ALUSTUKSIA JA EHDOTUKSIA SUOMEN AMMATTIJÄRJESTÖN VIILLLE EDUSTAJA KOKOUKSELLE

Transkriptio

1 ALUSTUKSIA JA EHDOTUKSIA SUOMEN AMMATTIJÄRJESTÖN VIILLLE EDUSTAJA KOKOUKSELLE Kokous pidetään Helsingissä H.T. Y.n juhlasalissa toukokuun 10 ja sitä seuraavina päivinä 1929 SUOMEN AMMATTIJÄRJESTÖ R.Y.

2 HELSINKI, OY. TYÖN KIRJAPAINO

3 S. Ammattijärjestön 8:nen edustajakokouksen työohjelma. 1) Kokouksen alkutoimenpiteet: a) kokouksen avaus; b) kutsuvieraiden esittely ja tervehdykset; c) edustajain nimenhuuto, tarkistettujen valtakirjojen mukaisesti. 2) Kokouksen toimitsijain vaali. Ehdotetaan valittavaksi: a) 3 puheenjohtajaa; b) 3 sihteeriä; c) 4 äänten laskijaa; d) 2 pöytäkirjan tarkastajaa. 3) Hyväksytään kokouksen työjärjestys. 4) Toimitetaan valiokuntain vaali. Ehdotetaan valittavaksi: a) toimitus- ja valistusasian valiokunta, 6 jäsentä; b) järjestömuoto- ja sääntövaliokunta, 5 jäsentä; c) menettelytapavaliokunta, 5 jäsentä; d) valistusasiainvaliokunta, 5 jäsentä; e) raha-asiainvaliokunta, 5 jäsentä. 5) Esitetään toiminta- ja tilikertomukset vuosilta 1926, 1927 ja 1928 ja päätetään niistä. 6) Järjestömuotokysymys. 7) Valistus- ja järjestelytyö. 8) Suomen amm. työväenliikkeen ja edistysmielisen osuusliikkeen välisten suhteiden järjestely. 9) Boikotti. 10) Ammatillista työväenliikettä vastaan rikkoneihin henkilöihin suhtautuminen. 11) Ammatillisen liikkeen suhde poliittisiin puolueisiin. 12) Kansainvälisyyskysymys. 13) Köpenhaminan sopimuksen vahvistaminen. 14) Liittojen keskinäisten suhteiden järjestely työtaistelujen sattuessa. 15) Varojen keräysoikeus järjestöissä. 16) Selitys sääntöjen johdosta ja muutosehdotukset sääntöihin. 17) Työtaisteluavustus kaikissa liitoissa saman suuruiseksi. 18) Työttömyyskysymys. 19) Ammattijärjestön osaanotto työtoimiston kokouksiin.

4 4 20) Vappumielenosoitusten järjestäminen. 21) Työnjuhlien toimeenpano. 22) Nuorisojaostot. 23) Poliittista vainoa vastaan. 24) Ammattiliittojen työttömyys- ja matka-apukassojen sääntöjen muuttaminen. 25) Palkkojen yhtäläistyttäminen. 26) Järjestönuorten liiton avustaminen. 27) Ammatilliset keskusneuvostot. 28) Urakkatyön poistaminen. 29) Aj :n ruotsalainen sihteeristö. 30) Työaikalaki. 31) Laivamiesten työaika. 32) Ammatillinen yhtenäisyys. 33) Eri liittojen sairaus- ja hautausapukassat. 34) Tulo- ja menoarvio. 35) Ammattijärjestön puheenjohtajan, sihteerin, taloudenhoitajan palkat sekä toimikunnan ja toimeenpanevan valiokunnan jäsenten palkkiot. 36) Ammattijärjestön puheenjohtajan ja sihteerin vaali. 37) Toimikunnan jäsenten vaali. 38) Tilintarkastajain ja heidän varamiestensä vaali. 39) Muita mahdollisesti esitettäviä asioita. KOKOUKSEN TYÖAIKA. Kokous alkaa toukok. 10 p :nä klo 12 päivällä Helsingin työväentalon juhlasalissa ja jatkuu klo 17. Seuraavina päivinä alkaa kokous klo 9, jatkuen klo 13. Klo on päivällisloma, jonka jälkeen jatkuu kokousta KOKOUSSÄÄNNÖT. 1. Kokous alkaa täsmälleen määrättyinä aikoina, ja joka aamu toimitetaan nimenhuuto. 2. Puheenvuorot pyydetään puheenjohtajalta kirjallisesti. 3. Yli 2 minuuttia kestävät puheet ovat pidettävät puhujalavalta. 4. Uudet ehdotukset ovat jätettävät kirjallisesti puheenjohtajalle. Niitä ehdotuksia, joita keskustelun aikana ei ole kannatettu, ei oteta äänestyksen alaiseksi. 5. Toiminta- ja tilikertomuksista keskusteltaessa on Ammattijärjestön toimitsijoilla pyydettyjen puheenvuorojen lomassa oikeus antaa tarpeellisia selityksiä. Samanlainen oikeus on myöskin valiokunta-asiain esittelijöillä. 6. Puheenvuorot ja puheiaika voidaan rajoittaa kokouksen päätöksellä. 7. Äänestykset toimitetaan käsiennostolla, edustajakorttia näyttämällä, ja vaadittaessa nimenhuudolla.

5 8. Vaalit toimitetaan lippuäänestyksellä. 9. Kokoushuoneeseen pääsee edustajakorttia näyttämällä. 10. Välikyselyt ovat jätettävät kirjallisesti toimitusvaliokunnalle, joka ne lausuntonsa ohella esittää kokoukselle. 11. Äänioikeus kokouksessa on liittojen virallisilla edustajilla. Liittojen toimikuntain edustajilla ja liittojen toimitsijoilla on puhe-, mutta ei äänestysoikeutta, elleivät samalla ole edustajia. 12. Kuunteli jäin laskemisesta kokoukseen päättää kokous, kun pyyntö siitä esitetään. 5

6 Järjestömuotokysymys. Järjestömuotokysymys on ollut laajan ja monipuolisen käsittelyn alaisena kolmessa peräkkäisessä viimeksi pidetyssä Ammattijärjestön edustajakokouksessa. Kaikissa näissä kokouksissa on seurattu järjestömuotojen kehittämiseen nähden v edustajakokouksen hyväksymiä suuntaviivoja ja vain yksityiskohtia muutettu ja paranneltu. Nytkään ei näytä olevan syytä mitään uusia periaatteita järjestömuotokysymyksessä ottaa käytäntöön. Näissä kolmessa viimeksi pidetyssä edustajakokouksessa on saatu järjestömuodoille luoduksi sellainen pohja, joka näyttää soveltuvan nykyisiin tuotanto- ja muihin olosuhteisiin. Luonnollisesti eivät, järjestömuodot ammatillisessa liikkeessä koskaan tule sellaisiksi, ettei niissä löytyisi epäkohtia, jonkinlaisia rajariitoja ja että ne kaikkia tyydyttäisivät. Jonkinlaista tyytymättömyyttä tulee tietysti aina olemaan. Tällä kertaa johtuu osa tyytymättömyydestä siitäkin, ettei tehtyjä suunnitelmia ja päätöksiä ole saatu vielä kokonaisuudessaan toteutetuksi. Huomattavassa määrin on kuitenkin uusien järjestömuotojen käytäntöön saattamisen kautta saatu työpaikoittain järjestäytymistä toteutetuksi, sitä periaatetta, että kaikki saman työpaikan työläiset kuuluvat samaan liittoon. Huomattavassa määrin on voitu täten poistaa sitä hajanaisuutta, että saman työpaikan työläiset kuuluvat moniin liittoihin. Esim. metalliteollisuuslaitoksissa, ei enää paljonkaan työskentele muiden liittojen jäseniä tai ei niiden alueella kuitenkaan ole enää muiden liittojen alaisia järjestöjä, sensijaan, että ennen näiden työpaikkojen työläiset jakaantuivat moniin ammattiosastoihin ja liittoihin. Samantapaista edistymistä on ollut havaittavissa muillakin teollisuusaloilla. Kuitenkin kuuluu vielä huomattava määrä paperi-, kutoma-, puu- y.m. teollisuuslaitosten korjauspajojen sekä valtion rautateiden konepajojen työläisistä Metalliteollisuustyöntekijäin liittoon muodostaen niissä omat työpaikkajärjestönsäkin varsinaisten teollisuuden työläisten järjestöjen rinnalle. Se on kieltämättä epäkohta, joka säilyttää näiden.työpaikkojen työläisten järjestöoloissa jonkunlaista rikkinäisyyttä ja voi olla haitaksi yhteistoiminnalle. Tämä epäkohta on koetettava saada korjatuksi, korjauspajojen työ-

7 Iäisten asianomaisiin teollisuusliittoihin siirtymisen kautta. Asianomaisten liittojen velvollisuus on ennenkaikkea sekä Aj :n agitationin kautta toimia entistä tarmokkaammin sen aikaansaamiseksi. Jonkunlaisia pienempiä rajariitoja ja kahnauksia on esiintynyt myöskin Liiketyöntekijäin ja Kuljetustyöläisten liittojen välillä varasto- ja ajomiesten järjestymisestä, joita molemmat liitot mielellään haluaisivat jäsenikseen. Mutta kun tässäkin noudatetaan 7 :nnen edustajakokouksen päätöksiä, niin kahnaukset ovat melko helposti vältettävissä ja milloin niitä ilmenee alistettakoon ne Aj :n t.p. valiokunnan asettaman "rajariitakomissionin" ratkaistavaksi, kuten jo kuluneellakin toimintakaudella on joku kerta tehty. Niinikään eivät myös Liiketyöntekijäin ja Elintarve- ja Nautintoainetyöväen liittojen välit ole aivan selvät, mutta siinäkin suhteessa voitanee turvautua cdellämainituntapaiseen selvittelyyn, mikäli vakavampia selkkauksia vastaisuudessa ilmaantuu. Järjestö muotojen uudelleen järjestelyn kautta on saatu entisten pikkuliittojen tilalle muodostetuksi meidän oloissamme niin mahtavia liittoja kuin Rakennustyöväen, Puuteollisuustyöväen ja Kuljetustyö- Iäisten liitot ovat, Metalliteollisuustyöntekijäin liitto on sen kautta myös entisestään voimistunut. Erittäin onnistuneeksi on nykyinen järjestömuoto osoittautunut myös elintarve- ja nautintoainetyöläisten, sekä nahka- ja kumityöläisten järjestymiseen nähden, joita uusi järjestely edellämainittujen lisäksi erikoisesti on koskenut, Näiden liittojen toiminnassa on ollut huomattavaa vaurastumista havaittavissa. Epäonnistuneeksi ei nykyisiä järjestömuotorajoja voida sanoa myöskään Maaty r öväen liittoon nähden, joka työalojaan silmälläpitäen on edustajakokouksensa päätöksellä ottanut v alusta nimekseen Suomen Maa-, Metsä- & Uittotyöläisten Liitto, mikä nimi mielestämme voidaan myöskin nyt Aj :n edustajakokouksessakin liiton nimeksi vahvistaa, Jos maatyöväkeä ei olekaan voitu saada vielä sen enempää kuin noin 2,500 liittymään liittonsa jäseniksi, ei siinä ole ainakaan syy järjestiömuodoissa, mutta johtuu se osaksi niistä tekijöistä, jotka muissakin maissa vaikeuttavat maatyöläisten järjestäytymistä ja ehkä vielä suuremmassa määrin niistä taantumuksellisista oloista, joissa erikoisesti Suomen maatyöväestö suojeluskuntaterrorin alaisena on pakoitettu elämään. Viimeisen Aj :n edustajakokouksen liittorajoja koskevista päätöksistä huomattavimmat, jotka vielä ovat toteuttamatta, ovat seuraavat : että Muurarien liitto, jota kehoitettiin liittymään Rakennustyöväen liittoon, Sukeltajani liitto, jota niinikään kehoitettiin Rakennustyöväen liittoon yhtymään, ja Jalometallityöntekijäin liitto, jota kehoitettiin yhtymään Metalliteollisuustyöntekijäin liittoon, toimivat edelleen itsenäisinä liittoina. Huomattavimpia haittoja näiden liittojen erillään olosta lienee ollut havaittavissa ne selkkaukset, joita on sattunut työriitojen yhteydessä Rakennustyöväen ja Muurarien liittojen välillä. Mutta tuskin toisaaltapäin olisi mitään haittoja näiden liittojen yhtymisestä, joten tämän toivomuspäätöksen 7

8 8 muuttamiseen ei ole syytä. Näiden pikkutyöalojen työläiset tulisivat vaan saamaan suurempaa tukea suurilta liitoilta. Minkään uusien liittojen muodostamiseenkaan ei näytä tällä kertaa olevan syytä, sillä mitään sellaisia uusia työaloja ei sitten viimeisen edustajakokouksen ole syntynyt, joiden työläisten ei hyvin soveltuisi järjestyä johonkin jo oleviin liittoihin. Pikkuliitot, jos niitä tahdottaisiinkin muodostaa, olisivat siksi kituvia ja vailla luonnollisia elämisen edellytyksiä meidän harvaanasutussa maassamme, ettei niillä edistettäisi ammatillista järjestäytymistä. Parhaiten voivat pienten työalojen työläiset toimia hyödykseen veljesammattilaisten muodostaman suuren liiton yhteydessä. Se on kieltämättä parasta myös kunnantyöläisille, joille eri liiton perustamisesta on jonkunverran ollut puhetta. Edustajakokous voi siis vahvistaa suurinpiirtein järjestömuodoista aikaisemmin tehdyt voimassaolevat päätökset edelleenkin käytäntöön ja toteutettavaksi, missä ei jo niin ole tapahtunut. Kuitenkin olisi nuo hajallaan pöytäkirjoissa olevat päätökset toimitettava yhdeksi kokonaisuudeksi, joko pikkukirjasena tai jonkun muun teoksen yhteydessä, että jäsenet, puhujat ja toimitsijat voisivat niitä helpommin käyttää. Kun ne nyt ovat hajallaan, on monessa suhteessa vaikea saada täyttä selvyyttä siitä, mitkä päätökset todella ovat voimassa ja mitkä ei. Edellä sanottuun nojaten esitämme edustajakokouksen päätettäväksi : 1) Perus- ja muihin paikallisiin järjestöihin nähden pidetään 7:ssä edustajakokouksessa tehdyt päätökset voimassa edelleen ja kehoitetaan asianomaisia toimimaan tarmokkaasti niiden lopullisesti täytäntöön saattamiseksi, missä ei vielä niin ole tapahtunut. 2) Liittorajat vahvistetaan myös sellaisina kuin 7 :s edustajakokous niistä päätti ja kehoitetaan asianomaisia tehokkaasti toimimaan niiden käytäntöön saattamiseksi, samoin ei edustajakokous näe olevan aihetta uusien liittojen muodostamiseen, koska nykyisiin liittoihin voivat soveliaasti järjestyä kaikkien nykyään olevien työalojen työläiset, ja kun pikkuliitot eivät kuitenkaan voi elinvoimaisiksi muodostua. Entisen Nahkateollisuustyöväen liiton uusi nimi Suomen Nahka- ja Kumiteollisuustyöväen liitto ja entisen Maatyöväen liiton uusi nimi: Suomen Maa-, Metsä- & Uittotyöväen liitto, vahvistetaan käytäntöön. 3) Näiden päätösten toimeenpanosta ja liittojen rajojen määrittelystä johtuvat erimielisyydet ratkaistaan asianomaisten liittojen toimikuntain ja S. Aj :n toimikunnan tai sen sitä varten valitsemien edustajien keskisillä neuvotteluilla.

9 4) Siihen katsoen, että järjestömuotopäätökset ovat hajallaan osittain jo useammissakin edustajakokousten pöytäkirjoissa, kehoittaa edustajakokous Aj :n johtoelimiä toimittamaan nämä yhdeksi kokonaisuudeksi, joko eri kirjasena tai soveltuvasti jonkun muun kirjan yhteydessä, jonka kautta ne ovat helpommin jäsenten saatavana. Suomen Ammattijärjestö r.y. toimikunta. S. Maa-, Metsä- & Uittotyöväen Liitto r.y. Liittotoimikunta. Maaseudun ammatillista järjestäytymistä voimakkaammin, kuin mitä kuluneina vuosina on tapahtunut, on osaltaan haitannut myös se seikka, että ei ole ollut sellaista liittoa toiminnassa joka jo nimellään kutsuisi laajoja maalaistyöväestöjoukkoja riveihinsä ja näin vastaisi heidän vaatimuksiaan. Maatyöväen liitto on kyllä ollut heitä lähinnä, ja samaten Ammattijärjestön järjestömuodoissa määritellään maaseututyöläisten kuulumisesta tähän liittoon, mutta kun maaseututyöväestö on työsuhteiltaan jaoiteltu tavallaan kolmeen eri ryhmään kuuluvaksi, joita töitä he myös tekevät vuorotellen eri vuoden aikojen mukaan, nim. maatalous- ja sen sivuelinkeinoihin kuuluvia töitä, metsänhakkuuta ja ajoja sekä uittotyötä. Tästä työryhmittelystä on johtunut, että he eivät ole katsoneet maatyöväen liiton nimeä heidän työolo jaan vastaavaksi, ja ovatkin sen johdosta hyvin suurelta osalta pysyneet ammatillisesta järjestötoiminnasta aivan sivussa. Puhtaasti maataloudessa työskentelevä ryhmä on vaikea saada järjestymään yksinään, koska he ovat maamme työläisistä kaikkein takapajuisemmalla kehitysasteella olevia, ja enimmän työnantajiensa mielivallasta riippuvaisia, joka suuresti vaikeuttaa heidän järjestäytymistään. Tilapäistyöläiset, jotka työskentelevät kussakin yllä mainituista työryhmissä, vuoden aikojen mukaan, ovat helpommin saatavissa järjestötoimintaan mukaan, kun on heidän työolo jaan vastaava liitto olemassa. Maatyöväen liiton 4 edustajakokous käsitteli kysymystä useiden alustusten ja perustelujen pohjalla, ja päätti muuttaa liiton nimen kuuluvaksi Suomen Maa-, Metsä- ja Uittotyöväen Liitto, astuen muutettu nimi käytäntöön vuoden 1929 alusta lukien. Kun tämä nykyinen muutettu nimi ei pienimmässäkään määrässä haittaa maamme toisten ammattiliittojen etuja ja oikeuksia, eikä edellytä muita muutoksia Ammattijärjestön edustajakokouksen päätöksiin järjestömuotorakenteesta, kuin nimeä koskevan muutoksen teon, ja on nimen muutoksella saavutettavissa laajat maaseututyöläisjoukot mukaan ammatilliseen liikkeeseen, niin ehdotamme edustajakokouksen päätettäväksi: 1) että S. Ammattijärjestön 8 :s edustajakokous hyväksyy tehdyn nimenmuutoksen, jotenka järjestömuotoihin 9

10 10 muutetaan Maatyöväen tilalle, Suomen Maa-, Metsä ja Uittotyöväen Liitto. 2) että tähän liittoon kuuluvat kaikki maataloudessa ja sen sivuelinkeinojen aloilla työskentelevät työläiset, sekä ne metsä- ja uittotyöläiset jotka tilapäisesti työskentelevät metsä- ja uittotöissä. Suomen Ammattijärjestö r.y. toimikunnan lausunto. V pidetyn edustajakokouksen hyväksymä järjestömuotopäätös sisältää jo sen ajatuksen, jota alustuksessa ehdotetaan, paitsi liiton nimeä. Viitaten toisessa paikassa olevaan alustukseemme järjestömuodoista ja katsoen siihen että liitolle ehdotettu nimi on sopusoinnussa liiton toimialojen kanssa, kannatamme sen hyväksymistä. Suomen Rautateiden työntekijäin liitto. Helsingin osasto n:o 1 r.y. Jo aikaisemmin Ammattijärjestön edustajakokouksessa on lausuttu julki ajatus, että kaikkien rautateiden rataliikenne- ja konepaja-osastoilla sekä varikoilla ja varastoissa työskenteleväin työläisten olisi kuuluttava yhteen liittoon. Näin ei ole kuitenkaan vielä laita, sillä rautateillä, etenkin konepajoilla työskentelee eri liittojen jäseniä, muodostaen pieniä kinasteluryhmiä, joista on vahinkoa työväenliikkeelle. Päästäksemme tästä kiusallisesta tilanteesta nopeasti positiivisiin tuloksiin, ehdotamme, että Ammattijärjestön edustajakokous antaisi julkilausuman, jossa se toteaisi, että kaikkien rautateiden, rataliikenne ja konepaja-osastoilla työskentelevien työläisten on kuuluttava yhteen liittoon. Ylläolevan alustuksen esitämme sillä edellytyksellä, että meillä on jo sellainen keskusjärjestö, johon kaikki rautateillä työskentelevät työläiset voisivat liittyä, ja se on: S. Rautateiden työntekijäin liitto. Suomen Rautateiden työntekijäin liitto r.y. Liittotoimikunta puoltaa yllämainittua esitystä, siinä mielessä, että eri järjestöjen jäsenten keskeiset hankaukset poistuisivat. Suomen Ammattijärjestö r.y. toimikunta. Kannatamme edelläolevan ajatuksen hyväksymistä ja esitetyksi julkilausumaksi pidämme riittävänä alustustamme järjestömuotokysymyksestä. S. Kuljetustyöläisten liitto r.y. Osasto n:o 29, Helsinki. (Puhtaanapitotyöläiset). Kun Suomen Ammattijärjestön edustajakokous aikoinaan määritteli S. Ammattijärjestön alaisten liittojen rajat ja hyväksyi kullekin ryhmityksen siihen kuuluvista työläisistä, jouduttiin tämä toi-

11 menpide suorittamaan enemmän teoreettisen määrittelyn kuin käytännöllisen asiantuntemuksen nojalla. Tämä onkin myöhemmin käynyt ilmi, sillä seuraavissa edustajakokouksissa on täytynyt tarkistaa eri liittojen rajoja, jopa uudelleenkin muodostella liittoja. On selvää, että tällainen uudistus maan ammatillisen liikkeen järjestömuodoissa ei nopeasti voi saada lopullista muotoaan, vaan täytyy järjestömuotoja yhä uudelleen tarkistaa ja tehdä tarpeenvaatimat korjaukset. Eräs tällainen korjaus, joka viime vuosina on osoittautunut yhä tarpeellisemmaksi, on erikoisen liiton perustaminen ja sille tarpeellisten perusjärjestöjen muodostaminen kaupunkien ja kauppalain sekä kuntien palveluksessa oleville työläisille. Siis Suomen kunnantyöntekijäin liiton perustaminen. Ne kokemukset, mitä useissa maissa on saavutettu, osoittavat, että tällainen liitto on perin tarpeellinen, ja erikoisen kunnantyöntekijäin liiton muodostamisesta on ammatilliselle liikkeelle hyötyä. Esimerkiksi Ruotsin ammattiyhdistysmiehet tunnustavat poikkeuksetta, että kunnantyöntekijäin liiton perustamisella siellä saavutettiin se etu, että nämä työläiset saatiin entistä tarkemmin ammatillisesti järjestäytymään ja suuremmalla menestyksellä voitiin ruveta ajamaan parannuksia kuntien palveluksessa oleville työläisille, kuten työehtosopimuksia y.m. Edellämainitun lisäksi on vielä otettava huomioon se erikoinen asema, jossa kunnantyöläiset ovat. Heidän työnantajanaan ei ole yksityinen kapitalisti tai muu voittoa tavoitteleva yrittäjä, vaan esiintyy heidän työnantajanaan osa yhteiskuntaa. Kokemus on myöskin osoittanut, että miltei poikkeuksetta on kunnat täytynyt jättää niiden palkkaliikkeiden ulkopuolelle, joka muuten koskevat määrätyllä teollisuusalalla kaikkia paikkakunnan muita työnantajia. Ja lisäksi on huomioon otettava, että niilläkin paikkakunnilla, joissa on saatu aikaan jonkinlaisia sopimuksia kuntien ja niiden työläisten välillä, poikkeavat nämä sopimukset useasti muista voimassa olevista sopimuksista, koska kunnille on myönnetty sopimuksiin erikoisia helpoituksia sen vuoksi, että ne tarjoavat määrätyn ajan palveluksessaan olleille työläisilleen sellaisia sosiaalisia etuja, joita ei ole yksityisten töissä olevilla työläisillä. Vielä on huomattava sekin, että kuntien palveluksessa on sellaisia työläisiä, jotka eivät omaa enää täyttä työkykyä, ja joihin nähden esim. solmituissa sopimuksissa on otettu erikoismääräyksiä. Kuten edellä on mainittu, on kuntien työläisillä hoidettavana erikoiskysymyksiä. On selvää, että niiden hoitaminen vaatii erikoista perehtymistä näiden työläisten oloihin ja asemaan sekä niihin toimenpiteisiin, joiden avulla näiden työläisten taloudellisen aseman parantaminen käy mahdolliseksi. Kun tällainen työ on useamman liiton valvottavana kuten meillä nyt on laita niin eivät näiden edut tule hyvin, valvotuksi, vaan jäävät ne olosuhteiden pakosta enemmän tai vähemmän taka-alalle. 11

12 12 Se vähäinen kokemus, mikä meillä on Suomenkin kunnantyöntekijäin asiain hoidosta, riittää osoittamaan, että vain omien erikoisjärjestöjensä avulla voivat kunnantyöläiset tarpeellisella huolella hoitaa asioitaan. Tästä todistuksena on jo se, että vaikka meillä minkään liiton taholta ei ole pyritty muodostamaan erikoisia kunnantyöläisten osastoja, on niitä kuitenkin jo syntynyt useille paikkakunnille. Mitä laajemmaksi kuntien taloudellinen toiminta kehittyy, sitä selvemmäksi käy tällaisten osastojen tarve. Ja sitä kiinteämmin kaivataan sellaista keskusjärjestöä näiden osastojen yhdyssiteeksi, jonka avulla kunnantyöläiset parhaiten voivat hoitaa asiansa. Mitä tulee siihen, olisiko muuten riittäviä edellytyksiä olemassa erikoisen kunnantyöläisten liiton perustamiselle, niin kaivannee tämä seikka hieman perusteluja lisää. Esim. yksin Helsingin kaupungin vakinaisessa palveluksessa olevain työläisten lukumäärä vaihtelee noin 2,000 paikkeilla. Jos vielä ottaa lukuun sellaiset kaupungin töissä olevat työläiset, jotka työskentelevät tunti- tai urakkapalkalla, mutta joille ei riitä työtä ympäri vuoden, niin nousee tämä luku noin 3,000 :een, eikä tähän sisälly vielä hätäaputöissä työskentelevät työläiset. Huomattavasti on kaupunkien palveluksessa vakinaisia työläisiä myös Tampereella, Viipurissa, Kotkassa, Turussa, Porissa, Jyväskylässä, Lahdessa j.n.e. Kun ottaa lukuun myös kauppalat ja taajaväkiset yhdyskunnat, niin näiden kuntien töissä työskenteleväin työläisten luku nousee noin 10,000 :een. On kuitenkin huomioonotettava, että mainittu luku sinänsä ei ole tarkka eikä osoita kunnantyöläisten liiton rajoja, sillä meidän maamme kuntien taloudellinen toiminta on useissa kunnissa vasta alkuasteella. Kun se olosuhteiden pakosta yhä edelleen laajenee, niin se yhä edelleen lisää kunnantyöläisten lukua. Voidaan siis ajatella, että vaikka saataisiin järjestyneisyys kunnantyöläisten keskuudessa nousemaan ensimmäisinä vuosina 50 prosenttiin, mitä ei suinkaan voida pitää mahdottomana, niin liitto jo tälläkin jäsenmäärällä muodostuisi täysin toimintakykyiseksi. Edelläoleviin perusteluihin viitaten ehdotammekin S. Ammattijärjestön edustajakokouksen päätettäväksi: että S. Ammattijärjestön edustajakokous hyväksyy Suomen kunnantyöläisten liiton perustamisen ja päättää muuttaa aikaisemmin hyväksyttyjä teollisuusliittorajoja siten, että sanotun liiton muodostaminen käy mahdolliseksi ; sekä että edustajakokous velvoittaa Ammattijärjestön toimikunnan ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin Suomen kunnantyöläisten liiton perustamiseksi jo v aikana. Suomen Ammattijärjestö r.y. toimikunnan lausunto. Edelläolevan alustuksen suhteen viittaamme alustukseemme järjestömuotokysymyksestä. Lisäksi voimme vielä erikoisesti mainita,

13 että kunnantyöntekijäin liittoon voisi liittyä niin vähän jäseniä, vaikka kaikkikin järjestyneet kunnantyöläiset siihen liittyisivät, että sen jäsenluku nousisi korkeintaan :aan. Mutta paljon todennäköisempää on, etteivät monetkaan jäsenet luopuisi nykyisistä voimakkaista liitoistaan. Sitä osoittaa sekin, ettei useamman kunnantyöläisten osaston puolesta ole asiasta mitään esityksiä tehty. Perustettavasta kunnantyöläisten liitosta tulisi vain kituva pikkuliitto, joka tuskin kykenisi edes yhtä toimitsijaa itselleen palkkaamaan puhumattakaan rahastojen kartuttamisesta. Siksi emme voi sen perustamista nykyoloissa kannattaa. Suomen Liiketyönteläjäin liiton Tampereen osasto n:o 58 ilmoittaa yhtyvänsä Kunnantyöntekijäin osaston päätökseen, missä päätöksessä pyydetään asianomaisen liiton myötävaikutusta ja asian edelleen esittämistä Ammattijärjestön ensi edustajakokoukselle anomuksella : että Ammattijärjestön Edustajakokous myöntäisi luvan Suomen Kunnantyöläisten Liiton perustamiseen. Helsingin Puuteollisuustyöläisten Teottisuusneuvosto. Jo useissa Ammattijärjestön edustajakokouksissa on tehty kiinteitä päätöksiä teollisuusliittoperiaatteen omaksumisesta ammatillisen liikkeen järjestömuodoissa. Viittaamme vaan Ammattijärjestön kolmen viimeksi pidetyn edustajakokouksien päätöksiin järjestömuotokysymyksessä. Asia on siis perusteellisesti käsitelty Ammattijärjestön edustajakokouksissa ja tehty niistä kiinteitä päätöksiä. Samoin ovat Ammattijärjestöön kuuluvat liitot, edustajakokouksissaan tehneet Ammattijärjestön edustajakokousten hyväksymien päätösten mukaisia päätöksiä järjestömuotokysymyksestä. Mutta vaikka näin on, täytyy kuitenkin todeta, ettei näin hyväksyttyjä päätöksiä sittenkään ole voitu tai tahdottu täydellisesti toteuttaa, vaan vallitsee tässä suhteessa edelleenkin verrattain suurta svkasortoa. Tämä on huomattavissa etupäässä niiden liittojen suhteen, joihin kuuluvat työalat ovat lähellä toisiansa. Kun teollisuusliittomuotoihin perustuvat järjestömuodot edellyttäisivät esimerkiksi sitä, et ra samassa tehtaassa jopa saman työnantajakapitalistin omistamissa samalla paikkakunnilla olevissa eri tehtaissa työskentelevien työläisten tulisi kuulua siihen liittoon, jonka työala on määräävänä teollisuuslaitoksen tuotannossa, niin päinvastoin nykyään on vieläkin vallalla sellainen auttamaton sekasorto, että samassa teollisuuslaitoksessa työskentelee useiden eri liittojen jäseninä olevia työläisiä. Samalla teollisuuslaitoksella voi olla, Puuteollisuustyöväen liitin, Metalliteollisuustyöntekijäin liiton, Paperiteollisuustyöväen liiton ja Rakennustyöväen liiton perusjärjestöt ja siis kaikkien näiden liittojen jäseniä samassa teollisuuslaitoksessa työssä. Ja kuitenkin 13

14 14 voisi olla siten, että kunkin teollisuuslaitoksen työläiset kuuluisivat vain siilien liittoon, jonka työalaan sanotun teollisuuslaitoksen tuotanto pääasiallisesti kuuluu. Siten esim. sahalaitoksessa ja sen yhteydessä työskentelevät työläiset kuuluisivat S. Puuteollisuustyöläisten liittoon, siitä huolimatta, ovatko he mahdollisesti sahan remonttimiehiä, seppiä, viilar f ita y.m. metallimiehiä tai kirvesmiehiä tahi muita ammattilaisia, jjita sahalaitoksen töissä tarvitaan. Samoin konepajoilla työskentelevien työläisten siitä huolimatta, että he ovat jollakin muulla k am metalliteollisuuden työalalla työskenteleviä, esimerkiksi mallipuuseppinä, maalareina, puleeraajina tai muina sellaisina, tulisi kuulua S. Metalliteollisuustyöntekijäin liittoon. Paperitehtaalla työskentelevät työläiset siitä huolimatta vaikka teidän työnsä suoranaisesti ei kuuluisikaan paperitehtaan työhön sellaisenaan, kuuluisivat S. Paperiteollisuustyöntekijäin liittoon. Ja niin edelleen. Mutkikkaammaksi tosin muuttuu asia sellaisissa teollisuuslaitoksissa, joissa työ on sen laatuista, että on vaikeampaa määritellä, minkä teollisuuden alaan tehtaan tuotanto kuuluu. Tällaisia ovat et-ua. autokoritehtaat, maanviljelyskonetehtaat y.m. sellaiset, joissa valmistetaan niin puuteollisuuden kuin metalliteollisuuden alaan kuuluvia tuotteita. Näissä kuitenkin voitaisiin omaksua selainen periaate, että sellaisen teollisuuslaitoksen työläiset voisivat kuulua siihen liittoon, jonka liiton amattialaan kuuluvia työläisiä tehtaalla on enemmistönä. Samoin on sekasortoa olemassa yksityistenkin jäsenten kuulumisessa eri liittoihin, usein liittoihin, joiden työalalla eivät ole enää vuosikausiin työskennelleet. Sen sijaan, että heidän pitäisi liittyä siinen liittoon, jonka alaisella työalalla he työskentelevät. Asia tietenkin olisi toinen silloin, jos asianomaisella liitolla, jonka työalalla tällainen jäsen työskentelee, ei olisi paikkakunnalla perusjärjestöä, e.kä toiveita sellaisen perustamiseenkaan, mutta milloin asianomaisella liitolla on paikkakunnalla perusjärjestö tai mahdollisuuksia sen perustamiseen, olisi jäsenen työalaa muuttaessa siirryttävä vastaavaan liittoon. Tämän mukaisia määräyksiä on muuten olemassa eri liittojen säännöissäkin. Kun siis edellä mainittu asiaintila on sellainen, ettei sen jatkumista olisi sallittava, saammekin ehdottaa Ammattijärjestön edustajakokouksen päätettäväksi: 1) että S. Ammattijärjestön VII:n edustajakokouksen päätöstä järjestömuotokysymyksestä on ryhdyttävä kiinteästi toteuttamaan. 2) että teollisuuslaitoksissa työskentelevien työläisten on kuuluttava yhteen perusjärjestöön, joka perusjärjestö kuuluu siihen liittoon, jonka työalaan teollisuuslaitoksen tuotanto pääasiatlisimmin kuuluu. Siten esim. saha-

15 15 laitoksessa tai sen yhteydessä, samoinkuin muissakin sellaisissa teollisuuslaitoksissa, jotka Ammattijärjestön järjestömuoto päätöksen mukaan kuuluvat S. Puuteollisuustyöväen liittoon, työskentelevät työläiset kuuluvat kaikki S. Puuteollisuustyöväen liittoon. Konepajoissa, metallitehtaissa y.m. Metalliteollisuustyöntekijäin liiton alaan kuuluvissa työpaikoissa työskentelevät työläiset kuuluvat Metalliteollisuustyöntekijäin liittoon. Sekä samoin kunkin liiton työalaan kuuluvissa työpaikoissa vakinaisesti työskentelevät kuuluvat asianomaiseen teollisuusliittoon. 3) että jonkun liiton jäsenen, joka on vähintään 6 kuukautta työskennellyt toisen liiton työalaan kuuluvalla työalalla, tulee tällä ajalla siirtyä asianomaisen liiton siihen perusjärjestöön, jonka alueella hän työskentelee. Ellei asianomaisella liitolla ole perusjärjestöä paikkakunnalla, tulee tällaisen toisesta liitosta siirtyvän jäsenen ryhtyä toimenpiteisiin perusjärjestön paikkakunnalle perustamiseksi. 4) Ammattijärjestön edustajakokous kehoittaa asianomaisia liittoja ryhtymään keskenään neuvotteluihin asiasta niin, että tämä päätös voidaan toteuttaa viimeistään tammikuun alusta v Edelläolevan alustuksen suhteen viittaamme tätä asiaa koskevaan alustukseemme. Suomen Ammattijärjestö r.y. toimikunta. Valistus- ja järjestelytyö. Sananen sen merlsityhsestä. Valistustyöllä on kaikilla työväenliikkeen aloilla merkitys. Ammatilliseen liikkeeseen nähden ei siinä suhteessa ole poikkeusta. Kaikissa maissa ja kaikenlaisissa olosuhteissa eivät kuitenkaan sovellu samat muodot ja menettelytavat valistustyön harjoittamisessa. Niitä on koetettava sovelluttaa vallitsevien olosuhteiden sekä liikkeen kehitystason vaatimusten mukaisesti. Sentähden on ollut kysymys järjestely- ja valistustyöstä meilläkin jokaisen edustajakokouksemme käsittelyn aiheena. Ja kun tarkastelemme valistustyön harjoittamisen vaiheita eri aikoina, niin havaitsemme niissä melkoisia muutoksia. Osa muutoksista on tietysti johtunut kokeiluistakin, mutta suurin osa muuttuneista olosuhteista ja liikkeen eteenpäin menosta. Tälläkään kertaa emme voi olla vakavaa huomiota kiinnittämättä tulevan toimintakautemme valistustyön järjestämiseen, joskaan tässä suhteessa emme voi tehdä ehdottomasti sitovia päätöksiä, mutta täytyy niiden olla enemmän tai vähemmän luonteeltaan suuntaa näyttä-

16 16 viä ja yksityiskohdat jätettävä Aj :n toimikunnan ja tp. valiokunnan harkinnasta riippumaan, silmälläpitäen vallitsevia olosuhteita. Valistus- ja järjestämistyön eri muodot. Valistustyön yhteyteen liittyy miltei eroittamattomasti myöskin järjestämistyö, vaikka ne itseasiassa ovatkin eri asioita. Onhan valistustyö järjestelytyönkin liikkeelle panevana voimana. Ilman ainakin heikkoa valistustyötä ei järjestämistyökään ole mahdollista. Ne siis kulkevat niin läheisesti käsikädessä, että niitä on käsiteltävä rinnan toisten kanssa. Alkeellisin valistus- ja järjestämistyön muoto on n.s. lentävä valistustyö (agitationi), mutta jota vieläkin on jonkun verran olosuhteiden mukaan erinäisillä työaloilla harjoitettava. Vaikutuksiltaan pysyväisemmän valistustyön muotoja, taas ovat kirjallinen valistustyö sekä kerho- ja kurssitoiminta. Käsittelemme niitä seuraavassa kutakin hiukan erikseen. Lentävä valistustyö. Niin alkeellinen valistustyötäpä kuin lentävä valistustyö onkin, ja vaikka periaatteessa sen merkitys on arvioitu viimeisissä edustajakokouksissa vähäiseksi, olemme kuitenkin käytännössä joutuneet sitä Ammattijärjestön ja varsinkin liittojen taholta melkoisessa määrin harjoittamaan ja aihetta siihen olisi ollut enemmänkin. Olosuhteet ovat siihen pakoittaneet. Niin näyttää pitävän tehdä vastaisuudessakin. Maatyovaen järjestämiseen on melkein ainoa keino vielä nykyisellä kehitysasteella lentävä agitationi- ja järjestämistyö. Kurssitoiminnan ja kirjallisen valistustyön avulla yksin, on maa-, metsä- ja uittotyöväen järjestäminen riittävässä määrässä aivan mahdoton. Maamme on siksi laaja-alainen, ettei kursseja voida järjestää joka kylään, eipä edes joka pitäjään, eikä ole kuka niitä järjestää, kun paikkakunnalta puuttuu työväenjärjestöjä, Samoin ei ole ilman järjestöjä kirjallisen valistustyön harjoittaminen mahdollista. Jos siis tahdotaan maakylien työtätekeviä saada ammatillisesti järjestymään, täytyy sen toistaiseksi tapahtua ennen muuta lentävän valistus- ja järjestämistyön kautta. Ja maatyöväen järjestymisen tarve on erittäin suuri. Eläväthän maatyöläiset perin puutteellisissa ja kurjissa olosuhteissa. Useassa tapauksessa vieläkin puutteellisemmissa kuin teollisuus- ja liikekeskuksien työläiset, jotka siis kaipaisivat parannusta ammatillisen toiminnan kautta, Sitäpaitsi, maaseudulta virtaa suurimmaksi osaksi se teollisuuden vara-armeija, joka esiintyy palkkojen polkijana ja taistelujemme esteenä, jos maaseudun työtätekevät ovat tietämättömiä ammatillisen järjestäytymisen merkityksestä. Viime aikoma sattuneet laajat työtaistelut ovat paljastaneet tässä

17 suhteessa eteemme surkuteltavan kuvan. Lakkorikkureita on ilmaantunut enempi kuin olisi edeltäpäin voinut uskoa. Vaikka heissä onkin ollut joku määrä huonoilla taipumuksilla varustettua yhteiskunnan kuona-ainesta, onnenonkijoita ja edesvastuuttomia olioita, niin sittenkin heistä on ehkä kaikkein suurin osa ollut tavallisia maaseudun vähävaraisia, luokkansa pyrkimyksistä ja taistelujen merkityksestä tietämättömiä harhaanjohdettuja pienviljelijöitä ja työläisiä. Siten on meidän eteemme entistä vaikeampana astunut kysymys taistelusta lakonrikkuruutta vastaan. Ja tämä tehtävä yhtyy aivan eroittamattomasti maaseudun työtätekevien ammatillisen järjestämisen kanssa. Siinä tarkoituksessa viime syksykesällä kustannettiin Ammattijärjestön toimesta lentokirjanen lakonrikkuruutta vastaan, harjoitettiin kesän ja syksyn kuluessa jonkun järjestäjän avulla maatyöväen keskuudessa lentävää valistus- ja järjestämistyötä. Mutta pian osoittautui, että tähän tehtävään on kiinnitettävä paljon suurempaa huomiota. Aj :n toimikunnan valtuuttamana palkkasi sitten tp. valiokunta Aj :n varoilla 5 suomenkielistä maaseutujärjestäjää tammikuun 15 p :stä lukien 2 kuukauden ajaksi ja yhden ruotsinkielisen järjestäjän 1 kuukauden ajaksi järjestämään maaseudun työväkeä ja harjoittamaan rikkurivastaista valistustyötä. Tätä kirjoitettaessa eivät vielä tulokset edes uusien osastojen perustamiseen nähden ole kaikki näkyvissä, koska toimiaika jatkuu, mutta nyt on jo tiedossa, että toistakymmentä maatyöväen osastoa on saatu perustetuksi ja lisäksi muutamia teollisuustyöläisten osastoja. Rikkurivastaisen valistustyön tulokset näkyvät vasta myöhemmin. Mutta selvää on, ettei tämä työ siinäkään suhteessa ole voinut olla jälkiä jättämättä. Tässä tarkoituksessa tehtävää lentävää valistus- ja järjestelytyötä on edelleenkin tilaisuuden mukaan jatkettava. Maaseudun työtätekevät ovat saatavat tietoisiksi ammatillisen järjestäytymisen merkityksestä ja myös järjestymään. Ilman sitä ei rikkurivaaraa saada edes vähenemään sen vähemmin poistetuksi. Ja ellei siinä onnistuta, ovat teollisuus- ja kuljetustyöläisten taistelujen tuloksetkin vähäisiä. Pahinta asiassa vain on se, että maaseututyoväen järjestäminen tulee kalliiksi. Puhujia täytyisi olla paljon, koska alueet ovat laajat ja matkakustannukset vaativat paljon varoja. Useiden puhujien pitäminen ei senvuoksi vakinaisesti sitä varten ole mahdollista, niin välttämätöntä kuin se olisikin, mutta täytynee edelleenkin vain ajoittain tehdä suurempia rynnistyksiä, palkkaamalla useampiakin järjestäjiä yhtäaikaa maaseutua kiertämään, joiden tehtävänä on maa-, metsä- ja uittotyöläisten järjestäminen. Sitä täytyy Aj :nkin puolesta suorittaa, koska asianomainen liitto ei siihen yksin kykene ja rikkurivastainen agitationi on yleisluontoista. Sillä kun järjestöjä saadaan eri puolille syntymään, ovat ne takeena ammatillisen järjestäytymisen jatkuvasta edistyksestä maaseudun työtätekevien keskuudessa ja parhaina valistuksen harjoittajina ympäristössään myös lakon rikkuruutta vastaan. 17

18 18 Ammatillinen valistusviikko kuuluu myöskin pikemmin lentävän agitationin kuin perinpohjaisemman valistustyön alalle. Ammatillinen valistusviikko on järjestetty jo parin edustajakokouksen välisenä aikana joka vuoden marraskuun ensimmäisellä viikolla. Se on vetänyt suurta työläisten huomiota puoleensa ja melkoisessa määrin on sen kautta myös saatu jäseniä ammatillisiin järjestöihin. Hyvin valmisteltuna ja järjestettynä saavutetaan sillä edelleenkin hyviä tuloksia. Ei kuitenkaan olisi haitaksi, jos voisimme keksiä jotain erikoisen uutta valistusviikon ohjelmistoon ja siten sen vaikutus entisestäänkin tehoisammaksi. Kerhotoiminta ammatillisen työväenliikkeen alalla ei ole vielä saavuttanut sitä laajuutta kuin se kieltämättä ansaitsisi, joskin sitä jonkunverran on olemassa. Ehkä ei siihen ole Aj :n johdon taholtakaan ehditty kiinnittämään tarpeellista huomiota. Sopivien kerhokirjojen puute on varmaan myös yhtenä syynä. Kerhotoiminnan kautta voidaan sopivalla tavalla syventää ja avartaa teoreettista ammatillisen liikkeen tuntemista. Tällä opiskelumuodolla on myöskin se verraton etu, ettei se tule kalliiksi. Oppikirjoja voidaan hankkia, joko yhteisostojen kautta tai lainata kirjastoista. Nykyään alkaa myös olla kerhojen johtoon ainakin auttavasti kykeneviä henkilöitä useilla paikkakunnilla omissa toveripiireissä. Kerhotoiminnan oppikirjoista voi saada lisäksi ohjausta. Siten tulee kerhotoiminta verrattain halvaksi. Kerho-opiskeluun näyttää olevan syytä Aj :n valistustyö johdon taholta kiinnittää entistä suurempaa huomiota. Myös opastuskurssien ohjelmiin olisi otettava itseopiskelun ja kerhotoiminnan ohjausta entistä enempi. Paikalliset valistus- ja opastuskurssit. Tämä valistustyömuoto on ammatillisessa liikkeessämme ollut jo pitemmän aikaa käytännössä ja on sillä edelleenkin erittäin suuri merkitys liikkeemme valistustyössä. Se saattaa olla samalla kertaa herättävää, tietoja syventävää ja järjestävää laatua. Vaikka näillä kursseilla onkin suurin huomio kiinnitettävä toimitsijavoimien kouluuttamiseen kykeneviksi käytännöllisiin järjestötehtäviin, voidaan samalla, sikäli kuin tietopuolisia kykeneviä luennoitsijavoimia on käytettävissä, huomattavassakin määrin lisätä osanottajain tietoisuutta ja avartaa heidän näköalojaan työväelle tärkeillä yhteiskuntaelämän aloilla. Käytännöllisistä tehtävistä ja teoreettisestikin suurin piirtein liikkeemme tarkoitusperistä selvillä olevat henkilöt, voivat paljon varmemmin ottein hoitaa tehtäviään, kuin henkilöt, jotka vain vaistomaisesti hoitavat tehtäviänsä. Taas tiedon ja taidon yhtyessä toimintatarmoon, muodostuu toimihenkilöiden työskentely tarkoituksenmukaiseksi. He voivat harjoittaa jatkuvasti valistustyötä ympä-

19 ristössään. Perustaa järjestöjä niille aloille missä sellaisia vielä puuttuu, saattaa entisten järjestöjen toiminta tarkoituksenmukaiseksi. Osaavat tarttua asioihin kiinni silloin kun on oikea aika ja viedä tietoisesti ja järkähtämättömästi aloitetut tehtävänsä päämäärään. Paikallisen kurssitoiminnan järjestelyssä on meillä pyrkinyt kuitenkin olemaan se vika, että keskusjärjestöjen puolesta on kiinnitetty liian vähän huomiota kurssien järjestämiseen syrjäisemmille seuduille. Se on epäkohta, joka on koetettava vastaisuudessa, poistaa. Suurilla paikkakunnilla, missä järjestötoiminta on muutoinkin elinvoimaista, enempi kykeneviä toimihenkilöitä j.n.e., suoriudutaan toiminnassa yleensä muutoinkin paremmin, kuin syrjäisemmillä tehdasja muilla työalueilla. Suurilla paikkakunnilla voidaan paikallisten järjestöjen järjestäminä kurssejakin paremmin järjestää paikallisilla voimilla. Suurten paikkakuntien järjestöt vetoavat säännöllisesti paikkakuntansa tärkeyteen suurena työläiskeskuksena, johon keskusjärjestöissäkin miltei liian usein uskotaan, joten kurssit tulevat järjestettyä useimmiten yksiin paikkoihin ja toiset verrattain tärkeät pienemmät paikat saavat olla ilman, järjestötoiminnan siellä kituessa. Jos luentovoimia voitaisiin palkata hyvin lukuisia, silloin olisi myös kurssien järjestely useammassa paikassa samanaikaisesti mahdollista, mutta kun siihen ei ole varaa, niin täytyy niiden toiminta koettaa suunnata mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Jokatapauksessa on selvää, että paikalliseen kurssien järjestelyyn on Aj :n taholta kiinnitettävä suurta huomiota ja on siinä oltava läheisessä vuorovaikutuksessa liittojen kanssa, että näiden järjestäjiä ja luennoitsijoita voidaan käyttää mahdollisimman paljon Aj :n luennoitsijain apuna. Luonnollista silloin on, että kunkin liiton luennoitsijoita on koetettava käyttää siellä, missä liitolla itselläänkin on enimmän intressejä, omilla työaloillaan. Tällainen yhteistoiminta liittojen ja Aj :n kesken on molemmille järjestöille hyödyksi. Perusteellisempi kurssiopetus. Paikalliset opastus- ja valistuskurssit voidaan useimmassa tapauksessa järjestää vain iltaisin 2 3 tuntia kerrallaan, noin viikon ja kaksi kestäviksi, koska osanottajat osallistuvat kursseille vain ansiotyönsä lomassa. Sellaisilla kursseilla annettava opetus niin välttämättömän tärkeää kuin se onkin mahdollisimman monien paikallisten toimitsijavoimien kasvattamiseksi, ei voi olla edes välttävän perusteellista. Kutakin ainetta täytyy käsitellä vain pintapuolisesti, voidakseen antaa ylimalkaisenkaan kuvan tärkeimmistä kysymyksistä. Opastustyö on niinikään suppeaa. Tärkeimmät järjestötehtävämme paikallisessakin mielessä vaativat kuitenkin jo nykyään entistä perusteellisempia tietoja ja taitavuutta, että ne tulisivat kunnolla hoidetuiksi. Työväeltä puuttuu, varsinkin ammatillisille järjestöille erikoisesti soveltuvia oppilaitoksia, eikä monilla työläisillä ole talvikausia tilaisuutta niillä opiske- 19

20 20 luun, vaikka jossain määrin tarkoituksen mukaisia oppilaitoksia olisikin olemassa. Tilaisuutta soveltuvaan perusteellisempaan järjestötoimintakouluutukseen meidän on siis pyrittävä työläisille järjestämään. Sentähden on syytä joka vuosi Helsingissä järjestettävien ammatillisten keskuskurssien toimeenpanemiseen. Luento- ja opastusvoimien saanti on nim. Helsingissä parempi kuin muualla. Riittävän osanottajamäärän saaminen (noin ) 3 5 viikkoa kestäville kursseille koko maasta tuskin on edes vaikea. Sen ajan eläminen kyllä Helsingissä tulee varsinkin ilman erikoisjärjestelyä kalliiksi, mutta sittenkin se maksaa vaivan, ja erikoisjärjestelyllä saisi toimeentulonkin siedettävällä hinnalla. Tämänlaisille kursseille pyrkiville voisivat sekä paikalliset järjestöt että liitot myöntää apurahoja, itseuhrautuvaisuuden lisäksi. Tällaiset pitkäaikaiset kurssit tulevat kyllä kalliiksi myös Ammattijärjestölle joka niille kustantaa luennoitsijat ja huoneuston, sekä liitoille, joiden olisi avustettava oppilaita (4 5 keskimäärin kustakin liitosta), mutta niistä olisi kieltämättä suuri hyöty ammatilliselle liikkeellemme. Järjestömme saisivat eri seuduille aina tietoisempia henkilöitä toimintaa ohjaamaan. Keskuskurssien järjestely otettiin jo viime edustajakokouksessakin työohjelmaan, mutta ei sitä ole kertaakaan sen jälkeen toteutettu. Siihen on varmaan ollut omat syynsä. Yhtenä syynä ehkä ollut opettajavoimien puute, toisena toimihenkilöiden vaihdokset j.n.e. Mutta ennenkaikkea sen johdon puute, jota tarvitaan tämänlaisen toiminnan järjestämisessä. Siitä puhumme lähemmin jälempänä. Kirjallinen valistustyö. Kirjallisella valistustyöllä on kaikkina aikoina oma tärkeä merkityksensä myös ammatilliselle liikkeelle. Siten saatu tietoisuus on täsmällisempää ja pysyväisempää kuin parhainkaan suullinen valistustyö, joskin suullisella valistustyöllä on taas omat suuremmat etunsa kirjalliseen valistustyöhön verraten. Kirjallista valistustyötä on järjestömme taholta voitu valitettavasti harjoittaa perin suppeassa määrässä. Sitten viime edustajakokouksen on Ammattijärjestö varsinaisten julkaisujen lisäksi paitsi 20-vuotis julkaisua kustantanut vain yhden pikkukir jäsen "Ammattiyhdistysliikkeen tehtävistä ja menettelytavoista", ja muutamia lentokirjasia. Puutetta niin hyvin koti- kuin ulkomaistakin ammatillista liikettä sodan jälkeiseltä ajalta käsittelevästä kirjallisuudesta on hyvinkin huomattavasti. Esim. itseopiskelussa ja kerhotoiminnassa käytettäviä suppeahkoja sekä Suomen että ulkomaiden ammatillisen liikkeen oppikirjoja kipeästi tarvittaisiin. Olisi siis erittäin hyvä, jos sopivia sellaisia voitaisiin Ammattijärjestön taholta kustantaa. Ulkomaiden ammatillisesta liikkeestä voisi saada sellaisia kenties kääntämällä tai ainakin helposti mukailemalla. Samoin olisi löydettävä

21 sopiva henkilö, joka Suomen ammatillista liikettä käsittelevän teoksen kirjoittamisen voisi suorittaa. Työväenliikkeen alalta yleensä ja vanhempaa ammatillistakin vielä kelpaavaa työväen kirjallisuutta on kuitenkin siksi paljon saatavana, että perusjärjestöillä on täysi syy kiinnittää jatkuvasti suurta huomiota kirjallisuuden levittämiseen, jota varten täytyy olla kirjallisuuden levittämiskoneisto, asiamiesverkko hyvässä kunnossa. Valistustyön johto ja käytännöllinen järjestäminen. Niin tärkeä tehtävä kuin valistustyön järjestäminen, vaatii, ollakseen tehokasta ja kaikin puolin tarkoituksenmukaista, ennen kaikkea hyvää johtoa ja riittävää keskitystä. Ja ollaksemme itsellemme rehellisiä meidän täytyy sanoa, että sitä meiltä on tähän asti vielä puuttunut. Harjoittamamme valistustyö on ollut enemmän tai vähemmän hapuilevaa ja hajanaista. Ammattijärjestölle samoin kuin liitoillekin, on palkattu luennoitsijoita ja järjestäjiä, jotka useimmassa tapauksessa ovat itse saaneet, hankkia tarvitsemansa tiedot ja eväät, mikäli siihen ovat kyenneet. Ammattijärjestön sihteeri on Aj :n valistustyöntekijöille ja liittojen toimitsijat taas heidän matkamiehilleen muiden runsaiden töidensä ohella valmistaneet matkasuunnitelmat, mutta itse saavat matkamiehet hankkia tietonsa mitä maakunnissa kansalle tarjoavat, paitsi milloin joistakin erikoisista päivän tehtävistä on kysymys, jolloin heidän on kohdistettava toimintansa erikoisesti kyseessä olevaan tehtävään kuten esim. työriitojen sattuessa j.n.e. Tämänlainen valistustyö ei enää nyt, jolloin järjestötoimintamme on saavuttanut nykyisen laajuuden, vastaa täysin tarkoitustaan. Se saattaa tuottaa taloudellisestikin enempi tappiota kuin mitä siinä säästämme jos olisi erikoinen valistustyön ohjaaja ja järjestäjä. Olisi erittäin tärkeää järjestää ammatillistakin valistustyötä varten sentapainen valistusosasto Aj :n yhteyteen kuin on esim. KK :11a osuustoiminnallista valistustyötä varten. Meillä ei ole kuitenkaan varallisuutta siinä laajuudessa valistusosaston järjestämiseen kuin on KK :ssa, mutta on alettava vaatimattomammin, samaan suuntaan. Aluksi olisi toiminta järjestettävä siten, että yksi luennoitsija otettaisiin erikoisesti valistustyön johtajaksi, jonka täytyisi olla mahdollisimman tietorikas ja järjestelykykyinen ja paremmin palkattu kuin tavalliset luennoitsijat. Hänen tehtävänänsä olisi: koota luennoitsijoille ja järjestäjille tarvittavaa tietoainehistoa, kuten tilastoa ja muita tarpeellisia tietoja, koti- ja ulkomaiden ammatillisesta liikkeestä talous- ja yhteiskuntaelämän aloilta, virallisten tutkimusten tuloksista j.n.e. Aineisto tulisi järjestää sopiviin lehtisiin, kuten esim. KK :ssa on, joita sitten olisi niinhyvin Aj :n kuin liittojenkin valistustyöntekijäin saatavissa. Valistustyöainehistoa olisi myös mahdollisuuden mukaan havainnollistutettava graafillisilla taulukoilla, joita olisi sekä varjokuvakoneita varten, että soveltuvissa tapauksissa taulukkoina sellaisenaan käy- 21

22 22 tettäväksi. Taulukkoja on nyt m.m. annettu toveri Arvo Tuomisen tehtäväksi Tammisaaren pakkotyölaitokselle ja näiden valmistusta on edelleen kehitettävä ja ulotettava mahdollisimman monille aloille. Tällaisilla taulukoilla ja havaintovälineillä voidaan valistustyön teho saada paljon suuremmaksi kuin yksin suullisten esitysten kautta. Samat asiat voidaan yhtäaikaisesti kiinnittää kuulijain muistiin myöskin näköelimien kautta. Edelleen olisi valistustyönjohtajan tehtävänä suunnitella luennoitsijani matkat ja luento-ohjelmat ja oltava siinä mahdollisimman läheisessä yhteistyössä liittojen toimitsijain kanssa. Huolehdittava valistustyörcklaamin järjestämisestä. Toimittava keskuskurssien järjestäjänä ja johtajana sekä hoitaa itse luentotyötä näillä ja mikäli aikaa jää, myös paikallisilla kursseilla. Hankittava luennoitsijat keskuskursseille, joina voidaan tietenkin käyttää Aj :n ja liittojen toimitsijoita, sanomalehtimiehiä, kansanedustajia sekä mahdollisimman hyviä asiantuntijoita eri aloilta, sikäli kuin niitä vain on saatavissa. Valistustyön johtajan täytyisi tietenkin toimia läheisessä vuorovaikutuksessa Aj :n puheenjohtajan ja yleissihteerin kanssa sekä esittää näiden ja tp. valiokunnan käsiteltäväksi kaikki periaatteellista laatua olevat huomattavampia varoja kysyvät alotteensa ja suunnitelmansa, sekä yleensä noudattaa toiminnassaan sääntöjä ja tehtyjä päätöksiä. Jokatapauksessa kaipaa valistustyömme johto entistä parempaa järjestelyä ja se voisi nähdäksemme tapahtua juuri yllämainittuun suuntaan. Valistustyön hoitajalla olisi edessä vallan rajaton suurisuuntainen työala. Ja jos tehtävään onnistutaan kiinnittämään todella kykenevä henkilö, merkitseisi se suurta edistysaskelta valistustyömme saattamisessa entistä tehokkaammalle ja tarkoituksenmukaisemmalle kannalle. Luennoitsijain luku voisi olla suunnilleen sama kuin se kuluneellakin toimikaudella on ollut, muuta ehdottomasti sitovia päätöksiä siinä suhteessa ei edustajakokouksen olisi tehtävä, vaan tulisi sen jäädä tp. valiokunnan ja toimikunnan päätöksistä lähemmin riippumaan. Luonnollisesti Aj :n on valistustyöntekijäm joukkoon edelleen luettava myös ruotsinkielinen luennoitsija ja Pohjolan Ammatillisen Piirijärjestön sihteeri. Valistusvälineet ja teknilliset apuneuvot. Aikaisemmin on jo Aj :n valistustyöntekijäm käytettävissä ollut yksi varjokuvakone, jonka avulla on esityksiä erinäisistä aineista luennoidessa havainnollistutettu. Sitä on edelleen hyväksi käytettävä.ja sitä varten soveltuvia kuvia ja piirroksia hankittava. Edellä luentokurssien järjestelystä puhuttaessa jo mainittiin myöskin, että graafillisia taulukkoja on muutoinkin käytettävä milloin niillä vain voidaan edistää esillä olevan asian suurempaa havainnollistuttamista. Mutta nykyinen tekniikka tarjoaa vieläkin moninaisempia ja tehokkaampia valistus- ja havaintovälineitä. Sellaisia ovat elokuvat.