TURUN GREYHOUND KLUBI ry (lyh. TGK)

Transkriptio

1

2 TURUN GREYHOUND KLUBI ry (lyh. TGK) PUHEENJOHTAJA Petri Seppälä petri.j.seppala(ät)gmail.com SIHTEERI Ilkka Virta ilkka.virta(ät)turku.fi RAHASTONHOITAJA Anu Niemi anu.niemi(ät)kenneltopvision.net HALLITUKSEN JÄSENET Hannu Niemi hannu.t.niemi(ät)netti.fi Jouni Niemi jouni.niemi(ät)vetman.fi Taru Lehtonen whipgrey(ät)gmail.com TGK:n jäsenmaksu 2010 on 20e / talous. JÄSENLEHTI TGK-lainen TOIMITTAJA Ilkka Virta LEHDEN 1/2010 TAITTO Mika Tammenkoski KANNEN KUVA Jaakko Stenroos Seuraava lehti (2/2010) Ilmestyy tällä tietoa kilpailukauden 2010 jälkeen. Mahdolliset aineistot seuraavaa lehteä varten toimitettava lokakuun alkuun mennessä: ilkka.virta(ät)turku.fi. Varajäsenet: Teemu Holma teemu_holm(ät)hotmail.com Niko Sartovuo TGK:n PANKKIYHTEYS

3 ARVOISA TGK-LAINEN! Viimeksi, kun joulun alla kirjoittelin esipuhetta TGK-laiseen, valittelin lumettomuudesta johtuvaa talviharjoitteluolojen heikkoutta täällä Etelä-Suomen rannikkoilmastossa. Kukapa olisi tuolloin arvannut, millainen talvesta tulee ja kuinka paksussa hangessa me varsinaissuomalaisetkin saamme tarpoa. Yhteisenä riesanamme koko maassa olivat miltei yhtäjaksoisena tammikuun alkupäivistä aina helmikuulle ulottuneet tulipalopakkaset. Kennelyskäepidemiakin on ainakin Turun seudulla rehottanut. Nyt auringon kivutessa päivisin yhä korkeammalle, ilmojen lämmetessä ja lumien sulettua, yhden jos toisenkin mieli halajaa jälleen yhteisille kilpakentille. Tuntuu uskomattomalta, että kisakausi on kohta taas täydessä käynnissä: sunnuntait reissataan, maanantait tutkaillaan ontumisia ja jonotetaan ILMO-puhelimessa. Loppuviikolla kerätään energiaa ja rakennetaan herkkyyttä tulossa oleviin pyhäpäivän koitoksiin. Elämä muuttuu orjuuttavaksi ja pitkälti koirien ehdoilla tapahtuvaksi ellei se ole sitä jo talvikautenakin. Miltei joka sunnuntai sitten löydämme itsemme radanvarresta jännittämässä oksettava olo rinnassa. Samalla, kun epäonnikin meitä kaiken vaivannäön jälkeen säännöllisin väliajoin mouka- Keväiset sänkipellot ovat viime viikkoina olleet whippet- ja grey -harrastajien kovassa käytössä. Kuva Taru L. 3

4 roi, mietimme, miksi ihmeessä tätä hommaa ylipäätään vuodesta toiseen teemme. Mutta lopettamaankaan ei pysty! Upeat koirat, mukavat ihmiset ja harvakseltaan tuleva kilpailumenestys antavat potkua jatkaa! Paistaa se aurinko joskus risukasaankin, josko tuleva kilpailukausi olisi edellisvuotista parempi Turussa järjestetään kesän mittaan useita tärkeitä kilpailutapahtumia. Ja paljon on tekemistä Metsämäen radalla, ennen kuin kaikki saadaan kuntoon! Onneksi meillä on Seppälän Petrin, Sartovuon Marjon, Heikin ja Nikon, Lehtosen Tarun, Holman Teemun sekä Niemien, Jounin ja Hannun, kaltaisia taitajia, jotka tarttuvat tuumasta toimeen. Jokaisen myös meidän, joilla peukalo on keskellä kämmentä työpanosta toki tarvitaan talkoiden ja kisapäivin läpiviemiseen. Ilokseni olen voinut todeta, että kuluneena keväänä kerhomme on saanut monia uusia jäseniä, joista useampi on vieläpä luvannut laittaa hihansa heilumaan. Varmasti enemmän kuin pitkään aikaan, hallitus on viimeksi kuluneena vuotena pohtinut sitä, miten pienen kerhomme tehtävistä parhaiten selvittäisiin. Työnjakoa onkin uudistettu mm. niin, että jatkossa Hannu keskittyy kilpailutoiminnan johtamiseen ja Petri leegioineen huolehtii radan ylläpidosta ja kerhon eteenpäin viemisestä. Sihteeri puolestaan pyrkii sopivin väliajoin tiedottamaan jäsenistöä yrittäen sitä samalla kirjelappusillaan aktivoida. Turun Greyhound Klubin vuosikokous pidettiin 18. huhtikuuta 2010 Turun suomenkielisessä työväenopistossa. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Petri Seppälä, hallituksenjäseniksi Hannu Niemi, Jouni Niemi ja Taru Lehtonen sekä varajäseniksi Niko Sartovuo ja Teemu Holma. Toivotan onnea, menestystä ja toimintatarmoa puheenjohtajalle, kuten koko johtokunnalle. Tässä lehdessä julkaisemme kesän 2010 kilpailuohjelman. Ennakkotietojen mukaan kisakausi starttaa toukokuun 2. päivänä Hyvinkäällä. Turussa ensimmäinen kisapäivä on 30. toukokuuta, jolloin juostaan mm. whippetien Super Sprintin alkuerät. Jokavuotinen Virpiniemen leiriviikko on heinäkuun alussa. Silloin kaikki kynnelle kykenevät pakkaavat hauvelinsa kulkupeleihin ja suuntaavat autonnokat kohti Haukipudasta. Omasta ja aviisimme puolesta toivotan kaikille lukijoille mukavaa ja menestyksekästä kesäkautta 2010! Ilkka Virta lehden toimittaja 4

5 PUHEENJOHTAJAN PALSTA Hyvälumisen talven jälkeen kausi on taas aluillaan, ja virtaa riittää askareisiin. Lunta taitaa vielä löytyä sieltä täältä, vaikka ollaan kohta toukokuussa mutta ei se haittaa. Turun Metsämäen koirarata voi hyvin, mutta aina tietysti fiksaamista riittää. Viime vuonna hankittu hiekka on osoittautunut hyväksi valinnaksi ja näin ollen ratakaan ei ole talven aikana saanut pahemmin siipeensä. Metsämäessä on monenlaista työtä maalaamisesta metallitöihin, mutta näistä selvittäneen. Porukassa on voimaa, sanotaan, ja mukavasti talkooväkeä onkin ollut jo heti alkutuimaan ollut liikkeellä. Kevään ensimmäiset talkoot pidettiin 25. huhtikuuta ja tuolloin mm. siistittiin lähtöpaikat, purettiin lahonneet puuosat 325 metrin kopeista sekä nostettiin ratakiskoa molemmissa kaarteissa. Suurkiitos teille kaikille! Tästä on hyvä jatkaa ja valmistautua kauden ensimmäisiin kisoihin. Tällä kaudella TGK j ä r j e s t ä ä seitsemän kilpailupäivää, joten työtä ja toimintaa riittää j a t k o s s a k i n : Pro Dealers -sijoituspäivä, Frontline Comp -Sprintti Derby, Aptus GP ja Junior Derby, Vetman Turku Classic tässä osa päivien annista. Kausi tuo tullessaan myös pienempiä tapahtumia, kuten pentutreenejä, heinäkuussa kaikkien rotujen kiihdytyskisat, Match Shown ym. Meille kaksijalkaisille tarjolla on ainakin tuomarikoulutuksia ja opastuksia eri toimitsijatehtäviin, joten uudet harrastajat olkaa rohkeita, ottakaa reilusti hihasta kiinni ja tulkaa joukolla oppimaan uutta! Jo perinteiseksi käyneeseen tapaan Metsämäen ravitapahtumissakin olemme taas mukana järjestysmiesja ravintolahommissa. Tätä tehtävää edesauttaakseen useampi kerholaisistamme suoritti viime syksynä järjestyksenvalvojakortinkin, osalta ravipäivien toimihenkilöitä kun sellainen vaaditaan. Pala palalta ja yhdessä tuumin rakennamme loistavaa kisakautta Hyvää kevään alkua ja kilpailusesonkia kaikille! Terveisin Petri Seppälä 5

