Toiminta- ja taloussuunnitelma

Transkriptio

1 Toiminta- ja taloussuunnitelma

2 Sisältö 3 Esipuhe 4 Tiivistelmä 6 Toimintaympäristö ja lähtökohdat 6 Liikennepolitiikan puitteet 6 Liikkuminen ja kuljettaminen 7 Tieverkko ja liikenne 8 Alueiden kehittäminen 10 Asiakkaiden tarpeet 12 Tieomaisuus 13 Kustannustaso 14 Strategiaperusta 14 Visio 14 Liikenne- ja tieolojen tavoitetila 17 Tiehallinnon strategia 18 Virastouudistushankkeet 19 Tienpidon suunnittelu ja rahoitus 19 Liikennejärjestelmän suunnittelu 20 Rahoituskehyksen asettamat reunaehdot 21 Tienpidon tuotteet 22 Perustienpito 22 Tieverkon hoito 23 Tieverkon ylläpito ja korvausinvestoinnit 26 Liikenteen operatiivinen ohjaus 27 Perustienpidon uus- ja laajennusinvestoinnit 29 Tieverkon kehittäminen 33 Vaikutusten arviointi 33 Suunnitelman vaikutukset palvelutasoon 37 Liikennepoliittisen selonteon tavoitteiden ja linjausten toteutuminen 39 Tutkimus ja kehittäminen 39 Tienpidon tutkimus- ja kehittämisohjelma 41 Prosessien kehittäminen 43 Tiedonhallinnan kehittämisohjelma 44 Voimavarat 44 Arvoverkosto 44 Tieto 45 Henkilöstö 46 Tuottavuus 47 Varautuminen 47 Rakenne ja ohjaus 49 Rahoitus ja omaisuus 51 Liitteet 2 Toiminta- ja taloussuunnitelma

3 Esipuhe Tienpidon tehtävänä on osaltaan varmistaa matkojen ja kuljetusten toimivuus ja turvallisuus kestävällä tavalla. Vuosina tienpitoon kohdistuu runsaasti liikenne- ja ympäristöpoliittisia, taloudellisia ja rakenteellisia muutoksia, joilla on merkittäviä vaikutuksia väylänpitoon. Tärkeimmät liikennepolitiikkaa ohjaavat linjaukset sisältyvät hallituksen viime keväänä antamaan liikennepoliittiseen selontekoon. Selonteko tuo väylänpitoon kaivattua pitkäjänteisyyttä ennen muuta investointiohjelmansa kautta. Liikennepoliittisesta selonteosta on tarkoitus tehdä pysyvä käytäntö hallituskausien alkaessa. Tulevina vuosina ilmastonmuutos tulee entistä enemmän suuntaamaan liikennejärjestelmän kehittämistä. Tavoitteena on vähentää liikenteen kasvihuonepäästöjä ja sopeutua muutoksiin. Liikenneturvallisuus kehittyi viime vuonna huonompaan suuntaan pitkän positiivisen kehitysjakson jälkeen. Tämän vuoden kehitys näyttää myönteisemmältä. Silti hallituksen liikenneturvallisuustavoitteen toteuttaminen näyttää haasteelliselta. Tienpidon keinoista tehokkaita konkreettisia toimenpiteitä olisivat suurten investointihankkeiden rinnalla automaattisen nopeusvalvonnan lisääminen ja keskikaideohjelman toteuttamisen käynnistäminen. Maarakennusalan kustannustaso on tällä vuosikymmenellä noussut noin 40 prosenttia. Kustannusten nousu on ollut vuositasolla noin kolme prosenttia yleistä inflaatiokehitystä nopeampi. Viimeaikainen talouden kehitys luo kuitenkin epävarmuutta kustannusten ennakointiin. Tienpidon ongelmana on edelleen päällystettyjen teiden ja siltojen kunto sekä riittämätön rahoitus alueellisiin investointeihin. Kustannusten kohotessa joudutaan alueellisten investointien ohella supistamaan myös ylläpito- ja korjaustoimintaa. Tämä tarkoittaa huonokuntoisten päällysteiden lisääntymistä sekä huonokuntoisten siltojen määrän pysymistä suurena laajasta korjaustoiminnasta huolimatta. Soratieverkon kuntotaso paranee puuhuollon turvaamiseen tehtävien lisäpanostusten ansiosta. Lisärahoitustarvetta nykyisen palvelutason säilyttämiseen maanteillä on kustannustason kehityksestä riippuen miljoonaa euroa vuositasolla. Päätieverkon modernisointi on käynnistynyt hyvin selonteon investointiohjelman kautta. Selonteon linjaus yhteysvälin E18 Helsinki Vaalimaa toteuttamisesta moottoritienä vuoteen 2015 mennessä on merkittävä. Hallituskauden lopulla on käynnistymässä useita tie investointeja. Näiden hankkeiden aikais taminen sekä mahdollisuudet lisätä perustienpidon alueellisia investointeja helpottaisivat rakennusalan heikkenemässä olevaa suhdannetilannetta. Valmisteilla olevassa aluehallinnon uudistuksessa tiepiirit liittyvät osaksi aluekehittämisestä ja toimeenpanosta vastaavia elinkeino-, liikenne- ja luonnonvarat-keskuksia (ns. Ellu-virasto) yhdessä TE-keskusten ja ympäristökeskusten kanssa. Ellujen infrayksiköiden liikennepoliittinen ja substanssiohjaus säilyy liikennehallinnossa, kun taas toimintamenoja ja siten osaamista ja resursseja ohjataan koordinoivasta työ- ja elinkeinoministeriöstä. Eräs uudistuksen haasteista on ohjauksen yhteensovittaminen niin, että liikennepolitiikan toteuttamiseen tarvittavat osaavat voimavarat säilyvät alueilla. Liikennehallinnon virastouudistuksessa on kyse väyläviraston ja liikenteen turvallisuusviraston perustamisesta. Väyläviraston toteutuessa Tiehallinto, Ratahallintokeskus ja Merenkulkulaitos yhdistyvät yhdeksi virastoksi. Uudistus palvelee paremman liikennejärjestelmän kehittämistä ja parantaa tuottavuutta. Helsinki, marraskuu 2008 Jukka Hirvelä Pääjohtaja 3

