Pä ä kirjoitus. Tämä päivä on aina täällä, huominen ei koskaan. Tulevaisuus tulee. Vain sinä voit päättää, mihin se menee.

Transkriptio

1 Kevät-Vilho 2014

2 Pä ä kirjoitus Nuur Al-emara Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. Onnellisuus on avain menestymiseen. Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti. Jokainen meistä viettää omalla haluamalla tavallaan vapaa- aikansa. Silloin ihminen pyrkii irrottautumaan hetkeksi aikaa arjesta, ja tekemän mitä itse tykkää. Meillä kaikilla on varmasti, joku harrastus tai oma tapa viettää vapaa-aikaa erilaisilla rentoutumistavoilla. Joku tykkää lukea, toinen urheilla, kolmas kuunnella musiikkia, neljäs nukkua ja viides kokata. On ihmisiä, jotka taas haluavat joka kerta kokea jotain erityistä ja ennen näkemätöntä ja seikkailla. Tätä vartenhan elämä on luotu, vai mitä. Harrastuksia on lukuisia ja joukkoon mahtuu monia mitä erikoisimpiakin tapoja viettää omaa vapaa-aikaa. Joku tykkää ottaa rennosti, toinen taas haluaa hyödyntää aikaa koko ajan ja käyttää sitä hyväkseen ja taata näin hyvän menestyksen elämässään. On jännittävää elää omaa elämää, kun emme voi tietää, minkälainen päivä on huominen. Joten sinun on otettava riskejä ja koettava jotakin uutta elämässäsi ja tehtävä jotakin, mikä jää mieleesi ikuisuuteen. Muista, että elät vain kerran, joten älä jää mistään paitsi. Elämä on vielä edessäsi. Jos epäonnistut, se on menestymisen ja yrittämisen merkki. Tämä päivä on aina täällä, huominen ei koskaan. Jos et ole vielä tänä vuonna ehtinyt tehdä mitä tykkäät tai et ole harrastanut riittävästi lempiharrastustasi, ajan puutteen takia, älä huoli: kesäloma on edessäsi, kaksi kuukautta aikaa tehdä unohtumattomia juttuja. Tulevaisuus tulee. Vain sinä voit päättää, mihin se menee. Jo antiikin Roomassa ihmiset ovat viettäneen vapa-aikaa mitä hienoimmilla tavoilla. Varmaan tiedättekin, että roomalaisten intohimona olivat kylpylät, niitä käytettiin paljon. Kylpeminenkin oli enemmän sosiaalinen kuin hygieeninen tapa. Antiikin Roomassa oli paljon erilaisia ajanvietto mahdollisuuksia, joista monet näkyvät vielä tänäkin päivänä. Monet urheilulajit, kuten kilpa-ajot, ovat alkuperältään antiikin ajoilta ja emme voi unohtaa teatteria, joka sai alkunsa antiikin Roomasta. Lue, joka päivä, jotakin jota kukaan muu ei lue. Ajattele, joka päivä, jotakin jota kukaan muu ei ajattele. Tee, joka päivä, jotakin, jota kukaan muu ei ole tarpeeksi hölmö tehdäkseen. On mielelle pahasta olla aina osa yleistä mielipidettä.

3 LUKIOLAISTEN VAPAA-AIKA: liikuntää jä rentoutumistä Karoliina Mäkipelto Varsinkin ensimmäisen lukiovuoden aikana vapaa-ajan määrä ja sen käyttö muuttuu. Varsinkin kotitehtävien ja projektien määrä lisääntyy hurjasti peruskouluun verrattuna. Näin ollen lukiolainen kiinnittää peruskoululaista enemmän huomiota siihen, kuinka käyttää vähäisen vapaa-aikansa. Itse olen huomannut, että suurin osa ensimmäisen lukiovuoden opiskelijoista alkaa harrastaa aktiivisesti liikuntaa rentoutuakseen. Tämän huomaa mm. siitä, että suurin osa lukiolaisista valitsee vapaaehtoisesti liikunnan kursseja sekä he alkavat viettää vapaatuntejansa treenaten jumppasalilla. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa keino. Osa lukiolaisista hakee rentoutumista esim. musiikista tai elokuvista. Kaikilla tuntuu kuitenkin olevan päämääränä rentoutuminen ja rauhoittuminen opiskelun lomassa. Itselläni on vapaa-aikaa noin 2 tuntia päivässä, mutta hieman se riippuu siitä, miten vapaa-aika määritellään. Vapaa-ajalla minä harrastan liikuntaa, jumppaa ja pihatöitä sekä neulon. Liikuntaa harrastan siksi, että se pitää kunnossa ja virkistää kun taas neulominen rentouttaa. Harrastan puutarhatöitä ja neulomista sillä siinä näkee selvästi työnsä tuloksen, kertoo Maria. Minulla on vapaa-aikaa noin 6-5 tuntia päivässä. kommentoi ensimmäisen vuositason opiskelija Juuso Laukkanen löhöillessään sohvalla koulun loputtua. Vapaa-ajalla viihdyn harrastuksissa, kuntosalilla, sählyssä ja internetissä. Lisäksi läksyjä riittää. Harrastan urheilua sillä se on mukavaa ja kaverit harrastaa. Päätin siis kysellä hieman ensimmäisen ja toisen lukiovuoden opiskelijoilta, miten heidän vapaa-ajan viettonsa on muuttunut peruskouluun verrattuna. Sen lisäksi haastattelin Viitasaaren lukion äidinkielen opettajaa, Maria Kolehmaista.

4 Viimeisenä vielä haastattelin Anne-Mari Ijästä, Viitasaaren lukion opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaa. Vaikeaa sanoa.. Jos olen laiskalla tuulella, minulla on vapaa-aikaa noin 2 tuntia, yleensä 2-3 tuntia. Yleensä urheilen, rentoudun tai kokkaan sillä niiden avulla voi rentoutua ja urheilusta saa hyvän mielen. Yllätyin siitä miten samanlaisella tavalla oppilaat ja opettajat vaikuttavat vapaa- aikaansa viettävän. Oletin opettajien viettävän paljon aikaa taiteillen työn ja perheen välillä. Näin ollen oletin heidän vapaa-aikansa olevan olematonta. Haastattelu kumminkin todisti epäilyni opettajien vapaa-ajan vietosta vääräksi. Näiden haastattelujen perusteella huomasin ennakkoluulojeni olevan oikeita: lukiolaiset kuluttavat vapaa-aikaansa liikkuen ja rentoutuen. Tämä on kumminkin ymmärrettävää sillä lukio on yleisesti katsottuna rankka oppilaitos joka vaatii vastapainokseen riittävästi rentoutumista. Ykköset irrottelevat kesäteemapäivänä.