6 MISTÄ SAAT TIETOA KERHOMME TOIMINNASTA? Yhdistyksemme jäsenlehti TGK-lainen ilmestyy muutaman kerran vuodessa, ainakin loppuvuonna sekä keväällä kilpailukauden kynnyksellä. Siihen voivat tottakai kaikki halukkaat kirjoittaa juttujaan ja toimittaa valokuvia. Tarpeen mukaan tiedotamme jäsenkuntaamme myös jäsentiedotteilla. Pääosa kerhomme toimintaan liittyvästä informaatiosta viime hetken päivityksineen on luettavissa kuitenkin internetistä. TGK:n viestejä netistä löytyy kahdestakin paikasta: osa tiedotuksesta tapahtuu kerhon omilla www-kotisivuilla ( turungreyhoundklubi.net/) ja osa infosta on Greyhound Racing Liiton kotisivuilla kohdassa Foorumi ja sieltä avautuvalla TGK:n kerhopalstalla ( fi/forums/viewforum.php?f=4&sid=05ac42061fe550bd61f2be73670ca683). Huomaa, että hallituksemme kokouksetkin ovat kaikille jäsenille avoimia, joten voit tulla niihin kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Toivomme kerhomme jäseniltä aktiivista osanottoa kilpailujen läpiviemiseen. Halukkuudestasi toimia niiden voit ilmoittaa Hannu Niemelle (p ). Kuvassa juostaan EGUn kuoppamestaruuksia Tämä kilpailumuoto toistaiseksi puuttuu oman kerhomme kilpailumuodoista. Kuva Taru L. 6

7 ESITTELYSSÄ TGK-LAINEN JOOEL RANTA: Monet TGK:n keskiviikkoharjoituksissa kävijät ovat tutustuneet viime kesänä radanvarressa Jooeliin ja hänen Wiima-koiraansa. Sympaattinen Jooel on henkeen ja vereen koiramies ja onpahan lupautunut osallistumaan tarmolla myös kerhomme töihin. Hienoa, että olemme saaneet uuden harrastajan ja tekijän joukkoomme! Run up -kasvatti Wiima on tulossa kilparadoille alkavana kautena. Seuraavassa lyhyt Jooelin esittely: 1. Kertoisitko itsestäsi. Olen 35-vuotias mörökölli Liedosta. Perheeseeni kuuluu yksivuotias ässä Alisa, Vaimo Anu, greyhound Wiima sekä kolme mielipuolista malinoissia, niitä mustakuonoisia belgianpaimenkoiria siis. 2. Mistä ja koska sait kipinän juuri greyhoundin hankintaan? Taisi olla 2006, kun vaimo pakotti mukaansa Metsämäkeen kisoja katsomaan. Siitähän se iski. Huikaisevan jännä laji! 3. Esittelisitkö koirasi? Wiima eli Run Up White Fizz on 2,5-vuotias narttu. Tuollainen ison whippetin kokoinen, mutta juoksee hiton lujaa. Ainakin minusta. Ja ehdottomasti parasta Wiimassa on, koska talossamme on muutakin eri sortin elämää, sen luonne. Se on uskomattoman kiltti ja hyväluontoinen ja tulee toimeen, tai oikeammin, rakastaa kaikkia ja kaikkea. Sen kanssa on helppo mennä kohti uusia tilanteita niin kotona kuin radalla. 4. Mitä mieltä olet greyhoundista koirarotuna? Mitkä ovat sen hyviä ja huonoja puolia? Koska Wiima on minun ensimmäinen greyhoundini, kuvittelen että koko rotu on kiltti ja ystävällinen. Sellainen käsitys nyt on tullut. Vähän hatarat ovat tietoni rodusta. Tyytyväisyys vähään on suurta plussaa: kunhan pääsee 7

8 juoksemaan, niin hyvä on. Joka ikisessä koirassa on kuitenkin jotain niin sanotusti pielessä. Kyllä siellä jotain aina on, ikään kuin vastavoimana. Näin roturajoja rikkovana yleistyksenä esitettynä. Wiimalla esimerkiksi esiintyy eroahdistuneisuutta ja siitä johtuvaa kiukuttelua. Mutta se kuuluu koko pakettiin. Talvea ja kylmää grey ei kestä, vaikka monet ovat toista mieltä. Ehkä heillä ei ole belggareita. 5. Mikä greyhound-urheilussa on kaikkein kiinnostavina, mikä on lajin suola? Jännitys, riskien ottamiset ja hallinta, nopeus. Ja jos vähänkin rahapanosta liikkuu, sitä jännempää. 6. Miten kehittäisit lajiamme/kilpailutoimintaamme nykyisestään? Minun on lähes mahdotonta esittää tähän mitään. En ole yhtään kisaa vielä Wiiman kanssa kisannut, joten tietoni ovat teoreettisia ja kysymysmerkein varustettuja. 7. Mitä toivoisit yhdistykseltämme? Miten kehittäisit TGK:n toimintaa? Tällaiset pienet erikoisseurat, jos käsite sallitaan, voivat aina kiinnittää erikoista huomiota lajinsa vetävyyteen, uusien jäsenien helpommin sisään pääsemiseen ja positiiviseen tunnettavuuteen. Pienellä erikoisseuralla tarkoitan sitä, että greyhound-harrastus Suomessa ei ole kuin esimerkiksi partiotoiminta. Partio on niin vanha, tunnettu ja hyväksi havaittu että asiat toimivat omalla painollaan. Sitä ei tarvitse enää kyseenalaistaa. Miten siis meidän seuramme voisi joskus olla sitä? 8. Millaisia ovat tavoitteenne tulevalle kesälle? Kisata nyt todella ja vihdoin ja viimein. Ehkä vasta myöhemmin osaan ajatella sijoituksia ja vastaavia. 9. Mitä neuvoja antaisitte uusille, pennun ostoa harkitseville greyhound-harrastajille? Etsi valmiiksi vapaa niitty, kenttä, tienpätkä ja vieläpä tuollainen harvakasvuinen kalliomännikkömetsä. Siinä sitä! 10. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on lajimme parissa? Kyllä todella on tarkoitus ammentaa tästä iloa ja voimaa niin itselle kuin koirallekin. Ja pitäisi sitä tietysti menestyäkin joskus. Mainetta ja kunniaa! 8

9 TGK TÄHYÄÄ TULEVIIN VUOSIIN PETRI SEPPÄLÄN KOMENNOSSA Turun Greyhound Klubi ry:n vuosikokous pidettiin sunnuntaina Turun suomenkielisen työväenopiston tiloissa. Paikalla oli 18 ihmistä ja TGK:ta edustava Leevi-koira. Uusimmasta jäsenkunnastamme paikalla oli mm. kuusikuukautinen Onni Seppälä. Esityslistalla ehkä tärkeimpänä asiana oli uuden puheenjohtajan ja sihteerin valinta. Hallituksen puheenjohtajaksi seuraavaksi kahdeksi vuodeksi valittiin Petri Seppälä, sihteeriksi Ilkka Virta ja rahastonhoitajaksi Anu Niemi. Vuoden toimikaudeksi hallituksen varsinaisiksi jäseniksi valittiin Hannu Niemi, Jouni Niemi ja Taru Lehtonen sekä varajäseniksi Teemu Holma ja Niko Sartovuo. Erityisesti ratakorttiasia ja se, millä periaatteella peritään maksua keskiviikkoiltojen harjoitusvedoista puhutti vuosikokousväkeä pitkään. Kuvassa TGK:n väkivahva hallitus vuosimallia Vasemmalta oikealle Taru, Niko, Hannu, Teemu, Petri, llkka, Cape s Lee ja Jouni. Kuva Suski H. 9

