Pohjanmaan Partiolaisten. Hartauskirja

Transkriptio

1 Pohjanmaan Partiolaisten Hartauskirja

2 Hengellisen jaoston hartauspaketti Copyright Pohjanmaan Partiolaiset 2014 Koonnut:, Essi Mäyrä, ja Elina Viiperi Piirrokset: Meeri Rasivirta Ulkoasu ja taitto: Johanna Kuoppala Painotyö: Rannikon Laatupaino 2 3

3 Sisällysluettelo Mikä iltahartaus? Sadut Toiminnalliset hartaudet Ohjelmaan liittyvät hartaudet Kristilliset hartaudet Hartaus leirillä Aakkosellinen hakemisto Hakemisto aihealueittain

4 Mikä on iltahartaus? Iltahartauden tarkoituksena on päättää kokous, kerääntyä yhdessä hetkeksi samaan paikkaan ja rauhoittua. Toisinaan iltahartaus voi olla pelkkä sisaruspiiriin rauhoittuminen, kun taas välillä on hyvä hiljentyä pohtimaan maailman menoa. Tästä hartauspaketista löydät yli 50 erilaista iltahartautta; niin variaatioita tutuista hartauksista kuin täysin uusiakin juttuja! Erilaisia tapoja siirtyä iltahartauteen: Hiljaisuuden portti: Johtajat muodostavat portin, josta jokainen kulkee. Portin läpi päästyään ei kukaan sano sanaakaan. Siirrytään konkreettisesti eri paikkaan, missä kokouksen muut osat ovat olleet. Ryhmällä on oma laatikko iltsikkaa varten. Laatikossa on kynttilöitä ym. ja laatikko otetaan esille jokaisen kokouksen lopuksi. Soitetaan triangelia iltahartauden merkiksi, tämän voi Kokouksen päätteeksi iltahartauteen voi siirtyä monella eri tavalla. Hartaustekniikalla on suuri merkitys iltahartauden pitämisessä. Muista, että noin 10% vaikuttavuudesta tulee sanoista loput on kiinni olemuksesta ja muusta sanomattomasta viestinnästä. Antoisia hartaushetkiä teille toivottaa: Hengellinen jaosto tehdä kukin vuorollaan. Keräännytään lattialle tai pöydän ympärille ja sytytetään kynttilä tai lyhty, sammutetaan sähkövalot. Tehdään sisaruspiiri. Johtaja lukee samalla lyhyen tarinan tai vaikkapa ryhmän päiväkirjamerkinnän. Pussissa on erivärisiä ja muotoisia kynttilöitä. Kukin pääsee vuoroviikoin valitsemaan, minkälainen kynttilä tällä kerralla sytytetään. Omalle ryhmälle kannattaa opettaa joku tietty tapa, josta syntyy vähitellen rutiini. Silloin kaikki tietävät, että nyt ollaan rauhoittumassa iltahartauden viettoon. Vinkkejä hartaustekniikkaan: Odota, että on hiljaista ennen kuin aloitat. Tällöin sinua kuunnellaan paremmin. Joskus tähän saattaa kulua pidempi aika, mutta sen odottaminen kannattaa. Huomioi kohderyhmälle sopiva näkökulma ja valitse myös satu tai harjoitus sen mukaan. Ihmisellä on viisi aistia - hyödynnä kerralla ainakin kahta niistä. Tällöin etenkin lapset pystyvät keskittymään paremmin. (lattiakuvat, valot pois, kynttilä, rauhallinen musiikki, tuohus ) Kokeile rohkeasti erilaisia tapoja järjestää iltahartaus. Muista kuitenkin, että iltahartauteen siirtyminen kannattaa tehdä aina samoin, mutta itse iltahartauksissa voi kokeilla erilaisia tyylejä! Käytä konkreettisia asioita. On tärkeää olla samalla aaltopituudella hartauteen osallistuvien kanssa. Ohjaajan tarkoituksena ei ole opettaa, vaan innostaa ja pistää toiset ajattelemaan! Iltahartauksien aiheissa ei useinkaan ole olemassa oikeita vastauksia. Kannattaa kannustaa lapsia rohkeasti sanomaan omat ajatuksensa ääneen. Partiolaiset arvostavat kaikkien mielipiteitä, joten kuunnelkaa toinen toisianne ja arvostakaa eri näkemyksiä silloin iltahartaus onnistuu varmasti. 4 5

5 Sadut Sadut sopivat niin pienille sudenpennuille kuin isoille vaeltajillekin! Niitä on mukava lukea hämärässä huoneessa kynttilän valossa tai leiri-illan päätteeksi omalla leiripatjallaan maaten. Satujen maailma on ihmeellinen: se vie kuulijansa seikkailemaan kaukaiseen korpimetsään tai läheiselle purolle. Vaikka hahmot ja tapahtumat eivät tosia olekaan, voi niistä oppia paljon viisauksia tähän oikeaan elämään. Hidas ei ole hölmö Etana oli heinäpellolla jokapäiväisellä päivämatelullaan. Sillä ei ollut kiire, joten se eteni etanamaisen rauhalliseen tahtiin ja ihasteli samalla korkealla taivaalla lepääviä pilviä. Pian etanan ohitti vikkelä maamyyrä, kuten joka ikinen päivä. Sillä oli aina kiire kaivamaan tunneleitaan maan alle. Mutta tällä kertaa maamyyrä ei pinkaissutkaan etanan ohitse, vaan jäi juttelemaan sille: Hoi etana, miksi ihmeessä sinä olet noin hidas? Etana vastasi: Me etanat pidämme rauhallisesta elämästä. Meillä ei ole koskaan kiire mihinkään. Maamyyrä jatkoi: Oletpas sinä hölmö. Hukkaat aikaasi tuollaiseen laiskotteluun. En minä suinkaan laiskottele, liikun vain hitaasti, etana korjasi. Kyllä tuo minusta laiskottelulta näyttää, maamyyrä sanoi. Sinulla on varmasti tosi hitaat hoksottimet, kun liikutkin noin hitaasti. Me myyrät sentään olemme ahkeria ja viisaita työntekijöitä. Etanaa alkoi jo suututtaa tuo myyrän epäily. Siispä se ehdotti myyrälle, että voisi todistaa oman fiksuutensa. Seuraavana aamuna he tapaisivat pellon reunalla suuren kiven luona ja testaisivat tietokilpailun avulla, kumpi heistä todellisuudessa onkaan viisaampi. Myyrä suostui tähän etanan haasteeseen. Nähdään huomenna, jos kerkeät saapua paikalle! myyrä virnuili pinkoessaan takaisin työn ääreen. Seuraavana aamuna myyrä ja etana kohtasivat suuren kiven luona. Tuomarina toimiva leppäkerttu oli tehnyt heille tietokilpailun, jonka voittaja olisi kilpailijoista viisain. Ensimmäinen kysymys, leppäkerttu lausui, Mihin ilmansuuntaan aurinko laskee? Maamyyrä alkoi miettiä vastausta. Sen oma vuorokausirytmi koostui neljän tunnin tehokkaasta työskentelystä ja neljän tunnin virkistävistä unista. Se ei siis ollut aivan varma, milloin aurinko laski ja milloin nousi. Se kuitenkin arvasi: Aurinko laskee etelään. Myös etana pohti oikeaa vastausta. Se tiesi, ettei aurinko laske etelään, koska keskipäivän aikaan En minä suinkaan laiskottele, liikun vain hitaasti! aurinko paistoi kuumimmillaan juuri etelästä päin. Se myös muisti kuulleensa, että aurinko nousisi idästä. Hetken pohdinnan jälkeen etana antoi vastauksensa: Aurinko laskee länteen. Etana on oikeassa: aurinko laskee länteen, leppäkerttu sanoi. Seuraava kysymys: minkä värinen on niittyleinikin kukka? Maamyyrä yritti muistaa, millainen kukka niittyleinikki oli. Se vietti niin paljon aikaa maanalaisissa tun- 6 7

