Jos Brandcarin talous paranisi, niin silloin FHI ostaisi koko tehtaan ja kokonaan automatisoisi autonvalmistuksen. Tämä on FHI:n suuri salaisuus, ette

Transkriptio

1 Vuosi 2995 Nyt vuodenvaihteessa Euroopan federaatio ja Afrikan federaatio yhdistyivät ja samalla syntyi GU Global Union. GU:n vastustajat eivät hevillä aio antaa periksi vaikka kansanäänestyksessä tuli selvä Jaa voitto. Eniten jaa-ääniä etelä- ja Keski-Euroopasta kun taas ei-ääniä tuli runsaasti Pohjois- Euroopasta. Karjalassa vastustajia oli niin paljon, että päätettiin jättää Euroopan osavaltio Karjala Global Unionin ulkopuolelle ja tilalle muodostaa kevyt tulliunioni Karjalan ja Afrikan välille. Nyt kun Euroopan ja Afrikan portit avattiin, niin silloin ei tullutkaan vastustajien väittämiä afrikkalaislaumoja eikä eurooppalaiset rynnännyt Afrikkaan. Eurooppalaiset eivät historiallisista syistä uskalla vallata Afrikan rantatontteja, ettei vain ärsyttäisi afrikkalaisia nyt kun he ovat tulleet samaan veneeseen päättämään yhteisistä asioista. Ihan muutama afrikkalainen osti muutaman eteläeurooppalaisen rantahuvilan. Banaanien hinnat eivät myöskään halventuneet, kuten Jaa puoli oli väittänyt eli osapuolten väittämät eivät täysin pitäneet paikkaansa. Muutama vuosi sitten japanilainen autotehdas FHI - Fuji Heavy Industries osti puolet Fenno-Brandcarista niin, että Fenno kuorma-autotehdas eriytettiin eri yhtiöksi. Nyt FHI omistaa puolet Brandcarin henkilöautotehtaasta ja toinen puolisko säilyy toistaiseksi sijoitusyhtiö Brandorin omistuksessa. Brandor myi kaikki skandinaavisen VGM:n osakkeet FHI:lle niin, että VGM on nyt puoliksi japanilais-skandinaavisen Skanmetin omistuksessa. Tämä aiheutti huolta työpaikkojen säilyvyydestä vaikka FHI vakuutti, ettei työpaikkoja vietäisiin. Vielä japanilaiset eivät pääse isännöimään täysin koska tehdas säilyy vielä toistaiseksi eurooppalaisomistuksessa. Jos Brandcarin ja VGM:n talous lähtisi nousuun, niin silloin FHI ostaisi molemmat tehtaat. Työtahti koventui huomattavasti ja tästä lähtien työtehtävien lomassa ei enää saa eikä jaksa tehdä käsitöitä kuten esimerkiksi virkata tai kirjoitella novelleja. Aikaisemmin jotkut työntekijät ovat kirjoitelleet novelleja, joita sitten pomot ovat innolla lueskelleet konttoreissaan. Yksi innokkaimmista novellikirjailijoista on Antti Kivinen, joka on käsikirjoittanut sekä ohjelmoinut virtuaalitodellisuus tietokonepelin omasta elämästään. Siinä seikkaillaan nykyisen kaltaisessa maailmassa ilman vanhinta tytärtä. Tietokoneohjelma on huippusalainen koska se perustuu tyttären lapsuudenaikaiseen laserleikkurileikkiin, jolloin Antti oli vähällä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja surmata tyttärensä. Onneksi viimehetkellä oli tullut järkiinsä ja soittanut ambulanssin. Yhä häntä puistattaa ajatuskin jos olisi ehtinyt surmata tyttärensä, niin silloin olisi hirvittävät omantunnontuskat. Antti yrittää tehdä tietokoneohjelmasta yhteensopivan pelikonsoleille jotta vaihtoehtomaailmaa voisi tarkastella datapuvussa ja datakypärän kanssa. Ohjelma ei ole varsinainen peli vaan tekotodellisuus ajatuksesta jos kaikki olisi mennyt toisin. Ohjelman käsikirjoituksessa hän käyttää tekaistuja nimiä, ettei kukaan saa tietää keistä tarina kertoo. Muutama työkaveri ovat innostuneet tästä projektista ja auttavat ohjelmoinnissa. Tietenkään Antti ei paljasta heille, että juttu olisi voinut tapahtua oikeasti sekä ketkä ovat henkilöt. Samaan virtuaaliohjelmaan hän on myös tehnyt kuvitelman edellisen Lappeenrannan aikaisesta salarakkaasta, että millainen olisi hänen elämänsä jos olisi paljastunut tai itse ottanut avioeron ja mennyt naimisiin Yonna Vyyhtisen kanssa. Totta kai entisen salarakkaankin nimen hän on muuttanut, ettei paljastuisi. Ohjelman hän on laittanut omalle kotisivulleen ja suojannut sen kaksinkertaisella salasanalla sekä estänyt perheenjäseniltä pääsyn kotisivunsa salaiseen osioon. Samoin on tehnyt myös Johanna omalle kotisivulle, jossa on perheeltä ja sukulaisilta salattu osio eli hän on tullut isäänsä. Ohjelmiston Antti ohjelmoi usean salanimen turvin, ettei paljastuisi millaisia ajatuksia hänellä oli 2970-luvun puolivälissä kun tyttären vatsa oli auki. Todella tuuria kun hän viime hetkellä järkiintyi. Jos hän ei olisi, niin silloin hänellä olisi hirvittävät omantunnontuskat eikä tätäkään projektia olisi kyennyt tekemään. Töissä Antilla on paljon luppoaikaa, sillä hänhän on teollisuusrobottien ohjelmoija sekä korjausmies. Modernit teollisuusrobotit reistailevat hyvin harvoin ja kun se tapahtuu, niin silloin on kyseessä iso vika, jolloin korjausmiehet hakevat apua Brandcarin vieressä olevalta HMV:ltä, joka tulee sanoista Hämeen Moottoriverstas, joka valmistaa prototyyppiautoja tilauksesta eri autotehtaille. HMV:n suurimmat asiakkaat ovat Brandcar sekä skandinaavinen VGM Västra Götalandsmotorverkstad. Muilla Brandcarin osastoilla on yksitoikkoisia työtehtäviä koska japanilaiset ovat tuoneet huippumoderneja teollisuusrobotteja jotka paiskivat töitä vuorokaudet ympäri. Ihmistyöläisten pitää vain valvoa robotteja, ojentaa autonosia sekä korjata satunnaiset virheet.

