PILOTOINNIN TULOSRAPORTTI

Transkriptio

1 Green Building Partners Oy Kutomotie Helsinki FINLAND PILOTOINNIN TULOSRAPORTTI P A Rakennusten elinkaarimittareiden pilotointi Green Building Council Finland ry

2 Page 2 / 31 ESIPUHE Tässä dokumentissa ja sen liitteissä esitetään kootusti rakennusten elinkaarimittareiden pilotointi-hankkeessa saadut tulokset sekä työn aikana esille tulleet huomiot ja parannusehdotukset mittareiden ja niiden ohjeistuksen kehittämiseen. Pilottiryhmän työskentelyyn osallistuivat seuraavat yritykset ja yhteyshenkilöt: - Senaatti kiinteistöt Juha Muttilainen - SRV-yhtiöt Anne Tiainen - Vahanen Oy Vesa Peltonen - Ympäristöministeriö Harri Hakaste - Helsingin YO, Tila- ja kiinteistökeskus Aimo Hämäläinen - Ramboll Finland Isa Melander-Ekström - Helsingin seurakuntayhtymä Elina Hienonen - Nokia Oyj Timo M. Salonen - Peab Invest Oy Peter Lindeberg - Skanska Oyj Kaisa Kekki - Pöyry Finland Oy Mirja Nykänen, Veera Sevander, Jenni Bäck - Lahden kaupunki Leena Pirttila, Marko Tojkander, Antti Tölli - Tampereen kaupunki Pauli Välimäki, Pertti Koivisto Green Building Council Suomi ry:stä työtä ohjasi toimitusjohtaja Heli Kotilainen ja hankkeen tiedottamisesta vastasi Sami Lankiniemi. Pilotoinnin koordinoinnista ja tulosraportoinnista vastasivat Keijo Leppävuori ja Timo Rintala Green Building Partners Oy:stä. Keijo Leppävuori Projektipäällikkö Timo Rintala Johtava asiantuntija Green Building Partners Oy Kutomotie Helsinki FINLAND etunimi.sukunimi@gbp.fi

3 Page 3 / 31 SISÄLLYSLUETTELO Esipuhe 2 1 Pilotointi Pilotoinnin tausta ja tavoitteet Pilotoinnin eteneminen ja vaiheet 4 2 Huomiot käyttövaiheen mittareista Yleiset huomiot ENERGIANKULUTUS KÄYTÖN HIILIJALANJÄLKI POHJATEHO SISÄYMPÄRISTÖÖN TYYTYVÄISET 10 3 Hankevaiheen mittarit Yleiset huomiot ELINKAAREN HIILIJALANJÄLKI ELINKAARIKUSTANNUS E-LUKU SISÄILMALUOKKA 19 4 Kiinteistöpassit Yleiset kommentit Käyttövaiheen kiinteistöpassi Hankevaiheen kiinteistöpassi 21 LIITE A Muutokset Rakennusten elinkaarimittarit -Ohjeistukseen 23 Muut liitteet: Tulosraportin kalvoaineisto Elinkaarikustannusten Käyttövaiheen B nimikkeistö ja sisältö Kiinteistöpassimallit hanke- ja käyttövaiheille

4 Page 4 / 31 1 PILOTOINTI 1.1 Pilotoinnin tausta ja tavoitteet Rakennusten Elinkaarimittarit ja niiden ohjeistus syntyivät vuosina Värkki-projektin tuloksena. Työn taustalla on ERA 17 ohjelma (Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika, Sitra, Tekes, YM, 2010), jonka yksi osa-alue, Kiinteistöjen ja alueiden ympäristöjohtamisen ja luokitusjärjestelmien kehittäminen, on Green Building Council Finland in vetovastuulla. Rakennusten Elinkaarimittareiden laatiminen on osa tätä kehitystä. Rakennusten Elinkaarimittareiden pilotoinnin tarkoituksena on testata käytännön hankkeissa mittareiden ja niistä koostettavien kiinteistöpassien laatimista ja hyödynnettävyyttä sekä niiden laadintaohjeistusta käytännön hankkeissa ja olemassa olevissa kiinteistöissä. Tavoitteena on saada selkeä kuva mittareiden toiminnasta ja soveltuvuudesta sekä varmentaa ohjeiden riittävyys yhtenäisien toimintatapojen ja tulosten vertailtavuuden varmentamiseksi. Tavoitteena pilotointi-projektille oli: 1. Osallistaa REM-käyttäjäverkosto mittareiden kehittämiseen ja jalkautukseen 2. Koota REM-pilottihankkeissa havaitut näkökohdat ja kehitystarpeet 3. Määrittää jatkokehitystarpeet siten, että REM-mittarit ovat käyttökelpoisia käytännön hankkeissa ja että jatkossa kerätyt tunnusluvut ovat vertailukelpoisia hankkeiden välillä 4. Määrittää tarpeet ja tavat REM-koulutuksen järjestämiseksi siten, että tavoite 3 täyttyy 1.2 Pilotoinnin eteneminen ja vaiheet Työ käynnistettiin huhtikuussa 2013, mittareiden laadinnasta ja laskennasta kerättiin kokemuksia kesän yli ja syys-lokakuun työpajoissa kerättiin työn tulokset. Mittareiden laatiminen lopetettiin lokakuussa 2013 ja sen päätteeksi jaettiin kokemukset avoimessa työpajassa Pilottiyrityksen jaettiin sujuvamman työryhmätyöskentelyn varmentamiseksi hanke- ja käyttövaiheen työryhmiin. Kuva 1. Rakennusten Elinkaarimittareiden pilotoinnin aikataulu.

5 Page 5 / 31 2 HUOMIOT KÄYTTÖVAIHEEN MITTAREISTA Tässä tulosraportissa käsitellään ensin käyttövaiheen mittarit, koska ne ovat hankevaiheen mittareita yksinkertaisemmin toteutettavissa ja yksinkertaisempina myös selkeämmin ymmärrettävissä. Käyttövaiheen mittareiden tulokset perustuvat olemassa olevien tietojen keräämiseen ja niiden esittämiseen, kun taas hankevaiheen mittareiden tulokset perustuvat pääasiassa laskennallisiin arvoihin. Käyttövaiheessa oleville rakennuksille on käytössä seuraavat neljä mittaria: - Energiankulutus - Käytön hiilijalanjälki - Pohjateho - Käyttäjätyytyväisyys Mittareiden tulokset ja käyttökokemukset on seuraavassa käsitelty mittareittain. 2.1 Yleiset huomiot Käyttövaiheen mittareiden lähtötietojen saatavuus hyvä ja keräämiseen tarvittava työmäärä kohtuullisen pieni, koska tulokset perustuvat olemassa olevien rakennusten toteutuneisiin arvioihin. Mittareista ainoastaan käyttäjätyytyväisyys vaatii erillisen käyttäjäkyselyn suorittamisen. Jos sellaista ei kohteessa automaattisesti suoriteta tai ole suoritettu, niin se on tarpeen erikseen suorittaa ja on siten mittareista työmäärällisesti vaativin. Käyttövaiheen mittareiden tulokset havaittiin hyvin käyttökelpoisiksi. Erityisen hyvin ne soveltuvat yksittäisen kiinteistön tai laajemman kohdejoukon elinkaariominaisuuksien kehittämiseen jatkuvana toiminnan työkaluna. Mittareiden avulla voidaan tunnistaa nykytila, asettaa tavoitteet ja aika ajoin tulokset päivittämällä suorittaa seurantaa ja ohjausta. Sisäisen toiminnan kehittämisen lisäksi mittarit soveltuvat hyvin sidosryhmäviestintään (käyttäjät, vuokralaiset) sekä ylläpitotoiminnan mittareiksi, vaikka ylläpitosopimusten palkkiomallin perusteiksi. Käyttövaiheen mittareiden tulokset ovat myös kohtuullisen luotettavasti vertailukelpoisia käyttötarkoitukseltaan vastaavien kiinteistöjen välillä. Seuraavassa on esitetty mittarikohtaisesti pilottien tulokset sekä arviot kunkin mittarin käytettävyydestä ja soveltuvuudesta, mahdollisista ongelmista ja kehitysehdotuksista. Yksityiskohtaiset mittareiden sisällön ja ohjeistuksen täydennys- ja kehitysehdotukset on käsitelty tämän tulosraportin liitteessä A. 2.2 ENERGIANKULUTUS Energiankulutus-mittarin tavoitteena on energiatehokkuuden merkityksen korostaminen ja sen kehittämiseen kannustaminen. Energian kulutus on merkittävin rakennusten hiilijalanjäljen osa-alue. Mittarin tulos perustuu toteutuneisiin kulutuksiin ilman kertoimia. Pilottikohteiden tulokset Pilottikohteiden energiankulutus-mittarin tulokset on koottu kuvaan 2. Kohteiden T1/T1a ja T8/T8a välillä on havainnollistettu kaukojäähdytyksen ja kompressorijäähdytyksen välille aiheutuvaa laskennallista vaikutusta tuloksiin (arvioitu paikallinen kylmäntuotanto COP=3).

