida vasta muutaman vuoden käyttökokemusten jälkeen eli käytännössä ohjelman jälkiarvioinnissa vuonna Muut toimenpiteet Aiemmissa vuosiraporteissa sekä väliarvioinnissa maatalouden rakenne-, yritys- ja hanketuilla on raportoitu olevan myönteisiä ympäristövaikutuksia (Kuhmonen ym. 2010, Kuhmonen ym. 2011). Esim. toimintalinjalla 1 ammatillista koulutusta ja tiedotusta koskevassa toimenpiteessä 1163 henkilöä on osallistunut maisemanhoitoa ja -parannusta sekä ympäristönsuojelua edistäviin koulutuksiin (n. 6 % kaikista koulutukseen osallistuneista). 2.5 Väestö- ja yhdyskuntarakennevaikutukset Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman vaikutukset väestö- ja yhdyskuntarakenteisiin ovat ymmärrettävästi varsin rajalliset, koska alueiden rakenteet muovautuvat hitaasta vuosikymmenien kuluessa. Väestö- ja yhdyskuntarakenteen kehityskuvassa tai ohjelman vaikutuksissa ei ole vuonna 2011 tapahtunut merkittäviä muutoksia. Väestötilanteessa ohjelman kohteina olevilla Manner-Suomen maaseutualueilla on edelleen haasteena vanhusväestön kaupunkeja suhteellisesti suuremmat osuudet ja sitä kautta vaikea väestöllinen huoltosuhde. Mitä enemmän on lapsia ja/tai eläkeikäisiä verrattuna työikäiseen väestöön, sitä korkeampi, haasteellisempi ja pitemmän päälle kestämättömämpi väestöllinen huoltosuhde on. Koko maan väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2009 lopussa 50,6. Pienin huoltosuhde oli kaupungeissa 46,4 ja suurin harvaan asutulla maaseudulla 62,8, kaupunkien läheisellä maaseudulla se oli 55,1 sekä ydinmaaseudulla 60. Koko maan huoltosuhteen ennakoidaan nousevan nopeasti lähitulevaisuudessa. Kaupunkien läheinen maaseutu on hyvässä asemassa siinä mielessä, että vaikka siellä ikääntyneiden määrä kasvaa, siellä on samanaikaisesti työikäistä väestöä. Harvaan asutun maaseudun ennakoitu tulevaisuus sen sijaan edellyttää erityisiä toimenpiteitä (Ponnikas ym. 2011). 15

16 Väestöllinen tilanne maaseutualueilla on samansuuntainen kuin aluerakenteen kehitys. Elinkeinorakenteen muutokset ovat heijastuneet muuttoliikkeeseen ja sitä kautta pysyvän asutuksen sijoittumiseen luvun loppupuolelta alkaen väestönkasvu on keskittynyt entistä enemmän vain suurimmille kaupunkiseuduille, jolloin valtaosa kunnista on jäänyt muuttotappioalueiksi. Aluerakenteen ääripäät ovat korostuneet, kun väestön väheneminen on kiihtynyt monissa harvaan asutun maaseudun kunnissa (Ponnikas ym. 2011). Koko maan tasolla tarkasteltuna väestön määrä väheni vuonna 2010 harvaan asutulla maaseudulla ja ydinmaaseudulla. Sen sijaan kaupunkien läheisellä maaseudulla ja kaupungeissa väestön määrä kasvoi (taulukko 4.). Haja-asutuksen määrä on kasvanut suurimpien kaupunkien kehysalueella, mutta vähentynyt muualla maassa myös kaupunkien läheisellä maaseudulla (Ponnikas ym. 2011). Taulukko 4. Väestö ja väestömuutos 2010 (henkilöä/vuosi). Väestö Väestömuutos Yht. Miehet Naiset Yht. Syntyn. enemmyys Maassamuutto Maahanmuutto Harvaan as. maaseutu Ydinmaaseutu Kaup. läh. maas Kaupungit Koko maa Lähde: Tilastokeskus, maaseutuindikaattorit. Aluerakenteen