2 Jos Brandcarin talous paranisi, niin silloin FHI ostaisi koko tehtaan ja kokonaan automatisoisi autonvalmistuksen. Tämä on FHI:n suuri salaisuus, ettei ammattiliitto Eurometal ärähtäisi. Tätä nykyään Brandcarin virallinen nimi on Brandia Automobile Inc. Fenno kuorma-autotehdas on eriytetty omaksi tehtaaksi eikä enää ole mitään tekemistä Brandia Automobilen kanssa. Samoin myös Brandia lentokonetehdas Joensuussa on eriytetty vaikka molemmilla on sama tuotemerkki. Lentokonetehdas on yhä täysin Brandorin omistuksessa. Brandor on antanut FHI:lle luvan valmistaa Brandia henkilöautoja. Samoin Skandinaviassa Skanmet on antanut FHI:lle luvan valmistaa VGM autoja. Tämän hetken Brandia automallit ovat Brandia900, Brandia9000 sekä Brandia95. Brandia autot menevät huonosti kaupaksi, ja se voi johtua siitä kun ihmisillä alkaa olla hyvälaatuisia autoja eikä autonvaihtoon ole mitään syytä jos ei halua leuhkimismielessä korkeateknologista Brandiaa. Brandia-autoissa on todella korkeateknologiaa ja myös hinta on korkea. Brandia autot ovat luksusautoja. Monelle Brandia autonomistajalle auto on melkoinen munanjatke. Myös Brandcarin eurooppalainen pääkilpailija Rolls Royce vaihtoi omistajaa. Rollseja valmistaa tästedes venäläinen autotehdas DM - Director Motors. DM:n juuret on muinaisessa amerikkalaisessa GM:ssä, jonka ensin osti venäläinen Lada ja sitten Ladan autotehdasta uudistettiin ja nimettiin uudestaan. Ladan johto ei halunnut käyttää sotaisaa General-nimeä, siispä nimi muutettiin johtajamaiseksi Directoriksi. Rollsit menevät vähän paremmin kaupaksi kuin Brandiat ehkä se johtunee autojen yksinkertaisuudesta. Rolls autoissa on Ladojen hyvät osat ja loput on koottu Rolls Roycen parhaista osasista sekä GM:n autoista. Brandian autoissa on aivan liikaa luksuselektroniikkaa jopa ääniohjattu limsapurkin teline. Tarvitsee vain sanoa halutulla kielellä; mihin laittaisin limsapurkin, niin silloin purkkiteline tulee esiin koelaudasta. Sitten vain asettaa juomapurkin telineeseen. Ääniohjauksen voi soveltaa halutulle kielelle ja murteelle sekä omalle puheäänelle. Brandia autojen vanha ärsyttävä vika eli liian löysät moottorit on jo korjattu mutta tilalle on tullut uusi heikkous eli biokaasutankkiin tahtoo päästä vaikka mitä töhkää. Rolls valmistaa myös kuorma-autoja, joissa on viimeaikoina havaittu vakava virhe kun ne tahtovat helposti syttyä palamaan. Koko talven ja kevään Johanna keskittyi työntekoon sillä hän haluaa satsata uraputkeensa jotta saisi ansiopalkkauksen. Hän saa yhä työkyvyttömyyskorvausta kun on käynyt spesiaalikoulun. Paperilla Johanna on työkyvytön pässi eli työkyvyttömyyskorvaus on eräänlainen suojaverkko. Johanna itse on vahvistanut pässeyttään kun Jokioisten Alue talolla sortui huimuilemaan. Nyt hänellä on kova työ näyttää, että pässeys on poistunut ja olisi aikuistunut. Se on todella vaikeaa kun Raija koko ajan hassuttelee ja Olga vittuilee suoraan ja epäsuorasti. Olga toivoo, että Johannan tilalle tulisi joku miespuolinen harjoittelija. Forssan kaupunki hyväksikäyttää työharjoittelijoita sillä heidän pito ei maksa senttiäkään. Jos työharjoittelijasta ei ole enää hyötyä, niin silloin vain vaihtaa harjoittelijaa. Juuri sitä Olga Lintunen toivoo hartaasti, että Johanna tekisi mokan jolloin vain käräyttäisi esimiehille. Johanna on yhä Work Officen työmarkkinainstituutin kirjoilla jotta saisi sieltä tarvittavaa tukea jos työpaikalla tulisi ongelmia. Kerran kuussa työterapeutti Ragnar Virta käy tervehtimässä Johannaa ja samalla juttelee hänen työkavereiden kanssa. Joka kerta Olga pakkautuu Ragnarin puheille ja yrittää saada Johannalle erilaisia kursseja sekä muita työharjoittelupaikkoja. Tämän Olga sanoo Johannan selän takana hiljaisella supattavalla äänellä. Heinäkuussa Johanna sai pitää noin kuukauden pituisen kesäloman koska silloin Work Office on suljettu eikä sääntöjen mukaan kesälomien aikana saa olla ketään työharjoittelussa. Tietenkin tämä sopii Johannalle kuin nakutettu kun ei saa palkkaa työstään. Kesälomien aikanakin hän saa saman summan työkyvyttömyyskorvausta, noin 6000 euroa. Heinäkuussa Kiviset päättivät matkailla Skandinaviassa kun siellä ei ole tullut käytyä muutamaa lyhyttä matkaa lukuun ottamatta. Vuonna 2992 Johannahan kävi koulumatkalla Tukholmassa ja luvulla Anna ja Antti kävivät häämatkalla Gotlannissa. Kokemattomina he eivät uskaltaneet nousta maihin kun se oli heidän ensimmäinen pitempi matka.

3 He menivät Finnlinesin Jet Sailorilla Helsingistä Sliteen. Häämatkan he saivat häälahjaksi vanhemmiltaan. Gotlannin-risteilyllä he ostivat gotlantilaista Retkutsenko vodkaa minipulloissa, jotka he jostain syystä piilottivat sukkiin ja rintaliiveihin kun kuvittelivat, ettei viinaa saisi ostaa. Tämä kummallinen ajatus johtuu tiukasta kasvatuksesta, ettei viinan kanssa kannata pelleillä. Antti ja Anna kuvittelivat, paikalla olisi paparazzi-kuvaajia ja sitten vanhemmat saisivat tietää viinaostoksista vaikka he olivat jo silloin täysikäisiä. Annan vanhemmat olivat tiukkoja viinan suhteen vaikka Elisabeth itse oli myynyt viiniä Vattulan torilla. Heti Eemelin kuoltua hän lopetti viinin myynnin, ettei menettäisi taivaspaikkaa. Nyt jälkikäteen he ovat naureskelleet tälle järjettömälle viinarumballe. Miniviinapullot ovat olleet Kivisten baarikaapissa näihin päiviin asti. Vasta äskettäin Antti päätti luopua pulloista koska hän huolestui jos parasta ennen päivämäärä olisi mennyt umpeen. Hän ei halua kaataa viinaa viemäriin koska sehän olisi alkoholin väärinkäyttöä, niinpä hän vaivihkaa vei miniviinapullot työpaikalle eri osastojen kahvihuoneenpöydille. Hänellä oli huonotuuri kun esimiehet huomasivat ja saarnasivat hänelle, ettei noin saa tehdä. Esimiehet sanoivat, että viinan tuonti työpaikalle on kiellettyä sekä viina voisi olla haitallista jos joku työntekijöistä käyttäisi lääkkeitä ja sattuisi kiusaukseen juomaan viinat naamaansa. Tänä kesänä Kiviset kävivät muun muassa Kilpisjärvellä, joka on tätä nykyään keskisuuri kaupunki. Saanatunturille on tehty liukuportaat jotta ihmiset voisivat mennä sinne ihailemaan nyky-lappia. Enää ei ole jäljellä paljoakaan suurista erämaista. Lappikin on melko tiheään asuttu, mutta saamelaisten painostuksesta on perustettu jäljelle jääneille metsäalueille saamelaisreservaatteja joissa he voivat harjoittaa perinteistä poroelinkeinoa. Saanatunturilta näkee hyvin kauas. Kerrostalojen välissä on viheralueita ja sitten taas tornitaloja. Kivisillä oli tarkoitus käydä Nordkappissa mutta suunnitelmiin tuli muutos kun Johanna koko ajan kitisi, että haluaa citykulttuuria. Ruijassa