6 Page 6 / 31 Kuva 2. Pilottien energiankulutukset tulokset, ominaiskulutukset ja laskennallinen tilankäytön tehokkuus. Mihin soveltuu? Mittarin avulla saa helposti yleiskuvan kiinteistön koko energiankulutuksesta. Se on helppo tuottaa, koska eri energiamuodot lasketaan suoraan yhteen ilman kertoimien käyttöä (kwh). Sisältö kattaa lämmön, jäähdytyksen ja sähkönkulutuksen (kiinteistö- ja käyttäjäsähkö). Mitä ongelmia? Mittari korostaa lämmitysenergian kulutusta (verrattuna E-lukuun ja energiakustannuksiin), koska eri energiamuotojen primäärienergiakertoimet tai kustannukset eivät ole käytössä. Energiamuotojen jalostusaste tulee toisaalta huomioitua automaattisesti Käytön hiilijalanjälki -mittarissa. Mittari asettaa kaukokylmän heikompaan asemaan kuin paikallisen kylmäntuotannon. Pilottikohteiden tuloksissa todettiin, että jäähdytysenergian suhteellinen osuus on yleensä niin pieni, että myös vääristävä vaikutus on pieni. Vastaavasti maalämpö tai muut lämpöpumppuja hyödyntävät kohteet ovat tämän mittarin näkökulmasta merkittävästi edullisemmassa asemassa kuin kaukolämpökohteet tai paikallinen lämmöntuotanto. Tämäkin tulee huomioitua automaattisesti Käytön hiilijalanjälki-mittarissa. Käyttäjäsähkö on kiinteistötyypistä riippuen joko vaikea erottaa kokonaiskulutuksista (esim. toimistorakennukset yleensä, koulut, päiväkodin jne.) tai käyttäjäsähkökulutuksia on omistajan vaikea saada, kun käyttäjillä on omat sähkösopimukset (esim. kauppakeskukset, asuinrakennukset). Rakennuksen energiankulutuksen käsittelemiseksi käyttäjäsähkö tulisi aina sisällyttää mittarin piiriin asuinrakennuksia lukuun ottamatta. Asuinrakennuksissa käyttäjäsähkösopimukset ovat huoneistokohtaisia, jolloin tietojen saaminen on käytännössä erittäin hankalaa. Muutosehdotukset Absoluuttisen kulutusluvut (kwh tai MWh) eivät ole kuvaavia, vaan mittarituloksen suuruuden ymmärtämiseksi ja tulosten vertailemiseksi tarvitaan ominaiskulutus. Kaikille kohteille tulisi ilmoittaa tulokset ominaiskulutuksena kwh/brm2. Sen lisäksi käyttäjä voi hyödyntää muita, esimerkiksi toiminnallisuuteen sidottuja tunnuslukuja kuten kwh/käyttäjä, kwh/työpiste. Tämä koskee lähes jokaisen mittarituloksen esittämistä.

7 Page 7 / 31 Lämmönkulutus tulee aina normeerata lämmitystarveluvulla kohdepaikkakunnalle. Todelliselle sijaintipaikkakunnalle normeeraaminen Jyväskylän sijaan antaa lämmönkulutukselle sen oikean painoarvon, joka sille kohteen sijainnin mukaan kuuluu (pohjoisessa lämmöntarve on suurempi ja siihen on tarpeen kiinnittääkin enemmän huomiota kuin etelässä). Lisäksi eri vuosien tulokset saadaan näin vertailukelpoiseksi. Tämän hetkinen ohjeistus sallii lämmitystarvekorjauksen, mutta pilottikokemusten perusteella sitä tulisi käyttää aina. Ohjeistuksessa sähkönkulutuksesta lasketaan mukaan joko pelkkä kiinteistösähkö tai sekä kiinteistö- että käyttäjäsähkö. Pilottien perusteella kulutukseen tulee huomioida aina koko sähkönkäyttö, vaikka mahdollisuuksien mukaan kulutukset onkin hyvä energiatehokkuutta kehitettäessä eritellä. 2.3 KÄYTÖN HIILIJALANJÄLKI Käytön hiilijalanjälki on tällä hetkellä yleisin ympäristötehokkuuden mittari. Sen avulla voidaan arvioida hiilijalanjäljen suuruutta, vertailla eri kiinteistöjä ja vaihtoehtoisia ratkaisua ja tunnistaa kehitysmahdollisuuksia. Energiankulutukseen lisäksi mittarissa huomioidaan valitut energiaratkaisut. Pilottikohteiden tulokset Pilottikohteiden Käytön hiilijalanjälki -mittarin tulokset on koottu kuvaan 3. Lopputuloksesta nähdään, että energian yksikköpäästöllä on huomattava vaikutus tulokseen ja yksikköpäästöihin puolestaan eniten vaikuttaa mahdollinen vihreän sähkön käyttö. Pilottikohteista vihreä sähkö ei ollut käytössä kohteissa T5, T6, T7 ja T9. Kuva 3. Pilottien käytön hiilijalanjäljen tulokset tunnuslukuina sekä selittävänä tekijänä laskennan perusteena oleva energian yksikköpäästö. (tp = työpisteiden määrä). Mihin soveltuu? Mittarin avulla saa helposti yleiskuvan kiinteistön koko energiankulutuksen aiheuttamasta hiilijalanjäljestä. Se perustuu edellä esitetyn Energiankulutus-mittarin sisältöön ja on siten helppo tuottaa, kunhan energian yksikköpäästöt ovat käytössä.

8 Page 8 / 31 Mitä ongelmia? Sähkönhankinnan merkitys tuloksiin on hallitseva vihreällä sähköllä voidaan parantaa selvästi tuloksia. Samalla esimerkiksi paikallisella uusiutuvan energian tuotannolla, kuten aurinkopaneelijärjestelmillä, on saavutettavissa selvästi heikompi vaikutus merkittävällä investoinnilla. Paikallisen lämpölaitoksen päästötietoja voi olla vaikea saada. Lisäksi alueellisen yhteistuotannolla tuotetun lämpöenergian yksikköpäästöjen laskentaan on olemassa useita laskentatapoja, joiden antama tulos poikkeaa merkittävästi toimistaan. Yleisesti Suomessa käytetään hyödynjakomenetelmää (mm. Tilastokeskuksen Suomen kaukolämmön keskimääräinen päästö), jolla laskettu kulutus tulisi olla ensisijainen tapa ilmoittaa kulutukset. Kiinteistön sijainnilla on myös merkittävä vaikutus etenkin kaukolämpökohteiden päästöihin. Paikallisen energialaitoksen käyttämällä polttoaineella on yksikköpäästöön huomattava vaikutus, koska eri sijaintipaikkakunnalla kaukolämmön yksikköpäästö vaihtelee välillä gco2/kwh (Motivan CO2 laskentaohje erillistuotantoalueille, lähteenä Suomen Kaukolämpö Sky ry:n Tilastovuosi 2001). Samoin kaukokylmän osalta yksikköpäästöjä voi olla vaikea saada luotettavasti energialaitokselta. Vaikka kaukokylmä tuotetaan osin voimalaitosten hukkaenergiasta, perustuu osa nykyisin myytävästä kaukokylmästä alueellisesti perinteisellä kompressoritekniikalla tuotettuun kylmäenergiaan. REM laskentaohjeen liitteessä 2 esitetään, että yksikköpäästöinä käytetään energian elinkaarikertoimia mukaan lukien polttoaineen tuotanto. Tämä olisi laskennan oikeellisuuden kannalta todellisuutta hyvin kuvaavaa, mutta näitä arvoja ei ole julkisesti saatavilla. Selkeintä onkin käyttää sähkön myyjien ja energiantuottajien ilmoittamia yksikköpäästöjä. Vastaavasti myös vihreälle sähkölle käytetään suoraan alkuperäistakuun mukaan ilmoitettuja arvoja (= 0 g/kwh). REM laskentaohjeen liitteiden 2 ja 3 ohjeissa todetaan vaatimukset ja laskenta-arvo vihreän sähkön huomioimiselle. Ydinvoimaa ei voi sen mukaan perustellusti huomioida vihreäksi sähköksi. Vaatimus aiheuttaa kuitenkin haasteen ja tulkintatarpeen ohjeistukseen, kun sähkön päästökerroin saadaan suoraan sähkölaskusta EU:n alkuperätakuujärjestelmän mukaisesti, ja tässä arvossa ydinvoima on huomioitu hiilivapaana tuotantona. Jos ydinvoimaa halutaan rajata vihreän sähkön ulkopuolelle, tulee laskentaohjeessa antaa tarkemmat ohjeet päästökertoimen käytölle. Muutosehdotukset Mittari huomioi pakollisena vain energiankäytön hiilijalanjäljen laskennan, joka voisi näkyä jo mittarin nimessäkin: Energiankäytön hiilijalanjälki tai Käytön energiankulutuksen hiilijalanjälki Vertailtavuuden varmistamiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi tulisi päästöt laskea kohdekohtaisten arvojen lisäksi Tilastokeskuksen ilmoittamilla sähkön ja kaukolämmön Suomen keskimääräisillä yksikköpäästöillä. Vertailutason laskennassa käytetään seuraavia yksikköpäästöjen lähteitä: - sähkö: kansallinen keskiarvo tilastokeskuksen mukaisesti - lämmitys: kansallinen keskiarvo tilastokeskuksen mukaisesti, myös paikallisesti polttoaineilla tai sähköllä tuotetulle lämmitysenergialle

