Maatalouden sektoripolitiikat ja luonnon monimuotoisuus: ristiriidat ja vaikutukset

Transkriptio

1 Maatalouden sektoripolitiikat ja luonnon monimuotoisuus: ristiriidat ja vaikutukset Juha Tiainen, Riistan- ja kalantutkimuslaitos RKTL:n tutkimuspäivät, Jyväskylä

2

3 JURVANJÄRVI RVI Tutkittu alue Alueen pinta-ala 1424 ha josta - peltoa n.950 ha - metsää n. 473 ha Viljelylakeuden pirstoutuneisuus on todellinen viljelyedellytyksiä heikentävä ongelma it/maa20371/materiaali2004/256,1,jurva NJÄRVI

4

5

6

7

8 Peltopyy kärsii elinympäristömenetyksiä, kun lohkokoko kasvaa ja valta- ja rajaojat putkitetaan Tilusjärjestelyissä ei tarkastella luonnon monimuotoisuusvaikutuksia, jotka kuitenkin ovat merkittäviä

9 Tuomas Kuva: Seimola Tuomas Seimola Kuinka käy lintujen?

10 Entä perhosten?

11 Ja kimalaisten?

12 Maatalousympäristön linnuston muutos: Kauhajoen Marttilankylä Peltosirkku Pensastasku Keltavästäräkki 31 1 Kiuru Niittykirvinen 11 0 Keltasirkku 11 8 Isokuovi Haarapääsky 10 2 Pensaskerttu 10 1 Töyhtöhyyppä 8 6 Peltopyy 4 0 Varis 4 0 Kivitasku 3 1 Ruokokerttunen Pajusirkku Punavarpunen Västäräkki 0 4 Harakka 0 2 Viitakerttunen 0 1 Pikkulepinkäinen 0 1 Yhteensä Tutkimusalue 460 ha : avo-ojitettuja laitumia ja heinäpeltoa 1984: salaojitettua viljanviljelyä Lähteet: Marttila 1963, Vähämäki 1984, Ylimaunu & Siira 1985 Kuva: Kauhajoki, Halkolankylä 1959 Kauhajoen museo, www2.kauhajoki.fi/ arteet/aarrekanta/listaakaikki.asp

13 Esimerkkialue Yläneeltä Lähde: Hietala-Koivu 2002 Maankäytön tehostuminen: salaojitus Salaojitetun pellon osuus Lähde: Tiainen 2004

14 Pientareen leveyden merkitys monimuotoisuudelle Päiväperhoset Lähde: Heliölä & Kuussaari 2008 Osoitettu merkitys myös putkilokasveille, kimalaisille ja linnuille

15 Tutkittu alue Alueella peltoa 739,95 ha Maanomistajia viljelijällä on tuotantokeskus alueella Vuokralla olevaa peltoa 197 ha, vuokralle antajia 42 Alueen ulkopuolelta tulevia viljelijöitä 33 Maankäyttöön muutostarpeet liittyvät pääosin peruslohkojen koon kasvattamiseen ja perusparannuksiin eli tiestön ja ojaston kunnostamiseen sekä jonkin verran kiinteistöjaotukseen Lohkojen keskikoko 1,68 4,35 ha Tilusjärjestelyt välttämättömiä, mutta BD-vaikutuksia ei oteta huomioon eikä ratkaista Päävaltaojaverkoston muutos Poistettavat ojat, uudet ojat/vanhojen ojien putkitus 13,00 km Lähde: maa20371/materiaali2004/306,23,slide 23

16 Suomen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategia (i) Suomen ympäristö 25/2007 YK:n biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus valtioneuvoston periaatepäätös tavoite: luonnon monimuotoisuuden väheneminen pysäytetään v mennessä ei saa olla budjettivaikutuksia (ei erillistä määrärahaa tai lisärahoitusta) ohjelman tulisi toteutua siten, että tavoitteet otetaan huomioon kaikessa luonnon ympäristöjä muuttavassa tai luonnonvaroja hyödyntävässä toiminnassa 1 strategiassa todetaan, että tavoitetta ei saavuteta 1 YK:n yleissopimuksen osapuolena Suomi on velvollinen edistämään luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä osana yhteiskunnan kaikkea toimintaa.