on vain pieniä kalastaja kaupunkeja jotka ei paljoakaan kiinnosta kalakauhuista Johannaa. Kilpisjärveltä Kiviset palasivat takaisin Karesuvantoon, jossa he yöpyivät hienolla leirintäalueella nimeltä Camping Swedufinni, joka on Suomen ja Skandinavian rajalla. Könkämäjoki virtaa leirintäalueen halki. Joki on niin matala, että sen yli voi kahlata. Kaupungin eteläpuolella joki on Muonionjoen nimellä. Tämä vanha rajanylityspaikka on nykyään suurkaupunki. Rajaa ei ole enää olemassa koska Suomi ja Skandinavia ovat Eurooppalaisia osavaltioita. Torniojoen molemmilla puolilla on Meänmaan autonominen tasavalta, jolla on haaveena täysitsenäisyys. Seuraavana päivänä Kiviset ajoivat Skandinavian puolelle ja ajoivat E45 tietä kohti Gothenburgin kaupunkia. Sinne on erittäin pitkä matka mutta onneksi tätä nykyään E45 tie on nelikaistainen moottoritie, jonka varrella on hienoja taukopaikkoja sekä kauppakeskuksia. Moottoritien kaistojen välissä kulkee luotijuna, joka paikoitellen nousee pilareiden päälle. Sopperon itäpuolella on sinikeltapeltinen kauppakeskus Mariska Park, jossa on jättimäinen K ICA Market joka on Keskon ja ICA:n yhteisomistuksessa. Kaupassa myydään hienoja lappilaisia viinejä, jotka viimeaikoina on saavuttanut suurta suosiota aina Afrikassa asti. Jonkin aikaa Mariska Parkia ihmeteltyään Kiviset jatkoivat matkaa kohti etelää. Seuraavaksi he pysähtyivät Jällivaara Cityssä, joka on todellinen suurkaupunki. Täällä Johanna huomasi kauhukseen, että kainalokarvat ovat kasvaneet. Hänellä ei ollut mahdollisuutta ajaa niitä koska elilaattorin paristot olivat lopussa ja matkailuautossa ei ole riittävästi sähkövirtaa. Kainalokarvat olisi pakko ajaa koska on kovahelle ja hihattoman paidan välistä tahtoo kainalokarvat pilkistää. Se ärsyttää erityisesti Annaa koska tytär ei oikein näy välittävän ulkonäöstään eikä ole huolehtinut epilaattorinsa latauksesta. Tätä nykyään monessa perheissä tyttölapsilla on omat karvanajokoneet hygienia syystä. Monella on hikifobia eli ei halua toisen hikikontakti iholleen, ellei satu olemaan lemmenkumppani. Annaa inhottaa vanhimman tyttärensä laiska peseytyminen. Kylläkin Johanna pesee hampaat ja kasvot mutta suihkussa käynti on niin tai näin. Tämä johtuu tietenkin läskirumbasta. Johanna mietti kuumeisesti miten pystyisi ajamaan karvansa. Saksien kanssa siitä ei tulisi yhtään mitään. Sitten hän hoksasi; jonkun ravintolan vessassa voisi ajaa karvat. Hän käveli Jällivaaran

4 lasitettua kävelykatua pitkin epilaattori kädessä etsien sopivaa ravintolaa. Hän meni sisään erääseen kiinalaiseen ravintolaan. Ovella hän katseli ympärilleen, että missä päin mahtaisi olla vessat. Hän käveli katettujen pöytien ohi suoraan vessaosastolle ja sitten vain töpseli pistorasiaan ja kainalokarvoille kyytiä. Karvojen ajon jälkeen kun hän oli menossa kohti ulko-ovea, niin silloin portsari kysyi englanniksi kiinalaisella korostuksella, että mitä saisi olla. Johanna vastasi, että hän lainasi vain vessaa. Portsari alkoi esitellä ruokalistaa, jossa luki jotain kiinalaisilla kirjainmerkeillä. Johanna vastasi, ettei ole nälkä ja avasi lasisen ulko-oven ja meni ulos. Portsari puisteli päätään ja mumisi jotain kiinaksi. Autossa Johanna sanoi äidilleen, että kiinalaisen ravintolan vessassa sai ajettua karvansa. Annaa alkoi huvittaa ja samalla hävettää, että tytär oli mennyt ravintolaan karvanajokone kädessä. Olisi kone ollut edes muovikassissa mutta sitä Johanna ei ollut ajatellut vaan hössöttäen lähtenyt etsimään julkisia vessoja. Sitten Kiviset jatkoivat matkaa kohti etelää. Jällivaaran eteläpuolella on punapeltinen taukopaikka Apollo jossa Johanna olisi voinut käydä ajelemassa karvansa, mutta he eivät yksinkertaisesti tienneet mitään tästä pienestä taukopaikasta. Kiviset kävivät katsomassa Apolloa. Siellä ei ollut paljoakaan katsomista, vain piskuinen Coop Sale myymälä sekä minihotelli, joka kuuluu Äpplet halpahotelliketjuun. Kiviset eivät tarvitse hotellipalveluita sillä heillä on mukana oma minihotelli. Kun menee Apollo taukopaikalle sekä sieltä poistuu, niin silloin höyrypilli päästää ilmoille pienen vihellyksen. Taukopaikan ympäri menee huolellisesti höylätyt ja lakatut pitkospuut jotta autoilijat voisivat jaloitella. Seuraavan yön Kiviset olivat Arvidsjaurissa pienen järven rannalla Camping Knallkarl leirintäalueella. Uimaranta on päällystetty betonilaatoilla niin, että järvessä on miellyttävä kahlailla. Tekojärvessä ei ole kaloja eli todellinen paratiisi kalakauhuisille kuten Johanna Kivinen. Seuraavana päivänä he jatkoivat matkaa kohti etelää. Vähän ennen Hallonbon kaupunkia, joka sijaitsee Strömsundin ja Östersundin välissä, Kiviset pysähtyivät Rävklippanin kauppakeskuksella tekemään elintarviketäydennystä, sillä Johannan kahvimaito tahtoo hapantua helteessä. Monesti Anna on yrittänyt totuttaa tytärtään juomaan kahvia mustana, ettei tarvitsisi läträtä sen iänikuisen vasikanjuoman takia, joksi hän maitoa kutsuu. Vauvana Johanna oli innokas maidonystävä. Anna its ei siedä maitoa koska hänellä on laktoosi-intoleranssi. Antti ei muuten vaan pidä maidosta. Aikaisemmin hän saattoi ruuan kanssa juoda maitoa, mutta lopetti maidon juonnin kun edellisellä vuosikymmenellä näki tv-uutisissa kuinka maajussit kaatoivat protestimielessä maitoa likakaivoon. Siitä loppui Anttiin maidon himo. Nyt Johanna on ainoa joka käyttää maitoa kahvissa. Silloin tällöin Johanna tapaa kiusoitella äidilleen, että kahvi on hyvää vastalypsetyn maidon kanssa. Silloin Annalta on vähällä päästä oksennus kun mieleen tulee ajatus kuinka vastalypsetty maito vaahtoaa ämpäreissä. Hallonbo on Vattulan Skandinavian ystäväkunta. He tekivät pienen kierroksen Hallonbon keskustassa. Keskellä Hallonbäcken puroa on vasemmistoaktivistien räjäyttämän juhlapalatsin rauniot, jonka yli menee autosilta. Toinen keskustan silloista on torin kupeessa, jonka toisella puolen on Scandic Hotel Hallonis. Hallonbon kauppatorilla seisoo kaupungin perustaja Anders Brasan patsas. Vuonna 1997 Anders Brasa perusti keskelle Jämtlannin korpea halpahallin nimeltä Maxi Magasinet josta tuli erittäin suosittu. Tavaratalo kasvoi ja sen ympärille alkoi kasvaa paljon taloja. Maxi Magasinet on yhä olemassa ja sijaitsee Lövmo kaupunginosan ja keskustan välissä. Tavaratalon ja keskustan välissä on junaratasilta. Kaupungin pohjoispuolella on laaja teollisuusalue, jossa kaupungin suurin työnantaja, lukulaitetehdas, jonka takana on Hallonbäcken puro. Toisella puolen puroa on hautausmaa sekä lukuisia omakotialueita joiden takana on Hallonbo-Baltnäs lentokenttä. Baltnäs on pieni maalaislähiö kaupungin pohjoispuolella. Siellä on kuuluisa videokirkko, jossa on suuria kuvaruutuja, joissa voi ihailla Raamatullisia animaatioita. Hallonbosta Kiviset jatkoivat matkaa kohti etelään. Hallonbon etelä puolella on pienempi Häggenåsin kaupunki, jossa on Pohjois-Euroopan suurimpia vankeinhoitolaitoksia joka tekee yhteistyötä muun muassa Sukevan vankilan kanssa. Kiviset ajoivat Häggenåsin ohi kohti Östersundia. Östersundin keskustassa on pieni Per Henrikssonin leipomo jossa myydään suussa sulavia Hedvigin

5 pikkuleipiä. Jokainen ostaja saa mukaansa pienen lukulaitteen jossa kerrotaan pikkuleipien historiasta. Pikkuleipiä myydään ainoastaan kaikissa Östersundin ystäväkunnissa kuten esimerkiksi Kajaanissa. Hedvigin pikkuleipien keskellä on punainen hillonokare. Johanna hoksasi, että pikkuleivät maistuvat kuin Lappeenrannan Norppa-leivokset mutta Hedvigin pikkuleivät ovat hieman imelämpiä, kun taas Norppa-leivokset happamampia. Kiviset ostivat pussillisen Hedvigin pikkuleipiä jotta iltakahvilla voisi herkutella. Johanna on melkoinen herkkusuu. Joka kerta kun hän on äidin kanssa kaupassa, niin silloin hän tapaa jankuttaa, että haluaisi pursuavan hyvää. Johanna kutsuu herkkuja pursuaviksi koska ne tahtoo pursuttaa mahaa. Myös kun äiti on lähdössä kauppaan, niin silloin huoneestaan Johanna tapaa huutaa, että äiti ostaisi jotain hyvää pursuavaa. Tähän Anna tapaa joka kerta esittää saman vakiovastauksen: Kohta me kaikki pursutaan läskeistä! ja nauraa rinnat hytkyen. Per Henrikssonin leipomo-konditorioita on ympäri Jämtlantia kuten esimerkiksi Hallonbossa. Hetkisen Östersundin keskustaa ihmeteltyään Kiviset jatkoivat matkaa kohti Gothenburgia. Östersundin kaakkoispuolella, E45:n, varrella on suuri valkopeltinen kauppakeskus Svea Corona Park, jossa Kiviset kiertelivät jos löytäisi jotain jännittävää ja halpaa. Alkuillasta he jatkoivat matkaa kohti etelää. He yöpyivät Noppikoskella joka on tätä nykyään pieni kaupunki. Noppikosken keskustassa on kauppakeskus Silvia Regina. Totta kai sielläkin piti käydä. Antti ei jaksa kierrellä kauppakeskuksissa, niinpä hän otti nokoset matkailuautossa sillä välin kun naiset kiertelivät tässä valkopeltisessä valtavassa kauppakeskuksessa. Johanna näki viihderobotteja jotka oli tehty Taalainhevosen näköisiksi mutta hinta oli sikakallis, niinpä Dala-nöjesroboten sai jäädä kaupanhyllyyn. Kauppakeskuksen pitkän käytävän varrella on lapsille tarkoitettu pallomeri joka kiehtoi Johannaa niin paljon, että päätti pulahtaa värikkäiden pallojen sekaan. Ei aikaakaan kun leikkihuoneenvalvoja, iäkäs harmaatukkainen ukonpökkelö tuli sanomaan, että pallomeri on vain pikkulapsille. Johanna ei kuunnellut miestä koska halusi vähän leikkiä vaikka onkin jo 25vuotias. Leikkihuoneenvalvoja kyllästyi ja lähti kädet syvälle taskuihin vedettyinä päätään pudistaen pois. Johannaa iljetti ukon läskimaha sekä sinipunaiset haalarit jotka haisivat hieltä. Ukon lähdettyä Johannaa hieman hirvitti jos leikkihuoneenvalvoja hakisi vartijat. Onneksi niin ei käynyt. Todennäköisesti tilannetta tarkkailtiin valvontakameroiden avulla. Jonkin aikaa pallojen seassa ryvettyään Johanna poistui leikkihuoneesta. Tietenkään hän ei iljennyt kertoa vanhemmilleen, että oli käynyt pallomeressä ja leikkihuoneenvalvoja oli yrittänyt häätää hänet pois. Johannan on vaikea jättää kokonaan lapsen kenkiä. Hänestä on mukava ottaa asiat rennosti. Monesti hän ottaa vähän liiankin rennosti. Joskus hän on itse mielessään pohtinut, että olisiko selvinnyt lapsen hoidosta ja ehkä teki ihan oikein kun adoptoi lapsensa lapsettomalle parille. Iltapäivällä Kiviset jatkoivat matkaansa kohti etelää. He pysähtyivät Morassa. Sekin on tätä nykyään suurkaupunki. Moran keskustassa on iso kauppakeskus Sally Market joka kuuluu virolais-skandinaaviseen Sally Market ketjuun jolla oli samannäköinen ja kokoinen kauppakeskus Tallinnan keskustassa mutta viime syksyllä siellä sattui suurpalo jossa tuhansia asiakkaita paloi sisälle. Kauppakeskus paloi maan tasalle koska palokunta ei päässyt perille koska kauppakeskuksen edessä oli hirveä liikenneruuhka ja ihmiset poukkoilivat ympäriinsä kuin päättömät kanat. Palaneen kauppakeskuksen nimi oli Estonian Sally Market, jonka rauniot päätettiin purkaa ja tilalle pystytettiin muistomerkki palossa menehtyneille. Muistomerkki muistuttaa suurta vanhanaikaista kassakonetta joka on tehty osittain betonista ja teräksestä. Tulipalon syytä ei tarkalleen tiedetä. Epäillään, että se olisi tahallaan sytytetty. Epäilykset kohdistuvat kahteen suuntaan; anarkistijärjestö Terraristeihin sekä mafiosoihin. Virallinen selitys on, että palo olisi saanut alkunsa oikosulkuun joutuneista sähköjohdoista. Tämä ei miellytä riippumattomia tutkijoita jotka ovat kiikarilla havainneet kauppakeskuksen raunioissa palaneen reiän joka vaikuttaa olevan laserkanuunan aiheuttama mutta viranomaiset eivät usko, että joku olisi lasertykillä mennyt ampumaan. Riippumattomat tutkijat ovat luoneet nettiin oman tiedotussivuston nimeltä White Site jossa naispuolinen tukevahko tutkija esittelee kauppakeskuksen pienoismallia jonka seinässä on samanlainen reikä joka todella muistuttaa lasertykin aiheuttamalta. Lasertykki on voimakkaampi kuin laserleikkurit sekä laserkiväärit. Lasertykkejä on ainoistaan puolustusvoimilla. Ehkä terraristit tai mafiosot ovat varastaneet Euroopan puolustusarmeijalta sellaisen, mutta sitä on vaikea tutkia kun tavaratalopalo on julistettu hautapaikaksi eli raunioille ei päästetä muita kuin omaisia.

6 Nyt Moran Sally Market on ketjun ainoa tavaratalo, ja sillä on alkanut mennä huonosti koska moni ei enää luota Sally Market yhtiön kauppakeskusten paloturvallisuuteen. Tämän vuoksi Sally Market Inc. on myynyt Kuopion valtavat kauppakeskukset Sagan ja Songin. Sally Market yhtiön pääomistaja on liikemies Tord Suckare tapaa rahoittaa Skandinaavisten puolueiden vaalikampanjoita jotta he vastalahjaksi antaisivat hänelle halvalla hyviä liiketontteja. Parhaillaan ollaan suunnittelemassa Sally Market Incin myymistä suomalais-virolaiselle Tallinchainille, jolla on muutama tavaratalo Helsingissä ja Tallinnassa. Tavaratalot ovat suuria valkoisia metallirakennuksia, hienompia kuin Sally Market Incin tavaratalot. Tallinchainin kauppakeskuksissa on paremmat paloturvallisuudet. Kiviset yöpyivät Morassa Sally Marketin suurella parkkipaikalla. Seuraavana päivänä ostoksien jälkeen he jatkoivat matkaa kohti etelää. Heillä oli tarkoitus käydä Vänercityssä joka on Karlstadin uusi nimi mutta sinne he eivät tohtineet mennä koska kaupunki vaikuttaa sekavahkolta; teitä menee sikin sokin niin, ettei sellaiseen hullunmyllyyn kukaan selväjärkinen vapaaehtoisesti menisi. Jo kaupungin ulkopuolella on kymmenittäin kiertoliittymiä niin, että piti tarkoin katsoa mihin suuntaan E45 tie jatkuu. Kivisillä olisi ollut tarkoitus ostaa Vänercityn keskustasta kuuluisia Signen kyljyksiä mutta sellaiseen liikennekaaokseen ei yhtään haluttanut, siispä he jatkoivat matkaa kohti etelää. He pysähtyivät Åmålissa ja yöpyivät leirintäalueelle, jolla on hassu nimi; Camping Fucking. Leirintäalue on Vänern-järven rannalla. Leirintäalueen yhteydessä on pieni bordelli jonka omistaa puoleksi Åmålin kaupunki sekä koulutusyhtiö Suner Inc. Bordellin kiinteistönhoidosta vastaa toimintarajoitteiset ohjaajiensa kanssa eli rakennus on eräänlainen suojatyöpaikka. Jopa bordellin reseptiossa istuu toimintarajoitteisia mutta ilotytöt ja rattopojat ovat ammattihuoria. Bordel Fucking on täysin laillinen ja siellä on ehdoton kondomipakko. Annalla oli kova työ pitää ukkoa ja tytärtä silmällä, etteivät menisi bordelliin. Varsinkin ukko ei missään nimessä saa mennä bordelliin kun on naimissa. Tytär saisi muuten käydä mutta Annan mielestä tämä on vielä niin lapsellinen, ettei vielä ole kypsä harrastamaan erotikkaa. Anna itse kävi katsomassa bordellin sisääntuloaulassa, että minkälaisesta paikasta on kysymys. Antille ja Johannalle hän väitti, että hän käy ostamassa patruunoita sähkötupakkaan. Kivisillä oli tuuria sään suhteen, ja nyt he vihdoin päättivät riisua talviturkin ja pulahtaa Vänern järven aaltoihin, jonne jäi myös Anttiin toisen jalan sandaali jota ei enää löytynyt. Siispä hän jätti rannalle toisen jalan sandaalin. Vähän myöhemmin joku avulias ihminen kiikutti sandaalin matkailuautolle. Antti kiitti avusta ja kertoi, että oli jättänyt sen tarkoituksella koska toisen jalan sandaali on jossain järven pohjassa. Myöhemmin illalla Antti kävi kaikessa hiljaisuudessa heittämässä sandaalin järveen. Mitä nyt yhden jalan sannikkaalla tekisi? Seuraavana päivänä Kiviset jatkoivat matkaa kohti etelää. Seuraava kaupunki oli Mellerud jossa heidän ei tarvinnut pysähtyä eikä tässä pikku kaupungissa näytä olevan mitään erikoista. He päättivät pysähtyä huilaamaan Tvåstadissa koska se navigaattorin mukaan vaikuttaa suurkaupungilta. He poikkesivat E45 tieltä Tvåstadin pohjoisen liittymän kohdalla josta paikallistie johdatti Dalbon-sillalle joka on kaupunginosa Vänersborgissa. Sillalta on mahtavat näkymät Vänern-järvelle. Sillan itäpääty on Vassbottenin saarella jossa on suuri kauppakeskus, kerrostaloja sekä venemarina. Keskellä Vänersborgia on kaunis mutta vanha kirkko, jonka takana on pelifirma Bergander Games jossa he kävivät katsomassa jos olisi halpoja pelejä. Johanna osti tietokonepelin, jossa pitää mielistellä lihavaa tursaketta, ettei tämä tulisi happamaksi. Jos niin kävisi, niin silloin energia laskee ja stressimittari nousee. Sitten Kiviset jatkoivat kaupungin katselua, ja ajoivat itään päin. Pian he tulivat kaupunginosaan nimeltä Vargön. Siellä on valtava kalastus- ja metsästys tavaratalo Rogers Sport jonka maskottina on lihava ukonpökkelö jonka suupielessä roikkuu sätkä. Tavaratalon katolla seisoo kyseinen maskotti joka nyökyttelee ja tupakan päässä vilkkuu punainen valo. Vargössa on kaksi suurta vuorta; Halle- ja Hunneberg. He ajoivat ylös Hunnebergin vuorelle katsomaan mitä ihmettä siellä on. Kun he tulivat Hunnebergin vuorella Eldmörjanin kohdalle, niin silloin paljastui, että täällä on Tvåstadin keskushautausmaa. Eldmörjanin lammen rannalla on kaunis

7 lammen nimeä kantava siunauskappeli. Toisella puolen kappelia on Bergagårdenin ulkoilualue. Johanna hoksasi, että vuorten nimet muistuttavat hyvin paljon Jokioisten Hallisaloa sekä Hunnisaloa. Kiviset ajoivat Hunnebergin vuorella sen toiseen päähän jossa tie laskeutui Tunhemin kaupunginosaan. Tunhemin eteläpuolella on Hullsjönin omakotialue jossa on muutama pienkerrostalokin. Tunhemin ja Hullsjönin välissä menee valtatie44 joka on osittain rakennettu maan alle, ettei tie liikaa erottaisi näitä kahta kaupunginosaa. Kiviset ajelivat pitkin Hullsjönin katuja pitkin ja ihastelivat hienoja omakotitaloja. Osa muistuttaa melkoisesti Forssan Vironmäen rakennustyyliä. Vingvägen kuudessa oleva valkoinen omakotitalo herätti Kivisissä erityistä kiinnostusta koska se on kuin kopio heidän talosta. Talon edustalla seisoo kaksi henkilöautoa merkkiä tummansininen VGM900i sekä punainen VGM900Sport. Talo on pienen lintujärven rannalla, talon ja järven välissä on vain kuntorata. Antti kysyi vaimoltaan jos he kävisivät kysymässä keitä talossa asuu, johon Anna vastasi myöntävästi mutta Johanna änkytti vastaan: Haloo, ei kai voida mennä ventovieraiden luokse emmehän osaa edes ruotsia. Antti murahti ja mulkaisi takapenkille: Helevetti, tuolla logiikalla ei saa uusia tuttavuuksia! Anna vahvisti ja mulkaisi takana istuvaa tytärtä: Just niin, ei meijän tarte olla kovin pitkään, käyään vain kahvilla. Johanna ei käsitä miksi häntä alkoi jännittää tämä tuntematon perhe. Hän oli isän ja äidin takana kun Antti rohkeasti soitti ovikelloa. Ulko-oven avasi aivan Jaana-Marin näköinen nuori vaalea siilitukkainen nainen joka esittäytyi olevansa Yana-Martina Stenig. Hän osaa erittäin hyvää esperantoa sekä englantia. Kiviset eivät osaa ruotsia juuri lainkaan. Tätä Antti ja Anna ovat monesti päivitelleet ja kironneet Basic Finnsit kuumimpaan helvettiin kun olivat aikanaan poistaneet pakkoruotsin Suomen kouluista. Myös Yana-Martina hämmästyi Kivisten ulkonäöstä, ja aluksi luuli heitä omiksi perheenjäsenikseen. Johannaa hän luuli isosisko Josefineksi. Hän kertoi, että hänen vanhemmat ovat Anders ja Annki. Antti ja Anna kertoivat, että he ovat lomamatkalla ja ihan sattui ihan sattumalta ajelemaan Hullsjönin katuja pitkin koska rakennustyyli muistuttaa Forssan Vironmäkeä. Yana-Martina kertoi, että hänen vanhemmat ja isosisko ovat parhaillaan lomamatkalla Suomessa ja ovat tosiaan kuin peilikuvat. Anna näytti matkapuhelimestaan Jaana-Marin kuvaa jotta tämän kaima näkisi samannäköisyyden. Yana-Martina hämmästyi kun kokonaisella perheellä näyttää olevan kaksoisolentoja. Miten tämä on mahdollista? Yana-Martina näytti perheensä olinpaikan navigaattorikartalta joka on olohuoneen seinällä valkoisen nahkasohvan yläpuolella. Kivisten hämmästykseksi navigaatiopiste oli Forssan Vironmäen kohdalla. Harmi vaan kun karttakuvaa ei voinut tarkentaa. Miten ihmeessä sattui tällainen yhteensattuma? Yana-Martina tarjosi cappuccinoa sekä suussa sulavia Åsakan pikkuleipiä. Aluksi Johanna luuli niitä Harjulan pikkuleiviksi mutta Yana-Martina kertoi, että ne ovat paikallisia Åsaka Kakoja ja Åsaka sijaitsee tuossa ihan lähellä. Antti ja Anna tulostivat Yana-Martinalle perhepotretin jotta Stenigit näkisivät kaksoisolentonsa. Myös Yana-Martina tulosti Kivisille perheenjäseniensä kuvat. Lisäksi Yana-Martina yritti soittaa vanhempiensa matkapuhelimiin jotta olisi voitu netin välityksellä kertoa terveiset, mutta tekniikka ei ottanut toimiakseen. Myös Antti yritti soittaa kotiin kun epäili vahvasti, että Stenigit olisivat Siivekkääntie kuudessa. Hänkään ei onnistunut saada yhteyttä, ei edes Kivinen Areenalle saatu yhteyttä. Sitten Kiviset hyvästelivät Yana-Martinan. Anttia hieman himotti kun katsoi tytön sinisiin silmiin, muttei tietenkään voinut alkaa flirttailla kun vaimo ja tytär olivat läsnä. Kiviset lähtivät jatkamaan lomamatkaa. He ajoivat Hullsjövägeniä Tunhemsvägenille ja sieltä kääntyivät vasemmalle jolloin alkoi Halvorstorpin omakotialue ja sitten jonkin ajan kuluttua oikealla näkyi olevan joku laajalle rakennettu koulu sekä iso jalkapallokenttä. He jatkoivat eteenpäin jolloin he tulivat läpikulkutien kiertoliittymään josta he kääntyivät etelään kohti Gothenburgia. Ison tien vierustoilla oli suuret meluvallit. Seuraavassa kiertoliittymässä he kääntyivät kaupunginosa Trollhättaniin. Jonkin matkaa ajettuaan he näkivät vasemmalla puolen suuren viisikerroksisen punaruskeatiilirakennuksen joka vaikutti olevan melko lailla ränsistynyt. Talon julkisivulla lukee neonkirjaimin; Nöjeskompaniet JT Media. Jostain kummasta syystä Johannaa alkoi kiinnostaa kyseinen rakennus ja vaati saada käydä lähemmin tutustumassa rakennukseen. Antti päätti tehdä tyttärensä iloiseksi ja pysäköi rakennuksen edustalla olevalle parkkipaikalle. Johanna käveli ja osittain juoksi kohti rakennuksen ulko-ovea joka on keskimmäisen siivekkeen

8 taitteessa. Hän käveli pääsisäänkäynnistä sisälle jolloin näki suuren eteisaulan jonka toisessa päässä seisoi täytetty hirvi jonka silmäkuopissa loisti punaiset LED-lamput. Ulko-oven oikealla puolen on puoliympyrän muotoinen reseptiotiski jonka takana seisoo puoliksi kaljuuntunut nuorimies jolla maha hieman pullotti. Miehen sivutukka oli hieman pallomainen. Johanna pohti mielessään, että miten kysyä ruotsiksi tietoa rakennuksesta mutta sanoja ei tullut mieleen, siispä hän kysyi esperantoksi. Reseptiovirkailija ymmärsi kaiken ja selitti, että täältä toimitetaan suosittua nettilehteä nimeltä Nöjeskompaniet sekä lähetetään paikallista Radio Götasvågoria. Johanna kertoi silloin tällöin käyneen kyseisellä nettisivulla ja kehui sivuston hassuja kuvia sekä videopätkiä. reseptionisti kertoi lisäksi, että Nöjeskompaniet on perustettu vuonna 2001, ja perustajana oli muuan The JT. Johanna kysyi, että kuka se on johon mies vastasi, että se on salaisuus, mutta hemmo on kirjoittanut myös Euroopan kansalliseepoksen. Sitten Johanna toivotti päivän jatkoa ja poistui rakennuksesta. Ulos mennessä hän otti mukaansa ilmaisia lukulaite-esitteitä joissa kerrotaan lisää Nöjeskompanietista sekä JT Mediasta. Autossa hän aikoo tarkemmin tutkia lukulaitteita. Onneksi esitteet ovat esperantoksi sekä englanniksi. Kun Johanna lukulaitteineen kömpi autoon, niin silloin Antti naurahti: Taas tyttö on löytänyt noita lukulaitteita! Johanna naurahti: Totta kai ilmaisia esitteitä pitää olla! Sitten Kiviset tekivät kävelylenkin lähellä olevalle torille. Keskellä toria seisoo valtava keltainen lyijykynämonumentti. Torin länsipuolella on lehmus bulevardi. Puiden takaa pilkistää mielenkiintoisia vilkkuvia neonvaloja. Kiviset menivät katsomaan tarkemmin mitä lehmusten takana oikein oli. Talon kulmauksessa on JT Instrumentarium optikko jonka vieressä on ravintola nimeltä Solveig's Restaurant. Ravintolan ovista tuli ihana tuoksu niin, että heille tuli nälkä. He päättivät mennä syömään kyseiseen ravintolaan, mutta eteisessä he kääntyivät kun näkivät sikamaisen korkeat hinnat. Ruokalistalla olisi ollut monta herkullista ruokaa kuten Solveigin nakit, Evan hanhenmaksa pallerot, Sten-Olovin paistettu peuranpylly, Annan Tacopiirakka, EG:n luksussalaatti, EG:n Sushi, UW:n kalagratiini sekä muita ihania herkkuja mutta Kiviset eivät omista tarpeeksi paksua lompakkoa, siispä he päättivät etsiä halvemman ravintolan. Solveigin ravintola ei ole tavalliselle duunarille. Vähän matkan päästä löytyi pikaruokala Gahn s Fastfood, jossa he söivät vähäkalorisen täytetyn rieskan jonka välissä oli geenimanipuloitu pannupihvi, tuorekurkkusiivuja sekä kermaviiliä. Syönnin jälkeen Kiviset katselivat kävelykadun varrella olevia kauppoja. Sitten Kiviset jatkoivat matkaa kohti Gothenburg Cityä jonne ei enää ole kovin pitkästi. Matkalla he pysähtyivät syömään kunnon päivällisen Lilla Edetissä taukopaikka Turella Rastalle. Turella Rasta on punainen metallipäällysteinen rakennus jossa on muun muassa viinimyymälä Turella Wine Shop, Café Turella, Stig s Photo Store sekä tanssiravintola Turella Dance Club. Syönnin jälkeen he menivät Lilla Edetin eteläpuolella olevalle Ryrjärvelle huilaamaan, ettei ruoka luulisi olevansa koiranmahassa, kuten Antilla on tapana sanoa syönnin jälkeen. Ryrjärvellä on tätä nykyään suomalaiskylä Hakopuro Village, jossa tunnelma on enemmän suomalainen kuin Suomessa konsanaan. Täällä Kiviset kävivät uimassa ja jopa saunoivat aidossa savusaunassa. Järvenrannalla on Restaurant Juhani, jonka terassilla Anna otti parit huurteiset. Antti ei voinut ottaa kahvia vahvempaa koska on autolla liikenteessä. Automaattiohjausta ei oikein uskalla käyttää suurkaupunkien läheisyydessä. Ravintolasta Antti osti illaksi paikallista Hakopuro Vodkaa jota hän aikoo juoda Gothenburgin keskustassa ennen nukkumaan menoa. Heillä on tarkoitus yöpyä keskellä Gothenburgia jotta tytär saisi tarpeeksi citykulttuuria. Vodkan Antti aikoo säilyttää matkamuistona eikä viedä sitä töihin, kun esimiehet ovat melkoisia ihilistejä. He eivät ymmärrä, että hän tarkoitti pelkkää hyvää kun yritti tarjota anonyymisti ilmaista viinaa. Vähän myöhemmin he jatkoivat matkaa kohti Gothenburgia jonne ei enää ollut pitkästi. He yöpyivät kauppakeskus Gothian parkkipaikalla, joka on muinaisen kauppakeskus Nordstanin paikalla. Gothia on paljon isompi ja mahtavampi, vaikkei Nordstanikaan ollut mikään pikkuinen. Koko seuraavan päivän he kiertelivät Gothiassa sekä muissa Cityn kauppakeskuksissa. Götajoen toisella puolen Hisingenin puolella on suuri Kanonbackenin huvipuisto mutta sinne Kiviset eivät kehdanneet mennä tuhlaamaan rahojaan. Joen tällä puolen on toinen huvipuisto, vanha kunnon Liseberg, jonne tätä nykyään on vapaapääsy.

9 Kerta Liseberg on ilmainen, niinpä he kävivät siellä katsomassa kukkaloistoa sekä joitakin kulttuurisuojattuja laitteita kuten Head Banger Balder puuvuoristorataa, Kokoboom Kanonen silmukkavuoristorataa sekä hieman pitempää ja hurjempaa Helix NA Chicken out vuoristorataa. Missään näistä Kiviset eivät käyneet mutta he päättivät käydä tukkijoessa nimeltä Classical Flume Ride sekä koskirännissä nimeltä Kållerado jossa satunnaisesti vesitykit tykittävät vettä rännilauttojen päälle. Iltamissa Kiviset lähtivät ajamaan kohti itää. E20 on tätä nykyään kokonaan nelikaistainen moottoritie ja kaistojen välissä menee luotijuna. He yöpyivät Alingsåsissa Camping Potatis leirintäalueella, jonka vieressä on viihdekeidas Bergander Entertainment, jossa voi pelata ilmaiseksi Bergander Gamesin pelejä. Aamulla he jatkoivat matkaa kohti Tukholmaa. Tätä nykyään melkein koko matkan Gothenburgista Tukholmaan on asutusta, ja kaupunkeja on vaikea erottaa toisistaan koska ne ovat kasvaneet melkein yhteen. Joissakin kohti on jätetty metsäosuuksia kuten esimerkiksi Tivedenin kohdalla koska Finnerödjan alue on osa Natura luonnonsuojelualuetta sekä täynnä metsäsuomalaishistoriaa. Laxån länsipuolella on kaunis Borajärvi jonka rannalla on taukopaikka Gottlund Rasta joka on kunnianosoitus Carl-Antti Gottlund nimiselle suomalaissyntyiselle kirjailija-folkloristille. Kiviset pysähtyivät Eskilstunassa jonka keskustassa on suuri museorakennus jonka seinässä lukee selvällä suomenkielellä; Ulkosuomalaishistoriallinen museo. Totta kai sielläkin piti käydä katsomassa, että mitä ihmettä ulkosuomalaiset ovat kaikki nämä vuodet touhunneet. Museon eteisessä tervehtii vahanukke Hallstan-Hilta. Vahanukke on hyvin hassunnäköinen; päässä on harmaa hiusnuttura joka on lävistetty kahdella sukkapuikolla. Kun astuu nuken eteen, niin silloin nukesta alkaa soida muinaisen Stand-up koomikon rallatuksia kimakalla muorimaisella äänellä. Museovierailun jälkeen he jatkoivat matkaa kohti Tukholmaa. Matkalla he pysähtyivät Södertäljessä. Siellä on runsaasti arabiankielisiä mainoskylttejä joista ei kyllä ota selvää. Kerta he tulevat lännestä päin, niin ensimmäisenä olivat kaupunginosat Geneta, Bårsta sekä Ronna, joissa on tätä nykyään korkeita pilvenpiirtäjiä. Näyttävin on keskellä Ronnaa oleva Hotel NS. Johanna yritti kuumeisesti etsiä netistä vastausta, että mitä hotellin lyhennenimi tarkoittaa mutta tuloksetta. Ilmeisesti se on joku salaisuus tai kunnianosoitus jollekin rakkaalle henkilölle. Kiviset ajelivat kerrostalolähiö Ronnan pikkukatuja ristiin rastiin ilman päämäärää. Alueen perältä, pienen mäenharjalta, he löysivät pitkulaisen keltatiilirakennuksen jonka tasakatolla loistaa punaiset neonkirjaimet; Restaurang Rösberga latinalaisin sekä arabialaisin kirjaimin. Kiviset päättivät käydä siellä syömässä iltapalaa kun nälkäkin alkaa pukata päälle. Täällä oli todella halpaa mutta erittäin hyvää ruokaa. He tilasivat lihapulla-aterian nimeltä Ryds Special. Ravintolasta he ostivat matkamuistoksi erittäin väkevää pontikkaa nimeltä Yhvön Vodka. Tämänkin viinapullon Antti aikoo pitää kotona eikä viedä sitä työpaikalle. Ravintolan edustalla, hieman mäenharjalta alaspäin, on automaattikioski Kekola Kiosk, josta Johanna löysi jännittävän musiikki-usb-kokoelmakalikan, jossa on ikivanhan Stray Cats yhtyeen kappaleita. Kioskista Johanna osti myös huumorilukulaitteen nimeltä Köppäri, joka on tehty tarkoituksella sekavaksi sekä amatöörimäiseksi. Köppäri lukulaitelehteä tutkiessa Johanna huomasi, että lukulaitelehden tarinoiden takana on sama mystinen nettikirjailija The JT ja heppu vaikuttaa olleen miespuolinen. Johannaa alkoi kiihottaa kun tällä muinaisella huumorimiehellä oli ihana huumorintaju, melkein samat nimikirjaimet sekä toivoisi jos jostain saisi aikakoneen. Johanna hoksasi, että Köppäri muistuttaa hyvin paljon hänen Lappeenrannan aikaista koululehtilukulaitetta. Hän hiffasi myös, että ravintolarakennus Rösberga muistuttaa hyvin paljon Lappeenrannan Rajapyykkivuorenkoulua. Miten ihmeessä tällainen yhteensattuma, ajatteli Johanna? Jopa rakennuksilla näyttää olevan kaksoisolennot. Ainoa ero Rösbergan ja Rajapyykkivuorenkoulun välillä on se kun Rösberga on tiilirakennus ja Rajapyykkivuorenkoulu on rakennettu keltaisista metallimurikoista. Södertäljen keskellä on ulkoilmamuseo Torekällberget, jonne on koottu vanhoja rakennuksia. Sielläkin Kiviset kävivät Johannan toivomuksesta, josta tämä oli juuri lukenut Köppäristä. Anttia kovasti nauratti lukulaitteen nimi: Jopas on aparaattia nimellä paiskattu! nauroi Antti samalla kun yritti keskittyä matkailuauton ohjaamiseen. Torekällsbergetin museokaupasta Johanna osti kuuluisia Södertäljen rinkilöitä. Kaupassa hän sai maistella yhtä rinkilää joka maistui ihan kuin Lappeenrannan Norppa-leivos.

10 Johanna kysyi assyrialaissyntyiseltä myyjältä tietoa näistä pienistä rinkeleistä. Myyjä kertoi, että kauan sitten joku Ragnhild oli niitä leiponut ja myynyt ja huhujen mukaan juna-asemalla ja ne olisi jalostettu jaloilla. Johannalla alkoi raksuttaa; ehkä Norppa-leivokset, Östersundin Hedvigin pikkuleivät, Åsaka kakat, Harjulan pikkuleivät tai nämä Södertäljen rinkilät ovat plagiaatteja mutta mikä näistä on se alkuperäinen? Tietenkin Johanna toivoo, että Norppa-leivokset olisivat alkuperäisiä koska hän pitää kovasti Lappeenrannasta vain sen vuoksi kun siellä asunee se superseksikäs Jani-Petteri. Johanna kertoi kaikista näistä saman makuisista leivonnaisista kauppamuseon myyjälle, niin silloin myyjä naurahti: Södertäljen rinkilät eivät ainakaan ole plagiaatteja, What a people! ja sanoi joitain Assyriaksi ja lopuksi naurahti huvittuneesti: Yours Shabo! ja antoi pienen paperiesitteen, jossa kerrotaan lisää Ragnhildistä. Johanna näki, että Södertäljen Ragnhild on paljon vanhempi kuin Lappeenrannan Ragnhild Brander eli ehkä on niin, että rouva Brander on plagioinut rinkilöitä mutta minkä ihmeen takia, näin pieniä mitättömiä rinkilöitä. Lähempänä olisi ollut Viipuri rinkilöineen. Johannasta tämä kauppamuseo vaikuttaa hassulta kun ei ole tottunut näkemään vanhanaikaisia kassakoneita. Tätä nykyään kaupoissa on miehittämättömät kassa-automaatit. Vähän myöhemmin Kiviset jatkoivat matkaa kohti Tukholmaa joka oli jo ihan kivenheiton päässä. Viimeisen yön he olivat kauppakeskus Killens Kurvan parkkipaikalla joka on entinen Kungens Kurva. Killens kurvan kyltissä on paljon puolankielisiä töherryksiä sekä nauravia hymiöitä. Kauppakeskuksella on muun muassa vanha kunnon Ikea, joka on paikan vanhimpia tavarataloja mutta kasvanut entisestään. Täällä he tekivät Skandinavian ostokset kotiin viemiseksi. He kävivät Coop Prisman suurmyymälässä, joka on hieman isompi kuin Suomen Coop Huom! tavaratalot. Kiviset ovat ihastuneet erääseen perinteiseen pehmeään rieskaan nimeltä Hönökaka. He ostivat kymmenittäin Hönökaka leipiä jotka he tulevat pakastaa jotta talvella voisi verestää kesämuistoja. Antti osti monta rasiallista tosi väkeviä Uthålliga pastilleja sekä nuuskan makuisia sokeripintaisia Snustiger pastilleja. Annasta jälkimmäiset eivät todellakaan ole mitään makeisia. Johannaa nämä veikeän makuiset Snustigerit ovat erittäin hyviä ja osti myös itselleen monta rasiaa. Johanna osti myös huumorilukulaite Stockholms Tokig, joka on ruotsinkielinen versio lukulaite Hullusta. Hallonbosta hän osti saman lukulaitteen Jämtlannin version, joka on vastaavasti Jämtlands Tokig. Länsi Götanmaalta hän ei muistanut ostaa paikallista Tokig lukulaitetta. Kun ostokset oli tehty, niin silloin he ajoivat Kapellskärin satamaan josta menee huippunopeat laivat Maarianhaminaan sekä Turkuun. Laivan nimi on Jet Finlandica joka on Viking Linen laivoja. Tukholman keskustaan ei enää mene montaakaan laivaa koska saaristolaiset ovat inisseet, että laivojen lähettämät aallot mukamas häiritsee siispä kaikki nopeat Suomen, Ahvenanmaan, Venäjän sekä Viron alukset lähtevät Kapellskäristä tai Nynäshamnista. Kapellskäristä on tullut valtava satama. Siellä on suuria tavarataloja ja yksi niistä on jättimäinen Varuhuset Damgård josta menee kävelysilta suoraan terminaaliin. Parhaillaan on suunnitteilla tunnelin rakentaminen Kapellskäristä Maarianhaminaan. Se helpottaisi huomattavasti matkailua mutta ymmärrettävistä syistä Viking Line on ankarasti sitä vastaan. Parhaillaan poliitikot käyvät neuvotteluita varustamon kanssa jos he voisivat tulla mukaan tunneliprojektiin joka on erittäin epätodennäköistä. Helsingin ja Tukholman välillä liikennöi Silja Line, jolla on perinteisiä aluksia mutta nekin hyvin loistokkaita sekä moderneja. Kerta laivat ovat perinteisiä, niin Silja saa liikennöidä Tukholman keskustaan. Tätä nykyään Siljan lippulaiva on M/s Nylandica. Silja Line on lukemattomia kertoja vaihtanut omistajaa; milloin se on ollut Tallinkin omistuksessa ja milloin Viking Linen, Finnlinesin, Stena Linen sekä monen muun omistuksessa. Tällä hetkellä Siljan omistaja on Brandor ollen näin Brand Linen tytäryhtiö. Matka Maarianhaminaan kestää vain tunnin ja sieltä Turkuun kestää neljä tuntia koska Turun saaristossa laiva ei saa ajaa kovasti tai muuten saaristolaiset sekä kukkahattutädit alkavat inistä. Laivalla Kiviset söivät kunnon merimiespihvit joiden päällä oli runsaasti sipulia. Sitten he tekivät edulliset viiniostokset laivan Bordershopissa jonka jälkeen menivät hyttiin huilimaan. Kun laiva oli saapunut Turkuun, niin silloin he katselivat tarkemmin tätä ikivanhaa hansakaupunkia.