9 Page 9 / 31 - kaukokylmä: paikallisen energiayhtiön ilmoittama yksikköpäästö, ei kansallista keskiarvotietoa Kohdekohtaisessa laskennassa käytettävät yksikköpäästön lähteet ovat: - sähkö: todellisen sähkösopimuksen mukainen, alkuperätakuun mukainen sähkönhankinnan ominaispäästö (sähkölaskusta) - kaukolämpö: paikallisen energiayhtiön ilmoittama yksikköpäästö hyödynjakomenetelmällä laskettuna - Sähkölämmitys ja lämpöpumput: todellisen sähkösopimuksen mukainen, alkuperätakuun mukainen sähkönhankinnan ominaispäästö (sähkölaskusta) - Muut polttoaineet: julkisten tietolähteiden mukaisen polton yksikköpäästöt polttoaineittain - kaukokylmä: paikallisen energiayhtiön ilmoittama yksikköpäästö Lähteenä kansallisille keskiarvoille käytetään Tilastokeskuksen Energiatilastoa ja sen taulukkoa (2): Sähkön ja lämmön tuotannon hiilidioksidipäästöt (hyödynjakomenetelmä). Laskenta-arvoina käytetään 5 vuoden liukuvia keskiarvoja, jotka vuonna 2011 olivat: o kaukolämpö (2011): 205 g CO2 / kwh o sähkö (2011): 245 g CO2 / kwh 2.4 POHJATEHO Mittarin tavoitteena on tarpeettoman sähkönkulutuksen tunnistaminen ja sähkönkulutuksen vähentäminen. Pilottikohteiden tulokset Pilottikohteiden Pohjateho-mittarin tulokset on koottu kuvaan 4. Pohjateho on pilottikohteissa laskettu klo väliseltä ajalta (toimistokiinteistöjä) ja vuoden keskiteho koko vuoden sähkönkulutuksesta jaettuna vuoden tunneilla (Keskiteho = vuosikulutus kwh / 8760 h (vuoden tunnit 365 d x 24 h/d). Tulokset kuvaavat rakennusten ominaisuutta ja sen käyttöön liittyviä ohjauksia/asetuksia, ja kohteiden välillä tuloksissa on huomattavia eroja. Kuva 4. Pilottien pohjateho-mittarin tulokset tunnuslukuna. Lisäksi pohjatehon suhteellinen osuus keskitehosta on kuvaava arvo.

10 Page 10 / 31 Mihin soveltuu? Pohjateho oli pilottiin osallistuneiden keskuudessa käyttövaiheen mittareista eniten positiivista palautetta saanut mittari. Se on mittarina tuore ja sille nähtiin selkeä hyöty tarpeettoman sähkönkulutuksen tunnistamisessa. Tarkempi kohdistaminen vaatii toki edelleen tarkempaa kohteessa tapahtuvaa kulutuslähteiden analyysiä. Mittarin tulokset on helppo laskea, koska tuntitason mittaustieto on energialaitokselta helposti saatavilla. Mielenkiintoista olisi myös saada pohjatehon määrän arvioiminen mukaan jo suunnitteluvaiheeseen. Suunnitelmallisilla ratkaisuilla, ohjausten kehittämisellä ja laitevalinnoilla tarpeetonta tyhjäkäytön sähkönkulutusta voitaisiin vähentää ja käyttövaiheelle asettaa kulutustavoitteiden lisäksi tavoitteet myös pohjateholle. Mitä ongelmia? Pohjatehon mittaaminen esimerkiksi viikon jaksolta antaa eri tulokset eri vuodenaikoina. Suositeltavaa onkin, että mittaus tehdään koko vuoden ajalta. Tietojen saatavuus energialaitoksilta ei ole ongelma. Pohjatehoon vaikuttavat joissain kiinteistöissä merkittävästi kohteen prosessit, tyypillisesti palvelintilat tai vastaavat jatkuvasti toiminnassa olevat tilat. Omistajan kannalta on järkevää erottaa prosessit energiamittareilla, jolloin prosessien vaikutus saataisiin eliminoitua pohjatehon määrityksessä. Asuinrakennuksissa todellinen tyhjäkäyttöaika voi olla vaikea löytää ja mittarin hyödynnettävyys kyseenalaista. Ratkaisuna voitaisiin käyttää esimerkiksi vuoden tuntitehon keskiarvoa 20 % pienimmistä tuntitehoista. Muutosehdotukset Pohjateho tulisi mitata vuositason tiedoista, jolloin voidaan eliminoida vuositason vaihtelua. Laskentaohjeesta poiketen tyhjäkäyttöaika kannattaa valita tasatunnein (esim. toimistoissa klo 23-05), joka vastaa myös mittausajankohtia. Laskenta voitaisiin tehdä myös oheisen kuvan mukaisesta, vuoden tuntidatasta muokatun pysyvyyskäyrän perusteella (tuntikulutukset järjestetty suurimmasta pienimpään). Pohjatehona voitaisiin käyttää esimerkiksi pienimmän 20 %:n (1752 h) tuntikulutuksen keskiarvoa. 2.5 SISÄYMPÄRISTÖÖN TYYTYVÄISET Mittarin tavoitteena on käyttäjien hyvinvoinnin, käyttäjätyytyväisyyden ja toiminnan tuottavuuden huomioiminen ja varmistaminen rakennuksissa. Mittarin tietojen keräämisen ja tulosten avulla tunnistetaan mahdolliset orastavat ongelmat ja kehitysosa-alueet.

11 Page 11 / 31 Pilottikohteiden tulokset Pilottikohteiden Käyttäjätyytyväisyys-mittarin tulokset on koottu kuvaan 4. Tuloksissa on kokonaistyytyväisyyden lisäksi eritelty neljä osa-aluetta, joista kokonaisuus koostuu. Aiheet ovat selkeitä ja tulokset mielenkiintoisia. Vaikka kokonaisuus voi keskiarvona näyttää hyvältä, niin heikoimmissa yksittäisissä osa-alueissa voi olla helppoja kehityskohteita. Kriittisimpiä arvioita kyselyissä annettiin akustiikkaan ja lämpöolosuhteisiin liittyen. Kuva 5. Pilottien Käyttäjätyytyväisyys-mittarin tulokset. Lisäksi käyttäjätyytyväisyyden kokonaisarvosanan 4 pääosa-aluetta on esitetty erillisinä kuvaajina. Mihin soveltuu? Mittari on hyödyllinen ja soveltuu kaikkiin kiinteistöihin. Se on myös järkevästi tehtävissä osana laajempaa käyttäjätyytyväisyyskyselyä. Tulosten aikaan saaminen on käyttövaiheen mittareista työläintä erityisesti, jos kohteessa ei ole muuten käytäntöä käyttäjätyytyväisyyskyselyiden järjestämisestä. Kyselyiden järjestäminen on kuitenkin nykypäivänä helppoa käyttäjien vastausten saaminen sen sijaan voi olla haastavampaa. Mitä ongelmia? Kyselyssä esiin tulleiden ongelmien kohdistaminen voi olla vaikeaa. Sitä helpottaa, kun kyselyyn sisällytetään tarkentavia kysymyksiä ja vapaita kommenttikenttiä. Lisäksi vastaajista tarkentavien perustietojen kysyminen auttaa kohdistamisessa (esim. tarkempi sijainti rakennuksessa, kerros, lohko tms.) Jo käytössä olevissa kyselyissä arviointiskaala saattaa poiketa Elinkaarimittarin ohjeistuksessa käytetystä ( ). Tällöin tuloksia joudutaan skaalaamaan tai muuttamaan asteikkoa seuraavaa kyselyä varten.

