Heidi Tervala TOHOLAMMIN KIRKKOKUORON ESIINTYMISASUN TUOTEKEHITYS

Transkriptio

1 Heidi Tervala TOHOLAMMIN KIRKKOKUORON ESIINTYMISASUN TUOTEKEHITYS Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Tekstiili- ja vaatetustekniikan koulutusohjelma Joulukuu 2008

2 KESKI-POHJANMAAN TIIVISTELMÄ AMMATTIKORKEAKOULU Tekstiili- ja vaatetustekniikan koulutusohjelma Työn tekijä: Työn nimi: Heidi Tervala Toholammin kirkkokuoron esiintymisasun tuotekehitys Päivämäärä: Sivumäärä: Liitettä Työn ohjaaja: Työn valvoja: Insinööri (ylempi AMK) Leena Simonen Kuoron jäsen Ritva Hänninen Opinnäytetyössä oli tarkoituksena kaavoittaa, sarjoa, valmistaa nollasarja sekä laatia valmistusohjeet Toholammin kirkkokuorolle uudesta esiintymisasusta. Toholammin kirkkokuorolaiset halusivat samanlaisen esiintymisasun kuin kappelikuorolaisilla, että he eivät erottuisi yhdessä esiintyessään toisistaan niin paljon kuin aikaisemmin erilaisten esiintymisasujen takia. Työn teoriaosa sisältää tuotekehitysprosessin, kaavoituksen, sarjonnan ja tekstiilimateriaalin. Opinnäytetyöhön kuului myös materiaalin valinta, mallikappaleen ja työjärjestyksen sekä taso- ja poikkileikkauskuvien tekeminen ja nollasarjan valmistus. Kuorojakusta valmistettu nollasarja sisälsi sarjotuista kaavoista koot XS, M ja XL. Opinnäytetyön haasteena oli valita oikeanlainen materiaali ja mielellään vielä eri kuin kappelikuoron nykyisessä esiintymisasussa. Haasteena oli myös, miten saisin kehitettyä esiintymisasua, ettei siitä tulisi ihan samanlainen kuin kappelikuoron esiintymisasusta. Toivottavasti malli miellyttää kaikkia Toholammin kirkkokuoron jäseniä ja he päättävät teetättää kaikille uudet esiintymisasut. Avainsanat: tuotekehitys, kaavoitus, sarjonta, tekstiilimateriaalin valinta

3 CENTRAL OSTROBOTNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES ABSTRACT Author: Name of thesis: Heidi Tervala Product Development of a Costume for the Toholampi Church Choir Date: 19 November 2008 Pages: Appendices Instructor: Supervisor: Leena Simonen Master of Engineering Ritva Hänninen The aim of this thesis was to make patterns, zeroset, formula and grading of a new costume for the Toholampi church choir. The choir wanted to have the same kind of a costume as the Chapel choir had, so that they would look alike when performing together. The theory part of the thesis included the process of the product development, patternmaking, grading and material. The thesis included also making the sample and zeroset, the working procedure, the pattern charts and the cross-section pictures. The zeroset made from the church choir jacket included grading to sizes xs, m and xl. The challenge of this thesis was to choose the right material and willingly different from what the chapel choir had. The challenge was also to develop a bit different costume compared with the Chapel choir s own costume. The aim was to design a costume which would please every member of the Toholampi church choir, so that they would choose this costume to have made for all in the choir. Keywords: process of product development, patternmaking, grading, choice of textilematerial

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 1 2 TOHOLAMMIN KIRKKOKUORO 2 3 TUOTEKEHITYS Tiedon keruu Ideointi ja luonnostelu Valinta ja karsinta Suunnittelu, prototyyppi ja nollasarja Tulostus 8 4 KAAVOITUS Kuosittelu Sarjonta Kaava-asetelma ATK- kaavoitusprosessi Lectran ohjelmilla 12 5 MATERIAALIT Materiaalin valinta Polyesteri päällyskankaana Tukikankaan valinta 14 6 TYÖN TOTEUTUS Suunnittelu Mallin valmistus Digitointi, sarjonta ja versio Kaava-asetelma Nollasarjan valmistus ja tulosteet 22 7 POHDINTA JA YHTEENVETO 24 LÄHTEET 26 LIITTEET 1. Malli edestä ja takaa 2. Kankaiden hintatiedot ja materiaalinäytteet 3. Työjärjestys 4. Tasokuvat 5. Poikkileikkauskuvat 6. Sarjonta kartat

5 1 1 JOHDANTO Opinnäytetyön tarkoituksena oli valmistaa kaavat ja nollasarja kirkkokuoron haluamasta esiintymisasumallista. Idean kuorojakun valmistukseen sain kirkkokuoron jäseneltä. Kirkkokuoron jäsenet halusivat uudistaa esiintymisasujaan, joten eräs kuoron jäsen ehdotti, että kaavoittaisin samanlaiset asut kuin kappelikuorolaisilla on tällä hetkellä. Kehitysprosessiin kuuluivat kaavoitus, kuosittelu, tekstiilimateriaalin valinta, mallikappaleen valmistus, työjärjestyksen teko ja saumojen poikkileikkauskuvien teko, sarjonta sekä nollasarjan ompelu. Työn lähtökohtana oli suunnitella Toholammin kirkkokuorolle uudet esiintymisasut. Osa kirkkokuoron jäsenistä oli kyllästynyt vanhoihin esiintymisasuihinsa. Kirkkokuoron jäsen esitteli minulle kappelikuoron esiintymisasun ja sanoi haluavansa kirkkokuorolle samantapaiset, että esiintyessään yhdessä kappelikuoron kanssa he näyttäisivät yhdeltä kokonaisuudelta samanlaisissa esiintymisasuissa. Tässä työssä kerrotaan tuotekehityksestä ja sen prosessin eri vaiheista. Tarkemmin keskityttiin kaavoitukseen, sarjontaan ja tekstiilimateriaalin valintaan, koska ne olivat kehitystyön kannalta tärkeimpiä asioita opinnäytetyössä. Opinnäytetyön lopussa käydään läpi työn toteutusta sekä pohditaan työn suoritusta ja arvioidaan omaa osaamista.

