RDM-siitosmatadorit Tiedon tarve mitä tulee tapahtumaan kehitys politiikka Mitä on kestävä kehitys?... 8

Transkriptio

1 POHJOISMAINEN KOTIELÄINGEENIPANKKI N:O 2 JOULUKUU 2006 KUVA: VERA GJERSØE RDM-siitosmatadorit... 3 Tiedon tarve mitä tulee tapahtumaan kehitys politiikka... 6 Mitä on kestävä kehitys?... 8 EVA-ohjelman käyttöä vauhditetaan Pohjolassa ja Baltiassa kurssein... 9 Aatami ja Eva: Emokalojen valinta suomalaisessa kirjolohen valintaohjelmassa KUVA: ANTTI KAUSE Pohjoismainen projekti pohjoismaisiin eläingeenivaroihin liittyvien oikeuksien ja eläingeenivarojen vaihdon oikeudellisista puitteista... 11

2 Pääkirjoitus Pohjoismaisen kotieläingeenipankin toiminnan yhdeksi kantavaksi teemaksi on viime vuosina noussut kestävä jalostus. Sitä on käsitelty lähes kyllästymiseen asti, mutta meistä se on ollut paras keino uuden asian esiin tuomiseksi. Olemme mielestämme onnistuneet tehtävässä hyvin. Kestävä jalostus näyttää olevan yhä yleisempi puheenaiheena ja käsitteenä. Hyvä esimerkki on jalostusjärjestö Geno, joka käyttää kestävää jalostusta tietoisesti markkinoinnissaan. Siinä voisi olla ajattelemisen aihetta muillekin pohjoismaisille jalostusjärjestöille. Vuonna 2005 julkaisimme kotieläingeenivarojen kestävää hoitoa käsittelevän kirjan Bærekraftig forvaltning av husdyrgenetiske ressurser. Toivoisimme, että entistä useampi ottaisi omakseen kirjan sisällön. Olemmekin päättäneet tarjota kaikille oppilaitoksille ja yliopistoille, joiden opetusohjelmaan kotieläinjalostus kuuluu, kirjaa maksutta osaksi opetusmateriaalia. Lähetämme alkuvuodesta kirjeen, jossa esitämme kirjan tilaamista. Kirjan ohella haluamme jälleen muistuttaa myös projektiraportista Samordne og optimalisere bevaringsarbeidet av husdyrraser i Norden, jossa annetaan suuntaviivoja kotieläingeenivarojen kestävän hoidon turvaamiseksi. Monimuotoisuuden merkityksen korostaminen on kolmas työmme painopistealue. Monimuotoisuus ja kestävyys liittyvät mielestämme toisiinsa. Kestävyyden turvaaminen edellyttää monimuotoisuutta, josta meidän kaikkien on kannettava vastuu niin arkiympäristössä kuin myös meille vieraammissa ympäristöissä. Monimuotoisuuden ylläpitämistä voimme edistää vaikkapa hyödyntämällä eläimiä entistä monipuolisemmin. Tästä on eri puolilta Pohjolaa hyviä esimerkkejä, joista viimeisimpiä on Uusi pohjoismainen ruoka -hanke. Pohjoismaiden ministerineuvosto haluaa tällä hankkeella kehittää, edistää ja tuoda esille pohjoismaisten elintarvikkeiden ja pohjoismaisen ruokakulttuurin arvoja ja mahdollisuuksia. Hankkeen tiimoilta on varmasti odotettavissa paljon mielenkiintoisia asioita. Minun kauteni Pohjoismaisen kotieläingeenipankin tiedotuspäällikkönä päättyy vuodenvaihteessa. Siirryn uuteen toimeen Kotieläin- ja vesiviljelytieteen laitokselle, jossa tehtäviini kuuluvat tiedotus ja viestintä, tutkimustietojen välitys ja opetusmuodot. Niiden viiden vuoden aikana, jolloin olen työskennellyt Pohjoismaisessa kotieläingeenipankissa, olen saanut olla mukana monissa mielenkiintoisissa projekteissa ja tavata paljon mielenkiintoisia ihmisiä, mikä on tuonut innoitusta ja iloa arkeeni. Ketään mainitsematta ja ketään unohtamatta kiitän näistä antoisista vuosista ja toivotan samalla kaikille menestystä jatkossa. Teillä on edessä monia haasteita, mutta olen varma, että niihin pystytään vastaamaan tavalla tai toisella. Liv Lønne Dille KUVA: LIV LØNNE DILLE 2

3 Kira Jürgensen ja Morten Kargo-Sørensen RDM-siitosmatadorit Tanskan punaisen lypsyrodun (RDM) eläinmäärä on viime vuosikymmeninä laskenut jyrkästi. RDM-rotuisten osuus Tanskan koko nautakarjasta oli enimmillään 2/3. Nykyään on valtaosa Tanskan vajaasta RDMyksilöstä risteytynyt muiden rotujen kanssa. Risteytymistä alkoi esiintyä vuoden 1980 paikkeilla muun muassa sukusiitosongelmista johtuen. Edelleen tavataan silti alkuperäistä tanskalaista tyyppiä, joka nyt tunnetaan nimellä RDM-70. Vuonna 1954 tehdyssä RDM-populaatiotutkimuksessa havaittiin, että 50 RDM-sonnilla, joille syntyi koeasemilla jälkeläisiä vuosina , sukusiitoskerroin oli 11,2, kun kantakirjoja seurattiin 30 vuoden tai seitsemän sukupolven taa. Sukusiitosprosentti sukupolvea kohti oli siten 1,6 eli kolmin-nelinkertainen muihin nautarotuihin verrattuna. Tulosta ei voida nykyisten sukutietokantojen tietojen perusteella tarkistaa, koska ne eivät ulotu riittävän kauas. Jos kyseisiä laskelmia