Sekahedelmä. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10 Sekahedelmä

Transkriptio

1 Sekahedelmä Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10 Sekahedelmä

2 Sisältö Pääkirjoitus... 3 Epätyypilliset työsuhteet... 4 Tervehdys toverit... 5 Aluesihteeriltä; Valta tuo vastuuta... 6 Slangi-visa... 8 Kevättä... 9 Maaltamuuttajia tilastojen takaa Taide-elämys Sekahelmä Päätoimittaja Heikki Vesanto luukku.com Taitto Anitta Kainulainen Painopaikka Suomen Graafiset Palvelut Oy Kuopio Seuraava Sekahedelmä -lehti ilmestyy syyskuussa. Aineistot mennessä päätoimittajalle. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry ao. Osasto 10 Siltasaarenkatu 4, 5 krs, Helsinki puh Johtokunta 2011 Puheenjohtaja: Jukka Nissinen GSM sff.fi Varapuheenjohtaja: Juha Sulisalo, Paulig Sihteeri: Olli Hallikas GSM meira.fi Osaston varasihteeri: Heikki Vesanto GSM luukku.com Sekahedelmä Pauli Paavola, Mildola Jukka Mahlamäki, Meira Tarja Palmamäki, Meira Pekka Helin,Koff Antti Tervonen, Koff Eija Högel, Paulig Minna Ohvo, Halva Jaokset ja vastaavat Taloudenhoitaja: Pirjo Vainio puh , GSM selry.fi Talousjaos: Puheenjohtaja, vara-pj, sihteeri, taloudenhoitaja 2 Tiedotusjaos: Jukka Nissinen ja Heikki Vesanto, Sekahedelmän päätoimittajana Opinto-ja nuorisojaosto: Olli Hallikas Antti Tervonen Urheilujaos: - kesälajit Antti Tervonen - talvilajit Juha Sulisalo

3 Pääkirjoitus Morjens toverit Mitä olette mieltä siitä kun työnantajan edustaja sanoo,että ei ole tarkoitus kiusata duunaria, mutta kiusaa kuitenkin tietoisesti? Nyt on jälleen eräillä työnantajan edustajilla hinku kiusata niitä harvoja duunareita jotka vielä vetää röögii. Työnantajan edustajat puhuu hienosti siitä, kuinka erilaisuutta pitää ymmärtää, kuitenkin haluaa sortaa pientä porukkaryhmää, josta ei ole ollut kenellekkään mitään haittaa. Tupakointi on sentään vielä laillista hommaa. Jos aikuisia ihmisiä, jotka ovat tottuneet rentoutumaan joskus röökin avulla raskaan ja kiireelisenkin duunin lomassa ruvetaan paimentamaan ja kiusaamaan tolla tavalla, niin kyllähän se antaa oudon kuvan siitä työnantajan edustajasta kuka on sen keksinyt. Skrivasin viimeks työpaikkavakoilusta, enkä malta olla jatkamatta vähän samasta aiheesta. Nythän jossain duunimestoissa työnantajan edustajat on alkaneet harrastaa samaa hommaa kameroiden avulla. Olen kuullut, että niiden ottamaa matskua voi tallentaa ja tsiikata suoraakin ottoa milloin vain, esimerkiksi tietokoneen näytöltä jonkun päällikön himassa ja vaikka koko perheen kanssa. Saahan sillä opetettua vaikka jälkikasvua, että jos ette käy skolea kunnolla, niin joudutte hommiin niin kuin noi tyäläiset tuol näytöllä. Sit vois panna vaik puolisonkin vahtimaan, jos ei itse ehdi. Se vois välillä huutaa, et hei päällikkö tuu tsiikaa sun yks renkis kävelee toimettomana kädet taskussa ja haukottelee, onkse vähän laiska?. Tässä vois todeta, kuten aiemminkin, että on todella outoa hommaa vielä nykyaikana. Toivottavasti työnantajan edustajat harkitsee vielä asioita, ennen kuin ryhtyy moisiin hölmöyksiin. Hyviä kesiksiä kuitenkin toivoo Hessu J.K Muistakaa hymyillä kameroille. Sekahedelmä