6 neleissaan ahertaen, ettei juuri koskaan ihastellut maan päällä kasvavia kukkia. Myyrää alkoi hieman huolettaa, tietääkö se tähänkään kysymykseen vastausta. Sitä myös hävetti, kun oli edellisenä päivänä julistanut omaa viisauttaan ja pilkannut etanaa laiskaksi. Lopulta myyrän piti kuitenkin arvata oikea vastaus. Se vastasi: Niittyleinikin kukka on punainen. Myyrän harmiksi etana tiesi tähän kysymykseen vastauksen. Niittyleinikki kuului sen lempikukkiin ja se usein päiväkävelyillään ihasteli niiden kirkkaan keltaisia terälehtiä. Etana osasi siis sanoa: Niittyleinikin kukka on keltainen. Ja niin etana voitti tietokilpalun. Tästä myyrä oppi, ettei hitaus tar- koita tyhmyyttä. Vauhti kuvitellaan usein fiksuudeksi, mutta todellisuudessa hitaat saattavat miettiä asioita tarkemmin ja tehdä enemmän havaintoja maailmasta, kun taas nopeat laittavat heti tuulemaan. Hitaus ei tarkoita tyhmyyttä. Sekä maamyyrän nopeudessa että eta-nan hitaudessa on puolensa, mutta kumpikaan ei ole toista huonompi elämäntyyli. polttopalloa pelaavien poikien läheisyyteen, mutta ei kehotuksista huolimatta halunnut osallistua. Toiset pojat olivat kummissaan Jonin toiminnasta. Tämä potkiskeli kiviä ja ilkkui, kun joku tiputti pallon tai paloi pelistä pois. Toiset alkoivat vaivihkaa siirtää pelialuetta kauemmas häijysti käyttäytyvästä Jonista. Eräs Jonin parhaimmista kavereista, Aleksi, tuli Jonin luo. Hei mikä sulla on tänään? hän kysyi. Ei mikään, Joni tuhahti, mee pois siitä tuijottamasta. Aleksi kohautti olkiaan harmistuneena ja käveli pois. Jonia alkoi saman tien kaduttaa tyly käytöksensä, mutta hän ei osannut huutaa Aleksia pysähtymään. Joni lähti kävelemään kotiin ja perille päästyään hän oli entistä huonommalla tuulella. Keskusteltavaa/mietittävää: Saako pahaa tuulta ilmaista? Miten/miten ei? Lopuksi johtaja voi summata yhteen ryhmän ajatuksia Lisäksi voi korostaa, että pahalla tuulella olemisessa ei ole mitään väärää. Pahan tuulen ilmaiseminenkin on sallittua, mutta pitää miettiä miten toimii, ettei loukkaa toisia. Ja jos loukkaa, pyytää anteeksi. Huono aamu Joni oli jo herätessään pahalla tuulella. Hän oli nukkunut huonosti eikä edessä oleva viikonloppukaan piristänyt. Sitä paitsi äiti oli tullut herättämään juuri, kun unessa alkoi tapahtua. Tänään taidan jäädä vain kotiin murjottamaan, Joni mietti aamupalaa syödessään. Leipä oli kuivaa, ja kaakao liian kuumaa, joten Joni poltti kielensä. Häntä alkoi ärsyttää vielä enemmän, olisi tehnyt mieli huutaa. Sitten hän ajatteli: tämä huono tuuli menee hukkaan, jos en kerro siitä kenellekään. Hän päätti lähteä puistoon, jossa tiesi kavereidensakin olevan tähän aikaan päivästä. Puistossa Jonin kaverit tervehtivät tätä iloisesti, mutta Joni ei vastannut. Hän meni norkoilemaan Oli epäreilua kiukkuilla toisille sen takia, että oli itse huonolla tuulella. Hän oli suututtanut Aleksin ja muut pojat vain sen takia, että hänen oma aamunsa oli ollut huono. Oli epäreilua kiukkuilla toisille sen takia, että oli itse huonolla tuulella. Mitä mää teen nyt, ettei pojat suutu mulle lopullisesti, Joni pohti itsekseen. Mun täytyy pyytää niiltä anteeksi. Niin Joni palasi takaisin puistoon. Mulla oli tänään tosi huono aamu. Oon pahoillani, että purin sen teihin. En tarkoittanut mitä sanoin. Joni katsoi kaikkia katuvasti. Muut nyökkäsivät anteeksiannon merkiksi. Essi Mäyrä 8 9

7 Hyödyllinen talviturkki ja niin ilves olikin jo pyytänyt jäniksen itselleen. Nuijapään karkuretki Kerran helmikuun iltahämärässä kettu repolainen kohtasi ilveksen. Ne olivat kumpainenkin metsän siimeksessä omalla pyyntireissullaan, kunnes tapasivat toisensa sattumalta. Ketut ja ilvekset eivät koskaan olleet mitään parhaita ystävyksiä. Oikeastaan ilvekset saattoivat olla jopa vaaraksi ketuille. Mutta viekkaana vekkulina kettu repolainen ei osannut ilvestä pelätä, vaan päätti hieman kiusata sitä. Hyvää iltaa, mirriseni, repolainen tervehti. Kas kettu, iltaa, vastasi ilves. Kettu sanoi: En meinannut aluksi tunnistaakaan sinua. Niin rumaksi turkkisi on muuttunut. Mihin katosikaan se kauniin oranssi kesävärisi tummine täplineen? Nyt talvella sinulla onkin likaisen harmaa karva, joka pörröttää takkuisena. Ilves tiesi, että repolainen yritti vain ärsyttää sitä. Siispä se ei vastannut mitään, murahti vain vihaisesti. Mutta viekkaana vekkulina kettu repolainen ei osannut ilvestä pelätä. Joka talvi muutut tuollaiseksi harmaahapsuksi, kettu jatkoi härnäämistään, onneksi minun syvänpunainen turkkini ja puhtaanvalkoi- nen vatsanalukseni pysyvät kauniina ympäri vuoden. Enää ilves ei malttanut pysyä hiljaa, vaan ärähti ketulle: Talviturkista on paljon hyötyä! Ravinnon pyydystäminen onnistuu sen avulla paljon helpommin. Mutta repolainen vain nauroi: Hohhohhoo, luulet vain. Noin rumalla turkilla säikäytät kaikki saaliseläimet tiehensä ja jäät ilman ateriaa. Onneksi minun hohtavan kaunis turkkini häikäisee muut eläimet kauneudellaan, jolloin pyydystäminen sujuu leikiten. Lyödäänkö vetoa? ärsyyntynyt ilves kysyi. Se halusi näyttää kettu repolaiselle ja todistaa olevansa oikeassa. Kettu ei pelännyt ottaa haastetta vastaan: Lyödään vain! Se, kumpi meistä onnistuu ensimmäisenä pyydystävään herkullisen jäniksen, omistaa metsän parhaimman turkin. Niin eläimet ryhtyivät tuumasta toiseen. Ilves lähti etsimään pyydystään syrjäisestä metsästä. Pian se vainusikin jäniksen tuoksun ja lähti tassuttelemaan hajuaistinsa johdattamana. Jänis istui korkean lumikinoksen päällä, ja ilves jäi vaanimaan sitä vähän matkan päähän. Vaaleanharmaan talviturkkinsa ansiosta se sulautui hyvin lumeen eikä jänis huomannut sitä. Matalana hiipien ilves lähestyi jänistä, yllättäen hyppäsi muutamalla loikalla sen päälle Sillä välin kettu etsi saalista hakkuuaukealta. Se löysikin yhden jäniksen kannon juurelta makaamassa ja lähestyi sitä hitaasti vaanien. Mutta kirkkaan punainen turkki erottui selkeästi valkoisista kinoksista, joten jänis näki ketun ajoissa ja onnistui loikkimaan pakoon. Kettu ei kuitenkaan lannistunut, vaan löysi pian toisenkin jäniksen. Mutta tämä pupujussi näki tuuhean punaisen hännän jo kaukaa ja loikki metsään piiloon. Ketun ei auttanut muu kuin tyytyä häviöönsä: häpeissään ja nälkäisenä se lähti kohti kotipesäänsä. Repolainen vannoi itselleen, että seuraavan kerran tavatessaan ilveksen se pyytäisi anteeksi typeriä puheitaan. Se ei myöskään enää ikinä leuhkisi omalla ulkonäöllään. Toukokuun auringonsäikeet säteilivät pienen lammikon pinnalla. Jos katsoi oikein tarkkaan, pinnan alla saattoi nähdä pientä liikehdintää. Tuo liikehdintä oli tuhannen pikkiriikkisen nuijapään poukkoilua. Sammakko-äiti oli muninut keväällä noin tuhat pientä mätimunaa, joista syntyi vähitellen nuijapäitä. Nyt nuo pienet vekkulit seikkailivat lammikon vesikasvien lomassa ja tutustuivat kotilammikkoonsa. Tuhatpäinen sisaruslauma etsi ahkerasti ruokaa, jotta ne kasvaisivat komeiksi ja suuriksi sammakoiksi. Ne olivat löytäneet suuren rantakallion, jonka pinnalta löytyi paljon herkullista levää. Kalliolla oli oikein kotoisaa leikkiä satojen siskojen sekä veljien kanssa. Mutta pienen nuijapään elämä oli myös hyvin vaarallista: monet lammikon kalat ja petohyönteiset pyydystivät niitä. Yksi nuijapäistä, Riku, oli kyllästynyt tavalliseen nuijapään elämään. Se halusi erottautua sisaruksistaan, tehdä asioita itse ja seikkailla lammikossa yksinään. Siispä kertomatta sisaruksilleen se lähti pois rantakalliolta ja päätti tehdä tutkimusmatkan vastarannan kaislikolle. Riku oli juuri uimassa lammikon syvimmässä kohdassa, kun se näki parin metrin päässä liikehdintää. Riku jähmettyi paikalleen ja yritti olla mahdollisimman huomaamaton. Koska mitään ei tapahtunut, se ajatteli nähneensä vain harhoja ja jatkoi uimistaan

