1. Kokouksen avaus Puheenjohtaja Juha Hakkarainen avasi kokouksen ja toivotti osallistujat tervetulleiksi.

Transkriptio

1 Kokous 2/2012 Aika: klo Paikka: MTK, Simonkatu 6, Helsinki Osallistujat: Juha Hakkarainen, MTK, pj. Marja Hilska-Aaltonen, MMM, vpj. Urpo Hassinen, Suomen metsäkeskus Simo Jaakkola, Koneyrittäjät Hannes Mäntyranta, SMY Kai Merivuori, Suomen sahat Matti Mäkelä, MMM Sixten Sunabacka, TEM Jouni Väkevä, Metsäteollisuus Harri Hänninen, SMY, siht. Arto Koistinen (Olli Äijälän sijasta), Tapio, siht. Työryhmän ulkopuoliset asiantuntijat Markku Ollikainen, professori, Helsingin yliopisto Asialista 1. Kokouksen avaus Puheenjohtaja Juha Hakkarainen avasi kokouksen ja toivotti osallistujat tervetulleiksi. Puheenjohtaja pahoitteli, että väärinkäsityksen vuoksi työryhmässä ei ehditty kommentoida KMO 2015 seurantaraportin luonnosta. Puheenjohtajat ja sihteerit välittivät kuitenkin työryhmän puolesta kommentteina kaksi asiaa: 1) tukijärjestelmän uudistaminen tulee priorisoida toimenpiteissä erityisen tärkeäksi. 2) Metsäteollisuustuotteiden markkinatilanteesta johtuen hakkuutavoite on epärealistinen, joten sen toteutumisessa jäädään kauas tavoitteesta. Tästä seuraa, ettei metsätalous ja energia -työryhmän osalta juuri mitään Kansallisen metsäohjelman tavoitteita saavuteta, sillä lähes kaikkien tavoitteiden toteutuminen johtuu välillisesti markkinoista. Positiivisena asiana todettiin, että vuonna 2011 käytettiin kuitenkin ennätysmäärä kotimaista kuitupuuta. 2. Metsätalouden tukijärjestelmän uusiminen 2.1 Kemera-tuet ajatuksia ja kommentteja, professori Markku Ollikaisen, Helsingin yliopisto Markku Ollikainen totesi alustuksensa (liite 1) aluksi, että taloustieteen näkökulmasta Kestävän metsätalouden rahoitustuessa (Kemera) ei ole kysymys tulonjaosta eikä talouden tasapainosta. Kemera-tukea käytetään korjaamaan joko tehotonta markkina-allokaatiota, joka voi johtua ulkoisvaikutuksista tai julkishyödykkeistä, tai korjaamaan markkinaepätäydellisyyksiä. Tehokas allokaatio on sekä staattisesti että dynaamisesti tehokas. Jos Kemeratuella pyritään korjaamaan julkishyödykkeiden tuotannosta ja (negatiivisista) ulkoisvaikutuksista johtuvaa tehotonta allokaatiota, se on hyväksyttävää ja perusteltavissa. Markkinaepätäydellisyydet ovat huomattavasti hankalampi asia. Markkinaepätäydellisyys voi johtua joko osapuolten erilaisesta markkinavoimasta tai epätäydellisestä informaatiosta. T & k -toiminta on kilpailutaloudessa aina alioptimaalisesti hoidettu, joten sen rahoitus on kilpailu- 1

2 taloudellisesti perusteltua. Metsätalouteen liittyvän t & k -toiminnan tukeminen on siten legitiimiä ja perusteltavissa. Metsäteollisuuden ja metsätalouden toimintaympäristön muutos on tärkeä, murros on merkittävä, joka on syytä ottaa huomioon tukijärjestelmää tarkasteltaessa. Metsä tulee nähdä aiempaa laajemmin monipuolisena uusiutuvana luonnonvarana, jonka hyödyntämispotentiaali on mittava. Puupohjaisten uusien tuotteiden kehittämiseen julkisen vallan on kuitenkin vaikea puuttua, kehitystä on vaikea