Numero 41. Turun Ursa r.y.

Transkriptio

1 Numero 41 Turun Ursa r.y.

2 Ceres 41-1/05 Julkaisija: Turun Ursa r.y. Toimittaja: Juhana Ahlamo Ilmestyminen: 2 kertaa vuodessa Painos: 200 kpl Postiosoite: Turun Ursa r.y. Iso-Heikkilän tähtitorni TURKU Puhelinnumero: (02) Sähköposti: WWW: ursa@utu.fi Pankkiyhteys: Nordea Turku-Hämeenkatu Kansi: Saturnus Iso-Heikkilän 152/2063 refraktorilla kuvattuna. Kuva: Antti Parkkari Hallitus 2005: Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Sihteeri Varainhoitaja Muut jäsenet Marko Grönroos Mika Aarnio Eeva-Kaisa Ahlamo Juhana Ahlamo Antti Parkkari Senni Rytkönen 2

3 Tapahtunutta ja tulevaa Tähtiharrastajille jäi viime talvena epätavallisen vähän käteen, kiitos epätavallisen huonojen säiden. Ilmatieteen laitoksen mukaan esimerkiksi tammikuun sademäärät olivat niin suuria, että usealla paikkakunnalla syntyi uusi tammikuun sade-ennätys. Myös syksy oli varsin sateinen ja pilvinen. Pilvisten ilmojen ansiosta tähtinäytösten talven kävijämäärä jäi noin puoleen tavanomaisesta. Sään vuoksi myös Salon Ursalon järjestämän, syyskuussa alkaneen, CCD-kurssin toinen osuus odotteli selkeää lauantaita jo puolisen vuotta, kunnes tästä haaveesta viimein luovuttiin ja kurssipäivä järjestettiin huhtikuussa. Kurssin toisessa osuudessa osallistujat pääsivät tutustumaan MaxIm DL -kuvankäsittelyohjelmiston käyttöön. Kurssin piti Arto Oksanen Jyväskylän Siriuksesta. Muualla aurinkokunnassa on onneksi pidellyt parempaa säätä. Eurooppalainen Huygens-luotain laskeutui viimein Saturnuksen Titan-kuuhun kuljettuaan Cassiniluotaimen kyydissä seitsemän vuotta. Odotus palkittiin kaikki toiveet täyttäneillä tuloksilla: saatiin muun muassa viitteitä (metaani-)sateista ja joista. Saturnus oli otollisesti ainoa Iso-Heikkilästä näkyvä planeetta talvella. Helmikuussa järjestimmekin yleisölle Kuu- ja Saturnus-viikon. Onneksi saimme planeettaköyhälle talvelle lisäbonuksena Machholz-komeetan, joka alkoi näkyä Iso-Heikkilässä hieman vuodenvaihteen jälkeen. Tulevia kansallisia tähtiharrastustapahtumia on heinäkuussa Cygnus-kesätapahtuma Lapualla. Turun Ursastakin lähtee varmasti taas joitain harrastajia käymään Cygnuksella. Lisäksi suunnittelemme jo vuoden 2006 kevättä, jolloin on luvassa Etelä- Amerikan rannikolta Afrikan kautta Aasiaan ulottuva täydellinen auringonpimennys. Tähdet ja Avaruus -lehti järjestää lukijamatkan Turkkiin, Belekiin, Turun Ursastakin on lähdössä matkalle muutamia harrastajia, kuten vuoden 1999 pimennystä katsomaan Unkariin. Kevään ja kesän rakennusprojekteja on ainakin Celestron-kaukoputken toisen jalustan asentaminen Kevolaan, jota ei syksyllä ehditty tehdä. Mäelle täytyy pystyttää oma pilari uudelle jalustalle ja sen ympärille havaintolava. Toisena vaihtoehtona voisi olla PIHATALKOOT Iso-Heikkilän tähtitornilla 15. kesäkuuta klo 16:00 alkaen Kaikki ovat tervetulleita mukaan! 3