8 Silloin suuri kala ilmestyi valtava kita ammollaan! Sen terävät hampaat lähestyivät pientä nuijapäätä. Riku säikähti hirveästi ja ui karkuun niin nopeaa kuin pienestä hännästään vain pääsi. Suuri kala kuitenkin lähestyi sitä eikä Riku kerkeäisi millään uida rantaheinikkoon piiloon. Pienestä nuijapäästä tulisi pian kalanruokaa. Onneksi Rikun Raili-sisko oli huomannut, että yksi veljistä on kadonnut. Se kerkesi hälyttää kaikki sisaruksensa etsimään Rikua, jolloin ne näkivät suuren kalan jahtaavan veljeään. Sadat nuijapäät pinkoivat petokalan luokse ja sinkoilivat ympäriinsä. Kala hämmentyi nuijapäiden määrästä eikä enää tiennyt, kuka nuijapäistä olikaan Riku. Kala pysähtyi hölmistyneenä tuijottamaan nuijapäiden vilinää ja yritti päättää, kenet niistä se oikein söisi. Silloin nuijapäät kerkesivät pujahtaa piiloon rantakasvien lomaan, mistä petokalan oli mahdotonta niitä löytää. Hetken etsimisen jälkeen kala luovuttikin ja palasi nälissään takaisin lammikon syvyyksiin. Riku ei ollut ikinä pelännyt niin paljon. Se pyysi anteeksi sisaruksiltaan ja kiitti niitä tuhannesti hänen pelastamisestaan. Tästä lähtien se eläisi rauhallista nuijapään elämää sisarustensa kanssa ja pyytäisi aina seuralaista mukaansa tutkimusretkille. Riku oli näet oppinut, että yksin ei kannata lähteä seikkailemaan, sillä yhdessä on paljon turvallisempaa. Oravan talvikätköt Lokakuu oli jo pitkällä ja syksyn ruska tippui puiden latvoista marraskuun tuoman pimeän tieltä. Metsän eläimet alkoivat valmistautua talven tuloon. Niin teki myös orava, joka keräsi itselleen talvivarastoja. Se oli etsinyt syömäkelpoisia sieniä, joita se ripusti puiden oksanhakoihin kuivumaan. Puiden koloista löytyi oiva piilopaikka sen keräämille kuusen- ja männynsiemenille sekä marjoille. Orava oli kätkenyt jopa ihmisten tiputtamia leivänmurusia erään kaatuneen kannon alle. Jänis oli katsellut jo tovin tuota oravan tarmokasta puuhastelua. Se naureskeli pilkaten: Hoi kurre, miksi oikein keräät kymmeniä talvivarastoja, kun et kuitenkaan muista niiden sijaintia enää talvella? Tuokin kanto peittyy lumen tullessa kinosten alle ja hautaa ruokakätkösi. Olet niin typerä ja huonomuistinen! Orava ei kuitenkaan välittänyt jäniksen pilkkaamisesta vaan jatkoi ahkerointiaan häntä heiluen. Marraskuun lopulla satoi ensilumi ja niin syksy vaihtui talveksi. Jänis oli ollut osittain oikeassa, sillä orava ei muistanut puoliakaan niistä piiloista, minne oli talven ruokansa säilönyt. Se kuitenkin löysi puussa roikkuvat sienet ja joitakin satunnaisia marjakätköjä, joten ruokaa riitti kylläiseksi asti. Samaa ei voisi sanoa jänis raukasta, joka ei millään löytänyt ruokapaikaksi kelpaavaa haapaa tai muuta lehtipuuta. Se kyh- jötti nälissään lumikinoksen päällä ja yritti hiljentää kurnivaa vatsaansa. Juuri sopivasti orava saapui paikalle ja kysyi: No mutta, mitäs se pitkäkorva täällä kyhjöttää? En ole saanut koko päivänä syödäkseni, ja olen aivan nälissäni, jänis uikutti surkeana. Hetken orava oli jo jatkamassa matkaansa ja jättämässä jänistä oman onnensa nojaan kostoksi pilkkaamisesta. Se kuitenkin leppyi ja päätti antaa anteeksi. Siispä se sanoi: Olen menossa vanhalle linnunpöntölle, jonka olen täyttänyt erilaisilla siemenillä ja marjoilla. Haluaisitko tulla mukaani ja syödä osan ruoastani? Jänikseltä ei tarvinnut kahdesti kysyä, vaan se loikki jo täyttä jalkaa oravan luokse. Yhdessä ne jatkoivat matkaa kohti oravan talvikätköä ja söivät mahansa pullolleen. Kiitollinen jänis muisti myös kiittää oravaa ja pyytää anteeksi pilkkaamistaan. Orava ei kantanut kaunaa vaan kutsui jäniksen ruokaseurakseen seuraavanakin päivänä

9 Saimaan ystävykset Saimaa on Suomen suurin järvi, jonka rannassa seisoi pieni punainen mökki. Tuossa mökissä asui seitsemänvuotias Ville äitinsä, isänsä ja pikkusiskonsa kanssa. Villen pikkusisko oli vasta vauva, joten Ville oli usein vailla leikkikaveria. Koulussa Ville oli saanut paljon ystäviä, mutta hänen paras ystävänsä ei käynyt koulua. Aina koulupäivän jälkeen, kun Ville oli tehnyt läksynsä ja syönyt päivällisen, hän juoksi järven rantakivikolle. Varpaat palelivat kylmässä järvivedessä ja farkkujen lahkeetkin kastuivat, mutta Ville kahlasi polviansa myöten veteen. Villen paras ystävä nousi pärskähtäen pinnalle. Se oli vanha saimaannorppa, joka oli leikkinyt Villen kanssa samoissa vesissä jo monta vuotta. Se oli kuullut pojan askeleet rantavedessä ja suunnisti aallon alla ystävänsä luokse. Nyt se makasi lepokivellään ja nosti päätään tervehdykseksi. Ville kertoi norpalle, mitä oli tänään oppinut koulussa. Sen, että täytyi syödä haarukalla ja veitsellä. Ettei luokan tyttöjä saanut ajattaa välitunnilla. Ja että oma nimi täytyi aina kirjoittaa isolla alkukirjaimella. Ville kysyi, mikä vanhan saimaannorpan nimi oli, mutta tämä ei vastannut. Ymmärtäväisesti se vain katsoi ystäväänsä ja Ville tajusi, että eihän norpat osaa puhua. Se oli kuitenkin maailman paras kuuntelija. Ville tiesi, että saimaannorppa asui vähän matkan päässä erään saaren lähistöllä, missä eli myös toisia saimaannorppia. Ville olisi usein halunnut käydä veneellä ystävänsä luona kylässä, mutta äiti oli kieltänyt sen. Äiti oli selittänyt, että norppien kotirauhaa ei saisi häiritä. Järvessä asusti enää vain kolmesataa norppaa, vaikka tilaa olisi kyllä useammallekin. Ville ymmärsi tämän ja oli tehnyt ystävänsä kanssa sopimuksen, että se kyläilisi aina Villen kotirannassa. Nytkin ystävykset istuivat rantaveden kivikossa ja nauttivat kevätauringosta. Yhdessä ne katselivat järven kirkasta pintaa, johon heijastui vastarannan kuusipuut. Vesi näytti keskellä järveä tummemmalta ja pienet aallot lipuivat hiljalleen. Illan lähestyessä Villen äiti huusi poikaansa takaisin kotiin, sillä olisi aika ryhtyä iltapuhteille. Ville nousi kiven päältä ja suoristi housujen märkiä lahkeita. Hei hei, nähdään taas huomenna! Se huusi ystävälleen ja vilkutti hyvästiksi, kun norppavanhus pulahti takaisin aallon alle. Toiminnalliset hartaudet Iltahartauksen ei tarvitse olla pelkkä keskustelutuokio vaan hartauden yhteydessä voi tehdä jotain. Tähän osioon on koottu erilaisia rauhallisia leikkejä sekä harjoituksia, joiden avulla partiolaiset tutustuvat toisiinsa paremmin, opettelevat kuuntelemaan toinen toisiaan ja pohtivat asioita eri näkökulmista. Hymy kiertämään Tehdään piiri, jossa hymy kuljetetaan piirin läpi jokaisen osallistujan kautta. Kukin saa vuorollaan kääntyä vasemmalla puolellaan istuvaa kohti ja hymyillä hänelle ystävällisimmällä hymyllään. Vasemmalla puolella istuva kääntyy hymyilijään päin vastaanottamaan hymyn. Hymyn saatuaan, hän siirtää hymyn eteenpäin vasemmalla puolellaan istuvalle. Tarkoituksena ei ole nauraa ja hölmöillä, vaan antaa hymy lahjana kaverille. VINKKI! Isommat partiolaiset voivat kokeilla hymyn antamista katsekontaktin avulla. Istutaan piirissä, jossa hymy kulkee eteenpäin ihmiseltä toiselle, kunhan hymyn antaja ja sen vastaanottaja ovat katsekontaktissa. Hymyä ei saa antaa sellaiselle, joka sen on jo saanut. Tavoitteena on, että jokainen saa vuorollaan hymyn ja että se palaa lopuksi sille, joka sen pisti liikkeelle

