opas väkivaltaa kokeneiden maahanmuuttajanaisten itseapuryhmien vetäjille

Transkriptio

1 opas väkivaltaa kokeneiden maahanmuuttajanaisten itseapuryhmien vetäjille Teksti ja toimitus: Monika-Naiset liitto ry

2 Speak Out! - opas väkivaltaa kokeneiden maahanmuuttajanaisten itseapuryhmien vetäjille Toimitus: Natalie Gerbert,Pirjo Sohlo ja Jekaterina Tanttu Taitto: Pirjo Sohlo Painopaikka: Juvenes Print Oy, 2013 Julkaisu on osa Euroopan unionin Daphne III -ohjelman rahoittamaa Speak Out! -hanketta. Julkaisijan yhteystiedot: Monika-Naiset liitto ry Kinaporinkatu 2 E Helsinki Puhelin (09) info@monikanaiset.fi Yhteistyössä

3 Sisältö Johdanto...4 I Naisiin kohdistuva väkivalta...6 Naisiin kohdistuvan väkivallan muodot...6 Maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteet...8 Väkivallan seuraukset...11 Väkivallan tunnistaminen...13 II Ryhmämuotoinen tukeminen...16 Ryhmätoiminnan muodot...17 Itseapuryhmä osa yhdistyksen toimintaa...18 Ohjeet aloittelevalle itseapuryhmän vetäjälle...20 Speak out! -hankkeen ryhmien jatkuminen...23 Lopuksi...25 Lähteet...26

4 Johdanto Tämä opas on Euroopan unionin Daphne III -ohjelman rahoittaman Speak Out! hankkeen tuotos hankkeen Suomen toteutukseen liittyen. Suomesta hankkeeseen osallistui Aleksanteri-instituutti ja Monika-Naiset liitto ry. Lisäksi hankkeessa oli mukana vähemmistöjen parissa työskenteleviä toimijoita Etelä- ja Keski-Euroopasta. 1 Hankkeen tarkoituksena oli voimaannuttaa maahanmuuttaja-, ja etnisten vähemmistöjen naisia sukupuolistunutta väkivaltaa vastaan ottamalla puheeksi nämä aiheet. Hanketta koordinoi Padovan yliopisto (Italia). Se käynnistyi maaliskuussa 2011 ja päättyi helmikuussa Suomessa toteutettu hanke oli kaksiosainen. Nämä kokonaisuudet olivat tutkimus- ja toimintaosio. Päävastuu tutkimusosioista oli Aleksanteri-instituutilla, toimintaosioista vastasi Monika-Naiset liitto ry. Monika-Naiset liitto ry koulutti itseapuryhmän vetäjiä ja järjesti uusia 1 Padovan kunta, Fondaciò SURT, Fondazione Franca e Franco Basaglia, Fundación CEPAIM, Tieye International, CIRSPG ryhmiä. Itseapuryhmiä edelsivät a) ryhmäkeskusteluvaihe, jossa naiset tarinankerrontamenetelmän avulla kertoivat arjestaan. Keskustelujen aiheina olivat maahanmuutto, naisten oikeudet ja väkivaltateemat, mutta naisten ei tarvinnut jakaa omia henkilökohtaisia kokemuksiaan vaikeisiin asioihin liittyen. Ryhmäkeskusteluja järjestettiin neljä ja niihin osallistui aina yli 15 naista. b) harjoitustapaamisvaihe, johon osallistui 15 naista 13 eri maasta. Monet osallistujat olivat samoja kuin ryhmäkeskusteluvaiheessa. Harjoitustapaamisissa kehitettiin edelleen väkivalta- ja maahanmuuttoteemaa tulevia itseapuryhmiä silmällä pitäen, näitä teemoja henkilökohtaisemmaksi tuoden. Tapaamisia oli yhteensä viisi ja niiden kesto oli kuusi tuntia. Aleksanteri-instituutin järjestämässä tutkimusosiossa selvitettiin asiantuntijoiden asenteita ja tietoja maahanmuuttajanaisten kohtaamasta väkivallasta ja keinoja puuttua siihen. Lisäksi kuultiin maahanmuuttajanaisten ajatuksia siitä, millä keinoin he kokevat pystyvänsä vastustaa väkivaltaa. 4 Speak Out! -opas

5 Aleksanteri-instituutti on valtakunnallinen, Helsingin yliopiston alainen Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimuskeskus. Se palvelee Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimuksen, opetuksen ja tuntemuksen kenttää erityisesti yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden alalla. Instituutti koordinoi sekä edistää yhteistyötä ja vuoropuhelua akateemisen maailman, hallinnon, päättäjien, elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan välillä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Monika-Naiset liitto ry on sosiaalialalla toimiva monikulttuurinen järjestö, joka kehittää ja tarjoaa erityispalveluja väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajataustaisille naisille ja -lapsille, toimii asiantuntijana ja vaikuttajana etniseen yhdenvertaisuuteen ja väkivaltaan liittyvissä kysymyksissä sekä edistää kotoutumista tukemalla maahanmuuttajien kansalaistoimintaa. Liitto antaa lausuntoja, kouluttaa, tiedottaa ja tekee yhteistyötä moniammatillisen verkoston kanssa sekä kansallisesti. Tutkimusaineisto kerättiin kyselyillä ja haastatteluilla sekä maahanmuuttajien parissa työskenteleviltä asiantuntijoilta että muuttaja- ja vähemmistönaisilta itseltään. Asiantuntijoihin kuului kansalaisjärjestöjä, Helsingin kaupungin hallinnon edustajia, sosiaal i- ja terveydenhoidon ammattilaisia ja poliisi. Erityistä huomiota kohdistettiin Venäjältä ja Somaliasta tulleisiin sekä Suomen romaninaisiin. Mukana oli naisia myös muualta Itä-Euroopasta, Afrikasta ja Aasiasta. Tämä opas on kirjoitettu Speak Out! -hankkeen tuottaman tiedon sekä Monika-Naiset liiton kokemuksen perusteella. Se sopii henkilöille, jotka suunnittelevat itseapuryhmää väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajanaisille. Se sopii myös opaskirjaksi jo toimiville itseapuryhmille. Opas on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa lukijalle kerrotaan mitä on naisiin kohdistuva väkivalta ja kuinka se ilmenee. Maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteistä on oma lukunsa. Lisäksi käsitellään väkivallan seurauksia sekä perehdytään erilaisten väkivallan muotojen tunnistamiseen. Toisessa osassa lukijalle tarjotaan työkaluja itseapuryhmien järjestämiseen liittyviin käytännön asioihin. Speak Out! -opas 5

6 I Naisiin kohdistuva väkivalta Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus ja maailmanlaajuinen ongelma. Se on este sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiselle yhteiskunnassa. Väkivaltaa esiintyy kaikissa yhteiskunnissa ja yhteiskuntaluokissa. Naiset kohtaavat väkivaltaa useimmiten nykyisten ja entisten kumppaneidensa taholta, niin lähisuhteissa kuin työpaikoilla. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on mm. Perheessä tapahtuva fyysinen, seksuaalinen ja henkinen väkivalta, sekä muun kuin puolison aiheuttama väkivalta ja riisto. Perheen ulkopuolella tapahtuva fyysinen, seksuaalinen ja henkinen väkivalta, naisilla käytävä kauppa, prostituutioon pakottaminen. Sosiokulttuurinen/yhteiskunnallinen/rakenteellinen väkivalta 2 Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan kuuluvat myös väkivallalla uhkaaminen, pakottaminen ja vapauden riisto. Lähisuhdeväkivalta on läheisissä suhteissa (sukulaisuus-, seurustelu-, 2 YK:n neljännen maailmankongressin Pekingin julistus ystävyys- ja tuttavuussuhteet) tapahtuvaa väkivaltaa. Yleisintä on parisuhdeväkivalta avioliitossa, avoliitossa tai seurustelusuhteessa. Väkivalta lähi- ja parisuhteissa ei ole yksityisasia vaan rikos, jolla on vakavia seurauksia uhrin fyysiselle ja henkiselle terveydelle. 3 Arvioiden mukaan joka viides eurooppalainen nainen on joutunut ainakin kerran aviomiehensä tai kumppaninsa pahoinpitelemäksi. Maailmanlaajuiset luvut ovat vieläkin korkeammat. Naisiin kohdistuvan väkivallan muodot Naisiin kohdistuva väkivalta on sukupuolistunutta väkivaltaa. Se tarkoittaa, että väkivallan kohteeksi voi joutua vain siksi, että on nainen. 4 5 Sukupuolistunut väkivalta ei riipu koulutuksesta, uskonnosta, sosiaalisesta gbv/en/ Speak Out! -opas

