SEURANTALO PAIKALLISENA VOIMAVARANA: seurantalojen toimintaa ja korjausprojekteja Uudellamaalla

Transkriptio

1 SEURANTALO PAIKALLISENA VOIMAVARANA: seurantalojen toimintaa ja korjausprojekteja Uudellamaalla Suomen Kotiseutuliiton tutkimusraportti Tapani Sainio

2 SISÄLLYS JOHDANTO...3 Taustaa tutkimukselle...3 Tietoa suomalaisista seurantaloista ja niiden korjausavustuksesta...3 Muu valtion rakennusperinnön hoitoon jakama tuki...4 Seurantalojen historiakatsaus...5 Tutkimusraportin tarkoitus ja työn eri vaiheet...6 Tutkimuskohteiden valinta...6 Tutkimusmenetelmä ja haastattelutilanne...7 Kokemuksia tutkimusmenetelmästä...7 Tutkimuskohteiden kuvaukset...8 SEURANTALOJEN KÄYTTÖ Talojen käyttäjät ja toiminnan järjestäjät Talon käyttöön vaikuttavia tekijöitä Toiminnan kausivaihtelut Yhdistysten aktiivit SEURANTALOJEN KORJAUSPROJEKTIT Korjausten kohteet Korjauskohteet taloittain Korjauksen aloite Rakennustoimikunnan kokoonpano Talkoot Töiden sujuminen ja ongelmakohdat Korjauksen rahoitus Korjausprojekti kaaviona HYVIÄ TOIMINTAMALLEJA Seurantalon hankkiminen yhdistyksen käyttöön: Ylistalo Työllistettyjen käyttö korjaustyömaalla: Raivaajatalo Remontin läpivienti pienellä rahalla: Harju Käyttäjien saaminen seurantalon toimintaan mukaan: Toukola JOHTOPÄÄTÖKSET Korjausavustuksen vaikutukset seurantalojen käyttöön ja talojen merkitys alueelleen Jatkotutkimuksen tarve LÄHTEET Haastattelut Muut lähteet ja kirjallisuus

3 JOHDANTO Taustaa tutkimukselle Opetusministeriö on osoittanut taloudellista tukea erilaisten vapaaehtoisten yhdistysten, kuten työväenyhdistysten ja nuorisoseurojen talojen korjauksiin vuosina lähes 40 miljoonaa euroa. Korjausavustuksilla on korjattu tänä aikana noin 1700 taloa. Tällä hetkellä avustusta jaetaan vuosittain noin 1,2 miljoonaa euroa. Korjausten luonne vaihtelee mittavista peruskorjauksista pienempiin, talon toiminnallisuutta parantaviin remontteihin. Suomen Kotiseutuliitto on vastannut opetusministeriön seurantaloavustusten hakemusten käsittelystä vuodesta 1991 lähtien sekä avustusten käsittelystä ja myöntämisestä syksystä 2003 lähtien. Liitto on aloittanut seurantalojen käyttöä ja korjauksia kartoittavan tutkimushankkeen, jonka ensimmäinen julkaisu tämä tutkimusraportti on. Kotiseutuliiton tutkimushankkeelle määrittelemä tavoite oli "kotiseututalojen/seurantalojen aikaansaamisesta seuranneen paikallisaktiviteetin tunnistaminen, kuvailu ja analysointi sekä kunnostus- ja rakennusprojektien eri tyyppitapausten löytäminen ja niistä koostettavan parhaimpien toimintamallien kokoelman aikaansaaminen." Tämä raportti vastaa joihinkin asetettuihin tutkimusongelmiin. Tutkimuksen kohteena on kymmenen Uudellamaalla sijaitsevaa erilaisella yhdistyspohjalla toimivaa seurantaloa. Talot ovat yhtä lukuun ottamatta saaneet seurantalojen korjausavustusta. Selvitystyön sai tehtäväkseen FM, kansatieteilijä Tapani Sainio. Raportin pääasiallisen lähdeaineiston muodostaa yhdistysten aktiivihenkilöiden haastattelut. Raportti vastaa talojen toimintaan sekä korjausprojektien sujuvuuteen liittyviin kysymyksiin. Näitä tietoja voivat hyödyntää yhtä hyvin sekä korjausavustuksen jakamisesta vastuulliset tahot että avustusta hakevat ja sitä suunnittelevat yhdistykset. Tutkimusraportin tekemisen mahdollisti Suomen kulttuurirahaston Uudenmaan maakuntarahaston Jaakko Koskikallion rahaston kautta saatu apuraha, mistä tutkimuksen toteuttajatahot haluavat lausua kiitoksensa. Tietoa suomalaisista seurantaloista ja niiden korjausavustuksesta Seurantalolla tarkoitetaan tässä raportissa erilaisten rekisteröityjen aatteellisten yhdistysten tai niistä muodostettujen oikeustoimikelpoisten yhteisöjen kokonaan tai osaksi omistamaa rakennusta, joka on tarkoitettu ja jota käytetään monipuoliseen kansalaistoimintaan. 1 Suomessa arvioidaan olevan noin 2600 seurantaloa. Niiden tarkka määrä ei ole tiedossa, sillä mitään yhtenäistä rekisteriä näistä taloista ei ole olemassa. 2 Edellä mainittu lukumäärä perustuu vuonna 1983 julkaistussa Yhdistystalotoimikunnan mietinnössä esitettyyn arvioon. Tämän jälkeen on tapahtunut erilaisia muutoksia; jotkut talot ovat poistuneet käytöstä, mutta vastaavasti toiset 1 Määritelmä on sama, mitä seurantaloja ja niille annettavaa valtion korjausavustusta vuonna 1983 pohtinut Yhdistystalotoimikunta käytti. 2 Suomen Kotiseutuliitossa ollaan suunnittelemassa kattavan, seurantalojen omistajien ja käyttäjien tarpeisiin vastaavan seurantalorekisterin perustamista