4 Puheenjohtajalta Epätyypilliset työsuhteet Perusmiehitys toistaiseksi voimassaolevilla työsuhteilla ja sesonkeihin sesonkityötekijöitä. Sairauspoissaolot ja pekkaset korvataan vuorosuunnittelulla ja ylitöillä. Helppoa ja selkeää. Näinhän se olikin takavuosina. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Ay-liikkeen menestyksekkään toiminnan ansiosta työläisten ansiotaso ja työsuhdeturva paranivat. Sen seurauksena joillekin meistä syntyi harha keskiluokkaistumisesta. Tämä harhan seurauksena aloimme äänestää kunta-, eduskunta ja euparlamenttivaaleissa työläisvastaisia puolueita. Syntyneiden oikeistotuulien seurauksena meille syntyi kahden kerroksen työmarkkinat. Myös työväenliikkeen 2007 häviämä Laval / Vaxholm-oikeudenkäynti vauhditti normaalien työsuhteiden muuttumista epätyypillisiksi. Alati pienenevä joukko meitä, joilla on vakituiset (= toistaiseksi voimassa olevat) työsuhteet. Sekä kiihtyvällä vauhdilla kasvava joukko pätkätyön ikeessä kärvisteleviä ihmisiä joiden työsuhteen ehdot ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Vuokratyötä, osa-aikatöitä, tarvittaessa kutsuttavia, lähetettyjä, olipa nimi mikä tahansa yhteistä kaikille on ettei kyseisen työn palkalla voi elää normaalia etelä-suomalaista elämää. 0-37h / viikossa-työaika tarkoittaa suomeksi ettei työntekijällä ole käytännössä irtisanomisaikaa. Ei mahdollisuutta laatia omaa taloutta koskevia tulevaisuuden suunnitelmia. Ei puhettakaan paikallisista liukumaneuvotteluista. Pätkätöillä rahastavat yrittäjät kertovat mielellään uudesta ihmistyypistä joka ei haluakaan vakituisia töitä. On kuulemma suuri joukko ihmisiä, jotka eivät halua luopua vapaudestaan muutamaa viikkoa pidemmäksi aikaa. Olen keskustellut lukuisten pätkätyöläisten kanssa ja joitakin aniharvoja poikkeuksia lukuun ottamatta poikkeukset etupäässä opiskelijoita tai kulttuuria tuntemattomia itäeurooppalaisia he kaikki haluaisivat normaaliin työsuhteeseen. Kukin meistä löytää totuuden kysymällä itseltään: haluaisinko pätkätöihin? Tähän meitä kaikkia koskettavaan asiaan ei ole mitään hokkuspokkus-ratkaisua. Eikä se ratkea itsestään. Ratkaisu edellyttää meidän kaikkien juonessa mukana oloa. Asiaan voi vaikuttaa kahta kautta. Lainsäädäntöteitse sekä paikallisesti toimimalla. Lainsäädäntöreitin voi Euroopasta kantautuneiden viestien perusteella arvella pikkuhiljaa normalisoituvan. Merkelin rökäletappio osavaltiovaaleissa enteilee kristillisdemokraattien valtakauden loppua, Italia vaihtoi Berlusconin Montiin, Ranskakin sai pitkäst ä aikaa vasemmistolaisen presidentin jne. Jokaisella meistä on jonkinlainen yhteys politikkoihin (ainakin Sekahedelmä

5 Sihteerin terveiset Tervehdys toverit Vaalit on käyty ja tulokset laskettu. Snadista kiinni välillä tässä elämässä kun äänimääräni riitti läpimenoon mutta arvalla hävisin edustajapaikan. Mutta ei harmita, tein parhaani ja lopputulokseen en päässyt vaikuttamaan. Kiitos teille kaikil - le, jotka käytitte äänioikeuttanne vaaleissa ja suuri kiitos kaikille niille työpaikoille joissa kävimme pitämässä uurnavaalit, järjestelyt toimi hyvin ja vastaanotto oli ystävällinen. Kesä on tullut.. tai ainakin melkein. Kesällä työolosuhteet asettavat taas haasteita useilla työpaikoilla. Omalla työpaikallani, Meiran maustetehtaalla, työskentely lämpötila kohoaa helposti yli 30:n asteen. Jos työolosuhteita ei voi muuttaa pitää muuttaa toimintaa eli lämpötauot on otettava käyttöön. Oma työnantajani asian ymmärtää eikä asiasta ole tarvinnut riidellä. Anyway hyvää kesää kaille!! Olli vaalien alla). Meidän tulee saattaa meille, kansakuntaa pystyssä pitäville palkansaajille, tärkeät asiat heidän tietoonsa. Paikallisessa toiminnassa sitkeys palkitaan. Joka kerta kohdatessamme arvomaailmamme vastaisia rimanalituksia meillä on oltava kyky ilmaista kielteinen suhtautumisemme selkeästi. Aurinkoista kesää Uusimaalaisten kuivien ja vähän kosteampienkin elintarvikkeiden parissa toivottelee Kympin puheenjohtaja Jukka Nissinen Sekahedelmä

