SEMIREGULAR. Linnunradan reunalta. Harvinaisia leimahduksia. Sisältö. Numero 6, Vuosi 2008

Transkriptio

1 SEMIREGULAR Numero 6, Vuosi 2008 Linnunradan reunalta Harvinaisia leimahduksia Kuva 1: Materiakiekko on kehittymässä. Piirroksen tekijänoikeudet: Copyright c Marc A. Garlick. Julkaistu luvalla. Vuosi 2008 oli meille tähtiharrastajille antoisa vuosi. Vuoden kuluessa saimme nauttia useista harvoin purkautuvista muuttujista. Tammikuun alkupuolella purkautui HT Cassiopeia, sitten EX Lupi, myöhemmin syksyllä oli vuorossa HO Delphinus ja CI Cygni. Marraskuussa leimahti V358 Lyrae, joka edellisen kerran ilmoitti olemassaolostaan vuonna 1965! Vaikka sääolosuhteet olivatkin vuoden aikana vaihtelevat, niin suomalaiset harrastajat onnistuivat havaitsemaan näistä kohteista useimpia. Supernovia tasaiseen tahtiin löytävä Härkämäen Observatorio ja sen havaintotiimi rikkoi entisen ennätyksensä ja löysi marraskuussa neljännen supernovansa galaksista NGC Härkämäen observatorio on onnistunut rasvaamaan havaintokoneistonsa hyvin, koska supernovia löytyy tasaiseen tahtiin. Vuoden hienoimmat leimahdukset ja purkaukset kerrataan tämän numeron uutisnurkka osiossa. Uutisten yhteydessä julkaisemme kotimaisten havaitsijoiden valokäyriä mainituista kohteista. Kirkkonummen Komeetta järjesti tänäkin vuonna talvileirin Porkkalan niemellä. Kerromme kuulumiset leiriltä ja julkaisemme yhteenvedon leirillä tehdyistä havainnoista. Niille havaitsijoille, jotka ovat harkitsemassa automaattista kohteen seurantaa ( autoguiding ) olemme laatineet pienen artikkelin, joka toivottavasti hieman valottaa tätä varsin hyödyllistä tekniikkaa. Sisältö Linnunradan reunalta Uutisnurkka Komeetan talvileiri Autoguiding kokemuksia VOBSER-ohjelmisto Kääpiönova Ex Draconiksen pimennys Tähtipakina

2 Numero 6, Vuosi Viime numerossa esittelimme havaitsijoille tarkoitetun StarMap-ohjelmiston. Tässä numerossa kerromme ohjelmiston uudesta versiosta ja sen uusista toiminnoista. Merkittävin parannus on se, että ohjelmistolla voidaan nyt ohjata EQ6 ja HEQ-5 jalustoja suoraan ilman käsiohjainta. Menetelmän eduista kerrotaan aiheeseen liittyvässä artikkelissa. Tuttuun tapaan julkaisemme jo perinteeksi muodostuneen Tähtipakinan. Tällä kertaa tosin kyseessä onkin jatkokertomus. Galaktinen kuriiri tarinasta on kehittymässä sen verran pitkä, että se lienee viisainta jaksottaa usealle eri numerolle. Semiregular.com palvelun tilanne Internet-palvelu Semiregular.com kehittyi vuonna 2008 varsin hitaasti. Emme saaneet uutta palvelinta ja siihen tarkoitettua ohjelmistoa linjalle. Pääsyynä päivityksen myöhästymiseen on ollut päivätöiden aiheuttama ajanpuute. Lisäksi eräät seikat liittyen internet-yhteydentarjoajaamme ovat aiheuttaneet epävarmuutta palvelimen tulevasta sijaintipaikasta. Yllä mainitun lisäksi olemme vahvasti harkitsemassa josko luopuisimme kokonaan Linuxista ja siirtyisimme käyttämään Nexenta-käyttöjärjestelmää. Nexenta perustuu OpenSolaris-kerneliin, mutta se näyttäytyy käyttäjälle samoin kuin Ubuntu-Linux. OpenSolaris/Nexenta sisältää ZFS- tiedostojärjestelmän, joka tarjoaa tiettyjä etuja palvelinympäristössä. Aiheesta kiinnostuneet voivat klikkautua osoitteeseen ja Vuoteen Vuosi 2008 on lähestymässä loppuaan, joten kerrottakoon mitä olemme suunnitelleet vuodelle Ensinnäkin toivomme, että saisimme vihdoinkin uudistetun Semiregular.com palvelun linjalle. Toiseksi, suomenkielistä muuttujahavaitsijan opasta on tarkoitus laajentaa täysin uudella osiolla, joka keskittyy fotometrian tekemiseen CCD-kameralla. Kolmanneksi, VOBSER-ohjelma on tarkoitus julkaista julkiseen käyttöön. Lisäksi pyrimme omalla panoksellamme tuomaan uusia harrastajia tähtiharrastuksen ja erityisesti muuttujahavaitsemisen piiriin. Toimitus toivottaa miellyttäviä lukuhetkiä, rauhallista Joulua ja tähtikirkasta Uutta Vuotta! * * * Mika Luostarinen, Joulukuu 2008

3 Numero 6, Vuosi Uutisnurkka M. Luostarinen Yhteenveto menneen vuoden uutisista Palstalla kertaamme lyhyesti kuluneen vuoden aikana muuttujiin liittyvät uutiset ja havainnot. Yhteenveto sisältää vain valikoidut kohteet Z Andromedae purkautui Eddy Muyllaert, Mike Gainsford ja John Bortie raportoivat BAAVSS Alert uutisryhmässä Z Andromedaen (AAVSO ) nopeasta kirkastumisesta. Tähti oli aloittanut kirkastumisen arviolta välisenä aikana. John Bortien visuaalihavainnoissa ( ) kirkkaudeksi mitattiin 9.6 M V. Z Andromedaen löysi Williamina Fleming Harvardin tähtitornin valokuvauslevyiltä vuonna Williamina huomasi kohteen spektrin muistuttavan tunnettujen novien spektrejä. Z Andromedae viettää suurimman osan ajastaan minimissä. Tällöin amplitudin vaihtelut ovat vähäisiä ja vastaavat tyypillistä puolisäännöllisen muuttujan amplitudia. Periodi on noin 700 vuorokautta ja keskikirkkaus noin 11 magnitudia. Suurinpiirtein joka vuosi Z Andromedae aktivoituu ja sen kirkkaus nousee 3 magnitudia. Varsinaista purkautumista seuraa sarja pienempiä purkauksia, joiden amplitudit ovat heikkeneviä. Purkausten jälkeen tähti palaa viettämään hiljaiseloa. Z Andromedae on ollut kirkkaimmillaan vuonna Tuolloin se kirkastui 7.9 M V magnitudiin. Kirkastumisen aikana tähti muuttuu sinisemmäksi ja sen spektriä hallinnoi kuuma kompakti tähti, joka omaa B-tyypin spektrin. Kohteen purkautuessa spektrissä on nähtävissä absorptioviivojen sinisiirtyminen, jonka todennäköisesti aiheuttaa tähden pinnalta irtautuva laajeneva kuori. Ilmiö on tyypillinen noville. Williamina Fleming löysi uransa aikana 300 uutta muuttujaa, 10 novaa ja 59 kaasusumua. Orionin kuuluisan hevosenpääsumun Williamina löysi vuonna 1888 Harvardin valokuvauslevyltä numero B HT Cassiopeiae purkautui Kassiopeian kataklysminen muuttuja HT Cas purkautui ensimmäistä kertaa vuoden 2002 jälkeen. Havainnon raportoi Glenn Chaple (USA). Glenn havaitsi tähden olevan noin 13.6 M V tammikuun 10 päivänä. Japanilaiset havaitsijat ( Makoto Uemura) vahvistivat havainnon. Japanilaisten mittaus antoi kirkkaudeksi M V. HT Cas purkautuu epäsäännöllisesti. Purkaukset ovat yleensä nopeita ja maksimikirkkaus purkauksen aikana vaihtelee välillä M V. Edellisen kerran tähti on purkautunut mm. vuosina 1979, 1980, 1985, 1987, 1989, 1995, 1997, 1998, 1999, 2001 (epävarma), 2002 ja vuonna 2003 (purkaus epävarma, vain yksi havainto). Tammikuussa 1985 HT Cas purkautui pitkään kirkkauden noustessa 10.7 M V magnitudiin. Tähti pysyi kirkkaampana kuin 15.2 M V tammikuun 24 päivään asti. HT Cassiopeian periodi on 1 tunti 46 minuuttia. Pimennykset ovat yleensä noin M V magnitudia EX Lupi teki uuden ennätyksen T Tauri tyyppinen purkausmuuttuja EX Lupi nousi tammikuun lopulla ennätyskirkkauteen. Tähti saavutti 7.9 M V magnitudin ( ) ja rikkoi siten aikaisemman ennätyksen vuosilta Tuolloin se kirkastui 8.7 M V magnitudiin. Ex Lupi kirkastui ensin 9.5 M V magnitudiin (19.1), jonka jälkeen se himmeni 10.7 M V magnitudiin ( ). Tämän jälkeen kohde kirkastui uudestaan ja päätyi 7.9 M V magnitudiin. Albert Jones raportoi kohteen nopeasta kirkastumisesta seuraavasti: M V, M V, M V. Ex Lup tähdet - jotka tunnetaan myös nimellä EXor-tähdet - pysyttelevät yleensä useita vuosia minimissä. Purkautuessaan näiden "flare-up"tähtien kirkkaus nousee nopeasti useita magnitudeja. Purkaus muistuttaa ulkoisesti novan kaltaista purkausta. Maksimin jälkeen tähdillä on havaittu kirkkauden vaappumista noin 1-2 vuoden ajan. Purkautuessaan EXor tähtien väri muuttuu sinertäväksi. Ex Lupi tähden löysi neiti E. Janssen Harvardin Observatorion valokuvauslevyltä vuonna EX Lupi ei ole havaittavissa Suomen leveysasteilla.