5 Lähikuvassa: Jouni Vartiainen Miika Jauhiainen 1. Kuinka päädyit Viitasaaren lukioon? Hain biologian ja maantiedon opettajaksi moneen paikkaan ja Viitasaarelta vastattiin myöntävästi. 2. Miksi valitsin opettajan alan, ja oletko viihtynyt alalla? Alun perin en valinnut. Opiskelin biologiksi, mutta biologille ei löytynyt suoraan töitä, joten päätin jatkokouluttautuva biologian ja maantiedon opettajaksi. Alalla on ollut viihtyisää ja olen tykännyt työstä. Työssä on omanlaisiaan vapauksia kuten, että voi suunnitella miten tekee työnsä. Lukion ja yläasteen opettajana on kivaa. Ajan puute ja kiire. Alussa on paljon asiaa. Lukiossa pitää itsekin opiskella ja palauttaa mieleen asioita. Lisäksi lukiossa on haastavampia oppisisältöjä. 6. Mitä harrastat vapaa-ajallasi? Kaikkea luontoon liittyvää. Esimerkiksi luonnontarkkailua, linnut, kasvit, valokuvaus ja luontokuvaus. 7. Missä maassa haluaisit asua ja miksi? Suomessa, asiat ovat hyvin ja en haluaisi pois. Jos olisi pakko niin Uusi-Seelanti. Se olisi kiinnostava, eikä ole aikaisemmin tullut käytyä. 8. Jos voisit poistaa maailmasta epäkohtia, mitkä ne olisivat? Poistaisin työttömyyden, sodat ja sairaudet. 9. Nimeä ne asiat, jotka ottaisit mukaan autiolle saarelle? Kiikarit ja tietokoneen nettiyhteydellä. 3. Onko lukio muuttunut opiskeluajoiltasi? Ei ole juurikaan muuttunut. Opettajilla ei taida olla enää tapana kirjoituttaa niin paljoa? 4. Viihdytkö Viitasaaren lukiossa? Miksi? Mitä mieltä olet lukiomme opiskelijoista? Lukiossa on kivaa ja oppilaat ovat motivoituneita ja omatoimisia. Erilaista kuin yläkoulussa. Lukiolaiset ovat ahkeria ja positiivisia ja mukavia. 5. Mikä on työssäsi haastavinta?

6 Harrastaminen tekee mestarin Mikaela Ranto Harrastaminen lukio-opintojen rinnalla on palkitsevaa. Sen tietävät ensimmäisen vuositason opiskelijat Tommi Tuikkanen ja Viljami Miekkavaara. USEIN VÄITETÄÄN, että lukiolaisilla ei ole aikaa mihinkään muuhun kuin opiskeluun. Itse olen kohta selviytynyt lukion ensimmäisestä vuodesta ja teidän, että tämä väite ei pidä lainkaan paikkaansa. Tommi Tuikkanen kertoo, että joukkueen vaihdos on tuonut lisää intoa jalkapallon pelaamiseen. Molemmat pojat ovat ehdottomasti sitä mieltä, että harrastaminen opiskelun ohella on todella kannattavaa. Kun tuhlaa kaiken energian kentällä, jaksaa paremmin istua tunneilla. Tommi kertoo puurtaessaan matematiikan läksyjensä parissa. NÄMÄKIN LÄKSYT OLISI JO TEHTY, jos koko edeltävä ilta ei olisi mennyt jalkapalloharjoituksissa. Toisaalta on selvää, että liikuntaharrastus on lisännyt Tommin keskittymiskykyä huimasti. Muuten hän ei pystyisi tekemään läksyjään meluisassa lukion aulassa. Viitasaaren lukion ensimmäisen vuositason opiskelijat Tommi Tuikkanen ja Viljami Miekkavaara ovat käyttäneet kuluneen lukuvuoden aikana satoja tunteja harrastustensa parissa. Tommi pelaa jalkapalloa Äänekoskella Huimajoukkueessa ja Viljami kirjoittaa Kuvattuakuvablogia. Viljami ja Tommi kokevat, että heidän harrastuksillaan on ainoastaan positiivisia vaikutuksia koulumenestykseen. Viljami kokee valokuvaamisen vaikuttavan positiivisesti koulumenestykseensä. Jos opiskelun lomassa kaipaa muuta tekemistä, voi ottaa kameran käteen ja lähteä ulos kuvailemaan hetkeksi. Viljami kertoo. Välillä kuitenkin aika hujahtaa kuvien muokkauksen parissa huomaamatta kouluhommien jäädessä sivummalle. Valokuvauksessa kuin jalkapallossakin voi kehittyä aloittelijasta ammattilaiseksi. Miekkavaara ja Tuikkanen painottavat molemmat oman motivoituneisuuden ja harjoittelun määrän tärkeyttä kehityksessä. MOLEMMAT HARRASTUKSET ovat kustannuksiltaan melko kalliita. Valokuvauksessa hintaa ker-

7 tyy kamerasta ja sen varusteista sekä kuvankäsittelyohjelmista. Hintahaarukka tässä harrastuksessa on muutamasta sadasta useisiin tuhansiin euroihin. Jalkapalloiluun tulee hintaa varusteista, vakuutuksesta ja pelimatkoista. Tommilla kuitenkin seura maksaa melkein kaiken näistä kuluista. Viljamin ja Tommin omistautuneisuus omaan harrastukseensa on ihailtavaa. Tommi käyttää paljon vapaa-ajastaan jalkapallon pelaamiseen. Hän käy 3-4 kertaa viikossa harjoituksissa Äänekoskella, harjoittelee vapaa-ajallaan itsenäisesti ja käy peleissä vähintään kerran viikossa. Viljamilta harrastaminen vie vapaa-aikaa vaihtelevasti. Usein kuitenkin iso osa viikonloppuajasta kuluu valokuvaukseen. Molemmat pojat kertovat, että ovat kehittyneet omassa harrastuksessaan paljon. Viljami on parin vuoden valokuvausuransa aikana osallistunut valokuvauskursseille. Lisäksi oppimista on edesauttanut itsenäinen harjoittelu sekä netistä löytyvät kuvankäsittelyoppaat. Tommi kertoo myös kehittyneensä jalkapalloilussa paljon. Joukkueen vaihtamisen myötä lajin harrastamiseen on löytynyt lisää intoa ja motivaatiota, mikä on nopeuttanut kehitystä. HARJOITUS TEKEE MESTARIN! kumpikin pojista toteaa haastattelun loppuun. Vaikka harrastaminen on välillä raskasta ja motivaatio voi olla hukassa, se kuitenkin palkitsee. On tärkeää, että vapaa-ajalla pääsee irrottautumaan opiskeluista ja saa tehdä sellaista, mistä todella nauttii. Viljami Miekkavaara kuvaa mieluiten luonto- ja kaupunkikuvia.