10 MUISTATHAN MAKSAA TGK:n JÄSENMAKSUSI! Tietänet, että tästä kaudesta alkaen kilpailuttajan tulee olla jonkun GRL:n alaisen kerhon jäsen voidakseen kilpailuttaa koiraansa. Turun Greyhound Klubi ry on vireästi toimiva koiraurheiluyhdistys, johon otetaan mielellään uusia aktiivisia jäseniä ja heidän treenattaviaan. Jäsenmaksun 20 euroa/talous voit maksaa TGK:n tilille Nordea viestillä: oma nimi ja jäsenmaksu Lisäksi ilmoita sihteerille osoitteesi, isi ja TGK:ta 2010 edustavat koirasi. Mikäli sinulla on kysyttävää jäseneksi liittymisestä, otahan yhteyttä sihteeriin: Ilkka Virta, ilkka.virta(ät)turku.fi, p Muista niin ikään maksaa GRL:n jäsenmaksu ja huolehdi, että ko. liiton jäsensihteerillä on aina ajan tasalla olevat yhteystietosi. Greyhound Racing Liiton jäsenmaksun suuruudesta tai tilinumerosta ei ole toistaiseksi ( mennessä) annettu liiton taholta mitään tietoa. GRL:n jäsensihteerinä toimii Tea Kanste, p , jasensihteeri(ät)grl.fi. OHJEITA KESKIVIIKKOILTO- JEN RATATREENEIHIN Ei kausikorttia, vaan erillinen vetomaksu Vuosikokous päätti keskiviikkoisten harjoitusiltojen uudesta vetomaksukäytännöstä. Erillistä ratakorttia ei ole, vaan kussakin harjoituksessa peritään koirakohtainen vetomaksu. Vetomaksu on 2 euroa TGK:n jäseniltä niistä kisakoirista, jotka edustavat kuluvalla kilpailukaudella omaa kerhoa. Myös kerhoon kuuluvien henkilöiden ei-kilpailevien rotujen sekä kilpailukirjattomien (mm. nuorten koirien) vetomaksu on 2 euroa/koira. TGK:hon kuulumattomat maksavat jokaisesta koirastaan kullakin harjoituskerralla 4 euron vetomaksun, mikä summa on maksettava kerhoon kuuluvienkin niistä koirista, jotka kuluvalla kaudella eivät edusta TGK:ta. Handslipit veloitetaan em. kerhonjäsenyysparagrafia noudattaen, ja veloitettava summa on joko 2 tai 4 euroa. TGK:n jäsenyysehto täyttyy vasta, kun asianomainen henkilö/talous on todistettavasti maksanut kyseisen yhdistyksen vuoden 2010 jäsenmaksun. Huolehdi siis ajoissa jäsenmaksustasi. Tarvittaessa esitä tosite maksamastasi jäsenmaksusta harjoitusten ratavahdille. Varaa aina tasaraha mukaan! 10

11 Treenit useimpina keskiviikkoiltoina Vanhaan tapaan Turun Greyhound Klubin rataharjoituksia järjestetään keskiviikkoiltaisin klo alkaen Metsämäen raviradan keskellä sijaitsevalla Greyhound-stadionilla. Harjoitusilloista ja niissä kauden aikana mahdollisesti tapahtuvista poikkeuksista tiedotamme em. nettiosoitteissamme. Jos vanhat merkit yhtään pitävät paikkansa, silloin tällöin kesäkauden aikana jokusia harjoitusiltoja saatetaan joutua viime hetkellä (esim. pupun rikkoutumisen takia tai vieheenvetäjän työesteiden) takia peruuttamaan. Ainakin pitkämatkalaisten on syytä vielä harjoituspäivänä varmistaa, ettei nettiin ole tullut ilmoitusta harjoitusten peruttamisesta. Koska harkkojen läpivieminen edellyttää monenlaista tekemistä ja järjestelyt on tehtävä varsin pienellä vapaaehtoisporukalla, varustaudu siihen, että niiden alkaminen saattaa joskus jonkin verran viivästyä. Toimintaohjeita treenipaikalle Harjoitusten vakiintunut juoksujärjestys on se, että ensiksi juoksevat soolokoirat, sitten juostaan 325m, 495 m ja lopuksi 560 m (mikäli tarvetta). Yhdistyksen jäsenten koirat kipittävät ennen ei-jäsenten koiria. Muut rodut kipittävät sen jälkeen, kun kilpailevat rodut - greyhound ja whippet ovat juosseet. Handslipit (eli käsistä lähdöt) ja mahdolliset käsiviehevedot juostaan, kun kaikki koppilähdöt on suoritettu. Kun tulet harjoituksiin, kirjoita juoksevien koiriesi kutsumanimet liitutauluun. Juoksujärjestys määräytyy liitutaulun nimilistan mukaan. Huolehdi siitä, että olet koirasi juoksuvuorolla rataportilla odottamassa radalle pääsyä. Pupun tavoittelu mielessä? Kuva Taru L. Jos myöhästyt, voit juoksuttaa koirasi vasta sen jälkeen, kun muut kyseistä matkaa köpöttävät koirat juosseet. Älä vie koiraasi radalle ennen kuin edellinen juoksija treenareineen on tullut portista ulos. Jos tarvitset avustajaa koiran kopitukseen, kiinniottoon tai handslipiin, ilmoita siitä ratavahdille. Vetomaksu on koirakohtainen (1, 2 tai 4 euroa, ks. edellä) ja se maksetaan ratavahdille ENNEN radalle menoa. Ota tasaraha mukaan! Muista tehdä koiran kanssa lämmittelylenkki ennen radalla viemistä ja palautuslenkki juoksun jälkeen. Älä koskaan tuo kiimaista narttua tai sairasta koiraa radalle. Pentukoiran treenaami- 11

12 nen valmiiksi kilpailijaksi on aina pitkäjännitteisyyttä ja suunnitelmallisuutta vaativa prosessi. Nuorten koirien ratakoulutuksesta saat tarvitessasi tietoa koirasi kasvattajalta ja kokeneemmilta harrastajilta. Soolokoejuoksun voi juosta harjoituksissa Alkavalle kaudelle Greyhound Racing Liiton koejuoksusäännöt ovat muuttuneet ja siinä mielessä helpottuneet, että enää ei edellytetä lainkaan ryhmäkoejuoksuja. Kilpailukirjan saadakseen whippetin tai greyhoundin tulee siis juosta hyväksytysti ainoastaan soolojuoksu. Soolokoejuoksun koira juoksee yksinään, täydessä kilpailuvarustuksessa (kilpakoppa + mantteli). Sooloja otetaan vastaan keskiviikkoharjoitustenkin yhteydessä, jolloin kuitenkin koiranomistajan tulee ennakolta varmistaa, että tuomari (Taru Lehtonen, Niko Sartovuo tai Heikki Sartovuo) on paikalla ja tuoda mukanaan kilpailumantteli, sääntöjenmukainen kilpailukoppa sekä esitäytetty lomake KOEJUOKSUPÖYTÄKIRJA JA KIL- PAILUKIRJA-ANOMUS, minkä voi tulostaa linkistä: php?option=com_docman&itemid=53 Huomaa, että kennelliiton puolelle rekisteröidyt ja vinttikoiraliiton puolella mahdollisesti jo kilpailukirjankin hankkineet whippetit (ja greyhoundit) tulee GRL:n kilpailuihin osallistuakseen kantakirjata myös oman liittomme puolelle. Kantakirjausasioista saat lisätietoa Taru Lehtoselta. Soolokoejuoksuun koiralle on puettava kilpailukoppa ja -mantteli. Kuvat Mika T. 12

13 GREYHOUND VALMENNUS TGK JÄRJESTÄÄ PENTU- TREENEJÄ TULEVANA KESÄNÄ Tarvitaan paljon aikaa sekä oikeaoppista perushoitoa, kasvatusta ja valmennusta ennen kuin pentulaatikosta kotiin kannettu muutamakuukautinen karvapallero on kehittynyt luustoltaan ja lihaksistoltaan vahvaksi, motorisesti valmiiksi ja henkisesti kypsäksi ratajuoksijaksi. Esimerkiksi kuvan Jackpot Jerryllä on vielä pitkä oppimispolku kuljettavanaan ennen ensimmäistä kisalähtöä. Kuva Minna L. Greyhoundien ja whippetien valmennuksesta on olemassa kosolti (ja vuosikymmenien ajalta niin suuresta maailmasta kuin meiltä Suomestakin) sekä vankkaa kokemus- että eksaktia tutkimustietoa, jonka merkitystä ei ole syytä väheksyä. Lahjakkainkaan pentu tuskin saavuttaa myöhemmällä kilpailu-urallaan mainittavaa menestystä, jos se ei ole saanut nuoruusiässä hyvää hoitoa ja riittävää ratakoulutusta. Opittavaa kilpakoiralla ja sen omistajalla on paljon: vinttikoiran ajoviettiä on vahvistettava vieheleikein jo varhaisiässä, kaarrejuoksutekniikkaa on harjoiteltava, kopista lähtemistä ja moottorivieheen seuraamista on opeteltava. Radoille pyrkivä on niin ikään totutettava kilpailumantteliin ja -koppaan ja sen on osattava juosta ryhmässä kilpakumppaneitaan häiritsemättä ja niitä pelkäämättä. Näissä, kuten monissa muissakin asioissa eritoten moni uusi harrastaja saattaa kokea olonsa aika neuvottomaksi ja tuntea tarvitsevansa paljon opastusta. Tulevana kesäkautena Turun Greyhound Klubi pyrkiikin järjestämään Metsämäessä muutamia erityisesti nuorten koirien omistajille tarkoitettuja harjoituksia, so. pentutreenejä. Tätä kirjoitettaessa harjoitusten ajankohdista ei vielä ole tietoa, mutta päivämäärät löytyvät aikanaan yhdistyksemme nettiosoitteista. 13

14 DUBLINILAISET GREYHOUND -KISAT SUO- MALAISEN EUROPARLA- MENTAARIKON KOKEMINA Suuren maailman greyhound-urheiluun lienevät tutustuneet monet suomalaiset eturivin poliitikotkin. Esimerkiksi vuosina europarlamentaarikkona toiminut Lasse Lehtinen kertoilee tuoreessa kirjassaan Viiden vuoden kakku päiväkirjanlehtisiä vuosilta omiin päiväkirjamerkintöihinsä perustuen pilkahduksia tapahtumista ja tunnelmista, joilla arvioi olleen eniten merkitystä joko yleiseltä tai omalta kannaltaan. Oman lukunsa on saanut myös vaikuttava käynti greyhound-kilpailuissa. Lasse Lehtinen kirjoittaa seuraavaa: Keskellä Dublinia, Shelbourne Parkilla, järjestetään koirakilpailut joka keskiviikko, torstai ja lauantai. Kentälle tullaan kannustamaan omaa tai vieraan koiraa, syömään ja juomaan ja lyömään vetoja. Yrityksillä on omat edustustilansa yläpuolella rahvaan, joka jonottaa vuoron perään juomatiskillä ja vedonlyöntitiskillä. Eleganssi on tästä joukosta kaukana. Eivät irlantilaiset muutenkaan ole kuuluja tyylitietoisuudesta, vaikka maa on talouskasvun myötä äkkiä rikastunut. Kauniit nuoret naiset pukeutuvat kuin mummot häihin ja mummot yrittävät näyttää teinitytöiltä. Irlanti on edelleen miesten maa, miehet istuvat omissa porukoissaan, lipittävät olutta ja kinaavat koirien ominaisuuksista. Koirilla on vauhdikkaita nimiä, Right so Fido, Tabula Rasa, Notsoslow John, Sublime Rocket ja Very Bad Tonight. Suomen suurlähettilään autonkuljettaja Joe Gregg omistaa puolet koirasta nimeltä Advantage Johnny ja on syystäkin ylpeä. Sinäkin iltana hurtta voitti lähtönsä ylivoimaisesti ja ilmeisen odotetusti, sillä voittokerroin ei ollut kummoinen. Vinttikoira on siroutensa ja jaloutensa perusteella ollut hallitsijoiden suosiossa faaraoiden ajoista lähtien. Niiden kuvia löytyy pyramideista. Britanniassa keskiajalla vinttikoiran tappamisesta rangaistiin kuolemalla. Urheilun epäterveet ilmiöt eivät ole tunnistamattomia koirakilpailussakaan. Dopingia yritetään tässä lajissa siinä kuin hiihdossa ja pyöräilyssäkin. Näytteen ottaminen koirilta kuuluu olevan hankalaa, sillä ne lirauttavat näytteensä minne tahansa ja ilman 14

15 eri käskyä. Niinpä koiran omistaja vastaa koiran tekemisistä hyvässä ja pahassa. Koira, jota ei säännöllisesti testata, ei saa juosta arvokilpailuissa. Entistä useammin ei lyödäkään vetoa voittajasta, vaan esimerkiksi siitä, joka keskeyttää tai tulee viimeiseksi. Asian varmistaminen on tietysti helpompaa kuin voittajan varmistaminen. Liikevaihto luukuilla houkuttaa myös rahan pesuun ja veronkiertoon. Täällä käydään perhekunnittain tai tuttavaporukan kanssa. Alle kymmenenvuotiaat lapset käyvät vedonlyöntitiskillä lunastamassa kuponkeja, mutta kukaan ei puutu asiaan. Eihän se ole sallittua, mutta mitä sitten, virkailija sanoo, kun jäykät pohjoismaalaiset ihmettelevät menoa. Koirat ovat valppaan näköisiä ja ilmeisen malttamattomia vuoroa odotellessaan. Eivät ne myöskään kovin kärsiviltä näytä. Jokin alitajuinen vaisto koiran perimässä panee ne ryntäämään hullun tavalla karvaisen sähköjäniksen perään. Alkuperäinen taitaa olla sekin vaisto, joka panee ihmiset lyömään vetoa luontokappaleiden välillä. Mutta niin mekin käymme tiskillä jokaisen lähdön välillä asettamassa panokset suosikeille. Kolmessa tunnissa on yksitoista lähtöä selvitetty. Me olemme lyöneet vuoron perään vetoa voittajasta, voittajakaksikosta tai neljän kärjestä. Poistumme Dublinin yöhön keskimäärin pienesti päihtyneinä ja keskimäärin lievästi köyhtyneinä. Ilta on onnistunut odotetulla tavalla. JÄSENTAPAAMINEN TYÖ- VÄENOPISTON VIERAINA Turun suomenkielinen työväenopisto oli kutsunut Turun Greyhound Klubin viettämään kerhoiltapäivää tiloihinsa 6. helmikuuta Tilaisuudessa katsottiin muutamia videoita greyhoundurheilusta meiltä ja muualta. Pääasiana olivat kerhon tulevan kauden työt ja tapahtumat. Tärkeänä pidettiin hyvää tiedonkulkua, joka osaltaan aktivoi myös uusia harrastajia tulemaan mukaan kerhon tehtäviin. Jokaisen TGKlaisen toivotaan mahdollisuuksiensa mukaan osallistuvan edellytysten luomiseen yhteiselle harrastuksellemme. Hannu Niemi kertoilee työväenopiston tapaamisessa kilpailupäivien kommervenkeistä. Kuva Minna L. 15

16 WHIPPET-RACING ON TÄRKEÄ OSA SUOMALAISTA GREYHOUND-URHEILUA! GRL:n kilpailuissa juoksee kaksi vinttikoirarotua: greyhoundit ja kooltaan niitä huomattavasti pienemmät whippetit. Perusteluina sille, miksi 80-luvun puolivälissä oli ryhdyttävä muodostamaan greyhoundeille omaa kattojärjestöä vinttikoiraliiton rinnalle, lausuttiin mm. tarve kehittää lajia niin kilpailukäytäntöjen, kilpailuolosuhteiden kuin sääntöjenkin osalta. Pienillä, profiililtaan jyrkkäkaarteisilla, kohtuuttoman karkeilla tai hyvin kovilla sekä ruohopintaisilla, sateen liukastamilla radoilla, joilla muut vinttikoirat ja koirarodut pystyvät juoksemaan melko riskittömästi, niitä selvästi nopeammat whippetit ja greyhoundit ajautuvat helposti ongelmiin. Ja ainakin viimeksi mainittujen osallistuminen kahteen kilpailulähtöön samana päivänä on sula mahdottomuus. Siinä missä monien koirarotujen ratajuoksu on lähinnä iloista ja leikinomaista pyristelyä, whippetit ja greyhoundit säntäävät vieheen perään aina tosissaan. Ne ovat huippuunsa valmennettuja ja viritettyjä ammattilaisia, kilpakenttien todellisia gladiaattoreita. Lajin tunnusmerkit niin whippet-urheilussa kuin greyhoundja -urheilussakin ovat tismalleen samat, siksi on tärkeää molemmat rodut saavat liitossamme yhtä suuren painoarvon ja arvostuksen. Suomessa kilpailevia whippetejä on enemmän kuin greyhoundeja ja niiden parhaimmistoa osallistuu kisoihin onneksi myös täällä GRL:n puolella. Sähäkät ja tiukat whippet-startit ovat monesti pitkien kisapäiviemme parasta antia! Tyytyväisyydellä on voinut havaita, että liittomme whippet-toimikunta tekee erinomaista työtä, ja whippetien ratajuoksutoiminta on omankin liittomme puolella entisestään vain piristynyt. TGK:ssa olemme erittäin iloisia siitä, että tänä keväänä useampikin uusi whippet-harrastaja on liittynyt seuraamme. Kahden kilpailevan vinttikoirarodun mukana olo kerhossamme on rikkaus. Tervetuloa siis kaikki vipukoiden omistajat rohkeasti koirinenne mukaan yhdistyksemme keskiviikkoharjoituksiin ja muuhunkin toimintaan! Whippet köyhän miehen kilpakone. 16

17 TOP VISION -PENTUPÄIVÄT KERÄSIVÄT KOIRAVÄKEÄ LAITILAAN Pentupäivien osallistujat lähdössä metsälenkille. Kuva Minna L. Vieheenvetoa pentusille. Kuva Minna L. 17

18 GRL:N KILPAILUKALENTERI 2010 METSÄMÄESSÄ JUOS- TAAN SEITSEMÄT KILPAILUT Greyhound Racing Liiton vuoden 2010 kilpailukalenteri on päätetty alla olevaksi. Kisakausi Turun Metsämäen greyhound-stadionilla käynnistyy sunnuntaina , jolloin kirmataan mm. whippetien Super Sprintin alkuerät ja greyhoundien Samtec Supersprint eli 95 metrin kiihdytyskilpailu radan etusuoralla. Sen jälkeen seuraavat kilpailupäivät Turussa ovat ja Syyspuolella Metsämäki toimii kaikkiaan neljän kisapäivän näyttämönä, joista viimeinen on 19. syyskuuta. Toukokuu: su 2.5. Viralliset harjoitukset EGU la 8.5. Sijoituspäivä EGU to Sijoituspäivä EGU su Raila Laine TSGK su Pro Dealers TGK Kesäkuu: su 6.6. Sprintti Derby ae TGK su Sprintti Derby fin TGK ke Continental Classics Landskrona/SWE CGRC la19.6. Continental Classics Landskrona/SWE CGRC la Top Race ae VGU su Top Race fin VGU ( Juhannus) Heinäkuu: la 3.7. Derby ae VGU ti 6.7. Derby ve VGU la Derby fin VGU la Masters/OAKS ae EGU la Masters/OAKS fin EGU 18

19 Metsämäen stadion, jota monet pitävät maamme parhaana greyhound-ratana. Kuva Taru L. Elokuu: su 8.8. SM ae TSGK ke 11.8 European Championship - Simrishamn/SWE CGRC la 14.8 European Championship - Simrishamn/SWE CGRC su SM ve TSGK su SM fin TSGK su Junior Derby / Grand Prix ae TGK Syyskuu: su 5.9. Junior Derby / Grand Prix fin TGK su Turku Classic ae TGK Kasvattajakilpailu ae su Turku Classic fin TGK Kasvattajakilpailu fin la European Derby Rabapatona/HU CGRC su26.9. European Derby Rabapatona/HU CGRC su EGU Open ae EGU Lokakuu: su EGU Open fin EGU Tulokasmalja la Ruotsi-Suomi-maaottelu- Åkers Kanal/SWE VGU Haukipudas, Virpiniemi TGK Turku, Metsämäki TSGK Tampere, Kauppi EGU Hyvinkää, Sveitsi 19

20 20 Sprintti Derby 2007 Turun Metsämäessä. Kuva Taru L.

21 21

22 AUSSITREENAUSTA HUIPPU-TREENARI JASON THOMPSONIN MALLIIN Englannin kielestä vapaasti kääntänyt Ilkka Virta Queensland Greyhound Journalissa julkaistiin äskettäin australialaisen David Braschin artikkeli, joka löytyy myös greyhound-datasta. Teksti perustuu kuuluisan, samanmaalaisen, greyhound-treenari Jason Thompsonin haastatteluun. Artikkelissa kerrotaan jotakuinkin seuraavaa: Jason Thompson oli 13-vuotias alkaessaan käydä greyhound-kisoissa. Hänen ensimmäinen suuri intohimonsa asustaessaan pienessä maalaiskaupungissa nimeltään Taralgon oli australialainen jalkapallo. Thompsonilla oli naapuri, joka kilpailutti koiraa nimeltä Mr Christian. Sitä valmensi neiti Marg Long. Koska kyseinen koira kilpaili ahkerasti, myös Jason tuli käyneeksi naapurinsa kanssa usein greyhound-radalla. Mr Cristian voitti pitkän uransa aikana kolmekymmentä maaseuturatojen kisaa. Noina vuosina Jason toteaa pelanneensa jalkapalloa lauantaipäivisin ja sitten iltaisin miltei poikkeuksetta menneensä koiraradalle. Jason oli yhä kolmetoista, kun Marg ja Jasonin naapuri antoivat hänelle Mr Cristianin treenattavaksi. Ollaksemme tarkkoja, koira piti rekisteröidä hänen isänsä nimiin, koska Jason oli liian nuori koiran viralliseksi omistajaksi. Hän treenasi tämän lisäksi yhtä toista koiraa. Mr Cristian voitti kilpailun viisivuotiaana Taralgonissa, mikä tuntui Jasonista hyvin jännittävältä. Tästä hetkestä lähtien koulunkäynti jäi toiselle sijalle, jalkapallo unohtui ja greyhound-racing täytti koko elämän. Kun Jason Thompson oli 17-vuotias ainoa asia, jolla tuntui olevan suurempaa merkitystä hänelle, oli koirien kilpailuttaminen. Greyhoundit ovat intohimoni, hän sanoo. Nuorukainen työskenteli Taralgonin koiraradalla vähempiarvoisia töitä tehden, kuten kiinniottajana, kennelavustajana jne. Pian tämän jälkeen Jason esiteltiin Kevin Richardsille, yhdelle Australian johtavista greyhound-treenareista ja siitoskoirien omistajista. Kevin antoi Jasonille koiransa treenattavaksi. Jason Thompson oli 18-vuotias suostuessaan ottamaan puheena olevan otuksen kahdeksi viikoksi Kevinin kennelissä treenattavakseen. Lopulta kävi kuitenkin niin, että sovittu parin viikon pesti Kevinin palveluksessa venyi kymmeneksi vuodeksi. Pian Kevinin kenneliin päästyään Jason oli tullut vakuuttuneeksi siitä, mitä työtä hän haluaisi tehdä lopun elämäänsä. Tämä oli paras mahdollinen alkutilanne ihmisen työuralle, Jason toteaa. Tärkein asia, minkä Kevin kuulemma Jasonille opetti, oli ammattimainen suhtautuminen lajiin. Jason päätti jäädä nyt kohtaamiensa oikeanlaisten greyhoundihmisten pariin, joilta sai kaipaamiaan oikeansuuntaisia vaikutteita. 22

23 Kun Jason oli 23-vuotias, Kevin vetäytyi greyhoundien valmennuksesta. Niinpä Jasonista tuli ammattimainen valmentaja ja kaikki lähti siitä hetkestä alkaen laajenemaan ja kehittymään. Greyhound nimeltä Light of Fire (s. 1992) sai Jasonin parrasvaloihin. Se voitti 1994 Melbourne Cupin ja myös Silver Chiefin sekä juoksi rataennätyksen Taralgon Cupissa. Tämä olikin Thompsonin menestyksekkään treenariuran tärkeä alku, mutta ei vielä suurin saavutus. Vuonna 1994 Melbourne Cupin voittosumma oli Australian dollaria ja seuraavana vuonna jo dollaria. Viisi vuotta myöhemmin suuren alkuinnostuksen jälkeen Jason Thompsonille näytti muodostuneen käytännöksi pitää treenauksessaan vain muutamia koiria kerrallaan, mutta ei toki mitä tahansa koiria, vaan lahjakkaita sellaisia. Treenauksessa oli esimerkiksi 37,5-kiloinen musta uros Awesome Assassin (s. 1994, Light of Fire Tranquil Flame), joka voitti Silver Chiefin ja kirjasi nimiinsä kahdeksan rataennätystä ja saavutti arvostetun aseman siitoskoirana. Jossain vaiheessa uraansa Jason päätti pitää vähän taukoa lajista. Tänä aikana hän tutustui tyttöystäväänsä Seonaan. Selvisi, että Seonan isä Ron Hood oli aiemmin toiminut toimistonjohtajana Ballaratissa. Treenari Marg Long puolestaan oli Seonan äitipuoli. Awesome Assassin vetäytyi radoilta, Jason täytti 30 ja aloitti tyttöystävänsä kanssa siitoskoiratoiminnan. Tuolloin heillä oli kuusi kilpakoiraa. Jason, Seona ja kuusi greyhoundia oli heidän tiimintä seuraavat neljä vuotta. Vuonna 2003 he sitten ostivat maaalueen Pearcedalesta Melbournen läheltä. Jason sanoo, että he sijoittivat tuohon maatilaan kaiken rahan, mikä heillä oli. Sijoitus kuitenkin kannatti ja pian heillä oli asiakkainaan monia hyviä omistajia sekä treenattavina erinomaisia greyhoundeja. Nuo koirat Hotshow Vintage, Monsters Inc, Whisky Assassin, muita hyvistä koiralinjoista tulevia koiria sekä myöhemmin mm. sellaisia kilpakoneita, kuten Run s House, Suave Fella, Whippys s Image, Miss Hot Gossip sekä El Galo. Myös Australian kaikkien aikojen paras greyhound Brett Lee vietti lyhyen aikaa uransa loppupuolella Jasonin kennelissä. Menestyksensä myötä Jason, Seona ja heidän kolme lastansa ovat hankkineet Pearcedalen kennelillensä suuren maineen ja tänään he ovatkin eräitä maan kaikkein halutuimpia treenareita. Entäpä, mikä sitten onkaan Thompsonien menestyksen salaisuus? Ruokinta: Hän mainitsee kokeilleensa kaikki ruokinnassa esiinnousseet muotivillitykset, mutta kaiken kokeilemisen jälkeen on sitä mieltä, että ruokavali- 23

24 on perustana pitää olla lihan ja kuivaruoan. Aamuisin kukin hänen koiransa saa 2 x 2 Box -keksejä, mutta ei lainkaan nesteitä. Iltaruokana koirat syövät erittäin vähärasvaista sianlihaa sekä Hills Science Diet -nimistä valmistetta. Hän lisää ruokaan myös kaliumia nestemäisessä muodossa, maksatabletteja, Thyroxine -tabletteja ei sitten muuta paitsi 400 tai 500 millilitraa kuumaa vettä. Koirat saavat saman aamu- ja iltaruoan seitsemänä päivän viikossa, 52 viikkona vuodessa, eikä mitään muuteta, Jason toteaa. Vuosien varrella hän kertoo kokeilleensa kaikki saatavissa olevat tuotteet, mutta pidemmän päälle on tullut siihen tulokseen, että mitä vähemmän vaihtelevuutta ja vaihtelevia osia ruokavalio sisältää, sen parempi. Uskoivatpa ihmiset meitä tai eivät, tämä on täsmälleen se ruokintaperiaate, jota noudatamme. Hän vie koiransa eläinlääkäriin veritestiin ja lihasten tarkastukseen vähintään joka toinen viikko. Madotus: Jason madottaa kunkin koiransa joka kuudes viikko ja vaihtaa madotusvalmisteita säännöllisesti käyttäen vuorotellen mm. Exelpetiä, Ivomeciä, Ambexia, Drontalia jne. Eri lääkemerkkien vaihteleva käyttäminen on kuulemma paras tapa torjua sisäloisia. Terveys: Jason ja Seona ovat tarkkoja hygieniasta. Imuroimme päivittäin kennelit ja koirien makuupaikat, Jason toteaa. Tämä on minun työtäni, enkä voi odottaa koiriltani hyviä esityksiä, jos niitä ei ole pidetty riskittömissä oloissa talvella lämpimässä, kesällä viileässä joissa vallitsee puhtaus ja hyvä hygienia. Jokainen koira yöpyy ison, paksun doonan eli huovan päällä. Alla on tiiliskivet, niiden päällä puulevy ja levyn päällä vielä tuo huopa. Rutiinit: Talvella kaikki koirat kävelytetään klo 7.15, kesähelteillä kuitenkin tätäkin aikaisemmin. Kävelytän ne joka päivä, myös kisapäivinä, sanoo Jason. Koirat tyhjentävät itsensä ja sitten ne kaikki laitetaan vuorollaan kävelykoneeseen nopealle nopeudelle 14 minuutiksi. Tiedän, että tämä on oudonkuuloinen aika, mutta tämä on minun tapanani menetellä. Koneessa kävelytän neljää koiraa kerrallaan. Ainoa päivä, jolloin en käytä kävelykonetta, on kilpailun jälkeinen päivä. Kävelykoneessa olon jälkeen greyhoundit päästetään laukkaamaan koiratarhaan kahden koiran pareissa. Sitten nuoret koirat siirretään 70-metriseen juoksutarhaan, missä ne pääsevät kirmailemaan vielä tehokkaammin. Kerran viikossa jokainen koira laukkaa 350 metrin pätkän suoralla radalla. Laitan aina treenattavani ratavieheen 24

25 perään, enkä koskaan vihellä niitä luokseni. Tämä avaa niiden keuhkot ja tarjoaa tarpeeksi liikuntaa niille, Jason arvelee. Tarkastaminen: Kukin koira käytetään eläinlääkärin tarkastettavana kahdesti kuukaudessa. Pennut: Pidämme kennelissämme yleensä neljää siitosnarttua, ja tavallisesti meillä on vuosittain kaksi tai kolme pentuetta, Jason sanoo. Pidämme pennut luonamme, kunnes ne ovat neli- tai viisikuukautisia. Sitten me lähetämme ne varhaisvalmennukseen (ei vielä varsinaisille treenareille). Juoksijaksi kasvattaminen: Jasonilla on erityinen rutiini pentukoiriensa osalle ja kaikki koirat käyvätkin läpi tämän rutiinin noin kolme kuukautta ennen kilpailu-uran alkua: Hän jättää pennun, kun se on kesytetty so. opetettu ratakäyttäytymiseen lyhyelle tauolle, mitä seuraa kuudesta kahdeksan viikon kestävä esivalmennus, joka käsittää muutaman viikon ajan juoksuharjoituksia suoralla ja sen jälkeen neljä juoksua kilparadalla, jolloin hän näkee millaisia aikoja koirat kykenevät kellottamaan. Jokainen pentu hänen kennelissään aloittaa päivittäiset kävelyttämis- ja laukkaharjoitusrutiinit. Hän antaa niiden juosta kahdesti 350 metriä peräkkäisinä viikkoina, minkä jälkeen he menevät Warragulin stadionille ottamaan 350 metrin handslipin. Tämän jälkeen koirat juoksevat kolme soolojuoksua Geelongin stadionilla 347 metrin matkalla kolmena viikkona peräkkäin. Seuraavaksi koirat viedään Sandownin stadionille kahteen handslippiin viikon välein. Palaamme sitten Warraguliin suorittaaksemme 424 metrin trialin. Sitten menemme Geelongin kahteen 457 metrin trialiin, joista toinen juostaan soolona ja toinen viikkoa myöhemmin kahden koiran trialina. Työtä varhaiskoulutuksessa on paljon, mutta olen valmis siihen. Annamme ehkä koirille 350 metrin mittaisen vieheen perässä tapahtuvan harjoitusjuoksun Warragulin ja Geelongin trialeiden välissä. Jason myös suosii kahden 520 metrin trialin juoksuttamista tulokkaillansa, niistä toinen Sandownissa ja toinen Meadowssa ENNEN kuin ne alkavat kilpailla. Otaksun, että monet ihmiset tekevät siinä virheen, kun eivät riittävän aikaisessa vaiheessa juoksuta koirillaan 520 metrin matkaa. Monien näkee kouluttavan pentujansa ja laittavan ne kylmiltään juoksemaan yli 457 metrin matkoja, totuttamatta niitä lainkaan 520 metrin matkaan. Kilpaileminen: Kilpailupäivän aamunakin Jason laitaa kilpurit kävelykoneeseen ja antaa nii- 25

