Patrick Moore: Pitäisikö juhlia hiilidioksidia CO2?

Transkriptio

1 Patrick Mooren luento (video) Tapani Lahnakosken laatima suomennos englanninkielisestä tekstistä. Global Warming Policy Foundation Annual GWPF Lecture, Institution of Mechanical Engineers, London 14 October Patrick Moore: Pitäisikö juhlia hiilidioksidia CO2? Kiitos tilaisuudesta ilmaista kantani ilmastonmuutoksesta. Kuten olen todennut julkisesti tilaisuuksissani, ei ole mitään ratkaisevaa, tieteellistä todistetta reaalimaailman havainnoista, että hiilidioksidi olisi vastuussa miltään osin pienestä lämpenemisestä, jota on tapahtunut viimeisten 300 vuoden aikana pienen jääkauden huipun jälkeen. Jos sellainen todiste testien ja vastineiden kautta olisi olemassa, se olisi kirjoitettu kaikkien nähtäväksi. Mutta on olemassa varmuus ilman mitään epäilystä, että CO2 on rakennuskivi kaikelle elämälle maapallolla ja ilman sen olemassaoloa globaalissa ilmakehässämme riittävällä konsentraatiolla, tämä olisi kuollut planeetta. Silti tänään opetetaan lapsillemme ja kansoillemme, että CO2 on myrkyllinen saaste, joka tulee tappamaan elämän ja palauttamaan sivilisaation alkutekijöihinsä. Tänä iltana toivon kääntäväni tämän vaarallisen ihmisperäisen propagandan päälaelleen. Tänä iltana tulen demonstroimaan, että ihmiskunnan CO2-päästöt ovat jo pelastaneet planeettamme elämän ennenaikaiselta lopulta. Päästämättä osaa hiilivarastosta ilmakehään, mistä se alun perin oli lähtöisin, suurin osa tai ehkä kaikki elämä maapallolla alkaisi kuolla alle kahden miljoonan vuoden päästä nykyajasta. Mutta ensin vähän taustaa. Minä synnyin ja kasvoin pienessä kelluvassa kylässä nimeltä Winter Harbour, Vancouver-saaren luoteiskärjessä, sademetsässä Tyynen meren rannalla. Kylääni ei johtanut yhtään tietä, niinpä kahdeksan vuoden ajan, minä ja muutama muu lapsi kuljetettiin veneellä jokainen päivä yksihuoneiseen koulutaloon lähellä olevaan kalastajakylään. En tajunnut, kuinka onnekas olin leikkiessäni laskuvesitasanteella kutulohien virran vieressä sademetsässä, ennen kuin minut lähetettiin Vancouverin sisäoppilaitokseen, missä kunnostauduin tieteissä. Pääsin ylioppilaaksi Brittiläisen Columbian yliopistosta suuntautuen biotieteisiin, biologiaan, biokemiaan, genetiikkaan ja metsätieteeseen ympäristössä ja toimialalla, missä sukuni on ollut yli 100 vuotta. Ennen kuin sana tuli tunnetuksi suurelle yleisölle, omistauduin ekologia-tieteeseen, joka tutkii kuinka kaikki elolliset ovat keskinäisessä riippuvuudessa ja kuinka me liitymme niihin. 1

2 Kylmän sodan, Vietnamin sodan, täysimittaisen ydinsodan uhan ja kasvavan ympäristötietoisuuden takia, minä olin muuntumassa radikaaliksi ympäristöaktivistiksi. Tehdessäni filosofian tohtorin väitöstäni ekologiassa 1971, liityin aktivistiryhmään, joka oli alkanut kokoontua Unitarian-kirkon kellarissa suunnitellakseen protestipurjehdusta Yhdysvaltain vetypommikokeita vastaan Alaskassa. Me näytimme toteen, että melkoisen ryysyläisennäköinen joukko aktivisteja voi purjehtia vanhalla kalastajaveneellä yli Tyynen Valtameren ja auttaa muuttamaan historian kurssia. Me loimme medialle näköalapaikan raportoida yleistä vastustusta ydinkokeille. Kun vetypommi räjäytettiin marraskuussa 1971, se oli viimeinen vetypommi, jonka Yhdysvallat koskaan räjäytti. Vaikka suunnitelmissa oli neljän muun kokeen sarja, Presidentti Nixon perui ne yleisen vastustuksen takia, jota olimme auttaneet luomaan. Se oli Greenpeacen synty. Hullaantuneena voitostamme matkalla kotiin Alaskasta, meistä tuli Namgis Nationin veljeksiä, heidän Alert Bayn Big House-talossaan lähellä minun Vancouver-saaren pohjoisosan kotiani. Tästä syntyi Greenpeacen traditio Sateenkaaren sotilaista, Cree Indian legendan mukaan, missä ennustetaan kaikkien rotujen ja uskontojen yhdistyvän pelastaakseen maapallon tuholta. Annoimme laivamme nimeksi Rainbow Warrior ja minä vietin seuraavat 15 vuotta Greenpeacen ylimmässä johdossa, ympäristöliikkeen etulinjassa, jonka kehitimme kirkon kellarista maailman suurimmaksi ympäristöaktivistiorganisaatioksi. Seuraavaksi keskityimme Ranskan ydinkokeisiin ilmakehässä Tyynellä Valtamerellä. Ne osoittautuivat hieman vaikeammiksi kuin USA:n ydinkokeet. Kesti vuosia lopulta tehdä nämä kokeet Mururoa atollin maaperässä Ranskan Polynesiassa. Vuonna 1985, presidentti Mitterandin käskystä, ranskalaiset kommandot pommittivat ja upottivat Rainbow Warriorin Aucklandin satamassa tappaen valokuvaajamme. Nuo projektit jatkuivat paljon lähtemiseni jälkeen Greenpeacesta. Ydintestit loppuivat vasta luvun puolivälissä eteläisellä Tyynellä Valtamerellä ja suurimmassa osassa maapalloa yhtä hyvin. Palatakseni takaisin vuoteen 1975, Greenpeace lähti pelastamaan valaita sukupuutolta suuren tehtaan valaanpyyntilaivaston käsistä. Me haastoimme neuvostoliittolaisen tehtaan pyyntilaivaston pohjoisella Tyynellä Valtamerellä pannen itsemme alttiiksi heidän harppuunoidensa eteen pelastaaksemme pakenevat valaat. Tämä oli radiouutisissa ympäri maailmaa tuoden pelastakaa valaat liikkeen jokaisen olohuoneeseen 2