12 Page 12 / 31 Jos käytössä olevat ja aiemmin toteutetut asiakastyytyväisyyden kysymykset eivät täysin vastaa Elinkaarimittarin ohjeistuksessa käytettyjä kysymyksiä, niin kyselyä on tarpeen muokata seuraavaa kyselyä varten. Muutosehdotukset Ohjeistus todettiin toimivaksi. 3 HANKEVAIHEEN MITTARIT Hankevaiheessa oleville rakennuksille on käytössä seuraavat neljä mittaria: - Elinkaaren hiilijalanjälki - Elinkaarikustannus - E-luku - Sisäilmaluokka Mittareiden tulokset ja käyttökokemukset on seuraavassa käsitelty mittareittain. 3.1 Yleiset huomiot Käyttövaiheen mittareihin verrattuna hankevaiheen elinkaarimittareiden tulokset ovat selvästi työläämpiä tuottaa. Mittareista E-luku ja Sisäilmaluokka määritetään yleisesti lähes kaikissa hankkeissa ja ne ovat siten helposti saatavilla. Koko elinkaaren ominaisuuksia kuvaavista mittareista Elinkaarikustannus on määritettävissä investointikustannusten laskennasta ja ylläpitokustannusten laskennasta kohtuullisella työllä. Elinkaaren hiilijalanjälki mittarin laskenta sen sijaan vaatii merkittävästi lisätöitä hankkeessa. Käyttövaiheen mittareihin verrattuna hankevaiheen mittarit soveltuvat heikosti eri kohteiden väliseen vertailuun ja ovatkin selkeämmin hyödyksi hankkeessa käytettävien ratkaisuiden elinkaaritehokkuuden arvioinnissa ja kehittämisessä. Tällöin kuitenkin mittareiden laskentaajankohta on oleellinen: jos laskenta tehdään liian myöhään, se on vain todentavaa, jos se taas tehdään liian aikaisin, se vaatii helposti liiaksi oletuksia. Hankkeiden välillä tulosten vertailtavuutta heikentää laskentojen sijoittuminen ajallisesti hankkeiden eri vaiheisiin sekä ylipäätään laaja laskennan tarve ja sen kohdistaminen pitkän elinkaaren (ehdotuksena 50 v) ajalle, jotka itsessään jo aiheuttavat eri laatijoiden tulosten välille vaihtelua. Elinkaarikustannusten ja elinkaaren hiilijalanjäljen osalta tulee huomioida, että vaikka hankevaiheen kiinteistöpassin laskennoissa tulosten ilmoittamisen elinkaareksi on valittu 50 vuotta, voidaan hankekohtaisissa laskennoissa ja vertailuissa käyttää muita, mahdollisesti hankkeen luonteeseen paremmin soveltuvaa laskenta-arvoa. Esimerkiksi lyhyen muutosjakson kaupallisissa kohteissa (kaupat) voisi hankkeen ohjauksen kannalta järkevä tarkastelujakso olla lyhyempi. 3.2 ELINKAAREN HIILIJALANJÄLKI Elinkaaren hiilijalanjäljen avulla voidaan arvioida rakennuksen rakentamisen ja käytön aiheuttama ympäristövaikutus valitulla elinkaarella. Ohjauksessa mittari auttaa vertaamaan eri ratkaisujen vaikutusta kokonaisuuteen. Se on apu vähähiilisten ratkaisujen kehittämiseen, arvioimiseen ja vertailuun.

13 Page 13 / 31 Pilottikohteiden tulokset Elinkaaren hiilijalanjäljen tulokset saatiin yhteensä neljästä kohteesta, joissa vaihtelevuutta tuloksiin aiheutti myös tarkastelujakson vaihtelevuus eri kohteissa (30 vs. 50 v). Tulosten perusteella vaihtelut eri kohteiden välillä ovat suuria ja lisäksi koko elinkaaren aikaisten päästöjen kuvaaminen yhtenä arvona kuvaa valtavan laajaa asiaa vasta luvun purkaminen rakentamis- ja käyttövaiheen päästöihin sekä erityisesti rakentamisvaiheen jaottelu eri osa-alueisiin antaa mahdollisuuden vertailuun ja suuruusluokkien ymmärtämiseen ja ratkaisuiden kehittämiseen. Kuva 6 Mihin soveltuu? Pilottikohteiden hiilijalanjäljen (kg CO2-ekvivalenttia) tulokset koko elinkaarelle (H1=H3=50v, H2=H4=30v) suhteessa laajuuteen ja työpistemäärään sekä suhteessa laajuuteen keskimäärin vuodessa. Kohteista H4 on peruskorjaus. Hiilijalanjälki soveltuu ennen kaikkea rakentamisvaiheen ratkaisujen vertailuihin, jolloin voidaan jo päätöksenteossa hankkeen alkuvaiheessa vertailla eri ratkaisujen vaikutusta rakentamisen hiilijalanjälkeen. Rakennusvaiheen tuloksia pystytään myös kohtuullisella tasolla vertailemaan eri hankkeiden välillä, mutta se edellyttää, että laskenta on laadittu samalla tarkkuustasolla ja lähtötietojen tasolla, joita ovat esimerkiksi määrälaskennan taso ja yksityiskohtaisuus (rakennusosa-arvio vs. urakoitsijan määrälaskenta), käytettävät materiaalien ja tuotteiden yksikköpäästöt (EPD:t, ympäristöselosteet, muut yksikköpäästölähteet) ja käytettävien taloteknisten järjestelmien päästöjen taulukkoarvot. REM ohjeet ja ohjeen täsmennykset parantavat hankkeiden vertailtavuutta, mutta pilottienkin tuloksissa on nähtävissä selkeää vaihtelua. Hiilijalanjäljen laskentaohjeet ja rajaukset tarjoavat myös mallin hyödynnettäväksi erilaisissa kilpailumalleissa, vaikka yleisesti käytettävän laskentaohjelmiston ja materiaalien päästötiedon puuttuminen hankaloittaa vertailtavuutta. Lisäksi erilaisissa ehdotussuunnitelmiin perustuvissa vertailuissa, ohjeistuksessa esitetty laskennan kattavuus on liian laaja ja sitä kannattaisikin rajata esimerkiksi päärakenneratkaisuiden tarkastelemiseen. Mitä ongelmia? Hiilijalanjäljen laskennan tulosten suurin ongelma on käyttövaiheen energiankulutuksen hallitseva vaikutus kokonaistulokseen. Kun samalla käyttövaiheen energiankulutus perustuu laskennalliseen tavoitekulutukseen, vaihtelee tuloksena saatava käyttövaiheen hiilijalanjälki voimakkaasti eri hankkeiden ja eri laskijoiden välillä. Tämä aiheuttaa merkittävää vaihtelua

14 Page 14 / 31 saataviin tuloksiin. Käytännössä eri hankkeita ei voida verrata keskenään kuin suuntaa antavasti. Hiilijalanjäljen osalta ohjausvaikutus on hyödyllisimmillään hankkeen sisäisten ratkaisuvaihtoehtojen vertailussa. Lisäksi käyttövaiheen merkitys korostuu, kun energiankäytön ympäristövaikutusten laskenta perustuu tämän hetkisiin energian ominaispäästöihin. Käytännössä viimeisen 10 vuoden aikana Suomen sähkön ja kaukolämmön energian ominaispäästö (gco2/kwh) on laskenut noin % vuodessa (katso kuvaaja alapuolella). Nähtävissä on jo EU-tason vaatimuksiinkin perustuen uusiutuvan energian käytön kasvaminen sekä tuotetun energian ominaispäästöjen lasku myös lähitulevaisuudessa, samoin Olkiluoto 3:n valmistuessa. Ohjeistuksessa rakennusvaiheen hiilijalanjäljen laskennan laajuus on jätetty auki siten, että lähes kaikki tekijät pitää huomioida, mutta merkitykseltään alle 1 % osat ja kokonaisuutena 5 % päästöistä voidaan jättää huomioimatta laskennassa. Selkeämpää olisi kuitenkin esittää suoraan, mitkä asiat pitää huomioida ja mitkä ovat nuo noin 5 % päästöjä aiheuttavista osista, jotka voitaisiin jättää huomioimatta. Käyttövaiheen energiankulutuksen päästöihin on paikallisella energiantuotannolla merkittävä vaikutus, ja sen vaikutus tuloksiin on merkittävä. Lämmönkulutuksen hiilijalanjälkeen vaikuttaa myös paikallisen energialaitoksen ilmoittama kaukolämmön ominaispäästö, jonka laskentaan on olemassa useita hyväksyttyjä laskentatapoja, joilla on merkittävä vaikutus tuloksiin. Hiilijalanjäljen laskennassa käytettävien ominaispäästöjen lähtötiedot on esitetty REM laskentaohjeen liitteessä 2. Liitteessä on laskettu Tilastokeskuksen aineistoa hyödyntäen polttoaineen tuotannon huomioiva sähkön päästökerroin 273 gco 2 e/kwh, joka on suurempi kuin Tilastokeskuksen arvo 245 gco2e/kwh. Laskentaohje on tulosten oikeellisuuden kannalta todenmukainen, mutta ongelmaksi muodostuu polttoaineen tuotannon huomioivien päästötietojen saatavuus. Yleisesti Tilastokeskuksen aineistossa, eri polttoaineiden käytön päästöissä, kaukolämmön päästöissä ja Suomen keskimääräisessä sähkönpäästössä päästöt ilmoitetaan vain polttoaineen käytön päästöinä. Tuloksiin tulevasta virheestä huolimatta ehdotetaan pelkkien polttovaiheen päästöjen käyttämistä vakiintuneen mallin mukaisesti. Muutosehdotukset Sähkön osalta ehdotetaan käytettäväksi Tilastokeskuksen kansallisiin 5. vuoden liukuvaan keskiarvoon perustuvaa tietoa suoraan. Ohjeistuksessa kansallisten keskiarvojen käyttö on jo ohjeistettu. Sähköntuotannon vuosivaihtelut ovat erittäin suuria johtuen vesivoimatilanteesta, jolloin vuoden ominaispäästöjen käyttäminen ei ole perusteltua. Lämmönkulutuksen päästöjen osalta tulosten läpinäkyvyyttä ehdotetaan parannettavaksi käyttämällä paikkakuntakohtaisten laskenta-arvojen rinnalla tilastokeskuksen Suomen kaukolämmön 5 vuoden liukuvaan keskiarvoon perustuvaa arvoa, jolloin paikallisen lämmöntuotannon vaikutus hiilijalanjälkeen voidaan esittää.