4 Tiivistelmä Toimintaympäristö Maantieverkko palvelee päivittäin lähes kaikkien kansalaisten liikkumista. Tieliikenteen osuus tavarakuljetuksista on 68 prosenttia ja henkilöliikenteestä 93 prosenttia. Tiehallinnon rooli liikennepolitiikan toteuttajana ja edellytysten luojana on keskeinen. Tieliikenteen ennustetaan lisääntyvän suunnittelukaudella yhteensä noin kahdeksan prosenttia. Vilkkaimmillaan lisäys voi yksittäisillä päätieverkon osilla olla yli 20 prosenttia. Samanaikaisesti liikenne voi vähentyä muuttotappioalueiden yhdysteillä. Maarakennusalan kustannustason vuosinousu on ollut 2000-luvulla runsaat kolme prosenttiyksikköä yleistä inflaatiota suurempi. Tältä pohjalta maarakennusalan kustannustason arvioidaan nousevan runsaat viisi prosenttia vuodessa. Se tarkoittaa sitä, että tiebudjetin ostovoima vähenee vuosittain jopa 30 milj. euroa. Sidosryhmien merkittävän enemmistön mukaan tienpitoon käytettävät resurssit ovat erittäin vähäiset asiakkaiden tarpeisiin nähden. Tienkäyttäjät ovat jotakuinkin tyytyväisiä pääteiden pinnan kuntoon ja talvikunnossapitoon, mutta arvosana vähäliikenteisten teiden osalta on korkeintaan tyydyttävä. Maantieverkon omaisuuden arvo on noin 14,5 miljardia euroa. Tiehallinnon asiantuntijalaskelmien perusteella tieverkkoon kohdistuu nykyisin noin 1,4 miljardin euron suuruinen korjausvelka, joka kasvaa kehysten mukaisella rahoituksella noin 1,6 miljardiin euroon suunnittelukauden aikana. Valtiohallinnossa on vireillä Tiehallinnon kannalta merkittäviä rakenneuudistushankkeita. Liikenne- ja viestintäministeriön johdolla on valmisteltava virastouudistushanke, jonka tuloksena Tiehallinnon keskushallinto liitettäisiin vuoden 2010 alussa perustettavaan Väylävirastoon. Valtiovarainministeriön johdolla valmisteltavan aluehallinnon kehittämishankkeen (ALKU) tuloksena nykyiset tiepiirit liitettäisiin niin ikään vuoden 2010 alussa perustettaviin Elinkeino-, liikenne- ja luonnonvarakeskuksiin (Ellu). Tienpito Asiakkaiden tarpeet ohjaavat entistä enemmän tienpitoa ja sen suuntaamista. Tiehallinto suunnittelee tuotteensa ja palvelunsa ensisijaisesti strategisten ja erityistarveasiakkaiden kautta niin, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin kansalaisten ja elinkeinoelämän tarpeita. Perustienpidon toimet priorisoidaan seuraavasti: päivittäisen liikennöitävyyden turvaaminen (talvihoito, lauttaliikenne, liikenteen hallinta) liikenteen ajo-olosuhteiden varmistaminen (tiestön kunnon ylläpito, korvausinvestoinnit) liikenteen toimivuuden ja turvallisuuden varmistaminen, ympäristöhaittojen vähentäminen (pienet alueelliset investoinnit) Tie- ja liikenneolojen pitkäjänteisestä kehittämisestä huolehditaan valtioneuvoston ja eduskunnan tekemien päätösten mukaisesti. Strategian mukainen panostus kunnossapitoon mahdollistaa tyydyttävästi tieverkon ylläpidon ja päivittäisen hoidon. Huolimatta kustannuskehityksen asettamista suurista paineista sekä talvihoidon että sorateiden hoidon laatua parannetaan asiakkaiden, erityisesti raskaan liikenteen, toivomaan suuntaan. Kustannustason ennustettu nousu on otettu suunnitelmaa tehtäessä täysimääräisesti huomioon. Teiden hoito on kokonaan sidottu indeksiin, mikä merkitsee sitä, että se sitoo entistä suuremman osan määrärahasta, kun välttämättömästä hoidosta ei voida tinkiä. 4 Toiminta- ja taloussuunnitelma

5 Vaikka suunnitelmakaudella perustienpidon investointitoiminta vähennetään minimiin, kustannustason nousun vuoksi myös ylläpitoa ja korjaustoimintaa on supistettava. Tämä tarkoittaa huonokuntoisten päällysteiden lisääntymistä ja huonokuntoisten siltojen määrän pysymistä suurena melko laajasta korjaustoiminnasta huolimatta. Perustienpidon laajennus- ja uusinvestointien, mm. kevyen liikenteen väylien, liittymäsaneerausten, kaistajärjestelyjen jne. tarve on monikymmenkertainen tiedossa olevaan minimaaliseen rahoitukseen nähden. Puuhuollon turvaamista tukeviin tienpidon toimiin kohdistetaan lähivuosina lähes 140 milj. euroa ensisijaisesti puun hankintaa ja kuljetuksia häiritsevien painorajoitusten vähentämiseen vähäliikenteisellä tieverkolla. Pääosa toimenpiteistä kohdentuu soratieverkolle, osa kantavuudeltaan heikkojen päällystettyjen teiden ja siltojen korjaukseen. Tieverkon kehittämisinvestointien volyymi jatkuu koko suunnitelmakauden korkeana. Kauden loppuun mennessä rakennetaan valmiiksi jo käynnissä olevat viisi ja vuosina alkaa yhdeksän suurta tiehanketta, mukana Vaalimaan rekkaparkkialue ja Nuijamaan rajaliikenteen pysäköinti- ja tiejärjestelyt. Suunnitelmakaudella alkaa tämän lisäksi kuusi muuta tiehanketta, jotka valmistuvat vuoden 2013 jälkeen. Kehittämissuunnitelmassa Tiehallinto esittää perustienpitoon 100 miljoonan euron lisäystä. Lisärahoituksesta puolet kohdistettaisiin tieverkon ylläpitoon ja noin kolmannes alueellisiin laajennusja uusinvestointeihin. Lisäksi tieverkon kehittämisinvestointien vuosirahoitusta esitetään nostettavaksi suunnitelmakaudella 350 miljoonan euron tasolle, mikä mahdollistaisi kahden hankkeen aikaistamisen vuodella maarakentamisen suhdannetilanteen tasaamiseksi, samoin kuin usean lisähankkeen käynnistämisen suunnitelmakauden lopulla. Toiminta ja resurssit Tiehallinnon oman toiminnan merkittävimmät haasteet liittyvät organisaatiorakenteen ja toimintamallin kehittämiseen sekä henkilöstöresursseihin. Valtionhallinnon tuottavuusohjelma ja siinä asetetut tavoitteet ohjaavat osaltaan toiminnan kehittämistä. Myös aluehallinnon uudistamista ja alueellistamista koskeva työ, läänien joukkoliikennetehtävien uudelleen järjestelyt sekä väylävirastojen yhdistämistä koskevat selvitykset heijastuvat valmistuessaan Tiehallinnon toimintaan. Sisäisiä haasteita asettaa henkilöstön ikärakenne ja siitä johtuvat eläköitymiset. Tiehallinto saavuttaa valtioneuvoston asettaman henkilöstöä koskevan tuottavuustavoitteen vuoden 2012 loppuun mennessä. Se tarkoittaa suunnitelmakaudella henkilötyövuoden vuosittaista nettopoistumaa. Tiehallinnolla on keskeinen vastuu tieliikennealan tutkimus- ja kehittämistoiminnasta. Strategisena tavoitteena on käyttää tutkimus- ja kehittämistoimintaan kaksi prosenttia perustienpidon rahoituksesta. Tähän ei suunnitelmakaudella kuitenkaan aivan ylletä. Yhdeksän miljoonan euron T&K-panostus kohdennetaan tienpitoa eli Tiehallinnon ydintoimintoja palvelevan kehittämisen lisäksi tiedonhallinnan ja ydinprosessien kehittämiseen. Suunnitelma on laadittu liikenne- ja viestintäministeriön antamiin rahoituskehyksiin. Tiehallinnon vuotuinen kokonaisrahoitus on suunnitelmakaudella milj. euroa, josta oman toiminnan menoja on runsaat 80 milj. euroa. 5

