KANNAKSELTA ITÄ-KARJALAAN

Transkriptio

1 KANNAKSELTA ITÄ-KARJALAAN Ässä-rykmentin osalta olivat taistelut laantuneet Länsi-Kannaksella. Itä-Karjalassa suomalaisjoukot olivat kiinni tiukoissa taisteluissa ja eteneminen alkoi osoittaa hiipumisen merkkejä. Syyskuun 3. päivänä sai 4. divisioona Päämajalta käskyn valmistautua siirtymään Laatokan pohjoispuolelle, jossa 11. divisioona kävi omaa sotaansa venäläisiä vastaan Säämäjärven rannoilla. Päämajan käskyn mukaisesti oli 4. divisioonan lähetettävä viipymättä yksi rykmentti ja patteristo matkaan, muut osat sitä mukaan kuin kuljetuksia voitiin järjestää. Ensimmäisinä lähtivät Jalkaväkirykmentti 26 ja Kenttätykistörykmentti 1:n toinen patteristo Joutsenosta 5. syyskuuta. Ässä lähti junakyydillä kohti Karjalan laulumaita. Ensimmäisen pataljoonan sotapäiväkirjan pitäjä mainitsi junan lähteneen Joutsenon asemalta kello ja siinä olleen 49 vaunua. Junasta puuttui ainakin rykmentin esikunta, jolla oli oma juna. Ensimmäisen pataljoonan junaan saatiin viime tingassa myös 102 miestä täydennyksenä. Matka kesti kolme vuorokautta ja reitti kiersi puoli valtakuntaa. Ohitettuja asemia olivat mm. Kouvola, Mikkeli, Pieksämäki, Joensuu, Värtsilä, Matkaselkä, Suistamo ja Suojärvi, josta matka jatkui Hyrsylän mutkan kautta vanhan rajan yli Neuvostoliiton puolelle. Jos Tuntemattomassa sotilaassa rajoja ylitettiin loikkaamalla, niin tosi elämässä Ässän miehet siirtyivät ulkomaille junassa körötellen. Ässän I pataljoona saapui lähellä Jessoilaa Säämäjärven rannalla illalla 7. syyskuuta. Sotapäiväkirjan pitäjä huomauttaa matkastaan seuraavasti: Sataa ja paistaa. Matka saa aina uusia määräasemia. Maisemat lohduttomia: suota, suota, suota, vaaroja. Ryssän rakentama rautatie Suojärvi Petroskoi on kurja ja kiero. Valtavia nousuja, joissa veturi oli kuolla ähkyyn. Purkaus kamalaa puolipimeässä jyrkkiä penkereitä alas. 218

2 Hevoset liukuivat pyllyllään ja ainakin yhdet vankkurit rikkoutuivat. Majoitus kauniilla paikalla. Seuraavana päivänä herättiin ihanalla harjanteella 75. Lottakanttiini saatiin alueelle ja jokunen mies oli kalassa ampumalla. Rykmentin jääkärijoukkue sai käskyn tiedustella etelään aina Nuosjärvelle saakka jonne matkaa tietä pitkin yli 25 kilometriä. Seuraavana päivänä alkoi rykmentissä käskyn mukaisesti saunantekotalkoot Imatjärven rantatöyräille. Rykmentin pioneerijoukkue oli mukana talkoissa. Saunat valmistuivatkin ripeätä vauhtia, mutta niin kuin Ässän omassa laulussa Karhumäen joiku sanotaan: saatiin heitto rajan taakse pikku juttu, sano Eevertti saunat Imatjärven rantaan kuka kylpi, muistatko? Kun saunat alkoivat olla valmiita, tuli käsky marssia jalan Säämäjärvelle. Perjantain vastaisena yönä 12. syyskuuta siirryttiin majoitusalueelle kirkkaassa ja koleassa kuutamossa. Ainakin I pataljoona pääsi saunaan majoituttuaan Säämäjärven kylän ja Alekan välille. Syyskuun 13. päivänä antoi VII armeijakunta käskyn muodostaa Taisteluosasto L, jonka komentajaksi määrättiin JR 26:n komentaja everstiluutnantti Laaksonen. Taisteluosasto L:n tehtäväksi tuli hyökätä tien Säämäjärvi Petroskoi suunnassa. Jo samana päivänä sai Ässä käskyn aloittaa hyökkäys seuraavana päivänä ja rykmentin taistelevat osat siirtyivät Kutismajoen maastoon, jossa oli jo entuudestaan rintamavastuussa JR 35 ja KTR 9:n kolmas patteristo. Tiedot tien suunnassa toimivista vihollisvoimista olivat epävarmat. Alueella oli todettu ainakin viiden eri vihollisrykmentin voimia (15, 52, 63, 367 ja 1067). Lisäksi selustassa toimi partisaaneja sekä joukkoja hajalle lyödyistä vihollisyksiköistä. Karjalan armeija oli ryhtymässä uuteen hyökkäykseen pääkohteena Petroskoin valtaus. 75 I/JR 26:n sotapäiväkirja

