Ilmestyskirja Kansanlähetysopisto Kevät 2013 Pirkko Valkama

Transkriptio

1 1 Ilmestyskirja Kansanlähetysopisto Kevät 2013 Pirkko Valkama

2 2 Johdanto Kuka kirjoitti Ilmestyskirjan? Ilmestyskirjan tulkinta. Luku 1 Ilmestyskirjassa on menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden perusta. Luvut 2-3 Sanoma seurakunnille. Mikä on keskeistä kaikille seurakunnille kaikkina aikoina! Luvut 4-6 Valtaistuin (luku 4); Kirjakäärö ja Karitsa, joka voi avata kirjakäärön (luku 5); Karitsa avaa kuusi sinettiä (luku 6). Luku 7 Kaksi näkyä Jumalan kansasta: sinetin painaminen otsaan; perillä oleva valtava kansanjoukko, jossa oli ihmisiä kaikista kansoista ja kielistä. Luvut 8-9 Karitsa avaa seitsemännen sinetin: seitsemän enkeliä ja seitsemän torvea. Kuusi enkeliä puhaltaa torveen. Luku 10 Enkeli ja kirjakäärö. Lupaus: kun seitsemäs enkeli puhaltaa torveen aika on lopussa, Jumalan salattu suunnitelma on viety päätökseen (10:7). Luku 11 Kaksi näkyä Jumalan kansasta: temppelin ja alttarin mittaaminen; kaksi todistajaa (maanjäristys Jerusalemissa). Seitsemäs enkeli puhaltaa torveen: koko maailman kuninkuus on nyt tullut meidän Herrallemme (11:15-19). Luku12 Suuren taistelun ääriviivat. Pelastuksen aikakauden alku. Luku 13 Pedon viimeiset yritykset pelastuksen aikakauden lopulla. Saatanan jäljitelmä Ihmisen Pojan valtakunnasta ja Jumalan kolminaisuudesta. Luku 14 Miten pelastuksen aikakausi päättyy: Karitsan kanssa Siionin vuorella (1-5). Kolme enkeliä ja kullakin heistä sanoma (6-13). Ihmisen Pojan suorittama elonkorjuu (14-12).

3 Luvut Pedosta voiton saaneet kristallimeren rannalla (1-4). Vihan maljat: seitsemän viimeistä vitsausta (15:5-16). Näihin tyhjentyy Jumalan viha. Luvut Pedon ja porton salaisuus (luku 17). Babylonin - maailman porttojen ja iljetysten äidin - tuho (luku 18). Luvut Karitsan häiden aika on tullut (19:1-10). Valkoisella hevosella ratsastaja ja maailman kuninkaiden sotajoukon tuho (19:11-21). Ensimmäinen ylösnousemus (4-6). Saatana sidotaan tuhanneksi vuodeksi (1-3). Kun tuhat vuotta on kulunut, Saatana pääsee villitsemään kansoja. Saatana heitetään tuliseen järveen (7-10). Kaikkien jäljellä olevien kuolleiden ylösnousemus. Viimeinen tuomio. Toinen kuolema. Luvut Uusi taivas ja uusi maa. Paluu elämän puun luo. 3 Johdanto Ilmestyskirjan kirjoittaja Ilmestyskirja ei määritä kirjoittajaa sen tarkemmin kuin että hänen nimensä on Johannes ja hän on henkilö, joka oli tuttu Vähän Aasian seurakunnille (Ilm.1:1,4,9). Ajatustapa ja lauserakenteet osoittavat, että kirjoittaja on puhunut äidinkielenään hepreaa ja vasta toisena kielenä kreikkaa, jolla kirje on kirjoitettu. Kaksi tunnettua alkukirkon opettajaa, Justinos ja Irenaeus sanovat, että kirjoittaja on Jeesuksen opetuslapsi Johannes, joka kirjoitti myös Johanneksen evankeliumin. Justinos toimi vuoteen 135 jkr. Efesossa, kaupungissa, jossa Johannes oli elänyt joitakin vuosia aiemmin. Hän oli kristitty filosofi ja apologeetti (uskon puolustaja). Efesosta Justinos siirtyi Roomaan, jossa hän toimi marttyyrikuolemaansa saakka (165 jkr.). Irenaeus oli Vähässä Aasiassa, ilmeisesti Smyrnassa syntynyt kirkkoisä ja piispa. Hän toimi pääasiallisesti Galliassa. Irenaeus kuoli noin 200 jkr. Hän tunsi Polykarpuksen, joka oli ollut Johanneksen oppilaana ja joka oli toiminut Smyrnan piispana. Eriävän näkemyksen Ilmestyskirjan kirjoittajasta esitti ensimmäiseksi Aleksandrian piispa Dionysios (kuoli n. 264 jkr.). Dionysios laati kielellisen vertailun ja osoitti, että evankeliumi ja Ilmestyskirja eivät voi olla saman henkilön tekemiä, koska evankeliumin kieli on kaunista kreikan kieltä, mutta Ilmestyskirjan kieli on huonoa kreikkaa. On totta, että Ilmestyskirja ja Johanneksen evankeliumi ovat kielellisesti hyvin eritasoisia. Jos evankeliumin ja Ilmestyskirjan kirjoittaja on sama henkilö, evankeliumin ovat ilmeisesti kirjoittaneet kirjurit (tai kirjuri) ja Ilmestyskirja on Johanneksen itsensä kirjoittama. Ajatusta kirjurista tukee myös evankeliumin loppulauseet: Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava. (Joh.21:24-25) Kirjeen ulkoasusta vastasi usein kirjuri. Kirjoittajaksi sanottiin sitä, joka oli antanut sisällön. Näin on Paavalinkin kirjeiden kohdalla. Sen lisäksi, että Johanneksen evankeliumi ja Ilmestyskirja eroavat kielellisesti toisistaan, evankeliumin ja Ilmestyskirjan välillä on nähty myös muita piirteitä, jotka viittaavat eri kirjoittajiin: 1. Evankeliumissa ja kirjeissä ei ole mitään viittauksia Ilmestyskirjaan, eikä Ilmestyskirjassa ole viittauksia evankeliumiin ja kirjeisiin (Jo Dionysius esitti tämän huomion). Toisaalta molemmissa