4 pitkään käyttämättä olleen zeniittitornin muuttaminen kuvulliseksi tähtitorniksi. Tämä olisi kuitenkin luultavasti paljon työläämpi projekti ja sen suhteen on vielä ratkaisemattomia kysymyksiä, joten saatamme aloittaa havaintolavalla. Iso-Heikkilässä jatkamme viime vuonna alkaneita kunnostusprojekteja, mm. kerhohuoneen kirjahyllyn rakentamista ja sekalaisia kunnostustöitä. Kaikki mukaan vaan. Perjantain jäsenillat jatkuvat tavalliseen tapaan yleensä yhdeksästä eteenpäin, joskin saatamme syksyn tullen aikaistaa niitä alkamaan jo seitsemältä. Kesällä kannattanee varmistaa etukäteen, että joku on paikalla. Hyviä havaintoilmoja kaikille! Marko Grönroos Perjantaina klo FM, väit. Rami Rekola Tuorlan observatoriosta pitää esitelmän aiheesta ETÄISYYSMÄÄRITYKSIÄ LÄHIALUEEN GALAKSEIHIN Turun yliopiston Quantumin auditoriossa, Vesilinnantie 5 Esitelmän jälkeen Turun Ursa r.y:n sääntömääräinen VUOSIKOKOUS Kokouksessa käsitellään sääntöjen 9 asiat. Rami Rekola väitteli tohtoriksi viime joulukuussa. Hänen väitöstutkimuksessaan on mitattu etäisyyksiä galakseihin 52 miljoonan valovuoden säteellä Maapallosta käyttäen kolmea eri etäisyysmittausmenetelmää. Väitöskirjatutkimus on osa laajempaa tutkimustyötä, jonka tarkoitus on selvittää galaksien jakautumista ja liikkeitä paikallisessa galaksiavaruudessa sekä siten mitata kosmologian perussuureita, kuten maailmankaikkeuden ikä tai pimeän aineen määrä, riippumatta maailmankaikkeuden laajenemisesta. 4

5 Merkurius Merkurius on monessa mielessä äärimmäisyyksien planeetta. Sen rata kiertää aurinkokuntamme planeetoista lähimpänä Aurinkoa, sen kiertoaika on lyhin, mutta vuorokausi pisin, ja sen pinnalla lämpötilat vaihtelevat hehkuvasta pätsistä hyiseen pakkaseen. Mutta mitä oikein tiedetään tuosta Auringon lähimmästä seuralaisesta? Merkuriuksen etäisyys Auringosta on vain noin kolmasosa Maan etäisyydestä. Maasta katsottuna Merkurius onkin aina Auringon lähellä. Tästä johtuu, ettei sitä ole voitu havaita kunnolla ja vielä 1950-luvulla luultiin, että se kääntää kiertäessään aina saman puolen Aurinkoa kohti. Radiomittausten avulla saatiin kuitenkin selville planeetan omalaatuinen pyörimistahti. Auringon valtava vetovoima on vuosimiljardien kuluessa vähitellen hidastanut sen pyörimisnopeutta, joka on enää kaksi kolmasosaa sen kiertoajasta. Merkuriuksen pinnalla päivän pituus vastaakin 176 Maan vuorokautta. Ensimmäiset kunnolliset vihjeet Merkuriuksen pinnanmuodoista saatiin ja 60- luvuilla, kun planeettaa alettiin tutkia säteilymittauksilla. Merkit viittasivat siihen, että pinta muistuttaa Kuun pintaa. Molemmat taivaankappaleet ovat täynnä meteoriittien iskuista aiheutuneita kraattereita. Merkuriuksen kraatterit ovat kuitenkin matalampia kuin Kuussa. Pintaa on yritetty kartoittaa tarkemminkin, mutta se ei ole helppoa Maasta käsin, koska Merkurius on täältä katsottuna aina Auringon suunnalla eikä siten ole koskaan täysin pimeällä yötaivaalla. Merkuriuksen päiväpuolella on erittäin kuuma. Pintalämpötila nousee jopa 400 asteeseen. Yön puolella lämpötila jää puolestaan -180 asteeseen. Lämpötilanvaihtelut ovatkin Aurinkokunnan rajuimmat ja niillä on luultavasti rapauttava vaikutus planeetan pintaan. Toistaiseksi Merkuriusta on käynyt tutkimassa vain yksi avaruusluotain. Kyseessä on Mariner 10, joka lensi Merkuriuksen ohi kolme kertaa vuosina Luotain onnistui kuvaamaan Merkuriuksen pinnasta noin puolet. Kuvien mukaan pinnalla on kraattereiden lisäksi pitkiä harjanteita. Tutkijoiden mukaan harjanteet ovat syntyneet, kun Merkuriuksen suuri rautaydin on vuosimiljoonien kuluessa vähitellen jäähtynyt ja pienentynyt, jolloin koko planeetta on ikäänkuin rypistynyt. Kraattereiden lisäksi pinnalla on yksi Kuun meriä vastaavaksi katsottu alue, Caloriksen allas. Sen läpimitta on 1300 kilometriä ja se on syntynyt suuren meteoriitin törmätessä planeetan pintaan. Merkuriuksen tutkimus on jo vuosikymmenet nojannut Marinerin tekemiin havaintoihin, eikä uutta tietoa juurikaan ole ollut saatavilla. Tähän on kuitenkin tulevina vuosina tulossa muutos. Nasa laukaisi viime elokuussa ensimmäisen luotaimen kolmeenkymmeneen vuoteen kohti Merkuriusta. Luotaimen nimi on Messenger, ja se on kuulemma lyhenne sanoista MErcury Surface, Space ENvironment, GEochemistry, and Ranging. Nykykäytännön mukaisesti Messengeriä ei lähetetty suoraan Merkuriukseen, vaan se hakee matkallaan lisävauhtia kiertämällä Maan kerran, Venuksen kahdesti ja Merkuriuksen peräti kolme kertaa ennenkuin se on sopivassa asemassa asettuakseen Merkuriuksen kiertoradalle. Aikaa tällaiseen matkusteluun tietysti kuluu ja Messenger onkin perillä vasta vuonna

