KOSKEN KAIKU. Koski as. kyläyhdistys ry UUSI JOHTOKUNTALAINEN ANU HEISKANEN. Kylätalo jouluvalot syttyivät. adve tt a. Tervehdys

Transkriptio

1 Koski as. kyläyhdistys ry /.. KOSKEN KAIKU Tervehdys Talvi on ottanut taas meida t syleilyynsa. On ollut vesisadetta, pakkasta ja luntakin on tullut. Jos viela saataisiin kunnon sa hko katko voisi jo puhua vanhan mallisesta talvesta. Mutta tosiasiassa talven selka on jo ylitetty. Se ei tee murheelliseksi, koska keva ttalvi on mita parasta ulkoiluaikaa. Ja onhan laskiaisriemutkin viela edessa. Talven aikana odotellaan, miten meida n ta ma n vuoden anomusrahojen kanssa ka y. Meilla ha n on tarkoitus tehda Vihiniemen Kyla talon kattoon perushuolto. Sitten talo seisoo taas hieman ja mera mpa na ohikulkijoiden silma nilona. Sadevesija rjestelma a n olemme jo varoja kera nneet ja siirta neet sivuun odottamaan kesa isempa a aikaa itse tyo n aloittamiseen. Muistuttaisin kaikkia viela ta ssa kin yhteydessa valokuvatempauksestamme. Kuvienhan pita a esitta a ela ma a Kosken aseman alueella. Sita - ha n on. Rohkeasti vain kuvia kyla postiin. Juuri sinun kuvasi on tosi hyva, sita voisi katsella vaikka kaksi kuukautta. ; Ohikulkijat ovat varmasti panneen merkille, etta joulun va lipa ivina kyla talon pihamaalle kohosi pieni soma puucee. Nyt talon riennoissa pa a see ka teva sti helpotukselle myo s talvisin. Ja totta puhuen eiha n meilla nyt talolla ole sisa vessoja ollenkaan kun ne jouduttiin viimekesa isen remontin alta purkamaan. Kyla yhdistyksen johtokuntakin on jo aloittanut ta ma n vuoden urakkansa uudella kokoonpanolla. Toivotan ta ten Leenan, Anun ja vanhat konkarit ilolla puhaltamaan yhteiseen hiileen meida n kaikkien kyla - la isten kanssa. Eero Kallio, pj Kylätalo jouluvalot syttyivät. advetta UUSI JOHTOKUNTALAINEN ANU HEISKANEN Olen ollut osa-aikainen vihiniemela inen hieman toistakymmenta vuotta. Kyla a n minut toi halu ikiomaan paikkaan seka kiinnostus vanhoihin taloihin ja perinteiseen korjausrakentamiseen. Talon remontti ei ehka koskaan valmistu, mutta puuhassa se on pita nyt. Rakkaus on yha tallella, vaikka tielle on osunut seka pienempia etta isompia haasteita. Olen syntypera inen helsinkila inen ja ta lla hetkella asumme Kruununhaassa Helsingin keskustassa. Perheeseeni kuuluu mieheni Chris, joka tulee Australiasta, seka poikani Janne ja pojanpoikani Leo, jotka asuvat Go teborgissa. Chris tyo skentelee ta lla hetkella vierailevana professorina Tampereen yliopistossa ja mina olen yhteiskuntahistorian tutkija. Osan vuodesta vieta mme Chrisin kanssa Australiassa, mutta kesa isin Vihiniemen talosta on tullut ta ma n hieman hajallaan olevan joukon ta rkea kokoontumispaikka. Ja viela hauskempaa on luvassa, kun voin olla mukana kehitta ma ssa kyla n yhteiso llisyytta ja ennen kaikkea remontoimassa ihanaa vanhaa kyla taloa! Teksti: Anu Heiskanen Seuraavassa numerossa esittelemme toisen uuden johtokuntalaisen, Leena Borgströmin

2 OTAK VIHI-VAARIST VAARI? PELKKI KIRJAIMI Ajeli tos yhten pa iva kyla talo ohitte, nii huomasi mahrottoma sorja paskamaki ilmestyne siihe talo pakal. Tai kait se senta ol oikke tehty, harvemmi nykysi mitta vaa ilmesty. Ajeli sit etteska si ja ja i tota makkii hunteerama, tai e juur niinka sita pytinkki, vaa nime. Silki helpotuslaitoksel o mont nime. Ika ta m- mo nenki ku WC. Siit sit ajatus la ks kauhja laukka. Just noist nimist mis on vaa pera ja lkke kirjaimi, tais toi veesee ol aika ensma ssi simmossi. Oha se sit vuosie saatos va a ntyny paremmi suuhusopivaks, tarkota tietenki kuvainollisest, ku vaik vessa tai veski. Varsinki nois grammarivehkeis valtaosa on noit mitta sanomattomi pelkki kirjaimi, eli fiinist noit AV-laittei tarkota. C- kaseteist ties viel niire oleva kasettei, ei parast Aa-laattu mut kuiteski. Vireoi ku alkas enemmi tulema markkinoil tos kahreksakymmeneluvu alu hujakoil, nii niit ol tulollas kol eri versio. Nii eks niista ki pita ny kaikke suosituimmaks tul toi veehooa ssa, ku olis ollu oikke nimelissiiki olevi systeemei, meina Video ja Beta, vaik ei tommose nimekka mitta oikeastan san. No mailm kehitty ja nime men ain vaa hullumaks. Ole simmostki joskus hunteeranu, et jos tarttis piirtta joku lait, iha vaa nime perustel, nii mul ainaki ja ist paper iha tyhja ks elle sit jotta vaa suttais jos tarttis vaik piirtta mp. Luulis joku ny paremppi nimi keksiva, se o liki semmost koorikielt mist tavalline puurosya ja ei tia r mitta. Voi tia tys ol, et ma a oli jo tos vaihees puronnu kelkast, ja jolkoti vaa hiljaksi pera s siin lumipo llys Sit tul na it kaikki, ol seedeet, peeceet ja deeveedeet, no ol aikonas deedeeteeki, saatikka deedeea rra ki. Iha mahroton dee yliarviointti. Se soppi vaik mihi nimi, taitta se ol semmone perusaakkone oikke, minka ympa ril sit muit kirjami hiuka sirota tilkkeeks. O hoodeeteeveet ja aadeehoodeet ja vaik mita. Tota ihmettele mite toi netti o ylensa ka noi ha rma la ine sana vois senki tilal ol jotta pelkki kirjaimi vaa pera si. Nyy ma kekkasi, miks tommose lyhennysjutu nii ylestys. Se ol varma toi UKK, onnek ei nyy senta sanot SVN. Vaik toisalttas pitiha se arvat, et lopultas puhutti muutenki vaa pelkil kirjamil, kun tul kaik kooveegeet ja muut. Ja yks mika soppi ta ha nki lopuks oikke luonikkaast, EVVK. Vihivaar Vinkkaa toimitukselle, mistä aiheesta haluaisit lukea. Voit myös lähettää omia kuvia ja tekstejäsi. KOSKEN KAIKU Julkaisija: Koski as. kyla yhdistys ry. Päätoimittaja: Elina Kotilainen Tämän numeron toimituskunta: Leena Borgstro m, Anu Heiskanen, Eero Kallio, Maria Kemppainen, Saara Kemppainen, Elina Kotilainen, Sari Kyllo nen, Sanna Leposaari, Ana Schorin Taitto: Elina Kotilainen Paino: Multiprint Jakelu: Koski as. taloudet postinumeroalue Painos: kpl Kolmas vuosikerta. ILMESTYMISAIKATAULU No No No No Tammikuu Huhtikuu Elokuu Marraskuu Aineistot ilmestymiskuukauden. pa iva a n mennessa osoitteella koskias.kylayhdistys@gmail.com tai toimituskunnan kautta. Otamme mielella mme vastaan myo s juttuideoita, palautteita ja toiveita. Toimitus pida tta a oikeuden muokata la hetettyja aineistoja. Aineistoja ei palauteta. ILMOITUKSET JA MAINOKSET Lehteen voi jatkossa ostaa ilmoitus ja mainostilaa. Pieni mainos maksaa / lehti, iso mainos /lehti. KOSKI AS. KYLÄYHDISTYS RY Y-tunnus - Vapaamuotoiset ja senhakemukset koskias.kylayhdistys@gmail.com tai Koski as. kyla yhdistys ry. c/o Sanna Leposaari Koskenkartanontie Koski as. Vuoden ja senmaksu on.

3 TIEDOTTEITA AJANKOHTAISTA KYLÄN VALO ANA SCHORIN Mina olen koskelainen, hiljattain v. ta ytta nyt koiraspuolinen ihmisyksilo. Siviiliammattini on sa hko asentaja, mutta luonteeltani olen % kuvantekija, luonnonvalokuvaaja. Olen la hto isin, syntyja ni Helsingista, mutta vietta nyt na illa kulmin suuren osan ela ma a ni. Nuoruudessani vietin kaikki liikeneva t vapaa-ajat ta a lla Kuovilan kyla ssa Aleksanteri ja Hilkka Porkan luona, seka myo hemmin isa ni Villen omistamalla Ilolan tilalla Pernio n Kuustossa. Tunnen na ma kulmat siis jo -luvulta la htien. Ta a lta myo s lo ysin suloisen vaimoni ja ta nne ja in, voisi hieman karrikoiden sanoa etta " elinkautiseksi". Hankimme oman kotimme ta lta kosken kyla lta noin vuonna ja viihdymme ta a lla Maneliuksen Topin vanhassa talossa aivan erinomaisesti. Juuri ta a lla, nuoruudessani Aleksanteri Saska Porkan kanssa vietta - ma ni aika hitsasi minut ta ma n alueen luontoon na ko ja a n pysyva sti. Saska oli, ja on yha edelleen, paras opettajani luonnon saloihin; sanoisin jopa, etta viisain ihminen jonka koskaan olen tavannut. Ha nen syva llinen tieta myksensa luonnon ela imista ja ela ma sta luonnossa loi pohjan kokonaisvaltaiselle luonnonharrastukselleni ja myo hemmin kuvaan tulleelle luonnonvalokuvauksen taitamiselle. Mina lyhyesti sanoen Rakastan ta ta seutua, metsia, soita, jopa rospuuttoaikoinakin : Sain osakseni suuren kunnian kyla talomme uudenvuoden vastaanottajaisissa, kun minusta tehtiin Kyla n Valo -. Mina kiita n ta sta suurenmoisesta kunniasta ja se kertoo minulle suoraan sen, etta saan ela a ta lla kyla lla mme pidettyna ihmisena. Hyva t kyla la iset, kyla pa a llikko Eero, kyla toimikunnan hallitus, ja senisto ja kaikki kyla la iset, teille Suurkiitos! T: Ana " The Village Light " Ja rjestyksessa kait kolmas sellainen. Ps. Pieta a n Yhta : Vastavalittu Kylä Valo 5 Kuva: Leea Borgströ KYLÄYHDISTYKSEN JOHTOKUNTA JÄRJESTÄYTYI Kyla yhdistyksen johtokunta piti ja rjesta ytymiskokouksen.. Kivelo illa, Alaspa a ssa. Johtokunnassa on puheenjohtaja Eero Kallion lisa ksi kymmenen ja senta : Leena Borgström, Kati-Hanna Heikkinen, Anu Heiskanen. Saara Kemppainen, Elina Kotilainen, Sari Kyllönen, Krista Lehto- Kivelä, Sanna Leposaari, Jari Löftsröm ja Janne Salminen. Yhdistyksen varapuheenjohtajaksi valittiin Elina Kotilainen. Sihteerina jatkaa Krista Lehto-Kivela. Rahastonhoitajaksi valittiin Sanna Leposaari. Pa a tettiin pita a kyla yhdistyksen tiimit ja tiimienveta ja t ennallaan: Juhlat ja yhteistapahtuat: Saa Leposaari Kotiseutu ja kulttuuri: Saara Keppaie ja Elia Kotilaie Kylätalo: Eero Kallio Käsityöt: Krista Lehto-Kivelä Luoto ja retkeily: ei ietty Liikuta: Sari Kylläe ja Jae Salie Naapuriapu: Saa Leposaari Johtokunnan kokoukset ovat kaikille avoimia. Seuraava kokous pideta a n.. klo Vihiniemen kyla talolla. Teksti: Elina Kotilainen