7 asemasta tai taloudellisesta tilanteesta. Monet kulttuuriset ja uskonnolliset käytännöt sallivat naisten väkivaltaisen kohtelun. Väkivallan muodot sekoittuvat usein keskenään lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Seuraavassa tyypillisiä naisiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan muotoja: Fyysinen väkivalta Fyysinen väkivalta on esimerkiksi lyömistä, tönimistä, hiuksista vetämistä, kuristamista ja potkimista. Fyysinen väkivalta on väkivallan muodoista helpointa tunnistaa, vaikka usein väkivallan tekijät pyrkivätkin vahingoittamaan uhriaan niihin vartalon kohtiin, joissa jäljet ovat vaikeimmin nähtävissä. 6 Naisille aiheutuneet fyysisen väkivallan vammat vaihtelevat mustelmista ja ruhjeista pysyviin vaurioihin ja vammautumiseen. Lisäksi raskaudenaikainen pahoinpitely voi johtaa lapsen menettämiseen. 7 Henkinen väkivalta Henkinen väkivalta on usein tarkoituksellista henkilökohtaista loukkaamista ja kiusaamista. Henkistä väkivaltaa luonnehtii väkivallan toistuva ja pitkäkestoinen luonne ja tarkoituksel- 6 Rautava & Perttu (2002: 65 7 Perttu, Mononen-Mikkilä ja Särkkälä (2005): 9 lisuus. Lisäksi sille on ominaista vallan epätasainen jakautuminen tekijän ja väkivallan kohteen välillä. 8 Henkisen väkivallan seuraukset voivat olla uhrille yhtä vakavia kuin fyysissä väkivallassa. Maahanmuuttajanaisia voidaan pelotella esimerkiksi avioerolla, maasta karkottamisella tai oleskeluluvan tai lasten huoltajuuden menettämisellä. 9 Henkinen väkivalta on paljolti piiloväkivaltaa: sen tunnistaminen on vaikeaa sekä uhrille että ulkopuoliselle. Seksuaalinen väkivalta Seksuaalinen väkivalta pitää sisällään kaiken seksuaalisuuteen liittyvän oman tahdon vastaisen toiminnan. Kiristys, raiskaus ja uhkaavan ilmapiirin luominen ovat sen tyypillisiä muotoja. Se voi pitää sisällään myös nöyryyttämistä ja halventamista, huoraksi nimittelyä sekä ruumiinosien arviointia ja vertailua. 10 Seksuaalinen väkivalta, pakottaminen ja hyväksikäyttö parisuhteessa eivät ole seksiä, vaan vääristynyttä vallankäyttöä ja alistamista. Rajan vetäminen näiden asioiden välille on usein 8 Kleimi (2006): 4 9 Allinen-Calderon, Kanervo ja Nurmi (toim.) (2009): Speak Out! -opas 7

8 vaikeaa. 11 Seksuaalinen väkivalta parisuhteessa liittyy usein muihin väkivallan muotoihin. Esimerkiksi fyysinen pahoinpitely saattaa päättyä väkivallan uhrin tahdon vastaiseen seksiin. Seksi voi olla väkivallan tekijälle sovinnon merkki. 12 Uskonnollinen väkivalta Uskonnollinen väkivalta voi olla henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Sitä käytetään usein voimakeinona uskonnollisten sääntöjen ja normien noudattamiseksi. Uskonnollinen väkivalta voi olla esimerkiksi uskonnon harjoittamisen kieltämistä tai uskonnon nojalla tapahtuvaa pakottamista tai syrjintää. Se voi olla myös toisen uskonnon pilkkaamista ja halventamista. 13 Taloudellinen väkivalta Taloudellinen väkivalta on uhriin liittyvää taloudellista kontrollia. Taloudellista väkivaltaa käytetään kaikenlaisissa perheissä ja parisuhteissa, eikä taloudellisen väkivallan käyttöön useinkaan liity heikko taloudelli tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/ seksuaalinen-vakivalta/ Allinen-Calderon, Kanervo ja Nurmi (toim.) (2009): 12 nen tilanne tai velkaantuminen. 14 Maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteet Maahanmuuttajanaisten ja kantasuomalaisten naisten kohtaama väkivalta on pääpiirteiltään samankaltaista. Niin maahanmuuttaja- kuin kantasuomalainenkin nainen kohtaa pari- ja lähisuhdeväkivaltaa yleensä omassa kodissa. Tekijänä voi olla nykyinen tai entinen puoliso, perheenjäsen tai läheinen. Lähisuhdeväkivalta on luonteeltaan jatkuvaa. Väkivalta toistuu usein sykleissä, jolloin suhteessa on parempia ja huonompia aikoja. 15 Maahanmuuttajanainen voi olla väkivaltaa kohdatessaan paljon haavoittuvammassa asemassa kuin kantasuomalainen. Heikosti suomea taitava, kotiinsa eristetty ja suomalaista palvelujärjestelmää tuntematon maahanmuuttajanainen ei usein osaa tai uskalla hakea apua. Tämä tekee väkivallasta irti pääsemisen haasteelliseksi. Maahanmuuttajataustaiseen naiseen kohdistuva väkivalta saa usein kulttuurisista käytänteistä ja yhteisöllisestä 14 Ibid: Allinen-Calderon, Kanervo, ja Nurmi (toim.) 2011: 10 8 Speak Out! -opas

9 kulttuuritaustasta juontuvia erityispiirteitä. Tällaisia ovat kunniaan liittyvä väkivalta, pakkoavioliitto, naisten ympärileikkaus ja lapsikaappaus. Kunniaan liittyvä väkivalta Kunniaan liittyvää väkivaltaa ilmenee tilanteissa, joissa henkilöä epäillään yhteisöllisten siveysperiaatteiden loukkaamisesta. Väkivalta on vastaus julkisen häpeän tuottamiselle perheelle ja suvulle. 16 Kunniaan liittyvän väkivallan äärimuotona on kunniamurha, joita Suomessa ei ole vielä nähty. Tyypillisiä kunniaan liittyvän väkivallan muotoja ovat erilaiset henkisen väkivallan muodot kuten naimaikäisten tyttöjen liiallinen vapauden kontrollointi, avioliittoon pakottaminen tai suvusta ja perheestä hylkääminen. 17 Tavallisimmin sen kohteena on tyttö tai nainen. Siveys ja neitsyys ovat osa kunniakulttuurien sosiaalista järjestystä. Suvun miesten tulisi ottaa tällaisessa kunniakulttuurissa naisen siveyttä ja neitsyyttä suojeleva rooli, naisen puolestaan varjella näitä. 18 Kunniaan liittyvä väkivalta voi ilmetä mita_kunniaan_liittyva_vakivalta/ 18 Tammisalo-Savolainen (2009): 35 esimerkiksi uhkailuna (naisen kunniallisuuteen ja siveellisyyteen liittyen), eristämisenä tai rajoittamisena (esim. pukeutumiseen, liikkumiseen tai koulunkäyntiin liittyen), painostuksena tai pakottamisena (mm. pakkoavioliitot) tai muuna väkivaltana, jota perustellaan yhteisöllisen kunnian suojaamisella tai palauttamisella. 19 Keskeisin ero kunniaväkivallan ja lähisuhde- tai perheväkivallan välillä liittyy lähiympäristön ja yhteisön rooliin, joka on kunniaan liittyvässä väkivallassa erityisen suuri. Väkivaltaisiin toimiin voi osallistua useampia sukulaisia ja osa antaa sille passiivisen hyväksyntänsä. 20 Yhteisöllisistä kulttuureista tulevien perheiden ongelmiin ja kunniaan liittyvään väkivaltaan liittyy paljon ennakkoluuloja ja pelkoja. Se estää usein perheen tilanteisiin puuttumisen. Muutto asumaan Suomen kaltaiseen yksilöä korostavaan yhteiskuntaan asettaa kunniakysymykset uuteen kontekstiin. Länsimaisen vapaan elämäntyylin kohdatessa perinteisen yhteisön siveysnormit naisten ja tyttöjen liikkumista ja pukeutumista voidaan Ibid. Speak Out! -opas 9