8 Kinosääri kutsuu elokuviin Tiia Toikkanen Elokuvia on alkanut ilmestyä hyvää tahtia nuorisotalon viereen ilmestyneen Kinosaaren myötä. Kinosaari painoi viime vuonna vihdoinkin pisteen Viitasaarella kestäneeseen elokuvattomaan kauteen. Tutulle paikalle saapunut Kinosaari tekeekin hommansa mallikkaasti: on vaikea nimetä elokuvaa, joka ei siellä ilmestyisi samoihin aikoihin kuin se on muualla Suomessa julkaistu. Tätä nopeutta ei ollut vielä silloinkaan, kun Viitasaarella näytettiin elokuvia ennen Kinosaaren ilmestymistä. Tähän mennessä elokuvateatterissamme on esitetty jo erittäin paljon kuuluisia ja muutenkin loistavia elokuvia: ulkomaalaisista elokuvista voi mainita esimerkiksi Nälkäpelin,Noahin, Outolinnun ja Viidennen vallan. Suomalaistakin tuotantoa on nähty paljon: Leijonasydän,Isänmaallinen mies ja Korso ovat hyviä esimerkkejä näistä. Myös koulusta on käyty katsomassa muutamia kertoja siellä esitettäviä elokuvia. Kinosaaren näytökset eivät myöskään rajoitu pelkästään päiväsaikaan. Yönäytöksiä pidetään silloin tällöin, usein sellaisissa tapauksissa kun kyseiset elokuvat halutaan näyttää samaan aikaan kuin ne muualla Suomessa tai jopa maailmallakin esitetään. Hobitin toinen osa, Smaugin autioittama maa, esitettiin keskiyöllä samaan aikaan ensimmäistä kertaa kuin kaikissa muissakin maissa. Elokuvien virta ei näytä päättyvän. Tänä vuonna on tulossa hyvin paljon uusia ja houkuttelevia elokuvia, ja Kinosaari näyttää ottavan haasteen vastaan. Elokuvia tulee kovalla syötöllä kaiken aikaa, niistä kertovat myös teatterin lasiseinillä olevat julisteet. Tällaisia ovat esimerkiksi novelliin perustuva Tähtiin kirjoitettu virhe, Ruususen tarinaa eri suunnalta tarkasteleva Maleficent ja Nälkäpelisarjan Matkijanärhenensimmäinen osa. Elokuvia löytyy niin 3D:nä kuin tavanomaisena 2D:näkin. Jos ei puhuta pelkästään elokuvista, Kinosaaresta löytyy paljon muitakin hyviä puolia. Elokuvan alkua odotellessa kassalta voi ostaa juomista ja pientä makeaa naposteltavaa elokuvaa varten. Yksi melko erikoinen asia on kuitenkin se, että aulassa myös myydään ennen seiniä koristaneita julisteita. Ne eivät maksa paljoa ja ovat hyväkuntoisia, joten niitä on myös ilo ostaa. Valitettava asia kuitenkin on, ettei Kinosaaressa käy yhtään niin paljon väkeä kuin sellainen paikka ansaitsisi. Kerran jopa kävin katsomassa erään elokuvan täysin kahdestaan ystäväni kanssa, ja melkein samankaltaisia kokemuksia on ollut useita. Silloin tällöin siellä totta kai näkyy yllättävänkin paljon ihmisiä, mutta tämä on tapahtunut yleensä vähän enemmän lapsille suunnatuissa elokuvissa. Lippujen hinta elokuvissa ei ole myöskään millään tavoin korkea. Hinta heittelee yleensä kahdeksasta yhteentoista euroon, eli se on melko lailla samalla hintatasolla kuin muutkin elokuvateatterit. Juomiset ja makeiset maksavat vain pari euroa, joten siltä osin ne saattavat olla halvempiakin kuin isommissa elokuvateattereissa. Kenenkään ei välttämättä tarvitse pysähtyä matkan varrella kauppaan ostamaan eväitä, kun ne saa kassalta helposti mukaansa pikkurahalla. Sisällä salissa ei esiinny sitä tuttua tilannetta, kun ihmisten pitää varovasti hyppiä toisten ihmisten yli päästäkseen omalle paikalleen. Salin uudistamisen jälkeen siellä on kolmen tuolin ryhmiä, ja kaikkien niiden välissä on runsaasti tilaa liikkua. Se helpottaa salissa liikkumista huomattavasti, ja tekee myös elokuvakokemuksesta mukavamman: kenenkään ei tarvitse olla täysin kiinni tuntemattomissa

9 ihmisissä, vaan kaikille riittää omaa tilaa elokuvaa katsoessa. Salissa on myös se hyvä puoli, että melkein jokaisen penkin edessä on esille vedettävä pöytä, jolla voi säilyttää esimerkiksi pieniä tavaroitaan ja juomisiaan. Tällaisia tapauksia ei kovin monissa elokuvateattereissa ole, ja vaikka kyseisiä pöytiä ei ehkä ollut asennettu elokuvateatteri mielessä, ne toimivat loistavasti ainakin tässä tapauksessa. Useat rakastavat sitä, miten Kinosaari näyttää niin paljon elokuvia, ja jotkut eivät käy siellä juuri lainkaan. Toivomme kuitenkin, että se tulee pysymään Viitasaarella. Karoliina: "Arki-iltoisin voisi olla enemmän näytöksiä." Minkä elokuvan kävit viimeksi katsomassa, ja oliko siellä paljon katsojia? Mikaela: "Kävin viimeksi katsomassa Betoniyön. Katsojia oli aika vähän, mutta se saattoi johtua näytösajankohdasta: leffa näytettiin perjantai-iltana." Karoliina: "Kävin katsomassa viimeksi Leijonasydämen, ja silloin sali oli melkein täynnä - se oli koulun järjestämä tapahtuma." (Laatikkoon tuleva haastattelu): Miten usein käyt katsomassa elokuvia? Mikaela Ranto: "Käyn siellä yleensä ehkä noin kerran kuukaudessa, joskus useammin ja joskus harvemmin. Riippuu siitä, millaisia elokuvia siellä näytetään." Karoliina Mäkipelto: "En käy elokuvissa kovin usein, ehkä kerran vuodessa... Yleensä silloin, kun koulusta mennään katsomaan niitä." Mitä mieltä olet Kinosaaren tiloista ja palveluista? Mikaela: "Palvelu on aina ollut todella hyvää, ja tilat ovat mielestäni tarpeeksi tilavat ja siistit." Karoliina: "Tilat ovat ainakin hyviä, mutta esitysajat ovat yleensä viikonloppuisin, ja silloin en itse pääse katsomaan elokuvia. Tarjonta on kuitenkin hyvää." Onko jotain, missä Kinosaari voisi parantaa toimintaansa? Mikaela: "En keksi oikein mitään parannettavaa."