17 Suomen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategia (ii) maatalousympäristöjen BD:n suojelun ja hoidon kehittäminen suurimpia haasteita kotieläintilojen määrä vähenee edelleen maankäytön tehostuminen johtaa edelleen monien elinympäristöjen vähenemiseen ja uhanalaisten lajien määrän kasvuun ei kuitenkaan konkreettisia toimia ratkaisuiksi Miten maatalouspolitiikka vastaa monimuotoisuushaasteeseen?

18 Maatalouspolitiikan ja biodiversiteetin suhde (J. Aakkula ym. 2004) Yhteiskunnallinen päätöksenteko Julkinen valta Maatalouspoliittiset päämäärät Maatalouspoliittiset toimenpiteet

19 Maatalouspolitiikan ja biodiversiteetin suhde Kuinka maatalouspolitiikalla vaikutetaan maatalousympäristön biodiversiteettiin? Hintaohjaus (taloudellinen ohjaus) Määräohjaus (hallinnollinen ohjaus) Tiedollinen ohjaus Yhteiskunnallinen päätöksenteko Julkinen valta Maatalouspoliittiset päämäärät Maatalouspoliittiset toimenpiteet (J. Aakkula ym. 2004)

20 Maatalouspolitiikan ja biodiversiteetin suhde Kuinka maatalouspolitiikalla vaikutetaan maatalousympäristön biodiversiteettiin? Hintaohjaus (taloudellinen ohjaus) Määräohjaus (hallinnollinen ohjaus) Tiedollinen ohjaus Maatalouspolitiikalla ja sen toimenpidevalikoimalla vaikutetaan viljelijöiden päätöksentekoon maankäyttö viljelytekniikka panoskäyttö Yhteiskunnallinen päätöksenteko Julkinen valta Maatalouspoliittiset päämäärät Maatalouspoliittiset toimenpiteet (J. Aakkula ym. 2004) Viljelijä Tavoitefunktio Viljelytoimenpiteet

21 Maatalouspolitiikan ja biodiversiteetin suhde Kuinka maatalouspolitiikalla vaikutetaan maatalousympäristön biodiversiteettiin? Hintaohjaus (taloudellinen ohjaus) Määräohjaus (hallinnollinen ohjaus) Tiedollinen ohjaus Maatalouspolitiikalla ja sen toimenpidevalikoimalla vaikutetaan viljelijöiden päätöksentekoon maankäyttö } viljelytekniikka panoskäyttö Yhteiskunnallinen päätöksenteko Julkinen valta Maatalouspoliittiset päämäärät Maatalouspoliittiset toimenpiteet Maaseutuympäristö (J. Aakkula ym. 2004) Viljelijä Tavoitefunktio Biodiversiteettivaikutukset Viljelytoimenpiteet Maatalousympäristön biodiversiteetin määrä ja laatu

22 Miten biodiversiteetti näyttäytyy viljelijän päätöksenteossa (J. Aakkula ym. 2004) Viljelijän tavoitefunktio Taloudellinen tulos viljelijäperheen yleinen elämänlaatu Voiton maksimointi Hyödyn maksimointi Optimointikäyttäytyminen Epävarmuus ja riski (tuotanto-, markkina- ja politiikkariski) Maatalouspolitiikan toteutus tukien kautta Tuotantoyksikköä kohti maksettava tulotuki eli hintatuki Viljelyala- tai eläinmääräperustainen tulotuki Tuotannosta irrotettu tulotuki Maatalouden tulotuen ongelmallisuutta biodiversiteetin näkökulmasta voidaan lieventää asettamalla ehdoksi ympäristöehtojen täyttyminen