6 Toimintaympäristö ja lähtökohdat Tienpidon keskeisenä haasteena on sovittaa yhteen liikennepoliittiset tavoitteet, liikenteen kasvu, alueiden kehittyminen ja erilaistuminen sekä asiakkaiden tarpeet ja odotukset. Nämä yhdessä rahoituskehysten sekä kustannustason kehityksen kanssa ovat lähtökohtina Tiehallinnon toiminnan suunnittelussa. Liikennepolitiikan puitteet Valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko linjaa liikenne- ja väyläpolitiikkaa pitkäjänteisesti. Tavoitteena on, että liikenneverkko tarjoaa maan eri osille kehittymisen ja elinvoimaisuuden mahdollisuudet. Logistinen järjestelmä toimii tehokkaasti ja tarjoaa mahdollisuudet kilpailukykyiseen toimintaan pitkistä etäisyyksistä ja ilmaston aiheuttamista lisäkustannuksista huolimatta. Niin ikään tavoitteena on turvallisuuden merkittävä parantaminen. Selonteko lähtee siitä, että tämä edellyttää pitkäjänteistä ja kestävällä pohjalla olevaa rahoitusta. Pitkäjänteisyys korostuu selonteossa erityisesti tieverkon kehittämisen ja puuhuollon turvaamisen linjauksissa. Tieverkko palvelee päivittäin lähes kaikkien kansalaisten liikkumista. Tieliikenteen osuus tavarakuljetuksesta on 68 % ja henkilöliikenteestä 93 %. Tiehallinnon rooli liikennepolitiikan toteuttajana ja edellytysten luojana on keskeinen. Liikennepolitiikan päämääränä on huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä tasapainoisesti eri alueilla ja eri väestöryhmille. Liikennepolitiikkaa ohjaavat myös ilmaston muutoksen tuomat haasteet ja muut yhteiskunnan kehitystä ohjaavat tavoitteet, kuten turvallisuuden ja terveyden edistäminen. Väylänpidon keskeisiä haasteita on toisaalta kehittää ja modernisoida tieverkkoa, erityisesti päätieverkkoa ja toisaalta varmistaa olemassa olevan verkon päivittäinen liikennöitävyys ja sen kunto. Huomiota kiinnitetään alemmanasteisen tieverkoston kulkukelpoisuuteen ja kevyen liikenteen väyliin. Liikenteen osavastuu ilmastonmuutoksesta asettaa haasteita energiatehokkuuden parantamiselle ja joukkoliikenteen lisäämiselle. Ympäristöön kohdistuvien vaikutusten vähentämisessä kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi keskeisenä tavoitealueena on lähiympäristön laatu: liikenteen muut päästöt, melu ja riskit pohjavedelle. Tieliikenteen turvallisuuden parantamisen konkreettisena, valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisena tavoitteena on, että liikennekuolemien määrä on vuonna 2010 enintään 250 ja vuonna 2020 enintään 100. Liikkuminen ja kuljettaminen Suomessa yhdyskuntarakenne on eurooppalaisen ja myös pohjoismaisen mittapuun mukaan hajanainen. Maa on melko kattavasti asuttu ja liikennevirrat ohuita. Kaupunkimaisissa kunnissa väestöstä asuu noin 60 %, mikä on eurooppalaisittain vähän. Rakenteesta johtuen henkilöautoliikenteen tarve ja määrä ovat väestömäärään nähden suuria. Vastaavasti myös kuljetuslogistiikan osuus yritysten kustannusrakenteesta on eurooppalaisittain suuri. Liikenneväylien käyttöpotentiaali jakautuu ja kehittyy väestön ja elinkeinoelämän volyymin mukaan. Merkittävän poikkeaman tähän muodostaa rajan yli Maantiet numeroina Maanteitä yhteensä km. Päivittäin hoidettavaa tiestöä siis liki 2 kertaa maapallon ympäri. Tiestöllä ajetaan vuodessa yhteensä 33 miljardia autokilometriä. Suomalainen kulkee vuodessa autolla maanteillä keskimäärin km. Tiestöllä kulkee vuosittain 390 miljoonaa tonnia tavaraa, runsas miljoona tonnia päivässä ( rekka-autollista/päivä). Perustienpito maksaa ajokilometriä kohden runsaan sentin, vajaat 10 % liikenteen käyttökustannuksista. 6 Toiminta- ja taloussuunnitelma

7 menevä liikenne ja erityisesti transitoliikenne Kaakkois- ja Etelä-Suomessa. Väestön ja taloudellisen toiminnan keskittyminen suurille kaupunkiseuduille jatkuu. Väestö hajaantuu kasvukeskusten kehyskuntiin, mikä hankaloittaa joukkoliikenteen toimintamahdollisuuksia sekä lisää henkilöautoliikennettä ja paikallisia ruuhkia. Eriytyvä väestörakenne merkitsee, että työssäkäynti asuinalueen ulkopuolella lisääntyy ja työmatkat pitenevät. Tiekuljetusten rooli on edelleen vahvistumassa ja kuljetusmäärät kasvamassa. Tavaravirrat keskittyvät entistä enemmän tiettyihin erikoistuneisiin satamiin. Lähialueille, erityisesti Pietarin alueelle, kuljetusvirrat kasvavat keskimääräistä selvästi voimakkaammin. Maanteistä puolet on vähäliikenteisiä ja niiden osuus liikenteestä on alle 5 %. Toisaalta vilkkain 5 % tiestöstä välittää lähes puolet koko liikenteestä. Tieliikenteen ennustetaan kasvavan suunnittelukaudella noin 8 %. Vilkkaimmillaan kasvu voi yksittäisillä päätieverkon osilla olla yli 20 %. Samanaikaisesti liikenne voi vähentyä muuttotappioalueiden yhdysteillä yli 10 %. Liikenteen kasvu vaihtelee erittäin runsaasti alueittain. Suurinta kasvu on kasvukeskusten kehyskunnissa, jopa kolminkertainen keskimääräiseen nähden. Maakunnista suurinta kasvu on Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Kanta-Hämeessä ja Pohjois-Pohjanmaalla. Niistä ajoista, jolloin nykyinen tieverkko pääosin on rakennettu, liikenne on kasvanut yli kolminkertaiseksi. Vastaavana aikana myös autojen ominaisuudet ja liikkumisen luonne ovat muuttuneet olennaisesti. Tiehallinnon keskeisinä haasteina on toisaalta varmistaa vilkasliikenteisten teiden toimivuus ja turvallisuus sekä toisaalta samanaikaisesti ylläpitää vähäliikenteinen tiestö riittävän hyvässä käyttökunnossa. Asutuksen vähetessä syrjäseuduilla merkittävä osa erittäin vähäliikenteisestä tiestöstä ei enää täytä maantien kriteerejä. Maantieverkon ja yksityisen tieverkon rajankäynti tuleekin lähivuosina selvitettäväksi. Liikenteen energiatehokkuuteen kohdistuu suuria vaatimuksia toisaalta kuljetustalouden, toisaalta liikenteen päästöjen osalta. jalan + pyörällä Kansalaisen keskimääräinen ajankäyttö liikenteessä Tieverkko ja liikenne Maantieverkko palvelee yleisen lii kenteen tarvetta. Sen pituus on noin kilometriä. Tiet on jaettu verkollisen aseman ja käyttötarpeen mukaan valtateihin, kantateihin, seututeihin ja yhdysteihin. Valta- ja kantateitä nimitetään pääteiksi. Pääteiden kehittämisen jäsentämiseksi valtakunnallisesti merkittävin osa on nimetty keskeisiksi pääteiksi. Maanteiden liikenteestä 63 % kulkee päätieverkolla. Suuriliikenteisimpiä maakuntia ovat Uusimaa, Pirkanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa, joilla syntyy kolmannes koko maan tieliikennesuoritteesta. Tiepituus (km) henkilöauto linja-auto juna , ,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 Ajankäyttö vuorokaudessa (h) Tiestön ja liikenteen jakautuminen eri liikennemäärän teille Tiepituus Osuus liikenteestä alle yli Keskimääräinen vuorokausiliikenne 45,0 40,0 35,0 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 Osuus liikentestä (%) 7

8 Alueiden kehittäminen Vuonna 2002 voimaan tulleen alueiden kehittämislain seurauksena maakuntien rooli alueiden kehittämisessä on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen. Maakunnilla on vastuu alueiden kehittämisen suunnittelusta. Valtion virastojen ja laitosten tulee ottaa toiminnassaan huomioon maakuntien suunnitelmat, edistää niiden toteuttamista ja arvioida tienpidon toimenpiteiden vaikutusta alueiden kehittymiseen. Valtion aluehallintoa tullaan muuttamaan merkittävästi vuoden 2010 alusta. Tiehallinnon tiepiirit tulevat toimimaan osana alueellisia Elinkeino- liikenne- ja luonnonvarakeskuksia ( Ellu ), jotka vastaavat alueen kehittämisen kannalta keskeisistä toimialaansa liittyvistä asioista tärkeinä kumppaneinaan maakunnan liitot. Liittojen asema vahvistuu uudistuksessa ja ne ottavat selkeän vastuun alueen liikennejärjestelmäsuunnittelusta. Ellu:t toimivat liittojen kanssa kiinteästi yhteistyössä. Ne osallistuvat myös alueiden kehittämiseen liittyvien suunnitelmien ja ohjelmien, maakuntaohjelmien ja niiden toteuttamissuunnitelmien sekä maakuntien yhteistyöasiakirjojen valmisteluun. Kansainväliset yhteydet Kansainvälisten kuljetusten kannalta haasteena on logistisen ketjun toimivuus ja kustannukset. Siihen vaikuttavat keskeisesti satamien, terminaa- Raskaan liikenteen määrä valtateillä v Raskaan liikenteen kehitys vuosina Ajoneuvoa / vrk Kasvuprosentti alle 0 % % % % yli 50 % 8 Toiminta- ja taloussuunnitelma