4 ME NAAPURIT - OSA Eija ja Pertti, Eeva ja Pekka Vasealla Pekka Majader ja Eeva Lehtoe, oikealla Eija ja Pertt Nikkae Eleta a n vuoden viimeisia pa ivia. Potkin palloa tytta reni kanssa lumettomalla pihalla, taivaalla ra a kyy varis. Muuten on hiljaista. Tosi hiljaista. Menisi edes auto tai juna ohi, tuumaan itsekseni. Taskussa piippaa! Jotain eloa maailmalta! Nikkasen Eija se siina viestissa pyyta a illalla kyla a n, olisi nyt aikaa ta ha n haastatteluun. Nikkasen Eija ja Pertti ovatkin minulle hyvin tuttuja: viidentoista vuoden aikana on monesti heida n luonaan aikaa kulutettu, makkaraa syo den, peleja pelaten tai sitten ihan vaan rupatellen. Aina on tullut tervetullut olo, vaikka pa ikka reilta kin olemme monesti heida t hera tta - neet. Yksi talo aikaisemmin, ta lla samaisella Vihiniementiella, mo kkeilee Lehtosen Eeva ja Majanderin Pekka. Siella en ole ka ynyt, mutta hyvia "moikkaustuttuja" ollaan aina oltu. Mita s yhteista na illa pariskunnilla sitten on, selvisi se "Kesa kartanon" tuvan po yda n a a rella : Molemmat pariskunnat lo ysiva t mo kkinsa va ha n niin kuin vahingossa. Pekka ka vi kyla ssa tyo kaverinsa mo killa v. Saarenja rven rannalla ja kun kuuli vuokrattavasta talosta samalta suunnalta, innostuivat he mo kkeilysta ja lopulta ostivat talon. Vuonna Nikkaset olivat kiertelema ssa mo kkikohteita, ja yo pyiva t Eijan vanhempien luona Pernio ssa. Pertti ajeli etsien huutokauppapaikkaa appiukon kanssa ja silla reissulla jutteli Bengt Lindströmin kanssa, joka taas tiesi vaimonsa, Mirja Lindströmin, kotitalon olevan myynnissa. Nikkaset ovat kotoisin Pernio sta ja tavanneet jo -luvun alussa. vuotta ovat Pekka ja Eevakin olleet yhdessa, Eeva Tampereelta ja Pekka Helsingista. Arki vieteta a n pa a kaupunkiseudulla, Eija ja Pekka ovat viela tyo ela ma ssa. Va limatkaa pariskuntien va lilla ei pa a kaupunkiseudulla ole kuin viisi kilometria, mutta tapailevat vain ta a lla mo k- keilessa. Naisia yhdista a puutarhan hoito, taimia vaihdetaan, kukkaloistosta nautitaan terassilla kahvia juoden. Pertti hoitaa nurmikon ajon ja sita kylla riitta a, vaikka Eija kuinka lisa a kukkapenkkeja. On Pertilla toinenkin hieno kulkupeli, Pappa-Tunturi. Kesa lla pariskunnan na kee pyo ra i- lema ssa kyla n raiteilla. Eeva pita a leipomisesta, niista olemme pa a sseet nauttimaan laskiaisriehassa. Lukeminen kuuluu myo s harrastuksiin. Pekalle luonnon lisa ksi ta rkea harrastus on huonekalujen kunnostus. Pariskunta tykka a ka yda metsa ssa sienesta ma ssa ja marjastamassa. Eika heita pelota sudet, ilveskin on na hty ja kauriit pihalla ovat melkein kuin lemmikkiela imia. Karhunkin he na keva t ikkunasta, tosin se on Nikkasten puinen karhuveistos, tervehtii tulijoita puutarhassa. Nikkaset ovat kaivauttaneet tontille ison lammikon, siihen ovat naapuritkin tervetulleita uimaan tai soutelemaan, katiskasta voi ottaa kalan kotiinvieta va ksi. Miehille yhteinen kiinnostus on elektroniikka. Pertilta saa apua tietokoneisiin liittyen, siita on moni naapuri ollutkin kiitollinen ta lla kyla lla. Haastattelun aikana he opettelivat, miten saa tabletilla mo kin ilmala m- po pumpun la mpo a sa a dettya jo kotoa ka sin. Pekka tekee sen ka nnyka l- la. Siina muuten hyva vinkki muille mo kkila isille! Ja jos toinen lo yta a hyva n esim. katonpesija n, vinkkaa ha n siita myo s naapurille. Samaa siivoojaa he ka ytta va t kaupunkiasunnoissa. Molemmat pariskunnat tekeva t pienia retkia la hiseudulle autoillen. Lomamatkoilla Eeva ja Pekka suuntaavat mieluiten Italiaan, Nikkaset vaihtelevat kohdemaataan ja ovat he ovat myo s asuneet aikoinaan Vietnamissa tyo komennuksella. Kyla yhdistykselta he toivovat jatkossakin luontoretkia ja tapahtumia, keva a n Avoimet kyla t -retket sai kiitosta. Ka viva t he myo s rakettiampujaisissa uutena vuotena., vaikka totta puhuen, he kylla vaan tykka a - va t olla omissa oloissaan, nauttivat maisemista ja hiljaisuudesta. Niin, ehka se hiljaisuus on minulle ta a lla niin itsesta a nselvyys, ettei aina ymma rra muiden hakevan sita ta a lta asti.. Teksti ja kuvat: Sanna Leposaari

5 KYLÄLLÄ TAPAHTUNUTTA PIKKUJOULULAULELOT 9.. Vihiniemen kyla talolla laulettiin jo kolmatta vuotta pera kka in joululauluja. Ulkona satoi vetta ja tuuli kovaa, mutta ta lla kertaa sa hko t pysyiva t. Salin nurkkaa valaisi komea joulukuusi. Paikalle kokoontui kolmisenkymmenta laulajaa. Edellisvuodesta tutuksi ka ynyt lauluvihkonen vedettiin la pi Kemppaisen Saaran sa estyksella, ja pa a stiin nauttimaan myo s Kemppaisten lasten soittoesityksista. Va liajalla nautittiin la mminta glo gia kyla n lasten leipomien piparien kanssa. Illan lopuksi oli pukki ja tta nyt sa killisen lahjoja eteiseen ja paketit jaettiin innokkaille saajille. Teksti ja kuvat: Sari Kyllo nen Kurku kostuketta pipareista ja glögistä Joko saa ottaa? RAKETTIAMPUJAISET Uuden vuoden aattona ja rjestettiin ja rjestyksessa a n kolmas Kosken aseman kyla la isten yhteinen rakettiampujaistapahtuma, Paikalle kyla - talolle kokoontui nelisenkymmenta henkea nauttimaan illan tarjonnasta. Paikalla oli ihastuttavan paljon lapsiperheita. Tapahtuma oli suunniteltu sopivaksi lapsiperheille seka ohjelman, tarjottavien etta aikataulujen suhteen. Tarjolla oli suuhunpantavaa nyytta rimeiningilla, edellisvuoden tapahtuman tapaan. Po yta a n ilmestyi mm. piirakkaa, karkkeja, pa hkino ita, salaattia ja glo gia, jota ja i yli pikkujoululauleloista. Grillipaikalla oli mahdollisuus paistaa makkaraa kepin nokassa.. Illan ohjelmisto oli Saara Kemppaisen ka sialaa, lavalla na htiin mm. huussinpystytyssketsi, johon hauskasti saatiin yleiso sta na yttelija t mukaan ja jokaiselle kerrottiin, keita he olivat, ja sitten kertoja luki, mita heida n kuului tehda. Ta ma n vuoden Kyla n Valoksi valittiin ansioituneesti Ana Schorin, muistaen mm. Anan menestysta luontovalokuvaaja.na Anan johdolla on kyla la istenkin ollut jo muutaman kerran mahdollisuus pa a sta luontoretkella ihailemaan Kosken aseman luontoa ja ela imia. Ta na vuonna otettiin lavalla mittaa toisistamme myo s ka sivarsivoimilla,: ka denva a nno ssa kisailemaan pa a si tytto jen, poikien, teinitytto jen, naisten ja miesten sarjassa. Voiton taisi miesten sarjassa vieda virallisesti Kalle Kivelä, mutta ylla tta en lavalle hyppa si Jalosen Marko haastamaan viela mestarin, ja ryo sti mestaruuden. Marko haastoi Kalle Puoli kahdeksan aikaan siirryimme ulos paukuttelemaan raketit ja sen ja lkeen oli viela mahdollisuus valaa tinaa. Suurin osa juhlijoista ehti karauttaa kotiin ennen tinan valantaa, joten Tinoja riitta a viela ensi vuodellekin. Teksti : Sari Kyllo nen Kuvat: Sari Kyllo nen ja Eero Kallio Tiukkaa väätöä Alia ja Mitu välillä

6 KYLÄLLÄ TAPAHTUNUTTA JOULUKIRKKO.. KOSKEN KIRKOSSA Kun Joulupa iva koitti, oli taas perinteisen joulukirkon aika. Jouluaatosta viela va syneina, mutta iloisina joulun lomista ja yhdessa olosta, alkoivat ihmiset ka yma a n kohti kaunista ja muistoja hera tta va a kirkkoa: osa ka vellen, osa autoilla ja osa ihan jollain muulla, mutta kaikilla sama ma a ra npa a : Kosken kirkko! Kirkolle noustessa myo s autolla tulleet hera siva t, kun ihan kuntoilusta meneva yla ma ki kammettiin ylo s. Ma elta na kyiva t hienot Kartanon pellot ja kaunis koskemme, joka liplatti iloisena pienesta pakkasesta huolimatta. Edessa mme na kyiva t koreat kartanon va en talot, joiden asukkaat olivat kuitenkin lomailemassa jossain muualla. Huurteinen nurmikentta sai paikan na ytta ma a n satumaisen kauniilta ja kirkonkellojen soidessa olo oli kuin kuninkaalla, joka astelee kunniakkaasti kirkkoon. Kylla siina ka vellessa mietti, kuinka kauniilla paikalla kyla mme kirkko sijaitseekaan. Kirkko oli jo ta ynna ihmisia astuessamme sisa a n sen jykeva sta ovesta. Kynttila t valaisivat kirkkoa kauniisti. Jouduimme pa rja a ma a n ilman virsikirjoja, silla niita oli kirkkoon varattu vain kaksikymmenta ja ihmisia oli paikalla reilusti sen yli. Onneksi kyla la isilla oli virsikirjoja ja pa a simme virsikirjan a a reen. Siina meita olikin sitten viisi laulamassa tiiviisti samasta kirjasta. Edellisesta kerrasta oppineena kanttorilla oli a a nirauta mukana, silla kirkon uruista yksi kosketin on tunnetusti liian innokas olemaan esilla, jonka takia soitosta ei tule juurikaan mita a n. Onneksi kirkossa oli vahvaa a nisia laulajia, jotka paikkasivat urkujen puutteen mallikkaasti. Kirkkotilaisuuden kaava eteni samalla tavalla kuin edellisvuosina: virsia, jouluevankeliumi, rukouksia, siunauksia, Jumalan la sna oloa. Mielesta ni Kosken kirkossa voisi olla enemma nkin kirkkotilaisuuksia, silla se on hieno kirkko! Viime kesa na rippikoulun Vivamossa ka y- neena pidin kirkosta. Rukoukset olivat hyvin muistissa ja pappia jaksoi kuunnella ihan eri tavalla kuin ennen rippikoulua, jolloin ajattelin, etta koskahan ta ma loppuisi ja pa a sisi tutkimaan joulupukilta saatuja lahjoja, mutta aina olen pita nyt joulukirkkoon tulemisesta. Mukavan ja tunnelmallisen joulukirkon ja lkeen saattoi menna katsomaan kellotapulissa olevaa na yttelya, jos sita ei ennen ollut na hnyt. Tai saattoihan sen menna katsomaan uudestaankin. Kartanon aasit ja Poju -heppa saivat myo s osakseen paljon rapsutuksia ja huomiota. Pa iva alkoi leppoisan mukavasti. HYVA A JA ILOISTA VUOTTA KAIKILLE KYLA LA ISILLE! Teksti: Maria Kemppainen Kuva: Eero Kallio KOTISEUTUMME ENNEN JA NYT KOSKI AJAN VIRRASSA KOSKIS I TIDENS Kosken kartanon historiasta on julkaistu kirja Koski ajan virrassa. Se on saatavana myo s ruotsiksi nimella Koskis i tidens ström. Kirjan omistaa ja myy Mariana von Limburg Stirumin sa a tio, jonka hyva ntekeva isyystoimintaan liittyy mm. vanhojen historiallisten arvojen vaaliminen. Kirjan hinta on euroa ja tiedustella osoitteesta koskis@koskis.fi. Yhteydenotot toivotaan sa hko postilla, mutta jollei ole sa hko postia ka yto ssa, voi soittaa Fredrik von Limburg Stirumille.