10 Herätyskello Istutaan piirissä ja johtaja käskee jokaisen mennä rauhallisesti maahan makaamaan, ottamaan rennon asennon ja rauhoittua kuuntelemaan ohjeita silmät suljettuina pimeässä tilassa. Laitetaan yhdessä herätyskello soimaan halutun ajan päähän. Johtaja ohjeistaa: Alan kohta kertomaan tarinaa, jonka aikana annat ajatustesi kulkea rauhallisena virtana. Sinun tulee miettiä, mitä ajatuksia sinussa herää, kun kuuntelet puhetta. Kun kuulet herätyskellon soivan, voit avata silmät ja painaa mieleesi jonkin asian johon heräsit eli mikä ajatus pysäytti sinut erityisesti, oli se sitten pieni tai suurempi juttu. Esim. On oikeasti ihan huippua aloittaa jokainen aamu juomalla teetä. tai Olenpa onnekas, kun minulla on ihana ja rakastava perhe. Johtaja kertoo tarinaa eli alkaa kuvailla tunnetiloja, tapahtumia tms. Käydään yhdessä kierros läpi, mihin asioihin erityisesti herättiin. Tarinavaihtoehtoja Kuvaile Suomea; ilmainen koulu, puhdas luonto, terveydenhoitopalvelut, ruokaa ja vettä, turvallisuutta jne. Kuvaile arkipäivän pieniä iloja; näet kaveria, hyvä ruoka, kiva sää, saat postia, ulkona tuoksuu syksy, tuntematon ihminen hymyilee sinulle, reipas aamu, hauskat sukat, höpsö moka, aamulla peilistä katsoo uninen otus, pehmeä sänky, kumisaappaat vesisateessa, kiva oppitunti koulussa, lemmikki, oma perhe jne. Kuvaile erilaisuutta Kuvaile kehitysmaita Jääpuikko Oletko koskaan seurannut, mitä tapahtuu sisälle tuodulle jääpuikolle? Aluksi se on kylmä, kova ja kankea, mutta huoneen lämmössä se alkaa vähitellen sulaa. Tehdäänpä pieni rentouttava harjoitus, jossa pääset itse kokeilemaan jääpuikkona olemista. Muista, että jääpuikko sulaa rauhalliseen tahtiin, joten vaiheiden suorittamisessa ei ole kiire. Ota itsellesi tilaa lattialta ja asetu makuulleen. Kurota sekä jalkojasi että käsiäsi pitkäksi ja jännitä joka ikistä lihasta vartalossasi. Tunnet, kuinka alat vähitellen sulamaan paikallasi. Pystyt jo liikuttamaan sormenpäitäsi ja varpaitasi. Keskivartalosi on vielä umpijäässä, mutta kätesi ja jalkasi sulavat, jolloin voit lepuuttaa niitä rentoina lattiaa vasten. Tunnet lämpöä hartioillasi ja lantiollasi. Lopulta myös jännitys napasi ympäriltä helpottaa. Nyt olet aivan rento vesilätäkkö lattialla

11 Hyvät tavat Keskustellaan, miksi hyvät käytöstavat ovat olemassa ja mikä erottaa hyvät tavat huonoista? Mitkä hyvät tavat olisi kaikkien syytä tuntea? Pohditaan ainakin seuraavien tapojen merkityksiä: Tervehtiessä katsotaan silmiin Haarualla ja veitsellä syötäessä veitsi on oikeassa kädessä Sisätiloissa ei olla lakki päässä Kiittämistä VINKKI! Lapset voivat kirjoittaa hyvistä tavoista listan, joka laitetaan kolon seinälle muistuttamaan hyvien käytöstapojen tärkeydestä. Kuvahartaus Tarvikkeet: Kuvia Maahan laitetaan muutamia kuvia, joista jokainen saa valita itselleen yhden. Kun jokaisella on kuva, keskustellaan kuvista. Mitä tämä kuva merkitsee minulle? Jokainen kertoo vuorollaan, miksi valitsi kyseisen kuvan, mitä se merkitsee itselleen, esiintyykö kuvassa jokin arvo, mitä kuvasta tulee ensimmäiseksi mieleen, herättääkö se jotakin erityisiä tunteita tai muistoja jne. Kehu otsassa Tähän leikkiin tarvitaan kynää, paperia ja teippiä. Leikkijät istuvat piirissä ja jokaisen oikealla puolella istuva henkilö keksii hänestä yhden positiivisen asian, esimerkiksi: kivat hiukset, aina iloinen, luotettava. Kehu kirjoitetaan paperilapulle, joka teipataan kyseessä olevan kaverin otsaan. Tämän jälkeen leikkijät kyselevät toisiltaan kysymyksiä, joihin voi vastata joko kyllä tai ei, ja yrittävät näin arvata otsassaan lukevan kehun. Kun kehun on arvannut oikein, saa lapun ottaa otsalta pois. Kerrotaan kynttilälle murheet Tähän harjoitukseen tarvitaan hautakynttilä, tai muu kädessä pidettävä kynttilä, jonka ohjaaja sytyttää. Kaikki osallistujat istuutuvat lattialle rinkiin ja ovat ihan hiljaa. Rauhalliseen tahtiin ja varovaisesti kynttilä kiertää kaikki piirissä olijat läpi. Jokainen kertoo kynt- tilälle jonkin murheen, joko kuiskaten tai ajatuksen voimalla. Lopuksi kynttilä asetetaan piirin keskelle, ja se puhalletaan yhdessä sammuksiin. Tällöin murheet katoavat savuna ilmaan

12 Magneetti Metsänhenki Tähän harjoitukseen tarvitaan magneetti ja erilaisia pieniä esineitä. Lapset voivat testata, mitkä esineistä tarttuvat magneettiin ja mitkä taas ei. Ohjaaja kertoo magneetille olevan tyypillistä, että se vetää puoleensa tiettyjä materiaaleja. Samoin esimerkiksi karkki- tai pelihimo vetää meistä joitakin puoleensa. Voidaan myös testata, toimiiko magneetti paperin, kankaan tai puun läpi. Keskustellaan erilaisista mieliteoista ja koukutuksista sekä siitä, miten niitä pystyisi estämään ja miten niistä pääsisi tarvittaessa eroon. Partiolaiset makaavat silmät kiinni huoneen lattialla. Johtaja ohjeistaa kaikkia pitämään silmät kiinni, makoilemaan rauhassa paikoillaan aivan rentona. Ajatukset saavat virrata rauhassa. Johtaja kertoo, että aletaan jokainen omassa mielessämme kuvitella, millainen on metsänhenki. Ajatusten annetaan tulla ja muoka- ta omaa metsänhenkeämme sitä mukaa, kun johtaja esittää kysymyksiä. Se mitä ensimmäiseksi tulee mieleen, liitetään omaan mielikuvaan metsänhengestä. Hartauden ajan jokaisen on oltava äärimmäisen hiljaa, vasta lopuksi voidaan yhdessä keskustella metsänhengestä. Kiitollinen ruoasta Leikkijät miettivät, miksi ruoasta pitäisi olla kiitollinen ja miten kiitollisuuttaan voisi näyttää. Voidaan keskustella siitä, pitääkö kaikesta ruoasta olla kiitollinen vai pelkästään hyvänmakuisesta ruoasta? Entä saako ruoalla esimerkiksi leikkiä tai saako sitä heittää hukkaan? Käsi kädessä Leikkiin tarvitaan huopa tai muu peitto. Leikkijät muodostavat piirin ja laittavat kätensä ympyrän keskiosassa olevan huovan alle. Huovan alla he ottavat sattumanvaraista kaveria kädestä kiinni ja kun kaikki puristavat molemmilla käsillään toisen kaverin kättä, yritetään arvata, kenen kanssa kukin on käsikkäin. Lopuksi huopa voidaan nostaa pois, jolloin nähdään, osuivatko arvaukset oikeaan. Vinkkejä kiitollisuuden osoittamiseen Ennen ruokailua voi laulaa ruokalaulun, tai sanoa ruokalorun/ -rukouksen. Millaisia eri lauluja, loruja ja rukouksia tiedät? Partiossa ruokailun jälkeen kiitetään ruoan valmistajia. Millaisia eri kiitostapoja tiedät? Ruokalauluista ja loruista voi tehdä kokoelman isolle paperille/ kartongille, jonka voi ripustaa Kolon seinälle koristeeksi. Metsänhenkikuvitelma Kuvittele oikein vihreä kesäinen metsä täynnä erilaisia kasveja ja olentoja. Metsäpolkua pitkin kävellessäsi näet metsikössä kummallisen otuksen, jonka huomaat olevan metsänhenki. Onko se pieni vai suuri? Minkä värinen se on? Onko se karvainen? Onko sillä jonkinlainen turkki? Onko sillä häntää? Näyttääkö se pehmeältä vai kovalta? Millainen pää sillä on? Missä sijaitsevat sen korvat, millaiset ne ovat? Entä missä ovat sen silmät, miltä ne näyttävät? Liikkuuko se kahdella, neljällä, kuudella vai kenties tuhansilla jaloilla? Osaako se lentää? Luonneominaisuudet: Miten se etenee metsässä? Onko se laumaelelijä vai yksinäinen? Millainen se on luonteeltaan? Millaisesta ruuasta se pitää? Mitä se syö? Mitä se juo? Inhoaako se jotakin? Mitä se pelkää? Onko sillä jokin erityistaito? Mikä on erityisen mukavaa sen mielestä? Kun kävelet sen luokse, miten se reagoi? Onko se rohkea vai pelokas? 20 21

13 Kiitollisuushalaus Tehdään piiri, johon laitetaan kiertämään tyyny. Tyyny kiertää vuorotellen ihmiseltä toiselle. Kun tyyny on käsissäsi, tulee sinun halata sitä ja halauksen aikana kertoa sille äänettömästi mielessäsi, mistä olet erityisen kiitollinen juuri sillä hetkellä. Mikä tekee minusta minut? Tehdään piiri, jossa jokaisella on oma puheenvuoronsa. Vuorollaan jokainen saa kertoa, mikä tekee hänestä juuri sellaisen kuin hän on erilaisen kuin muut ihmiset ja valtaväestö. Kyseessä voi olla luonteenpiirre, tapa, tottumus, harrastus, aate, ajanviettotapa, ajatusmalli jne. Esimerkiksi olen poikamainen tyttö, mieluiten vietän vapaa-aikani isovanhempieni kanssa, keräilen linnunsulkia tms. Kierros voidaan käydä myös siitä näkökulmasta, millaiset aatteet ja arvot ovat itselle tärkeitä, kuten olen uskossa, syön vain kasviperäistä ravintoa tai uskon henkimaailmaan. Muiden ilahduttaminen Jokaiselle leikkijälle annetaan paperilappu, jolle he kirjoittavat, miten ilahduttavat muita ihmisiä. Ilahduttamisen kohde voi olla ystävä, perheenjäsen, opettaja tai kuka vaan. Jos leikkijät ovat niin pieniä, etteivät osaa vielä kirjoittaa, ohjaaja auttaa heitä. Kun jokainen on keksinyt oman i- lahduttamisvinkkinsä, annetaan kaikki laput ohjaajalle. Laput sekoitetaan Rinkka täynnä kehuja Tähän leikkiin tarvitaan kyniä sekä paperi, jolle piirretään iso rinkka. Tuota rinkkaa tarvitaan, kun lähdetään pitkälle metsäretkelle. Kukaan ei ole lähdössä yksin, vaan kaikki leikkiin osallistuvat lapset tulevat mukaan. Ennen retkelle lähtöä tulee miettiä, mitä kaikkea metsässä voikaan tapahtua. Saattaako joku vaikka eksyä, käykö patikoidessa aika pitkäksi vai tuleeko kartanluvussa erimie- ja ohjaaja lukee ne ääneen. Näin on syntynyt paljon erilaisia vinkkejä, joita kannattaa kokeilla ilahduttaessaan toisia ihmisiä. Lopuksi voidaan keskustella siitä, miksi toisten ihmisten ilahduttaminen on tärkeää. lisyyksiä? Näitä tilanteita varten rinkkaan pakataan paljon ominaisuuksia ja kehuja, joiden avulla metsäretken kaikista ongelmista selvitään. Rinkasta voi löytyä muun muassa seuraavaa: Pitää osata kuunnella toisten mielipiteitä, Kaikki odotetaan mukaan, eivätkä nopeimmat jätä hitaimpia taakseen ja Villen hauskat vitsit piristävät tylsinä hetkinä. Mikä yhdistää näitä sanoja? Johtaja luettelee muutamia listassa olevia sanoja, jonka aikana partiolaisten on oltava aivan hiljaa ja rauhassa. Listan läpi käytyään johtaja kysyy, mikä yhdistää edellä mainittuja sanoja. Jokaiselle annetaan aikaa 1. Mikä yhdistää näitä sanoja? (kaikki ovat paikkakuntia) Hunninko Jalanluiskahtamavaara Krääkkiö Kylähiisi Leipee Muhkuri Munnikurkkio Möhkälä Myrkky Möhkö 2. Mikä yhdistää näitä sanoja? (liittyvät ruokaan) Kompotti Kalopsi Tempura Petkula Pöksynhaara Pölhö Pöljä Ronkeli Ruhvana Rämsöö Seläntaus Suolisto Takapajula Pemmikaani Pelmeni Retikka miettiä oma vastauksensa, jonka jälkeen käydään kierros. Vinkki! Johtajan kannattaa etukäteen valita listasta muutamia sanoja sen mukaan, kuinka vaikean tai helpon tehtävästä haluaa. Tallahassee Tavastkenkä Tyrävaara Umpilampi Vääkiö Väärinmaja Äteritsiputeritsipuolilautatsijänkä Öllölä Sumakki Liperi 22 23

14 Partiokukka Piirretään paperille suuri kukka, jonka terälehtiä on yhtä paljon kuin leikkiin osallistujia. Kukan keskustaan kirjoitetaan partio, mikä yhdistää kaikkia leikkijöitä. Sen jälkeen jokainen partiolainen saa kertoa, mistä hän pitää partiossa eniten ja se kirjoitetaan yhteen kukan terälehdistä. Kun partiokukka on saatu valmiiksi, voidaan ihastella, miten yhdestä a- siasta voi löytää niin monta hyvää puolta. Harjoituksen voi tehdä myös ilman piirtovälineitä. Leikkijät muodostavat piirin, jossa jokainen makaa selällään pää piirin keskustassa. Näin leikkijöistä muodostuu kukka, jonka terälehtiä ovat leikkijöiden jalat. Leikkijät kertovat vuorotellen, mikä heistä on partiossa kaikkein hauskinta tai mukavinta. VINKKI! Kukan voi tehdä myös muista aiheista, kuten ystävyydestä tai omasta kerhoryhmästään. VINKKI! Kun ensin on opeteltu vanhoja sananlaskuja, sitten voidaan opetella käyttämään niitä! Partiolaiset voivat esimerkiksi sopia, että seuraavan viikon aikana he yrittävät käyttää puheessaan mahdollisimman paljon erilaisia sanontoja. Suomalaisia sananlaskuja Tiedätkö sinä yhtään suomalaista sananlaskua? Oletko kuullut esimerkiksi mummoltasi tai papaltasi hauskankuuloisia lausahduksia vai käytätkö itse jotain sanontaa? Lapset pohtivat yhdessä, millaisia sananlaskuja tietävät ja tulkitsevat niiden tarkoituksia. Halutessaan voidaan käyttää alla olevia esimerkkejä. Voiko yhdellä sananlaskulla olla myös monta merkitystä? Aidan takana ruohokin on vihreämpää. (merkitys: Aina toisilla tuntuu menevän paremmin kuin itsellään.) Aina on oksan ottajia, kun on kuusen kaatajia. (merkitys: Aina joku ottaa kunnian toisen tekemästä työstä.) Ei suuret sanat suuta halkaise. (merkitys: Teot merkitsevät enemmän kuin sanat.) Ojasta allikkoon. (merkitys: Huonosta tilanteesta vieläkin huonompaan.) Sanaselitystä Asetutaan rauhallisesti maahan makaamaan silmät kiinni pimeässä huoneessa. Johtaja käskee partiolaisten antaa ajatusten virrata, ei saa tarttua mihinkään liian pitkäksi aikaa. Johtaja kertoo, että alkaa kohta rauhallisesti luetella muutamia sanoja ja partiolaisten tehtävänä on ajatella ja maistella sanaa mielessään; Mitä siitä tulee ensimmäisenä mieleen? Millainen tunnetila siitä syntyy? Miltä se tuntuu suussa? Millainen maisema siitä tulee mieleen? Minkä värinen se on? Onko se pieni vai suuri? Jne. Sanoja ei pidä ajatella liian tosissaan, esimerkiksi niiden oikeaan merkitykseen ei ole tarkoitus pysähtyä, vaan miettiä pelkkää sanaa. Kaikkia sanoja ei ole pakko käydä läpi, yhdessä hartaudessa voidaan pohtia muutamaa. Sanalistan jälkeen tai yhden sanan jälkeen voidaan käydä yhdessä läpi, millaisia mielikuvia sanasta tuli. Mitä tulee mieleen sanasta Aatos Ahavoitunut Akkuna Huhkia Hunninko Palju Pojottaa Porstua Pumpernikkeli Purnukka Rinkeli Rupinen Vinkkeli Vänkkyrä Ämmänkäppänä Tilkkutäkki Tehdään maahan 3x3 ruutua oleva ruudukko, ruudut voivat olla isojakin. Sovitaan tietty aika, jonka kuluessa ruutuja aletaan täyttää. Yhteen ruutuun aina yhdenlaisia asioita: kiviä, käpyjä, havunneulasia... Tässä ei ole tarkoituksena kilpailla ketään vastaan, mutta jakamalla leikkijät joukkueisiin ja joka joukkueelle pienemmän oman ruudukon, saa helposti aikaan kilpavariaation. Valmiista tilkkutäkistä voi ottaa vaikka kuvan! Lopuksi voidaan yhdessä ihastella tilkkutäkkiä. Johtajan sana: Tämä tilkkutäkki koostuu erilaisista palasista: on käpyjä ja kiviä, havunneulasia ja apiloita, ja ne kaikki muodostavat yhdessä jotain hienoa. Voisi ajatella, että myös me ihmiset, partiolaiset/kettu-vartio/lippukuntamme, olemme kuin yhtä tilkkutäkkiä. Meistä jokainen on erilainen, mutta yhdessä saamme aikaan jotain paljon enemmän. Tässä voidaan myös muistella yhdessä jotain ryhmän omaa retkeä/ muuta tilannetta, josta on selvitty yhteistyön avulla. Essi Mäyrä 24 25

