Senioriopettaja. Nro 5/ Eläkeratkaisu Kulttuurista hyvinvointia Lääkkeitä turvallisesti

Transkriptio

1 Senioriopettaja Nro 5/ Eläkeratkaisu Kulttuurista hyvinvointia Lääkkeitä turvallisesti

2 VEO1405_01.indd :40:17 Senioriopettaja Nro 5/ Päätoimittaja/toimitussihteeri Anneli Rajaniemi Kytöpolku 33, Helsinki puh senioriopettaja@osj.fi Piirtäjä Helmer Räty, puh Ilmestyy kuusi numeroa vuodessa Painos kpl ISSN Painotuote Kuva: Anneli Rajaniemi 4 Senioriopettajat ihastelivat Tukholman kaupungintalolla vastuuston istuntosalia. Tässä numerossa 4 Kulttuuri pitää hengissä 7 Hoivaa ja huolenpitoa! 8 Lemmetty: Tulitikun leimahduksia 9 Eläkeratkaisu sorsii koulutettuja 10 Ikäihmisten lääkevalistusta 13 Lääkärin lausumia: Vanheneva iho 14 A. H. Tammsaaren jalanjäljillä 18 Saarikoski: Opettajan muuttuneet paineet 19 Puikkokerho ja junasukat Julkaisija: Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry Undervisningssektorns Seniororganisation rf Puheenjohtaja Erkki Kangasniemi Bredantie Kauniainen erkki.kangasniemi@gmail.com Toiminnanjohtaja Kirsti Lehtinen kirsti.lehtinen@oaj.fi Postiosoite Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry Rautatieläisenkatu 6, Helsinki Kaikki lehteen tuleva aineisto päätoimittajalle: senioriopettaja@osj.fi Käyntiosoite Maistraatinportti 2, Länsi-Pasila Osoite- ja jäsentietojen muutokset Opetusalan Seniorijärjestön toimisto seniorit@oaj.fi Sivulle pääset joko omalla tai esimerkiksi kirjastosi tietokoneella. Toimitusneuvosto: Lyyli Juntunen (pj), ja lyyli.juntunen@dnainternet.net Ulla Bäck, ja ullab@hotmail.com Liisa Fräki, liisa.fraki@gmail.com Kari-Veli Lehtonen, ja kariveli.lehtonen@gmail.com.fi Sinikka Anneli Rahikainen, sinikkaanneli.rahikainen@gmail.com Anneli Rajaniemi (siht.) päätoimittaja Taitto: Päivi Kokkinen ja Anneli Rajaniemi Kirjapaino: Forssa Print, Esko Aaltosen katu 2, Forssa puh./fax / sähköposti: fkp@forssaprint.fi Ilmoitushinnat, neliväri-ilmoitus Koko 1/1 (199 x 244 mm) /2 (97 x 244 tai 199 x 120 mm) 600 1/3 (63 x 244 tai 199 x 78 mm) 400 1/4 (97 x 120 tai 199 x 57 mm) 350 1/6 (97 x 78 mm) 250 1/8 (97 x 57 mm) 200 Takakansi 1200 Alennus: Vuosi-ilmoitus (6 numeroa) 25 % Lehti julkaisee OSJ ry:n jäsenten pikkuilmoituksia maksutta. Tilaushinta sisältyy jäsenmaksuun. Toimituksellinen aineisto pyydetään lähettämään päätoimittajalle PC-muodossa kirjoitettuna ilman rivinvaihtoja tai pakkotavutuksia. Naputa kolme tyhjää lyöntiä kpl-jaon merkiksi! Kuvat suositellaan ottamaan mahdollisimman suuressa koossa. Käytä mieluimmin sähköpostia, tekstit esimerkiksi Word tai RTF muodossa. Konekirjoitettu paperikäsikirjoitus käy myös. Tekstit ja kuvat voi lähettää myös CD-levyllä. Aineisto palautetaan vain pyydettäessä. 15. vuosikerta Ilmestymisaikataulu 2014 Numero Aineisto Ilmestymispäivä Ilmestymisaikataulu 2015 Numero Aineisto Ilmestyy Kansi Marjaisa syyspihlaja Kuva Matton Senioriopettaja Nro 5/ Eläkeratkaisu Kulttuurista hyvinvointia Lääkkeitä turvallisesti 2

3 Pääkirjoitus Syyttä syyllistetyt Suomessa syntyi toisen maailmansodan jälkeen paljon lapsia. Toki lapsia syntyi paljon muissakin maissa, mutta Suomessa suuret ikäluokat ovat erityisen suuria. Sodan jälkeen syntyneet ovat olleet julkisen kiinnostuksen kohteena syntymästään lähtien. Ensin he täyttivät koulut, sitten opiskelupaikat ja työpaikat. Nyt suuret ikäluokat ovat jo jääneet eläkkeelle tai ovat pian jäämässä eläkkeelle. Julkisessa keskustelussa suuriin ikäluokkiin yhdistetään usein kustannukset ja ongelmat. Eläkeläisjärjestöjen tehtäväksi on jäänyt ohjata keskustelua tästä kapeasta näkökulmasta avarammaksi: suurten ikäluokkien eläkeläiset tekevät yhteiseksi hyväksi paljon näkymätöntä työtä. Syyskuussa julkistettiin tuore tutkimus, joka osoittaa eläkeläisjärjestöjen näkemykset todeksi. Hans Hämäläisen ja Antti O. Tanskasen kyselytutkimuksesta käy ilmi, että suurten ikäluokkien edustajat tukevat paljon läheisiään. Suuret ikäluokat antavat lapsilleen paljon hoiva-apua: vastaajista 85 prosenttia kertoi hoivaavansa lastenlapsiaan. Omille iäkkäille vanhemmilleen suurten ikäluokkien edustajat antavat taas käytännön apua: auttavat esimerkiksi vaatteiden vaihtamisessa, peseytymisessä, syömisessä tai vaikka ruohon leikkaamisessa. Naiset antavat hoiva-apua merkittävästi miehiä yleisemmin. Omien vanhempien hoitamisessa näkyy sama suuntaus. Tyttäret antavat vanhemmilleen hoiva-apua enemmän kuin pojat. Avun antamiseen vaikuttavat myös välimatka sekä oma tai vanhempien terveys. Suurten ikäluokkien antama epävirallinen apu on merkittävä tuki yhteiskunnalle. Tästä ei kuitenkaan pidä päätellä, ettei julkisia hyvinvointipalveluja tarvita. Omaisten apu ja julkiset palvelut eivät ole toisiaan poissulkevia vaan toisiaan tukevia. Niissä Euroopan maissa, joissa on kattavat hyvinvointipalvelut, suurempi joukko ihmisiä auttaa sukulaisiaan satunnaisesti kuin maissa, joissa hyvinvointipalvelut ovat suppeat. Kun hyvinvointivaltio turvaa riittävän hoiva-avun sitä tarvitseville, edistetään myös sukupolvien halua auttaa toisiaan. Valtaosa suurten ikäluokkien edustajista auttaa siis ahkerasti sekä vanhempiaan että lapsiaan. Vain harva ei tue kumpaakaan sukupolvea mitenkään. Tämä kannattaa muistaa, kun suurten ikäluokkien jäseniä syyttä syyllistetään. Ilman heidän apuaan monet vanhukset ja lapsiperheet eivät selviäisi arjestaan. Kirsti Lehtinen toiminnanjohtaja Orättvist anklagade Det föddes många barn i Finland efter andra världskriget under åren Naturligtvis föddes det många barn också i andra länder, men i Finland är de stora årsklasserna speciellt stora. De som blivit födda efter kriget har varit utsatta för ett stort offentligt intresse ända sedan deras födelse. Först fyllde de skolorna, sedan studie- och arbetsplatserna. Nu har de stora årsklasserna redan gått i pension eller står i beredskap att göra det. I den offentliga diskussionen förknippas de stora årsklasserna ofta med kostnader och problem. Pensionsorganisationernas uppgift har blivit att leda diskussionen från denna snäva synvinkel till ett vidare perspektiv: de stora årsklasserna gör en mängd osynligt arbete till det allmänna bästa. I september publicerades en färsk undersökning som visar att pensionsorganisationerna har rätt. I Hans Hämäläinens och Antti O. Tanskanens enkät framgår det, att de stora årsklasserna i hög grad understöder sina närstående. De stora årsklasserna ger sina barn mycket vårdhjälp: av svararna berättade 85 procent att de sköter om sina barnbarn. De stora årsklasserna ger praktisk hjälp åt sina åldriga föräldrar: de hjälper med att byta kläder, vid tvätt, vid måltider eller genom att klippa gräs. Kvinnorna ger vårdhjälp betydligt oftare än männen. Detta syns också tydligt i samband med skötseln av de egna föräldrarna. Döttrar ger vårdhjälp åt sina föräldrar mer än söner. Möjligheten att hjälpa påverkas också av avstånd samt den egna eller föräldrarnas hälsa. De stora årsklassernas inofficiella hjälp utgör ett märkbart stöd till samhället. Av detta får man dock inte dra den slutsatsen att den offentliga sektorns vårdbidrag inte behövs. De egnas hjälp och den offentliga servicen utesluter inte varandra utan stöder varandra. I de 3 europeiska länder som har en omfattande välfärdsservice finns en större grupp människor som hjälper de anhöriga än i länder där välfärdsservicen är knapp. Då välfärdsstaten erbjuder en tillräcklig vårdhjälp gynnar det också generationernas vilja att hjälpa varandra. Majoriteten av representanterna för de stora årsklasserna hjälper alltså flitigt både sina föräldrar och sina barn. Endast ett fåtal låter bli att understöda någondera generationen på något sätt. Detta lönar sig att komma ihåg då de stora årsklasserna anklagas utan orsak. Utan deras hjälp skulle många åldringar och barnfamiljer inte klara av vardagen. Kirsti Lehtinen verksamhetsledare kirsti.lehtinen@oaj.fi Ulla Bäck översättning