23 Millaisia biodiversiteettipäämääriä (i) maatalouspolitiikalla on? (J. Aakkula ym. 2004) Suomen maatalouspolitiikalla on kuusi virallista tavoitetta Vain yhdellä on jotain tekemistä monimuotoisuuden kanssa: yhteistä maatalouspolitiikkaa kehitetään tasapuolisemmaksi sekä sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävämmäksi Ekologisen kestävyyden maininta ei kuitenkaan viittaa biodiversiteettiin Maatalous- ja maaseutupolitiikan vuorovaikutuksen tehostamista koskeva tavoite: maataloustuella pyrittävä mm. perinnemaisemien säilyttämiseen MMM:n luonnonvarastrategia: pyrkimys kestävään käyttöön Sen päämäärä 2: ekosysteemien toimivuus sekä biologisen monimuotoisuuden ja maaseutumaisemien säilyminen turvattava Silti: voimassa olevissa kansallisissa maatalouspoliittisissa tavoitteissa biodiversiteettiä ja sen ylläpitämistä ei ole merkittävissä määrin otettu huomioon

24 Millaisia biodiversiteettipäämääriä (ii) maatalouspolitiikalla on? (J. Aakkula ym. 2004) Suomen maatalouspolitiikalla on kuusi virallista tavoitetta Vain yhdellä on jotain tekemistä monimuotoisuuden kanssa: yhteistä maatalouspolitiikkaa kehitetään tasapuolisemmaksi sekä sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävämmäksi Ekologisen kestävyyden maininta ei kuitenkaan viittaa biodiversiteettiin Maatalous- ja maaseutupolitiikan vuorovaikutuksen tehostamista koskeva tavoite: maataloustuella pyrittävä mm. perinnemaisemien säilyttämiseen MMM:n luonnonvarastrategia: pyrkimys kestävään käyttöön Sen päämäärä 2: ekosysteemien toimivuus sekä biologisen monimuotoisuuden ja maaseutumaisemien säilyminen turvattava

25 Millaisia biodiversiteettipäämääriä (iii) maatalouspolitiikalla on? Silti: voimassa olevissa kansallisissa maatalouspoliittisissa tavoitteissa biodiversiteettiä ja sen ylläpitämistä ei ole merkittävissä määrin otettu huomioon Jos toimintaohjelmia on, ne alistetaan taloudelle: taloudelliset intressit ajavat BD-tavoitteiden yli Uusin maatalouspolitiikan päivitys: luonnon monimuotoisuus halutaan nähdä ympäristötuotteena, jolle olisi luotava markkinat Luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon mikäli mahdollista asia vesitetään lähtökohtaisesti Kannanotto: Luonnon monimuotoisuuden hoidon ja suojelun tulisi olla reunaehto eikä passiivisesti mukana seuraava pakollinen näkökulma tai maatalouden tuottama ympäristöhyödyke, jota tuotetaan talouden reunaehdoin

26 Ongelmia ja ristiriitoja Suomen maatalous on viime vuosikymmeninä ja etenkin vuoden 1995 jälkeen kokenut valtavan rakennemuutoksen, jolla on ollut merkittäviä vaikutuksia maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuteen Maatalouden harjoittamisen edellytykset ovat muuttuneet yhä vaikeammaksi Luonnon monimuotoisuuden köyhtymiskehitystä ei voida vierittää yksittäisten maatilojen syyksi; ne toimivat niissä puitteissa, jotka julkishallinto maatalous-, maaseutu- ja ympäristöpolitiikkaa luodessaan ja toteuttaessaan asettaa Lausutuista tavoitteista ja monessa kohdassa toteutetuista monimuotoisuuden hoitotoimista huolimatta politiikan toteuttaminen johtaa yhä monessa kohtaa köyhtymiseen BD-näkökohtia ei ole otettu huomioon esim. tilusjärjestelystrategiassa tai CAP:n terveystarkastuksessa (jossa yhteydessä mm. lopetetaan peltojen velvoitekesannointi)