halutaan, on tutkittava vanhoja kantakirjoja. Edellä kerrottu innosti tutkimaan lähemmin pienen RDM-70-populaation sukulaisuus- ja sukusiitostilannetta. Tutkimus kattoi 265 vuosina syntynyttä naaraspuolista RDM-nautaa, joiden geeneistä vähintään 93,75 % oli lähtöisin alkuperäiseltä RDM-rodulta, ja Tanskan geenivaraneuvottelukunnan spermapankkiin kuuluvat RDM-70-sonnit (taulukko 1). Kknro Nimi Kknro Nimi Horsens Vang Herning Ring Horsens Holm Årup Vestfyns Kern Ulse Vano Samsø Ulf Nordfyns Lød Hornshøj Borg M.A Sten Nordfyns Dam M.A Jet Bornholms Banko Centrums Chef Skærup Unik Aalborg Dau Kolding Vang Varde Høj Horsens Ras Centrums Jeff Kolding Klos Sydvestfyns Felt Centrum Værn Århus Ek Østjydens Banko Dybøl Vang Taulukko 1. Vanhemmat RDM-70-sonnit, joiden spermaa säilytetään geenivaraneuvottelukunnan spermapankissa (2004) Tunnetuin Højagerin poika Højager Nakke, syntynyt 1925, sai Kööpenhaminan eläinnäyttelyssä vuonna 1930 Kristian X:ltä kuninkaan palkinnon. Tuohon aikaan näyttelyillä oli suuri merkitys. Tutkittavien 265 naaraspuolisen naudan polveutuminen selvitettiin mahdollisimman tarkkaan nautatietokannan polveutumistiedoston avulla. Yleisesti ottaen ovat tietokannan tiedot naaraspuolisista yksilöistä vuosilta vähäiset. Sen sijaan urosten polveutuminen voidaan selvittää kauempaakin. Tutkimus käsitti kaikkiaan 1578 eläintä. Käytettävissä olleiden tietojen perusteella laskettiin vuosittaiset sukusiitosasteet. Laskennassa käytettiin apuna EVA-ohjelmaa, jonka Tanskan maataloustutkimuslaitos (Danmarks JordbrugsForskning) on kehittänyt Edinburghin yliopistosta lähtöisin olevien teorioiden pohjalta. Ohjelmaa hyödynnetään jo nyt Tanskan kaupallisten rotujen jalostussuunnittelussa, ja jatkossa sitä voidaan käyttää myös RDM-70-populaation ja muiden pienten populaatioiden jalostussuunniteluun. Vuosina 1999, 2000, 2001, 2002 ja 2003 syntyneiden eläinten keskimääräinen sukusiitosaste ilmenee kaaviosta 1. Sukusiitosprosentti RDM-70-populaation sukusiitosprosentti 4,5 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0, Vuosi sukusiitosprosentti Kaavio 1. Populaation vuosittainen sukusiitosprosentti 3

4 Kaaviosta havaitaan, että näillä tutkituilla populaatioilla sukusiitosaste on huomattavasti alhaisempi kuin luvulla tutkituilla. Asia selittyy paitsi naaraspuolisten yksilöiden puutteellisella rekisteröinnillä myös sillä, että osa eläimistä on merkitty RDM-rotuisiksi ilman todellista rekisteröintimenettelyä. Tilanne on siis se, että laskettu sukusiitosaste on todellista alhaisempi. Tutkimuksen mukaan geenipankin vanhemmista sonneista (taulukko 1) Horsens Vang, Hornshøj Borg, Bornholms Banko, Nordfyns Dam ja Skærup Unik ovat ne, joista nykyisen populaation geenit ovat pääosin peräisin. Kyseisten sonnien geneettiset osuudet RDM-70- populaatiossa ilmenevät kaaviosta 2. Geenipankkisonnit % geenipankkisonnit Horsens Vang Hornshøj Borg Bornholms Banko Nordfyns Dam Skærup Unik Vuosi Kaavio 2. Geenipankkisonnit, joilla suurimmat geneettiset osuudet nykyisessä RDM anno populaatiossa Nordfyns Dam on koko jaksolla selvästi kärjessä muun muassa siksi, että se on Meteorin isän isä ja Dakapon isoisovanhempi. Sekä Meteor että Dakapo ovat melko uusia geenipankissa. Uudemmista geenipankkisonneista esimerkiksi Fyn Serupin osuus on vuosina huomattavasti suurempi: 10, 20, 14, 16 ja 14 %. Polveutumistietojen parantamiseksi tietokannan tiedot ja vanhoista kantakirjoista löydetyt polveutumistiedot koottiin yhteiseen, sonnien kaikki tiedot kattavaan tietokantaan. Eläinten määrä tiedostossa kasvoi siten 1070:llä, kuten taulukosta 2 ilmenee. Tiedosto 1 Tiedosto 2 Nykyinen naaraspuolinen RDM-populaatio Polveutumistiedot nautatietokannasta (CKR) Polveutumistiedot kantakirjoista Yhteensä Taulukko 2. Eläinten määrä tiedostoissa 1 ja 2 4