3 Tuntematon klo Rakas Irjani! Terveiseni taas täältä sotapolulta, ja monet kiitokset kirjeestäsi jonka sain eilen myöhään yöllä. Luin sen heti sähkölampun valossa. Tulin silloin juuri vartiosta. Tuntui niin hyvälle kun sai lukea Sinun kirjoittamaasi. Katsos elämä näytti juuri silloin niin synkälle. Teltta oli niin kylmä ja synkän näköinen. Rupesin sytyttämään kaminaan tulta. Tulen loimutessa ja luodessa heiluvia varjoja valkoiselle teltan katolle olin ajatuksissani luonasi. Uneksin valveilla. Kuvitelmaa sitoutuu kuvittelemaan. Kaikki nukkuu. Sinäkin nukut. Ehkä unikuva minusta häivähtää häiritsemään untasi. Näin kuluu tunti. On jo myöhä. Vilkaisen kelloani, se näyttää jo kahta. Toistan Sinulle hyvää yötä. Taidan tehdä sen ihan ääneen koska eräs kaveri herää ja kysyy mitä sanoin. Menen nukkumaan sillä tulee aamulla aikainen herätys. Katsos me lähdemme taas matkalle kello puoli kuusi. Kannas on selvä. Meitä ei enää sielä tarvita. Nyt kun tätä kirjoitan, niin olen Joutsenossa kirkolla. Lähellä sitä paikkaa josta lähdimme hyökkäämään. Katsos me tultiin takaisin lähelle lähtökohtaa. Lähdemme tästä asemalta junalla. Luultavasti huomenna. Tänne tuotiin meidät autolla melkein samoja teitä kun me hyökättiin. Eikä tämä reisu ollut kuin pari viikkoa. Satoi koko matkan. Nyt kyllä aurinko koittaa lämmittää parhaansa mukaan viimmeisillä kesän voimillaan. Matkan määrä on nyt sitten kai Aunus ja Vienan Karjala. Mennään niin kauas junalla kuin päästään ja sitten jatketaan matkaa kai autoilla, hevosilla ja tiettömät taipaleet jalan. Tuntuu niin oudolle lähteä syksyiseen ja synkkään korpeen. Mieli menee väkisinkin alakuloiseksi. Näen tässä junan porhaltavan sinne länteen. Tuntuu niin oudolta olo. Mutta hampaat yhteen vaan. Kyllä vielä kerran porhallan sinne päin. Ja silloin rakkaani varmaan unohdamme nämä ajat. Ne ovat 220