10 rajoittaa. 21 Kunniaan liittyvän väkivallan vaikeuden jatkuva korostaminen vaikeuttaa ongelmiin puuttumista. Yleinen harhaluulo on muun muassa se, että kunniaan liittyvä väkivalta liittyy muslimikulttuureihin ja kouluttamattomiin perheisiin. Miehetkin voivat tulla kunniaan liittyvän väkivallan uhreiksi, jos he eivät kykene pitämään yllä perheen mainetta muiden yhteisön jäsenten silmissä. Pakkoavioliitto Kunniakulttuuriin liittyvällä pakkoavioliitolla tarkoitetaan avioliittoa, joka on solmittu vastoin morsiamen ja/tai sulhasen tahtoa. Pakkoavioliiton arvellaan olevan kunniaan liittyvän väkivallan yleisin muoto Euroopassa. Sen tavoitteena voi olla esimerkiksi perheen perinteiden ja kunnian suojelu, omaisuuden suvussa säilymisen varmistaminen tai oleskeluluvan varmistaminen ulkomaalta muuttavalle henkilölle. 22 Pakkoavioliitto ei ole sama asia kuin järjestetty avioliitto. Näissä on kyse suvun järjestämästä liitosta, jossa sekä morsianta että sulhasta kuullaan. 21 Tammisalo-Savolainen (2009): d2efed12/ /application/ pdf/134180/uhkanakunnia.pdf Tyttöjen sukuelinten silpominen eli tyttöjen ympärileikkaus Tyttöjen ympärileikkauksella tarkoitetaan kaikkia a) kulttuurisista tai b) ei-hoidollisista syistä tehtäviä toimenpiteitä, joissa naisen sukuelimet poistetaan osittain tai niitä vahingoitetaan jollain muulla tavalla. 23 Näitä tapoja ovat mm. viiltely, pistely, polttaminen tai kiinni ompeleminen. 24 Ympärileikkaukset ovat usein kunniaan liittyvää väkivaltaa. Toimenpide on Suomen lain vastainen ja rikkoo henkilön itsemääräämisoikeutta. Taustalla on tytön seksuaalisuuden kontrollointi. Toimenpiteitä tehdään salaisesti ja alkeellisissa olosuhteissa. Tällaisissa olosuhteissa lapsen terveys vaarantuu merkittävästi. Lapsi voidaan myös ympärileikata ulkomailla. Lapsen pitkä sairausloma ulkomaanmatkan jälkeen on selvä merkki mahdollisesti tapahtuneesta ympärileikkauksesta. Tyttöjen ympärileikkaukset ovat vähentyneet kaikkialla maailmassa aktiivisen ympärileikkausten vastaisen työn vuoksi. Kampanjointi 25 on muuttanut 23 Tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen estämisen toimintaohjelma (FGm):12 24 Hiltunen & Tuominen (2010) 25 files/interagency_statement_on_eliminating_fgm.pdf 10 Speak Out! -opas

11 myös Suomessa asuvien maahanmuuttajayhteisöjen asenteita kielteiseksi ympärileikkauksia vastaan. Tästäkin huolimatta lasten ympärileikkauksia tapahtuu yhä. Uhka on suurin vähän aikaa Suomessa asuneiden perheiden keskuudessa. Siksi ympärileikkausten vastaista työtä ei pidä unohtaa. Poikien ympärileikkauksista ei Suomen viranomaisilla ole yksiselitteistä kantaa. 26 Ihmiskauppa Ihmiskauppa on rikos ja vakava jatkuvasti yleistyvä ihmisoikeusrikkomus. Se ilmenee seksuaalisena hyväksikäyttönä parituksen muodossa, pakkotyönä tms. ihmisarvoa alentaviin olosuhteisiin saattamisena tai elinkauppana taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. 27 Avioliittotarkoituksessa Suomeen tulleet, heikosti suomalaiseen yhteiskuntaan kotoutuneet naiset ovat ihmiskaupan riskiryhmää. Aloja, joilla ihmiskauppaa on Suomessa havaittu, ovat seksi-, rakennus-, ravintola-, siivous- ja puutarha-ala, marjanpoiminta sekä kerjääminen. Ihmiskaupan uhreja on vaikea tunnistaa, koska harva hakee itsenäisesti apua vaikeaan tilanteeseensa. He eivät tiedä mistä 26 Bloigu, Gerbert, Hirvonen ja Susi (2012): apua/olenko_ihmiskaupan_uhri hakea apua. Lisäksi he voivat pelätä tekijöiden kostoa sekä viranomaisten suhtautumista. 28 Väkivallan seuraukset Väkivallalla on aina seurauksia, jotka ovat usein moninaisia ja useille henkilöille samanaikaisesti aiheutuvia. Väkivallan seuraukset ovat aina yksilöllisiä. Lähellä uhrin omaa elinpiiriä tapahtuva väkivalta on yleensä vakavinta seurauksiltaan. 29 Rautava ja Perttu käsittelevät laajasti pari- ja lähisuhdeväkivallan seurauksia käsikirjassaan ja luokittelevat ne psyykkisiin, fyysisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin seurauksiin. 30 Psyykkisiä seurauksia Psyykkisiä seurauksia voivat olla mm. tunne-elämän häiriöt, traumaattinen kriisi ja post-traumaattinen stressire Ihmiskaupparaportti_2010.pdf Rautava & Perttu (toim.) (2002): Speak Out! -opas 11

12 aktio. Fyysisiä seurauksia Fyysisiä seurauksia ovat pahoinpitelyjen aiheuttamat fyysiset vammat (luunmurtumat, hampaiden irtoaminen, sisäelinten vaurioituminen ym.) sekä usein myös erilaiset sydänoireet, päänsärky, voimattomuuden tunne, unettomuus, huimaus jne. Sosiaalisia seurauksia Väkivallan sosiaaliset seuraukset näkyvät väkivallan kohteen tai hänen koko perheensä eristäytymisenä kodin ulkopuoleisesta elämästä. Sosiaaliset suhteet vähenevät tai loppuvat, uhri kokee yksinäisyyttä ja lähiympäristö voi vältellä häntä. taloudellisia seurauksia Väkivallan taloudellisia seurauksia ovat mm. sairauspäivistä ja työkyvyttömyydestä aiheutuvat ansionmenetykset, oikeusavustajan palkkiot ja oikeudenkäyntikulut sekä kriisiapu- ja terapiakustannukset. Yhteiskunnallisia seurauksia Väkivallan yhteiskunnallisia seurauksia ovat erilaiset yhteiskunnalle aiheutuneet kustannukset, kuten terveydenhuolto, lasten huostaanotot, vammoista aiheutuvat kulut, sairauslomajaksot, ennenaikainen eläkkeelle siirtyminen sekä oikeusprosessien aiheuttamat kustannukset. Suuri osa naisiin kohdistuvan väkivallan kustannuksista johtuu parisuhdeväkivallasta. 31 Väkivallan traumaattiset vaikutukset Väkivalta on uhrille aina traumaattinen tapahtuma, joka järkyttää hänen henkistä tasa-painoaan ja aiheuttaa erilaisia emotionaalisia oireita. On tärkeää ymmärtää, että väkivallan traumaattiset vaikutukset ovat luonnollisia reaktioita traumaattiseen tapahtumaan ja niiden pyrkimyksenä on auttaa uhria saavuttamaan jälleen emotionaalinen tasapaino. Trauma aiheuttaa muutoksia vireystilassa ja kognitiivisessa toiminnassa. Hyvin yleisiä oireita ovat vakavat unihäiriöt, muistihäiriöt ja keskittymisvaikeudet. Nämä kaikki heijastuvat toiminta- ja oppimiskykyyn. 32 Kaikkein traumatisoivinta on läheisen ihmisen aiheuttama trauma: hän sekä rakastaa että pahoinpitelee. Ihminen, jolta tulisi saada huolenpitoa, hellyyttä ja turvaa, onkin arvaamattomalla tavalla uhkaava ja väkivaltainen. Väkivallan todistaminen, näkeminen tai kuuleminen on varsinkin lasten kohdalla yhtä traumaattista kuin väkivallan kohteena oleminen. Myös 31 Piispa & Heiskanen (2000): Haavikko, Ansa ja Bremer (2009): Speak Out! -opas

