Kaupunkilomalla vai tunturiluonnossa?

Transkriptio

1 ISBN (PDF) ISSN X Kaupunkilomalla vai tunturiluonnossa? Kotimaisten matkailijoiden näkemyksiä ja toiveita lappilaisesta matkailukeskusympäristöstä Liisa Tyrväinen, Harri Silvennoinen, Eija Hasu & Jari Järviluoma

2 Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute -sarjassa julkaistaan tutkimusten ennakkotuloksia ja ennakkotulosten luonteisia selvityksiä. Sarjassa voidaan julkaista myös esitelmiä ja kokouskoosteita yms. Sarjassa ei käytetä tieteellistä tarkastusmenettelyä. Sarjan julkaisut ovat saatavissa pdf-muodossa sarjan Internet-sivuilta. ISSN X Toimitus PL Vantaa puh faksi sähköposti julkaisutoimitus@metla.fi Julkaisija Metsäntutkimuslaitos PL Vantaa puh faksi sähköposti info@metla.fi 2

3 Tekijät Tyrväinen, Liisa, Silvennoinen, Harri, Hasu, Eija & Järviluoma, Jari Nimeke Kaupunkilomalla vai tunturiluonnossa Kotimaisten matkailijoiden näkemyksiä ja toiveita lappilaisesta matkailukeskusympäristöstä Vuosi 2011 Sivumäärä 54 Yksikkö / Tutkimusohjelma / Hankkeet ISBN (PDF) ISSN X Rovaniemi / HYV / 3463 Matkailun ja virkistyskäytön merkitys maaseudun maisemassa ja elinkeinoelämässä Hyväksynyt Seija Tuulentie, vanhempi tutkija, Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa matkailijoiden näkemyksistä lappilaisesta matkailukeskusympäristöstä matkailukeskusten suunnittelua varten. Työssä tarkasteltiin erityisesti suomalaisten matkailijoiden kokemuksia ja odotuksia loma-asumisen kestävyydestä. Lisäksi selvitettiin miten tärkeitä kestävän matkailun osatekijät ovat matkailijoille ja miten valmiita he ovat itse toteuttamaan kestävää matkailua. Matkailijakysely toteutettiin Metlan ja Aalto-yliopiston yhteistyönä vuosina 2009 ja Kyselyyn vastasi yhteensä 745 kotimaista matkailijaa. Suomalaiset arvostavat pienimuotoista majoitusta ja luonnonläheisyyttä majoittumisen yhteydessä. Luonnonläheisyyden kokemiseen vaikuttavat ikkunanäkymät ja majoituskohteen lähiympäristön laatu. Matkailijoiden toiveet majoituskohteen rauhasta ja luonnonläheisyydestä ovat jossain määrin ristiriidassa matkailukeskuksen tiiviin maankäyttötavoitteen kanssa. Tuulivoiman sopivuuteen matkailualueille suhtauduttiin varauksellisesti sen maisemavaikutusten vuoksi. Matkailijat olivat melko valmiita säästämään ympäristöä ja tukemaan paikallista kulttuuria ja taloutta. Oman auton käyttöön liittyviin rajoituksiin suhtauduttiin sen sijaan varauksellisesti. Levin asiakkaat hyväksyivät tiiviin rakentamisen ja tuulivoiman paremmin kuin Ylläksen asiakkaat. Kotimaiset matkailijat muodostavat vielä valtaosan Lapin tunturikeskusten matkailijavirroista. Matkailuympäristöjen suunnittelussa ja rakentamisessa on tärkeää säilyttää fyysisessä ympäristössä ne matkailijalle tärkeät ominaisuudet, jotka ovat olleet keskeisiä kohteen valinnassa. Osalle asiakkaista näitä laatuja ovat juuri luonto ja rakentamisen suhteellinen väljyys. Se, miten ja kenelle matkailukeskuksia kehitetään, vaikuttaa paitsi nykyisen asiakaskunnan säilymiseen myös ympäröivien alueiden luonnon käyttötapoihin ja palvelujen kysyntään. Asiasanat Matkailukysyntä, matkailijoiden asumis- ja ympäristöpreferenssit, matkailukeskusten kaavoitus ja rakentaminen, matkailualueiden maankäyttö Julkaisun verkko-osoite Tämä julkaisu korvaa julkaisun Tämä julkaisu on korvattu julkaisulla Yhteydenotot Liisa Tyrväinen, Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemen toimipaikka, PL 16, Rovaniemi. Sähköposti liisa.tyrvainen@metla.fi Muita tietoja 3

4 Sisällys Alkusanat Johdanto Tutkimuksen tavoite Lapin matkailun ja matkailukeskusten kehityspiirteet Kotimainen matkailija kakkosasukkaana Matkailukeskusympäristöihin liittyvät preferenssit Aineisto ja menetelmät Kyselyn ja kuva-arviointien tulokset Taustatietoja matkailijoista ja matkasta Majoittuminen ja majoituspaikkaan liittyvät toiveet Ulkoiluharrastukset Kestävä matkailun merkitys asiakkaille Matkailukeskuksen rakennettua ympäristöä koskevat kuva-arvioinnit Energiantuotanto Viherrakentaminen Majapaikan ikkunanäkymät Matkailukeskuksen rakentaminen Vapaamuotoiset kommentit Levin ja Ylläksen matkailukeskuksiin majoittuneiden vertailut Tulosten tarkastelu Taustatiedot Majoittuminen Ulkoiluharrastukset Kestävä matkailu Rakentaminen ja rakenteet matkailukeskuksen lähi- ja kaukomaisemassa Ylläs-Levi vertailu Johtopäätökset...48 Kirjallisuus

5 Alkusanat Tässä tutkimuksessa selvitettiin matkailijoiden kokemuksia ja odotuksia loma-asumisen kestävyydestä. Matkailijakysely toteutettiin Metlan ja Aalto-yliopiston yhteistyönä vuosina 2009 ja Tutkimus oli osa laajempaa TEKESin ja yritysten rahoittamaan MATKA-hanketta, jossa tutkittiin millaisin yhdyskuntasuunnittelun keinoin kyetään vastaamaan kestävän kehityksen haasteisiin matkailualueilla. Hankkeen laajempana tavoitteena on ollut kehittää kriteerejä ja toimintatapoja, joita voi käyttää kestävän, pohjoisen matkailualueen suunnittelussa. Yksi tutkimuksen keskeisistä kysymyksistä on ollut, miten energiaratkaisut ja vaihtoehtoisten energiajärjestelmien vaikutusten arviointi kytketään aluesuunnitteluun. Osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet ovat osa kestävää yhdyskuntaa. Matkailualueiden suunnittelussa haasteena on erilaisten ja joskus ristiriitaisten tavoitteiden yhteensovittaminen. Matkailualueiden suunnittelussa ja rakentamisessa on tärkeää tietää erilaisten matkailijaryhmien odotuksista ja toiveista. Asukkaiden, matkailijoiden, matkailualan toimijoiden ja eri asiantuntijoiden sujuva yhteistyö on keskeinen osa kestävää matkailualuetta. Matkailijakyselyn suunnittelivat professori Liisa Tyrväinen ja tutkija Harri Silvennoinen Metlasta, Eija Hasu Aalto yliopiston arkkitehtuurin laitokselta ja tutkija Marja Uusitalo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta. Kuva-arvioinneissa käytetyt havainnekuvat teki tutkija Eija Hasu. Kyselyaineiston keräsivät metsätalousinsinöörit Jouni Puoskari ja Aarno Niva, ja aineiston tallensi ohjelmoija Raija Vainio. Aineiston analyysista vastasi tutkija Harri Silvennoinen. Tutkimusmestari Sirkka Tapaninen taittoi tutkimusraportin. Haluan raportin kirjoittajien puolesta lämpimästi kiittää tutkimuksen rahoittajia, tutkimusaineiston keruuseen myönteisesti suhtautuneita paikallisia yrityksiä, kyselyyn vastanneita matkailijoita ja kaikkia tutkimuksen toteutuksessa mukana olleita henkilöitä. Erityiskiitokset hankkeen johtaja TkT Aija Staffansille ja MATKA-hankkeen tutkimusryhmälle hyvästä ja inspiroivasta yhteistyöstä. Vantaalla Liisa Tyrväinen 5