jouduttaa mutta siihen on varauduttava. On luotettava siihen, että markkinat hoitavat asian parhaiten. Näyttää siltä, että erilaiset biopolttoaineet ovat ensimmäisiä syntyviä uusia tuotteita, ja niitä voitaisiin ehkä jouduttaa. Toisaalta toimintaympäristön muutos lisää paineita tukien vähentämiseen; taustalla on julkisen talouden kestävyysvaje. Kannattaa miettiä, voitaisiinko tukipolitiikassa olla proaktiivisempia? Tuotaisiin tilalle jotain uutta, joka antaisi suuremman perustelun sille, että metsätalouteen kohdistetaan tukia. Löytyisikö ilmastopolitiikan alueelta perusteita tuille, esimerkiksi niiden päästöjen vähentämiseksi, jotka ovat valtiovallan toimivallassa. Mahdollisuuksia voi löytyä myös maataloudesta, jossa maataloustuet ovat syöneet metsäpinta-alaa, sillä uutta peltoa on raivattu suurusluokaltaan ha/v. Osa tästä on otettu metsämaasta, osa maatalouskäytöstä poistuneista joutopelloista. Peltoalan lisäys johtuu osin maataloustuista, jotka edellyttävät että reserviä tulee olla. Orgaanisten maiden poistaminen viljelystä olisi kuitenkin tärkeää, koska ne tuottavat mittavan osan päästöjä; peltojen metsitykseen löytyisi siten perusteita kohdentaa tukea. Lisäksi tuottamattomien soiden ennallistaminen laskee metsäpinta-alaa (Durbanin sopimus), jota voitaisiin kompensoida metsittämällä peltoja. Eräs mahdollisuus perustella tukia on myös kytkeä ne ilmasto- ja energiapoliittisiin ohjelmiin. Energiapuu on toisaalta malliesimerkki siitä, tulisiko tuki kohdentaa sen tuottajalle vai sen käyttäjälle. Se on riippuvainen paitsi yleisestä politiikasta myös energiapolitiikasta. Kokonaisuutena metsätalouden tukimäärä, noin 90 milj. euroa on jokseenkin vähäinen rahamäärä. Esimerkiksi yksin maatalouden ympäristötuki on siihen verrattuna yli kolminkertainen. Metsätalouden tuista suunnitteluun ja neuvontaa menee noin kolmannes, joten välittömiin investointeihin tukea jää 60 milj. euroa sekä noin 40 milj. euroa metsänomistajien omaa rahaa. Vähän rahan kohdentamiseen ei kannata rakentaa mittavaa järjestelmää eikä vähällä rahalla saa paljon aikaan, joten tukieuroille tulisi löytää kaikkein vaikuttavimmat työlajit. Lisäksi kannattaa selvittää, miten tuen jakamiseen liittyvän suunnittelun ja neuvonnan osuutta saataisiin pienemmäksi, jolloin itse toimintaan menisi enemmän tukea. Tukien kohdentamisessa kannattaa miettiä myös toimenpiteiden aikaskaalaa: tuetaanko välittömästi vai kaukaisessa tulevaisuudessa saatavia hyötyjä? Välittömästi hyödyttäviä toimia ovat esimerkiksi energiapuun korjuu, t & k -toiminta ja metsien monimuotoisuuden suojelu, kun taas metsän uudistamisen ja taimikonhoidon hyödyt realisoituvat vasta kaukana tuntemattomassa tulevaisuudessa. Tästä asiasta kannattaisi käydä avointa keskustelua. Tukirahoituksen perustelemiseksi olisi hyödyllistä koettaa määrittää tukieuron tuotto kussakin toimenpiteessä: paljonko yhdellä tukieurolla saa lisähyötyä. Vertailu tulisi tehdä yleisellä tasolla, keskimääräiskustannuksin ja -tuotoin. Markku Ollikainen jakoi taloustieteen ja oman subjektiivisen näkemyksensä pohjalta työlajit tukikelpoisiin ja ei-tuettaviin. 1) Työlajit, joille tukea on vaikea perustella: Metsänviljelyn työlajit (viljely, muokkaus, jne.), täyttävät tukien perustelut kaikkein heikoiten. Tuen määrä näissä on nykyisin vähäinen ja hyödyt ovat kaikkein kaukaisimpina tulevaisuudessa. 2