6 Aluesihteerin palsta Valta tuo vastuuta Liiton edustajakokousvaalit on käyty ja edessä on edustajakokous Hämeenlinnassa Aulangolla, jossa linjataan viideksi vuodeksi eteenpäin liiton toimintaa ja päätetään keskeisistä asioista, joita pyritään edistämään. Kokoukseen on tehty myös lukuisia aloitteita, joilla pyritään parantamaan elämää työpaikoilla ja helpottamaan jäsenten arkea. Vielä ehtii evästämään alueen ehdokkaita tärkeistä asioista, joita olisi syytä tuoda esille. Helsinki Uusimaa alueen enemmistöryhmä elintarviketyöläiset sai määräenemmistön jokaisella sopimusalalla. Perinteisesti osasto kymppi on ollut vahva vaikuttaja liiton toiminnassa ja työpaikoilla on tehty erinomaista työtä. On puolustettu jäsenistöä, otettu kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja vaikutettu niin kuin ammattiosaston tehtäviin kuulukin kaikkiin asioihin, jotka jäsenistö kokee tärkeiksi. Kun puhutaan kannatuksesta, joka on yli 70 prosentin tasoa voi päätöksiä tehdä helpommin mutta aina on muistettava vastuu tehdyistä päätöksistä ja kuunnella muitakin mielipiteitä. Voimakas oppositio joka ottaa kantaa on kaikkien etu. Kysyessäni pitkäaikaiselta pääluottamusmieheltä kuinka hän työpaikallaan valmistautui edustajakokousvaaleihin oli vastaus varsin kantaa ottava. Ilmoitustaululle mainos vaaleista, muuten jatketaan kuin vaaleja ei olisikaan. Eli normaalia jokapäiväistä työtä ja jäsenet työpaikalla kyllä äänestävät niitä joiden tietävät toimivan. Kiistat ja riidat työpaikoilla siitä, kuinka asioita hoidetaan kuuluvat normaaliin toimintaan, kun ollaan aktiivisia niin törmäyksiä ei voi välttää mutta niistä täytyy oppia kuinka ihmisten kanssa tullaan toimeen. Tilipussin vartijana toimiminen on luottamusmiehen tärkein tehtävä. Ajatella voi myös, että liiton tärkein tehtävä on puolustaa niitä aktiiveja ja jäseniä, jotka työpaikoilla päivästä toiseen tekevät työtä asioiden ja olosuhteiden parantamiseksi. Tässä valitettavasti ei ole onnistuttu aina vaan jotkut yritykset yrittävät paluuta aikaan ennen ammattiliittoja. Toimitaan kuin pohjoiskoreassa ketään ei sentäs teloiteta mutta laittomia työsuhteiden päättämisiä kyllä harrastetaan. Tästä on tehtävä loppu. Ilman voimakasta työpaikka toimintaa muuttuu elämä sorvin ääressä monta kertaa pakkotyöksi, jossa paljon iloja ei ole eikä rahakaan kaikkea merkitse mutta lieventää vitutusta merkittäväksi. Työssä kun käydään kuitenkin perheen elättämiseksi ei huvin vuoksi. Moni aktiivi työpaikoilla jää pois toiminnasta tämän vuoden jälkeen eläköitymisten takia. Huolta ei kuitenkaan ole, kos- Sekahedelmä

7 ka alueella on erinomaisia nuoria, joista osasta on kasvanut jo saappaat täyttäviä luottamusmiehiä ja uusia tulee toimintaan mukaan, joten jatkossakin voidaan luottaa siihen, että työnantaja edessä ei nöyristellä vaan asioihin otetaan ryhdikkäästi kantaa. Tärkeimpiä asioita tulevina vuosina mielestäni on irtisanomisturvan parantaminen, luottamusmiesten toimintaedellytysten turvaaminen, vuokratyön kitkeminen, tuotannon siirtojen estäminen halpamaihin ja tärkeimpinä varmasti kunnolliset palkankorotukset ja vaikuttaminen yhteiskunnallisiin asioihin, kuten esimerkiksi asumisen hintaan pääkaupunkiseudulla. Täällä ruuhkasuomessa ei ole iloa muutaman kympin palkankorotuksista kun samaan aikaan vuokrat ja eläminen kallistuvat kaksin tai kolminkertaisesti. Alueella on aktiivien toimesta menossa lukuisia hankkeita mm vuokratyön kieltämiseksi, irtisanomisturvan parantamiseksi ja palkka ryhmittelyn kehittämiseksi. Aikaa ei ole hukattavana vaan joka päivä täytyy tehdä työtä niin kuin sitä tähänkin asti on tehty. Aina ei tule voittoja eikä tehty työ näy mutta huolehdittava on siitä, että ääni kuuluu eri foorumeilla ja ollaan mukana toiminnassa. Ilman toimintaa ei tule tuloksiakaan. Haluan kiittää osasto kympin jäseniä ja aktiiveja loistavasta vaalituloksesta. On etuoikeus olla työssä juuri tällä alueella. Tulevaisuus on valoisa jos me itse haluamme niin. Eikä kenenkään tarvitse toimia yksin, niin kuin vaalitulos kertoo, samoin ajattelevia on paljon ja jokainen päivä on entistä parempi, siihen ainakin pyritään. Mukavaa kesänodotusta, toivottavasti säät suosivat raskaan työn raatajia Jouni Konttila, aluesihteeri Sekahedelmä