9 lien ja rajanylityspaikkojen tieyhteydet. Kaakkois-Suomen nopeasti kasvavan rajaliikenteen toimivuus edellyttää E18- tien investointien ohella liikenteen ohjauksen ja terminaalien liikenteen sujuvuuden parantamista. Valtakunnalliset ja alueelliset yhteydet Suurimpana haasteena on riittävän nopeiden ja samalla turvallisten yhteyksien aikaansaaminen keskeisimmälle osaa päätieverkkoa. Merkittävä haaste on näitä käyttävien kuljetusketjujen toimivuuden varmistaminen terminaaleihin saakka. Kaupunkiseudut Suurena haasteena on liikenteen kasvu. Henkilöautoliikenteen kasvun hillitseminen, joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edistäminen, uusien liikenteenhallintaratkaisujen löytäminen ja nykyisten kaupunkiväylien asteittainen kehittäminen ovat keskeiset toimintastrategiat. Maaseutu Tiestön kunnon säilyttäminen liikenteen tarpeiden mukaisena on keskeinen tavoite. Seutu- ja yhdystiet ovat välttämätön linkki kuntakeskuksiin ja kuntakeskusten välillä. Toimintojen keskittyessä ja kuntarakenteen muuttuessa yhteystarve koulu- ja palvelukeskittymiin korostuu. Tiestön kunnon taso ja siihen panostaminen koko laajalla yhdystieverkolla on liikkumistarpeiden vähetessä kytkettävä entistä tarkemmin todellisiin liikkumistarpeisiin. Liikennemäärien keskimääräinen kehitys eri maakunnissa Yksittäisellä tiellä kehitys voi poiketa huomattavasti maakunnan keskiarvosta (ennuste perustuu pääosin väestötietoihin, jolloin mm. transitoliikenteen vaikutus ei tule näkyviin). Tieliikenteen kasvu pääteillä kunnittain vuosina kunnassa ei ko. tieluokkaa Tieliikenteen kasvu yhdysteillä kunnittain vuosina kunnassa ei ko. tieluokkaa alle 0 % alle 0 % 0 15 % 0 15 % % % % % yli 50 % yli 50 % 9

10 Asiakkaiden tarpeet Asiakkaiden tarpeet ohjaavat entistä enemmän tienpitoa ja sen suuntaamista. Tiehallinto suunnittelee tuotteensa ja palvelunsa ensisijaisesti strategisten ja erityistarveasiakkaiden kautta niin, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin kansalaisten ja elinkeinoelämän tarpeita. Kansantalouden näkökulmasta keskeisin ryhmä on ulkomaankauppa. Sen hyvin toimiva logistiikka vaatii luotettavia, täsmällisiä ja laadukkaita kuljetuksia. Ulkomaankaupan logistiikan vaatimukset ja tavoitteet kiristyvät jatkuvasti. Ulkomaankauppaa palvelevien liikenneväylien on oltava käytettävissä vuodenajasta, viikonpäivästä ja vuorokaudenajasta riippumatta. Kuljetusten kannalta keskeistä on ajoaikojen ennustettavuus. Ulkomaankaupan kuljetukset keskittyvät muita tiekuljetuksia enemmän pääteille. Teollisuuden vientikuljetukset suuntautuvat tehtailta satamiin johtaville yhteyksille. Viennin ja tuonnin suuryksikköliikenne keskittyy eteläisen Suomen pääteille. Kaupan keskusliikkeiden päätie- ja jakelukuljetukset vievät tavaravirtaa pohjoiseen ja muualle sisämaahan. Transitokuljetukset keskittyvät hyvin voimakkaasti E18-tielle. Metsäteollisuuden puunhankinta edellyttää, että raakapuun ja energiapuun kuljettaminen on turvattu ympärivuotisesti. Yhteydet tehtaille, sahoille, voimaloihin ja terminaaleihin ovat erityisen tärkeitä. Erityisesti korostuvat alemman tieverkon kuntoon ja hoitoon liittyvä palvelutaso. Painorajoitusten vaikutusten tulisi olla mahdollisimman vähäisiä. Kuormaus ja välivarastointi sekä kuormien välikäsittelymahdollisuudet on otettava myös huomioon. Kuormaukseen liittyvien toimintojen yhteydessä on huolehdittava liikenneturvallisuudesta. Tarvitaan sijoituspaikkoja myös kuormauksessa tarvittavalle nosturi - kalustolle. Tavarankuljetuspalveluita tuottavan yrityksen kilpailutekijöitä ovat palveluiden globaali kattavuus ovelta ovelle. Kuljetustapahtumiin liittyy keskeisesti toiminnan täsmällisyys, säännöllinen aikataulumaisuus ja nopeus liikenneturvallisuuden varmistamista unohtamatta. Tieverkolla tarpeet kohdistuvat erityisesti päätieverkolle, merkittäville seututeille, kaupunkiseuduille ja taajamiin. Kuljetusten sujuvuus ja turvallisuus edellyttävät myös riittävää määrää tauko- ja odotuspaikkoja erityisesti satamien johtavilla väylillä. Työmatkaliikenteen tarpeet korostuvat erityisesti kaupunkiseudulla. Työmatkaliikenteen tulee liikkumismuodosta riippumatta olla sujuvaa, turvallista ja luotettavaa. Koska ryhmä on erityisen aikatauluriippuvainen (töiden alkamis- ja päättymisajankohta, joukkoliikenteen aikataulut), tulee työmatkaliikenteen olosuhteiden olla hyvin ennakoitavissa. Tiehallinnon asiakasryhmittely Peruspalveluasiakkaat (kansalaiset ja elinkeinoelämä) Strategiset asiakkaat Peruskoululaiset (7 15 v.) Työmatkalaiset Henkilöliikennepalveluiden tuottajat Ulkomaankauppa Metsäteollisuuden puunhankinta Tavarankuljetuspalveluiden tuottajat Erityistarveasiakkaat Nuoret (15 21 v.) Seniorit (65+ v.) Liikkumis- ja toimintaesteiset Matkailuyritykset Tukku- ja vähittäiskauppa Erikoiskuljetusten suorittajat Vaarallisten aineiden kuljetusten suorittajat Transitoliikenne Yhteiskunnan peruspalveluista vastaavat Alueelliset erityistarveasiakkaat 10 Toiminta- ja taloussuunnitelma