15 Page 15 / 31 Kuva 7 Suomen sähkön- ja lämmöntuotannon ominaispäästöt sekä liukuvat 5. keskiarvot. Lähde: Tilastokeskus Hankevaiheen kiinteistöpassissa tulisi käyttää yhtä vakiintunutta elinkaarta rakennustyypistä huolimatta. Ehdotettu elinkaari on 50 vuotta, jolloin myös merkittävimmät peruskorjaustarpeet tulevat hiilijalanjäljen laskennan piiriin. Sisäisessä laskennassa laskentaaikoja voidaan kohdekohtaisesti muuttaa. Tuleviin energiankäytön päästöihin tulisi soveltaa maltillista diskonttausta energian ominaispäästöjen laskun huomioimiseksi pitkällä tarkastelujaksolla. Historiallisesti edellä esitettyyn ominaispäästökuvaajaan perustuen voitaisiin perustella esimerkiksi % diskonttaus tuleviin energiankäytön päästöihin. REM laskentaohjeen mukaan laskenta tehdään koko tarkastelujaksolle laskentahetken päästötiedoilla. Rakentamisen hiilijalanjäljen laskennan laajuus on ohjaavan alkuvaiheen laskennan näkökulmasta liian laaja ja raskas. Ratkaisuna voisi olla hankkeessa myöhään päätettävien osien, kuten sisäpintojen ja taloteknisten järjestelmien, osalta ohjeistettu keskiarvotietojen käyttö suunnittelun alkuvaiheen laskennoissa. Laskentojen tekeminen suunnittelun alussa mahdollistaa ohjausvaikutuksen hankkeen suunnitteluun. Laskennan tulokset olisivat vertailukelpoisia ensisijaisesti rakennusvaiheen materiaalien käytön ja työmaan energiankäytön osalta. Voitaisiin harkita rakentamisen ja käytön hiilijalanjäljen ilmoittamista erillisinä tunnuslukuina, jolloin tulosten luotettavuus paranisi oleellisesti. Dominoivan vaikutuksen lisäksi käyttövaiheen laskennallinen energiankulutus aiheuttaa tuloksiin myös merkittävää epävarmuutta.

16 Page 16 / ELINKAARIKUSTANNUS Mittarin tavoitteena on elinkaarikustannusten näkökulman korostaminen ja tuominen vahvemmin mukaan päätöksentekoon yksittäisen investointi- tai käyttökuluerän osaoptimoinnin sijaan. Pilottikohteiden tulokset Elinkaaren hiilijalanjäljen tulokset saatiin yhteensä neljästä kohteesta, joiden välille vaihtelevuutta tuloksiin aiheutti tarkastelujakson vaihtelevuus eri kohteissa (30 vs. 50 v). Kuten Hiilijalanjälki-mittarissa myös Elinkaarikustannus-mittarissa koko elinkaaren aikaisten kustannusten kuvaaminen yhtenä arvona kuvaa laajaa asiaa. Elinkaarikustannuksissa investointikustannus on dominoiva ja käyttövaiheen kustannukset puolestaan koostuvat useista vertailutiedoista tai laskennallisesti arvioitavista kustannuseristä. Osassa pilottikohteiden tuloksia investointikustannukset eivät ole todellisia kustannusarvioita tai budjettiarvoja, vaan tyyppiarvolla (X /m²) laskettuja suuntaa antavia investointitasoja. Kaupallisissa kohteissa investointitasoja ei haluttu ilmoittaa. Pilottien tulosten käyttövaiheen kustannusten suuren vaihtelun perusteella vaikuttaisi, että kohteissa ei ole arvioitu keskenään kustannuksia samalla laajuudella. Kuva 8. Pilottikohteiden elinkaarikustannusten tulokset koko elinkaarelle (H1=H3=50v, H2=H4=30v) suhteessa pinta-alaan ja työpistemäärään sekä laajuuteen keskimäärin vuodessa. Kohteista H4 on peruskorjaus. Mihin soveltuu? Elinkaarikustannusten laskeminen soveltuu ennen kaikkea rakentamisvaiheen ratkaisujen vertailuihin ja kehittämiseen. Se tuo päätöksentekoon tärkeän lisänäkökulman investointikustannusten rinnalle. Käytännössä eri vaihtoehtojen vertaileminen on kuitenkin päätöksentekoa varten tehtävä koko rakennuksen kustannustarkastelun sijaan suppeampia osa-alueita tarkastelemalla (järjestelmä- tai rakennusosatasolla). Lisäksi käyttövaiheen kustannusten arvioimista tarvitaan hankkeissa joka tapauksessa joko investointilaskennan tai vuokralaisten budjetoinnin tarpeisiin. Elinkaarilaskennan suorittaminen tukee tätä tarvetta. Käyttövaiheen kustannuksiin liittyy kuitenkin rakennuksen ominaisuuksien lisäksi useita muita tekijöitä, joilla on kustannustasoon huomattavia vaikutuksia. Näistä tärkeimpiä ovat esimerkiksi ylläpidon palveluilta haluttava laatutaso sekä ulkoisten palveluiden markkinatilanne. Käyttövaiheen kustannustenkin osalta laskenta soveltuu hyvin ratkaisuiden vertailuihin.

17 Page 17 / 31 Mitä ongelmia? Merkittävin elinkaarikustannuksiin liittyvä ongelma on hankkeen tarkkojen investointikustannusten ilmoittamiseen liittyvät liikesalaisuudet. Useilla toimijoilla investoinnin suuruus ja siihen liittyvät tekijät kuuluvat liikesalaisuuden piiriin ja niillä on merkittävä vaikutus liiketoimintaa esimerkiksi myynti- ja vuokraustilanteissa. Ylläpitokustannuksiin vaikuttavat monet rakentamisen ratkaisuihin liittymättömät tekijät, kuten haluttu siivouksen laatutaso, alueellinen ja ajankohtaan liittyvä palveluiden markkinahintatilanne, alueellinen kiinteistöverokanta ja maan arvo, omistusratkaisut jne., Näistä tekijöistä johtuen hankkeen suunnitteluvaiheessa arvioituihin ylläpitokustannuksiin sisältyy paljon epävarmuuksia. Tämä korostuu, jos arviot tehdään vertailukohteiden kustannustasoja käyttämällä. Ylläpitokustannuksien vertailu eri hankkeiden välillä on haastavaa. Laskentaohjeistuksessa käytetty termistö poikkeaa siitä, miten kiinteistön ylläpidon toimintoja ja kustannuksia tyypillisesti on käsitelty esimerkiksi alalle vakiintuneissa Raklin kiinteistöliiketoiminnan sanastossa ja kirjanpidossa käytetyssä kiinteistöjen hoitokuluerittelyssä (13 hoitokuluerää). Kun vertailutiedoissa kustannusten rakenne ja nimeäminen poikkeaa laskentaohjeen vastaavista, niin lisääntyy mahdollisuus siihen, että käsitellään eri asioita. Laskentaohjeistuksessa yksittäisiä kiinteistöjen ylläpitokustannuksiin vaikuttavia eriä on jätetty laskennan ulkopuolelle (taloushallinto). Pilottiryhmässä muodostui kuitenkin näkemys, jossa kustannuksissa tulee huomioida kaikki omistajalle tulevat ylläpitokustannukset, jolloin laskenta kuvaa todellista tilannetta. Muutosehdotukset Laajana muutosehdotuksena ehdotetaan Elinkaarikustannusten esittämistä kiinteistöpassissa joko pelkkänä ylläpitokustannuksena tai investointikustannuksille ohjeellisten arvojen esittämisenä ja käyttämistä rakennustyypeittäin. Hankekohtaisissa laskennoissa elinkaarikustannusten laskeminen investointikustannus huomioiden on perusteltua. Käyttövaiheen kustannuksille arvioitavan kustannusalueen täydentäminen sisältämään kaikki omistajalle aiheutuvat ylläpitokustannukset. Elinkaaren vaiheiden nimikkeiden tarkentaminen vastaamaan yleisesti käytettyjä ylläpidon nimikkeitä. 3.4 E-LUKU Mittarin tavoitteena on energiatehokkuuden korostaminen ja sen kehittämiseen kannustaminen. Energiankulutus on merkittävin rakennusten hiilijalanjäljen osa-alue. E-luku on kiinteistöjen välillä vertailukelpoinen käytöstä riippumaton energiatehokkuuden mittari ja se laaditaan joka hankkeessa. Pilottikohteiden tulokset E-luku syntyy kaikissa rakennushankkeissa ilman varsinaista mittareihin liittyvää lisätyötä osana rakennuslupaprosessia. Pääosin kohteet olivat yhden käyttötarkoituksen rakennuksia,