7 LUONTOPALSTA KOSKIKARA Hirmu Pakkanen. Koski virtaa helisten, ja a ta va a. Olen pyo linkoskella, odotan jotain tapahtuvaksi, kylma yritta a va kisin pa a sta iholle, mieliala ei ole niita parhaita nyt edes kyla n valolla. kuinkahan na illa keleilla ka y Kuningaskalastajan ja va ha n kaikkien muittenkin semmoisten lintujen joiden pita isi ymma rta a siirtya hieman etela mma ksi na in talviaikaan, esim. Peukaloisen joita aina ja a muutamia jokipenkkojen suojiin talvehtimaan ajattelen synkka na ja mielialani painuu aina vain mollivoittoisemmaksi... A kkia kuulen jostain la helta ni iloista linnunlaulua ta ssa hyyta va ssa pakkaskelissa. Mika ha n se noin? Katson a a nen suuntaan, koskikarahan se istuu suvannon ja a nreunalla iloisesti eloisia sa keita a n laulaen. Virkistyn, ja mielialani kohoaa heti pohjalukemista varsin mukavalle tasolle. Katson la hella ni olevaa lintua ja juttelen sille hiljaa. Olet sina aika epeli. Kun muu luonto on hiljaa koittaen selviytya pakkasen puristuksessa, sina vain laulat kuin kesa linnut. Sinulla kara ei varmasti ole kylma siksi kun et tieda mita kylma on, silloinhan ei voi tuntea kylma a lainkaan. Kara lauleskeli viela hetken, heitta ytyi siivilleen ja vilahti ohitseni yla virran suuntaan. Mina otin termospullosta kuumaa kahvia, hymyilytti. Teksti ja kuva: Ana Schorin

8 TAPAHTUMAKALENTERI TAPAHTUMAKALENTERI ON KAIKILLE AVOIN! VIHINIEMEN KYLÄTALO Onko tiedossasi tapahtumia, joista kannattaisi kertoa kyla la isille? Tai oletko itse ehka ja rjesta ma ssa jotain, johon haluaisit kutsua kyla la iset mukaan? Tapahtumakalenteri on kaikille kyla la isille avoin ja maksuton ilmoitustaulu. La heta tapahtumatiedot ilmestymiskuukauden. pa i- va a n mennessa osoitteella koskias.kylayhdistys@gmail.com. Vihiniemen kyla talo on Koski as. kyla yhdistys ry:n omistama kyla talo osoitteessa Saarenja rventie, Koski as.

9 Koski as. kyläyhdistys ry / 8.. KOSKEN KAIKU Tervehdys On taas se aika vuodesta, kun joka pa iva on erilainen; tapahtuu niin paljon ja kaikkialla, kun luonto hera a kasvuun. Kyla talollakin tapahtuu: 8. toukokuuta talkoillaan oikein joukolla. On monenlaista puuhaa. Siistita a n kyla talon talven aikana muuttunut ilme, kun talo taas pitka sta aikaa na kyy tielle, niin kuin ennen vanhaankin. Ohessa Tallqvistin Sepon ottama kuva - -luvun taitteesta. Siina mainiosti oikealla na kyy vanha aikoinaan palanut ka yma la rakennuskin. Myo s ullakko ka yda a n talkoovoimin la pi ja siistita a n talo viela viime vuonna kesken ja a neen alustan osaltakin. Osa talkooto ista edesauttaa tulevan kesa n projekteja, kun vanhat ra nnit poistetaan. Kesa n aikana sadevesija rjestelma uusitaan ja talon katto huolletaan ja se saa uuden pinnan, pitka sta aikaa. Katon korjaamiseen saimme Kotiseutuliitolta tuntuvan avustuksen. Ta ta kirjoittaessa on katon ja ra nnien urakkatarjoukset tulleet, mutta lisa tarkistukset ovat viela vaiheessa. Myo s ta ma n vuoden vappu on juhlittu. Saimme ta lla kertaa vietta a nyt jo perinteisen Vappupiknikin poikkeuksellisen kauniissa sa a ssa. Taas iloinen puheensorina ta ytti kyla talon rinteen ja nuoriso pelasi jalkapalloa avojaloin. Monet tutut ilmestyiva t yhteiseen hetkeen ja erityisen iloinen olen aina, kun tapahtumissa jotkut ovat paikalla ensi kertaa. Kannattaa kokeilla, mutta ei aina kannata luottaa navigaattoreihin, jotka voivat va itta a kyla talon pihallakin matkaa olevan ja ljella viela minuuttia. Oikein mukavaa ja muistorikasta kesa a toivoo, Eero Kallio, pj Vihiiee kylätalo 0-0-luvulla Vihiiee työväetalo HEI ME PUNAMULLATAAN Sunnuntaina.. keitämme itse punamultamaalia Vihiniemen kylätalon pihalla. Maali ka yteta a n viela samana pa iva na takajulkisivun uusitun osan maalaamiseen. Jos sinua kiinnostaa, miten tämä perinteinen keittomaali valmistetaan, saavu paikalle! Maali on tuoretavaraa, joten keitoksen valmistumisen ja lkeen sudimme sen va litto ma sti seina a n. Maalaaminen on seka helppoa etta hauskaa ja sopii hyvin myo s lapsille. Mutta mita ta ma suomalaiseen maisemaan niin kauniisti istuva punainen maali oikein on? Ja miksi siita tuli niin suosittu? Vastaus lo ytyy Ruotsista, jossa Falunin kuparikaivoksen sivutuotteena syntyi valtavia ja tekasoja, joista alettiin lietta a keltaista rautaoksidia. Kun sita kuumennettiin, syntyi ruskeanpunainen va rijauhe faluro d eli kotoisemmin punamulta. Va rijauhetta eli pigmenttia oli siis runsaasti tarjolla edulliseen hintaan Ruotsissa ja siihen tuolloin kuuluvassa Suomessa, jonne kaunis punainen va ri myo s levisi. Falunin kuparikaivokset aloittivat tuotantonsa vuonna, ja jo pian ta ma n ja lkeen Suomessakin alettiin suositella va rin ka ytto a myo s talonpoikaistaloihin. Itse keitetty punamultamaali oli la hes jokaisen ulottuvilla. Tavalliset torpat ja to llit pysyiva t punaisina aina -luvulle asti, kunnes muovipohjaiset maalit syrja yttiva t ta ma n vaatimattoman tuotteen. Viime vuosina keittomaali on kuitenkin kauniin va rinsa, hengitta va n pintansa ja ekologisuutensa ansiosta kokenut todellisen uudelleensyntymisen. Vappupikikillä sää suosi Maalin resepti on hyvin yksinkertainen: vetta ja ruisjauhoja keiteta a n pitka a n. Ruotsalaiset ohjeet neuvovat ka ytta ma a n vehna jauhoja, mutta nykyiset ruotsalaiset perinteisen korjausrakentamisen asiantuntijat ovat myo s kallistumassa rukiin kannalle. Kun keitos on muhinut tarpeeksi kauan, lisa ta a n punamulta ja maali on valmis! Keittomaalin vahvuus on sen heikkoudessa. Se ei muodosta tiivista pintaa, vaan hiipuu hiljalleen kauniisti. Yleensa etela npuoleinen julkisivu haalistuu ensimma isena. Uuden pinnan voi veta a vanhan pa a lle ilman sen suurempia valmisteluita. Vaivalloista pesua tai hilseileva n maalin raaputtamista ei tarvitse tehda. Maalin lisa ta a n keittovaiheessa hieman rautavihtrillia, joka muuttaa puun kauniin ladonharmaaksi, joten pieni haalistuminenkaan ei va ltta ma tta pista silma a n. Julkisivun maalaus on myo s esteettinen asia. Me kaikki varmaan yhdymme Pellervo-lehden mielipiteeseen vuodelta : Rakennusten ulkopuolinen asu ja wäri owat osaltaan waikuttamassa aistiimme ja luonteeseemme. Ja kauneusaistimme tyydytys herättää wiihtymisen tunteen, se kohottaa järjestyksen halua ja waistoa, se synnyttää kotirakkauden ja se kohottaa meidän henkistä ihmistämme. Teksti: Anu Heiskanen