15 Tunnepitoinen keskustelu Tarvikkeet: kaksi käsinukkea Johtajalla on kaksi käsinukkea, jotka keskustelevat seuraavasti: Käsinukke 1: Arlitsytzinknofif? Käsinukke 2: Hirstukltsapmph! Käsinukke 1: Pmnklöfnik. Käsinukke 2: Hulftimkuftlits. Partiolaisten tehtävänä on kertoa suomeksi, mistä käsinuket keskustelivat. Tämä voidaan toteuttaa myös niin, että partiolaisille jaetaan kaikille samat repliikit pareittain ja heidän tehtävänään on käydä keskustelu käsinukeilla siten, että keskustelun täytyy tapahtua tietynlaisella tunnetilalla.tunnetila voidaan jakaa keskustelua kohden, jolloin kumpikin käsinukke puhuu samalla tunnetilalla tai vaihtoehtoisesti tunnetila voidaan jakaa käsinukkea kohden, jolloin yksi käsinukke puhuu repliikkinsä aina yhdellä tunnetilalla. Esimerkiksi molemmat surullisina tai siten, että toinen on surullinen ja toinen iloinen. Tunteet Leikkijät istuvat piirissä. He tekevät vuorotellen kasvoillensa ilmeen, joka kuvastaa jotakin tunnetilaa. Muiden leikkijöiden tulee ensin arvata kyseinen tunnetila ja sen jälkeen keskustella, millaisissa tilanteissa ja mikä aiheuttaa sellaisen tunte- Esimerkkitunnetiloja Perustunteet: ilo inho suru hämmästys pelko rakkaus suuttumus häpeä Johdannaistunteet: ilo levollinen, hilpeä, turvallinen, innostunut, tyytyväinen, riemu, ylpeys suru haikea, synkeä, itkuinen, murheellinen, alakuloinen pelko avuton, säikähtänyt, epävarma, pelokas, arka, huolestunut, ahdistunut suuttumus kostonhaluinen, tympääntynyt, loukkaantunut, kiukkuinen, turhautunut tunnekimppuja mustasukkainen, kateellinen, syyllisyydentuntoinen, rakastunut Ei tunnu miltään Muita Yllättynyt, kannustava, kiihtynyt muksen. Voidaan myös miettiä, miten muiden tunteita tulisi ottaa huomioon ja pitäisikö tunteitaan joissakin tilanteissa hillitä? Toivotus huomiselle Istutaan piirissä. Kukin ottaa vuorollaan vasemmalla olevaa kaveriaan kaksin käsin kädestä kiinni. Tämän aikana hän sanoo kaverille, mitä hän haluaa toivottaa kaverilleen seuraavaa päivää varten. Esimerkiksi onnea kokeeseen, uutta ystävää, onnellisuutta, hymyä vastaantulijalta jne. Toivotukset kiertävät piirissä aina oikealla puolella istuvalta vasemmalle puolelle, kunnes jokainen piirissä on saanut toivottaa jotakin vasemmalla puolellaan olevalle ja saanut jonkin toivotuksen oikealla puolellaan olevalta. Vihanpurkua Tarvikkeet: Paperiarkki tai sanomalehtipaperia Jokainen meistä on joskus pahalla tuulella ja vihainen. Oletko sinä ollut? Muistelepa jotakin oikein ärsyttävää ja vihastuttavaa hetkeä. Silloin mikään ei tuntunut hauskalta ja pieninkin asia sai raivon nousemaan pintaan ja olon erityisen kiukkuiseksi. Saat itsellesi paperiarkin/sanomalehteä, johon saat purkaa kaikki kertyneet aggressiot ja purkamattomat vihantunteet: runno, murjo, puristele ja lyttää niin paljon, että kaikki aggressiivisuus ja vihantunne poistuvat sinusta. Nyt kun pahantuulisuus ja viha on purettu, täytyy sinun avata paperitollo ja yrittää saada se niin sileäksi ja eheäksi kuin se oli aluksikin. Saatko runtelemasi paperin takaisin ehjäksi, samanlaiseksi kuin se aluksi olikin? Kuten voidaan huomata, paperista on tullut pysyvästi ryppyinen. Voimme kuvitella paperin olevan ihminen, jota kiusataan, pahoinpidellään, syrjitään jne. Vaikka tekoja pyytäisi anteeksi ja niitä koittaisi hyvittää, jää kiusattuun aina lähtemätön jälki. On siis tärkeää miettiä, mihin vihansa purkaa ja muistaa pyytää heti anteeksi, jos sen tekee toiseen ihmiseen. Millä keinoin sinä purat vihaasi? Millaiset asiat jättää kiusattuun jäljen? VINKKI! Johtajiston virkistäytymisessä johtajat voi laittaa purkamaan partiovuoden aikana kertyneitä aggressioita ja partiostressiä pois käskemällä rutistelmaan sanomalehdistä mahdollisimman tiukkoja aggressiopalloja. Kun pallo on valmis, se pistetään muovipussiin, jonka pää solmitaan. Lopuksi pidetään kisa, jossa johtajat jaetaan kahteen joukkueeseen ja joukkueiden väliin piirretään viiva. Leikinjohtaja aloittaa pelin, jonka aikana joukkueen tulee saada mahdollismman monta sanomalehtipalloa toisen joukkueen puolelle. Peliajalla kaikki omalle puolelle tulleet pallot tulee heittää vastustajan puolelle. Kun peliaika päättyy, voittaa se joukkue, jonka puolella on vähiten aggressiopalloja

16 Piirustus luotettavuudesta Jokainen piirtää asian/tekemisen/ jotain, mikä liittyy luotettavuuteen. Piirustukset voidaan katsella yhdessä läpi, jos lapset niin haluavat. Essi Mäyrä Viesti selässä Lapset istuvat rivissä tai ympyrässä. Johtaja on keksinyt sanan tai lyhyen viestin, jonka hän käy kirjoittamassa lasten selkään. Johtaja kirjoittaa yhden kirjaimen aina kunkin lapsen selkään. Jos viestissä on kirjaimia enemmän kuin lapsia, kirjoittaa johtaja jonkin lapsen selkään kaksi kirjainta. Kun viesti on kirjoitettu, lapset kertovat järjestyksessä, mikä kirjain heidän selkäänsä piirrettiin. Näin saadaan selville johtajan kirjoittama viesti. Varpaat Jokainen ottaa sukan pois toisesta jalastaan ja katsoo omia varpaitaan. Onko varpaiden välillä eroja? Varpaat voidaan nimetä ja niille voi keksiä luonteenpiirteitä. Mietitään, kuinka läheisiä ystäviä ne ovat ja kuinka ne ovat aina yhdessä. Verrataan varpaita omiin ystävyyssuhteisiin ja pohditaan, millaisia ystäviä itsellään on. Väittämiä ja ajatuksia Väittämiä, joissa on jokaisessa purkit kyllä ja ei, joihin jokainen pistää mielipiteensä/ajatuksensa mukaan kiven. Ei toimi kovin pienillä partiolaisilla. Isompien kanssa tätä voi käyttää ajatusten herättäjänä, vähän tarpojaohjelman Paussien tyyliin. Kun kaikki ovat laittaneet kivet, voidaan tuloksista keskustella yhdessä: herääkö perusteluja jollekin mielipiteelle? Voimapaikka Essi Mäyrä Kuvitelma tapahtuu siten, että osallistujat makaavat maassa silmät kiinni. Johtaja kertoo lukevansa seuraavaksi kuvaelman, jonka aikana osallistujien on maattava hiljaa, ja esitettyihin kysymyksiin vastataan vain itselle hiljaa mielessä. Vasta kuunnelman lopuksi voidaan johtajan ohjeistuksella keskustella koetusta matkasta. Lopuksi jokainen voi lyhyesti, parilla sanalla kertoa oman voimanpaikkansa. Esimerkkiväittämiä Hyvä ystävä on sellainen, johon voin luottaa. Hyvän ystävän pitää tykätä samanlaisista asioista kuin minäkin tykkään. Myös erilaiset ihmiset voivat olla keskenään ystäviä. Ihminen voi olla luotettava, vaikka joskus vahingossa valehtelisi. Esim. asiasta, jonka tietäminen olisi tehnyt toisen surulliseksi. den liplatusta tai lintujen laulua? Haistele nyt ympäröivää ilmaa, millaisia tuoksuja ilmassa leijuu? Voiko sen maistaa ilmasta? Olet vieläkin aloillasi, mutta voit avata silmäsi. Mitä näet ympärilläsi? Millaisessa paikassa olet? Voit nyt nousta istumaan ja pikkuhiljaa seisomaan. Katsele ympärillesi. Mikä siellä tuo voimantunnetta? Mikä saa sinut hymyilemään? Millainen on voimanpaikkasi? Olet silmät kiinni makuullasi, rauhallisessa ja voimaannuttavassa paikassa. Tunnet olosi rauhalliseksi ja levolliseksi, ajatukset voivat kulkea omia teitään. Tunnet itsesi erityisen onnelliseksi. Saat paikasta voimaa ja energiaa. Sinulla on siis silmät kiinni ja olet makuullasi. Mitä tunnet kehossasi? Miltä ilma tuntuu kasvoillasi? Kun kuuntelet tarkasti ympäristöä, mitä ääniä kuulet? Kenties lainei- Ystävä Tarvikkeet: pieniä kiviä ja purkki Otetaan astiasta 3-5 pientä kiveä. Jokainen saa vuorollaan kertoa niin monta asiaa/ominaisuutta, joita arvostaa hyvässä ystävässä. Essi Mäyrä 28 29