keskittymisen ohella on tapahtunut yhdyskuntarakenteen hajautumista. Hajautuminen näkyy mm. taajamien asukastiheyden alenemisena sekä työ- ja asiointimatkojen pidentymisenä. Kaupunkiseutujen merkitys keskusverkostossa on kasvanut ja pienten taajamien asema on heikentynyt. Suurimpien kaupunkien työssäkäyntialueet ovat laajentuneet huomattavasti. Monet kaupunkien läheisen maaseudun kunnat ovat kiinnittyneet työssäkäynnin kautta yhä tiiviimmin osaksi kaupunkiseudun toiminnallista aluetta. Kokonaisuudessaan työmatkat ovat kuitenkin pidentyneet maaseutualueilla (Ponnikas ym. 2011). Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmalla tehty maatalouden ja muiden maaseudulla harjoitettavien elinkeinojen tukeminen on lisännyt mahdollisuuksia asumiseen ja työssäkäyntiin maaseutualueilla. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmalla rahoitetuilla luonnonhaittakorvauksella, maatalouden rakennetuilla ja yritystuilla sekä hanketuilla on ollut myönteisiä vaikutuksia maaseudulla sijaitsevaan yritystoimintaan, palvelujen säilymiseen ja syntymiseen sekä näiden myötä asutukseen ja yhdyskuntarakenteeseen (ks. taulukko alla). Taulukko 5. Vuosina (joulukuu) Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman tuloksia uusien palveluiden, säilytettyjen palveluiden sekä uusien asukkaiden määrissä (hlöä / kpl). Hankkeita Indikaattorien arvot Toteuma (kpl) Lähtötaso Tavoite Toteuma Netto (% tavoitteesta) Uusien palveluiden määrä, kpl Säilytettyjen palveluiden määrä, kpl Uusien asukkaiden määrä, hlöä

17 2.5.1 Luonnonhaittakorvaus (tp 211, 212) Luonnonhaittakorvauksen väestö- ja yhdyskuntarakennevaikutukset tulevat välillisesti maataloustuotannon säilymisen kautta. Tuki auttaa maatilojen tulonmuodostusta ja tuotannon säilymistä ja sitä kautta tukee maaseutualueiden väestö- ja yhdyskuntarakenteita. Maatalouden työvoiman ja tilojen määrä vähenee, mutta luonnonhaittakorvaus jarruttaa kehitystä. Katso luku Muut toimenpiteet 2.6 Työllisyysvaikutukset Vuonna 2011 hyväksytyillä ohjelmamuutoksilla ei ole olennaisia vaikutuksia ohjelman työllisyysvaikutusten kannalta. Toimintaympäristöä tarkastellen voidaan todeta viennin kääntyneen laskuun vuoden 2011 alkupuolella. Toisaalta kotimarkkinat vetivät vuonna 2011 kohtalaisen hyvin, erityisesti yksityiset investoinnit ja kotimaisen kulutuksen kasvu pitivät bkt:n kasvun lähes kolmessa prosentissa. Tästä huolimatta lähtökohta vuoteen 2012 on haasteellinen. Kun kasvu ei ole varmalla pohjalla ollaan varovaisempia sekä investoimaan että palkkaamaan uusia työntekijöitä (myös maaseudun yrityksissä). Vuonna 2011 koko maan työllisten määrä pysyi Tilastokeskuksen mukaan lähes edellisvuoden tasolla työllisyysasteen ollessa 68,6. Kuitenkin se pieni muutos, mikä tapahtui vuodesta 2010 vuoteen 2011, oli positiivinen työllisyysasteen kasvaessa vajaan prosenttiyksikön verran (vuodesta 2008 vuoteen 2010 työllisyysaste on sen sijaan ollut laskussa) Luonnonhaittakorvaus (tp 211, 212) Luonnonhaittakorvauksen työllisyysvaikutukset tulevat välillisesti maataloustuotannon