4 kuin kaukainen painajaisuni. Irjaseni vaikka olisin tuhansien kilometrien päässä niin ole ajatuksissani luonani aina. Nyt voi tulla sellainen aika että kirjeet ei joudu nopeasti sinne. Mutta siitä huolimatta kirjoitan niin usein kuin kerkiän. Ja ajattelen aina. Äläkä myöskään ole minusta huolissani. Kyllä varmaan selviän hyvin. Katsos se mun vanha tuurini! Että joudun kiertämään kaikki synkimmät korvet. Mutta ei minun kuitenkaan sitten hullummin käy. Toivoisin niin nyt tällä hetkellä että voisin katsella Sinua edes pienen hetken. Kaipauksen tekee vielä voimakkaammaksi kun näkee tavallisia ihmisiä touhuavan arkiaskareitaan. Siitä on sentään jo yli kaksi kuukautta kun ei ole nähnyt kuin solttuja. Sinä kait olet varmaan vielä maalla. Toivosin että tämä aurinko lämmittäisi Sinua niin kuin minua nyt. Kai tämä on nyt lopettava tällä kertaa. Kuuluvat taas hihkuvan joukkuetta kokoon. Että muista voida rakkaani hyvin. Kirjoitan taas pian. Sinua niin kaipaava ja varmasti pian luoksesi palaava. Eero. Sano kaikille terveiseni. 221

5 Ässä-rykmentti junassa matkalla kohti Itä-Karjalaa. (Ässä-rykmentin perinnetoimikunta) Kylä Säämäjärven rannalla 24. elokuuta (SA-kuva) 222

6 Aunus 8/9 41, klo 8.15 Rakas Irjani, Terveiseni taas täältä sotapolulta, ja ensinnäkin tuhannet kiitokset neljästä paketista jotka sain jo Joutsenossa. Mainitsin kai niistä jo eräässä kortissa. Kaikki oli säilynyt hyvin ehjänä niissä. Pullakin oli hyvää vaikka toinen olikin melkein kahdenviikon vanhaa. Mutta ei se ollut edes kuivaakaan. Kas kun se oli tiivissä paketissa. Maistui suorastaan erinomaiselta. Jaa-a nyt sitä ollaan vietetty ensimmäinen yö ryssänmaalla. Mutta jos kertoisin reisuni oikein alusta asti. Alun kait tiedät, jatkan Joutsenosta kertomustani. Taivalta tulikin tehtyä kolmessa vuorokaudessa kun laskee koko noin kahdeksansataa kilometriä. Hirmu matka. Reitti kulki Joutsenosta ensin Kouvolaan, sitten Mäntyharju, Mikkeli, Pieksämäki, Varkaus, Heinävesi, Joensuu, Värtsilä, Matkaselkä, Suistamo. Siitä edelleen Hyrsylänmutkan läpi Säämäjärvelle. Tässä lähellä on Essoilan kylä. Parhaiten näet tämän Ylä-Karjalan kartasta. Nyt sitä sitten ollaan tässä. Täällä on ihan rauhallista. Ei kuulu edes tykin jyskettä. Mutta ei kai sitä tässä kauan olla, kai se matka taas kohta jatkuu Petroskoita kohden, luulisin. Vaikka eihän sitä tarkkaa tiedä minne mennään. Ja niin se taitaa paras ollakkin. Maisema on hyvin kaunis leirimme läheisyydessä. Tyypillistä korpimaata, järven lahti joka pistää tähän meidän leirin läheisyyteen muistuttaa aika paljon Viitreskiä. Tässä on niin valkoinen vesikin. Olin tuossa rannalla eilen illalla. Kuu paistoi rasvatyyneen järven pintaan. Suuret kalat molskivat kaislikossa. Oikein kalamiehen vaistot heräsivät. Mutta hetkeksi vain. Sillä heti muistin että kuka olin ja missä. Teltalle tullessani sattui kiva tapaus. Astelin järveltä tulevaa polkua. Kuu paistaa kirkkaasti. Ylitän juuri erästä pientä aukeata. Niin näen vain parinkymmenen metrin päässä miehen. Luulen ensin sitä omaksi mutta lähemmäs tultuani huomaankin että se on slopo. Sieppaan rintataskustani käsikranaatin, nyppään pois ensimmäisen varmistimen. Ajat- 223

7 telen että heti heitän kun se huomaa minun ja rupeaa kääntämään asettaan minua kohden. Mutta heti kun se huomas että tulossa on joku niin hyppäsi läheiseen tiheikköön. En seurannut sitä. Kas minulla ei ollut kivääriä mukana. Käsikranaattia kannan aina mukanani. Se sopii niin hyvin tuohon pusakan rintataskuun. Ja on hiton hyvä ase. Kun vain kerkiää ensin käyttää. Tämä slopo oli kai päässyt yksin harhailemaan tänne metsään kun tässä lähellä oli pari päivää sitten selvitetty eräs motti. Niitä sielä kannaksella tuli aina useita päivässä motin selvityksen jälkeen. Nälkäisinä ja viluisina kesken kaiken. Joko Visa on ollut syynissä. Koska joutuu sisään ja minne. Taitaa poikapaha joutua kauaksi kotoa. Saa nyt nähdä koska tämä lysti loppuu. Olisi aika jo. Olisi sen kannaksen luullut riittävän meille. Mutta eipäs vaan. Täytyy ottaa tyynesti kyllä tästäkin vielä loppu tulee. Kai tännekin aluksi kestää postinkin tulla monta päivää. Kai se sitten taas rupeaa nopeammin kulkemaan kun vähän tämä paikka vakiintuu. Kyllä Irjaseni tulisin niin mielelläni kotia mutta ei ole mitään mahdollisuutta. Tämä pitkä matka tekee kaikki toiveetkin mahdottomaksi. Oikein hirvittää toisinaan tämä etäisyys. Ei nyt näe pienintäkään valon pilkahdusta mistään päin. Kuinkahan Sinä rassukkani voit. Tulee taas pitkät syksyiset illat. Mutta muista että silloin kun kaikki näyttää oikein synkältä niin olin ajatuksissani luonasi. Oli matka kuinka pitkä hyvänsä. Toivotaan myös että tulisi rauha pian. Se olisi niin kiva kun pääsisi luoksesi että ei sitä uskalla oikein ajatella. Kyllä me taas yhdessä selviämme vaikka olisi vaikeampaakin. Kirjoita minulle kuinka sielä nykyään saa ruokaa. Olen kuullut juttuja että se on hyvin huonoa. Muista että totuus on siitä paras minulle. Sano kotiväellesi terveiseni. Myös kaikille muille. Kai tämä on taas lopetettava tällä kertaa. Että voi hyvin rakkaani paremmin kuin muut ihmiset. Sinua niin kaipaava ja varmasti pian palaava. Eero Sano myös terveiseni ja kiitokseni Annin väelle paketin lisästä. 224

8 Sörkan pojat Karjalan korvessa Helsingin Sanomille TK-rintamakirjeenvaihtaja L. Arvi P. Poijärvi 76 Osa I Sörkan poikien rykmentti on, suoritettuaan vartiopalveluksensa Joutsenossa ja osallistuttuaan mainehikkaan Kannaksen salamasotaan, raivaamassa valtakunnalle kunnon rajoja kaukana Itä-Karjalan rannattomissa erämaissa. Komentajan teltassa TK-rintamakirjeenvaihtaja osuu komentajan telttaan. Kamiina huokuu lämpöä, sen päällä porisee teekeitin, keskellä telttaa olevalla pöydällä on levällään karttoja, joita komentaja lähempine apulaisineen tarkastelee. Esikunnan verraton burssi, viime talvisodassa jo samassa tehtävässä kunnostautunut korpraali Järvinen eli musta ulaani pujahtaa sisään tuoden mukanaan leipää, voita, juustoa ja säilykelihaa. Kädenkäänteessä ateria on valmis, yksinkertainen ja ravitseva, samanlainen kuin jokaisessa teltassa koko joukko-osaston alueella. Päällystö ja miehistö ovat näet todellisia aseveljiä sekä taistelussa että tauon aikana. Yhteiset ilot, yhteiset surut, yhteiset asunto- ja ravitsemusolot on kaikilla. Aterian aikana puhelin soi yhtenään. Ilmoituksia alemmista portaista satelee. Komentaja antaa rauhallisia, melkeinpä isällisiä käskyjään, neuvojaan ja rohkaisujaan, puhelinlankaa myöten alaisilleen. L tuntuu pataljoonineen olevan aika helteessä siellä kaukana vihollisen selustassa. Mutta sillä miehellähän on hermojen sijasta ruu- 76 Poijärvi aloitti luutnanttina talvisodan Ässä-rykmentin I pataljoonan kaasusuojelu-upseerina. 225

9 missa rautalangat ja stadin kundien joukko ei ole ennenkään vastuksia säikkynyt. Ne ovat suomalaisten miesten valiojoukkoa, nuo Helsingin laitakaupungin pojat. Ulkona alkaa ilta hämärtää. Telttaan tuodaan vangittu ryssä, joka silmät sirrillään katselee häikäistyneenä ympärilleen. Komentaja, joka puhuu sujuvasti venättä, alkaa kuulustelun tyynesti ja kuin vankia rauhoitellen. Tiedustelu-upseeri, nuori vänrikki, valtiopäämiehemme poika, josta esimiesten lausunnon mukaan on kehittymässä oiva korpisoturi, merkitsee muistiin kuulustelun tulokset. Vanki on komea mies, vaalea, suoraryhtinen, siististi puettu, parta vastikään ajettu, intelligentin näköinen. Käy ilmi, että hän on kotoisin Uralista, siviiliammatiltaan teatterin kuiskaaja, armeijassa pataljoonan kirjuri. Mies oli lähtenyt kenttäkeittiötä kuljettavan kuorma-auton mukana pataljoonan komentopaik- Ässä-rykmentin tiedustelu-upseeri vänrikki Niilo Ryti, tasavallan presidentin poika. (SA-kuva) 226

10 kaan. Omia joukkoja ei näkynyt missään. Ajoivat, ajoivat, yhtäkkiä ammuttiin heiltä auton kumit puhki ja suomalaiset sotilaat olivat ajoneuvojen ympärillä. Nauroimme kaikki makeasti vangin kertomukselle, jonka hän esitti elehtien ja käsillään viittoillen. Kun oli vielä saatu selville eräitä muita tietoja, oli kuulustelu lopussa. Ammutaanko minut nyt?, kysyi vanki silminnähtävän levottomana. Ei suinkaan, komentaja vakuuttaa, miten sellaista ajattelette; emme me toki ole mitään barbaareja. Helpotuksen huokaus pusertuu miehen rinnasta. Kyynel kiertyy silmäkulmaan. Hän kertoo päällystön joka päivä jankuttaneen sitä, että suomalaiset ovat hirmuisia pyöveleitä, jotka eivät anna armoa kellekään. Vanki poistui kevein askelin. Tyypillisenä venäläisen luonteen piirteenä mainittakoon, että viereisessä teltassa, jossa kuulustelua jatkettiin erään toisen komentajan toimesta, mies alkoi esiintyä yhä rehvakkaammin, jopa lopulta käytti varsin vaativaakin kieltä tulevaan kohteluun, ruokaan ja tupakkaan nähden. Komentajan teltassa jatkuu iltapuhde puhelimen tavantakaa kilistessä. Ennen pitkää potkaistaan saappaat jalasta ja asetetaan ne riviin kuivumaan kamiinan läheisyyteen. Itsekukin vääntäytyy havuvuoteelle pitkälleen. Puhelimen ääreen jää yksi upseeri päivystäjäksi, muut ovat pian unenhorroksessa. Tämän yön kipinävahti, rakuuna Harjunpää, komentajan taistelulähetti ja neljän sodan veteraani, torkkuu istuallaan ovipielessä, lisäten silloin tällöin puita kamiinaan. Omien pattereiden uljas jylinä tuudittaa ennen pitkää korpisoturit makeaan uneen. 227