Mielenterveyden edistäminen alakoulussa

Transkriptio

1 Mielenterveyden edistäminen alakoulussa Opettajaopiskelijoiden käsityksiä ja valmiudet mielenterveystaitojen opettamiseen alakoulussa Susanne Peltoniemi Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma Kevätlukukausi 2015 Opettajankoulutuslaitos Jyväskylän yliopisto

2 TIIVISTELMÄ Peltoniemi, S Mielenterveyden edistäminen alakoulussa Opettajaopiskelijoiden käsityksiä ja valmiudet mielenterveystaitojen opettamiseen alakoulussa. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma, 97 sivua. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää opettajaopiskelijoiden Mielenterveystaidot alakoulussa -kurssista ja opettajankoulutuksesta saamia valmiuksia edistää ja opettaa mielenterveystaitoja alakoulussa. Lisäksi tutkimus tuo tietoa opettajaopiskelijoiden kokemista tärkeimmistä ja haasteellisimmista alakoulussa opetettavista mielenterveystaidoista. Tutkimus on tärkeä, koska mielenterveys käsitteenä tarvitsee edelleen avaamista ja uudenlaista, voimavaralähtöistä ajattelutapaa. Mielenterveystaitojen edistämistä ja opettamista alakoulussa ei myöskään ole aikaisemmin juuri tutkittu. Tutkimus oli osa Suomen Mielenterveysseuran Mielenterveystaidot alakouluun -hanketta. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta. Aineisto kerättiin hankkeen Mielenterveystaidot alakoulussa -pilottikurssille osallistuneilta opettajaopiskelijoilta (N=51). Aineisto analysoitiin laadullisesti aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Tuloksista ilmeni, että opettajaopiskelijat kokivat saaneensa opettajankoulutuksesta heikot valmiudet opettaa mielenterveystaitoja. Tutkittavat pitivät tärkeänä mielenterveystaitojen opettamista alakoulussa ja vaativat mielenterveystaitojen sisältöjä osaksi opettajankoulutusta. Mielenterveystaidot alakoulussa -kurssista saadut valmiudet koettiin hyviksi. Tärkeimpinä mielenterveystaitoina pidettiin tunnetaitoja, itsetuntoa ja kaveritaitoja sekä haasteellisimpina turvataitoja ja selviytymistä, itsetuntoa ja arvoja. Yhteneviä syitä perusteluille mielenterveystaitojen haasteellisuudesta olivat omat heikot taidot, tiedon tai kokemuksen puute, arka tai liian laaja kokonaisuus, yhteiskunnan, kouluympäristön ja kodin vaikutus sekä oppilaiden moninaisuus. Avainsanat: mielenterveys, voimavara, mielenterveyden edistäminen, mielenterveystaidot, mielenterveysosaaminen, opettajankoulutuksen kehittäminen.

3 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO MIELENTERVEYS ON VOIMAVARA Mielenterveys Mielenterveys voimavarana Mielenterveyden suoja- ja riskitekijät MIELENTERVEYS JA HYVINVOINTI Mielenterveyden edistäminen Kouluympäristö mielenterveyden edistäjänä MIELENTERVEYSTAIDOT ALAKOULUUN -HANKE Mielenterveystaidot taitoja elämään Mielenterveystaidot alakoulussa -kurssi TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TUTKIMUSKYSYMYKSET TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimusmenetelmät Tutkimuksen osallistujat Kyselylomake aineistonkeruumenetelmänä Tutkimusaineiston käsittely ja analyysi TULOKSET Valmiudet mielenterveystaitojen opettamiseen Opettajankoulutuksesta saadut valmiudet Mielenterveystaidot alakoulussa -kurssista saadut valmiudet Mielenterveystaidot ja opettajankoulutus Mielenterveystaidot osaksi opettajankoulutusta Opettajankoulutus ei anna tietoa mielenterveystaidoista... 47

4 7.3.2 Miksi mielenterveystaidot opettajankoulutukseen Tärkeimmät edistettävät mielenterveystaidot alakoulussa Tunnetaidot Itsetunto Kaveritaidot Haasteet mielenterveystaitojen opetuksessa POHDINTA Tulosten tarkastelua Mielenterveystaidot alakoulussa -kurssi Tietoja ja taitoja opettajankoulutuksesta Levittämällä tietoa mielenterveydestä edistetään hyvinvointia Voimaa mielenterveydestä Keskeiset mielenterveystaidot alakoulussa Haasteet mielenterveystaitojen opetuksessa Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys Tutkimuksen tarkoitus ja tulosten hyödyntäminen Jatkotutkimushaasteita LÄHTEET LIITTEET Liite 1. Alakoululaisen mielenterveystaidot Liite 2. Kurssikuvaus: Mielenterveystaidot alakoulussa Liite 3. Kyselylomake opettajaopiskelijoille

5 1 JOHDANTO Lasten ja nuorten mielenterveys ja hyvinvointi on yksi keskeisin investoinnin alue, jonka pitkän aikavälin hyödyt näkyvät vahvasti tulevaisuudessa. Mielenterveyden edistämiseen panostaminen kannattaa. Voimavaralähtöinen työ tuottaa tuloksia; lasten ja nuorten mielen hyvinvointiin sijoitetut investoinnit palautuvat yli viisinkertaisena alle viidessä vuodessa takaisin. (McDaid 2011.) Ihmisen mielenterveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat fyysisen aktiivisuuden lisäksi uteliaisuus ja uuden oppiminen, asioiden jakaminen ja antaminen ja vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa. Väestön hyvinvointiin tehtävillä pienillä saavutettavilla muutoksilla on prosentuaalisesti merkittävä laskeva vaikutus mielenterveyden häiriöihin. Kun toteuttaa mielenterveyttä tukevia asioita elämässä, elinaikaansa voi lisätä jopa 7,5 vuodella. (Mental Capital and Wellbeing 2008.) Voimavaralähtöistä mielenterveyttä on tutkittu Suomessa vielä hyvin vähän koulumaailmassa. Puolakka (2013) löysi väitöstutkimuksessaan yläkoululaisten mielenterveydestä yhdeksi mielenterveyden edistämisen avaintekijäksi kouluympäristön mahdollisuudet mielenterveyden edistäjänä. Hän kokosi väitöskirjatyönsä lopputuloksena substantiivisen teorian mielenterveyden edistämisestä yläkoulussa. Teoria sisältää ydinkategorian toiminnan tavoitteena mielenterveyttä edistävä oppimisympäristö, joka on yhdistelmä muista teorian osa-alueista: koulun olosuhteet, henkilöstöresurssit, koululaiset ja heidän perheensä sekä mielenterveyttä edistävä toiminta. Teorian keskeisin hyöty on se, että sen avulla voidaan tarkastella ja kehittää koululaisten mielenterveyden edistämiseksi tehtävää työtä. Lisäksi Konu (2002) on tutkinut väitöskirjassaan laajemmin oppilaiden hyvinvointia koulussa. Hän kehitteli hyvinvoinnin arvioimisen välineen kouluihin, hyvinvointiprofiilin, jonka kautta on tarkasteltu yhteensä yli alakoululaisen hyvinvointia vuosina Konun tutkimuksen tulosten perusteella hyvinvointi heikkenee kaikilla osa-alueilla neljännestä luokasta kuudenteen mentäessä. Alakouluikäisten mielenterveyden edistämistä ja mielenterveystaitojen opettamista on tärkeää tutkia, koska aikai-