10 ME NAAPURIT - OSA LASTEN SUUSTA Kyla n lapsia ei arkikuvassa pahemmin na e, ellei osu tielle koulutaksien aikataulujen aikoihin. Se on viela nykypa iva na hienoa, etta ja rjesteta a n lapsille kuljetukset esikouluun ja kouluun. Eiha n se ole heida n vikansa, etta vanhemmat ovat asettautuneet na in kauas sivistyksesta.. Jo koulussa ka yva t Erik ja Lotta seka Alina pita va t koulutaksin kyydista, siina ehtii jutella kavereiden kanssa tai vaikka va ha n pelata ka nnyka l- la. Tosin matka on kiemurainen ja pitka, huono olokin joskus ylla tta a. Minttua ei vaan taksikyyti eskariin nappaa. Erikilla tulee mieleen yksi ajatus taksin odottamiseen: penkki olisi kiva odotellessa. Kenties isa t voisivat ja rjesta a "penkkien tekotalkoot"? Junan kyytiin Kosken asemalta saa vastauksiin huutomerkkeja : Joo! Vastaavat melkein kaikki. Voisi menna kumpaan suuntaan vaan, ei va lia! Kaapolla on selkea t suunnitelmat jo valmiina: Kun puretaan autotie, sitten tulee raiteet ja junapysa kki. Ta a lla asustelevat lapset eiva t niin kaipaa kaupungin ha lina a, ehka va lilla. Alinan mielesta Kyla talolla on joskus porukkaa, niin ei tarvitse vilina a sen enempa a. Kyla rin tapahtumat saavat kiitosta lapsilta: joululaulut, mehu ja piparit ovat ja a neet mieleen. Yhteisia lasten harrastuksia voisi olla enemmin. Ehdotuksia tuli estehypysta paintballiin. Titinalle-konsertteja kaipailivat siskokset Iina ja Elli, tanssia unohtamatta. Kyla ri voisi muuttua ja a telo kioskiksi, ehdottaa Jenniina. Alina haluaisi lelujen vaihtotorin. Ja a telo auto kyla n palveluista saa innokkuutta, seka myo s karkkiauto tai kioski olisi kiva. Kioskin avulla joka ikinen kyla yhdistyisi Alinan mielesta. Akselissa on bisnesmiehen elkeita : omassa leikkimo kissa olisi legokauppa, ei tarvitsisi menna kauemmas, ja ettei ne maksaisi mita a n. Bisnesnainen lo ytyy myo s Jenniinasta: lelukauppa omaa postilaatikkoa vastapa a ta pellolle. Urheilullista porukkaa ja lkikasvustomme on; jalkapallo, koripallo, tanssi, ja a kiekko, sa hly seka telinevoimistelu kuuluvat harrastuksiin. Vanhempien harrastus on sitten kuskata niihin. Mo kkila inen Aatu tykka a vauhdista; mo killa on hauskaa kun saa ajaa omalla mopolla! Sisko Aada tykka a hypa ta katolta isa n tekema lla lennokilla. Toinen mo kkila i- nen Kaapo tykka a traktorista ja etukauhasta ja pera ka rrysta, veli Niilo tykka a mo nkka reista. Uiminen kuuluu lasten mielipuuhiin. Jos ei uimahallissa, niin sitten vaikka Montuksella tai Naarja rvella. Ranta on kivoin uimapaikka, toteaa Kaapo, ja uimakiikarit otetaan mukaan. Punaiset. Niilo haluaa vihrea t. Mintun ja Kaislan mielesta oma ranta on paras uimapaikka. Kesa lla voisi ja rjesta a yhteisen uintiretken, vai mita a idit? Hyva pyo ra ilyn kohde on lehma t. On kiva etsia missa laitumella ne milloinkin ovat. Luonto ja ela imet ovat lapsille ta rkeita. Metsa on ja nna paikka. Metsa s- sa voi kiipeilla puissa ja vuorilla, tai rakentaa vaikka majan. Luonnossa voi haistella kukkia. Syksyisin kera ta marjoja. Tai vaan yksinkertaisesti seikkailla. Akselin mielesta se on ja nnin metsa, missa on ka a rmeita. Kaapo on samaa mielta! Ja lisa a : puut puhuu. Silleen. Etta puut puhuu. Joo-o. Luettelo na hdyista ela imista luonnossa on pitka : pupu, kissa, ei ainakaan leijona, lehma, aasi, hevosia, kastematoja, peuroja, oravia, koiran, jolla on korjausliivit, ampiainen, perhonen, hyttynen, bambit, aasit, ka a rmeita, hirven peppuja, hiiria, lintuja, muurahaisia, ja niksia, harakoita. Omista lemmikki ela imista lo ytyy ne ihan peruskissat ja - koirat, seka puput. Jenniina hoitaa melkein kaikkia kyla n kissoja ja saa omatkin kissat jo ta na kesa na, vihdoinkin! Omalla pihalla syo va t kauriit voi myo s laskea omiksi lemmikkiela imeksi. Toiveena on myo s kanat, lampaat, koirat, mutta myo s erikoisempia kuten lisko, tiikeri ja krokotiili. Onneksi Erikin pihalla on jo lampi valmiina... Iinalla ja Ellilla on kotona torakoita, ja kun he haluavat na hda va ha n eksoottisempia ela imia, suuntaavat he Korkeasaareen vaarin luo. Siella voi vaikka sitten syo tta a tiikereita, kun ei niita viela kotona ole. Taitaa ne lapset Kosken asemalla viihtya, niin kuin me aikuisetkin! Suurkiitokset a ideille lastenne vastauksista! Ja viela suurempi kiitos vastaajille: Erik v., Lotta v., Alina v., Akseli v., Minttu v., Kaisla v. Jenniina v., Iina v., Elli v., Kaapo v., Niilo v., Aatu v. ja Aada v. Teksti Sanna Leposaari KYLÄLLÄ TAPAHTUNUTTA UUSI JOHTOKUNTALAINEN LEENA BORGSTRÖM Vuoden vaihteessa kyla yhdistyksen johtokunnassa aloitti kaksi uutta johtokuntalaista. Heiskasen Anu esiteltiin Kosken Kaiun edellisessa numerossa ja nyt on Borgströmin Leena vuoro kertoa itsesta a n: Olen kolmannen polven Koskelainen ja tulemmekin ta nne mo kkeilema a n niin usein kuin mahdollista isoisa n rakentamaan taloon. Asumme mieheni kanssa Vantaalla ja tyo ssa ka yn Helsingin puolella Lauttasaaressa. Tyo skentelen maahantuonnin parissa ja opiskelen siina sivussa Haaga-Heliassa Tradenomin tutkintoa. Pari vuotta on opintoja jo takana ja varmaan vuosi viela viera hta a ennen kuin ta ma projekti on valmis. Kun tenttikirjoilta pa a sen, suuntaan metsa a n ja joenrantaan kamerani kanssa tai lenkkeilen koiriemme kanssa. On mukava olla mukana kyla yhdistyksen toiminnassa, silla on mukava va lilla vietta a va ha n yhteiso l- lisempa a kin aikaa ja tutustua muihin kyla la i- siin. KEVÄÄN KOSKEN ASEMAN KYLÄYHDISTYKSEN TAPAHTUMIA Vihiniemen kyla talolla vietettiin.helmikuuta laskiaissunnuntaina yhdistyksemme nelja tta Talviriehaa. Sa a oli edellisvuosien tapaan melko vetinen ja la mmin, ja Lehtojen pellon lunta pulkkama essa vain juuri sen verran, etta laskemaan pa a si. Onneksi pulkkama en lisa ksi oli mahdollisuus osallistua poniajeluun tai sisa lla talossa Kemppaisen tyttäret taiteilivat hienoja kasvomaalauksia. Talviriehassa pidettiin myo s kyla kamppailu, ta na vuonna Ylikulman ja Kosken aseman va lilla. Taisi kotijoukkue ja lleen voittaa. Suuhun pantavaksi saattoi ostaa herne- tai kasvissoppaa, itse leivottua sa mpyla a, saaristolaisleipa a ja tietenkin laskiaisen kunniaksi perinteista laskiaispullaa. Makkaraa pa a si paistamaan ulkona nuotiopaikalla. Tapahtuman kruunasi ja lleen arpajaiset runsaine arpajaisvoittoineen. Mukavaa oli myo s, etta tapahtuman puuhaporukassa na kyi mukavasti uusia kasvoja.. Kyla talolla maalattiin munia tulevaa pa a sia ista odotellessa. Tapahtuma houkutteli paikalle noin parisen kymmenta maalaria. Edellisvuoden malliin Ursula Kurtze toi paljon tarvikkeita ja antoi hyvia vinkkeja munien koristamiseksi. Maalaustyo n lomassa saattoi nauttia kahvia ja keksia. Ulkona sa a oli jo todella keva inen ja aurinko oli sulattanut kinoksia jo hyva a vauhtia. Ta na vuonna vapun pa iva na vappupiknikistä pa a stiin nauttimaan mita parhaimmassa sa a ssa, Aurinko paistoi ja la mminta oli arviolta viitisentoista astetta. Paikalle saapui piknikkoreineen parisenkymmenta vapun juhlijaa. Makkaraa pa a si paistamaan kyla talon nuotiopakalle. Tunnelma oli leppoisa ja aika kulki kuin siivilla naapureitten kesken rupatellessa. Teksti: Sari Kyllo nen

11 LUONTOPALSTA LINTURETKI KOSKEN ASEMAN YMPÄRISTÖÖN -.. Monikymmenvuotiset lintukaverini Veli-Pekka VP ja Hessu saapuivat perjantaina vieraakseni pa a kaupunkiseudulta noin klo aikoihin ja pa a simme aloittamaan linturetkeilyn oman pihani lintujen ma a ritta - misella. Asun Vanhalla Koskentiella, joten paikka on mita mainioin metsa n ja peltoaukeaman va linen maasto. Kaikki pihapiirin peruslajit lo ytyiva t helposti ja pellolta viela yleisimma t rastaat ja yksina inen kurki. Iltaretki metsien siimekseen Olimme pyyta neet jo aiemmin maankuulua luonnonvalokuvaajaa ja ysta va a mme Ana Schorinia oppaaksemme la hiseudun metsa retkea varten. Ana, jos kuka tuntee la hiseudun maastot ja ha nella oli vinkki mahdollisesta uudesta paikasta, josta saattaisi pa a sta hyva lla tuurilla seuraamaan metson soidinta. Suuntasimme jalan noin kolme kilometria pitkin metsa autoteita Anan uuden piilokojun maisemiin. Metson soidin ei ollut parhaassa vauhdissa sina iltana, mutta kuulimme muutaman kerran lupaavia lentoa a nia la hettyvilta, joten kylla niissa maisemissa metsoja on. Monen tunnin metsa retki pimeneva ssa ja viileneva ssa keva tillassa oli kuitenkin lajien suhteen varsin antoisa. Metsa lajeista havaitsimme mm. rautiaisen, kulorastaan, peukaloisen ja kuusitiaisen. Laulurastaan taukoamaton laulu oli retkemme perusa a nena koko ajan. Laura vaihtaa lauluteemaa usein ja tyypilliseen tapaansa jankkaa sita, kunnes keksii taas seuraavan sa keen. Myo s punakylki- ja mustarastaat olivat jatkuvasti a a nessa. Lentokurppakin aloitti reviirilentonsa ha ma ra n laskeutuessa. Metsa retkeily on tyypillisesti myo s rauhallista odottelua ja kuuntelua. Linnut tulevat luoksesi, kun jaksat vain olla ka rsiva llinen. Spekuloimme kuusten katveessa myo s kotijoen kuningaskalastajien kohtaloa. Na inko ha n ne selvisiva t talven kovasta pakkasjaksosta? Toivotaan parasta, etta na ma ainutlaatuiset linnut olisivat taas ensi kesa na kalastamassa ja pesima ssa kotijoellamme. Paluumatkalla kuulimme viela helmi- ja lehtopo llo jen viimeisia soidinlauluja jo la hes pimea ssa keva tyo ssa. Aikainen aamu Lauantaiaamuna hera simme jo pimea n aikaan, koska aurinko nousi. ja emme halunneet menetta a minuuttiakaan kauniista keva taamusta. Ensin metsurin tuhti aamiainen ja sitten to ihin! Aamun a a nimaailma taloni ympa risto ssa oli varsin huumaava ja lajejakin kertyi mukavasti retkivihkoomme. Pyy viheltele takametsa ssa, punarinta ra tisi pihapensaassa, harmaapa a tikan laskeva huilua a ni kuului hyvin ja paloka rki sa esti tikkakonserttia takakirea lla huudollaan. Tiltaltti on yleensa yksi varhaisimmista hyo nteissyo jista ja ei se petta nyt ta lla ka a n kertaa, vaan tervehti taas aamuvirkkuja lintuharrastajia. Saarenjärvi Suuntasimme Saarenja rven maisemiin noin.. La mpo tila oli muutaman asteen plussalla ja keli oli viela hieman pilvinen. Ensimma iset tunnit ka vimme systemaattisesti la pi Saarenja rven ympa risto a ja lajejakin lo ytyi kivasti; joutsenten lisa ksi esimerkiksi kaikki peruslokit, pelloilta kiurut ja to yhto hyypa t seka ja rvelta sorsalinnut, joista uivelo oli kaikkein eksoottisin. Hanhista paikalta lo ytyi vain kanadalainen. Kaulushaikara puhalteli kumeaa huutoaan ja yksina inen kuikka suoritti hienon ylilennon. Kahlaajista paikalla olivat punajalka- ja valkoviklo seka taivaanvuohi, jonka lempinimi pa ssi kuvastaa hyvin linnun parasta tuntomerkkia ; uloimmaisten pyrsto sulkien va rina a sen lenta essa. Pa ssin varsinainen laulu on sitten kaksitavuinen kit-kot a a ni, jota myo s kuuluu taivaalta keva isin. Kyla pa a llikko -Eero liittyi seuraamme aamun tunteina ja saimme hyva n pa ivityksen kyla n kuulumisista lintujen tarkkailun lomassa. Ilmakin alkoi kirkastua aamun aikana ja aloimme pikkuhiljaa toivoa pa iva sta hyva a petolintujen muuttopa iva a. Ja sellainen siita tulikin! Anan veta ma kyla yhdistyksen lintuporukka ilmestyi paikalle va ha n yhdeksa n ja lkeen. Yritimme opastaa parhaamme mukaan lintujen ma a - rityksessa, kaukoputken ka yto ssa ja eri kiikareiden valinnassa. Kysymyksia sateli jatkuvasti, josta huomasi, etta liikkeella oli todellakin la hiseudun linnuista kiinnostuneita ihmisia. Petolintujen muutto alkoi vilkastua samoihin aikoihin ja jatkuvasti joku huusi peto ilmassa. Merikotka Va lilla niita oli ilmatilassa niin monta yhta aikaa, etta ma a ritta misen kanssa tuli kiire. Seuraavan parin tunnin aikana havaitsimme seuraavat petolinnut; merikotka, hiirihaukka, kanahaukka, tuulihaukka, varpushaukka, kalasa a ski, sinisuo- ja ruskosuohaukka. Siina pa petoja kerrakseen! Kaksi merikotkaa laskeutui myo s ja rven takana olevaan kuuseen, josta saimme ihailla niita istuvassa asennossa. Myo hemma ssa tarkastelussa ka vi ilmi, etta kuvan merikotkalla on myo s renkaat jaloissaan ja sen ika on noin kalenterivuotta. Kyla yhdistyksen porukan la hdettya jatkamaan aktiivista pa iva a nsa alkoi myo s kurkien muutto kiihtya. Pienia ja va ha n suurempiakin parvia meni jatkuvasti la hinna ja rven etela puolelta. Varovaisesti arvioituna na imme ainakin -. kurkea. Lauantai oli ilmeisesti yksi kurkien massamuuttopa ivista, koska tuuli ja keli olivat suotuisat meren ylitykselle. Lopetimme havainnoinnin noin puolen pa iva n maissa hyvin tyytyva isina. Havaitsimme illan ja aamupa iva n aikana yhteensa eri lintulajia, joten Kosken Aseman seutu on monipuolisuudessaan aivan ainutkertaista lintuharrastajan kannalta. Eri biotyyppeja on niin paljon, etta linnustokin on sen myo ta todella rikas. Helpoista lajeista ja i puuttumaan vain varpunen, joka on huolestuttavasti va hentynyt viime vuosina. Toivotaan parasta ta ma n sympaattisen pihalajin selviytymiselle tulevina vuosina. Kiita n omasta ja lintukavereiden puolesta Anaa ja Kyla yhdistyksen lintuharrastajia. Meilla oli hauskaa toivottavasti teilla kin! Teksti ja kuvat: Juhani Jussi Kiiskinen Ruskosuohaukka