6 1 Johdanto 1.1 Tutkimuksen tavoite Matkailututkimuksissa sen paremmin kuin matkailukeskusten maankäyttöä ohjaavien kaavojen taustaselvityksissä ei ole tarkasteltu juurikaan matkailijoiden käsityksiä hyvästä matkailukeskusympäristöstä. Tämä on hieman erikoista sikäli, että matkailukeskukset rakennetaan pääasiassa matkailijoita varten. Matkailukeskusten suunnittelussa on ilmeisesti pidetty riittävänä tukeutumista matkailuyrittäjien, konsulttien ja muiden matkailijoiden mieltymyksistä perillä olevien tahojen näkemyksiin. Matkailukeskusympäristöjä asiakasnäkökulmasta käsittelevien tutkimusten vähäisyys voi osittain johtua myös siitä, että keskusten rakennetun ympäristön laatu koetaan toissijaiseksi verrattuna tunturikeskuksia kehystävän lappilaisen luonnon ja erilaisten ulkoiluaktiviteettien vetovoimaisuuteen (ks. Jokimäki & Kaisanlahti-Jokimäki 2007, s. 10). Matkailualueiden kehittämisessä matkailijaa ei suunnittelukäytännöissä ole nähty suunnittelun osapuolena vaan asiantuntijasuunnittelun kohteena, jonka tarpeita koulutetut asiantuntijat tulkitsevat. Niinpä matkailun kapasiteetin kasvua tukevien infrastruktuuri- ja maankäyttöpäätösten on katsottu ajavan yleistä myös matkailijoiden etua, kun mitattavaa tietoa erilaisten matkailijaryhmien preferensseistä ei ole ollut saatavilla. Matkailukeskusten kestävän kehityksen kannalta matkailijoiden mielipiteiden systemaattinen kuuleminen ja huomiointi on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Matkailukeskus ei pitkällä aikavälillä voi säilyttää kilpailuasemaansa, mikäli kasvava osa matkailijoista tulkitsee keskuksen rakennetun ympäristön epäesteettiseksi ja laadultaan riittämättömäksi. Matkailun kestävyyden yhteydessä onkin puhuttu visuaalisesta kantokyvystä, joka ylittyy, jos matkailukeskus on paisunut niin suureksi, että rakentaminen ja luonnon kuluminen ovat alkaneet merkittävästi heikentää keskuksen maisemakuvaa ja vetovoimaa (Uusitalo & Rantala 2005, s. 56). Toisaalta on huomattava, että muiden kantokyvyn osa-alueiden tavoin myös visuaalinen kantokyky määrittyy jatkuvasti suhteessa matkailun kehitysprosessiin, eikä sen taso ole ennalta määritelty (Saarinen 1998, s. 22). Matkailukeskuksen visuaaliseen kantokykyyn voidaan toisin sanoen vaikuttaa aktiivisesti etsimällä erilaisia toimintamalleja ja toteutustapoja, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin matkailijoiden mielikuvaa viihtyisästä matkailukeskusympäristöstä. Viihtyisäksi koettu ympäristö tukee matkailutoimialaa, jonka tulonmuodostus nojaa moniaististen elämysten syntyyn (Tarssanen & Kylänen 2004). Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa matkailukeskusten suunnittelua palvelevaa tietoa matkailijoiden näkemyksistä lappilaisesta matkailukeskusympäristöstä. Tässä yhteydessä matkailukeskusympäristöllä viitataan nimenomaan keskusten rakennettuun ympäristöön ja lähiluontoon, ei matkailukeskusten toiminnallisiin alueisiin kokonaisuudessaan. Tutkimuksen erityisenä huomion kohteena ovat suomalaisten matkailijoiden käsitykset luonnon ja rakennetun ympäristön suhteesta matkailukeskusympäristössä. Tähän liittyen tutkimuksessa kysytään, miten luonnollisen ja rakennetun suhde näkyy: matkailijoiden majoituspaikkaan ja sen ikkunanäkymiin liittyvissä toiveissa, matkailukeskusten rakentamisväljyyden/rakennustehokkuuden sopivuudessa, majoituspaikan viherrakentamista ja kasvillisuuden käyttöä koskevissa preferensseissä sekä suhtautumisessa tiettyjen energiantuotantotapojen maisemavaikutuksiin. 6

7 Edellisten kysymysten lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan myös yleisemmin kestävää matkailua selvittämällä, miten tärkeinä matkailijat pitävät tiettyjä kestävän matkailun osatekijöitä ja miten valmiita he ovat itse toteuttamaan kestävää matkailua. 1.2 Lapin matkailun ja matkailukeskusten kehityspiirteet Viimeisen 15 vuoden aikana Lapin matkailu on kasvanut tasaisesti aina vuoteen 2008 asti, jolloin maailmantalouden taantuma taittoi matkailun pitkään jatkuneen nousutrendin (kuva 1). Vaikka täysin vertailukelpoisia tilastotietoja Lapin matkailukysynnästä ei ole käytettävissä 1990-luvun puolesta välistä taaksepäin, on matkailun kehitys ollut nopeaa jo ennen 1990-luvun lamakautta varsinkin 1980-luvun hulluina vuosina. Lapin suosion kasvu matkailukohteena on perustunut ja perustuu edelleen alueen luonnonympäristön vetovoimaisuuteen ja luontoaktiviteetteihin, joiden ympärille on vuosien saatossa rakennettu mittavia palveluvarustuksia yksityisin ja osin myös julkisin varoin. Matkailun volyymin kasvun myötä toimialan aluetaloudelliset vaikutukset ovat nousseet huomattaviksi. Etenkin matkailukeskuskunnissa matkailu on merkittävä työllistäja ja tulonlähde ja sen vaikutukset heijastuvat välillisesti myös matkailusektorin ulkopuolelle muun muassa rakennustoimintaan ja vähittäiskauppaan (esim. Vatanen ym. 2006). Koko maakunnan matkailutulo oli vuonna 2007 Lapin liiton arvion mukaan 567 miljoonaa euroa ja työllistävä vaikutus henkilötyövuotta (Lapin liitto 2009, s. 29) Kotimaiset Ulkomaiset Yhteensä Yöpymisvuorokaudet Kuva 1. Rekisteröityjen yöpymisvuorokausien kehitys Lapissa (Tilastokeskus 2010). 7

8 Eräs silmiinpistävä piirre Lapin matkailukehityksessä on ollut voimakas kansainvälistyminen. Kun vuonna 1989 Lapin majoitusliikkeissä ulkomaisten yöpymisten osuus oli 19 prosenttia (Tilastokeskus 1990), oli vastaava osuus vuonna 2009 noin 36 prosenttia. Nykyisin siis yli kolmannes Lapissa rekisteröidystä majoituksesta on peräisin ulkomaisesta kysynnästä. Kansainvälisessä matkailussa Lapin tärkeimpiä lähtömaita ovat Iso-Britannia, Saksa, Ranska ja Venäjä. Alkaneella vuosituhannella Lapin matkailun kasvu on ollut erityisen nopeaa Iso-Britannian, Ranskan ja hieman myöhemmin Venäjän markkinoilla. Vuonna 2009 talouskriisi laski kansainvälisten matkailijoiden määrää kaikilla merkittävimmillä markkina-alueilla (Tilastokeskus & Lapin liitto 2010). Lapissa kokonaisyöpymiset laskivat 4,5 %. Selvimmin lama näkyi joulumatkailussa: Lappiin saapuvien joulumatkailijoiden määrä pieneni lähes 25 % jouluna Saksasta ja Ranskasta saapuvien matkailjoiden määrä pieneni kaikkiaan vuonna 2009 noin viisi prosenttia ja Venäjältä vain kaksi prosenttia (Lapin liitto 2011). Lapin matkailulle on leimallista sesonkiluonteisuus. Matkailusesongit jaotellaan usein karkeasti kevättalveen, kesään, ruskakauteen ja joulunseutuun, joihin jokaiseen liittyy omanlaisiaan vetovoimatekijöitä ja matkailuaktiviteetteja. Matkailun sesonkiluonteisuudessa on viime vuosikymmeninä ollut yleislinjana lumisen ajan merkityksen kasvu suhteessa lumettomaan kauteen. Matkailukysyntä on kohdistunut talveen ja ulkomaisen kysynnän osalta erityisesti joulunseutuun. Intensiivisistä pyrkimyksistä huolimatta Lapin kesän tuotteistamisessa ei ole onnistuttu kehittämään moottorikelkkailun, laskettelun, murtomaahiihdon tai joulupukin veroisia, suuria massoja houkuttelevia vetonauloja. Lapin kesämatkailua luonnehtivat edelleen yhtäältä perinteinen kiertomatkailu ja toisaalta kalastuksen, melonnan ja kansallispuistoihin tukeutuvan retkeilyn kaltaiset suhteellisen pienimuotoiset luontoaktiviteetit. Kuvassa 2 on havainnollistettu Lapin matkailusesonkien painotusten muutosta viimeisen 20 vuoden aikana. Tietojen saatavuuden ja vertailtavuuden takia diagrammin luvut on laskettu Lapin hotelleihin saapuneiden matkailijoiden määristä, eikä, kuten yleensä, kaikkien majoitusliikkeiden yöpymisvuorokausista. Kaavio ilmentää kuitenkin hyvin edellä mainittua yleislinjaa: Lapin matkailun kasvu on tullut eritoten talvimatkailun kehittymisestä. % koko vuoden saapumisista T H M H T K H E S L M J Kuukausi Kuva 2. Lapin hotelleihin saapuneiden vieraiden määrän sesonkivaihtelu vuosina 1989 ja 2009 (Tilastokeskus / ). 8