3 Kunnostusojitus lisää puuston kasvua, joten maanomistajan tulisi pystyä itse arvioimaan ojituksen tuoma puuston lisäyksen kannattavuus. Metsäteiden rakentaminen ei ole aivan selvä, mutta ainakin Pohjois-Suomessa teiden rakennuksessa on mahdollisia yli-investointeja suhteessa odotettuun tuottoon. Sekä ojituksessa että tienrakennuksessa kustannukset voivat yksittäistapauksissa olla korkeita suhteessa tuottoon. Metsän lannoitus parantaa maan ravinnetasoa ja lisää puuston kasvua varsin nopeasti. Vaikuttaa ilmeiseltä, että puuston kasvun lisäyksen täytyy rahoittaa sen lannoituskustannukset. Lisäksi varsinkin lentolannoitukseen liittyy negatiivisia ulkoisvaikutuksia (huuhtoutuvat ravinteet). Taktisesti ei ole järkevää tukea toimintaa, jossa negatiiviset ympäristövaikutukset nousevat vahvasti esiin. Kaikkiaan näistä neljästä työlajista vapautuisi noin 15 milj. euroa muihin kohteisiin. 2) Työlajit, joille tuki on perusteltavissa: Pellon metsitys voisi olla ilmastopoliittisista syistä erittäin järkevää. Sillä voitaisiin kompensoida metsäpinta-alan vähentymistä ja lisäksi tulee puuntarjonnan lisäys. Peltojen metsittämiseen liittyy julkishyödykevaikutus, joten tuet ovat perusteltavissa. Juurikäävän torjunta on todennäköisesti tuottoisin tukikohde. Siitä arvioidaan aiheutuvan nykyisin noin milj. euron menetykset. Juurikäävän yleistyminen on ilmaston lämpenemisen tuoma haitta, jonka merkitystä lisääntyvien kesähakkuiden tarve pahentaa; menetykset ovat lisääntymässä. Metsätaloudessa ei ole järkevää ohjelmaa juurikäävän torjuntaan. Energiapuun korjuu ja nuoren metsän kunnostus ehdottomasti kyllä, perusteluna ovat bioenergiatavoitteet, metsien monimuotoisuuden lisääntyminen ja lisääntyvä puun tarjonta. Päästöoikeuksien hinta alhainen, koska yrityksillä on runsaasti käyttämättömiä päästöoikeuksia: kannusteet käyttää bioenergiaa ovat heikentyneet. Toisaalta päästökaupan kanssa päällekkäinen prosenttiohjaus (bioenergiatavoitteet) syövät päästökaupan tehoa. Tuen siirtäminen pois energiatuista olisi tässä tilanteessa huono juttu. Yllämainituista työlajeista vain peltojen metsitys edellyttää suunnitelmaa, joten tukirahoitus ohjautuisi valtaosin suoraan toimintaa. Näin uudelleen kohdennettava rahoitus lisääntyy milj. eurolla. Markku Ollikainen totesi, että taloustieteen näkökulmasta tukipolitiikan alueellisia piirteitä ei voida perustella. Alueellisuusnäkökohtiin voi kuitenkin löytyä muita syitä. Tuotekehityksen tukeminen olisi järkevää, mutta miten se tehtäisiin. Metsäluonnonsuojelun tukeminen on perusteltua paitsi positiivisten ulkoisvaikutusten takia myös siksi, että luontoturismin määrä tulee lisääntymään, mikä nostaa sen rahallista arvoa. 2.2 Keskustelu Keskustelussa tuotiin esille ajatus hiilen korkeammasta verosta, koska päästökaupasta ei nykytilanteessa ole kannustetta. Todettiin kuitenkin, että hiiliveron nostolle ei ole helposti saatavissa poliittista hyväksyntää. Verosuunnittelun ongelmaksi todettiin yleisesti se, että kukin maa tekee omaa verosuunnittelua. Päästöoikeuksien hinta taas vaihtelee markkinoiden mukaan. Kivihiilen hinnan noustessa, puun kilpailukyky automaattisesti lisääntyy. 3