3 ensimmäistä kertaa. Neljän vuoden merimatkojen jälkeen tehdasmainen valaanpyynti vihdoin kiellettiin Tyynellä Valtamerellä ja 1981 kaikilla valtamerillä istuin hyljevauvan päällä kaukana Kanadan itärannikolta, pelastaakseni sen metsästyskerholta. Minut pidätettiin ja vietiin putkaan, hylje kolkattiin ja nyljettiin, mutta valokuva minusta istumassa hyljevauvan päällä julkaistiin yli 3000 sanomalehdessä ympäri maailmaa seuraavana aamuna. Voitimme miljoonien ihmisten sydämet ja sielut puolellemme, jotka kokivat hyljevauvan teurastuksen vanhanaikaisena, julmana ja turhana. Miksi sitten jätin Greenpeacen oltuani 15 vuotta sen johdossa? Kun Greenpeace alkoi, meillä oli vahva humanitaarinen suuntaus pelastaa sivilisaatio totaaliselta ydinsodan tuholta. Vuosien kuluessa rauha (peace) Greenpeace-järjestössä oli asteittain hukkunut ja organisaationi, suuren osan muustakin ympäristöliikkeestä mukana, ajautui uskoon, että ihmiskunta on maapallon vihollinen. Minä uskon humanitaariseen ympäristöaatteeseen, koska olemme osa luontoa, emme siitä erillään. Ekologian ensimmäinen periaate on, että olemme kaikki osa samaa ekosysteemiä, kuten Barbara Ward sen ilmaisi, yksi ihmisperhe avaruusaluksella Maa ja toisenlainen saarna opettaa, että maailma olisi parempi ilman meitä. Kuten tulemme huomaamaan myöhemmin tässä esityksessä, on erittäin hyvä syy tiedostaa ihmiskunnan olevan välttämätön elämän säilymiselle tällä planeetalla luvun puolivälissä huomasin olevani ainoa kansainvälisen Greenpeacen johdossa, jolla oli muodollinen tieteellinen koulutus. Johtajatoverini ehdottivat kampanjaa kielletään kloori maailmanlaajuisesti, nimeten sen Helvetin aineeksi. Minä korostin, että kloori on yksi alkuaine jaksollisessa järjestelmässä, yksi rakennuskivi maailmankaikkeudessa ja yhdenneksitoista yleisin alkuaine maankuoressa. Minä perustelin faktalla, että kloori on kaikkein tärkein aine ihmisten terveydelle ja lääkinnälle. Kloorin lisääminen juomaveteen oli suurin edistysaskel ihmiskunnan terveyden historiassa ja suurin osa synteettisistä lääkkeistä perustuu klooriyhdisteiden kemiaan. Tämä kaikui kuuroille korville ja minulle se oli viimeinen oljenkorsi. Minun oli pakko lähteä. Kun lähdin Greenpeacesta, uppouduin kehittämään ympäristöpolitiikkaa, joka perustuu tieteeseen ja logiikkaan mieluummin, kuin sensationalismiin, virheelliseen tiedonvälitykseen, antihumanismiin ja pelkoon. Klassisena esimerkkinä, Greenpeacen äskeinen protesti johti Filippiineillä pääkallo ja ristiluut assosiaatioon Kultainen Riisi ja kuolema, vaikka todellisuudessa Kultaisella Riisillä on mahdollista pelastaa 3

4 kaksi miljoonaa lasta kuolemasta A-vitamiinin puutteeseen joka vuosi. (geenimuunneltu riisi) Keeling curve, hiilidioksidipitoisuuden kuvaaja ilmakehässä vuodesta 1959 on oletettu olevan savuava ase katastrofaalisessa ilmastonmuutoksessa. Oletamme, että CO2-pitoisuus oli 280 ppm teollisuusvallankumouksen alussa ennen kuin ihmiskunnan aktiviteetti voi aiheuttaa merkittävää vaikutusta. Hyväksyn, että suurin osa noususta 280 ppm:stä 400 ppm:ään johtuu ihmiskunnan päästöistä sen mahdollisuuden lisäksi, että osa siitä johtuu lämmenneiden merien päästöistä. NASA kertoo meille, että Hiilidioksidi säätää maapallon lämpötilaa lapsenomaisesti kieltäen monet muut tekijät ilmastonmuutokseen liittyen. Tämä muistuttaa NASA:n kannanottoa siitä, että Marssissa saattaa olla elämää. Vuosikymmeniä tämän jälkeen on osoitettu, että Marssissa ei ole elämää. NASA jatkaa sitä koukkuna lisätä julkista rahoitusta lisätutkimukselle punaisesta planeetasta. Ilmastonmuutoksen pelon levittäminen palvelee samaa tarkoitusta. Kuten Bob Dylan profetiaalisesti toi julki, raha ei puhu, se vannoo, jopa yhdessä eniten ihaillussa tiedeorganisaatiossa maailmassa (NASA). Poliittisessa eturintamassa, G7 johtajat suunnittelevat lopettaa äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistamalla käytöstä 85% maailman energialähteistä mukaan lukien 98% energiasta, jota käytetään ihmisten ja tavaroiden kuljetukseen, mukaan lukien ruokatarpeet. Maailman keisarit näyttävät puetuilta valokuvassa, joka on otettu kokouksen lopussa, mutta se on ilmeisesti kuvankäsitelty. Heidän pitäisi vaatia olevan alasti antaessaan sellaisen typerän kannanoton. Maailman korkein ilmasto-organisaatio, IPCC, on toivottomassa ristiriidassa rakenteensa ja toimeksiantonsa kanssa. IPCC on koottu puhtaasti WMO:n (maailman meteorologinen organisaatio), säänennustajien ja YK:n ympäristöohjelman luonnonsuojelijoiden keskuudesta. Molemmat organisaatiot ovat keskittyneet etupäässä lyhyeen aikaskaalaan, päivistä ehkä vuosisataan tai kahteen. Mutta merkittävin ristiriita liittyy paneelin mandaattiin YK:lta. Heiltä vaaditaan vain keskittymistä ihmistoiminnan joko suoraan tai epäsuoraan vaikutukseen ilmastonmuutokseen ilmakehän koostumuksen muuttamisen kautta ilmakehän luonnollisen vaihtelun lisäksi. Siis, jos IPCC havaitsisi, että ilmastonmuutos ei ole aiheutunut ihmisen vaikutuksesta ilmakehään tai, että se ei ole vaarallinen, ei olisi mitään tarvetta heidän olemassaololleen. Heidän toimeksiantonsa on tosiasiallisesti valita puolensa maailmanlopun kannalle. Tieteellinen varmuus, poliittinen vetoomus, toivottoman ristiriitaistunut IPCC ja nyt Paavi, katolisen kirkon hengellinen johtaja, röyhkeässä liikkeessä vahvistamaan pe- 4

5 risynnin käsitteen, sanoo maapallon näyttävän suunnattomalta läjältä törkyä ja meidän pitää palata esiteolliseen ihanuuteen, vai onko se kurjuutta? Todellinen suunnaton törkyläjä syötetään meille yli kolme kertaa päivässä vihreän median verkoston toimesta. Valtaisan tuhon kihisevä kattila, kuten jo meidän tuomiomme helvetin kiroukseen, josta on pieni mahdollisuus pelastukseen. Pelkään järjen valon loppua. Pelkään Greenpeacen vartioimaa älyllistä vankileiriä. Aloittakaamme tietämyksestämme maapallon lämpötilan pitkästä historiasta ja hiilidioksidista maapallon ilmakehässä. Paras päätelmä erilaisista prokseista osoittaa, että CO2-pitoisuus oli korkeampi ensimmäiset 4 miljardia vuotta maapallon historiassa kuin se on ollut sen jälkeen Kambrikaudesta nykypäivään. Se koskee mennyttä 540 miljoonaa vuotta, jolloin modernin elämän muodot kehittyivät. Silmiinpistävän selvästi lämpötilan ja hiilidioksidin välillä on käänteinen korrelaatio vähintään yhtä usein kuin mikään yhdensuuntainen korrelaatio. Kaksi selvää esimerkkiä käänteisestä korrelaatiosta tapahtui 150 ja 50 miljoonaa vuotta sitten. Jurakauden lopulla lämpötila putosi dramaattisesti, vaikka hiilidioksidi nousi huippuunsa. Eoseeni lämpömaksimin aikana, lämpötila oli todennäköisesti korkeampi kuin koskaan viimeisten 550 miljoonan vuoden aikana, kun hiilidioksidi oli ollut lasku-uralla 100 miljoonaa vuotta. Tämä on yksin riittävä todiste syvälle spekulaatiolle väitetystä lukkoon lyödystä kausaalisesta riippuvuudesta hiilidioksidin ja lämpötilan välillä. Devonikausi alkaen 400 miljoonaa vuotta sitten, merkitsi kulminaatiota elämän invaasiolle maalle. Planeetta alkoi tuottaa ligniiniä, joka yhdessä selluloosan kanssa, loi puun, joka ensikertaa salli kasvien kasvaa korkeiksi kilpailussa auringonvalosta toistensa kanssa. Valtavien metsien levitessä yli maan elävä biomassa lisääntyi usealla kertaluvulla vähentäen ilmakehän hiilidioksidia puun tekemiseen. Ligniiniä on hyvin vaikea hajottaa eikä mitkään hajottajalajit sisältäneet entsyymejä sen liuottamiseksi. Puut kuolivat vähintään sadan metrin korkuisina. Tästä rakentui suuria hiilipatjoja ympäri maailmaa suurten hiilivarastojen seuratessa toisiaan rakentumisen jatkuessa 90 miljoonaa vuotta. Kunnes, tulevan elämän onneksi, lahottajasienet kehittyivät tuottamaan entsyymejä, jotka pystyvät sulattamaan ligniiniä ja samaan aikaan sattui kivihiilikausi loppumaan. Ei ollut mitään takuuta, että sienet tai mitkään muutkaan hajottajalajit, voisivat kehittää entsyymien monimutkaisuutta, mitä tarvittiin ligniinin hajottamiseen. Jos ne eivät olisi, CO2, joka oli jo vedetty alas ensimmäistä kertaa maapallon historiassa samoille tasoille kuin nykyaikoina, olisi jatkanut laskuaan puiden kasvaessa ja kuollessa. Kun CO2 saavuttaa kynnystason 150 ppm:ää ja menee sen alle, kasvit alkavat ensin näl- 5

6 kiintyä ja sitten lakkaavat kasvamasta kaikki yhdessä ja sitten kuolevat. Ei vain puuvartiset, vaan kaikki kasvit. Tämä olisi vienyt sukupuuton rajalle, jos ei kaikkia, niin useimmat maanpäälliset lajit, kuten eläimet, hyönteiset ja muut selkärangattomat ruoan puutteessa. Ja se siitä sitten. Ihmislajia ei koskaan olisi syntynyt. Tämä oli vasta ensimmäinen kerta, kun oli selvästi havaittava mahdollisuus, että elämä oli lähellä lopettaa itse itsensä hiilidioksidin puutteen takia, mikä on välttämätön aine elämälle maapallolla. Hyvin dokumentoitu tilasto globaaleista lämpötiloista viimeisten 65 miljoonan vuoden ajalta osoittaa, että me olemme suurimmassa kylmenemisjaksossa Eoseeni lämpöhuipun jälkeen 50 miljoonaa vuotta sitten. Maapallo oli keskimäärin 16 astetta (C) lämpimämpi silloin, suurimman lämpenemisen tapahtuessa korkeammilla leveysasteilla. Koko planeetta, napa-alueita myöten, oli jäätön ja sielläkin metsien peitossa. Jokaisen nykyisen lajin esivanhemmat säilyivät hengissä läpi ehkä elämän historian lämpimimmän ajan. Se aiheuttaa ihmettelyä hirveistä ennusteista, joiden mukaan jo kahden asteen lämpötilan nousu esiteollisesta ajasta, aiheuttaisi massasukupuuttoja ja sivilisaation tuhoutumisen. Jäätiköt alkoivat muodostua Etelämantereelle 30 miljoonaa vuotta sitten ja pohjoiselle pallonpuoliskolle 3 miljoonaa vuotta sitten. Nyt, Pleistoseenin yhdellä lämpöjaksolla, koemme yhden kylmimmistä ajanjaksoista maapallon historiassa. Tullessamme lähemmäksi nykyhetkeä, olemme oppineet Etelämantereen jääkairauksista, että viimeisten vuoden aikana, on ollut ajanjaksoja jääkausineen ja lämpökausineen vuoden jaksoin. Nämä jaksot yhtyvät Milankovićin jaksojen kanssa, jotka ovat kytköksissä maapallon radan eksentrisyyteen ja akselin kaltevuuteen. On erittäin uskottavaa, että nämä jaksot liittyvät aurinkosäteilyn intensiteettiin ja sen vuodenaikaiseen jakaumaan maan pinnalle. Lämpötilan ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välillä on vahva korrelaatio jääkausisyklin aikana osoittaen mahdollista syy-seuraussuhdetta näiden kahden välillä. CO2 seuraa lämpötilaa keskimäärin 800 vuoden viiveellä viimeisimmän vuoden ajalla, mikä osoittaa, että lämpötila on syy, kun syy ei koskaan tule seurausten jälkeen. Jos katsomme mennyttä vuotta, huomaamme, että CO2-pitoisuus seuraa lämpötilanmuutosta. Kuten voimme olettaa, Milankovićin jaksot ovat paljon todennäköisempiä aiheuttamaan lämpötilanmuutoksia kuin CO2. Ja lämpötilan nousu on paljon todennäköisempi syy aiheuttaa hiilidioksidin purkausta meristä ja lasku sen absorboitumista meriin kuin päinvastoin. Kuitenkin ilmastoalarmistit pitävät kiinni väitteestään, että CO2 aiheuttaa lämpötilanmuutosta, huolimatta väitteen epäloogisuudesta. 6

7 Viimeisten vuoden ilmastonmuutoksen voimakkuuden analysointi on selventävää, tämä on aikaa viimeisimmän jääkauden huipun jälkeen. Siihen aikaan oli 3,3 km jäätä sen paikan päällä, missä nyt on Montreal, yli 3 miljoonan ihmisen kaupunki. 95% Kanadasta oli jään peitossa. Jopa niin kaukana etelässä kuin Chicago, oli melkein kilometri jäätä. Jos Milankovićin syklit edelleen vallitsevat eikä CO2- päästömme anna aihetta muuttaa käsitystämme, tämä tapahtuu asteittain uudelleen seuraavien vuoden kuluessa. Tulevatko CO2-päästömme pelastamaan seuraavalta jääkaudelta, kuten James Lovelock on esittänyt? Näillä näkymin siitä ei ole suurta toivoa, kun huolimatta siitä, että 1/3 päästöistämme on tapahtunut viimeisten 18 v aikana, UK Met Office väittää, että mitään tilastollisesti merkittävää lämpenemistä ei ole ollut tällä vuosisadalla. Viimeisimmän jääkauden huipulla merenpinta oli n. 120 m alempana kuin nyt vuotta sitten, oli jo kaikki matalalla olleet keskileveysasteiden jäätiköt sulaneet. Sen jälkeisestä merenpinnan vaihtelusta ei ole yksimielisyyttä, vaikka monet tiedemiehet ovat tulleet johtopäätökseen, että merenpinta oli nykyistä korkeampi Holoseenin lämpöoptimin aikaan vuotta sitten, kun Sahara oli vihreä. Merenpinta on saattanut myös olla nykyistä korkeampi keskiajan lämpökauden aikana. Sadat saaret päiväntasaajan lähistöllä Indonesian Papuassa ovat olleet meren peitossa siihen tapaan, että uskottavuus vahvistuu hypoteesille, että nettomuutosta ei ole tapahtunut tuhansiin vuosiin. Niin kauan kestää heikkojen aaltojen vaikutus eroosioon trooppisen meren rannoilla. Tullaksemme takaisin lämpötilan ja CO2:n suhteeseen modernina aikana, voimme havaita, että lämpötila on noussut samaa hidasta tahtiaan keskisessä Englannissa vuoden 1700 jälkeen, kun ihmisperäiset päästöt eivät olleet merkittäviä vuoteen 1850 asti ja alkoivat kasvaa eksponentiaalisesti vuoden 1950 jälkeen. Tämä ei osoita suoraa syy-seuraus-suhdetta näiden kahden välille. Säännöllisesti jäätyen pienen jääkauden aikana, Thames-joki jäätyi viimeksi vuonna 1814, kun maapallo siirtyi siihen, mitä voimme kutsua moderniksi lämpökaudeksi. IPCC esittää, että on äärimmäisen todennäköistä, että ihmiskunnan päästöt ovat olleet pääasiallinen syy vuoden 1950 jälkeiseen lämpenemiseen. He väittävät, että äärimmäisen tarkoittaa 95%:n varmuutta, vaikka niin, luku 95 vedettiin yksinkertaisesti taikurin hatusta. Todennäköisesti ei ole tieteellinen termi, vaan pikemminkin arviointia ilmaiseva, toinen termi mielipiteelle. 30 vuoden jaksolla lämpeni ja sitten viileni vuodesta 1940 vuoteen 1970, juuri kun CO2-päästöt alkoivat kasvaa eksponentiaalisesti ja sitten lämpeni 30 vuotta 7

8 välillä , mikä oli hyvin samanlainen keston ja lämpötilan nousun suhteen jakson kanssa. Silloin voi kysyä, mikä aiheutti lämpenemisen jaksolla, jos ei ihmiskunnan päästöt? Ja, jos kyseessä oli luonnolliset tekijät, mistä tiedämme, että samat syyt eivät olleet vastuussa myös välillä ? Ei tarvitse mennä takaisin miljoonia vuosia, löytääkseen loogisen virheen IPCC:n varmuudessa, missä me olemme roiston osassa. Vesi on ylivoimaisesti tärkein kasvihuonekaasu ja se on ainoa molekyyli, jota esiintyy kaikissa kolmessa olomuodossa; kaasuna, nesteenä ja kiinteänä aineena. Kaasuna vesihöyry on kasvihuonekaasu, mutta nesteenä ja kiinteänä ei ole. Kun nestemäinen vesi muodostaa pilviä, ne heijastavat auringon säteilyn takaisin avaruuteen päivällä ja pidättävät lämpöä yöllä. Ei ole mahdollista, että tietokonemallit voisivat ennustaa veden nettovaikutuksen suuremman CO2-pitoisuuden ilmakehässä. Silti lämpenemisen ennustajat olettavat, että korkeampi CO2-pitoisuus johtaa positiiviseen takaisinkytkentään veden kautta, siten vahvistaen CO2:n omaa vaikutusta 2-3-kertaiseksi. Toiset tutkijat uskovat, että veden takaisinkytkentä on olematon tai negatiivinen. Havainnot tämän vuosisadan alussa ovat taipuvaisia vahvistamaan jälkimmäistä olettamusta. Kuinka moni poliitikko tai median jäsen tai yleisö ovat tietoisia seuraavasta IPCC:n väittämästä vuonna 2007? Meidän pitäisi tiedostaa, että olemme tekemisissä toisiinsa kytkeytyneiden osien epälineaarisen, kaoottisen järjestelmän kanssa ja siksi pitkän aikavälin ennustukset tulevan ilmaston tiloista eivät ole mahdollisia. On olemassa kuvaaja, joka osoittaa, että ilmastomallit ovat törkeästi liioitelleet lämpenemisvauhtia, mikä vahvistaisi IPCC:n todistuksen. Ainoan trendin, minkä tietokonemallit näyttävät pystyvän ennustamaan tarkasti, ovat ne, mitkä ovat jo tapahtuneet. Tullakseni esitykseni ytimeen, CO2 on elämän valuuttaa ja tärkein rakennuskivi elämälle maapallolla. Kaikki elämä perustuu hiileen, mukaan lukien omamme. Tokihan hiilenkierto ja sen keskeinen rooli elämän synnyssä pitäisi opettaa lapsille mieluimmin, kuin hiilidioksidin demonisoinnin, että hiili on saaste joka uhkaa elämän jatkuvuutta. On fakta, että hiilidioksidi on välttämätön elämälle ja että sitä pitää olla riittävä määrä ilmakehässä kasvien selviytymiseksi, jotka ovat pääasiallista ruokaa kaikille muille nykyisin eläville lajeille. Eikö meidän pitäisi rohkaista kansalaisiamme, opiskelijoitamme, opettajiamme, poliitikkojamme, tiedemiehiämme ja muita johtajiamme juhlimaan hiilidioksidia elämänantajana, mitä se on? 8

9 Se on todistettu fakta, että kasvit, mukaan lukien puut ja kaikki meidän ruokaviljamme, kykenevät kasvamaan paljon nopeammin korkeamman CO2-pitoisuuden olosuhteissa. Jopa nykypitoisuus, 400 ppm, on kasvien ravitsemukselle nälkiinnyttävää. Optimitaso hiilidioksidille on n. viisinkertainen, 2000 ppm, kuitenkin alarmistit varoittavat sen olevan liian korkean. Heidät pitää haastaa joka päivä jokaisen ihmisen taholta, joka tietää totuuden tässä asiassa. Hiilidioksidi on elämän antaja ja meidän pitäisi juhlia sitä mieluummin, kuin mustamaalata sitä, kuten on nykyään muotia. Olemme todistamassa maapallon vihertymistä korkeampien CO2-tasojen myötä, ihmiskunnan päästöjen ansiosta, fossiilisten polton myötä, mainostakaa kiihtynyttä kasvien kasvua ympäri maailmaa. Sen ovat CSIRO:n tiedemiehet varmistaneet Australiassa, Saksassa ja Pohjois-Amerikassa. Vain puolet päästöistämme näkyvät ilmakehässä. Parhaan tieteen mukaan suurin osa muusta menee lisääntyneeseen biomassaan. Mikä siinä on väärin, kun metsien ja viljelyskasvien tuottavuus paranee? Kaikki hiilidioksidi ilmakehään on peräisin maankuoresta massiivisten tulivuorenpurkausten tuotoksena. Tämä oli paljon hallitsevampaa maapallon varhaishistoriassa, kun sen kuori oli paljon kuumempi kuin se on nyt. Viimeisten 150 miljoonan vuoden aikana ei ole ollut tarpeeksi lisäystä ilmakehän hiilidioksidiin kompensoimaan asteittaista hautautumista maaperän kerrostumiin. Katsokaamme missä kaikki hiili on ja kuinka se kiertää. Nyt juuri on ylitetty 400 ppm:n raja, ilmakehässä on 850 miljardia tonnia hiiltä hiilidioksidin muodossa. Tähän vertailuksi, kun nykyiset elämänmuodot kehittyivät yli 500 miljoonaa vuotta sitten, ilmakehässä oli melkein miljardia tonnia hiiltä ilmakehässä, 17 kertaa nykyistä tasoa enemmän. Kasvusto ja eloperäinen maa yhdessä sisälsi yli miljardia tonnia hiiltä, yli kaksi kertaa ilmakehän verran. Meret sisältävät miljardia tonnia hiiltä liuenneena hiilidioksidina, 45 kertaa ilmakehän määrän. Fossiiliset polttoaineet, jotka on tehty kasveista, jotka imivät hiilidioksidia ilmakehästä miljardin hiilitonnin verran, 6 12 kertaa ilmakehän sisällön verran. Mutta todella hämmästyttävä luku on se määrä hiiltä, mikä on eristäytynyt ilmakehästä ja muuttunut hiilipitoisiksi kiviksi. Merelliset lajit ovat muuttaneet miljardia tonnia kiveksi. Ne oppivat tekemään suojakuoret itselleen yhdistämällä kalsiumia ja hiiltä kalsiumkarbonaatiksi. Kalkkikivi, liitu ja marmori ovat kaikki eloperäisiä ja määrältään 99,9 % hiilestä, mitä on koskaan ollut ilmakehässä. Doverin valkoiset kallioseinämät ovat muodostuneet kokkoliittien tukirangoista, pikkuruisesta merellisestä kasviplanktonista. 9

10 Valtaisa enemmistö hiilidioksidista, joka alun perin oli ilmakehässä, on eristetty ja varastoitu pysyvästi hiilipitoisiin kiviin, missä sitä ei voi käyttää kasvien ruokana. Alkaen ajasta 540 miljoonaa vuotta sitten, Kambrikauden alussa, monet selkärangattomat merilajit kehittivät kyvyn säädellä kalkkiumista ja rakentaa suojakuoren suojellakseen pehmeitä kehojaan. Äyriäiset, kuten simpukat ja kotilot, korallit, kokkoliitit (kasviplankton) ja foraminiferat (eläinplankton) alkoivat yhdistää hiilidioksidia kalsiumiin ja siten poistaa hiiltä elämän kiertokulusta, kun kuoret upposivat kerrostumiin, miljardia tonnia hiilipitoisiksi kerrostumiksi. On ironista, että elämä itse keksimällä suojaavan kuoren, aiheuttaa oman lopullisen kuolemansa poistamalla jatkuvasti hiilidioksidia ilmakehästä. Tätä on hiilen laajamittainen lopullinen eristäminen ja varastointi. Nämä ovat hiilipitoisia kerrostumia, jotka muodostavat liuskevarastoja, joista me särötämme kaasua ja öljyä nykyään. Ja minä lisään tukeni heille, jotka sanovat, Ok UK alkakaa säröttää! 150 miljoonaa vuotta on jatkunut tasainen hiilidioksiditason lasku ilmakehässä. Tätä tapahtuu usealla eri tavalla, mutta mikä merkitsee, on lopputulos, keskimäärin tonnin poisto hiiltä ilmakehästä jokainen vuosi 150 miljoonan vuoden ajan. Hiilidioksidin määrä ilmakehässä on tuona aikana vähentynyt n. 90 %. Tämä tarkoittaa, että vulkaaniset päästöt ovat hävinneet taistelun hiilikadon kanssa kalsiumkarbonaattikerrostumiin monimiljoonaisessa aikaskaalassa. Jos tämä jatkuu, CO2 tulee väistämättä putoamaan tasolle, joka uhkaa kasvien selviytymistä, mikä edellyttää vähintään 150 mmp:n tasoa. Jos kasvit kuolevat, kaikki eläimet, hyönteiset ja muut selkärangattomat, jotka ovat elääkseen riippuvaisia kasveista, kuolevat myös. Kuinka pitkään kestää nykytasosta hiilidioksidin kulutus loppuun, kunnes suurin osa maapallon elämästä on uhattuna sukupuutolla ilmakehän hiilidioksidipulan takia? Tämän Pleistoseenin aikana, CO2 saavuttaa minimitasonsa, kun peräkkäiset jäätiköitymiset saavuttavat huippunsa. Viimejääkaudella, jonka huippu oli vuotta sitten, CO2:n minimitaso oli 180 ppm:ää, äärimmäisen todennäköisesti maapallon historian alhaisin taso koskaan. Se on vain 30 ppm:ää yli tason, jolla kasvit alkavat kuolla. Paleontologinen tutkimus on osoittanut, että jopa 180 ppm oli ankara rajoitus kasvulle, kun ne alkoivat nälkiintyä. Lämpöjakson alettua, taso elpyi 280 ppm:ään. Mutta jopa nykyään, ihmiskunnan päästöjen aiheutettua CO2-tason nousun 400 ppm:ään, kasvit yhä rajoittavat kasvuaan, mikä olisi paljon nopeampaa, jos CO2-taso olisi välillä ppm:ää. 10

