PÖYTÄKIRJA. .^i «#: K»' ( : - J- m

Transkriptio

1 . ' SK*»'; «#: K»' PÖYTÄKIRJA ( : Suomen AfflmafttYMiSlYStefr Keskusliiton (SAK) -r.y. viidennestä varsinaisesta edustajakokouksesta Helsingissä päivinä kesäkuuta J- m VK.^i La-Q tinut AKU SU M U

2 Pöytäkirja Suomen Ammattiyhdistysten (SAK) r.y. viidennestä varsinaisesta edustajakokouksesta, joka pidettiin Helsingissä HTY:n talon juhlasalissa Paasivuorenkatu 5:ssä päivinä kesäkuuta 1947, s Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton viides sääntömääräinen edustajakokous suurin maassamme-pidetty ammattiyhdistyskongressi pidettiin Helsingissä Helsingin työväentalon juhlasalissa kesäkuun päivinä Saapuvilla oli 300:n varsinaisen edustajan, SAK:n työvaliokunnan jäsenten ja muiden ammattiyhdistysliikkeemme johtohenkilöiden ohella hyvin lukuisa ja arvovaltainen koti- ja'ulkomainen kut- _ suvierasj oukko. Juhlasali samoin kuiri työväentalon aulat ja käytävätkin olivat edustajakokouksen johdosta runsaasti koristetut ja juhlaliputus ulottui Pitkänsillan keskikaupungin puoleiseen päähän. Avajaistilaisuuden ohjelman aloitti Helsingin Työväen Orkesteri- esit- tämällä Aarne Sinervon johdolla Merikannon Suomalaisia sävelmiä ja Sibeliuksen vaikuttavan Finlandian. Sen jälkeen SAKin puheenjohtaja Emil Huunonen piti avauspuheen: Kunnioitettavat kutsuvieraat, arvoisat edustajat, hyvät toverit! Olemme tänään kokoontuneet aloittamaan SAK:n viidettä sääntömääräistä edustajakokousta. Ne lähes'neljä vuotta, jotka ovat kuluneet viimeksi pidetystä edustajakokouksesta, ovat olleet kansallemme mitä vaiherikkainta aikaa. Toisen maailmansodan tykkien jyrinä on ollut laanneena jo yli kaksi vuotta. Maamme on tästä ajasta ollut rauhantilassa suunnilleen kaksikolmannesta. Vaikka muodollinen rauhansopimus ei olekaan vielä lopullisesti vahvistettu, niin kansamme on kuitenkin voinut ryhtyä uurastamaan sodan aiheuttamien vaurioiden korjaamiseksi. Niin paljon kuin arvostelemmekin päivän tilannetta ja vaikeroimme edessämme olevia pulttiakysymyksiä, on meidän kuitenkin muistettava tärkein: pääasiassa kohtalomme ohjat ovat omissa käsissämme. Suomen kansasta itsestään riippuu kykeneekö se voittamaan vaikeudet, jotka lähivuosina nousevat eteemme. Meillä on f>aljon aikaisemmin puhuttu sosiaalisesta mielestä ja yhteiskunnallisesta^ oikeudenmukaisuudesta, mutta tuntuu, että me nyt tarvitsemme näitä iskulauseita käytäntöön sovellutettuina enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kuten edellä jo mainitsin, toisen maailmansodan tykkien ja muiden sotakoneitten pauhu on hiljentynyt jo yli kaksi vuotta sitten. Sotatoimet ovat tosin lakanneet, mutta maailma- ei ole vielä tänä päivänäkään läheskään normaalissa tilassa. Toisen maailmansodan hirvittävyydet ovat kyntäneet siksi syviä vakoja, ettei niiden jäljet ole helposti poistettavissa. Rauhankriisi näyttää muodostuvan erlttäjn vaikeaksi. Luulisi, että ihmiskunta on kertakaikkiaan saanut tarpeek-

3 V-, -., - '«4 seen mielettömästä. ihmisteurastuksesta, aineellisten ja kulttuuriarvo- ' *% jen tuhoamisesta, sekä olisi vihdoinkin kypsä todellisen rauhan 4a-" ''. kennustyöhon. Näin ei kuitenkaan näytä olevan asianlaita. Voittajamaiden, sodanjälkeinen välien selvittely on muodostunut vaikeammaksi kuin mitä se on koskaan aikaisemmin ollut. Ne ovat kyenneet voi Itämaan sodan, mutta eivät kykene voittamaan myöskin rauhaa. Tavallinen kansalainen kaikissa maissa, historian opettamana, aavistelee pitkällisen rauhankriism varmemmin kuin minkään muun kätkevän itseensä kolmannen maailmansodan siemenen. Vallitseva epävarma kansainvälinen poliittinen tilanne vaikeuttaa.kaikissa maissa sodanjälkeisen rakennustyön elpymistä ja sitä kautta tuottaa palkkatyöläisille ylimääräisiä kärsimyksiä. Kun kansainvälinen tavaranvajhto ei pääse tapahtumaan normaalisesti, vaan kaikenlaiset keinottelut ja muut juonittelut määräävät sen kulun, pitkittää tämä elämän palautumista normaalisiin uomiin. Kuitenkin kaikista kielteisyyksistä huolimatta voimme sanoa, jos. jälleen palaamme oman maamme kysymyksiin, että kansana olemme selviytyneet vaikeuksistamme suhteellisen hyvin. Olemme kyen-, neet suoriutumaan niistä tehtävistä, johonka välirauhan yhteydessä tehdyt sopimukset meitä, velvoittavat. Tämän lisäksi tuotantomme kokonaisnousu viime vuodelta antaa meille hyviä lupauksia. Ennenkaikkea kansantaloudellemme tärkeä vientikauppa osoittaa rohkaisevia elpymisen merkkejä. Sitä mukaa kuin tuotantomme kohoaa, meille avautuu edellytyksiä lääkitä sodan iskemiä haavoja ja reaalisella pohjalla parantaa yleistä elintasoamme. On kuitenkin sanottava, että toisaalta taas kaikkien näiden valopuolien taustaksi kohoaa varsinkin tällä hetkellä synkkiä ukkospilviä", jotka hidastuttavat myönteisesti suuntautuvaa taloudellisen elämämme kehitystä. Inflatio, joka meillä on kehittynyt jo epäilyttävän" pitkälle jatkuu edelleenkin. Ammattiyhdistysliike oli pakotettu v keväällä menemään verrattain runsaisiin palkkojen korotuksiin. Tätä toimenpi- - dettä on vastustajien taholta arvosteltu ankarasti ja sanottu, että se edisti inflatoorista kellitystämme tarpeettoman pitkälle. Ei voida kieltää, etteikö näissä väitteissä ole paljon perääkin, mutta kuitenkin ne ovat liian yksipuolisia. Arvostelijat nimittäin unohtavat, että syyt tähän olivat syvemmällä kuin v palkkojen tarkistuksissa. Sitä en- nen harjoitettu drakoninen palkkapolitiikka, joka ei ole ottanut nyomioon edes minkäänlaisia kohtuusnäkökohtia, aiheuta»iiri paljon \ patoutumista, että se vei pitemmälle kuin ehkä siinä vaiheessa olisi A ollut muutoin tarpeellista mennä. Lisäksi on otettava huomioon monet muut poliittiset tekijät, jotka omalla painollaan vaikuttivat asiain ' kulkuun. i s - Joka tapauksessa ammattiyhdistysliike on viimeiset parisen vuotta' harjoittanut hyvin pidättyväistä palkkapolitiikkaa. Vielä niin myö- ' hään kuin kuluvan vuoden alussa, linnarauhan päättyessä, SAK:n johtoelimet asettuivat päättävästi sille kannalle,.ettei yleisiin palkankotoituksiin olisi mentävä- Ammattiyhdistysliikettä elähdytti tässä politiikassa toisaalta vastutintunne koko maan talouselämän -väkaut-. tamisesta ja toisaalta halu suojella palkkatyöväestöä niiltä kärsimyk- -'' siltä, joita, hillitön pitkälle menevä inflatio isille taiottaisi. '. > Tämä pidättyväinen'palkkapolitiikka on, kuten nyt tiedämme, käis [