4 Numero 6, Vuosi HO Delphini purkautui Supernova galaksissa UGC 2813 Kuva 3: Supernova galaksissa UGC Kuva 1: HO Delphini lähellä maksimia. CVNET tiedotti ensimmäisenä epäsäännöllisesti purkautuvan kääpiönovan HO Delphinin purkautumisesta. Ensimmäisenä purkautumisesta raportoi Hubert Hautecler (JD ) ja havainnon varmisti myöhemmin Martin Nicholson. Edellisen kerran HO Delphini purkautui vuonna Taichi Kato on osoittanut, että tämä kääpiönova ei ole tavallinen SU Uma tyypin muuttuja. Tähden superhumpit (maksimin aikana tapahtuvat kirkastumiset) eivät ole luokalle tyypilisiä. Lisäksi tähden amplitudi on pienempi kuin muilla SU Uma tähdillä. Kohde on siten mielenkiintoinen ja sitä havaittiin syksyllä suomalaisten muuttujahavaitsijoiden voimin. Härkämäen observatorio löysi jälleen uuden supernovan vieraasta galaksista. Markku Nissinen ja Veli-Pekka Hentunen ovat kuvanneet systemaattisesti galakseja ja supernovien metsästys on tuottanut hyvää tulosta. Elokuun välisenä yönä galaksista UGC 2813 löytyi supernova. Supernova sijaitsee lähellä galaksin reunaa. Kohteesta mitattiin kirkkaus ja paikka. Nordic Optical Telescope (NOT) määritteli supernovan tyypiksi II eli kyseessä on punaisen jättiläistähden räjähdys. Etäisyyttä isäntägalaksiin on noin 61 miljoonaa valovuotta. Nyt tehty supernovalöytö, joka kantaa nimeä SN 2008fb, on jo kolmas Härkämäellä löydetty supernova ja samalla kolmas Suomessa löydetty CI Cygni purkautui Kuva 2: HO Delphinin valokäyrää jossa näkyy superhumppeja. Joutsenen tähdistössä sijaitseva CI Cygni purkautui ensimmäisen kerran vuoden 1975 jälkeen. Harvinaisen purkauksen havaitsi Englantilainen veteraani tähtiharrastaja Gary Poyner. Havaintohetkellä (JD , elokuu ) kohde oli noussut 9.8 M V magnitudiin. Annie Jump Cannon, joka vuonna 1922 työskenteli Hendry Draper tähtiluettelon parissa, huomasi CI Cygnin olevan muuttuja. Annie kävi läpi yli 300 valokuvauslevyä (vuodet ), joissa CI Cygni esiintyi. Tähti luokiteltiin tuolloin epäsäännölliseksi muuttujaksi.

5 Numero 6, Vuosi Kuva 5: Himmeä nova V1721 Aquila kirjoittajan kuvaamana. Kuva 4: CI Cygnin historiallista valokäyrää vuosilta Tätä kohdetta voi havaita pienelläkin kaukoputkella. Valokäyrä: AAVSO. K. Itagaki (Yamagata, Japani) löysi Novan Kotkan tähdistöstä ( UTC, JD ). Löytöhetkellä nova oli 14.0 M un f iltered magnitudia. Tämä nova on luokittelematon (kts IAU Circular 8989). Kohde himmentyi nopeasti 14 M un f iltered magnitudista noin 17 M un f iltered magnitudiin ja se oli kovin punertunut. Eräs syy miksi nova näkyi näin himmeänä saattoi johtua siitä, että kohteen ja meidän välissä on runsaasti tähtienvälistä pölyä, joka absorboi tähdestä saapuvaa valoa. Pöly aiheuttaa myös kohteen näennäisen punertumisen. Naomi Greenstein ei ollut täysin vakuuttunut CI Cygnin luokittelusta, joten joitakin vuosia myöhemmin hän tutki valokuvauslevyt vuosilta Naomi löysi noin 900 vuorokauden periodin ja huomasi lisäksi mielenkiintoisen ilmiön. Vuonna 1911 tähti oli kirkastunut 10.7 M V magnitudiin ja pysynyt siinä peräti 200 vuorokautta. Ci Cygnin uskotaan koostuvan kahdesta tähdestä, joista toinen on viileä spektriluokan M5 II tähti ja toisen ajatellaan olevan kuuma pääsarjan tähti. Epäillään, että pääsarjan tähdellä on ympärillään materiakiekko V1251 Cygni purkautui Nova V1721 Aquila Kotkan tähdistössä leimahti lokakuun alussa hyvin himmeä nova. Kääpiönova V1251 Cygni purkautui ja saavutti 12.5 M V magnitudin kirkkauden. Edellinen purkaus tapahtui vuonna Petri Kehusmaa onnistui kuvaamaan tästä kääpiönovasta kaksi valokäyrää lokakuun 22 päivänä.

6 Numero 6, Vuosi Pegasuksen tähdistöstä löytyi uusi muuttuja Kuva 6: Petri Kehusmaan ensimmäinen valokäyrä kääpiönovasta V1251 Cygni. Kuva 8: Uusi muuttuja Var Peg Kuvan otti Mika Luostarinen Japanilainen Itagaki-san viestitti marraskuun alussa VSNET-postituslistalla mahdollisesta uudesta muuttujasta Pegasuksen tähdistössä. Lokakuun 13 päivä kohde oli ollut himmeämpi kuin 14.5 M un f iltered magnitudia. Marraskuun 6 päivä kohteen raportoitiin olevan jo 13.0 M un f iltered magnitudia. Löydön vahvisti Atsushi Miyashita (Seikein lukio, Japani). Atsushi kuvasi kohdetta marraskuussa 0.15m kaukoputkella ja raportoi kohteen kirkkaudeksi M V magnitudia ( UT) Kääpiönova V358 Lyrae purkautui Kuva 7: Petri Kehusmaan toinen valokäyrä kääpiönovasta V1251 Cygni UW Tri purkautui Kääpiönova UW Tri purkautui lokakuun loppupuolella nousten 14.3 M V magnitudiin. Tämä on myös harvoin purkautuva kääpiönova ja edellinen purkaus oli vuonna UW Tri järjestelmän luokituksesta ei olla aivan varmoja, mutta sen epäillään olevan tyyppiä WZ Sge. Periodiksi mainitaan usein noin vuorokautta, mutta tätäkään ei ole varmistettu. UW Tri on yksi huonoimmin tunnetuista kääpiönovista ja se on siksi arvokas kohde. Suomalaisista havaitsijoista Petri Kehusmaa ja Timo Kantola onnistuivat havaitsemaan tätä kohdetta. Kirkkaudeksi mitattiin 15.5 magnitudia. Kuva 9: Kääpiönova V358 Lyrae. Marraskuun lopulla purkautui Lyyran tähdistös-

7 Numero 6, Vuosi sä sijaitseva kääpiönova V358 Lyrae. Edellinen purkaus oli vuonna Tämä on himmeä kohde purkautuessaankin. Maksimissaan tähti on vain 16 M V magnitudia. Pilvisyys ehkäisi tämän kohteen havaitsemisen Suomessa. Loppumietelmä Vuoden 2008 aikana suomalaiset tähtiharrastajat kuvasivat useita mielenkiintoisia kohteita. Tässä Uutisnurkassa käytiin läpi vain muutamia vuoden aikana havaituista mielenkiintoisista kohteista.