8 Slangi-visa 1. Paa yks spaddu, mul on karsee darra vois joku sulle heittää kartsal, eli: 1) Annapa savuke, kohmelo jyskyttää kovasti. x) Anna sadan markan seteli, olen tosi nälissäni. 2) Tarjoa ryyppy, minulla on kova krapula. 2. Mitä sit slangisana LEEDINÄ tarkoittaa? 1) Vapaana. x) Väsyneenä. 2) Hermostuneena. 3. Sanasta Södernäs (eteläniemi) tulee Sörnäinen. Mitä se on slangiksi: 1) Sörkka x) Sörkki 2) Sörkkä 4. kaikki trokas spittaa ja bamareita dallas siellä rundii yhtenään ruvettiin smyygiin porttariin ryysattiin kartsalle ja ruvettiin tsuppaan Marialle päin... Mitäs BAMARIT? 1) Varkaita. x) Suojeluskuntalaisia. 2) Poliiseja. (Väinö Lignellin julkaisematon pakinakokoelma, Slangi.net 2002) 5. Paljasjalkainen (stadilainen) tarkoittaa, että 1) on tullut Stadiin paljain jaloin, eli födannu tääl. x) on stadilainen, joll ei oo yhtää fyffee. 2) on vähintään 5:nnen polven syntyperäine. 6. FIDULI on ihan jees-kamaa. Mut mitä se meinaa finskiks? 1) Viulu. x) Omena. 2) Naisen sukuelin. 7. Jos slurkkien futisjengin pakki duunaa frogut pilkulla brankkarien sentterille, nii pysytsä viel messis - nii miten luulet, että käy? 1) Brankkarit saa skotaa slurkkien sparkkarit. X) Slurkit joutuu skotaa rankkarien brankkarin. 2) Brankkarit saa skotaa rankkarin. 8. LUKTAA, ei siis BLUKKAA, tarkoitti? 1) Tehdä vilppiä kokeissa (koulussa). x) Haista. 2) Heittää. 9. Sami Garamin slangisatukirja / CD:n Jörde Jugen runot on säveltänyt ja kuvat piirtänyt: 1) Heikki Harma (Hector) ja Mika Launis. x) Aleksi Ahoniemi ja Kivi Larmola. 2) M.A. Numminen ja Omppu Omenamäki. (Sami Garam: Jörde Juge, satukirja+laulu CD, Tammi 2001) 10. Jos sulle käy niin ohrasesti, et skutsari tokkaa handuus risat pläägät, nii 1) se ei oo duunannu sitä mitä sen pitäis. x) sun kandeis skulaa ohraset pläägät, et saisit risat.. 2) sun kandeis tokkaa pläägät handuun ohraset. OIKEA RIVI xx 1 Sekahedelmä

9 Kevättä Kesä on saapunut Pakilaan ja poloisen eläkeläismamman eläke valuu ahneiden etanoiden myrkkyihin ja puutarhaliikkeille, aika kuluu rikkaruohojen nyhtämisessä ja naapurien kanssa juoruillessa. Kun salaa tämän keskelle hiipii tietoja katastrofeista: Kreikasta, Hyvinkään ampujasta, romahtaneista terveyskeskuspalveluista ja siitä, että suomalaisetkin käyvät puolustamaan Islannin ilmatilaa ja Iranin hyökkäystä valmistellaan. Täältä etanoiden, kotiloiden ja pehmeän keväisen vihreyden keskeltä lähetän kaikille hyville elintarviketyöläisille muistutuksen siitä, että meidän on taas syksyllä otettava tarkalla sihdillä maailmasta kiinni ja menneiden polvien tapaan käytävä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, ennen kuin ne myyvät kaiken kansallisen hyvän markkinavoimien ahneisiin kitoihin. Päivi Uljas Jareed Diamond on kirjassaan Romahdus esitellyt tutkimuksiaan erilaisina aikoina eri puolella maailmaa ja tutkinut minkälaiset tekijät ovat edesauttaneet kulttuurien säilymistä ja mitkä tekijät niiden tuhoutumista. Hänen kuvailemansa esimerkit saavat selkäpiit karmimaan: kaikille romahtaneille kulttuureille yhdistävä tekijä on se, että kyseisen yhteiskunnan rikkain eliitti on onnistunut kahmimaan itselleen liikaa yhteistä omaisuutta ja on käyttänyt sitä seurauksista piittaamatta, koska ei joudu vastuuseen tekosistaan. Me olemme seurailleet viimeiset 20-vuotta tämän kaltaisen prosessin toteutumista. Kansantulo on kehittynyt yrityksiä suosivaksi, rikkaiden veroja on vähennetty, tuloerot ovat valtaisasti kasvaneet. Kun kansantulo valuu käsistä ei kunnollisen yhteiskunnan rahoitukseen riitä enää varoja ja sitten supistetaan niiltä, jotka eivät pysty panemaan vastaan. Sekahedelmä