18 Page 18 / 31 mutta monitoimitalokohteessa laskettiin 3 erillistä E-lukua, joista vertailussa on käytetty pääkäyttötarkoituksen mukaista E-lukua. Kuva 9. Eri pilottihankkeiden E-lukujen tulokset, joista H3 on monitoimitalo ja H4 peruskorjauskohde Mihin soveltuu? E-luku soveltuu käytöltään tyypillisten kohteiden energiatehokkuuden asettamisen ja ohjaamisen työkaluksi. Lisäksi E-luvun kautta todennetaan kiinteistön määräystenmukaisuus ja sitä voidaan pääosassa hankkeista käyttää hankkeen energiatehokkuuden tavoitteena ja ohjaamiseen. Mitä ongelmia? Kiinteistöpassissa E-luku on selkeä yksi mittari, johon on olemassa kansalliset laskentasäännöt sekä vaatimus laskennan tekemisestä rakennuslupamenettelyn yhteydessä. Pakollisuus aiheuttaa myös ongelman, koska kiinteistöpassissa mittari ei suoranaisesti tuo lisäarvoa hankkeelle. Toisaalta E-luvun perustarkoitus on rakennusmääräysten mukaisuuden osoittaminen, jolloin ilman hankevaiheen kiinteistöpassin tapaista julkista esittämistä, laskenta saattaa jäädä karkealle tasolle ja kuvata todellista kohdetta heikosti. Laskenta tehdään melko aikaisessa vaiheessa hanketta eikä välttämättä kuvaa hankkeen lopullisia teknisiä ratkaisuja. Hankkeessa tunnistetuksi ongelmaksi E-lukuun liittyen voidaan todeta, ettei E-luku välttämättä ohjaa kohteen energiatehokkuutta oikeaan suuntaan tavanomaisista rakennustyypeistä (asuinrakennukset, toimistot) poikkeavissa tai käyttöajoiltaan selvästi poikkeavissa kohteissa. Samoin ongelmaksi tulee useiden eri rakennustyyppien sijoittuminen samaan rakennukseen, jolloin rakennus tulisi jakaa useisiin eri käyttötarkoituksiin. Rakennuksen pilkkominen vääristää (parantaa) saavutettuja E-luvun tuloksia vaipan pinta-alojen pienentyessä. Rakennusten E-luvun laskenta sisältää yhä paljon tulkinnanvaraisia ja selkeästi ohjeistamattomia tekijöitä ja niihin liittyy eri toimijoilla erilaisia tulkintoja. Tulkinnat liittyvät erityisesti kaupallisiin rakennuksiin, joissa kohteet ovat harvoin yksinkertaisia ja selkeitä ja usein sisältävät useita eri käyttötarkoituksia.

19 Page 19 / 31 Muutosehdotukset Merkittävin muutosehdotus rakennusten elinkaarimittarin laskennassa liittyy vaatimukseen tehdä laskenta koko rakennukselle perustuen kiinteistön pääkäyttötarkoituksen mukaisella E- luvun laskentasäännöillä ilman jakoa eri käyttötarkoituksiin. Laskenta tehdään siis perustuen pääkäyttötarkoitukseen. Eri käyttötarkoituksiin rakennus voidaan jakaa vain silloin, kun eri osat ovat laajuudeltaan merkittäviä sekä massallisesti erillisiä, jolloin kaikille osille tulisi tehdä oma hankevaiheen kiinteistöpassi. Muilta osin E-luvun laskentaan liittyvien tulkintojen tarkennusten oletetaan tulevan ympäristöministeriön ohjeistuksissa laskentaan. 3.5 SISÄILMALUOKKA Mittarin tavoitteena on käyttäjien hyvinvoinnin, käyttäjätyytyväisyyden ja toiminnan tuottavuuden varmistaminen rakennuksissa. Mittari perustuu suoraan sisäilmastoyhdistyksen julkaisemaan Sisäilmastoluokitus 2008 mukaisiin sisäilmastoluokkiin. Pilottikohteiden tulokset Kaikki pilottikohteet ilmoittavat pyrkivänsä sisäilmastoluokkaan S2, joka vastaan hyvän sisäilmaston laadun tasoa. Luokka on Suomessa tyypillinen ja myös lähes yksinomaan käytetty tavoitetaso rakennushankkeissa. Kuva 10. Hankkeiden ilmoitetut sisäilmastoluokat, S2 kaikissa hankkeissa Mihin soveltuu? Sisäilmastoluokkia käytetään yleisesti ja laajasti sisäilman tavoitetasojen asettamiseen rakennushankkeissa ja jossain määrin myös ylläpidon tavoitetasoina. Sisäilmastoluokan käyttöä helpottaa mallin pitkä käyttöhistoria ja hyvä tunnettavuus alalla. Mitä ongelmia? Sisäilmastoluokan käyttöä hankevaiheen ohjaavana mittarina heikentää käytettävien sisäilmastoluokkien karkeus, Sisäilmaluokka S3 vastaa rakennusmääräysten vähimmäistasoa, kun taas sisäilmaluokan S1 vaatimukset koetaan joiltain osin liian haastaviksi. Käytännössä

20 Page 20 / 31 hankkeissa siis pääosin käytetään S2 sisäilmatasoa, vaikka esimerkiksi uusissa kaupallisen rakentamisen kohteissa merkittävä osa tiloista todellisuudessa toteutetaankin S1 luokkaa ainakin tärkeimpien tekijöiden osalta. Sisäilmastoluokka on erittäin haastavasti todennettava sisältäen paljon eri tekijöitä, joiden osalta hankkeita ohjataan vaihtelevasti. Sisäilmastoluokkaan vaikuttavat mm. ilmanvaihtomäärä, sisälämpötilat, sisälämpötilojen säädettävyys, ilman nopeus, talotekniikan äänitasot, jälkikaiunta-aika ja tilankäytön tehokkuus. Muutosehdotukset Mittarin muuttaminen erittäin haastavaa, joten muutosehdotuksia ei ole. Mittarin kannalta edullista olisi, jos karkeiden päätasojen rinnalle löydettäisiin välitasot, jolloin mittariin saataisiin enemmän vaihtelevuutta. Tämä vaatisi kuitenkin sisäilmayhdistyksen mukaan saamista tasojen määrittelyyn. Joiltain osin välitasot olisivat myös muuten perusteltuja esimerkiksi seuraavasti: - S3+ sisäilmaluokka, asuntojen ilmanlaatu täyttää S2 luokan vaatimukset lukuun ottamatta kesäajan sisälämpötilan vaatimuksia - S2+ sisäilmaluokka, toimitilojen ilmanlaatu täyttää S1 luokan vaatimukset ilman laadun ja lämpöolojen säädettävyyden osalta, mutta ei täytä kaikkia S1 luokan vaatimuksia. 4 KIINTEISTÖPASSIT 4.1 Yleiset kommentit Yleisenä kommenttina aikaisemmassa kehitysprojektissa tehdyissä malleissa nähtiin ongelmaksi absoluuttisten arvojen käyttö ominaisarvojen sijaan. Absoluuttisten tulosten käyttö johtaa siihen, että esitetyn tuloksen merkittävin vaikuttaja on rakennuksen koko, jolloin luku ei kerro lainkaan rakennuksen ominaisuuksista tai hyvyydestä eikä tuloksia voida verrata eri rakennusten välillä. Nykyinen ohjeistus sisältää mahdollisuuden ja ohjeistuksen toiminnallisten tunnuslukujen käyttöön. Varsinaisen ilmoitusyksikön jättäminen avoimeksi ja käyttäjän päätettäväksi on järkevää mittareiden hyödynnettävyyden ja monikäyttöisyyden kannalta ja erilaisten yksiköiden käyttö tulee ollakin oleellinen osa mittarin ohjeistusta. Kuitenkin varsinaisen hanketai kiinteistöpassin vertailtavuuden kannalta tulee olla valittuna yhteisesti käytettävät ilmoitusyksiköt osalle mittareita. Passin jatkokehityksessä päädyttiin kahteen erilliseen mittariin: pinta-alaan ja toiminnalliseen yksikköön suhteutettuun yksikköön. Toiminnalliset yksiköt on esitetty kohdassa liitteenä A3. Muutosehdotuksena osana pilottihanketta kehitettiin passeille excel-pohjainen malli, jossa on esitetty tulossivu ja laskentatietojen ilmoitussivu. Uutena kohtana passiin lisättiin myös käytön aikana päivittyvä vertailutaso, jonka avulla voidaan arvioida saavutetun mittarin tasoa. 4.2 Käyttövaiheen kiinteistöpassi Käyttövaiheen kiinteistöpassi esittää olemassa olevan rakennuksen ympäristömittarit perustuen toteutuneisiin kulutuksiin ja käyttäjätyytyväisyysmittausten tuloksiin. Kiinteistöpassin osalta laskentasääntöjen tulee olla selkeät ja tarvittavan tiedon yleisesti

21 Page 21 / 31 saatavilla, jolloin sen laatiminen olemassa olevaan tietoon on nopeaa ja yksinkertaista. Käyttövaiheen kiinteistöpassin osalta mahdollisuudet mallin yleistymiseen ovat hyvät. Käyttövaiheen kiinteistöpassin tunnusluvuista energian käyttö ja energiankäytön hiilijalanjälki esitetään suhteellisina tunnuslukuina sekä pinta-alaan että toiminnalliseen tunnuslukuun perustuen. Neliöperusteisten vertailulukujen laskenta olisi mahdollista pääosalle mittareita. Vertailulukujen tulisi olla esitetty kiinteistötyyppikohtaisesti. Kuva 11 Käyttövaiheen kiinteistöpassin ulkoasu ja tunnusluvut, ei perustu todelliseen kohteeseen Vertailutasojen laskennan perusteena voisivat olla esimerkiksi seuraavat määrittelyt: - Energiankulutus kiinteistötyypeittäin kansallisista keskiarvotiedoista tai vanhojen ETlukujen mukaisesta D-tason ylärajasta lisäten käyttäjäsähkön osuus. - Energian hiilijalanjäljen osalta keskimääräisen kulutuksen mukaan Suomen keskimääräisellä sähköllä ja lämmönkulutuksen osalta keskimääräisellä kaukolämmöllä - Pohjateholle ei löydy tilastoaineistoa, joten se täydentyy koottujen tulosten perusteella - Sisäolosuhteisiin tyytyväisissä Sisäilmaluokan S2 mukainen tavoitetaso 80 % 4.3 Hankevaiheen kiinteistöpassi Hankevaiheen kiinteistöpassissa esitetään hankevaiheen mittarien tunnusluvut neliöperusteisesti sekä kiinteistötyyppikohtaiselle toiminnalliselle vertailuluvulle. Hankevaiheessa neliöperusteinen vertailuluku on nettoala, joka bruttoalaa paremmin kuvaa kiinteistön todellista käyttöpinta-alaa. Nettoala joudutaan määrittämään kaikille kohteille energiatodistuksen laskentaa varten.