4 ' sinyt haaksirikon sen vuoksi, että.muut intressipiirit, lähinnä suur'-, maataloustuottajat, ja tuotannonharjoittajat eivät ole tahtoneet tinkiä omilta eduistaan.. -^ Kun hinnat ovat jatkuvasti nousseet ja kun kaikki muut- piirit ovat pyrkineet kahmaisemaan kansantulostamme mahdouisimnian suuren ' osan, on selvää, ettei palkkatyöväestökään ole voinut jäädä syrjästä " t katselijaksi. Inflaatiotahan ei voida pysähdyttää yksinomaan työpalkkojen kustannuksella. On valitettavaa, että inflaatio jatlmu ja hidas-.. tuttaa talouselämän lopullista elpymistä, mutta ammattiyhdistysliike ei' katso, olevansa vastuussa siitä, sillä myöskin palkkatyöläisten elä- mänmahdollisuudet on pyrittävä kaikissa vaiheissa turvaamaan. Se on ammattiyhdistysliikkeen eräs kaikkein ensiarvoisempia tehtäviä. -. Edellä olevista suorastaan pessimismiinkin viittaavista seikoista huolimatta voidaan toisaalta mainita paljon positiivistakin kehitystä. Kuten edellä mainitsin/ kansamme on tähänastisista vaikeuksistaan selviytynyt suhteellisen hyvin. Tämä on ollut mahdollista vain sen vuoksi, että yhteiskuntaolomme ovat vihdoinkin alkaneet kehittyä terveeseen suuntaan. Jos. koettaa' asettua ikäänkuin syrjästäkatsojan asemaan, niin jokaisen rehellisen tarkkailijan lienee myönnet.ävä, että yhteiskunnastamme on poistunut paljon sellaista kuonaa, joka aikaisemmin koko itsenäisyytemme ajan on estänyt sen tervehtymistä, jokaisen omantunnontarkan'liene myönnettävä, ettei työväestö öie käyttänyt edullisia poliittisia suhdanteitaan mihinkään matalamielisiin kostoajatuksiin,. vaan rakentavaan työhön. Jos työväen vaikutus^ vallan kasvu ei ole kaikkia miellyttänyt, 1, jollei olla tyytyväisiä sen yh- ' "" teiskunnallisen edustuksen lisääntymiseen tai sen omaksumaan politiikkaan, niin sille ei tietysti mitään mahda. Mutta arvostelijoiden ei sovi unohtaa, ettei työväestö ole ollut myöskään tyytyväinen aikoinaan heidän harjoittamaansa politiikkaan.' Erikoisen ilahduttava piirre nykyisessä yhteiskuntakehityksessämme on ammattiyhdistysliikkeemme jatkuva kasvu ja sen pohjan laajentu-, minen. Tyydytyksellä on todettava, että liikkeemme nousu ei ole olluf '. i mikään tilpäinen' ilmiö, vaan se kasvaa ja vahvenee päivä päivältä. Ammattiyhdistysliikkeemme onkin vähitellen muodostumassa todelliseksi työrintamaksi, jossa kohtaavat toisensa kaikki ne palkansaa- ' japiirit, joiden edut ovat luonnostaan., yhteiset. Olemme srvuutta- \,neet sen ajan ja sen kauden ammattiyhdistysliikkeen historiassa, joi-.. loin' se käsitettiin vain ruumiillisen työn tekijäin joukkojärjestöksi., Tässäkin kohden suomalainen yhteiskunta on astunut aivan uuteen vaiheeseen. Kyettyään kokoomaan mahtavan joukkovoimansa ammattiyhdistysliike on saavuttanut sen tavoitteen, joka sillä olisi tosin pitänyt olla jo paljon aikaisemmin, nimittäin riidattoman oikeuden esiintyä kaikilla työmarkkinoillav työntekijäin edustajana. Nykyisinhän ei juuri missään ilmene tapauksia, että ammattiyhdistysten sopimuskelpoisuus tai edustusoikeus.asetettaisiin vakavasti kyseenalaiseksi. Mitä nimenomhtan yksityisiin työmarkkinoihin tulee, niin työnantajain ja ammatillisten järjestöjen sopimuspolitiikan alalla on juuri tällä' edustajakokouskaudella tapahtunut valtava kehitys. Tältä hetkellähän meillä on tuskin ainoatakaan mainitsemisen arvoista työalaa, jossa työ- 'ja palkkaehdot eivät olisi työehtosopimuksilla määritelty.

5 6 Kun ammattiyhdistysliikkeen suhteellisen, nopean kasvun yhteydessä on jouduttu yhtäaikaisesti toisaalta kokoamaan ja kasvattamaan toiminnan laajuutta edellyttävät toimiteijakaaderit ja toisaalta rakentamaan miltei tyhjästä sopimuspolitiikan perusta, on se asettanut liikkeemme kovalle koetukselle. Meillähän ei laajemmasta sopimuspolitiikasta ole ollut juuri sanottavia aikaisempia kokemuksia. Kaikki mitä varsinkin viimeisen parin vuoden aikana on tässä suhteessa teh.y, on ollut miltei kirjaimellisesti uuden luomista. Jos joissakin tapauksissa on tällöin joitakin pienempiä huomaamattomuuksia sattunut, ja jolleivät sopimukset kaikissa kohdin ole aivan muodollisesti viimeisteltyjä, niin tätä taustaa vastaan katsoen se on varsin ymmärrettävää. Voidaan kuitenkin tyydytyksellä sanoa, että ammattiyhdistysliikkeemme on selviytynyt näissäkin kysymyksissä suhteellisen hyvin. Verarttain lyhyessä ajassa.se on kerännyt itselleen sellaisen kokemusten pääoman, joka ei ole suinkaan vähäiseksi arvioitava. Aktiivisesti liikkeemme palveluksessa olevat toimitsijat samoin kuiri työpaikkojen luottamusmiehet tai muutoin neuvottelijoiksi valitut perusjärjestöjen toimihenkilöt, ovat tässäkin muodossa saaneet erittäin arvokasta koulutusta, joka merkitsee liikkeellemme henkisen voiman kasvua. Sama mitä edellä on sanottu yksityisistä työmarkkinoista, soveltuu hyvin valtioonkin nähden silloin, kun Tsäsittelemme sitä työnantajana. Vaikka valtio on maamme suurin työnantaja, niin aivan vijme aikoihin saakka se ei ole suinkaan esiintynyt mallityönantajana, varsinkin silloin, kun kysymyksessä on ollut sopimus- ja neuvottelusuhteiden rakentaminen ja kehittäminen. Tässä suhteessa ammattiyhdistystysliikkeellä on ollut aivan rakentamaton korpi raivattavana. Vähitellen on kuitenkin näissäkin asioissa päästy eteenpäin. Asianomaiset työvirastot ja niiden virkamiehet alkavat kuukausi kuukaudelta tottua siihen ajatukseen, että valtionkin töiden palkka- ja työsuhteista on ""neuvoteltava ja sovittava työntekijäin ammatillisten järjestöjen kanssa. Useissa työvirastoissa onkin näissä kysymyksissä päästy jo tyydyttäviin kokemuksiin. Voipa sanoa, että eräissä yksityistapauksissa valtion edustajat ovat syystä tai toisesta olleet jopa liiankin löysäkätisiä. Toisaalta on taas sanottava, että edelleenkin löytyy ministeriöitä ja työvirastoja, jotka eivät mielellään antaudu neuvottelusuhteisiin ammattiyhdistysliikkeen edustajien kanssa. Näin on asianlaita varsinkin silloin, kun on kysymyksessä viran tai toimen haltijain palkkaa ja työoloja koskevat asiat. Tämänlaatuisten virkamiesten näyttää olevan vaikeaa sulattaa,- että ammattiyhdistysliike pitää luonnollisena myöskin julkisoikeudellisessa asemassa olevien jäsentensä neuvotteluoikeutta ja siinä mielessä pitää selviönä, että heitä kuullaan ja otetaan mukaan jo asioita valmisteleviin elimiin. f Kuten edellä jo mainitsin, on näissäkin asioissa suhteellisen lyhyessä ajassa tapahtunut kehitystä myönteiseen -Suuntaan.' Totuuden " nimessä on myöskin myönnettävä, että valtion palveluksessa on joukko työasioita hoitavia viranomaisia, jotka ovat täysin tajunneet, että asialliset ja ennakkoluulottomat suhteet ammattiyhdistysliikkeeseen parhaiten edistää myöskin valtion työasioiden kunnollista hoitamista.