27 Kesannointivelvoitteen loppuminen 2008 Vuoteen 2007 asti oli tilakohtainen velvoite kesannoida n. 10 % peltoalasta Kesannot kompensoivat lypsykarjatalouden taantumisesta aiheutuneita elinympäristömenetyksiä Kesannot, nurmet ja laitumet merkittävin lintujen esiintymistä ja runsautta selittävä elinympäristötekijä Merkitys peltopyyn kannanhoitosuunnitelmalle Peltoala (km 2 ) Tilojen lukumäärä (x 1000) Maitotilojen osuus kaikista tiloista Kaikki Aktiivitilat Maitotilat Maitotilojen osuus aktiivitiloista MTT:n skenaario: 6000 karjatilaa v Heinä, nurmi, laidun Avokesanto Syysvilja Kevätvilja Viherkesanto 0 Muu ,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0,0 Maitotilojen osuus

28 Karjatalouden väheneminen Jättinavettainvestoinnit eivät paranna tilannetta karjojen määrä vähenee karja ei käy laitumella Nautoja (miljoonia) 2,2 2,0 1,8 1,6 Kaikki eläimet 1,4 1,2 1,0 Lypsylehmät 0,8 0,6 0,4 Lehmiä/tila 0,2 0, Lypsykarjan keskikoko Esimerkki seurauksista: Kottarainen väheni % Pohjois-Suomessa 80 % Väli-Suomessa 60 % Etelä-Suomessa

29 Maatalouden ympäristöohjelmat Osa EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa (CAP, Common Agricultural Policy) I kansallinen ympäristöohjelma II kansallinen ympäristöohjelma III kansallinen ympäristöohjelma

30 Suomen kansalliset ympäristötukiohjelmat ensisijainen tavoite vesiensuojelussa, mutta myös ilmansuojelutavoitteita ja luonnon monimuotoisuusvaikutuksia mukana monimuotoisuustavoitteita, mutta edelleen ensisijainen tavoite vesiensuojelussa monimuotoisuustavoitteita lisätty, mutta ei selkeitä määrällisiä muotoiluja Ympäristöohjelmat ovat luonnon monimuotoisuuden hoitamisen ja suojelun keskeinen työkalu

31 Ympäristötukiohjelman rakenne Perustuen pakolliset toimenpiteet Lisätoimenpiteet Erityistukisopimukset

32 Perustuen pakollisten toimenpiteiden vaikutukset BD Vedet Viljelyn ympäristösuunnittelu ja seuranta + 0 Peltokasvien peruslannoitus 0 + Kasvinsuojelu + ++ Pientareet ja suojakaistat + ++ Luonnon monimuotoisuustoimet + 0 Kotieläintilan perustoimenpiteet 0 + Monimuotoisuusvaikutus kokonaisuudessaan hyvin vaatimaton

33 Lisätoimenpiteiden vaikutukset BD Vedet Tarkennettu lannoitus Peltojen talviaik.kasvipeitt., kev.muokkaus + ++ Maatilan monimuotoisuuskohteet + 0 Kotieläintilan toimenpiteet 0 + Puutarhatilan toimenpiteet 0 + Tarkennettu lannoitus Monimuotoisuusvaikutus kokonaisuudessaan hyvin vaatimaton

34 Erityistukisopimusten vaikutukset BD Vedet Suojavyöhykkeet Kosteikot ja laskeutusaltaat Säätösalaojitus ja vastaavat toimet ++ Kalkkisuodinojitus ja tehostettu kalkitus 0 ++ Perinnebiotoopit Maiseman kehittäminen + 0 Luonnon monimuotoisuuden edistäminen ++ 0 Luonnonmukainen tuotanto ++ + Lannan tehostettu käyttö 0 ++ Pohjavesialueiden peltoviljely 0 ++ Alkuperäisrotujen kasvattaminen + 0 Alkuperäislajikkeiden viljely 0 0 Monimuotoisuusvaikutus kokonaisuudessaan merkittävä