9 Lapin matkailun kehittäminen on jo pitkään tapahtunut matkailukeskusvetoisesti. Perusta matkailukeskuksiin tukeutuvalle kehittämispolitiikalle luotiin Lapin teollisuustoimikunnan osamietinnössä 1960-luvun puolessa välissä (Lapin teollisuustoimikunta 1967). Mietinnön mukaan alueiden matkailukäytössä on pyrittävä keskitykseen, jonka tarvetta puoltavat luonnonsuojelulliset tekijät, monipuolisten matkailupalvelujen saatavuus ja yritystoiminnan kannattavuus. Käytännössä keskittämisen katsottiin edellyttävän matkailun edistämistoimien kohdentamista toimikunnan määrittämiin matkailukeskuksiin. Näihin kuuluivat Levi, Ylläs, Pyhä, Luosto, Sallatunturi, Pallas, Olos, Suomu, Kilpisjärvi ja Rovaniemi, jotka muodostavat rungon nykyiselle Lapin matkailun aluerakenteelle. Lapin teollisuustoimikunnan osamietinnön tavoin voimassa oleva Lapin matkailustrategia ja sitä edeltänyt vuosien strategia ovat painotuksiltaan matkailukeskusjohtoisia. Strategisella linjauksella on tavoiteltu osin hyvinkin onnistuneesti keskusten kasvattamista sellaiseen kokoluokkaan, jonka ylittymisen jälkeen kehitys tapahtuu entistä enemmän markkinaperustaisesti yksityisellä pääomalla. Edellisessä strategiassa tehty linjaus julkisen tuen kanavoinnista ensisijaisesti matkailukeskuksille on osoittautunut tulokselliseksi. Linjauksella haluttiin maksimoida hankkeiden vaikuttavuus, jotta keskuksissa saavutettaisiin ns. kriittinen massa, jolloin kannattavuus nousee ja kehitys alkaa ruokkia itse itseään. Tässä on onnistuttu, ja matkailukeskukset ovat kasvaneet voimakkaasti. Kehityksen myötä myös yksityisten sijoittajien mielenkiinto Lappia kohtaan on kasvanut. Useissa Lapin matkailukeskuksissa toteutetaan tällä hetkellä miljoonien eurojen edestä yksityisiä ja sijoitustoimintaan perustuvia investointeja. (Lapin liitto 2007, s. 39) Matkailurakentamisen keskittämisen periaatetta on Lapin matkailustrategiassa perusteltu myös luonnonsuojelulla ja kestävän matkailun vaatimuksilla. Lapin liiton strategiassa perustellaan matkailijavirtojen keskittämistä matkailukeskuksiin ja matkailijoiden ohjaamista merkityille reiteille luonnonsuojelun ja kestävän kehityksen edistämisellä (Lapin liitto 2007, s. 58). Lapin uudessa matkailustrategiassa vuosille todetaan matkailustrategian pohjautuvan ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen periaatteiden noudattamiseen matkailussa. Lapin matkailun visiona on Lapin saaminen Euroopan johtavaksi kestävän luonto- ja elämysmatkailun kohteeksi vuonna Yhtenä keskeisenä päämääränä on matkailun kehittäminen edelleen keskusvetoisesti matkailuvyöhykkeillä (Lapin liitto 2011). Vastaavalla tavalla Suomen valtakunnallisessa matkailustrategiassa alleviivataan matkailukeskusten merkitystä. Strategian mukaan matkailun edistäminen kohdistetaan kahteen strategiseen painopistealueeseen, jotka ovat matkailukeskusten kehittäminen ja teemapohjaisten tuotteiden ja palvelujen kehittäminen (Kauppa- ja teollisuusministeriö 2006, s. 23). Nykyään Lapin suurimpia matkailukeskuksia ovat rekisteröidyllä vuodekapasiteetilla mitattuna Levi, Rovaniemi, Ylläs, Saariselkä, Pyhä-Luosto ja Sallatunturi, joista Rovaniemi on kaupunkikunta ja loput ilmiasultaan paljolti toistensa kaltaisia tunturikeskuksia. Isoimmissa matkailukeskuksissa rekisteröity vuodekapasiteetti on lisääntynyt 2000-luvulla eniten Ylläksellä ja Levillä, joiden kasvuvauhdista Rovaniemi ja Saariselkä ovat jääneet selvästi jälkeen (kuva 3). Rekisteröidystä vuodekapasiteetista puhuttaessa on huomattava, että se kattaa vain osan keskusten koko majoitustarjonnasta. Tilastokeskuksen majoitusrekisteriin kuuluvat sellaiset majoitusliikkeet, joissa on vähintään kymmenen huonetta, mökkiä tai matkailuvaunupaikkaa (Tilasto- 9

10 Levi Rovaniemi Ylläs Saariselkä Pyhä- Luosto Sallatunturi Vuodepaikat Kuva 3. Rekisteröidyn vuodekapasiteetin kehitys Lapin suurimmissa matkailukeskuksissa 2000-luvulla (Tilastokeskus & Lapin liitto 2010). keskus 2009, s. 27). Varsinkin tunturikeskuksissa Tilastokeskuksen rajauksen ulkopuolelle jää mittava määrä yksityisten ja yritysten mökkejä ja muita yksittäisiä majoituspaikkoja. Esimerkiksi Levin ja Ylläksen uusien yleiskaavojen selosteissa kummankin keskuksen nykyiseksi kokonaiskapasiteetiksi on arvioitu noin vuodepaikkaa, mistä rekisteröity kapasiteetti muodostaa vain alle viidenneksen (Suunnittelukeskus 2008, Pöyry & Nordic Marketing 2008). Lapin tunturikeskusten tulevaa kehitystä ennakoivat kapasiteettitavoitteet ilmentävät vahvaa luottamusta siihen, että Lappi kiinnostaa vastaisuudessa enenevässä määrin ulkomaisia matkailijoita ja investoijia. Esimerkiksi Ylläksellä tavoitteellinen kapasiteetti yleiskaavaa varten vuodelle 2040 on vuodepaikkaa, Levillä kokonaismitoitusarvio vuodelle 2020 on noin vuodepaikkaa (Suunnittelukeskus 2008, Pöyry & Nordic Marketing 2008). Tunturikeskusten kasvattaminen tällaisiin kokoluokkiin murentamatta alueiden luonnonolosuhteiden tarjoamaa keskeistä resurssiperustaa on matkailukeskusten suunnittelun kannalta vähintäänkin haasteellista. Nykyinen matkailijavolyymi on jo aiheuttanut häiriötä ekosysteemien toiminnalle (esim. Jokimäki ym. 2007, Törn ym. 2009). Matkailijoiden määrän kasvu, lisääntynyt palvelujen kysyntä ja asiakasryhmien mahdollisesti uudet luonnonkäytön tavat vaikuttavatkin väistämättä matkailualueen luonnonolosuhteisiin ja paikallisyhteisöihin. Matkailukeskuksen koosta riippumatta Lapin tunturikohteet ovat kehittyneet toiminnoiltaan ja ulkoiselta olemukseltaan joltisenkin samanlaisiksi. Tunturikeskusformaattiin kuuluvat laskettelurinteiden raidoittama tunturi, kaupunkimainen palvelukeskittymä hotelleineen ja ravintoloineen, lähiympäristön loma-asuntovyöhykkeet ja kauemmaksi ulottuvat retkeily-, latu- ja moottorikelkkareitistöt (Uusitalo 2007a). Tunturikeskusten, vastaavalla lailla kuin etelän rantalomakohteiden, yhdenmukaistumista on selitetty spatiaalisella transformaatioprosessilla, jonka tuloksena keskusten infrastruktuurilla ja palvelutarjonnalla on taipumus muotoutua muistuttamaan matkailijoiden lähtöalueiden olosuhteita. Prosessin tuloksena kohteiden alkuperäinen fyysinen ja sosiokulttuuri- 10