6 Mitä muuten tulee valtiovallan ja ammattiyhdistysliikkeen suhteisiin, ovat ne yleensä olleet lojaalit. Vastustajiemme taholta on hyvin usein vihjailtu, että SAK:n vaikutusvalta hallituksiin on- ollut liian voimakas. Onpa silloin tällöin oikeistolaisessa sanomalehdistössä ilkeämielisesti väitetty, että SAK eräissä määrätyissä kysymyksissä suorastaan sanelisi hallituksen politiikan. Nämä ovat kuitenkin kaikki vississä mielessä heitettyjä provokaattorisia väitteitä. On totta, että hallitukset ovat useita suurten linjojen taloudellista tai sosiaalisia kysymyksiä ratkaistessaan ' ottaneet huomioon myöskin ammattiyhdistysliikkeen taholta esitetyjä näkökohtia, jolloin eräät näistä ovat saaneet sen muodon, minkä SAK on pitänyt oikeana. Totta on myöskin että ammattiyhdistysliike ei ole kaihtanut tuoda suurten jäsenjoukkojensa mielialoja toimeenpanevan valtiovallan tietoon. Tämä kaikki on kuitenkin ammattiyhdistysliikkeen kannalta katsoen ollut.vallan luonnollista. Ei suinkan kukan voi vakavissan odottaa, että valtava joukkojärjestö, jonka tehtävänä on palkansaajain etujen valvonta, voisi jäädä passiiviseksi syrjästäkatsojaksi silloin, kun suuret taloudelliset tai sosiaaliset kysymykset ovat ratkaisuasteella. Jos näiden perusteella ammattiyhdistysliikettä 1 syytetään politikoijnisesta ja halusta Vaikuttaa päämääriensä toteuttamiseksi, niin minä luulen, että se ottaa nämä syytökset kernaasti kannettavakseen. Se taas," että valtiovalta on huomioinut ammattiyhdistysliikkeen esittämiä näkökohtia, on käsittääkseni johtunut yksinomaan siitä, että henkilöt, -jotka näin ovat menetelleet ovat olleet kyllin realistisia. He' ovat tajunneet olosuhteiden muuttumisen, käsittäneet, että, taloudelliset vaikeutemme voidaan voittaa ja sisäinen rauha ylläpitää vain tyydyttämällä myöskin palkkatyöntekijäin oikeudenmukaiset tarpeet. Demokratian kannalta he ovat pitäneet tarpeellisena, että ammattiyhdistysliike saa edustuksensa niissä elimissä, jotka, päättävät tai valmistelevat sen toimipiiriin kuuluvia kysymyksiä. Tällä tavoin on syntynyt se lojaalinen suhde valtiovallan ja ammattiyhdistysliikkeen välille, joka ilmeiseesti on ollut koko maalle eduksi, Tällä kertaa työnsä aloittava edustajakokous joutuu vanhojen perinteittemme mukaan sekä lausumaan käsityksensä menneestä että viitoittamaan tietä tulevalle toiminnalle. Tässä mielessä on edustajilla salkuissaan sitä tarkoittavat asiakirjat. Puuttumatta tässä yhteydessä historiaan siirtyvään menneisyyteen yksityiskohtaisemmin, on kuitenkin eräästä seikasta mainittava. Kuten alussa viittasin, on ammattiyhdistysliikkeemme saanut kokea tällä edustajakokouskaudella valtavan nousun. Se on kyennyt kokoamaan siipiensä suojaan ennen tuntemattoman määrän eri aloilla työskenteleviä palkallaan eläviä. Tämä on ollut ammattiyhdistysliikkeemme viimeaikaisessa historiassa mitä myönteisin piirre. Ilahduttavaa on myöskin se, että viettäessämme tänä keväänä vanhan Ammattijärjestön perustamisen 40-vuotisjuhlia, joissa merkeissä myöskin tämä edustajakokous kokoontuu, nyt elävä ammattiyhdistyspolyi on voinut todeta, ettei ammattiyhdistysliikkeen uranuurtajien työ ole mennyt suinkaan hukkaan. Positiivisiapa tässä kaikessa on mielestäni kuitenkin se, että mitä vaikeimmissa poliittisissa olosuh- 7

7 8 teissä liikkeemme on kaikesta huolimatta kyennyt säilyttämään määrätyn yhtenäisyyden. Olisi turhaa ja tekopyhää kieltää, etteikö liikkeemme sisällä olisi ilmennyt ja edelleenkin ilmenisi erilaisia käsityksiä ammattiyhdistysliikkeen politiikasta. Turhaa olisi myöskin ummistaa silmiään siltä, etteikö äskeisissä edustajakokousvaaleissa olisi puolin ja toisin ilmennyt sellaisia piirteitä, jotka varsinkin ulkopuolisille antoivat kovin epäselvän kuvan liikkeemme yhtenäisyydestä. Edelleen on myönnettävä, että silloin tällöin muulloinkin ja muissa yhteyksissä on ilmennyt sellaista pintavaahtoa, joka hyvällä tahdolla ehkä olisi ollut vältettävissä. Usein tällaista sattuu myöskin meistä itsestämme riippumattomista seikoista johtuen. Kun ammattiyhdistysliike on eräs voimakkain yhteiskunnallinen tekijä, niin tuskin voidaan välttää sitä, etteikö vähän kaikki pyri siihen vaikuttamaan ja sen siipien suojassa ajamaan omia asioitaan. Kuitenkin kaikesta huolimatta ja kuorimalla pois häiritsevät pintailmiöt, ammattiyhdistysliikkeen politiikkaa on käsitykseni mukaan sittenkin ohjannut terve realismi, jonka voimakkaimpana pohjaajatuksena on ollut yhtenäisen ja itsenäisen ammattiyhdistysliikkeen rakentaminen. Uskon, että tämä vastaa myöskin maarrfme palkkatyöväestön valistuneimman osan käsityksiä. Ammattiyhdistysliikkeemme aikaisempi historia puhuu myöskin elävää kieltä sen puolesta. Tämän päämäärän saavuttaminen on vaatinut ja vaatii niiltä, joilla ori siinä tärkeä historiallinen vastuunsa, suvaitsevaisuutta, itsehillintää, rehellisyyttä, realista asioiden näkemystä ja ennenkaikkea toisten mielipiteiden kunnioittamista, mutta kaikkea näitä täytyy riittävästi löytyä sillä lopputulos on maamme työtätekeville siksi tärkeä. Nyt alkavan edustajakokouksen merkittävin tehtävä on löytää tyydyttävät vastaukset esille tuleviin kysymyksiin. Sellaisenaan ne voisi luokitella oikeastaan kahteen kysymyssarjaan. Ensimmäiseksi antamalla tuleville SAKoi toimeenpaneville elimille selvät suuntaviivat tulevasta ammattiyhdistysliikkeemme politiikasta ja toiseksi panemalla nämä elimet sillä tavoin kokoon, että niiden työkyky ja vastuuntunne tulee turvatuksi. Uskon, että edustajakokous tulee "tässä työssään onnistumaan, laskemalla lujan perustan yhtenäiselle, puolueista riippumattomalle suomalaiselle ammattiyhdistysliikkeelle ja julistan SAK:n viidennen sääntömääräisen edustajakokouksen avatuksi. Muistohetki vainajille. Avauspuhetta seurasi vainajille omistettu muistohetki. Orkesterin esitettyä Tuukkasen säveltämän Surumarssin lausui puheenjohtaja Huunonen muistosanat, joita kuunneltiin seisoaltaan. Hän lausui tällöin seuraavaa:, Luonnon järjestyksen säätämänä meidän on tässäkin tilaisuudessa paljastettava päämme kuoleman majesteetin edessä. Tuonen viikatemies on jälleen vieraillut keskuudessamme. Monet niistä tovereista, jotka keskuudestamme ovat poistuneet suureen tuntemattomaan, ovat joutuneet tekenaän sen parhaassa miehuudessaan työn ja raskaiden, aikojeii uuvuttamana, toiset aivan nuorukaisjässä sodan uhreina, toiset