8 Numero 6, Vuosi Komeetan talvileiri M. Luostarinen Kirkkonummen Komeetan talvileiri 2008 Kirkkonummen komeetta järjesti tammikuun lopulla jo perinteeksi muodostuneen talvileirin. Paikkana toimi jälleen Porkkalassa sijaitseva kesäsiirtola. Seutu on yöaikaan varsin pimeää niinkuin pitää ollakin ja palvelee hyvin tähtiharrastajien tarpeita. Sää oli kohtalaisen hyvä kyseisenä viikonloppuna ja paikalle oli tullut parisenkymmentä tähtiharrastajaa. Leirillä näki paljon vakiokasvoja. Havaintolaitteitakin oli tuotu paikalle varsin kiitettävästi. Ajoin leirille vasta lauantaina. Oletin taivaan olevan pilvessä, joten en ottanut mukaan omia havaintovälineitä. Iltaa kohden taivas kuitenkin selkeni, joten kipaisin kotoa hakemassa kameran, jalustan, kannettavan tietokoneen ja pienen matkaputken. Nämä varusteet yhdessä autoni kanssa muodostavat käyttökelpoisen mobiiliobservatorion. Kokoonpano on optimaalinen ja kaikki tarvittava mahtuu kahteen Ikeasta ostettuun vanerilaatikkoon. Ainut havaintopaikalle kohdistuva vaatimus on se, että tarjolla on oltava verkkosähköä, koska kaikkien laitteiden virran tarvetta ei voi hoitaa akuilla. Päästyäni takaisin leiripaikalle pimeys oli jo laskeutunut ja tähdet loistivat kauniisti. Piha-alueelle oli pystytetty useita kaukoputkia ja joukko havaitsijoita hääräsi kylmässä ja pimeässä yössä laitteidensa ympärillä. Oli aika pystyttää havaintolaitteet, joten parkkeerasin auton kahden leirialueella sijaitsevan rakennuksen väliin. Käytin tuolloin ekvatoriaalista HEQ-5 Gotojalustaa ja sen pystyttämiseen kuluu yleensä noin viisi minuuttia. Pystytin jalustan noin metrin päähän autoni konepellistä. Sähköt vedin pitkällä jatkojohdolla lähirakennuksen ikkunasta. Jalusta, kamera ja USB-hubi varaavat jokainen yhden töpselin ja lisäksi tarvitsen yhden sähkökaapelin, joka kytketään auton etupuskurissa olevaan töpseliin. Auton sisällä sähköä tarvitsevat kannettava tietokone ja sisälämmitin. Uusi ergonominen tapa havaita muuttujia Olen varsin mukavuudenhaluinen, joten en pidä kylmästä tai hankalista asennoista havaintoja tehdessäni. Olen ratkaissut nämä ongelmat siten, että havaitsen yksinkertaisesti auton sisältä käsin. Auto tarjoaa suojan tuulta, kylmyyttä, hyttysiä (syksyllä) ja nälkäisiä metsän petoja vastaan. Nämä elementit eivät enää häiritse keskittymistä vaativaa havaintotyötä. Pystytän kaukoputken jalustoineen ja muine laitteineen auton ulkopuolelle ja istun itse auton sisällä kannettavan tietokoneen kanssa. Tietokoneesta käsin ohjaan sekä CCD-kameraa että kaukoputken jalustaa. Käytännössä konsepti toimii loistavasti. Tarvitsen vain yhden kolme metriä pitkän USB-kaapelin, joka yhdistää tietokoneen ja ulkona olevan laitteiston. Jalustan juurella on USB-hubi, johon on kytketty kaikki tarvittavat laitteistot kuten kamera ja jalusta. Tietokoneessa ajan kahta ohjelmaa: kameran hallintaohjelmistoa ja erillistä jalustan hallintaan kirjoitettua ohjelmistoa. Käyttämäni tietokoneohjelmisto sisältää kattavan tähtikartaston ja se näyttää tosiaikaisesti ruudulla mihin jalustani on suunnattu taivaalla. Voin suunnata helposti jalustan mihin tahansa taivaan kohtaan yhdellä hiiren klikkauksella. Kun olen komentanut kaukoputkea siirtymään haluttuun kohteeseen, otan yleensä pari testikuvaa. Näiden tarkoituksena on vain varmistaa oikea sijainti taivaalla. Kun sijainti on varmennettu aloitan varsinaisen kuvaamisen. Kun yksi kohde on huolellisesti kuvattu, komennan kaukoputken siirtymään seuraavaan kohteeseen ja prosessi toistuu. Kaikki tämä tapahtuu lämpöisestä ja turvallisesta autosta käsin kannettavaa tietokonetta käyttäen. Kun en kuvaa aikasarjaa yhdestä kohteesta kuvaan läpi joukon muuttujia. Tälläisessa havaitsemisessa on toimiva GOTO-jalusta välttämätön. Kuvien redusoinnit ja varsinaiset fotometriset mittaukset teen yleensä vasta seuraavana päivänä. Vielä joitakin vuosia sitten tämänkaltainen autosta käsin havaitseminen ei olisi ollut mahdollista. Nykyään sekä GOTO-kaukoputket että CCD-kamerat yleistyvät nopeaan tahtiin ja nämä teknologiat tuovat tähtiharrastajille aivan uusia mahdollisuuksia havaita ergonomisesti myös kylmissä olosuhteissa. Nykyistä konseptia voisi helposti parantaa. Nyt CCD-kamera, jalusta ja tietokone on yhdistetty USBkaapelilla jonka maksimipituus voi olla noin 5 metriä. Tämä rajoitus tarkoittaa, että kaukoputki on pystytettävä melko lähelle autoa. USB-kaapeleiden pituutta voidaan pidentää signaalinvahvistajien avulla, mutta nämä yleensä vaativat verkkovirtaa (ja siten enemmän töpseleitä). Toinen ongelmana on se, että tällöinkin etäisyyksiä voidaan kasvattaa vain viisi metriä kerrallaan. Langattomia USB-hubeja on valmistanut mm Belkin, mutta tietojeni mukaan ne eivät ole kovin luotettavia ja vaativat Windows-koneen. Lisäksi niiden

9 Numero 6, Vuosi Koodi Nimi JD M V Vertailutähti Kommentit B SV AUR Max XZ AUR Max VY AUR Max RR AUR Near Max SS AUR Near Min GO AUR Near Min S GEM Mid Way T GEM MAX U GEM Min XY GEM Near Max SU UMA Min SW UMA < Not Visible X UMA Near Min BZ UMA Min V UMA Mid Way Z UMA Mid way Taulukko 1: Komeetan talvileirillä tammikuussa 2008 kuvattuja muuttujia. Havainnot tehtiin autosta käsin. toiminta CCD-kameran kanssa on testaamatta. Toinen tapa hoitaa kaukoputken ja tietokoneen välinen yhteys on käyttää langatonta WLANverkkoa. Tämänkin konseptin voi rakentaa monella eri tavalla. Käyttöön voidaan ottaa yksi ylimääräinen tietokone ja kytkeä jalusta sekä kamera suoraan tähän tietokoneeseen. Tässä koneessa ajetaan sekä jalustan että kameran hallintaan tarvittavia ohjelmia. Näiden kahden tietokoneen välille (toinen on siis autossa havaitsijan sylissä ja toinen jalustan vieressä) luodaan tilapäinen langaton WLAN-verkko. Tällöin tietokoneet verkottuvat langattomasti keskenään, ilman, että tarvitaan erillistä WLAN-tukiasemaa tai kaapeleita koneiden välille. Ulkona olevan tietokoneen hallinta toiselta koneelta käsin voidaan hoitaa esimerkiksi VNCohjelmiston avulla. Tämä mahdollistaa ulkona olevan koneen käytön aivan kuin se olisi paikallinen tietokone. VNC on ilmainen ohjelmisto ja vapaasti saatavissa eri käyttöjärjestelmille. Autossa istuvalla havaitsijalla on tällöin täysi kontrolli ulkona olevaan tietokoneeseen ja sitä kautta myös täysi kontrolli siinä ajettaviin ohjelmistoihin, jotka ohjaavat kameraan ja jalustaa. Tämä kaikki voi kuullostaa monimutkaiselta, mutta se on oikeastaan hyvin yksinkertaista. Koneiden välinen kommunikointi ja verkon pystytys ovat helppoja operaatioita (tai ovat ainakin Mac OS X käyttöjärjestelmässä). Langattoman WLAN-verkon etuja on käytännössä se, että havaitsija voi istua jopa kymmenien (joissain tapauksessa satojen) metrien päässä varsinaisesta kaukoputkesta. Eduksi voidaan katsoa myös se, että auton ja kaukoputken välille ei tarvitse vetää kaapeleita, koska yhteys on täysin langaton. Toisaalta yksinkertaisen USB-kaapelin käyttö on edullisempi vaihtoehto (erillistä konetta ei tarvita) ja tällähän on merkitystä jos haluaa pitää kustannukset kurissa. Yön kohteet Kuvasin leirillä pienellä Scopos 66mm ED-APO refraktorilla 16 muuttujaa. Nämä kohteet ja niiden sen hetkiset kirkkaudet on listattu taulukossa 1. Havaintolistalla oli sekä pitkäjaksoisia Miratyyppisiä kohteita (esim RR AUR) että kataklysmisiä muuttujia kuten U GEM ja SS AUR. Näistä kohteista löytyy lisätietoja sekä Semiregular.com verkkopalvelusta että AAVSO-yhdistyksen VSX-palvelusta ( Havaintolaitteet Kamerana käytin SBIG ST402ME CCD-kameraa, joka oli varustettu fotometrisillä BVI-suodattimilla. Kaukoputkena käytin Scopos 66m ED-APO linssiputkea ja jalustana SkyWatcher HEQ-5 SynScan Gotojalustaa. Tietokoneena oli kannettava Apple Macbook Pro jossa kameran hallintaohjelmistona käytin Equinox Image sovellustqa (kaupallinen). Jalustan ohjaamisessa käytin itse tehtyä StarMap-ohjelmistoa. Varsinainen fotometria samoin kuin kuvien redusointi tehtiin Equinox Image ohjelmistolla. Tuona tähtikirkkaana yönä pääsin 20 sekunnin valotusajalla noin 15.5 magnitudiin (unfiltered). Tätä voi pitää erinomaisena tuloksena tämän kokoiselle pikkuputkelle. Loppumietelmä Kannettavat tietokoneet ja tietokoneohjatut GOTOjalustat yhdessä CCD-kameroiden kanssa eivät pel-