11 Tässä tulee shokkiuutinen. Jos ihmiskunta ei olisi alkanut vapauttaa hiukan hiiltä, joka oli varastoitunut fossiilisiin polttoaineisiin, joka oli ollut hiilidioksidin muodossa ilmakehässä ennen kasvien ja eläinten takavarikkoa, maapallon elämä olisi pian nääntynyt tämän välttämättömän ravinteen puutteessa ja olisi alkanut kuolla. Nykyisen jääkausi- ja lämpökausisyklin mukaan, tämä olisi todennäköisesti tapahtumassa alle kahdenmiljoonan vuoden päästä, luonnon silmänräpäyksessä, 0,05 % 3,5 miljardin vuoden ajasta elämän historiaa. Mitkään muut lajit eivät olisi suorittaneet tätä tehtävää palauttaa osan hiilestä takaisin ilmakehään, joka oli otettu pois ja lukittu maaperään kasvien ja eläinten toimesta vuosituhanten kuluessa. Tästä syystä kunnioitan James Lovelockia luennossani tänä iltana. James oli monia vuosia siinä uskossa, että ihminen on yksi ja ainoa roistolaji biosfäärissä, tuomittu aiheuttamaan katastrofaalisen, globaalin lämpenemisen. Nautin Gaia-hypoteesistä, mutta en ole uskovainen sen suhteen ja minusta se oli liian lähellä perisyntiä. Se vastaa käsitystä, että ihminen on ainoa vihollislaji maapallolla. Mutta James Lovelock on tullut järkiinsä ja huomannut, että ihmiset saattavat olla osa Gaian suunnitelmaa ja hänellä on hyvä syy siihen. Ja minä kunnioitan häntä, koska vaatii rohkeutta muuttaa mieltään panostettuaan niin paljon päinvastaisen mielipiteen tuomaan maineeseen. Mieluummin kuin näkisi ihmiskuntaa biosfäärin vihollisena, Lovelock ajattelee nyt, että voimme auttaa Gaiaa pieksemään seuraavan jääkauden. Se on paljon uskottavampaa kuin ilmaston tuho ja synkkä skenaario, koska hiilidioksidipäästömme takaisin ilmakehään epäilemättä kääntävät tämän välttämättömän elämänlähteen vakaan liu un alas ja toivottavasti saattaa vähentää mahdollisuutta, että ilmasto liukuu seuraavaan jäätiköitymiseen. Voimme olla varmoja, että lisääntynyt hiilidioksidi johtaa lisääntyvään kasvien ja biomassan kasvuun. Me emme todellakaan tiedä estääkö korkeampi hiilidioksiditaso vääjäämättömän liu un seuraavaan jääkauteen. Henkilökohtaisesti en ole toiveikas tästä, koska pitkän ajan historia ei vaan tue vahvaa korrelaatiota hiilidioksidin ja lämpötilan välillä. Tuntuu käsittämättömältä meidän tietämyksemme mukaan, että kun CO2 on tasaisesti vähentynyt, ihmiskunnan päästöjä ei yleisesti juhlita pelastavana enkelinä. Suorista havainnoista jo tiedämme, että äärimmäiset ennusteet hiilidioksidin vaikutuksesta globaaliin lämpötilan kehitykseen, ovat varsin epätodennäköisiä, kun kolmasosa CO2-päästöistämme on purkautunut aikana, jolloin mitään tilastollisesti merkittävää lämpenemistä ei ole tapahtunut. Ja vaikka pientä lisälämpenemistä olisikin tapahtunut, se olisi varmuudella parempi asia kaikkien lajien tai suurimman osan niistä tuhoutumiseen verrattuna. 11

12 Nyt sen kuulette. Ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt ovat pelastaneet maapallon elämän väistämättömältä nälkäkuolemalta hiilidioksidin puutteeseen. Käyttääksemme atomikelloanalogiaa, jos maapallo olisi 24 h vanha, me olisimme olleet 38 sekunnin päässä keskiyöstä, kun käänsimme kehityssuunnan. Jos se ei ole hyvä uutinen, niin mikä sitten on? Ei tarvitse torjua tuomiopäivää joka päivä. Suuntaan haasteen jokaiselle tarjota vastustamattoman perustelun, mikä kumoaa analyysini historiallisesta tilastosta ja ennusteen CO2- nälkiintymisestä 150 miljoonan vuoden trendin perusteella. Henkilöön suunnattuja argumentteja kieltäjistä ei tule hyväksyä. Käsitykseni on, että suurinta osaa yhteiskunnasta on johdettu harhaan uskomaan, että globaali CO2 ja lämpötila ovat liian korkeita, vaikka totuus on päinvastainen molemmissa tapauksissa. Kieltääkö kukaan, että alle 150 ppm:n hiilidioksiditasolla, kasvit kuolevat? Kieltääkö kukaan, että maapallolla on vallinnut 50 miljoonaa vuotta viilenemiskausi ja että tämä Pleistoseeni, jääkausien aika, on yksi kylmimmistä jaksoista planeettamme historiassa? Jos oletamme ihmiskunnan päästäneen n. 200 miljardia tonnia hiilidioksidia ilmakehään, vaikka me lopettaisimme fossiilisten polttoaineiden käytön tänään, olemme jo jatkaneet elämää maapallolla 5 miljoonaa vuotta. Mutta me tulemme jatkamaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä sivilisaatiomme energian saamiseksi, siten on todennäköistä, me voimme ehkäistä kasvien nälkäkuolemaa ainakin 65 miljoonaa vuotta. Jopa silloin, kun fossiiliset polttoaineet käyvät vähiin, on jäljellä vielä tuhatbiljoonaa tonnia hiiltä kallioperässä, jonka voimme muuntaa kalkiksi ja hiilidioksidiksi valmistamalla sementtiä. Ja me jo tiedämme, miten tämä tehdään aurinkoenergialla tai ydinvoimalla. Tällä yksin, huolimatta fossiilisten kulutuksesta, enemmän kuin korvataan hiilidioksidin väheneminen kalsiumkarbonaattien hautautumisen myötä merellisiin kerrostumiin. Epäilemättä ihmislaji on tehnyt mahdolliseksi jatkaa elämää maapallolla yli 100 miljoonaa vuotta. Emme ole elämän tuho, vaan sen pelastus. Loppusanoiksi haluaisin lausua muutaman kommentin väitetyn, vaarallisen ilmastonmuutoskolikon toisesta puolesta, energiapolitiikastamme ja varsinkin parjatuista fossiilisista polttoaineista: hiilestä, öljystä ja maakaasusta. Laskutavasta riippuen, fossiilisten osuus on välillä % kokonaisenergiankulutuksesta ja 95% ihmisten ja tavaroiden kuljetuksista, mukaan lukien ruokatarpeet. Aiemmin tänä vuonna G7-maiden johtajat sopivat fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamisesta vuoteen 2100 mennessä, äärimmäisen kummallinen kehityssuunta lievästi sanottuna. Tietenkään yksikään järkevä ihminen ei usko, että näin tulisi käymään, mutta se on testamentti valtaeliitille, joka on käpertynyt katastrofaalisen, ih- 12