8 taas ikänsä perusteella päivätyönsä päättäneinä. Kaikkia heitä on kuitenkin.elähdyttäneet samat aatteet kuin meitäkin ja siksi me kunnioittaen muistelemme heitä. Ammattiyhdistysliikkeen! aktiivisista toimitsijoista on poistunut keskuudestamme kaksi harrasta ja tunnollista työntekijää, nimittäin Toivo Espo ja Uuno H. Immonen. Toivo Espon elämän lanka katkesi inhimillisesti katsoen liian aikaisin, hänen ollessa parhaissa miehuusvuosissaan. Uuno H. Immonen tosin alkoi jo.kallistua elämän iltaansa kohden, mutta olisi elpnpäiviensä jatkuessa voinut tehdä vielä paljon liikkeemme hyväksi. Molemmissa heissä ammattiyhdistysliike menetti paitsi kokeneet, työteliäät ja kaikissa vaiheissa uskolliset työntekijänsä, myöskin rehdit ja toverilliset ihmiset. Nyt eroavan valtuuston keskuudessa on kuolema korjannut kolme' toveria: Heikki Nurmen, Arvo Kangassalon ja varajäsenen, mutta aikaisemmin vakinaisena toimineen Otto Saarisen. Kaikki nämä kolme toveria, kukin kotiseudullaan ja työalallaan, kuuluivat ammattiyhdistysliikkeen vankkumattomiin uranuurtajiin ja edustivat liikkeemme rivimiesten parhaimmistoa. Vähän toista viikkoa takaperin päättyi Helsingin Diakonissalaitoksella tov, Ernst Lähteen elämäntaival. Monien muiden työväenliikkeen piirissä tapahtuneiden rientojensa ohella hän osallistui myöskin aktiiviseen ammattiyhdistystoimintaan, Ollen aikoinaan perustamassa myöskin SAK:ta.» Muillakin työväenliikkeen vainioilla on kuolema niittänyt satoaan. Jokin aika takaperin maamme työväestö menetti tov. Väinö Voionmaassa yhden tasapuolisemmista politiikoistaan, tidemiehen ja ennenkaikkea vaikuttavan kulttuuripersoonan. Tov. Voionmaa ei tosin koskaan osallistunut varsinaiseen ammattiyhdistystoimintaan, mutta sivistystyöntekijänä, Työväen Sivistysliiton johtavana sieluna, ja esimerkillisenä raittiusaatteen ajajana hän. on antanut ammattiyhdistysväellekin monia hyviä herätteitä. Viime vuonna työväenliike sai surukseen todeta keskuudestaan poistuneen sellaisen persoonallisuuden kuin Karl H. W4 i k i n. Hänkään ei käytännössä osallistunut ammattiyhdistystoimintaan, mutta silti hänen henkensä vaikutus tuntui ammattiyhdistyspiireissäkin. Hänessä työväenliike menetti kokeneen pofctiikbn, syvällisen tutkijan ja pelottoman taistelijan. Vanhemmalle työväenliikkeen polvelle hyvin tunnettu toveri Matti Turkia on myöskin päättänyt työntäyteisen pitkän elämänsä. Vaikka tov. Turkiakaan ei enää viimeisillä vuosikymmenillään osallistunut aktiiviseen ammattiyhdistystoimintaan, kuului häh kuitenkin siihen veteraanien kaartiin, joka aikoinaan sitkeästi on raivannut tietä liikkeellemme johtaen mm. ensimmäisiä suurempia työtaistelujamme. Kymenlaakson teollisuusseutujen kasvattina ammattiyhdistysliike kuitenkin oli aina lähellä hänen sydäntään. Tässä yhteydessä on meillä syytä huomioida myöskin se ikävä menetys, joka sattui viime vuoden lopulla veljesjärjestöllemme Ruotsin ammattijärjestölle sen ensimmäisen puheenjohtajan Gunnar Anderssonin kuoleman johdosta. Tov. Gunnar Andersson siirtyi sinne, mistä ei paluuta ole, parhaissa miehuutensa voimissa ollessaan täyttämässä hänelle uskottua edustusta kansainvälisessä työkonferenssissa 9

9 10 Montrealissa. Hänessä Ruotsin veljesjärjestömme menetti kokenee», taitavan ja harkitsevan ammattiyhdistyspoliitikon ja me suomalaiset hartaan ja vilpittömän ystävämme. Kehoitan edustajakokousta nuosemaan seisoalleen ja hiljaisella hetj kellä kunnioittamaan edellä lueteltujen ja muitten nimeltä mainitsemattomien riveistämme poistuneiden muistoa. Vielä esitti orkesteri Griegin syvätunnelmaisen sävellyksen Aasen Kuolema. t Matti Paasivuoren muistokuvan paljastus Sen johdosta, että Suomen Ammattijärjestön perustamisesta on tullut kuluneeksi 40 vuotta, on SAK:n työvaliokunta, kunnioittaakseen Paasivuoren muistoa, maalauttanut hänen muotokuvansa. Työn on taidokkaasti suorittanut taiteilija S a i k k o. Paljastuspuheen piti puheenjohtaja Huunonen lausuen seuraavaa: Työväenliike yleensä ja varsinkin ammattiyhdistysliike on joukkoliikettä, jossa yksilön merkitys on suhteellista. Toimintammehan perustuu laajaan järjestödemokratiaan, jossa yksityisellä jäsenellä on tietysti oma tärkeä merkityksensä ja turvansa, mutta jossa kuitenkin alistutaan ja noudatetaan enemmistön päätöksiä. Luultavasti' tästä ja myöskin suomalaiselle kansanluonteelle ominaisesta piirteestä johtuen ammattiyhdistysliikkeessämme ei ole koskaan ilmennyt yksilön palvontaa. Tämä ei ole merkinnyt sitä, etteikö jäsenistön taholta olisi annettu yksilön omaamille tiedoille, asiantuntemukselle ja henkilökohtaisille ominaisuuksille niille kuuluva arvonsa. Mutta toisaalta ammattiyhdistysliikkeen jäsenistö on aina pidättänyt itselleen kaikkiin jäseniinsä nähden täyden arvosteluvapautensa. Tätä on aina pidetty luonnollisena ja niin asiaankuuluvana, että siitä tuskin koskaan on syntynyt mitään vakavampaa erimielisyyttä. Kirjoittamattomana lakina on ollut, että jäsenistöllä täytyy olla täydet oikeudet antaa johtopaikoilla oleville "luontoisetuja" ja näillä.taas on oikeus puolustautua niin hyvin kuin se kulloinkin on mahdollista. Tällaisessa ahjossa ammattiyhdistysliike kirkastaa ja kasvattaa ne henkilöt, joita se kulloinkin johtopaikoillaan tarvitsee. Mitä edellä olen sanonut ei ole suinkaan estänyt ammattiyhdistysliikkeen piiristä nousemasta yksilöitä, joiden persoonallinen panos, niin hyvin omassa liikkeessämme, kuin koko yhteiskunnassa, on ollut tavallista suuremmat mitat täyttävää. Juuri tällä hetkellä me olemme osoittamassa kunnioitustamme sellaisen miehen muistolle, joka kaikkein persoonallisempana nousee mieleemme ammattiyhdistysliikkeemme tähänastisessa historiassa. Hetken kuluttua paljastuu tämän verhon takaa eteemme taiteilija Saikon ikuistamana Matti Paasivuoren jyhkeät piirteet. Matti Paasivuori, Paasi-Matti, niinkuin järjestyneen työväestön hänelle antama hyväily- ja kunnianimi kuuluu, oli eräs tämän maan, työväenliikkeen johtavimpia uranuurtajapersoonallisuuksia. Hänen työsarkansa työväenliikkeen vainiolla oli sekä monipuolinen että vaikuttava. Hän oli samalla kertaa ammattiyhdistysmies, politiikko ja

10 osuustoiminnallisten aatteiden edistäjä. Koko hänen elämäntehtävänsä keskittyi aina ja 'kaikkialla työväenliikkeen rakentamiseen. Hän oli sekä ammatiltaan että aatteiltaan rakentaja sanan parhaimmassa mielessä. Ammattiyhdistysliike kunnioittaa Matti Paasivuoren muistoa ennenkaikkea siitä työstä, jonka hän on tehnyt liikkeemme hyväksi. En liene väärässä, jos sanon, että yleisemmin Paasi-Matti tunnettiinkin palkkatyöväestön keskuudessa nimenomaan ammattiyhdistysmiehenä. Luulen olevani myöskin oikeassa väittäessäni, että hän itsekin tunsi suurinta mielenkiintoa juuri ammattiyhdistysliikettä kohtaan. Ammattiyhdistysliikehän muodostui Matti Paasivuorelle varsinaiseksi elämäntehtäväksi liikkeen perustamisesta alkaen aina hänen viimeisiin elinvuosiinsa saakka. Paasivuorihan oli Ammattijärjestön ensimmäisessä toimikunnassa sittemmin sihteerinä ja myöhemmin hän heilutteli Ammattijärjestön puheenjohtajan nuijaa vuosikausia hänelle ominaisella jämeryydellä. Vaikka ammattiyhdistysliikkeen keskuudessa silloinkin oli olemassa poliittisia erimielisyyksiä, niin varmaan kaikki ajattelevat jäsenet kuitenkin tunsivat sisäistä tyydytystä siitä, että ohjakset olivat ( tämän kirvesmiehen lujissa ja harkitsevissa käsissä. Osallistuessaan eduskuntatyöhön Matti Paasivuori suoritti suorastaan perustavaa laatua olevan työn työväenlainsäädännön alalla. Voidaankin sanoa, että tällä alalla hän on henkilökohtaisella panoksellaan vaikuttanut enemmän kuin kukaan muu. Lainsäätäjän ominaisuudessa Matti Paasivuori, itse työväestön pohjakerroksista lähteneenä, ja ammattiyhdistysliikkeessä saamiensa kokemusten rikastamana, tunsi perusteellisesti sekä työväenlainsäädännön, tarpeellisuuden että myöskin sen, minkälaiseksi niiden henki ja kirjain pitäisi s.aada. Jollei niiden sisältö' aina tullut sellaiseksi kuin olisi pitänyt tulla, niin syy ei siitä langennut hänelle vaan vastustajille, jotka eivät ole olleet yhtä avarakatseisia. Matti Paasivuori paneutui perusteellisesti niihin kysymyksiin, jotka kulloinkin olivat esillä. Ku* hän kerran oli vakavan harkinnan jälkeen omaksunut kantansa, hän pysyi siinä kiinni hänelle ominaisella jäyhyydellä, joka kuitenkin aina oli samalla rakentavaa. Aikanaan Matti Paasivuori olikin meidän parhaimpia työväenlainsäädännön tuntijoita. Oltuaan mukana jo niiden alkuvalmisteluissa ja omaten ilmiömäisen muistin, hän voi ilman tekstiin katsomatta useimmissa tapaukeissa antaa vastauksen jonkun lain asianomaisen pykälän sisällöstä. Kun tänä vuonna huhtikuun 15 pnä tuli kuluneeksi 40 vuotta Suomen Ammattijärjestön perustamisesta, on SAK:n Työvaliokunta tahtonut kunnioittaa Matti Paasivuoren muistoa antaen taiteilijan ikuistuttaa kankaalle hänen muotokuvansa. Tällä tavoin nyt elävä ammattiyhdistyspolvi, samalla kun se tekee kunniaa Matti Paasivuoren elämäntyölle, näkee, että hän jyhkeällä persoonallaan symbolisoi koko sitä uranuurtajapplvea, joka sitkeällä peräänantamattomuudella ja vaikeissa olosuhteissa on perustanut ammattiyhdistysliikkeen tähän maahan ja raivannut edellytykset sen nykyiseen kukoistukseen. Olen vakuuttunut siitä, että ammattiyhdistysliike tulee aina, säilyttämään nyt paljastettavan Matti Paasivuoren muotokuvan kunniapaikalla. u

11 12 Uran uurto join tervehdys Puheenjohtaja E. Huunonen: Meillä on täällä keskuudessamme ammattijärjestön perustavan kokouksen yksi puheenjohtajista, toveri Emil Viljanen, ja minä luovutan hänelle nyt puheenvuoron. Emil Viljanen: Kunnioitettu SAK:n puheenjohtaja, kunnioitetut kutsuvieraat ja valtiovallan edustajat, arvoisat edustajat! Kun tämä SAK:n edustajakokous on sattunut ajankohtaan, jolloin kaksi kuukautta sitten vietettiin Tampereella' ammattijärjestön 40- vuotisjuhlaa, on aiheellista vielä tässäkin tilaisuudessa omistaa muutamia sanoja tälle suuriarvoiselle merkkitapaukselle. Tällöin on syytä palauttaa mieliin, eitä varsinkin vuodesta 1900 lähtien alkoi maassamme suurteollisuus -voimakkaasti kehittyä ja käsiteollisuuskausi jäädä vähempiarvoiseksi, koska se ei kyennyt kilpailemaan tehdasmaisien koneteollisuuden kanssa. Joukkotuotanto koneellisille laitteineen valtasi siten tavarain tuotannossa jatkuvasti yhä uusia aloja. Kun teollisuuskapitalismi sitten otti haltuunsa tuotannollisen toiminnan ja tarvitsi tehtaisiinsa suuria työntekijämääriä, alkoivat nämä vähitellen ymmärtää järjestäytymisen tarpeellisuuden ammatillisten kysymystensä ajamisessa, sillä työpalkat olivat elämänvaatimuksiin riittämättömät, työpäivät tuntiset ja eräissä tapauksissa vieläkin pitempiä sekä työväensuojelu ammatinvaaroilta alkeellisella tasolla, melkein olematonta.. Näihin olosuhteisiin ja epäkohtiin korjausten saamiseksi todettiin työväen järjestäytymisen välttämättömyys, jonka menestymiselle ulkomailta saadut esimerkit myöskin kehoittivat ryhtymään. Tällaisten tosiasioiden valossa ja kannustamina aloitettiin maassamme perustaa työväen ammattiyhdistyksiä ja osastoja varsinkin vuodesta 1885 alkaen, päästen näiden perustaminen suurempaan vauhtiin vuoden 1900 jälkeen. Mutta vasta v valtiolliset tapahtumat, jolloin Venäjän tsaarivallan aikaisefl hallitusvallan puristuksesta alettiin päästä vapauteen, antoivat voimakkaan sysäyteen kaikelle yhdistystoiminnalle.. Useimmat ammattiliittomme perustettiin vuonna 1906 ja eräitä piakkoin sen jälkeen. Ammatillinen keskusjärjestö perustettiin myös Helsinkiin jo vuoden 1899 lopussa, ja Turussa toimineen työväen puolueen hallinnon toimesta pidettiin Tampereella tammikuun 8 ja 9 päivinä v ammatillisten järjestöjen kokous, jossa niinikään päätetiin perustaa ammattijärjestö ja hyväksyttiin sille puoluehallinnon vahvistamat säännöt. Kuitenkin niiden erimielisyyksien takia, joita oli näiden kahden 1 ammatillisen keskusjärjestön toimikuntien kesken, ei näiden kummankaan toiminnasta tullut mitään, vaan ne raukesivat mitään tulosta aikaansaamatta. Forssassa v pidetty työväen puoluekokous sitten antoi päätöksellään sos.dem-puoluehallinnon tehtäväksi ryhtyä toimenpiteisiin ammattijärjestön perustamiseksi. ' Mutta vasta kesäkuun 1 päivänä 1906 saatiin puoluehallinnon toimesta perustetuksi Helsinkiin ammatillisten järjestöjen keskuskomitea ja sen toimesta saman kesäkuun 22 päivänä valiokunta, joka sen jälkeen, kun Oulussa elokuun lopulla samana vuonna pidetty sos.-dem. puoluekokous oli myöntänyt tarpeellisen määrärahan, ryhtyi se, nimittäin tuo liittovaliökunta, tau menpiteisiin ammattijärjestön perustavan edustajakokouksen' pitämi- 1 J

12 sen valmistelemiseksi ja sen koolle kutsumiseksi. Mainitun Helsinkiin muodostetun liittovaliokunnan valmistelemana ja koollekutsumana pidettiin sitten' ammattijärjestön perustava edustajakokous Tampereella työväenyhdistyksen talossa huhtikuun 15, 16 ja 17 päivinä v Tässä kokouksessa oli edustettuna työntekijää ja 235" ammattiosastoa tai yhdistystä, osanottajien lukumäärän noustessa n. kolmeensataan. Edustajakokous päätti yksimielisesti perustaa Suomen Ammattijärjestö-nimisen koko maata käsittävän ammatillisen keskusjärjestön ja hyväksyi sille saannot sekä valitsi' ammattijärjestön toimikunnan ja määräsi sen kotipaikaksi Helsingin kaupungin ym, asiaan kuuluvaa. Ammattijärjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin sanomalehden toimittaja Eero Haapalainen ja sihteeriksi ja taloudenhoitajaksi valaja Kalle Vartiainen. > Perustavan kokouksen puheenjohtajiksi valittuina olivat Emil Perttilä ja Salomon Helisten -Helsingistä j* allekirjoittanut Emil Viljanen Tampereelta, kokouksen sihteereinä toimivat Aatu Halme ja Matti Autere Helsingistä, Mikko Uotinen Terijoelta ja Eero Haapalainen Vihdistä. ', Tämän perustavan kokouksen vielä elossaolevien edustajien puolesta ja nimissä yhtenä sen puheenjohtajana on minulle nyt suotu kunnia esiintuoda näiden tervehdys tälle SAK:n edustajakokoukselle. Samalla toivotan muuttuneella nimellä nyt toimivalle~.sak:lle, joka on kasvanut ja kehittynyt niin valtavaksi, että sen jäsenmääräkin jo käsittää 30P.000, voimakasta tulevaisuutta työtätekevien asian la etujen vaalijana ja ajajana. Kasvakoon sen arvovalta ja vaikeus edelleen. Noudattakoon se myöskin toiminnassaan edustavan kokouksen perinteitä ja osviittoja, niitä olosuhteiden vaatimusten mukaan vain kehittäen, koskaan oikeudenmukaisuutta unohtamatta. Näissä merkeissä tervehdin ja, onnittelen tätä Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton viidettä edustajakokousta toivottaen sille ja keskusliiton vastaiselle toiminnalle parhainta menestystä. Hallitusvallan tervehdys Puheenjohtaja E. Huunonen: Hallitus ori myöskin kunnioittanut edustajakokoustamme lähettämällä kaksi edustajaansa tähän meidän kokouksemme avajaistilaisuuteen. Näemme keskuudessamme työministeri Erkki Härmän ja sosiaaliministeri Janhusen. Pyydän toivottaa valtiovallan edustajat tervetulleiksi kokoukseemme. Tämän jälkeen pyydän luovuttaa puheenvuoron ministeri Härmälle. Ministeri Härmä: Herra puheenjohtaja, arvoisa edustajakokous. Minulla on ilo ja kunnia esittää tälle Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton viidennelle varsinaiselle edustajakokoukselle maan liallituksen ja erikseen sosiaaliministeriön sekä' kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön tervehdykset.. Saanen tässä,yhteydessä todeta sen yleisesti tunnetun tosiasian, että ammattiyhdistysliikkeen 'arvovalta *3.

13 14 on kansainvälisessä politiikassa sodan jälkeen kasvanut. Sen vaikutus kansallisena tekijänä ilmenee niinikään entistä selvemmin, Paitsi ammattiyhdistysliikkeen suurta kasvua melkein kaikissa maissa lisää sen arvovaltaa se selvästi demokraattinen suuntaus, joka liikkeelle on luonteenomaista ja joka on saanut voimakkaimman ilmaisunsa Ammattiyhdistysten Maailmanliiton toiminnassa. Maamme hallitus tuntee ja tunnustaa tämän ammattiyhdistysliikkeen suuren merkityksen. Tästä on lukuisia osoituksia. Ammattiyhdistysliikkeen edustajat suorittavat yhteiskunnallisesti tärkeätä, uhrautuvaa työtä lukuisissa valtion komiteoissa ja muissa, tehtävissä. Liioittelematta voidaan sanoa, että maan hallituksen ja SAK:n keskeistä suhdetta voidaan kutsua yhteistyösuhteeksi, jonka jatkumista on hartaasti toivottava. On pllut mielihyvä todeta se vakava harkinta, jota ammayäyhdistysliike.on toiminnassaan kuluneina vaikeina vuosina osoittanut. Tästä on koifenut hyötyä ei yksinomaan työväestölle, jota ammattiyhdistysliike välittömämmin edustaa, vaan koko kansalle. Määrätietoisen ja luottamuksellisen yhteistyöskentelyn kautta on päästy eteenpäin ja vakaumukseni on, että niiden poikkeuksellisen suurien vaikeuksien voittaminen, jotka sota maallemme on aiheuttanut, on ollut mahdollinen vain sen voimakkaan tuen avulla, jota ammattiyhdistysliike on hallitusvallan edustajaa näistä rohkaisevista ja myönteisistä sanoista, sodan jälkeen joutunut kärsimään tuotantoa alentavista suurista työtaisteluista, vaan on työehdot voitu suurin piirtein neuvottelujen avulla järjestää. Se on suurelta osalta maamme harkitusti johdetun ammattiyhdistysliikkeen' ansiota. Se on myöskin tehnyt mahdolliseksi niiden velvoitusten täyttämisen, joihin olemme onnettoman sodan seurauksena joutuneet. On varauksettomasti tunnustettava tämä ammattiyhdistysliikkeen myönteinen panos, ja siihen nähden, että ammattiyhdistysliike on voinut näin positiivisesti vaikuttaa tapahtumain kulkuun, on sille annettava hallitusvallan taholta rehellinen ja vilpitön kiitos. Herra puheenjohtaja. Samalla kun kiitän edustajakokoukseen kokoontumitta järjestöä niin ystävällisestä kutsusta, pyydän toivottaa menestystä sen vastaiselle toiminnalle. Puheenjohtaja E. Huunonen: Kokouksen puolesta pyydän kiittää hallitusvallan edustajaa näin rohkaisevista ja myönteisistä sanoista, jotka meille on esitetty. Kun edustajakokousavajäisemme viivästyvät tavallista kauemmin ja nimenomaan siitä syystä, että meillä on ilo nähdä keskuudessamme erittäin edustava kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen edustajisto, lienee paikallaan, että me vahvistamme itseämme pienellä vaatimattomalla lounaalla ja sen jälkeen jatkamme edustajakokouksen avajaisjuhlallisuuksia. Tämän vuoksi minä kehoitan, että kokous siirtyy nyt lounaalle, joka on järjestetty edustajille, kutsuvieraille ja sanomalehtihrähille täällä työväentalon juhlavassa ravintolassa. Kokoustyö jatkuu jälleen kello Kokous keskeytetään kello 11,33. Avajaistilaisuutta jatkettaessa soitti orkesteri Kansainvälisen ja sitten puheenjohtaja Huunonen esitteli!

14 15 ulkomaalaiset kutsuvieraat Neuvostoliittoa kongressissamme edustavat, hän sanoi, Koe in, Romano v, Katshalkin, Koi" tshagina ja Rasdoroshonyi, Englannin ammattijärjestöä edustaa Geo Chester, Ruotsin ammattijärjestöä edustavat August Lindherg, Albin Lind, Torval Karlbom, Tanskan ammattijärjestöä edustaa Einar Nielsen ja Kai Lindberg, Norjan ammattijärjestöä edustaa Paul E n g s t a d. Ranskan ammattijärjestön edustajat eivät ole vielä saapuneet, mutta Ranskan ammattijärjestön taholta on ilmoitettu' meille, että maanantaina kongressiimme saapuvat Albert Bouzanq u e t ja Eugene H e n a f f. Hollannin ammattijärjestöä edustaa C. van derlende.. Itävallan ammattijärjestön edustajana piti olla Anton Pr ok se h, mutta hän ei ole vielä saapunut. Puolan ammattijärjestöä edustavat'jan Rustecki ja Pjotr Gajewski. Tshekko-' Slovakian ammattijärjestö on myöskin ilmoittanut lähettävänsä edustajansa tänne, mutta' hänkään ei ole vielä ehtinyt perille. Todennäköisesti hän tulee maanantaina. Tshekkoslovakian edustajaksi on ilmoitettu J. K o 1 s k y. Edelleen meillä on ilo nähdä keskuudessamme Unkarin veljeskansamme ammattijärjestön edustajat, jotka ovat Mihaily T o t h ja Ference S z a a s z. Hän lausui ulkomaiset edustajat sydämellisesti tervetulleiksi. Kutsuvieraiden tervehdysten esittäminen muodostui erittäin juhlavaksi tapaukseksi. Kunkin puheen päätyttyä esitti orkesteri asianomaisen maan kansallishymnin ja myögjshlden maiden kansallishymnit esitettiin, joiden edustajat, jotka eijbhhjm' sunnuntaina olleet kokoukseen saapuneet. Neuvostoliiton ommattiliifelshpiteskusneuvosron tervehdystä esittäessään lausui Neuvo ij^bjb!taft ammattiyhditysvaltuus-. kunnan puheenjohtaja K o c i n seura Sallikaa minun Neuvostoliiton ammattfiftttojen keskusneuvoston toimeksiannosta lämpimästi tervehtiä SAK:n edustajakokouksen edustajia ja kauttanne Suomen työväenluokkaa. Edustajakokouksenne kokoontuu aikana, jolloin koko maailman demokraattiset voimat taistelevat agressiivisten ainesten pyrkimyksiä vastaan vankan ja kestävän rauhan saavuttamiseksi. Neuvostoliiton ammatilliset järjestöt antavat suuren merkityksen kansanvaltaisen yleismaailmallisen rauhan saavuttamisen kysymykselle. Taistelemme aktiivisesti rauhan puolesta ja olemme ylpeitä siitä, että tässä taistelussa puolellamme seisovat kaikki rehelliset ihmiset, kaikki edistykselliset voimat muissa maissa. Neuvostokansa tuntee oikeutettua ylpeyttä siitä, että sen onnistui yhdessä muiden rauhaarakastavien kansojen kanssa murskata hitleri- Iäinen Saksa ja Japani sekä täten luoda takeet pitkäaikaiselle rauhalle. Neuvostoliiton ammatillisten' järjestöjen edustajat ovat varmoja siitä, että Suomen työväenluokka ja kaikki maanne edistykselliset voimat tuovat oman osuutensa taisteluun rauhan puolesta, taisteluun päätään nostavaa taantumusta vastaan kaikissa sen ilmenemismuodoissa.