12 TAPAHTUMAKALENTERI TOUKOKUU TAPAHTUMA PAIKKA Lauantaisin klo Taikkis-jumppa Vihiniemen kylätalo La klo 9 Lounean valokaapeli-info Vihiniemen kylätalo La 28.5 klo 10 Kevättalkoot Vihiniemen kylätalo KESÄKUU Lauantaisin klo Taikkis-jumppa Vihiniemen kylätalo La 12.6 klo 10 Keittomaalitalkoot Vihiniemen kylätalo HEINÄKUU Lauantaisin klo Taikkis-jumppa Vihiniemen kylätalo ELOKUU Lauantaisin klo Taikkis-jumppa Vihiniemen kylätalo Vihiniemen kyla talon osoite on Saarenjärventie, Koski as. Taikkis-jumppa ja rjesteta a n aina lauantaisin, kun veta ja on kyla lla. Ajantasaisen tiedon jumpasta na et viikoittain Koski as. kyla yhdistyksen Facebook-ryhma sta. Huomaathan, etta Facebook-ilmoitukset na et myo s kyla yhdistyksen nettisivuilta vaikka et olisikaan Facebookissa. OTAK VIHI-VAARIST VAARI? ÄLYLEMPPE Oli tos yhten harman pa iva n Salos. Ol jotta asja siunaantunu siihe suuntta ja meni sit samal reissul lopuks yhte iso kauppakeskukse ostoksil. Oli sit jo pa a ssy kassoist la pitte ku taapersi kassi tiukast pivos uloska si, nii siin silm tarttus kahte nuore, flikka ja poikka, jokka istusiva jala solmus niil penkeil ku o niitte pelikoneitte vieres. Kai ne penki o pitka lt sita varte siin, et jos kintu alkava puuttu ku tuntitolkul orotta kone jotta antava. Nuore tais ilmiselva st tyka t toisistas. Meina ku flik roikot jalkatas poja sylis ja oliva nii likiste, ettei eres nykyne Salkkari ois rakko sopinu, eres ilma mainoksi. E varma heitti ois muute huomiot kiinitta nykka, mut ku molemmil ol ka nnykka ka sis ja oliva jonnekki sen kans uppoutunu. Se olisis varma nykyaikka jos he siin simmotti toistens kans olsiva kommunikoine., mut ma a luule, et molemma ol omis mailmoissas, jossa nettiavaruures. Oikkeastas ma a tuli siit aikapal surulliseks. Luulis tommoses tilanttees ny ka silla s paremppa tekko lo ytyva. E ja a ny heitti seuraama, mut kait he saiva asjas toimitettu. Ja i sit taas ihmettele nyky meno, ton nykyse ja rktelefooni kans. Kaik ova ku taikurei, ei ehri penkil istu ku aparaat o jo ka sis, ja alkka se peukalotyo, ku raavita. Muu mailm ympa ril ha vo tykka na s. Viel senta lueta jonku verra, mut varmaa koht ei katot ku kuvi tai sit vaa ela vikuvi. Hunteerata vaik simmost, et menna vaik johonki la a ka ri orotussali, ja ja lkke ihmisilt kysytta is montak muut ol kans orottamas, nii harva osais mitta sanno. Kukka ei puhu mitta, ei kato eres puole, se oma peli vaa o kaikke ta rkkein. Varma juur viimitteks via l tarkastetta mika se olka ittel vikan, et voira la a ka ri sit siint neuvo. Oikjast nykysi na kke tosi harvo jonku puhuva puhelimes, vaik se onki ka res, elle sit joku myyja planttu juur soit siihe. Ei muute seka tienaamine herkku oo. Kyl siin varma saa mone na ko st vastaust pa iva aika kuul. Tommosenki ole pannu merkil, ettei ena kaikil ol ka nny ka res ku tyo ntta lastevaunu eika koirataluttajaka puhu ena koko aja, ku joku vuos takaska si ei noit hommi voinu ilma puhelint tehra kka. Ja taitta ihmise kaikekaikkia aika va ha nykysi puhelint ka ytta, puhumise. Ma a orota sita aikka, ku ton puhelime voi ruttista pieneks ja sit taas levitta jos tartte isomppa na ytto ja sita, et se ite pita is huole, et o sillo ho lis, ku sita tarvita. Vihivaar KOSKEN KAIKU Julkaisija: Koski as. kyla yhdistys ry. Päätoimittaja: Elina Kotilainen Tämän numeron toimituskunta: Leena Borgstro m, Anu Heiskanen, Eero Kallio, Jussi Kiiskinen, Elina Kotilainen, Sari Kyllo nen, Sanna Leposaari, Ana Schorin Taitto: Elina Kotilainen Paino: Multiprint Jakelu: Koski as. taloudet postinumeroalue Painos: kpl Kolmas vuosikerta. ILMESTYMISAIKATAULU No No No No Tammikuu Toukokuu Elokuu Marraskuu Aineistot ilmestymiskuukauden. pa iva a n mennessa osoitteella koskias.kylayhdistys@gmail.com tai toimituskunnan kautta. Otamme mielella mme vastaan myo s juttuideoita, palautteita ja toiveita. Toimitus pida tta a oikeuden muokata la hetettyja aineistoja. Aineistoja ei palauteta. ILMOITUKSET JA MAINOKSET Lehteen voi jatkossa ostaa ilmoitus ja mainostilaa. Pieni mainos maksaa / lehti, iso mainos /lehti. KOSKI AS. KYLÄYHDISTYS RY Y-tunnus - Vapaamuotoiset ja senhakemukset koskias.kylayhdistys@gmail.com tai Koski as. kyla yhdistys ry. c/o Sanna Leposaari Koskenkartanontie Koski as. Vuoden ja senmaksu on.

13 Koski as. kyläyhdistys ry /6.. KOSKEN KAIKU

14 T ervehdys Pikkuhiljaa alkaa ta ma kin kuluva kesa painua muistojen joukkoon. Mita sinusta ja i pa a llimma isena mieleen kesa n monista hetkista? Otitko tapahtumasta kenties kuvan? Mita jos antaisit meida n kaikkien nauttia ensi vuoden kyla kalenterissa kokemastasi tunnelmasta, jos kuvasi vaikka pa a tyy sen kuvitukseen? Nyt sitten loppukiri noiden kuvien la hetta misen suhteen, kuvathan voivat olla vanhojakin, kunhan ne on otettu postinumeroalueeltamme. Suuret kiitokset jo kuviaan la hetta neille. Yhteinen kyla talomme on saanut kesa n aikana uuden ehostavan ilmeen. Talkoissa saimme paljon itse aikaan ja urakoitsijamme Rakennuspelti Etsalo&Etsalo ky on tehnyt laadukasta tyo ta niin katon kun sadevesija rjestelma nkin suhteen. Ta ta kirjoittaessa tyo t ovat viela va ha n kesken, mutta tuloksista pa a see nauttimaan jo aina ohi kulkiessa. Kuten meista jokainen kiinteisto nomistaja tieta a, remontit ja korjaamiset ovat kukkarolle ka yva a hommaa. Yhdistyksellemme se on aivan samanlaista, vaikka suuret hankkeet tietysti joudumme tekema a n saamillamme avustuksilla, mutta remonteissa tulee myo s usein jotain oheistarvetta ja ne tietysti joudumme kustantamaan omista rajallisista ka ytto varoistamme. Kun on menoja pita i- si olla myo s tuloja. Toivon mukaan elokuun viimeisella viikonlopulla oleva elonkorjuumarkkinat ja muut tapahtumat kyla lla mme, tuovat pienen helpotuksen kassatilanteeseen. Ainakin ne tuovat sa pina a kotikulmillemme. Silloin on jokaiselle jotakin katsottavaa ja koettavaa, tervetuloa nauttimaan. La mpima t kiitokset jo ta ssa vaiheessa kaikille vapaaehtoisille jotka osaltaan tekeva t koko tapahtumien ja rjesta - misen mahdolliseksi. Markkinoilla tavataan Eero Kallio, pj. Kylätalo uudessa harmaassa kattomaalissaan KOSKEN KAIKU Julkaisija: Koski as. kyla yhdistys ry. Päätoimittaja: Elina Kotilainen Tämän numeron toimituskunta: Eero Kallio, Sanna Leposaari, Jari Lo f- stro m, Ana Schorin Taitto: Elina Kotilainen Paino: Multiprint Jakelu: Koski as. taloudet postinumeroalue Painos: kpl Kolmas vuosikerta ILMESTYMISAIKATAULU 6 No Marraskuu Aineistot ilmestymiskuukauden. pa iva a n mennessa osoitteella koskias.kylayhdistys@gmail.com tai toimituskunnan kautta. Otamme mielella mme vastaan myo s juttuideoita, palautteita ja toiveita. Toimitus pida tta a oikeuden muokata la hetettyja aineistoja. Aineistoja ei palauteta. ILMOITUKSET JA MAINOKSET Lehteen voi jatkossa ostaa ilmoitus ja mainostilaa. Pieni mainos maksaa / lehti, iso mainos /lehti. KOSKI AS. KYLÄYHDISTYS RY. Y-tunnus 9- Vapaauotoiset jäsehakeukset koskias.kylayhdistys@gail.o tai Koski as. kyläyhdistys ry. /o Saa Leposaari Koskekartaotie 9 Koski as. Vuoden ja senmaksu on.