13 misperäisen ilmastonmuutoksen ympärille, kun niin moni maailman johtajista osallistuu tähän huijaukseen. Kuinka voisimme vakuuttaa heidät juhlimaan hiilidioksidia mieluummin, kuin mustamaalaamaan sitä? Monia inhottavia sanoja on sanottu fossiilisista polttoaineista, vaikka ne ovat laajalti vastanneet pitkäikäisyydestämme, menestyksestämme ja mukavista elämäntyyleistämme. Hiilivedyt, fossiilisten polttoaineiden energiakomponentit, ovat 100 % orgaanisia, kuten orgaaninen kemia. Ne ovat aurinkoenergian tuottamia muinaisissa merissä ja metsissä. Kun ne on poltettu energiaksi, päätuotteet siitä ovat vesi ja CO2, mitä tärkeimmät ruoka-aineet elämälle. Ja fossiiliset polttoaineet ovat tähän mennessä suurin varasto suoraa aurinkoenergiaa maapallolla. Mikään muu ei pääse lähellekään, paitsi ydinpolttoaineet, mikä on myös aurinkoperäistä siinä mielessä, että se on kuolevien tähtien synnyttämää. Nyt Greenpeace protestoi venäläisiä ja amerikkalaisia öljynporauslauttoja vastaan 3000 HP dieselmoottorikäyttöisillä laivoilla ja käyttää 200 HP ulkolaitamoottoreita noustakseen lautoille heiluttamaan anti-öljy muovisia banderolleja, jotka on tehty fossiilisista polttoaineista. Sitten he ilmaisevat mediassa meille kertoen lopettakaa riippuvuutemme öljystä. En piittaisi niin paljon, jos Greenpeace ajaisi polkupyörillä purjelaivoissaan ja soutaisivat pieniä veneitään öljylautoille heiluttamaan puuvillaisia banderolleja. Meillä ei ollut vetypommia laivassamme, jolla seilasimme ensimmäisessä kampanjassamme ydinkokeita vastaan. Osa maailman öljystä tulee omasta kotivaltiostani Kanadan öljyhietikolta Pohjois- Albertassa. En ole koskaan työskennellyt fossiilienergian etujen puolesta, kunnes raivostuin valeista, joita levitettiin valtioni öljyntuotannosta liittolaismaidemme pääkaupungeissa ympäri maailmaa. Vierailin öljyhiekkojen operaatioissa, selvittääkseni itse, mitä siellä tapahtuu. On totta, että näky ei ollut kaunis, kun maa oli riisuttu paljaaksi hiekkaan asti, jotta öljy voitiin poistaa sieltä. Kanada on oikeastaan puhdistamassa suurinta, luonnollista öljyvuotoa historiassa ja tekee sillä tulosta. Öljy nousi pintaan, kun Kalliovuoret työntyivät ylös ja törmäsivät Tyynenmeren laattaan. Kun hiekka palautui takaisin rannalle, 99% ns. myrkkyöljystä oli poistunut siitä. Anti-öljyaktivistit sanovat, että öljyhiekkaoperaatiot tuhoavat Kanadan boreaaliset metsät. Niiden osuus on 10% kaikista maailman metsistä ja öljyhiekka-alue on kuin elefantin finni, vertailun vuoksi. Lain mukaan jokaisen neliötuuman maata, joka sotkettiin öljynpoistossa, täytyy palauttaa alkuperäiseksi, boreaaliseksi metsäksi. Milloin kaupungit, kuten Lontoo, 13

14 Bryssel ja New York, jotka ovat levittäneet jätteitään luontoon, ovat palauttaneet ne alkuperäisiksi ekosysteemeiksi? Ekologisen restauraation taito ja tieto tai parannus, joksi sitä kutsutaan kaivosteollisuudessa, on hyvin vakiintunut käytäntö. Maan muodot on palautettu, alkuperäinen eloperäinen maa on palautettu ja alkuperäinen kasvi- ja puulajisto on istutettu. On mahdollista, että tasaiselle maalle tehdyillä painumilla lisätään biodiversiteettiä tekemällä lampia ja järviä, missä kosteikkokasvit, hyönteiset ja vesivirrat voivat tulla vakiintuneiksi palautettuun maisemaan. Rikastushiekka-altaat, joihin puhdistettu hiekka palautettiin, näyttävät rumilta muutaman vuoden, mutta lopulta palautuvat ruohikoiksi. The Fort McKay First Nationyhtiötä velvoittaa sopimus laiduntaa biisonilaumaa kunnostetulla rikastushiekkaaltaalla. Jokainen rikastushiekka-allas kunnostetaan samaan tyyliin, kunnes toimenpiteet on viety loppuun. Ekologina ja ympäristönsuojelijana yli 45 vuotta, tämä riittää minulle. Maata on rikottu silmänräpäys geologisessa aikaskaalassa ja sitten palautettu kestäväksi boreaalisen metsän ekosysteemiksi puhtaampine hiekkoineen. Ja lisäetuna saamme voimaa ruohonsyöjillemme, skoottereille, moottoripyörille, autoille, traktoreille, busseille, junille ja lentokoneille. Lopuksi sanoisin, hiilidioksidi fossiilisista polttoaineista on elämän ainetta, elämän ainetta, elämän valuuttaa, todellakin maapallon elämän selkäranka. Minulla on kunnia olla valittu pitämään teidän vuosiluentonne. Kiitoksia, että kuuntelitte minua tänä iltana. Toivon, että olette nähneet hiilidioksidin uudesta näkökulmasta ja haluatte liittyä kanssani juhlimaan hiilidioksidia! 14