13 auttaja kokee traumaattisia tapahtumia. Autettaviin empaattisesti suhtautuva voi kokea auttamisen raskaaksi ja uuvuttavaksi. Tätä prosessia kutsutaan sijaistraumatisoitumiseksi. 33 Traumakokemukset maahanmuuttajilla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen 34 mukaan hoitamattomat mielenterveyden ongelmat ovat yleisiä maahanmuuttajilla. Myös fyysisessä toimintakyvyssä saattaa olla puutteita. Yli 500 somali-, kurdi- ja venäläistaustaista maahanmuuttajaa osallistui maahanmuuttajien terveyttä ja hyvinvointia selvittävään laajaan tutkimukseen Helsingissä. Tutkimusten mukaan lähes kaikilla kurditaustaisilla ihmisillä on samankaltaisia kokemuksia esimerkiksi vankilasta ja kidutuksesta. Traumaattisia tapahtumia kokeneen maahanmuuttajan vaikeudet voivat näkyä esimerkiksi kotoutumisprosessin hankaloitumisessa, kielitaidon hankkimisessa ja työnteossa. Hän voi kokea, ettei voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Hänen voi olla erittäin vaikea luottaa muihin ihmisiin. Tällaisissa tapauksissa luottamussuhteen rakentuminen voi vaatia enemmän aikaa ja 33 com/18 34 Koskinen, Lundqvist ja Ristiluoma, (2012) erityistä hienotunteisuutta.35 Väkivallan tunnistaminen Väkivallan tunnistaminen ei aina ole helppoa, ja vain pieni osa väkivallan uhreista hakee apua. 36 Hyvin usein naiset epäröivät väkivallan puheeksi ottamista. Speak Out! -projekti kohdistui juuri tähän ongelmaan. Se sai maahanmuuttaja- ja vähemmistöihin kuuluvat naiset ottamaan kokemansa väkivallan puheenaiheeksi. Yleensä apua haetaan virallisilta tahoilta vasta kun väkivalta on jatkunut pitkään. Väkivallan ennaltaehkäisy ja tilanteeseen puuttuminen varhaisessa vaiheessa säästää ihmiselämiä. Vakavat henkirikokset ovat lisäksi suuri kustannus yhteiskunnalle. 37 Väkivallan tunnistamiseksi tarvitaan usein tietoa naisen olosuhteista ja elämäntilanteesta. On myös tärkeää tiedostaa, ettei mikään yksittäinen te- 35 Haavikko ja Bremer (2009): Rautava & Perttu (toim.) (2002): Sosiaali- ja terveysministeriö: Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma (2010) Speak Out! -opas 13

14 kijä voi ennustaa tarkasti onko nainen väkivallan uhri. Seuraavat tunnusmerkit voivat paljastaa väkivallan uhrin: Fyysiset vammat Ulkoiset vammat: mustelmat, haavat, luunmurtumat, aivotärähdykset, hammasvauriot, päänahan vauriot Sisäiset vammat, keskenmenot, tärykalvon repeytymät, palovammat Vammat, joiden syntymistä nainen ei voi tai halua selittää Eri paranemisvaiheessa olevat vammat Vammoja vaikeasti havaittavissa paikoissa kehoa Epätavallisia palovammoja tai palovammoja epätavallisissa paikoissa Aikaviive vammojen syntymisen ja hoitoon hakeutumisen välillä Fyysisiä vammoja raskauden aikana Seksuaalisen väkivallan merkkejä Seksuaalisesti värittynyt käyttäytyminen ja/tai kielenkäyttö Vammoja sukupuolielimissä, peräaukossa, reisien sisäpinnoilla ja rinnoissa Arkuutta sukuelinten, virtsateiden ja peräaukon alueella Usein toistuvia infektioita sukuelinten alueella ja/tai virtsatieinfektioita Kipua tai kutinaa sukuelinten ja tai peräaukon alueella Alavatsa- tai lantiokipua Sukupuolitaudit/infektiot Verenvuoto emättimestä tai peräaukosta Kivulias ulostaminen tai virtsaaminen Vaikeuksia kävelemisessä ja/ tai istumisessa Kieltäytyminen lantionpohjan tutkimuksista Vaginismus (lihaskouristus emättimen lihaksissa) gynekologisessa tutkimuksessa Mustelmia esim. kaulalla seurauksena puremisesta Ei-toivottu raskaus/abortti Taloudellisen väkivallan merkkejä Taloudellinen väkivalta voi ilmetä mm. taloudellisena riippuvaisuutena puolisosta (ei omaa rahaa, kaikesta perheen rahaliikenteestä päättää yksi henkilö) velkoina: usein maahanmuuttajanainen velkaantuu tietämättään allekirjoitettuaan lainasopimuksia; puoliso voi myös ottaa lainoja ja ostaa osamaksulla puolison nimiin ruoan ja välttämättömien tarpeiden puutteena perheessä 14 Speak Out! -opas

15 maksamattomina laskuina/kyvyttömyytenä maksaa laskuja riittämättömänä ravitsemuksena/vaatetuksena kodittomuutena selittämättömänä ristiriitana tulojen ja asuinolosuhteiden kanssa odottamattomana tai yhtäkkisenä rahan nostona tililtä Väkivaltakokemuksista puhuminen Väkivalta on vaikea aihe ottaa puheeksi. Väkivallasta kuuleminen voi aiheuttaa voimakkaita tunteita, kuten ahdistusta, pelkoa, suuttumusta ja surua. Se voi myös tuntua turhauttavalta: miksi nainen ei ymmärrä lähteä väkivaltaisesta suhteesta ja suojata itseään ja lapsiaan. Väkivaltakokemuksista puhuminen ei koskaan ole helppoa myöskään uhrille. Kokemuksiin liittyy usein häpeän, pelon ja itsensä syyllistämisen tunteita. Väkivaltaa kokenut vaistoaa herkästi, jos häntä ei uskota. Siksi on erittäin tärkeää, että ensimmäinen ihminen, jolle väkivaltaa kokenut tapahtuneesta kertoo, kuuntelee tätä, on läsnä, uskoo ja ottaa asian vakavasti. Läheisen ihmisen kommentit vaikuttavat suuresti mahdollisuuksiin selviytyä tapahtuneesta. Väkivaltaa kokeneen maahanmuuttajanaisen lähipiiri on usein suppea. Tästä syystä hän voi hakea apua yllättäviltäkin tahoilta kuten suomen kielen opettajalta, naapurilta tai päiväkodin aikuiselta. Liian usein ainoa tarjolla oleva apu väkivaltaa kokeneelle maahanmuuttajanaiselle on vain tämän perhepiiri. Hänellä ei välttämättä ole maassa laajoja omia tukiverkostoja, joilta kysyä apua Kyllönen-Saarnio & Nurmi (2005): 51 Speak Out! -opas 15