4 kirjoissa on samoja ilmauksia. Esimerkiksi Kristusta sanotaan Sanaksi ja Karitsaksi ja puhutaan elämän vedestä jne. 2. Evankeliumissa ei ole paljon sitaatteja Vanhasta testamentista, mutta Ilmestyskirja on niitä täynnä. Käsittääkseni tämä eroavuus selittyy kirjojen luonteella. 3. On sanottu myös, että Johannes ei voi olla kirjan tekijä, koska Ilmestyskirjan kirjoittaja ei esittäydy apostoliksi, vaikka hän puhuu apostoleista (Ilm.21:14). Toisaalta Johanneksen evankeliumissakaan kirjoittaja ei kerro nimeään, vaan puhuu itsestään kiertoilmaisuin. Minusta on todennäköistä, että olemme saaneet sekä evankeliumin että Ilmestyskirjan Jeesuksen opetuslapsen, apostoli Johanneksen välityksellä. Olisi vaikeampi ymmärtää, miten näin erityinen kirja olisi saanut alkukirkossa lujan aseman, jos se ei olisi apostoli Johanneksen kirjoittama. 4 Milloin Ilmestyskirja on kirjoitettu? Kirkkoisä Irenaeus sanoo kirjoitusajasta: Johannes näki näkynsä, ei kovin kauan sitten, lähes meidän aikanamme, Domitianuksen hallituskauden lopulla. Domitianus hallitsi vuosina jkr. Ilmestyskirja ajoittuisi siis 90-luvulle. Valtaosa tutkijoista pitää tätä ajoitusta todennäköisenä. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että kirje on kirjoitettu keisari Neron kuolemaa (68 jkr.) edeltäneinä vuosina. Nämä tutkijat ajattelevat että kirjeessä kuvataan Neron vainoja. Ilmestyskirja sisältää viitteitä siitä, että se on kirjoitettu suhteellisen myöhään: 1. Seitsemälle seurakunnalle osoitetuista kirjeistä näkyy, että seurakunnat eivät ole äskettäin perustettuja. 2. Efeson seurakunnan kirjeessä mainitaan nikolaiittojen ryhmä. Nikolaiittoja ei todennäköisesti ollut vielä 60-luvulla jkr. Domitianuksen vainot ajoittuivat vuosiin jkr. Keisari vaati jumalallista kunnioitusta itselleen. Seurakunnissa vaino kohdistui erityisesti seurakuntien johtajiin. Perimätiedon mukaan synagogiin ja seurakuntiin asetettiin keisarin patsas, jota olisi pitänyt palvoa. Johannes kieltäytyi ja joutui Patmokselle. Hänet vapautettiin vuonna 96 jkr. ja hän palasi Efesoon. Kirjeen vastaanottajat Seitsemän Vähän Aasian seurakuntaa: Efeso, Smyrna, Pergamo, Tyatira, Sardes, Filadelfia ja Laodikea. Luku seitsemän on samalla symbolinen. Seitsemän on jumaluuden, kokonaisuuden ja täydellisyyden luku. Nämä seitsemän seurakuntaa edustavat Jumalan seurakuntaa kokonaisuudessaan. Kirjeistä näkyy, että sanomaa ei ole suunnattu vain vastaanottajaseurakunnalle, vaan kaikille seurakunnille: Jolla on korvat se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille (2:7). Näin sanotaan jokaisen seurakunnan kohdalla. Näillä seitsemällä seurakunnalla oli ilmeisesti sellaisia ongelmia, jotka ovat tyypillisiä seurakuntien ongelmia kautta aikojen. Jokaisen seurakunnan ja jokaisen seurakuntalaisen on hyvä peilata itseään näiden kirjeiden valossa. Ilmestyskirjan tulkintamallit Ilmestyskirjaa on tulkittu monin eri tavoin. Tulkintamallit voidaan jakaa neljään pääryhmään. Aikahistoriallinen: Ilmestyskirja kertoo peitekielellä Johanneksen oman ajan tapahtumista. Kirkkohistoriallinen: Ilmestyskirja on kuvaus kirkon vaiheista eri aikakausina. Esimerkiksi seitsemän seurakuntaa kuvaa kirkon historian vaiheita: Efeson seurakunta kuvaa apostolista aikaa, Smyrna marttyyrikirkon aikaa, Pergamon valtiokirkon aikaa jne. Idealistinen: Ilmestyskirja sisältää ajatuksia ja ideoita, jotka soveltuvat kaikkiin aikoihin. Kyseessä ei ole lopun ajan kuvaus, koska maailma pysyy miljoonia ja miljardeja vuosia. Kaikkina aikoina on käynnissä pahojen, tuhoavien voimien ja Kristuksen kirkon välinen taistelu. Ilmestyskirje kuvaa tätä taistelua. Eskatologinen (lopun aikaa käsittelevä): Ilmestyskirja on ennustusta tulevista tapahtumista.

5 Nähdäkseni kaikissa näissä malleissa on jotain Ilmestyskirjan tulkintaan sopivaa. Aikahistoriallinen: Seitsemän seurakuntaa ja niiden tila on historiallista kuvausta ajasta, jolloin Johannes kirjoitti. Johanneksen aika näkyy myös siinä, että Johannes kuvaa näkemiään asioita oman aikansa käsitteillä eli käsitteillä, jotka hän tunsi. Kirkkohistoriallinen: History is His story. Ilmestyskirja puhuu Jumalasta, jonka käsissä on menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Poikkileikkauksen tavoin Ilmestyskirjassa tulevat esille (esimerkiksi luvut 1,12, 20) Jumalan kansan vaiheet eri aikakausina. Idealistinen: Kaikkina aikoina on käynnissä pahojen, tuhoavien voimien ja Kristuksen kirkon välinen taistelu (esim. luku 12). Ilmestyskirja keskittyy taistelun ratkaiseviin tapahtumiin. Eskatologinen: Ilmestyskirjassa kuvataan tapahtumia ennen Ihmisen Pojan paluuta ja jälkeen Ihmisen Pojan paluun. Ilmestyskirjan sisältö Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa kirkastettu Kristus ilmestyy Johannekselle ja sanoo: Kirjoita siis, mitä näet: se, mikä on nyt, ja se, mikä on myöhemmin tapahtuva. Voimme siis määrittää kirjeen sisällön seuraavasti: 1. Mitä näet: kirkastettu Kristus ja hänen valtansa (Ilm.1:12-18). 2. Mikä on nyt: seurakuntien tila ja pelastus, jota kuvataan. 3. Mikä on myöhemmin tapahtuva: lopunajan tapahtumia. Alkutekstissä kirjan nimi on apokalypsis. Apokalypsis -sana tulee kreikan sanoista kalyptoo (peittää) ja apo (pois). Apokalyptoo merkitsee siis ottaa peite pois. Apokalyptistä kirjallisuutta edustavat Raamatussa Ilmestyskirjan lisäksi erityisesti Danielin kirja ja Hesekielin näyt. Ilmestyskirjan juuret ovat Vanhan testamentin profetiassa. Ilmestyskirjan kieli ja kuvat ovat pääasiallisesti Vanhasta testamentista. Kirjassa on yli 500 viittausta Vanhaan testamenttiin. Ilman Vanhaa testamenttia Ilmestyskirjaa on vaikea ymmärtää tai se ymmärretään väärin. Vanhan testamentin profetiat ja Ilmestyskirjan nivoo yhteen Jeesuksen lopun aikaa käsittelevät opetukset (Matt.24; Luuk.21; Mark.13). 5 Luku 1 Ilmestyskirjassa on menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden perusta. Me keskitymme yleensä Ilmestyskirjan jatkolukuihin, mutta kaikki oleellinen historiasta ja pelastuksesta on sanottu ensimmäisessä luvussa. Jatkossa kuvataan monia yksityiskohtia, mutta aina välillä palataan keskeiseen, ettei se hämärry. Ilm.1:1-3 Jeesuksen Kristuksen ilmestys: Nämä ensimmäiset kolme sanaa olisivat osuva nimi kirjalle. Kyseessä on Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Jumala antoi ilmestyksen enkelin välityksellä Johannekselle. Näyttääkseen palvelijoilleen, mitä pian on tapahtuva: Tässä käytetty ilmaisu en takhei, voidaan kääntää joko pian tai yhtäkkiä. Jos paino on sanalla yhtäkkiä, puhutaan siitä, miten Jeesus tulee yllättäen, hetkellä, jota emme voi aavistaa (Ilm.3:3; Matt.24:42,50). Autuas se, joka tämän toisille lukee, autuaat ne, jotka kuulevat nämä ennussanat ja ottavat varteen sen, mitä tähän kirjaan on kirjoitettu, sillä hetki on lähellä. Ilmestyskirjassa on seitsemän autuaaksi julistamista (14:13; 16:15; 19:9; 20:6; 22:7,14). Sana makarios (autuas) voidaan kääntää mm. onnellinen, siunattu tai onniteltava. Vastaava hepreankielinen sana on ashrei (onniteltava). Ashrei tarkoittaa onniteltavaa merkityksessä Jumalan siunaama tai Jumalan hyväksymä ihminen. Sanan vastakohta ei ole onneton, vaan Jumalan hylkäämä. Sillä hetki on lähellä: Sana kairos (hetki) tarkoittaa myös aikaa tai ajanjaksoa. Raamatussa sitä käytetään muun muassa, kun puhutaan pakanoiden ajasta (kairoi ethnon, Luuk.21:24) ja ajan merkeistä (ta de semeia ton kairon, Matt.16:3). Sanalla on usein eskatologinen, lopunajallinen merkitys.