10 Numero 6, Vuosi kästään tarjoa havaitsijoille mahdollisuutta havaita himmeitä kohteita, vaan ne myös tekevät ergonomisen havaitsemisen mahdolliseksi. Lukijoille jotka ovat kiinnostuneita tietämään enemmän käyttämästäni havaintomenetelmästä, muuttujista yleensä tai tietokoneohjelmista joita käytän harrastustani tukemassa, annan mielelläni lisätietoja sähköpostitse.

11 Numero 6, Vuosi Autoguiding kokemuksia M. Luostarinen Kokemuksia edullisesta autoguiding menetelmästä Aloitettuani CCD-kuvauksen huomasin varsin nopeasti, että pitkiä aikasarjoja muuttujista ei voi järkevästi kuvata ilman automaattista kohteen seurantaa eli ns autoguidausta. Koska kamerani (SBIG ST402ME) ei voi toimia samanaikaisesti sekä kuvauskamerana että seurantakameran tarvitsin erillisen seurantakameran. Halusin ratkaista autoguidaus-ongelman edullisesti joten päädyin lopulta Imaging Sourcen Firewire- kameraan. Tämä kamera ottaa virran suoraan firewire kaapelin kautta. Kamerani on mallia DMK 31AF03 ja se pystyy maksimissaan kuvaamaan 30 kuvaa sekunnissa. Kuva 1: Imaging Sourcen Firewire-kamera mallia DMK 31AF03. Kuvassa näkyvä linssi ei kuulu peruskameraan. Eräs valintakriteeri kameralle oli, että sen on toimittava moitteettomasti Mac OS X käyttöjärjestelmässä. Onneksi PHD Guiding-seurantaohjelma tukee myös tätä kameraa. Lisäksi kyseinen kamera on edullinen ja sitä voi käyttää myös muuhun astrokuvaukseen. Tätä samaa mallia ovat harrastajat maailmalla käyttäneet menestyksekäästi mm auringonpilkkujen ja protuberanssien kuvaamisessa. Kamera on monokamera ja sen resoluutio on 1024x768 pikseliä. Pikselin koko on 4.65x4.65 mikronia. Kamera on painoltaan vain 265 grammaa. Fyysiseltä kooltaan se on hyvin pienikokoinen. Näin ollen kameran aiheuttama kuormitus jalustalle on käytännössä lähes olematon. Käyttämässäni Macbook Pro koneessa kamera toimii hyvin. Macintoshin firewire-portti tarjoaa riittävästi virtaa, jotta kamera voi toimia ongelmitta. Kun testasin kameraa Windows-koneessa se ei edes käynnistynyt. Ongelma korjaantui kun asensin erillisen firewire-portin joka käytti ulkoista virtalähdettä. Nykyinen (2008) laitteistoni koostuu EQ6 Gotojalustasta, Meaden 10 tuuman SCT putkesta, Scopos 66mm ED-APO linssiputkesta, SBIG ST402ME CCDkamerasta ja Imaging Sourcen Firewire-autoguider kamerasta. Käytössä on siis kaksi kaukoputkea ja kaksi kameraa. Kokonaispainoa EQ6 jalustalle kertyy seuraavasti: vastapainot 20kg, Meade 11kg, Scopos 2.5kg, SBIG 1kg, seurantakamera 0.2kg, adapterilevyt 1kg. Jalustalla on siten noin 35.7 kg kokonaiskuorma. EQ6 jalusta kantaa tämän kuorman ongelmitta. Miten autoguidaus-toimii Automatisoidussa kohteen seurannassa ohjauskameran kuva välitetään seurantaohjelmistolle (esim. PHD-Guiding) useita kertoja sekunnissa. Seurantaohjelmistolle on kerrottava mihin kuvassa näkyvään tähteen sen on lukkiuduttava. Tämä tehdään yleensä vain klikkaamalla haluttua tähteä ruudulla. Kun seuranta on aktivoitu, tarkkailee seurantaohjelmisto tähden sijaintia ruudulla. Jos tähti lähtee vaeltamaan kuvassa johonkin suuntaan, lähettää seurantaohjelmisto jalustalle korjauskomentoja siten, että jalusta tekee korjaavan liikkeen vastakkaiseen suuntaan kuin siirtymä. Menetelmä on siis periaatteessa varsin yksinkertainen. Kun automaattinen seuranta pitää halutun kohteen tarkasti samassa kohdassa kuvakenttää, valoitetaan toisella kameralla varsinaista kohdetta, esimerkiksi muuttuvaa tähteä. Autoguidausta voi tehdä myös kalliimman kaavan mukaan. Kehittyneissä CCD-kameroissa on varsinaisen kuvauskennon lisäksi erillinen CCD-kenno, jota käytetään vain seurannassa. Tällaisia kameroita ovat mm. SBIG ST8XME ja ST9XME. Erillisellä CCD-kennolla varustetut kamerat ovat hieman kalliimpia, mutta toisaalta tällöin ei tarvita erillistä kameraa, eikä erillistä seurantakaukoputkea lainkaan. Todellisuudessa hintaero ei ole enää merkittävä, kun yksikennoisen CCD-kameran hinnan päälle lisätään erillisen kaukoputken ja kameran aiheuttama lisäkustannus. Kun käytössä on kahdella CCDkennolla varustettu kamera yksinkertaistuu koko järjestelmän kokonaistekniikka. Lisäksi kokonaispainosta putoaa pois erillinen seurantakaukoputki ja kamera. Vastaavasti myös kaapeleiden määrä vähenee ainakin yhdellä kaapelilla. Mainittujen etujen lisäksi ohjelmistopuolella ei tarvita enää erillistä ohjelmaa seurantaa hoitamaan koska esimerkiksi Macintoshissa käyttämäni Equinox Image sovellus osaa sekä hoitaa automaattisen seurannan että varsinaisen