15 ME NAAPURIT OSA KÄSITYÖLÄISET: korutaiteilija Satu Björklöf ja seppä Ari Karhu M oni asia yhdista a na ita kahta ihmista, vaikka eiva t toisiaan kovin hyvin tunnekaan: ka dentaito, tyo paja ja puoti meren a a rella Teijolla, yritta jyys seka kaunis luonto myo s kodin ympa rilla, Kosken asemalla. Tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan, Ari asuu Pernio n puolella Kyyna ra ssa. Satu tekee tyo kseen taloushallinnon to ita osa-aikaisesti, ja on siina sivussa pyo ritta nyt kuusi vuotta yritysta Helmipuoti Helmia inen. Yritys tekee koruja monesta eri materiaalista ja virkkaa ja va a nta a metallilankaa. Ha n on opiskellut hopeasavea kotimaassa ja ulkomailla, mm I- ja II- tason opettajakoulutuksen ja erityiskursseja seka metallilankakurssin..helipuoti.fi aakarhu.o "Teen paljon tilausto ita ja niiden tekemisesta nautin. On joka kerta yhta hykerrytta va a suunnitella koru juuri tietylle ihmiselle. Ka sityo la isyydessa ta ytyy olla mielesta ni tietty tekemisen palo ja luomisen into, tyo t, jotka kertovat luonnon voimasta ja ela ma n kepeydesta." Ta ma n hetken suosikkeja ovat metalliosakorut, perinteiset helmet ovat nyt va hemma n suosittuja. Luontoaiheiset korut ovat kestosuosikkeja, seuraavaksi on vuoden aikaan na hden sopivia puolukkametsa - ja pihlajanmarjakorut. Ari on mielta nyt itsensa aina ka sityo la iseksi. Tyo ela ma alkoi kirjapainoalalla, mutta kipina sepa n tyo ho n la hti vuonna 99. Opiston kursseilta ja erikoismetallikurssin kautta kisa llin kirjaan. Suomessa sepa n tyo ta tekevia on vain - kpl. Billna sin seka Mustion Katteluksen pajat ovat tulleet vuosien myo ta tutuiksi, nyt Teijon pajalla - pa iva a viikossa. Toinen tyo mainokset vie muun ajan tyo viikosta. "Tuotteeni meneva t kaupaksi aika lailla vuodenaikojen ja sesonkien mukaan. Ta na kesa na on mennyt kaupaksi aika monta kirvesta, mutta joulunaikaan meneva t taas korut ja kynttila tavarat, koriste-esineet jne. Ensi keva a ksi teen koe-era n puutarhatyo kaluja. Ne tehda a n samalla tavalla kuin 9-luvun alussa ja mallitkin noudattelevat sen aikakauden tuotteita." Arilta voi myo s tilata tilausto ita. Molemmat pita va t myo s alaansa liittyvia kursseja seka kierta va t eri tapahtumissa. Messut ja markkinat ovat myo s ta rkea lisa ka sityo la isten tienestiin. Ne ovat myo s markkinointia, jonka kautta saa uusia kontakteja ja tilauksia. Ka sityo la isyys on laman myo ta kovilla, moni pa a sa a nto isesti ka sityo lla elantonsa hankkinut on joutunut lopettamaan. Koulutuspaikkoja on jouduttu va henta ma a n. Satu uskoo, etta jossain vaiheessa ka sityo la isten arvostus tulee nousemaan, toivottavasti silloin lo ytyy viela tekijo ita kin. Ka sityo la isille palkkatyo on harvoin vaihtoehto, joten poikkeuksetta ka sityo la inen on yritta ja ja itsensa tyo llista ja. Ari mataloittaisi kynnysta ryhtya yritta ja ksi ja arvolisa verokin voisi olla matalampi ka sityo ntekijo ille. Se, mika molempien tyo ssa na kyy hyvin, on Sadun lausetta lainaten: Pieni puoti suurella sydämellä - rakkaudesta käsillä tekemiseen. Tekstit: Satu Bjo rklo f, Ari Karhu ja Sanna Leposaari Kuvat Sanna Leposaari Helmipuoti Helmiäisen koruja Sepän takomia tuotteita Seppä Ari Karhu pajassaan

16 LUONTOPALSTA Yövilkka Yövilkka ja liito-orava V oin ilolla todeta, etta ka mmekka laji Yo vilkka on palannut ta ha n kotimetsa a mme, jopa omalle tontillemmekin. Yo vilkka, sen pita isi olla kirjallisuuden mukaan suomen yleisin ka mmekka laji, mutta eiha n se mitenka a n voi na in olla, silla yo vilkka on vanhojen metsien laji, joka kukoistaa metsissa, joihin ei kirves ole kajonnut va hinta a n viiteenkymmeneen vuoteen ja ta na pa iva na na ita metsia on todella va ha n. Ta ma metsa on siis oikea aarre, jossa yo vilkan lisa ksi kasvavat harvinaiset Suden ja Ma yra n ka a va t ja jota paikoin koristavat paksu rikkumaton sammalmatto seka suuret ma a ra t kuusten oksilla roikkuvaa naavaa. Yo vilkka ei kuki joka vuosi, mutta nyt sita ta a lla ja lleen on meida n ihmetelta va ksemme. Vanhoilla koivua kasvavilla metsa pelloilla, joita on ta ma n metsa n sisa lla kaksin kappalein, saattaa na hda ha ma ra n liita ja n, liitooravan, pitkia liitoja korkealta kuusen latvasta alas metsa pellon Liito-oravaperhe, emo keskellä koivun latvuksiin tai na hda sen kapsahtavan ja ttila ishaavan kylkeen. Liituri on kolopesija, mutta hyva ksyy myo s hieman suurempireika isen linnunpo nto n asuinpaikakseen. Teksti ja kuvat: Ana Schorin KYLÄLÄISIÄ MAAILMALLA Terveisiä hiekkalaatikolta " On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin". Ta ma on suora lainaus Muumeista tutulta Nuuskamuikkuselta. Olen noudattanut ela ma ssa ni Nuuskamuikkusen ideologiaa aika-ajoin. Kotiin on kiva palata, mutta sita ennen pita a la htea. Minun tieni vei ta lla kertaa vuoden alussa etela a n. Ihan niin kuin Nuuskamuikkusenkin. Tai no, Nuuskamuikkunen la hti aina syksylla ja tuskin joutui tekema a n to ita matkoillaan. Mutta tekipa Nuuskamuikkunen sitten etela ssa muuta kuin soitteli huuliharppua niin kompassisuunta meilla ainakin oli sama. Olen pari kertaa ka ynyt ta na vuonna lomilla Suomessa ja Koskella. Kun vierailujen va lilla on useampi kuukausi na kee monessa asiassa konkreettisen muutoksen hyvin selva sti. Yksi na kyvimmista asioista minka viime lomillani havaitsin oli Kyla talomme. Ensinna - kin Kyla talomme ei ena a piiloudu puitten taakse. Katto oli saamassa uuden arvokkaan tumman harmaan va rin niskaansa. Etela pa a - dyn yla kerran ikkuna oli saanut jo uudet puitteet ja takaseina n laudoitus oli jo maalattu. La piruostuneet ja vuotavat ra nnit oltiin poistettu ja ma da ntyneita ra ysta slautoja uusittiin. Remontin vauhti tuntui "etela n miehelle" pa a ta huimaavalta. Tuntui kuin viela hetki sitten koko Kyla talo oli ka yta nno ssa purkukuntoinen taloja t- tila inen, jolla oli takanaan hieno menneisyys, mutta ei tulevaisuutta. Nyt kaikki on toisin. Kyla talo on ehostunut silmissa ja vaikka tehta va a viela riitta a, niin Kyla talon kohentunut ilme kertoo sen, etta se aikoo seista ylva a sti tontillaan helposti taas seuraavat vuotta ja palvella yhteiso a a n. Mutta olisi ehka hieman ahdistavaa jos kaikki olisi pelkka a muutosta. Ihminen kaipaa myo s tiettya pysyvyytta. Myo s virkamies niin kuin mina. Pysyvyytta minulle edusti positiivisessa valossa Te Arvoisat Kyla la iset. Oli hienoa na hda Teita vaikka sitten vain nopeasti. Na hda etta voitte hyvin, pida tte puolenne ja saatte asiat sujumaan oikeaan suuntaan. Tehty tyo yhdistyksessa ja kyla mme eteen on vaatinut paljon. Eika tulevaisuus na yta yhta a n helpommalta. Jokaista tullaan tarvitsemaan. Ehka enemma n kuin koskaan ennen. Mutta Te onnistutte. Me onnistumme. Na illa terveisilla ja ta n Teida t nauttimaan loppukesa sta. Toivottavasti na emme ennen kuin ensilumi sataa maahan! Teksti: Jari Lo fstro m

17 OTAK VIHI-VAARIST VAARI? Vuorekiartto K yl simmoset nii pal, pia n ihmine nautti, ku joksiki jokane pa iv o erilaine. En nyy tarkot tapahtumi, vai oha neeki tietty erilaissi, tarkota tota ta a l pa i maailma oleva vuorekiartto. Miel haikkaile jo sita ensma st kertta ku saa vetta villapaira pa a l. Ja se kuulaus mika sillo ta llo syyspa iva s o, o se hiano, sillo voi kukaties seurat ku kurje kera va korkeut ja rohkeut pitka l reissul. Tai ku saa mo ki kakluuni firitta ja o olevinas vaa, et va ha tota kosteut kuivattais. Liki o ettei silma kulmi jouru sama aikka kuivattama siin tunnelmas. Ta s vaihes ta ytty oletta, et korsteeni vetta, jossei nii tunnelma o iha toiselaine, tai voi jouttu silmi pyyhkima siinki tunnelmas. Ja kaik ruska va ri mita luont meil tarjo, siin sielu leppa ja kera voima tuleva. Enslumi, sita orotetta ja ylla tytta, ai, nyks jo tai jollei mitta kuulu nii haikjast vaa orotetta. Ova syysmyrskykki omal tavallas luonikkai, ku o ite suojas ja pirti la mmo s ja on muutenki valmistautunu tuleva aikka. Sita vaa o lysti mo ki akkunast tihrusta ku vet tule vaakatasos ja kaik lehre saava kyytia s naapuri puol. Sikku maas o pulverilunt sen verra, ett kaik nurka ja a va va ha piilo, on taas mukava tallustel eres takas. Ja kui kiva o ensma se kerra varovast kolata paka oikke nuuka. Sita nautitto o kiva muistel sitku o ya aika tuupannu kolkymment sentti suojalunt ja ehtommal o luvattu pakastuva. Siin saa sita hyo tyliikuntta mika o hieno ku oikke vaa asenoittu. Kirpja pakkasaamu o kans kokemise arvoist, ain uuresta. Sopivast vaa ulsteri pa a l nii talvipakasil o kiva tarppo ja tehr mita millonki tartte, vaik rankametta menis. Enta s sit talvine pakasya? Sa a ta lla niskas niipal takaperi, et koko taivalakkeus avauttu su silmissa s. Ta hre tuikkiva ja Kuuki kukaties o jommas kummas sirpis. Tai ku puu ova kuuras, simmost jaksa ihail ja nykysi ra psi kuviki, juur niit vanha-aja postkortkuvi. Ans ol, talve selk taittu ja la hreta pikkuhilja keva t pa i, sii sielu livertta jo pal enne peippost. Jos sattu vaik semmone vuos, et o hankkeli, siin laiskempki voi ta lla sukse jalkka ja kahauttu pikima lta s jonku lakeure poik. Simmosel reissul voi vaik na hr ensma s- si pajukissoi. Se on joksiki yht syka hrytta va kokemus ku ruusu suvel. Pa lve kasvava ja jossa aurinkoisimmas paikas o se ensma ne leskelehtiki, sillo o jo vahva tietto, et koht o ko mailma vehrja. Sit alkka se luonno ihme, ku kaik alkava kasva. Sita on vaikja kuvail se ta ytty kokke. O se uskomato ponnistus ain vuos vuore ja lkke. Pa iva piteneva ja ain vaa on vehrea mppa, klyyvari on iha ihmeisa s ku niin mone na ko st muisto saa nuusta. Keva riemui ihmetelles ei a kki tajukka, et o ta ys suvi. Yo ova lyhka ssi ja ja alkukesa st ta yn linnulaulu. Kyl seki syka hrytta joksiki joka vuos ku ka k ensma se kerra kukku. Jos joskus sattu viel oikke la mmyne ya niin luule kappala aja olevas etela s. Lenta va po rria ise ova kans omalaissi mittarei mis kohta luonnokulus menna, perhose, hyttyse ja paarmakki nii ja heinsirkakki tuleva ain omal ajallas. Ku huoma suve oleva iha valmis nii sillo na kke jo kellastunei ruohoi ja lehrei. Ain jossa vaihes tule se paahre ku aurinko porotta selkja lt taivaalt. Tietty semmose kaure ja lkke tule sit julmetumoine ukone joka kans kuva kuulu. A kki sit taju, et ruppa aikapal ha - ma ri yo kki olema, ellei se kuum Kuu satu olema ta yres tera s. Kaikke mukavi ta s kierros o se, et vaik ain suurinpiirtte menna vanhal kaaval nii joka kert o jolla taval omalaine, va ha niiku meistki jokane. Kaikki tarvita, et saara kokonaisuus joka o ehj ja ta yrelline. Vihivaar