16 II Ryhmämuotoinen tukeminen Ryhmätyö voi olla erittäin tehokas tapa käsitellä väkivaltakokemuksia ja päästä elämässä eteenpäin. Ryhmässä toimiminen on myös erittäin haastava auttamismuoto; suurimpia haasteita ovat toimivan ryhmän kokoaminen ja luottamuksen saavuttaminen. Itseapuryhmä on ryhmätyön muoto, jossa vetäjällä itsellään on kokemusperusteista asiantuntijuutta. Vertaistukiryhmän ohjaaja puolestaan voi olla esimerkiksi alan ammattilainen ja järjestön työntekijä. Monika-Naiset liitossa on pitkä kokemus vertaistukiryhmien pitämisestä väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajanaisille. Arvokasta lisäkokemusta itseapuryhmien toiminnasta saatiin Speak Out! -hankkeesta. Hankkeessa koulutettiin kaksi itseapuryhmää vetäjineen väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajanaisille. Sekä vertaistuki- että itseapuryhmän toiminta perustuu saman elämänkokemuksen ja samassa tilanteessa olevien ihmisten haluun jakaa kokemuksiaan ja tietoa käsiteltävästä asiasta. Osallistuja sekä antaa että saa tukea samanaikaisesti. Speak Out! -projektissa yhdistävänä tekijänä oli naisten väkivaltakokemukset. Ryhmillä on suuri merkitys toipumisprosessissa, sillä ryhmässä nainen voi saada keinoja väkivallan kierteestä irti pääsemiseen. Ryhmässä voi käsitellä väkivaltakokemuksia ja huomata, että hänen kokemuksensa ovat yhteneväisiä muiden ryhmän naisten kokemusten kanssa. Nainen uskaltaa vähitellen tunnistaa ja emotionaalisella tasolla myös tuntea kokemuksiensa vakavuuden sekä niiden seuraukset ja merkityksen elämälleen. Luottamuksellisessa ympäristössä syntyneet ystävyyssuhteet kantavat usein ryhmän ulkopuoliseen elämään. He saavat apua ja tukea samantyyppisiä väkivaltatilanteita eläneiltä naisilta. 39 Naisen selviytymisessä väkivaltakokemuksesta on usein kyse itsetunnon palauttamisesta ja syyllisyyden tunteesta pois pääsemisestä. Selviytymisprosessi voi viedä vuosia. Nainen voi kokea syyllisyyttä esimerkiksi siitä, ettei hän olisi hyvä vaimo, äiti, riittävän kaunis ja älykäs. Avioero tilanteessa, jossa perheessä on lapsia, tuottaa usein 39 Larance & Porter (2004): Speak Out! -opas

17 lisää syyllisyyden kokemusta ja käsitystä itsestä perheen hajottajana. Surun tunne on olennainen osa selviytymisprosessia. Surun läpikäyminen on tärkeää, kun omat odotukset parisuhteesta ja perheestä eivät toteutuneetkaan. Parhaimmissa tapauksissa nainen voi ryhmässä rakentaa uudelleen väkivaltakokemusten myötä menetettyä identiteettiä ja muutettua käsitystä itsestä. Tunteista puhuminen ääneen on myös tärkeä osa ryhmätyöskentelyä. Tunteiden nimittäminen auttaa tunnistamaan ja löytämään tunteita, mikä auttaa pääsemään pois epämääräisestä pahasta olosta. Se mahdollistaa asioiden käsittelyn ja toipumisprosessin jatkumisen. Häpeän ja syyllisyyden tunteiden on huomattu vähenevän vertaistukiryhmässä toimimisen kautta, kun naiset jakavat keskenään samantyyppisiä kokemuksia 40. Parisuhde ei välttämättä sido naista mieheen, vaan nainen pysyy parisuhteessa, koska pelkää jäävänsä yksin. Moni maahanmuuttajanainen ei ole ikinä asunut yksin, jatkumo käy suoraan lapsuudenkodista miehen kanssa yhteiseen kotiin. Itsenäisenä aikuisena olemisen ja elämisen vaihe puuttuu monilta maahanmuuttajanaisilta kokonaan. Ryhmästä voi saada tukea 40 Women s Aid Federation of England: Power to Change (2008): 38 itsenäisen elämän rakentamiseen ja äitinä olemiseen. Ryhmätoiminnan muodot Sekä vertaistuki- että itseapuryhmät voivat olla avoimia tai suljettuja ryhmiä. Niitä voi vetää joko ammattihenkilö tai koulutettu vapaaehtoinen, jolla on kokemusta ryhmän teemasta. Avoimet ryhmät Avoimessa ryhmässä jokaisesta ryhmän kokoontumisesta ilmoitetaan ulospäin ja toivotetaan tervetulleiksi sekä uudet että vanhat osallistujat. Avoimen ryhmän etu on se, että mukaan voi tulla milloin vain ja keskittyä akuuttikokemukseen ja sillä hetkellä tapahtuvan kriisin hoitoon sekä omiin tunteisiin. Avoin ryhmä voi olla hyvinkin strukturoitu: jokaiselle tapaamiselle on syytä pohtia teema, josta myös tiedotetaan etukäteen ryhmälle. Ryhmään ei tarvitse sitoutua koko sen keston ajaksi. Jäsenien vaihtuvuuden takia ryhmä on aina joltain osin väkivaltakokemuksen käsittelyn alkuvaiheessa. Avoimen ryhmän jäsenmäärää on samasta syystä vaikea säädellä ja luottamuksen rakentaminen on myös haasteellista. Avoimessa ryhmässä vaihtuvuuden takia täytyy käydä joka tapaamisen alussa ryhmän säännöt läpi. Näin ne eivät Speak Out! -opas 17

18 jää kellekään osallistujalle epäselviksi. Sääntöjen luominen avoimessa ryhmässä on pitkälti vetäjän vastuulla. Kiinteät (suljetut) ryhmät Suljetun ryhmän toimintaperiaatteeseen kuuluu, että ryhmä suljetaan ensimmäisten tapaamiskertojen aikana uusilta jäseniltä. Ensimmäisten tapaamisten jälkeen päätetään yhdessä, missä vaiheessa ryhmä suljetaan eikä uusia jäseniä oteta mukaan. Tässä vaiheessa ryhmä muuttuu avoimesta suljetuksi, ja voidaan sopia ryhmässä käsiteltävät teemat ryhmäläisten tavoitteiden mukaan. Suljettua ryhmää ei tarvitse suunnitella yhtä strukturoidusti kuin avointa ryhmää. Ryhmässä käsiteltävistä teemoista voidaan sopia ryhmäläisten kanssa, ja heidän odotuksensa ja toivomuksensa otetaan huomioon. Suljetusta ryhmästä tiedotetaan ennen ryhmän alkua esimerkiksi yhteistyökumppaneiden tai lehti-ilmoituksen kautta. Teeman arkaluonteisuuden takia ryhmän koon on syytä olla pieni, jotta jokainen osallistuja pääsisi ääneen ja saisi apua. Pieni ryhmäkoko helpottaa luottamuksen syntymistä ja mahdollistaa tiiviin työskentelyn, jossa jokaisen kokemusten käsittelylle on aikaa. Monika-Naiset liiton suosittelema osallistujamäärä on 4-7 henkilöä, vetäjämäärä kaksi ja ryhmätapaamisen kesto 1,5 tuntia. Ryhmän alussa ryhmäläisten kanssa sovitaan yhteisesti noudatettavista säännöistä. Säännöt voivat liittyä luottamuksellisuuteen, käytettävään kieleen, saako tulla myöhässä (esim. 5 minuuttia maksimi). Säännöistä päätetään yhdessä ryhmän tarpeista ja tavoitteista riippuen ja näistä säännöistä pidetään kiinni. Tavoitteiden suuntainen työskentely edellyttää, että ryhmällä on selkeä alku ja loppu ja että se on niin kutsuttu suljettu ryhmä. Itseapuryhmä osa yhdistyksen toimintaa Itseapuryhmän toiminnan tarve yleensä nousee yhdistyksen asiakaskunnan tarpeista ja halusta ryhmätoimintaan. Kun päätös ryhmätoiminnan aloittamisesta on tehty, on pohdittava soveltuvat ryhmänvetäjät. Tavallisesti itseapuryhmän vetäjänä voivat toimia järjestön työntekijät tai vapaaehtoiset. Kannattaa muistaa, että ryhmän vetäminen ei sovi kaikille vapaaehtoisille esim. oman akuutin elämäntilanteen tai persoonallisuustekijöiden (luonne, motiivit) takia. Tästä syystä potentiaaliset vapaaehtoiset ryhmänohjaajat on haastateltava ennen 18 Speak Out! -opas