5 Geenipankin vanhempien sonnien sukulaisuus on pystytty kartoittamaan entistä paremmin, koska analyysit kattavat myös sonninemien sukulaisuuden. Sonnien sukulaisuus- ja sukusiitosaste laskettiin nyt uudelleen. Tulokset ilmenevät taulukosta 3. Horsens Vang Horsens Holm Ulse Vano Nordfyns Lød M. A. Sten M. A. Jet Centrums Chef Aalborg Dau Varde Høj Centrums Jeff Sydvestfyns Felt Århus Ek Dybøl Vang Herning Ring Årup VestfynsKern Samsø Ulf Hornshøj Borg Nordfyns Dam Bornholms Banko Skærup Unik Kolding Vang Horsens Ras Kolding Klos Centrum Værn Østjydens Banko Horsens Vang 6 Horsens Holm 16 5 Ulse Vano Nordfyns Lød M. A. Sten M. A. Jet Centrums Chef Aalborg Dau Varde Høj Centrums Jeff Sydvestfyns Felt Århus Ek Dybøl Vang Herning Ring Årup Vestfyns Kern Samsø Ulf Hornshøj Borg Nordfyns Dam Bornholms Banko Skærup Unik Kolding Vang Horsens Ras Kolding Klos Centrum Værn Østjydens Banko Taulukko 3. Geenipankkisonnien sukulaisuusaste diagonaalin luvut ilmaisevat kunkin sonnin sukusiitosasteen 1 Geenipankin vanhempien sonnien korkeaan sukulaisuusasteeseen on syynä RDM:n linjajalostus, jossa sonninisinä käytettiin vain muutamia harvoja sonneja. Näistä esimerkkejä ovat Højager (2168), Eske (2240), Eske Brangstrup (2456), Karlby Eske (2940), Højager Ørnsvig (3045) ja Højvig (3284). 1 Horsens Vangin ja Dybøl Vangin sukulaisuusaste on 61 %. Tästä 50 % selittyy sillä, että Dybøl Vang on Horsens Vangin poika, ja 11 % johtuu sukulaisuudesta emän puolella. Huomattavaa on, että 25 sonnin joukossa on vain kolme isä-poika-yhdistelmää (Horsens Vang Dybøl Vang, Bornholms Banko Østjydens Banko ja Hornshøj Borg Sydvestfyns Felt). 5

6 6 Erling Fimland Tiedon tarve mitä tulee tapahtumaan kehitys politiikka Johdanto Pohjoismainen kotieläingeenipankki (NGH) on viime vuosina osallistunut kotieläingeenivarojen kestävän hoidon konseptin kehittämiseen artikkelein, kirjoin ja luennoin Pohjoismaissa. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että vain harvat suhtautuvat konseptiin vakavasti. Mitä kotieläingeneettisen monimuotoisuuden suojelu ja kestävä hoito käytännössä merkitsevät? Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus on kansainvälinen laki, jonka mukaan valtiot ovat vastuussa siitä, että biologisen monimuotoisuuden osia käytetään siten, että käytön laatu ja määrä eivät pitkällä aikavälillä johda biologisen monimuotoisuuden häviämiseen, ja joka siten tukee biologisen monimuotoisuuden mahdollisuuksia tyydyttää nykyisten ja tulevien sukupolvien tarpeet ja pyrkimykset (yleissopimuksen 2 artikla). Kotieläinrotujen moninaisuus perustuu rotujen sisäiseen ja rotujen väliseen variaatioon. Tämä luo pohjan sille, että kotieläimet pystyvät hyödyntämään erilaiset luonto- ja ilmasto-olosuhteet ruoan ja muiden elintärkeiden tuotteiden tuottamiseksi kasvavalle väestömäärälle. Markkinoiden ja geneettisen materiaalin yhdenmukaistaminen kansainvälisesti merkitsee, että paikalliset markkinat, joiden viljelyresurssit ovat marginaaliset, ovat pian tarpeettomia, jolloin elintarvikehuolto ja -turvallisuus kärsivät. Tämä on kiihtyvä prosessi, jonka seurauksena (on että:) 1. elintarviketuotantoon käytetyt luonnonvarat häviävät 2. kotieläinrotujen moninaisuus vähenee, mikä vaikuttaa marginaalisten tuotantoalueiden käyttöön. 3. Tämä johtaa pitkällä aikavälillä dramaattisiin muutoksiin mitä tulee elintarvikkeiden ja muiden elintärkeiden kotieläintuotteiden valvontaan liittyvään turvallisuuteen. Esimerkkejä tästä ovat hullun lehmän tauti ja lintuinfluenssa, jotka ovat esimerkkitapauksia siitä mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo tullessaan, jos asiaa ei aleta ottaa vakavasti. Pohjoismaisen kotieläingeenipankin kirja Bærekraftig forvaltning av husdyrgenetiske ressurser Kotieläingeenivarojen kestävää hoitoa käsittelevän kirjan ovat kirjoittaneet professorit John Woolliams ja Teo Meuwissen, Bio- ja ympäristötieteiden yliopisto (UMB), tutkimusjohtaja Peer Berg, Tanskan maataloustutkimuslaitos (DJF), professori Asko Mäki-Tanila, MTT, ja Erling Fimland, NGH. Kirja on tilattavissa osoitteesta ngh@nordgen.org tai NGH, Postboks 5003, IHA, 1432 Ås. Kirjan rakenne on seuraava: 1. katsaus kotieläingeenivarojen kestävää hoitoa koskevin tärkeimpiin asioihin (luvut 1 3) 2. näiden varojen kestävän hoidon suuntaviivat (luvut 4 5) 3. suosituksia (luku 6). Kirjan teksti on pyritty tekemään niin yksinkertaiseksi, että sen voi lukea jokainen, joka haluaa aiheesta tietoa. Tekstin lisäksi kirjaan sisältyy laatikoiden muodossa lisämateriaalia ja perusteellisempaa taustatietoa kiinnostuneille. Kotieläinperusteiseen ruokaan liittyvät geneettiset riskit ovat suhteellisen uusi käsite. Sillä tarkoitetaan riskien lisääntymistä, kun kotieläingeenivarojen hoidosta aiheutuu monimuotoisuuden vähenemistä. Kysymys on lyhyen ja pitkän tähtäimen ajattelun ja toiminnan valinnoista, jotka heijastuvat tulevaisuuden tarpeiden ja mahdollisuuksien toteuttamiseksi tehdyissä ratkaisuissa. Kiinnostus kestävää kehitystä kohtaan yleensäkin ja erityisesti kotieläinten geneettisen aineksen monimuotoisuutta kohtaan on lisääntymässä. Tärkeää keskusteluissa kotieläingeenivarojen kansainvälisestä sääntelystä on tieto siitä, mitä kotieläingeenivarojen kestävä hoito ja riittävä säilyttäminen tarpeellisen infrastruktuurin, operatiivisten aloitteiden ja jalostuspoliittisten linjojen, määräysten ja kannustimien muodossa merkitsee. Tällaisissa prosesseissa on tärkeää, että viranomaiset, elinkeinoelämä ja kuluttajajärjestöt yhdistävät voimansa poliittisten tavoitteiden määrittelemiseksi. Kotieläingeenivarojen taloudellinen tarkastelu Kotieläingeenivarojen hoitoon tarkoitetut varat voidaan yksinkertaistaa käsittämään varsinaiset käyttövarat sekä kaikki muut varat, jotka kytkeytyvät tähän resurssiin. Ensin mainittua summaa käytetään jalostusohjelmiin, jotka johtavat parempaan tuotantoprosessiin ja suurempaan taloudelliseen hyötyyn. Nämä varat kertyvät suuremmasta tuottavuudesta ja pienemmistä kustannuksista ja ne käytetään ensisijaisesti kotieläintuottajien ja jalostusohjelmien hyväksi. Toinen varojen kategoria käsittää elintarvikkeiden saatavuuden ja turvallisuuden turvaamisen säilyttämällä geneettinen monimuotoisuus resurssina, jota mahdollisesti tarvitaan tulevaisuudessa tuotantojärjestelmien ja ympäristöolosuhteiden muuttuessa. Nämä varat kohdistetaan elintarviketuotannon

7 turvaamiseen ja niillä on merkitystä kuluttajan ja julkisen hallinnon näkökulmasta katsoen. Tämä varojen osa koostuu pitkän aikavälin vakuutusvaroista, jotka ovat merkittäviä vahinkotapauksissa ja voivat käsittää suuria summia katastrofivahingon ollessa kyseessä. Näitä varoja on vaikea ylläpitää ilman pitkän tähtäimen poliittista ohjausta. Kehityssuuntausten vaikutuksiin keskitytään yhä enemmän, ja yhä useammat ryhmät peräänkuuluttavat ja vaativat poliittista ohjausta ja mahdollisesti kannustimia kestävän kotieläinrotujen hoidon toteuttamiseksi. Syyskuussa 2007 järjestetään FAO:n puitteissa tekninen konferenssi tulevaisuuden strategioista, joilla mahdollisesti tulee olemaan merkitystä sille, miten kotieläingeenivarojen monimuotoisuus säilytetään tulevaisuudessa. Tässä yhteydessä pohditaan myös, minkälaista geneettistä materiaalia eri maiden kesken tulee vaihtaa. On huolestuttavaa, että pohjoismaiset osallistujat eivät ole suuremmassa määrin kiinnostuneita tekemään aloitteita ja osallistumaan poliittiseen keskusteluun, jolla on merkitystä kotieläinsektorin lisäksi myös kuluttajan etua ja tarpeita ajatellen. Yhteenveto Kotieläinsektorin osuus elintarvikevalvonnassa on Pohjoismaissa melkein 50 %. Tulevaisuudessa kuluttajajärjestöjen tarpeiden ja vaatimusten täyttämiseksi tarvitaan lisää tietoa, uudistuksia ja poliittista valveutumista. Kestävän kehityksen periaatteisiin perustuvat suunnitelmat on toteutettava käytännössä. Täällä Pohjolassa infrastruktuurimme ja muut kotieläintuotannon perusrakenteet toimivat lähtökohtana tehokkuuden luomiseen kestävän kehityksen työssä. Yhtä tärkeää on kehittää luovia ratkaisuja pohjoismaisten kotieläintuotteiden arvon lisäämiseksi kuin vähentää tuotantoprosessin kustannuksia, mikä voi lisätä tuotantohäiriöiden riskejä suuressa mittakaavassa. 7

8 Mitä on kestävä kehitys? 8 Odd Vangen Lähtökohtani on, että kestävän kehityksen käsitettä on tarpeen yksinkertaistaa ja että kestävä jalostus on haaste sekä pienille säilytettäville roduille että kaupallisille jalostuspopulaatioille. Viime vuosina mielenkiinto kestävää kotieläinjalostusta kohtaan on jatkuvasti kasvanut. Ongelmat tiedostetaan entistä paremmin, ja yhä useammilla kotieläinjalostajilla on jonkinlainen näkemys käsitteestä. Toivon mukaan nämä seikat ovat vaikuttaneet jalostusjärjestöjen jalostustavoitteita ja -suunnittelua koskeviin keskusteluihin. Olesen ym. (2000) ovat todenneet, että kestävä kotieläinjalostus on pitkäaikainen ja monimutkainen prosessi ja että on syytä keskittyä pitkän aikavälin biologisiin, ekologisiin ja sosiologisiin ratkaisuihin. Heidän mielestään on selvitettävä vielä monia etiikkaan, eläinten hyvinvointiin, tuotanto-olosuhteisiin, liiketulosta koskeviin vaatimuksiin, resurssien heikkenemiseen ja eläinten uusiin ominaisuuksiin liittyviä seikkoja ennen kuin voidaan puhua kestävästä kotieläinjalostuksesta. Mielestäni voidaan kuitenkin nostaa esiin joukko tärkeitä, kestävää jalostusta joka tapauksessa edistäviä tekijöitä sen sijaan, että jäätäisiin odottamaan ideaalitilannetta. Jalostustavoitteeksi useiden eri ominaisuuksien parantaminen: Pannaan entistä suurempi paino eläinten kokonaisarvolle eikä vain joillekin vahvasti periytyville tuotanto-ominaisuuksille. Tyypillisinä pohjoismaisina kestävinä ominaisuuksina voidaan tässä yhteydessä mainita hedelmällisyys ja tautien vastustuskyky. Muita ominaisuuksia, joille pohjoismaisessa jalostuksessa tulisi antaa enemmän arvoa, ovat kestävyys ja elinikäinen tuotos. Valitettavasti nämä viimeksi mainitut törmäävät usein haluun lyhentää sukupolvenväliä. Näin on etenkin silloin, kun ei tehdä eroa jalostus- ja käyttöeläinten välillä. Pitkän aikavälin jalostustavoitteet: Jalostusominaisuuksien arvoa tulee tarkastella pitkällä aikavälillä. Arvo tulee mitata suhteessa ominaisuuksien merkitykseen karjanomistajalle ja yhteiskunnalle tulevaisuudessa, kun valinnan vaikutukset alkavat näkyä, sen sijaan että pelkästään tarkasteltaisiin kunkin ominaisuuden nykyistä arvoa karjanomistajalle. Ominaisuudet tulee mahdollisimman kattavasti rekisteröidä tavanomaisissa tuotanto-olosuhteissa: Jalostustyön tulee perustua karjanomistajan tavanomaiselle karjalle suoritettuihin rekisteröinteihin. Kaikkia ominaisuuksia ei kuitenkaan ole mahdollista rekisteröidä kentällä. Tavoitteena tulee silti aina olla sellaisten eläinten jalostaminen, jotka menestyvät tavanomaisissa olosuhteissa. Pohjoismaissa perinteisesti harjoitettu eläinten terveys- ja muiden ominaisuuksien tarkkailu, ensikkojen tilatestaus ja pässien jalostusrenkaat ovat tyypillisiä esimerkkejä kestävän jalostuksen varmistamisesta. Joillakin eläinlajeilla on näiltä osin vielä pitkä tie kuljettavanaan. Biologisten rajoitusten huomioon ottaminen: Ajan mittaan on saatu useita esimerkkejä siitä, miten ominaisuuksien keskinäiset geneettiset yhteydet ovat kehittyneet epäsuotuisaan suuntaan samanaikaisesti kun valintajalostuksella on saatu parannetuksi eläinten tuottoisuutta. Rajoittavia tekijöitä voivat olla rehunkulutus (ruokahalu) ja/tai liian vähäiset rasvavarastot maidontuotantoon tarvittavan energian tuottamiseksi, emoominaisuudet jne. Eräs keino asian huomioon ottamiseksi on asettaa jalostustavoitteeksi usean eri ominaisuuden parantamisen (ks. edellä), mutta samanaikaisesti on tiedostettava, etteivät ominaisuuksien keskinäiset geneettiset yhteydet ole suoraviivaisia vaan muuttuvat rajoittavien ominaisuuksien mukaisesti. Biologisten rajoitusten huomioon ottamiseen kuuluu myös jalostustavoitteeseen sisältymättömien ominaisuuksien tarkkailu. Riittävä tehollinen populaatiokoko: Sekä pienissä säilytyskarjoissa että kaupallisissa jalostuspopulaatioissa, joissa valinnalla on erityistä painoa, aiheuttaa liian pieni tehollinen populaatiokoko jatkuvasti ongelmia. Pienissä säilytyskarjoissa ongelmien syynä ovat liian pienet populaatiot. Mikäli näissä populaatioissa tehdään myös ominaisuuksiin kohdistuvaa jalostusvalintaa, sukusiitosongelmasta tulee entistä mittavampi. Kaupallisissa jalostuspopulaatioissa ongelmat ovat usein yhteydessä parhaiden urosten liialliseen käyttöön, yhdeltä huippusonnilta testaukseen otettavien poikien liian suureen määrään ja liian harvojen isäsonnien käyttöön kokonaisuudessaan. Tästä syystä sukusiitosongelmat vaivaavat myös suuria, maailmanlaajuisesti tunnettuja rotuja, joissa on satojatuhansia tuotantoeläimiä. Osa pohjoismaisista jalostusjärjestöistä on jo pitkään tiedostanut sukusiitosongelman (liian pieni tehollinen populaatiokoko) ja laskee siksi jalostusarvon ohella eläinten sukulaisuusasteen suhteessa muihin populaation yksilöihin, jolloin jalostuseläimet voidaan valita näiden molempien arvojen perusteella. Nykyaikaiset tietokoneohjelmat ovat merkittävä apu entistä kestävämmän kotieläinjalostuksen toteuttamisessa. Kestävyyden saavuttaminen on pienissä säilytettävissä populaatioissa liian pienen eläinmäärän vuoksi vaikeaa. Vaikka pienet rodut pystyvät ehkä sopeutumaan muita paremmin luonnolliseen ympäristöön, eikä niihin kohdistu merkittävää valintapainetta, eläinten määrä on kestävää jalostusta vahvasti rajoittava tekijä. Pelkästään kestävyyskäsitteen pohjalta voisi olla toivottavaa, että keskityttäisiin nykyistä harvempiin säilytettäviin rotuihin ja päästäisiin eläinmäärään, joka mahdollistaisi entistä kestävämmän säilyttävän jalostuksen.

9 Hans Ekström EVA-ohjelman käyttöä vauhditetaan Pohjolassa ja Baltiassa kurssein Sukusiitosta arvioiva EVA (EVolutionary Algorithm for mate selection) on tietokoneohjelma, jonka Foulumissa sijaitseva Tanskan maataloustutkimuslaitos (Danmarks JordbrugsForskning, DJF) on kehittänyt tiiviissä yhteistyössä Pohjoismaisen kotieläingeenipankin (NGH) kanssa. NGH on rahoittanut osan hankkeesta. Lyhyesti ilmaisten EVA-ohjelma auttaa löytämään parhaan mahdollisen tasapainon valinnan tehokkuuden ja sukusiitoksen kasvun välille jalostusohjelmassa hyvin pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Vasta viime vuosina on oivallettu, että jalostuksessa tulee ottaa tarkasteluun aiempaa huomattavasti useampia sukupolvia. Kestävä jalostus edellyttää esimerkiksi lypsykarjapopulaation tarkastelua pikemminkin vuoden kuin kymmenen vuoden ajalta. Tämän perusperiaatteen mukaista kestävää jalostustyötä kuvataan yleensä käsitteellä optimal selection. EVA on osoittautunut erinomaiseksi kestävän jalostuksen apuvälineeksi. Suuret jalostusjärjestöt, esimerkiksi Dansire, Svensk Avel ja Faba, ovat vähitellen ottamassa ohjelman rutiinikäyttöön. Ohjelmaa on kokeiltu ja hyödynnetty menestyksellisesti myös eri eläinlajien pieniin populaatioihin. Ohjelman hyödyntäminen käytännössä antaa välittömien tulosten ohella myös pohjaa sille työlle, jota ohjelman kehittämiseksi jatkuvasti tehdään. Tarkempaa tietoa EVA-ohjelmasta saa verkkosivustoltamme kohdasta Julkaisut / Pohjoismainen kotieläingeenipankki / Genviten / n:o 2, toukokuu Lisäksi norjankielisillä sivuillamme (Nyhetsarkiv / 2003 / EVA-programmet tas i bruk hos Dansire) on ohjelmasta tanskankielinen artikkeli Dansires avlsprogram holder inaveln i skak. NGH on järjestänyt kerran aiemmin kurssin, jolla perehdyttiin sekä sukusiitosongelmaan yleisellä tasolla että EVA-ohjelman käytännön soveltamiseen. Kurssilla oli osanottajia kaikista Pohjoismaista. EVA-kurssi tarjoaa siis paitsi konkreettista opastusta ohjelman käytössä myös tietoa ohjelman perustana olevasta jalostusteoriasta, jonka ymmärtäminen on tärkeää. Talven aikana on suunnitelmissa järjestää kahdessa tai kolmessa paikassa kurssi, joka pääosin vastaa sisällöltään Ruotsin Skarassa vuonna 2004 pidettyä kurssia. Se sai osanottajilta paljon kiitosta. Kurssit ovat kaksipäiväisiä, ne alkavat ja päättyvät lounaalla. Aika pyritään hyödyntämään tarkoin, joten myös illalla on opetusta. Kursseille on haettu EU-rahoitusta. Ensimmäinen hakemus ei tuottanut tulosta, mutta toisen osalta on hyviä toiveita. Asia on kuitenkin vielä auki. Tuloksesta riippumatta kursseja järjestetään, mutta EU-tuki voisi pienentää osallistumiskustannuksia. KUVA: VERA GJERSØE Tarkat kurssiajat eivät ole vielä selvillä, mutta kursseista kiinnostuneita pyydetään seuraamaan NGH:n verkkosivuja, joilta saa piakkoin lisää tietoa. Kursseista tiedotetaan myös suoraan asianomaisten maiden sidosryhmille. Koska kursseihin sisältyy ohjattuja käytännön tietokoneharjoituksia (mieluiten kurssilaisten omalla aineistolla), osanottajamäärä voi olla enintään 12. Kurssin johtajana toimii aiempaan tapaan Morten Kargo-Sørensen (DJF), joka on yksi ohjelman kehittäjistä. Kannattaa siis seurata NGH:n verkkosivuja, joilta saa tulevista kursseista tuoreimmat tiedot. Ajat, paikat ja muut tarvittavat tiedot selviävät toivon mukaan lähiaikoina. 9

10 10 Aatami ja Eva: Emokalojen valinta suomalaisessa kirjolohen valintaohjelmassa Antti Kause Eläinjalostus tähtää eläinaineksen kestävään ja pitkäaikaiseen kehittämiseen valinnan avulla. Sukulaistumisella tarkoitetaan jalostukseen liittyvää ilmiötä, jossa yksilöt tulevat sukupolvien kuluessa yhä läheisemmiksi sukulaisiksi. Hallitsematonta sukulaistumista tulee välttää, sillä siitä voi seurata sukusiitostaantumaa ja perinnöllisen vaihtelun vähenemistä. Tehokas jalostusohjelma ottaa huomioon sukulaistumisen ja valinnan vaikutuksen pitkäaikaiseen perinnölliseen edistymiseen. Lyhytnäköinen jalostus, joka tähtää vain muutaman sukupolven aikaisen perinnöllisen edistymisen maksimointiin ei takaa hyvää tulosta pitkällä aikavälillä (kuva alh. oik.). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos ovat toteuttaneet 1990-luvun alusta saakka suomalaista kirjolohen valintajalostusohjelmaa. Emojen valinnassa ja parituksessa on käytetty vuodesta 2003 alkaen menetelmää, joka huomioi niin yksilöiden jalostusarvon eli perinnöllisen potentiaalin kuin valittujen yksilöiden vaikutuksen populaation sukulaistumiseen. Näin sukulaistuminen voidaan rajoittaa hyväksyttävälle, ennalta määrätylle tasolle ja pitkäaikainen perinnöllinen edistyminen on paras mahdollinen. Perinnölliseen edistymiseen ja populaation sukulaistumiseen vaikuttaa sekä se, mitkä kalat valitaan hedelmöityksiin että se, kuinka paljon kutakin yksilöä käytetään parituksissa. Yksilön vaikutusta seuraavaan sukupolveen kutsutaan yksilön perinnölliseksi vaikutukseksi. Mitä enemmän yksilöä käytetään parituksissa ja mitä enemmän sille tulee jälkeläisiä, sitä isompi on sen vaikutus seuraavaan sukupolveen. Valitsemattomien kalojen vaikutus on nolla. Jalostuksessa päästään parhaaseen tulokseen, kun yksilöiden perinnöllinen vaikutus seuraavaan sukupolveen optimoidaan. Kirjolohen valintaohjelman kaloista määritetään perinnöllinen potentiaali kasvun, sukukypsyysiän, ulkomuodon ja lihan värin suhteen sekä lisäksi yksilöiden vaikutus sukulaistumiseen. Optimaalinen perinnöllinen vaikutus saavutetaan, kun jalostukseen valitaan kalat, joiden sukulaisuus on mahdollisimman pieni, mutta joilla on mahdollisimman korkea perinnöllinen potentiaali. Lisäksi määritetään, kuinka monta kertaa kukin emo paritetaan. Valinta- ja parituspäätösten optimointi ratkaistaan Peer Bergin (Danmarks JordbrugsForskning) kehittämällä EVA-ohjelmistolla. KUVA: ANTTI KAUSE Suomalaista kirjolohta jalostetaan nopeasti kasvavaksi, hyvälaatuiseksi ja hyvän näköiseksi. Esimerkki menetelmän käytöstä Oletetaan, että parituksissa tehdään 600 kirjolohen hedelmöityserää (täyssisarperhettä). Kun emokalat valitaan pelkästään jalostusarvojen perusteella, huomioimatta sukulaistumista, valituksi tulee 120 koirasta ja 200 naarasta. Kaikkia valittuja emoja käytetään parituksissa maksimimäärä: koiraat paritetaan viisi ja naaraat kolme kertaa eri kumppanien kanssa. Tällöin kahden sukupolven välinen perinnöllinen edistyminen kalojen kasvussa on 8,3 %. Sukulaisuusasteen nousu on 0,025, eli yli kaksi kertaa suurempi kuin olisi suositeltavaa. Optimaalisen perinnöllisen vaikutuksen teoriaan perustuvalla menetelmällä perinnöllinen edistyminen kalojen kasvussa on yhä korkea (8,1%), mutta sukulaisuusaste nousee selvästi vähemmän (0,010). Alhaisempi sukulaistuminen saavutetaan: 1) vähentämällä parituskertoja yksilöiltä, jotka ovat perinnöllisesti hyviä, mutta läheisiä sukulaisia muille valituille kaloille 2) valitsemalla enemmän emoja parituksiin ja 3) vaihtamalla osa alunperin valituiksi tulleista sisaruksista yksilöihin, jotka eivät ole sukulaisia muiden valittujen kalojen kanssa. Tällä tavoin saadaan sukulaistumista huomattavasti pienennettyä. Vaikka lyhyen aikavälin perinnöllinen edistyminen on nyt hieman pienempi, johtaa tämä tapa suurempaan edistymiseen pitkällä aikavälillä. Kumulatiivinen perinnöllinen edistyminen A. B. Aika (sukupolvia) Kaksi vaihtoehtoista valintastrategiaa. Strategia A: Sukulaistuminen huomioidaan, ja pitkäaikainen perinnöllinen edistyminen maksimoidaan. Strategia B: Lyhyen aikavälin perinnöllinen edistyminen maksimoidaan, sukulaistumista ei huomioida.

11 Pohjoismainen projekti pohjoismaisiin eläingeenivaroihin liittyvien oikeuksien ja eläingeenivarojen vaihdon oikeudellisista puitteista Marte Qvenild Vuonna 2003 annetun geenivarojen saatavuutta ja käyttöoikeuksia koskevan ministerijulistuksen seurannan osana on Pohjoismaiden ministerineuvosto myöntänyt pohjoismaiselle geenivaraneuvottelukunnalle ottelukunnalle varoja projektiin, joka käsittelee pohjoismaisiin eläingeenivaroihin liittyvien oikeuksien ja eläingeenivarojen vaihdon oikeudellisia puitteita. Kotieläin- ja kalankasvatusalalla avautuu jatkuvasti uusia kansainvälisiä markkinoita mätimunien ja sukusolujen pohjoismaiselle viennille. Vaikka tämänkaltainen biologinen materiaali saattaa olla arvoltaan huomattavaa, sen vientiin liittyy harvoin erityisehtoja. Oikeudellisia näkökohtia on vara parantaa. Aihe on ajankohtainen ajatellen FAOn ensimmäistä kansainvälistä kotieläingeenivaroja koskevaa teknistä konferenssia, joka pidetään Sveitsin Interlakenissa syyskuussa Projekti kuuluu osana konferenssia edeltäviin pohjoismaisiin aloitteisiin. Osaraportti 1 Projekti on käynnistynyt pohjoismaisen työryhmän voimin. Työryhmässä on kunkin Pohjoismaan jalostusjärjestöjen, kansallisten geenivaraneuvottelukuntien, tutkimustahojen ja ministeriöiden tai viranomaisten edustajia, jotka tekevät yhteistyötä alan asiantuntijoiden kanssa. Työryhmä laatii FAOn konferenssille osaraportin, jossa selvitetään pohjoismaisten toimijoiden tarve kotieläinten ja kasvatuskalojen pohjoismaisen lisäysaineiston myyntiin perustuvaan lisäarvon tuottamiseen liittyvistä oikeudellisista puitteista ja mahdollisuuksista. Osaraportti 2 On toivottavaa, että ensimmäisen osaraportin tiiviin seurannan osana laaditaan jatkoraportti, jossa hahmotellaan keinot toimijoiden tarpeisiin vastaamiseksi esimerkiksi sopimus- tai lakiteitse. Raportin tulee olla immateriaalioikedellisen suojan kannalta tarkasteltuna asiantuntijalähtöinen analyysi vaihtoehtoisista malleista, joilla osaltaan voidaan turvata kilpailuedellytykset ja perusehdot pitkällä tähtäimellä. Analyysin esittely FAOn konferenssissa vuonna 2007 on erittäin merkittävä asia. Analyysiin tulee sisällyttää ehdotuksia siitä, miten geneettisen lisäarvon tuottamista koskevat oikeudelliset puitteet ankkuroidaan eri toimijoiden (jalostusjärjestöt, gee nivaraneuvottelukunnat ja kansalliset sääntelyjärjestelmät) omiin aloitteisiin ja vastuualueisiin. Esiteltävät vaihtoehdot voivat olla vakio- tai muita sopimuksia, patentteja, lakeja tai näiden yhdistelmiä. Analyysissä tulee lisäksi selostaa tarkasti eri vaihtoehtojen vahvuudet ja heikkoudet myös pitkällä aikavälillä ottamatta silti välttämättä kantaa siihen, mikä ratkaisumalli olisi paras. Projektitulokset esitellään kootusti keväällä 2007 asianomaisille pohjoismaisille elimille ja toimijoille kunkin maan FAOkonferenssivalmistelujen yhteydessä. Työryhmän tämänhetkiset jäsenet: Hans Ekström (sihteeri) Suomi: Asko Mäki-Tanila ja Jaana Kiljunen Tanska: Morten Kargo Sørensen Ruotsi: Harriet Falck Rehn KUVA: VERA GJERSØE Norja: Torstein Steine ja Nina Hovden Sæther Islanti: Ágúst Sigurðsson ja Emma Eyþórsdóttir 11

12 B Palautusosoite: Nordisk Genbank Husdyr Postboks 5003 N-1432 Ås, Norge Pohjoismaiden ministerineuvoston kesäkokouksessa 2006 hyväksytty ministeripäätös pohjoismaisen geenivarayhteistyön tulevaisuudesta Pohjoismaiden kalastus-, maatalous-, elintarvike- ja metsätalousministerit päättivät, että 1. pohjoismaista yhteistyötä jatketaan nykyisissä geenipankeissa ja verkostoissa. 2. pohjoismainen geenivaraneuvottelukunta jatkaa politiikkaa laativana elimenä nykyisellä mandaatillaan ja kokoonpanollaan. Pohjoismaisen geenivaraneuvottelukunan toimintaa ja geenipankkiyhteistyötä tulee selkiyttää. 3. kehitetään Pohjoismaiden ministerineuvoston alaisten geenivaroja käsittelevien elinten välistä käytännön yhteistyötä. 4. Pohjoismaiden ministerineuvostoa ja Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristöä pyydetään tiiviimpään seurantaan esimerkiksi tarkastelemalla lähemmin elinten valtuuksia tavoitteena yhteistyön parantaminen sekä sektorien kesken että kansallisten ja pohjoismaisten ohjelmien kesken. 5. yhteistyön pitkän aikavälin organisointia käsitellään viimeistään vuoden 2008 ministerikokouksessa. Norjaan perustettu geenivarakeskus Geenivarakeskus (Norsk genressurssenter) perustettiin 1. heinäkuuta Norjan maatalous- ja elintarvikeministeriön päätettyä organisoida uudelleen maatalouden geenivarojen hoidon. Keskuksella tulee olemaan keskeinen asema Norjan geenivarojen suojeluun, kestävään käyttöön ja kehittämiseen liittyvässä työssä. Keskus toimii Norjan kotieläin-, kasvi- ja metsägeenivarojen neuvottelukuntien sekä kansallisen geenivaraneuvottelukunnan sihteeristönä. Sen keskeisiin tehtäviin kuuluu kehittää käytännön suojelutyötä, vahvistaa olemassa olevia verkostoja ja yhteistyösuhteita sekä välittää tietoa geenivaroista. Vanhempi tutkija Tore Skrøppa on nimitetty johtajaksi keskukseen, joka on perustettu osaksi uutta Norjan metsä- ja maisemainstituuttia (Norsk institutt for skog og landskap). Pohjolaa ristiin rastiin Näinä päivinä valmistuu uusi esite, joka käsittelee Pohjolan kotieläimiä ja kansallisia rotuja tulevan kehityksen ja uudistumisen voimavarana. Kahdeksansivuinen esite julkaistaan norjaksi. Voit tilata esitteen sähköpostitse. Kulttuurimaisema-seminaari Parhaillaan valmistellaan pohjoismaiseen kulttuurimaisemaan keskittyvää seminaaria, joka pidetään huhtikuuta Ruotsissa Örenäsin linnassa (Örenäs Slott sijaitsee Helsingborgin ja Landskronan välillä). Luvassa on mielenkiintoinen, laajasti ammatillista ainesta sisältävä ohjelma, joten kehotamme varaamaan jo tässä vaiheessa ajankohdan kalenterista. Kannattaa myös seurata verkkosivujamme, joilla tulemme julkaisemaan seminaariin liittyvää hyödyllistä tietoa. Lisätietoa seminaarista saa myös seuraavista Muistutus tilaamisen arvoisesta kirjastamme Bærekraftig forvaltning av husdyrgenetiske ressurser Kirja viitoittaa suuntaa kotieläingeenivarojen kestävälle käytölle ja suojelulle. Pohjoismainen kotieläingeenipankki pyrkii tällä kirjalla kannustamaan kotieläingeenivarojen kestävään hoitoon, joka on sekä poliittinen että ammatillinen haaste niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Kirjan hinta on 200 Nkr / 26 euroa. bruk nasjonale raser som ressurs for framtidig utvikling og fornying NGH_BROSJ_ :00:46 Postiosoite: Nordisk Genbank Husdyr Postboks 5003, N-1432 Ås Puhelin: Faksi: S-posti: liv@nordgen.org Internet: ISSN: Toimittaja: Suomentaja: Liv Lønne Dille Päivi Torri/ Maj-Lis Storsjö-Korpihalkola Taitto: Painopaikka: Painos: RLF Prinfo Unique, Larvik 1200 kpl Pohjoismaiden ministerineuvoston tuella