6 6 sempaa tutkimustietoa alakoululaisten mielenterveyden edistämisestä ja mielenterveystaitojen opettamisesta Suomessa ei juuri ole. Opiskelujeni varrella minua alkoi kiehtoa yhä enemmän lasten hyvinvointi ja sen vahvistaminen. Tutustuin Suomen Mielenterveysseuraan, mielenterveystaitoihin ja syvemmin mielenterveyteen käsitteenä. Kaikki se mitä ihminen tarvitsee elämässään voidakseen hyvin, kiteytyy mielestäni hyvin mielenterveyteen. Mielenterveys tarjoaa perustaidot elämään, onnellisuuteen ja mielen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vahvistamiseen. Näitä elämäntaitoja Mielenterveysseura kuvaa mielenterveystaidoiksi. Perusopetuslain (1998/628) 2. pykälän mukaan koulun tehtävä on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Opettaja ei voi olla vain tiedon siirtäjä. Lapsen ihmisyyteen kasvun tukeminen ja elämässä tarpeellisten tietojen ja taitojen antaminen opettajana on tärkeää. Kouluilla on valtavat vaikutusmahdollisuudet lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin vahvistamisessa. Mielenterveyden edistäminen, tukeminen ja mielenterveystaitojen opettaminen eivät ole rakettitiedettä. Puolakan (2013) tutkimuksessa nousi esille, että koululaisten hyvinvointia ja mielenterveyttä tukevat seikat ovat arkipäiväisiä, tavallisia asioita. Mielenterveyden edistämisen toteuttamiseen ei tarvita lisää aikaa tai resursseja. Kuka tahansa voi oppia ja opettaa mielenterveystaitoja. Pienillä arjen teoilla ja huomioilla voi vahvistaa oppilaan tai kenen tahansa ympäristössä olevan ihmisen mielenterveyttä. Mielenterveystaitoja opetellaan yhdessä oppilaiden kanssa koulun arjessa omia vahvuuksia ja heikkouksia tunnistamalla, tunteita sanoittamalla, ilmaisemalla ja käsittelemällä, läsnäolemalla, toista huomioimalla, kuuntelemalla ja auttamalla, ystävällistä toimintaa opettelemalla, omia selviytymiskeinoja kokeilemalla ja löytämällä ja rauhoittumista harjoittelemalla. Tärkeintä on, että opettaja tiedostaa oman mahdollisuutensa oppilaidensa mielenterveyden edistäjänä ja tukijana sekä mielenterveystaitojen opettajana. Opettajaopiskelijoiden valmiuksia tulevina opettajina opettaa lapsille taitoja, joita hyvä mielenterveys ja elämässä pärjääminen edellyttävät, ei ole aikai-

7 7 semmin tutkittu. Tämä tutkimus tarjoaa tietoa Mielenterveysseuran alakouluhankkeen toteuttaman Mielenterveystaidot alakoulussa -kurssin antamista valmiuksista opettajaopiskelijoille opettaa mielenterveystaitoja alakoulussa. Tutkimuksen tavoitteena on myös tuoda esille opettajaopiskelijoiden näkemyksiä mielenterveystaitojen sisältöjen liittämisestä osaksi opettajankoulutusta. Tarkoituksena on kartoittaa opettajaopiskelijoiden opettajankoulutuksesta saamia valmiuksia edistää ja tukea mielenterveyttä alakoulussa. Lisäksi tavoitteena on selvittää, mitkä mielenterveystaidot opettajaopiskelijat kokevat tärkeimmiksi ja haasteellisimmiksi opettaa alakoulussa ja miksi. Tämä tutkimus on osa Suomen Mielenterveysseuran toteuttamaa Mielenterveystaidot alakouluun -hanketta. Tutkimuksen yksi tehtävä on kerätä tietoa Suomen Mielenterveysseuran hyödynnettäväksi. Tutkimuksellani haluan herättää ajatuksia ja avata keskustelua mielen hyvinvoinnin merkityksestä ja tärkeydestä osana opettajankoulutusta. Tutkimukseni tarjoaa myös tietoa opettajankoulutuksen kehittämiseen. Maailman hektisyys ja muuttuva yhteiskunta sekä niiden vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja toimintakykyyn yhteiskunnassa vaativat koulumaailmaa ja ennen kaikkea opettajankoulutuksia uudistumaan. Opettajaopiskelijat ovat tulevaisuudessa opettajina tärkeässä asemassa oppilaiden mielen hyvinvoinnin edistäjinä. Tutkimukseni alussa luvuissa 2-4 esittelen aiheeni teoriataustaa sekä hanketta, jonka kanssa tämä tutkimus toteutettiin yhteistyönä. Luvuissa 5 ja 6 selostan tutkimukseni tutkimuskysymykset, tavoitteet ja tutkimuksen toteutuksen. Tutkimustulokset tuon esille luvussa 7. Luku 8 koostuu pohdinnasta, tulosten, luotettavuuden ja eettisyyden tarkastelusta sekä jatkotutkimushaasteista, joita tutkimus herätti.

8 8 2 MIELENTERVEYS ON VOIMAVARA 2.1 Mielenterveys Mielenterveyttä voidaan määritellä ja ymmärtää monin eri tavoin. Suomeen mielenterveys tuli sanana 1950-luvulla. Tuolloin mielenterveys tarkoitti sairauksia, nykyään mielenterveys on osa terveyttä. (Karila-Hietala, Wahlberg, Heiskanen, Stengård & Hannukkala 2013.) Antonovsky (1979) kehitteli luvulla teoriansa salutogeenisestä mallista, joka on vaikuttanut merkittävästi mielenterveyteen liittyvään työhön ja tutkimuksiin. Siinä keskeisenä käsitteenä on koherenssin tunne, joka on yksi tapa kuvata ihmisen kykyä hallinnoida elämäänsä. Mitä korkeammat koherenssipisteet ihmisellä on salutogeenisessä mallissa, sitä enemmän ihmisellä nähdään olevan elämänsä eheyttä tukevia tekijöitä. Psykiatria, lääketiede ja psykologia keskittyivät Antonovskyn (1979) mukaan liikaa patogeenisuuteen eli sairauksiin, oireisiin ja tauteihin. Patologiassa toiminnan ydin ja tarkasteltava asia on tekijät, jotka johtavat ihmisen sairauteen. Antonovsky (1979, 35 36) halusi lähestyä ihmistä kysymällä miksi ihmiset pysyvät terveinä. Hänen elämäntyönsä oli tutkia mysteeriä; mitkä asiat auttavat ihmistä selviytymään läpi elämän. Mielenterveys käsitteenä kantaa mukanaan sekä positiivista että negatiivista ulottuvuutta (Antonovsky 1996; Herron & Mortimer 2001; Kaleva & Valkonen 2013). Se sekoittuu helposti negatiivisiin tekijöihin, mielenterveyden sairauksiin ja häiriöihin (Kaleva ja Valkonen 2013, 675; Weare & Markham 2005, 120). Mielenterveys ei ole sama asia kuin mielen sairaus (Karila-Hietala ym. 2013, 7). Häiriöistä puhuminen hämärtää mielenterveyden käsitettä ja sen oikeaa ymmärtämistä. Mielenterveyttä yritetään käsitteenä muuttaa myönteiseksi sairauskeskeisen näkökulman sijaan. Häiriöiden ja sairauksien sijasta mielen-

9 9 terveydellä terminä tarkoitetaan positiivista ja toimintakykyä kuvaavaa mielen hyvinvointia. (Kaleva ja Valkonen 2013, 675; Weare & Markham 2005, 120.) Kaleva ja Valkonen (2013, 676) muistuttavat mielenterveyden tilan määrittyvän kokonaisuutena yksittäisten ilmiöiden sijaan. Mielenterveys ja - sairaus kuvataan heidän esittämässään kuviossa (kuvio 1) toisiinsa yhteydessä olevina itsenäisinä ulottuvuuksina. Kaleva & Valkonen (2013) arvioivat ihmisellä olevan samaan aikaan elämässään patogeenisten eli sairautta tuottavien tekijöiden kanssa myös salutogeenisia eli terveyttä tuottavia tekijöitä. Myös Keyes (2005) uskoo, että ihmisellä voi esiintyä sairautta ja terveyttä yhtä aikaa. Kinnunen (2011, 20) toteaa, ettei mielenterveys ole katoavaa, vaan sitä on olemassa aina ihmisellä tietty määrä riippuen elämän eri tilanteista ja eteen tulevista haasteista. KUVIO 1. Mielenterveys suhteessa patogeenisiin ja salutogeenisiin tekijöihin (Kaleva & Valkonen 2013).