19 toiminnan aloittamista. Haastattelussa keskustellaan soveltuvuuteen vaikuttavista asioista kuten hakijan elämäntilanteesta, taustasta, koulutuksesta, persoonallisuustekijöistä sekä aiemmista ryhmiin liittyvistä kokemuksista ja motiiveista. On tärkeää, että henkilöllä on halu auttaa, kykyä empatiaan, kokemusasiantuntemusta väkivallasta ja siitä selviytymisestä sekä aikaa sitoutua toimintaan. Väkivaltaa kokeneiden maahanmuuttajanaisten ollessa ryhmän jäseniä ryhmän vetäjän sukupuolella voi olla suuri merkitys. Yleisesti suositellaan, että vetäjän tulee olla nainen. 41 Vapaaehtoisille on syytä ennen ryhmän aloittamista järjestää koulutus. Koulutuksessa on syytä käsitellä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja itseapuryhmän toiminnan periaatteita: suunnittelu, tiedottaminen, ryhmäläisten valinta, eettiset normit ja vapaaehtoistyön periaatteet. Monika-Naiset liiton kokemuksen perusteella on suositeltavaa, että ryhmän vetäjiä on kaksi. Näin ryhmäläisten tarpeita on helpompi ottaa huomioon. Vetäjät saavat myös tukea toinen toisistaan. Vetäjät suunnittelevat yhdessä koko prosessin ja arvioivat ryhmän onnistumista kaiken aikaa. 41 Women s Aid Federation of England: Power to Change (2008): 16 Itseapuryhmän vetäjän rooli Itseapuryhmän vetäjällä on tärkeä rooli itseapuryhmän toiminnassa. Hän koordinoi ryhmätoimintaa yhdessä järjestön työntekijän kanssa. Hän suunnittelee ryhmän sisältöä ja järjestää tapaamisia. Tärkeää on sitoutua koko ryhmän prosessiin. Itseapuryhmän vetäjän on tärkeää muistaa, että hän antaa tukea ja apua omana itsenään. Hänen ei tarvitse ottaa ammattiterapeutin tai lääkärin roolia. Ryhmän vetäjään pitää voida luottaa. Pohja tulevalle luottamukselle on hyvä luoda jo haastatteluvaiheessa. Lisa Young Larancen ja Maryann Lane Porterin tutkimuksen mukaan ryhmän vetäjä luo kunnioittavan ilmapiirin ryhmään omalla esimerkillään. Kunnioitusta on esimerkiksi se, että ryhmään ei tulla myöhässä ja sen toimintaan osallistutaan säännöllisesti. 42 Kuuntelutaito on ryhmänvetäjän tärkeä ominaisuus. Empaattista ryhmän vetäjää on helppo lähestyä. Tällaisen henkilön läsnä olo luo turvallisen ilmapiirin ja mahdollistaa keskustelut vaikeistakin asioista. Vetäjän on hyvä valmistautua etukäteen ryhmän tapaamiseen. Hän pohtii tapaamisen teemaa ja hankkii esimerkiksi tapaamisen teemaan sopivia lehtiartikkeleja tai muuta materiaalia. 42 Larence & Porter (2004): 683 Speak Out! -opas 19

20 Eettiset periaatteet Itseapuryhmän toiminta perustuu tasa-arvoisuuteen, toisen ihmisen kunnioittamiseen ja arvostukseen. Tärkeää on mahdollisuus kokemusten jakamiseen. Se on osallistujilleen turvallinen sosiaalinen itsetutkiskelun areena 43. Tukiryhmässä on mahdollisuus jakaa vaikeaan elämäntilanteeseen liittyviä ajatuksia ja tunteita muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Ryhmän avulla on mahdollisuus saada uusia näkökulmia ja toimintamalleja oman toipumisen tueksi. Suljettuun ryhmään osallistuminen edellyttää säännöllistä sitoutumista niin ryhmään osallistuvilta kuin vetäjältä. Itseapuryhmässä edellytetään luottamuksellista suhdetta kaikkien ryhmään osallistuvien ja sitä vetävien välille. Molempia osapuolia sitoo vaitiolovelvollisuus. Sopimuksen vaitiolovelvollisuudesta voi tarvittaessa allekirjoittaa tai vähintään tehdä asia suullisesti selväksi. Luottamuksellisuus on tukiryhmissä ehdoton edellytys. Jokaisen tulee kokea, että hän voi vapaasti kertoa omista ongelmistaan niin, etteivät ulkopuoliset saa tästä tietoa. Kuuntelutaito on olennainen kunnioittavan ilmapiirin syntymisen kannalta: osallistujille on tärkeää, että heidän 43 Ibid: 677 sanomaansa uskotaan. Esimerkiksi vetäjä ei saa kyseenalaistaa osallistujan kokemuksia vaatimalla näyttöjä väkivallasta. 44 Ryhmän vetäjän tulee olla stabiilissa elämäntilanteessa, eikä kriisi saa olla enää akuutissa vaiheessa. Hänen motivaationsa osallistumiseen ei saa olla hänen oman parantumisprosessinsa edistäminen. Itseapuryhmän toiminta ei korvaa ammatillista työtä vaan on sen arvokas lisä. Hänen on ymmärrettävä oma roolinsa yhtenä ryhmän jäsenenä. Ryhmän vetäjän tulee lisäksi ymmärtää roolinsa pikemminkin ryhmäläisten kanssakulkijana kuin vahvana auktoriteettina 45. Lisäksi vapaaehtoista ryhmänvetäjää sitovat vapaaehtoistoiminnan periaatteet. Ohjeet aloittelevalle itseapuryhmän vetäjälle Ennen ryhmän aloittamista ryhmän vetäjän tulisi selvittää seuraavat asiat. 1) Suunnittelu ja valmistelu Kohderyhmän valinta Ryhmän tavoitteen ja tarkoituksen määrittely 44 Women s Aid Federation of England: Power to Change (2008): Speak Out! -opas