4 yhdistykset ovat hankkineet itselleen uusia toimitaloja, joten arvion suuruusluokka lienee edelleen paikkansa pitävä. (Yhdistystalotoimikunnan mietintö; Seurantalojen korjaustoiminnan seurantatutkimus, 8-9; Suullinen tiedonanto: Leni Pakkala) Tarkempaa numerotietoa seurantaloista saa Suomen Kotiseutuliitossa ylläpidettävästä rekisteristä, johon on koottu kaikki korjausavustusta saaneet tai sitä hakeneet, mutta ilman jääneet seurantalot. Tässä rekisterissä on noin 2050 taloa. Suurin ryhmä on nuorisoseurantalot (noin 37%). Seuraavaksi eniten on työväentaloja (noin 20%). Kolmanneksi suurin ryhmä on maamiesseurantalot (noin 15%). Muutaman prosentin osuuksilla on muiden yhdistysten omistamia taloja. Oikeutettuja seurantalojen korjausavustukseen ovat nuorisoseurojen, työväenyhdistysten, maamiesseurojen, pienviljelijäin yhdistysten ja osastojen, maataloustuottajain yhdistysten, manttaalisäätiöiden, urheiluseurojen, kotiseutuyhdistysten, kyläyhdistysten, raittiusyhdistysten, VPK-yhdistysten, marttayhdistysten ja puolueosastojen omistamat vapaaseen kansalaistoimintaan tarkoitetut seurantalot. Erityisestä syystä avustusta voidaan myöntää myös muun, vastaavanlaisen yhdistyksen (esim. metsästysseuran) omistaman seurantalon korjaamiseen. Sellaiset urheiluseurojen talot, joita käytetään pääasiallisesti liikuntaan, eivät kuulu tämän avustuksen piiriin. Korjauskustannusten lisäksi avustusta voidaan myöntää korjausten suunnittelukustannuksiin, talon toimivuutta parantavien laajennusten rakentamiseen, talon tyyliin soveltuvan kalustuksen ja sisustuksen hankkimiseen sekä kiinteän erityisvarustuksen parantamiseen tai hankintaan. Avustusta myönnettäessä kiinnitetään erityistä huomiota rakennuksen kulttuurihistorialliseen arvoon sekä kokoontumistilojen tarpeellisuuteen alueen väestön sivistys-, harrastus- ym. vapaaajan kansalaistoiminnan kannalta. (Suomen Kotiseutuliiton ohje seurantalojen korjaamiseen myönnettävistä avustuksista) Lisäksi Suomessa on jonkin verran samankaltaisessa käytössä olevia yhdistysten toimitaloja, jotka eivät täytä edellä mainitun seurantalo-määritelmän kriteereitä siinä, että niiden omistajana on esimerkiksi kunta, mutta ne kuitenkin toimivat kuten varsinaiset seurantalotkin. Tähän raporttiin on otettu yksi tällainen kaupungin omistama, mutta kaupunginosayhdistyksen hallinnoima talo. Muu valtion rakennusperinnön hoitoon jakama tuki Opetusministeriön Suomen Kotiseutuliiton kautta jaettavan tuen lisäksi valtiolla on myös muita avustusmuotoja rakennusperinnön hoitoon. Nämä ovat yleensä toisensa poissulkevia, eli esimerkiksi talo, joka täyttää seurantalojen korjausavustuksen hakemiseen edellyttävät kriteerit, ei voi hakea muita valtion rahallisia avustuksia ainakaan tällä hetkellä. Opetusministeriön hallinnon alainen Museovirasto jakaa entistämisavustusta, joka on tarkoitettu valtakunnallisesti merkittävien, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten entistäviin korjaustöihin. Vuonna 2003 avustusta myönnettiin 156 rakennukselle, yhteensä euroa. Opetusministeriö jakaa avustuksia lisäksi kuntien kulttuuritoimintalain mukaisien kulttuuritoimintaa varten tarvittavien tilojen, valtionosuutta saavien museoiden, teattereiden ja orkestereiden sekä muiden valtakunnallisesti merkittävien kulttuuritilojen perustamis- ja peruskorjaushankkeisiin