11 Erityisiä liikennejärjestelmätasoisia tarpeita ovat liityntäpysäköinti sekä pysäkkien ja liikennepaikkojen sijainti. Kevyessä liikenteessä turvallisten ja turvallisiksi koettujen kulkuväylien saavutettavuus ja hoito korostuvat. Henkilöautolla ja linja-autoilla liikkuvien kannalta tiellä liikkumisen olosuhteet ovat ratkaisevia, jolloin korostuvat erityisesti liikenteen sujuvuus (liikenne-, kaista- ja liittymäjärjestelyt) ja talviajan hoidon oikeaaikaisuus (ml. pysäkkien palvelutaso). Tienkäyttäjätyytyväisyys Tienkäyttäjien tyytyväisyys teiden kunnossapidon tasoon pääteillä ja muilla teillä (Talvikunnossapidon taso ja päällysteiden kunto) 5,00 4,00 3,00 2,00 1,00 Päätiet Muut tiet Hyvä Tyydyttävä Peruskoululaisten liikkumiseen liittyvät keskeiset tarpeet ovat vanhempien ja koulujen näkökulmasta lasten liikenneturvallisuus, eritoten koulumatkoilla sekä kodin lähiympäristössä / asuinalueilla. Asiakkaiden yhteydenotoissa tämä tarve konkretisoituu uusien kevyen liikenteen väylien rakentamista koskevina toiveina. Yhteiskunnan näkökulmasta tärkeää on lasten itsenäinen lähiliikkuminen ja koulumatkoilla kulkeminen omatoimisesti. Tällöin lapset oppivat toimimaan turvallisesti liikenteessä, liikkuminen on lisäksi hyväksi lasten terveyden ja liikunnan kannalta. Tällä on vaikutusta myös lasten tuleviin liikkumisvalintoihin ja ympäristöasenteisiin. Asiakaspalautteet tienkäyttäjän linjaan aihe-alueittain (v keskiarvo) Liukkaudentorjuntatarve Soratien kunto huono Auraustarve Höyläystarve Kuoppa/kuoppia tiessä Päällystevaurio Muu toimenpidetarve Rumpuun liittyvä ilmoitus Liikennemerkkeihin liittyvä ilmoitus Sohjon poisto Raskas ajoneuvo jumissa Tievalaistuksen lamppuja pimeänä Lasten itse ilmaisemat tarpeet koskevat turvallisuuden lisäksi viihtyisää, monipuolista ja virikkeitä tarjoavaa ympäristöä kevyelle liikenteelle. Nuorten ilmaisemissa tarpeissa korostuvat myös toimivat joukkoliikenneyhteydet ja joukkoliikenteen hinta. Pölynsidontatarve Harjaustarve lumen poisto ajoissa ennen koulujen alkua sekä riittävä valaistus Kpl vuodessa Henkilöliikennepalvelujen tuottajille keskeistä on aikatauluissa pysyminen ja asiakkaiden vaihtojen onnistuminen, mikä nostaa sujuvuuden keskeiseksi tarpeeksi. Matka-aikojen vaihtelusta seuraa tuntuviakin myöhästymisiä ja aikataulutetun palvelun varmuus menetetään. Siitä aiheutuu myös lisää tuotantokustannuksia. Ajoneuvot ovat parantuneet ja samaa odotetaan myös muulta matkustusympäristöltä. Liikennejärjestelmän ja tienpidon osalta keskeistä on koulumatkojen ja asuinalueiden turvallisuus liikuttaessa jalan tai pyörällä, teiden ja katujen ylitysten turvallisuus sekä saattoliikenteen, koulukuljetusten ja linja-autopysäkkiyhteyksien toimivuus ja turvallisuus. Talvella tärkeää on myös kevyen liikenteen yhteyksien liukkaudentorjunta ja Yhä useammin linja-autoliikenteeseen liitytään henkilöautolla, mikä asettaa vaatimuksia pysäkkiympäristölle. Maaseudulla tarvitaan liityntäpaikkoja taksikuljetuksista linjaliikenteeseen. Henkilöliikenteen turvallisuus ja sujuvuus edellyttävät huomiota erityisesti vähäliikenteisen verkon liukkauden torjuntaan aikataulutetun liikenteen mukaisesti. 11

12 Sidosryhmien merkittävän enemmistön mukaan tienpitoon käytettävät resurssit ovat erittäin vähäiset asiakkaiden tarpeisiin nähden. Resurssit tulisi tällaisessa tilanteessa kohdentaa painotetusti pääteiden liikenneolosuhteiden parantamiseen, suurten liikennemassojen hyödyksi. Tarpeiden kaksijakoisuutta kuitenkin korostaa se, että myös vähäliikenteinen tiestö, erityisesti kuntakeskusten välinen seututiestö ja sen kunto nousevat kannanotoissa voimakkaasti esille. Erityisesti seuduilla, joilla merkittävä osa alueellisista toiminnoista ja näin kuljetus- ja liikkumistarpeista tukeutuu seututiestöön. Kuntien näkökulmasta tarveselvityksissä painottuvat erityisesti kevyen liikenteen olosuhteet. Tienkäyttäjät ovat jotakuinkin tyytyväisiä pääteiden pinnan kuntoon ja talvikunnossapitoon, mutta arvosana vähäliikenteisten teiden osalta on korkeintaan tyydyttävä. Pääteiden olosuhteiden kehittämistä toivotaan alueellisesti mahdollisimman laaja-alaisesti. Tavoitteena ovat paremmat ajo-olosuhteet ja turvallisuus. Tieverkon kehittämisen rinnalla korostuu liikenteen sujuvuus kaupunkiseuduilla, tieverkon riittävän hyvä talvikunnossapito ja päällysteiden kunto. Tieomaisuus Maantieverkon omaisuuden arvo on noin 14,5 miljardia euroa. Tiehallinnon asiantuntijalaskelmien perusteella tieverkkoon kohdistuu nykyisin noin 1,4 miljardin euron suuruinen korjausvelka, joka kasvaa nykyisellä rahoituksella noin 1,6 miljardiin euroon suunnitelmakauden aikana. Korjausvelalla tarkoitetaan sitä rahasummaa, joka tarvittaisiin niiden teiden parantamiseen, jotka pintakunnoltaan eivät enää vastaa tien käyttötarkoitusta tai jotka rakenteeltaan ovat niin nopeasti heikkenemässä, että aiheuttavat jatkuvasti lisää ylläpito- ja hoitokustannuksia. Tiestön keskeiset rakenteet ja sillat ovat keski-iältään yli 40 vuotta. Ikääntymisestä johtuva rakenteiden korjaustarve näkyy mm. päällystevaurioina, painumina, tien poikittaiskaltevuusongelmina sekä erikoisrakenteiden, kuten siltojen vaurioina ja painorajoituksina. Tieverkon ikä näkyy myös toiminnallisena vanhentumisena. Pääteistä noin puolet on alle 8 m levyisiä ja monelta muultakin liikenteelliseltä ominaisuudeltaan puutteellisia. Koko maantiestöstä noin 40 % on leveydeltään 6 m tai sitä kapeampia. Erityisesti raskaalle liikenteelle kapeus on suuri ongelma, etenkin talviaikaan, jolloin keli edellyttää pelivaraa. Vastaavia ongelmia on laajasti myös seututieverkolla. TIEVERKON KEHITTÄMISEN VOLYYMI (v kustannustasossa) Investointien vuosivolyymi (M ) Toiminta- ja taloussuunnitelma

13 Kustannustaso Tämän suunnitelman lähtökohtana on valtiovarainministeriön lokakuussa 2008 tekemä ennuste, jonka mukaan kuluttajahintojen vuotuinen kasvu suunnitelmakaudella olisi kaksi %. Lisäksi on otettu huomioon, että maarakennusalan kustannustason vuosinousu on ollut 2000-luvulla runsaat kolme prosenttiyksikköä yleistä inflaatiota suurempi. Näistä lähtökohdista maarakennusalan kustannustason arvioidaan nousevan runsaat viisi % vuodessa. Maarakennusalan kustannustaso on vuosina noussut 40 %. Vuonna 2013 kustannustason arvioidaan olevan noin 30 % korkeampi kuin vuonna Kustannustason nousu leikkaa perustienpidon määrärahan ostovoimaa vuosittain noin 30 milj.euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että tiestön hoitotoimia, ylläpitoa sekä tiestön muita parantamistoimia voidaan suunnitelmakaudella toteuttaa jo pelkästään kustannusnoususta johtuen ostovoimaltaan noin 120 milj.euroa pienemmällä rahoituksella. Mikäli perustienpidon rahoituskehykseen ei voida osoittaa edes kustannustason nousun edellyttämää rahoitusta, joudutaan palvelutasosta merkittävästi tinkimään. Perustienpidosta tieverkon hoito ja osa ylläpidosta toteutetaan pitkäkestoisina palvelusopimuksina, jotka ovat indeksisidonnaisia. Kustannustason nousu näissä pakollisissa kunnossapitotöissä sitoo enemmän menoja, jotka ovat poissa osittain teiden ylläpidosta ja samalla supistaa minimiin mahdollisuudet toteuttaa liikenneympäristön parantamisinvestointeja. Tämä ja liikenteen kasvu vievät pohjaa mm. liikenneturvallisuustavoitteiden toteuttamiselta. Tienpidon kustannustason toteutunut ja arvioitu kehitys 250 Maarakennuskustannusindeksi Ennuste 5,6 % ,8 % 5,6 % Keskimääräinen vuosinousu Päällystystyöt Sillanrakennustyöt Kokonaisindeksi 13