10 MIELIPITEET Hyvät tavat kaunistavat Hymyileminen tai kiittäminen ei vie yhtään aikaa. Pienillä ystävällisillä teoilla voimme saada toisille ihmiselle todella hyvän mielen. Kiitos, anteeksi ja ole hyvä ovat tärkeät sanat, jotka meidän kaikkien tulisi muistaa tilanteessa kuin tilanteessa. Niin kuin vanha sananlaskukin sanoo Hyvät tavat kaunistavat!. Välillä me kaikki ajattelemme, että Olipa tuo ihminen tyly tai Olipa hän töykeä, ei edes kiittänyt. Joskus on hyvä katsoa peiliin ja pohtia, onko itse ystävällinen muita kohtaan. Pienestä asti meitä kasvatetaan hyviin käytöstapoihin ja olemaan ystävällinen muille. Äiti muistutti kiittämään ruoasta, kun olin syönyt ja hoitotäti käski pyytämään anteeksi, kun olin vahingossa tönäissyt toista. Hyviä käytöstapoja arvostetaan jo lapsena. Arjen kiireen, stressin ja väsymyksen keskellä ei aina ajattele, minkälainen tulee itse oltua toisille. Usein ihmiset vain kävelevät toistensa ohitse pää alaspäin painettuna. Harva kiinnittää huomiota, jos joltain tipahtaa vaikka kynä maahan. Ollaan mukamas liian kiireisiä auttamaan. Mielestäni jokaisen tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, millainen on muita ihmisiä kohtaan. Yksi hymy tai kaunis kiitos voi pelastaa jonkun päivän! Mikaela Ranto Nuorten mielikuvitus katoamassa uhkaavaa tahtia Olen huomannut koulussa, miten tiettyjä aiheita käytetään joka ikinen kerta niin puheissa kuin kirjoituksissakin. Jos täytyy kirjoittaa mielipide jostain, niin voisi melkein koota listan aiheista, joita lähes poikkeuksetta tulee ilmestymään, ellei aihetta ole rajattu jo valmiiksi. Tällaisia aiheita ovat muun muassa syrjintä, turkistarhaus, pakkoruotsi ja monet samantapaiset, sillä niistä ihmisillä on usein vahvoja mielipiteitä ja niistä on helppo puhua. Yleensä näissä kirjoituksissa tai puheissa puhutaan siitä, miten näistä asioista tulisi päästä eroon: syrjintä pitäisi saada pois, turkistarhaus olisi kiellettävä lailla ja pakkoruotsi pitäisi saada pois kouluista. Näistä viimeisimmän perusteluna ovat yleensä ne kliseiset Suomi ei ole enää Ruotsin vallan alla ja Kyllä Suomessa pärjää ihan hyvin ilman ruotsin opiskelua. Oppilaita pitäisi rohkaista keksimään uusia ja melkein käyttämättömiä aiheita, vaikka tietenkin se on joillekin vaikeaa. Tämä kuitenkin auttaisi tulevaisuudessa monella tavalla. Tiia Toikkanen Tervetuloa Viitasaari-ryhmään Viitasaaren yleinen masentuneisuus on saanut reilun vuoden aikana aivan silminnähtävän muotonsa. Nimittäin Facebookin Viitasaari-ryhmän. Kun lukee paikallisten postauksia siellä, tulee usein miettineeksi, että onko täällä asiat oikeasti niin huonosti, että kaikki on huonosti. Mikäli joku erehtyy sanomaan vaikka paikallisesta hankkeesta tai uudesta yrityksestä jotain positiivista, joku varmasti ehtii heti kommentoimaan siitä miten monta tonnia lainaa kaupunki on sitäkin touhua varten taannut. On todella hienoa, että kaikki Viitasaarenkin asukkaat ovat löytäneet paikan, jossa purkaa

11 ahdistuksensa teidenhoitoa, heikkoja jäitä, homopostimerkkejä, outoja autoja ja valokuitua kohtaan sekä jakaa kuvia muun muassa Sinisen tien koloista sosiaalisessa mediassa. Välillä vaan keskusteluja lukiessa tulee koettua suoraan sanottuna tunteiden vuoristorata hauskasta aina myötähäpeään saakka. Kyseisessä ryhmässä noiden kahden asian välillä ei ole kovinkaan pitkä matka. Jos ei keksitä yhtään reikää jossain tiessä joka kaipaisi jokaisen välitöntä huomiota, linkataan Iltalehdestä jokin polttava puheenaihe ja saadaan aikaan kunnon joukkotappelu. Silloin ryhmässä alkaa anarkia ja rasismi kukoistamaan. Seuraavaksi siellä jotkut ovat jo pahoittaneet mielensä siitä, miten ilkeitä viitasaarelaiset ovatkaan toisilleen. Kouluruuan varjopuoli Kouluruoka on periaatteessa aina hyvää. Kumminkin omasta mielestäni jokaisen olisi tiedettävä, miten kouluruokaa käsitellään, miten sitä valmistetaan ja millaisista raaka-aineista. Uutisissa on monenlaisia uutisia kouluruuasta. Olin aivan hirveän pettynyt kun sain kuulla erään tunnetun kouluruuan valmistamisen salaisuuden. En syönyt sitä enää. Sen jälkeen kumminkin aloin miettimään että onko mikään kouluruoka sitä mikä on ja mitä sen sanotaan olevan. Mielestäni keittiön pitäisi kertoa tarkemmin ruuan alkuperän. Siten ei synny kysymyksiä siitä mistä ruoka tulee ja mitä se oikeasti on. Kouluruuan epäilijä Mielestäni on tietysti hyvä asia, että on olemassa jokin kanava, missä voi tuoda paikalliset asiat keskusteltaviksi. Mutta kun ne kaikki tärkeät asiat hautautuvat loputtoman maisemakuvien ja turhanpäiväisten tappeluiden vyöryn alle, alkaa ryhmä menettää ainakin minun silmissä uskottavuutensa ja merkityksensä. Itse asiassa se on sen jo tehnyt. Jos siitä halutaan tehdä edes jollain tasolla toimiva palsta jatkossa, se olisi parasta tyhjentää ja aloittaa koko homma puhtaalta pöydältä, muistuttaen porukkaa käyttäytymisestä netissä. Ja kännyköiden suttukameroilla otetut vinot kuvat lämpömittareista ja muut ihan komeatkin maisemakuvat voisi laittaa aivan jonnekin muualle. Viitasaari-kuville voisi perustaa oman ryhmän, johon voisi liittyä, mikäli haluaa ihailla paikallista valokuvaustaidetta parhaimmillaan. Viljami Miekkavaara

12 Vilho arvostelee musiikista. Levyn tunnelmat vaihtelevat, siksi albumi on sijoitettu ainakin epävirallisesti moneen eri genreen, Indie popiin, synthpopiin, dream popiin sekä alternative dance musiikkiin. LEVY ELLIE GOULDING HALCYON DAYS Viljami Miekkavaara Brittiläisen laulaja-lauluntekijä Ellie Gouldingin uusin albumi Halcyon Days sopii synkkiin ja sateisiin iltoihin kohtalokkaalla ja dramaattisella tunnelmallaan. Kuten Gouldingin musiikki aikaisemminkin, kappaleet kertovat menetyksen tuskasta, rakkaudesta sekä yleensäkin vaikeista tilanteista elämässä. Tunnelma on hyvin mystinen sekä tunteita herättävä, ja albumi siksi sopiikin kuunneltavaksi ehkä vain tietynlaisessa mielentilassa ja tunnelmassa. Ellie Gouldingin musiikki ei ole ns. easy-listeningtyyppistä poppia, vaan se vaatii jonkin verran keskittymistä, jotta siihen pääsee mukaan ja ymmärtää sitä. Dramaattiset kohtaukset kappaleissa tempaavat hyvin mukaansa, ja siksi noin 75- minuuttinen albumi tulee kuunneltua helposti alusta loppuun. Välillä kuitenkin hidastempoiset kappaleet jättävät hieman kylmäksi, mutta levyllä on kuitenkin huomattavasti enemmän hyviä kappaleita kuin huonompia. Parhaimpia kappaleita levyllä ovat ehdottomasti singlenäkin julkaistu Figure 8 sekä Atlantis. Näiden kappaleiden välissä olevat kappaleet pysäyttävät tavallaan tunnelman, ja nämä toimivat mielestäni eräänlaisina tunnelman erottajina iloisesta hieman haikeampaan. Levy sopii kuunneltavaksi mielestäni kenelle tahansa, kuka pitää massasta erottuvasta hieman syvällisemmästä uudesta Mikaela Ranto ELOKUVA OUTOLINTU - MELKEIN KUIN NÄL- KÄPELI Tulevaisuuteen sijoittuvassa elokuvassa Outolintu maailma on tuhoutunut suuressa sodassa ja ihmiset elävät aidatussa kaupungissa. Heidät jaetaan täysi-ikäisyyden kynnyksellä viiteen eri ryhmään luonteenpiirteen perusteella; Vaatimattomiin, Uskaliaisiin, Rehteihin, Teräviin ja Sopuisiin. Jokaisen pelkona on joutua luokkajaon ulkopuolelle tai syntyä divergentiksi. Divergentit omaavat kaikkien ryhmien piirteet ja heitä ei sallita. Heidät

13 koetaan uhkana yhteiskunnalle. Divergentiksi syntyminen on kuitenkin äärimmäisen harvinaista. Katsojasta tuntuu, että elokuva loppuu vähän kesken. Aivan kuin sen ei olisi ollut tarkoitus vielä päättyä. Se saa kiinnostuksen heräämään jatkoosia varten, mutta samalla yllättävä lopetus tuntuu hieman oudolle. Outolintu tuo heti mieleen vahvasti Nälkäpelin. Aluksi se vähän häiritsee, mutta tarinan edetessä se unohtuu. Osa tapahtumista on hieman ennalta-arvattavia ja katsoja pystyy sen vuoksi ennakoimaan hyvin joitakin juonen käänteistä. Elokuvan alku on hieman pitkästyttävä, koska tapahtumat eivät etene. Elokuva onnistuu kuitenkin viihdyttämään katsojaa kohtalaisen hyvin. Pitkästyttäviä kohtia ei alun jälkeen enää tule, joten elokuva tempaa katsojan mukaansa. Näyttelijät on valittu elokuvaan kunnolla ja he onnistuvat hyvin rooleissaan. Outolintu herättää useita kysymyksiä. Mikseivät ihmiset kapinoi ryhmäjakoa vastaan? Pitävätkö he oikeasti ryhmäjaosta? Miten he voivat pitää ryhmäjakoa luotettavana, jos ihmiset jaetaan ryhmiin ainoastaan yhden luonteenpiirteen perusteella? Suosittelisin elokuvaa sellaiselle katsojalle, joka pitää scifitrillereistä ripauksella romantiikkaa. Kokonaisuudessaan elokuva oli viihdyttävä, mukaansatempaava sekä hieman koskettavakin. Arvosanaksi elokuvalle antaisin 3½/5. Beatrice Priorille eli Trisille (Shailene Woodley) selviää valintatesteissä, että kaikki ei ole aivan kunnossa. Testi, joka ei epäonnistu lähes koskaan, ei anna hänelle selvää tulosta. Tris päättää kuitenkin valita Uskaliaiden ryhmän ja siitä alkaa kymmenen viikon kova fyysinen sekä henkinen rääkki. Tämän jälkeen tarina alkaa edetä ja elokuvassa alkaa tapahtua. Outolintu perustuu Veronica Rothin samannimiseen romaaniin vuodelta Elokuvaan on suunnitteilla kolme jatko-osaa, joista ensimmäisen pitäisi ilmestyä maaliskuussa 2015.

14 ROMAANI Karoliina Mäkipelto RAKAS MIKAEL Minun ystäväni luki Marja-Leena Tiaisen romaanin Rakas Mikael seitsemännellä luokalla ja kun kahdeksannella luokalla piti tehdä kirja-analyysi, ystäväni ehdotti sitä minulle. Pakon edessä aloin lukemaan kirjaa ja ihastuin siihen heti. Sen jälkeen olen lukenut kirjan vielä kahteen kertaan. Kotikaupungissa häntä jäävät kaipaamaan vanhemmat, ystävät, veli ja tyttöystävä Roosa, joka Mikaelin kuoleman jälkeen huomaa olevansa raskaana Mikaelille. Lopulta Roosa paljastaa vanhemmilleen olevansa raskaana, mutta he eivät ota uutista iloisina vastaan. Sen sijaan Mikaelin perhe alkaa puuttua Roosan elämään, välillä liikaakin. Mielestäni kirja on erittäin koskettava ja ajankohtainen, vaikka sen onkin kirjoitettu jo monta vuotta sitten. Minun mielestäni mahdollisimman monen ihmisen olisi luettava tämä kirja. Mielestäni se on suunnattu tytöille, mutta mikään ei estä poikiakin lukemasta sitä. Harmikseni kumminkin kirjaa ollaan poistamassa kirjastoista sen korkean iän takia. Onneksi uusi painos tuli myyntiin viime vuonna. ROMAANI TÄHTIIN KIRJOITETTU VIRHE Tiia Toikkanen Onko olemassa sellaisia kirjoja, jotka onnistuvat koskettamaan melkein jokaisen sitä lukeneen sydäntä jollain tavalla? Jos on, niin tämän täytyy olla yksi niistä. John Greenin kirjoittama Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars) kertoo todenmukaisen tarinan kuusitoistavuotiaasta Hazel Lancasterista, joka sairastaa kilpirauhassyöpää. Hänen äitinsä pakottaa hänet vertaistukiryhmään, jossa hän toivoo tyttärensä saavan ystäviä. Kirja ilmestyi ensimmäiseksi vuonna 1999 jolloin se voitti myös Topelius-palkinnon. Kirja kertoo 15-vuotiaasta henkilöstä nimeltä Mikael joka joutuu moottoripyöräonnettomuuteen ja kuolee. Erään kerran Hazel tapaakin siellä keuhkosyöpää sairastaneen, nyt jo parempikuntoisen Augustus Watersin. Vaikka tällaisista alkuasetelmista voisi helposti kehittää yltiösurullisen tarinan, jonka pääpointtina olisi saada lukija säälimään päähenkilöitä, niin ei tehdä. Kirja keskittyy siihen, ettei sairaita tarvitse aina sääliä.

15 luulla, että se olisi oikea kirja: itse asiassa sitä ei kuitenkaan ole edes olemassa, se on luotu vain ja ainoastaan tätä kirjaa varten. Se saattoi hämmentää useita lukijoita, jotka yrittivät netistä etsiä tätä kirjaa ja tulivat vain huomaamaan, ettei sitä oikeasti ole edes kirjoitettu. Suosittelen kirjaa aivan jokaiselle luettavaksi: ehkä sairausromaani saattaa vaikuttaa todella vaikealta luettavalta ajatuksena, mutta kun sitä sitten oikeasti kokeilee, niin ei se ole yhtään niin hankalaa kuin mitä luulisi. Vaikka syöpä leijaileekin aiheena kaiken aikaa tapahtumien taustalla, siihen ei yleensä keskitytä kovin paljoa enemmän siinä keskitytään Hazelin ja Augustuksen elämään, ja siihen, miten he pärjäävät arkensa normaaleissa asioissa. Tämä kirja herättää varmasti ajatuksia. ROMAANI Kirjan tyyli on helppolukuista, realistista ja humoristista. Siihen pystyy syventymään erittäin helposti, ja usein siitä ei tahdokaan päästää irti ennen kuin on päässyt loppuun saakka. Juoni sisältää kovia käännekohtia, siinä on niin iloja, suruja, pettymyksiä kuin koskettavan helliäkin kohtia, kaikki hyvässä sovussa toistensa kanssa. Aiheestaan huolimatta kirja ei ole mitenkään raskasta luettavaa päinvastoin. Se on yllättävän kevyttä luettavaa, ehkä siksi, että huumori on suurimmassa osassa tilanteita keventämässä ilmapiiriä. Se ei ole kuitenkaan sellaista huumoria, josta huomaa että se on sinne väkisin laitettu: huumori sulautuu muun tekstin joukkoon ja saa hymyilemään melkein huomaamattaankin. Minäkertoja Hazelin suosikkikirja on yksi asioista, jotka tekevät Tähtiin kirjoitetusta virheestä omaperäisen ja joukosta erottuvan. Viistoa valoa on fiktiivisen Peter van Houtenin kirjoittama kirja, josta Hazel puhuu paljon kirjan aikana, ja josta on kirjoitettu sitaattikin kirjan alkuun. Tästä voisi THE CER Krista Hakkarainen NECROMAN- The Necromancer on Michael Scottin kirjoittama fantasiateos joka on neljäs osa sarjasta The secrets of the immortal Nicholas Flamel. Sarjasta on aiemmin suomennettu kirjat Kirjanvartija, Maagikko ja Velho. Sarjan muita osia ei ole suomennettu ja epäilen että niitä ei tulla suomentamaankaan. Termi necromancer tarkoittaa henkilöä joka pystyy hallitsemaan kuolleita ja puhumaan heille. Necromancer pystyy myös nostattamaan kuolleita niin että ne muuttuvat eräänlaisiksi zombiemaisiksi olennoiksi. Tämä kirja on, kuten aiemmin mainittu, osa sarjaa ja edellisten osien lukeminen on välttämätöntä kirjan ymmärtämiseksi.

16 viimeiseen ole ehditty vielä tutustua kunnolla. He ovat kaikki jotenkin niin erilaisia, omaperäisiä ja hyvin kirjoitettuja ettei heistä voi olla pitämättä. (Tai siis kyllä voi mutta ei. Minä pidän heistä.) Muutenkin koko laaja hahmokaarti johon kuuluu paljon myyttisiä hahmoja, historiallisia hahmoja sekä kirjailijan itsensä keksimiä hahmoja on ällistyttävän hyvin kirjoitettu. Jokaisella hahmolla on luonne, motiivit ja päämäärä. Suuri, hyvin kirjoitettu hahmokaarti on yksi asia jonka takia pidän tästä sarjasta hirveästi. Kirja on hyvin nopealukuinen ja sujuva. Kirja alkaa loogisesta kohdasta ja jatkaa hyvin siitä mihin edellinen osa jäi. Juoni etenee suurin harppauksin ja pienimuotoista välihaahuilua ei juuri ole, vaan kaikki liittyy yhteen. Kirjaa kerrotaan monesta näkökulmasta. Yksi seuraa Sophieta, Joshia ja Flameleita. Toinen taas Scathachin ja Jeanne d`arcin kulmaa joka yhtyy myöhemmin kirjassa Palameden, William Shakespearen ja Saint Germainin kulmaan. Tarinan oletetun pahiksen, tohtori John Deen näkökulmaa ja suunnitelmia seurataan ja erään harmaan alueen hahmon, Niccolo Machiavellin ajatuksia seurataan myös. Lukija tietää monen hahmon ajatuksia ja suunnitelmia ennen kuin muut henkilöt saavat niistä selkoa. Lukija siten ymmärtää hahmojen tekoja, mutta minä ainakin hermostuin monta kertaa Joshin typeryydelle, vaikkei se edes aina ollut hänen oma vikansa. (Useimmin oli.) Lempihenkilöitäni ovat Saint Germain, Niccolo Machiavelli, Jeanne d`arc ja Prometheus, vaikkei

17 Kesässä ärsyttää TOP 10 Susanna Harjulampi Viikko kesäloman alettua unirytmini on kääntynyt täysin selälleen. Parhaimpina päivinä menen nukkumaan kuuden aikaan aamulla ja herään kolmelta vanhempien palatessa töistä. Siinä vaiheessa kaunis päivä on mennyt ohi. Kesällä saa ja on tarkoitus nukkua hieman pidempään, mutta minun tapauksessani homma menee usein yli! Miksen ikinä onnistu pitämään hyvää unirytmiä läpi kesän? Se on kuin jonkinlainen kirous ympärilläni. Eniten tässä ärsyttää että aamuvirkku kaverini nousee sängystä samaan aikaan kun minä käyn nukkumaan. Olenko oikeasti ainoa joka kärsii tästä ongelmasta? Kun lämpömittari lähentelee kolmeakymmentä astetta alkaa ympäriltäni kaikua joka vuotinen mantra. Huhhuh kun on hellettä! Kylläpä se nyt helteen pukkasi! Eikä tässä vielä kaikki kun lämpö mittari laskee alle 25 asteen alkaa toisen mantran hokeminen. Mihinhän ne helteet nyt katosi? Missäköhän se aurinko nyt on! Ihmiset antakaa olla! Jos alla mainitut syyt eivät ole tarpeeksi saamaan minua hulluuden partaalle, tämä kohta kruunaa tehtävän. Eikö milloinkaan ole hyvä? Milloin on liian kuuma milloin liian kylmä! Jokakesäinen säästä marmattaminen saa minut kiehumaan, ihmiset nyt valoja tauluun! Ennen kuin saan tusinan vihaisia kannanottoja, avaan jälleen mielipidettäni hiukan. Ihminen voi mielestäni olla minkä kokoinen tahtoo, siinä ei ole mitään vikaa. Mutta kun kaupassa vastaan kävelee ilman paitaa oleva hienhajuinen ylpeä jumalattoman kokoisen kaljamahan omistaja, herää sisälläni myötä häpeän tunne. Ennen kuin joku tulee avautumaan, kuinka kesällä on kuuma ja ilman paitaa on aivan normaali olla, en sano etteivätkö nämä pulleahkot ihmiset voisi olla ilman paitaa. Tehkää se rannalla! Rannalla on ymmärrettävää olla ilman paitaa, mutta ilmastoidussa kaupassa naapurin kaljamahainen Pena ei ole silmänruokaa. Samalla nämä Penat kantavat mukanaan vähintään kolmea makkarapakettia ja lavallista kaljaa. Nyt vi**u oikeasti, paidat päälle! Eihän kesä olisi kesä ilman tätä jokakesäistä ystäväämme. Kuuluuko makkara meidän suomalaisten identiteettiin näin vahvasti? Makkaran grillaaminen aloitetaan jo lumien lähtiessä ja sitä jatketaan pitkälle pimenevään syksyyn. Mikä tekee makkarasta niin ihmeellistä? Grilliä ei varmasti käytetä ilman että on makkaraa! Makkara ei näytä edes houkuttavalta ja silti se on jokaisen Penan lempiystävä kesän ajan. Nyt joku makkaran ystävä voi tulla valistamaan minua makkaran hienoudesta, sillä minä en ole selvittänyt sen suurta salaisuutta vielä. Toisaalta ehkä minun ei tarvitse tietää, sillä en usko että olen jäänyt paljosta paitsi. Ennen kuin vedät herneesi nenään, koska pidit viimevuoden kesäbiisistä, luethan mitä minulla on sanottavanani? Mielestäni jotkut kesäbiisit ovat olleet onnistuneita, toiset vähemmissä määrin. Kesäbiiseissä sinänsä ei ole mitään vikaa! Mutta kun kesäbiisit soi päässäni läpi kesän, tekee mieleni eristäytyä nuuskamuikun kanssa yksinäisille vuorille. Toisaalta lopulta nuuskamuikun huuliharpun soitto voi myös viedä hengen. Säästyykö näiltä kesärenkutuksilta millään? Kesän jälkeen