5 Ympäristöministeriö jakaa alueellisten ympäristökeskusten kautta avustuksia rakennusperinnön hoitoon. Avustukset on tarkoitettu kaavalla suojeltuihin rakennuksiin, maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti merkittävään alueeseen kuuluviin kohteisiin, kansallisessa kaupunkipuistossa sijaitseviin kohteisiin tai muutoin kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin rakennuksiin. Valtio jakaa kuntien kautta korjausavustusta, joka on tarkoitettu esimerkiksi vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaamiseen, terveyshaittojen poistamiseen, kuntoarvion laatimiseen ja suunnitteluun tai hissin rakentamiseen ja liikuntaesteen poistamiseen. Tästä avustuksesta saa lisätietoja oman kunnan asuntoviranomaisilta tai Valtion asuntorahastolta. (Museoviraston, opetusministeriön sekä ympäristöministeriön www-sivut.) Seurantalot voivat seurantaloavustuksen lisäksi tiedustella Työvoima- ja elinkeinokeskusten kautta saatavaa työvoimaa korjauksiin. Myös kunnan tarjoamat avustusmahdollisuudet toiminnan tukemiseen kannattaa kartoittaa. Seurantalojen historiakatsaus Tässä raportissa esitellään erilaisia seurantaloja. Näitä taloja omistavien yhdistysten historia ulottuu jo noin 150 vuoden taakse luvun puolivälistä lähtien maatalouden kohentamiseen pyrkivien maamiesseurojen lukumäärä kasvoi nopeassa tahdissa. Vapaaehtoisia palokuntia perustettiin aluksi kaupunkeihin, ja 1800-luvun jälkipuoliskolla ne levisivät myös maaseudun taajamiin. Palokunnat suojelivat rakennuskantaa, minkä lisäksi niiden piirissä virisi myös kulttuuritoimintaa kuten soittokuntia ja voimisteluseuroja. Nuoriso- ja raittiusseuroja perustettiin 1880-luvulla sivistämis- ja valistamistarkoituksessa. Myös näiden piirissä oli monipuolista kulttuuritoimintaa kuten kuoroja, soittokuntia, näytelmäharrastusta sekä voimistelu- ja urheiluosastoja. Pian perustettiin myös itsenäisiä liikuntakulttuuriseuroja luvun loppupuolella perustettiin myös työväenyhdistyksiä, jotka poliittisen vaikuttamisen lisäksi harjoittivat laajaa kulttuuritoimintaa luvulla maahamme tuli kotiseutuliike, ja ensimmäinen kotiseutuyhdistys perustettiin Näiden yhdistysten perustamisen taustalla olivat yhteiskunnalliset murrokset. Järjestöelämä virisi aluksi kaupungeissa ja sivistyneistön piirissä, mutta levisi vähitellen myös maaseudun syrjäkylille. Taustatekijöitä olivat muun muassa kansainväliset vaikutteet sekä oman identiteetin ja sisäisen lujuuden tavoittelu. Aluksi yhdistykset saattoivat kokoontua esimerkiksi koulurakennuksissa, mutta toiminnan ja jäsenistön kasvaessa tuli oman talon rakentaminen ajankohtaiseksi. Seurantalot olivat paitsi kokoontumistiloja, myös yhdistyksen voiman ja kulloisenkin taustalla olevan aatteen symboleja; työväenyhdistykset rakensivat omat talonsa, samoin nuorisoseurat. Näin erilaisia seurantaloja nousi varsinkin maamme tiheimmin asutuille seuduille verraten paljon. (Halila 1985, 4-5; Rahola 1985, 6-7) - 5 -

6 Tutkimusraportin tarkoitus ja työn eri vaiheet Tässä raportissa kartoitetaan kymmenen Uudellamaalla sijaitsevan seurantalon käyttöä sekä niiden korjausprojekteja. Tavoitteena oli kahden asian selvittäminen: minkälaista toimintaa avustusta saaneissa kohteissa on ja minkälaisia kokemuksia yhdistyksillä korjausprojekteista on ollut. Raportti on luonteeltaan kvalitatiivista tutkimusta, tarkoituksena on ollut tuoda yhdistysten toimijoiden näkökulma ja kokemukset etusijalle. Yhdistysten toimintaa ei tutkittu esimerkiksi toimintakertomusten avulla, koska luotettavan ja vertailukelpoisen tiedon saaminen tämän selvitystyön puitteissa ei ollut mahdollista, vaan toiminnan pääpiirteitä ja suuruusluokkaa arvioitiin suullisten haastattelujen perusteella. Tutkimuksessa ei myöskään selvitetä korjausten rakennusteknistä laatua eikä sen onnistumista rakennushistoriallisesti vaan kiinnostuksen kohteena ovat lähinnä yhdistysten edustajien subjektiiviset kokemukset korjaustyön sujumisesta. Aineistoa on pääosin käsitelty yhtenäisenä kokonaisuutena, eikä yksittäisiä taloja tai yhdistyksiä ole vertailtu. Tarkoitus on ollut kymmenen talon tutkimusjoukon avulla kertoa jotakin yleispätevää uusmaalaisista seurantaloista, niiden käytöstä ja niiden korjausprojekteista. Vaikka tutkimuksessa pureudutaan korjausprojekteihin varsin käytännönläheisesti, varsinaisia ohjeita seurantalon korjauksen tueksi ei anneta. Suomen Kotiseutuliitto on julkaissut vuonna 1985 käytännön työohjeita sisältävän kansion Näin korjaamme seurantalon, joka on edelleenkin pätevä korjausopas seurantaloa korjaavalle ja korjausta suunnittelevalle. Raportin pohjaksi tehty tutkimustyö voidaan jakaa kolmeen eri vaiheeseen, jotka edelleen jakautuvat pienempiin kokonaisuuksiin. Esityövaiheeseen kuului aiheeseen perehtyminen muun muassa kirjallisuuden avulla, kohteiden alustava valinta sekä haastattelurungon suunnittelu. Kenttätyövaiheessa käytiin tutustumassa taloihin ja haastateltiin yhdistysten edustajia. Lopputyövaiheessa tehtiin joillekin haastatelluille lisäkysymyksiä puhelimitse, litteroitiin haastattelut nauhoilta tekstiksi sekä vedettiin tutkimustuloksia yhteen ja kirjoitettiin raportti. Tutkimuskohteiden valinta Tutkimuskohteiden valinnan suoritti raportin tekijä osin Suomen Kotiseutuliiton työntekijöiden avustuksella. Tutkimuskohteet valittiin Kotiseutuliiton rekisterissä olevan 215 uusmaalaisen korjausavustusta saaneen tai sitä hakeneen seurantalon joukosta. Toiminnan laajuus ja jäsenistön määrä vaihtelevat kohteittain. Yhtenä valintakriteerinä oli korjauksen ajankohta; tutkimukseen haluttiin valita sellaisia taloja, joissa korjaukset oli tehty viime vuosina, sillä näin kokemukset korjauksista olisivat tuoreemmassa muistissa. Yhtä lukuun ottamatta talot olivat saaneet korjausavustusta 2000-luvulla. Mukaan otettiin vertailun vuoksi myös sellainen talo, joka ei ole saanut seurantalojen korjausavustusta. Kyseessä on helsinkiläisen kaupunginosayhdistyksen talo, joka ei ole oikeutettu tähän avustukseen, koska talon omistaa kaupunki. Tutkimukseen pyrittiin saamaan erilaisilla yhdistyspohjilla toimivia taloja. Näin tutkimuksessa ovat edustettuina nuorisoseurantalot, työväentalot, kotiseutuyhdistyksen omistamat talot, kyläseurantalot, VPK-talot ja raittiusseurantalot. Tutkimusjoukossa on yksi kokonaan ja yksi puoleksi ruotsinkielisen yhdistyksen omistama talo