35 15 viime vuoden aikana tapahtunut selviä maisemarakenteen muutoksia Maisemarakenteen monimuotoisuus väheni Lajistollisesti monimuot. elinymp. vähenivät Pitkäaikaisten kesantojen pinta-ala kasvoi Niittyjen ja hakamaiden pinta-ala väheni Pientareiden kokonaispituus ja pinta-ala vähenivät, pintaalat keskimäärin 7 %, Etelä-Suomessa 8 11 %

36 Johtopäätökset Maatalouspolitiikassa tunnistettu luonnon monimuotoisuuden hoidon ja suojelun tarve Luonnon monimuotoisuutta ei kuitenkaan priorisoitu kovin korkealle ja toimenpiteet ja rahoitus riittämättömiä Eri politiikkojen ristiriitaisuudet tulee poistaa Viljelijä toimii mm. hoitaa ja suojelee monimuotoisuutta niiden reunaehtojen vallitessa, joita politiikka luo; vastuu monimuotoisuuden kehityksestä siirtyy yhteiskunnalle Ohjauskeinojen oltava sellaisia että tehokkaiden hoitomuotojen valinta on todellinen vaihtoehto Maatalouden harjoittamisen edellytykset eivät ole kovin helpot Viljelijän on lähdettävä siitä, että tila on elinkelpoinen ja tuottava

37 Aakkula, J., Jokinen, P., Kaljonen, M. & Kröger, L. 2006: Maatalouden ympäristöpolitiikan skaalat ja oppiminen. MTT:n selvityksiä 127. Aakkula, J., Lankoski, J. & Mietinen, A. 2004: Maatalouspolitiikan ja biodiversiteetin suhde. Teoksessa Tiainen, J. ym., Elämää pellossa, ss Anon. 2007: Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma MMM:n julk. 8/2007. Anon. 2007: Luonnon puolesta ihmisen hyväksi. Suomen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategia [.] ja toimintaohjelma Suomen ympäristö 35/2007. Anon. 2008: Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia MMM:n julk. 1/2008. Anon. 2008: Suomen peltopyyn kannanhoitosuunnitelma. MMM, valmisteilla. Kuussaari, M., Heliölä, J., Tiainen, J. & Helenius, J. (toim.) 2008: Maatalouden ympäristötuen merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle. MYTVAS-loppuraportti Suomen ympäristö 4/2008. Kuussaari, M., Tiainen, J., Helenius, J., Hietala-Koivu, R. & Heliölä, J. (toim.) 2004: Maatalouden ympäristötuen merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle: MYTVAS-seurantatutkimus Suomen ympäristö 709. Pykälä, J. 2001: Perinteinen karjatalous luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Suomen ympäristö 495. Sailas, R. ym. 2007: Maatalouspolitiikan vaihto-ehdot. MMM:n julkaisuja 3/2007. Viitteitä ja tausta-aineistoa Salonen, J., Keskitalo, M. & Segerstedt, M. (toim.) 2007: Peltoluonnon ja viljelyn monimuotoisuus. Maa- ja elintarviketalous 110. Tiainen, J., Kuussaari, M., Laurila, I. P. & Toivonen, T. (toim.) 2004: Elämää pellossa Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus. Edita Publishing, Helsinki. Väitöskirjat Helsingin yliopisto Salonen, J (rikkakasvit) Kinnunen, H (maakiitäjäiset) Hyvönen, T (rikkakasvit) Piha, H (sammakkoeläimet) Herzon, I (linnut) Ma 2006 (kasvit) Piha, M (linnut) Pykälä, J (kasvit) Pöyry, J (perhoset) Rintala, J (linnut) Vepsäläinen, V (linnut) Joensuun yliopisto Saarinen, K (perhoset) Jantunen, J (kasvit) Turun yliopisto Huusela-Veistola, E (hyönteiset) Luoto, M (maisemarakenne) Hietala-Koivu 2003 (maisemarakenne) Kivinen, S (maisemarakenne)