säilymisen kautta. Tuen merkitys maatilojen tulonmuodostukselle ja siten tuotannon säilymiselle on ensiarvoisen tärkeä. Tuen vaikutus näkyy siis maatalouden säilytettyinä työpaikkoina. Uusia työpaikkoja tuki ei luo, eikä ole tarkoituskaan. Kaiken kaikkiaan maatalous työllistää noin henkilöä (Maatalouslaskenta 2010), mutta huomattava osa näistä on osa-aikaisia. Henkilötyövuosiksi muunnettuna maatalous työllistää noin henkilöä (Tilastokeskus). Teknologisen kehityksen ja tuottavuuden parantumisen myötä työvoiman määrä vähenee koko ajan, mutta silti LFA-tuen merkitys työpaikkojen säilyttämisessä on olennainen Muut toimenpiteet Muiden maatalouteen kohdistuvien tukien vaikutus työllisyyteen on LFA-tukea pienempi. Maatalouden rakennetuilla on tietysti olennainen merkitys tukea saaville tiloille, niin investoijille kuin aloitustukea saaville tiloille. Ilman aloitustukea tilanpidon aloittaminen olisi epätodennäköistä, ja siten aloitustuella voidaan arvioida luodun myös uusia työpaikkoja. Samoin kotieläintalouden investoinnit ovat niin suuria, että monella tilalla palkataan myös vierasta työvoimaa entistä useammin myös vakituiseen työsuhteeseen. Siten myös investointeihin myönnetty tuki luo uusia työpaikkoja. Koko maatalouden tasolla arvioituna kyse on kuitenkin osaltaan niiden työpaikkojen korvaamisesta, jotka häviävät tuotantonsa lopettaneilta tiloilta. 17

18 Koko ohjelman tavoitteena on luoda ohjelmakaudella uutta kokoaikaista työpaikkaa. Nämä työpaikat tavoitellaan syntyvän pääasiassa toimenpiteiden 111, 123, 311, ja 312 avulla. Osassa näitä toimenpiteitä tukea voidaan myöntää sekä yritys- että hanketukena (ks. taulukko 3 aiemmin). Työpaikat tavoitellaan syntyvän yritystukien avulla ja sen takia myös seuranta rajoittuu niihin. Tämän hetkisten seurantaindikaattoritietojen mukaan uusia kokoaikaisia työpaikkoja on luotu noin kappaletta. Näistä vajaa 100 on maatilojen yhteydessä ja runsas maatilojen ulkopuolella. Indikaattoritietoa on käytössä kuitenkin varsin rajalliselta joukolta hankkeita, joten kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä koko ohjelman vaikuttavuudesta ei vielä tässä vaiheessa voida tehdä. Taulukkoon 6 on koottu toimenpiteittäin eriteltynä tähän asti raportoidut työllisyysvaikutukset. Taulukko 6. Maatilojen ulkopuoliset uudet kokoaikaiset ja säilytetyt työpaikat toimenpiteittäin. Toimenpide Uudet kokoaikaiset Säilytetyt Seurantatieto käytettävissä, % lukumäärästä Yhteensä Suurimmat työllisyysvaikutukset ovat luonnollisesti toimenpiteellä 312 eli tuella yritysten perustamiseen ja kehittämiseen. Sen takia toimenpidettä tarkastellaan seuraavassa hieman yksityiskohtaisemmin. Niitä toimenpiteen 312 hankkeita, joista työllisyysindikaattoritieto on käytettävissä, on yhteensä Keskimäärin uusia työpaikkoja on syntynyt siis noin yksi per tuettu yritys. Niitä yrityksiä, joissa työpaikkoja on raportoitu syntyneen, on kuitenkin vain 636. EU:n tukea näihin tp 312 kohteisiin on myönnetty yhteensä noin 13 milj., mikä on noin 20 % tässä vaiheessa (vuoden 2011 lopussa) sidotusta toimenpiteen