7 Maantieteellisesti tutkimuksen talot sijaitsevat eri puolilla (läntistä) Uuttamaata: Helsingissä (4), Hyvinkäällä (2), Karjaalla, Kirkkonummella, Nummi-Pusulassa ja Nurmijärvellä. Alunperin tarkoituksena oli, että tutkimukseen olisi valittu suurempi talojen joukko, jolle olisi lähetetty kyselylomake esitietojen saamiseksi. Lomakkeiden läpikäymisen jälkeen olisi valittu osa taloista tarkemman haastattelututkimuksen kohteeksi. Tähän ei kuitenkaan tutkimukseen saadun rahoituksen ja aikataulun puitteissa ollut mahdollisuutta. Tutkimusmenetelmä ja haastattelutilanne Tutkimusraportin tärkeimmän lähdeaineiston muodostaa taloja omistavien yhdistysten aktiivien haastattelut. Tämän lisäksi on esitelty avustuksista ja korjaushankkeista kertynyttä tilastollista tietoa. Haastattelumenetelmänä oli väljä teemahaastattelu. Jokaisessa haastattelussa käytettiin samaa kysymysrunkoa, jonka lisäksi tehtiin täydentäviä kysymyksiä kulloisenkin kohteen ja tilanteen mukaan. Haastattelurunko jakautui karkeasti ottaen kahteen osaan, ensimmäisen osan kysymykset koskivat yhdistyksen toimintaa, jälkimmäisen osan kysymykset puolestaan talon remontteja. Haastattelut suoritettiin aina kyseisellä talolla ja ne tallennettiin nauhurille. Varsinaista haastattelua edelsi kiertely talon eri tiloissa, jolloin yhdistyksen edustaja esitteli vapaamuotoisesti taloa, sen toimintoja ja korjauksia. Raportin tekijä kertoi tutkimuksesta ja sen tavoitteista. Tämän jälkeen suoritettiin haastattelu, joka tallennettiin nauhalle. Haastateltavien toivottiin esiintyvän tutkimuksessa omalla nimellään, mutta heille annettiin mahdollisuus kertoa joitakin asioita halutessaan myös anonyymisti. Kokemuksia tutkimusmenetelmästä Tässä raportissa käytetyt tutkimusmenetelmät ovat olleet tarkoituksenmukaisia ja antaneet tutkittavasta aiheesta erittäin käyttökelpoista tietoa. Seurantalo-tutkimushankkeen seuraavia osatutkimuksia varten on tarpeen kirjata pari yksittäistä huomiota tutkimusmenetelmästä: - 7 -