18 KYLÄLLÄ TAPAHTUNUTTA Punamaalia talkoilla.6. V ihiniemen kyla talon takaseina a uusittiin vuosi sitten kesa l- la ja nyt kun uusi lauta oli kertaalleen na hnyt kaikki vuodenajat, oli aika saattaa se samanva riseksi muun talon kanssa. Heiskasen Anun johdolla. Anu oli jo keitta nyt yhden satsin maalia edellisena iltana ja toinen pata laitettiin porisemaan heti talkoiden aluksi. Maalaajia lo ytyi mukavasti joka ika ja kokoluokasta,! Hyvin tarttui maali ja seina muuttui hujauksessa punaiseksi. Uusi va ri on ehka aavistuksen la mpima mma n punainen kuin muu talo, mutta saa kylla olla tarkka silma, etta sen huomaa. En ollut itse koskaan aiemmin keitta nyt keittomaalia, vaikka kaupallisena tuotteena sita on tullut sudittua seiniin litra, jos toinenkin. Talkoiden ja lkeen olikin kiva perehtya aiheeseen va ha n tarkemmin. Perinnemestareiden perinnemestarit.fi sivuilla oli hyva opastus ainesosiin ja resepteihin. Ta ssa lyhyt yhteenveto aineista: Keltaista ja punaista väripigmenttiä voi lo yta a maasta sellaisenaan. Keltainen lietetty maa muuttuu se punaiseksi, kun sita kuumennetaan. Suomessa rannikkoalueilla yleisin ja vanhin punamulta on ruotsalaista tummaa falunpunaista, joka saatu lietta ma lla kaivosja tteesta : kellerta va a ruosteista maata liotetaan vedessa ja astian pohjalle kerrostuu hienojakoista maata, valmista va ripigmenttia. Sisa maassa on ka ytetty enemma n vaaleampaa oranssiin vivahtavaa italianpunaista. Keittomaalia voidaan tehda eri pigmenteilla la hes valkoisesta la hes mustaan. Rautasulfaatti eli vihtrilli parantaa va rin kiinnittymista puuhun ja toimii myo s homeenestoaineena. Pellavaöljy eli vernissa ei ole va ltta ma to n keittomaalissa mutta pieni tilkka ei tee pahaakaan. Vernissa parantaa maalin parantaa kiinnittymista ja esta a va ria sotkemasta. Suurempi ma a ra vernissaa on perusteltua jo maalausalusta on haasteellinen, esimerkiksi: painekylla stettya puuta, uutta ho yla lautaa tai puunsuoja-aineella ka siteltya. Keittomaali sa ilyy ka ytto kelpoisena vain muutaman pa iva n ja silloinkin sita on hyva pita a viilea ssa. Suolalla voidaan sa ilyvyytta lisa ta jonkin verran. Kaikki rohkeasti kokeilemaan! Teksti ja kuvat: Elina Kotilainen Ainesosia sekoittamassa Saara Kemppainen ja Marko Jalonen. Anu Heiskanen ja Aino Kotilainen seuraavat taustalla. Pietari Kemppainen ja Jenniina Jalonen maalaushommissa Keittomestari-Anu kauhan varressa

19 MÖKKILÄISEN MIETTEITÄ Aika on suhteellista J os jotain kouluajan onnettomilta fysiikan tunneiltani muistan, niin Albert Einsteinin havainnon, etta ei ole olemassa absoluuttista aikaa, vaan aika on aina suhteellista ja riippuu havaitsijasta. Suhteellisuusteorian mukaan aika ei siis ole sama kaikille ja kaikkialla, vaan liittyy liikkeeseen, massaan ja avaruuteen. Lieko aika tehnyt ta ssa kin tehta va nsa, mutta niin suhteellisia ovat fysiikan taitoni, etta ja ta n suosiolla massan ja avaruuden ka sittelema tta ja keskityn aikaan. Sita olenkin ta na kesa na pohtinut sita kin enemma n. Olen odottanut, milloin minulla olisi aikaa toteuttaa haaveeni: istua rauhassa, hyva lla omallatunnolla omenapuun alla lukemassa kaiken turhuudesta. Tyo ela ma n, kahden asunnon ja muutenkin monipuolisen ela ma nvaiheen keskella se haave tuntuu siirtyva n aina vain kauemmas. Sen sijaan huhtikuussa pa a sin iloitsemaan toisten puolesta: tuttavaperheemme molemmat osapuolet ja iva t ta na keva a na ela kkeelle, tai jos tarkkoja ollaan, niin rouva ela k- keelle ja mies pita a kuukausikaupalla pois kaikkia ra stissa olleita vuosilomiaan. Lopputulos on kuitenkin sama: he ovat olleet vapaita mo kkeilema a n jo huhtikuulta ja jatkavat kuulemma ainakin syyskuulle. Kun kuulin ta sta ela ma nmullistuksesta, olin aivan varma, etta he ehtiva t torpallaan tehda yhta ja toista kesa n aikana, ehka siina sivussa jopa lukea kaiken turhuudestakin. Miten va a - ra ssa olinkaan. Tuttavapariskunnan kesa on ollut yhta vesisadetta. Tai ainakin on ollut kylma, tai kuuma. Mita a n ei ole voinut tehda. Maalausurakkaa ei ole voinut aloittaa, kun aina sataa, tai porottaa liikaa. Tuulikin viskelee. Nurmikkoa ei ole voinut leikata, kun jatkuvasti on ma rka a, paitsi, kun oli helteet ja niin kuuma, etta lyhyena se olisi palanut. Olin ymma lla ni. Heilla ha n on vain aikaa. Aikaa valita sopiva ilma, aikaa seurata sa a tiedotuksia, aikaa varautua projekteissaan niin sateeseen kuin paisteeseenkin. Ehka se menee niin, etta kun aikaa on liikaa, vaikuttaa se ajanka ytto a. Yksi pieni sadekuuro tekee pa iva sta sadepa iva n, kun pa i- via on ka ytetta vissa taas huomenna, ensi viikolla, ensi kuussakin. Ta llaisella tavallisella viikonloppumo kkila iselle saa osua kohdalle melkomoinen monen tunnin raekuuroukkosmyrsky ennen kuin pa iva julistetaan tyo skentelykelvottomaksi. Ei ole aikaa. Kaiken turhuus siirtyisi vuosien pa a ha n, jos olisi liian tarkka optimaalisista olosuhteista. Aika riippuu havainnoijasta. Tekstit: Elina Kotilainen

20 TAPAHTUMAKALENTERI Vihiniemen kylätalolle löydät osoitteella Saarenjärventie, Koski as. Kaikista tapahtumista saat tietoa yhdistyksemme nettisivuilta koskias.fi ja Koski as. kyläyhdistyksen Facebook-ryhmästä. Lisätietoja voit kysyä myös sähköpostitse LÄHIKYLISSÄ TAPAHTUU Salon alueen kyla asiamies Henrik Hausen ylla pita a Salon alueen kylien tapahtumakalenteria osoitteessa Ta ha n on koottu yhteenveto alkusyksyn tapahtumista:.. Varsiais-Suoe kylätoiitapäivä 6 Uudekaupugi Pyhäaassa. Vuode kylä palkitseie ja uuta ohjelaa... Kierrätyspäivä Särkisalossa Föry seuratalolla, Alastalotie, klo -. Tuo kierrätettääksi ehjät taarat ja oit ottaa itsellesi tarpeellista taaraa kotii ieisiksi... Leticia-kuoro esiityy Ageliee seurojetalolla klo. Buffett, liput euroa... Elotulet-kyläjuhla Tieksäki-Metola Laieraassa klo. Dokuettelokua Järe taria esitetää suurella alkokakaalla järe raalla. Lisäksi tietoja Naarjärestä ja alokuakilpailu palkitoje jako. Liput euroa sisältäät kahi ja korapuusti... Märy-päivä klo alkae. Märyue kyläyhdistys. Peritei- e Märy-päiä pihakirppis Juhlatua pihalla klo. Iloittautuie ukaa: kts. ohjeet kylä kotisiuilla. Miäletö Mäkiautokisa o Märy-päiää laskettaa äkiautokilpailu klo... Matilda Rock -pikikkosertt Mathildedali Ruukkitehtailla klo - ja Veetsialaiset raassa klo -... Muurla Wahaaja arkkiat järjestetää lauataia.. klo - Muurla opisto pihapiirissä. Myytipaikat oat ilaisia, utta e pitää arata yhdistykse sihteeriltä. elokuuta eessä. Ohjelassa usiikkia, elokuia, talutusratsastusta ja uuta ohjelaa lapsille, oheleita y. herkkuja. -uotishistoriikkia yyissä.... Elokorjuuarkkiat ja kirppis Periö Koske asealla klo -. Vihiiee kylätalo, Saarejärvetie, Koski as. Paikallista syyssatoa, pereaaihtoa, poiratsastusta, pelastuskoiria, lapaita ja kalkkuoita. Valokuaäyttely: Aa Shorii ja Mikko Pääkköse luotokuia,, kesäkahila. Lauataia yös Koske kartaolla aoi- et oet. Järj. Koski as. kyläyhdistys..-.. Kirpparikierros Kiikalassa la-su klo... Varsiais-Suoe useopäivä. Suousjärve useo kesäkaude päätös klo -,. lyhytelokua kiikautiste löytöje tekijästä Kustaa Wassista..-.. Polkuja kohtuutee -kasalaisfoorui Mathildedali Matildatalossa. Foorui o aoi kaikille kiiostueille. Yleisteeoia o luooläheisyys, paikallisuus ja kohtuutalous eli ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestää eläätapa ja aailaeo. Järj. Salo TasausKohtuusPaja.. Kirpputoritapahtua Nurkkila koululla,, Skotlaitie, Periö Ylökylä. Ilaiset paikat, oi yydä peräkärrystä tai takakotista tai oilta yytipöydiltä. Järjestäjä kahilassa herkkuja. Sisäessat käytössä. Myytipaikat ja lisätietoja Lisa Garielsso, -9 tai proaide.lisa@gail.o... Osta tilalta! -päivä. Kuluttajat voivat tulla ostoksille tiloille, tavata tuottajia, keskustella ja kysyä tuotaosta sekä tutustua tila toi- itaa. Tila oi ahdollisuuksiesa ukaa tarjota käijöille tilaisuude tutustua tila eläiii, koeisii ja pihapiirii. Kapajapäi- ä kotisiulla oit hakea osallistuia tiloja tai ryhtyä yyjäksi. Salosta ukaa aiaki Paula Ahréi oeapuutarhatila Agelieeltä..-.. Lokaali Valtakualliset kyläpäivät Heiolassa.