21 Ryhmässä käsiteltävien teemojen pohdinta Valinta avoimen/suljetun ryhmän välillä Osallistujamäärästä päättäminen Tiedotteen suunnittelu (selkeä kieli; kohderyhmän, paikan ja ajan sekä ilmoittautumistavan ilmaiseminen) ja tiedotuskanavasta päättäminen osallistujien rekrytoimiseksi Ryhmän vetämiseen liittyvien mahdollisten kustannusten (mm. tarvikkeet, tiedottaminen) arvioiminen, ryhmän sisällön pohtiminen Millä kielellä ryhmä pidetään? Lastenhoidon järjestäminen, jos tarvetta 2) Osallistujien haastattelu Ryhmään ilmoittautuneiden haastatteleminen on yksi tapa pyrkiä varmistamaan se, että osallistujat ovat sellaisessa vaiheessa elämässään, että he voivat ryhmässä työskennellä ja hyötyä siitä. Haastattelussa ryhmän vetäjän tukena on järjestön työntekijä. Haastatellessa kannattaa pitää mielessä, ettei ryhmässä toimiminen sovi kaikille. Joillekin ihmisille henkilökohtaiset keskustelut ovat luontevin tapa käsitellä asioita. Hyvä käytäntö ryhmään soveltuvuuden arvioinniksi on esimerkiksi henkilön reagointitapojen selvittäminen suhteessa erilaisiin mielipiteisiin ja ihmisiin. Toisinaan ajoitus ryhmään osallistumiselle ei ole sopiva. Haastattelun aikana voi keskustella esimerkiksi seuraavista asioista Osallistujan elämäntilanne Miksi haluaa osallistua ryhmään? Vetäjä kertoo ryhmän toimintatavasta: jakson kestosta, pienryhmätoiminnasta, ryhmän itseohjautuvuudesta, osallistujien mahdollisesti erilaisista tavoitteista, yhteisestä päätöksenteosta, sitoutumisesta ryhmän toimintaan sekä mahdollisista toiminnan sisällöistä. Haastattelua varten voi valmistaa helposti täytettävän lomakkeen, jossa kysytään ryhmän toiminnan näkökulmasta oleellisimpia asioita. Lomakkeen täyttämisen jälkeen ohjaaja ja osallistuja käyvät lomakkeen läpi yhdessä. Lopullinen päätös ryhmään osallistumisesta tehdään yhteisesti lomakkeen läpikäymisen jälkeen. Alkuhaastatteluun ja lomakkeen läpikäymiseen tulee varata reilusti rauhallista aikaa (1.5 2 tuntia). 3) Ryhmän aloitus Haastattelujen perusteella ryhmään sopiville henkilöille ilmoitetaan ryhmän aloittamisesta. Ohjaajan tehtävä on rohkaista erilaisia ryhmän jäseniä osallistumaan ja Speak Out! -opas 21

22 esittämään omia mielipiteitään. Joillekin osallistujille omien tavoitteiden ja odotusten ilmaiseminen ja kirjaaminen on hankalaa. Itseohjautuva ryhmätyöskentely on suurelle osalle uusi ja vieras työskentelytapa. Myös vastuu ja päätöksenteko voivat aiheuttaa epätietoisuutta ja ahdistusta. 46 Monelle naiselle tämä ryhmä on ensimmäinen paikka solmia perhepiirin ulkopuolisia sosiaalisia suhteita Suomessa. 4) Ryhmätapaamiset Ensimmäiset muutamat tapaamiset ovat tutustumisvaihe. Osallistujat kertovat toisistaan juuri sen verran, minkä he ovat valmiita paljastamaan itsestään muille. Ryhmänvetäjällä on tässä vaiheessa tärkeä rooli luottamuksellisen ilmapiirin rakentamisessa. Ensimmäiset tapaamiset käytetään myös yhteisistä säännöistä sopimiseen. Kannattaa muistaa, että luottamuksellisen ilmapiirin rakentaminen vaatii aikaa. Ryhmän vetäjä myös mahdollistaa sen luomalla kiireettömän ilmapiirin ja toimimalla ryhmän ehdoilla. Jokainen ryhmäläinen saa omaa tilaa ja mahdollisuuden vaikuttaa ryhmän päätöksiin. Suositeltavaa on aloittaa ryhmän tapaamiset esimerkiksi kerran viikossa turvallisentuntuisen rutiinin luomiseksi. 47 Ryhmäläiset tarvitsevat aikaa tutustua toisiinsa, jotta luottamussuhde syntyisi. Säännölliset tapaamiset edesauttavat luottamuksen syntymistä. Ryhmissä, jotka on tarkoitettu väkivaltaa kohdanneille naisille voidaan käsitellä esimerkiksi seuraavia aiheita: Väkivallan eri muodot perheessä ja parisuhteessa Miten perheessä tapahtuva väkivalta vaikuttaa lapseen Miten jaksan vanhempana Miltä maahanmuutto tuntuu Oman jaksamisen ottaminen puheeksi Ryhmän alussa ryhmänvetäjä voi pitää lyhyen alustuksen aiheesta keskustelun aloittamisen helpottamiseksi. Vetäjä voi käyttää toiminnallisia menetelmiä kuten piirtämistä tai kuvien kautta kerrontaa omaa osaamistaan hyödyntäen. Tämän jälkeen ryhmäläisillä on mahdollisuus kertoa omista kokemuksistaan, jakaa mielipiteitä, suunnitella yhdessä seuraavan tapaamisen aihe jne. Ryhmän vetäjän on usein hyödyllistä pitää päiväkirjaa ryhmässä tekemistään havainnoista ja muista heränneistä ajatuksista Linkki-jakson ohjaajan käsikirja (2003): Larance & Porter (2004): Nyholm & Saarelainen (2007): Speak Out! -opas

23 5) Ryhmän lopettaminen Suljetulla vertaistukiryhmällä on ennalta tiedossa olevat alku ja loppu. Speak Out! -hankkeessa ryhmän kesto oli viisi kuukautta. Viimeisessä tapaamisessa arvioidaan ryhmän toimintaa, annetaan palautetta ryhmänvetäjälle ja arvioidaan, onko itselle ryhmän alussa asetettuja tavoitteita saavutettu. Ryhmissä syntyy usein ystävyyssuhteita, ja kontaktit säilyvät vuosia ryhmän loppumisen jälkeen. Vaikkei tämä olekaan ryhmän varsinainen tavoite, on se silti tärkeä tukiverkko väkivaltaa kokeneille naisille ja merkittävä tulos. Speak Out! -hankkeessa yksi ryhmä perusti oman yhdistyksen toimintansa jatkamiseksi. Ryhmänvetäjän oma jaksaminen Itseapuryhmän vetäjän jaksamiseen vaikuttavat samat asiat kuin kenen tahansa muun työtä tekevän ihmisen hyvinvointiin. Itseapuryhmän vetämiseen liittyy kuitenkin vahvemmin toisten pyyteettömästä auttamisesta johtuvaa väsymistä ja uupumista. 49 Ryhmävetäjien on saatava ryhmän ohjaamiseen keskittyvää työnohjausta järjestävän yhdistyksen puolesta Toimivaa ohjaustyön reflektointia ja jaksamista tukevaa on myös pitää säännöllisesti yhteyttä toisiin vertaisryhmien vetäjiin. Ryhmänvetäjät voivat jakaa ryhmien kanssa työskentelyyn liittyviä käytännön kokemuksia, uusia menetelmiä, ideoita ja harjoitteita. Toimiva ja jaksamista tukeva systeemi on se, että ryhmää vetää vetäjäpari. 52 Itseapuryhmän ohjaajan perehdyttämiskansion sisältö Perustietoa yhdistyksestä: yhdistyksen esitteitä ja ajankohtaisia tiedotteita Tarpeellisia yhteystietoja: yhdistyksen yhteyshenkilön ja ryhmäläisten yhteystiedot Ryhmän vetämiseen liittyvät ohjeet, mahdolliset koulutusmateriaalit sisältäen mahdollisia toimintamuotoja ja ideoita ryhmän vetämiseen Palautelomake ryhmäläiselle Aiheeseen liittyvän kirjallisuuden lista 49 Larance & Porter (2004): Nyholm & Saarelainen (2007): Linkki-jakson ohjaajan käsikirja (2003): Speak Out! -opas 23