10 MAALTAMUUTTAJIA TILASTOJEN TAKAA Suomalaisen hyvinvointivaltion syntyä mikroja makrozoomauksilla Terve maalaiskodin tytär saa paikan pienen talouden hoitajana heti. ( Työpaikkailmoitus HS ) Suomen hyvinvointivaltiokehityksen liikkeellelähtö vuosina 1956 ja 1957 alkoi hiukan vastaavanlaisesta tilanteesta, kuin viime kevään tunisialaisten kansannousu: sokerin, kahvin, vehnäjauhojen ja bensiinin toistu vista korotuksista. Muutamilla zoomauksilla on kenties mahdollista avata tilastojen taustaa ja historiallisten prosessien kulkua tarkastelemalla suuren rakennemurroksen ja ihmisten arkisen elämän keskinäissuhteita. Maaseudulla asui 67 % suomalaisista vuonna Valtaosa tiloista oli niin pieniä, että perheet selvisivät ainoastaan metsä- ja muiden sivutöiden, aputalouden ja koko perheen, myös lasten yhteisen raadannan avulla. Maaseudulla ja myös kaupungeissa oli tilallisten lisäksi paljon käsityöläisiä, ja muita työntekijäryhmiä, mökkiläisiä, jotka palkkatyön, eläinten pidon ja taloihin tehtävien talkoiden avulla elivät elämäänsä vaihtelevan niukkuuden oloissa. Oman palstan ja lehmän tai talkoilla hankitun perunan ja maidon avulla selvittiin hengissä vaikeinakin vuosina. Monet ostivat kaupasta vain sokeria, kahvia, vehnäjauhoja ja palo-öljyä. Suomessa ruokaan käytettiin silti yli puolet perheiden tuloista. Olimme vielä vuonna 1950-luvulla köyhä ja alikehittynyt maatalousyhteiskunta. Vanhukset ja sairaat ja lapset hoidettiin pääosin kotona ja lasten vieraille tekemän työn palkoistakin osa annettiin vanhemmille. Rahatalouden ulkopuolella oli suuri epävirallinen talous, josta verovaroja oli myös ilmeisen hankalaa kerätä. Tämä vanha pienviljelykseen, aputalouteen ja hevosvetoiseen metsätalou - teen perustunut elämänmuoto alkoi taantua 1950-luvulla, eikä tarjonnut enää elämisen mahdollisuuksia kasvavalle nuorisolle. Maa- ja metsätaloudesta ansionsa saavan väestön osuus väheni 64 prosentista 35 prosenttiin vuosien 1940 ja 1960 välissä. Suomalaisen yhteiskuntatutki muksen ehkä laajimmin käsitellyt kysymykset, eli pientilatuotannon rapautuminen, suuri maaltamuutto ja hyvinvointivaltion synty, sekä 1950-luvun lopun poliittinen kuohunta olivat yhtäaikaisia historiallisia prosesseja ja ne todellakin kohtasivat toisensa ihmisten arjen ja poliittisen päätöksenteon tasoilla. Sokerin, kahvin ja paloöljyn hinnankorotukset tuskin ajaisivat nykysuomalaisia kadulle, mutta vielä vuonna 1957 kyse oli monessa perheessä tuotteista, joihin vähäiset rahat pääasiassa kuluivat. Ja kun samanaikaisesti tulot supistuivat metsätöiden vähetessä ja lapsilisien lykkäysten takia, löydämmekin asetelman, Sekahedelmä

11 josta käynnistyi valtava koko yhteiskuntaa järisyttänyt prosessi: yleislakko vuonna 1956, äitien liikehdintä 1957 ja suuret mielenosoitukset etenkin vuosina 1958, 1959, 1960 ja Eduskuntaan tuli itsenäisyyden ajan ensimmäinen vasemmistoenemmistö vuosina Työttömyysturva- ja työeläkejärjestelmä sekä sairausvakuutuslait säädettiin vuosien välillä. Maaseudulta kaupunkeihin Tiedämme, kuinka köyhistä maista muuttaneiden rahalähetykset omaisille saattavat olla kotiseudulle jääneiden perheiden toimeentulon kannalta ratkaisevia. Suuri osa suomalaisista maaltamuuttajista luvulla oli pientilojen nuorisoa. Vuosien välisenä aikana maa- ja metsätaloudesta sekä maatilataloudesta vähentyi runsas ihmistä. Helsingin Sanomat raportoi, vuonna 1956, että Helsingin väestömäärä oli lisääntynyt hengellä. Seuraavana vuonna lehdessä pelättiin, että maaseutu tyhjenee, kun nuoriso hakeutui työhön kaupunkiin. Melkein maakunnassa kuin maakunnassa on havaittavissa väkiluvun vähenemistä, kun taas kaupungit, kauppalat ja suuret teollisuuskeskukset yhä vain kasvavat suuren muuttoliikkeen ansiosta. Myös Kansan Uutiset raportoi, kuinka nuorisoa virtasi työnhakuun Helsinkiin. Vuonna 1957 oli tullut yli vuotiasta, joista suurin osa Itä- Suomesta. Myös suomalaiset maaltamuuttajat olivat kasvaneet oloissa, joissa yhteiskunnallinen sosiaaliturva oli hyvin vähäinen ja perheiden keskinäinen elatusvelvollisuuden tunne vallitseva, kuten ne miljoonat ihmiset, jotka tänä päivänä lähettävät eri puolilta maailmaa rahaa köyhille omaisilleen. Suomessa vielä vuonna 1955 lasten velvollisuus huoltaa vanhempiaan ja vanhempien taloudellinen vastuu myös täysikäisistä lapsistaan säilytettiin lainsäädännössä. Tekemääni pääkaupunkiseudun elintarvike- ja rakennusalojen eläkeläisille suunnattuun kyselytutkimukseen vastasi lähes 400 elintarvike - ja 500 rakennusalan eläkeläistä, jotka tulivat ympäri Suomea, olivat tiloilta tai työläisperheistä, olivat eri-ikäisiä ja eri alojen työntekijöitä. Vastauksissa näkyneet yhteinen elämäntapa ja arvot olivat hämmästyttävän samanlaisia. Esimerkiksi elintarviketyöläisistä vain 11,7 prosenttia ja rakennustyöläisistä 11,4 prosenttia kuvasi asuneensa kaupunkimaisesti lapsuudessaan. Etenkin ammattiyhdistysaktiiveista lähes 70 prosenttia katsoi, että heidän velvollisuutenaan olisi ollut auttaa nuoruudessaan vanhempiaan ja sisaruksiaan tarvittaessa myös taloudellisesti. Pääkaupunkiseudun kyselyyn vastanneista lähes 50 prosenttia myös kävi auttamassa vanhempiaan kotoa muuton jälkeen. Vastaajista noin 18 prosenttia myös auttoi taloudellisesti vanhempiaan muutettuaan pois. Noin 12 prosenttia vastaajista ilmoitti ettei ollut pystynyt auttamaan ja vastaajista vain 33 prosenttia ilmoitti, ettei heidän lapsuudenkodissaan tarvittu lainkaan poismuuttaneiden lasten apua. Kysymykseen "Odotettiinko teiltä apua vanhemmillenne tai sisaruksillenne, enemmän kuin mitä itse pystyitte tai halusitte antaa" runsas 40 prosenttia pääkaupunkiseudun eläkeläiskyselyyn vastanneista ruksasi kohdan kyllä tai jonkun verran. Maaseudulta muuttavalla nuorisolla ei ollut useinkaan ammattikoulutusta, nuorten palkat olivat pieniä ja oman kodin perustaminenkin vaati rahaa. Toisaalta maaseudulle jääneen köyhän perheen odotuksiin ei ollut varmaankaan helppoa suhtautua kylmäkiskoisesti, jos oli kasvanut yhteisvastuun maailmassa ja sisäistänyt sen vaatimukset. Sekahedelmä

12 Suomen teollistuminen ja valtava muutto tapahtui saman maan ja lainsäädännön piirissä ja valtaosaa maalle jääneistä ja sieltä muuttaneista yhdisti sama tausta, useimmilla myös sukusuhteet. Vuoden 1956 kansaneläkeuudistuksen ja 1961 työeläkeuudistuksen jälkeen vanhusten toimeentulo alkoi olla enemmän julkisen eläketurvan kuin syytinkien, lapsilta saatavan taloudellisen tuen tai loppuelämän kestäneen työnteon varassa. Maaltamuuttajien kannatti satsata voimiaan sosiaalivakuutuksen synnyttämiseen, koska oli turva heidän omalle elämälleen, mutta myös maaseudulle jääneille omaisille. Tällöin eräs sosiaalisten turvamallien muotoutumiseen vaikuttava tekijä saattaisikin olla se, tuntevatko yhteiskunnan turvattomuutta kokevat kansanryhmät samaistumista ja solidaarisuutta toisiaan kohtaan. Infrastruktuuri koetuksella nopeasti kasvavassa kaupungissa Sanomalehdissä kuvattiin suuren muuton aiheuttamia ongelmia pääkaupungille. Helsingin kaupungin rahatoimenjohtaja Warosen totesi, että Helsinkiä rasittavat suurkaupungin pulmat. Warosen mukaan Liikennekysymykset ovat asutuksen laajentuessa ja väkiluvun kasvaessa vaikeasti hoidettavia, asuntopulasta on tullut pysyvä ilmiö, sähkövoiman ja vesijohtoveden tuottaminen ja jakelu on yhä vaikeampaa ja kalliimpaa. Helsingin kaupungin kiinteistölautakunnan kokouksessa oli todettu, että Kivinokan Kansanpuiston alueella oli 82 talviasukasperhettä. Lautakunta oli päättänyt, että tällainen asutus on kiellettävä. Kuitenkin vielä vuonna 1958 lehtitietojen mukaan Kivinokassa asuttiin vakituisesti. Slummiasutusta kaupungin laidalla. Kivinokan kurjissa mökeissä asutaan ympäri vuoden. Ensin kiellettyä, mutta asuntopulan takia nyt sallittua. Helsingin Sanomat kirjoitti asuntotilanteesta hyvin usein. Läntiseen maailmaan lukeutuvana Suomi on aina ollut asumistasoltaan musta maa, jopa niin musta, että eräät huomattavat ulkomaalaiset menneinä vuosina arvelivat yhteiskunnallisten levottomuuksiemmekin johtuvan asuntokurjuudesta. Artikkelin pohjana olivat Helsingin kaupungin tilastollisen vuosikirjan tiedot. Asunnoista lähes oli vailla keskuslämpöä, 296 puuttui sähkövalo ja asunnosta vesijohto oli vailla sisävessaa huoneistoa oli vailla lämmintä vettä. Kylpyhuone oli vähemmässä kuin puolessa helsinkiläisistä asuinhuoneistoista. Aikalaislehtien raportit olivat värikkäitä: Mellunkylä järvenä keväisin ja syksyisin. Kenelle kuuluu viemäreiden kunnostaminen? Helsingin uimavedet saastuneita, bakteereja vuosi vuodelta enemmän. Vesipula uhkaa esikaupunkeja, vesijohtotöitä suunnitellaan. Kesällä rakennetut tilapäiset kesäpostit ja johdot joudutaan purkamaan jo marraskuussa pakkasten tultua. 600 katua niistä yksi päällystetty. Malmin seutu jäänyt pahasti jälkeen kaupunkikehityksestä. Viemäri on elämämme toive. Kaupunkilaisia ollaan mutta vettä ei tule Vartiokylässä ei viemäreitäkään, mutta äyri sama kuin kaupungissakin. "Ilma löyhkää, kalat kuolevat, Helsingin puhdistamot saastuttaneet rannat, Iso Huopalahti muodostunut likalätäköksi, Talissa haisee, Herttoniemessä haisee. Kyläsaaressa haisee. Uuden infrastruktuurin rakentaminen tuotti uutta kansalaisaktiivisuutta Tämän suuren myllerryksen keskellä eläneet ihmiset olivat hyvin aktiivisia ja Helsingin paranevan asuntokannan ja infrastruktuurin rakentumista saattaisi Sekahedelmä

13 seurata niinkin erikoisella menetelmällä kuin tutkimalla rakennustyömaiden lähetystöjä eduskuntaan. Infrastruktuuri ja kansalaisyhteiskunta etenivät yhtä jalkaa. Vuosien välillä SKDL:n eduskuntaryhmälle saapuneiden kirjeiden ja lähetystöjen diaarin mukaan helsinkiläisten rakennustyömaiden lähetystöjä vieraili eduskunnassa yli 60 kertaa ottamassa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, vastustamassa hinnankorotuksia sekä vaatimassa työttömyysturvaa, työeläkettä ja sairausvakuutusta. Vuonna 1957 eduskunnassa vierailivat mm. Herttoniemen Kettutien rakentajat, rakennuksilla työskentelevät naiset, vesisäiliötyömaan rakentajat, Porintien rakentajat, Pohjoisen Munkkiniemen rakentajat ja erityisen aktiivisia olivat Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitoksen rakentajat, jotka vierailivat myös seuraavana vuonna. Vuonna 1958 rakennettiin Herttoniemeä edelleen. Sekä Herttoniemen kirkon rakentajat että Siilitien rakentajat vierailivat eduskunnassa, Katajanokalle rakennettiin makasiinia ja laituria ja näidenkin rakentajat kävivät eduskunnassa esittämässä näkemyksiään ja vaatimuksiaan. Vuonna 1959 rakennustyömaiden lähetystöjen määrä lähes kaksinkertaistui ja kansanedustajilla oli mahdollisuus kuunnella jälleen Pitkäkosken vesivoimalan rakentajien näkemyksiä, mutta nyt lähetystöinä tulivat myös mm. Kätilöopiston rakennustyöläiset, Sompasaaren rakentajat, Hanasaaren voimalaitostyömaan rakentajat. Etelä- Kaarelaa ja Etelä-Haagaa rakentavat työntekijät kävivät myös aktiivisesti eduskunnassa. Vuonna 1960 Herttoniemeen rakennettiin jo Talousosuuskauppaa, jonka rakentajilla oli myös ilmeisen painavaa sanottavaa eduskunnalle. Herttoniemen rakennustyömaiden työntekijät olivat niin tunnettuja aktiivisuudestaan, että pakinoitsija Arijoutsi viittasi ilmeisesti juuri Herttoniemen rakennustyömaihin kuvatessaan miten Hyppyrimäen rakennustyömaalla valmistauduttiin suurmielenosoitukseen. Kasvavan kaupungin infrastruktuuri vaati paljon uutta rakentamista. Se työllisti puolestaan rakentajia, joilla ei ollut kunnollista työttömyysturvaa, työeläkettä tai sairausvakuutusta. He olivat oman aikansa pätkätyöläisiä, jotka toimivat uudenlaisen kaupunkilaiselämän turvallisuutta lisäävän sosiaalivakuutuksen puolesta. Pääkaupunkiseudun rakennustyöläisille tehty kyselytutkimus kertoo lisäksi, että rakentajista valtaosa oli juuri maaltamuuttajia. Vastaajista vain vajaa 7 prosenttia oli syntyperäisiä helsinkiläisiä, ja valtaosalla oli kasvutaustanaan puolittaisen omavaraistalouden eettiset velvoitteet. Lähitarkastelu osoittaa monin tavoin, ettei hyvinvointivaltio toteutunut itseohjautuvan kehän lailla, vaan uudenlaista turvaa tarvitsevien ihmisten toiminnan tuloksena: myös maaltamuuttajat muuttivat maailmaa. Sekahedelmä