10 10 Mielenterveyttä on ajan myötä kuvattu erilaisilla malleilla (kuvio 2). Aluksi mielenterveyttä tarkasteltiin yksinapaisen mallin avulla, jossa mielenterveyttä pidettiin samana asiana kuin mielen sairautta. Mielen hyvinvointia yksinään ei ollut olemassa. Kaksinapaisessa mallissa mielenterveys on janalla toisessa laidassa ja mielen sairaus toisessa, jolloin mallin mukaan ihminen on joko mieleltään terve tai mieleltään sairas. Kaksiulotteisessa mallissa janoja on kaksi; oma janansa mielenterveydellä ja mielen sairaudella. (Herron & Mortimer 2001.) KUVIO 2. Mielenterveyden mallit (Herron & Mortimer 2001). Nykyisin mielenterveyttä tarkastellaan tämän kaksiulotteisen mallin kautta (Karila-Hietala ym. 2013). Ihmisellä voi olla yhtä aikaa sekä mielenterveyttä että mielen sairautta, joiden olemassaolo vaihtelee ihmisen elämäntilanteen ja käytössä olevien voimavarojen mukaan. Ihminen ei siis voi olla pelkästään vain sairas tai vain terve. (Herron & Mortimer 2001; Kaleva & Valkonen 2013; Karila-Hietala ym. 2013; Keys 2005; Kinnunen 2011; Lahtinen, Lehtinen, Riikonen & Ahonen 1999.) Mielenterveys on Karila-Hietalan ym. (2013) mukaan myönteinen asia, joka näyttäytyy erillisenä ja erilaisena käsitteenä kuin mielen

11 11 sairaus. Mielenterveys ei nojaa lääketieteelliseen määrittelyyn, vaan on enemmän elämäntaidollinen ja dynaaminen käsite. Koivu ja Haatainen (2010, 76) määrittelevät mielenterveyden yksilön, ryhmän tai yhteisön kokemukseksi elämän mielekkyydestä, ymmärrettävyydestä ja hallittavuudesta. Mielenterveys on kykyä rakastaa toista ihmistä ja tehdä työtä. Mielenterveys kehittyy, häiriintyy ja korjaantuu ihmissuhteissa läpi elämän. Yksilön mielenterveys muokkautuu jatkuvasti. Se millainen on hyvä mielenterveys, rakentuu Hannukkalan ja Salosen (2008, 8, 51 52) mukaan jokaisen ihmisen oman kokemusmaailman, suhtautumisen ja asenteen mukaan. Ihminen itse on itsensä tärkein työväline. Tästä työvälineestä tulisi pitää erityisen hyvää huolta, jotta jaksaa toimia arjessa ja nauttia elämästä. Mielenterveys vaihtelee elämän eri vaiheissa, kuten fyysinen kunto. Mielen hyvinvointia voi ja pitää vaalia samalla tavalla kuin esimerkiksi terveellistä ruokavaliota. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Terveyden edistämisen ohjelma ( ) korostaa jokaisen elämässä tulevan eteen vaikeita aikoja ja ongelmia, jotka jättävät jälkiä. Näistä jäljistä selviytyminen ja eteenpäin pääseminen ovat hyvän mielenterveyden tuntomerkkejä. Täydellistä mielenterveyttä ei voi kukaan koskaan saavuttaa. Mielenterveyttä voi kuitenkin kehittää omien toiveiden ja mahdollisuuksien rajoissa eläen, jolloin elämä on vähintään tyydyttävää. Hyvinvointi on keskeinen osa mielenterveyttä (Kaleva & Valkonen, 2013, 676). WHO:n (World Health Organisation 2004) Ottawa-julistuksen määritelmän mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa yksilö ymmärtää omat kykynsä, pystyy toimimaan elämän normaalistressissä, kykenee työskentelemään tuottavasti tai tuloksellisesti ja pystyy toimimaan yhteisönsä jäsenenä. Mielenterveys on ihmisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn perusta. Muutokset, erilaiset kehityskriisit ja kehitysvaiheet kuuluvat elämään ja muokkaavat yksilön mielenterveyttä. Mielenterveyttä tarvitaan ihmissuhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä, vuorovaikutuksessa toisten kanssa sekä yleisesti jokapäiväisessä elämässä. (Hannukkala 2007, 24 25; Lavikainen, Lehtinen & Lahtinen 2004, 32; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2007; Woodhouse 2010, 178; Solin 2011, 13.) Mielenterveyteen sisältyy myös tunteiden sanoittamisen ja käsittelyn taito,

12 12 joka ilmenee yksilössä elämänilon, toivon, hyvinvoinnin ja eheyden kokemuksena ja tunteina (Kylmä, Nikkonen, Kinnunen, Korhonen, Välimäki & Kiikkala 2011,7). 2.2 Mielenterveys voimavarana Lehtinen, Ozamiz, Underwood ja Weiss (2005) kuvaavat mielenterveyttä resurssina, joka auttaa ihmisiä selviytymään elinympäristössään. Se on yksilön, sosiaalisen yhteisön ja yhteiskunnan pääomaa, jota kannattaa vaalia ja kerätä. Toivion ja Nordlingin (2009, 308) mukaan mielenterveys onkin tavoiteltava asia. Se on muuttuva voimavara, joka elämän eri vaiheissa uusiutuu ja kuluu. Se nähdään selviytymiseen liittyvänä taitona sekä kyvykkyytenä selviytyä elämässä. Lavikainen ym. (2004, 17) kuvaavat mielenterveyttä olennaisena osana ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä (kuvio 3). Mielenterveyteen vaikuttavat niin yksilölliset tekijät ja kokemukset, sosiaaliset ja vuorovaikutukselliset tekijät, yhteiskunnan rakenteelliset tekijät kuin kulttuuriset arvot. Karila- Hietalan ym. (2013, 15) mielestä nämä tekijät ovat vuorovaikutuksessa keskenään, jolloin entiset mielenterveyden voimavarat kuluvat ja syntyy uusia voimavaroja.

13 13 KUVIO 3. Mielenterveyden ulottuvuudet Lavikaisen ym mukaan. Voimavarat ovat mielen hyvinvointia ja tasapainoa tukevia asioita, joita ihmisen tulisi vahvistaa läpi elämän, koska ne kuluvat ja muokkaantuvat jatkuvasti. Voimavarojen määrä vaihtelee elämänkulun aikana, mutta ihmisellä on aina olemassa itsessään voimavaroja. Myös sairastuneella on elämässään voimavaroja. Näitä voimavaroja tulee tutkia ja voimistaa, jotta hallinnan tunne elämästä säilyy. Vaikeissa elämäntilanteissa, menetyksissä ja epäonnistumisissa voimavaroja kuluu enemmän. On tärkeää huolehtia omista voimavaroista; omasta jaksamisesta ja arjen rytmittämisestä. Voimavaroja vahvistetaan tekemällä itselle hyvää mieltä tuottavia asioita. (Erkko & Hannukkala 2013, ) Yksilön tekemillä päivittäisillä valinnoilla voi vaikuttaa voimavarojen kertymiseen ja siten omaan mielenterveyteen ja hyvinvointiin (Karila-Hietala ym. 2013). Tässä tutkimuksessa mielenterveyttä tarkastellaan mielenterveyden myönteisinä ominaisuuksina, voimavarana ja elämäntaitoina, joita voi harjoitella ja vahvistaa läpi elämän. Mielenterveys on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Se koostuu elinikäisen terveyden tärkeistä osatekijöistä, voimavaroista, jot-

14 14 ka mahdollistavat ihmisen kognitiivisen, sosiaalisen ja emotionaalisen toimintakyvyn. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2013; Haasjoki & Ollikainen, 2010) 2.3 Mielenterveyden suoja- ja riskitekijät Mielenterveyttä voidaan tarkastella myös sitä suojaavien tekijöiden tai sitä vaarantavien tekijöiden kautta (taulukko 1) (Nurmi, Sillanpää & Hannukkala 2014). Vahvistamalla suojatekijöitä ja vähentämällä riskitekijöitä vaalitaan aktiivisesti hyvää mielenterveyttä (Erkko & Hannukkala 2013). Suojatekijät vahvistavat ihmisen mielenterveyttä ja kasvattavat ihmisen voimavaravarastoa. Lapsella ja nuorella on sitä paremmat mahdollisuudet selviytyä riskeistä mitä laajempi suojatekijävarasto hänellä on käytettävissään. (Erkko & Hannukkala 2013, 31) Riskien vaikutuksia voidaan pienentää lisäämällä elämään suojaavia tekijöitä. Korkeila (2000, 99) painottaa erityisesti mielenterveyttä suojaavia selviytymisstrategioita vahvana positiivisena mielenterveyden piirteenä. Karila-Hietalan ym. (2013, 17) mukaan esimerkiksi avioerotilanteessa lasta voidaan auttaa säilyttämään kaverisuhteet, tuttu koulu ja muut sosiaaliset verkostot, jolloin saadaan lisättyä lapsen tunnetta elämän turvallisuudesta ja jatkuvuudesta. Selviytymistä haastavista elämäntilanteista voidaan edistää myös vahvistamalla lapsen itsetuntoa ja omiin kykyihin luottamista. Riskitekijöiden kasautuminen on erityisen haitallista mielenterveydelle (Karila-Hietala ym. 2013, 18). Mielenterveyttä vaarantavat tekijät eli riskitekijät heikentävät lapsen toimintakykyä ja lisäävät turvattomuuden tunnetta. Kun riskitekijöitä on enemmän kuin suojaavia tekijöitä, niiden vaikutus näkyy lapsen hyvinvoinnin heikkenemisenä ja sairastumisina. (Erkko & Hannukkala 2013, 31) Riskitekijät voivat olla käyttäytymiseen liittyviä, biologisia, perinnöllisiä tai taloudellisia ja ne ovat olemassa jo mielenterveyden häiriöitä aiemmin. Riskitekijät voivat johtua esimerkiksi laajemmin koko yhteiskunnasta, perheestä tai yksilöstä itsestään. (Karila-Hietala ym. 2013, 18)

15 15 TAULUKKO 1. Esimerkkejä alakoululaisen mielenterveyden suoja- ja riskitekijöistä (Nurmi ym. 2014). MIELENTERVEYDEN SUOJATEKIJÄT RISKITEKIJÄT Sisäisiä tekijöitä fyysisestä terveydestä huolehtiminen kyky sanoittaa ja ilmaista tunteita kyky ratkaista ongelmia ja ristiriitoja mieltä askarruttavista asioista puhuminen kyky luoda ja ylläpitää ystävä- ja kaverisuhteita itsensä toteuttaminen esimerkiksi harrastusten kautta itsensä arvostaminen ja hyväksyminen hyväksytyksi tulemisen tunne perimä varhaiset ihmissuhteet itsetunnon haavoittuvuus huonot suhteet kavereihin, vanhempiin, läheisiin eristäytyminen ja vieraantuminen tutuista ihmissuhteista avuttomuuden tunne huonommuuden tunne biologiset tekijät, kehityshäiriöt, sairaudet Ulkoisia tekijöitä koulussa käyminen, opiskelu ja työnteko perhe, ystävät ja läheiset ihmiset turvaverkon jäsenten tuki ja hyvät suhteet turvaverkon ihmisiin kyky uskaltaa ja osata hakea apua ajoissa auttamispalveluista turvallinen kasvuympäristö vanhempien työ ja toimeentulo kuulluksi tuleminen erot ja menetykset väkivalta, kiusaaminen alkoholin ja muiden päihteiden käyttö syrjäytyminen haitallinen elinympäristö työttömyys tai sen uhka psyykkiset häiriöt hyväksikäyttö Mielenterveysosaaminen on Hannukkalan ja Salosen (2008) mielestä tietoa mielenterveyttä edistävistä suojatekijöistä ja mielenterveyttä vaarantavista riskiteki-

16 16 jöistä. Lapsuudessa ja nuoruudessa on enemmän mahdollisuuksia kokea ja kerätä myönteisiä vaikutuksia ja suojaavia tekijöitä elämälle sekä välttää negatiivisia riskitekijöitä. Mitä enemmän lapsuudessa ja nuoruudessa on kerännyt suojaavia tekijöitä, sitä todennäköisemmin kykenee paremmin ylläpitämään omaa hyvinvointia ja mielenterveyttä myöhemmin elämässä. On kertynyt näyttöä myös siitä, että kouluissa, kodeissa ja yhteisöissä suojatekijöitä vahvistamalla parannetaan lasten ja nuorten mielenterveyttä ja vaikutetaan ennaltaehkäisevästi kehityshäiriöihin. (WHO 2012, 6-7.) Jokainen on itse vastuussa omasta mielenterveysosaamisestaan ja tämän tiedon soveltamisesta omassa elämässä. Sen vaalimiseen ja kehittämiseen ei tule keskittyä ainoastaan lapsuudessa ja nuoruudessa, vaan läpi aikuisuuden ja koko elämän. (Hannukkala & Salonen 2008.)

17 17 3 MIELENTERVEYS JA HYVINVOINTI 3.1 Mielenterveyden edistäminen Koivun ja Haataisen (2010, 83) mukaan mielenterveys on 2000-luvulla alettu ymmärtää laaja-alaisemmin, ei vain yksilön vaan myös perheen, yhteisön ja yhteiskunnan voimavaraksi. Tähän uuteen ajatukseen, koko väestön mielenterveyden edistämiseen, on siirrytty mielenterveyden ehkäisevän toiminnan sijaan. Sosiaali- ja terveysministeriö (2011, 32) toteaa raportissaan, että yhä useampi lapsi on mielenterveyspalveluiden asiakas. Suomi nähdään hyvinvointivaltiona, mutta samalla kuitenkin huostaanotot ja avohuollon tukitoimet ovat kasvussa. Mielenterveyden edistämisen haasteita ovat lasten ja nuorten lisääntyneen ylipainon ja vähäisen nukkumisen lisäksi lisääntyneet psyykkiset oireet, erityisesti masennusoireet. Mielenterveyden häiriöiden ja psyykkisten ongelmien minimoimiseksi yhteiskunnan on ymmärrettävä mielenterveyden merkittävä asema ihmisten elämässä ja pyrittävä kaikin keinoin edistämään hyvää hyvinvointia ja mielenterveyttä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2013). Lähtökohdiltaan terveyden edistäminen voi olla Lahtisen, Koskinen- Ollonqvistin, Rouvinen-Wileniuksen ja Tuomisen (2003, 20 21) mukaan terveyttä edistävää, terveyttä suojelevaa tai sairauksia ehkäisevää. Terveyden edistäminen on yhteydessä positiiviseen terveyskäsityksen malliin, jonka perusta on promootiossa eli kokonaisvaltaisessa terveyden edistämisessä. Rautio ja Husman (2010, 172) pitävät terveyden edistämisessä tärkeänä yksilön omaa motivaatiota elämänsä parantamiseen ja kehittämiseen hyvinvoivemmaksi. Lahtinen ym. (2003, 20 21) toteavat yksilön olevan aktiivinen toimija ja vaikuttaja terveyden edistämisessä. Yksilöillä on mahdollisuus vaikuttaa sekä omaan että läheistensä sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristöön. Koko yhteiskunnalla on mahdollisuus laajemmin hallita terveyttä. Mannerheimin Lastensuojeluliitto (2009) painottaa terveyden edistämisessä tärkeäksi lapsen osallisuuden mahdol-

18 18 listamisen ja toteuttamisen. Mahdollistamalla osallisuutta parannetaan lasten elämänlaatua. Lasta ei tule ajatella toiminnan kohteena, vaan aktiivisena ja tasaarvoisena toimijana yhteiskunnassa. Kun lapsi kokee saavansa osallistua häntä koskeviin päätöksiin ja vaikuttaa häntä koskeviin asioihin, hän kokee olevansa merkityksellinen ja tärkeä. Tämä edistää lapsen hyvinvointia ja terveyttä. (MLL:n Terveyden edistämisen ohjelma 2009) Henkinen hyvinvointi on olennainen osa hyvää elämänlaatua. Luottavaisista ja hyvän henkisen hyvinvoinnin omaavista lapsista ja nuorista kasvaa todennäköisemmin onnellisia ja turvallisia aikuisia. Tämä edistää koko yhteiskunnan terveyttä ja hyvinvointia. (WHO 2012, 6-7.) Mielenterveyden edistämisellä, promootiolla, tarkoitetaan eri asiaa kuin mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisyllä eli preventiolla (Kaleva & Valkonen 2013, 676; Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2009; Toivio & Nordling 2009, 309;). Kaleva ja Valkonen (2013, 676) huomauttavat, että promootio ja preventio rinnastetaan usein toisiinsa, ne sekoitetaan helposti keskenään ja niistä puhutaan samanaikaisesti. Promootio ja preventio sisältävät erilaiset tavoitteet. Promootion eli mielenterveyden edistämisen tarkoituksena on voimavarojen tunnistaminen, vahvistaminen ja niiden hyödyntäminen, kun taas mielenterveyttä ennaltaehkäisevässä työssä pyritään tunnistamaan ja torjumaan mielenterveyttä uhkaavia tekijöitä. (Lahtinen ym. 2003;Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2007, 2009, 2013; Woodhouse 2010, 178.) Mielenterveyden edistämisessä, promootiossa, pyritään edistämään kaikkien ihmisten mielenterveyttä, ei pelkästään riskiryhmiin kuuluvien mielenterveyttä. Sille on tyypillistä salutogeeninen eli hoitava lähestymistapa. (Partanen, Moring, Nordling & Bergman 2009.) Tällä Partanen ym. (2009) tarkoittavat mielenterveyden vahvistamista. Promootiossa pyritään vahvistamaan yksilöiden voimavaroja, kasvattamaan heidän mahdollisuuksiaan huolehtia itsestään ja kannustaa elämäntapojen muuttamiseen hyvinvointia tukevampaan ja parantavampaan suuntaan (MLL:n Terveyden edistämisen ohjelma 2009). Mielenterveyden edistämiselle on Toivion ja Nordlingin (2009, 309) mukaan ominaista yhteisen hyvän tavoitteleminen, puhutaan sosiaalisen pääoman kasvattamises-

19 19 ta. Sosiaalinen pääoma koostuu yhteistoiminnasta, keskinäisestä luottamuksesta, sosiaalisista verkostoista ja yhteisön jäsenten keskinäisestä solidaarisuudesta. Sosiaalista pääomaa kasvattamalla voidaan Vuokila-Oikkosen (2011,55) mukaan myös ehkäistä tehokkaasti syrjäytymistä. Mielenterveyden edistämistä on kaikki toiminta, jossa pyritään parantamaan yksilön tai koko väestön mielenterveyttä (Nordling 2009, 24). Mielenterveyden edistämiseen pyrkivä taho, kuten esimerkiksi päiväkoti, koulu tai työpaikka, ei pysty yksin muuttamaan yksilön elämäntapoja pitkäaikaisesti ja sitoutuvasti, ellei yksilöllä itsellään ole sisäistä halua ja päätöstä muuttaa elintapojaan. Ulkoisen ympäristön vaikutuksen lisäksi yksilö kykenee itse osaksi edistämään omaa mielenterveyttään. Ihmisen tunteet, toimintatavat, se miten hän viettää aikansa ja mitä hän ajattelee, vaikuttavat mielenterveyteen. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2013.) Erityisen haasteen mielenterveyden edistämiseen tuo Koivun ja Haataisen (2010, 86) mukaan tavoite luoda yli sektorirajojen ylittävää yhteistyötä ja kumppanuutta sekä kehittää ja johtaa tätä. Miten saataisiin kuultua kaikkien tahojen näkökulmia ja sitouttaa eri sektoreilla toimivat työntekijät yhteiseen mielenterveyden edistämistyöhön. Tässä tutkimuksessa mielenterveyttä tarkastellaan promotiivisesta, mielenterveyttä edistävästä toiminnasta käsin, koska mielenterveyden edistäminen on Suomen Mielenterveysseuran perustehtävä ja ohjaa siksi oleellisesti tämän tutkimuksen tarkastelukulmaa. 3.2 Kouluympäristö mielenterveyden edistäjänä Lavikainen ym. (2004, 13) toteavat monien toimintaympäristöjen mahdollistavan mielenterveyden vahvistamisen. Ihminen on jatkuvasti vuorovaikutuksessa oman toimintaympäristönsä kanssa. Toimintaympäristö vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja elämässä tuleviin valintoihin ja on siksi merkittävästi yhteydessä ihmisen omaan hyvinvointiin ja mielenterveyteen. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2013, 7.) Useimmissa maissa koulunkäynti on pakollista. Oppilaat viettävät päivästään keskimäärin 6 tuntia koulussa. Koululla on tärkeä rooli

20 20 mielenterveyden edistämisessä ja se on erinomainen paikka kuormittuneiden oppilaiden tukemiseen sekä mielenterveyden ongelmien havaitsemiseen ja ehkäisyyn. Koulu on merkittävä mielenterveyden edistämisestä annettavan tiedon välittäjä niin opettajille, oppilaille kuin vanhemmillekin. Koulu voi rakentaa kulttuuria, jossa mielenterveyttä arvostetaan ja edistetään luomalla hyvinvointia ja positiivista mielenterveyttä tukevia ohjelmia koulussa ja luokissa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2013, 17.) Koulujen tulisi levittää ajatusta mielenterveydestä kaikkien asiana ja poistaa väärin ymmärrettyä käsitystä mielenterveydestä sairautena ja häiriöinä (Naidoo & Wills 2009, 212). Hyvinvointi rakentuu arjessa. Siksi on oleellista, että lasten eri toimintaympäristöt, kuten koulut, tukevat heidän kokonaisvaltaista hyvinvointia, oppimista ja kehitystä. (Kumpulainen, Mikkola, Rajala, Hilppö & Lipponen 2014, 238.) Hannukkalan ja Salosen (2008, 7) mukaan mielenterveyden edistäminen sisältää kannustavan ilmapiirin, tunnetaitojen, sosiaalisten taitojen ja itsetunnon vahvistamisen sekä yhteisöllisyyden luomisen. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa pidetään opetuksen ja tuen järjestämisen lähtökohtana opetusryhmän ja kunkin oppilaan vahvuuksia sekä oppimis- ja kehitystarpeita, joiden tunnistaminen katsotaan kuuluvan koulun tehtäväksi (OPH 2010) voimaan astuneessa oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa (1287/2013) keskiössä ovat oppimisen tukemisen ohella terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Myös uuden tulevan peruskoulun opetussuunnitelman 2016 uudistuksessa nostetaan esille vuorovaikutukseen ja itsetuntemukseen liittyvien taitojen merkitystä oppilaiden myöhemmälle hyvinvoinnille. Uuden peruskoulun opetussuunnitelman 2016 luonnoksessa mielenterveys painottuu ympäristöopin tavoitteiden ja sisältöjen alle. Siellä tavoitteena tulevat olemaan terveyden osa-alueet ja voimavarat, tunteiden tunnistaminen, ilmaisu ja säätely, oman kehon ja mielen viestien tunnistaminen, omien ajatusten, asenteiden tarpeiden ja arvojen tiedostaminen, arjen terveystottumukset, itsensä ilmaiseminen ja muiden kuunteleminen, ryhmässä toimiminen ja erilaiset vuorovaikutustilanteet, oman toiminnan vaikutus itselle, toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan sekä turvallisuuden edistäminen ja turvataidot. (POPS 2016.) Näin siis myös tuleva opetussuunnitelma kantaa muka-

21 21 naan mielenterveystaitojen osa-alueita (Nurmi ym. 2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman uudistuksen tavoitteena on ottaa huomioon kaikkien oppilaiden yksilöllisen kasvun ja kehityksen tarpeet. Jokaisen koululaisen tulisi saada ohjausta ja tukea onnistuakseen koulunkäynnissä, jolloin hänellä on opiskeluaan koskevien valintojen avulla mahdollisuudet löytää omat vahvuutensa ja ylläpitää opiskelumotivaatiotaan. (OKM 2010.) Kouluikäisen lapsen mielenterveys koostuu itsensä ja toisten arvostamisesta, kyvystä nauttia elämästä, leikkiä, käydä koulua ja saavuttaa tavoitteita sekä taidosta tulla toimeen kavereiden kanssa, näyttää tunteita ja puhua mieltä painavista asioista (Hannukkala & Salonen 2008, 6-7). Mielenterveyttä vahvistavia yksilön henkilökohtaisia koulunkäyntiin liittyviä voimavaroja voivat olla esimerkiksi sisukkuus ja hyvä itsearvostus. Tällaiset voimavarat lisäävät kouluinnostusta, jonka on edelleen todettu lisäävän lasten ja nuorten tyytyväisyyttä ja innostusta elämässä. (Salmela-Aro 2014, 283.) Mielenterveyttä tulee Hannukkalan ja Salosen (2008, 51 53) mukaan opettaa lapsille ja nuorille. Opettajalla on tärkeä rooli siinä, miten hän itse suhtautuu mielenterveyteen sekä millä tavoin hän edistää mielen hyvinvointia luokassa ja tuo vaikeitakin aiheita rohkeasti keskusteltavaksi. Opettaja voi olla myös henkilö, jolla on parhain mahdollisuus havaita lapsen käyttäytymisessä tai olemuksessa olevia muutoksia, jotka voivat heikentää lapsen mielenterveyttä. Hannukkala ja Salonen (2008) korostavat koulussa tärkeäksi keskustelua koko koulussa toimivien henkilöiden, niin opettajien, oppilaiden kuin muunkin työhenkilöstön, kuten keittäjien ja siivoojien, hyvinvoinnista ja sen arvioimista laajasti. Erityisesti tulee varmistaa, että kaikkia koulussa toimivia kuullaan ja heidän näkökulmansa hyvinvointiin otetaan huomioon. Kaikista parhaimpiin tuloksiin päästään, kun jokainen toimija kokee saavansa olla osallinen ja osallistua tärkeisiin kouluyhteisöä koskeviin päätöksiin. Kouluyhteisöissä on tärkeää avata ja tarkastella mielenterveyden näkökulmasta koko yhteisön hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä (Hannukkala & Salonen 2008, 52). Lavikainen ym. (2004, 21) korostavat, että koulujen tulisi tiedostaa ja ymmärtää kuinka valtava merkitys kouluilla ja niiden toiminnan suunnal-

22 22 la on yhteiskunnassa lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisen areenana. Koulujen on ymmärrettävä millainen merkitys mielenterveyden paranemisella on väestölle ja sitoutua mielenterveyden edistämiseen vahvistaen lisäksi yhteistyötä muiden sektorien kanssa. Konu & Gråsten-Salonen (2004, 38 39) pohtii mielenterveyden edistämisen epämääräistä paikkaa koulussa ja painottaa mielenterveyden edistämisen kuuluvan kaikille koulun toimijoille. Aikaa, panosta ja lisäresursseja mielenterveyden edistämiseen kouluissa tulisi löytää ja järjestää. Koulut eivät saa kokea joutuvansa olemaan yksin mielenterveyden edistämisen kysymysten kanssa, vaan kouluille tulisi tarjota asianmukaista apua myös niiden ulkopuolelta. Konu (2002) on rakentanut koulun hyvinvointimallin (kuvio 4), joka käsittelee hyvinvoinnin neljää osa-aluetta; koulun olosuhteita, koulun sosiaalisia suhteita, itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia koulussa sekä terveydentilaa.

23 23 KUVIO 4. Koulun hyvinvointimalli (Konu 2002). Hyvinvointimallissa hyvinvoinnin, opetuksen, kasvatuksen ja oppimisen nähdään liittyvän yhteen. Näiden lisäksi myös ympäröivällä yhteisöllä, kuten seurakunnalla, poliisilla tai terveydenhuollolla on vaikutusta hyvinvointiin koulussa. (Konu 2010, ) Koulun olosuhteiden vaikutus hyvinvointiin koulussa on riippuvainen siitä, miten hyväksi tai huonoksi koulun olosuhteet eli fyysiset tilat, kuten luokat, koulun piha ja välineet, koetaan. Jos koulun olosuhteita ei koeta riittävän hyviksi, hyvinvoinnin kokemus heikkenee. Sosiaalisilla suhteilla koulun hyvinvointimallissa tarkoitetaan oppilaiden välisten suhteiden, oppilaiden ja opettajien välisten suhteiden, ryhmätyöskentelyn sujuvuuden, koulussa tapahtuvan mahdollisen kiusaamisen ja syrjimisen tai kodin ja koulun välisen yhteistyön vaikutusta hyvinvoinnin lisääntymiseen. Terveydentilaa tarkastelta-

24 24 essa ajatellaan ihmisen olevan kokonaisvaltainen olento ja erilaiset psykosomaattiset oireet voivat olla yhteydessä siten myös sosiaaliseen ympäristöön, jossa ihminen viettää aikaansa. Itsensä toteuttamisen mahdollisuuksilla tarkoitetaan onnistumisen kokemuksien saamista, vaikutusmahdollisuuksia, osallisuuden astetta koulussa ja sitä, että yksilö kokee itsellään olevan merkitystä yhteisössä. (Konu 2010, ) Konu (2002) loi hyvinvointimallin pohjalta hyvinvointiprofiilin koulujen käyttöön. Hyvinvointiprofiili on väline Internetissä, jota koulut voivat käyttää oman koulunsa hyvinvoinnin arvioimiseen. Se on yksi mahdollinen tapa lähestyä kouluissa kokonaisvaltaisesti mielenterveyden edistämistä (Konu & Gråsten-Salonen 2004, 10).

25 25 4 MIELENTERVEYSTAIDOT ALAKOULUUN - HANKE Suomen Mielenterveysseura on maailman vanhin mielenterveysjärjestö. Se aloitti toimintansa Suomessa vuonna 1897 ja on toiminut jo yli 120 vuotta mielenterveystyön edistäjänä, kehittäjänä ja innoittajana. Mielenterveysseuran perustehtävä on mielenterveyden edistäminen ja välittämisen kulttuurin luominen. Toiminnan ydin on pyrkimys siirtää painopistettä mielenterveyden sairaus- ja häiriökeskeisyydestä käsitykseen mielen hyvinvoinnista. (Suomen Mielenterveysseura) Tämä tutkimus on osa Suomen mielenterveysseuran Mielenterveystaidot alakouluun -hanketta ( ). Hanke kuuluu Mielenterveystaidot kasvuun -hankkeisiin, joissa tuetaan lasten ja nuorten mielenterveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Lasten ja nuorten hankkeissa on otettu erityisesti huomioon nuoruuden kasvun ja kehityksen tukemisen merkitys kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Mielenterveysseuran kouluhankkeet ovat osoittaneet, että kouluyhteisöissä halutaan ja tarvitaan sisällöllistä ja menetelmällistä osaamista, opetusmateriaalia sekä täydennyskoulutusta mielenterveystaidoista (Nurmi ym. 2014). Mielenterveystaidot alakouluun -hankkeessa mielenterveys nähdään resurssina, jonka keräämiseen ja käyttämiseen tarvitaan taitoja. Näitä taitoja voidaan opetella ja harjoitella päivittäin koulun arjessa. Mielenterveyden pohjan rakentaminen lapsuudessa antaa kantavaa voimaa haastavienkin elämäntilanteiden läpi elämiseen. Päätavoitteena hankkeessa oli kehittää yhteistyössä pilottitoimijoiden kanssa elämäntaitoa ja ihmisenä kasvamista tukeva opetuskokonaisuus alakouluun vuosiluokille 1-6. Vuoden 2014 syksyn alussa Suomen Mielenterveysseura julkaisi Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamana uuden Hyvää mieltä yhdessä -opetusaineiston ja koulutusmallin alakoululaisten mielenterveyden edistämiseen. (Nurmi ym. 2014, 6.) Lisäksi laadittiin teoriaa, harjoituksia, oppituntisuunnitelmia, integrointi-ideoita, arvioinnin työkaluja, välineitä kasvatuskeskusteluun ja teemapäiväehdotuksia.

26 26 Alakouluhankkeen yhtenä tavoitteena on myös jalkauttaa mielenterveyden edistämistä ja ajatusta mielenterveydestä voimavarana opettajankoulutusten sisältöihin ja rakenteisiin. Tämän tutkimuksen tavoite on antaa tutkimustietoa hankkeelle opettajankoulutuksen sisältämistä mielenterveyden sisällöistä opettajaopiskelijoiden näkökulmasta. 4.1 Mielenterveystaidot taitoja elämään Mielenterveysseuran Mielenterveystaidot alakouluun -pilottihankkeen aikana muodostettiin alustavat nimet mielenterveystaidoille. Tämän tutkimuksen pohjana on nämä pilottihankkeen aikana käytetyt yhdeksän alustavaa mielenterveystaitoa, jotka esitellään edellä. Lopulliset hankkeessa syntyneet mielenterveystaidot on esitetty Mielenterveysseuran alakouluhankkeen laatimassa kuumailmapallo -kuvassa (liite 1). Mielenterveystaidot alakouluun -hankkeessa muodostuneet mielenterveystaidot pohjautuvat Keyesin (2005) teoriaan mielenterveyden ulottuvuuksista. Näitä ulottuvuuksia ovat emotionaalinen, psykologinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Keyesin (2005) mukaan mielen hyvinvointi on kohdillaan, kun ihminen kokee voivansa hyvin emotionaalisesti, psykologisesti ja sosiaalisesti. Emotionaalisen hyvinvointiin kuuluvat myönteinen tunnetila elämästä; tyytyväisyys, mielenrauha, elämänilo ja onni sekä tyytyväisyys oman elämän laatuun. Psykologinen hyvinvointi sisältää elämän tarkoituksen, autonomian tunteen, oman elämän hallinnan tunteen, itsensä hyväksymisen, henkilökohtaisen kasvun ja myönteiset ihmissuhteet. Sosiaalista hyvinvointia ovat osallisuus, myönteinen suhtautuminen erilaisuuteen, tunne yhteisöön kuulumisesta, usko yksilöiden, ryhmien ja yhteiskunnan myönteiseen kehitykseen ja kiinnostus yhteisöön ja sosiaaliseen elämään. (Keyes 2005, 541.) Seuraavaksi avaan lyhyesti Mielenterveystaidot alakouluun -hankkeen pilottivaiheessa syntyneitä mielenterveystaitoja. Näitä mielenterveystaitoja voidaan oppia ja opettaa päivittäin koulussa yhdessäolon hetkissä. Mielenterveys-

27 27 taitoja harjoittelemalla ja käyttämällä vahvistetaan mielenterveyttä. (Nurmi ym. 2014, 12) Hyvinvoinnista huolehtiminen arjessa. Hyvä arki on hyvinvoinnin perusta. Oman kehon ja mielen viestien kuuntelu on tärkeätä yksilön mielenterveydelle. Ihminen voi vaikuttaa omaan mielen hyvinvointiinsa arjessa tekemillään päivittäisillä valinnoilla. Riittävä uni, säännöllinen ja terveellinen ravinto, monipuolinen liikunta, ihmissuhteiden hoitaminen, tunteiden ilmaiseminen rakentavasti ja hyvää mieltä tuottava toiminta edistävät mielenterveyttä. (Nurmi ym. 2014, 24.) Kaveritaidot. Kaveritaidot kehittyvät arkisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Ystävyssuhteiden luominen, hoitaminen ja ylläpitäminen ovat merkittäviä mielenterveyden tukitekijöitä ihmiselle. Yhteisöihin kuuluminen lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta, luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. (Erkko & Hannukkala 2013, 95.) Kaveritaidoilla luodut vertaissuhteet ovat lapsille tärkeitä kasvamisen ja toiminnan areenoita. Lapsen jääminen kaveriverkostojen ulkopuolelle on aina suuri riski lapsen mielenterveydelle. (Kinnunen 2011.) Tunnetaidot. Hyvät tunnetaidot ovat keskeinen osa sosiaalisia taitoja. Tunnetaidoilla on keskeinen merkitys mielen hyvinvoinnille. Tunnetaitoja harjoittelemalla ja oppimalla voidaan vahvistaa mielenterveyttä. Mielenterveyden voimavaroja kuluttavaa on tukahduttaa omat tunteensa ja jättää käsittelemättä ne. (Nurmi ym. 2014, 64.) Tunnetaidot auttavat selviytymään elämän erilaisissa tilanteissa ja edistävät terveyttä. Tunnetaidoilla tarkoitetaan kykyä tunnistaa ja nimetä omia ja muiden tunteita, hallita ja säädellä omia tunteita sekä kykyä ymmärtää mistä tunteet ovat peräisin. Tunnetaitojen oppiminen luo valmiuksia kohdata ja suvaita erilaisia ihmisiä, sietää pettymyksiä ja turhautumista sekä hallita impulsiivista käyttäytymistä. (Jalovaara 2008, 96.) Erilaisuuden kohtaaminen. Erilaisuuden kohtaamisen taidon voi oppia, kun on ensin hyväksynyt itse itsensä. Erilaisuuden kohtaamisessa erilaiset ennakkoluulot juontavat juurensa yleensä ihmisen omasta epävarmuudesta. Vahvistamalla itsearvostusta ja itsetunnon rakentumista sekä harjoittelemalla mui-

28 28 den kunnioittamista ja huomioon ottamista, epävarmuudet purkautuvat ja ihminen kykenee hyväksymään niin itsensä kuin muutkin ympärillään olevat ihmiset. (Erkko & Hannukkala 2013, 209.) Itsetunto. Itsetunnon määrä voi vaihdella elämän eri vaiheissa. Itsetunto on tunne omasta arvokkuudesta, itsensä arvostamisesta ja itseluottamuksesta. Se on kykyä arvostaa muita ihmisiä ja sietää pettymyksiä ja epäonnistumisia elämässä. Hyvä itsetunto auttaa ihmistä näkemään oman elämän arvokkaana ja ainutkertaisena. (Nurmi ym. 2014, 50.) Arvot. Arvojen pohtiminen on tärkeätä elämän merkityksellisyyden kokemukselle. Omien vahvuuksien tunnistaminen auttaa tekemään päivittäisiä valintoja arjessa ja sitä kautta tukee ihmisen arvoja ja mielen hyvinvointia. Elämän tarkoitus sekä tunne siitä, että on lähimmäisilleen tärkeä ja arvokas luovat pohjan elämän merkityksellisyydelle, joka on tärkeä osa mielenterveyttä. Koulun tehtävänä on tukea lasten eettistä pohdintaa ja tarjota kokemuksia yhteisistä arvoista. (Nurmi ym. 2014, 104.) Turvataidot ja selviytyminen. Selviytyminen on ollut alun alkaen ihmiskunnan alussa pyrkimystä henkiinjäämiseen. Selviytyminen on elämässä eteen tulevien erilaisten tilanteiden, haasteiden ja ongelmien kohtaamista ja niistä selviytymistä yksilön kannalta suotuisalla tavalla. Se on kyky toimia itsenäisesti, maksimoida menestys ja minimoida negatiiviset seuraukset, noudattaa sääntöjä ja ratkaista ristiriitoja muut huomioiden. Selviytyäkseen ihminen pyrkii toimimaan joustavasti ja sitkeästi ratkaistakseen ongelmia ja hallitakseen tilanteita. Ihminen voi purkaa stressiään positiivisten selviytymistaitojensa, esimerkiksi harrastusten avulla, ja sitä kautta auttaa positiivisesti hallitsemaan omaa toimintaansa ja ylläpitämään hallinnan tunnetta tilanteista. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013, 33.) Turvallisuuden tunne tukee merkittävästi ihmisen mielenterveyttä. Sillä tarkoitetaan Nurmen ym.(2014, 34) mukaan tilaa, jossa on mahdollisimman paljon yksilön minuutta tukevia tekijöitä. Häpeän, pelon ja syyllisyyden tunteet syövät turvallisuuden tunteen tilaa. Aikuisen aito läsnäolo ja välittäminen sekä kannustaminen luovat lapselle ja nuorelle turvallisuuden tunnetta. Lapsella tulee olla tunne, että hän voi puhua aikuiselle mieltään pai-

29 29 navista asioista. Koulussa tärkeää on pitää kiinni yhteisistä rutiineista ja säännöistä, jotka rakentavat kouluyhteisössä myös yhteenkuuluvuuden tunnetta. Rauhoittuminen ja läsnäolo. Kiire vaikuttaa stressitasolla lapsiin ja nuoriin. On tärkeää oppia pysähtymään ja rauhoittumaan. Oman mielen ja kehon kuuntelu edistää mielen hyvinvointia ja auttaa tunnistamaan ja rentouttamaan kehon mahdollisia jännitystiloja. Elämää ja itseään kykenee ymmärtämään paremmin, kun pystyy tietoisesti kuuntelemaan itseään ja olemaan läsnä. Läsnäoloa ja tietoista kuuntelua voi harjoitella. Kokemuksien saaminen koulussa mielen ja kehon levossa olemisesta on tärkeätä lasten mielenterveyden edistämisen kannalta. (Nurmi ym. 2014, ) Auttamis- ja avunhakutaidot. Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee ympärilleen turvallisia aikuisia, joihin tukeutua huolten keskellä (Erkko & Hannukkala 2013, 125). Lapsella tulisi olla ympärillään turvaverkko, johon voi kuulua esimerkiksi huoltajat, sukulaiset, ystävät, naapurit, opettaja ja muita koulun työntekijöitä sekä vapaa-ajan turvallisia aikuisia. Oman turvaverkon hahmottaminen auttaa lasta hakemaan ja pyytämään apua sitä tarvittaessa. Empatia, auttamisen halu ja avuntarve ovat piirteitä, jotka mahdollistavat kaverisuhteiden syntymisen. Auttamista tulisi harjoitella ja ymmärtää sen tuottavan hyvää mieltä myös tekijälle itselleen. (Nurmi ym. 2014, 40, 87.) 4.2 Mielenterveystaidot alakoulussa -kurssi Mielenterveystaidot alakouluun -hankkeen aikana nousi tarve suunnitella ja järjestää opettajaksi opiskeleville kurssi mielenterveydestä voimavarana, mielenterveyden edistämisestä ja mielenterveystaitojen opettamisesta. Alakouluhanke halusi kartoittaa kurssin avulla millaisia käsityksiä opettajaopiskelijoilla on mielenterveydestä, sen edistämisestä, mielenterveystaidoista sekä omista valmiuksistaan opettaa mielenterveystaitojen osa-alueita. Kurssin tavoitteena oli tarjota opettajaopiskelijoille teoriaa ja välineitä muun muassa emotionaalisesta turvallisuudesta, tunne- ja vuorovaikutustaidoista, itsetunnon tukemisesta sekä huolista, surusta ja kriiseistä selviytymisestä. Kurssi toteutettiin yhdessä

30 30 Suomen opettajankoulutuslaitoksista ja sen pääteemoina olivat mielenterveyden voimavaralähtöisyys, mielenterveyden vahvistaminen ja alakoululaisen mielenterveystaidot. Kurssilla käsitellyt aihepiirit olivat: arjen hyvinvointi kotona ja koulussa, turvallisen luokka- ja kouluyhteisön merkitys mielenterveydelle, kaveritaidot, tunne- ja vuorovaikutustaidot, itsetunnon ja toimijuuden tukeminen, arvot ja elämän merkityksellisyys, huolista ja kriiseistä selviytyminen, yhteisöllinen oppilashuolto, rauhoittuminen oppilaiden kanssa sekä näkökulmat opettajan kuormituksen purkamiseen. Kaikkia teemoja tarkasteltiin sekä vuoden 2004 että tulevan 2016 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden valossa. Tarkemmat kuvaukset Mielenterveystaidot alakoulussa -kurssin sisällöistä löytyvät liitteestä 2 (liite 2).

31 31 5 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TUTKIMUSKYSY- MYKSET Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli Suomen Mielenterveysseuran Mielenterveystaidot alakouluun -hankkeen toive ja tarve tälle tutkimukselle. Pohtiessani pro gradu -tutkielmani aihetta olin kiinnostunut alakoululaisten hyvinvointiin liittyvistä tutkimusteemoista. Löysin Suomen Mielenterveysseuran lasten hankkeiden toiminnan kuvaukset internetistä ja otin yhteyttä alakouluhankkeen projektisuunnittelijaan kysyäkseni olisiko heillä tarvetta tai toivomuksia tietyn aiheen tutkimukselle. Mielenterveystaidot alakouluun -hanke oli juuri muutaman viikon päästä soitostani toteuttamassa opettajaopiskelijoille kurssia, jossa he keräsivät kyselyaineiston. Tämän kyselyaineiston hyödyntäjäksi he tarvitsivat opinnäytetyöntekijää. Kiinnostuin mielenterveystaidoista ja mielenterveyden edistämisestä tutkimusaiheena ja halusin ehdottomasti lähteä tutkimaan hankkeen keräämää aineistoa. Tutkimuksen tavoitteena oli kyselylomakkeista saadun aineiston avulla kartoittaa opettajaopiskelijoiden opettajankoulutuksestaan saamia valmiuksia edistää mielenterveystaitoja alakoulussa. Opettajankoulutuksesta saatujen valmiuksien lisäksi tutkittiin opettajaopiskelijoiden Mielenterveystaidot alakoulussa -kurssista saamia valmiuksia opettaa mielenterveystaitoja alakoulussa. Tutkimuksella haluttiin myös selvittää opettajaopiskelijoiden kokemuksia tärkeimmistä ja haasteellisimmista mielenterveystaidoista tukea ja edistää alakoulussa. Tutkimuksen tutkimuskysymyksiksi muodostuivat: 1. Millaiset valmiudet opettajaopiskelijat saavat opettajankoulutuksesta mielenterveyden edistämiseen ja kuinka tärkeäksi mielenterveystaitojen sisällöt osana opettajankoulutusta koetaan? 2. Millaiset valmiudet opettajaopiskelijat saavat Mielenterveystaidot alakoulussa -kurssista mielenterveyden edistämiseen?