11 nen ympäristö jää taustalle ja matkailukeskukset homogenisoituvat suhteessa lähtöalueisiinsa ja toisiinsa (ks. Saarinen 2001, s. 52, Kauppila 2004, s. 206). Vaikka tunturikeskusten erikoistuminen ja parempi erottautuminen olisi keskinäisen kilpailun hillitsemisen kannalta järkevää, ei keskusten välistä toiminnallista tai maisemallista profiloitumista ole toistaiseksi tapahtunut toivotussa määrin (Uusitalo 2007b). Edellä mainitusta samankaltaistumiskehityksestä huolimatta tunturikeskusten välillä on tiettyjä paikallisista lähtökohdista juontuvia eroja. Osa keskuksista on syntynyt olemassaolevien maaseutukylien tuntumaan kuten Levi Sirkan kylän ja Ylläs Äkäslompolon ja Ylläsjärven kylien yhteyteen. Saariselkä puolestaan on rakennettu alun perin miltei asumattomaan erämaahan. Osa tunturikeskuksista Saariselän, Pyhä-Luoston ja nykyään myös Ylläksen tavoin sijaitsee kansallispuiston kupeessa (tai Pallaksen tapauksessa jopa sisällä), Leviltä välitön kansallispuistoyhteys sen sijaan puuttuu. Eroja keskusten välillä on ollut myös esimerkiksi yritysrakenteissa, maanomistusoloissa, kaavoituskäytännöissä ja kuntien roolissa keskusten kehittämisessä. Tämänkaltaiset paikalliset eroavaisuudet ovat omalta osaltaan muovanneet yksittäisten keskusten yleisilmettä, imagoa ja palvelujen tarjontaa. Viime vuosina eräs varsin yleinen ja yhtäläinen kehityspiirre Lapin tunturikeskuksissa on ollut keskusten yhdyskuntarakenteen tiivistäminen. Pohjois-Suomen suurista tunturikeskuksista lähes jokaiseen ollaan muodostamassa kompakteja, kaupunkien liikekeskustoihin verrattavissa olevia RBD-alueita (Recreational Business District) keskeisten attraktiovyöhykkeiden tunturikeskusten tapauksessa yleensä laskettelurinteiden välittömään tuntumaan (ks. Vuoristo 2003, s. 159). Esimerkiksi Pyhä-Luoston yhdyskuntarakennetta ollaan kanadalaisen Ecosign Mountain Resort Planners Ltd:n suunnitelmien pohjalta kehittämässä siten, että keskusten ydinalueista tehdään alppimaisia kävelykyliä, joissa hot-bed -ajattelun mukaisesti kaikki vuodepaikat ovat kaupallisessa käytössä (Pyhä-Luosto Matkailuyhdistys ry 2008). Vastaavalla tavalla Ylläksen ja Levin kehittäminen pohjautuu yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen. Ylläksen osayleiskaavan kaavaselostuksessa (Pöyry & Nordic Marketing 2008, s ) kompaktien palvelukeskittymien tarpeellisuutta kuvataan esimerkiksi seuraavissa lainauksissa: Tiivis rakentaminen on välttämätöntä luonnon säästämiseksi, mutta rakentamisen tulee olla tunturiluontoon ja lappilaiseen kyläperinteeseen sopivaa, mikä tarkoittaa kohtuullisen matalaa ja pienimuotoista rakentamista. Ylläksen isoin ongelma on palveluiden hajanaisuus, joka pitää tulevilla ratkaisuilla korjata. Uusien investointien sijoittamisella tulee synnyttää palvelukeskuksia, joissa asuminen ja palvelut muodostavat harmonisen ja toimivan kokonaisuuden. Ydinalueella pitää päästä kävellen tai suksilla peruspalveluihin. Lomailijat haluavat lomallaan maleksia, shoppailla, istuksia kahviloissa, katsella ja tulla katselluksi. Sitä varten tarvitaan kokoontumispaikka, palveluaukio, tori tai kyläraitti, jossa on palveluita lähtien harrastusliikkeistä kampaamoihin ja kauneushoitoloihin. Ulkomaanmatkailun hyviä puolia on, että useimmat tulevat lentäen ja joukkoliikenteellä. Tiiviit palvelukeskukset vähentävät auton käyttöä. Ulkomaalaisten osuuden kasvaessa ja palvelurakenteen tiivistyessä luontoa säästetään parkkipaikoilta ja keskuksesta tulee miellyttävämpi. Tiiviin matkailukeskuksen parkkipaikat voidaan keskittää muutamiin paikkoihin. Parkkipaikkojen sijoittamista myös maan alle tai rakennusten kellarikerroksiin tulee harkita maiseman säästämiseksi. 11

12 Levin osayleiskaavan kaavaselostuksessa (Suunnittelukeskus 2008, s. 119, 168, 193) yhdyskuntarakenteen keskittämiseen otetaan kantaa esimerkiksi seuraavasti: Keskustaajama rakentuu ja tiivistyy nopeasti. Samalla kaupunkikuva selkiytyy sitä kautta ja mm. alueella orientoituminen paranee. Keskustasta rakentuu tasokas käyskentely-, shoppailu- ja majoitusalue. Tavoitteeksi asetetaan tiivis yhdyskuntarakenne, jossa toiminnot keskittyvät ydinalueille. Laajat luontoalueet jäävät koskemattomaksi ja saavutettaviksi. Levin matkailukeskus keskitetään Levin ympärystien varteen painottuen Levin ydinkeskustan laajentumiseen sisäänpäin Levitunturin suuntaan. Tällä yhdyskuntarakenteen keskittämisellä vähennetään liikennetarvetta, parannetaan liikenneturvallisuutta ja edistetään joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Ylläksen ja Levin tapauksissa kompakteja palvelukeskittymiä ja yhdyskuntarakenteen tiivistämistä on perusteltu siis ainakin luonnonsuojelullisilla ja liikenteellisillä tekijöillä sekä matkailijoiden sosiaalisen vuorovaikutuksen lisääntymisellä. Kokonaisuutta ajatellen intensiivisimmän rakentamisen keskittäminen selvärajaiseen ydinalueeseen säästää luonnonympäristöä ja mahdollistaa luontoaktiviteettien harrastamisen välittömästi ydinalueen ulkopuolella ilman pitkiä siirtymiä. Muiltakin osin yksityisautoilu matkailukeskusten alueella vähenee ja joukkoliikenteen edellytykset paranevat, mistä hyötyvät niin ympäristö kuin matkailijatkin. Kansainvälisten, pääosin lentoteitse saapuvien matkailijoiden määrän kasvu lisää entisestään tarvetta matkailukeskusten morfologian tiivistämiseen ja palvelujen sijoittamiseen kävelyetäisyydelle majoituskohteista. Edellisten perustelujen lisäksi tiiviiden ydinalueiden rakentamisinnostukseen ovat oletettavasti vaikuttaneet myös yleinen suuntaus yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen ja tähän liittyvät velvoitteet alueiden käytön suunnittelujärjestelmässä (Ympäristöministeriö 2009), keskittämisen tuomat liiketoiminnalliset mittakaavaedut ja ehkä myös ulkomaisilta suunnittelukonsulteilta saadut vaikutteet. Sinällään pyrkimys alueellisesti tiiviisiin matkailukeskuksiin ei ole mikään uusi ajatus. Pohjois- Suomen näkökulmasta kompaktien matkailukeskusten esikuvina voidaan pitää Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla 1960-luvulla tehtyjä diplomitöitä, joita Harri Hautajärvi (1995, ) nimittää Lapin matkailuarkkitehtuurin historiaa käsittelevässä lisensiaattityössään tekno-utopistisiksi lomakaupunkivisioiksi. Yksi tällainen lomakaupunkivisio oli Ylläksen Äkäslompolon puoleiselle rinteelle suunniteltu kansainväliset mitat täyttävä matkailukeskus. Kokonaisuudessaan yli vierailijalle mitoitettu tiiviiksi rakennettu keskus olisi tarjonnut korkeatasoista hotellimajoitusta kansainväliselle jetsetille, yksilöllisempiä majoitustiloja perheille ja taiteilijoiden kaltaisille ammatinharjoittajille sekä retkeilymajatyyppisen ratkaisun turisteille, jotka hakeutuvat keskukseen sen kosmopoliittisen tunnelman vuoksi, mutta eivät pysty kustantamaan sitä elintasoa, jota he ihailevat (Ojanperä 1967, s ). Majoitustilojen lisäksi suunnitellun keskuksen ydinalueelle oli kaavailtu esimerkiksi eritasoisia ravintoloja, urheilutiloja, kauppoja, lastentarha ja elokuvateatteri. Alueen saamelaisiksi luokitellut paikalliset asukkaat osallistuisivat suunnitelman mukaan aktiivisesti keskuksen toimintaan asuen matkailukeskuksen ulkopuolella sijaitsevalla asuntoalueella, joka muodostaisi eräänlaisen toimivan museokylän, poronhoitoineen, matkamuistoteollisuuksineen (Ojanperä 1967, s. 30, ks. myös Valppu 1969). Vaikka matkailukeskusten maankäytön tehostaminen on monella tapaa perusteltua, liittyy vallalla olevaan suunnittelufilosofiaan (luonto)matkailun vetovoimatekijöiden perspektiivistä myös arveluttavia piirteitä. Voidaan kysyä, missä määrin urbaanin yhdyskuntarakenteen tuominen pohjoi- 12