4 Suomi on Euroopassa poikkeus, koska puuenergiaa on täällä tuettu tuotantotuilla. Suomalaisen järjestelmän on todettu olevan asian kannalta oikea ja tehokas, mutta se ei istu EUtukiajatteluun. Hollanti ja Saksa ovat lisäämässä puupellettien käyttöä, joten kannattaisi selvittää löytyisikö sieltä liittolaisia bioenergiantukipolitiikalle. Energiapuun korjuu tuki sisältyy toistaiseksi kemera-tukiin, mutta se tulee poistumaan uuden rahoituslain myötä. Kemera-tukeen sisältyvä haketustuki on voimassa kuluvan vuoden loppuun. Se on nykyisten EU:n valtiontuen suuntaviivojen vastainen, koska niiden mukaan energian raaka-aineen tuotantoa, eli puunkorjuuta ei voida tukea. Petu-tuki yritetään muuttaa haketustueksi. Seuraavan rahastokauden valtiontuen suuntaviivat laaditaan vuosiksi Julkishyödykkeiden tuottaminen on perustellusti tuettavaa toimintaa. Ilmastopolitiikan kannalta tuki voidaan perustella hyödyllä, minkä metsät tuottavat nieluna tai fossiilisten polttoaineiden korvaamisella. Päällekkäinen ohjaus (päästökauppa ja uusiutuvan energian tavoiteosuudet) sekoittaa asiaa, joten sei ehkä ratkea kysyntäpuolelta. On oletettu, että seuraava päästökauppa alkaisi 30 euron hinnasta, koska edellisiltä kausilta ei jäisi oikeuksia. Tämän ei enää uskota toteutuvan. Toisaalta nyt enemmän on investoitu enemmän kivihiilipohjaiseen sähköntuottamiseen, mikä lisää painetta päästöoikeuksien hintaan. Ruotsissa verotusta on viety siihen suuntaan, että puu on kilpailukykyinen polttoaine. Suomessa taas tuetaan turpeen tuotantoa. Todettiin, että kaukana keskuksista toimivilla sahoilla hakkeen ja purun hinta on laskenut, koska metsähaketta saa halvemmalla. Puuntuottamisen tukemista on taloustieteellisesti vaikea perustella. Jos puuta tulee lisää, puun hinta laskee, ja puuntuotannon lisäyksen ylijäämä menee teollisuuden hyväksi. Marja Hilska-Aaltonen toi esiin, että Kemera-tuettujen töiden suunnittelukustannusten osuutta on yleisesti liioiteltu (liite 2). Lukuun ottamatta metsäteiden rakennusta ja peruskunnostusta sekä kunnostusojitusta, suunnittelun osuus tuetuissa töissä on selvästi alle kymmenen prosenttia kokonaiskustannuksista. Ojitus- ja tiehankkeet suurmetsänomistajilla tehdään usein ilman tukea ja ne ovat kannattavia. Mutta pienmetsänomistajilla hankkeiden aikaan saaminen on vaikeaa, ja ne kannattaa kustannussyistä toteuttaa yhteishankkeina. Niitä voidaan perustella myös sillä, että puuta saadaan myös kesällä markkinoille. Yksittäisten hankkeiden kannattavuutta ei ole tukea myönnettäessä koskaan tarvinnut selvittää, mikä on vähentänyt ko. hankkeiden hallinnollisia kustannuksia. Todettiin, että