6 Messengerin tärkeimmät tieteelliset tavoitteet on määritelty kysymysten muodossa. Kysymyksiä on yhteensä kuusi: Miksi Merkurius on niin tiheä? Merkurius on huomattavasti tiheämpi kuin muut planeetat. Sen heikko magneettikenttä viittaisi suuren rautasydämeen. Tiheyden syistä on esitetty kolme eri teoriaa. Ensimmäisen mukaan Merkuriuksen tiivistyessä tähtisumusta kaasu edisti tiiviiden partikkeleiden kasaantumista, joten Merkuriuksesta tuli metallinen planeetta. Toisen teorian mukaan alkuauringon kuumuus höyrysti protomerkuriuksen uloimmat kivikerrokset ja jätti jäljelle kovimman ytimen. Kolmas teoria esittää, että Merkuriuksen uloin kerros on hajonnut alkuaikojen meteorien törmäyksissä. Messengerin tehtävä on selvittää, mikä näistä teorioista on todennäköisin. Röntgen- ja gammasädemittauksin voidaan määritellä, mitä mineraaleja pinnalla on ja tehdä niistä johtopäätöksiä. Millainen on Merkuriuksen geologinen historia? Mariner kuvasi Merkuriuksen pinnasta vain 45%, joten yli puolet on vielä kartoittamatta. Kuvattu pinta muistuttaa hyvin paljon Maan Kuuta. Messengerin tarkoitus on tutkia pinnan rakennetta ja koostumusta, jotta saataisiin selville millaisia muutoksia pinta on aikojen kuluessa käynyt läpi. Mikä on Merkuriuksen ytimen koostumus? Messenger tutkii myös libraatiota eli Merkuriuksen hidasta huojumista pyörähdysakselinsa ympärillä. Tästä voidaan päätellä, onko planeetan ydin täysin jäätynyt, vai onko se yhä nestemäinen. Millainen on Merkuriuksen magneettikenttä? Merkuriuksen magneettikentän ajatellaan olevan samanlainen kuin Maalla, mutta vain pienemmässä mittakaavassa. Molemmat ovat kaksinapaisia ja muuttuvat jatkuvasti Aurinkon aiheuttaman säteilyn mukana. Merkuriuksen magneettikenttä on tosin huomattavasti Maan kenttää heikompi. Messengerin tavoite on määritellä tarkasti Merkuriuksen magneettikentän vahvuus sekä sen vaihtelu paikan ja korkeuden mukaan. Mitä ovat Merkuriuksen navoilla olevat oudot materiaalit? Auringonvalo ei koskaan ylety Merkuriuksen navoilla olevien suurten kraatterien pohjiin asti. Napa-alueita tutkittiin tutkamittauksilla ensimmäisen kerran vuonna Tuolloin huomattiin, että kraatterien sisäosat heijastivat hyvin tutkan säteitä. Tavallisin aine, joka tämän saa aikaan on jää. Messenger yrittää selvittää onko Merkuriuksella todellakin jäätä ja mitä muita aineita napojen lähettyville on kerääntynyt. Mitkä yhdisteet ovat tärkeitä Merkuriukselle? Merkuriuksen kaasukehä on äärimmäisen ohut ja siitä käytetään nimitystä eksosfääri. Messenger selvittää Merkuriuksen kaasukehän koostumuksen jota sitten verrataan pinnan koostumukseen, jotta saataisiin selville miten kaasukehä on muodostunut. Toivottavasti edes joihinkin näistä kysymyksistä saadaan vastaus, kunhan Messenger ehtii perille Merkuriukseen ja voi aloittaa työnsä. 6