8 Tulevissa osatutkimuksissa voidaan harkita ennakkoon lähetettävää kyselylomaketta, jonka avulla saataisiin jo etukäteen perustiedot kustakin talosta. Näin voitaisiin paremmin valikoida tutkimuksen kohteeksi erityyppisiä taloja tutkimuksen kulloisenkin painopisteen mukaan. Haastattelutilanteessa voisi myös tehdä pieniä muutoksia. Nyt nauhoitettua haastattelua edelsi vapaamuotoinen kiertely eri puolilla taloa. Oleellisten tietojen talteen saannin ja tilanteen luontevuuden kannalta olisi parempi, mikäli haastattelijalla olisi mukanaan kannettava tallennusväline, jolloin tietoja voitaisiin kerätä myös liikuttaessa talon eri tiloissa. Koska tämä raportti on ollut luonteeltaan pilottitutkimusta, ja tutkittavien kohteiden joukko on tulevaisuudessa tarkoitus laajentaa koko Suomen kattavaksi, käsitellään raportin johtopäätöskappaleissa laajemmin kysymyksiä, jotka liittyvät jatkotutkimukseen, sen tavoitteisiin sekä käytettäviin tutkimusmenetelmiin. Tutkimuskohteiden kuvaukset Seurantalot rakennettiin tyypillisesti kaupunkien ja kirkonkylien keskeisille paikoille tai maaseutukylien maisemallisesti ja toiminnallisesti merkittäviin kohtiin. Rakennukset pystytettiin yleensä talkoilla, rakennusmateriaalit ovat olleet paikallisia ja työmenetelmät perinteisiä. (Pakkala 1985, 1) Osa seurantaloista on rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia, joita ovat suunnitelleet nimekkäät arkkitehdit ja taitavat kansanrakentajat. Moni seurantalo on rakennettu myös keskusjärjestöjen teettämien tyyppipiirustuksien mukaan. Erilaisillakin yhdistystaustoilla toimivien seurantalojen käyttö on ollut usein samantyyppistä, mikä on johtanut melko yhdenmukaisiin pohjaratkaisuihin. Tyypillisen seurantalon päätilana on kokous- ja juhlasali näyttämöineen. Vaatesäilö ja ravintolatila eli puffetti kuuluvat myös perinteiseen seurantaloon. (Rahola 1985, 7-8) Tavallisimmin seurantalot ovat joko hirsi- tai puurankorakenteisia. Jokainen tähän tutkimukseen valikoituneesta seurantalosta on yksilöllinen rakennus, jossa näkyvät talon omistajayhdistyksestä, rakentamisaikakaudesta, talon historiasta ja nykyisestä käytöstä johtuvat erityispiirteet. Edellä kuvaillut seurantalolle tunnusmerkilliset piirteet ovat säilyneet yleensä hyvin, muutos näkyy lähinnä siinä, että talojen monikäyttöisyyttä on korjausten avulla pyritty entisestään parantamaan. Ullakolle on usein rakennettu kokoushuoneita, hyvin varustetun keittiön merkitys on kasvanut ja myös kellaritiloja on hyödynnetty harrastustiloina. Monessa talossa oli ullakkokerroksessa lisäksi talonmiehen asunto. Suomalaiset seurantalot ovat kooltaan keskimäärin 400 m 2. Uudenmaan seurantalot ovat keskimäärin 75-vuotta vanhoja, mikä noudattelee koko Suomen keskiarvoa. (Suomen Kotiseutuliiton tilastoja) Tämän tutkimuksen talojen ikähaitari vaihteli parin sadan ja 45 vuoden välillä. Tosin tutkimuksen vanhin talo ei ollut alun perin rakennettu seurantaloksi, vaan siitä oli tullut yhdistyksen toimitalo vasta 1980-luvulla. Varsinaisista alunperin yhdistyksen omistamista taloista vanhin oli vuodelta

9 Harju Harjun talo sijaitsee Nummi-Pusulassa, Taustan maalaiskylässä. Kylä sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Saukkolasta ja Karkkilasta. Talo on rakennettu vuonna 1934 maamiesseura Taustan pienviljelijäyhdistys ry:n seurantaloksi. Yhdistys muutti nimensä 1980-luvulla Taustan kyläseuraksi. Kyläseura järjestää talossa omia tilaisuuksiaan, jonka lisäksi kyläläiset pitävät yksityisjuhliaan talolla. Kuva: Taustan kyläseura Hyvinkäänkylän työväentalo Hyvinkäänkylän työväentalo sijaitsee Hyvinkäänkylässä, muutaman kilometrin päässä Hyvinkään keskustasta omakotialueella, jonne on vanhan asutuksen lisäksi tullut viime vuosina uudempaakin asutusta. Talo on rakennettu vuonna 1909, ja se on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurihistorialliseksi kohteeksi. Talon omistaa Hyvinkäänkylän työväenyhdistys, joka pitää siellä kokouksiaan. Lisäksi taloa vuokrataan perhejuhliin sekä paikallisten yhdistysten kokouksiin ja satunnaisiin teatteri- ja musiikkiesityksiin. Kuva: Hyvinkäänkylän työväenyhdistys Pakilan työväentalo Pakilan työväentalo sijaitsee Helsingissä Pakilan vanhalla asuinalueella. Talon vanhin osa on peräisin 1900-luvun alusta, ja se on toiminut historiansa aikana niin työväentalona kuin kirkkonakin. Se on suojeltu asemakaavassa. Vuodesta 1988 lähtien talon on omistanut Pakilan demokraattinen kulttuurisäätiö. Viimeiset vuodet talon päävuokralaisena on ollut Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus, jolloin talo on toiminut alueen nuorisotalona. Kuva: Tapani Sainio Poliisien kesäkoti Poliisien kesäkoti sijaitsee Helsingin Lauttasaaressa siirtolapuutarhamökkien ja puistoalueen keskellä. Helsingin poliisilaitoksen kesäkotiyhdistys ry rakensi talon käyttöönsä vuonna Talon omistaa Helsingin poliisilaitoksen kesäkotiyhdistys, johon kuuluu helsinkiläisiä poliisien ammattiyhdistyksiä. Käyttäjiä ovat Helsingin poliisilaitoksen henkilökunta ja heidän muodostamat yhdistykset, jotka saavat vuokrata taloa edullisesti. Lisäksi taloa vuokrataan yksityishenkilöille sekä yrityksille. Kuva: Tapani Sainio - 9 -