15 16 Tämä varmuutemme perustuu siihen, että olemassaolonsa aikana' Suomen työväenluokka on useasti osoittanut urheutta taistelussa taan- ' tumusta vastaan. Rauhanasia sekä Suomen ja Neuvostoliiton välinen - ystävyys vaativat tänäänkin Suomen työtätekeviltä ja heidän amma» ' tiilisiltä järjestöiltään suurta valppautta taantumuksen hankkeisiin ' nähden. Eräiden maanne lehtien epäystävällinen esiintyminen neuvostokansan suhteen, asekätköjen paljastaminen sekä eräät muut taantumuksellisten voimien edesottamukset ovat mielestämme vielä yksi todistus siitä, että kaikkien työtätekevien olisi lisättävä valppauttaan -taistelussa rauhan ja kansanvallan puolesta. Olemme vahvasti vakuutetut siitä, että ystävyys Neuvostoliiton ja Suomen välillä, joka muodostaa maanne jatkuvan demokraattisen kehityksen perustan, kasvaa ja voimistuu. Neuvostokansa on aina päättävästi ja horjumatta puolustanut rauhan asiaa ja pyrkinyt ystävällisten suhteiden solmiamiseen kaikkien kansojen kanssa. Neuvostoliiton kansat haluavat todellisen ystävyyden solmiarnista Neuvosto-. liiton ja Suomen välillä. Koko kansamme ensi sijassa Neuvostoliiton ammattijärjestöjen jäsenet ponnistavat nyt sodan vaikeitten seurausten poistamiseksi. Kaikki - maamme työtätekevät valtavalla innostuksella osallistuvat sodanjälkeisen stalinilaisen viisivuotissuunnitelman toteuttamiseen, kansantalouden jälleenrakentamiseen ja kehitykseen sen vuoksi, että he kaikki selvästi ymmärtävät, että tekevät työtä itsensä ja oman valtionsa puolesta eikä kapitalistien voittojen.lisäämiseksi. Viisivuotissuunnitelman 'toteuttamisen tärkeimpänä JöB npria ovat sosialistineen kilpailu ja stahanovilainen liike. KilpaihÄSp^ SS(ttistuvat miljoonat työtätekevät. Kilpailuja järjestetään tehta^lfay& verstaiden välillä, tehdasosastojeh ja työläisryhmien välillä. Sf$OTMföponainen talonpoikaista Neuvostoliitossa työskentelee uupufis^^jbbbta tämän vuoden sadosta tulisi hyvä. Leningradin saiaarikau^upgfa' työläisten aloitteesta koko maassa käydään nyt kilpailua s1& iiwökeisen viisivuotissuunnitelman toisen vuosisuunnitelman täyttäi^rpfcgf ennen määräaikaa, suuren sosialistisen lokakuun vallankumouksen 30-vuotispäiväksi. Neuvostoliiton ministerineuvosto, ammattiliittojen keskusneuvosto sekä ministeriöt ovat luovuttaneet kiertopalkintoja punaisia lippuja voittaville työryhmille ja kilpailun parhaille osanottajille. Ansioituneille työläisille jaetaan rahapalkintoja ja kaikkein parhaimmat työ 1 - läiset saavat kunniamerkkejä sekä jopa Stalinin palkintojakin. Neuvostojärjestelmän, kautta työ on Neuvostomaassa tullut kunnia-asiaksi,, sankarityöksi. Työn sankarit ovat kansan sankareita, joita kunnioitetaan yhtä paljon kuin niitä Neuvostoliiton sankereja, jotka ansaitsivat itselleen tämän kunnianimityksen taistelutantereilla. Sosialististentyömenetelmien järjestämisessä Neuvostoliiton ammatillisilla järjestöillä on johtava osuus. Ammattijärjestöt järjestävät yhdessä tuotantolaitosten johtajien kanssa stahanovilaisia kouluja, tehdaskouluja, iltakursseja ja iltakouluja, kaikin tavoin auttavat työläisiä opinnoissa, järjestäen heille kirjallisuutta, teknillistä neuvontaa jne. > Ammattijärjestöjen avulla työläiset lyhyessä ajassa parantavat ammattitaitoaan, parantavat työmenetelmiä. Tämän kautta Heistä usein tulee henkilöitä, joita tuntee koko maamme. Meidän sosialistisessa jär-

16 jestelmässämme jokaisesta työläisestä voi tulla mestari, esimies, suuren tai pienen tuotantolaitoksen johtaja. Neuvostoliiton naisten merkitys sekä tuotannossa että maamme yhteiskunnallisessa elämässä on valtava. Sodan aikana naiset yhdessä nuorison kanssa kantoivat hartioillaan päävasiuuden siitä, että armeijamme saivat välttämättömät aseet sekä muut varusteet Sankarillisella työllään he toimittivat rintamalle sekä kotiseudulle kaiken mitä tarvittiin. Yhtä valtava on naisten osuus nyt kansantaloutemme jälleenrakentamisen ja kehittämisen ajanjaksolla'. Naiset ovat maassamme käytännössä suuren sosialistisen työn samanvertaisia osanottajia, heillä on samat taloudelliset ja poliittiset oikeudet kuin miehillä. Neuvostoliiton ammattijärjestöt tekevät suurta työtä kaikkien työtätekevien taloudellisen ja kulttuurisen aseman parantamiseksi. Erikoista huomiota kiinnitetään sosiauvakuutuksen kysymyksiin. Vuodesta. vuoteen kasvavat määrärahat sosialivakiiutusta varten. V nämä määrärahat nousivat 9,6 miljaardiin ruplaan, ja v ,6 miljaardiin ja tänä vuonna 14,9 miljaardiin ruplaan. Kaikki nämä valtion määrärahat spsialivakuutusta vartsäö, ovat kokonaisuudessaan Neuvostoliiton ammattijärjestöjen käytettävissä. Tänä vuonna menot pelkästään työtätekevien loma-ajan järjestämiseksi nousevat yhteen miljaardiin kahteensataan miljoonaan ruplaan. Maamme parhaat lepokodit ovat ammattijärjestöjen alaisia. Tänä vuonna yli puolitoista miljoonaa työläistä pääsee viettämään lomaansa lepokodeissa ja kylpylöissä. Kaksi miljoonaa kaksisataatuhatta lasta pääsee maalle lepäämään kesäksi. Lisäksi eri valtiojärjestöt, osuustoiminnalliset järjestöt ym. järjestävät kesänvieton monelle.miljoonalle lapselle. Neuvostoliiton ammattijärjestöt tekevät valtavaa työtä fascistien tuhoaminen työläisklubien ja kulttuurialojen jälleenrakentamiseksi. Sankarikaupunkimme ' Leningrad, Stalingrad, Sevastopol ja Odessa-teekä tuhannet muut Neuvostoliiton kaupungit ja kylät nousevat jälleen uuteen kukoistukseen. Katsoen Stalingradin raunioita moni henkilö mahdollisesti sanoisi, että olisi helpompi rakentaa uusi kaupunki uudelle paikalle kuin rakentaa tuhottu Stalingrad uudelleen, Mutta neuvostokansa ei pysähdy vaikeuksien eteen, se on päättänyt herättää Stalingradin uuteen elämään ja se tekee sen. Tästä jälleenrakennetusta kaupungista tulee Venäjän kansan kunnian symbooli. Nyt jo kaupunki on elävä todistus siitä, että mahtava ja voittamaton Neuvostoliitto elää ja tulee elämään ikuisesti, vihollisten peloksi ja ystä- "viensä iloksi. Kansantalouden täydellinen jälleenrakentaminen vaatii koko.kansalta valtavaa voimanponnistusta, mutta neuvostokansa luottaa -voimiinsa ja on varma siitä, että se. pystyy kunnialla ratkaisemaan kaikki sodanjälkeisen rakennustyön mahtavat tehtävät. Tämä luottamus perustuu ensiksikin koko kansan työintoon ja kansamme yhtenäisyyteen, ammattijärjestöjen yhtenäisyyteen, nuorison yhtenäisyyteen, naisten yhtenäisyyteen, toiseksi maamme loppumattomiin rikkauksiin sekä kolmanneksi sosialistisen talouden suunnitelmallisuuteen, joka ei tunne talouspulaa eikä työttömyyttä. Menestyksemme takeena on neuvostokansojen johtajan Stalinin viisaus ja selvänäköisyys. Neuvostoliiton ammattijärjestöt osallistuvat aktiivisesti ammatillisen >> 17