22 Page 22 / 31 Kuva 12 Hankevaiheen kiinteistöpassin ulkoasu ja tunnusluvut Vertailutasojen laskennan perusteena voisivat olla esimerkiksi seuraavat määrittelyt: - Elinkaaren hiilijalanjälki: kiinteistötyypeittäin laskettuna E-luvun määräystasosta täydennettynä muilla kiinteistön kuluttajilla. Päästö laskettuna Suomen keskimääräisellä sähköllä ja lämmönkulutuksen osalta keskimääräisellä kaukolämmöllä - Elinkaarikustannukset: kansallisten kustannustilastojen ja ylläpidon tietojen perusteella, saatavissa jossain määrin julkisista ja kaupallisista kohteista. Vaihtoehtoisesti koottuna saatujen tulosten perusteella. - E-luku: määräystason mukaisesta vaatimustasosta. - Sisäilmaluokka: hyvä sisäilmaston laatutaso S2

23 Page 23 / 31 LIITE A MUUTOKSET RAKENNUSTEN ELINKAARIMITTARIT -OHJEISTUKSEEN Oheisessa luettelossa esitetään muutokset ohjeistuksen sisältöön kootusti kappaleittain vastaten Rakennusten elinkaarimittarit ohjeraportin sisällysluetteloa. Lisäksi kappaleessa 0 on esitetty yleisempiä huomioita 0 Yleiset kommentit ohjeeseen Ohjeiden osalta kaivattiin yleistä järjestelyä, joka selkeyttäisi varsinaisten mittarikohtaisten laskentasääntöjen laskennan mittareihin liittyvistä tausta-aineistoista. Merkittäviltä osin näin onkin, mutta erityisesti hankevaiheen elinkaareen liittyvät laskennat ovat ohjeessa sekaisia. Laskentaohjeen nykyinen kappalejako on seuraava: 1. Rakennusten elinkaarimittarit edistävät kestävää kehitystä kiinteistö- ja rakennusala 2. Energiatehokas rakentaminen on kestävää kehitystä 3. GBC Finlandin elinkaarimittarien yleiset määrittelyt 4. Energiamittarit: E-luku, energiakulutus ja pohjateho 5. Sisäympäristö: sisäilmaluokka ja sisäympäristöön tyytyväiset 6. Elinkaaren EN-standardien mukainen määrittely ja rajaukset 7. Elinkaaren hiilijalanjälki, laskentaohjeet 8. Elinkaarikustannusten laskenta 9. Käytön hiilijalanjälki 10. Raportointivaatimukset Ehdotuksena on nykyisen kappalejaon muuttaminen ja ryhmittely seuraavasti: Tausta 1. Rakennusten elinkaarimittarit edistävät kestävää kehitystä kiinteistö- ja rakennusala 2. Energiatehokas rakentaminen on kestävää kehitystä Mittarien taustatiedot 3. GBC Finlandin elinkaarimittarien yleiset määrittelyt 4. (6) Elinkaaren EN-standardien mukainen määrittely ja rajaukset 5. (uusi) Mittarien laskentaohjeet (energiankäytön rajaukset, normaaraus tms. yleisasiat) 6. (10) Raportointivaatimukset (kiinteistöpasseihin perustuen) Elinkaarimittarien laskentaohjeet 7. (4) Energiamittarit: E-luku, energiakulutus ja pohjateho 8. (5) Sisäympäristö: sisäilmaluokka ja sisäympäristöön tyytyväiset 9. (9) Käytön hiilijalanjälki 10. (7) Elinkaaren hiilijalanjälki 11. (8) Elinkaarikustannukset 1 Rakennusten elinkaarimittarit edistävät kestävää kehitystä kiinteistö- ja rakennusala Ei muutostarpeita 2 Energiatehokas rakentaminen on kestävää kehitystä 2.3 Rakennuksen elinkaari ja hanke- ja käyttövaiheen mittarit

24 Page 24 / 31 Elinkaari ei kuitenkaan sisällä rakennuksesta ulos myytävän energian päästöhyötyjä tai hyötykäytettävien materiaalien uutta elämää energiana tai raaka-aineina, vaan nämä huomioidaan erillisinä lisätietoina. Useissa materiaaleissa, kuten teräksessä ja alumiinissa, materiaalin EPD:ssä (environmental product declaration) huomioidaan tulevien materiaalikierrätyksen syklien positiivinen vaikutus jo rakennusvaiheessa. Esimerkiksi teräksellä vaikutus on noin -60 % tuotannon ilmoitettuun päästöön. Kuvassa käyttö ylettyy purkuun saakka. Tulisi rajat käyttövaiheeseen. 3 GBC Finlandin elinkaarimittarien yleiset määrittelyt 3.3 Mittarien nimet Tunnuslukuna absoluuttisen päästön sijaan ominaispäästö yksiköiden suuruudet muuttuvat merkittävästi Muutokset mittarien nimiin ovat seuraavat: - Käytön hiilijalanjälki Energiankäytön hiilijalanjälki 3.4 Toiminnallinen yksikkö Uutena toiminnallisena yksikkönä kiinteistöpassissa: - Pinta-ala (netto-m² TAI lämmitetty brm2 ilman autohalleja) - Kiinteistötyyppikohtaisesti toiminnallinen tunnusluku Ehdotetut kiinteistötyyppikohtaiset ensisijaiset toiminnalliset tunnusluvut on esitetty seuraavassa. Kiinteistöjen ryhmittelyssä noudatetaan Rakennusten käyttötarkoitusluokkien mukaista jaottelua, joka on esitetty mm. RakMK D3: liitteessä 1. Ensisijaisen toiminnallisen tunnusluvun (kiinteistöpassissa esitetyn) perusteena on aina kiinteistön pysyvämpi ominaisuus (esim. hotellien vuodepaikkamäärä), ei suoraan rakennuksen käytön tehokkuuteen liittyvä tunnusluku (kuten hotelliyöpymisten määrä). Käytön tehokkuuteen liittyvien tunnuslukujen käyttö sisäisesti on suositeltavaa. Käyttötarkoitusluokka Peruste Rakennuksen toiminnallinen tunnusluku Toiminnan toiminnalliset tunnusluvut 1&2 Asuinrakennukset Asuminen Asukasmäärä Asukasmäärä Erilliset pientalot sekä rivija ketjutalot sekä asuinkerrostalot (lasketaan: makuuhuoneiden määrä +1) 3a Toimistorakennukset Työpistemäärä Työpistemäärä (Suunniteltu tai todellinen paikkojen määrä) Käyttäjämäärä, läsnäolotunti 3b Toimistorakennukset Mitoitettu palvelu Hoitopaikkamäärä Kävijämäärä Terveyskeskukset ja muut terveydenhoidon (vastaanottohuoneiden ja toimenpidehuoneiden

25 Page 25 / 31 rakennukset lukumäärä) 4a. Liikerakennukset Liike- ja myymälärakennukset Mitoitettu palvelu Vuokrattava myymäläpinta-ala Asiakasmäärä, liikevaihto, 4b. Liikerakennukset Teatterit, elokuvateatterit Mitoitettu palvelu Istumapaikkojen lukumäärä Kävijämäärä, käyttöaste 4c. Liikerakennukset Kirjastot, museot ja näyttelyhallit Palvelupotentiaali Asiakastilojen pinta-ala (pois lukien käytävät ja aulat) Kävijämäärä 5 Majoitusliikerakennukset Hotellit, asuntolat, hoitokodit Mitoitettu palvelu Vuodepaikkamäärä Yöpymisten määrä huone/henkilö 6. Opetusrakennus ja päiväkoti Päiväkodit, oppilaitokset, korkeakoulurakennukset, tutkimuslaitokset Mitoitettu palvelu Oppilas- tai hoitopaikkamäärä 7. Liikuntahalli Mitoitettu palvelu Liikuntatilojen pinta-ala Tilojen käyttötunti 8. Sairaala Keskussairaalat, muut sairaalat Mitoitettu palvelu Vuodepaikkamäärä Asiakasmäärä, hoitojaksomäärä 9. Muut rakennukset uima- ja jäähallit, varastot, liikenteen rakennukset Mitoitettu palvelu Kohteittain määritettävissä (varastopinta-ala, liikuntatilojen pinta-ala) Asiakasmäärä, käyttöaste 3.5 Pinta-alayksiköt Hankevaihe lämmitetty netto-ala energiatodistuksen (RakMK mukaan) mukaisesti laskettuna Käyttövaihe lämmitetty bruttoala, mutta ilman puolilämpimiä tiloja ja autopaikoitustiloja 4 Energiamittarit: E-luku, energiakulutus ja pohjateho 4.2 E-luku Useiden käyttötarkoitusten kohteissa E-luvun käyttö, jos samalle kiinteistölle lasketaan useita käyttötarkoituksia, johtaa vääristyneisiin E-luvun tuloksiin Vertailtavuuden parantamiseksi Kiinteistöpassissa käytetään koko rakennukselle pääkäyttötarkoituksen mukaista E-lukua. 4.3 Energiankulutus Viittaus rakennusmääräysten osan D5 laskentaan tulokset perustuvat todellisiin mittarilukemiin, jolloin ei vaadita laskentaa poistetaan