12 Numero 6, Vuosi Kuva 2: Ohjauskaukoputki Scopos 66mm on kiinnitetty Meaden 10 tuuman SCT kaukoputken kylkeen. Jalustana toimii EQ6 jota ohjataan VOBSER-ohjelmalla sisätiloista. Varsinainen seurantakamera on kuvassa näkyvä pieni sininen kuutio. kuvauksen samanikaisesti (Equinox Image ei valitettavasti osaa käyttää firewire-kameroita vaan ainoastaan SBIG-valmistajan kameroita). jalusta ei ole mekaanisesti täydellinen (muistutettakoon, että mikään jalusta ei ole täydellinen) c) jalustassa ei ole PEC toimintoa tai PEC asetukset eivät ole riittävän tarkkoja d) ilmakehä toimii linssin tavoin jolloin tietyiltä korkeuksilta kulkevat kohteet saattavat siirtyä kuvakentässä ilmakehän aiheuttaman refraktion eli taittumisen seurauksena. Automaattinen seuranta ei aina takaa onnistunutta kuvaa Kuva 3: PHD-Guiding (PHD= Push Here Dummy) on seurantaohjelmisto, joka on saatavilla sekä Macintosheihin että Windowsille. Se on todellakin helppokäyttöinen. Windows versio tukee useampaa kameraa kuin mitä oheisessa kuvassa on lueteltu. Ilman seurantaa tähdistä tulee pitkillä valotusajoilla viiruja. Useimmiten syynä on yksi tai useampi seuraavista seikoista: a) napasuuntaus ei ole kohdallaan b) Automaattinen seuranta ei kuitenkaan aina tarjoa virheettömiä tuloksia. Syitä tähän voi olla useita. Toisinaan seurantaputken ja varsinaisen kuvausputken välille voi tietyissä asennoissa syntyä taipumista, joka muuttaa hieman kaukoputkien keskinäistä asemaa. Tätä ei voi yleensä silmämääräisesti huomata, mutta kuvissa tähdet näkyvät ovaaleina tai lyhyinä viiruina. Taipumisen seurauksena seurantaputki kyllä edelleen seuraa kohdetta, mutta kuva menee pilalle, koska kuvausputki osoittaakin taipumisen seurauksena eri kohtaan kuin pitäisi. Tämän ongelma voi välttää sillä, että käyttää kameraa jossa on erillinen CCD-kenno seurantaa varten. Toinen yleinen syy seurannan epäonnistumiseen on se, että seurantaohjelman parametrit ovat väärät. Parametreja joutuukin usein säätämään, ennen kuin ne ovat kohdallaan. Liian nopea tai liian hidas seu-

13 Numero 6, Vuosi rantakuvien ottaminen voi aiheuttaa sen, että jalusta ylireagoi tai alireagoi tähden siirtymään kuvassa. Vastaavasti arvot jotka kertovat jalustalle kuinka paljon seurantaa pitää korjata ovat tärkeitä. Jos ilmakehä on todella rauhaton, ei kuvaamisesta tule mitään vaikka käyttäisi automaattista seurantaa. Tämä johtuu siitä, että seurantaohjelmisto seuraakin ilmakehän aiheuttamaa refraktiota tähdestä eikä itse kohdetta. Tällöin seurannasta tulee levotonta kun seurantaohjelmisto yrittää pysyä kuvakentässä eri suuntiin hyppelehtivän kohteen perässä. Kaukoputken tasapainotuksellakin on merkitystä. Jos kaukoputki on raivotarkasti tasapainotettu (se ei kallistu mihinkään suuntaan kun Ra ja Dec-lukot avataan) ja kohde kulkee yli etelämeridiaanin, niin usein käy niin, että etelämeridiaanin ylityksen jälkeen paino siirtyy RA-matopyörästössä reunalta toiselle. Kun paino siirtyy matopyörästön reunalta toiselle, voi se aiheuttaa sen, että kuvassa tähdistä tulee useita kaariminuutteja pitkiä viiruja. Tämän takia jotkut kuvaajat tasapainottavat kaukoputken siten, että matopyörästö ottaa kiinni kokoajan samalle puolelle RA-rattaistossa. Tällöin kaukoputken RA-vastapainot asetetaan siten, että jalusta ei ole täysin tasapainossa vaan painoa on hiukan enemmän toiselle puollella kuin toisella. Scopos 66mm seurantaputkena Olen huomannut, että Scopos 66mm ED-APO on polttoväliltään aavistuksen verran liian lyhyt ollakseen juuri sopiva seurantaputki. Polttoväliä voi tietysti jatkaa 2x suurentavalla barlow-linssillä, mutta tällöin polttoväliksi tulee 800mm joka on taas hieman liian paljon. Seurantakaukoputken polttovälin ei CCD-seurannassa tarvitse olla järjettömän pitkä, jotta seuranta onnistuisi. Vaikka nyt käyttämäni seurantakaukoputki ei olekaan polttovälin suhteen aivan optimaalinen, on se silti käyttökelpoinen, ja se on auttanut minua tuottamaan onnistuneita valotuksia. Aikasarjojen kuvaamiseen nykyinen laitteisto on sopiva. Aikasarjoja kuvattaessa valotusajat ovat yleensä alle 5 minuutia. Jos tarkoituksenani olisi kuvata kauniita deepsky kuvia, joissa valotusajat ovat todella pitkiä, niin todennäköisesti olisi järkevämpää säätää järjestelmän parametrejä toisin. Ohjausputken polttoväliä pitäisi hieman pidentää ja varsinaisen kuvausputken polttoväliä vastaavasti lyhentää. Seurantaputkeksi Scopos 66 on hieman painava. Lisäksi se on optisesti liian hyvä jotta sen voisi uhrata puhtaalla omallatunnolla pelkäksi seurantaputkeksi. Samaa virkaa hoitaisi kevyempi ja optisesti astetta heikompi linssiputki (tai jopa pieni peilitele). Erillisen seurantakaukoputken edut ja haitat Erillisestä seurantaputkesta on sekä hyötyä että haittaa. Hyödyiksi luettakoon edullisuus, ja se, että seurantaputken voi suunnata tarkoituksellisesti eri kohtaan taivasta kuin missä varsinainen kohde sijaitsee. Tällöin ohjaustähden löytäminen onnistuu aina. Haitaksi mainittakoon se, että laitteistoa ja siten myös painoa on enemmän jalustan päällä sekä jo ylempänä mainittu kaukoputkien keskinäisen kiinnityksen taipuminen. Loppupäätelmä Automaattinen kohteen seuranta on käytännössä välttämätöntä jos ylipäänsä aikoo (tai joutuu) valottamaan kohteita pitkillä valotusajoilla. Mikään jalusta ei pysty pitämään kohdetta täysin virheettömästi pitkiä aikoja samassa kohtaa kuvaa. Edes yli euroa maksavat high-end mallit eivät pysty tähän silloin kun kaukoputken polttoväli on tarpeeksi pitkä Onnistuneen tähtikuvan salaisuus on hyvä seuranta. Onneksi kohtalaisen edullisen seurantajärjestelmän voi rakentaa muutamalla sadalla eurolla. Mielestäni kyseessä on loppujen lopuksi pieni lisäinvestointi jos kyseessä on pitkäaikainen harrastus. Toisaalta harrastaja, joka haluaa päästä kuvauksessa huipputuloksiin, joutuu tosin edelleen investoimaan raskaasti niin jalustaan, kameraan, kaukoputken optiikkaan kuin kuvauspaikan sijaintiinkin.