10 Puistolan VPK:n talo Puistolan VPK:n talo sijaitsee Pohjois-Helsingissä Puistolan vanhalla asuinalueella. Talo on vuonna 1951 valmistunut palokunnantalo, jonka omistaa Puistolan Vapaaehtoinen palokunta. Talossa pidetään palokunnan eri osastojen harjoituksia sekä alueen yhdistysten, yritysten ja yksityishenkilöiden tilaisuuksia. Kuva: Puistolan VPK Raivaajatalo Raivaajatalo sijaitsee kaupunkialueella lähellä Hyvinkään keskustaa. Talo on vuonna 1907 valmistunut raittiusseurantalo, jonka omistaa Raivaajatalosäätiö. Säätiö on peruskorjannut taloa vuodesta 1998 lähtien, ja vuoden 2004 aikana talo avataan yleishyödylliseen käyttöön. Kuva: Raivaajatalosäätiö Rientola Rientolan työväentalo sijaitsee Karjaan keskustassa. Se on vuonna 1917 Karjaan sosialidemokraattisen yhdistyksen ja Billnäs svenska arbetarföreningenin rakentama työväentalo, joka on suojeltu asemakaavassa. Rientola on edelleen edellä mainittujen yhdistysten omistama. Taloa käytetään omistajatahojen kokouksiin sekä muiden paikallisten yhdistysten toimintoihin ja yksityistilaisuuksiin. Lisäksi talossa on vakituisena vuokralaisena kellaritilassa toimiva vanhojen tavaroiden liike. Kuva: Erkki Härö

11 Runhälla Runhälla sijaitsee Långvikin kylässä, noin 15 kilometrin päässä Kirkkonummen keskustasta. Alueella on sekä uudempaa että vanhempaa pientaloasutusta. Runhälla on vuonna 1914 rakennettu nuorisoseurantalo, jonka omistaa Kyrkslätts Skärgårds ungdomsföreningen. Talossa pidetään lapsille ja nuorille tarkoitettuja liikuntakerhoja sekä teatterikerhoa. Lisäksi taloa vuokrataan yksityisille ja yhdistyksille juhlien pitopaikaksi. Siinä toimii vakituisena vuokralaisena päiväkoti. Kuva: Tapani Sainio Toukola Toukola sijaitsee Nurmijärvellä Lepsämän kylässä, jossa on vanhan asutuksen lisäksi runsaasti viime vuosina tullutta uudisasutusta. Talo on vuonna 1938 rakennettu nuorisoseurantaloksi, jonka omistaa Lepsämän nuorisoseura. Käyttäjät ovat pääasiassa Lepsämän kyläläisiä, nuorisoseura järjestää talolla iltapäiväkerhoja lapsille ja kylän yhdistykset käyttävät taloa kokouksiin. Lisäksi taloa vuokrataan yksityisjuhlien pitopaikaksi. Kuva: Tapani Sainio Ylistalo Ylistalo sijaitsee Itä-Helsingissä, Laajasalon lähiön keskustassa Itä-Helsingissä. Ylistalo ei ole seurantalo saman määritelmän mukaisesti kuin muut tämän tutkimuksen talot, sillä se on Helsingin kaupungin omistama. Laajasalo-Degerö seura hallinnoi itsenäisesti taloa, eli vastaa talon toiminnasta ja ylläpidosta. Talo on 1800-luvun alkupuolella rakennettu talonpoikaistalo. Laajasalo-seura kunnosti talon käyttöönsä 1980-luvun puolivälissä. Se on asemakaavassa suojeltu. Talo on tällä hetkellä kaupunginosayhdistys Laajasalo-seuran toiminnan tukikohta, jossa järjestetään mm. kokouksia ja yleisötilaisuuksia. Vakituisena vuokralaisena talossa on musiikkiopisto ja lisäksi sitä vuokrataan kokous- ja juhlatilaisuuksiin yhdistyksille ja yksityishenkilöille. Kuva: Tapani Sainio