7 Keskusteluja toiminnan tulevaisuudesta Turun Ursalla on kaksi pitkään jatkunutta ja jatkuvasti pahenevaa ongelmaa. Ensinnäkin, Turun kaupungin viisi vuotta sitten asettama korkea ja jatkuvasti kasvava vuokra on valtava rasite. Vuokrat on rahoitettu yleisö- ja koululaisnäytöksillä, jotka on tehty viimeiset 10 vuotta pääasiassa kahden aktiivin hoitamina. Taakka on ollut heille kohtuuton ja heidän mittansa on ollut täynnä jo pitkään. Toisekseen, uusia jäseniä ei juurikaan tule, varsinkaan aktiiveita. Vaikuttaisi, että nämä ongelmat ovat vahvasti kytköksissä: kun "tähtiharrastus" on viime vuodet ollut pääasiassa tähtinäytösten pitämistä, miksi ketään kiinnostaisi moinen "harrastus"? Vuokraongelmaa on puitu näiden viiden vuoden aikana aika ajoin, mutta pysyvä ratkaisu on ollut tavoittamattomissa. Pahimpana uhkana on Iso-Heikkilästä lähtemään joutuminen. Näin jo melkein kävikin keväällä 2001, mutta saimme onneksi viime tingassa järjestettyä asian, ja välitön uhka poistui. Kukaan ei varmastikaan haluaisi pois lähtemistä, etenkin nyt kun aluetta ollaan kehittämässä positiiviseen suuntaan. Mitään akuuttia pakkoa siihen ei olekaan, mutta mikäli vuokra-ongelman kehitykseen ei löydy suunnanmuutosta, saattaa se joskus olla vielä edessä. Yhdistyksen toiminnan tulee olla ensisijaisesti tähtiharrastusta, ei yleisön palvelemista. Olemmekin nyt keskustelleet, että vähentäisimme ensimmäiseksi tähtinäytösten määrää merkittävästi. Näytökset kannattaisi keskittää erityisesti keväälle, jolloin voisimme pitää perjantaisin ja kasvavan kuun aikaan näytöksiä, ja kenties Kuu- ja planeetat -viikon; näistä tulee nykyäänkin suurin osa tähtinäytöstuloista. Erityisesti koululaisryhmien määrää täytyisi supistaa. Ne voitaisiin esimerkiksi muuttaa sellaiseksi yhteistyöksi koulujen kanssa, että opettajat voisivat, tähtitornin käyttökurssin jälkeen, pitää haluamansa näytökset itse. Näin on jo yksi nykyään fysiikan opettajana toimiva aktiivijäsenemme järjestänyt oman koulunsa näytökset monen vuoden ajan. Tähtinäytökset korvattaisiin suurelta osin harrastustoimintaan paremmin aktivoivilla kaukoputki- ja havaitsemiskursseilla ja muilla vastaavilla. Kurssimaksu sisältäisi jäsenmaksun, joten kurssin käyneet voisivat toimia Turun Ursassa myös kurssin jälkeen sen kummemmitta maksuitta. Jäsenille kurssit olisivat tietysti ilmaisia. Turun Ursan Internet-palveluita täytyy kehittää nykyaikaisiksi. Tarkastelemme tällä hetkellä teknisiä ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat verkkosivuston kehittämisen aikaisempaa laajempana yhteistyönä. Verkkosivujen täytyy olla useampien jäsenten muokattavissa, ei vain ylläpitäjän. Sivuilla voisi olla myös keskustelupalsta. Tärkeää on myös yhteistyö Tuorlan observatorion kanssa, sillä se on laajentamassa yleisötoimintaansa. Tämä tulee kenties helpottamaan tarvetta yleisö- ja koululaisnäytöksille Iso-Heikkilässä ja yleensäkin Turun Ursan valistustehtävää. Toivomme, että tämä Tuorlan yleisötoiminta kasvattaa kiinnostusta tähtitieteeseen ja sen harrastustoimintaan Turussa. Ehdotuksia ja toivomuksia olisi hyvä saada kaikilta jäseniltä. Tulevaisuudesta voidaan keskustella tarkemmin mm. vuosikokouksen yhteydessä ja tietenkin perjantaiiltaisin tornilla. Mikäli kursseja aloitetaan ensi syksyllä, kannattaa kiinnostuneiden jäsenten tiedustella asiasta tarkemmin. 7