14 :: Vieraskynä Taide-elämys Istuin AlmaAtassa sijaitsevaan Kasakstanin neuvostotasavallan kansallisoopperan punaisella plyyssipenkillä ja taistelin unta vastaan. Kirkkaasti valaistulla näyttämöllä oli menossa klassinen kasakstanilainen laulu- ja runonäytelmä, jossa tulkin minulle suomeksi kääntämän libretton mukaan nuori sankari Tsambula oli kohtalokkaasti rakastunut Tsimbulska-nimiseen kaunottareen, joka jo lapsena oli kihlattu naapuriheimon konnamaiselle atamaanille hyökkäämättömyyssopimuksen takeeksi. Hääpäivä oli jo määrätty ja nuoren parin duettoa leimasi surkea epätoivo. Itse olin kuitenkin toiveikas. Tiesin nimittäin, että tulossa oli monet näyttämönvaihdot ja lyhyt jaloittelutauko, joiden aikana valot sytytettäisiin. Tähän tietoon perustui taktiikkani, jolla toivon mukaan selviäisin tästä odottamattomasta taide-elämyksestä. Voisin nimittäin sulkea silmäni aina kun salin valot sammuisivat ja avata ne ja yhtyä apploodeihin aina näyttämön lavastuksen vaihdon ajaksi. Suljin silmäni ja ryhdyin kuuntelemaan kuulokkeissani kuuluvaa nasaalia naisääntä, joka tulkkasi näytelmän tekstin venäjäksi. Samalla mietin miten olin joutunut tähän hankalaan tilanteeseen: - Liitolla oli luennoitsijavaihtosopimus Neukkulan veljesliiton kanssa ja oli tullut minun vuoroni lähteä matkaan. Matkaa edeltävänä viikonloppuna minulla oli kuitenkin ruotsinkielinen luottamusmieskurssi Pietarsaaressa, joten peruin Moskovan junaan varatun lippuni ja tilasin manantaipäivälle lentolipun. Kuvioon kuului vielä, että demarijohtoisten liittojen toimitsijat olivat saaneet suht reilun palkkojen kuoppakorotuksen, mutta SEL:lin liittotoimikunnan mielestä meille riitti liiton työehtosopimuksen mukainen prosenttikorotus. Liiton taloudenhoitaja siroitteli vielä suolaa haavoihin muuttamalla meidän piirisihteerinimikkeet aluesihteereiksi, jolla kuulemma olisi suurta arvoa siellä itäisessä piirissä, jonne Limppu on menossa. Näytin hänelle keskisormea ja unohdin koko jutun. Neukkulan liitossa vaihto junasta lentokoneeseen oli aiheuttanut pientä arvailua, joka selvisi minulle vasta jälkeenpäin. Kun illalla kömmin Aeroflotin koneesta Moskovan Demodovon kentällä oli minua vastassa pari tukevaa naisihmistä, tulkki ja liiton varapuheenjohtaja, jotka kysyivät olinko minä piirisihteeri Rudolf Lindblad. Sillon minussa heräsi pikkupiru, joka usein ennenkin on johtanut minut vaikeuksiin Sekahedelmä

15 ja sanoin, että olenhan minä se sama äijä, mutta titteli on kyllä viime viikosta alkaen aluesihteeri. Huitaisin pois heidän vuolaita anteeksipyyntöjään sanomalla, ettei meillä Suomessa titteleistä pidetä niin suurta väliä. Minut kuskattiin kuitenkin mustalla Volgalla hotelliin ja tarjottiin kunnon iltapala ruokaryyppyjen ja konjakin kera. Toivotettiin hyvää yötä ja sanottiin, että aamulla olisi aikainen herätys. Lento AlmaAtaan lähtisi jo kello seitsemältä. Minut herätettiin puoli kuudelta ja kiireisen joskin runsaan aamiaisen jälkeen minua odotti pitkä musta Zim-merkkinen auto, jolla minut kiidätettiin lentokentälle. Tulkki sanoi sen olevan aluesihteereille kuuluva virka-auto ja kehui, ettei vielä koskaan ole päässyt näin hienon auton takapenkille. Joten on turha sanoa, ettei aluesihteeri ole niin tärkeä titteli Suomessa, hän tähdensi. Kentän Viphuoneessa minua odotti se eilinen varapuheenjohtaja ja pikaisen samppanjaryypyn jälkeen minut vietiin koneeseen, jossa istuimme etupenkissä ja tarjoilu oli runsasta. Kentällä odotti taas pitkä musta auto, jolla minut kuskattiin ensimmäiseen luentotilaisuuteen paikallisen leipätehtaan kulttuuritaloon täpötäyteen juhlasaliin. Venäjäksi tulkattuna siinä kului pariseen tuntia ja sitten oli vuorossa juhlapäivällinen tehtaan johdon kanssa. Menuna oli rasvaista lammaspaistia ja maljoja korotettiin monelle jalolle asialle. Kun viimein pääsin hotelliini olin kännissä kuin käki. Tulkki käski minua ottamaan pikaisen kylmän suihkun ja pukea puhdas paita, koska tunnin päästä olisi vuorossa oopperaesitys. Ja tässä minä nyt istuin kamppailemassa unta vastaan. Kun Tsambula kaksi tuntia myöhem - min johtamansa sotajoukon kanssa oli karkoittanut konnamaisen atamaanin Ulkomongoolian ulommaisen rajan taakse ja päästiin viettämään sankariparin häitä vallitsi sekä näyttämöllä että omassa mielessäni pelkkää iloa ja onnea. Olinhan selvinnyt kunnialla raskaasta taide-elämyksestä. Miten tiukoilla olin ollut selvisi matkalla hotelliin pitkän mustan auton plyyssipenkillä, kun tulkki kysyi oliko oikea nilkkani kovin kipeä. Hän oli nimmittäin joutunut potkaisemaan minua nilkkaan kun eräässä vaiheessa olin alkanut kuorsata. Limppu Sekahedelmä

16 Osasto 10 toivottaa kaikille hyvää ja antoisaa lomaa!