12 SEURANTALOJEN KÄYTTÖ Talojen käyttäjät ja toiminnan järjestäjät Tässä raportissa esiintyvien seurantalojen käytössä oli huomattavia talokohtaisia eroja. Toimintamuodot sekä toiminnan intensiteetti vaihtelivat kohteittain. Tyypillisessä seurantalossa sen omistava yhdistys pitää omat kokouksensa sekä ylläpitää talossa toimintaa, esimerkiksi kerhoja ja juhlia. Taloja vuokrataan myös lähiseudun muille yhdistyksille kokoontumistiloiksi. Lisäksi yksityiset ja yritykset voivat vuokrata seurantaloa juhlatilaksi. Satunnaisemmin taloja vuokrataan erilaisiin kaupallisiin tarkoituksiin sekä kulttuuritapahtumien järjestämiseen. Joissain taloissa on myös vakituisia vuokralaisia. Useimmissa tapauksissa seurantaloa voitiin hyödyntää kaikilla edellä mainituilla tavoilla, ja tätä voidaankin pitää käytön kannalta ihanteellisena tilanteena. Joissakin tapauksissa taas talo oli käytännön syistä painottunut jonkun tietyn ryhmän käyttöön. Esimerkiksi pääasiallisesti nuorisotalona toimivaa rakennusta ei vuokrata yksityistilaisuuksiin, sillä lukuisat nuorisotalon käyttäjien harrastusvälineet vaikeuttaisivat juhlasalikäyttöä. Seuraavassa esitellään viisi erilaista seurantalon käyttötapaa: 1) Talon omistava yhdistys Seurantalot toimivat aina omistavan yhdistyksen toiminnan tukikohtana. Talolla järjestetään vähintään yhdistyksen kokoukset, yleisötilaisuudet sekä juhlat. Pelkästään omat kokoustilat ovat yhdistyksen toiminnan ja identiteetin kannalta tärkeä asia: -Mikä merkitys tällä talolla on ollut seuran toiminnalle? (TS) -Kyllähän se ihmisten mielissä yhdistetään sitten samaan firmaan, Ylistalo ja Laajasalo- Degerö-seura on samaa systeemiä. Laajasalossa on ollut ja on edelleenkin pulaa kunnon kokoustiloista, kyllä tämä on ollut koko kylälle tarpeellinen. Ja seuralle itselleenkin. Me istuimme ennen kuin tätä vielä oli, tuossa ostarilla sijainneen kapakan kabinetissa tupakansavussa pitämässä kokouksia, onhan se ihan toista --- sehän pudotti ihan tietynlaisia ihmisiä pois toiminnasta kun ne eivät halunneet tulla sinne. (TA) Tyypillisiä yhdistysten järjestämiä juhlia ovat esimerkiksi ovat pikkujoulut, puurojuhlat, kevätjuhlat ja halloweenit. Joillain paikoin järjestetään perinteikäs juhla, joka kokoaa laajat määrät alueen ihmisiä yhteen, kuuluivat he yhdistykseen tai eivät. Jossain taas tällainen toimintamuoto on lakannut. Myös seurantaloihin kuuluvaa teatteritoimintaa järjestetään joidenkin yhdistysten toimesta. Bingotoimintaa, joka taannoin oli monen yhdistyksen taloudelle tärkeä tulonlähde, harjoitettiin vielä yhdessä yhdistyksessä. 2) Lähiseudun yhdistysten kokous- ja tapahtumatila Seurantalojen käytössä näkyy koko suomalainen laaja yhdistyskenttä. Talot ovat tärkeitä koko lähialueensa yhdistyksille, niillä kokoontuvat esimerkiksi urheiluseurat, poliittiset yhdistykset, marttayhdistykset, seurakunnat, ammattiliitot, eläkeläisyhdistykset, tiekunnat, Lions Clubit,

13 taloyhtiöt, uskonnolliset järjestöt, laulukerhot, erilaiset liikuntakerhot kuten jumppa-, tanssi- ja sählyryhmät sekä pelikerhot, kuten shakkikerhot. Yhteistyö eri yhdistysten kanssa on välillä tiiviimpää, välillä löyhempää. Tiiviistä yhteistyöstä esimerkkinä on Pakilan työväentalolla toimiva Helsingin kaupungin nuorisotalo: Yksi toimintamuoto on tämmöinen joka toinen lauantai pidettävä Kahvila Klara, joka on nuorisotalon järjestämä, mutta sitten alueen järjestöt kuten esimerkiksi Leijonat ja seurakunta tukevat toimintaa järjestämällä aikuisia hoitamaan narikkaa, kahvinkeittoa ja järjestyksenvalvontaa. (EH) 3) Yksityisten ja yritysten juhlatila Jotkut talot ovat profiloituneet juhlatilaisuuksien pitopaikoiksi. Varsinkin pääkaupunkiseudulla on edustavista juhlatiloista pulaa, ja vanhat seurantalot ovatkin kysyttyjä perhejuhlien järjestämispaikkoja. Suuret häät, tasavuosikymmenten juhliminen sekä sukukokoukset ovat tällä hetkellä suosittuja, mikä näkyy myös seurantalojen käytössä. Nykyään juhliin halutaan panostaa, ja asiakkaiden vaatimukset ovat suuret. Joskus tästä aiheutuu ristiriitoja talon rakennushistoriallisen arvon kanssa, sillä aina talo ei vastaa nykyajan vaatimuksia, mitkä koskevat esimerkiksi tilajärjestelyjä, tekniikkaa ja sisustusta. Usein taloille riittää viikonloppuisin hyvin kysyntää. Aina tämä ei yhdistyksen talouden kannalta ole riittävää, vaan tilat olisi tarpeen saada tuottavaan käyttöön myös viikolla: Että vuokraustoiminta olisi taloudellisesti kannattavaa, pitäisi pystyä vuokraamaan arkipäivisinkin. Nyt ei viikonloppu yksistään kannata, tarkoitus olisi saada myös arkipäiväkäyttäjiä, silloin talo pysyisi pystyssä ja saataisiin kaikki kunnostettua ja kattamaan korjausmenot. (HR) 4) Satunnaiset tapahtumanjärjestäjät Vakiintuneiden ja paikallisten vuokralaisten lisäksi erilaiset enemmän tai vähemmän säännöllisesti käyvät kiertelevät tapahtumanjärjestäjät ja kauppiaat käyttävät seurantaloja pysähtymispaikkoinaan. Tällaisia ovat esimerkiksi teatteriryhmät, sekä kauppiaat, kuten huonekalujen ja vaatteiden sekä muun tavaran myyjät. 5) Vakituiset vuokralaiset Vakituiset vuokralaiset ovat toivottuja taloudenpidon kannalta. Päiväkoteja oli muutamassakin seurantalossa vuokralaisena, Karjaan työväentalon pohjakerroksessa on vanhojen tavaroiden liike, Pakilan työväentalon vuokralaisena on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus, Runhällan nuorisoseuran talolla on päiväkodin lisäksi kansalaisopisto vuokralla ja viereinen koulu käyttää nuorisoseuran salia liikuntasalinaan, koska koululla ei sellaista ole. Useimmiten nämä vuokralaiset eivät rahallisesti ole kovin hyviä vuokranmaksajia verrattuna esimerkiksi yksityisjuhlien järjestäjiin, mutta pitkäaikainen ja säännöllisesti tuloa tuottava vuokralainen toimii yhdistyksen talouden varmistajana ja tasapainottajana