17 Ohjelmaan liittyvät hartaudet Partio-ohjelman mukaan tehdyt hartaudet käsittelevät partiolaisille tuttuja aiheita. Kun vartioillan aikana on käsitelty jokamiehen oikeuksia, voi iltahartaus liittyä samaan teemaan! Tällöin iltahartauden aikana on helppo kerrata asioita ja vartioillan sisältö tiivistyy mukavaksi opetushetkeksi. Lopuksi keskustellaan yhdessä Miksi on hyvä, että Suomessa on niin laajat jokamiehenoikeudet? Olisiko partio erilaista, jos jokamiehenoikeuksia ei olisi? Onko jokamiehenoikeudet enemmänkin jokamiehenvelvollisuuksia? Mikä on sinulle tärkein jokamiehenoikeus? Kipinävuorossa -adjektiivitarina Tarinasta puuttuu kaikki adjektiivit. Partiolaiset keksivät sattumanvaraisia adjektiivejä tyhjiin kohtiin, minkä jälkeen johtaja lukee tarinan ääneen. Jokamiehen oikeudet Luetaan runo jokamiehenoikeuksista Älä kaada puuta kasvavaa tai ota maasta sammaletta. Älä koske puuhun kaatuneeseen tai pesään, linnun poikaseen. Älä kulje luvatta pelloilla, toisten ihmisten pihoilla. Älä roskaa ympäristöä, tee avotulta lupaa vailla. Älä luvatta narraa kaloja et saa moottorilla metsässä ajella. Älä ole mitenkään häiriöksi, taikka luonnolle haitaksi, vahingoksi. Vaan rajoituksista huolimatta on myös oikeuksia sulla. Saat sienet, marjat poimia ja jalkaisin luonnossa liikkua. Hiihtää sekä pyöräillä, ja teltassa ajoittain yöpyä. Onkia ja kalastella, vetten päällä liikkua Seikkailijoille ja tarpojille oli järjestetty yhteinen syysretki. partiolaiset olivat päivän aikana suunnistaneet metsässä ja rakentaneet A-pukin. He olivat myös pystyttäneet puolijoukkueteltan, jossa he nukkuisivat tulevan yön. Rasmus, tule kanssani hakkaamaan halkoja! Yöstä on tulossa, joten niitä pitää tehdä paljon, Olli sanoi ystävälleen. He hakkasivat mäntyhalkoja pienemmiksi ja vuolivat kiehisiä. Kun kello läheni jo puolta yötä, partiolaiset kömpivät makuupusseihinsa. Mutta Heta istui puupönikän päällä ja lisäsi halkoja kamiinaan. Hänellä oli ensimmäinen kipinämikkovuoro. Heta varmisti, että vesisanko oli haettu puolijoukkuetelttaan. Hän siirsi Siirin kumisaappaita kauemmaksi, ettei kamina polttaisi niitä pilalle. Sitten hän vain nautti tunnelmasta ja vahti nukkuvien ystäviensä unta. Ainut hiljaisuuden rikkova ääni oli Ollin kuorsaus. Yö oli jo pitkällä, ja Hetakin alkoi olla. Viimein Hetan kipinä vuoro oli loppumaisillaan. Hän hiipi Siirin makuupussin luokse ja herätti hänet. Siiri nousi kyllä, mutta näytti. Heta oli vielä sen aikaa hereillä, että Siiri laittoi lisää puita kamiinaan. Heta painoi päänsä retkityynyyn ja nukahti pian uneen

18 Käpylehmä Tarvitaan käpyjä ja pieniä puutikkuja/ oksan pätkiä. Ohjaaja näyttää lapsille, kuinka helppoa käpylehmän tai muun eläimen valmistaminen on. Samalla kun lapset askartelevat erilaisia eläimiä itselleen, ohjaaja kertoo lapsille, että leikkiminen on lasten työtä. Leikkimiseen ei aina tarvita kaupasta ostettuja uusia leluja, koska niitä voi tehdä itsekin. Hyvään leikkiin tarvitaan vain hyvä mielikuvitus ja leikkikavereita. Voidaan puhua myös siitä, kuinka kehitysmaissa on lapsia, joilla ei ole leluja, vaan he joutuvat käyttämään mielikuvitusta lelujen tekemisessä. Tai siitä, kuinka kaatopaikalle menee paljon käyttökelpoista tavaraa, jota voisi käyttää vielä uudelleenkin. VINKKI! Kun tulee tilanne, jolloin haluat palkita itsesi jollakin uudella ja hauskalla, palkitse itsesi tavaran sijaan jollakin elämyksellä. Mikä olisi kiva ja ikimuistoinen elämys? Partioihanteet 1) Hartauden aluksi jokaiselle jaetaan paperilappu ja kynä. Paperille kirjoitetaan käsiteltävää ihannetta koskeva väitelause. Osaan ihanteista voi antaa vaihtoehtoisia väitelauseita, joista toinen valitaan. Kunnioittaminen on Rakastan luontoa, koska Ympäristöä pitää suojella, Kun on luotettava, Ystävyys on Raja, jonka yli voin rakentaa ystävyyttä voisi olla Vastuu on sitä, että Jos kukaan ei tartu toimeen Haluaisin olla ihminen Elämän totuus tarkoittaa mielestäni sitä, että 2) Laput sekoitetaan ja jaetaan. Jokainen lukee vuorollaan saamansa lapun ääneen. Lippukunnan huuto Lippukunnan huuto on muuten valmis, mutta siitä puuttuu kaikkia adjektiivit. Partiolaiset keksivät sattumanvaraisia adjektiivejä, minkä jälkeen johtaja lukee valmiin huudon ääneen. Alta löytyy myös esimerkki valmiista huudosta. Missä virtaa joet, hetket siellä koet! Me yhdessä vartutaan, toimeen tartutaan. Missä virtaa punaiset joet, kuumat hetket siellä koet! Me hassuiksi yhdessä vartutaan, Hitaasti toimeen tartutaan. 3) Pohditaan yhdessä: Mitä muita asioita/sanoja ihanteeseen liittäisimme? Miten voin toteuttaa ihannetta käytännössä? Omia kokemuksia, jokainen saa kertoa esim. miten on suojellut ympäristöä. VINKKI! Edessä on tie, se eteenpäin meitä vie. Ei reppu selkää paina, kun muistaa aatteet aina. Tää ei ole mitään unta: me ollaan lippukunta! Edessä on naurava tie, se eteenpäin meitä vie. Ei pyöreä reppu selkää paina, kun muistaa suuret aatteet aina. Tää ei ole mitään rumaa unta: Me ollaan nopea lippukunta! Samoaja ja vaeltaja ikäiset voivat valita lempi-ihanteensa ja kirjoittaa lapulle, miksi pitää eniten juuri siitä ihanteesta tai miksi se on itselle tärkein