kokonaismäärästä. Jos oletetaan, että niissä hankkeissa, joista seurantatietoja ei ole käytössä, työpaikkavaikutukset olisivat suurin piirtein samaa tasoa kuin näissä, joista seurantatieto on, voitaisiin arvioida, että koko ohjelmakauden tavoite uudesta kokoaikaisesta työpaikasta olisi saavutettavissa. Sinänsä yritykset näyttävät saavuttaneen omat tavoitteensa kohtuullisen hyvin, sillä yli 70 % yrityksistä on raportoinut saavuttaneen asettamansa työpaikkatavoitteen tai jopa ylittänyt sen. Keskimäärin laskettuna on kuitenkin jääty asetetuista tavoitteista, sillä yhteenlaskettu tavoite näissä tp 312 hankkeissa oli uutta työpaikkaa, joten siitä on jääty runsas 10 %. 6 Näistä mainituista 636 yrityksestä, joissa uusia työpaikkoja on syntynyt, 134 yrityksessä on myös säilytetty työpaikkoja (yhteensä 380 kpl). Noin 500 yrityksessä kaikki työpaikat ovat uusia, joten valtaosa eli 80 % uusista työpaikoista on syntynyt kokonaan uusissa yrityksissä. Siten työllistävyyden näkökulmasta nämä kokonaan uudet yritykset ovat avainasemassa. Liikevaihtotieto oli käytettävissä 558 yrityksestä. Näissä 558 yrityksessä on syntynyt uusia työpaikkoja ja säilytetty 345 työpaikkaa. Keskimääräinen liikevaihto työntekijää kohden on ollut noin Keskimääräinen tuki (EU ja muu julkinen) on ollut noin 6 Seurantatiedoissa on kuitenkin ilmeisiä puutteita sekä tavoitteiden että toteutumien osalta, joten kovin luotettavina em. arvioita ei voi pitää. Datassa on esimerkiksi paljon 0-havaintoja, joista ei voi päätellä, onko kyseessä aidosti 0 vai puuttuva tieto. Toisaalta osa puuttuvista tiedoista voi aidosti olla 0. 18

19 uutta kokoaikaista työntekijää kohden. 7 Tämä lienee kuitenkin optimistinen arvio tuen vaikuttavuudesta, koska osa työpaikoista olisi todennäköisesti syntynyt ilman tukeakin. Joka tapauksessa tuella on ollut keskeinen merkitys uusien työpaikkojen syntymiseen. Indikaattoritietoa ei ole toistaiseksi riittävästi käytössä, eikä työllisyysvaikutuksista voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä 8. Siitä huolimatta ohjelman rahoitusresurssien kohdentaminen yritystukiin ja toisaalta sellaisiin hankkeisiin, jotka selkeästi tukevat yritystoiminnan kehittämistä on tärkeää, jotta ohjelman vaikuttavuustavoitteet erityisesti uusien työpaikkojen osalta toteutuisivat. Tämä tietenkin edellyttää, että tällaiselle rahoitukselle on kysyntää. Potentiaalisia yrittäjiä/toimijoita onkin pyrittävä aktivoimaan ja tässä suhteessa sekä ELY-keskuksilla että Leader-toimintaryhmillä on tärkeä rooli. Siihen, että rahoitusmahdollisuudet ovat kasvuhalukkaiden yrittäjien tiedossa, pitää panostaa entistä enemmän. 