6 Ilm.1:4-8 Tervehdys kolmiyhteiseltä Jumalalta Armoa ja rauhaa teille: kolmiyhteisen Jumalan toiminnan kautta saamme armon ja rauhan. Ensin mainitaan Jumala muuttumattomuudessaan. Vertaa 2 Moos.3:14. Jumala on ikuisesti, siksi hänestä käytetään ilmausta: joka on, joka oli ja joka on tuleva. Seuraavaksi mainitaan Henki moninaisuudessaan ja täydellisyydessään: ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat Hänen valtaistuimensa edessä. Vertaa Jes.11:1-3. Rabbiinisen selityksen mukaan Jesaja kuvaa Hengen seitsenmuotoista olemusta. Paavalikin puhuu siitä miten Henki ilmaisee itseään monin eri tavoin (1 Kor.12:7, 11). Seitsemän viitannee myös siihen, että Pyhä Henki toimii kaikkialla. Niin kuin seitsemän seurakuntaa kuvaa kaikkia seurakuntia, niin seitsemän henkeä, kuvaa Hengen toimintaa kaikissa seurakunnissa. Ja Jeesukselta Kristukselta: Jeesuksesta Kristuksesta sanotaan: 1. Millainen hän on. 2. Mitä hän on tehnyt. 3. Miten hän tulee takaisin. 1. Millainen hän on: Luotettava todistaja (KR38: uskollinen todistaja): Katso Hepr.5:8-9: Jeesus ei missään kohdassa poikennut Jumalan tahdosta. Hän pysyi uskollisena todistajana ja eli synnittömän, puhtaan ja täydellisen elämän ihmisenä. Sen kautta hänestä tuli ikuisen pelastuksen tuoja. On esikoisena noussut kuolleista: Jeesus on esikoisena (1 Kor.15:22-24) voittanut kuoleman. Hän ei enää ikinä kuole. Hänen kauttaan voimme saada kuolemattomuuden. On maailman kuninkaiden hallitsija: Jeesus on sitä jo nyt. Tulevaisuudessa kaikki tulevat sen näkemään. 2. Ylistys siitä mitä hän on tehnyt: Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme. Hänelle, joka on tehnyt meidät kuningassuvuksi ja Jumalan, Isänsä papeiksi, Hänelle kunnia ja valta aina ja ikuisesti! Amen. 3. Miten hän tulee takaisin: Tulee pilvissä (Apt.1:9-11). Kaikki ihmiset näkevät hänet: Jeesus sanoi tulemuksestaan: Ihmisen Pojan nähdään tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan (Mark.13:26). Nekin, jotka hänet lävistivät: Jeesuksen palatessa myös juutalaiset näkevät Herran, jonka lävistivät ja kääntyvät kansana hänen puoleensa (Sak.12:9-10). Ja Hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat: Miksi kansat vaikeroivat? Suurin syy lienee se, että hän tulee tuomitsemaan. Katso esim. Jes.2: Näin on käyvä. Aamen : Kaikki nämä tapahtumat ovat varmoja - ne toteutuvat. Miksi ne ovat varmoja? Minä olen A ja O, alku ja loppu, sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias : A ja O ovat kreikan aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Jumala, joka ei muutu on kaiken alku ja loppu. Kaikki tapahtuu hänessä ja hänen kauttaan. 6 Ilm.1:9-20 Johannekselle puhui ääni, joka käski hänen kirjoittaa niille seitsemälle seurakunnalle, mitä hän näki. Johannes kääntyi katsomaan ja näki Ihmisen Pojan kaltaisen, joka oli kultaisten lampunjalkojen keskellä. Seitsemän kultaista lampunjalkaa: Jakeessa 20 Johannekselle selitetään mitä lampunjalat kuvaavat: Lampunjalat ovat ne seitsemän seurakuntaa. Jeesus sanoi samasta asiasta opetuslapsilleen muun muassa: te olette maailman valo, loistakoon valonne (Matt.5:14-16). Seurakunnat ovat maailman valo. Sen tähden niitä kuvataan lampunjalkoina. Lamppujen keskellä hahmo, joka oli ihmisen (Ihmisen pojan, hyion anthropou) kaltainen:

7 Kristus on seurakuntansa keskellä. Jeesus käytti useimmiten itsestään nimitystä Ihmisen Poika. Sana esiintyy yli 80 kertaa evankeliumeissa ja vain kerran muiden käyttämänä (Joh.12:34). Jeesuksen käyttämä käsite Ihmisen Poika on peräisin Danielin kirjasta (Dan.7:13-14). Danielin teksti kuvaa sitä miten Jeesus palasi Ihmisen Poikana, kirkastetussa ruumiissa Isän luo. Ihmisenä, Ihmisen Poikana Jeesus sai silloin kaiken vallan. Jumalana Jeesuksella oli kaikki valta ja kirkkaus ikuisesti, mutta palattuaan ylösnousemuksensa jälkeen taivaaseen, hän sai tuon kirkkauden ja vallan ihmisenä (Joh.17:5). Danielin kirjan Ihmisen Poika -hahmo on selvästi Vanhan ja Uuden testamentin välisen ajan juutalaisuudessa liitetty tulevaan pelastajaan. Esimerkiksi I Henokin kirjassa ( ekr.) sanotaan Ihmisen Pojasta: Hän on Messias. Hän on ennen kaikkea luomakuntaa. Hän on kansojen valkeus, Hän on oikeamielinen tuomioissaan. Hänen nimensä kautta valitut pelastuvat ja Jumala on armollinen heille. Kaikki maan päällä asuvaiset tulevat kumartamaan häntä. Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö: Hänellä oli ylipapillinen, kuninkaallinen asu. Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa: Vertaa kirkastusvuori tapahtuma Matt.17:1-2. Hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit: Hän näkee kaiken. Hänen katseensa polttaa. Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi: Pronssi on tuomion vertauskuva. Esimerkiksi, kun puhutaan siitä, miten Jumala rankaisee kansaa sanotaan: maa teidän allanne tulee pronssin kaltaiseksi (3 Moos.26:18-19). Jeremian kirjassa, kun ilmoitetaan, että mikään ei voi estää tuomioiden toteutumista sanotaan: mikä voi muuttaa raudan, pohjoisesta tulevan raudan ja pronssin (Jer.15:12-13). Hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu: Katso esim. Ps.29:3-5. Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä: Jakeessa 20 sanotaan, että nämä seitsemän tähteä ovat seitsemän seurakunnan enkelit. Angeloi -sana, jota tässä käytetään ja joka on käännetty sanalla enkeli, tarkoittaa myös lähettilästä ja sanansaattajaa. Sanaa käytetään Raamatussa molemmissa merkityksissä. Ilmeisesti tässä tarkoitetaan seurakuntien johtajia. Heidät oli ehkä lähetetty Johanneksen luo. Hänen suustaan pisti esiin kaksiteräinen, terävä miekka: Jeesusta kutsutaan myöhemmin Ilmestyskirjassa Jumalan Sanaksi (Ilm.19:13; vertaa Joh.1:1), jonka suusta lähtee terävä miekka, jolla hän lyö kansoja (Ilm.19:15). Vertaa Hepr.4: Ilm.1:17-19: Näky oli sellainen että Johannes, joka oli elänyt kolme vuotta Jeesuksen seurassa kaatui kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Johannes koki samanlaista pelkoa kuin Jesaja Jumalan pyhyyden edessä (Jes.6). Jeesus rohkaisi pelokasta Johannesta, että tämän ei tarvitse pelätä, koska Jeesus elää ikuisesti. Hän on ensimmäinen ja viimeinen. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet : Minä olen voittanut kuoleman. Avain on vallan vertauskuva. Jeesuksella on valta kuoleman ja tuonelan yli. 7 Luvut 2-3 Sanoma seurakunnille: mikä on keskeistä kaikille seurakunnille kaikkina aikoina. Jokaiselle seurakunnalle sanotaan: 1. Jokin ensimmäisessä luvussa mainittu Jeesuksen ominaisuus, joka on seurakunnan tilan kannalta tärkein muistaa. 2. Minä tiedän : Jeesukselta emme voi salata mitään. 3. Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille 4. Lupaus