13 sen matkailukeskusympäristöihin on sopusoinnussa sen kanssa, että matkailijat tulevat Ylläkselle, Leville ja muihin vastaaviin paikkoihin paljolti ulkoiluharrastusten, luontoelämysten ja luonnonmaisemien takia tuskin niinkään kaavaselostuksissa mainittujen ostosmahdollisuuksien houkuttelemina. Matkailukeskusten tiivistämisen varjopuolia voivat olla myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden häviäminen, perinnemaisemien ja perinnebiotooppien pirstoutuminen sekä muista kulttuureista lainattu arkkitehtuuri, joka on usein ristiriidassa pohjoiselle maaseudulle tyypillisten rakennustyylien ja -materiaalien kanssa (Sarala ym. 2006, s. 155). Sitä miten matkailijat suhtautuvat kestävyyttä ja ekotehokkuutta edistäviin maankäyttöratkaisuihin on tutkittu toistaiseksi vähän. Kanadassa, Brittiläisessä Kolumbiassa sijaitsevassa Whistlerin matkailukeskuksessa toteutetussa tutkimuksessa on tunnistettu ekotehokkuuden negatiivisia vaikutuksia matkailijoihin (Kelly ym. 2007), Vaikutuksia olivat esimerkiksi kaupungistuminen, yksityisyyden ja rauhan väheneminen ja näkymien sulkeutuminen, joiden vaikutus kokonaistyytyväisyyteen voi riippua matkailijan kulttuuritaustasta ja muista sosiodemografisista tekijöistä. Valintakoemenetelmää (Choice Experiment menetelmä) soveltanut tutkimus Whistlerissä osoitti, että matkailijat suosivat pienistä keskittymistä muodostuvaa väljähköä yhdyskuntarakennetta, yksityisautoilun rajoittamista ydinkeskustassa, jätteiden kierrätystä, laajaa luontopolkuverkostoa ja luonnonsuojelualueita (Kelly ym. 2007). 1.3 Kotimainen matkailija kakkosasukkaana Kun matkailuasumista tarkastellaan suomalaisten asiakkaiden näkökulmasta, nousee väistämättä esiin vapaa-ajan asumisen merkitys. Lapissa vierailevista matkailijoista 65 % on kotimaisia matkailijoita, ja heistä suurin osa on vapaa-ajan matkalla. Asiakkaat ovat talvella hiihtolomalaisia ja kesällä kiertomatkailijoita, vaeltajia ja ruskamatkailijoita. Suurin osa kotimaan matkailijoista saapuu Lappiin omalla autolla ja yöpyy mökkimajoituksessa (Lapin liitto 2011). Vapaa-ajan asuntokannan lisääntymisen kasvuvauhti Lapissa on viimeisten vuosikymmenien ajan ollut alueellisesti suurinta Suomessa. Kasvu on ollut 1970-luvulta lähtien tähän päivään saakka useita satoja prosentteja, ja viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on Lappiin rakennettu yli uutta uutta vapaa-ajanasuntoa (taulukko 1). Taulukko 1. Vapaa ajan asuntojen kehitys eri puolella Suomea vuodesta (Lähde: Tilastokeskus 2010). Vapaa-ajan asuntojen kehitys kasvu -% Eteläinen Suomi Läntinen Suomi Itäinen Suomi Oulun seutu Lappi Yhteensä

14 Suomen asuinrakennuskannasta 28 %, lähes puoli miljoonaa, on vapaa-ajan asuntoja. Uudet vapaa-ajan asunnot rakennetaan pääsääntöisesti ympärivuotisesti asuttaviksi, ja yhä useampi vapaaajan asunto muuttuu niin sanotusti kakkoskodiksi. Vapaa-ajan asuntojen osuuden arviointi matkailukeskuksen majoituskapasiteetista on hankalaa täsmällisesti määrittää. Tilastokeskuksen rekisteröityjen yöpymisten ulkopuolelle jäävät alle kymmenen vuodepaikan majoistusyksiköt. Matkailukeskuksissa mökkimajoitus muodostaa kuitenkin valtaosan koko majoituskapasiteesista. Esimerkiksi Levillä rekisteröity vuodekapasiteetti on noin 3000 vuodepaikkaa ja rekisteröimättömiä arvioidaan oleva noin vuodepaikkaa (87 % kokonaiskapasiteetista). Isompien matkailukeskusten arviot perustuvat vedenkulutuksen jatkuvaan seurantaan, jota pidetään suhteellisen luotettavana menetelmänä (Lapin liitto 2011). Pyhä- Luoston matkailukeskuksessa rekisteröityjä vuodepaikkoja on 1600 ja arvio rekisteröimättömästä majoituksesta on 4300 vuodepaikkaa eli 74 % kokonaiskapasiteetista (Lapin liitto 2011). Kakkoskodit ovat monessa mielessä enemmän kuin vapaa-ajan asumista tai turismia sen perinteisessä merkityksessä. Kakkosasukkaat liittävät vapaa-ajan asuntoihin monia kotiin liittyviä merkityksiä; koti on turvasatama, se tarjoaa yksityisyyttä ja yhteisöllisyyttä, koti kuvastaa asukkaansa persoonaa ja luo jatkuvuutta. Lapin kakkoskodit ovat myös selkeä esimerkki paikan vetovoimaisuudesta. Paikkaan kiinnittyminen alkaa jo turistina, mutta saavuttaa uuden tason asukkaan muuttaessa alueelle, joko pysyvästi tai kakkosasukkaana (kts. Tuulentie 2006). Kakkosasukkaita löytyy erityisen paljon niin sanottujen kolmannen iän edustajista, eläkkeelle jääneistä tai jäämässä olevista aktiivisista asukkaista, jotka arvostavat Lapin luontoa. Kakkosasukkaat ovatkin matkailijaryhmä, joiden on todennäköistä kohdistaa oma oleskelu tyypillisimpiä sesonkikausia laajemmaksi ja siksi myös tärkeä ryhmä matkailualueiden kehittämistyössä. Pääkaupunkilaisia kakkoskotilaisia luodanneessa Järvi-Suomen tutkimuksessa (JET) havaittiin, että mökkeilyn muuttuminen osaksi omaa asumista vaikuttaa asukkaiden tulevaisuuden suunnitelmiin. Asukkaat saattavat suunnitella pysyvää muuttoa kakkoskotiinsa. Mutta tätäkin tavallisempaa on loma-asunnon aseman muutos toiseksi kodiksi: loma-asunto koetaan kodin merkityksessä itselle tärkeäksi paikaksi, johon liitetään paljon odotuksia ja tavoitteita. JET-hankkeessa tunnistettiinkin kakkosasukkaiden ryhmiä, joille monet kotiin liittyvät ulottuvuudet toteutuivat kakkoskodissa ykköskotia todennäköisemmin (Pitkänen & Kokki 2005). Niin kotimaisissa kuin ulkomaisissa kakkoskotien tutkimuksessa tyypilliseksi kakkoskodin omistajaksi profiloituvat keski-ikäiset, suhteellisen hyvätuloiset kansalaiset (Nieminen 2009, Pitkänen & Kokki 2005, Di 2009, Di ym. 2001). Keski-ikäisten hallitsevuus omistajina liittyy ensisijaisesti kotitalouden tulojen kasvuun, mikä tapahtuu kotitalouden päämiehen saavuttaessa keski-iän. Kakkoskodin hankkiminen voidaan nähdä luksushyödykkeenä, eli kakkoskoteihin liittyvää kulutusta ohjaa tulotaso. Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa (SCF 1998, sit. Di ym. 2001) todettiin 62 % ykkösasuntojen omistajista olevan asuntovelallisia, kun taasen 82 % kakkosasuntojen omistajista ei asuntovelkaa omannut. Matka mökkiläisestä kakkosasukkaaksi ei ole sattumanvarainen, vaan se on seurausta asukkaiden tekemistä valinnoista. Vastoin yleistä käsitystä mökkien kulkeutumisesta suvuissa perimällä, leimaa kakkosasumista se, että vapaa-ajan asunnot ovat usein hankittu itse, juuri omia tarpeita vastaaviksi (Pitkänen & Kokki 2005, Jansson & Müller 2004). Kakkosasunnot ovatkin, verrattuna loma-asuntokantaan yleisesti, keskimääräistä suurempia ja ympärivuotisesti asuttavia, omia tarpeita vastaaviksi mitoitettuja. 14