6 2 2 TOHOLAMMIN KIRKKOKUORO Heikki Wiljami Pöyhtäri perusti kirkkokuoron vuonna 1904 tultuaan Toholammille kanttoriksi. Kuoron ensimmäinen laulu esitettiin silloisen kirkkoherran vaimolle nimipäivän kunniaksi, ja laulu oli suvivirsi. Ensimmäinen kirkkoesiintyminen oli urkujen vihkiäisjuhlissa vuonna Kuoro rekisteröitiin vasta vuonna 1947, jolloin se liittyi samalla Suomen Kirkkokuoroliittoon. (Toholammin seurakunta, 2008.) Toholammin kirkkokuoro on esiintynyt oman paikkakunnan lisäksi lähiseurakunnissa 1970-luvulta saakka. Kuoron päätehtävänä on avustaa jumalanpalveluksissa, mikä tapahtuu vähintään kahdeksan kertaa vuodessa. Kirkkokuoro on tehnyt konserttimatkoja Ruotsiin vuonna 1975 ja Pelkosenniemelle vuonna Osa kuorosta on myös osallistunut valtakunnallisille kirkkokuoromusiikkijuhlille, jotka järjestetään viiden vuoden välein. (Toholammin seurakunta, 2008; Osmo Jämsä, haastattelu, ) Kirkkokuoron johtajakanttoreina ovat toimineet Heikki Pöyhtäri , Pauli Tastula , Lassi Anttila , Osmo Jämsä , Erkki Laaksonen , Antti Haapaniemi sekä tämän hetkinen johtava kanttori Osmo Jämsä Kuoro esiintyy seuraavilla äänitteillä Kauneimmat joululaulut Toholammilla (1978), Tänään auttaa Herra (1997), Lapsen vierelle kumarrumme (2002) ja tänä vuonna huhtikuussa äänitetty Täältä vettä juurilleni (2008). (Toholammin seurakunta, 2008.) Tällä hetkellä kirkkokuoroon kuuluu 26 naista, joista 16 sopraanoa ja 10 alttoa sekä 8 miestä, joista 3 tenoria ja 5 bassoa. Miesten keski-iäksi tämänhetkinen johtava kanttori Osmo Jämsä sanoi vähän yli 60 vuotta ja naisten keski-iäksi noin 50 vuotta. Naisista kolme on alle 30-vuotiaita. ( Osmo Jämsä, haastattelu, )

7 3 3 TUOTEKEHITYS Tuotesuunnittelu tähtää yleensä yksittäisen tuotteen aikaansaamiseen ja sen valmistuksen ohjeitten laatimiseen. Tuotekehitys puolestaan suuntautuu joko entisten tuotteiden tai tuotantomenetelmien parantamiseen tai täysin uusien tuotteiden kehittämiseen. Tuotekehitys on jatkuvaa toimintaa. (Boncamper 1995,19.) Kun kuvataan tuotteen suunnitteluprosessia, käytetään rinnakkain termejä tuotesuunnittelu ja tuotekehitys. Usein näillä sanoilla tarkoitetaan samaa asiaa. Tuote kehittyy keskustelun, kokeilun ja palautteen kautta vaiheittain. (Risikko & Marttila-Vesalainen 2005, 12.) Tuotekehitys on pitkäjänteinen prosessi, olipa kyseessä tuoteparannus tai innovaatiotuote. Tuotekehityksen tärkein käynnistäjä on tuotteen käyttäjän tarpeiden muuttuminen. Usein tarpeet muuttuvat hitaasti. Tällöin tuotekehityksessä otetaan huomioon muotoilussa, raaka-aineissa, valmistustekniikassa ja jakeluketjun luonteessa tapahtuneet muutokset. Tuoteparannukset muuttavat tuotetta pienin muutoksin. Tuotekehitys on tulevaisuuteen tähtäävää toimintaa. Tuotekehitykselle on tyypillistä, että tuotekehityksen aikana tapahtuvia toimintoja suoritetaan samanaikaisesti tai rinnakkain. Tuotekehitys vaatii, että eri toimijat pitävät jatkuvasti yhteyttä. (Jaakkola & Tunkelo 1987, 12, 15, ) Tuotekehitys on selvitystyötä, jonka tavoitteena on kehittää uusi tai paranneltu tuote, ja joka käsittää koko prosessin ideavaiheesta ja tuotteen kokeilusta tuotteen valmistukseen. Tuotekehitysprojekteissa suoritetaan aika ajoin väliarviointeja sovituin aikavälein ja työvaiheiden jälkeen. Näissä tilanteissa laaja asiantuntijaryhmä arvioi projektin edistymistä. Tuotekehityksen toimintaketjun onnistuminen riippuu kaikkien tekijöiden yhteistyöstä. Tuotekehityksen ennakkosuunnittelu ja tulosten raportointi ovat edellytyksenä tehokkaalle toiminnalle ja päätöksenteolle. (Häti- Korkeila & Kähönen 1985, 56, 65.) Tuotekehitys on tärkeää yritykselle, koska muuten tuotteet vanhenevat ja myynti vähenee tai myynti voi loppua kokonaan. Monivaiheisessa tuotekehitysprosessis-

8 4 sa pyritään toteuttamaan kaikki asetetut tavoitteet teknisesti, taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti niin hyvin kuin on mahdollista. (Jokinen 2001, 9.) 3.1 Tiedon keruu Tiedon hankintavaiheessa selvitetään tekijät, joista muodostuvat tuotteen toteuttamismahdollisuudet ja toisaalta suunnittelulle rajat. Suunnittelijan toimintamahdollisuudet perustuvat juuri näihin tekijöihin. Perehtymisvaiheessa selvitetään suunnittelun kohdetta koskevat lähtötiedot, kuten käyttäjätiedot, markkinatiedot, valmistustiedot, tekniset tiedot ja hintatiedot. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 86.) Perehtymisvaiheessa ei ole tarkoituksena vain mekaanisesti hankkia asiaan kuuluvaa tietoa, vaan yhtä tärkeää on tunnistaa ongelman luonne ja löytää sen punainen lanka. Olennaisimman ongelman tunnistaminen helpottaa ratkaisevasti tehtävän suorittamista sekä vähentää työtä. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 89.) Mielikuvat liittyvät alkuperäisiin, luonnollisiin havaintoihin, erilaisiin aikaisempiin kokemuksiin ja eri lähteistä hankittavaan informaation. Kiintoisaa on, etteivät ihmisen ajatuksissa olevat mielikuvat ja konkreettiset käytännön ympäristöstä tehdyt luonnolliset havainnot sekoitu toisiinsa. Mielikuvat ovat siis tavalla tai toisella luotuja suunnitelmia tiedon hankkimiseksi suunniteltavasta kohteesta. Tähän mielikuvan ominaisuuteen pohjautuu myös käsityön suunnitteluprosessin ideointivaihe. (Anttila 1996, 127.) Todellisuuden ja suunnittelutoiminnan välinen vuorovaikutus on monivivahteinen hahmotus- ja havaintoprosessi. Se on luonteeltaan iteratiivinen eli vaiheittain yhä uudelleen toistuva, ja se on käynnissä koko suunnitteluprosessin ajan. Se on kaikenlaisten suunnitteluun vaikuttavien asioiden mielessä tapahtuvaa läpikäyntiä yhä uudelleen. (Anttila 1996, 128.) Suunnittelijalla tulee siis olla selvä näky, mielikuva edessä olevasta tehtävästä, esimerkiksi esineestä, ennen kuin hän voi tehdä sen kunnollisesti. Usein hänellä on myös tietty mielikuva esineen tai muun tuotteen valmistamiseen tarvittavista