18 kun menen parantamaan mieleni riekaleita, mikä muukaan soi musiikkiterapiassa kuin viimevuoden ihana kesäbiisi! Armahtakaa minua, vielä yksikin kesärenkutus ja sieltä en enää nouse! Vaikka en pidäkään itseäni suurena ulkoilmaihmisenä, uskokaa tai älkää sateet ärsyttävät myös minua! Kesän kuuluisi olla aurinkoinen, pilvetön ja kuuma! Mutta ei, joka kesä on se yksi vaihe kun sataa lähes kuukauden tuntuisen ajanjakson ajan. Siinä ei enää Nooan-arkki riitä, kun vettä on satanut kaatamalla kuukauden ajan! Kaikista pahinta ovat kesäiset räntäsateet, juuri kun luulit jättäneesi talven taaksesi, niin siinä se pirulainen on taas! Siinä vaiheessa tekee mieli huikata ohikulkijoille hyvän joulun toivotukset ja painua takaisin viltin alle. Mitä tähän voi enää sanoa? Milloin ihmiset oppivat että sukat ja sandaalit eivät toimi yhdessä? Tiedän jokaisella on oikeus pukeutua miten haluaa, mutta sukat ja sandaalit eivät sisälly tähän oikeuteen. Sukkia ja sandaaleja ei voi pitää yhtä aikaa! Eihän kukaan laittaisi talvitakkia ja sandaaleja samaan aikaan, miksi sukat on erikoistapaus? En ole vielä tavannut, mitään kauheampaa asuyhdistelmää. Voisitteko ihmiset lopettaa kiduttamiseni ja jättää sukat kaappiin odottamaan kunnes palaatte kotiin? Näin säästäisimme mielenterveyteni rippeet kesänläpi. Voisikohan sukkia ja sandaaleja vastaan tehdä kansalaisaloitteen, saataisiin lakikirjaan vihdoin järkeviäkin pykäliä. rakastajat hyökkäävät joukolla kimppuuni, antakaa minun selittää. En tajua, miksi kropan pitää olla kunnossa juuri kesällä? Entä talvella, onko minulla silloin oikeus olla lihakseton ja omistaa kaupan päällisinä liika kiloja? Olenko väärässä vai eikö olisi parempi olla kesäkunnossa ympäri vuoden, ei vain muutaman kuukauden ajan? Tämän projektin voisin vielä kestää, jolleivat nämä samaiset kesäkuntoon pyrkivät naapurin Penat rojahtaisi kesällä tuttuine kaljamahoineen rannalle löhöämään. Lisäksi tämä sama rumba toistuu vuodesta toiseen, eivätkö ihmiset koskaan opi? Tässä vaiheessa päässäni kiehuu jo sen verran että useimmiten palaan vain kotiin. Nämä vihastusta herättävät yksilöt ovat jokavuotisia vieraitamme. Voiko kukaan rehellisesti sanoa pitävänsä hyttysistä? Niiden verta imevät imukärsät, ärsyttävä ininä, pieni koko ovat täydellinen yhdistelmä maailman ärsyttävimmälle eliölle! Hyttyset saavat minulle aikaan kylmät väreet jo niistä kirjoittaessani. Mutta ei pahin on vielä edessä! Koko kesän joudun kärsimään näistä pikku ystävistä. Voisin vielä ymmärtää näitä ystäviä jos niiden pisto kohta ei saisi minua raapimaan sisäelimiäni ulos. Tiedän hydrokortisoni auttaa ja karkotteita on keksitty, mutta millä hyttysen ininän saa loppumaan? Pidänkö päässäni korvatulppia läpi kesän? Jos ihmettelette hyttysten katoamista ensi kesänä, tiedätte ainakin ketä syyttää! Viimeistään huhtikuun puolessa välissä, alkoi ihmisillä kesäkuntoon 2014 projekti. Haluaisiko joku selvittää tätä? Olenko oikeasti henkisesti vajaa kun en tajua ideaa kesäkuntoon projektin takana. Ennen kuin liikunnan

19 Vapaa-ajan menetystä ei voi estää shoppailu. Kun on rahaa, sitä voi myös käyttää. Mukavan muhkean lompakon kanssa on kiva käydä ystävien kanssa vaikka Jyväskylässä ostosreissulla. Krista Hakkarainen Onko työnteko vain ajanhukkaa ja vapaa-ajan menetystä, vai onko siitä hyötyäkin? Lukio vie kotitehtävillä ja koeviikoilla paljon opiskelijan aikaa ja monista tuntuu, ettei muuhun jää aikaa. Jotkut rohkeat yksilöt kuitenkin ovat ottaneet asiakseen selvitä lukioopiskelusta ja työssäkäynnistä yhtä aikaa. Allekirjoittanut työskenteli kerhonohjaajana seurakunnan kokkikerhossa ja voin sanoa, työ oli mukavaa ja verrattain helppoa. En ollut stressaantunut enkä missään vaiheessa toivonut menettäväni työtäni. Jos kuitenkin työskentelee stressaavassa työssä, kuten kaupan kassalla tai muissa hektisissä tehtävissä, saattaa miettiä lopputilin ottamista. Kuitenkaan ei kannata luovuttaa. Vaikka töissä käydessään menettää suuren osan vapaa-ajastaan, itse työskentelystä saa paljon. Ensinnäkin palkka. Lukioikäisellä nuorella on paljon menoja ja jossain välissä pitäisi ehtiä syödä. Jos saat palkkaa, sinun ei tarvitse kinuta vanhemmiltasi ruokarahaa. Toinen on Sitten on työkokemus. Opintojen jälkeen kun olet työnhakija ja voit näyttää CV:täsi jossa on jo työkokemusta, työnantaja on halukkaampi ottamaan sinut töihin. Jos taas et ole viitsinyt tai et ole opinnoilta ehtinyt töihin, työnantaja mitä luultavimmin epäilee osaamistasi. Työ vie paljon aikaasi, varsinkin jos työskentelet useampana päivänä viikossa. Joskus ei vain aika meinaa riittää kaikelle mille pitäisi. Tähän on oikeastaan yksi ainoa konsti ja se konsti on aikataulutus. Allekirjoittanut itse ei aikatauluta ikinä mitään, mutta on kuullut luotettavista lähteistä (äiti, isä, opettajat) että tämä olisi hyvä tapa. Opiskelijan vapaa-aika siis koostuu siitä ajasta, mikä jää läksyjen teon, töiden ja pakollisen sosiaalisten suhteiden hoidon jälkeen. Vapaa-ajan jokainen täyttää omalla tavallaan, kuten vaikka lukemalla, katsomalla televisiota tai vaikka ratsastamalla.