26 den niin ikään juosta vapaana tarhassa, koska tämä kuulemma pitää niiden mielen rauhallisena. Jokapäiväisiin totuttuihin rutiineihin tehdyt poikkeamat toimivat helposti koirille signaalina, että jotain tavallisuudesta poikkeavaa on tulossa. Eikä tämä kilpailupäivänä olisi lainkaan hyvä asia. Viimeistäänkin hauveleiden laittaminen kilpailumatkaa varten kuljetustraileriin saa ne sitten muuttumaan levottomiksi. Jasonilla on tapana juoksuttaa koirillansa triali keskiviikkoisin kahden kilpailulauantain välissä. Stayer-koirat juoksevat pidemmän matkan eli 457 tai 520 metriä ja sprintterit tätä lyhyemmän matkan. Jason uskoo vahvasti, ettei kukaan pysty muuttamaan lähtökohtaisesti hidasta koiraa nopeaksi, mutta toteaa, että jotkut treenarit onnistuvat kyllä pilaamaan nopeat koiransa tehden niistä hitaita. Jos et huolehdi koirasta, et vie sitä säännöllisesti eläinlääkärin tarkastettavaksi etkä tee sen kanssa muutenkaan oikeita asioita, käynee niin, että nopea koirasi onkin radalla hidas. Jason, väittää, että kennelissä voidaan jo koiran varsin varhaisessa kehitysvaiheessa päätellä, onko kysymyksessä lupaava yksilö. Sen kertoo koiran käyttäytyminen. Useimmilla lupaavilla koirilla on hyvä käytös, pennut osoittavat sen välittömästi. Thomson/Hood kenneli on jatkuvasti täynnä greyhoundeja, mutta Jason sanoo, että heillä on silti aina tilaa myös uusille nopeille(!) koirille. Hän kertoo olleensa hyvin onnellinen siitä, että omistajat ovat tarjonneet koiriaan niin innokkaasti hänen treenaukseensa. Jason Thompson mainitsee, ettei hän ole koskaan joutunut pyytämään omistajia tuomaan greyhoundejansa hänen valmennukseensa, vaan aloitteentekijänä ovat olleet asiakkaat itse. Brett Lee on kuulemma paras koira, jonka Jason Thompson on koskaan nähnyt kilpailevan. Jason treenasi itsekin Brett Leetä lyhyen aikaa sen uran loppuvaiheissa. Sitten hän jatkaa toteamalla, että paras koira, jota hän on valmentanut sen koko uran ajan oli Awesome Assassin. Niin ikään Hotshow Vintage oli myös hämmästyttävä, sillä se voitti kuusi ykköstason finaalia (Group finals). Kun Jason matkustaa koirineen ympäri maata, kertomansa mukaan hän tekee aina kaiken samalla tavalla: Haluan saapua kilpailupaikalle jo päivää ennen kisoja Hän ei anna koirille nestettä ennen lyhyttä lentomatkaa. Jotkut koirat kuulemma sopeutuvat lentomatkoihin hyvin, jotkut taas eivät. Jason on sitä mieltä, että monilla ihmisillä on turhia koirien lennättämiseen liittyviä pelkoja. Hän myös sanoo, ettei koskaan käytä koiriaan varsinaisissa vesikylvyissä, koska se ei luonnollista niille. 26

27 Koirani harjataan, pestään ja puhdistetaan päivittäin. Kesällä kisojen jälkeen ne suihkutetaan runsaalla vedellä. En hiero koiria lainkaan. Pidän parempana, että koirat nukkuvat ja lepäävät sen jälkeen, kun ne ovat kisailleet tai muuten laukanneet. Tästä minä pidän ja koirani ovat silloin onnellisia. Jason on hyvin pedanttinen ja sanoo, että puhdistuttaa kuljetustrailerinsakin viimeistä osaa myöten joka kuukausi. Jason Thompsonin tärkein neuvo nuorille ja vasta-alkaville treenareille on: Tehkää lujasti töitä ja hankkiutukaa laiskoista treenattavista koirista eroon. Jos haluaa ryhtyä ammattilaiseksi, tärkeä olisi löytää joku luotettava kumppani, jonka kanssa työskentelee. Minulla ja Seonalla on erinomainen kumppanuus ja se on parasta, mitä minulla on. Thompsonilla on myös yksi kokoaikainen, pystyvä työntekijä kennelissänsä. Ensin töissä oli Wayne Vasallo ja nykyisin Phil Bonnacurso. He ovat erittäin mainioita ihmisiä ja erittäin hyviä työntekijöitä. Koiran perimä on kaikkein ratkaisevin tekijä menestyvissä greyhoundeissa. Hyvät jalostuslinjat tulevat lopulta voittamaan. Emän pitää olla nopea juoksija ja myös edustaa kelvollista jalostuslinjaa. Parhaat nartut tuottavat parhaita kilpakoiria. Katsottakoon vaikkapa Peter Gilesin emälinjaa, joka polveutuu Floodgatesta. Tiedän joitain erinomaisia narttuja, jotka eivät ole tuottanut sellaisia jälkeläisiä mitä odotettiin, mutta yleensä hyvät kilpanartut antavat toivottuja tuloksia. Siitosuroksissa tärkein ominaisuus on niiden temperamentti. Katsokaa, kuinka paljon koiria menee vuosittain siitostarkoituksiin, mutta kuinka harva niistä onnistuu tuottamaan menestyviä jälkeläisiä. Jason sanoo, että temperamentilla on suuri merkitys, ja se on tullut todistetuksi monien vuosien kuluessa. Useilla nykyisistä siitosuroksista on huono luonne ja vaikka osa niiden jälkeläisistä saattaa menestyä, pennut yleisesti eivät tule vastaamaan niihin asettuja odotuksia. Tämä on yksi syy, miksi Jason odottaa El Galgon siitostuloksia. Tämä Cold Coast Cup -voittaja omaa kaikki tarvittavat ominaisuudet, kuten Jason Thompson itsekin. 27

28 PIINAPENKISSÄ DAINHILLZ- KENNELIN MARJO SARTO- VUO Paraislainen Sartovuon perhe on pitkää ollut kantava voiva paitsi Turun Greyhound Klubissa koko suomalaisessa greyhound-urheilussa. Tällä vuosituhannella maassamme ei ole läpiviety lajissamme montaakaan kilpailupäivää, ettei ainakin joku heistä olisi ollut kisapaikalla toimihenkilönä. Dainhillz-kennel on kasvattanut greyhoundeja jo useammalla vuosikymmenellä ja se on kilpakentillä niittänyt mainetta ja kunniaa sekä omine koirineen että kasvatteineen. Kiireistään huolimatta Marjo lupautui ystävällisesti ja nopealla aikataululla vastaamaan hänelle esitettyihin oheisiin haastattelukysymyksiin. 1. Mistä te aikanaan saitte kipinän juuri greyhound-urheiluun? Olimme joskus Helsingin Messukeskus koiranäyttelyssä. Tutustuimme siellä GRL:n ständiin, ja oikopäätä meidän Hessu innostui greyhoundeista ja lajista. Itse sanoin hänelle, että meille ei kyllä koskaan noin rumia koiria hankita! Mutta kuinkas kummassa, sitten niitä vaan tuli hankittua. 2. Kertoisitko Marjo jotain perheenne ensimmäisistä vuosista greyhound-harrastuksen parissa? Aikoinaan hakeuduimme lajin pariin mm. siksi, että koiranäyttelytoimintaan Marjo koiraa kopittamassa Hyvinkäällä. Kuva Minna L. verrattuna ilmapiiri greyhound racingissä tuntui paljon miellyttävämmältä ja harrastavammalta. Hessu halusi hankia itselleen näitä köyhän miehen ravihevosia eli greyhoundeja oikeaan ravihevoseen kun ei ollut varaa ja mahdollisuuksia. Menneinä vuosina harrastajakuntamme muodosti varsin kiinteän joukon. Tuntuu, että aikaisempina vuosina tätä lajissamme nykyisin turhan paljon esiintyvää loan heittämistäkin oli nykyistä vähemmän ja yhteishenki oli lujempi. 28