8 Ilm.2:1-7, Efeso Efeso oli Vähän Aasian huomattavin kaupunki. Se oli roomalaisen kuvernöörin hallituskaupunki ja tärkeä satama ja kauppakaupunki. Uskonnollisesti Efeso oli muun muassa hedelmällisyyden jumalattaren Artemiin palvonnan keskus (Apt.19:23-40). Artemiin temppelissä ollutta jumalattaren patsasta pidettiin yhtenä antiikin ajan suurista ihmeistä. Temppelissä työskenteli tuhansia pappeja ja papittaria. Monet papittaret olivat omistautuneet kultilliseen prostituutioon. Efeson kaupunki hävitettiin ja rakennettiin useaan otteeseen. Turkkilaiset hävittivät sen lopullisesti vuonna 1402 jkr. Paavali toimi Efesossa kolme vuotta (Apt.20:31). Efeson seurakunnan alkuvaiheista kerrotaan Apt.18:24-20:1. Apt.20:17-38 kertoo jäähyväispuheesta, jonka Paavali piti Efeson seurakunnan vanhimmille. Ollessaan vankina Roomassa, Paavali kirjoitti seurakunnalle kirjeen. Kirjeessään Timoteukselle Paavali kertoo miten hän Makedoniaan lähtiessään kehotti Timoteusta jäämään Efesoon (1 Tim.1:3). Kirjeessä Paavali antaa ohjeita Timoteukselle ja Efeson seurakunnalle. Johannes toimi Efeson seurakunnassa ilmeisesti noin kolmekymmentä vuotta. Efeso oli kolmannen yleisen kirkolliskokouksen paikka (431 jkr.). Ilm.2:1: Hän, jonka kädessä ovat seurakunnan vanhimmat ja joka on seurakunnan keskellä. Ilm.2:2-3: Seurakunnalla oli oikea oppi. Se oli nähnyt paljon vaivaa. Se oli ollut kestävä. Ulkoisesti Efeson seurakunta näytti malliseurakunnalta. Ilm.2:4-5: Jeesus ei merkinnyt seurakunnalle enää samaa kuin uskoontulon alkuaikoina. Suhde Jeesukseen oli kylmentynyt. Oliko hengellinen toiminta tullut Jeesusta tärkeämmäksi? Oliko ilo ja kiitollisuus sovituksesta kadonnut? Keskeistä ei enää ollutkaan osallisuus Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. Enää ei ollut tarvetta elää päivittäin syntien anteeksisaamisessa. Jeesus sanoo, että jos ei seurakunnan tilanne muutu, Jeesus siirtää seurakunnan lampun paikaltaan. Toisin sanoen Jeesus ei enää kulje seurakunnan keskuudessa ja seurakunta lakkaa olemasta maailman valo. Ilm.2:6: Nikolaiitat (gnostilainen ryhmä)ottivat osaa pakanallisiin uhriaterioihin ja elivät siveettömästi. He opettivat, että ihminen voi viettää millaista elämää tahansa ja silti säilyttää henkensä puhtaana Jumalan edessä. Ilm.2:7: Voittaja pääsee siihen olotilaan, jonka Jumala alun perin ihmiselle valmisti. 8 Ilm.2:8-11, Smyrna Nykyisin Izmir. Tärkeä kauppakaupunki. Smyrna oli suuri ja kaunis kaupunki. Se kilpaili Efeson ja Pergamon kanssa Aasian ensimmäisen kaupungin asemasta. Smyrna oli kaupunki, joka aikoinaan sai Rooman senaatilta etuoikeuden rakentaa ensimmäisen temppelin keisari Tiberiuksen kunniaksi. Yksitoista muutakin kaupunkia olisi halunnut oikeuden. Paitsi monia temppeleitä, Smyrnassa oli myös suuri, kristinuskoa vastustava, juutalaisyhteisö. Vuoden 155 jkr. tienoilla Smyrnan piispa Polykarpos kärsi marttyyrikuoleman. Polykarpos oli ollut apostoli Johanneksen oppilaana. Smyrnan seurakunta kirjoitti Filemonin seurakunnalle selonteon piispansa kuolemasta. Se on vanhin tunnettu marttyyrikertomus, jos ei oteta mukaan Apostolien teoissa olevaa kertomusta Stefanuksen kuolemasta. Kun Polykarposta kehotettiin herjaamaan Kristusta, hän sanoi: Jo kahdeksankymmentä kuusi vuotta olen häntä palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka on minut pelastanut? (Apostoliset Isät; Polykarpoksen marttyyrio) Smyrnan seurakuntalaiset olivat uskollisia todistajia. Jeesus ei nuhtele heitä mistään. Ulkoisesti seurakunta ei vaikuttanut menestyvältä seurakunnalta. Se kärsi ahdinkoa, köyhyyttä ja herjausta. Ilm.2:8: Smyrnan seurakunnan oli tärkeä vainoissa muistaa, että Jeesus on kuoleman voittaja. Ilm.2:9: Miksi varakkaassa kaupungissa toimiva seurakunta oli köyhä? Olivatko kristityt joutuneet taloudelliseen boikottiin, kun eivät suostuneet keisarin palvontaan? Vaikka seurakunta eli köyhyydessä ja ahdingossa, se oli rikas. Vertaa 2 Kor.6:10: meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken.

9 Minä tiedän, miten sinua herjaavat nuo, jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole - Saatanan synagogaa he ovat: Smyrnassa seurakuntaa vainosivat myös juutalaiset. Ovatko nuo vainoojat korostaneet sitä, että he ovat todellisia juutalaisia, toisin kuin kristityt? Polykarpoksen marttyyrikertomuksessakin kerrotaan, että Polykarposta olivat teloittamassa paitsi roomalaiset myös juutalaiset. Jeesus sanoo, että juutalaiset, jotka vainosivat kristittyjä, eivät olleet oikeita juutalaisia. He toimivat Saatanan vaikutuksesta. Ilm.2:10: Jumala salli Saatanan kiusata, mutta Jumala määräsi ajan. Seurakunnan oli tärkeä muistaa, että se, joka on uskollinen kuolemaan saakka saa elämän. Emme tiedä onko luku 10 tässä konkreettinen vai symbolinen. Oletan, että se on symbolinen: 10 on kokonaisuuden ja valmiin vertauskuva, koska se on luku, joka yhdistää kaikki perusluvut yhdeksi kokonaisuudeksi. Ilm.2:11: Siihen, joka voittaa ei toinen kuolema kajoa: Toinen kuolema on ikuinen ero Jumalasta. Jeesuksen oman ei tarvitse pelätä sitä, joka voi tappaa vain ruumiin (Matt.10:28). 9 Ilm.2:12-17, Pergamon Pergamon oli Efeson ja Smyrnan ohella alueen merkittävimpiä kaupunkeja. Se oli virallisesti Rooman Aasian provinssin pääkaupunki, mutta kuvernöörin toimipaikkana oli Efeso. Pergamossa oli, Aleksandrian jälkeen valtakunnan toiseksi laajin kirjasto. Siellä oli myös suuri Zeuksen alttari ja neljä keisarin palvontaa varten rakennettua temppeliä. Kaupungissa palvottiin erityisesti Dionysusta, kuninkaiden jumalaa, jonka kuvana oli härkä ja Asklepionia, lääketieteen jumalaa, jonka tunnuksena oli käärme. Ilm.2:12: Hän, jolla on Jumalan sana (katso myös jae 16). Pergamon seurakunta ei pysynyt sanassa, vaan salli harhaoppeja keskuudessaan. Ilm.2:13: Siellä missä Saatanalla on valtaistuimensa: Tällä ilmeisesti viitataan siihen, että Pergamon oli keskeinen kaupunki monien epäjumalien ja keisarikultin harjoittamisessa. Teksti voi tarkoittaa myös jotain temppeliä tai kulttia, jonka välityksellä Saatana erityisesti piti ihmisiä vallassaan. Seurakunta oli vainojen keskelläkin uskollinen. Antipas oli marttyyri, joka perimätiedon mukaan poltettiin elävältä Domitianuksen vainoissa. Johannes kirjoitti ilmestyskirjan Domitianuksen vainojen aikaan, joten Antipaksen kuolema oli tapahtunut lähiaikana. Ilm.2:14-15: Moabin kuningas Balak pyysi Bileam -nimisen kuuluisan profeetan apua, jotta hän voisi voittaa Israelin, kun se tuli lähelle Moabia erämaavaelluksen aikana. Jumala ei antanut Bileamin kirota Israelia, vaan tämä joutui siunaamaan sitä. Bileam neuvoi silloin Balakille keinon, jolla tämä voi tuhota Jumalan kansan (4 Moos.25:1-3,9; 31:16). Nikolaiitat ottivat osaa pakanallisiin uhriaterioihin ja elivät siveettömästi. He opettivat, että ihminen voi tehdä ruumiillaan mitä tahansa ja silti säilyttää henkensä puhtaana Jumalan edessä. Heitä on sinunkin luonasi, noita jotka seuraavat nikolaiittojen opetusta: Tarkoittanee joko sitä, että nämä kaksi opetusta muistuttivat toisiaan (nikolaiittojen oppi oli uusi versio Bileamin opista) tai sitä, että jotkut pitivät kiinni nikolaiittojen opista ja jotkut Bileamin opista. Ilm.2:16: Jos seurakunta ei pitäydy Sanaan, vaan sallii harhaoppeja keskuudessaan, Jeesus itse tulee tuomitsemaan seurakuntaa ja rankaisemaan näitä harhaopettajia. Ilm.2:17: Kätkettyä mannaa: Tarkoittaako taivaallista leipää, josta Jeesus puhui esim. Joh.6:32-35? Vai tarkoittaako sitä, että Jumalan oma pääsee osalliseksi todellisista salaisuuksista (gnostilainen salatieto ei ole mitään sen rinnalla)? Valkoisen kiven, kiveen kirjoitetun uuden nimen: Babyloniassa oli tapana kovertaa kiinteistön omistajan nimi valkeaan kiveen, jossa oli kuva jumalan valvovasta silmästä. Uusi nimi (Jes.65:15) merkitsi yleensä suurta muutosta tai uutta asemaa ihmisen elämässä. Pergamossa oli korkein roomalainen oikeus. Oikeuspaikalla käytettiin mustia ja valkoisia kiviä. Jos tuomiouurnaan tuli enemmän valkoisia kuin mustia kiviä, syytetty pääsi vapaaksi.