24 Speak out! -hankkeen ryhmien jatkuminen Vaikka suljetulla ryhmällä onkin selkeä alku ja loppu, voi se jatkaa omaehtoisesti toimintaansa. Näin ei läheskään aina käy, mutta Speak Out! -hankkeen tuloksena syntyi järjestö. Vatsatanssiryhmänä jatkunut itseapuryhmä kokoontuu kaksi kertaa viikossa Monika-Naiset liiton tiloissa. Toinen venäjänkielinen ryhmä onnistui myös erinomaisesti: se jatkuu kulttuuritoimintaa järjestävän yhdistyksen muodossa. Harrastusryhmät mahdollistavat mielekkään yhdessä tekemisen ja uusien taitojen oppimisen. Ne voivat kokoontua niin pitkään kuin kiinnostusta riittää ja ottaa uusia jäseniä ryhmään milloin vain. Kaksi Speak Out! -ryhmän englanninkielistä ryhmää eivät käynnistyneet ryhmänohjaajien henkilökohtaisen tilanteen takia: Naisen epävaaka elämäntilanne (avioero, oikeusprosessit) Kotoutumisprosessi oli vielä alussa Naiset eivät olleet emotionaalisesti valmiita itse vetämään ryhmää, koska olivat yhä avun tarpeessa. Vaikeuksista huolimatta nämäkin naiset ovat kiinnostuneita järjestämään itseapuryhmiä lähitulevaisuudessa. Projektiin liittyvän koulutusjakson aikana saadut tiedot mahdollistavat tukihenkilönä toimimisen omassa taustayhteisössä. Haasteet Speak Out! -ryhmien organisoinnin kannalta Vetäjien henkilökohtaisen tilanteen lisäksi itseapuryhmän organisoiminen tuotti toisenlaisia haasteita. Yksi näistä oli ryhmään osallistuvien kielitaito (läheskään kaikki eivät kommunikoi sujuvasti suomeksi tai englanniksi). Useiden kielten käyttö hidasti ryhmätoimintaa. Myöskään kaikki puheenaiheet eivät olleet osallistujille mieleisiä tai ne olivat vaikea ymmärtää - osallistujien koulutustaso oli hyvin vaihteleva. Kaikki eivät myöskään ymmärtäneet projektin tarkoitusta samoista syistä johtuen. Aikataulut (Monika-Naiset liiton järjestämät ryhmät toteutettiin päiväsaikaan) eivät sopineet useille potentiaalisille osallistujille esimerkiksi työnsaannin, opiskelun tai muiden syiden takia. 24 Speak Out! -opas

25 Lopuksi S peak Out! -projektin tavoitteena oli itseapuryhmän vetäjien kouluttaminen ja uusien ryhmien järjestäminen. Oppaassa esitetty tieto perustuu paitsi painettuun lähdeaineistoon myös Monika-Naiset liitto ry:n kokemukseen ryhmien järjestämisestä. Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava yhteiskunnallinen ongelma, joka ylittää maiden rajat ja yhteiskuntaluokat. Valtava määrä naisia kärsii väkivallasta lähisuhteissaan. Tämä jättää jälkensä sekä itse naiseen että hänen lapsiinsa. Naisen maailmankatsomus saattaa kaventua ja toimintakyky heikentyä rajusti. Väkivalta voi olla osa naisen arkipäiväistä elämää ja ulospääsy tästä on pitkä prosessi. Maahanmuuttajanaisen kyseessä ollessa avun hakemiseen saattaa olla korkea kynnys. Väkivallasta puhuminen on ajankohtainen ja tärkeä aihe. Naisiin kohdistuvan väkivallan puheeksi ottaminen voi saada aikaan ilmapiirin, jossa korostetaan ihmisen itsemääräämisoikeutta ja jossa väkivalta on rikos. Naisiin kohdistuva väkivalta on uskallettava ottaa puheeksi. Speak Out! hankkeessa väkivalta otettiin puheeksi väkivaltaa kokeneiden maahanmuuttajanaisten itseapuryhmissä. Itseapuryhmien tavoitteena on saada ryhmäläiset jakamaan huoliaan, omia kokemuksiaan, tietoa. Ryhmien ansiosta väkivaltaa kohdanneet voivat huomata, että he eivät ole ongelmansa kanssa yksin. He tarjoavat toisilleen ratkaisuvaihtoehtoja, esimerkiksi kuinka päästä irti väkivaltaisesta suhteesta ja jatkaa väkivallatonta elämää. Ryhmien voimaannuttamina maahanmuuttajanaiset ovat rohkeampia tekemään itsenäisiä päätöksiä. Naiset, joilla on lapsia, saavat toisistaan tukea myös vanhempana olemiseen. Itseapuryhmässä samankaltaisen elämäntilanteen kokeneet kykenevät empaattiseen ymmärtämiseen ja hyväksyntään. Tunteita voi ilmaista vapaasti ja ajatuksia vaihtaa pelkäämättä kenenkään tuomitsemista. Speak Out! projektin aikana havaittiin itseapuryhmien tarvetta erilaisten väkivaltaan liittyvien aiheiden ympärillä. Monet projektiin osallistuneet naiset ovat ilmaisseet toivomuksensa jatkaa itseapuryhmän toimintaa projektin päättymisen jälkeen Monika-Naiset liiton tai muun yhdistyksen piirissä. Itseapuryhmien kysyntä kertoo siitä, että toiminnalle on tarvetta ja ryhmät koetaan tärkeiksi. Speak Out! -opas 25

26 Lähteet Painetut lähteet: Allinen-Calderon, Nnenna; Kanervo, Marianna ja Nurmi, Reet (toim.) (2009): Tunnista ja turvaa: käsikirja väkivallan uhrin auttamistyöhön vastaanottokeskuksissa. Helsinki: Monika-Naiset liitto ry. Bloigu, Katja; Gerbert, Natalie; Hirvonen, Sonja ja Susi, Tatjana (2012): MALLA Maahanmuuttajalapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan ehkäisytyön kehittäminen Helsinki: Monika-Naiset liitto ry. Haavikko, Ansa & Bremer, Lena (2009): Ulkoisesti erilaisia, sisäisesti samanlaisia. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura. Hiltunen, Suvi & Tuominen, Jenni (2010): Naisena maailmalta Suomeen. Elämäntarinoita eri puolilta maailmaa. Helsinki: Monika-Naiset liitto ry. Kleimi, Anna (2006): Kokemuksia henkisen väkivallan luonteesta ja satuttavuudesta. Puheviestinnän pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos. Koskinen, Seppo; Lundqvist, Annamari ja Ristiluoma, Noora (2012): Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kyllönen-Saarnio, Eija & Nurmi, Reet (2005): Maahanmuuttajanaiset ja väkivalta. Opas sosiaali- ja terveysalan auttamistyöhön. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö ja Monika-Naiset liitto ry. Larance, Lisa Young & Porter, Maryann Lane (2004): Observations From Practice: Support Group Membership as a Process of Social Capital Formation Among Survivors of Domestic Violence. Journal of Interpersonal Violence, Sage. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma (2010). Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:5. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Nyholm, Sari & Saarelainen, Jouni (2007): Koulutetut vapaaehtoiset vertaisryhmien ohjaajina - Opas yhdistyksille. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura. Perttu, Sirkka; Mononen-Mikkilä, Päivi; Rauhala, Riikka ja Särkkälä, Päivi (2005): Päänavaus selviytymiseen. Väkivaltaa kokeneen naisen käsikirja. Helsinki: Naisten kulttuuriyhdistys ry. Piispa, Minna & Heiskanen, Markku (2000): Väkivallan hinta. Naisiin kohdistuvan väkivallan kustannukset Suomessa. Helsinki: Tilastokeskus. Rautava, Marie & Perttu, Sirkka (toim.) (2002): Naisiin kohdistuva pari- ja lähisuhdeväkivalta. Käsikirja perus- ja täydennyskoulutukseen. Helsinki: Stakes. Suomen Mielenterveysseura (2003): Linkki-jakson ohjaajan käsikirja. Tavoitteellista vertaisryhmätoimintaa työttömille. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura. Tammisalo-Savolainen, Tuuli (2009): Suojattu yhteisö: kunniaväkivalta kollektiivisena ilmiönä Suomessa. Teoksessa Tauro, Tanja & Van Dijken & Marjo (toim.): Kunnia konfliktina. Näkökulmia ilmiön tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Helsinki: 26 Speak Out! -opas