19 Rauhanhalko Tarvikkeet: Puukapula, joka on voitu vuolla kokouksen aikana yhdessä sileäksi. Istutaan piirissä, jossa johtaja kertoo rauhanhalosta. Rauhanhalko voi siis olla ihan tavallinen puuhalko, jonka tulisi olla kooltaan partiolaisten käteen sopiva ja piirissä helposti ojenneltava. Rauhanhalko voi myös olla ryhmän yhdessä vuolema ja viimeistelemä, tai vaikkapa toteemipaalu tyyli on vapaa. Rauhanhalko osoittaa puhujan vuoron: ainoastaan se, jolla halko on käsissään, saa puhua. Muiden on oltava äärimmäisen hiljaa. Rauhanhalkoa kierrätetään piirissä kädestä käteen. Se, kenellä rauhanhalko on saa kertoa meille. Rauhanhalko laitetaan kiertämään piirissä ja aina se, jolla halko on käsissään saa siis kertoa jonkin etukäteen sovitun asian, esimerkiksi: Jokin erityisen mukava päivän aikana tapahtunut asia. Mitä tarkoittaa rauha? Miksi rauha on tärkeää? Mikä tekee meidän ryhmästä erityisen? Sudenpentujen/seikkailijoiden partioihanteet Retkiruokaa -adjektiivitarina Tarinasta puuttuu kaikki adjektiivit. Partiolaiset keksivät sattumanvaraisia adjektiivejä tyhjiin kohtiin, minkä jälkeen johtaja lukee tarinan ääneen. Jänöjussit-vartio oli vaelluksella. Aurinko painui jo kuusimetsän taakse ja partiolaisten vatsat kurnivat äänekkäästi. Niinpä he päättivät leiriytyä metsäaukiolle. Pipsa kaivoi rinkastansa kaasutrangian. Hän kokosi retkikeittimen ja sytytti siihen liekin. Henrin antoi Pipsalle pussillisen makaroneja sekä nakkeja, joista he valmistaisivat illallisen. Sillä välin, kun Pipsa ja Henri valmistivat ruokaa, Viivi ja Juho pystyttivät telttaa. Onneksi taivas näyttää! Meille tulee siis yö, Juho iloitsi. Trangiassa tuoksui retkiruoka. Pipsa hämmensi makaroneja kauhalla ja sanoi: Tämä ruoka näyttää niin. Voitte tulla syömään! Ystävykset etsivät ruokailuvälineet rinkoistansa ja kävivät syömään. Juho söi jopa niin paljon, että hänelle tuli hieman olo. Lopuksi partiolaiset keräsivät ruoanlaitosta jääneet roskat. Nea lupasi viedä trangian kotiin tiskattavaksi. Kun kaikki sotkut oli siivottu, kömpivät partiolaiset makuupusseihinsa ja näkivät koko yön unia. Kaverukset Maija ja Liisa asuvat naapureina ja leikkivät usein yhdessä. Eräänä päivänä Liisa pyysi Maijaa leikkimään kanssaan. Maija sanoi, että tulisi ruuan jälkeen. Liisa odotti ulkona, keinui puistossa, hyppi ruutua ja odotti. Ja odotti. Sitten hän meni soittamaan Maijan perheen ovikelloa ja kysymään, missä Maija viipyi. Hän saikin kuulla, että Maija oli mennyt leikkimään Tertun kanssa. Liisan tuli todella paha mieli, olihan Maija kuitenkin luvannut leikkiä juuri hänen kanssaan. Oletko sinä ollut vastaavanlaisessa tilanteessa kuin Liisa? Että joku kaveri on luvannut jotakin, mutta ei kuitenkaan ole tehnyt niin? Se ei tunnu ki- valta. Tulee kenties tunne, ettei kaveri välitäkään sinusta. On tärkeää, että jokainen meistä on ystävän luottamuksen arvoinen. Yksi seikkailijoillekin kuuluvista partioihanteista on: Olla luotettava. (Sudenpennuille: Yksi partioihanne on kunnioittaa toista ihmistä, toisen ihmisten kunnioittamista on myös se, että toimii toista kohtaan niin kuin lupaa. Se, että pidät toiselle lupaamasi asiat, kertoo, että kunnioitat häntä.) Jokainen varmasti tietää, miltä tuntuu pettyä, kun kaveri lupaa jotakin, mitä ei kuitenkaan toteuta. Toimithan sinä seuraavan kerran niin, ettei kaveriesi tarvitse pettyä lupauksiisi! Essi Mäyrä Säästetään paperia Aluksi pohditaan yhdessä, missä kaikissa päivän askareissa kuluu paperia. Esimerkiksi kuivataanko vessassa käynnin jälkeen kädet paperiin, pyyhitäänkö ruoan jälkeen suu paperiin tai käytetäänkö paperia piirtämiseen? Tämän jälkeen mietitään, miten omaa paperinkulutusta voisi vähentää. Edellä mainittuihin esimerkkeihin liittyen vessassa kädet voisi pyyhkiä pyyhkeeseen, ruokailussa servietin voisi puolittaa ja paperin kummallekin puolelle voisi piirtää. Vinkkien jälkeen lapsien olisi hyvä tarkkailla omaa paperin kulutusta vaikka päivän tai viikon ajan ja selvittää, muuttuiko paperin kulutus entiseen verrattuna. Käytännön vinkkejä: keskustelun lomassa lapset voivat pitää askartelutuokion, jonka aikana Kolon ruokailussa tarvittavat servietit leikataan kahtia. Vaihtoehtoisesti voidaan askarrella suttupaperilaatikko, johon voi laittaa sellaiset paperit, joiden toiselle puolelle voi vielä piirtää

20 Trangia Me partiolaiset laitamme usein ulkona ruokaa retkillämme, joten jo kaikkein pienimmätkin partiolaiset usein taitavat trangian kasaamisen ja käytön. Kasataanpa yhdessä trangia, jotta voisimme valmistaa sillä elämän keitoksia. Kuvittele itse olevasi tämä trangia. Ystävyydensolmuhuivi Kuva Ensiksi asetetaan pohja, joka on tukirakenne. Se pitää trangian tukevasti maassa paikoillaan, jotta se pysyy vakaana ja irrallaan pohjamaasta. Pohjaan asetetaan kiinni kaasupoltin tai sinoliastia. Se on trangian sisin: luonne ja sydän, jota ilman trangialla ei voisi valmistaa elämän keitoksia. Kaasupoltin kiinnitetään kaasupulloon ja sinoliastiaan kaadetaan sinolia. Se on trangian elämännestettä, josta se saa voimaa ja energiaa valmistaa keitoksiaan. Molemmissa energialähteissä on oma säätelykeinonsa, jotta keitokseen voidaan kulloinkin kohdistaa oikean suuruinen energia: pienentää sinoliastian rakoa taikka suurentaa kaasupullon kyljestä liekkiä. Pohjan päälle asetetaan vankka tukikuori, joka suojaa myrskytuulilta trangiaan sytytettyä tulta, elämänliekkiä. Kiinnikkeisiin voidaan laittaa kattila, jossa keitoksia voi keitellä. Kattilaan mahtuu monenmoisia aineksia, joista liekin avulla saadaan aikaan maukkaita muhennoksia ja mielenkiintoisia soppia, aivan kuten elämä keitokset tapaavatkin olla. Jotta keitos voi muhia rauhassa, voidaan päälle asettaa kansi, joka suojaa elämän keitoksia ulkopuoliselta maailmalta: kylmältä, sateelta ja roskilta. Toisaalta, kun kantta raottaa, voi soppaan pudottaa lisää monenlaisia raaka-aineita. Elämän keitosta keitellessä, on tärkeänä apuna myös trangian kahvaosa, jolla on, kuten rakkaalla lapsella yleensäkin, monta nimeä. Sen turvin, voi kattilaa välillä siirrellä pois liekistä, nostella kantta paikoiltaan tai vaihtaa kokonaan uusi keittoympäristö eli uusi pannu tulille. Sen turvaa ja apua ei sovi vähätellä. Mikäli partiolaiset eivät vielä osaa ystävyydensolmua, opetetaan sen tekeminen partiohuiviin. Istutaan piirissä. Jokainen ottaa partiohuivin kaulastaan ja solmii sen ystävyydensolmulla vasemmanpuoleisen vieruskaverin partiohuiviin. Samalla partiolaiset voivat miettiä, miten vastaisivat parilla sanalla johtajan esittämään kysymykseen, esimerkiksi; i. Millaista on ystävyys? ii. Miksi ystävyys solmitaan? iii. Miten ystävä / ystävää voi auttaa? VINKKI! Jos ystävyydensolmu tuntuu hankalalta, voidaan sen sijasta tehdä merimiessolmu. Variaatio: Solmiminen tapahtuu omalla vuorolla piirissä. Solmua tehdessä saa kertoa oman vastauksen kysymykseen. Kun solmu on valmis, on seuraavan vuoro tehdä huiviin solmu ja kertoa oma vastauksensa. iv. Miten voi rakentaa ystävyyttä yli rajojen? Kun huivit on solmittu yhteiseksi ympyräksi, pitää jokainen kiinni huivistaan ja johtaja antaa partiolaisille vielä hetken aikaa miettiä vastausta kysymykseen. Vuorollaan jokainen saa sanoa oman vastauksensa. Lopuksi voidaan yhdessä keskustella ystävyydestä, ystävien tärkeydestä jne. ja purkaa huiviliitokset. Leirillä: Jokainen solmii huivinsa yhteiseen huivirinkiin, mutta tällöin ei kysytä ystävyyteen liittyviä kysymyksiä. Kun solmurinki on valmis, jokainen pitää huivistaan kiinni (ettei huivit mene sekaisin!) ja johtaja voi lukea jonkin leirin teemaan sopivan tarinan. Lopuksi voidaan laulaa Tää ystävyys ei raukene