nykyistä tukijärjestelmää parsimalla ei tulla saamaan kelvollista järjestelmää. Tukijärjestelmän uudistamisessa täytyisikin lähteä puhtaalta pöydältä. Energiapuun osalta päästökauppaan ei voida luottaa, toisaalta korkeita kustannuksia ei ole järkevä ajatella tuettavan valtion kustannuksella. T & k -toiminnalla on tehostettava toimintaa, jotta saadaan laskettua kustannuksia koko ketjussa metsästä energialaitokselle. Metsänomistusrakenteen parantamiseen tulee löytää kannusteita, niin että siitä tulisi yhä useammalle elinkeinotoimintaa eikä harraste. Se aktivoi tekemään hakemaan kustannussäästöjä ja investoimaan. Ilman tukea pitkävaikutteisiin investointeihin, jotka liiketaloudellisesti eivät ole nykyisellä omistajan aikana perusteltuja, on vaikea saada aikaan. Metsänkäsittelymenetelmät tulee muuttaa ensiharvennuspäässä niin, että siellä olisi mahdollisemman tehokasta toimia. Saatava lisää sellaista energiapuuta, jota ei tarvitse tukea, kuten päätehakkuiden hakkuutähde ja kannot. Tämä tarkoittaa lisää päätehakkuita. Sahausmäärät ovat kuitenkin pudonneet, jolloin myös sivutuotemäärät ja hakkuutähteen määrä ovat vähentyneet. Nyt tulisikin panostaa markkinaehtoiseen puunjalostustuotannon lisä- 4

5 ykseen, ei tukipolitiikkaan. Puuenergia on saatava liikkeelle sieltä, mistä se saadaan ilman tukea. Tuotiin esimerkkinä Helsingin kaupungin päätös siirtyä puuenergian käyttöön. Tarkoitus on käyttää torrefioitua pellettejä, mikä tarkoittaa noin kuutiota haketta vuodessa. Tuet tulee kohdentaa mahdollisimman vaikuttavasti, mutta niiden varaan ei voida merkittävästi rakentaa. Metsätalous tulisi saada elinkeinoksi, jolloin tukien merkitys vähenisi, kuten Ruotsissa on tapahtunut. Markku Ollikainen kertoi juuri tehdystä kansalaiskyselystä, jossa selvitettiin millaista energiamuotoa kansalaiset kannattavat? Tulosten mukaan peltoenergiaa ei kannateta, ei myöskään vesivoiman lisäämistä. Tuulienergiaa kannatetaan koko maassa, mutta itä- ja pohjoissuomessa puuenergia on sitä suositumpaa. 2.3 Työryhmäraportin työstäminen Todettiin, että raportti on työryhmän näkemys tarpeesta uudistaa tukijärjestelmä, jonka pohjalta käynnistetään tarvittaessa varsinainen työ. Raportissa kannattaa keskittyä metsätalouden tukiin. Lisäksi siinä tulee referoida useiden eri tahojen tekemät arviot metsäteollisuuden tulevan toiminnan laajuudesta ja puunkäytöstä. Raporttia ei kuitenkaan ole syytä paisuttaa ja kannattaa harkita, voitaisiinko osa nyt esitetystä materiaalista siirtää liitteiksi. Käydyn keskustelun pohjalta sihteerit muokkaavat työryhmäraporttia ja sen jälkeen se laitetaan ryhmään kommentointikierrokselle. Työssä edetään seuraavasti: raportti työryhmään kommenteille mennessä työryhmän kommentit mennessä sihteereille käsittely työryhmän kokouksessa korjaukset ja toimitus sihteeristölle ja sieltä metsäneuvostoon (18.6.). 3. Muut asiat Muita asioita ei ollut. 4. Seuraavat kokoukset Seuraava kokous on klo Metsäteollisuus ry:ssä. 5. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päätti kokouksen klo