SE TUNTU SEMSELT SUURELT MUSTALT AUKOLT
|
|
- Sinikka Siitonen
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Maija Aaltonen Pilvi Koskinen SE TUNTU SEMSELT SUURELT MUSTALT AUKOLT Opettajaopiskelijoiden käsityksiä yrittäjyyskasvatuksesta käsityöoppiaineessa Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma Opettajankoulutuslaitos Turun yliopisto Rauman yksikkö Talvi 2011
2 SISÄLLYS 1. JOHDANTO.1 2. YRITTÄJYYSKASVATUS Yrittäjyyskasvatuksen merkitys Asenteet yrittäjyyskasvatusta kohtaan Yrittäjyyskasvatuksen nelikenttä Mahdollisuuksien havaitseminen Innovatiivisuus Uuden toiminna aikaansaaminen Riskin kantaminen Yrittäjyys Omaehtoinen yrittäjyys Sisäinen yrittäjyys Ulkoinen yrittäjyys YRITTÄJYYSKASVATUS KÄSITYÖN OPETUKSESSA Käsityö Käsityö oppiaineena Opetusmenetelmävalintaan vaikuttavia tekijöitä Reflektoiva opettaja TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN Tutkimuksen tavoitteet ja viitekehys Tutkimuskysysmykset Tutkimusote Tutkimustyyppi Aineistonkeruu ja tutkimushenkilöt Aineiston analyysi Tutkimuksen luotettavuus..47
3 5. TUTKIMUKSEN TULOKSET Opettajaopiskelijoiden käyttöteorian piirteitä yrittäjyyskasvatuksen toteutuksessa käsityöoppiaineessa Oppilaiden käsityksiä yrittäjyyskasvatuksesta käsityöoppiaineessa Yrittäjyyskasvatuksen vaateliaaksi kokeminen opettajaopiskelijoiden näkökulmasta Yrittäjyyskasvatuksen vaateliaaksi kokeminen oppilaiden näkökulmasta Tulosten yhteenveto POHDINTA.88 LÄHTEET.92 LIITTEET Liite 1: Opettajaopiskelijoiden käsitykset yrittäjyyskasvatuksesta nelikentän mukaan Liite 2: Oppilaiden käsitykset yrittäjyyskasvatuksesta nelikentän mukaan
4 TURUN YLIOPISTO Rauman opettajankoulutuslaitos/ Kasvatustieteen tiedekunta AALTONEN, MAIJA & KOSKINEN, PILVI: Se tuntu semselt suurelt mustalt aukolt Opettajaopiskelijoiden käsityksiä yrittäjyyskasvatuksesta käsityöoppiaineessa. Pro gradu-tutkielma 102 s., liite 12 s. Kasvatustiede Joulukuu Yrittäjyyskasvatus on kouluissa verrattain uusi asia. Aihekokonaisuus Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys lisättiin perusopetuksen opetussuunnitelmaan vuonna 2004 (POPS 2004). Yrittäjyyskasvatuksen tutkimus opettajaopiskelijoiden näkökulmasta on ollut vähäistä. Oppilaiden kautta yrittäjyyskasvatusta ei ole aikaisemmin tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää opettajaopiskelijoiden ja oppilaiden käsityksiä ja vaateliaisuuden kokemuksia yrittäjyyskasvatuksesta käsityöoppiaineessa. Tutkimuskohteena olivat Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön toista perusharjoittelua suorittavat luokanopettajaopiskelijat. Tutkimukseen osallistuneet Rauman Normaalikoulun oppilaat olivat kolmas-, neljäs-, ja kuudesluokkalaisia. Oppilaiden käsitykset tulivat esille opettajaopiskelijoiden tulkitsemana. Tutkimusaineisto koostui käsityötuntien ja opetusharjoittelun info-tilaisuuksien videoinneista sekä luokanlehtorien johtamien palautekeskustelujen äänityksistä. Opettajaopiskelijat reflektoivat omaa ja oppilaiden toimintaa käsityöoppitunneilla ja opetusharjoittelun palautekeskusteluissa. Tutkimusaineisto käsiteltiin sisällönanalyysin keinoin. Analyysi pohjautui yrittäjyyskasvatuksen nelikenttään, jonka ominaisuuksia ovat mahdollisuuksien havaitseminen, innovatiivisuus, uuden toiminnan aikaansaaminen ja riskin kantaminen. Nelikenttä mahdollisti tutkimusaineiston monipuolisen tarkastelun. Opettajaopiskelijat kokivat yrittäjyyskasvatuksen pääasiassa uutena ja vaikeasti määriteltävänä opetuksen lähestymistapana. Opettajaopiskelijat kokivat pelkoa ja epävarmuutta esimerkiksi tehtävänannon rajaamisessa, oppilaan päätöksien hyväksymisessä, opetusmenetelmän valinnassa ja totutun opetustavan muuttamisessa. Opettajaopiskelijoiden mukaan oppilaille vaikeaa olivat uudet työtavat ja omien taitojen riittämättömyys käsityöoppiaineessa. Sekä opettajaopiskelijoiden että oppilaiden vaateliaisuuden kokemukset liittyivät rajallisiin aineenhallinnan taitoihin. Tutkimustulosten mukaan aineenhallintataidot tukivat yrittäjyyskasvatuksellista opetusta ja oppimista käsityössä. Tutkimuksen mukaan yrittäjyyskasvatus tulisi sisältyä luokanopettajakoulutuksen alkuvaiheeseen ennen opetusharjoitteluja. Jos halutaan, että tulevat opettajat sisällyttävät yrittäjyyskasvatuksen näkökulman opetukseensa, tulee heillä olla tietoa ja käytännän kokemusta yrittäjyyskasvatuksesta. Asiasanat: yrittäjyyskasvatus, käsityö, opetusmenetelmä, reflektointi.
5 1. JOHDANTO OECD:n (Organization for Economic Co-operation and Development) raportti vuodelta 1989 kuvaa yhteiskuntien yksilöille asettamaa vaatimusta yrittäjämäisestä identiteetistä, johon kansalaiset tulisi kasvattaa: Lyhyesti sanoen, ihmisten on oltava luovia eikä passiivisia; kykeneviä oma-aloitteiseen toimintaan eikä riippuvaisia; heidän täytyy tietää, kuinka opitaan pikemminkin kuin odottaa että heitä opetetaan; heidän täytyy olla suhtautumistavoiltaan yrittäjämäisiä eikä toimia kuten työntekijä tai asiakas. Taustalla on yhteiskunnallinen ja taloudellinen muutos, joka jäsentää ihmisten arkea ja edellyttää uudenlaista, yksilön vastuullisuutta korostavaa kansalaisuutta. Koulutus on keskeisellä sijalla itsestään vastuullisten yksilöiden kasvattamisessa. Uusliberalistisen koulutuksen tavoitteena on autonominen, itseään säätelevä kansalainen. Kriittisen näkökulman mukaan uusliberalistisen politiikan taustalla voidaan nähdä tavoite kansalaisten hallinnasta, joka pohjautuu talouselämän vaatimuksiin. Yhteiskunta hyötyy vastuullisesta ja jatkuvaan itsensä rakentamiseen sitoutuneesta kansalaisesta. Kun koulutuspolitiikkaa ovat aiemmin suunnanneet esimerkiksi kansallisuusaate tai yhteiskunnallisen tasa-arvon ajatus, ohjaa koulutusta nyt yhä enemmän talouselämä. (Keskitalo-Foley, Komulainen & Naskali 2010, ) Koulutus toimii tehokkaana vaikuttimena koko ihmisen elinkaaren ajan. Suomessa on korostettu elinikäistä oppimista jo vuosien ajan koulutus- ja työvoimapoliittisena välineenä. Koulutus kohdistuu yksilön mielen sisältöihin, kuten oppimiskykyyn, uteliaisuuteen, joustavuuteen ja luovuuteen. (Keskitalo-Foley, Komulainen & Naskali 2010, 22, 25.) Suomen erikoisuutena voidaan pitää sitä, että yrittäjämäistä ajattelua alettiin soveltaa täällä ensimmäisenä eurooppalaisista valtioista (Naskali 2010, 79 80). Matti Vanhasen toinen hallitus nosti yhdeksi kehittämisen osa-alueeksi kansalaistaitojen ja osallistumisen edistämisen sekä yrittäjyyskasvatuksen monipuolistamisen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2020, 27). 1
6 Opetusministeriö julkisti vuonna 2004 Yrittäjyyskasvatuksen linjaukset ja toimenpideohjelman Vanhasen hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelman pohjalta. Päämääränä on, että tämän toimenpideohjelman pohjalta yrittäjyyskasvatusta toteutetaan koko koulujärjestelmässämme. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004) yrittäjyyskasvatus näyttäytyy Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyysaihekokonaisuutena (POPS 2004, 40). Jotta poliittinen tavoite yrittäjähenkisen kansalaisuuden luomisessa onnistuisi, on kasvattajien oltava tietoisia tavoitteesta ja halukkaita sen edistämiseen. Tällöin opettajaopiskelijat ovat keskeisessä asemassa. Opetusministeriön julkilausumassa velvoitetaan kehittämään opettajankoulutusta siten, että vuoteen 2015 mennessä opettajien peruskoulutuksen kiinteänä osana ovat yrittäjyyskasvatus (Opetusministeriö 2009, 14 15). Esimerkiksi Rauman opettajankoulutuslaitoksen luokanopettajan opintoihin on sisältynyt kolmen opintopisteen suuruinen Yrittäjyys- ja kansalaiskasvatus kurssi lukuvuodesta alkaen. Tutkimuksessamme pyritään selvittämään opettajaopiskelijoiden ja oppilaiden käsityksiä ja vaateliaisuuden kokemuksia yrittäjyyskasvatuksesta käsityöoppiaineessa. Tutkimusmateriaali perustuu Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikössä meneillä olevaan tutkimushankkeeseen, jossa perehdytään opettajaksi opiskelevien käsityksiin yrittäjyyskasvatuksesta osana opettajankoulutusta ja perusopetusta. Tutkimusaineisto kerättiin toista perusharjoittelua suorittaneiden opettajaopiskelijoiden käsityötunneilta. Käsityötuntien palautekeskusteluihin perustuva aineisto käsiteltiin sisällönanalyysin keinoin. Kirjallisuuskatsaus perustuu pääasiassa opettajaa koskevaan tutkimusaineistoon, sillä opettajaopiskelijoita koskeva yrittäjyyskasvatuksen tutkimus on ollut hyvin vähäistä. Tässä tutkimuksessa opettajaa koskeva teoria rinnastetaan opettajaopiskelijaan. Tutkimuksemme perustuu opettajaopiskelijoiden ja oppilaiden käsityksiin ja kokemuksiin yrittäjyyskasvatuksen käytännön toteutuksesta, mikä tuo uuden 2
7 näkökulman yrittäjyyskasvatuksen tutkimukseen. Aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä siihen, mitä yrittäjyyskasvatus on, miten sitä tulisi toteuttaa ja miten siihen suhtaudutaan. Oppilaiden näkökulmaa ei ole aikaisemmin tutkittu. Tässä tutkimuksessa oppilaiden näkökulma tulee esille opettajaopiskelijoiden tulkitsemana. Tutkimuksen tekijät ovat opettajaopiskelijoina kiinnostuneita siitä, mitä uutta yrittäjyyskasvatuksella on tarjottavana opetuksen toteutukseen ja arvomaailmaan. Pohdimme, onko yrittäjyyskasvatus uusi vai vanhoista ja tutuista käytänteistä uudelleen nimetty ja koottu pedagoginen näkökulma. Opetuksen haasteena on, miltä osin yrittäjyyskasvatusta tulisi toteuttaa; omana oppiaineena vai eri oppiaineet läpäisevänä näkökulmana. 3
8 2. YRITTÄJYYSKASVATUS Yrittäjyyskasvatuksen määrittelyä vaikeuttaa se, että sitä voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta. Yrittäjyyskasvatuksen käsitettä on määritelty sekä kasvatustieteen että taloustieteen pohjalta, mutta täydellistä yhteisymmärrystä ei ole saavutettu (mm. Pihkala J. 1998, 12; Ristimäki & Evälä 2001, 11; Matlay 2006, 705; Seikkula-Leino 2006, 20). Lisäksi yrittäjyyskasvatus liittyy yrittäjyyden ja kasvatuksen käsitteen lukuisiin tulkintoihin. Siksi on tärkeää ymmärtää kulttuuri ja lähtökohdat, joista kulloinenkin määrittelijä käsitteitä lähestyy. Kasvatuksen käsitteistön näkökulmasta usein esiintyvä sekaannus vallitsee didaktiikan ja pedagogiikan käsitteiden välillä, joihin angloamerikkalainen ja brittiläinen kirjallisuus antavat erilaiset sisällöt. Vielä kun otetaan huomioon kasvatuksen kontinentaalinen käsitteistö, johon Suomikin kuuluu, käännökset saattavat muuttaa sisältöään. (Kyrö & Ripatti 2006, ) Suomen kielessä yrittäjyys on totuttu ymmärtämään englannin kieltä laajemmassa merkityksessä. Tämä laajentaa edelleen käsitteen yrittäjyyskasvatus kenttää. Yrittäjyys tarkoittaa kaikenlaista taloudellista yritteliäisyyttä sekä viittaa tiettyyn juridisesti määriteltyyn elannonhankintamuotoon. (Ikonen 2006, ) Tämän tutkimuksen keskeistä käsitettä, yrittäjyyskasvatusta, voidaan lähestyä sekä talous- että kasvatustieteen näkökulmasta. Perinteisesti kahta eri tieteenalaa ei ole yhdistetty toisiinsa ja niiden omissa tutkimustraditioissa on käytetty aikanaan vallalla olleita ja hyväksyttyjä metodologioita. Yrittäjyyskasvatuksen tutkimusta edesauttaa se, että talouden ja kasvatuksen tieteellinen olemassaolo on melkein samanikäinen. Historiallinen tarkastelu osoittaa, että koululaitos syntyi yhtäältä kansansivistyksellisistä tarpeista, mutta toisaalta koulukasvatus liitettiin jo varhain kansantalouden tarpeisiin. Ihmisyhteisöt ovat ehkäpä kaikkina aikoina pyrkineet valikoimaan toiminnassaan niitä muotoja, joiden avulla yhteisö nyt ja tulevaisuudessa säilyttää elinvoimaisuutensa. (Remes 2001, 369.) Kasvatuksen historiaa tarkasteltaessa voidaan havaita, ettei koululaitos ole perinteisesti ollut halukas kasvattamaan ihmisiä yrittäjyyteen. Perustelut löytyvät yhteiskunnasta, joka ei ole arvostanut yrittäjyyttä tehokkaana toimintana ja niinpä koulun ei ole ollut tarpeen suosia yrittäjyyttä kehittäviä toiminnan piirteitä. Mutta jos yhteiskunta kokee 4
9 yrittäjyyteen kasvamisen tärkeänä, tarvitsee yrittäjyyskasvatus toteutuakseen kasvatuksellista sitoumusta kahdella tavalla: Toinen on yrittäjyyden esilletulo pedagogisessa toiminnassa ja toinen yrittäjyyden olemuksen sisällyttäminen latenttina koulun rakenteissa. (Remes 2001, 371.) Tällä hetkellä Euroopan unionissa yrittäjyyden edistäminen katsotaan yhdeksi tärkeimmistä talouden kehittämisalueista. Tavoitteena on itsensä työllistäminen ja aktiivinen kansalaisuus. Euroopan unioni julkaisi vuonna 2003 vihreän kirjan, jonka mukaan koulutuksen on osaltaan edistettävä yrittäjyyttä. Tavoite näkyy Suomessa opetusministeriön 2004 julkaiseman Yrittäjyyskasvatuksen linjaukset toimenpideohjelmassa. Sen päämääränä on yrittäjyyskasvatuksen toteutus koko koulujärjestelmässämme. (Opetusministeriö 2004, 6.) Tässä tutkimuksessa käsite yrittäjyyskasvatus entrepreneurship education sisältää käsitteet enterprising education ja entrepreneurial eduction. Enterprising education viittaa yrittäjyysvalmiuksiin ja kompetensseihin, entrepreneurial eduction liiketoimintakontekstiin. (Kyrö & Ripatti 2006, ) Koulun yrittäjyyskasvatuksen määrittelyn keskiössä ovat yrittäjämäinen oppiminen ja opetus, johon liitetään käsitteet yritteliäisyys (enterprising) ja yrittäjämäisyys (entrepreneurial) (Lepistö 2011, 15). Yrittäjyyskasvatuksen tiedostamista vaikeuttaa monitulkintainen yrittäjyyskasvatuksen käsite. Tämän tutkimuksen tutkijoiden mukaan suomen kielen termi yritteliäisyys kuvaisi aihekokonaisuutta kattavammin, sillä käytössä olevan käsitteen alkuosa yrittäjyys- liittää mielikuvat harhaanjohtavasti yritysmaailmaan ja yrittäjyyteen. Yrittäjyyskasvatuksesta puhutaan usein ongelmakeskeisenä ja kokonaisvaltaisena oppimisena. Yrittäjyyskasvatuksessa koko oppimisprosessi suunnitellaan tekemällä oppimisen kautta, jossa oppilaiden osallistumista, vuorovaikutusta ja ongelmanratkaisutaitoja kehitetään. Opetus itsessään mahdollistaa osallistuvuutta, aktiivisuutta ja toiminnallisuutta. Siinä siirrytään oppijan ulkopuolella sijaitsevasta tieto- ja opettamisajattelusta oppilaan itsensä rakentamaan tietoon. Oppilaille annetaan mahdollisuus myötävaikuttaa kokemus- ja oppimisympäristöönsä. Yritteliäs oppilas toimii itsestään käsin. Yrittäjyys tulee esille yksilön omaehtoisena vastuun ottamisena ja 5
10 kantamisena, kun oppilaan oppimisen lähtökohdat ovat oppilaan itsensä määrittelemiä ja hänen aitoa toimintaympäristöään koskettavia. Valta itseä koskevissa ratkaisuissa vahvistaa oppijaa tekemään itseohjautuvia ja eteenpäin pyrkiviä ratkaisuja myös omassa elämässään. Henkilökohtaiseen vastuunottamiseen kasvattaminen tulisi olla osa kasvatusta ja myös yksi yrittäjyyskasvatuksen tavoite. (Luukkainen & Wuorinen 2002, 114, 202; Remes 2004, 83 86; 2007, 21, 23; Lepistö 2007, ) Seuraavassa kuvataan yrittäjyyskasvatuksellisia opetuspuitteita. Parhaimmillaan yrittäjyyskasvatus ilmenee koko koulun toimintakulttuurina ja ajattelutapana. Koulu on oppilaalle yhteisö, jossa on turvallista harjoitella osallistumista ja vaikuttamista. Kouluyhteisön toimintaan liittyy vastaavia tilanteita ja kysymyksiä, joihin oppilas törmää myös koulun ulkopuolisissa yhteisöissä. Kun oppilas saa osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn ja kokee oman näkökantansa huomioonotetuksi, hän motivoituu toimimaan aktiivisena osana yhteisöä. Yrittäjyyskasvatus on oppimis- ja opetusmetodi, jonka avulla oppilas kehittyy aktiiviseksi toimijaksi ja tiedonetsijäksi yhteisössään. (Kokko 2007, ) Remes (2007, 21, 23) puhuu yrittäjyyskasvatuksesta kohtaamisena, joka tarkoittaa sen tosiasian hyväksymistä, ettei opettaja voi valmistaa oppijaa kaikkeen elämässä eteen tulevaan. Sen sijaan opettaja voi opettaa keinoja, joilla oppija voi itse tunnistaa kohtaamissaan tilanteissa juuri hänen tarvitsemiaan oppimistarpeita. Remes (2007, 21 23) rinnastaa yrittäjyyskasvatuksen opetusmenetelmäksi, jonka oppijan tulee omaksua. Oppija oppii kokeilemalla, kohtaamistaan vaikeuksista ja virheistä. Ristimäen (2003, 11) mukaan yrittäjyyskasvatuksesta kouluissa voidaan puhua vasta silloin, kun vastattaessa seuraaviin kysymyksiin suurimmaksi osaksi vastauksena on oppilas: Kuka kantaa vastuun tekemisestä? Kuka ideoi? Kuka suunnittelee? Kuka valitsee toteutettavat ideat? Kuka ponnistelee? Kuka saa elämyksiä? Kuka panee itsensä likoon? Kuka harjoittelee yhteistyötaitoja? Kuka harjoittelee esiintymistä? Kuka harjoittelee mielipiteen esittämistä ja kantansa perustelua? Kuka huolehtii verkostosta? 6
11 Yrittäjyyskasvatuksellinen opetus voi sisältää useita oppimiskäsityksiä, mutta pitkälti konstruktivismia pidetään yrittäjyyskasvatuksellisen opetuksen tavoitteena. Behavioristisessa oppimiskäsityksessä opettaja on aktiivinen ja oppilas passiivinen. Tällöin opettaja siirtää taitoja sellaisenaan oppilaan omaksuttavaksi. Oppiminen on ulkoa päin ohjattua toimintaa. Kouluopetuksessa behavioristista oppimiskäsitystä hyödynnetään usein tutustuttaessa täysin uuteen opetettavaan asiaan, jossa oppilaan tulee oppia mekaanisia taitoja. (Remes 2007, 23, 26; Pruuki 2008, 9-12.) Opitut taidot luovat pohjaa yrittäjyydelle, jossa sovelletaan aiemmin opittua tietoa. Kognitiivista oppimiskäsitystä mukaillen oppija oppii lisää ja syvemmin yrittämisestä, esimerkiksi harjoittelemalla ja tutustumalla käytännössä opettajan opettamiin tietoihin ja taitoihin. (Remes 2007, 23, 26.) Tällöin oppija on aktiivinen tiedon käsittelijä (Pruuki 2008, 16). Yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikka pohjautuu uusien opetussuunnitelmaperusteiden mukaiseen konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, joka mahdollistaa oppijan toteuttavan itseohjautuvaa, aktiivista ja vastuullista työskentelyprosessia. Tieto ei vaan siirry vaan oppija konstruoi eli rakentaa tietoaan aktiivisesti erilaisissa oppimisympäristöissä. Hän rakentaa tietojaan ja taitojaan hyödyntäen aiemmin opittua. Perinteistä opettajajohtoista opetusta, jossa opettaja siirtää tietoa oppilaalle, ei sovi täysin vähätellä. Oppilaan aikaisemmat tiedot, kokemukset ja käsitykset opittavasta säätelevät sitä, mitä hän asioissa havaitsee tai asioita tulkitsee. (Kupias 2002, 8; Remes 2007, 23, 26; Seikkula-Leino 2007a, 30; Pruuki 2008, ) Konstruktivismissa irrottaudutaan yksien totuuksien maailmasta ja tarkastellaan oppilaiden ajatuksenkulkua ja paneutumista prosessiin eikä kiinnitetä huomiota pelkkiin vastauksiin. Erilaiset oppimisympäristöt, oppijan aktiivisuus ja vuorovaikutus korostuvat. Opimme toiminnan välityksellä toimintaa varten. Edellä kuvatulla tavalla toteutettu kasvatus on yrittäjyyskasvatusta. (Luukkainen & Wuorinen 2002, 123, 202; Seikkula-Leino, 2006, 30.) Tämä tutkimus kohdistuu opettajaopiskelijoiden ja oppilaiden käsityksiin yrittäjyyskasvatuksesta käsityössä. Peruskoulun kontekstissa yrittäjyyskasvatusta on tutkittu vain vähän. Aikaisempi tutkimus kohdistuu lähinnä opettajien ja opettajaopiskelijoiden asenteisiin, käsityksiin ja näkemyksiin yrittäjyyskasvatuksesta. Oppilaisiin kohdistuvaa tutkimusta yrittäjyyskasvatuksesta ei ole tehty. Yrittäjyyskasvatusta on tutkittu runsaasti eri tieteenalojen näkökulmista, esimerkiksi 7
12 taloustieteen näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa hyödynnetään kasvatustieteen näkökulmasta tehtyä tutkimusta yrittäjyyskasvatuksesta. Yrittäjyyskasvatuksen professori Seikkula-Leino (2006, 2007a & 2007b), Ruskovaara (2007) ja Ristimäki (1998) ovat tutkineet opettajien asenteita ja arvoja yrittäjyyskasvatusta kohtaan. Tutkimusten mukaan opettajilla on positiivinen asenne yrittäjyyttä kohtaan, mutta asennoituminen yrittäjyyskasvatusta kohtaan vaihtelee positiivisesta negatiiviseen, riippuen siitä, kuinka tietoisia opettajia ovat yrittäjyyskasvatuksesta. Seikkula-Leinon mukaan yrittäjyyskasvatukseen on kouluissa herätty, mutta sitä ei ole riittävästi huomioitu opetussuunnitelmatyössä. Lisäksi Seikkula-Leino on tutkinut laajalti yrittäjyyskasvatusta, yrittäjämäisten valmiuksien oppimista ja yrittäjyyskasvatuksen kehittämistä kansainvälisissä verkostoissa. Ruotsalainen Backström-Widjeskog (2011, 61 75) on tutkinut yrittäjäsyyskasvatuksen tavoitteenasettelua ja opettajan roolia yrittäjyyskasvatuksen toteutuksessa. Naskali (2010, 72 99) on tutkinut, miten opettajaopiskelijat mieltävät uusliberalistisen koulutuksen tavoitteeksi asetetun yrittäjyyskasvatuksen. Mäki-Tuominen, Aalto & Kärki (2007) ovat tutkineet yrittäjyyskasvatusta käsityössä opettajaopiskelijoiden näkökulmasta. Tutkimus kohdistui Turun opettajankoulutuslaitoksella keväällä 2007 toteutettuun Käsityö, muotoilu ja yrittäjyyskurssiin, jossa integroitiin aihekokonaisuus Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys käsityöoppiaineeseen. Jaana Lepistö (2011) on tutkinut luokanopettaja- ja käsityön aineenopettajaopiskelijoiden näkemyksiä yrittäjyyskasvatuksesta. Lepistön, Tervaselkä- Jalosen ja Haapalahden (2010) tutkimuksen Aktiivista yritteliäisyyttä käsityön opetuksessa tavoitteena oli saada tietoa, onko käsityön opetuksessa käytetyillä oppimistehtävillä ja opetustavoilla yhteyttä oppilaiden yritteliäisyyden ja aktiivisuuden kehittymiseen Yrittäjyyskasvatuksen merkitys Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004) Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys on yksi seitsemästä aihekokonaisuudesta. Aihekokonaisuudet ovat kasvatusja opetustyön keskeisiä painoalueita, joiden tavoitteet ja sisällöt sisältyvät useisiin 8
13 oppiaineisiin. Ne ovat kasvatusta ja opetusta eheyttäviä teemoja, joiden kautta vastataan myös ajan koulutushaasteisiin. (POPS 2004, 38.) Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys -aihekokonaisuuden päämääränä on auttaa oppilasta hahmottamaan yhteiskuntaa eri toimijoiden näkökulmista ja kehittää osallistumisessa tarvittavia valmiuksia sekä luoda pohjaa yrittäjämäisille toimintatavoille. Koulun oppimiskulttuurin ja toimintatapojen tulee tukea oppilaan kehittymistä omatoimiseksi, aloitteelliseksi, päämäärätietoiseksi, yhteistyökykyiseksi ja osallistuvaksi kansalaiseksi sekä tukea oppilasta muodostamaan realistinen kuva omista vaikutusmahdollisuuksistaan. (POPS 2004, 40.) Huolimatta siitä, että Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys aihekokonaisuus on julkaistu Perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2004), sen tutkimus on ollut vähäistä opettajakoulutuksen ja peruskoulun piirissä. Esimerkiksi oppilaiden näkökulmaa yrittäjyyskasvatuksessa ei ole aikaisemmin tutkittu. Tässä tutkimuksessa pyritään ymmärtämään sekä opettajaopiskelijoiden että oppilaiden näkemyksiä yrittäjyyskasvatuksesta. Yrittäjyydellä ja osallistuvalla kansalaisuudella on monia yhtymäkohtia. Ikosen (2006, 71 72) mukaan yrittäjyys ja osallistuva kansalaisuus kytkeytyvät toisiinsa kolmella tapaa. Ensinnäkin, kansalaisena toimiminen ja osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon edellyttävät muun muassa taloudellisten asioiden tuntemusta. Kun nuori oppii hahmottamaan talouden toimintaa, on hänellä myös taito ymmärtää poliittisten päätösten seurauksia ja mahdollisuuksia. Toiseksi, yrittäjyyskasvatuksella kansalaista voidaan tukea säilyttämään elämänhallintansa eri tilanteissa, jos uhkana on itsetunnon ja -arvostuksen menetys. Taloudellisten asioiden ymmärrys sisältää myös ajatuksen siitä, ettei ihmisarvoa tule määritellä esimerkiksi kulutuskyvyn perusteella. Yrittäjyyskasvatus ohjaa kansalaista myös oivaltamaan vaihtoehtoisia toimeentulon mahdollisuuksia elämäntilanteiden muuttuessa. Kolmanneksi, parlamentaarisen demokratiakäsityksen mukaan kansa päättää, millainen toiminta on hyväksyttävää. Tämän toiminnan piiriin kuuluu myös taloudellinen yritteliäisyys. 9
14 Nykypäivän aktiivinen kansalaisuus edellyttää nuorilta yrittäjämäistä asennoitumista omaan elämäänsä. Yrittäjämäiset taidot, kuten kiinnostus omaan ympäristöön ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin, taito ottaa asioista selvää, kyky hahmottaa uusia kokonaisuuksia erilaisista näkökulmista sekä rohkeus tehdä itsenäisiä valintoja, tukevat oman elämän hallintaa. (Kokko 2010, 13.) Yritteliäälle ihmiselle tunnusomaisina piirteinä pidetään muun muassa toimeliaisuutta, puuhakkuutta, aloitekykyisyyttä ja rivakkuutta. Toisaalta tämänkaltaisten piirteiden ei tarvitse ajatella olevan sidottu vain yrittäjäksi määriteltyyn henkilöön, vaan ne voidaan liittää myös aktiivisen kansalaisen ominaisuuksiin. Esimerkiksi riskinottokyky voidaan yhdistää sekä yrittäjän että aktiivisen kansalaisen piirteisiin. (Ikonen 2006, ) Osallistuessaan ja toimiessaan yhteisössä oppilas oppii tietoja ja taitoja ja ymmärrys omasta itsestä muotoutuu. Oppilaalle kokeminen ja tekeminen ovat luontaista, jotta hän kokee olevansa olemassa. Ihminen ei vain tiedä asioita. Halua toimia aktiivisesti, kokea ja olla olemassa voidaan nimittää toimijuudeksi. Toimijuuteen yhdistetään usein seuraavanlaisia asioita: aktiivisuus, intentionaalisuus, osallisuus, vastuullisuus, vaikutus- ja valinnanmahdollisuus, vapaaehtoisuus sekä taito ja tieto valita itse toimintatavat. Toimijuus tarkoittaa tunnetta siitä, että asioita tehdään ja asioihin on mahdollista ja kannattavaa yrittää vaikuttaa, asioita ei vaan tapahdu meille. Se vaatii muodostuakseen, kehittyäkseen ja toteutuakseen osallisuutta, sitoutumista ja vuorovaikutusta. (Kumpulainen ym. 2010, ) Yrittäjyyskasvatus mahdollistaa oppilaiden kehityksen aktiivisiksi toimijoiksi. Yrittäjyyskasvatus on oppimista jotakin varten sekä oppimista jonkin pedagogisen menetelmän kautta, joka saa aikaan yritteliästä käyttäytymistä ja oppimista jostakin. Tämä johtaa pedagogiikkaan, joka rohkaisee oppimaan tekemällä, kokemuksen kautta, kokeilemalla, ottamalla riskejä, tekemällä positiivisia virheitä, luovalla ongelmanratkaisulla, palautteen kautta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, roolimallien avulla ja erityisesti vuorovaikutuksessa ulkopuoliseen maailmaan. (Gibb 2005, 46, 56.) Oppiminen on myös tiedon organisointia, eri lähteiden hyödyntämistä, laajojen kokonaisuuksien hallitsemista sekä motivaatio- että tunneprosesseja. Näitä yrittäjyyskasvatukselle ominaisia oppimisen tekijöitä voidaan kouluelämässä tuoda esille erilaisin pedagogisin ratkaisuin, sillä oppimista ohjaa vahvasti kokemuksellisuus. (Seikkula-Leino 2006, 21.) 10
15 Yrittäjyyskasvatuksessa tavoitellaan oppilaan ja yhteisön yritteliästä toimintatapaa, johon yhdessä kasvetaan. Kysymys on siis siitä, miten koulussa toimitaan. Toiminnan tulisi perustua oppijakeskeiseen näkökulmaan, jossa motivoiva koulutyö on ratkaisevassa asemassa. Normaali aktiivinen ja ympäristön kanssa vuorovaikutteinen toiminta on osa koulun yrittäjyyskasvatusta. (Luukkainen & Wuorinen 2002, ; Seikkula-Leino 2006, 30.) Yrittäjyyskasvatus ei ole konkreettinen projekti, joka voidaan hoitaa yhden opetusjakson aikana. Sitä ei voida kuitata vanhempien hankkimien lahjoitusten turvin järjestetyillä arpajaisilla. Se on yritteliäisyyteen kasvattamista, mikä onnistuessaan heijastuu kaikkeen toimintaan. Uteliaisuus ympäristöä kohtaan ja sosiaalisuuteen kasvattaminen ovat yrittäjyyskasvatuksen keskeisiä oppimistavoitteita. Koulun tulee pyrkiä kasvattamaan oppilaista yritteliäästi ajattelevia ja toimivia kansalaisia. (Remes 2007, 22, 24.) Yrittäjyyskasvatuksen pedagogisena tavoitteena on herättää oppilaat omaehtoiseen työskentelyyn. Tällöin oppilas itse etsii tietoa ja aktiivisesti käsittelee sitä. Aktiivinen oppiminen ja tiedon etsiminen tarkoittavat oppiaineiden välistä yhteistyötä ja opetuksen ulottumista myös koulun seinien ulkopuolelle. Jokaiseen koulupäivään ja oppituntiin kuuluu tilanteita, joissa on mahdollista harjoitella yhteistyötaitoja, rohkaista oppilasta itsenäisiin ratkaisuihin, etsiä ja hyväksyä vaihtoehtoisia toimintatapoja, innostaa tarttumaan haasteisiin ja oppia kohtaamaan pettymyksiä. Yrittäjyyskasvatuksessa kuunnellaan oppilaiden ideoita oppimistapojen valinnassa, toteutetaan heidän ehdottamia toimintatapojaan oppimistavoitteiden ja ajan rajoissa sekä toimitaan totutusta poikkeavalla tavalla. Oppilailla ei välttämättä ole näkemystä erilaisista työtavoista tai niiden soveltuvuudesta aiheeseen tai hänelle itselleen. Opettajan rooli ohjaajana korostuu. (Seikkula-Leino 2006, 30; Kokko 2010, 15) Yrittäjyyskasvatuksellisessa pedagogiikassa tietoon suhtaudutaan tutkivasti ja problematisoiden. Opettaja ohjaa oppijaa rakentamaan tutkivan suhteen tietoon, jolloin hän alkaa käyttää sitä ajattelunsa välineenä eikä hän omaksu tietoa sellaisena kuin se hänelle esitetään. Oppiainerajat ylittävä opetus mahdollistaa ajattelutapojen yhdistämisen, vertailun ja törmäyttämisen keskenään. Oppilaiden kokemuksia arvostetaan ja heille annetaan mahdollisuus käyttää myös muualta hankittua osaamista koulussa. Kaikessa kasvatuksessa painitaan oppijan toimijuuden ja opettajan kontrollin 11
16 muodostamassa ristiriidassa. Yrittäjyyskasvatuksellinen oppiminen edellyttää myös opettajan toimijuutta. (Kumpulainen 2010, ) Opettajankoulutus ei ole perinteisesti pyrkinyt kouluttamaan opettajista aktiivisesti koulutuspolitiikkaa seuraavia kansalaisia, vaan pikemminkin nöyriä, ylempiä virkamiehiä ja heidän päätöksiään kunnioittavia alamaisia, joiden tehtävänä on kouluttaa ja kasvattaa lapsia ja nuoria. Opettajan rooli nähdään voimakkaasti kasvattajan ja sivistäjän roolina, johon politikointi ei sovi. Kuitenkin perinteisen opettajan tehtävän rinnalle on noussut jatkuva koulun kehittämisen vaatimus. Opettajat ovat oman yhteiskunnallisen passiivisuutensa vuoksi suostuneet tähän haastavaan vaatimukseen. Koska opettajilla ei koulutuksen puutteen vuoksi ole valmiuksia kohdata kouluntyössä jatkuvia kehittämishankkeita, joudutaan nyt pohtimaan opettajien pahoinvointia ja loppuun palamista. (Syrjäläinen ym. 2006, ) Osallistumalla aktiivisesti oman ammattinsa ja työnkuvansa kehittämiseen voidaan lisätä opettajien työssä ja jatkuvassa muutoksessa jaksamista Asenteet yrittäjyyskasvatusta kohtaan Opettajien asenteet yrittäjyyskasvatusta kohtaan vaihtelevat positiivisesta neutraaliin, jopa negatiiviseen sen mukaan, onko opettajalla aiempaa kokemusta yrittäjyyskasvatuksesta tai onko hän osallistunut yrittäjyyskasvatus-aiheisiin koulutuksiin vai ei (Ruskovaara 2007, 129). Tietämättömyys yrittäjyyskasvatuksesta aiheuttaa negatiivista asennoitumista yrittäjyyskasvatusta kohtaan. Tällöin yrittäjyyskasvatus yhdistetään helposti ulkoiseen yrittäjyyteen, ei niinkään oppilaan sisäiseen yritteliäisyyteen. (Seikkula-Leino 2007b, ) Yrittäjinä toimineet opettajat, jotka eivät ole kouluttautuneet yrittäjyyskasvatuksessa, puolestaan näkevät yrittäjyyden kuitenkin ilmenevän koulukontekstissa asennekasvatuksena. He omaavat entuudestaan tunnetason, tietosisällöllisen asennetason ja toimintatason valmiuksia toteuttaa yrittäjyyskasvatusta, mutta he kokevat yrittäjyyskasvatuskoulutuksen hyödyllisenä ja mahdollisuutena jäsentää opettajuutta ja lisätä osaamista entisestään. Yrittäjyyskasvatus on tekemistä ja tekemällä oppimista. Kuitenkin toiminnallisuuden niukka esiintyminen koulukontekstissa kertoo yrittäjyyskasvatuksen taipaleen olevan vasta aluillaan. (Ruskovaara 2007, ) 12
17 Viime vuosien aikana asenneilmapiiri yrittäjyyskasvatusta kohtaan on kehittynyt positiivisempaan suuntaan (Seikkula-Leino 2007a, 51). Koulutukseen ei kuitenkaan haluta hakeutua. Luonnollisesti yrittäjyyskasvatuskoulutusta saaneiden kasvattajien suhtautuminen yrittäjyyskasvatusta kohtaan on suotuisampaa kuin niiden, jotka eivät ole kouluttautuneet. Yrittäjyyskasvatus koetaan tietämyksen karttuessa yleisellä tasolla positiivisemmaksi, mutta ei henkilökohtaisella tasolla, mikä olisi yrittäjyyskasvatuksen kehittymisen kannalta tärkeää. (Seikkula-Leino 2007a, 74; 2007b, 111.) Ruskovaaran (2007, 145) mukaan koulutusta saaneiden opettajien suhtautuminen yrittäjyyskasvatukseen eroaa niistä, jotka eivät ole kouluttautuneet. He pitävät yrittäjyyttä jokaisen ihmisen hyödyllisenä perustaitona. Oppilasta ohjataan omatoimisuuteen sekä lisäksi oppilaan että opettajan sisäinen yrittäjyys korostuvat. Kouluttautunut opettaja näkee yrittäjyyskasvatuksen laajemmin, tulevaisuudessa pärjäämisen näkökulmasta. Ruskovaaran ja Seikkula-Leinon näkemys yrittäjyyskasvatuksen koulutuksen vaikutuksista saattaa pitää paikkansa jossain määrin, mutta voi olla myös mahdollista, että koulutus aiheuttaa kriittistä asennoitumista yrittäjyyskasvatusta kohtaan. Esimerkiksi Lepistön (2011, 20) tutkimuksen mukaan opettajaopiskelijoiden käsitys yrittäjyyskasvatuksesta saattoivat pysyä negatiivisena myös opintojakson päätyttyä. Kehittymisen ongelma voi olla se, että koululaitos instituutiona edustaa ei-yrittäjämäisiä arvoja kuten perinteitä, järjestelmällisyyttä, tietämistä ja johtajuutta. Sen sijaan yrittäjyyskasvatuksen arvot liittyvät luovuuteen, itsenäisyyteen, uuden oppimiseen ja tulevaisuuteen. (Seikkula-Leino 2007a, 29.) Vähäinen henkilökohtainen ennakkotietämys ja kiinnostus yrittäjyyskasvatusta kohtaan harvoin muuttuvat yrittäjyyskasvatuskoulutuksen aikana (McMullan & Vesper 2003, 33). Yrittäjyyskasvatus tulisi nähdä kasvatustyönä eikä linkittyneenä yrittäjyyskurssien pitämiseen (Seikkula-Leino 2007a, 29). Kulttuuriset tekijät, kuten paikkakunnan yrittäjyyshenkinen ilmapiiri, vaikuttaa suotuisasti yrittäjyyskasvatuksen kehittymiseen koulussa. Myös koulun aiemmalla kokemuksella yrittäjyyskasvatuksesta on merkitystä siihen asennoitumisessa. (Seikkula-Leino 2006, 70; Seikkula-Leino 2007b, 113). Seikkula-Leinon (2006, 39, 69) tutkimuksen mukaan opettajien asenteet ovat pääasiassa suotuisia yrittäjyyskasvatuksen toteutusta kohtaan, mutta kallistuvat negatiivisemmiksi 13
18 käsiteltäessä yrittäjyyskasvatusta opetussuunnitelman kontekstissa. Opettajien aikaisemmat kokemukset opetussuunnitelman yleismaailmallisuudesta ja koulussa käytettävissä olevista niukoista resursseista vähentävät asennoitumista yrittäjyyskasvatusta kohtaan. Opettajat kaipaavat lisää konkreettisia keinoja, kuten oppimateriaalia yrittäjyyskasvatuksellisten näkemysten toteuttamiseen, jotta yrittäjyyskasvatustietämyksen lisääntyminen näkyisi tulevaisuudessa myös käytännön opetuksessa (Seikkula-Leino 2007a, 30, 75; Seikkula-Leino 2007b, 111). Yrittäjyyskasvatuskoulutus tukee olemassa olevien resurssien havainnoimista, hyödyntämistä ja soveltamista omassa opetustyössä ja työyhteisössä (Seikkula-Leino 2006, 56). Ruskovaara (2007, 135) olettaa täydennyskoulutukseen hakeutuneiden opettajien asenteiden olevan yrittäjyyskasvatusta kohtaan jo ennalta positiivisia. Negatiiviset ennakkoasenteet pohjautuvat siihen, että opetussuunnitelma sisältää lukuisia muitakin tärkeitä aiheita, joiden hallinta edellyttää opettajan kouluttautumista. Liike-elämän tuntemus vaikuttaa myönteisesti yrittäjyyskasvatusasenteisiin. (Seikkula-Leino 2006, 70 7, 41; 2007a, 74.) Moni opettaja toteuttaa tiedostamattaan yrittäjyyskasvatusta opetuksessaan. Tähän voidaan pitää syynä tietämättömyyttä yrittäjyyskasvatuksen tavoitteista ja sisällöistä. Yrittäjyyskasvatuksen käsitettä tulisi näin selkiyttää. Yrittäjyyskasvatusta suunnittelevien ja sitä toteuttavien tahojen yhteisymmärrys vasta mahdollistaa uudistushakuista opetussuunnitelmatyötä. (Seikkula-Leino 2006, 69.) Vaikka opetus menetelmällisesti voi sisältää runsaasti yrittäjyyskasvatuksellisia seikkoja, opettaja ottaa harvoin oppilaita mukaan oppimistavoitteiden muodostamiseen, vaan päättää ne yksin ja kertoo ne vain oppilaille (Seikkula-Leino 2007a, 77). Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten opettajaopiskelijat suhtautuvat yrittäjyyskasvatukseen. Opettajaopiskelijat eivät olleet saaneet koulutusta yrittäjyyskasvatuksesta Yrittäjyyskasvatuksen nelikenttä Vaikka yrittäjyyskasvatuksen käsite on hajanainen, löytyy määritelmistä yhtenäisiä piirteitä, jotka nivoutuvat erilaisiin yrittäjyyden muotoihin. Yhteisesti hyväksytyt 14
19 ominaisuudet voidaan liittää mahdollisuuksien havaitsemiseen, innovatiivisuuteen, uuden toiminnan aikaansaamiseen ja riskin kantamiseen (Gibb 2005, 47; Kyrö 2006, 17; Kyrö, Lehtonen & Ristimäki 2007, 18; Lepistö, Tervaselkä-Jalonen & Haapalahti 2010, 155.) Nelikentän eri ominaisuudet (kuvio 1) nivoutuvat toisiinsa jatkuvassa vuorovaikutuksessa (Lepistö, Tervaselkä-Jalonen & Haapalahti 2009). Perustamme tutkimuksemme näihin ominaisuuksiin. Mahdollisuuksien havaitseminen Innovatiivisuus Uuden toiminnan aikaansaaminen Riskin kantaminen KUVIO 1. Yrittäjyyskasvatuksen nelikentän vuorovaikutusmalli Yrittäjyyskasvatuksen nelikenttä voidaan nähdä myös janana, jolloin nelikentän eri ominaisuudet toteutuvat kuviossa 2 esitetyssä järjestyksessä. Tällöin mahdollisuuksien havaitseminen johtaa innovatiivisuuteen, joka taas aiheuttaa uuden toiminnan aikaansaamista, joka edellyttää riskin kantamista. 15
20 Mahdollisuuksien havaitseminen Innovatiivi- suus Uuden toiminnan aikaansaaminen Riskin kantaminen KUVIO 2. Yrittäjyyskasvatuksen nelikentän janamalli Mahdollisuuksien havaitseminen Tämän päivän, mutta erityisesti tulevaisuuden kansalaisen menestystekijä on kyky havaita ympärillään mahdollisuuksia. Se on kykyä tarttua asioihin ja tehdä päätöksiä. Päätöksenteko edellyttää aloitteellisuutta ja aktiivisuutta, mutta myös rohkeutta ja vastuullisuutta. (Luukkainen & Wuorinen 2002, 61.) Bereiter & Scardamalia (1993, ) määrittelevät luovan osaajan (creative expert) ominaisuuksiin kyvyn havaita ja tunnistaa vaihtoehdoista ja ideoista lupaavin (recognizing promisingness). Esimerkiksi tilanteessa, jossa oppilaalla on ongelma ratkaistavanaan, saattaa hänen olla vaikea tehdä ratkaisu siitä, mikä vaihtoehdoista ja ideoista on lupaavin. Oppilaalla ei ole laajaksi kehittynyttä kokemuspohjaa, jonka pohjalta hän voisi tehdä ratkaisun. Tällöin opettajan on hyödyllisintä reagoida oppilaan ideoihin sen mukaan, miten lupaavia ne ovat. Tässä tutkimuksessa kykyä havaita lupaavuus kutsutaan mahdollisuuksien havaitsemiseksi. Mahdollisuuksien havaitseminen on ilmeisintä tilanteissa, joissa panostetaan pitkäkestoisesti suunnitteluun, kuten rakennusten suunnittelussa tai romaanin kirjoittamisessa. Myös hyvin nopeissa tilanteissa tarvitaan mahdollisuuksien havaitsemisen tajua, kuten jalkapallopelissä tai improvisoidussa musiikkiesityksessä. Päätös mahdollisuuteen tarttumisesta tehdään sen perusteella, miten lupaavalta mahdollisuus vaikuttaa. Käytämme kykyämme havaita mahdollisuuksia jatkuvasti, 16
21 mutta sen laajuus vaihtelee sen mukaan, mitä pyrimme saavuttamaan. Luovan osaajan ominaisuuksiin kuuluu kyky havaita mahdollisuuksia. (Bereiter & Scardamalia 1993, 139, 143.) Kyky mahdollisuuksien havaitsemiseen riippuu yksilön tiedoista ja kokemuksista. Kyky havaita tapa, jolla tavoite saavutetaan suoraan, vaatii laajaa kokemusta. Samoin kyky tunnistaa oma kapasiteetti vaatii kokemusta. Lisäksi huomion kohdistaminen lupaavimpiin mahdollisuuksiin on yhteydessä laajaan kokemuspohjaan. (Bereiter & Scardamalia 1993, 137.) Tiedot ja kokemukset tarkoittavat tässä tutkimuksessa opettajaopiskelijoiden ja oppilaiden aineenhallintataitoja. Myös Leskinen (2001, 119) määrittelee mahdollisuuksien havaitsemisen osaksi oppimista. Hän jakaa yrittäjyyden neljään osaan, joiden jatkuvassa vuorovaikutuksessa syntyy oppimisen ja muutoksen kenttä. Tällä vision, toiminnan, vuorovaikutuksen ja autonomian kentällä tavoitellaan mahdollisuuksia. Erityisesti visiointiin liittyy kyky nähdä mahdollisuuksia ja uudistua. Visiointi on riippuvainen toiminnasta, sillä toiminta sisältää visioiden toteuttamisen ja tuloksellisuuden. Ilman toimintaa visio jäisi pelkäksi ajatukseksi ja ilman visiota toiminta olisi päämäärätöntä. Yrittäjyyteen liittyy aina toimintakyky, sillä mahdollisuudet toteutuvat toiminnan kautta. Opettajat voivat tukea mahdollisuuksien havaitsemista ja synnyttämistä ohjaavia kriteerejä sisältävällä tehtävänannolla. Oppilaalla on vapaus valita kiinnostavin mahdollisuus. Ajattelulla on tällöin jo jokin suunta eikä oppilas koe vapaan suunnittelun aikaansaamaa turhautumista. (Hytti 2011, 86. ) Innovatiivisuus Sana innovaatio viittaa uutuuteen tai innovaatioprosessiin, joka saa aikaan uusia esineitä, palveluja tai metodeita. Innovatiivisuuden lähteet ja innovaatioiden lajit vaihtelevat, mutta kaikkien innovaatioiden alkuvoima on luovuus, jos luovuudella tarkoitetaan totutuista ajattelukaavoista irrottautumista. Joka tapauksessa innovatiivisuuden katsotaan liittyvän vahvasti luovuuteen. Innovatiivisuus on luovuutta, jossa on mukana käyttöönsaattamispyrkimys. Sen perusedellytyksenä on luovan 17
22 energian saattaminen konkreettiseen hyötykäyttöön. Innovatiivisuus voidaan tulkita luovuudeksi, joka tuottaa positiivisia vaikutuksia käytäntöön joko prosessissa tai tapahtumassa kokonaisuudessaan. Se on myös hyvin läheinen termi keksimisille ja keksinnöille. (Heiskanen 2010, ; Siltala 2010, 28 29, 58). Nykyisessä innovaatioiden synnyttämistä ja tukemista koskevassa keskustelussa vuorovaikutteisella oppimisella on olennainen sija. (Heiskanen 2010, 196) Innovaatioita tarkasteltaessa oppimisen katsotaan olevan yhteisötasolla tapahtuvaa, sillä innovaation kehittäminen edellyttää jaettua tietoa ja vuorovaikutteista oppimista. Innovaatioiden syntyminen on harvinaista pelkällä yksilötasolla. Oppiminen yleensä on yksilössä tapahtuvaa muutosta, eikä yhteisön voida ajatella muuttuvan ilman yksilöiden muuttumista. Voidaan kuitenkin katsoa, että yhteisön oppiminen on enemmän kuin yksilöiden oppimisen summa. (Siltala 2010, ) Kun oppija rakentaa käsitystään oppimisestaan ja osallistumisestaan ympäröivään maailmaan, on hänellä itsellään aktiivinen rooli. Ihmiset testaavat, analysoivat ja tulkitsevat aktiivisesti kokemaansa ja rakentavat analysointiensa pohjalta luonnostaan luovia ratkaisuja. Luovuus on siis reagoimista siihen, mitä on koettu. Luovuus ja oppiminen ovat täten lähellä toisiaan. (Collin & Billet 2010, 212.) Luovaan prosessiin liittyy usein ongelman löytäminen. Luovuuden välttämätön osa on sitkeys, johon liittyy sisäinen motivaatio, halu ratkaista jotakin tai suoriutua jostakin. Luovuus vaatii aikaa ja vapautta, eikä pakollisuus sovi sen yhteyteen. (Luukkainen & Wuorinen 2002, 73 74). Mitä kiihkeämmin haluamme luoda jotain, sitä vaikeammaksi luominen yleensä tulee. Kilpailu, kontrolli, tiukat aikapaineet ja rajoitetut valinnan mahdollisuudet laskevat yleensä produktin omaperäisyyttä. Vapaus on luovuuden elinehto. (Uusikylä 2008, 52.) Luovia prosesseja ei voi nopeuttaa ja niihin liittyy aina epäonnistumisen riski. Tästä syystä ilmapiiri tulisi luoda epäonnistumisia sallivaksi myös koulussa. Koulu on perinteisesti vaatinut valmiita vastauksia, mutta nykyisen konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan koulun pitäisi ohjata etsimään ja tekemään kysymyksiä. (Luukkainen & Wuorinen 2002, ) Bereiter ja Scardamalia (1993, 122) määrittelevät luovuuden samankaltaiseksi mielikuvituksen kanssa, joka on lapsilla luonnostaan, mutta jonka koulu tukahduttaa. Uusikylän (2002, 53 54) mukaan luovuuden säilyttämisen ja sen yksilöllisten muotojen löytämisen tulisi olla yksi 18
23 kasvatuksen ja opetuksen perustavoitteista. Kaikkein huonoimmassa asemassa koulussa ovat luovat oppilaat, jotka eivät ole erityisen älykkäitä. Menestyjiä ovat älykkäät sopeutujat, jotka eivät ota riskejä ja pelkäävät uusien ratkaisujen tekemistä vaativissa tilanteissa, mutta varmistavat menestyksensä antamatta mitään itsestään muille. Jos opetus tukee jokaisen oikeutta itsensä toteuttamiseen rohkeasti ja vapaasti kokeillen, oppilaista voi kasvaa itseään toteuttavia ja tasapainoisia ihmisiä, jotka käyttävät luovuuttaan elämänsä rikastuttajina. Uusikylän pohdinta voi pitää paikkansa tietyissä olosuhteissa, mutta ei kaikilla elämänalueilla. On olemassa lukuisia esimerkkejä ihmisistä, joiden ei voida katsoa olevan erityisen älykkäitä, mutta he ovat hyvin menestyneitä. Oleellista on, että koulutehtävän vaikeus ja haastavuus ovat suhteessa yksilön taitoihin. Liian haastavat tehtävät aiheuttavat huolta ja ahdistuneisuutta, liian helpot taas ikävystymistä. Kun taidot ovat aluksi vähäiset, tulisi myös tehtävien ja harjoitteiden olla helppoja, mutta kuitenkin tarpeeksi haastavia. Taitojen, tietojen ja kykyjen kehittyessä tulee harjoitteita muuttaa sellaisiksi, että tavoitteiden saavuttaminen edellyttää ponnistelua. Ihmisen pitää saada tuntea, että hänellä on lahjoja ja taitoja sekä mahdollisuus parempiin tuloksiin, kuitenkin koko ajan kykenevänä itse määräämään toimiensa suunnan. (Uusikylä 2002, 51.) Onnistumisen tunne on tärkeää, sillä jatkuva epäonnistumisten sarja ei anna toivoa onnistumisesta tulevaisuudessakaan. Tästä syystä mentoreilla, ja tässä tutkimuksessa opettajilla, on elintärkeä rooli. He voivat ohjata luovuuden oppimista suuntaan, joka antaa uskoa onnistumiseen. (Bereiter & Scardamalia 1993, 147.) Backström-Widjeskogin (2011, 10, 70 71) mukaan opettajan tulee olla rohkaiseva ja motivoida oppilaat yritteliäisyyteen niin, että he haluavat itse ratkaista eteen tulevia ongelmia. Yritteliäisyyteen ja luovaan työskentelyyn kannustaminen edellyttää epävarmuuden sietokykyä, sillä yrittäjyyskasvatuksessa irtaannutaan turvallisista rutiineista, joiden mukaan tunti yleensä etenee. Kaaos voi saada aikaan luovia ratkaisuja. Rohkaiseva opettaja kannustaa oppilaita luottamaan omiin kykyihinsä, luo turvallisuutta, kannustaa yrittämään ja sallii epäonnistumiset. Ammatillinen taito ja kyvykkyys ovat keskeisiä elämänlaadun ja yhteiskunnallisen kehittymisen edistäjiä. Ne voidaan katsoa myös inhimillisen luovuuden perustaksi. 19
24 (Collin & Billet 2010, 212.) Monet innovaatiot ovat vaatineet pitkäaikaista sitkeää ja motivoitunutta työtä. Sitkeys on välttämätön luovan ihmisen ominaisuus. Motivaation vaikutus luovuuteen on tiedetty jo pitkään. Luovalla ihmisellä on sisäistä motivaatiota eli hän työskentelee sisäisen halun eikä vain ulkoisten palkkioiden tai pakon vuoksi. Kun ulkoinen motivaatio, kuten opettajan määräykset, ohjaa toimia, työskentelee oppilas vain totellakseen opettajaa. Pitkäjänteinen luova työ ilman sisäistä motivaatiota on jokseenkin mahdotonta. (Uusikylä & Piirto 1999, 74; Luukkainen & Wuorinen 2002, 74.) Luovuus kasvaa tiedon ja taidon karttuessa ja luovia lahjakkuuksia kehittyy vain harjoittelemalla. (Uusikylä & Piirto 1999, 99; Weisberg 1999, 243.) Oppilas ei voi oppia innovatiivisuuteen tarvittavia tietoja hetkessä. Siirtymä kohti monipuolisesti innovatiivista oppimista vaatii oppilaalta vähitellen erilaisten oppimistehtävien ratkaisemisen kautta saavutettua itseohjautuvuutta. (Metsärinne 2006, 137.) Kun tavoitteena on saavuttaa uusia näkökulmia ja yhdistää asioita uudella tavalla, innovaatioiden syntyminen on mahdollista. Oppimisen kautta tarkasteltuna innovaatioita syntyy silloin, kun aikaisempia kokemuksia on kyetty oikealla tavalla käyttämään hyväksi. (Leinonen, Partanen & Palviainen 2002, ) Sitkeän harjoittelun kautta syntyy luovuutta sekä taitoa ja kyvykkyyttä. Tässä tutkimuksessa määrittelemme tiedot, taidot ja kyvykkyyden opettajaopiskelijoiden ja oppilaiden aineenhallinnantaidoiksi Uuden toiminnan aikaansaaminen Uuteen toimintaan ryhtyminen edellyttää ihmiseltä uskallusta, itsensä tuntemista ja myönteisiä onnistumisen kokemuksia. Nähdyt ja koetut mallit ohjaavat tärkeällä tavalla tarttumaan uusiin, useimmiten outoihin haasteellisiin tehtäviin. Ihmisen on helpompi ja turvallisempi tyytyä toisen ohjailuun, sillä vaivannäkö ja vastuun kantaminen siirtyvät päätöksentekijälle. Tällöin myös mahdollisissa epäonnistumistilanteissa ei tarvitse tuntea omakohtaista kritiikkiä siinä määrin kuin päätöksentekijän. (Luukkainen & Wuorinen 2002, 62.) Epäonnistumiseen suhtaudutaan eri maissa eri tavoin, esimerkiksi Suomessa epäonnistuminen on suurempi katastrofi kuin Yhdysvalloissa (Leskinen 2001, ). Epäonnistuminen tulee nähdä oppimiskokemuksena, sillä oppiminen tapahtuu aina epäonnistumisen kautta (Gibb 1987, 24 27). Koulutuksen tehtävä on ohjata vastuunottoon ja vastuullisuuteen, johon liittyy muun muassa aktiivisuus ja oma- 20
25 aloitteisuus. Aktiivinen persoona on usein idearikas ja itseohjautuva. Ideoissa ei kuitenkaan voi aina onnistua, joten tarvitaan kykyä hyväksyä epäonnistumiset. (Luukkainen & Wuorinen 2002, 62.) Vastoin Gibbin näkemystä, oppiminen ei aina tapahdu epäonnistumisen kautta. Ihminen oppii myös passiivisesti ja tiedostamattaan. Kohdatessaan ongelmia, joihin ei ole valmiita vastauksia tai toimintamalleja, joutuu yksilö kehittämään uuden suunnitelman, johon hänellä on voimavaroja. Koska varmaa ratkaisua ongelmaan ei ole, tarvitsee hänen arvioida, mikä mahdollisista ratkaisuista on lupaavin. Yksilön tulee luoda suunnitelma epävarmalta pohjalta ja toimia sen mukaisesti. Mitä kauemmas omalta olemassa olevalta tietoalueelta astutaan, sitä vähemmän tiedetään siitä, mihin päätöksellä ollaan suuntaamassa ja sitä enemmän yksilön tulee luottaa omiin ratkaisuihinsa. (Bereiter & Scardamalia 1993, ) Riskin kantaminen Yrittäjyyskasvatuksen oppimisessa ja opettamisessa yksi keskeisimpiä alueita on riskin kantaminen ja siihen liittyvä epävarmuus. Riskin ottaminen on toimintaan sidottu ilmiö ja se kytkeytyy oppijoiden kykyihin, tarpeisiin, tietoon ja suunnitelmiin. Tulkinta riskistä taloudellisena epätietoisuutena on rajallinen, sillä epävarmuus on osa jokaista luovaa oppimisprosessia. Riskin tunnistaminen ja ottaminen ovat samaan aikaan yksilöllistä ja sosiaalista. (Kyrö 2006, ) Riskiin ja riskin ottamiseen liittyy aina epätietoisuus ja epävarmuus. Epäonnistumisen pelko pikemminkin alentaa mahdollista tulosta kuin todellisuudessa lisää riskin ottamisen valmiutta. Epäonnistumisen pelko voidaan kuitenkin muuttaa uuden luomiseksi ja sen myötä lisätä oppimisen hauskuutta ja siihen liittyvää mielihyvää. (Kyrö 2006, 106, 123.) Bereiterin ja Scardamalian (1993, ) mukaan riskin ottamisessa on kyse siitä, miten suuren riskin yksilö on valmis ottamaan. Mitä kauemmas yksilö uskaltautuu omalta mukavuusalueeltaan, sitä suuremman riskin hän ottaa. Siitä selviytyäkseen on hänen oltava luova. Jos asetettu tavoite on liian vaativa, ei epäonnistuminen johda katastrofiin, sillä luova yksilö osaa perääntyä ja muokata tavoitteestaan helpomman version. Tällaista yksilöä voidaan kutsua luovaksi ekspertiksi (creative expert). Luovat ekspertit ottavat suurempia riskejä kuin muut ja menestyvät. 21
26 On siis kyse siitä, miten kauas yli omien kykyjensä yksilö uskaltautuu venyä. Suorituskyvyn äärirajoilla olevia suorituksia pidetään usein luovina saavutuksina. Opetuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia tulisi tarkastella yhtenä prosessina. Riskin ottamisessa tämä merkitsee sitä, että oppilaan oikeutta kokea epävarmuutta sekä oikeutta määrittää omat tavoitteensa ja keinonsa niiden saavuttamiseksi tulee johdonmukaisesti tukea. Tällöin myös opettaja joutuu kokemaan ja oppimaan epävarmuutta, sillä opettaja ei voi ennustaa oppijoiden yksilöllisesti valitsemia polkuja ja kohtaamia ongelmia. Opettajan tulee varautua elämään oppijoiden prosessin ehdoilla. Prosessia ohjaa oppijoiden oikeus oppia. Opettajan on suunniteltava prosessi joustavasti ja oppijalähtöisesti. Tavoitteiden, oppimateriaalien, tehtävien ja suoritusten tulee sallia ja edellyttää oppijoilta omien tavoitteiden asettamista. Oppijalla tulee olla oikeus valita kenen kanssa ja miten tavoitteisiin pyritään. Prosessin tulee lisäksi mahdollistaa valintojen seurausten pohjalta uusien päätösten ja toimintasuunnitelmien tekemisen. (Kyrö 2006, ) Prosessin lähtökohdaksi tulee ottaa ryhmien ja yksilöiden mielenkiinnon kohteet samanaikaisesti. Tällöin opettajan on panostettava prosessin tukemisessa jatkuvaan reflektointiin ja tilanneherkkyyteen. Samanaikaisesti opettajan on hyväksyttävä omat epävarmuuden ja epäonnistumisen tunteensa. Tämä on väistämätöntä, sillä toteutuksen lähtökohtana on jatkuva muutos, eli epäonnistumiset on nähtävä ongelmina, joihin haetaan ratkaisuja. Kun taas oppijat yksin tai ryhmässä ratkaisevat ongelmia, he vastaavat myös päätösten seurauksista ja oppivat muuttamaan omaa toimintaansa. Vapaus ja vastuu ovat läsnä koko toteutuksen ajan. Opettajasta tulee prosessissa kanssaoppija, joka elää ja kokee oppimistaan yhdessä opiskelijoiden kanssa. Opettajat saavat kokea oppijoiden kanssa myös onnistumisen tunteet. (Kyrö 2006, ) 2.4. Yrittäjyys Yrittäjyyskasvatus jaetaan usein sisäiseen ja ulkoiseen yrittäjyyteen. Sisäinen yrittäjyys viittaa yhteisön yrittäjämäiseen toimintatapaan eli siihen, miten yrittäjyyden ominaisuudet näyttäytyvät koko yhteisössä. Sisäiseen yrittäjyyteen liitetään esimerkiksi aloitteellisuus, sinnikkyys, yhteistyökykyisyys, luovuus, vastuullisuus ja riskinotto. 22
Ohjevihko on tuotettu YVI- hankkeessa.
Kuvat ClipArt Yrittäjyyskasvatus oppimisen perustana -ohjevihkonen on tarkoitettu yleissivistävän opettajankoulutuksen opiskelijoiden ja ohjaajien käyttöön. Materiaali on mahdollista saada myös PowerPoint
LisätiedotOSALLISTUVA KANSALAISUUS JA YRITTÄJYYS AIHEKOKONAISUUS
1 YRITTÄJYYSKASVATUS TAPAINLINNAN KOULUSSA OSALLISTUVA KANSALAISUUS JA YRITTÄJYYS AIHEKOKONAISUUS Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys on yksi opetussuunnitelman perusteiden mukaisista aihekokonaisuuksista.
LisätiedotLIIKKUVA KOULU JA OPS 2016
Raahe 3.3.2016 Laura Rahikkala liikunnanopettaja OPS 2016 HAASTE MAHDOLLISUUS HYPPY JOHONKIN UUTEEN OPS UUDISTUKSEN KESKEISIÄ LÄHTÖKOHTIA PEDAGOGINEN UUDISTUS -> Siirtyminen kysymyksestä MITÄ opitaan,
LisätiedotYrittäjämäinen toiminatapa oppiaineena
Yrittäjämäinen toiminatapa oppiaineena Yrittäjyyskasvatuspäivät 2017 Antti Iivari, Nurmon yläaste, Seinäjoki antti.iivari@seinajoki.fi Taustaa E-P:n yhteinen ops (17+1) Aineryhmittäin omat työryhmät (mukana
LisätiedotYrittäjyyskasvatuksen oppimisympäristöt ja oppimisen kaikkiallisuus
Yrittäjyyskasvatuksen oppimisympäristöt ja oppimisen kaikkiallisuus Yrittäjyysskasvatuspäivät 7.10.2011 Minna Riikka Järvinen Toiminnanjohtaja, KT, FM, MBA Kerhokeskus Kerhokeskus Edistää lasten ja nuorten
LisätiedotTERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA
TERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA Oppimisen ja osaamisen iloa Uudet opetussuunnitelmalinjaukset todeksi Irmeli Halinen Opetusneuvos Opetussuunnitelmatyön päällikkö OPPIMINEN OPETUS JA OPISKELU PAIKALLISET
LisätiedotOKM Yrittäjyyslinjaukset 2017
OKM Yrittäjyyslinjaukset 2017 Seija Aalto, koulutusjohtaja Yrittäjyyslinjausten tarkoituksena on suunnata, kehittää ja ohjata eri koulutusasteiden yrittäjyyden edistämisen ja yrittäjyyskasvatuksen toimenpiteitä
LisätiedotJohdatus yrittäjyyskasvatukseen
Johdatus yrittäjyyskasvatukseen Kari Ristimäki kari.ristimaki@puv.fi Mikkeli 16.10.2007 Yrittäjyyskasvatuksen keskeiset määm ääritelmät yrittäjyyskasvatuksen menetelmiä ja materiaaleja Yrittäjyyskasvatus
LisätiedotOpetussuunnitelmauudistus opettajan näkökulmasta. Uudistuva esiopetus Helsinki Lastentarhanopettajaliitto puheenjohtaja Anitta Pakanen
Opetussuunnitelmauudistus opettajan näkökulmasta Uudistuva esiopetus Helsinki 4.12.2014 Lastentarhanopettajaliitto puheenjohtaja Anitta Pakanen Uudistus luo mahdollisuuksia Pohtia omaa opettajuutta Pohtia
LisätiedotJuhlavuoden työpaja 2.9.2014. Liikettä koulutukseen yrittäjyyskasvatuksella tuottavaa oppimista
Juhlavuoden työpaja 2.9.2014 Liikettä koulutukseen yrittäjyyskasvatuksella tuottavaa oppimista 9.00-9.15 Seminaarin avaus Esa Virkkula, Martti Pietilä 9.15 9.45 Jaana Seikkula Leino, dosentti, projektipäällikkö
LisätiedotYrittäjyyskasvatuksen kehittämisen. työkirja. Opettajille, rehtoreille sekä muille yrittäjyyskasvatuksen toimijoille ja kumppaneille
Yrittäjyyskasvatuksen kehittämisen työkirja Opettajille, rehtoreille sekä muille yrittäjyyskasvatuksen toimijoille ja kumppaneille Yrittäjyyskasvatuksen kehittämisen työkirja on osa Yritteliäs ja hyvinvoiva
LisätiedotToimintakulttuuri. Arviointikulttuuri
Koulutuksen tavoitteet Säädökset ja perusta Lait ja määräykset Opintojenaikainen arviointi Usko Itseen oppijana Oman oppimisprosessin ymmärtäminen Työpaja 1 tavoitteet Toimintakulttuuri Arvostelusta oppimisen
LisätiedotNY Yrittäjyyskasvatuksen polku ja OPS2016
NY Yrittäjyyskasvatuksen polku ja OPS2016 Nuori Yrittäjyys Yrittäjyyttä, työelämätaitoja, taloudenhallintaa 7-25- vuotiaille nuorille tekemällä oppien 55 000 oppijaa 2013-14 YES verkosto (17:lla alueella)
LisätiedotOSALLISTUMISESTA OSALLISUUTEEN JA TIEDOSTA TOIMIJUUTEEN
OSALLISTUMISESTA OSALLISUUTEEN JA TIEDOSTA TOIMIJUUTEEN Professori Lasse Lipponen Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos lasse.lipponen@helsinki.fi Kasvattaako päiväkoti lapsia aloitteelliseen ja
LisätiedotKerhotoiminta mahdollistaa lahjakkuuden ja erityisvahvuuden tukemisen Leo Pahkin
Kerhotoiminta mahdollistaa lahjakkuuden ja erityisvahvuuden tukemisen Leo Pahkin Täällä saa tehdä niitä asioita, joista on kiinnostunut Kerhojen tarjoamista eri lahjakkuuden alueiden tukemiseen Kerhoissa
LisätiedotSuomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017 1. Johdanto Seuran ensimmäinen strategia on laadittu viisivuotiskaudelle 2013-2017. Sen laatimiseen ovat osallistuneet seuran hallitus sekä
LisätiedotYRITTÄJYYSKASVATUSSTRATEGIA
YRITTÄJYYSKASVATUSSTRATEGIA KÄRSÄMÄEN KUNNAN SIVISTYSTOIMESSA Käyttöönotettu 1.8.2013. Hyväksytty opetustoimen lautakunnassa 16.4.2014. Hyväksytty kunnanhallituksessa 5.5.2014. Hyväksytty kunnanvaltuustossa
LisätiedotTulevaisuuden koulun linjauksia etsimässä
Ops-prosessi pedagogisen ja strategisen kehittämisen näkökulmasta Opetusneuvos Irmeli Halinen Opetussuunnitelmatyön päällikkö OPETUSHALLITUS 1 Tulevaisuuden koulun linjauksia etsimässä 2 1 Yleissivistävän
LisätiedotYrittäjyyskasvatuksen mittaristo - itsearviointityökalu oman opetuksen arviointiin ja kehittämiseen!
Yrittäjyyskasvatuksen mittaristo - itsearviointityökalu oman opetuksen arviointiin ja kehittämiseen! Maksutta osoitteessa www.lut.fi/mittaristo - jo yli 1000 perus- ja toisen asteen opettajaa hyödyntää
LisätiedotKäsitys oppimisesta koulun käytännöissä
Käsitys oppimisesta koulun käytännöissä Aktiivisuus, vuorovaikutus ja myönteiset kokemukset oppimiskäsityksen kuvauksessa Tampere 28.1.2015 Eija Kauppinen Oppimiskäsitys perusopetuksen opetussuunnitelman
LisätiedotToiminnallinen oppiminen -Sari Koskenkari
Toiminnallinen oppiminen -Sari Koskenkari Toiminnallinen oppiminen Perusopetuksen opetussuunnitelmassa painotetaan työtapojen toiminnallisuutta. Toiminnallisuudella tarkoitetaan oppilaan toiminnan ja ajatuksen
LisätiedotEtusijalla oppiminen ideoita lukion pedagogiseen kehittämiseen
Etusijalla oppiminen ideoita lukion pedagogiseen kehittämiseen Lukiopäivät 11.-12.11.2015 Eija Kauppinen, Kimmo Koskinen, Anu Halvari & Leo Pahkin Perusteiden oppimiskäsitys (1) Oppiminen on seurausta
LisätiedotArkistot ja kouluopetus
Arkistot ja kouluopetus Arkistopedagoginen seminaari 4.5.2015 Heljä Järnefelt Erityisasiantuntija Opetushallitus Koulun toimintakulttuuri on kokonaisuus, jonka osia ovat Lait, asetukset, opetussuunnitelman
LisätiedotOPS2016 painottaa toimintakulttuurin muutosta
OPS2016 painottaa toimintakulttuurin muutosta, projektitutkija 2.11.2016 OPS2016 Muovaa käsitystä oppimisesta Oppimisen ilo Oppijan aktiivinen rooli, ongelmanratkaisutaidot Monipuoliset oppimisympäristöt
LisätiedotLeikin ja leikillisten oppimisympäristöjen kehittäminen pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksessa
Leikin ja leikillisten oppimisympäristöjen kehittäminen pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksessa VKK-Metro Pääkaupunkiseudun kehittämis- ja koulutusyhteistyö 2014-2016 Helsingin kaupungin aineistopankki
LisätiedotTervetuloa Halkokarin koulun vanhempainiltaan
Tervetuloa Halkokarin koulun vanhempainiltaan 5.9.2016 Opetussuunnitelma = OPS Opetussuunnitelma on suunnitelma siitä, miten opetus järjestetään. Se on kaiken koulun opetuksen ja toiminnan perusta. Opetussuunnitelmassa
LisätiedotMUSIIKKI. Sari Muhonen Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu sari.muhonen@helsinki.fi. Sari Muhonen
MUSIIKKI Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu sari.muhonen@helsinki.fi OPPIAINEEN TEHTÄVÄ luoda edellytykset monipuoliseen musiikilliseen toimintaan ja aktiiviseen kulttuuriseen osallisuuteen ohjata
LisätiedotYhteisöllisen oppimisen työpaja 9.12.2010 Reflektori 2010 Tulokset
Yhteisöllisen oppimisen työpaja 9.12.2010 Reflektori 2010 Tulokset Fasilitointi: Kati Korhonen-Yrjänheikki, TEK; Dokumentointi työpajassa: Ida Mielityinen, TEK; Fläppien dokumentointi tulosraporttia varten:
LisätiedotOpetuksen suunnittelun lähtökohdat. Keväällä 2018 Johanna Kainulainen
Opetuksen suunnittelun lähtökohdat Keväällä 2018 Johanna Kainulainen Shulmanin (esim. 1987) mukaan opettajan opetuksessaan tarvitsema tieto jakaantuu seitsemään kategoriaan: 1. sisältötietoon 2. yleiseen
LisätiedotOpetussuunnitelman perusteiden yleinen osa. MAOL OPS-koulutus Naantali Jukka Hatakka
Opetussuunnitelman perusteiden yleinen osa MAOL OPS-koulutus Naantali 21.11.2015 Jukka Hatakka Opetussuunnitelman laatiminen Kaikki nuorten lukiokoulutuksen järjestäjät laativat lukion opetussuunnitelman
LisätiedotUudistustyön suunta IRMELI HALINEN
Uudistustyön suunta Missä perusteiden linjauksissa muutos ilmenee? (1) Koulun ja opetuksen suhde muuttuvaan yhteiskuntaan Arvoperusta, tehtävä ja velvoitteet Toimintakulttuuri ja koulutyön järjestäminen
LisätiedotKommenttipuheenvuoro Musiikinopetuksen oppimisympäristön kehittämishanke
Kommenttipuheenvuoro Musiikinopetuksen oppimisympäristön kehittämishanke 2008-2010 TeknoDida 5.2.2010 Eija Kauppinen Opetushallitus Eija.kauppinen@oph.fi Otteita opetussuunnitelmien perusteista 1 Oppimiskäsitys
Lisätiedot- ja tänä elinikäisen oppimisen aikakautena myös aikuiset..
1 - ja tänä elinikäisen oppimisen aikakautena myös aikuiset.. 2 - koulutus = - kasvatuksen osa-alue; - tapa järjestää opetus; - prosessi hankkia tutkinto; - se, jokin, johon hakeudutaan oppimaan ja opiskelemaan;
LisätiedotKuvataide. Vuosiluokat 7-9
Kuvataide Vuosiluokat 7-9 Kuvataiteen tehtävänä on kulttuurisesti moniaistisen todellisuuden tutkiminen ja tulkitseminen. Kuvataide tukee eri oppiaineiden tiedon kehittymistä eheäksi käsitykseksi maailmasta.
LisätiedotOPS Minna Lintonen OPS
26.4.2016 Uuden opetussuunnitelman on tarkoitus muuttaa koulu vastaamaan muun yhteiskunnan jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin. MINNA LINTONEN Oppilaat kasvavat maailmaan, jossa nykyistä suuremmassa määrin
LisätiedotPOLIISIAMMATTIKORKEAKOULUN PEDAGOGISET LINJAUKSET 2017
POLIISIAMMATTIKORKEAKOULUN PEDAGOGISET LINJAUKSET 07 Poliisiammattikorkeakoulun (Polamk) pedagogisten linjausten tavoitteena on varmistaa yhteinen käsitys opetuksesta ja oppimisesta, laadukas opetustoiminta
LisätiedotOPETTAJUUDEN KEHITTYMINEN JA ARVIOINNIN MUUTTUMINEN
OPETTAJUUDEN KEHITTYMINEN JA ARVIOINNIN MUUTTUMINEN FT Katriina Sulonen 30.11.2016 Kehittämishankkeet ja uudistukset onnistuvat, kun - työyhteisössä on muutama aktiivinen, innostava henkilö - löytyy halu
LisätiedotKoulutukset syksyllä 2005
Koulutukset syksyllä 2005 Agendi Modus Tuumasta toimeen yrittäjyyskasvatushankkeen tarjoama täydennyskoulutus eteläkarjalaisille opettajille. Koulutusteemoina mm. yrittävä elämänasenne, ideasta tuotteeksi,
LisätiedotAikuisten perusopetus
Aikuisten perusopetus Laaja-alainen osaaminen ja sen integrointi oppiaineiden opetukseen ja koulun muuhun toimintaan 23.1.2015 Irmeli Halinen Opetussuunnitelmatyön päällikkö OPETUSHALLITUS Uudet opetussuunnitelman
LisätiedotOPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA
OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2013-2016 Koulutus ja tutkimus kehittämissuunnitelma 2012 2016 linjaa valtakunnalliset painopistealueet, jotka koulutuspoliittisesti on päätetty
LisätiedotUusi opetussuunnitelma oppiva yhteisö Etelä- Suomen aluehallintovirasto Karkkila. Ulla Rasimus PRO koulutus ja konsultointi
Uusi opetussuunnitelma oppiva yhteisö Etelä- Suomen aluehallintovirasto 14.- 15.9.2015 Karkkila Ulla Rasimus PRO koulutus ja konsultointi Koulua ympäröivä maailma muuttuu Teknologia Ilmastonmuutos, luonto
LisätiedotOppimista tukeva, yhteisöllinen arviointi
Oppimista tukeva, yhteisöllinen arviointi Nokia 16.9.2015 Päivi Nilivaara 1 17.9.2015 Mikä edistää oppimista? Resurssit Opiskeluun käytetty aika Palautteen anto Tvt opetusvälineenä Kotitausta Luokalle
LisätiedotMONIALAISET OPPIMISKOKONAISUUDET JA EHEYTTÄMINEN. Paula Äimälä Rauman normaalikoulu
MONIALAISET OPPIMISKOKONAISUUDET JA EHEYTTÄMINEN Paula Äimälä Rauman normaalikoulu OPETUKSEN EHEYTTÄMINEN edellyttää pedagogista lähestymistapaa, jossa kunkin oppiaineen opetuksessa ja erityisesti oppiainerajat
LisätiedotKouluhyvinvoinnin vahvistaminen osallisuutta kehittämällä TIINA ANNEVIRTA, OKL, TURUN YLIOPISTO EMMI VIRTANEN, KESKUSKOULU, LIETO
Kouluhyvinvoinnin vahvistaminen osallisuutta kehittämällä TIINA ANNEVIRTA, OKL, TURUN YLIOPISTO EMMI VIRTANEN, KESKUSKOULU, LIETO Hyvinvointia tukeva kouluarki 2 Koululla on yhä tärkeämpi rooli lapsen
LisätiedotUusi opetussuunnitelma ja Taidetestaajat. Eija Kauppinen Opetushallitus Mitä mieltä sä oot? -seminaari Helsinki
Uusi opetussuunnitelma ja Taidetestaajat Eija Kauppinen Opetushallitus Mitä mieltä sä oot? -seminaari Helsinki 13.4.2018 17/04/2018 Opetushallitus 2 17/04/2018 Opetushallitus 3 Kulttuurinen osaaminen,
LisätiedotTavoitteena innovatiivinen insinöörin ammattitaito
Tavoitteena innovatiivinen insinöörin ammattitaito Insinöörikoulutuksen foorumi 2012 TkT Olli Mertanen ja KTT Liisa Kairisto-Mertanen Innovaatiopedagogiikan avulla pyritään tuottamaan ammattitaitoa, joka
LisätiedotKuntaKesusta Kehittämiskouluverkostoon 12.9.2014. Aulis Pitkälä pääjohtaja Opetushallitus
KuntaKesusta Kehittämiskouluverkostoon 12.9.2014 Aulis Pitkälä pääjohtaja Opetushallitus Opettajuuden tulevaisuuden taitoja Sisältö- ja pedagoginen tietous: aineenhallinta, monipuoliset opetusmenetelmät
LisätiedotYleissivistävä koulutus uudistuu
Yleissivistävä koulutus uudistuu Johtaja Jorma Kauppinen Opetushallitus Opetusalan johtamisen foorumi / Lukion uudistamisen johtaminen Helsinki 5.6.2013 Yleissivistävä koulutus uudistuu: Opetussuunnitelmatyö
LisätiedotTUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen
1 FYSIIKKA Fysiikan päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta fysiikan opiskeluun T2 ohjata
LisätiedotVanhan kertausta?(oklp410): Shulmanin(esim. 1987) mukaan opettajan opetuksessaan tarvitsema tieto jakaantuu seitsemään kategoriaan:
Vanhan kertausta?(oklp410): Shulmanin(esim. 1987) mukaan opettajan opetuksessaan tarvitsema tieto jakaantuu seitsemään kategoriaan: 1. sisältötietoon 2. yleiseen pedagogiseen tietoon 3. opetussuunnitelmalliseen
LisätiedotKari Uusikylä professori emeritus Helsingin yliopisto
Kari Uusikylä professori emeritus Helsingin yliopisto Tavoitteista vuorovaikutusta, joka tähtää oppilaiden persoonallisuudenkehityksen edistämiseen kasvatustavoitteiden suunnassa. (Matti Koskenniemi) Mikä
LisätiedotLAAJA-ALAINEN OSAAMINEN JA HYVÄ OPETTAMINEN
LAAJA-ALAINEN OSAAMINEN JA HYVÄ OPETTAMINEN Mitä laaja-alainen osaaminen tarkoittaa? Mitä on hyvä opettaminen? Miten OPS 2016 muuttaa opettajuutta? Perusopetuksen tavoitteet ja laaja-alainen osaaminen
LisätiedotTietostrategiaa monimuotoisesti. Anne Moilanen Rehtori, Laanilan yläaste, Oulu
Tietostrategiaa monimuotoisesti Anne Moilanen Rehtori, Laanilan yläaste, Oulu Miksi? Koska oppilaalla on oikeus monipuolisiin oppimisympäristöihin sekä TVT-taitoihin Change is voluntary but inevitable!
Lisätiedot1. Oppimisen arviointi
1. Oppimisen arviointi Koulu vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisen käsityksen oppilaat muodostavat itsestään oppijana ja ihmisenä. Arviointi ohjaa ja kannustaa oppilasta opiskelussa sekä kehittää oppilaan
LisätiedotSUKELLUS TULEVAISUUDEN OPPIMISEEN
SUKELLUS TULEVAISUUDEN OPPIMISEEN Prof Kirsti Lonka kirstilonka.fi, Twitter: @kirstilonka Opettajankoulutuslaitos Helsingin yliopisto Blogs.helsinki.fi/mindthegap Blogs.helsinki.fi/mindthegap Opettajan
LisätiedotKasvun kikatusta leikin lumoissa
Kasvun kikatusta leikin lumoissa Tarkastelukiikarissa toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo Inklusiivisessa toimintakulttuurissa edistetään
LisätiedotYleisten osien valmistelu
Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet Yleisten osien valmistelu Alustavien luonnosten tarkastelua Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen 15.4.2016 Opetushallitus
LisätiedotLAPSI JA NUORI KOULUN KESKIÖSSÄ VAI KOULU LAPSEN JA NUOREN ELÄMÄN KESKIÖSSÄ? Maija Lanas Kokkola 23.9.2015
LAPSI JA NUORI KOULUN KESKIÖSSÄ VAI KOULU LAPSEN JA NUOREN ELÄMÄN KESKIÖSSÄ? Maija Lanas Kokkola 23.9.2015 On tärkeää kiinnittää huomiota niihin lapsiin ja nuoriin, jotka eivät näytä osallistuvan. Sen
LisätiedotOppilas tunnistaa ympäristöopin eri tiedonalat.
Ympäristöoppi 4.lk Arvioinnin tuki Arvioitavat tavoitteet 5 6-7 6=osa toteutuu 7=kaikki toteutuu T1 synnyttää ja ylläpitää oppilaan kiinnostusta ympäristöön ja opiskeluun sekä auttaa oppilasta kokemaan
LisätiedotOppimisympäristöstä toimintaympäristöön Oppimisympäristö tukemaan oppimista. Kaisa Nuikkinen
Oppimisympäristöstä toimintaympäristöön Oppimisympäristö tukemaan oppimista Kaisa Nuikkinen 10.5.2006 kaisa.nuikkinen@edu.hel.fi TYÖTURVALLISUUSLAKI TYÖYMPÄRISTÖ on tarkoituksenmukainen toimintaan nähden,
LisätiedotElisse Heinimaa / Luentojen tekstit Tallinnassa ja Tartossa REGGIO EMILIA -PEDAGOGIIKAN PERIAATTEITA JA PERUSKÄSITTEITÄ
1 Elisse Heinimaa / Luentojen tekstit 3. - 4.5.2013 Tallinnassa ja Tartossa REGGIO EMILIA -PEDAGOGIIKAN PERIAATTEITA JA PERUSKÄSITTEITÄ REGGIO EMILIAN PÄIVÄKOTIEN KASVATUSAJATTELUN OMINAISPIIRTEITÄ: PÄIVÄKOTI
LisätiedotLuku 6 Oppimisen arviointi
Luku 6 Oppimisen arviointi Koulu vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisen käsityksen oppilaat muodostavat itsestään oppijana ja ihmisenä. Arviointi ohjaa ja kannustaa oppilasta opiskelussa sekä kehittää
LisätiedotPERUSOPETUKSEN AIHEKOKONAISUUDET
PERUSOPETUKSEN AIHEKOKONAISUUDET Perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistustyöryhmän kokous 27.1.2010 Opetusneuvos Aihekokonaisuuksien määrittely vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman
LisätiedotARENEN YRITTÄJYYSSUOSITUKSET
ARENEN YRITTÄJYYSSUOSITUKSET Yrittäjyyssuositukset Arenen verkkosivuilla Arene ry Suomen Yrittäjät Riikka Ahmaniemi (JAMK), Kari Ristimäki (SeAMK), Lauri Tuomi (HAAGA-HELIA), Mika Tuuliainen (Suomen Yrittäjät),
LisätiedotKiinnostaako. koodaus ja robotiikka? 2014 Innokas www.innokas.fi All Rights Reserved Copying and reproduction prohibited
Kiinnostaako koodaus ja robotiikka? Innokas-verkosto Innovatiivisen koulun toiminnan kehittäminen ja levittäminen Suomi Yli 30 000 osallistujaa vuosien 2011-2014 aikana Kouluja, kirjastoja, päiväkoteja,
LisätiedotAnkeat opetusmenetelmät, karut oppimisympäristöt, luutuneet käsitykset Oppiminen kuntoon!
Ankeat opetusmenetelmät, karut oppimisympäristöt, luutuneet käsitykset Oppiminen kuntoon! Pirkanmaan ympäristökasvatuspäivä 2.6.2015 Päivi Ikola Aluejohtaja Uutta vai vanhaa? 2.6.2015 Päivi Ikola Perusopetuksen
LisätiedotKäsitys oppimisesta koulun käytännöissä
Käsitys oppimisesta koulun käytännöissä Oppimiskäsityksen kuvaus Helsinki 6.3.2015 1 Oppimiskäsitys perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa Perusteissa kuvataan oppimiskäsitys, jonka pohjalta opetussuunnitelman
LisätiedotENNAKKOTEHTÄVÄ: Oppimista tukeva arviointikulttuuri
ENNAKKOTEHTÄVÄ: Oppimista tukeva arviointikulttuuri Perehtyminen kotona: Millainen on oppimista tukeva arviointikulttuuri? Palauta mieleen OPSin luku 6. Koonti ja keskustelu opettajainkokouksessa: Mikä
LisätiedotLaaja-alainen osaaminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet uusissa opetussuunnitelman perusteissa Sodankylä
Laaja-alainen osaaminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet uusissa opetussuunnitelman perusteissa 5.9.2015 Sodankylä Opetusneuvokset Aija Rinkinen ja Anneli Rautiainen Opetushallitus Mistä tulemme? Minne
LisätiedotSisällys. Mitä opetussuunnitelman perusteissa sanotaan?... 22
Sisällys Lukijalle...12 Johdanto...16 Ajattelutehtävä kokeiltavaksi... 18 1 Arvot, ihmiskäsitys ja oppimiskäsitys... 20 Mitä opetussuunnitelman perusteissa sanotaan?... 22 Mitä tästä voisi ajatella?...
LisätiedotKASVUA JA OPPIMISTA TUKEVA TOIMINTAKULTTUURI
KASVUA JA OPPIMISTA TUKEVA TOIMINTAKULTTUURI L U O N N O S P E R U S O P E T U K S E N O P E T U S S U U N N I T E L M A N P E R U S T E I K S I 2 0 1 4 ( 1 4. 1 1. 2 0 1 2 ) KOULUN TOIMINTAKULTTUURI Historiallisesti
LisätiedotKohti varhaiskasvatuksen ammattilaisuutta HYVINKÄÄN VASU2017
Kohti varhaiskasvatuksen ammattilaisuutta HYVINKÄÄN VASU2017 kohtaa lapsen Välittää lapsista aidosti ja on töissä heitä varten Suhtautuu lapsiin ja heidän tunteisiinsa ja tarpeisiinsa empaattisesti On
LisätiedotArviointi ja palaute käytännössä
Arviointi ja palaute käytännössä Merja Ellilä Arvioinnista Oppimista ohjaavan arvioinnin merkitys ohjattavan oppimisen tukemista ja suuntaamista tietojen, taitojen ja asenteiden arvioimista ohjattavan
LisätiedotOpetuksen tavoitteet
5.20 Kuvataide Kuvataideopetuksen lähtökohtana on kulttuurisesti monimuotoinen todellisuus, jota tutkitaan kuvia tuottamalla ja tulkitsemalla. Opiskelijoiden kokemukset, mielikuvitus, luova ajattelu ja
LisätiedotTUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen
KEMIA Kemian päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta kemian opiskeluun T2 ohjata ja
LisätiedotOpetussuunnitelmat. uudistuvat Tarja Ruohonen
Opetussuunnitelmat uudistuvat 2016 Tarja Ruohonen OPS-uudistuksen tavoitteita: Kasvun ja oppimisen jatkumon vahvistaminen Rakennetaan olemassaoleville vahvuuksille Määritellään kasvatustyötä ja toimintakulttuurin
LisätiedotHyvinvointi ja liikkuminen
Hyvinvointi ja liikkuminen varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa Varhaiskasvatuslaissa määritellyt tavoitteet 1) edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, terveyttä
LisätiedotALUEELLISET TYÖPAJAT. Ulla Ilomäki-Keisala
ALUEELLISET TYÖPAJAT Alueellisten työpajojen työskentelylle on tunnusomaista: 1. Osallistava ja vuorovaikutteinen kouluttaminen opsprosessin käynnistämiseen ja ohjaamiseen, 2. Uusien toimintatapojen etsiminen
LisätiedotOPO-ops T Tavoitealue 7. lk sisältöalueet 8. lk sisältöalueet T1 auttaa oppilasta
OPO-ops 7.11.2015 T Tavoitealue 7. lk sisältöalueet 8. lk sisältöalueet T1 auttaa oppilasta Osallisuus ja S1: Oppiminen ja opiskelu muodostamaan kokonaiskäsitys aktiivinen toiinta vuosiluokkien 7-9 -Nivelvaihe
LisätiedotOsallisuuden kehittämistä VKK-Metron tutkimuspäiväkodeissa
Osallisuuden kehittämistä VKK-Metron tutkimuspäiväkodeissa Lapsen kuuleminen Minun ihannepäiväkodissani lasten ajatuksia kuullaan seuraavalla tavalla: Lapsi saisi kertoa omat toiveet, ne otettaisiin huomioon.
LisätiedotMiksi yrittäjyyskasvatusta?
Yrittäjyyskasvatus Miksi yrittäjyyskasvatusta? Yrittäjyyskasvatuksen avulla pyritään lisäämään oppilaan yrittävyyttä ja lapsen ja nuoren halua menestyä ja ottaa asioista selvää. Tavoitteena on mm. sosiaalinen,
LisätiedotOsallisuutta etsimässä Hepolan koululla
Osallisuutta etsimässä Hepolan koululla Pienryhmän erityisluokanopettaja Kati Evinsalo Yhdessä osallisuuteen Yläkoulun kehitysvammaisten nuorten pienryhmässä kahdeksan 13-17-vuotiaan (7.-9.lk) nuoren ja
LisätiedotPerusopetuksen yleiset valtakunnalliset tavoitteet ovat seuraavat:
Maailma muuttuu - miten koulun pitäisi muuttua? Minkälaista osaamista lapset/ nuoret tarvitsevat tulevaisuudessa? Valtioneuvosto on päättänyt perusopetuksen valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijaon. Niiden
LisätiedotRiski = epävarmuuden vaikutus tavoitteisiin. Valtionhallinnossa = epävarmuuden vaikutus lakisääteisten tehtävien suorittamiseen ja tavoitteisiin
Juha Pietarinen Riski = epävarmuuden vaikutus tavoitteisiin Valtionhallinnossa = epävarmuuden vaikutus lakisääteisten tehtävien suorittamiseen ja tavoitteisiin - Voiko riski olla mahdollisuus myös lakisääteisten
LisätiedotOppimisympäristöajattelu oppimisen tukena
Oppimisympäristöajattelu oppimisen tukena kaisa vähähyyppä, opetusneuvos, opetushallitus Oppiminen on tapahtuma tai tapahtumasarja, jossa oppija saavuttaa uusia taitoja tai tietoja jostain aiheesta. Opittu
LisätiedotYHTEISKUNTAOPPI. Mervi Kemppainen Oulun normaalikoulu Linnanmaa 0-6
YHTEISKUNTAOPPI Mervi Kemppainen Oulun normaalikoulu Linnanmaa 0-6 OPPIAINEEN TEHTÄVÄ on tukea oppilaan kasvua aktiiviseksi, vastuuntuntoiseksi ja yritteliääksi toimijaksi ohjata oppilasta toimimaan erilaisuutta
LisätiedotPerusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Vanhempainiltakiertue Iissä syyskuu 2017 Alarannan koulu Vuosiluokat 0-6 Jaana Anttonen
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet Vanhempainiltakiertue Iissä syyskuu 2017 Alarannan koulu 20.9.2017 Vuosiluokat 0-6 Jaana Anttonen Uudistuneen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden taustalla
LisätiedotPORVOON KAUPUNKI. yleisen oppimäärän
PORVOON KAUPUNKI Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelma Porvoon kaupunki / Sivistyslautakunta 4.9.2007 1. TOIMINTA-AJATUS... 2 2. ARVOT JA OPETUKSEN YLEISET TAVOITTEET, OPPIMISKÄSITYS,
LisätiedotINTO- Innovatiivinen ja taitava oppija. Jaana Anttonen Oulun normaalikoulu
INTO- Innovatiivinen ja taitava oppija Jaana Anttonen Oulun normaalikoulu INTO-hankkeen tarkoitus Kehittää käsityön opetuksessa innovatiivista ajattelua ja taitavaa oppimista tukevaa pedagogista toimintaa
LisätiedotHelsingin kasvatus ja koulutus. Toimialan esittely
Helsingin kasvatus ja koulutus Toimialan esittely 30.5.2017 Helsingin kasvatus ja koulutus 1 2 3 Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala pähkinänkuoressa Tavoitteemme: mistä haluamme olla tunnettuja?
LisätiedotOPS 2016 Keskustelupohja vanhempainiltoihin VESILAHDEN KOULUTOIMI
OPS 2016 Keskustelupohja vanhempainiltoihin VESILAHDEN KOULUTOIMI Valtioneuvoston vuonna 2012 antaman asetuksen pohjalta käynnistynyt koulun opetussuunnitelman uudistamistyö jatkuu. 15.4.-15.5.2014 on
LisätiedotOPISKELIJAN ITSEARVIOINNIN OHJAUS. Merja Rui Lehtori, opetuksen kehittäminen Koulutuskeskus Salpaus
OPISKELIJAN ITSEARVIOINNIN OHJAUS Merja Rui Lehtori, opetuksen kehittäminen Koulutuskeskus Salpaus OPISKELIJAN ITSEARVIOINTI Itsearviointi liittyy kiinteästi elinikäisen oppimisen ajatteluun sekä opiskelijan
LisätiedotArvo- ja terveyskasvatus
Opettajien perehdytyksen merkitys Arvo- ja terveyskasvatus v15.2.2018 Toimintamallin perusta Sosiaalipedagogiikka Seikkailupedagogiikka Kokemusoppiminen Positiivinen mielenterveys (SWEMWBS) 1 Opettajien
LisätiedotKOHTI OSALLISTAVAA OPPIMISTA JA PEDAGOGIIKKAA MIKSI OSALLISTAVAA OPPIMISTA JA PEDAGOGIIKKAA?
KOHTI OSALLISTAVAA PEDAGOGIIKKAA Kristiina Kumpulainen Leena Krokfors Lasse Lipponen Varpu Tissari Jaakko Hilppö Antti Rajala Professori Lasse Lipponen Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos Miksi
LisätiedotKäsityö oppiaine kulttuuri identiteetti ja kansainvälisyys aihekokonaisuuden toteuttajana
Käsityö oppiaine kulttuuri identiteetti ja kansainvälisyys aihekokonaisuuden toteuttajana 22.11.2007/Kasvatustieteen päivät, Vaasa Marja Leena Rönkkö KL, käsityötieteen lehtori marja leena.ronkko@utu.fi
LisätiedotTyöelämäharjoittelu sosionomi (AMK) tutkinnossa
Työelämäharjoittelu sosionomi (AMK) tutkinnossa Metropolia ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelma Mervi Nyman Koulutusohjelman toteutuksen lähtökohdat Koulutusohjelman opetussuunnitelma perustuu
LisätiedotUUSI OPETTAJUUS UUSI OPETTAJUUS MIKÄ ON KOULUTUKSEN TARKOITUS?
UUSI OPETTAJUUS OLLI LUUKKAINEN JOHTAJA HÄMEENLINNAN AMMATILLINEN OPETTAJAKORKEAKOULU olli.luukkainen@hamk.fi 1 UUSI OPETTAJUUS MEIDÄN ON OPITTAVA SUUNTAAMAAN KULKUMME TÄHTIEN, EIKÄ JOKAISEN OHI KULKEVAN
LisätiedotKolmen teeman kokonaisuus omien ja kaverien vahvuuksien tunnistamiseen ja hyödyntämiseen.
Esiopetus ja 1.-3.lk Kolmen teeman kokonaisuus omien ja kaverien vahvuuksien tunnistamiseen ja hyödyntämiseen. Tutustu verkkosivuihin nuoriyrittajyys.fi Tutustu ohjelmavideoon nuoriyrittajyys.fi/ohjelmat/mina-sina-me
LisätiedotTuula Nyman, päiväkodin johtaja, Kartanonrannan oppimiskeskus, Kirkkonummi. Päivi Järvinen, esiopettaja, Saunalahden koulu, Espoo
Tuula Nyman, päiväkodin johtaja, Kartanonrannan oppimiskeskus, Kirkkonummi Päivi Järvinen, esiopettaja, Saunalahden koulu, Espoo 1 Edistää lapsen kasvu-, kehitys ja oppimisedellytyksiä Vahvistaa lapsen
LisätiedotSormitietokoneet alkuopetuksessa pintaselailua vai syvällistä oppimista?
Sormitietokoneet alkuopetuksessa pintaselailua vai syvällistä oppimista? ITK2012 Call for papers vaihe Sari Muhonen, luokanopettaja, Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu Ari Myllyviita, hankekoordinaattori,
Lisätiedot