15 Kakkosasukkaiden monipaikkaisuus mahdollistaa hiljaisen tiedon tunnistamisen, mahdollistaahan monikotisuus erilaisten toimintaympäristöjen tietoisemman vertailun. Kakkosasukkaiden tutkimus edesauttaa näin myös paikallisten asukkaiden äänen kuuluville saamisen. 1.4 Matkailukeskusympäristöihin liittyvät preferenssit Pohjois-Suomen katsannosta tiettävästi ainoa matkailukeskusympäristöjä asiakasnäkökulmasta tarkasteleva preferenssitutkimus on LANDSCAPE LAB -hankkeen puitteissa tehty Ylläksen ja Levin matkailijoiden maisemamielikuvakartoitus (Uusitalo & Rantala 2006a ja 2006b). Kyseisen tutkimuksen aineistona käytettiin matkailijoiden fokusryhmähaastatteluja, joihin osallistui kaikkiaan lähes 80 matkailijaa. Tutkimuksen mukaan Ylläksen ja Levin matkailijat arvostivat matkailukeskusympäristössä erityisesti luonnonmaisemia ja niihin liittyviä tekijöitä, kuten maiseman muotoja, talviolosuhteita, eläimistöä ja kasvillisuutta. Matkailurakentamiselta tutkimuksessa haastatellut henkilöt toivoivat johdonmukaista ja mielellään paikallista tyyliä sekä luonnonmaisemaan istuvuutta. Taajamarakenteen tiiviyden suhteen matkailijoiden näkemyksissä oli mielenkiintoisia eroja Ylläksen ja Levin välilä. Levillä matkailijat arvostivat tiiviyttä, jonka nähtiin säästävän luontoa. Ylläksellä sen sijaan arvostettiin väljyyttä osan haastatelluista kokiessa matkailun kasvun ja tiiviin rakentamisen uhkaksi matkailukeskuksen vetovoimaisuudelle. (Uusitalo & Rantala 2006a, 2006b, Uusitalo ym. 2006). Viitteitä matkailukeskusympäristöihin kohdistuvista arvostuksista voidaan etsiä myös tunturikeskusten vetovoimatekijöitä käsittelevistä tutkimuksista. Pohjois-Suomen matkailukeskuksissa tehtyjen matkailijakyselyjen tulokset osoittavat keskusten vetovoiman perustuvan valtaosiltaan luontoon, kauniisiin maisemiin ja ulkoiluaktiviteetteihin. Luontoon liittyvien kohdeattribuuttien keskeisyys on todennettu koskien muun muassa Saariselän (Saarinen 1996), Kuusamon/Rukan (Kauppila 1996) ja Levin, Pallaksen ja Pyhä-Luoston (Järviluoma 2006) matkailua. Myös Lappiin saapuvien kansainvälisten matkailijoiden odotukset ja toiveet liityvät suuressa määrin maisemiin, luontoon ja ympäristön siisteyteen. Lisäksi majoituspaikan hyvä palvelutaso on tärkeä asia matkailijoille. Sen sijaan sisätiloissa tapahtuva toiminta ja ajanviete kiinnostaa Lappiin saapuvia ulkomaisia matkailijoita selvästi vähemmän (Tyrväinen ym. 2010). Saatu tulos vastaa pääpiirteissään suomalaisille luonto- ja maaseutumatkailijoille tehtyjä tutkimuksia (esim. Silvennoinen ym. 1998, Silvennoinen & Tyrväinen 2001). Kyseisissä tutkimuksissa matkailukeskukset tulkitaan kuitenkin kokonaisuuksiksi keskuksia sen tarkemmin rajaamatta tai erittelemättä. Aiemmat tutkimukset eivät siten kerro paljoakaan siitä, mitä mieltä vastaajat ovat olleet keskusten rakennettujen taajama-alueiden ominaisuuksista, esimerkiksi yhdyskuntarakenteen kaupunkimaisuudesta tai luonnonläheisyydestä. Luontotekijät ovat tärkeitä valittaessa tunturikeskuksia matkakohteeksi, mutta se, miten keskusten ydinalueiden ja lähiympäristön ominaisuudet vaikuttavat paikanvalintaan, jää perinteisten matkailun vetovoimatekijöitä tarkastelevien tutkimusten valossa epäselväksi. Matkailukeskusympäristöihin liittyviä rinnastuksia voidaan hakea myös loma-asumista tai vakituista asumista koskevista preferenssitutkimuksista. Loma-asuminen ja varsinkin perinteinen kesämökkeily tulkitaan usein eräänlaiseksi vastareaktioksi kaupungistumiselle, paoksi urbaanista takaisin luontoon (Hall & Müller 2004). Niin kotimaisista kuin ulkomaisistakin motiivitutkimuksista nousee poikkeuksetta esille luonnonläheisyyden merkitys vapaa-ajan asumisessa. Kotimaisissa tutkimuksissa luonnon rauhaan vetäytymisen keskeisyys on osoitettu pääkaupunkilaisten 15

16 mökkeilymotiiveja (Pitkänen & Vepsäläinen 2005) ja yleensäkin suomalaisten vapaa-ajan asumista tarkastelevissa tutkimuksissa (Aho & Ilola 2006, Osuuskunta Suomen Asuntomessut 2006, Hirvonen & Puustinen 2008). Ulkomaisista tutkimuksista mainittakoon esimerkiksi Kaltenbornin (1998) norjalaisten mökkeilymotiiveja käsittelevä artikkeli, jossa luonnonläheisyys rankataan tärkeimmäksi yksittäiseksi syyksi vapaa-ajan asuntojen käytölle. Varsinaisten mökkeilymotiivien lisäksi tutkimuskohteena ovat olleet loma-asuntojen ympäristön halutut ominaisuudet. Lomamökin vuokraajille suunnatussa haastattelututkimuksessa Korhonen (1999) havaitsi mökin metsäympäristön vaikuttavan mökinvuokrauspäätökseen suurimmalla osallla tutkimukseen osallistuneista. Halutuimpina metsäympäristön ominaisuuksina Korhosen haastattelemat henkilö pitivät mökkiympäristön puuston iäkkyyttä, järeyttä ja lehtipuuvaltaisuutta. Samansuuntaiseen tulokseen päätyivät myös Silvennoinen ym. (1998) matkailijoiden ympäristöodotuksia tarkastelevassa tutkimuksessaan: maatila- ja luontomatkailukohteiden metsikkötunnuksista arvostetuimpia ovat metsänäkymien vaihtelevuus, metsän rehevyys sekä puuston iäkkyys ja järeys. Suomalaisten vakituiseen asumiseen kohdistamia toiveita tarkastelevat kyselytutkimukset ovat tuloksiltaan pitkälti yhteneviä ja osin verrannollisia loma-asumisen preferensseihin. Tutkimuksesta toiseen toistuvia mieleisen elinympäristön ominaisuuksia ovat asuinalueen luonnonläheisyys, rauhallisuus ja pientalovaltaisuus (esim. Kortteinen ym. 2005, Strandell 2005). Kyselytutkimusten antama tulos on siten samanlainen kuin yleinen käsitys asumistoiveista: suomalaiset haluavat asua omassa rauhassa väljästi rakennetulla alueella, vaikka se käytännössä ei olisikaan realistinen vaihtoehto. Siihen, mitä kyseinen asumisihanne tarkemmin ottaen pitää sisällään, ei kvantitatiivisissa kyselytutkimuksissa yleensä pystytä kovin hyvin pureutumaan. Tässä suhteessa tutkimusalalle uutta lähestymistapaa edustaa Katri Koistisen ja Helena Tuorilan hyvän elinympäristön ominaispiirteitä selvittävä tutkimus, jossa aineistonkeruutapana on käytetty eläytymismenetelmää. Koistisen ja Tuorilan (2008, s ) mukaan aikuiselle hyvää elinympäristöä kuvaavat esimerkiksi seuraavat luonnehdinnat: Asuinalueet, olivat ne omakotitaloalueita tai muita, eivät saa kertomusten kirjoittajien mielestä olla liian tiiviiksi kaavoitettuja. Asuinalueen rakennusten toivotaan olevan myös esteettisesti miellyttäviä. Rakennusten ei haluta olevan toistensa kopioita, vaan hallittua monimuotoisuutta pidetään myönteisenä ominaisuutena. Suomalaisille luonto on tärkeä ja tämä piirre tulee vahvasti hyvää elinympäristöä kuvaavissa kertomuksissa esiin. Luonto on tärkeä myös kaupungissa asumista ihannoiville henkilöille. Hyvänä elinympäristönä pidetään nimenomaan sellaista, jossa luonto on lähellä ja asunnon ikkunoista näkyy muutakin kuin muita rakennuksia. Luonnon läheisyys merkitsee hyvässä elinympäristössä sitä, ettei tarvitse matkustaa autolla päästäkseen hiihtämään tai luontoon kävelemään. Luonnonläheisyyttä pidetään tärkeänä siksi, että siihen liitetään elinympäristön rauhallisuus. Metsät ja puistot koetaan muuten ehkä kiireistä elämänmenoa rauhoittaviksi elementeiksi. Vapaa-ajan matkalle luontoon näyttää ajavan myös oman asuinympäristön luontoalueiden riittämättömys. Helsinkiläisille ja tamperelaisille tehdyssä laajassa kyselytutkimuksessa valtaosan mielestä oman asuinalueen viheralueet eivät vastanneet riittävästi luontoon liittyviin tarpeisiin. Erityisesti luonnon rauhaa ja hiljaisuutta oli vaikea löytää lähiviheralueilta. Lisäksi kaupungin ulkopuolisille luontoalueille kaivattiin sienestämään ja marjastamaan, saamaan luontokokemuksia, kokemaan tilaa ja vapauden tunnetta sekä hiljentymään (Tyrväinen ym. 2007b). 16

17 Kaiken kaikkiaan matkailijoiden rakennettuihin matkailukeskusympäristöihin kohdistamista toiveista on olemassa hyvin vähän tutkittua tietoa. Aiemmista tunturikeskusten vetovoimatekijöiden kartoituksista ja yleisemmistä kesämökkeilyn ja asuinympäristöjen preferenssitutkimuksista on mahdollista kuitenkin päätellä, että pohjoisen matkailukeskusympäristöiltä odotetaan ainakin luonnonläheisyyttä. Matkailuympäristöjen luonnonläheisyyden käytännön ulottuvuuksien suhteen aiemmat tutkimukset antavat aihetta lähinnä vain spekulaatioille. Missä määrin toive luonnonläheisyydestä liittyy suoraan asumiseen ja missä määrin helppoon mahdollisuuteen saavuttaa luonto? Tuleeko keskusten lähiympäristöjen olla mahdollisimman luonnonläheisiä ja luonnon läsnä heti majoituspaikasta ulos astuttaessa? Vai haluavatko kaupunkiympäristöistä tulevat matkailijat pohjoisen tunturikeskuksissa lomaillessaan tukikohdakseen kotoisen kaupunkimiljöön ja palvelukeskittymän, josta käsin on mahdollista tehdä retkiä ympäröivään luontoon? Yhdyskuntarakenteen luonnonläheisyyden osalta luontoelämyksiä ei tällöin tarvitsisi olla tarjolla itse keskuksissa, riittää kun luonto olisi helposti saavutettavissa. 2 Aineisto ja menetelmät Tutkimusaineistoa kerättiin Levillä ja Ylläksellä kaikkiaan paitsi kotimaiselle myös laajalle kansainväliselle asiakaskunnalle suunnatulla kyselyllä. Levi ja Ylläs ovat olleet Lapin nopeimmin kasvavia matkailukeskuksia liikevaihdolla mitattuina (Lapin suhdannekatsaus 2010). Hyvän kehityksen taustalla ovat mm. suuret investoinnit, joita on toteutettu molemmissa keskuksissa. Ylläksen uudelle kehitykselle lähtölaukauksen antoi v avattu maisematie, jonka valmistuminen sysäsi eteenpäin monia muita hankkeita. Molemmille puolille tunturia valmistuivat esim. uudet ala-asemat, lisäksi rakennettiin gondolihissi ja lisää majoitustiloja. Levillä näyttävin investointikokonaisuus oli Levin torin rakentaminen. Avajaisia vietettiin talvikauden 2008 alussa. Muita Levillä viime vuosina toteutettuja investointeja ovat olleet mm. kokous- ja kongressikeskus Summit sekä Panorama -hotelli (kts. Lapin liitto 2011). Tutkimusaineistoa kerättiin kolmena eri ajankohtana: syksyllä 2009 (elo-syyskuu), vuodenvaihteessa (joulu-tammikuu) ja kevättalvella 2010 (maaliskuu). Vastauksia saatiin yhteensä 745 kpl, joista syksyllä 431 kpl (57,9 % koko aineistosta), vuodenvaihteessa 62 kpl (8,3 %) ja kevättalvella 252 kpl (33,8 %). Ennen aineiston keruuta kyselylomake oli kommentoitavana kahteen otteeseen koko tutkimusryhmällä sekä hankkeen ohjausryhmällä kesällä Lopulliset kyselylomakkeet käännettiin suomesta englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Käännöstyössä käytettiin äidinkielenään kyseistä kieltä puhuvaa kääntäjää. Elokuussa kyselystä tehtiin Ylläksellä ja Levillä jaettavan paperilomakkeen lisäksi suomenkielinen ja englanninkielinen kysely verkkoon. Verkkokyselyn teknisestä toteutuksesta vastasi TKK. Verkkokysely avattiin vastaajille syyskuussa Matkailijakysely koostui kyselyosasta ja kuva-arvioinneista. Kyselyosassa tiedusteltiin: vastaajien taustatietoja, meneillään olevaa matkaa kuvaavia tietoja (kulkuväline, matkaseura jne.), eri majoitusmuotojen sopivuutta, majoituspaikkaan liittyvien tekijöiden (varustetaso, hinta ym.) tärkeyttä ja toteutumista, kiinnostusta hankkia Lapista lomamökki, -osake tai tontti, tärkeimpiä harrasteita Lapin matkalla ja suhtautumista kestävän matkailun periaatteisiin ja niiden toteuttamiseen omassa matkailussa. 17

18 Kysely toteutettiin jakamalla matkailijoille paikan päällä lomakkeita, jotka vastaajat täyttivät ja palauttivat lomakkeen antaneelle henkilölle. Kyselyjä jaettiin esimerkiksi hotellien auloissa, aamupalan yhteydessä ravintolasaleissa, Ylläksen maisematien levähdysalueella, Levillä näköalaravintola Tuikun terassilla, Kittilän lentokentällä ja ylipäänsä sellaisissa paikoissa ja tilanteissa, joissa kyselyn täyttäminen onnistui luontevimmin. Kuva-arviointien havainnekuvat annettiin vastaajille nähtäväksi erillisessä kansiossa. Kyselyyn vastaamiseen kului aikaa vastaajasta riippuen minuuttia. Kiitoksena osallistumisesta vastaajat saivat lappilaishenkisen avaimenperä-vaskoolin. Mahdollisuutta vastata kyselyyn sähköisesti mainostettiin jakamalla MATKA-hankkeen käyntikortteja matkailijoille paikan päällä. Lisäksi matkailijoiden oli mahdollisuus jättää sähköpostiyhteystietonsa majoituspaikkojen auloissa olleisiin palautuspisteisiin ja samalla osallistua Lapland Hotels-viikonloppumajoituksen arvontaan. Sähköpostiosoitteensa jättäneille lähetettiin linkki kyselyyn. Suomenkielinen kyselylomake on luettavissa osoitteessa / ja hankkeen päätyttyä osoitteessa Kuva-arvioinneissa vastaajia pyydettiin arvioimaan matkailukeskusten rakennettuun ympäristöön liittyviä havainnekuvia. Arvioinneissa tarkasteltiin erilaisten energiantuotantotapojen sopivuutta matkailumaisemaan, majoituspaikan ikkunanäkymien ja matkailukeskuksen rakentamistapojen miellyttävyyttä sekä vapaa-ajan asunnon pihan viherrakentamistapojen hyvyyttä. Tässä raportissa on aineistona käytetty vain matkailualueilla paikan päällä kerättyjä kotimaisten matkailijoiden vastauksia. Kyselyaineiston analysointi tehtiin SPSS 15.0 tilasto-ohjelmalla. Tulosten esittelyluvussa 3 kuvataan muuttujien suoria jakaumia ja keskiarvoja. Kyselyssä olleet asteikolliset muuttujat tulkittiin välimatka-asteikollisiksi (tasavälisiksi). Ryhmien välisiä eroja selvitettiin χ 2 yhteensopivuustestillä, t-testillä ja varianssianalyysillä. Tuloksissa esitellään vain sellaiset ryhmäkohtaiset erot, joiden riskitaso on korkeintaan 5 %. Yhtenäisille kysymyspattereille tehtiin faktorianalyysi jolla saadaan tarkasteltavien muuttujien määrää pienemmäksi. Analyysin tavoitteena on tuottaa mielenkiintoisia piilomuuttujia suuresta joukosta alkuperäisiä muuttujia. Faktorianalyysiä käytetään yleensä, kun halutaan tiivistää informaatiota tai vähentää muuttujien määrää. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää myös laajoihin kysymyspattereihin mahdollisesti sisältyviä ulottuvuuksia. Tässä tutkimuksessa haluttiinkin ryhmätarkasteluja varten tiivistää laajoihin kysymyskokonaisuuksiin sisältyvää informaatiota. Tutkimuksessa käytettiin suurimman uskottavuuden (maximum likelihood) faktorointimenetelmää. Faktoreiden lukumäärän määrittelyssä käytettiin Kaiserin sääntöä, eli mukaan valittiin faktorit, joiden ominaisarvo oli yli 1. Faktorianalyysin tulokset on tulkittu suorakulmarotaatioidusta ratkaisusta (Varimax). Rotaation avulla faktorilatausten tulkinta saadaan selkeämmäksi. Mahdollisia puuttuvia havaintoja (missing values) ei tässä analyysissa korvattu. Faktoriratkaisuun ei hyväksytty muuttujia, joiden kommunaliteetti oli alle 0,250. Faktoriratkaisujen pohjalta muodostettiin keskiarvomuuttujia laskemalla kunkin faktorin osalta korkeita latauksia saaneet muuttujat yhteen. Tämän jälkeen summamuuttuja skaalattiin alkuperäiseen asteikkoon jakamalla se muuttujien määrällä. Ryhmätarkasteluissa käytettiin keskiarvomuuttujia yksittäisten muuttujien asemasta. Kyselyn rinnalla toteutettiin vuosina myös laadullisia teemahaastatteluja, joiden ensisijainen tavoite oli avata kyselyn esiin nostamia teemoja. Haastattelut kohdennettiin Lapin matkaajiin, loma-asuntojen ja tonttien omistajiin sekä sesonkityöntekijöihin. Haastatteluista vasta- 18

19 si Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitos. Matkailijakyselyä täydentävät haastattelut edesauttoivat kyselyn tulosten tulkintaa, mutta nostivat esiin myös sellaisia maankäytön suunnitteluun liittyviä asioita, joita ei lomakekyselyllä ole mahdollista selvittää ilman riittävää esiymmärrystä. 3 Kyselyn ja kuva-arviointien tulokset 3.1 Taustatietoja matkailijoista ja matkasta Kyselyyn vastanneista oli 57 % naisia ja 43 % miehiä. Lapissa vierailee enemmän naisia etenkin syksyllä ja vuodenvaihteessa. Kevättalvella Lappi näyttää kiinnostavan molempia sukupuolia yhtä paljon (taulukko 2). Taulukko 2. Vastaajien taustatietoja. Muuttuja Osuudet (%) Sukupuoli (N = 733; χ 2 = 7,1; p = 0,028) Mies Nainen Syksy 39,4 60,6 Vuodenvaihde 43,5 56,5 Kevättalvi 50,0 50,0 Koko aineisto 43,4 56,6 Ikä (vuotta) (N = 742; χ 2 = 108,1; p = 0,000) Alle Yli 60 (N = 742; F = 48,3; p = 0,000) Syksy (ka = 55,2) 5,6 4,2 19,4 30,4 40,4 Vuodenvaihde (43,5) 25,8 16,1 11,3 35,5 11,3 Kevättalvi (45,9) 14,3 16,7 27,0 27,0 15,1 Koko aineisto (51,0) 10,2 9,4 21,3 29,6 29,4 Peruskoulutus (N = 711; χ 2 = 39,1; p = 0,000) Kansa koulu Peruskoulu Ylioppilas Syksy 28,9 41,2 29,9 Vuodenvaihde 8,3 35,0 56,7 Kevättalvi 13,4 41,1 45,5 Koko aineisto 21,8 40,6 37,6 Ammatillinen koulutus (N = 718; χ 2 = 43,6; p = 0,000) Ei mitään Ammattikoulu tai -kurssi 19 Opisto tai am.kork. Yliopisto tai korkeakoulu Kesken Syksy 15,1 38,8 33,9 11,0 1,2 Vuodenvaihde 9,8 14,8 54,1 14,8 6,6 Kevättalvi 9,3 27,5 37,2 21,5 4,5 Koko aineisto 12,7 32,9 36,8 14,9 2,8 Asuinympäristö (N = 743;χ 2 = 27,2; p = 0,001) Kaupunki (yli as.) Kaupunki ( as.) Kaupunki ( as.) Pieni kaupunki tai kunta keskus Hajaasutusalue Syksy 9,1 9,1 26,3 41,4 14,2 Vuodenvaihde 27,4 8,1 29,0 24,2 11,3 Kevättalvi 8,8 13,1 23,1 42,2 12,7 Koko aineisto 10,5 10,4 25,4 40,2 13,5

20 Lapin matkailijoiden keski-ikä oli melko korkea, hieman yli 50 vuotta. Syyskauden matkailijat olivat kaikkein iäkkäimpiä. Vuodenvaihteessa puolestaan liikkeellä oli suhteellisen runsaasti sekä nuoria alle 30-vuotiaita että iäkkäämpiä vuotiaita. Kevättalvella matkailijoissa oli tasaisimmin kaiken ikäisiä, vaikka enemmistönä olivat edelleen varttuneet, vuotiaat aikuiset. Matkailijoista vajaa 40 prosenttia oli suorittanut ylioppilastutkinnon. Syksymatkailijat olivat selvästi muita vähemmän kouluttautuneita. Vuodenvaihteessa oli liikkeellä runsaasti ylemmän ammattiasteen käyneitä. Kevättalven matkailijoissa oli puolestaan eniten yliopistossa opiskelleita. Lappiin tulevista matkailijoista noin puolet oli lähtöisin pienistä kaupungeista, kuntakeskuksista tai maaseudulta. Syksyn ja kevättalven matkailijoista löytyi erityisen paljon pienistä kaupungeista ja kuntakeskuksista saapuneita. Vuodenvaihteessa useampi kuin neljäosa vastaajista asui pääkaupunkiseudulla. Suomalaiset matkustavat Lappiin yleensä omalla autolla (taulukko 3). Tämä piti paikkansa etenkin syyskauden ja kevättalven matkailijoiden osalta. Vuodenvaihteessa kohteeseen matkustettiin kuitenkin lähes yhtä usein lentokoneella kuin omalla autolla. Vuodenvaihteen matkailijat käyttivät muita useammin myös junaa. Syksymatkailijat puolestaan käyttivät linja-autoa useammin ja lentokonetta harvemmin kuin muut. Matkat olivat ajankohdasta riippumatta pääsääntöisesti yksityisluonteisia. Pakettimatkoja ei tehty juuri lainkaan vuodenvaihteessa, mutta tuolloin oli keskimääräistä runsaammin liikkeellä työ- ja kannustinmatkailijoita. Syksyllä ja vuodenvaihteessa valtaosa matkoista tehtiin aikuisseurassa. Kevättalvella mukana oli keskimääräistä useammin myös lapsia. Vuodenvaihteessa matkailijat olivat muita useammin liikkeellä yksin. Lappiin tehty matka, etenkin kevättalvella, kesti keskimäärin noin viikon. Matkustusajankohdasta riippumatta vastaajat olivat kokeneita Lapin matkailijoita. Kolmasosa vastaajista oli käynyt Lapissa vähintään 20 kertaa, ensikertalaisia oli hyvin vähän. 20