2.7 Ohjelman toimeenpano ja tekninen toteutus Tässä vuosiraportissa tarkastellaan erityisesti valtakunnallisten hankkeiden toimivuutta ja asemaa ohjelman toimeenpanossa. Lisäksi käsitellään lyhyesti tukikelpoisuuskriteereiden eroja alueiden välillä ja tiedottamista ohjelman mahdollisuuksista. Ohjelmamuutokset on todettu johdantoluvussa. Ohjelman toimeenpanossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia Valtakunnalliset hankkeet osana Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa Valtakunnallisten hankkeiden toteuttamisesta on annettu Maaseutuviraston ohje elokuussa 2008 (Ohje valtakunnallisten hankkeiden toteuttamisesta ja niiden valinnassa noudatettavasta menettelystä, Dnro 1444/23/2008). Ohjeen mukaan valtakunnallisilla hankkeilla voidaan toteuttaa toimintalinjojen 1 ja 3 tavoitteita toteuttamalla koulutus- ja tiedonvälityshankkeita, elinkeinojen kehittämishankkeita ja yleishyödyllisiä kehittämishankkeita. Valtakunnallisen hanketoiminnan tavoitteena on kohdentaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman hankerahoitusta hankkeisiin, jotka parantavat ohjelman tuloksellisuutta ja tehostavat ohjelman toteutusta. Lisäksi tavoitteena on täydentää ja tukea alueilla tehtävää kehittämistyötä, luoda ja koota valtakunnallisia asiantuntijaverkostoja, koordinoida ja kehittää kehittämisohjelman kannalta tärkeitä hankekokonaisuuksia ja verkottaa alueellisia hankkeita ja hanketoimijoita. Edelleen valtakunnallisen hanketoiminnan tavoitteena on luoda maaseudun kehittämistyölle uudenlaisia toimintatapoja ja rakentaa uusia kumppanuuksia. Valtakunnallisille hankkeille on asetettu valintakriteerit, joista osa tulee täyttää ja osan täyttäminen lisää hakemuksen mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi. Valintakriteerit on johdettu valtakunnallisen hanketoiminnan tavoitteista. Hankkeiden valintaprosessi on monivaiheinen: hakumenettelyn alussa toimivaltainen ELY-keskus (Hämeen ELY-keskus) pyytää muilta ELYkeskuksilta ja maa- ja metsätalousministeriöltä esitykset teemoista, joihin hankehakemuksia pyydetään. Valmisteluryhmä esittää seuraavana vuonna haettavaksi avattavat teemat Manner- Suomen maaseudun kehittämisohjelman seurantakomitealle. Välttämättä ei tarvita teemoja, vaan haku voidaan avata myös avoimena. Hankehaku on kaksivaiheinen siten, että ensimmäisessä vaiheessa hakijoilta pyydetään esityksiä hankeideoista (ideahaku tammi-maaliskuussa) ja tämän 7 Työpaikan hintaa on hyvin vaikea arvioida, mutta esimerkiksi Korkman (2009) on päätynyt arvioimaan esimerkiksi elvytystoimien vaikutuksena syntyvien työpaikkojen hinnan olevan Indikaattoritieto kerätään yritystukien osalta viimeisen maksatuksen yhteydessä ja toisen kerran kahden vuoden kuluttua viimeisestä maksatuksesta. Hanketukien (kehittämishankkeet) osalta tieto kerätään vuosittain. 19

20 jälkeen toteutetaan varsinainen hankehaku valmisteluryhmän valitsemille ideoille (huhti-elokuussa). Hämeen ELY-keskus hoitaa hakemusten käsittelyprosessin, jossa valmisteluryhmä arvioi hakemukset ja valintaryhmä lopullisesti hyväksyy rahoitettavat hankkeet. Hankkeiden seurannasta ja ohjaamisesta vastaa pääosin Hämeen ELY-keskus. Hakukierroksia on toteutettu vuodesta 2008 alkaen eli vuoden 2011 loppuun mennessä neljä. Ensimmäinen ja neljäs haku ovat olleet avoimia, kun taas toinen ja kolmas olivat teemahakuja. Toisen hakukierroksen teemoja olivat energia, ympäristömyönteisten toimintatapojen edistäminen ja maaseudun yritystoiminta: hyvinvointipalvelut, hevosyrittäjyys ja metsätalous. Kolmannen hakukierroksen teemoja olivat puolestaan maatalouden tuotantokustannusten alentaminen uusien innovaatioiden avulla, maatalouden ja maaseudun elinkeinotoiminnan palvelujen ja osaamisverkostojen kehittäminen valtakunnan tasolla ja ympäristöasioihin liittyvän tietoisuuden ja osaamisen lisääminen. Alla taulukossa on esitetty kunkin hakukierroksen osalta mukana olleiden hankeideoiden, hankehakemusten ja rahoitettavien hankkeiden määrät. (Sabell M., Hurskainen L.). Taulukko 7. Valtakunnallisten hankkeiden hakumenettelyssä mukana olleet ideat ja hankkeet 1. haku 2. haku 3. haku 4. haku hankeideat hankehakuun valitut rahoitettavat jatkorah. Vuonna 2009 rahoitettujen hankkeiden aiheet liittyvät luomuun (alan täydennyskoulutusta), elintarvikealan pienyrittäjyyteen (pienmeijerien kehittämisohjelma, pienyrittäjyyden näkyvyys), matkailuun (valtakunnallisen verkoston luominen, kylämatkailu) sekä maaseudun saha- ja puutuoteteollisuuteen (liiketoimintaosaaminen). Vuoden 2010 hankkeet liittyvät hevosyrittäjyyteen, metsätalouteen ja maaseudun energia-asioihin. Vuoden 2011 hankkeet puolestaan liittyvät maitotilojen rakennusinvestointeihin (kustannusten alentaminen), kylien liiketoimintamahdollisuuksiin (yhteisöllinen liiketoiminta), elintarvikealan pk-yritysten osaamiseen, Green care -yrittäjyyteen ja ilmastonmuutokseen (maatalousyrittäjien tietotaidon lisääminen). Hankkeissa käytettäviä toteutustapoja ovat mm. seminaarit, koulutukset ja valmennukset, toimintamallien pilotointi sekä materiaalin tuottaminen mm. internettiin. Vain yksi valtakunnallinen hanke on tähän mennessä päättynyt ja siitä on laadittu loppuraportti. Vuonna 2009 alkaneille hankkeille jaettiin yhteensä tukea noin 2,8 miljoonaa euroa hankkeiden kustannusarvioiden vaihdellessa noin euron välillä. Vuonna 2010 alkaneille hankkeille jaettiin yhteensä tukea noin 1,7 miljoonaa euroa hankkeiden kustannusarvioiden vaihdellessa noin euron välillä. Vuonna 2011 alkaneille hankkeille jaettiin puolestaan yhteensä noin 2,0 miljoonaa euroa hankkeiden kustannusarvioiden vaihdellessa noin euron välillä. Tukiprosentti on useimmissa hankkeissa 100 % ja alhaisimmillaan 85 %. (Sabell M.). Sekä valtakunnallisen hankkeiden että hallinnon edustajien haastattelujen mukaan valtakunnalliset hankkeet täydentävät osaltaan alueellista hanketoimintaa. Toimintatavan kerrottiin parhaimmillaan tuoneen myös muuta lisäarvoa kehittämistyöhön. Erityisesti mainittiin erilaiset verkostot, verkostomainen työskentely ja muu yhteistyö toimijoiden (esim. yrittäjät, oppilaitokset, hankkeet eri tasoilla) välillä sekä näiden kautta (alueelliseen hanketoimintaan) saatavat hyödyt, kuten päällekkäisen toiminnan välttäminen ja ideat omaan työhön. Toinen useammin esille noussut kokonaisuus on se laajuus /perspektiivi, teho ja uskottavuus mitä valtakunnallisuus on tuonut mukanaan toimintaan; voidaan viedä isoja aiheita läpi samanmuotoisena koko valtakunnassa. Valtakunnallisuus tekee parin kommentin mukaan myös helpommaksi saada parhaat osaajat 20