14 Numero 6, Vuosi VOBSER-ohjelmisto M. Luostarinen Tietokoneohjelma havaitsijan apuna Tämä artikkeli on jatkoa vuosi sitten ilmestyneeseen artikkeliin, jossa kerrottiin StarMap nimisestä sovelluksesta. Sovellus on nyt nimetty uudestaan ja se sai nimekseen Vobser. Vobser on Mac OS X käyttöjärjestelmässä toimiva tietokoneohjelma, jonka avulla halutun muuttujan löytäminen taivaalta on helppoa ja nopeata. Ohjelman avulla voidaan ohjata EQ6 ja HEQ-5 SynScan GOTO-jalustoja. Ohjelmasta on hyötyä sekä visuaalisesti muuttujia havaitseville että CCD-kameraa käyttäville. Kuva 1: Vobser ohjelma työssään. Ruudulla näkyy jalustan ohjauspaneeli (oikealla), sekä tähtikartasto, johon on merkitty joitakin muuttujia. Sininen suorakaide kuvastaa CCD-kameran kennon peittämää aluetta taivaalla. Sovelluksen lyhyt historia Kirjoitin ensimmäisen version tästä ohjelmasta jo vuonna Tuossa versiossa ei tosin ollut minkäänlaista jalustan ohjausta, mutta se sisälsi tarvittavat tähtiluettelot. Käytin ohjelmaa visuaalihavainnoinnin apuna, johon se soveltuikin erinomaisesti. Ostettuani vuonna 2007 HEQ-5 jalustan, toteutin ohjelmistoon toiminnot joilla voitiin ohjata jalustaa. Tuolloin ohjaus tapahtui käsiohjaimen läpi eli ohjelma kertoi ensin käsiohjaimelle mitä pitäisi tehdä ja sen jälkeen käsiohjain komensi jalustaa. Tämä oli huono ratkaisu, koska kaikki käsiohjelman rajoitukset ja ohjelmistovirheet edelleen haittasivat merkittävästi käyttöä. Lisäksi käsiohjaimen takia ei jalustasta saanut täysin etäkäyttöistä, koska virran kytkeytyessä tietyt aloitusparametrit oli syötettävä käsiohjaimesta käsin. Vuoden 2008 alussa rupesin selvittämään miten käsiohjaimen ja jalustan välinen protokolla toimii. Tämä tosin keskeytyi muiden kiireiden vuoksi ja pääsin jatkamaan tutkimista vasta kesälomien aikana. Toteutinkin ensimmäiset alkeelliset toiminnot jalustan suorasta ohjauksesta vasta elokuussa Pitkällisen tutkimisen jälkeen sain lopulta selville miten jalustaa voi ohjata ilman käsiohjainta. Kirjoitin tarvittavan protokollan sovellukseen ja lisäsin siihen yksinkertaisen käyttöliitymän. Lopuksi integroin koko jalustan ohjauksen tähtikarttaohjelmaani. Tällä hetkellä tähtikarttaohjelma sekä jalustan ohjaus on siis sisällytetty samaan sovellukseen. Jatkossa siirryn käyttämään plugin arkkitehtuuria, joka on huomattavasti siistimpi tapa hoitaa tämän tyyppiset asiat. Kohteen paikallistamiseen kuluu aikaa Yleensä muuttujan paikallistaminen taivaalta on havaintoistunnon aikana eniten aikaa vievä operaatio. Juuri tässä nimenomaisessa ongelmassa GOTOjalustojen pitäisi helpottaa havaitsijan havaintotyötä. Ajatellaan esimerkiksi, että ahkera visuaalihavaitsija käy läpi yhden yön aikana 50 kohdetta ja jokaisen kohteen löytämiseen havaitsija käyttää vaikkapa 5 minuuttia. Tällöin yhden yön aikana havaitsija käyttäisi kohteiden etsimiseen 50x5 = 250 minuuttia eli noin 4.1 tuntia! Yhdestä havaintoyöstä kuluisi hukkaan yli 4 tuntia arvokasta havaintoaikaa. Yksi Vobser ohjelman tavoitteista on siten minimoida kohteen etsintään käytetty aika. Ominaisuudet Vobser kykenee ohjaamaan SkyWatcher EQ6 ja HEQ- 5 SynScan GOTO-jalustoja ilman käsiohjainta. Nykyinen versio ei tue muita jalustoja. Sovellukseen on integroitu tähtikartasto ja useita tähtiluetteloita. Nykyversio sisältää Tycho-2, YBS, GCVS-2007 ja NSV tähtiluettelot. Näistä erityisesti GCVS ja NSV luettelot ovat hyödyksi aktiiviselle havaitsijalle. Tycho-2 luettelo sisältää yli 2 miljoonaa tähteä, GCVS-2007 eli General Catalogue of Variable Stars sisältää yli muuttujaa. NSV eli New Suspected Variables luettelo sisältää yli muuttujaksi epäiltyä kohdetta. Valikoista voidaan valita minkä tyyppisiä kohteita halutaan kartaston näyttävän. Vobser tukee myös toimintoa, jolla havaitsija voi lisätä omalle havaintolistalle minkä tahansa kohteen tai taivaan kohdan. Sovellus sisältää erilaisia käyttöä helpottavia toi-

15 Numero 6, Vuosi Kuva 2: Ohjelma näyttää taivaalta halutun alueen halutun kokoisena. Tässä havaitsija on merkinnyt kaikki Hyades-tähtijoukon lähistöllä olevat muuttujat ruudulle. Erästä muuttujaa (SZ Tau) on klikattu hiirellä, jolloin sen perustiedot saadaan näkyville. Tiedot perustuvat GCVS 2007 luettelon tietoihin. mintoja. Esimerkiksi kuvakentän laajuutta voidaan helposti zoomata ulos ja sisään numeronäppäimillä 0-9. Kuva 3: Kohteeseen voidaan siirtyä kätevästi GOTOtoiminolla. Goto-toiminto on tarkka jos jalustan napasuuntaus on tehty huolellisesti. Vobser ohjelman GOTO-toiminto on toimintavarmempi kuin käsiohjaimen tarjoama GOTO. Kohteesta toiseen on helppo siirtyä ohjelman tarjoaman Find/GOTO-toimintojen avulla. Haluttu kohde joko etsitään luettelosta Search-toiminolla tai vaihtoehtoisesti kartta asemoidaan haluttuun kohtaan. Kun kaukoputki halutaan siirtää kohteeseen klikataan vain GOTO-nappia. Jos kohde ei ole GOTO-hypyn jälkeen tarkasti kuvakentän keskellä voidaan putkea kääntää sovelluksesta käsin hyvin hienovaraisesti haluttuun suuntaan. Kun kohde on keskellä kuvakenttää se voidaan synkata. Sync on toiminto jossa putken koordinaatit (RA,DEC) synkronoidaan kohteen koordinaatteihin joka näkyy kuvakentän keskellä. Skywatcherin käsiohjain ei tarjoa Sync-toimintoa, mutta Vobser-tarjoaa. Sync-toiminnon etuna on se, että seuraava GOTO-hyppy osuu tarkemmin maaliinsa, koska hypyn lähtöpiste on synkronoitu siihen mistä hyppy käynnistyy. Ilman Sync-toimintoa todellinen lähtöpiste on pielessä jolloin seuraavat GOTO-operaatiot menevät ohi enenevässä määrin. Skywatcherin käsiohjain sisältää mielestäni joitakin ns. ei toivottuja toimintoja. Näitä ovat mm pakollinen meridian-flip toiminto sekä toiminto, joka estää kaukoputken suuntaamisen horisontin alapuolelle. Käytännössä käsiohjain ei toteuta kumpaakaan näistä toiminnoista luotettavasti. Esimerkiksi meridian-flip voi tapahtua missä kohtaa tahansa, eikä vain etelä-meridiaanissa. Vastaavasti käsiohjain voi kieltäytyä siirtämästä jalustaa kohteeseen, vaikka se olisi horisontin yläpuolella. Vobser ei tee koskaan meridian flippejä eikä se myöskään kieltäydy tottelemasta mitään käyttäjän komentoa. Tämä tarkoittaa, että on täysin käyttäjän omalla vastuulla miten komennat jalustaa.