10 Ilm.2:18-29, Tyatira Tyatira oli pieni kauppakaupunki. Siellä valmistettiin muun muassa kankaita, nahkaesineitä ja pronssiesineitä. Siellä oli käsityöläiskiltoja ja kauppakiltoja, jotka vaikuttivat kaupungin sosiaaliseen, poliittiseen ja uskonnolliseen elämään. Killoilla oli omat jumalansa ja juhlansa, joissa näitä jumalia palvottiin. Purppurakankaiden kauppias Lyydia, joka tuli kristityksi Filippissä, oli kotoisin Tyatirasta (Apt.16:13-15). Ilm.2:18: Hän, joka näkee kaiken. Hän, joka tulee tuomitsemaan (katso jae 23). Ilm.2:19: Seurakunnassa oli paljon hyvää. Ilm.2:20: Tyatiran seurakunnassa oli profeetta, jota monet ilmeisesti arvostivat ja joka johti seurakuntalaisia harhaan opetuksellaan. Hän osasi varmasti perustella oppinsa hengellisesti. Harhaopettajaa kutsutaan Isebeliksi. Nimi on ehkä vertauskuvallinen, jolloin se viittaa Ahabin vaimoon. Isebel yllytti Ahabia tekemään sitä mikä on väärin Herran silmissä (1 Kun.21:25-26) ja johti siten koko Jumalan kansaa harhaan. Tässä puhutaan ilmeisesti harhaopista, jonka mukaan kristityn tuli antautua kiusauksiin, jotta hän oppisi tuntemaan Saatanan salaisuudet (2:24), mutta samalla myös kokisi miten Jumala on Saatanaa voimakkaampi. Ilm.2:21-23: Jeesus oli antanut tälle profeetalle aikaa parannuksen tekoon. Oliko Jeesus lähettänyt omiaan ohjaamaan häntä oikealle tielle? Tämä nainen ei halunnut luopua elämäntavastaan. Koska hän ja hänen seuraajansa eivät halunneet kääntyä pois synneistään, vaan jatkoivat siinä ja saastuttivat seurakuntaa opeillaan, Jeesus rankaisee häntä suistamalla hänet tautivuoteeseen. Jeesus laittaa ahdinkoon myös kaikki tuon naisen kanssa syntiä tekevät elleivät he luovu hänen tavoistaan. Edelleen Jeesus siis odottaa, että he kääntyisivät takaisin totuuteen. Hänen lapsensa minä surmaan rutolla (lyön kuolemalla) : Tuon profeetan seuraajille Jeesus sanoo antavansa ankaran rangaistuksen. Kaikki seurakunnat tulevat tietämään, kuka minä olen: minä tutkin sydämet ja ajatukset ja annan jokaiselle teistä hänen tekojensa mukaan : Jeesuksen toiminta tähtää siihen, että seurakunnat näkisivät, että tämä seurakunnan keskellä oleva Herra, on kaikkivaltias, kaikkitietävä ja pyhä Jumala. Apostolien teoista ja kirjeistä näemme, että alkuseurakunnassa oli paljon profeettoja ja heitä pidettiin arvossa. Paavali sanoo kirjeessään, että profeettojen sanoma on arvioitava (1 Kor.14:29). Pietari varottaa vääristä profeetoista, jotka salakuljettavat seurakuntaan harhaoppeja (2 Piet. 2:1). Johannes korostaa kirjeessään, ettei tule uskoa kaikkia henkiä vaan on koeteltava mikä on Jumalasta, koska vääriä profeettoja on liikkeellä (1 Joh.4:1). Profetoimista on nykyäänkin paljon. On tärkeää, että kristityt ovat niin juurtuneet Raamattuun, Jumalan Sanaan, että he näkevät mikä on Jumalan Hengen vaikutuksesta tapahtuvaa profetiaa ja mikä ei. Ilm.2:24-26: Annan vallan hallita kansoja: Vertaa Ilm.20:6. Annan aamutähden: Vertaa Ilm.22:16: Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti. Jeesus antaa siis meille itsensä, kun hän antaa aamutähden. Saamme aina olla hänen kanssaan. 10 Ilm.3:1-6, Sardes Sardes oli muinaisen Lyydian kuningaskunnan pääkaupunki. Lyydian kuuluisin kuningas oli Kroisos (n. 550 ekr.). Kroisoksen aikana Persia valtasi maan. Sardes oli ollut vuosisatojen ajan alueen mahtavimpia kaupunkeja. Se sijaitsi kukkulalla ja oli sotilaallisesti strateginen kaupunki, koska sitä oli vaikea vallata. Kaupunki tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 17 jkr. Keisari Tiberius rakennutti sen uudestaan. Sardes oli merkittävä teollisuuskeskus. Se oli kuuluisa muun muassa villan valmistuksesta. Kaupungin asukkaat olivat tunnettuja ylellisestä ja veltosta elintavasta. Sardes hävitettiin 1400-luvulla. Ilm.3:1:Jumalan seitsemän henkeä: Pyhän Hengen täyteys, Pyhä Henki toiminnassaan. Kaikki hengellinen elämä on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Pyhä Henki ei saanut toimia Sardeessa.

11 Ja seitsemän tähteä: seurakunnan vanhimmat (Ilm.1:20). Sardeen seurakunnan vanhin ei valvonut. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut: Seurakunta näytti elävältä seurakunnalta, mutta se oli hengellisesti kuollut. Ehkä ylellinen elämä oli siihen osittain syynä. Ilm.3:3: Muista kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista. Vertaa 1 Tess.5:1-4. Ilm.3:4-5: Puhtaat vaatteet: Vertaa Sak.3:3-4, 8-9; Gal.3:27; Room.13:14. Sardeessa oli vain muutamia, jotka eivät olleet lianneet vaatteitaan, vaan elivät syntien anteeksisaamisessa. Jeesus ei kehota heitä perustamaan omaa seurakuntaa. Ilm.3:5: Saa ylleen valkeat vaatteet: voittaja saa pukeutua täydelliseen vanhurskauteen. En pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta: Vertaa Dan.12:1-2; Luuk.10:20. Tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeleidensä edessä: Vertaa Matt.10: Ilm.3:7-13, Filadelfia Nykyisin Alasehir. Filadelfia perustettiin noin ekr. Pergamon kuningas Attalon II, joka perusti kaupungin, antoi sille nimen Filadelfos (veljeään rakastava) osoittaakseen rakkauttaan veljeensä. Kaupunki tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 17 jkr. Keisari Tiberius auttoi kaupungin jälleenrakentamisessa. Sen kunniaksi kaupunkilaiset antoivat kaupungille nimen Neocaesarea (uusi keisari). 70-luvulla nimi muutettiin Flaviaksi. Jatkossa kaupungista käytettiin sekä Flavia että Filadelfia nimeä. Filadelfian seurakunta on Smyrnan ohella seurakunta, jota Jeesus ei nuhtele. Jeesus rohkaisee seurakuntaa edelleen pysymään hänessä. Ilm.3:7-8: Jeesus nimittää itseään kolmella arvonimellä: 1.Pyhä (hagios: muusta erotettu). 2. Tosi (alethinos: todellinen, väärentämätön, aito). Vertaa: Minä olen totuus. 3. Daavidin avaimen haltija: Vanhan testamentin lupaama Daavidin jälkeläinen, joka on saanut vallan. Filadelfian seurakunnasta saattoi ahdistuksessa tuntua, että Jeesus ei tiennyt, mutta: minä tiedän. Seurakunnasta saattoi myös tuntua, että se ei pystynyt mihinkään. Mutta oleellisinta oli se, että he ovat olleet uskollisia - ovat pysyneet Jeesuksen sanassa. Jeesuksella oli valta avata ovet heidän eteensä ja hän myös tekisi sen. Avoin ovi merkitsee yleensä sitä, että uusille ihmisille tarjoutuu tilaisuus evankeliumin vastaanottamiseen (Apt.14:27; katso myös 1 Kor.16:9). Ilm.3:9: Saatanan synagogasta: tarkoittaa ilmeisesti juutalaisia, jotka hylkäsivät Jeesuksen ja taistelivat kristittyjä vastaan. Vertaa Smyrnan seurakunnan tilanne. Jumala lupasi vaikuttaa heissä ihmeen seurakunnan tähden. Ilm.3:10: Käsittääkseni tämä tarkoittaa lähellä olevaa suurta vainoa? Oikumenes tarkoittaa maanpiiriä, maailmaa. Sanaa käytettiin tuolloin yleensä, kun puhuttiin Rooman valtakunnasta. Ilm.3:11-12: Minä tulen pian. Pidä kiinni siitä mitä sinulla on, ettei kukaan vie voitonseppelettäsi. Voitonseppele: Vertaa 1 Kor.9:25: saadaksemme katoamattoman seppeleen: ikuisen, pysyvän, voiton. Siitä joka voittaa minä teen pylvään Jumalani temppeliin: annan heille tärkeän aseman Jumalan asumuksessa (Gal.2:9: joita pidettiin pylväinä). Eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä: hän saa olla siellä ikuisesti. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen, Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta Jumalani luota, ja oman uuden nimeni. Tuohon aikaan orjiin ja myös muuhun omaisuuteen merkittiin omistajan nimi. Se osoitti kenelle omaisuus kuuluu. Voittaja kuuluu aina Jumalalle, pyhälle kaupungille ja Jeesukselle. Filadelfian kaupungin nimi oli vaihtunut historian tilanteiden mukaan. Filadelfian seurakunnan jäsenet, jotka pysyvät uskollisina loppuun saakka saavat pysyvän, ikuisen kaupungin, jonka nimi ei muutu. Jeesus itse kirjoittaa heihin tuon kaupungin nimen ja myös oman uuden nimensä ja Jumalan nimen.