14 Monet vuokralaiset tuntuvat viihtyvän vanhoissa seurantaloissa hyvin: Se musiikkiopistohan oli aikaisemmin tuolla kerrostalon kellarissa, minä ainakin uskon että ne viihtyvät täällä. Täällä on hyvä akustiikka. Ja se mitä olen lapsia täällä nähnyt niin niiden mielestä tämä on jännä kummitustalo, vähän erilaista kuin kerrostalokodissa. (TA) Talon käyttöön vaikuttavia tekijöitä Tutkimuksessa mukana olevien seurantalojen käyttöasteissa oli eroavaisuuksia - joillain taloilla oli käyttöä lähes päivittäin, toisilla taas vain viikoittain. Talon käytön laajuuteen vaikuttavia tekijöitä on useita. Seuraavassa on lueteltu joitain niistä: 1) Seurantalon sijainti Toiminnan kannalta olennaista on se, missä talo sijaitsee, onko se kaupunkialueella vai hajaasutusalueella, kylän keskustassa vai syrjemmällä. Tavoitettavuuteen vaikuttaa se, pääseekö talolle sujuvasti julkisilla liikennevälineillä. Seurantalothan on aikoinaan rakennettu keskeisille paikoille, mutta kehityksen myötä alue on saattanut menettää asukkaitaan ja näin talo on jäänyt autioituvalle paikalle. Tällaista tapausta ei tosin tässä kohdejoukossa kovin selkeästi ollut. Talon käyttöasteeseen vaikuttaa myös se, onko sillä kilpailijoita, eli sijaitseeko lähellä muita seurantaloja tai muita kokous- tai juhlatiloiksi sopivia rakennuksia. Toinen vastaavanlainen tekijä ovat lähistön muut attraktiot. Esimerkiksi juhlatilakäytössä on merkitystä sillä, kuinka lähellä kirkot ja hotellit sekä muut majoitustilat ovat seurantalosta. 2) Alueen asukkaat Olennaista on myös ympäröivän asutuksen määrä ja asukkaiden eli talon potentiaalisten käyttäjien ikä ja mahdollinen sitoutuneisuus taloon; ovatko asukkaat kenties koko ikänsä alueella asuneita vai sinne vasta muuttaneita. Yleisesti ottaen vanhoilla asuinalueilla toiminta on vakiintuneempaa. Tätä edistää myös se, jos asukkaat ovat jo nuorena käyneet talolla tai joku vanhemmista sukulaisista on ollut rakentamassa sitä. Tällöin seurantaloon voi syntyä erilainen, henkilökohtaisempi side. Paikoin myös nuoremmat asukkaat ovat innostuneet talon käytöstä ja aktivoituneet taloa ylläpitävässä yhdistyksessä. Ideaalitapaus lienee se, että alueella on sekä vanhempia että uudempia asukkaita, jotka yhdessä toimivat yhdistyksessä. Näin saadaan usein syntymään vuorovaikutusta. Ainakin Lepsämän nuorisoseurassa on havaittu hedelmälliseksi se, että eri ikäiset ihmiset toimivat seurassa, jolloin toiminta on tasapainossa. 3) Seurantalon toiminnallisuus Tärkeää on se, kuinka hyvin talo pystyy vastaamaan erilaisten käyttäjäryhmien vaatimuksiin. Tämä ei ole välttämättä helppoa, sillä kuten aiemmin on havaittu, ovat talojen käyttäjäryhmät ja näiden tarpeet moninaiset. Juhlia varten talossa on oltava juhlasali, keittiö kodinkoneineen ja mahdollisesti astiastoineen, esiintyjiä varten on oltava lava ja valot. Salin pitää soveltua myös liikuntaryhmien käyttöön. Myös päiväkodille tai kerhoille on oltava käyttökelpoiset tilat, joissa on esimerkiksi askartelutilat sekä säilytystilat harrastusvälineitä varten. Kokouksia varten on oltava