4 Tukholman kaupungintalon kierros aloitettiin sisäpihalta, jossa Nobel-palkitut syövät juhlapäivällistä. Kulttuurifriikki elää Valtakunnallisten OSJ:n koulutuspäivien esitelmät käsittelivät kulttuurin merkitystä elinikämme pituuteen ja ikäihmisten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Ajankohtaisasioiden kuumin aihe oli eläkeuudistusta koskeva tuore sopimus. Kulttuuriharrastamisen arvo nousi arvoon arvaamattomaan, kun kuunteli aivo- ja terveystutkija Markku T. Hyypän esitystä. Hän on tutkinut sosiaalisen pääoman vaikutusta terveyteen ja kuolleisuuteen. Hyyppä oli nähnyt tilastoista, että suomenruotsalaiset elävät pidempään, heidän työkykynsä on parempi ja he ovat terveempiä monilla eri mittareilla tutkittuna. Kainuulaissyntyistä ja supisuomalaista lääkäriä ja tutkijaa alkoi kiinnostaa, mistä tämä johtuu. Kyseessä eivät ole geenit, ruoka, liikunta tai tulotaso, vaan se, että heidän peruskulttuurinsa on erilainen. Terveyteen vaikuttavat ihmissuhteet, sosiaaliset suhteet ja se kuinka paljon me välitämme toisistamme, luotamme toisiimme ja annamme sosiaalista tukea toisillemme. Hän huomasi, että me-henki, sosiaalinen pääoma, osallistuminen ja kulttuurin harrastaminen on suomenruotsalaisten hyvän terveyden ja hyvinvoinnin takana. Suomenkielisten peruskulttuuria sen sijaan leimaa asenne: minä itse pärjään. Sen vaikutus terveyteen ei tutkitusti ole yhtä suotuisa. Kulttuuri pitää hengissä Hyyppä vetää tutkimustuloksista johtopäätöksen: Kulttuurifriikki elää pidempään kuin sohvalla löhöävä tv:n katselija tai tietokonepelejä yksinään pelaava nörtti. Kult- tuuri ei tarkoita tässä korkeakulttuuria vaan elämäntapaa. Ruotsissa tehdyissä väitöstutkimuksissa on todistettu, että kulttuuritilaisuuksissa tai esimerkiksi kirjastossa käyminen pidentää elämää. Tulos on tilastollinen käsite eikä tarkoita tilannetta yksilön kannalta. Toinen tutkimus osoittaa, että kulttuuria harrastavat yli 75-vuotiaat säilyivät pidempään hengissä. Tilastot kertovat, että naisilla tällaisia harrastuksia olivat opintopiirit, kerhot ja kulttuuritilaisuuksissa käynti. Miehiä pitivät pidempään hengissä puutarhanhoito, nikkarointi ja kulttuuritilaisuudet. Yhdessä harrastaminen ja kansalaisaktiivisuus ovat siten elämän eliksiiriä. Laskennallisesti tällaiset aktiiviset ja sosiaaliset ihmiset elävät noin kolme vuotta muita pidempään. Luottamus toisiin ihmisiin pidentää elämänkaarta, epäluottamus lyhentää, Hyyppä huomauttaa. Sosiaalinen pääoma kehittyy tilastollisesti jo varhaislapsuudessa. Kulttuurin har- 4

5 Lääketieteen tohtori Markku T. Hyyppä todisti, että kulttuuri pitää meidät hengissä. Ylijohtaja Marja Vaarama Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoi, että elämästä nauttiminen lisää koettua elämänlaatua. kauemmin kuin sohvaperuna rastaminen kannattaa aloittaa jo varhain, silloin siitä tulee elämään kantava voima. Ja myös toisinpäin: lapsena omaksuttu passiivisuus säilyy elämänasenteena. Sosiaalisen läsnäolon tunne riittää Hyypän mukaan sosiaalisen pääoman ylläpitämiseen. Kuorossa laulaminen on hyvää sosiaalista toimintaa, vaikka laulunääni ei olisikaan mitä parhain. Hyvinvointi on parantunut Ikäihmisten hyvinvoinnista ja elämänlaadusta seminaarin osanottajille kertoi professori Marja Vaarama, joka toimii ylijohtajana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Elämänlaadun käsite on varsin moniulotteinen. Siihen kuuluvat hyväksi koettu terveys, kunto, tarmokkuus, liikuntakyky ja turvallisuus. Hyvinvointiakin on monenlaista: fyysistä, materiaalista, sosiaalista, emotionaalista sekä tuottavaa ja luovaa hyvinvointia. Tutkimuksissa on käynyt selville, että Yli 65-vuotiaiden elinolot ovat paremmat kuin koskaan aiemmin. Ikäihmiset kokevat terveytensä ja toimintakykynsä paremmaksi, myös jopa yli 80-vuotiaat. Silti hyvinvointia ja terveyttä kokevat sosioekonomiset erot ovat suuret. Ongelmia on peräti prosentilla ikäihmisiä. Suuri ongelma on yksinäisyys, jota kokee joka kymmenes. Puolet yli 85-vuotiaista tuntee yksinäisyyttä joskus, mutta miehistä viidennes usein tai koko ajan. Yksinasuvien, iäkkäimpien ja etenkin naisten riskinä on joutua huono-osaisiksi. Vaarama kertoi, että ikäihmisten koulutus- ja ammatti ovat yhteydessä tulotasoon. Iäkkäimpien tulot ovat pienimmät. Asumistaso on parantunut mutta asumismuoto saattaa iän mukana muuttua. Myös iäkkäiden toimintakykykin on nykyään aiempaa parempaa. Kuitenkin toimintakykyyn suuresti vaikuttava tekijä on kipu, joka estää tekemään asioita. 5 Elämästä nauttiminen lisää koettua elämänlaatua, toteavat kaikki ikäryhmät kuusikymppisistä eteenpäin! Kulttuuriharrastukset ovat todistetusti ikäihmisille tärkeitä. Yhteiskunta ei ole kuitenkaan vielä riittävästi sopeutunut siihen, että ikäihmisten pitää järjestää kulttuuritilaisuuksia iltapäivisin, eikä vasta iltamyöhään, todettiin esitelmän kirvoittamassa keskustelussa. Yhdistystoiminnalle tukea Kolmessa eri työpajassa käsiteltiin yhdistyksille oleellisen tärkeitä asioita. Niitä olivat puheenjohtajan ja sihteerin työ, yhdistyksen viestintä ja kotisivut sekä yhdistysten houkuttelevimmat tilaisuudet. Yhdistysten viestinnässä suurena ongelmana on se, ettei sähköpostia pystytä käyttämään tehokkaasti. Osalla jäseniä ei ole sähköpostia ja osa ei anna osoitettaan yhdistyksille. OSJ:n yhdistykset aloittivat

6 Yhden työpajan aiheena oli yhdistyksen viestintä ja kotisivut. Porinaryhmässä Tarja Sola Porvoosta, Otso Kahila Lohjalta, Arja Sore Lahdesta, Terttu Selin-Stumpf ja Jorma Saarinen Hämeenlinnasta. kampanjan sähköpostiosoitteiden saamiseksi. Henkilökohtaisen sähköpostiosoitteen voi antaa yhdistyksille, sillä ne käyttävät jäsenten sähköpostiosoitteita vain yhdistysten omaan tiedottamiseen. Osoitteita ei anneta muualle. Sähköpostiosoitteet kirjoitetaan piilokopioina, etteivät muut näe niitä. Kukin alue piti omat palaverinsa, joiden tulokset näkyvät aikanaan järjestön toiminnassa. epäreilu eläkeratkaisu Puheenjohtaja Erkki Kangasniemi kertoi vastikään sovitusta eläkeratkaisusta. Neuvottelutuloksen allekirjoittivat muut työmarkkinakeskusjärjestöt paitsi Akava, koska tulos oli epäoikeudenmukainen koulutetulle väestölle. Kangasniemi kertoi pitävänsä kahta viimeistä eläkesopimusta suurimpana tulonsiirtona koulutetulta väestönosalta henki- löille, jotka työskentelevät yksityissektorilla työtehtävissä, joissa tarvitaan matalampaa koulutusta. Valtiovalta halusi eläkesopimuksen paikkaamaan julkisen sektorin kestävyysvajetta. Muualla maailmassa sellainen on tehty jo esimerkiksi Britanniassa, Saksassa ja USA:ssa. Eläkeuudistus oli OSJ:n väelle niin kuuma peruna, että se aiheutti vilkkaana keskustelun, jota jatkettiin epävirallisesti vielä salin ulkopuolellakin. Paikallisesta edunvalvonnasta alustanut varapuheenjohtaja Erkki Kukkonen kertoi aluksi erään toisen yhdistyksen hyvän ohjeen: Edunvalvonta pitää hoitaa niin hyvin, luotettavasti ja hinnaltaan edullisesti, että jäsenistö kokee jäsenmaksun voitoksi. Siitä olikin hyvä jatkaa selvitystä kuopiolaisten eläkeläisopettajien eduista ja siitä miten kunnassa toteutetaan vanhuspalvelulakia. Hän muistutti myös, että vanhusneuvostot ovat kunnallisia luottamuselimiä, jolla on merkitystä ja niitä kannattaa käyttää edunvalvontaan. Toiminnanjohtaja Kirsti Lehtinen kertoi koulutuspäivien osallistujille vielä, että jäsenmaksu ja jäsenkortti postitetaan joulukuussa. Hänellä oli myös jaossa uusia esitteitä, jotka on uudistettu nykyisten kotisivujen henkeen. Esitteitä saa tilata OSJ:n toimistosta. Anneli Rajaniemi, teksti ja kuvat Kahvitauolla tarinaa iskemässä Harry Myllymäki, Erkki Kangasniemi, Otso Kahila ja Harri Aartelo. Läpimarssilla vallan kammareissa Tukholman kaupungintalolla. 6

7 Puheenjohtaja Parempaa hoivaa ja huolenpitoa! Tuore kansainvälinen tutkimus osoittaa, että maamme vanhusten hoivassa ja elämänlaadussa on paljon kehitettävää. Parhaiten ikäihmisten asiat ovat Norjassa ja toiseksi parhaiten Ruotsissa noin sadan kansakunnan vertailun mukaan. Suomi sijoittuu tilastossa sijalle 15. Hyvä uutinen on sentään se, että sijalukumme ei ole edellisestä mittauksesta huonontunut. Huono uutinen on se, että pari vuotta voimassa ollut vanhuspalvelulaki ei ainakaan vielä näy positiivisesti tilastotiedoissa. Sopii kysyä, miksi vanhustemme elinolojen ja hoivan laatu ei ole alkanut kohentua. OSJ oli omalta osaltaan edistämässä vanhuspalvelulain säätämistä siksi, että maassamme oli liian paljon huonoa hoitoa, suorastaan vanhusten heitteillejättöjäkin. Eduskunta sääti vanhuspalvelulain tavoitteet ja sisällön kuntaa velvoittaviksi. Kunnalla on paljon tehtävää iäkkäiden asukkaidensa hyväksi. Hoivapalvelujen on oltava riittäviä ja hyvälaatuisia. Kotiin suunnattavat palvelut ja kuntouttava toiminta ovat uusia keskeisiä periaatteita. Hyvän hoivan ja huolenpidon järjestäminen vanhusväestölle ei ole helppoa, mutta syrjäseutujen ihmisille palvelujen järjestäminen on erityisen haasteellista. Kuntaliitokset kasvattavat kuntakokoa ja etäisyydet keskustaajamista reunaalueille kasvavat. Avun tuominen kotiovien sisäpuolelle vaatii paljon aikaa. Jos joukkoliikennettä ei ole eikä asukkaalla ole ajokorttia eikä autoa, ollaan jo melkoisissa vaikeuksissa. Palveluhenkilöstön edestakainen työmatka kuntakeskuksesta voi olla yhteensä yli sata kilometriä. Riittävätkö päivän työtunnit avun tarjoamiseen vai meneekö työpäivä ajeluksi eri kohteiden välillä? Muistisairaan luona hoitohenkilön käynti tai kaksi päivässä ei tukitoimena riitä eikä ratkaise hoivaongelmia, vaan hänen luonaan pitäisi olla lähes aina toinen ihminen. Omaishoitajat tekevät erittäin arvokasta työtä huolehtiessaan muistisairaasta lähimmäisestään, sillä yhteiskunnan voimavarat eivät riittäisi millään tarvittavaan hoitoon ja huolenpitoon. Iäkkäiden kansalaistemme elinoloissa ja hoivapalveluissa parannettavaa riittää, sillä tällä hetkellä maassamme on yli 65-vuotiaita kansalaisia jo puolitoista miljoonaa ja määrä kasvaa yhä. Nykyisten väestöennusteiden mukaan vanhusväestön määrä suhteessa koko väestöön tasaantuu vasta vuoden 2030 paikkeilla. Jokaisessa kunnassa on vanhusneuvosto, jonka tehtäviin kuuluu vanhusväestön elinolojen ja palvelujen seuranta, arviointi ja kehittäminen yhteistyössä kunnan viranomaisten kanssa. Tähän toimielimeen on tärkeää saada myös senioriopettajien edustajia, sillä vanhusneuvostojen kautta voimme vaikuttaa tässä puheena oleviin asioihimme. Arvokas vanhuus on ihmisoikeus. Aina. Kuopiossa Erkki Kukkonen OSJ:n hallituksen varapuheenjohtaja 7

8 Lemmetty Pieni tulitikkutyttö K ukapa ei muistaisi H. C. Anderssenin liikuttavaa satua pienestä tulitikkutytöstä. Vavahduttava tarina kertoo köyhästä tytöstä, joka tulitikkuja sytyttämällä saa hetkeksi lämpöä ja iloa. Tyttö unelmoi paremmasta elämästä, mutta minkään tikun liekki ei riitä ja onneton loppu vie elämän. Sadulla ja todellisuudella ei tietenkään ole mitään tekemistä keskenään, mutta kun seurasin syksyn eläkeneuvotteluja niin pienen tulitikkutytön kohtalo tuli mieleeni. Jatkuvasti neuvottelujen aikana sytytettiin uusia tulia ja tuntui kuin mikään ei riittäisi. Valtiovarainministeriö nosti neuvottelupöytään vaatimuksen kestävyysvajeen poistosta. Työuria pidentämällä ja eläkkeitä huonontamalla se onnistuisi ministeriön mukaan ihan kivuttomasti. Työmarkkinajärjestöt olivat luvanneet neuvottelutulosta syksyn alkuun. Elokuussa alkoi aikataululla kiirehtiminen, jonka syytä oli aluksi vaikea löytää. Sitten paljastui, että valtio pelkäsi luottoluokituksen putoamista, jos neuvottelutulos ei ole valmiina ennen jonkun luokittelijan Suomen vierailua. Mikä katastrofi olikaan syntymässä! Joku huomasi kysyä, että paljonkos se luokitusmuutos maksaa ja pankkien päivystävät ekonomistit ilmoittivat, että hinta on kansantaloudessa noin 60 miljoonaa euroa vuodessa. Paljon on paljon, kun espoolainen eurojackpotin voittaja sai 62 miljoonaa euroa yhdessä yössä. Aikataulua jatkettiin ja huomattiin, että palkansaajajärjestöissä on rakoilua. Siihen oli helppo iskeä ja loppuvaiheessa Akava pelattiin ulos. Akava ei hyväksynyt neuvottelutulosta puolustaessaan jäsentensä oikeuksia oikeudenmukaiseen eläkkeeseen. Historia toisti tavallaan itseään, kun Akava ei hyväksynyt edellistäkään eläkeuudistusta vuonna Lämmittääkö neuvottelutulos sen allekirjoittajia? Seurataan nyt lainvalmistelua, mutta epäilen, koska neuvottelutuloksessa on myös epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia esityksiä. Erityisen vaikeaksi tullee työuraeläke. Siis mikä? Fyysisesti tai henkisesti kuormittavan yli 38 vuoden työuran tehneille voidaan myöntää työuraeläke. Tehtävien kuormittavuus arvioidaan suhteessa nykyisessä työssä selviytymiseen. Eläkkeen saaminen edellyttää lisäksi vähintään 63 vuoden ikää. Uusi tikku on varmasti sytytettävä moneen kertaan ennen kuin tämä lakiesitys on eduskunnassa. Akava ei hyväksynyt neuvottelutulosta puolustaessaan jäsentensä oikeuksia. Varatuomari Markku Lemmetty markku.lemmetty@helsinki.fi Lakiesitystä odotellessa voimme vierailla Tarinoiden puistossa, Helsingin kaupungintalon Virkagalleriassa, jossa marraskuun alussa aukeaa kolmeksi kuukaudeksi suomalaisen lastenkirjallisuuden ja kuvituksen suurtapahtuma. Pro lastenkirjallisuus pro barnlitteraturen ry yhdessä kaupungin kanssa järjestää lastenkirjailijoiden tapaamisia ja kuvitusnäyttelyn, jossa esitellään yli 40 tämän hetken tunnettua kuvittajaa. Kaupungintaloon tulee lapsille lukupömpeleitä, joissa voi tutustua lastenkirjoihin. Hattivattiluolassa saa hieman pelätä ja sitten siirtyä katsomaan miltä kirjan kuvat näyttävät oikeesti. Monen tapahtuman järjestäjinä ovat aktiiviset isovanhemmat, jotka myös lukevat satuja. Ja paljon muuta, lupaa yhdistyksen puheenjohtaja, energinen ja aikanaan mm. Helsingin lastentarhanopettajaopistossa opettanut Maija Karjalainen. Hän kertoo, että näyttelyyn saadaan myös Maija Karman ja Maija-Kaarina Nenosen kirja- ja kuvitusharvinaisuuksia Tampereelta ja Kansalliskirjastosta. Miltä Tiina Tonttutyttö aitona kuvana näyttää? Se selviää näyttelyssä. H.C. Andersenin satuja tuskin kuulemme, koska tapahtuma keskittyy suomalaisiin kirjailijoihin ja kuvittajiin. Tapahtuman suojelijan, näyttelijä Elina Salon, ääni on tuttu Muumilaaksosta. Mitä aina sanavalmis Pikku Myy sanoisi? Hän saattaisi nyt olla ihan hiljaa ja tuskin kommentoisi eläkeuudistusta, sillä sadut ja satuhahmot eivät koskaan pääse eläkkeelle. 8

9 Ajassa Haluatko nopeasti tietoa yhdistyksesi tapahtumista? Ilmoita sähköpostiosoitteesi paikalliseen yhdistykseesi OSJ:n paikalliset yhdistykset järjestävät monenlaista toimintaa. Jos olet sähköpostin käyttäjä, pyydämme ilmoittamaan sähköpostiosoitteesi oman paikallisen yhdistyksesi sihteerille tai jäsensihteerille. Näin saat nopeasti tietoa tulevista tapahtumista. Sähköpostiosoitteen antaminen paikallisen yhdistyksen sihteerille on turvallista. OSJ:n jäsenyhdistykset eivät luovuta osoitetietoa millekään ulkopuoliselle taholle. Sähköpostiosoitetta käytetään paikallisissa yhdistyksissä ainoastaan tiedottamiseen. Lisäksi yhdistysten sihteerit ja jäsensihteerit toivovat, että jäsenemme tarkistaisivat yhdistyksissä olevan sähköpostiosoitteensa. Osalla jäsenistä saattaa olla jäsentiedoissa vanhentunut sähköpostiosoite, esimerkiksi entisen työpaikan sähköpostiosoite. Jos sinulla ei ole sähköposti- osoitetta, pyydämme lähettämään paikallisen yhdistyksen sihteerille tai jäsensihteerille kännykkänumeron. Joissakin yhdistyksissä sihteeri saattaa lähettää muistutuksia tapahtumista myös tekstiviestinä. OSJ:n jäsenyhdistysten sihteerien/jäsensihteerien tiedot löytyvät järjestön kotisivuilta osoitteesta Yhdistykset Paikallisyhdistysten yhteystiedot. Jäsenkortti ja jäsenmaksu postitetaan joulukuussa Opetusalan Seniorijärjestön uusi jäsenkortti postitetaan jäsenillemme joulukuun alussa Jäsenkortti on kolmivuotinen, ja se tulee jokaiselle kotiosoitteeseen A5-kokoisena kirjeenä. Samassa postituksessa jäsenemme saavat myös vuoden 2015 jäsenmaksulomakkeen. Jäsenmaksun eräpäivä on vuoden 2015 alkupuolella. Eläkeratkaisu rankaisee koulutettuja Eläkeuudistuksen tavoitteena on paikata julkisen talouden kestävyysvajetta pidentämällä työssäkäyvien työuraa. Se merkitsee eläkeiän alarajan nostamista vuodesta 2017 alkaen asteittain kolme kuukautta niin että vanhuuseläkeikä on 65 vuoteen 2025 mennessä. Sen jälkeen elinajan odotteen on tarkoitus nostaa eläkeikää. Vuonna 1955 syntyneet on ensimmäinen ikäluokka, jota uudistus koskee. Eläkettä alkaa kertyä kaikesta työstä 17 ikävuodesta alkaen. Töistä on jäätävä eläkkeelle viimeistään 70-vuotiaana. Työeläkkeen karttuma yhtenäistettäisiin sopimuksen mukaan siten, että kaikenikäisille työssäkäyville eläkettä karttuu 1,5 prosenttia palkasta vuodessa. Se oli liikaa Akavalle, sillä karttuman pienentäminen loppupäästä pienentää kaikkien ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa opiskelevien eläkettä. Esimerkiksi nuoret, kouluttautuvat naiset, joita on paljon kasvatus- ja koulutusaloilla, joutuvat kärsimään, sillä he pääsevät työelämään 25 vuotta täytettyään. Eläkeratkaisu merkitsee siis tulonsiirtoa koulutetuilta vähemmän koulua käyneille. Neuvottelutuloksen allekirjoittivat Akavaa lukuun ottamatta muut työmarkkinakeskusjärjestöt. Uudistus edellyttää kuitenkin mittavaa lainsäädäntöä uudelta, ensi keväänä valittavalta eduskunnalta. Akava pääsee vaikuttamaan aikanaan lainsäädännön valmistelutyöhön. Akava kritikoi eläkeratkaisua siitä, että uusi järjestelmä rankaisee eniten niitä, jotka pakertavat töissä vähintään 65-vuotiaiksi nykyistä heikommilla eläke-ehdoilla. Eniten hyötyisivät suhteessa ne, jotka lopettaisivat työuransa ennen vanhuuseläkkeen alarajaa. Näin voisivat tehdä työuraeläkkeelle jäävät, jotka tietyin ehdoin voivat päästä eläkkeelle raskaasta työstä, jos he ovat täyttäneet 63 vuotta ja heillä on takanaan työuraa 38 vuotta. Puheenjohtaja Erkki Kangasniemi pitää kahta viimeisintä eläkeratkaisua, vuonna 2005 tehtyä ja nyt neuvoteltua, suurimpana tietämänään tulonsiirtona koulutetuilta sellaisille henkilöille, jotka työskentelevät yksityissektorilla matalampaa koulutusta edellyttävissä tehtävissä. Hän ei usko, että 65 vuoden eläkeikätavoite täyttyy niillä, joiden olisi mahdollisuus jatkaa yli 63 ikävuoden, koska työn jatkaminen on tehty epäedulliseksi. Positiivisena puolena Kangasniemi näkee sen, että kestävyysvaje helpottuu edes jonkin verran. Hän pitää epätodennäköisenä sitä, että lainsäädäntötyössä saadaan Akavan kannalta oleellisia parannuksia eläkeratkaisuun. Eläkeuudistus ei heikennä jo eläkkeellä olevien eläkkeitä eikä ennen vuotta 2017 karttuneita eläkkeitä. Eläkkeellä olevat osallistuvat kuitenkin talkoisiin, koska heidän eläkkeitään on leikattu jo useissa indeksitarkistuksissa. Kangasniemi pitää tärkeänä, että eläkejärjestöjen ja 1,5 miljoonan eläkeläisen yhteistyöllä saataisiin estetyksi leikkaukset. Anneli Rajaniemi 9

10 TYKSin sairaala-apteekkari Kirsti Torniainen uuden apteekkirakennuksen sisäänkäynnin edessä. Ikäihmisten lääkitys (1. osa julkaistiin Senioriopettajassa 2/2014, ) osa 2 Tässä kirjoituksessa jatketaan TYKSin sairaala-apteekkari Kirsti Torniaisen kanssa valistusta siitä miten erityisesti ikäihmisten tulee käyttää heille määrättyjä lääkkeitä ja miten lääkkeiden haittavaikutuksia voidaan välttää. Diabeteslääkitys Diabeteksesta eli sokeritaudista ajateltiin aikoinaan, että kyseessä on yksi tauti. Nykyisin tiedetään, että diabetes on joukko eri tyypin sairauksia. Yleisimmin väestössä esiintyvä on aikuistyypin, eli II-tyypin diabetes, jossa elimistön kyky käsitellä insuliinia on heikentynyt. Nuoruustyypin, eli I-tyypin diabetes, jonka osuus eri diabetestyyppien esiintyvyydestä on %, on kyseessä yleensä silloin, kun insuliinin tuotanto haimassa on merkittävästi vähentynyt tai lakannut kokonaan. Diabetestä on kahden edellä mainitun sairaustyypin li- säksi monia välimuoto- ja erityistyyppejä. Aina on kuitenkin kyse aineenvaihdunnan muutoksesta, joka ilmenee liikana sokerina elimistössä, Kirsti Torniainen toteaa. Kun oireiden taustalla on merkittävästi vähentynyt insuliinin tuotanto, annetaan tätä sokeriaineenvaihduntaa säätelevää hormonia korvaushoitona injektiona, koska insuliini hajoaisi suun kautta otettuna mahalaukun happamessa ympäristössä. Lääkevalmisteissa insuliinit eroavat vaikutusaikansa perusteella ja jaotellaan useimmiten lyhyt-, pitkä- ja ylipitkävaikutteisiin. Insuliini pistetään yleisesti ihon alle ja nykyisin tavallisesti injektioneula-kynällä tai pumppumekanismin avulla ihon alle johdettuna, jatkuvana, hitaana injektiona. Diabetesta sairastavan henkilön hoitoon ei enää välttämättä tarvita erillisiä dieettiruokia, Kirsti Torniainen kertoo. Hoitojen alussa hoitajan kanssa käydään aina läpi ruokailuun liittyvät asiat ja opetellaan aterioiden ravinto-osien arviointi. Henkilökohtaisella, sormenpäästä otetulla, hyvin pienellä verinäytteellä on helppo tarkkailla, paljonko milläkin kerralla verensokeria alentavaa insuliinia on annosteltava. Tarvitaan vain pieni mittari ja lisäksi aputarvikkeet, jotka pienimmillään vievät vähemmän tilaa kuin huulipuikko naisen käsilaukussa. Uusi tekniikka on myös edullista, ja sen lisäksi diabeetikot yleensä saavat hoitotarvikkeensa maksutta hoitovastuussa olevalta taholta, hän sanoo. Aikuistyypin diabetes, jolloin haimassa on vielä jäljellä insuliinin tuotantoa, mutta se ei ole enää normaalilla tasolla, voidaan lievimmillään hoitaa ruokavaliolla. Ellei tämä riitä, mää- 10

11 rätään lisäksi suun kautta otettavaa lääkitystä. Jos insuliinin tuotanto on alentunut, voidaan antaa lääkkeitä, jotka lisäävät haiman vähentynyttä insuliinin tuotantoa, tai vaikuttavat haiman ulkopuolella elimistön sokeriaineenvaihduntaan ja vähentävät maksan sokerituotantoa. Osa lääkeaineista estää hiilihydraattien imeytymistä elimistössä tai hajoamista suolistossa tai estää takaisinimeytymistä munuaisissa tai lisää maksan tai kudosten insuliiniherkkyyttä. Tällaisen lääkityksen turvin pienempikin insuliinimäärä riittää ja haiman alentuneena toimiva insuliinituotanto on riittävä pitämään veren sokeritason tavoitellun alhaisena, Torniainen toteaa. Uusimpia aikuistyypin diabetekseen, suun kautta otettavia lääkeaineita ovat sellaiset, jotka vaikuttavat elimistössä inkretiinien, ns. suolistohormonien vapautumiseen erityisesti aterioinnin yhteydessä. Inkretiinit puolestaan lisäävät insuliinin eritystä ja tällöin kokonaisvaikutus alentaa veren sokeritasoa, hän sanoo. Suun kautta otettavia, eri tavalla vaikuttavia lääkkeitä voidaan yhdistellä sekä keskenään että insuliinihoitoihin, ellei muuten saavuteta normaalia verensokeritasoa. Kirsti Torniainen tähdentää, että diabeteksen hoito, olipa kyseessä minkä tyypin diabetes tahansa, on moneen asiaan vaikuttavan, elimistön aineenvaihdunnan poikkeaman hoitamista. Mikäli jo sairastaa, minkä tahansa tyypin diabetesta, Torniainen kehottaa hoitamaan itseään elämätapojen lisäksi lääkkeillä niin että verensokeri pysyy mahdollisimman lähellä normaalia tasoa. Tämä siksi, että diabetekseen liittyy, itse sairauden lisäksi, kohonnut riski sairastua moniin muihin, vakaviinkin sairauksiin. Näistä harmillisimpia ovat silmän verkkokalvomuutokset sekä munuaisten ja hermoston toiminnan muutokset, sydän- ja verisuotautien riskien lisäksi. Vakavimmillaan nämä diabetekseen liittyvät muut sairaudet voivat johtaa näön heikkenemiseen tai jopa sokeutumiseen sekä raaja-amputaatioihin. Kehittyneiden diabeteksen hoitojen vuoksi sokeritonta ruokavaliota tai sokerittomia tuotteita ei nykyisin käytetä niin paljon kuin laktoosittomia ja gluteenittomia tuotteita, Kirsti Torniainen toteaa. Kivun hoito Kivun tuntemukset voidaan luokitella lievästä kivusta, kohtalaisen ja voimakkaan kautta sietämättömään kipuun. Toisaalta kipu voidaan luokitella äkilliseksi eli akuutiksi tai pitkäaikaiseksi eli krooniseksi. Ennen kuin turvautuu kivun hoidon lääkkeisiin, on hyvä kokeilla lääkkeettömiä menetelmiä, erityisesti silloin, kun ei ole kyseessä voimakas tai sietämätön kipu. Kannattaa kokeilla kylmäkääreitä esim. venähdyksessä. Lämpökääreitä, lepoa tai rentoutumismenetelmiä kannattaa kokeilla vaikkapa lihasjännitykseen liittyvään kipuun. Joskus jopa musiikki tai huomion kohdistaminen muualle, lievittää kivun tuntemusta. Kivun hoitoon käytettävät lääkeaineet voidaan jakaa kahteen pääryhmään. Euforisoivat, vahvasti kivun tunnetta lievittävät lääkeaineet ovat nimeltään myös opioideja. Toista kivun hoitoon käytettävien lääkkeiden ryhmää kutsutaan tulehduskipulääkkeiksi. Tässä yhteydessä sana tulehdus ei viittaa mikrobien aikaansaamaan tulehdukseen, vaan kehossa tapahtuvaan, kemiallisiin muutoksiin pohjautuvaan tulehdukselliseen tilaan, joka tuottaa kivun tuntemuksen, Kirsti Torniainen toteaa. Opioidiryhmään kuuluvat lääkeaineet tulisivat kaikilla, mutta erityisesti ikäihmisillä, olla käytössä vain, silloin kun on kyse voimakkaista tai jopa sietämättömistä kivun tuntemuksista. Pääasiassa tällainen kipu on äkillistä ja liittyy esimerkiksi johonkin ennakoimattomaan tilanteeseen, kuten tapaturmaan, tai esimerkiksi leikkauksen jälkeiseen kipuun tai vakavaan sairauteen. Opioidien käyttö tulisi rajata mahdollisimman lyhyeksi, kovimpien kivun tuntemusten lievittämiseen. Kuitenkin niin, että kivun lievitys on riittävällä tasolla, jotta kivusta ei joudu tarpeettomasti kärsimään. Opioideihin kuuluvat lääkkeet, kuten buprenorfiini, fentanyyli, morfiini, oksikodoni, ja tramadoli voivat kivun tunteen lievittämisen lisäksi saada aikaan harhaisuutta ja sekavuutta, jotka molemmat puolestaan voivat lisätä esimerkiksi kaatumisriskiä. Kaatuilusta voi seurata ruhjeita, murtumia tai luiden katkeamista ja niihin puolestaan veren hyytymismekanismin poikkeamia, pahimmillaan infarktiriski. Torniainen kertoo, että opioidiryhmän lääkeaineiden tyypillinen, ei toivottu, vaikutus on ummetus. Niille voi pidempiaikaisessa käytössä kehittyä riippuvuutta ja toleranssia eli elimistön tottumista kyseiseen lääkeaineeseen, jonka seurauksena annoksen lääkeainemäärää joudutaan kasvattamaan. Hengityksen lamaantumisen riski liittyy opioidiryhmän lääkkeiden suurempiin annoksiin. Poikkeuksellisen voimakas kipu voi pitkäaikaisena liittyä vakavaan sairauteen ja myös Ennen kuin turvautuu kivun hoidon lääkkeisiin, on hyvä kokeilla lääkkeettömiä menetelmiä. sen saattohoitotilanteeseen. Tällöin ensisijainen tavoite on riittävä kivun lievitys, eikä riippuvuuden tai toleranssin kehittymisen välttäminen ole keskeisin haaste. Opioidiryhmän lääkkeistä on tarjolla varsin monia erilaisia lääkemuotoja, jotta vaikeissa ja voimakkaissa kiputilanteissa saataisiin mahdollisimman tehokas lievitys. Injektiona tai infuusiona suoneen annettu lääke vaikuttaa nopeimmin. Niitä käytetään sairaalaolosuhteissa ja kotisairaanhoidossa. Suun limakalvolta nopeasti imeytyvät lääkemuodot, kuten bukkaalikalvot, bukkaalitabletit ja resoribletit soveltuvat hyvin myös vaikeiden kipujen kotihoitoon, samoin nenäsuihke. Jos tablettien tai kapselien nieleminen on vaikeaa, monista opioidiryhmän lääkeaineista on myös saatavilla suun kautta annosteltavat tipat tai liuos. Voimakkaissa pahoinvointitilanteissa voidaan käyttää peräpuikkoja. Pitkäaikaiseen kivun lievitykseen on tarjolla laastarimuotoja, jotka harvimmillaan tarvitsee vaihtaa kerran viikossa. Tulehduskipulääkkeiden vaikutus ei välity keskushermoston kautta, kuten opioidiryhmän lääkeaineilla, vaan estämällä kudoksissa kivun välittäjäaineiden toimintaa. Tämän lääkeaineryhmän perinteisin edustaja on asetyylisalisyylihappo, tavanomaisesti aspiriiniksi kutsuttu. Nykyisin sitä ei suositella ikäihmisille ja vanhuksille kipulääkkeeksi, mutta joillakin se on käytössä ns. sydänasperiinina, eli pieninä milligramman annoksina, veren hyytymistä ennalta ehkäisemään. Marevanin kanssa yhdessä käytettynä, kivun hoitoon käytettyinä annoksina, milligrammaa asetyylisalisyylihappoa voi olla kohtalokas, Kirsti Torniainen muistuttaa. Katso edellinen kirjoitus Senioriopettaja 2/2014 sivu 14. Tähän ryhmään kuuluvien muiden lääkeaineiden nimiä ovat mm. ibuprofeeni, ketoprofeeni, naprokseeni, diklofenaakki, etodolaakki, meloksikaami, tolfenaamihappo, mefenaamihappo, etorikoksibi, parekoksibi, selekoksibi ja parasetamoli. Koko tulehduskipulääkeryhmälle tyypillinen, ei niin toivottu, vaikutus on ruoansulatuskanavan limakalvojen ärsytys. Tämän johdosta tämän lääkeaineryhmän lääkkeiden ottamista tyhjään vatsaan tulisi välttää. Tulehduskipulääkkeistä suositellaan ikäihmisille ja vanhuksille ensisijaisesti parasetamolia, jota voi vuorokaudessa ottaa enimmillään 4 grammaa. Parasetamolin ruoansulatuskanavaa ärsyttävä vaikutus on lievempi eikä sillä ole samanlais- 11

12 ta ikäihmisillä helposti korostuvaa, haitallista vaikutusta munuaisten toimintaan, kuten esimerkiksi tähän ryhmään kuuluvalla ibuprofeenilla. Parasetamolista on myös olemassa yhdistelmävalmiste, jossa on lisäksi kodeiinia. Tämä valmiste on tarkoitettu kovempien kiputilojen hoitoon. Tulehduskipulääkkeistä on tarjolla monia erilaisia lääkkeiden annostelumuotoja. Mitä enemmän lääkeaine on liukoisessa muodossa, kun se niellään, sitä nopeammin se pääsee imeytymään, ja toisaalta sitä vähemmän liukenemisvaihe ärsyttää ruoansulatuskanavan limakalvoja. Tästä lääkeaineryhmästä on markkinoilla myös iholle annosteltavana voiteena tai geelinä diklofenaakki, ketoprofeeni ja piroksikaami-valmisteet. Näillä valmistella on se etu, että ruoansulatuskanavan ärsytysvaikutukset tulevat kokonaan ohitetuksi, kun lääke annostellaan paikallisesti, esimerkiksi kipeän lihakseen tai nivelen alueelle. Toisaalta voidetta ei voi annostella kaikkiin kipukohtiin, mutta silloin kun tarvitsee tulehduskipulääkettä, ja sen voi käyttää voidemaisena, Kirsti Torniainen suosittelee voiteen käyttämistä. Psyykenlääkkeet ja muistihäiriölääkkeet via valmisteita sekä omana ryhmänään muistihäiriölääkkeet. Monet tämän ryhmän rauhoittavat valmisteet ovat pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttavia ns. PKV-lääkkeitä. Näissä pakkauksissa on etiketissä punainen kolmio, jolla käyttäjälle viestitään, että esimerkiksi liikenteeseen lähtemistä tulee harkita tarkkaan, reaktiokyvyn ollessa mahdollisesti heikentynyt. Kun rauhoittavia lääkkeitä käytetään unettomuuden hoitoon, on hyvä muistaa, että lääkeaine voi vielä herättyäkin vaikuttaa niin että olo on hieman tokkurainen ja siksi kaatumisriski on koholla. Unettomuuden hoidossa kannattaa ennen lääkkeisiin turvautumista kokeilla ulkoilua ja itsensä terveellä tavalla rasittamista, jotta uni tulisi luonnollisesti. Nukahtamisolosuhteet ja iltaruokailu kannattaa myös tehdä niin että ne edistävät nukahtamista ilman lääkkeiden tarvetta. PKV-lääkkeiden tai muidenkaan psyykeen vaikuttavien lääkkeiden kanssa ei suositella alkoholin käyttöä, koska alkoholi vaikuttaa myös keskushermostoon ja voi muuttaa tämän ryhmän lääkkeiden vaikutusta, pahimmillaan moninkertaistaa rauhoittavan vaikutuksen. Kirsti Torniainen varoittaa, ettei pidä tahattomasti altistua tällaisille vaikutuksille. Ruokalusikallinen konjakkia tai pieni lasillinen olutta ei kuitenkaan ole vielä yleensä merkittävä määrä, hän sanoo. Erityisesti rauhoittavien lääkkeiden määräämistä ikäihmisille on Suomessa runsaan kymmenen vuoden ajan pyritty harkitsemaan erittäin tarkkaan, varsinkin jos henkilö tarvitsee monia eri lääkkeitä, jolloin haitallisten yhteisvaikutusten riski aina kasvaa. Tilalle on tullut toiminnallisuuden ja omatoimisuuden edistäminen kaikin mahdollisin keinoin. Muistihäiriösairauksiin on nykyisin monia erilaisia lääkkeitä. Ne eivät poista tai korjaa muistihäiriösairauksiin liittyviä rakenteellisia rappeumamuutoksia, mutta edistävät jäljellä olevien rakenteiden toimintaa ja tuovat parhaimmillaan useita kotona vietettäviä lisävuosia ikäihmiselle. Torniainen sanoo, että lääkemuotona laastari auttaa lääkehoidon onnistumisessa, koska sen annostelua ei tarvitse toteuttaa joka päivä ja muistihäiriötä sairastavan avustajat voivat helpommin huolehtia lääkkeen annostelun toteuttamisesta, päivittäin otettavien tablettien ja kapselien sijaan. Muistihäiriösairauksiin voi liittyä psyykenmuutoksia, jopa aggressiivisuutta, mutta nykyisin hoidoissa vältetään, mahdollisuuksi- Kirsti Torniainen kehottaa ottamaan lääkkeet annettujen ohjeiden mukaisesti. 12 Tähän lääkkeiden ryhmään sisältyy muun muassa rauhoittavia ja erilaisiin mielen häiriötiloihin, kuten ahdistukseen, masennukseen ja kahdensuuntaiseen mielialahäiriöön vaikuttaen mukaan erillisten psyykenlääkkeiden antamista jotta yhden henkilön lääkitys ei sisältäisi suurta määrää erilaisia lääkkeitä. Pitkäaikaisesti vaikuttavat lääkemuodot Jos lääkevalmiste on pitkävaikutteinen, se tarvitsee ottaa kerran tai kaksi kertaa vuorokaudessa ja lääkitys toteutuu todennäköisemmin ohjeen mukaan kuin, jos lääke tulee nauttia vaikkapa 3 4 kertaa vuorokaudessa, Kirsti Torniainen kertoo. Kotikäytössä yleisimpiä pitkävaikutteisia lääkemuotoja ovat kapselit ja tabletit, joissa joko ympäröivä kuori tai muut rakenneosat ovat sellaisia, että ne liukenevat hitaasti ruoansulatuskanavassa. Tällaisten valmisteiden nimissä Torniainen luettelee esiintyvän mm. sanoja, depot, entero, long ja slow. Hän kehottaa nielemään tällaiset valmisteet kokonaisena tablettina tai kapselina. Jos pitkävaikutteisen tabletin murskaa tai avaa kapselin, koko lääkeainesisältö vapautuu kerralla ja elimistöön imeytyy harmillisimmillaan koko vuorokauden ajaksi tarkoitettu lääkeannos saman tien. Tuloksena voi olla merkittäviin haittavaikutuksiin saakka ulottuva vaikutus kerralla ja loppuvuorokautena ei tästä annoksesta ole mitään lääkeainetta elimistössä. Joissakin pitkävaikutteisissa tableteissa on jakouurre. Tällaisten valmisteiden lääkepakkauksessa olevassa kirjallisessa selosteessa on erikseen sanottuna, voiko tabletin jakaa vai ei. Kirsti Torniainen muistuttaa vielä, että valmisteen käyttö-, säilytys- ja annosteluohjeita tulee aina noudattaa, jotta varmistaa itselleen oikean ja turvallisen lääkehoidon. Musta kolmio EU-maissa myytävissä lääkkeissä on etiketeissä, syksyllä 2013, otettu käyttöön musta kärjellään seisova kolmio. Musta kolmio viestii siitä, että kyseessä on uusi, melko lyhyen aikaa myyntiluvallisena käytössä ollut lääkeaine. Siitä toivotaan myös käyttäjän palautetta lääkkeen määränneelle lääkärille tai hoitoa toteuttavalle hoitohenkilöstölle, jos potilas itse tunnistaa oireita tai vaikutuksia, joiden voisi ajatella olevan tämän lääkkeen haittavaikutuksia, kuten pahoinvointia, päänsärkyä, ihottumaa jne. Tämä on yksi EU:n alueella käyttöön otettu tapa kerätä laajasti tietoa uusista lääkkeistä ja varmistaa entisestään potilaiden lääketurvallisuutta. Anneli Rajaniemi, teksti Mikael Rajaniemi kuvat

13 Lääkärin lausumia Vanhenevan ihon hoito Ulkokuoremme iho on hyvä suoja. Toiset pääsevät helpommalla sen hoidossa kuin toiset, mutta ymmärtääkseni valtaosalla ihmisistä on harmeja ihonsa kanssa. Joillakin harmit alkavat jo nuorella iällä, ihan lapsuudessa, mutta iän myötä tulevat hormonivaihtelut vaikuttavat taatusti kaikissa ihmisissä. Vuodenajatkin riittävät ärsyttämään ihoa. Ihon koostumus muuttuu ajan myötä. Vanhetessaan iho ohenee ja sen joustavuus vähenee. Tosin toisiin paikkoihin tulee kovaa ja karkeaa ihoa. Vanheneva iho oikeasti vanhenee ja heikkenee, koska eri solukerrokset ohenevat. Enää ei muodostu riittävästi joustinaineita ja kimmoisuutta ylläpitäviä aineita. Ryppyjä alkaa ilmaantua eri paikkoihin ja toiset sitten hoitavat niitä raivokkaasti. Minusta rypyt tuovat lisää ominaispiirteitä ihmiseen. Jos katselee toisen kasvoja, niin voi huomata naurun ryppyjä silmäkulmissa tai harmin kurttuja otsalla. Sitten voi vain arvailla omassa mielessään, millainen hänen elämänsä on ollut. Melanosyytit vähenevät ja iho herkistyy enemmän auringonsäteille ja ruskettuminenkin vaikeutuu. Liiallinen auringonpalvonta vanhentaa meitä ennenaikaisesti. Sitä tekevät myös tupakointi tai runsaanpuoleinen alkoholin kulutus. Talirauhaset surkastuvat ja talin koostumus muuttuu, mikä tuntuu kuivuutena iholla. Verenkierron heikentyessä hilseily lisääntyy sekä haavojen paraneminen hidastuu, jopa kehon lämmönsäätely heikkenee. Olen joskus kuullut jonkun sanovan, että vanhat ihmiset haisevat pahalle. Minun huomioni mukaan tuo talin ja hien muutokset muuttavat ihmisen tuoksua. Pahalle haisevat vain likaiset ihmiset ja heitä on ihan joka ikäluokassa! Tietysti erityyppiset läiskät tai ärsyttävä kutina kiinnittävät huomiotamme. Useimmiten ei kuitenkaan ole kyse sairaudesta sinänsä vaan syystä tai toisesta ärtyneestä ihosta. En osaa vastata siihen, miksi koko iho ei ärry. Ihon eri kohdat joutuvat erityyppisen rasituksen kohteeksi ja sen uskoisin olevan suurimpana syynä. Tietty ihon alaisen muun kudoksen paksuuskin vaihtelee ja vaikuttaa siihen miten iho voi. Jos jokin ihomuutos vaikuttaa uudelta tai kiinnittää huomiota aiempaa enemmän, niin on hyvä käydä näyttämässä sitä hoitajalle tai lääkärille. Ihosyöpienkin määrä on lisääntynyt eliniän pidentymisen myötä. Onneksi muutokset ovat yleensä hyvänlaatuisia vaikkakin kiusallisia. Olen ehkä turhankin skeptinen, mutta vuosien varrella olen huomannut, ettei iholle ole kovinkaan runsaasti lääkityksiä. Oletettavasti siksi kosmetiikkateollisuus on pystynyt tuomaan markkinoille niin paljon erilaisia, liikaakin lupaavia hoitotuotteita. Laura Palanterä Yleislääketieteen erikoislääkäri ja Helsingin kaupungin kotisairaalan lääkäri Tavallisena lääkärinä voin suositella päivittäistä peseytymistä saippualla ja vedellä. Jos saippua kuivattaa liikaa, niin sen sijasta voi käyttää jotain kevyttä perusvoidetta. Iän kuivattamalle iholle kannattaa joka tapauksessa laittaa rasvaa kerran tai kaksi päivässä, vaikka sen vaikutus ei kummemmalta tuntuisikaan. Jos sen tekee pesun jälkeen, niin ihon pinta kuivuu vähemmän. Jos iho kuitenkin ärtyy, niin kortisonivoiteet ja -liuokset ovat oikeastaan ainoa hoito. Kasvoille niitä ei kannata laittaa kahta viikkoa kauempaa, muualle voi kuuria venyttää neljään viikkoon. Kortisoni kuitenkin pidempään käytettynä ohentaa ihoa. Nykyisin ihotautilääkärit suosittelevat sitkeämmissä iho-oireissa kortisonivoiteen käyttöä kaksi kertaa viikossa tuon tehokuurin jälkeen. Ihotautilääkäreillä on toki muutamia muita konsteja/ lääkkeitä arsenaaleissaan. Ne ovat kyllä sen verran vahvoja aineita, että tarvitaankin erikoisosaamista niiden määräämiseen. Hyvin harvoin olen kuitenkaan nähnyt, että ihosairaus paranee kokonaan. Ja se normaali, muutoin vain ärtyvä iho ei sitten paranekaan millään. Ehkäpä kroppamme kaipaa vain huomiota ja aiheuttaa näitä muutoksia? Sen vuoksi varmaankin on hyvä, kun välillä vaihtaa saippuamerkkiä tai kokeilee uutta shampoota tai rasvaa. Vaihtelu virkistää ihoakin. Tällaisia mietteitä toi viilenevä ilma, kun kävelen töihin ja kotiin. Joskus tosiaan tuntuu mukavalta hypätä bussiin tai ratikkaan suojaan. Mikael Rajaniemi 13

14 Mati Karmin Treffner-monumentti Emajoen rannalla Tartossa. Hahmo kuvaa Koulutie-romaanin rehtori Maurusta. Viron kansalliskirjailijan jäljillä Tuglas-seuran kesäisellä kulttuurimatkalla etsittiin Viron kansalliskirjailijan A. H. Tammsaaren paikkoja, jotka ovat olleet tärkeitä hänen elämässään ja teoksissaan. Juhannusaattoa edeltävä päivä Tallinnan metsähautausmaalla: Pitkään viipynyt aurinko muuttaa kumpuilevan maaston valon ja varjojen leikiksi. Salskeat hongat siivilöivät sinistä taivasta kiiltäville hautakiville. Mustarastas aloittaa laulunsa juuri silloin, kun viivähdämme tovin Viron kansalliskirjailijan haudalla. Yksi Tuglas-seuran, suomalaisten ja virolaisten välisen ystävyysseuran, tämän vuoden kulttuurimatkoista on lopuillaan. Kylmästä ja sateisesta säästä huolimatta kulttuurisihteeri Tapio Mäkeläisen suunnitelma matka A. H. Tammsaaren elämän ja tuotannon jäljille onnistui hienosti. Museoiden, patsaiden, kivijalkojen ja dokumenttien konkreettisuus syveni sekä virolaisten että suomalaisten asiantuntijoiden opastuksella. Teoksille etsittiin taustoja, kirjailijan henkilökuvaa tarkennettiin, aikaisempia käsityksiä oiottiin ja romanttiset rakkaustarinat toivat teemaamme lisäväriä. Matka alkoi jo kolme päivää aikaisemmin Tallinnassa sijaitsevasta Kadriorgin kaupunginosasta, Tammsaaren museosta (L. Koidula 12 A ). Talo oli perheen kotina vuosina , kirjailijan kuolemaan asti. Tammsaaren tutkija ja kääntäjä Juhani Salokannel johdatti ryhmän kirjailijan jäljille, ja museonjohtaja Maarja Vaino kertoi rakennuksesta, esineistöstä ja kirjailijasta. Teemoittain etenevät seinäkoosteet antavat kokonaiskuvan kirjailijasta: miljöistä, yhteiskunnasta, tärkeistä henkilöistä ja tuotannosta. Sisustus on pyritty säilyttämään perheen elämän jäljiltä ennallaan. Samalla selkiytyi myös kirjailijan luonne ja kirjoittamisprosessi. Vaikka virolainen yhteiskunta onkin monen teoksen taustana, Tammsaare itse ei osallistunut poliittisyhteiskunnalliseen toimintaan. Hän karttoi julkisia huomionosoituksia eikä antanut mieluusti haastatteluja. Teokset syntyivät yksinäisillä kävelyretkillä. Itse kirjoittamisaika oli lyhyt. Kirjailijakuva tarkentui asiantuntijaoppaiden ansiosta toisen retkipäivän pysähdyksillä Koitjärvellä ja Albun kunnan Vargamäellä. Koitjärvellä nuori Tammsaare vietti lomillaan aikaa usein veljensä kotona, otti osaa kylän elämään, ja taisipa rakastuminenkin antaa sytykkeitä teoksiin. Korpiojan isäntä on saanut virikkeitä juuri Koitjärveltä. 14

15 Mielipide Lapsenuskoa tarvitaan Koitjärven villiintynyttä luontoa. Alueen soinen maasto saattoi olla virikkeenä myös Totuus ja oikeus -teoksen raivaajamiljööseen. Juhani Salokannel kertoi, että fiktiivisen tekstin luoja ei siirrä miljöötä tai ihmiskuvaa tekstiinsä sellaisenaan vaan valikoi, muuttaa ja yhdistelee eri tahoilta saamiaan vaikutteita omien tarkoitusperiensä mukaan. Koitjärvi oli kiinnostava kohde myös siksi, että neuvostoaikana se oli suljettu alue. Kylät hävitettiin ja ihmiset karkotettiin. Vain satunnaiset koristepuut tien varrella kielivät nykyään menneitten asumusten sijainnista. Veljen talon kivijalka löytyy villiintyneiden taipaleiden takaa. Vargamäki, Tammsaaren synnyinkoti, on Totuus ja oikeus -romaanin ensimmäisen ja viimeisen osan keskeinen miljöö. Sieltä siis päähenkilö Indrek lähtee etsimään totuutta ja oikeutta romaanisarjan ensimmäisessä osassa ja sinne hän palaa teoksen päätösosassa. Harmaa talorykelmä peltojen keskellä aittoineen, riihitupineen ja ruokokattoineen on näyttävä kokonaisuus ja oli jo Neuvosto-aikana arvostettu matkailukohde. Vargamäen riihituvassa nähtiin myös taidokkaan viljantilaisryhmän esittämä Tammsaaren Vanad ja noored -näytelmä. Istuimme ritirinnan räsymatoin pehmustetuilla penkeillä, pääskyset suhahtelivät katossa. Sukupolvenvaihdosteema säilytti kiinnostuksen, vaikka kieltä en täysin ymmärtänytkään. Kirjailijan elämän ja teosten kiinnekohtia etsittiin myös Tartosta. Siellä Tammsaare kävi koulua, ja siellä romaanisarjan päähenkilö Indrek, virolaisen talonpojan poika, etsi huumorin keinoin totuutta ja oikeutta koulutovereinaan balttiansaksalaisia paroneja. Koulua Emajoen toiselta puolelta ei enää löydy, mutta rehtori Mauruksen pönäkkä patsas seisoo sillä paikalla, missä koulu aikoinaan oli. Tammsaaren Totuutta ja oikeutta on usein verrattu Väinö Linnan romaaniin Täällä Pohjantähden alla. Salokanteleen mukaan kirjailijoiden realismissa on eroa: Siinä missä Linna kirjoittaa tapahtumista niin kuin ne ovat, Tammsaare tuo realismiinsa myyttisen ulottuvuuden ja tarkastelee asioita usein satiirinvoittoisen huumorin läpi. Salli Huotilainen Kirjoittaja on eläkkeellä oleva äidinkielenopettaja ja Suomen arvostelijain liiton jäsen. Liittomme OSJ:n uusi puheenjohtaja Erkki Kangasniemi tuntuu hellivän ajatusta 1,5 miljoonan työeläkeläisen muodostamasta poliittisesta voimasta. Tämän avulla korjataan seuraavissa eduskuntavaaleissa meitä kohdannut vääryys: taitetun indeksin lisäleikkaus. Kuinka realistinen tämä näky on? Tuosta puolentoista miljoonan massasta vain noin kuuluu eläkeläisjärjestöihin. Liekö johtunut liittomme edellisen johdon tarmokkaista edunvalvontaponnisteluista, kun maan poliittinen johto pelkäsi eläkeläisten radikalisoitumisen vaaraa ja marssitti puolueiden kaitsemat järjestöt ulos yhteisjärjestöstä uuteen Eetuun. OSJ jäi Venkin piiriin, johon jäivät yhden ammatin ympärille kootut järjestöt, noin jäsentä. Yhteistyötarjouksiin on poliittisella puolella suhtauduttu viileästi. Hajota ja hallitse! Maan hallitus leikkasi nyt ensi kertaa parjatun taitetun indeksi tarjoamaa eläkkeen korotusta. Edes oppositiopuolueet eivät suuremmin innostuneet asiaamme ajamaan. Lapsilisien leikkaus vei isomman huomion. SAK murahti asiasta EU-vaalien alla. Se jäi siihen. Antti Rinteen tultua uudeksi valtionvarainministeriksi hän tiettävästi yritti ottaa asiaa muutoskohteeksi minihallitusneuvotteluissa. Uuden pääministerin johtama kokoomus tyrmäsi hankkeen. Kuinka moni kokoomusta äänestävä senioriopettaja vaihtoi puoluetta? Ei monikaan. Entä jos Antti Rinne olisi tehnyt asiasta hallituskysymyksen ja saanut eläkkeemme leikkauksen poistetuksi. Kuinka moni kokoomuksen eläkeläisäänestäjä vaihtoi demareihin? Pieni porukka. Puolueuskollisuus on meissä monissa ikäihmisissä jo useamman sukupolven perintöä. Vaikka se meidän puolue veisi puolet eläkkeestä, niin puoluetta en vaihda. Ministeri Rinne ymmärsi tämän. Taistelu ei olisi lisännyt demarien kannatusta mitenkään merkittävästi. En siis voi olla ihmettelemättä, kun jatkuvasti vannotaan kuinka seuraavissa vaaleissa äänestämällä pannaan asiat kuntoon. Jos ei hallitus- eivätkä oppositiopuolueet halua meitä tukea, niin ketkä sitten? Keskustelimme näistä synkistä näkymistä Kouvolan senioriopettajien hallituksen kokouksessa. Yhdistyksemme puheenjohtaja, OSJ:n hallituksen jäsen, Pekka Herranen muotoili hienosti todetessaan, että hän ainakin haluaa säilyttää lapsenuskonsa järjestömme edunvalvontaan. Mitäpäs me muutakaan voidaan. Tapio Aalto Kouvola 15

16 Seniori Kun kuulet sanan Kuuba, mieleesi tulee varmasti rommi, sikarit ja Fidel Castro. Matkallamme opimme, että näiden lisäksi Kuuba on vielä paljon muutakin. Oppaanamme ollut Folke West tuntee sekä historian että jokapäiväisen elämän asuttuaan Kuubassa parikymmentä vuotta. Matkamme alkoi Havannasta, hotelli Nacionalissa, joka on 1930-luvulla tiettävästi mafian rahoilla rakennettu mahtava uusklassinen rakennus. Siellä ovat vierailleet lukuisat menneiden aikojen kuuluisuudet. Teimme kaupungissa kiertoajelun 50-luvun autoilla, joita vaihtelimme jokaisen pysähdyksen jälkeen. Ne toimivat moitteettomasti, ja monen olo tuntui tutulta. Tutustuimme mm. Plaza de Armasiin, jossa on vanhan kaupungin suurin mukulakiviaukio kirjojen myyjineen. Plaza de la Revoluciónilla sijaitsee nykyhallinnon sydän, kansallissankari José Martin graniittimuistomerkki ja sisäministeriön seinällä valtava Che Guevaran profiili. Kaikkialla remontoidaan, ja vanhoja siirtomaa-aikaisia rakennuksia korjataan alkuperäiseen loistoonsa. Vuonna 1982 Unesco nimesi Habana Viejan maailmanperintökoh- teeksi. Työ on hidasta ja jatkuu historioitsija Eusebio Lealin johdolla edelleen. Hemmingwayn jalanjäljillä Ernest Hemingwaysta ei voi puhua mainitsematta hänen suurta rakkauttaan Kuubaan. Saatuaan Nobelin palkinnon Hemingway ei lähtenyt Tukholmaan sitä hakemaan, vaan halusi ottaa palkinnon vastaan pienessä Cojimarin kylässä kalastajaystäviensä keskellä. Kylän asukkaat ovat sittemmin pystyttäneet meren rantaan hänen muistokseen komean pystin. Näimme myös hotellihuoneen, jossa Hemingway asui Havannassa käydessään. Nautimme mojitot ja daiquirit samoissa ravintoloissa, missä hänkin oli niitä si lut. Havannassa käyntiä ei voi pitää täydellisenä ellei näe vuodesta 1939 alkaen yhtäjaksoisesti esitettyä Tropicana Cabareta, jossa esiintyy yli 200 taiteilijaa. Uskomatonta esitystä varten on rakennettu oma ulkoilmateatterinsa. Sikarin valmistusta Läntisessä Kuubassa, Pinar del Rion provinssissa luonto on erilainen kuin maan muissa osissa. Siellä kasvaa komeita mäntyjä ja erikoisia pyöreähuippuisia mogoteiksi kutsuttuja kivikukkuloita, jotka ovat suurelta osaltaan onttoja. Kävimme yhdessä tällaisessa intiaanien asuttamassa luolassa, jonne aikoinaan karanneet orjat olivat piiloutuneet. Tutustuimme tupakkafarmiin ja sikaritehtaalla näimme, kuinka sikareita tehdään oikeaoppisesti. Kukin työntekijä valmistaa yksitellen noin 100 sikaria päivässä, ja ne kaikki menevät vientiin. Tehtaassa musiikki soi kovaa, ja kun eräs meistä innostui sen tahtiin pyörähtelemään, niin hän sai oitis paikallisen tanssipartnerin ja huimat suosionosoitukset. Näimme myös Frida Kahlon ja Diego Riveran suunnitteleman Mural de la Prehistoria nimisen kallioseinämaalauksen. Se on 260 metriä leveä ja 120 metriä korkea. Hemingwayn patsas Cojimarin kylässä. 16

17 opettajat Kuubassa Teos esittää ihmis- ja eläinkunnan syntyä. Sitä varten 40 kyläläistä pesi seinää puoli vuotta. Monumentaalisen teoksen maalaamiseen kului kaksi vuotta. Sitä pidetään edelleen kunnossa 20 henkilön voimin. He maalaavat jatkuvasti seinämää taiteilijan radiopuhelimella antamien ohjeiden mukaisesti. Guevaran merkitys Havannasta ajoimme Santa Claraan, jota kutsutaan Che Guevaran kaupungiksi. Tutustuimme siellä Tren Blindadoon, raiteilta suistettuun panssarijunaan. Junan suistaminen oli ratkaiseva tapahtuma vuonna 1958 Che Guevaran johtamassa lopullisessa taistelussa kenraali Fulgencio Batistan kukistamiseksi. Kaupunkiin on pystytetty valtava Guevaran patsas. Sen yhteydessä olevaan museoon ja mausoleumiin tutustumalla saattoi ymmärtää hänen suuren merkityksensä kuubalaisille. 500-vuotisjuhliaan viettävä Trinidadin kaupunki on myös Unescon maailmanperintökohde. Se on aikoinaan ollut maailman johtava sokerintuottaja, ja siksi rahaa on riittänyt rakentamiseen. Kaupunki on edelleen täynnä komeita taloja, kauniita puistoja ja mukulakivikatuja. Heittäydyimme vilkkaaseen yöelämään salsaa tanssien ja hyviä juomia nauttien. Taidetta oli runsaasti kaikkialla. Paikalliset asukkaat olivat ystävällisiä ja kohteliaita. Täällä joukkoomme liittyi myös Folken vaimo Lene, joka piti aamuisin kuntojumppaa hotellin uima-altaalla. Kaupungissa näimme useita keramiikkapajoja, joiden tuotteet olivat taidokkaita ja edullisia. Yleisimmin taksina kopotteli hevonen vetäen kumipyöräisiä rattaita. Todella viehättävä kaupunki! Kasvitieteellinen puutarha Cienfuegos on alun perin ranskalaisten suunnittelema ja rakentama kaupunki, jossa pääsimme nauttimaan lounaan upeassa ja erikoisessa Palacio del Vallessa. Matkalla tutustuimme Mr. Atkinsonin vuonna 1901 perustamaan kasvitieteellisen puutarhaan. Puutarha on kooltaan 94 hehtaaria ja siellä on mm eri kasvilajia ja 280 erilaista palmua! Ajoimme pitkin merenrantaa kulkevaa raputietä. Miljoonat maaravut kulkevat tiettyyn aikaan vuodesta mereen munimaan ja palaavat sitten takaisin maalle. Tällä matkalla niin moni rapu jää autojen alle, että tien pinta oli 10 kilometrin matkalla ihan mukurainen. Jokaisen rusahduksen huomasi myös bussin sisällä. Se oli varsin erikoinen kokemus. Lopun lomamme vietimme Varaderon kauniissa Las Americas-hotellissa. Siellä nautimme rantaelämästä kukin omalla tavallaan: lämpimässä merivedessä tai uimaaltaassa uiden, ottaen aurinkoa pehmeällä hiekalla tai tehden kävelyretkiä voimiensa mukaan. Lene piti meille aamujumppaa ja opetti halukkaille myös salsaa. Halukkaat pääsivät shoppailemaan. Opimme matkan aikana tuntemaan mm. juoppopalmun, sprinkleripensaan, kävelevän puun ja kalkkunahaaskalinnun. Tutustuimme henkilöön, jolla on sellainen työ, ettei kenelläkään muulla maailmassa: hän vartioi puistossa John Lennonin patsaan silmälaseja! Saavuimme Suomeen pitkän lentomatkan jälkeen väsyneinä, mutta tyytyväisinä ja monta elämystä rikkaampina. Arja Sore, teksti ja kuvat Trinidad on maailmanperintökohde, jossa hevoskyyti korvaa taksin. Frida Kahlon ja Diego Riveran ihmis- ja eläinkunnan syntyä esittävä kalliomaalaus. Sisäasiainministerön seinässä oli jättimäinen Che Quevaran reliefi. 17

18 Opettaja roolien paineessa Tämän päivän luokanopettajan ja viime vuosituhannen kansakoulunopettajan orientaatio ja toimenkuva ovat varsin erilaisia. Opettajan koulutukseen ei entisinä aikoina hakeuduttu kevyesti. Se ei ollut vain yksi vaihtoehto muiden joukossa. Opettajaksi aikovalla piti olla mielessä palo ja rinnassa polte eli kutsumus. Vain siltä pohjalta hän pystyisi selviytymään kaikista niistä tehtävistä, joihin kansakoulunopettaja maaseudulla joutui. Opettaja kuului lääkärin, papin, kanttorin ja postineidin kanssa kylän sivistyneistöön. Heidän missionaan oli tehdä maailmasta terveempi, hurskaampi ja edistyksellisempi, kuin se ennen oli ollut. Oppituntien pitäminen oli opettajalle vain yksi alue hänen työkentällään. Naisopettajaopettaja oli maltillisessa kävelypuvussa ja hohtavan valkoisessa paitapuserossa tyyli-ikoni. Raitis ja salskea miesopettaja oli jokaisen äidin toivevävy. Opettaja oli arvojohtaja, joka uursi toiminnallaan uusia uria. Musikaalisuus oli opettajalle välttämätön avu. Hän soitti ja lauloi isänmaallisissa tilaisuuksissa ja parempien ihmisten perhejuhlissa. Avarakatseisena ja sivistyneen ihmisenä hän oli suopea kaikille. Hän oli yhtä aikaa käytäntö ja visio. 60-luvun herttaiset tyttöromaanit vahvistavat tämän käsityksen. Niskavuori-kirjoissa opettajan persoonaan tulee särmää, kun kartanon aviossa elävän Aarne-isännän sukset lepäävät yli yön koulun seinustalla. Useita kertoja! Tapaus herättää kyläläisissä rohkean kysymyksen: Voiko neitiopettajalla olla seksuaalielämä? Me toki tiedämme, että vastaus on jyrkkä EI. Tarinahan oli vain Hella Vuolijoen fiktio. Multilahjakas opettaja loi kylälle harrastusryhmiä näytelmäpiiristä voimistelukerhoon ja kuorosta raittiusyhdistykseen. Hän kävi lähetysompeluseuroissa ja virkkasi 18 ahkerasti pitsiä kutomansa ja kirjailemansa pellavaliinan reunaan ja valmensi pesäpallojoukkueensa mestaruustaisteluun ja voittoon. Opettaja oli johtajana tai ainakin mukana kaikessa hyvässä ja hyödyllisessä. Tämän päivän luokanopettaja on jo kauan sitten luovuttanut suuren osan sivistämisvelvollisuuksistaan ammattilaisille. Kanttori johtaa kuoroja, mutta toki joukossa on myös joku pätevä ja innostunut opettajia. Martat ja maa- ja kotitalousseura valistavat ihmisiä kodin ja puutarhan hoidossa. Kansalaisopiston eri alojen asiantuntijat huolehtivat tiedon jakamisesta. Monet seurat ja järjestöt antavat terveys- ja elämäntapavalistusta. Oi aikoja, oi tapoja! Opettajaa ei legginsseieen ja lyhyine hameineen enää oppilaista erota. Ja parhaat vävyt löytää nyt business-maailmasta. Opettaja ei enää asukaan omalla kylällään. Auton perävalot kertovat, että hän lähtee työpäivän jälkeen omaan elämäänsä, niin kuin työntekijä yleensä. Opettaja, joka ennen oli ollut kylän Joku, on nyt kuka tahansa viranhaltija, jolla on työaika, oma yksityisyys ja salainen kotinumero. Ja sen yksityisyyden opettaja totisesti tänä päivänä tarvitsee. Lasten ja nuorten maailma ei ole enää kuin Martta Wendelinin postikortti. Yhteiskunta on tullut kouluun kaikkine haasteineen, joita on rohjettava myös ongelmiksi kutsua. On lapsia, joille opettaja on miltei ainoa välittävä aikuinen ja vanhempia, jotka löytävät koulusta ja opettajasta syyllisen jälkikasvunsa vaikeuksiin. Opettaja on työssään monen tulen välissä. Yhtäällä ovat tulostavoitteet ja Pisa-tutkimukset ja toisaalla ihmisten vieraantuminen ja aikuisten hukattu vanhemmuus. Koulut ovat isoja kasvatuslaitoksia. Henkilöstö tekee yhdessä tiiviisti työtä koulun sisällä ja ulkopuolisten ammattilaisten kanssa. Laajalla rintamalla sivistetään, mutta ennen kaikkea yritetään pitää yllä normaalia arkea. Se, mikä ennen oli ylevä kutsumus, on nyt haastava työ, ja siitä saatu arvostus on vain sisäinen kokemus. Suuret ja ihaillut opettajapersoonat löytyvät edelliseltä vuosituhannelta, aikalaisten muistoista sekä kuvien kanssa, heidän itsensä toimittamien kyläkirjojen sivuilta. Arja Saarikoski

19 Kuva Seppo Maukonen Kirja Koulumuistojen virittäjä Sukkalahjoitus perillä. Vasemmalta: Ulla Pesonen, osaston esimies Tuija Suokas, Mirja Kaarkoski ja lastenhoitaja Tarja Vitikainen. Puikkokerho syntyi yhteisestä harrastuksesta Puikkokerho neuloo pehmeitä paketteja hyväntekeväisyytenä. Kasinon puiston kulkijat saattoivat hieraista silmiään sinä kesäkuisen päivänä, kun joukko Lappeenrannan senioriopettajia näpräsi käsitöitään iloisen pulinan säestämänä lehmusten siimeksessä. Meneillään oli Puikkokerhon palaveri, joka oli jalkautunut ja istuutunut keskelle kesäkaupungin paraatipaikkaa. Ajatus käsityökerhosta oli tullut eräältä seniorilta muutamaa kuukautta aikaisemmin, ja sopivan kokoinen harrastajien joukko syntyi saman tien. Puikkokerhon ensimmäinen yhteinen urakka tuotti 27 vauvannuttua. Ne olivat osa maanlaajuista lähetystä, joka toimitettiin Morogoron sairaalaan Tansaniaan. Maaliskuussa Puikkokerho lahjoitti työnsä tuloksia Etelä-Karjalan keskussairaalan vierihoito-osastolle. Talven aikana olin kudottu 164 paria vauvojen sukkia. Tevetullut pehmeä paketti otettiin vastaan tyytyväisin mielin. Vuosittain osastolla syntyy lapsia noin Tämän lahjoituksen sukkamäärä riittää vähän yli kahdeksi kuukaudeksi. Puikkokerhon vetäjänä on toiminut alusta asti yhdistyksen sihteeri Mirja Kaarkoski. Kokoontumispaikoista ei tule pulaa: vielä riittää sopivia kahviloita, kuppiloita ja vaikka puiston penkkejä. Kerhon parasta antia on jatkossakin yhdessäolo ja ystävien tapaaminen, ja jos samalla syntyy käsitöitä, niin vielä parempi. Junasukat Kuva Mirja Kaarkoski Junasukka Sairaalaan lahjotettujen sukkien joukossa oli muutamia ns. junasukkia. Junasukan syntytarina vie sota-ajan evakkojunaan: Muuan äiti oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa kanssa sotaa pakoon talvella Matka keskeytyi pommituksen takia. Junassa heitä vastapäätä istui eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana. Näin syntyi junasukka. Sukka on kaunis ja se pysyy hyvin pienen lapsen jalassa. Seppo Maukonen, teksti Sattumia Lauttakylän yhteiskoulussa ja lukiossa vuodesta 1909 alkaen Sidottu, 304 sivua Lauttakylän yhteiskoulun ja lukion seniorit 1. painos Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu painos Hansaprint Oy 2012 Lauttakylän yhteiskoulun lukion seniorit pistivät tuulemaan. He halusivat koulustaan muistelokirjan ja liikkeelle lähdettiin Koulun entisille oppilaille ja opettajille lähetettiin satapäin kirjeitä, joissa pyydettiin sattumuksia julkaisua varten. Jottei satavuotiaan koulun kirja olisi jäänyt liian keppoiseksi, kirjoittajilta toivottiin lisäksi kuvauksia elämänsä olosuhteista ja kokemuksiaan kouluajoilta ja siitä miten ne olivat vaikuttaneet heidän koulunkäyntiinsä. Suunnitelmasta tiedotettiin paikallisissa lehdissä ja senioriyhdistyksen verkkosivuilla. Vanhimpia dokumentteja löytyi sukuarkistosta. Kun kirjahankkeeseen saatiin eri tavoin rahoitus, sukeutui yhteisen ponnistuksen jälkeen tekijöidensä näköinen kelpo kirja, jossa on faktaa, tarinoita, riipaiseviakin kertomuksia ja tietenkin koululaishuumoria: Opettaja: Mitä miehellä on kaulassa sellaista, mitä naisella ei ole? Oppilas: Aataminomenapuu. Opettaja: Ketkä ovat Suomen suurimmat taiteen mesenaatit? Oppilas: Marjatta ja Martti Pokela. (Oikea vastaus: Raakel ja Antti Vihuri). Vuosikymmenittäin etenevä rakenne antaa mahdollisuuden nähdä koulun eri vaiheiden kehityskaaren. Aineisto väläyttää kulttuurihistoriallisia kuvia vuosien varrelta. Muistikuvia kirkastavat valokuvat ja piirrokset. Elävästi kirjoitetut tarinat, runot ja lorut kuvaavat koulun arkea ja juhlaa, retkiä ja ruokailua, oppilaita ja opettajia ja aikansa didaktiikkaa. Koulu antoi opin tiellä ahkeroineille hyvät eväät myöhemmille opinnoille ja sijoittumiselle yhteiskunnan palvelukseen erilaisissa tehtävissä. Ne Lauttakylän yhteiskoulua jossakin vaiheessa käyneet, jotka eivät vielä ole kirjaa hankkineet, voivat saada itselleen mainioita muistoja ja riemukkaita lukukokemuksia hankkimalla kirjan. Kirja maksaa 32 euroa ja lisäksi tulevat lähetyskulut. Kirjaa voi tilata Irma Yli-Äyhöltä puh Anneli Rajaniemi 19

20 Sinisiä sävyjä Kaskisten kaupunginlahdelta Kuva: Iira Vartiainen Valkoisessa talossa horisontin äärellä Matkalla saareen, laivan ohittaminen moottoriveneellä on aina puhutteleva kokemus. Jättääkö laiva voimakkaat perälaineet? Mistä se on tullut, minne se on menossa? Laivat saavat tulla ja mennä kadotakseen lopulta horisonttiin majakan läheltä satamaan aavojen myrskyjen, aurinkoisten päivien ja tähtiöiden takaa tullakseen perille. Niin kuin me ihmisetkin tulemme joka kesä saaremme rantaan, tähtiöiden ja pimeiden aikojen takaa. Perille, horisontin äärelle. Tulemme kohtaamaan yötöntä yötä. Kun taivas on äärimmillään valoa, meri heijastaa sen vielä moninkertaiseksi eri väreissä. Valo säilyy meissä pitkälle kaamokseen asti. Päivällä sinisen värin eri sävyt hoitavat meitä salaa. Sinisen värin variaatiot vaikuttavat meihin kuin hyvän musiikin tasainen pulssi tai runo, joka palaa siruina mieleen aikojen päästä, odottamatta. Tulemme saaren rantaan, perille horisontin äärelle. Meri ja rantakukat tuoksuvat kilpaa. Lämmin merituuli koskettaa meitä hyväillen kuin varkain. Rantakukat olivat pitkään myöhässä. Nyt kukkivat meriasterit, mesiangervot, puna-ailakit, ruokokasvit, hiirenvirnat, niittynätkelmät, maksaruohot, sarat, keto-orvokit ja kaislat kahisevat täysmittaisena. Voi tätä luonnon paratiisia, voi tätä paratiisisaarta. Taivaalla lentää uljas merikotka. Se ottaa korkeutta saaren päällä lentääkseen avomerta kohti, nähdäkseen horisonttiin. Peuraperhe vaeltaa saaresta saareen. Pysykää katveessa, ettei loppu teitä syksyllä tavoita! Vanha talo ottaa meidät lämpimästi vastaan. Vihdoinkin te tulitte. Valkoisen, vanhan huvilan lähes satavuotinen historia näkyy huonekaluissa ja esineissä se sykkii voimakkaana talon tunnelmassa. Valkoisen talon kodikkuus ja valo ottaa meidät huomaansa. Pitkässä pöydässä juttu alkaa kulkea ensin varovasti. Lopulta kovassa naurussa kaikki rentoutuvat. Oli taas mukava kohdata. Olemme kaikki vanhentuneet ja ryppyjä on tullut lisää. Mutta lapset ja lastenlapset ovat lähellä. Jonkinlainen ajopuu meren kuljettama rauha on vihdoinkin tehnyt pesänsä sielujemme syvyyksiin. Jotakin on selvinnyt, omat lapset ovat lainaa, lastenlapset ovat lahjoja. Kiitollisuus kaikesta hiljentää, kun ajatukset vielä etsivät vastauksia takassa roihuavasta tulesta. Kun puut ovat palaneet hiillokselle, ymmärtää lopputuloksen. Kuinka paljon ympärillä on rakkautta. Kuinka paljon sitä on saanut ja kuinka paljon vähemmän sitä on osannut antaa takaisin. Tässä valkoisessa talossa kohta vuosisadan ajan sielut ovat etsineet toisiaan, horisontin äärellä. Ulkona kohisee meri. Kova kohina enteilee myrskyä. Kesäasukas Kaskisista Katriina Risku-Vartiainen Vantaa 20