8 Iso-Heikkilän tähtitornin ympäristö kuntoon Lions Clubin Turku/Henrik-paikallisosasto teki huhtikuussa Turun Ursalle ja kaupungin eri tahoille aloitteen Iso-Heikkilän tähtitornin ympäristön parannuksesta ja muistolaatan saamisesta tähtitornin seinään. He ovat aiemmin tehneet mm. Aurajoen ympäristöön liittyvän hankkeen. Iso-Heikkilän ympäristöhankkeeseen osallistuu Lionsien ja Turun Ursan lisäksi Maakuntamuseo, Turun kaupungin yksiköitä, sekä Turun yliopiston Tuorlan observatorio. Hankkeen aikataulu on noin vuosi. Yhdistettynä Turun Ursan omiin kunnostus- ja kehityshankkeisiin, kunnostukset koskevat kolmea aluetta: tähtitornin ympäristöä, tähtitornirakennuksen ulkorakenteita ja sisätiloja. Osa kunnostuksista on pihatöitä, osa sisätilojen pintojen maalausta. Ympäristön kunnostus sisältää erityisesti kunnollisten opasteiden saamisen. Liikenneympyrälle ja Pohjantähdentien päähän täytyisi saada osoiteviitat tähtitorniin. Tornirakennukseen tarvitaan ilmoitustaulu kertomaan kävijöille ajankohtaisista asioista. Rakennuksen seinään ollaan suunnittelemassa myös metallista muistolaattaa, joka kertoisi parilla lauseella sen alkuperästä ja tieteellisestä merkityksestä. Tällaista laattaa ollaan itse asiassa suunniteltu jo ainakin viisi vuotta eri tahojen toimesta. Pihalle tarvittaisiin myös erillinen isompi opastaulu, joka kertoisi tähtitornista ja alueesta hieman yksityiskohtaisemmin. Ympäristön suurin muutos on vanhan teräsverkkoaidan poistaminen. Länsipäädyn oven päälle tarvitaan samanlainen katos kuin muissakin oviaukoissa, ja muissa katoksissakin alkaa olla jo ruosteen aiheuttamaa huoltotarvetta. Tähtitorni lienee alun perin rakennettu pitkälti käytännön tarpeisiin. Kunnostuksissa pyritään säilyttämään ja ehostamaan alkuperäistä 30-luvun ilmettä (puuta, metallia), siltä osin kuin se on mielekästä. Sisäpintojen värivalikoimaa pyritään yhtenäistämään. Iso-Heikkilän tähtitorni on vanha rakennus, joka olisi hyvä saada pidettyä arvoisessaan kunnossa. Tällä hetkellä sen ulkopuoli on melko hyvässä, arvokkaasti rappeutuneessa tilassa. Varsinaista kunnostettavaa on pääasiassa sisätiloissa; tilat maalattiin viimeksi 70-luvulla. Kunnostettuna tähtitorni voisi herättää tähtitieteestä ja tähtiharrastuksesta kiinnostuneen yleisön mielenkiinnon paremmin, ja tekisi tietenkin meille harrastajillekin viihtyisämmän. 8