9 5 työskentelytavoista ja -tekniikoista. Ennakkomielikuva, jos se on kunnolla luotu, on suhteellisen pysyvä, jolloin se ohjaa toimintaa ja yhdistää prosessin osat. (Anttila 1996, 128.) 3.2 Ideointi ja luonnostelu Tehtävän opiskelu ja ongelman tunnistaminen synnyttävät jo sinänsä ideoita. Tavoite on muistissa, vaikka ideoita ei tietoisesti etsitäkään. Usein juuri silloin, kun asiaa mietitään vähiten, syntyy oivallus ja asiat ratkeavat. Ideoinnissa on olennaista se, että ajatusten annetaan liikkua vapaasti ja mieliala on positiivinen. (Häti- Korkeila & Kähönen 1985, 93.) Systemaattiseen ideanhakuun voidaan käyttää sitä varten kehitettyjä ideanhakumenetelmiä, kuten muistilistoja, aivoriihitekniikkaa, morfologista analyysiä, taulukointia ja synektiikkaa. Aivoriihi on ryhmätyötä, joka on luotu edistämään vapaata ideointia, ja sitä voidaan käyttää tuotekehityksen ja suunnittelun kaikissa vaiheissa. Morfologinen analyysi perustuu systemaattiseen työskentelyyn, jossa ongelma jaetaan osiin ja tutkitaan vaihtoehdot ja osavaihtoehtojen yhdistelmät. Myös yksityiseen työskentelyyn hyvin sopiva ja johdonmukainen ja yksinkertainen menetelmä on jakaa ongelma osiin ja etsiä osille kaikki järjelliset vaihtelumahdollisuudet, muodostaa näistä uusia yhdistelmiä ja yrittää valita näistä paras vaihtoehto. (Häti- Korkeila & Kähönen 1985, ) Ideoiden hankinnassa ajattelu voidaan jakaa kahteen päätyyppiin. Konvergoiva ajattelu on määrätietoista ja johdonmukaista. Divergoiva on sattumanvaraista ja yllätyksellistä. Järjestelmällisessä ideanhakuprosessissa käytetään näitä molempia vuorollaan. Divergoivalla ajattelulla, käyttäen apuna tiettyjä ideanhakumenetelmiä, etsitään joukko alustavia ideoita, joista sitten konvergoivan erittelyn avulla valitaan paras jatkokäsittelyyn. Koskaan ei tyydytä ensimmäiseen ideaan. (Häti- Korkeila & Kähönen 1985, 94.) Teollisen muotoilun esitystekniikka on ideoiden ja konseptien esittämistä sekä apuväline ideoiden tuottamiseen ja kehittämiseen. Se on luonnostelua, piirtämistä

10 6 ja muuta visualisointia erityisesti tuotemuotoilun alkuvaiheessa. Idean visualisointi on ensimmäinen konkreettinen askel tuotteen valmistumisessa. (Kettunen 2001, 92, 94.) Ideointilähteet voidaan jakaa ulkoisiin ja sisäisiin. Ulkoisia ovat asiakkaat, tutkimuslaitokset, messut, ammattilehdet jne. Sisäisiä lähteitä ovat ideariihet, aloitteet, erilaiset epäviralliset keskustelut ja neuvottelut, suunnittelukokoukset sekä oma tutkimus- ja kehitystyö. (Jaakkola & Tunkelo 1987, 116.) Tuotekehitysprosessin luonnosteluvaiheessa etsitään vaihtoehtoisia ratkaisuluonnoksia kehitettävälle tuotteelle. Tässä vaiheessa ei vielä tehdä yksityiskohtaisia mittakaavaan laadittuja piirustuksia, vaan kuvat ovat ratkaisuperiaatteita selventäviä, enimmäkseen käsivaraisesti piirrettyjä luonnoksia. Luonnosteluvaiheen tärkeimmät työmenetelmät ovat erilaiset luovaan insinöörityön tekemiseen soveltuvat ideointimenetelmät. (Jokinen 2001, 21.) Ideointi ja luonnostelu voivat liittyä yhteen, tai ne voivat olla toisistaan erillään suunnittelukohteen ja työskentelytavan mukaan. Luonnostelun keinot on valittava niin, että ideat ja ratkaisuehdotukset saadaan riittävän vertailukelpoisiksi ja kaikille työhön osallistuville tajuttaviksi. Ideoinnin ja luonnostelun apuvälineinä voidaan käyttää piirroksia, pienois- ja hahmomalleja ja mallikappaleita. Usein näitä on tarpeen tehdä tuotteen osista. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 94.) Luonnostelu on visuaalista ajattelua paperilla. Piirtäminen muuttaa häilyvät ajatukset sellaiseen muotoon, jossa niitä voidaan tutkia, arvioida ja muuttaa. Luonnos kuvaa sitä, mitä ideasta voi tulla. Luonnostelu on kuin ympyrän kehä, jossa piirtämistä käytetään ajattelun ja ideoinnin välineenä. (Kettunen 2001, 92, 94.) 3.3 Valinta ja karsinta Tuotteen on täytettävä ne vaatimukset, jotka tekevät siitä sen käyttäjän kannalta paremman kuin muista tuotteista. Ideoiden arviointi, vertailu, karsinta ja valinta ovat vaativia tehtäviä, koska täsmällisiä valintaperusteita on vähän ja tehtävän suorittamisessa huomioon otettavia näkökohtia yleensä paljon. Vertailussa tarvitaan kaikkien asianmukaisten henkilöiden mielipiteitä. Koska ideoita on useita ja

11 7 erilaisia, on valinta paras suorittaa useassa vaiheessa. Ensimmäinen karsinta tehdään kokemusperäisesti. Toisessa vaiheessa käytetään tarkempia kriteerejä ja tarvittaessa järjestelmällisiä arviointimenetelmiä. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 98.) Tuotekehitystoiminnassa joudutaan tekemään useita valinta- ja karsintapäätöksiä. Varsinkin karsintaa on syytä suorittaa ainakin esitutkimus- ja prototyyppivaiheiden jälkeen. Valintapäätösten lähtökohtana on pidettävä sitä, että hyvä lopputulos syntyy varmimmin, jos on riittävän suuri joukko mistä valita. (Jaakkola & Tunkelo 1987, 134.) Konsepteja tulisi arvioida koko suunnitteluprosessin ajan. Konseptin valinnassa pyritään löytämään lupaavin vaihtoehto konseptien joukosta. Konsepteja verrataan toisiinsa tai käyttäjän tarpeisiin ja pohditaan kehitettyjen ratkaisujen vahvuuksia ja heikkouksia. (Kettunen 2001, ) 3.4 Suunnittelu, prototyyppi ja nollasarja Ideasta tai luonnoksesta kehitellään valmis suunnitelma. Suunnittelussa määritellään tuotteen jokainen pieni yksityiskohta. Ideointi ja luonnostelu jatkuvat toteuttavan suunnittelun aikana. Toteuttavassa suunnitteluvaiheessa voiva suureksi avuksi olla tuotteen ennalta määritellyt toiminnot. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 99,101.) Prototyyppi tai koekappale valmistetaan valittujen ideoiden ja luonnoksien pohjalta. Prototyypillä tutkitaan tuotteen toimivuutta käytännössä. Prototyyppejä valmistetaan yksi tai useampi. Tässä vaiheessa huomataan, miten tuote vastaa muotoilua ja teknisen toteutuksen vaatimuksia. (Anttila 1996, 199, 201.) Prototyyppivaihe sisältää prototyypin suunnittelun, valmistuksen, testauksen sekä tulosten analysoinnin ja suunnitelmien tarkistamisen. Prototyypin voi tehdä myös luonnosteluvaiheessa. (Jokinen 2001, 98.) Prototyypistä tarkistetaan istuvuus, malliston sanoma, valmistettavuus ja materiaalien soveltuvuus. Ellei malli ole vaatimuksia vastaava, sitä korjataan tai se hylätään kokonaan. (Eberle, Hermeling, Hornberger, Kilgus, Menzel & Ring 2002, 212.)