16 Numero 6, Vuosi Voit ajaa kaukoputkesi rungon kiinni jalustan kolmijalkaan jos niin haluat (olettaen että putki on riittävän pitkä). Vastaavasti voit antaa GOTOkomennon joka suuntaa putken kohti etelänristiä. Jalusta tekee juuri niinkuin sanot, eikä yritäkään ymmärtää minkälaisia instrumentteja olet jalustaan kiinnittänyt tai minkälaisten rajoitusten alaisena toimit havaintopaikallasi. Muita sovelluksen ominaisuuksia ovat ns havaintolistat. Sovellus pystyy merkitsemään kartalle käyttäjän omia havaintokohteita. Uusia kohteita voidaan lisätä listalle rajattomasti. Merkittyjen kohteiden ei tarvitse olla osa mitään tunnettua luetteloa. Sovellus pystyy kääntämään kartan näkymän halutulla tavalla. Jos käytössä on esimerkiksi Schmidt- Cassegrain tyyppinen kaukoputki voidaan näkymä kääntää vastaamaan SCT-putken näkymää. Samoin Newton-kaukoputken näkymä (ylösalaisin) ja kiikarihavaitsijan näkymä (kuva oikeinpäin) on myös tuettu. Koska Vobser on tarkoitettu nimenomaan muuttujahavaitsijan apuvälineeksi, ei se sisällä sellaisia kohteita kuin planeetat, pikkuplaneetat tai kaksoistähdet. Ensi vuonna tarkoituksena on kuitenkin lisätä mittavat Deep-Sky luettelot sovellukseen, mutta planeettoja, komeettoja ja pikkuplaneettoja tuskin koskaan otetaan mukaan. Vastaavasti kohteiden nousu ja laskuajat eivät kuulu sovelluksen tarjoamiin palveluihin. Vobser ei keskity tarjoamaan silmänruokaa joten taivas esitetään pelkistettynä ilman hienoja grafiikoita tai tähdistökuvioita. Vobser ohjelman tarkoituksena ei ole olla yleiskäyttöinen tähtitaivas-simulaattori, joten sovellus ei sellaisenaan sovellu kovin hyvin niille, jotka ovat vasta aloittaneet tähtiharrastuksen. Jalustan ohjaus jalustan mikrokontrollerin kautta Kuten yllä jo mainittiin sekä EQ6 ja HEQ-5 jalustat kärsivät heikkolaatuisesta käsiohjaimesta. Kehno käsiohjain rajoittaa näiden jalustojen todellista arvoa. Tämän takia Windowsille on kirjoitettu EQMOD ohjelmisto ja nyt Macintoshille Vobserohjelmisto, joilla käsiohjain eliminoidaan kokonaan. Nämä ohjelmat ohjaavat suoraan jalustan sähkömoottoreita (tarkemmin sanottuna molemmat ohjelmat ohjaavat jalustan mikrokontrollerin takana olevia sähkömoottoreita). Jalustan mikrokontrolleri on pieni sarjaportilla varustettu tietokone. Mikrokontrollerissa on lisäksi sisäänrakennettu flash-muisti, joka sisältää sulautetun ohjelmiston (todennäköisesti se on alkujaan kirjoitettu mikrokontrollerin prosessorin assemblerkielellä). Tämä sulautettu ohjelmisto on hyvin yksinkertainen ja se ei tiedä yhtään mitään tähdistä, tähtitieteellisistä koordinaateista tai goto/sync operaatioista tai muista vastaavista todellisen maailman asioista. Kyseinen sulautettu ohjelma osaa komentaa moottoreita. Se ensinnäkin tunnistaa molemmat moottorit (RA ja DEC) ja se tietää miten ne käynnistetään tai pysäytetään. Se pystyy sanomaan moottoreille mihin suuntaan niitä pitäisi pyörittää ja millä nopeudella. Tämä sulautettu ohjelmisto sisältää myös ns encoderin (laskurin) joka pitää kirjaa siitä, montako kierrosta sähkömoottori on pyörähtänyt. Jokainen moottorin kierros nostaa encoder-arvoa yhdellä. Jos arvo kasvaa liian suureksi (raja noin 16 miljoonaa) se nollataan ja arvo alkaa kasvaa taas nollasta eteenpäin. Kun moottoria pyöritetään päinvastaiseen suuntaan laskurin arvoa vastaavasti vähennetään. Tämä sulautettu ohjelmisto vastaanottaa yksinkertaisia tavukomentoja sarjaportin (RS-232) läpi ja lähettää takaisin tietokoneelle tietoja moottorien tilasta. Jalustalta voi kysyä esimerkiksi sen kaltaisia asioita kuin onko RA moottori pyörimässä tai mikä on RA laskurin arvo juuri nyt. Vastaavasti sulautetulle ohjelmalle voi antaa sellaisia komentoja kuten pyöritä RA moottoria nopeudella X tai pyöritä DEC moottoria kunnes sen encoder arvo on sama kuin X. Kaikki muu on toteutettava Vobser-ohjelman puolella. Ensinnäkin Vobser-ohjelman on mallinnettava koko tähtitaivas ja tarjottava ihmiselle ystävällinen käyttöliittymä. Vobserin on tiedettävä miten tähtitieteelliset RA ja DEC koordinaatit toimivat ja muutettava ne sellaiseen muotoon, että jalustan sähkömoottorit pyörivät oikealla tavalla jotta haluttu lopputulos saavutetaan. Vobserin on luettava jalustan antamia encoderarvoja ja konvertoitava ne tosiaikaisesti havaitsijan ymmärtäviksi RA ja DEC arvoiksi. Kun käyttäjä haluaa tehdä GOTO-operaation on Vobserin laskettava miten moottoreita täytyy komentaa, että ne pyörivät oikeaan suuntaan ja muutenkin huolehdittava monista seikoista jotta GOTO-operaatio onnistuu. Vobser (samoin kuin EQMOD Windowsissa) on siis eräänlainen älykäs agentti joka toimii tähtiharrastajan ja jalustan välillä.

17 Numero 6, Vuosi Kuva 5: Kuvassa on Nintendon Wii-pelikonsolin langaton ohjain. Ohjain käyttää Bluetoothteknologiaa. Ensi vuonna EQ6 jalustaa voi ohjata myös tällä käsiohjaimella. Wii-käsiohjaimessa on riittävästi nappeja, joten siihen saa integroitua kaikki tarvittavat perustoiminnot kuten nopeuden säätö, ylös, alas, vasemmalle, oikealla, stop, aloita seuranta, pysäytä seuranta jne. Tietyissä käyttötilanteissa langattomasta ohjaimesta on hyötyä joten uskon, että sen tukeminen on tarpeellista. Kuva 4: Ohjauspaneeli jolla voi hallita jalustan liikkeitä. Tässä kuvassa ohjelmisto ei ole yhteydessä jalustaan. Primääri käyttöliittymä jalustan ohjaukseen on Vobser ohjelman tarjoama virtuaalinen käsiohjain. Jalustaa ohjataan myös tähtikarttaan sisällytettyjen toimintojen (kuten GOTO) avulla. Tulevaisuudessa jalustaa on mahdollista ohjata myös Nintendon Wii-pelikonsolin langattomalla käsiohjaimella. Tämä ratkaisu tulee perustumaan DarwiinRemote-ohjelmistoon. Suoran ohjauksen edut ja haitat Kun jalustaa ohjataan suoraan tietokoneesta käsin keksin vain yhden haitan ja se on se, että käytössä on oltava tietokone. Käytännössä tämäkään ei ole ongelma jos havaitsijan on tarkoitus kuvata taivaan kohteita. CCD-kameraa varten on oltava mukana joka tapauksessa tietokone. Etuja vuorostaan on useita. Näitä ovat: 1) käsiohjain ja sen ohjelmistovirheet on kokonaan eliminoitu 2) sync-toiminto on mahdollinen 3) goto-toiminto on tarkka ja toimii luotettavasti 4) järjestelmä on integroitu toimimaan sulavasti tähtikartaston kanssa 5) meridiaani-flip on pois käytöstä 6) täysin uusien toimintojen, kuten spiraalihaku, toteuttaminen on mahdollista 7) jalustaa voidaan ohjata millä tahansa nopeudella eikä vain käsiohjaimen tarjoamilla nopeuksilla 8) jalusta on aidosti etäohjattava ja sitä voidaan kontrolloida esimerkiksi Internetin-yli 9) täydellinen riippumattomuus käsiohjaimen tulevissa versioissa olevista ongelmista 10) jos jokin on rikki tai puuttuu niin se voidaan itse korjata 11) täydellinen riippumattomuus käsiohjaimen tekijästä.

18 Numero 6, Vuosi Loppumietelmä Mekaaniselta laadultaan ja kantokyvyltään EQ6 tai HEQ-5 ei todennäköisesti koskaan tule yltämään sellaisten legendaaristen jalustojen tasolle kuin Paramount ME. Mutta ohjelmistopuolella tilanne on jo toinen. Kun jalusta on vapautettu käsiohjaimesta se pystyy toiminnallisuudeltaan vastaamaan yli 15 kertaa kalliimpia jalustoja. Suora ohjaus mahdollistaa täysin automatisoidut supernovien etsinnät, muuttuvien tähtien havaitsemisen sekä järjestelmän todellisen etäkäytön. Tämänkaltaiset toiminnot ovat nyt mahdollisia tällaisessa noin 1000 euron hintaluokan jalustassa, jossa vielä lisäksi riittää kantokykyä hieman isommillekin putkille. Kuva 6: Tässä kuvassa koekäytetään Vobserohjelmaa. EQ6 jalusta on parvekkeella ja ohjaukseen käytettävä tietokone lämpöisessä olohuoneessa. Huomaa, että SBIG-kameran virtakaapeli ei ole kiinni.

19 Numero 6, Vuosi Kääpiönova Ex Draconiksen pimennys Teksti: M. Luostarinen. Havainnot: Jani Virtanen Aikasarja paljastaa EX Draconis kääpiönovan pimennyksen Marraskuun lopulla ( ) Jani Virtanen (Ylivieska) kuvasi aikasarjan kääpiönova EX Draconiksesta (HS ). Aikasarjassa näkyy kääpiönovan pimennys selkeästi. Kuva 1: Valokäyrä EX Draconis kääpiönovan pimentymisestä. Laitteet ja ohjelmistot Kamerana käytettiin SBIG ST-7 XME CCD-kameraa. Kaukoputkena 20cm Schmidt-Cassegrain (f/6.3). Valotusajat olivat 90 sekuntia (unfiltered) ja binning 1x1. Kuvien mittaus ja fotometriä tehtiin Mira AP:llä. Havaintoprojektin tulokset Jani Virtanen mittasi EX Draconiksen jaksoa ja pimennyksen ajankohtaa. Aikasarjassa oli 120 kuvaa ja pimennyksen ajankohdaksi saatiin JD(HEL) Laskettu ajankohta oli JD(HEL) Näin ollen ns O-C on = (O- C = Observed minus Calculated). O-C arvo kuvastaa ennustetun (lasketun) ja todellisen ajankohdan välistä ajallista eroa. Tässä tapauksessa eroa oli mainittu JD(HEL). Havaintojen pohjalta voidaan siis todeta, että EX Draconiksen pimennyksen keskikohta tapahtui ennen laskettua hetkeä. Mittauksissa on käytetty heliosentristä Juliaanista päiväystä. Heliosentrisessä päiväyksessä käytetään aurinkoa maan sijasta eli tällöin mittaukset tehdään siten kuin havaitsija olisi ollut auringon pinnalla havaintoja tehdessään. Tällä ehkäistään mittauksiin syntyvät ajalliset erot maan kiertäessä radallaan auringon ympäri. EX Draconis EX Draconis on U Gem tyypin kataklysminen muuttuja, joka minimissään on noin 14 M V. Amplitudi on yleensä noin M V, jota voidaan pitää pienenä. Komponenttien kiertoaika yhteisen painopisteen ympäri on noin 5.04 tuntia. Fiedler, Barwig & Mantel (1997) laskivat kohteen inklinaation olevan 84.2 astetta ja tähtien massojen vastaavasti olevan 0.75 ja 0.56 M. Kirjallisuudessa järjestelmän etäisyydeksi ilmoitetaan useimmiten 290 ± 80 parsekia. EX Draconiksen kaltaiset kääpiönovat joiden valokäyrässä näkyy syviä pimentymiä tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden tutkia kääpiönovien ominaisuuksia. Esimerkiksi vuonna 1997 tehdyt numeeriset simulaatiot ennustivat (Sawada et al. 1986, 1987, Yukava et al. 1997), että kääpiönovien materiakiekoissa pitäisi esiintyä spiraalirakenteita. Ensimmäiset suhteellisen luotettavat havainnot kääpiönovan materiakiekon spiraalirakenteesta tehtiin IP Pegasista, mutta myös EX Draconis tähden materiakiekosta on löytynyt spiraalirakenteita. Spiraalirakenteita on kartoitettu käyttäen apuna Dobbler tomografiaa. Tämän tyyppisiä syvästi pimentyviä kohteita ei tunneta kovin montaa. Näitä ovat mm. EX Dra, GY Cnc ja IP Peg. Näistä kolmesta EX Draconiksella on pisin kiertoaika ja sillä on myös suurin inklinaatioaste, eli kulma, jossa järjestelmä näkyy maan suunnasta. Historiaa EX Draconis löydettiin vahingossa vuonna 1989 Hampurin Kvasaari kartoituksen yhteydessä (Bade, Hagen & Reimers 1989). Löydön jälkeen kohdetta tutki Barwig et al. (1993). Tuolloin tähden huomattiin olevan syvästi pimentyvä kääpiönova. Tunnetuista kääpiönovista vain EM Cygnillä on pidempi periodi (P=6.96 tuntia). Lisäluettavaa EX Draconis on tunnettu ja paljon tutkittu kääpiönova. Alan kirjallisuudesta löytyy useita varsin mielenkiintoisia tekstejä tästä kääpiönovasta.

20 Numero 6, Vuosi Lisäluettavaa löytyy mm seuraavien linkkien takaa: Changes in the structure of the accretion disc of EX Draconis through the outburst cycle A spiral structure in the disk of EX Draconis on the rise to outburst maximum Eclipse studies of the dwarf-nova Ex Draconis Spirals and the size of the disk in EX Dra

21 Numero 6, Vuosi Tähtipakina Tällä palstalla intergalaktinen tähtimatkaajamme kertoo fantastisista matkoistaan Linnunratamme oudoissa ja huonosti tunnetuissa osissa. Tarinoilla on usein vankka todellisuuspohja vaikkakin pieniä muutoksia on saatettu tehdä, jotta tarinassa mainittuja paikkoja tai avaruusolioita ei voitaisi tunnistaa. Viittaus Galaktiseen lakiin: Turvallisin tapa matkustaa Ronomocin asteroidille on luopua hyvissä ajoin automaattisesta navigoinnista ja ohjata alusta manuaalisesti. Manuaalisesti lentäminen on tietysti hitaampaa ja matkaaja joutuu tekemään useita lyhyitä hyppyjä, mutta näillä seuduilla hitaasti matkaaminen on ainoa vaihtoehto. Galaktinen kuriiri Vor Ronomoc, eräs kaukainen sukulaiseni, lähetti minulle yliaaltoja pitkin viestin. Asia oli niin arkaluontoinen, ettei hän suostunut mainitsemaan mistä tarkalleen ottaen oli kyse. Ystävällisesti mutta tiukasti hän vaati minua välittömästi matkustamaan luokseen. Suostuin mutta hieman vastahakoisesti. Ronomoc oli nimittäin joskus muinoin auttanut minua erään vähäpätöisen selkkauksen yhteydessä, johon olin itseni mennyt sotkemaan. Koska asia vaikutti olevan kovin kiireinen, laitoin Kaukotähden matkakuntoon ja pakkasin matkakapselini. Olen matkustanut pitkin galaksia moneen kertaan, joten tiedän mitä matkoilla oikeasti tarvitaan ja mitä ei. Yleensä en kanna matkoillani asetta mukana, mutta viides vaistoni kehoitti pakkaamaan mukaan Mutzer-pistoolin ja siihen käsityönä valmistetun nahkaisen kainalokotelon. Ronomoc on tavallaan erakko. Satoja vuosia sitten hän osti erään asteroidin, johon kaivoi kotinsa. Asteroidi kiertää erästä mitätöntä ruskeata kääpiötähteä, joka vuorostaan sijaitsee erään tyngäksi jääneen kierteishaaran reunamilla. Ronomocin kotiseutu on varsinaista galaktista periferiaa. Kauppaliitot eivät ole koskaan innostuneet tästä alueesta eikä sillä ole koskaan ollut minkäänlaista sotilaallista merkitystä. Naapureitakaan ei ole, sillä lähimpään asutettuun aurinkokuntaan on kymmeniä valovuosia. Suuret tähtialukset välttävät aluetta kuin ruttoa, koska kyseisen spiraalihaaran sisällä tiedetään olevan voimakkaita ja oikukkaita magneettikenttiä, jotka helposti sekoittavat alusten herkät navigointijärjestelmät. Ronomoc kertoi kerran, että pelkästään hänen aurinkokunnastaan voi löytää enemmän suurten tähtialusten hylkyjä, kuin mistään muusta osasta tällä puolen galaksia. Kuva 1: Mitkään vastaväitteet eivät auttaneet. Jouduin matkustamaan kaukaisen sukulaiseni yksityiselle asteroidille. Kyseistä aurinkokuntaa ja sen mitätöntä ruskeata kääpiötähteä ei voi sanoa kovin suosituksi. Seutua ei ole merkitty edes kaikkiin galaktisiin karttoihin. Telakoituminen Vor Ronomocin asteroidille oli onneksi helppoa. Ronomoc toivotti minut sydämmellisesti tervetulleeksi ja ohjasi minut asteroidin ulkokuoren näköalahuoneisiin, joita hän on yleensä käyttänyt muodollisimmissa tilaisuuksissa. Illallinen oli jo valmiiksi katettu ja nautimme hyvässä hengessä eri puolilta galaksia kerättyjä herkkuja. Kun muodollisuudet ja lahjojen vaihdot alkoivat olla takana päin, Ronomoc pääsi varsinaiseen asiaan. Hän kertoi, että oli saanut entiseltä työnantajaltaan (Ronomoc oli eläkkeellä) suurehkon laatikon, joka pitäisi kuljettaa kauppaliitto Treesuksen pääplaneetalle. Muiden kauppaliittojen tavoin Treesus sijaitsi lähellä galaksin keskustaa. Laatikon sisältö oli kuulemma niin arkaluontoinen, ettei sitä voisi uskoa tavanomaisten kuriirien käsiin. Samoin galaksia ristiin rastiin seilaavat salakuljettajat eivät tulleet kysymykseenkään. Nämä kuulemma ovat aivan liian kyseenalaista sakkia ja kilpailevat liitot seuraavat tarkasti heidän jokaista liikettä, Ronomoc selitti. Savukiehkuran noustessa Ronomocin piipusta hän katsoi minua lempeästi vanhoilla silmillään ja selitti, että tehtävä vaati aivan ehdotonta luottamus-