12 Ilm.3:14-22, Laodikea Laodikea oli suuri ja rikas teollisuus, -kauppa ja - pankkikaupunki. Kaupunki oli niin varakas, että vuoden 17 jkr. maanjäristyksen jälkeen kaupunkilaiset kieltäytyivät keisarin tarjoamasta avusta ja rakensivat kaupunkinsa omilla varoillaan. Huolimatta kaupungin varakkuudesta sen vesi oli huonoa. Kuumat lähteet tekivät Laodikean luona virtaavan joen veden haaleaksi. Laodikea oli tunnettu mustasta villasta tehdyistä kankaista, lääkärikoulusta, korvaöljystä ja jauheesta, jota käytettiin silmävoiteeseen. Ilm.3:14-17: Jeesus on Aamen (tosi, varma); uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku (Joh.1:3). Miten Laodikean seurakunta voi olla penseä häneen nähden? Et ole kylmä. Et ole kuuma: tarkoittaa ilmeisesti, että seurakunta ei ole hyödyllinen. Lähistöllä olevat kuumat lähteet olivat hyödyllisiä samoin kylmä, raikas vesi oli hyödyllistä. Olet haalea: Seurakunta oli itsetyytyväinen ja itseriittoinen. Se ei ymmärtänyt tilaansa: köyhyyttään, alastomuuttaan ja sokeuttaan. Ilm.3:18: Osta (Vertaa Jes.55:1-3) minulta tulessa puhdistettua kultaa (kestäviä, ikuisia rikkauksia) niin tulet rikkaaksi. Osta valkoiset vaatteet: puhdistus. Osta silmävoidetta ja voitele silmäsi niin näet. Laodikean seurakunnalla oli rikkauksia, hienoja vaatteita ja kuuluisat silmävoiteet, mutta heillä ei ollut todellisia rikkauksia: syntien anteeksisaamista ja näkökykyä iankaikkisiin. Sitä he saattoivat saada vain Jeesukselta. Ilm.3:19-20: Jeesus rakasti edelleen Laodikean seurakuntalaisia. Hän halusi auttaa heitä. Sen tähden hän kuritti ja nuhteli. Hän etsi. Hän kolkutti. Oven saattoi avata yleensä vain sisältäpäin. Ainoa mitä voimme tehdä on avata, sallia Jeesuksen tulla elämäämme. Jeesus lupaa, että jos joku (olipa kuka tahansa ja millainen tahansa) avaa oven niin hän tulee sisään ja aterioi tämän henkilön kanssa. Yhteinen ateria merkitsi toisen hyväksymistä ja vastaanottamista ystävänä. Ilm.3:21: Voittaja ei suinkaan menetä valtaa ja kunniaa, vaan hän saa hallita yhdessä Jeesuksen kanssa. Nyt on kerrottu se mikä on kaikille seurakunnille, kaikkina aikoina, elintärkeää. Tästä alkaa kirjan toinen pääjakso: mitä tämän jälkeen on tapahtuva. 12 Luku 4 Taivaassa Johannes näki valtaistuimen ja sillä istujan. Jumalan valtaistuin mainitaan tämän jälkeen 47 kertaa. Ilmestyskirjan lukijat olivat ahdistettuja kaikesta keisarin valtaistuimeen liittyvästä. Johannekselle tehdään ilmestyksen kautta selväksi, että on valtaistuin, joka on kaikkien muiden valtaistuinten yläpuolella. Ilm.4:1: Ovi saattaa tarkoittaa sitä, että näky oli rajattu tai se voi tarkoittaa pääsyä sisään taivaallisiin salaisuuksiin. Näytän sinulle mitä tämän jälkeen on tapahtuva: Jumala on ennaltatietämisensä perusteella jo ikuisuudessa ennaltamäärännyt kaiken. Ilm.4:3: Istujaa ei Johannes pysty kuvaamaan kuin jalokivien kirkkautena. Valtaistuimen ympäristöä hän kuvaa tarkemmin: valtaistuinta ympäröi sateenkaaren kaltainen smaragdinvärinen hohde. Sateenkaari on liiton merkki. Ilm.4:4: 24 valtaistuinta ja 24 vanhinta. Luku 24 on kokonaisuuden, täydellisyyden luku: kreikkalaisessa aakkostossa on 24 kirjainta, vuorokaudessa on 24 tuntia. Luku 24 on harvinainen sekä Ilmestyskirjassa että koko Raamatussa. Ymmärtääkseni nämä 24 vanhinta ovat perille päässeitä voittajia Vanhan testamentin ja Uuden testamentin ajalta. He voisivat olla esimerkiksi 12 kantaisää ja 12 apostolia. Näistä vanhimmista ja enkeleistä puhutaan erillisinä ryhminä (Ilm.7:11). Enkeleistä ei käytetä sanaa vanhin. Pelastuneisiin

13 ihmisiin liitetään yleensä käsitteet valkeat vaatteet, puhtaus ja kultaseppeleet. Useimmiten Johannesta puhuttelee enkeli, mutta lohdutuksen (Ilm.5:4-5) tuo yksi vanhimmista. Katso myös Ilm.7: Ilm.4:5: Salamat ja ukkosenjyly liittyvät usein Jumalan kohtaamisiin - esimerkiksi Siinailla, kun Jumala ilmoitti itsensä ja antoi lakinsa (2 Moos.19:16). Seitsemän soihtua, Jumalan seitsemän henkeä: Pyhä Henki toimii kaikkialla. Hän paljastaa synnin, vanhurskauden ja tuomion. Hän kirkastaa Kristusta. (Joh.16:8,13-14) Ilm.4:6: Sen edessä oli myös ikään kuin lasinen, kristallin tavoin kimmeltävä meri. Katso Ilm.15:2-3. Merta, joka oli ikään kuin lasinen on selitetty monin eri tavoin. Olisiko tässä kuva Jumalan saavuttamattomasta pyhyydestä? Meri näyttää korostavan vaikutelmaa välimatkan pituudesta kaikkivaltiaaseen. Vai kuvastaako meri täydellistä rauhaa (vastakohtana levottomana kohisevalle kansojen merelle Jes.17:12), joka vallitsee Jumalan läheisyydessä. Vertaa 2 Moos.24:10; Hes.1:22, 26; 1 Kun.7:23. Ilm.4:6-8: Neljä olentoa valtaistuimen edessä ja ympärillä. Vertaa Jesajan näky serafeista (Jes.6:1-3) ja Hesekielin näky kerubeista (Hes.10:14). Luku neljä on luomakunnan luku: 4 ilmansuuntaa, 4 vuodenaikaa, 4 perusainetta: maa, ilma, tuli ja vesi. Katso myös Ilm.7:1. Edustavatko nämä olennot Jumalan luomakuntaa? Olentojen siivet olivat molemmilta puolilta täynnä välkehtiviä silmiä. Tarkoittaako sitä, että Jumala valvoo lakkaamatta kaikkea luomakunnassaan? Olennot ylistävät taukoamatta Jumalaa: Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, kaikkivaltias! Hän oli ja Hän on ja Hän on tuleva. Irenaeus (kuoli n. 200 jkr.) opetti, että nämä neljä olentoa ovat neljä evankelistaa. Evankelista-symboleja alettiin käyttää 300 luvulla luvuilla ne olivat jo hyvin yleisiä. Ihminen - Matteus; leijona - Markus; härkä - Luukas ja kotka - Johannes. Hieronymus ( jkr.): Matteuksen symbolina on siivellinen ihminen, koska Matteus aloittaa evankeliuminsa kertomalla Kristuksen ihmiseksi tulemisesta. Markusta kuvaa leijona, koska Markus aloittaa kertomalla Johannes Kastajasta, huutavan äänestä erämaassa. Luukas aloittaa kertomalla pappi Sakariasta ja siksi Luukkaan evankeliumin symbolina on uhrieläin, härkä. Johannes aloittaa laajoilla näköaloilla ja siksi häntä kuvaa kotka. Ilm.4:9-11: Kruunun tai seppeleen laskeminen toisen jalkojen juureen oli voimakas kunnian osoitus. Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu: Kaikki kunnia, valta ja ylistys, kuuluvat Jumalalle, koska hän on luonut kaiken. Kaikki mikä on olemassa, on olemassa hänen tahdostaan. 13 Luku 5 Edellisessä luvussa pääpaino oli valtaistuimella ja siinä istuvalla. Tässä luvussa se on kirjakäärössä ja sen avaajassa. Ilm.5:1: Kirjakäärö oli kirjoitettu täyteen molemmin puolin ja sinetöity seitsemällä sinetillä. Roomalaisen oikeuden mukaan testamentti varustettiin todistajien seitsemällä sinetillä. Sinetöityä kirjaa ei voinut lukea. Katso Jes.29:11-12 ja Dan.12:9. Tässä oli Jumalan testamentti. Se on täydellinen pieniä yksityiskohtia myöten. Se on etukäteen kirjoitettu historia. Ilm.5:2-4: Yleensä testamentin laatijan kuolema oikeuttaa avaamaan testamentin. Kuka tahansa ei voi avata ihmisenkään laatimaa testamenttia! Kuka olisi arvollinen avaamaan Jumalan testamentin? Eivät edes mahtavimmat enkelit, ei kukaan elävistä eikä kuolleista eikä kukaan luomakunnasta voinut avata sitä. Johannes ilmeisesti itki pelosta, että Jumalan suunnitelma ei pääse toteutumaan.

14 Ilm.5:5: Useimmissa tapauksissa Johannesta puhutteli enkeli. Lohdutuksen toi yksi vanhimmista. Johanneksen ei tarvitse itkeä, koska on eräs, joka voi avata kirjan: Hän on: Juudan heimon leijona (1 Moos.49:8-10) ja Daavidin juuriverso (Jes.11:1-5). Tämä henkilö on saanut voiton. Hän avaa kirjan ja murtaa kaikki seitsemän sinettiä. Hänessä Jumalan suunnitelma toteutuu. Ilm.5:6: Johannes ei nähnyt leijonaa, vaan Karitsan, joka oli kuin teurastettu. Ilmestyskirjassa käytetään Jeesuksesta nimitystä Karitsa 35 kertaa. Vertaa Joh.1:29; 1 Kor.5:7; Jes.53:5-7. Pääsiäiskaritsa oli esikuva Kristuksesta. Sinä yönä, jolloin pääsiäislammas teurastettiin, Israelin kansa pelastui tuomiosta ja orjuudesta. Kaikki karitsan veren suojassa olleet pelastuivat. (2 Moos.12) Kun Jumalan uhrikaritsa kuoli ristillä, hän valmisti kaikille kansoille pelastuksen. Jokainen Karitsan veren suojassa oleva ihminen pelastuu synnin orjuudesta, tuomiosta ja kadotuksesta. Karitsalla oli seitsemän sarvea. Sarvi on vallan vertauskuva. Seitsemän on täydellisyyden luku. Karitsalla oli myös seitsemän silmää: ne Jumalan seitsemän henkeä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan. Jeesus toimii Pyhän Hengen kautta kaikkialla maailmassa. Ennen kuolemaansa Jeesus lupasi lähettää Pyhän Hengen ja olla Pyhän Hengen kautta aina omiensa luona (Joh.14:15-20,16:7). Ilm.5:7-10: Neljän olennon ja vanhinten reaktio osoittaa, millainen merkitys on tapahtumalla, jonka Johannes näki. He osoittivat Karitsalle samaa kunnioitusta ja palvontaa kuin valtaistuimella istujalle (Ilm.4:8-11). Heillä oli käsissään kultamaljat täynnä pyhien rukouksia. Uskovien rukoukset on talletettu. Rukoukset ovat Pyhän Hengen työtä meissä (Room.8:26-27). Rukousten kautta olemme osallisia Jumalan historian toteuttamisessa. Vertaa Ilm.8:3-5. Vanhimmat ja neljä olentoa, lauloivat uuden laulun. Ilmestyskirja puhuu uudesta laulusta, uudesta taivaasta ja maasta ja uudesta Jerusalemista. Ne ovat jotakin sellaista, jota ei ennen ole ollut. Uusi laulu esittää yhteenvedon Jeesuksen kuoleman tuloksista: 1. Olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sinetit: Historia toteutuu sinussa. 2. sillä sinut on teurastettu. Olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista: Olet ostanut verelläsi ihmisiä. 3. Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja. He tulevat hallitsemaan maan päällä: Olet asettanut heidät uuteen asemaan. Ilm.5:11-14: Johanneksen huomion herättää uusi ylistyskuoro. Johannes mainitsee lukumäärän toisensa jälkeen kuvatakseen kuinka suuri hänen näkemänsä enkelijoukko oli. Vaikka heitä oli paljon, Johannes käyttää yksikkömuotoa sanasta ääni (fonen). Vertaa sinfonia. Enkelit antavat Karitsalle seitsenkertaisen ylistyksen. Sitten koko luomakunta osoittaa kunnioitusta Jumalalle ja Karitsalle. 14 Luku 6 Karitsa alkoi avata kirjakäärön sinettejä. Hän avasi niistä kuusi ensimmäistä. Sinettien takana on Jumalan sallima ja määräämä tapahtumasarja. Sinettien takana olevat tapahtumasarjat ovat päällekkäin ja sisäkkäin. Nämä kuusi sinettiä näyttävät meille tapahtumien päälinjat. Niitä on tutkittava Jeesuksen eskatologisten puheiden kanssa (Matt.24:4-14, 29-30; Luuk.21:7-11, 25-28; Mark.13:3-13, 24-27). Luomakunnan ahdistus ja huokaus (Room.8:19-21) huipentuu neljästi (neljä olentoa vuoronperään) toistuvassa sanassa tule: toteuta se mikä pitää toteuttaa. I Sinetti: Valkoinen hevonen ja ratsastaja, jolla oli jousi (Ilm.6:1-2) Raamattu käyttää jousta Jumalan voiton vertauskuvana. Esimerkiksi Hab.3:9-13: Jumala pelastaa kansansa ja tuhoaa sen viholliset. Valkoinen on yleensä taivaan, Jumalan valtakunnan ja voiton väri. Valkoisen hevosen ei sanota tuovan mitään tuhoa. Jeesusta kuvataan valkoisella hevosella ratsastajaksi (Ilm.19:11). Valkoinen hevonen tarkoittaa käsittääkseni evankeliumin leviämistä. Vertaa Matt.24:14.

15 Valkoinen hevonen ja sen ratsastaja on usein tulkittu myös harhaoppien leviämiseksi (Matt.24:4-5, 11,24). Koska muut hevoset kuvaavat rangaistuksia ja tuhoja, on ajateltu, että myös valkoinen hevonen kuvaisi jotakin negatiivista. Lisäksi tätä tulkintaa on perusteltu sillä, että Jeesus mainitsee ensin harhaopit ja sitten sodat eli järjestys on sama kuin Ilmestyskirjan kuvauksessa. Molemmat tulkinnat ovat mahdollisia. II Sinetti: Tulipunainen hevonen, jonka ratsastajalle annettiin iso miekka (Ilm.6:3-4) Ratsastajalle annettiin miekka, annettiin valta riistää rauha maan päältä ja panna ihmiset tappamaan toisiaan. Vertaa Matt.24:6-7: Te kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, mutta älkää antako sen pelästyttää itseänne. Niin täytyy käydä, mutta vielä ei loppu ole käsillä. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä. Katso myös Luuk.21:9-10. III Sinetti: Musta hevonen ja ratsastaja, jonka kädessä oli vaaka (Ilm.6:5-6) Uuden testamentin kirjoittamisen aikaan miehen päiväpalkka oli yksi denari. Mitta tarkoittaa noin yhtä litraa. Viljan hinta on todella korkea. Ohra oli halvempaa kuin vehnä, joten sitä sai denarilla enemmän. Vertaa Matt.24:7 (Luuk.21:11): joka puolella on nälänhätää. Öljy ja viini kuvaavat Raamatussa yleensä runsautta. Tarkoittaisiko öljyyn ja viiniin älä koske sitä, että vaikka monet ihmiset näkevät nälkää, osa ihmiskunnasta elää ylellisyydessä. IV Sinetti: Tuhkanharmaa hevonen, jonka selässä istui Kuolema (Ilm.6:7-8) Tuhkanharmaa hevonen. Selässä istujan nimi oli Kuolema ja sen jäljessä tuli Tuonela. Neljäs osa maasta tuhotaan miekalla, nälällä ja rutolla ja loput jätetään villipetojen kynsiin. Vertaa Luuk.21:10-11: Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan ja joka puolella on suuria maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja. Kauhistuttavia asioita tapahtuu ja taivaalla näkyy suuria ennusmerkkejä. Matt.24:7-8: joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä. Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua. Nämä ovat siis vasta synnytystuskien alkua. Synnytystuskat ovat alussa lieviä ja tihenevät ja voimistuvat juuri ennen lapsen syntymää. V Sinetti: Marttyyrit alttarin alla (Ilm.6:9-12) On ajateltu, että näillä sieluilla täytyi olla ruumiit, koska Johannes näki heidät. Mutta oliko valtaistuimella istuvalla ruumis tai enkeleillä? Johannes näki myös heidät. Sielut olivat alttarin alla: he olivat antaneet itsensä kuolemaan (uhriksi) Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden. Vertaa Matt.24:9: Silloin teidät pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan ja kaikki kansat vihaavat teitä minun nimeni tähden. Luuk.21: Ilm.6:10-11: Marttyyrit eivät huuda kostoa ihmisille, jotka tappoivat heidät. He odottavat sitä, että Jumala tuomioiden kautta palauttaa vanhurskauden maan päälle. Maan asukkaat -sanonta tarkoittaa Ilmestyskirjassa ihmisiä, jotka vastustavat Jumalaa (Ilm.11:10, 13:8, 17:2). Kunnes...surmattuja, Jumalan palvelijoita, olisi täysi määrä: Jumalalla on marttyyrien tarkka luku tiedossa ja myös se milloin tuo luku on täysi. VI Sinetti: Luonnon mullistukset (Ilm.6:12-14) Tässä on Ilmestyskirjan yleiskuva lopun tapahtumista. Luonnon mullistuksia, jotka muuttavat maailman ja avaruuden rakenteita. Vertaa Matt.24:29-31, Luuk.21: Katso myös Joel 3:4 ja Jes.13: Luvussa 8 Karitsa avaa seitsemännen sinetin. Silloin seitsemän enkeliä valmistautuu puhaltamaan torviin (luvut 8-9). Seitsemäs sinetti on kirjakäärössä kuudennen sinetin sisällä: tarkempi, yksityiskohtainen kuvaus tapahtumista. Ilm.6:15-17: Seitsemän ihmisryhmää: kaikki, riippumatta asemasta, vallasta tai varakkuudesta. Jumalan pyhyys ja viha syntiä kohtaan ovat yhtä tosia kuin Jumalan rakkaus. 15

16 16 Luku 7 Kaksi näkyä Jumalan kansasta: sinetin painaminen otsaan ja perillä oleva suuri joukko, jota ei kukaan kyennyt laskemaan. Tämän jälkeen näin... Uusi näky! Kristittyjen vainot ja marttyyrien pelastus on mainittu viidennen sinetin yhteydessä. Vielä ei ole sanottu mitään seurakunnasta näissä tapahtumissa. Nyt Johannes näkee kaksi näkyä Jumalan kansasta. Ilm.7:1-3: Jumala ei anna minkään estää omiensa sinetöimistä. Sinetti on omistusmerkki. Kuvaavatko maan neljä tuulta Jumalan tuomioita? Neljälle enkelille oli annettu valta hävittää maata ja merta. Tarkoittaako hävittäminen niitä tapahtumia, joita kirjakäärön kuudes ja seitsemäs sinetti kuvaavat? Pyhästä Hengestä puhutaan sinettinä (Ef.1:13, 2 Kor.1:22). Tässä on käsittääkseni kyse jostakin muusta. Ilm.14:1: Sitten näin tämän: Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan oli sataneljäkymmentäneljätuhatta ihmistä, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. Oliko144000:n otsaan kirjoitettu nimi se sinetti, joka osoitti, että he kuuluvat Jumalalle? Ilm.7:4-8: Siitä, mitä tämä joukko kuvaa on olemassa erilaisia selityksiä. Minun käsittääkseni nämä ovat juutalaisia, jotka ottavat Jeesuksen vastaan, kun Jeesus tulee kirkkaudessa. He ovat koko ahdistuksen ajan maan päällä. Johannes kuuli heidän lukumääränsä. Kyseessä on ymmärtääkseni symbolinen luku, jolla kuvataan Israelia kansana: koko Israelia. Vertaa Room.11:25-26: Kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva. Ilm.7:9-17: Tämän jälkeen näin: Uusi näky! Käsittääkseni Johannes näkee sen joukon, joka pääsee ensimmäiseen ylösnousemukseen. Jeesuksen omat menevät Jeesusta vastaan (1 Tess.4:16-17; Sak.14:5). Kaikista kansoista ja heimosta ja kaikista kielistä on tässä joukossa edustajia. Yllään valkeat vaatteet: He ovat pukeutuneet Kristuksen vanhurskauteen. Kädessä palmunoksa: Palmunoksilla vastaanotettiin riemuiten voittaja tai suuri hallitsija. Valtaistuimen edessä seisova valtava joukko ylistää Jumalaa ja Karitsaa siitä, että heidän pelastuksensa on kokonaan Karitsan ja Jumalan ansiota. Ilm.7:13-15: Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta: Tarkoittaako suuri ahdinko juuri meneillään olevaa tai juuri ollutta suurta ahdinkoa vai yleensä ahdinkoa maailmassa (Joh.16:33; Ilm. 1:9)? He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden: 1. Ovat Jumalan valtaistuimen edessä: Ovat Jumalan kirkkaudessa ja pyhyydessä. 2. He palvelevat Häntä Hänen pyhäkössään päivin ja öin: Koko Jumalan kansa on siellä pappeja. 3. Hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen: Samaa sanaa teltta käytetään erämaavaelluksen teltasta. Sen kautta Jumala asui kansansa keskuudessa (2 Moos.25:8; 40:34). Ilm.7:11-12: Kun enkelien keskuudessa syntyy ilo (Luuk.15:8-10) yhdestä syntisestä, joka kääntyy, ilo on valtava, kun kaikki lunastetut seisovat Jumalan edessä. Seitsenkertainen ylistys. Ilm.7:16-17: Pelastuneiden olotilaa kuvataan negaatioilla. Kerrotaan mitä siellä ei ole. Miksi ei ole nälkää, janoa, hellettä tai kyyneleitä? Ei ole enää syntiä eikä synnin aikaansaamaa turmelusta. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille. Vertaa Ps.23; Hes.34:15, 23; Joh.10:11.