26 Page 26 / 31 Kaukolämpö sääkorjattuna? Ei suoraan sanota missään Kaukolämmön kulutus esitetään aina sijaintipaikkakunnalle normaalivuoteen sääkorjattuna Energiankulutus mittari käyttäjän ja kiinteistön tarpeeseen Tulisi päättää, kumpaa mitataan. Jos ohjeen mukaisesti todistus voi olla vain kiinteistö tai kiinteistö ja vuokralainen, vertailtavuus heikkenee. Mallissa käyttövaiheen energiankulutus esitetään aina sisältäen myös kiinteistön energiankulutuksen lukuun ottamatta asuinkiinteistöjä. Perusteena on toisaalta vertailtavuuden parantaminen ja toisaalta kiinteistön omistajan tulisi olla selvillä rakennuksensa kokonaissähkön kulutuksesta, koska käyttäjäsähkön kulutuksella on vaikutusta rakennuksen lämmitykseen ja jäähdytykseen. Ongelmaksi voi muodostua käyttäjäsähkön kulutuksen saaminen kiinteistöissä, joissa vuokralainen tekee suoraan sähkösopimukset. Koska vuokralaissähkön kulutuksella on merkittävä vaikutus myös muihin kiinteistön kulutuksiin, tulisi omistajan olla selvillä vuokralaisten sähkönkulutuksesta vähintään yhteistasolla, mieluiten vuokralaisittain. Muutosehdotus sisältöön siten, että yhden käyttäjän ja koko rakennukseen liittyvät rajaukset ja ohjeet käsitellään osana Elinkaaren määrittelyä tai omana kappaleenaan, koska samat ohjeet on nyt esitetty kahdessa eri paikassa raporttia (energiakulutus 4.3.2, käytön hiilijalanjälki tarkemmin) samansisältöisenä, mutta hiukan eri tarkkuudella ja sisällöllä. Samoin normeeraus (sääkorjaus) on käsitelty useammassa paikassa, mutta kattavasti selvitetty käytön energiankulutuksen ohjeen alla. Siirretään osaksi yleisohjeistusta yhden mittarin ohjeista Sääkorjaus Vaaditaanko sääkorjausta aina vai voiko raportointi perustua mittariarvoihin? aina sääkorjataan lämmitys sijaintipaikkakunnalle. 4.4 Pohjateho Pohjateho tulisi mitata vuositason tiedoista saatavissa energialaitokselta Mahdollisesti pysyvyyskäyrään perustuen? Keskiarvo pienimmästä 20 % (1752 tuntia) tuntitehoista. Korjataan suositeltavat tyhjäkäyttöajat tasatunneiksi (koska tuntitason data aina saatavissa) 5 Sisäympäristö: sisäilmaluokka ja sisäympäristöön tyytyväiset 5.2 Sisäilmaluokka Tulisiko lisätä sisäilmaluokan todentaminen laskelmin suunnitelmista? Nyt sisäympäristön laatu todetaan ensimmäisen käyttövuoden aikana ilman tarkenteita. Sisäympäristöluokkia on 3. Koska sisäilmastoluokka S3 vastaa määritelmän mukaisesti rakennusmääräysten minimivaatimuksia, sijoittuvat kaikki muut kuin S1 ja S2 tilat käytännössä S3 luokkaan. Lisäksi ohjeeseen voisi lisätä, että sisäilmaluokan perusteet koskevat lämmitettyjä sisätiloja ilman teknisiä tiloja ja autohalleja. Usein sisäilmastoluokkatavoite asetetaan koko kohteelle, vaikka todellisuudessa paljon tiloista ei siihen kuulu (varastot, käytävät jne.).

27 Page 27 / 31 6 Elinkaaren EN-standardien mukainen määrittely ja rajaukset 6.3 Elinkaarimenetelmien yleisiä määritelmiä tarkennus standardiin EN xxx perustuen. Use stage jako kahteen eri ryhmään: - Jatkuvat/vuosittaiset: Ryhmät B1 ja B2 sekä B6 & B7 sisältävät vuosittain samanlaisena toistuvat ylläpitokustannukset - Jaksottaiset: Ryhmät B3 ja B4 toistuvat ennalta arvioituina aikoina perustuen rakennuksen korjausten pitkän tähtäyksen suunnitelman (PTS) mukaisiin ennakoituihin korjauksiin ja uusimisiin. Ryhmän B5 (refurbishment, suom. ~muutosrakentaminen) toimenpiteet on myös jaksottaissia, mutta niiden sisällön, laajuuden ja ajoituksen ennakoiminen tai suunnitteleminen jo investointivaiheessa on vaikeaa tarkennetaan sisältämään kohteen erityispiiteiden dokumentoinnin. Käytännössä rakennuksen toiminnallisilla eroilla voi olla merkittävät vaikutukset kulutuksiin Lähtökohtaisesti sovittiin raportoinnissa käytettävän 50 vuoden tarkastelujaksoa. Käytännössä tarkastelujaksoa voidaan toki vaihtaa vertailulaskelmissa. 7 Elinkaaren hiilijalanjälki, laskentaohjeet 7.1 Rakennuksen elinkaaren vaiheiden määrittely Ehdotetaan elinkaaren vaiheiden nimet ja määrittely lisättäväksi kappaleessa 6 käsiteltyyn EN standardien mukaiseen määrittelyyn. Tarkennetaan, että vaiheet B1, B2, B6 ja B7 muodostuvat vuosittaisista kustannuksista, vaiheet B3, B4 ja B5 ovat jaksottaisia. Ehdotetaan muutoksia elinkaaren vaiheiden suomennoksille käytettyihin termeihin alalle vakiintuneisiin termeihin perustuen (Raklin kiinteistöliiketoiminnan sanasto sekä kirjanpidon kiinteistöjen hoitokuluerät). Korjatut elinkaaren käyttövaiheen nimikkeet: - B1 Käyttö ja hallinto - B2 Ylläpito - B3 Korjaukset - B4 kunnossapito - B5 Muutosrakentaminen Muutetaan rakennustuotteiden rajausten kirjaukset vastaamaan Talo nimikkeistön mukaista järjestystä ja otsikointia. Liitteenä on esitetty tarkennettu jako huomioitavista nimikkeistä. Tarkennukset rajauksiin niin, että tekniikkaosien osalta nimikkeistö muuttuu kokonaan ja tehdään tarkennukset LVI- ja Sähkönimikkeistöihin perustuen Yksinkertaistusten osalta B5 laajamittaiset korjaukset (peruskorjaukset & muutokset) voidaan jättää aina huomioimatta, koska niiden tulevien muutosten arvioiminen ennalta on epävarmaa. Joissain kiinteistötyypeissä (kuten liiketilat) muutosten huomiointi on toki järkevää. 7.3 Rakennuksen energiavirtoja ja kuljetuksia koskevan tiedon vaatimukset Rakennuksen energiavirtoja koskevien rajausten selkeyttäminen ja täsmentäminen nykyisistä osin epäselvistä rajauksista. Täydennetään tekstiin, että laskennassa huomioidaan

28 Page 28 / 31 rakennukseen liittyvä operatiivinen energiankulutus sisältäen lämmityksen ja teknisten järjestelmien energiankäytön ilman käyttäjälaitteita. Ohessa esitetty standardinmukainen energiankäytön jako kolmeen ryhmään. Täydennetään energiavirrat -taulukkoa esimerkiksi seuraavasti: Energiavirta Huomioidaan Ei huomioida Rakennuksen energian käyttö EPBD:n mukaisesti Muu rakennuksen energiankulutus Energiatodistuksen mukaisin rajauksin: Lämmitys- ja käyttöveden lämmitys, talotekniset laitteet, valaistus ja jäähdytys Energiatodistuksen ulkopuolelle jäävän kulutukset: Ulkovalaistus, pihasulatukset, muut sulatukset, hissit ja liukuportaat, turvallisuusjärjestelmän, tietotekniset järjestelmät Käyttäjäsähkön kulutus Rakennuksen prosessit Käyttäjälaitteet, kiinteät käyttäjälaitteet, pistorasiakuorma, autolämmitys, kodinkoneet Rakennukseen kuulumattomat prosessit kuten palvelintilat, valmistus/jakelukeittiötilat tms. Taulukossa Laskenta- ja mittaustapa on esitetty kaksi eri asiaa, jotka tulee jakaa erillisiin taulukoihin. Käytetyn energiankulutuksen lähteet suositusjärjestyksessä: