Lastensuojelun tutkimus- ja kehittämispäivät. Pääjohtajan avauspuhe

Transkriptio

1 Lastensuojelun tutkimus- ja kehittämispäivät Pääjohtajan avauspuhe Vuodet olivat Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimus- LaskeTut hankkeen aikaa. THL aloitti tuolloin Lapsuuden tutkimuksen seuran, Nuorisotutkimusseuran ja Valtakunnallisen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnetin kanssa käytännön järjestää näitä lastensuojelututkimuksen päiviä. Päivien luonne on alusta lähtien ollut kansainvälinen. Ensimmäisiin tutkimuspäiviin saatiin peilauspintaa Australian lastensuojelun tutkimuskeskuksen työstä, toisiin Englannista lapsuuden sosiologiasta. Nyt kolmansilla päivillä meillä on puhujavieraat sekä USA:sta että Tanskasta. I warmly welcome you two, Dr William Madsen, The Taos Institute in Massachusetts, US and Dr Nina Tejs Jørring from the Child and Adolescent Psychiatry Center, Denmark, to build with us bridges across countries and across discourses to understand how to better serve children and families. Kun LaskeTut-hanke päättyi, näytti ilmeiseltä, että tarvitaan edelleen lastensuojelun tutkimuksen koordinointia sekä lastensuojelun strategista vahvistamista. Lastensuojelu edellyttää monitieteistä, eri menetelmin useista näkökulmista tehtävää ja eettisesti kestävää tutkimusta. THL suhtautuu tämän alueen tutkimus- ja kehittämistarpeisiin vakavasti. Tämän työn tueksi laitokseen asetettiin Monitieteinen lastensuojelututkimuksen kansallinen ryhmä nelivuotiskaudeksi Ryhmään kutsuttiin tutkijoita THL:n lisäksi kaikista yliopistoista ja eri tieteenaloilta sekä keskeisiä kansallisia asiantuntijoita ja vaikuttajia. 1

2 Vuoden 2016 alussa käynnistyi lastensuojelun kehittämistyössä muutakin. Juha Sipilän hallitus perusti kärkihankkeita viidelle painoalueelle. Yksi kärkihankkeista on Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma, LAPE-hanke. THL järjestää nyt nämä kolmannet lastensuojelun monitieteiset tutkimuspäivät yhteistyössä LAPE muutoshankkeen kanssa. Muina kumppaneina ovat mainittu monitieteinen lastensuojelututkimuksen ryhmä, aiemmat yhteistyökumppanit sekä uutena yhteistyökumppanina Lastenpsykiatriyhdistys. Lämmin kiitos kaikille tahoille mukanaolosta ja kiinnostuksestanne asiaan. Osallistujamäärä on ilahduttavan runsas. Osallistujia on ehkä enemmän ruutujen takana kuin paikan päällä kaikki seminaaripaikat täyttyivät kahden ensimmäisen ilmoittautumispäivän aikana. Tämä kertonee myös päivien ohjelman kiinnostavuudesta ja tärkeydestä. Kuulemme täällä 11 pääesitystä. 17 työryhmässä on yhteensä lähes 50 esitystä 35 tieteenalalta. Suurimmalla osalla suomalaisista elintaso, elämänlaatu ja elämäntavat ovat parantuneet merkittävästi erityisesti 1990-luvun jälkeen. Olen useassa puheessani sanonut, että koskaan aiemmin suomalaisten hyvinvointi ei ole ollut näin hyvällä tasolla kuin se on nyt. Tämä pätee, käytetäänpä melkein mitä hyvänsä mittaria. Toisaalta osa väestöstä jää paitsi tästä lisääntyvästä hyvästä. Elämme yhteiskunnassa, jossa osalla väestöä on paljon taloudellista vajetta, yhteiskunnallisen osallisuuden vajetta ja kuulluksi tulemisen vajetta. Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari kuvaa suomalaista huono-osaisuutta sivuun jäämisenä myönteisistä siirtymistä. Kaikilla käytetyillä mittareilla lasten ja nuorten suuren enemmistön tilanne on hyvä. Yhdeksän lasta kymmenestä on tyytyväinen elämäänsä, heillä on ystäviä ja harrastuksia, he pystyvät keskustelemaan vanhempiensa kanssa ja kokevat vanhempien tukevan koulunkäyntiään. Väkivaltaa käytetään kotikasvatuksessa 2

3 yhä harvemmin. Lasten kasvuympäristö on aiempaa turvallisempi. Koulun osallistumiskulttuuri ja työilmapiiri ovat kohentuneet ja entistä useampi yläkoululainen pitää koulusta. Nuorten tupakointi ja alkoholinkäyttö sekä teiniraskaudet ovat vähentyneet. Pienituloisiin perheisiin kuuluvien lasten määrän kasvu on taittunut. Hyvinvoivan enemmistön arkea huonolaatuiset julkiset palvelut eivät horjuta. Kun läheiset ihmissuhteet toimivat, lapset pärjäävät. Hyvinvointi kuitenkin eriarvoistuu ja lapsuus erilaistuu Suomessa. Samalla kun enemmistö lapsista voi hyvin, pienellä osalla ongelmat jatkuvat ja kärjistyvät. Mittarista riippuen pahoinvointia tai hyvinvoinnin uhkia kohtaavien lasten osuus vaihtelee karkeasti arvioituna muutamista prosenteista yli 10 prosenttiin. Kahdeksan prosenttia yläkouluikäisistä on vailla läheistä ystävää. Jopa viidennes yläkouluikäisistä tytöistä kokee itsensä masentuneeksi. Teini-ikäisten tyttöjen joutuminen sairaalahoitoon itsensä vahingoittamisen vuoksi on lisääntynyt. Alle 18-vuotiaiden poikien kuolemansyynä itsemurha on Suomessa OECD-maiden yleisimpiä. Yläkouluikäisistä tai vanhemmista tytöistä useampi kuin joka viides on tilastojen mukaan kokenut merkittävää seksuaalista ahdistelua tai väkivaltaa. Nuorten huumekokeilut ovat lisääntyneet viime vuosina. Joka kymmenes yläasteikäisistä, joka kahdeksas lukiolaisista ja joka viides ammattiin opiskelevista nuorista on kokeillut huumeita. Edistystäkin on monilla alueilla: vielä vuosituhannen vaihteessa tupakoivien nuorten osuudet olivat lähes kaksi kertaa suurempia kuin nyt. Vähintään kerran kuussa humalaan juovien nuorten osuudet ovat puolittuneet runsaan kymmenen vuoden aikana. Kansainvälisesti vertailtuna suomalaiset luvut ovat kuitenkin yhä korkeita. Alkoholi on yleensä myös perheen ongelma. Kun lapsi on lastensuojeluperustein tehtävän sijoituksen kynnyksellä, joka neljännen lapsen vanhemmalla on suuria päihdeongelmia. Ilmiön mittavuutta kuvaa, että lasta elää perheessä, 3

4 jossa vähintään toisella aikuisella on vakava päihdeongelma. Vain osa näistä lapsista sisältyy niiden lasten joukkoon, jotka ovat lastensuojelun avohuollon asiakkaana. THL tuottaa päätöksentekijöille monenlaista tutkimustietoa. Kuvaan pari näiden päivien teemaan liittyvää esimerkkiä. Eri rekistereitä yhdistellen on koottu tietoa kahdesta ikäkohortista. Tämä aineisto on tuottanut ainutlaatuista ja myös hätkähdyttävää - tietoa muun muassa lastensuojelun ja psykiatrian rajapinnoilta ja asiakkuuksien määristä. Vuonna 1987 syntyneistä joskus sijoitettuna olleista lapsista lähes puolet (49 %) oli ollut osastohoidossa psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa jo ennen sijoitusta kodin ulkopuolelle. Usein lapsia erityisesti nuoria - myös siirrellään laitoksesta osastolle ja takaisin, ja hoitavalta taholta toiselle. Traumaattiset kokemukset eivät välttämättä häviä mihinkään lapsuuden ja nuoruuden aikana, vaikka niiden kanssa työskennellään. Näihin tutkimuksiin perustuen integroitu lapsilähtöinen auttaminen ja erityistason asiantuntijoiden jalkautuva tuki hoitajien ja kotien arkeen on ollut varsin perusteltua sisällyttää keskeiseksi kehittämisen kohteeksi LAPE-hankkeessa. Lastensuojelun ja psykiatrian yhteiset kysymykset eivät rajoitu vain lapsiin ja nuoriin, vaan ne ulottuvat aikuisuuteen. Sijoituksen jälkeen osastotasoista psykiatrista erikoissairaanhoitoa on saanut sijoitettuna olleista miehistä viisinkertainen määrä ja naisista kolminkertainen verrattuna vastaavan ikäiseen väestöön. Kaikista vuonna 1987 syntyneistä 29 % oli käyttänyt psyykenlääkkeitä 25. ikävuoteen mennessä. Sijoitettuna olleista naisista peräti 80 % ja miehistä 74 % oli joko ostanut psyykenlääkettä tai saanut psykiatrista syistä poliklinikka- tai osastohoitoa. 4

5 Kohorttitutkimuksemme osoittaa myös, että jos vuonna 1987 syntyneen, sijoitettuna olleen lapsen vanhempi on saanut psykiatrista hoitoa, myös lapsi on vuotiaana ollut psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa kaksi kertaa useammin kuin väestön vastaavan ikäinen verrokki. Palvelujen integraation parantamisen tarve on tullut vahvasti esiin aikuispsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyössä. THL:n tutkimuksessa tarkasteltiin sijoituksen kynnyksellä olevien lasten tilannetta. Sosiaalityöntekijöiden arvion mukaan lähes 60 % lapsista asui perheessä, jossa vanhemman mielenterveysongelma oli selkeästi havaittavissa. Myös lasten psyykkinen oireilu oli näkyvää kahdella kolmesta sijoitustilanteessa olevasta lapsesta. Joka kolmas tutkittu lapsi ei ollut saanut mielenterveyspalveluja, vaikka tarvetta on arvioitu olleen paljon. Valtakunnallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman toimeenpanossa palveluiden kehittämisessä pääpainopiste on ollut aikuisten palveluiden kehittämisessä. Lasten, nuorten ja perheiden sekä ikääntyneiden mielenterveysja päihdepalveluiden kehittäminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Mielenterveyden edistäminen sekä mielenterveys- ja päihdeongelmien ehkäiseminen ansaitsisi kehitystyössä nykyistä suuremman painoarvon. Suunnitelman jatkoksi tarvitaan valtakunnallista ohjausta palvelujen riittävyyden, sisällön ja laadun varmistamiseksi. Avohoitopalvelujen ja erityisesti intensiivisen avohoidon toimintojen lisäämiseen on kiistaton tarve. Ongelmana avohoidossa ovat edelleen monin paikoin liian pitkät jonotusajat, riittämätön avokäyntien tiheys sekä vanhakantainen vastaanotto- tai poliklinikkatyyppinen toimintatapa. 5

6 Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamistavat ovat muuttuneet kilpailu- ja hankintalainsäädännön muutosten myötä. Pahimmillaan hankintojen kilpailutus pirstaloi hoitopalveluita hyvin kapeasti määritellyiksi ja irrallisiksi jääviksi palvelutuotteiksi ottamatta huomioon mielenterveys- ja päihdeongelmista kuntoutumisessa keskeistä hoidon jatkuvuutta sekä laaja-alaisen verkostoyhteistyön tarvetta. Hyvät lastensuojelupäivien osanottajat Ongelmien ja haasteiden lisäksi näillä päivillä saadaan kuulla myös hyviä kokemuksia onnistuneesta yhteistyöstä niin asiakkaiden ja potilaiden kanssa kuin ammattilaisten välillä. Kuulemme tuloksia varhaisesta tuesta perheille ja lapsen mahdollisuuksista kasvaa terveenä ja hyvinvoivana. Saamme myös tutustua erilaisiin orientaatioihin auttamistyössä. Aidosti monitieteinen, moniammatillinen sekä monitoimijainen yhteistyö vaatii paljon - ei vain aikaa, vaan myös asettumista ja asennoitumista jokaiselta. Siksipä puhe integraatiosta, yhteistyöstä, saumattomuudesta, asiakaslähtöisyydestä ja osallisuudesta on edelleen tämän ajan sanastoa. Palvelujärjestelmä, jonka tulisi kyetä auttamaan oikea-aikaisesti, asiakkaita kuunnellen ja kokonaisvaltaisesti, on monimutkainen eläin. Sen toimintaa muokkaavat taloudelliset suhdanteet, vallitsevat arvot, lainsäädäntö, erilaiset strategiset linjaukset, hallinnolliset rakenteet sekä ohjaus ja valvonta. Kaikki tämä yhdessä tuottaa joko heikosti, kohtuullisesti tai erinomaisesti toimivia palveluita. Tulos riippuu siitä, missä määrin erilaiset järjestelmään vaikuttavat tekijät saadaan toimimaan samaan suuntaan. Kestävää tulosta syntyy kun asioita tarkastellaan monipuolisesti, erilaisia kokemuksia ja tiedonlajeja hyödyntäen, ennakoivaa vaikutusten arviointia ja riittävää eettistä harkintaa harjoittaen. 6

7 Näiden päivien teema Mitä mieltä?! haastaa kuuntelemaan toista ja oikeastaan vielä enemmän: kuulemaan toisen sanoma ja näkökulma. Asetutaan nyt näinä päivinä kunnioittavasti kuulolle, ollaan uteliaita uuteen näkökulmaan tutusta asiasta. Meillä on mahdollisuus tutustua erilaisten tutkimusten tuloksiin sekä kysyä rohkeasti ja luottamuksen ilmapiirissä lisää ja tarkemmin. Meillä on tilaisuus miettiä viheliäisiäkin kysymyksiä monelta kantilta ja yhdessä. Tervetuloa, nauttikaa kattauksesta! 7