17 18 maailmanliiton työhön ja pitävät suurmerkityksellisenä ystävällisten suhteiden pystyttämistä muiden demokraattisten maiden ammattijärjestöjen kanssa sekä kansainvälisen ammatillisen yhtenäisyyden voimistamista. Lähetystömme, saapuminen Suomeen on mielestämme tärkeä rengas tämän yhtenäisyyden voimistamisen työssä. Maittemme ammatillisten järjestöjen välisten ystävällisten suhteiden lujittamiseksi Neuvostoliittojen ammattiliittojen keskusneuvosto on valtuuttanut lähetystömme esittämään Suomen ammattijärjestöille kutsun Suomen ammattiliikkeen lähetystön lähettämisestä Neuvostoliittoon lähiaikana. Sallikaa minun esittää vakaumukseni siitä, että Suomen ammatilliset järjestöt, yhdistäen riveihinsä työväenluokan ja henkisen työn tekijöiden parhaat ainekset, tulevat tulevaisuudessakin aktiivisesti työskentelemään yhtenäisyyden puolesta, Suomen jatkuvan demokraattisen kehityksen puolesta. Olen varma siitä, että edustajakokous tuloksellisen ja hyvässä yhteisymmärryksessä' tapahtuvan työnsä kautta osoittaa Suomen työläisille tulevaisuudessa kuljettavan tien, taistelun pysyvän rauhan ja kansanvallan puolesta, taantumuksen ja uuden sodan yllyttäjien hankkeita vastaan. *. Eläköön Suomen Työväenluokka! Englannin ammattijärjestön edustaja, Geo Chester lausui puheessaan: Ori kulunut monta vuotta siitä, kun Englannin ammatillisen liikkeen edustajalla oli kunnia olla läsnä kokouksessanne. Olen todella ylpeä siitä, että minä olen saanut tämän tilaisuuden. Pyydän lausua teille terveisiä niiltä 7 miljoonalta työläiseltä, 'jotka eri järjestöjensä kautta kuuluvat Englannin keskusjärjestöön, TUCrfin. Edustustehtäväni on minulle hyvin mieluisa, ei ole vain helppoa-saada puhettani mahtumaan sen ajan puitteisiin, mitä kongressi voi puheita varten sallia. Englannin ammatillinen liike on aina katsonut veljellisiä vieraskäyntejä eri maiden vuosikokouksiin erittäin tärkeiksi. Vuosi vuoden jälkeen eri maiden ammatillisten järjestöjen edustajat ovat käyneet vuosikokouksissamme. Tiedämme omasta kokemuksestamme, miten suuriarvoiset nämä käynnit voivat olla: tietojen vaihdon, Saavuttamamme tuntemuksen toisten ongelmista ja toistemme keinot yhteisten päamääriemme saavuttamiseksi, ystävyyssuhteet, jotka tällaisten käyntien aikana syntyvät. Kaikki tämä ja paljon enemmän saavutetaan vaihtamalla edustajia,ja tämän takia annamme niille, kuten sanoin, raita suurinta arvoa. Toiseksi pyydän vakuuttaa, että Englannin ammatillisella keskusliitolla on selvä käsitys niistä vaikeuksista, joiden kanssa liikkeenne on joutunut kamppailemaan viimeksi kuluneen 8 vuoden aikana, niistä ongelmista, joita teillä on ratkaistavananne, niistä taloudellisista ja teollisista oloista, joissa nyt elätte, ja myöskin saavuttamistanne muurista tuloksista. Ymmärrämme, kuitenkin ehkä riittämättömästi, niitä ideologisia virtauksia, joista yhtenäisyytenne on kokoonpantu, ja onnittelemme teitä siitä taidosta, jolla olette sovittaneet käytännölliset toimenpiteenne maanne ja työväenluokkanne elinetuja palveleviksi

18 I tuloksiksi. Ymmärrämme myöskiny että nämä taloudelliset etufcysymykset ovat hyvin vaikeat ja että vielä on tehtävä paljon ennenkuin voitte palauttaa ennen 1938 valinneet hyvät ajat. Näissä suhteissa voitte olla vakuuttuneita ei ainoastaan ymmärryksestämme, vaan myöskin vilpittömästä, toivostamme, että elvytys olisi nopea ja varma. Nämä taloudelliset kysymykset muodostavat tätä nykyä kaikkien Euroopan maiden ammatillisten järjestöjen,pääongelmat.' Iso-Britanniassa riippuu asema niistä takuista, jotka olemme menneisyydessä pystyneet saavuttamaan ja toisaalta niistä epävarmuuden tekijöistä, jotka ovat sodan välttämättömät seuraukset. Turvallisuutemme on siinä vahvassa ja kumoamattomassa asemassa, jonka olimme itsellemme voittaneet: maamme teollisuudessa, yhteiskuntaelämässä ja politiikassa. Epävarmuuden tekijät riippuvat vaikeuksista määritellä oikeat suhteet ajamienune etujen ja koko kansamme taloudellisten etujen välillä ja turvallisuus riippuu myös kyvystämme edistää niitä kansainvälisiä harrastuksia, joille vahva perusta maailman rauhalle voi rakentua. Mitkä ovat siis turvallisuustekijämme? Se on tosiasia, että käytännöllisesti kaikki tuottavan teollisuuden työntekijät ovat organisoidut, että eri ammattiliittomme ovat työnantajain kunnioittamat, että meillä on täydelliset lailliset oikeudet ja että työehtomme ovat yhtä mittaa tarkistuksen alaisten, työnantäjiemme ja järjestöjemme välisten sopimusten tulokset. Nämä sopimukset ovat eri liittojen erilliset sopimukset, joten meillä ei ole mitään koko maan käsittävää menettelyä palkkojen ja työehtojen määräämiseksi. Mutta tästä huolimatta ja vaikkakin pienempää eroa on ofemassa palkoissa, työajassa ja työoloissa, on huoma.tava, miten yhtäläiset ovat eri teollisuushaaroissa vallitsevat työajat ja -palkat Työaika eri teollisuuksissa vaihtelee 42 ja 48 tunnin välillä viikossa. Useimmijlla aloilla on standardisoituja ylityönormeja, maksulliset lomat ja yleissäännöt työpaikkaoloista. Sanoin, ettei meillä ole koko maan käsittävää palkkojen määräämismetoodia. Tällä tarkoitin, ettei Englannin keskusliitto kanna siitä vastuuta. Mutta meillä on" koko maan käsittävä hallitusjärjestely työriitojen selvittämiseksi. Jokainen liitto voi' käyttää hyväksensä tätä koneistoa valitusten ja palkkariitojen selvittämiseksi. En tahdo pitemmalti puhua siitä, miten tämä koneisto toimii, mutta sitä käytettiin hyvin laajasti sodan aikana ja sitä käyttävät vielä useat liitot sellaisissa tapauksissa, jolloin ei ole saavutettu tyydyttävää tulosta keskusteluissa työnantajain kanssa. Nämä ja useat muut tekijät ovat antaneet Englannin ammatilliselle liikkeelle turvallisen, murtumattoman aseman ja suuren vaikutusvallan. Englannin ammatillinen keskusliitto itse antaa lisää turvallisuutta. Keskusliitto on suhteellisen irrallinen liittymä. Sillä ei ole valtaa komentaa eri liittoja, mutta siitä huolimatta kaikki liitot vapaasta tahdostaan noudattavat vuosikokouksen määräämiä periaatteita ja sen päättämiä menettelytapoja. Sen vaikutusvalta hallituksessa on erittäin suuri ja monen vuoden aikana sillä on ollut mitä läheisin kosketus hallitukseen ja työväenhallituksen päästyä valtaan Englannissa/ asia johon vielä palaan tämä yhteys se. on kasvanut voimakkaasti Tätä nykyä voi tosiasiallisesti sanoa, että TUC Englannin parlamentin 19