11 Turusta on tullut miljoonakaupunki. Turun linna on ennallaan ja sisällä linnassa opasrobotit esittelevät rakennusta. Roboteilta voi kysyä tietoa linnasta. Kun robotille sanoo englanniksi; Robots, Follow me, niin silloin se lähtee seuraamaan ja niiltä voi kysyä mitä vain linnan historiasta. Robotit ovat ensimmäisiä itsenäisesti ajattelevia koneita, ja niiden sydämenä on MBD-tietokone mutta vielä robotilla ei ole tunteita mutta varmasti sellaisia on tulossa. Turun kauppatori on tätä nykyään kokonaan katettu, etteivät turkulaismuorien kampaukset kastuisi sateella. Kauppatorin alapuolella on valtava parkkihalli. Turussa katujen yläpuolella kulkee vaijereiden varassa olevia köysiratatakseja. Niillä pääsee ympäri keskustaa. Kupittaalla on suuri huvipuisto nimeltä Jussi Vares Park. Huvipuiston suosituin laite on Jussin kanootti joka kulkee vesirännissä. Toinen kävijöiden suosiossa oleva laite on koskiränni nimeltä Las Pargas jossa vesikanuunat ruiskii vettä. Kiviset eivät kuitenkaan käyneet huvipuistossa koska he kaipaavat kotiin, sillä reissussa rähjääntyy, kuten Annalla on tapana sanoa. Turusta lähtiessä Antti kävi Kaskenkadulla olevassa legendaarisessa seurusteluravintola Uuden Apteekin viinimyymälässä ostamassa suosittua Vares Vodkaa. Juoma on ylistys muinaiselle turkulaiskirjailija Reijo Mäelle. Anttia on alkanut viinahammas jomottaa ja aikoo syksyllä saippuasarjoja katsoessa vetää perseet olalle, kuten hän asian ilmaisi Uuden Apteekin sarkofagilla, joksi ravintolan tiskiä kutsutaan. Tätäkään viinapulloa hän ei aio viedä työpaikalle. Sitten he lähtivät ajamaan kohti kotia Hämäläisten härkätietä pitkin, joka on Turun ja Forssan välisen moottoritien nimi. Puolivälissä on taukopaikka nimeltä Tupakkarulla Rasta, josta Anna kävi ostamassa sähkötupakkaansa lisäpatruunoita kun kyseisellä taukopaikalla ne ovat halvempia sekä miedompia. Reissun aikana Annaa huolestutti, että kuinka kukat pärjäävät. Hänellä on kylläkin kukkien kasteluautomaatti mutta se voi hyvin mennä epäkuntoon jolloin kukat saisi liian paljon vettä tai liian vähän. Kaupasta voisi ostaa talousrobotin mutta ne tahtovat olla tuhottoman kalliita eikä työläisperheellä ole sellaiseen vara. Onneksi tämä vanhanaikainen kasteluautomaatti on toiminut moitteettomasti ja muutama kukka oli tehnyt jopa nuppuja. Kerta Annalla on kukan kasteluautomaatti, niinpä nuorimmaista hän ei kehdannut vaivata kun Jaana-Mari mielellään bilettää kavereittensa kanssa. Jaana-Mari kertoi, että muutama päivä sitten joku skandinaavinen Stenigin perhe oli käynyt uteliaisuuttaan kylässä. Hän näytti Stenigin antaman videofilmauksen. Antti ja Anna kertoivat, että hekin olivat käyneet Tvåstadissa Stenigin luona kahvilla. He kertoivat kaksoisolennoistaan. Jaana- Mariakin se kovasti ihmetyttää, sillä hänhän on nähnyt Andersin, Annkin sekä Josefinen. Antti antoi Yana-Martinan antaman valokuvan nuorimmalle tyttärelleen. Hänkin hämmästyi kun hänellä on tällainen kaksoisolento. Johanna muisti toisen kaksoisolentonsa eli Josefiina Jõgin ja katsoi netin puhelinlistasta, että asuuko Jõgit vielä siinä virolaistalossa Branderinkadulla. Vaikuttaa siltä, että he ovat muuttaneet. Eikä myöskään Josefiinaa ei löydy mistään. Ehkä pimu on mennyt naimisiin. Johannalle tuli haikeus, että milloin hän itse menisi naimisiin ja sitä ei voi tehdä yksin. Illalla Johanna kävi autoajelulla Jokioisissa siinä toivossa jos näkisi koulukavereita. Tietenkin hän ajatteli Roope Jussilaa. Hän ei nähnyt ketään tuttuja ja ihmetteli, että missä kummassa koulukaverit oikein kuppaavat. Hän ajoi Jokioisten TNA yhdistyksen tilojen ohi kun oletti koulukavereiden olevan siellä mutta turhaan. Näytti siltä, että yhdistys on suljettu kesäksi. Kesäaikaan TNA yhdistyksen jäsenet Jokioisista sekä lähialueelta tapaa kokoontua Forssan eteläpuolella olevan Pyhäjärven rannalle, jossa yhdistyksellä on lomanviettopaikka nimeltä Aurinkokartano. Johanna ei ole käynyt siellä koska kyseessähän on toimintarajoitteisten yhdistys. Jokioisten TNA yhdistyksen toimitilat sijaitsevat Kehäkadulla. Yhtäkkiä Johannan auto sammui ja hän ihmetteli, että mikä kumma siihen nyt meni. Hän avasi konepellin ja katseli moottorikomponentteja eikä ymmärtänyt yhtikäs mitään. Nykyiset autot ovat melkoisia tietokoneita joista ei ota selvää muut kuin insinöörit sekä autoteknikot. Ihan lähellä on piskuinen Coop Okei huoltamo, jonne hän meni pyytämään apua mutta myyjä ei voinut jättää huoltamon myymälää koska oli yksin. Coop Okei huoltamot ovat aina miehitettyjä eikä myyjällä ole lupa poistua myymälästä. Hänen pitää valvoa kassa-automaattia sekä järjestellä tavaraa hyllyihin. Sitten Johanna meni vastapäätä olevaan Brandoilin huoltoasemalle, josta hän sai lainata matkapuhelinta. Oma matkapuhelin oli jäänyt kotiin. Johannaa vitutti kun tavallisesti kännykkä on aina mukana mutta silloin kun sitä tarvitsisi, niin se loistaa poissa oloaan. Tyypillistä tuuria, sadatteli Johanna Kivinen.