12 8 Prototyypin hyväksymisen jälkeen tehdään kolme erikokoista mallia, joita kutsutaan nollasarjaksi. Kolmen mallin avulla tarkistetaan istuvuus. Saadut tiedot kerätään lomakkeelle tuotantoa varten. Nollasarja ja lomakkeet tarkistetaan mallistopalaverissa sekä tehdään korjauksia niin kauan, että malli ja lomakkeet ovat hyväksyttäviä. (Eberle ym. 2002, 212.) Nollasarjan suunnittelun ja valmistuksen tarkoitus on tutkia ja testata valmistusmenetelmiä, joilla tuote on tarkoitus sarjavalmistuksessa tehdä. Nollasarja antaa myös tietoa valmistuskustannuksista. (Jokinen 2001, ) 3.5 Tulostus Suunnittelun tulostuksen apukeinoina käytetään piirroksia, kolmiulotteisia malleja ja kirjallisia selvityksiä. Kun suunnittelukuvat ja -mallit ovat suunnittelijan itsensä käytössä, voivat ne olla viitteellisiäkin. Mutta kun kuvat ja mallit ovat muiden käytössä, on niiden ulkoasulle asetettava suuret vaatimukset. Jos tuotteen tekijä on eri henkilö kuin suunnittelija, on suunnittelijan tehtävä selvät valmistusohjeet ja työselostukset. Niissä on oltava kaikki seikat, mitä halutaan tuotteeseen, muuten ne jäävät pois valmiista tuotteesta. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 105.)

13 9 4 KAAVOITUS Kaava on vaatteen osan piirretty tasokuva, joka muodostaa vaatteiden valmistuksen perustan. Kaavoituksen tarkoituksena on luoda kaavat leikkuuta varten. Jotta voidaan piirtää kaavat, täytyy saada mitat kaavojen mittojen laskemista varten. Kaavan mittojen laskemistapa voi vaihdella kaavajärjestelmän mukaan. Perustana käytetään seuraavia mittoja: vartalon mitat, suhteelliset mitat, taulukkomitat ja vaatteen mitat. (Eberle ym. 2002, 143.) 4.1 Kuosittelu Kuosittelu on peruskaavan muuttamista varsinaiseksi vaatteen kaavaksi. Kuosittelu sisältää toimenpiteet, jotka tehdään peruskaavalle, ennen kuin siitä saadaan valmis kaava. Kuosittelun lähtökohtana käytettävällä peruskaavalla tarkoitetaan kiinteää kaavaa, esimerkiksi puseron peruskaavaa. Peruskaavaa ei yleensä käytetä sellaisenaan, koska siinä on liian vähän väljyyttä ja paljon muotolaskoksia. Yleensä myös hihan pyöriössä on paljon syötöstä eli sen pituus on pidempi kuin miehustan kädentien. Kaikkia kankaita ei pysty syöttämään kauniisti, joten usein syötös on poistettava hihan pyöriöstä kuosittelun yhteydessä. (Taatila 1998, 9.) 4.2 Sarjonta Sarjonta eli gradeeraus tarkoittaa vaatteiden kaavojen tai kuositeltujen kaavojen muuttamista käsin tai tietokoneella eri kokoihin. Peruskokoa voidaan muuttaa pienempiin ja suurempiin kokoihin mittataulukosta saatujen mittojen erojen eli mittalukujen avulla. Kaavat muutetaan sarjomalla niin, että sarjontapisteisiin eli kaavan kaikkiin kulmiin, hakkeihin ja kaarille annetaan muutosarvot (sarjonta-arvot). Kuitenkaan kaikkiin kaavojen sarjontapisteisiin ei ole laskentakaavoja, vaikka muutosarvojen perustelut ovatkin olemassa. Varsinkin kaltevat linjat vaativat kokeiluja ja tutkimista ennen sarjomista. (Harjunpää & Kuoppala 2001, 6.)

14 10 Mittaluvuilla määritellään kaavan kulmissa olevien sarjontapisteiden muutokset leveys- ja pituussuuntaan niin, että kaavojen koko muuttuu. Määrittämällä useamman koon muutosarvot kaavoista saadaan kokolajitelma, jonka suurimman ja pienimmän koon kaavojen tulisi vastata väljyyksiltään haluttua kokonumeroa. Muutosarvot saadaan laskemalla laskentakaavoja apuna käyttäen eri kokojen mittojen erot. Sarjottaessa kaavat voivat olla saumanvarallisia tai saumanvarattomia. (Harjunpää & Kuoppala 2001, 6.) Sarjottaessa käsin tai tietokoneella on sarjottava piste koordinaatiston keskipiste sarjontavaiheessa. Muutosarvojen mittaukset tehdään aina x- tai y-akselin suuntaisesti. Kun sarjotaan tietokoneella, on kaavojen oltava sarjontavaiheessa digitointipöydällä ehdottoman suorassa ja mallisarjontojen mukaisessa asennossa, muuten x- ja y-akselin arvot eivät pidä paikkaansa. Digitoitaessa kaavan yläosan pitää osoittaa oikealle ja alaosan vasemmalle, kaavan taiteviivan on oltava alhaalla ja etuhiha sekä housujen haarakoukku osoittavat ylös. (Harjunpää & Kuoppala 2001, 6.) Kaavoihin määritellään sekä pituussuuntainen että leveyssuuntainen nollalinja. Nollalinjat pysyvät kaikissa kokonumeroissa aina samassa paikassa. Nollapiste, joka ei sarjoudu, muodostuu nollalinjojen risteykseen. Sarjottaessa käsin tai tietokoneella koordinaatit voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia. Arvo on positiivinen, kun koordinaatistossa liikutaan oikealle tai ylös, ja negatiivinen, kun liikutaan alas ja vasemmalle (KUVIO 1). (Harjunpää & Kuoppala 2001, 6.)

15 11 KUVIO 1. Hihan peruskaava, jossa 1) langansuunta, 2) nollalinjat, 3) nollapiste ja 4) sarjottava piste. (Harjunpää & Kuoppala, 2001, 7.) 4.3 Kaava-asetelma Kaava-asetelma muodostuu, kun yhden vaatteen yhden koon kaavat asetetaan teknisten ohjeiden mukaisesti vierekkäin. Tavoitteena on päästä mahdollisimman pieneen materiaalin kulutukseen ja hukkaan. Kun kaavoja asetellaan kankaalle, on otettava huomioon oikea suunta (lankasuora) ja kuvio. (Eberle ym. 2002, 145.) Kaavat voi asetella käsin tai tietokoneella. Käsin tehtävä kaava-asetelma aloitetaan pahvikaavoilla, jotka asetellaan kankaan päälle niin, että tulee mahdollisimman vähän hukkapaloja. Kaava-asetelman tekeminen tietokoneella sarjonnan jälkeen on yksinkertaista. Kaavanosat haetaan muistista ja asetellaan tietokoneohjelman avulla kuvaruudulle kaava-asetelmaksi. Yksittäisiä kaavanosia voidaan siirrellä kuvaruudulla vierekkäin. (Eberle ym. 2002, 146.) Nykyään tietokoneohjelmissa kaavat voidaan sijoittaa tiettyjen etukäteen annettujen kriteerien mukaan automaattisesti ja optimaalisesti. Tietokoneohjelma laskee automaattisesti, miten saadaan paras materiaalin käyttöaste eli alhaisin hukkaprosentti. Kun kaava-asetelma on valmis, se tallennetaan tietokoneen muistiin ja voi-

16 12 daan tarpeen tullen ottaa esille. Seuraavaksi voidaan kaava-asetelma tulostaa piirturilla mittakaavassa 1:1. (Eberle ym. 2002, 146.) 4.4 ATK-kaavoitusprosessi lectra ohjelmilla Modaris -ohjelmalla digitointi sisältää uuden mallin perustamisen, kokolajitelman tuomisen perustettuun malliin ja digitointialueen perustamisen. Kaavat asetellaan oikein digitointitasolle ja kaavat digitoidaan digitointihiiren avulla. Digitointihiiri sisältää kirjaimia ja numeroita, joiden avulla saadaan erilaisia pisteitä ja aloitetaan kaava sekä lopetetaan kaava. (Lectra Suomi Oy) Malliformaatti on Lectra -tiedostojen perusta. Malli on peruskokonaisuus, jota käytetään mallien perustamiseen. Se rakentuu kaikista mallin kappaleista ja sisältäen sarjonnan sekä version kaikkien vaadittujen materiaalien kaavoista. Malli voi sisältää myös versioon kuulumattomia kaavoja ja runkokaavoja. Malli voi myös sisältää useita versioita. Se sisältää myös paljon tuotannollista informaatiota. Mallit voivat olla yksinkertaisia tai hyvin monimutkaisia. (Lectra Suomi Oy 2004.) Versio on mallista, vaatteesta tai kokoelmasta kappaleita perustettu ryhmä, josta asetelma voidaan muodostaa. Versio sisältää kaiken tarvittavan tiedon kokonaisen tuotteen leikkaamiseen ja valmistamiseen: kaikki tarvittavat kaavat kaikista tarvittavista kankaista, tiedot parittomista ja parillisista kappaleista, niiden versiokuvaukset ja kommentit sekä tiedot kaavojen yhteen sovittamisesta. Malli voi sisältää ja usein sisältää useamman kuin yhden version. Versioita ovat esimerkiksi paita kahdella tavalla valmistettuna, pitkä- ja lyhythihaisena, takki ja housut valmistettu settinä ja erillisinä, väriyhdistelmänä ja yksivärisenä. Versiota voi käyttää usealla eri tavalla. Versio on muodostettava asetelman tekemistä varten. Diamino, asetteluohjelma, käyttää version tietoja apuna asettelussa. JustPrint -ohjelmalla voidaan muuttaa mallitiedostot tai kappaleet HTML-muotoon sekä tulostaa tiedostot A3/A4- kokoiselle arkille. Tämä mahdollistaa mallien tulostamisen melkein millä tahansa tulostimella. Vaatetusteollisuudessa kaavat voidaan tulostaa isolle piirturille. (Lectra Suomi Oy 2004.)

17 13.5 MATERIAALI Materiaali vaikuttaa vaatteen luonteeseen ja käyttömahdollisuuksiin. Materiaalia valittaessa on otettava huomioon laskeutuvuus, väri, kuosi ja pintarakenne. Huomioon otetaan myös käyttö-, kulutus- ja hoito-ominaisuudet, joihin vaikuttavat kuituraaka-aineet, lankatyyppi, pinnan rakenne ja viimeistys. (Eberle ym. 2002, 218.) Yleisiä vaatimuksia vaatetukselle ovat tarkoituksenmukaisuus, kuten suojaus-, kauneus- ja symbolifunktioiden mukainen. Lisäksi vaatimuksena on vaatteen hyvä ulkonäkö eli vaate istuu hyvin ja näyttää halutunlaiselta käyttäjän päällä. Vaatteen on myös kestettävä käyttöä ja normaalia kulutusta. Vaatteen tulee tuntua mukavalta erilaisissa käyttöolosuhteissa, kuten eri lämpötiloissa. Vaatteen materiaalin tulee olla mielellään vesipestävä ja muotonsa pitävä. (Eberle ym. 2002, 49.) 5.1 Materiaalin valinta Valmistusmateriaaliksi valitsin 100-prosenttisen polyesterikankaan, koska se laskeutuu hyvin eikä rypisty niin helposti. Polyesterikangas pitää muotonsa pestäessä ja kuivuu nopeasti. Valitsin polyesterikankaan sen ominaisuuksien takia, koska kuoro istuu esiintymisien välillä ja kangas jää alle istuttaessa eikä saa siis rypistyä. Kuorojakun malli vaikutti myös materiaalin valintaan, koska kuorojakun helman pitää laskeutua tasaisesti. Polyesterikankaan hoito-ohjeina on pesu 30 C:ssa ja silitys yhdellä pisteellä. (LIITE 2.) Tukikankaaksi valitsin harmaan kovikekankaan, jossa on liimapinta. Tumma tukikangas ei erotu niin hyvin viininpunaisesta päälliskankaasta kuin esimerkiksi valkoinen tukikangas. Tukikangasta tarvitsin etualavaroihin, että saisin kantanapille tukevamman paikan. Tukikangas on 80 % polyesteriä ja 20 % viskoosia. Tukikankaan kiinnitys yli 121 C:ssa vastaa kahta pistettä silitysraudassa, ja kangasta painetaan 10 sekunnin ajan painaen silitysraudalla (LIITE 2). Kankaat, napit ja langat hankin Eurokankaasta.

18 Polyesteri päällyskankaana Polyesteri on synteettinen tekokuitu. Polyesteri on kierrätettävä, joten se voidaan sulattaa ja siitä voidaan valmistaa esimerkiksi virvoitusjuomapulloja. Polyesterilankoja käytetään muun muassa puseroihin, housu- ja pukukankaisiin sekä leninki- ja takkineuloksiin. (Markula-Teivaanmäki 1999, 113.) Polyesterituotteiden hyviä ominaisuuksia ovat suuri lujuus, elastisuus ja hankauksenkesto sekä rypistymättömyys ja kestolaskosten pysyvyys puhtaissa polyesterikankaissa ja myös sekoitekankaissa. Polyesterillä on myös hyvä lämmönkesto sekä auringonvalon ja sään kesto. Pesussa polyesteri säilyttää muotonsa, sekä vaate siliää ja kuivaa helposti. (Markula-Teivaanmäki 1999, ) 5.3 Tukikankaan valinta Tukikankaan valintaan vaikuttavat päällyskankaan paksuus ja paino. Myös päällyskankaan väri on otettava huomioon, koska tukikankaitakin on vaaleita ja tummia. Jos päällyskangas kestää vesipesua, tulee myös tukikankaan kestää vesipesua. Liima-aineen sulamispisteen ei saa olla suurempi kuin päällyskankaan silityslämpötila. Tukikangasta kannattaa kokeilla päällyskankaan tilkulle, jotta nähdään, tuleeko liima läpi kankaasta ja miltä kangas näyttää tukikankaan kanssa. Tukikangasta käytetään vaatteen muodon ja mittapysyvyyden parantamiseksi sekä käsittelyn helpottamiseksi ja heikkojen kohtien vahvistamiseksi. (Boncamper 2002, 134, )

19 15 6 TYÖN TOTEUTUS 6.1 Suunnittelu Opinnäytetyön tarkoituksena oli alun perin suunnitella Toholammin kirkkokuorolle uudet esiintymisasut. Vaikka suunnittelin useita vaihtoehtoja, niistä mikään ei oikein ollut kuoron yhdyshenkilöitten mieleen. Toisella tapaamiskerralla kuoron yhdyshenkilöllä oli mukanaan kappelikuoron esiintymisasu. Kirkkokuoro halusi samanlaisen esiintymisasun kuin kappelikuorolla, koska jos kuorot esiintyisivät yhdessä, ne eivät erottuisi niin hyvin toisistaan. Opinnäytetyöstä tulikin tämän vuoksi tuotekehitystyö. Valmiita kaavoja ei ollut saatavissa kappelikuoron esiintymisasusta, joten otin mittoja ja muotoja paperille. Piirsin mallikuvan edestä ja takaa (KUVIO 2). Kaavojen piirtämisen aloitin valitsemalla vuoden 1992 Suuresta Käsityölehdestä paidan kaavat, joissa ei ollut muotolaskoksia eikä muutakaan ylimääräistä vaan perusmuotoisen paidan kaavat. Piirsin isoimman koon kaavat, koska sen rinnanympärysmitta oli lähinnä mittaamaani lukua kappelikuoron esiintymisasussa. Kaavojen piirtämisen jälkeen aloin kuositella kaavoja käsin piirtäen ottamieni mittojen ja muotojen avulla. Vertasin piirtämiäni kaavoja ja kuositeltuja kaavoja kappelikuoron esiintymisasuun ja muokkasin kaavoja vielä lisää oikeiden muotojen saamiseksi.

20 16 KUVIO 2. Mallikuva edestä ja takaa 6.2 Mallin valmistus Kuositelluista kaavoista valmistin mallikappaleen eli prototyypin. Valmistin mallikappaleen lakanakankaasta, joka oli raakakangasta, ei mitään ohutta vaan vähän vahvempaa kangasta. Mallikaavoihin jätin 2 senttimetrin saumanvarat mahdollisia sovitusmuutoksia varten. Samalla kun ompelin mallikappaletta, mietin saumarakenteita ja työjärjestystä myöhempää valmistusta varten. Kun mallikappale oli valmis, sovitettiin sitä ja huomasin, että helman kellotus jää sivuille eikä laskeudu tasaisesti joka paikkaan. Päätin muuttaa kaarrokkeen takasauman muotoa kaarevaksi, jotta helma laskeutuisi tasaisesti (KUVIO 3). Muokkasin myös hihan pyöriötä ja hihansuuta niin, että etuhihan pyöriön ja etukappa-

21 17 leen kaavoihin tuli 1 cm lisää, samoin myös takahihan pyöriön kaavoihin tuli 1 cm lisää. KUVIO 3. Takasauman muokkaus 6.3 Digitointi, sarjonta ja versiot Kun kaavat oli todettu hyviksi mallikappaleella, aloitettiin digitointi. Kaikki kaavapaperikaavat digitoitiin tietokoneelle Lectra-digitointitason ja Modaris-ohjelman avulla. Malliin valittiin Modaris-ohjelmassa valmis kokolajitelma XS M XL. Tällöin peruskoko vastaa kokoa 38 40, pienin ja suurin (TAULUKKO 1). Digitoinnin jälkeen kaavoitusohjelmalla muokattiin kaavoja. Kaikki kaavat suoristettiin ohjelmalla, niiden muodot tarkistettiin ja lisättiin langansuunnat. Hakit lisättiin kaavoitusohjelmassa etu- ja takakappaleen sivusaumoista 140 mm hihansuuta ylöspäin. Myös hihan pyöriölle lisättiin hakit 140 mm sivusaumoista. Hakit asetettiin tiettyyn paikkaan, koska ylemmäs niitä ei olisi voitu laittaa pyöriölle tulevan syötöksen takia. Hakkien alapuolelle jäävä kangas ei tarvitse syötöstä, joten hakit osuvat kohdalleen ommeltaessa. Kaavoihin lisättiin vielä saumanvarat ennen sarjontaa. TAULUKKO 1. Kirjainkoot ja vastaava numerokoot Kirjainkoot XS S M L XL Vastaavat numerokoot

22 18 Sarjonta tehtiin myös Modaris-ohjelmalla käyttämällä apuna Harjunpään ja Kuoppalan tekemiä valmiita sarjontasääntöjä ja sarjontataulukoita. Sarjontasääntöjen eroja muokattiin niin, että välillä kokojen sarjontasääntötaulukoiden x- ja y- lukuja täytyi puolitoistakertaistaa (x 1,5), koska joka toinen kirjainkoko sisälsi kaksi numerokokoa ja joka toinen yhden numerokoon tekemissäni kirjainkokonumeroissa. Kerroin saatiin, kun sarjontakirjan sääntöjä tutkittiin, esimerkiksi Ry-erot eli rinnaympäryserot vaihtelevat numerokokojen välillä 4 cm ja nyt tässä 1,5 - kertaistettuna 6 cm. (TAULUKKO 2.) TAULUKKO 2. Esimerkki siitä miksi 1,5 -kertaistetaan sarjontaerot. Ry/cm otettiin 164 cm pitkien ja B-vartaloisten naisten taulukosta (mukaillen Naisten vaatetuksen mittataulukkoa N-2001.) Numerokoko RY/cm RY-ero/mm Kirjainkoko XS S M L XL RY-ero/mm Sarjonnan onnistumiseksi kaavojen oli oltava oikeassa asennossa, että sarjontalinjoista tuli oikeanlaiset. Koska kuorojakun sivusaumat eivät olleet samansuuntaiset keskietu- ja keskitakasauman kanssa, täytyi etu- ja takakappaleen kaavat asettaa vaakasuoraan sivusaumasta sen sarjontapisteitä sarjottaessa (KUVIO 4). Sivusauman sarjomisen jälkeen kaava suoristettiin taas keskietu- ja keskitakasauman suuntaisiksi.

23 19 KUVIO 4. Kaavan asento sarjottaessa sivusaumaa Kuorojakun kaarrokkeen vuoksi päädyin vähentämään etukappaleen olan sarjontasääntönumeroista 123 ja 124, 1 mm x-pituuden eroarvoista ja lisäämään 1 mm kaarrokkeen olan sarjontasääntönumeroihin 123 ja 124 x-pituuden eroarvoihin. Eli etukappaleiden olkasaumojen sarjottujen pisteiden pituusvaihteluista vähennettiin 1mm ja tämä 1mm lisättiin kaarrokekaavan olkasaumojen sarjottujen pisteiden pituuteen. Sarjontasääntönumerot löytyvät Harjunpään ja Kuoppalan Naisten vaatteiden sarjontakirjasta (TAULUKKO 3). TAULUKKO 3. Sarjontasääntönumero 124, ei vielä 1,5 -kertaistettu x- ja y- eroarvoja. (Harjunpää & Kuoppala 2001, 145.)

24 20 Koska halusin jakun pituuden muuttuvan pienessä koossa lyhyemmäksi ja suuressa koossa pidemmäksi, tutkin internetistä naisten paitojen keskitakapituuden eroja (Lumén 2008). Keskitakapituuden eroja olivat 15 mm ja 20 mm. Valitsin jakun koko pituuden vaihteluksi 15 mm. Jotta sain helman oikean sarjonta-arvon, täytyi valitusta pituudesta vähentää kaarrokkeeseen sarjonnassa tulleet lisät. Helman alapituuden sarjonta-arvoiksi saatiin 9 mm. Eli kaarrokkeeseen oli tullut jo lisää pituutta, ja jotta takakappale ja etukappale ovat samanpituiset, vähennetään valitusta helmanpituudesta kaarrokkeeseen lisätyt pituudet. Muuttamalla sarjontasääntönumeroiden 119 ja 120 x:n eroarvot miinusmerkkisiksi saatiin pienimmästä koosta lyhin ja suurimmasta koosta pisin. Hihaa sarjottaessa huomasin että sarjontasääntöpisteiden erot vaihtelivat. Hihan Sarjontasääntönumeroiden 42, 43 ja 44 eroarvot täytyi tasata. Koosta 32 kokoon 46 asti eroarvojen luvut laskettiin yhteen ja jaettiin seitsemällä, koska kokonumeroiden välejä oli seitsemän. Uudeksi sarjontasääntöarvoksi saatiin 2 x 1,5 = 3 mm. Hihansuun muodon vuoksi sarjontasääntönumeroiden 42 ja 44 x:n arvot eivät voineet olla 3 mm, vaan niitä täytyi pienentää kokeilemalla eri lukuja alle 3 mm niin, että hihansuun linjat pysyivät samansuuntaisina sarjottaessa. Kokeilemalla eri x- arvoja parhaalta näytti, kun x oli 1,5 mm. Sarjontasääntönumerossa 46 piti myös tasata arvot, ja uudeksi arvoksi saatiin 4 x 1,5 = 6 mm. Muuttamalla sarjontasääntönumeroiden 42, 43 ja 44 x:n eroarvot miinusmerkkisiksi saatiin pienimmästä koosta lyhin ja suurimmasta koosta pisin. (KUVIO 6.)

25 21 KUVIO 6. Kuorojakun hiha ja sarjontäsääntönumerot (mukaillen Harjunpää ja Kuoppala 2001, 39.) Kun kaikki kaavat oli sarjottu ja tarkistettu, avattiin taitteelliset kaavat, kuten takakappale ja kaarroke. Versio luotiin Modaris-ohjelmalla. Versio on mallista, vaatteesta tai kokoelmasta kappaleita perustettu ryhmä, josta asetelma voidaan muodostaa. Versiolle annettiin nimi ja sen jälkeen valittiin halutut kaavat versioon. Samalla merkattiin, mitä kaavoja haluttiin parillisina ja mitä parittomina, ja näin saatiin parit etukappaleelle ja alavaralle sekä hihalle. 6.4 Kaava-asetelma Kaava-asetelmat tehtiin Diamino-ohjelmalla, johon haettiin tiedot Modarisohjelmasta aikaisemmin luodusta versiosta. Samalla määriteltiin, mikä koko tai mitä kokoja haluttiin asetella ja montako näitä kokoja haluttiin asetelmaan. Tämän jälkeen pystyttiin määrittämään, miten kaavoja pystyisi kääntelemään. Koska kuorojakun kangas olisi yksivärinen, se sallii kaavojen asettelun kahteen suuntaan, kunhan langansuunta säilyy. Valmistin koosta M asetelman (KUVIO 7), koska sen avulla hankitaan haluttu määrä kangasta. M-koon asetelman pituudeksi eli kankaan menekiksi tuli 2,083 metriä ja hyötyprosentiksi 70,68. Valmistin asetelman myös kokonumeroista XS, M ja XL (KUVIO 8), koska sitä tarvitsin nollasarjan val-

26 22 mistukseen. XS-, M- ja XL- asetelman kankaan menekiksi tuli 5,679 metriä ja hyötyprosentiksi 77,84. KUVIO 7. Kuorojakun asetelma, koko M KUVIO 8. Kuorojakun asetelma, koot XS, M ja XL 6.5 Nollasarjan valmistus ja tulosteet Päätin valmistaa koot XS, M ja XL valitusta kankaasta, että Toholammin kirkkokuoron naislaulajat saisivat sovittaa niitä ja niiden perusteella sitten valita sopivan koon kun he päättävät teettää uudet esiintymisasut. Tulostin XSMXL- asetelman JustPrint-ohjelmalla koossa 1:1. Leikkasin kaavat kankaalta ja ompelin nollasarjan (KUVIO 9) työjärjestyksen mukaan.

27 23 KUVIO 9. Nollasarja. Kuvan ottanut Hanna Kankaanpää. Koska en valmistanut kaikille esiintymisasuja, tein kirkkokuorolle kuorojakusta ohjekansion, jonne laitoin kuvan mallista (LIITE 1), kankaiden hintatiedot ja materiaalinäytteet (LIITE 2), työjärjestyksen (LIITE 3), tasokuvat (LIITE 4), poikkileikkauskuvat (LIITE 5) ja koossa 1:1 päällekkäin olevat sarjotut kaavat eli kaava-arkin, tässä opinnäytetyön liitteenä vain koossa, joka sopi A4 paperille(liite 6). Tasokuvat ja poikkileikkauskuvat tein AutoCad-ohjelmalla. Halutessaan teetättää kuorojakut kirkkokuoro voi antaa kansion tekijöille.

28 24 7 POHDINTA JA YHTEENVETO Opinnäytetyön tarkoituksena oli kaavoittaa ja sarjoa Toholammin kirkkokuorolle uudet esiintymisasut. Tarkoituksena oli saada uudesta kuoron esiintymisasusta samantapainen kuin kappelikuoron jäsenillä on. Esiintymisasu ei saanut olla liian samanlainen, koska opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää olemassa olevaa esiintymisasua. Kehitystä tapahtui kaavoissa, koska tein ne itse kuosittelemalla ja mittojen avulla, sekä materiaalin ja saumarakenteiden valinnassa. Kaavoitus aloitettiin valmiista paidan kaavoista, jotka löysin Suuresta Käsityölehdestä. Kuosittelin kaavoja kappelikuoron esiintymisasusta ottamieni mittojen ja muotojen avulla. Kuositelluista kaavoista valmistin lakanakangasmallikappaleen, jota muokkasin vielä huomattujen korjausten takia ennen digitointia ja sarjontaa. Sarjotuista kaavoista valmistin nollasarjan valitsemastani kankaasta. Nollasarjan valmistin pienimmästä koosta XS, peruskoosta M sekä suurimmasta koosta XL, niin että kirkkokuoron jäsenet voisivat sovittaa asuja ja valita itselleen sopivimman koon. Kaavojen digitoinnissa ja sarjonta-ohjelman käytössä tarvitsin opettajan apua ja ohjeiden muistelua, koska niiden edellisen kerran käytöstä oli kulunut niin kauan aikaa. Onneksi sain digitoitua ja sarjottua kaavat onnistuneesti. Ommeltaessa nollasarjaa kaavojen saumat sopivat joka koossa yhteen eikä mitoissa ollut isoja heittoja. Myös hihan pyöriössä oli tarpeeksi syötösvaraa ja hiha istui hyvin kädentielle. Version teossa ja asetelmaohjelmassa tarvitsin apua, jota sain ohjemateriaaleista ja opettajalta. Kaavat sain aseteltua aika hyvin, koska tehoprosentti oli hyvä eli kankaan hukka oli vähäinen. Asetelman tulostus onnistui lopulta paperin loppumisen ja paperipuolan tippumisen jälkeenkin. Kuorojakun kangasta leikattaessa huomasin sen olevan melko liukasta, koska kangas ei tahtonut pysyä paikallaan nuppineuloista huolimatta kaavoja leikattaessa. Materiaali ei ehkä ollutkaan mahdollisimman hyvä vaihtoehto, mutta se selviää paremmin, kun kuorolaiset ovat saaneet testata kuorojakkua. Ommeltaessa kuorojakun nollasarjaa mitään ongelmaa ei materiaalin kanssa ollut. Jos olisi ollut isom-

29 25 pi budjetti tuotekehitystä varten, olisi voinut jatkaa vaikka materiaalien kokeilulla. Olisi valmistettu eri materiaaleista kuorojakkuja ja sitten koekäytetty niitä ja sitten vasta valittu käytön kannalta oikea materiaali. Tai materiaalitilkkuja olisi testattu tekstiililaboratoriossa ja niin saatu valittua paras vaihtoehto. Kirkkokuoro saa kansion, jossa on ohjeet kuorojakun tekoon ja materiaalinäytteet sekä kaavat myöhempää teetättämistä varten. Kirkkokuorolaiset saavat sovituksen jälkeen päättää, teettävätkö he kaikille uudet kuorojakut. Toivon, että niin käy ja että kaavoittamani malli miellyttää kaikkia Toholammin kirkkokuoron jäseniä.

30 26 LÄHTEET Anttila, P Käsityön ja muotoilun teoreettiset perusteet painos. Helsinki: WSOY. Boncamper, I Tuotannonsuunnittelu. Toinen korjattu painos. Hämeenlinna: Wetterhpffin käsi- ja taideteollisuusoppilaitos. Boncamper, I Vaatetusalan materiaalit painos. Porvoo: WS Bookwell Oy. Eberle, H. & Hermeling, H. & Hornberger, M. & Kilgus, R. & Menzel, D. & Ring, W. (suom. Luoto, P.) Ammattina vaate. Helsinki: WSOY. Harjunpää, R. & Kuoppala, U Naisten vaatteiden sarjonta. Helsinki: Hakapaino Oy. Häti-Korkeila, M. & Kähönen, H Tuotesuunnittelun perusteita. Helsinki: WSOY. Jaakkola, J. & Tunkelo, E Tuotekehitys ideoista markkinoille. Espoo: Weilin+Göös kirjapaino. Jokinen, T Tuotekehitys. Kuudes korjattu painos. Helsinki: Hakapaino Oy. Jämsä, O Toholammin kirkkokuoron johtajan haastattelu Kettunen, I Muodon palapeli. Porvoo: WS Bookwell Oy. Lectra Suomi Oy Modaris -koulutuskansio peruskoulutus. Lectra Suomi Oy. Modaris 4.2 -koulutuskansio aloituspaketti. Lumén. Kevät kesä mittataulukko. WWW-dokumentti. Saatavissa: naisten.htm. Luettu Markula-Teivaanmäki, R Tekstiilitieto. 9. uudistettu painos. Helsinki: WSOY. Naisten vaatetuksen mittataulukko N WWW-dokumentti. Saatavissa: Luettu Risikko, T. & Marttila-Vesalainen. R Vaatteet ja haasteet. Helsinki: WSOY. Suuri Käsityölehti. 8/ Paidan kaavat. Taatila, M Kuosittelu painos. Helsinki: WSOY.

31 Toholammin seurakunta Kirkkokuoro. WWW-dokumentti. Saatavissa: Luettu

32 Malli edestä ja takaa LIITE 1

33 LIITE 2 Kankaan hintatiedot ja materiaalinäytteet Näytepala Näytepala Näytepala

34 LIITE 3 Työjärjestys 1 cm:n saumanvarat, tikinpituus 2,5, päällistikkaus reunaan ja tikinpituus 3 Valmistetaan lenkki, 2 cm leveä ja 10 cm pitkä suikale samaa kangasta kuin kuorojakku, leikataan suikale täysvinoon. Katso poikkileikkauskuva J-J Kiinnitetään tukikangas etualavaroihin. Huolitellaan alavarakaarrokkeen alareuna ja olat sekä etualavarojen kaikki reunat, paitsi etureuna. Ommellaan alavarojen olkasaumat yhteen. Huolitellaan kaarrokkeen alareuna ja olat, sekä takakappaleen yläreuna ja helma että etukappaleen olat ja helma. Ommellaan kaarroke kiinni takakappaleeseen ja etukappaleen olkasaumoihin. Ommellaan alavarat miehustaan kiinni. Muistetaan laittaa lenkki oikealle paikalle ennen ompelua. Ommellaan ja huolitellaan sivusaumat yhteen. Huolitellaan hihansuut. Ommellaan ja huolitellaan hihan sivusaumat yhteen. Ommellaan hihan pyöriöille syötöslanka. Ommellaan ja huolitellaan hihat kädentielle. Käännetään hihojen ja helman reunat ja tikataan päältä. Silitetään jakku ja ommellaan käsin kantanappi kiinni.

35 LIITE 4

36 LIITE 5