20 Vilho testaa: JÄÄTELÖT Kesän lähestyessä Vilhon testiryhmä maisteli vanhoja klassikkojätskejä sekä muutamia kevään uutuusmakuja. Ensimmäiselle sijalle ryhmä hieman eriävin mielipitein valitsi Nestlén Classic valkosuklaasalmiakki. Jäätelö jakoi mielipiteet kovasti, salmiakkia inhoavien testaajien mielestä herkullisen näköinen jäätelö maistui pahalta, mutta maulla oli myös vahvat kannattajansa. Toiseksi tullut Valion toffeeräpylä oli yleisesti suosikki, aito toffeen maku vetosi testaajiin positiivisesti. Hassu nimi nauratti, mutta kova kuori aiheutti hankaluuksia syödessä. Tämä jäätelö aiheutti testaajien keskuudessa kaikista vähiten hajontaa, se oli yleisesti hyvä. Kolmanneksi tuli Angry Birds-tuutti minttulime. Hauska käärepaperi pisti iloisesti silmään heti kaupassa, jäätelökin oli kivan vaalean vihreää. Maku muistutti päärynää, joka taas kerran jakoi mielipiteet vahvasti. Yleisesti ottaen jäätelö ei ollut kovinkaan hyvä, kukaan ei äänestänyt sitä testin parhaaksi. Testin loput jäätelöt jakoivat mielipiteet vahvasti, jäätelöt on taulukoitu alle arvostelujärjestykseen. Classic val- Angry Birds Valio Toffeeräpylä Ingman Valio Juhlatuutti Nestlé Tofu- Twix kosuklaa- salmiakki minttu-lime mustikka- tuutti lakka line päärynä 1,85 1,30 0,80 0,95 2,75 1,65 0,85 + hyvän näköinen +/- salmiakki maistui paljon + kivan värinen - mintun maku ei sopinut kaikille - hieman kitkerä + aito toffeen maku - halkeileva kuori + aito mustikan maku - tylsä +/- maku jakoi mielipiteet +/- voimakas marjan maku - liian makea - teollinen maku - oudon värinen +/- jakoi mielipiteet - keksi murenee aiheuttaen masennusta

21 Muori, muori, vaari Nyt on Viitasaari, kaarra keskustaan Viljami Miekkavaara Viitasaaren keskusta on vanhojen ihmisten vallassa, nuoret ovat ottaneet omaksi paikakseen ABC:n. Mitä siellä keskustassa sitten on? VIITASAAREN KESKUSTAN PALVELUT ja mahdollisuudet vain katoavat katoamistaan. Muorit ja vaarit liikkuvat torin ympäristössä, nuoret kasaantuvat Abc:lle. Keskustaan mennään lähinnä asioita hoitamaan, vapaaajanviettomahdollisuuksia siellä ei juuri ole. Keskustan kahvilat ja muut liikkeet eivät ole onnistuneet houkuttelemaan opiskelijoita vakituisiksi asiakkaikseen. Pikkuliikkeissä myytävät tavarat saa halvemmalla netistä eikä liikkeiden valikoimakaan päätä huimaa. Kahvilat ja liikkeet menevät keskustassa kiinni klo 17, juuri kun normaalit työssäkäyvät pääsevät viettämään vapaa-aikaansa. Monessa muussa kaupungissa ydinkeskusta on kaupunkilaisten kohtaamispaikka, jossa on kauppoja ja ihmisvilinää. Ale-Makasiinin siirtyminen Mustasuolle vei viimeisenkin asiakkaita vetäneen isomman kaupan Viitasaaren ydinkeskustasta. Kun kello on normaalina keskiviikkona, keskustan laidalla sijaitsevien suurten markettien parkkipaikat täyttyvät ja torin seutu tyhjenee. Torin ympäristö ja keskusta kaipaisivat parannusta. KÄVIN YDINKESKUSTAN AINOASSA pelkästään kahvilatoimintaan omistautuneessa kahvilassa Café Hetkessä haastattelemassa kahvila- ja pitopalveluyrittäjää Satu Lappalaista. Kysyin kysymyksiä siitä, millaista on pitää kahvilaa Viitasaarella. Kahvilan pitäminen Viitasaarella todella mukavaa, pidän tästä työstä erittäin paljon. En vaihtaisi mistään hinnasta esimerkiksi toimistotöihin. Parasta on, kun näkee paljon tuttuja asiakkaina, joiden kanssa voi aina vaihtaa muutaman sanan, Lappalainen vastaa. ASIAKASKUNTA KOOSTUU Lappalaisen mukaan vanhemmista ihmisistä. Hän kuitenkin toivoisi asiakkaaksi myös enemmän opiskelijoita. Asiakkaista suurin osa on työssäkäyviä aikuisia sekä eläkeläisiä. Opiskelijoitakin on alkanut enemmän pistäytymään kahville tai syömään. Pyrimme pitämään valikoiman sellaisena, että täältä löytyisi jokaiselle jotakin. Meillä ei ole varsinaista kohderyhmää, kaikki ovat yhtä lämpimästi tervetulleita, Lappalainen sanoo. TORILLA on järkyttävän huonot pysäköintijärjestelyt, autopaikkojen määrä on laskettavissa helmitaululla. Yleinen kysymys jota ulkopaikkakuntalaiset autoilijat ovat itseltänikin pysähtyneet kysymään, kuuluu, mihin täällä oikein voi jättää auton. Kerran minulta on tultu jopa kysymään, että miksi täällä on kaikki liikkeet kiinni. On hieman hävettänyt vastata, että eivät ne ole kiinni, täällä on vaan aika hiljaista tänään.

22 Keskustan laidalla ABC vetää nuorisoa viettämään aikaa. Kahvilatoiminta Viitasaarella kuulemma kannattaa, asiakkaita riittää enimmäkseen keväisin ja kesäisin kun mökkeilijät tulevat Viitasaarelle. Myös toripäivinä, kun torilla on vilskettä, asiakkaita on tavallista enemmän. Lappalaisen mukaan syksyisin ja talvisin on kahvilan puolella hiljaisempaa, mutta pitopalveluun tulee silloinkin tilauksia, eli asiakkaita riittää ympäri vuoden ihan hyvin. YDINKESKUSTASSA on myös kolme ravintolaa ja yksi baari. Viitasaaren Viihdekeskuksessa torin laidalla on keilahalli, ravintola sekä baari saman katon alla. Viihdekeskuksen ravintola on suosittu paikallisten työntekijöiden lounasravintola. Torilla toimii myös grilli, joka on kesäisin samalla myös jäätelökioski. Kesäkausi tuo kahviloihinkin enemmän asiakkaita. KESKUSTAN ULKOPUOLELLA sijaitseva osittain Keitele-järven päälle rakennettu ABCliikenneasema vetää nelostietä pitkin matkaa tekeviä sekä myös paikallisia syömään, kahvittelemaan ja istuskelemaan. ABC on etenkin viitasaarelaisen nuorison suosiossa muiden keskustan vapaa-ajanviettopaikkojen puutteen vuoksi. Koska liikenneasema on auki vuorokauden ympäri, se houkuttelee myös viettämään iltaa. ABC on siis tavallaan viitasaarelaisten, etenkin nuorten kohtaamispaikka. KAUPUNGILLA on ainakin paperilla käynnissä keskusta-alueen kehittämisohjelma, johon voi jokainen viitasaarelainen osallistua mielipiteellään. Torin ympärillä oleva ydinkeskusta todellakin kaipaisi kehittämistä, jotta sinne saataisiin vähän enemmän elämää. Viitasaari on kaupunki, mutta nykyisen keskustan katukuvan perusteella se kieltämättä välillä pääsee unohtumaan.

23 Kevät-Vilhon ahkerat tekijät Päätoimittaja Maria Kolehmainen ja Nuur Al-emara Muu toimituskunta Viljami Miekkavaara Mikaela Ranto Karoliina Mäkipelto Miika Jauhiainen Tiia Toikkanen Krista Hakkarainen Susanna Harjulampi Kansikuvaaja: Viljami Miekkavaara