14 Strategiaperusta Tiehallinto on liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla toimiva tulosohjattu asiantuntijavirasto, jonka toimintaa ohjaavat mm. hallitusohjelma ja liikenne poliittinen selonteko. Visio Tiehallinnon visio Euroopan kärjessä tavoittelee eturivin asemaa erityisesti asiakaslähtöisyyden, liikennejärjestelmän toimivuuden ja turvallisuuden sekä asiantuntijuuden ja kumppanuuden alueilla. Vision mukaisesti: Perustamme toimintamme kansalaisten ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Tavoitteena ovat strategiset asiakkaat palvelutason määrittäjinä. Tarjoamme toimivan, turvallisen ja kestävän tieverkon osana liikennejärjestelmää. Päämääränä on nollatoleranssin periaate toimintaa ohjaavana ympäristö- ja turvallisuusasioissa, turvattu ympärivuotinen liikennöitävyys, moderni keskeinen päätieverkko, älykäs liikkumisen ohjaus sekä aleneva korjausvelka. Olemme tie- ja liikennealan arvostettu asiantuntija ja aktiivinen kumppani. Se tarkoittaa tuloksellista yhteistyötä liikennejärjestelmän hyväksi, osaavaa ja hyvinvoivaa työyhteisöä sekä tehokasta rakennetta ja toimintamallia. Liikenne- ja tieolojen tavoitetila Liikenne- ja tieolojen tavoitetila on Tiehallinnon asiantuntijanäkemys siitä, millaista palvelutasoa, tiestöä ja liikennejärjestelmää kohti tulisi edetä. Tavoitetila on hallituksen liikennepoliittisten linjausten jalkautus tienpidon ja tieliikenneolojen vastuualueella. Keskeiset päätiet ovat tavoitetilassa standardiltaan yhtenäisiä, laadukkaita, liikenteeltään nopeita, turvallisia ja erityisesti pitkämatkaista liikennettä sekä raskaita kuljetuksia palvelevia. Merkittävä osuus liikenteestä on suojattu keskikaitein kohtaamisonnettomuuksilta. Paikallinen liikenne ja kevyt liikenne on suurelta osin erotettu omille väylilleen. Kansalaisten ja elinkeinoelämän tarpeet toiminnan perustana - kenelle - Muilla pääteillä on pääosin nykyisenkaltaiset liikennöintiolosuhteet. Vilkkaimmalta osaltaan tiestö on standardiltaan keskeisten pääteiden luokkaa ja merkittävältä osaltaan nykytilaa parempia. Vilkkaimmat yhteysvälit on parannettu keskikaiteellisiksi ohituskaistateiksi. Maaseudun perusverkko on verkollisesti ja liikennetekniseltä standardiltaan nykyisen kaltainen, mutta sen vilkkaimmat osuudet ja merkittävimmät yhteysvälit on modernisoitu. Myös vähäliikenteisin verkonosa mahdollistaa ympärivuotisen raskaan liikenteen, mutta merkittävä osa yhdysteistä on edelleen sorapintaisia. Maantieverkon laajuus supistuu liikennetarpeen muuttuessa. Tiehallinnon toimintaa ohjaava visio Euroopan kärjessä Tie- ja liikennealan arvostettu asiantuntija ja aktiivinen kumppani - miten - Toimiva, turvallinen ja kestävä tieverkko osana liikennejärjestelmää - mitä - 14 Toiminta- ja taloussuunnitelma

15 Tiehallinnon eettiset periaatteet 1. Toimintamme ja päätöksentekomme on avointa, läpinäkyvää ja perusteltua. 2. Asiakas- ja sidosryhmäyhteistyömme perustuu kunnioitukseen ja yhdenvertaisuuteen. 3. Edistämme tervettä kilpailua ja markkinoiden toimivuutta. 4. Sitoudumme Tiehallinnon hyväksyttyihin arvoihin, visioon ja strategioihin sekä tehtyihin päätoksiin. 5. Meillä ei ole sidonnaisuuksia, joilla voi olla vaikutusta tehtäviemme hoitamiseen. Emme myöskään vaadi, ota vastaan tai tarjoa etuja, jotka voivat vaarantaa luottamusta toimintaamme. 6. Kunnioitamme toisiamme ihmisinä ja ammattilaisina. Tiehallinnon arvoperusta Yhteiskunnallinen vastuu Olemme asiantuntijoina vastuussa tieverkosta ja tieliikenteestä. Tavoitteemme on koko liikennejärjestelmän kehittäminen kansalaisten ja yhteiskunnan hyvinvoinnin parantamiseksi. Toimimme taloudellisesti ja tehokkaasti tie- ja liikenneolojen kestävän kehittämisen puolesta. Asiakaslähtöisyys Asiakkaidemme tarpeet ja tyytyväisyys ovat työmme perusta. Toimimme aktiivisesti ja vuorovaikutteisesti yhteistyössä asiakkaidemme ja sidosryhmiemme kanssa. Osaaminen ja yhteistyö Arvostamme monipuolista osaamista, kokemusta ja luovuutta. Tartumme haasteisiin korostaen yhteistyötä, keskinäistä luottamusta ja yksilön kunnioittamista. Yleisen liikenteen kannalta vähämerkityksisiä teitä muutetaan yksityisteiksi. Suurilla kaupunkiseuduilla liikenneolojen kehittäminen on toteutettu alueellisten liikennejärjestelmäsuunnitelmien mukaisesti. Liikenneverkko mahdollistaa tehokkaat, turvalliset ja ympäristöystävälliset matkaketjut ja vaihtoehtoiset liikkumismuodot. Raskas liikenne on tehokkaasti ohjattu omille kaistoilleen. Liikenteen hallinnan kokonaisuus ohjaa, tehostaa ja tukee liikkumista. Muilla kaupunkiseuduilla ja kuntakeskuksissa mahdollisuudet kevyen liikenteen käyttöön ovat hyvät. Autoliikenne toimii hyvin. Liikennejärjestelyt tukevat kaupunki- ja taajamaympäristön visuaalisia ja toiminnallisia ominaispiirteitä. Teiden hoito ja ylläpito tukee verkon liikenteellisiä tavoitteita ja niiden taso suunnitellaan joustavasti nykyistä monipuolisemmin ja asiakaslähtöisemmin kriteerein. Teiden kunto tarjoaa nykyistä paremmat ajo-olosuhteet, pääteiden osalta kunto on vaikutukset huomioon ottaen optimaalinen. Tiestön korjausvelka on korkeintaan puolet nykyisestä ja ylläpito elinkaaritalouden kannalta nykyistä taloudellisempaa. Tavoitetilan toteuttaminen runsaan 20 vuoden aikana edellyttää yli 12 miljardin euron investointeja. Hoitoon ja ylläpitoon tulisi panostaa noin 25 % nykyistä enemmän. Tavoitetilaan pääseminen merkitsisi vuosikustannuksina runsaan miljoonan euron rahoitusta, mikä on noin 1,6-kertainen nykyiseen rahoitukseen verrattuna. 15

16 Tavoitetilan edellyttämät kustannukset suhteessa :n rahoitukseen Kokonaiskustannukset M M / vuosi M /vuosi Hoito ja ylläpito Investoinnit yhteensä Keskeinen päätieverkko Muu päätieverkko Kaupunkiseudut ja taajamat Maaseudun perusverkko Erilliset ympäristöinvestoinnit Liikenteen hallinnan erillishankkeet Kustannukset yhteensä keskeinen Päätieverkko tavoitetilassa Kaksi ajorataa/4 kaistaa: km Jatkuva ohituskaista 2+1: 650 km 2-kaistainen tie, jolla ohituskaistoja: km 2-kaistainen tie: km Rovaniemi OULU Kokkola Pietarsaari Kajaani Iisalmi Vaasa Seinäjoki Kuopio Joensuu Jyväskylä Savonlinna Pori Rauma TAMPERE Hämeenlinna Lahti Riihimäki Mikkeli Imatra Lappeenranta Kouvola TURKU Salo Kotka Lohja Porvoo HELSINKI Tammisaari 100 km 16 Toiminta- ja taloussuunnitelma

17 Tiehallinnon strategia Tienpito Turvaamme ihmisten matkojen ja elinkeinoelämän kuljetusten toimivuuden ja turvallisuuden lähtökohtana strategisten asiakkaidemme tarpeet. Priorisoimme perustienpidon toimet seuraavasti: Päivittäisen liikennöitävyyden turvaaminen (talvihoito, lauttaliikenne, liikenteen hallinta) Tiehallinnon strategiset tavoitteet ja kriittiset menestystekijät Näkökulma Vaikuttavuus Tuotokset ja laadunhallinta Strateginen tavoite Toimivat, kestävät ja turvalliset matkat ja kuljetukset Kansalaisten ja elinkeinoelämän tarpeet toiminnan perustana Liikenteen ajo-olosuhteiden varmistaminen (tiestön kunnon ylläpito, korvausinvestoinnit) Liikenteen toimivuuden ja turvallisuuden varmistaminen, ympäristöhaittojen vähentäminen (alueelliset pienet investoinnit) Huolehdimme tie- ja liikenneolojen pitkäjänteisestä kehittämisestä valtioneuvoston ja eduskunnan tekemien päätösten mukaisesti. Kriittinen menestystekijä Liikenteen toimivuus päätieverkolla Ympärivuotinen liikennöitävyys Tiepääomasta huolehtiminen Liikenneturvallisuuden parantaminen Ympäristöhaittojen hillintä Strategisten asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen Sidosryhmäyhteistyön tuloksellisuus Toiminta Tiehallinnon omaa toimintaa koskevia strategisia päämääriä ovat: Toimimme aktiivisesti ja ennakoivasti valtakunnallisessa ja alueellisessa liikennejärjestelmäsuunnittelussa. Hyödynnämme tehokkaasti liikenteen hallinnan mahdollisuudet. Suunnittelemme tuotteet ja palvelut yhteistyössä strategisten asiakkaidemme kanssa vastaamaan kansalaisten ja elinkeinoelämän tarpeita. Tuotamme hyötyä asiakkaillemme myös tehokkaalla sidosryhmäyhteistyöllä sekä osallistumalla kansainväliseen yhteistyöhön. Hankimme tienpidon tuotteet ja palvelut markkinatilanne ja kohteen erityispiirteet huomioiden laajoina laatuvastuullisina kokonaisuuksina. Panostamme tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja asiantuntijuuteen. Osallistumme aktiivisesti väylähallintokokonaisuuden kehittämiseen sekä toimimme väylänpidon pitkäjänteistämiseksi. Varmistamme ydinosaamisemme ylläpitämiseen tarvittavan henkilöstön määrän ja rakenteen. Tarjoamme tiestö- ja liikennetietoa maksutta kansalaisille, palvelun tuottajille ja muille sidosryhmille. Toiminnallinen tehokkuus Henkisten voima - varojen hankinta Tie- ja liikennealan arvostettu asiantuntija ja kumppani Toimintamallin tehokkuus Tietopääoman hallinta Osaaminen ja hyvinvointi 17

18 Virastouudistushankkeet Valtiohallinnossa on vireillä Tiehallinnon kannalta kaksi merkittävää rakenneuudistushanketta: Liikenne- ja viestintäministeriön johdolla valmisteltava virastouudistushanke, jonka tuloksena Tiehallinnon keskushallinto liitettäisiin vuoden 2010 alussa perustettavaan Väylävirastoon. Valtiovarainministeriön johdolla valmisteltava aluehallinnon kehittämishanke (ALKU-hanke), jonka tuloksena nykyiset tiepiirit liitettäisiin vuoden 2010 alussa perustettaviin Elinkeino-, liikenne- ja luonnonvarakeskuksiin (Ellu). Tiehallinto osallistuu aktiivisesti molempien em. hankkeiden valmisteluihin. Tässä -asiakirjassa tulevien vuosien tienpitoa ja Tiehallinnon toimintaa käsitellään kuitenkin vielä nykyisen organisaatiorakenteen mukaisesti. Uusien virastojen muodostuminen liikenneministeriön hallinnon alalla Liikenne- ja viestintäministeriö Väylävirasto Liikenteen turvallisuus- virasto Rautatievirasto Ilmailu hallinto Ratahallintokeskus Tiehallinnon keskus hallinto Merenkulkulaitos Meriturvallisuustoiminto Ajoneuvohallinto keskus Tiepiirit Ellu Lääninhallitusten liikenneosastot MKL, tuotanto 18 Toiminta- ja taloussuunnitelma

19 Tienpidon suunnittelu ja rahoitus Tienpidolla toteutetaan liikennepoliittisia linjauksia ja sen lähtökohtina ovat liikennejärjestelmätasoinen suunnittelu sekä kansalaisten ja elinkeinoelämän tarpeet. Nämä sovitetaan yhteen yhteiskunnallisten tavoitteiden ja odotusten kanssa. Tienpitoon sisältyy pitkäjänteinen suunnittelu- ja hankintavaihe. Yhteistyöllä varmistetaan tuotteiden tarkoituksenmukaisuus, niiden soveltuvuus liikennejärjestelmän kokonaisuuteen sekä päivittäisten tienpitotoimien asiakaslähtöisyys. Liikennejärjestelmän suunnittelu Liikenteen ja tieolojen tavoitteellinen palvelutaso määritellään eri asiakasryhmien tarpeiden ja yhteiskunnan odotusten pohjalta. Palvelutasopuutteiden analysoinnissa otetaan huomioon tieverkon yhdistävyys, liikenneturvallisuus, melu, ympäristön laatu, alueellinen ja sosiaalinen tasa-arvo sekä toimenpiteiden taloudellisuus. Ilmastonmuutoksen hidastaminen ja sääilmiöiden muutosten ennakointi on liikennejärjestelmän ja tienpidon kehittämisen keskeinen näkökulma. Tiehallinto osallistuu maakuntasuunnitelmien ja -ohjelmien, niiden toteuttamissuunnitelmien sekä maakunta-, yleis- ja asemakaavojen laadintaan. Lisäksi osallistutaan liikennejärjestelmä- ja liikenneturvallisuussuunnitelmien laadintaan ja ympäristöyhteistyöhön. Osallistumisella vaikutetaan merkittävästi siihen millaisia hankkeita varsinaiseen suunnitteluun tulee ja millaiseksi väylien toimivuusvaatimukset muodostuvat maankäytön kehittyessä. Liikennejärjestelmätasolla pyritään ensisijaisesti löytämään keinoja liikennetarpeen vähentämiseksi, vaikuttamaan kulkumuotovalintoihin ja olemassa olevan tieverkon tehokkaaseen käyttöön. Vasta toissijaisena tulevat tieverkon parantamistoimenpiteet ja uusinvestoinnit. Liikenteen hallinta on osa liikennejärjestelmätasoista liikenne- ja matkaketjujen suunnittelua. Siihen liittyy keskeisesti uuden teknologian hyväksikäyttö, liikenteen operatiivinen ohjaus sekä nopeuksien säätely ja niiden automaattivalvonta. Myös ajantasainen liikennetiedotus sekä liikenteessä jo oleville että matkaan lähtijöille kuuluu liikenteen hallinnan keinoihin. Liikenteen hallinnassa keskeistä on eri viranomaisten ja vastuutahojen sekä kulkumuotojen yhteistyö. Myös tienkäyttäjien oman käyttäytymisen rooli korostuu. Liikenteen hallintaan kohdistuu ajan myötä suuria odotuksia. Älykkäiden autojärjestelmien käyttöönotolla on väyläratkaisujen rinnalla keskeinen rooli liikenteen toimivuuden ja turvallisuuden kehittämisessä. Myös fyysisten väyläratkaisujen rinnalla tarvitaan uusia kustannustahokkaita keinoja varsinkin, kun tienpidon rahoitus pysyy tarpeisiin nähden niukkana. Päivittäisten matkojen ja kuljetusten palvelutason turvaamiseksi on tie- ja liikenneolojen kehittämisessä etenkin ruuhkautuvilla kaupunkiseuduilla yritettävä löytää uusia innovatiivisia kehittämispolkuja, joissa entistä enemmän hyödynnetään liikenteen sääntelyn ja hallinnan keinoja. Muitakin parantamistoimia toteutetaan vaiheittain. Verkollisen suunnittelun ja esiselvitysten laatimisen kautta hankkeet etenevät yksityiskohtaisempaan tuotesuunnitteluun. Tienpidon tuotteet ja palvelut Tiehallinto hankkii laatuvastuullisina kokonaisuuksina toimivilta markkinoilta. Tiehallinnon pyrkimyksenä on näin edistää alan tuottavuuden kehittymistä ja markkinoiden toimivuutta sekä palvelujen tuottamista uusien teknologioiden ja innovaatioiden avulla. 19

20 Rahoituskehyksen asettamat reunaehdot Perustienpidon rahoituskehys on reaalitasoltaan noin 150 milj.euroa alhaisempi kuin kymmenen vuotta sitten. Kilpailuttamisen tuomat säästöt ja tuottavuuskehitys ovat mahdollistaneet 2000-luvulla päivittäisen hoidon ja tieverkon kunnon tyydyttävän tason ylläpidon, vaikka liikenteen määrä on samana aikana kasvanut runsaan neljänneksen ja määrärahojen ostovoima on heikentynyt. Tienpidossa on siirrytty uuteen tilanteeseen kustannuskehityksen voimistuessa. Edellisen kerran kun inflaatio oli rakennusalalla tällä tasolla, tienpidon toteutus ja hankinta oli organisoitu toisin, tiestön hoito omana työnä ja investoinnit vuosibudjettiperiaatteella. Tämän päivän pitkäkestoiset kokonaishintaiset sopimukset eivät jousta ja edellyttävät pitkäjänteistä, mutta tilanteisiin reagoivaa rahoitussuunnittelua. Perustienpidon menoista noin 40 % (hoito ja eräät ylläpitourakat) on sopimusteknisesti sidottu indeksiin, mikä vähentää liikkumavaraa kustannustason noustessa. Kun välttämätön teiden päivittäinen hoito on tehtävä, eikä sitä voida eikä sopimusteknisesti kannata muuttaa, kustannustason nousu vie voimavaroja muista tienpitotoimista. Pitkäkestoisten palvelusopimusten mahdollisesti lisääntyessä indeksisidonnaisuus tulee nousemaan. Tästä johtuen perus-tienpidon uus- ja laajennusinvestointeihin ei juuri jää määrärahoja. Tässä suunnitelmassa kustannustason nousun on oletettu olevan koko kautena runsaat 5 % vuodessa. Maarakennuskustannusten vuosittainen nousu on 2000-luvulla ollut noin 3,4 prosenttiyksikköä yleistä inflaatiota korkeampi. Tienpidon strategian mukaisesti pyritään ensisijaisesti varmistamaan päivittäinen hoito ja tieverkon kunto. Kustannustason nousu merkitsee käytännössä lähes kaikkien perustienpidon rahalla toteutettavien investointien loppumista ja myös ylläpidon volyymin vähenemistä ja kuntotilan heikkenemistä, ellei rahoituskehyksiin tehdä inflaatiotarkistuksia. Tiestöä pelkästään kunnossapitämällä se ei seuraa aikaansa. Maanteiden liikenteestä noin 35 % kulkee taajamaolosuhteissa. Merkittävä ja kasvava osa tästä on kasvukeskusalueilla. Ympäröivän maankäytön ja yhdyskuntien kehittymisen paineet kohdistuvat näiden teiden liikennejärjestelyjen ajantasaistamiseen, mihin nyt tässä suunnitelmassa ei ole mahdollisuuksia. Näiden perustienpidon laajennus- ja uusinvestointien, mm. kevyen liikenteen väylien, liittymäsaneerausten ja kaistajärjestelyjen, tarve on paikoin moninkertainen tiedossa olevaan rahoitukseen nähden. Puutteet näkyvät liikenteen turvallisuudessa, toimintojen vaikeutumisena sekä energian kulutuksen lisääntymisenä ja turhina päästöinä. Tienpidon määrärahat sekä liikennesuoritteen kehitys Milj. euroa (MAKU-indeksitasossa 150) 2000 Milj. autokm Kehittäminen Perustienpito Tiehallinnon toimintamenot Liikennesuorite 20 Toiminta- ja taloussuunnitelma

21 Perussuunnitelman mukaisesti toteutuvat kehittämisinvestoinnit parantavat tieverkkoa eräillä keskeisillä yhteysväleillä. Päätieverkon modernisointi etenee kehittämisinvestoinnein, mutta edellyttäisi lisäksi yksittäisiä, perustienpidon rahoin tehtäviä muutoskorjauksia liittymiin, turvallisuusratkaisuihin ja kevyen liikenteen olosuhteisiin. Näitä ei kuitenkaan pystytä toteuttamaan. Tienpidon tuotteet Tienpito jakautuu perustienpidon tuotteisiin, tieverkon kehittämiseen ja asiakaspalveluun. Perustienpitoa ohjaa liikenne- ja viestintäministeriön tulosohjaus sekä asiakastarpeisiin ja muuhun yhteiskunnalliseen tavoiteasetantaan perustuvat linjaukset.perustienpito sisältää seuraavat tuotteet: Tieverkon hoito: esimerkiksi talvikunnossapito ja sorateiden pinnan M 350 Perustienpidon menojen reaalinen muutos v kustannustaso tasaus, reuna-alueiden ja varusteiden kunnossapito sekä lauttaliikennepalvelut. Tieverkon ylläpito ja korvausinvestoinnit: esimerkiksi päällysteiden ja tierakenteiden uusiminen ja korjaaminen sekä siltojen korjaus. Liikenteen operatiivinen ohjaus: mm. liikenteen tiedotus ja informaatio, häiriönhallinta sekä ajantasainen liikenteen ohjaus, joista pääosin vastaa Tiehallinnon liikennekeskus. Perustienpidon uus- ja laajennusinvestoinnit sisältävät pieniä ja keskisuuria investointeja, joilla kohennetaan olemassa olevaa tiestöä ja liikennejärjestelyjä ympäröivän yhdyskunnan ja liikenteen muuttuvia tarpeita vastaavaksi. Tällaisia toimia ovat mm. liittymien parantaminen tai uusien rakentaminen, turvallisuusrakenteiden lisääminen, kevyen liikenteen väylien ja ohituskaistojen rakentaminen, riista-aidat jne. Nämä investoinnit toteutetaan alueellisina investointeina tai keskitetysti ohjelmoituina teemahankkeina. Tähän sisältyy myös investointien suunnittelun sekä toiminnan vaatimien mittausten ja inventointien kustannukset. Tieverkon kehittäminen koostuu suurista investoinneista, joilla nykyinen toiminnallisesti vanhentunut tieverkko modernisoidaan vastaamaan tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeita. Kehittämistä ovat myös uusien yhteyksien rakentaminen sekä suuret liikennejärjestelyt kaupunkiseuduilla. Tieverkon kehittämiskohteiden rahoituksesta päättää viimekädessä valtioneuvosto ja eduskunta. Kohteet pohjautuvat pitkäjänteiseen suunnitteluun ja niiden pohjalta laadittuun investointiohjelmaan. Tiehallinnon tarjoamia asiakaspalveluita ovat erityyppiset viranomais-, tieto-, ja yhteyspalvelut. Tavoitteena on tarjota kaikille asiakkaille helposti ja tehokkaasti tietoa Tiehallinnon toiminnasta ja palveluista sekä turvata helppo asiointi, oikeudenmukainen ja tasapuolinen asian käsittely ja päätöksenteko Tieverkon hoito Tieverkon ylläpito ja korvausinvestoinnit Liikenteen operatiivinen ohjaus Perustienpidon uus- ja laajennusinvestoinnit Suunnittelu (ptp + keh. hankkeet) 21