29 3. Mikä harrastuksessa mielestäsi on kaikkein kiinnostavina, mikä on lajin suola? Lajin suola on varmasti kilpailujännitys. Aina on jännä seurata, kun omat koirat, omat kasvatit tai kavereiden koirat juoksevat. Aikaisemmin radan varressa saattoi tavata vielä nykyistä enemmän samanhenkisiä, mukavia ihmisiä. Nykyisin harrastukseemme on tullut monia uusia harrastajia, joita ei enää samalla tavalla tunne. Lajin kasvu ei siis ole ollut pelkästään hyvä asia. 4. Miten sinusta Marjo tuli Dainhillz kennelin omistaja? Oikeastaan perin Dainhillz-kennelin äiditäni, joka aikoinaan kasvatti rotweilereita ja pinsereitä. Kennelnimemme on alun alkaen isäni keksimä. Tällä nimellä minun oli luontevaa jatkaa kasvatustoimintaa. Ei tarvinnut keksiä uutta nimeä ja miettiä monia erilaisia nimiehdotuksia. 5. Mitä Paraislaiselle Dainhillz kennelille kuuluu nykyään? Voisi sanoa, että tällä hetkellä kenneliimme kuuluu hiljaiseloa. Pentuja ei juuri nyt ole, eikä ihan lähiaikoina tulossakaan. Kyselyitä ja varauksia on kyllä tullut useampiakin. Mutta, katsotaan, mitä Heta sitten tekee. Se on aloittelemassa loppukaudesta kilpailuuraansa. Sen elämän ensimmäinen kiima päättyi kaksi viikkoa sitten. Meidän Tatu on luvannut ruveta sitä treenaamaan. 6. Millaista menestystä olette lajissa saavuttaneet? Mitkä ovat olleet Dainhillzin tähtihetkiä? Menestystä on tullut vuosien mittaan varsin mukavasti. Näin äkkiseltään mainittuna tähtisaavutuksia ovat olleet ainakin Nanan kolmossija kolmivuotiaiden ikäkausikilpailu Svensk Avelsloppissa vuonna 2002, Lelun palkintokorokesijoitus Junior Derbyssä 2004, Piipan saavuttama Rabbit Rush Challengen voitto, Pertan Vaisaaren palvelukoti -Sprintin voitto vuonna 2005 sekä vuoden 2000 EMkisat, joissa Treisi saavutti 3. sijan 325 metrillä ja Lelu veteraaneissa. Tähtihetkiä olivat myös, kun mieheni Hessu kruunattiin vuonna 1997 GRL:n vuoden harrastajaksi ja poikani Niko sai saman pystin 2000-luvun puolivälissä. En tiedä, onko tämä kyseinen titteli tullut kahta kertaa mihinkään muuhun perheeseen. Olemme kasvattaneet greyhoundeja 1990-luvulta saakka, ja myös monet kasvattimme ovat menestyneet upeasti. 7. Mihin suuntaan tulevaisuudessa aiotte kenneltoimintaanne muuttaa/ kehittää? Olen ajatellut, että teetän itse vielä ainakin yhdet pennut. Niko saa sitten jatkaa siitä, jos katsoo aiheelliseksi. Kasvatustyö ja harrastus menee siis äidiltä pojalle. Omistamme Dainhillzinkin nykyisin Nikon kanssa yhdessä. 29

30 8. Miten yleisesti kehittäisit suomalaista greyhound-urheilua? Mielestäni liian usein julkilausutut ideat ja suunnitellut asiat jäävät puheen asteelle. Koko ajan puhutaan kehittämisestä, ja olisi hyvä, jos suunnitelmat myös vietäisiin loppuun asti. Arvostan kovasti niitä, jotka jaksavat vuodesta toiseen tehdä töitä ja ponnistella yhteisen harrastuksemme eteen tyytymättömistä valittajista huolimatta. Näkyvyyttä lajille tarvittaisiin nykyistä enemmän, jolloin siihen hakeutuisi myös uusia harrastajia. Uudet harrastajat tulisi saada mukaan hommiin. Nykyisin heitä näkyy liian vähän töissä. Ehdottomasti myös Tampereen ja Hyvinkään ratoihin tulisi panostaa. Erityisesti ison koiran juoksuttamiseen niillä liittyy aina pelkoa. Turku ja Oulu uudempina ratoina tuntuvat vähemmän huolta aiheuttavilta, vaikka toki niilläkin joskus vahinkoja sattuu. Nykyistä kilpailujen kokonaismäärää pidän ihan hyvä. On sitten ihmisestä kiinni, juoksuttaako koiriansa joka viikonloppu vai vähän harvemmin, tai juokseeko pisteiden perässä ottaen sen riskin, että koira jonain päivänä menee rikki. Kilpailuttajan pitää olla järkevä ja osata itse katsoa, mitä tekee. Koirat kyllä juoksevat aina, kun ne radalle laittaa. 9. Millaisena näet lajimme kilpailutoiminnan tulevaisuuden? Jos kehitys jatkuu nykyisenä ja tätä vauhtia mennään, niin näen tulevaisuuden vähän huonona. Nimittäin, kohta ei ole ketään, joka tekee kisoja. 10. Mitä kuuluu greyhoundien suomalaiselle jalostustyölle ja mihin suuntaan siinä ollaan menossa? Muutamana viime vuotena uusia greyhound-kasvattajia ei ole tullut joukkoomme montaakaan. Joitain vuosia sitten uusia kasvattajia ilmaantui lyhyellä aikaa ja miltei yhtä aikaa useampiakin. Kaikkiaan kasvattajia on useita ja monilla heistä on hyvinkin menestyviä koiria. Se, että Suomeen nykyisin tuodaan paljon ulkomailta greyhoundeja, on toisaalta hyvä asia. Sitä kautta saamme jalostukseemme uutta verta. Toisaalta tuontikoirien käyttöön suomalaisessa jalostustyössä voi liittyä yllätyksiäkin. Se voi tuoda mukanaan esimerkiksi purentavikaa ja noita pallipuolia. Mutta totta kai kaikilla suomalaisilla kasvattajilla on tietyt omat kriteerinsä, joilla pentunsa teettää. 11. Millaisia ohjeita antaisit vastaalkaville greyhound-treenareille? Olen sitä mieltä, että soittakaa rohkeasti, jos tulee kysyttävää. Olen aina 30

31 sanonut, ettei niin tyhmää kysymystä olekaan, jota ei voisi kysyä. Tärkeänä pidän myös esimerkiksi koiran lukemisen taitoa. Harrastajan pitää oppia suodattamaan muiden antamista neuvoista ja oheista se, mikä pätee omaan koiraan ja mikä on sille hyväksi. Tulee muistaa, että koirat ovat aina yksilöitä. Jakaisin uusille harrastajille juuri ne neuvot, joita kysyjille jo nykyisin annankin: Kerron mahdollisimman totuudenmukaisesti ja laaja-alaisesti koirista, sairauksista ja lajista. Onneksi noita sairauksia ei greyhoundeissa kauhean paljoa ole. Siis, olen suorapuheinen ja rehellinen! Kiitokset tästä haastattelusta, Marjo! 12. Mitä neuvoja antaisit uusille, pennun ostoa harkitseville greyhound-harrastajille? Dainhillzin kennelpäivien kävelylenkillä Paraisten keskustassa. Kuva Ilkka V. 31

32 SUOMENKIELINEN TYÖVÄENOPISTO GREYHOUNDIT & WHIPPETIT SYDÄMEN ASIANA!