21 Koski as. kyläyhdistys ry 4/6.. KOSKEN KAIKU T ervehdys Nä mä äjät ovät juuri rätkäisevässä osässä tulevien joululähjojen suhteen. Pyytä isinkin käikkiä kiinnittä mä ä n erityistä tärkkääväisuuttä omään kä yto kseensä, kun ne tontut kurkkivät iltäpimeä llä ikkunoistä jä kirjäävät käiken nä kemä nsä ylo s. Nä inä äikoinä myo s tä yttyy toinen puheenjohtäjävuoteni. Olen nä inä kähtenä vuotenä, jä vä hä n jo ennenkin kierrellyt eriläisissä täpähtumisissä, missä muitäkin kylä äktiivejä kokoontuu. Tietenkin vä liäjoillä tulee keskustelujä omistä yhdistyksistä jä montä pienoistä vinkkiä olen muiltä säänut. Kun olen kertonut meidä n nuorestä kylä yhdistyksestä jä mitä käikkeä olemme jo ehtineet tehdä, on poikkeuksettä ihmettelyä riittä nyt, värsinkin, kun tulee puheeksi yhdistyksemme koko. Montä mielihyvä n hetkeä jä jopä pienoistä ylpeyttä olen tuntenut teistä jä senistä jä johtokunnästä, kun olen voinut kertoä tekemisis tä mme. Toivon intomme kestä vä n jä jopä monipuolistuvän, kun kylä tälommekin vuosi vuodeltä ehostuu. Vuosi älkää ollä jo lopuillään jä kätseet voikin pikkuhiljää kä ä ntä ä jo tulevään Suomen juhlävuoteen. Ensi vuonnä jätkämme perinteisellä tävällä jä pyrimme myo s omällä pänoksellämme juhlistämään pyo reitä vuosiä tä yttä vä ä isä nmäätämme. Mitä käikkeä säämme äikään, voit lukeä tulevistä Kosken Käiuistä. Ainä voi ehdottää jä tullä mukään suunnittelemään, mikä voisi meitä kylä lä i- siä kiinnostää täi tullä sitten tiläisuuksiin täpämään vänhojä tuttujä jä solmimään uusiä tuttävuuksiä. Lopuksi toivotän oikein hyvä ä loppuvuottä jä muistäkää ollä kilttejä toisillenne. Eero Källio, pj. Kyläyhdistyksen johtokuntaa koolla. Eero Kallio edessä, selin, Eerosta myötäpäivään: Krista Lehto-Kivelä, Saara Kemppainen, Sari Kyllönen sylissään Akseli Eskolin, Sanna Leposaari, Janne Salminen ja Anu Heiskanen Kuvä: Leenä Borgstro m

22 KYLÄTALON KUNNOSTUS Kohti vesiklosettia K ylä tälon korjäuksen kolmäs väihe kä ynnistyy ensi vuonnä selle päikälleen. Alkuperä isistä räkennuspiirustuksistä nä kyy, että toivottävästi. Tä mä ehdollinen ilmäisu siksi, että isoissä keittio n jä kämärin päikät olivät äluksi pä invästäiset jä veräntä korjäuksissä yhdistyksemme on riippuväinen Suomen oli tälon toisellä sivullä. Räkennusmestäri Ro nnberg kirjoitti kuitenkin Kotiseutuliiton myo ntä mä stä korjäusävustuksestä. Vuosittäinen piirustuksiin, että huoneiden päikkää on ehdottomästi häkemusrumbä on jokäsyksyinen ponnistus, muttä se on nyt onnellisesti ohi jä jä ä mme odottämään suotuisää lopputulostä. Viime vuonnä lykä sti kymppitonnillä, jokä nyt on kä ytetty käuniin, älkuperä isen peltikäton korjäukseen jä määläukseen. Korjäus etenee oppikirjän mukäisesti, sillä vänhä räkennus on kuin ihminen huonossä muutettävä jä kuisti siirrettä vä tälon täkäpuolellä, jottä kämäri säädään räuhällisemmäksi. Nä in tehtiin jä tä ssä suunnitelmässä myo s pysytä ä n. Alkuperä inen keittio n puuhellä jä kämärin po ntto - uuni sä ilyvä t nä in ollen edelleen huoneen luonteen mukäisinä tulisijoinä. syyssä ä ssä : tä rkeintä on, että jälät sä ilyvä t kuivinä jä pä ä on Nyt siis peukut pystyyn, että pä ä semme käikki yhdessä puuhämään kylä tälolle uuttä, käunistä keittio tä! suojättu säteeltä. Siksi kylä tälon korjäuksessä on tä hä n mennessä keskitytty mm. äläpohjän tuuletuksen päräntämiseen sekä lättioiden uusimiseen jä käton korjäukseen. Jä hyvä niin, jos häluämme sä ilyttä ä kylä tälon seuräävän sätävuotiskäuden. Tä mä n vuoden ävustus kunhän se säädään on tärkoitus kä yttä ä jä tevesijä rjestelmä n jä vesijohtojen sekä vessojen uusimiseen. Jä jos oikein lykä stä ä, ävustus riittä ä esteetto mä n WC:n räkentämiseen nykyisen miesten vessän tiloihin. Suunnitelmään kuuluu vielä käksi erillistä WC:tä lisä ä. Ensi vuoden älussä säämme kuitenkin västä tietä ä, miten kylä yhdistystä on onnistänut jä millä summällä. Muttä ei tä ssä vielä käikki. Toinen rähähäkemus on lä htenyt EU:lle, tärkemmin sänottunä Leäder-rähoituksen käuttä Ykko säkselin hällinnoimään LIVE-hänkkeeseen. LIVEn käuttä rähoitetään yhdistysten pieniä investointejä euroon ästi siten, että puolet investoinnistä yhdistys rähoittää itse, tävällä täi toisellä, jä toinen puoli tulee Leäder-rähoituksestä. Kylä yhdistyksen änomus koskee uuttä keittio tä käikkinensä, niin uusiä kääpistojä kuin kodinkoneitä. Ajänmukäinen keittio nykyisen olemättomän tilälle mähdollistäisi päremmin käikenläisten, uusien jä vänhojen tiläisuuksien jä rjestä misen, muttä äuttäisi myo s tälon vuokäräämisessä ulkopuolisiin juhliin. Uskälsimme lä hteä kähteen korjäushänkkeeseen sämänä vuonnä siksi, että vesijohto- jä vessäremontit ovät ämmättimiesten hommiä. Kylä lä isten sämmuttämättomälle tälkooinnostukselle ei siis tä ssä osäprojektissä tärjoudu tyo tiläisuuksiä, muttä käikeksi onneksi LIVE-hänkkeeseen hyvä ksytä ä n tälkootyo tä osänä omärähoitustä. Jä niitä on änomukseen läitettu oikein kunnollä, joten tervetuloä käikki kokoämään keittio kääppejä jä heiluttämään pensseleitä, jos jä kun ne rähät sieltä tulevät. Yksi tälkootyo tunti on ärvoltään euroä, joten yhden pä ivä n tälkoissä ähertävä kylä - lä inen lähjoittää yhdistykselle euroä ilmän, että hä nen kukkärollään kä ydä ä n. Todellinen win-win tilänne! Keittio n jä vessojen sijäintiä on johtokunnässä pohdittu jä pyo ritelty pitkin vuottä jä lopultä pä ä dyttiin siihen, että keittio jä ä enti- Teksti: Anu Heiskänen Kuvä: Elinä Kotiläinen KOSKEN KAIKU Julkaisija: Koski äs. kyläyhdistys ry. Päätoimittaja: Elinä Kotiläinen Tämän numeron toimituskunta: Leenä Borgstro m, Anu Heiskänen, Jenniinä Jälonen, Eero Källio, Säärä Kemppäinen, Kristä Lehto-Kivelä, Sännä Leposääri, Anä Schorin Taitto: Elinä Kotiläinen Paino: Gräno Oy Jakelu: Koski äs. täloudet postinumeroälue Painos: kpl Kolmäs vuosikertä ILMESTYMISAIKATAULU No No No No Helmikuu Toukokuu Elokuu Märräskuu Aineistot ilmestymiskuukäuden. pä ivä ä n mennessä osoitteellä koskiäs.kyläyhdistys@gmäil.com täi toimituskunnän käuttä. Otämme mielellä mme västään myo s juttuideoitä, päläutteitä jä toiveitä. Toimitus pidä ttä ä oikeuden muokätä lä hetettyjä äineistojä. Aineistojä ei päläutetä. ILMOITUKSET JA MAINOKSET Lehteen voi jätkossä ostää ilmoitus jä mäinostilää. Pieni mäinos mäksää / lehti, iso mäinos /lehti. KOSKI AS. KYLÄYHDISTYS RY Y-tunnus - Väpäämuotoiset jä senhäkemukset koskiäs.kyläyhdistys@gmäil.com täi Koski äs. kylä yhdistys ry. c/o Sännä Leposääri Koskenkärtänontie Koski äs. Vuoden jä senmäksu on. Nyt liittyessä ei veloitetä vuoden jä senmäksuä

23 ME NAAPURIT OSA Kissakuiskaaja M inun nimeni on Jenniina jä olen jo yli vuottä. Pidä n tosi päljon elä imistä. Isä ni on äinä kutsunut minuä "kissäkuiskääjäksi", koskä olen monen kissän hyvä käveri, niidenkin, jotkä eivä t niin läpsistä pidä. Pienestä ästi nääpurin kissät Täisto, Tyyne, Härmi jä Turhä ovät olleet minun pihäleikkikävereitä. Ikä ä heillä on jo kymmenen vuottä, muttä äinä kun leikin pihällä äinäkin Täisto tulee moikkäämään. Niin jä kun heidä n isä ntä vä ki on reissussä, sään kä ydä heitä ruokkimässä. Kivi-kissää olen myo s useästi kä ynyt ruokkimässä, Kärvistä, Roosää jä Vilperttiä unohtämättä. On tä ä llä kylä l- lä mo kkikissojäkin, Sävu jä Pyry. Muitäkin kissojä on, muttä käikkien nimiä en vään nyt muistä. Jenniina ja Matti-kissa Jä ettei koirille tulisi pähämieli, pidä n tietty heistä kin kovästi! Terveisiä Wällelle, Rillälle sekä nääpuriin Pedolle. Tärä jä Ränsu; tävätään tääs, kun mo kkeilette! Vihdoinkin, pitkä n, pitkä n jä pitkä n ruinäämisen jä lkeen lupäsivät vänhempäni minulle kissät. Juhännuksen äikoihin pennut tä yttivä t viikkoä jä häimme heidä t kotiin. Nimeksi ä iti keksi Mätti jä Teppo. Monet ovät näurähtäneet nimiä, ovät kuulemmä jotäin läuläjiä, kissänkullästä läulävät. Seuräävä kissä on sitten värmäänkin Seppo? Mätti jä Teppo ovät vä riltä ä n mustiä, välkoistä lo ytyy tässuistä jä mähästä sekä Mätin näämässä on välkoistä. Toisellä on pinkki nenä jä toisellä mustä. Väikkä he ovät veljeksiä, on heissä muitäkin eroäväisuuksiä: Teppo on metsä stä jä, pä ä stä isiä jä pikkulintujä lo ytyy usein eteisestä, jä kälät hä n pystyy kälästämään ä mpä ristä tässullään. Murinää kuuluu, jos Mätti yrittä ä pä ä stä osingolle. Mätti on selkeä sti hienohelmä, käupän ruokä on päljon pärempää jä helpompää säälistää. Teppo on myo s enemmä n sylikissä. Yhdessä he tykkä ä vä t leikkiä jä täpellä, puissä kiipeily on myo s jä nnä ä. Kevä ä llä minuä vä hä n jä nnitti mitä nääpurin kissät, värsinkin Täisto, sänoo uusistä nääpureistä. Huoli oli äiheeton, väikkä vä hä n toisilleen tässujä nä yttivä t, tulivät heistä kävereitä. Täisto kätselee ihmeissä ä n sitä väuhtiä, kun pennut juoksevät pitkin pihää. Muttä sitten tuli surun pä ivä : Mättiä ei nä kynyt väikkä kuinkä huudeltiin. Surullistä, ettei Teppo osää kertoä mitä on kä ynyt. Teppo sää nyt kähden kissän räkkäudet, niin räkäs hä n on minulle. Väikkä hä n yo llä kehruullään herä ttä ä täi leikkiessä rääpäisee, ei se häittää. Kivoin leikki on se, kun läitän Tepon nuken rättäisiin jä tyo ntelen hä ntä pitkin täloä. Jä on ne hiirillä, siis leikkihiirillä jä pälloillä leikkimiset kivojä. Päläpelejä hä n ei osää kootä, vään menee nukkumään pälojen läätikkoon. Kissojä tä ytyy myo s viedä lä ä kä riin, niinkuin meitä läpsiäkin. Onneksi tä ä llä kylä ssä äsustelee elä inlä ä kä ri, Reine. Hä n kä vi meillä kesä llä äntämässä rokotuksiä. Olen kä ynyt Reinen jä Jannen luonä kätsomässä usein heidä n lämpäitään, olen jopä virponut niille. Heillä on myo s kissä Po ntys jä neljä koirää. Häuskät nimet heillä kin: Nästä, Niitti, Sä lli jä Sisu. Reine perusti Nooran känssä Pernio o n elä inlä ä kä riklinikän, Hirnu jä Häukku. Sinne me vietiin Teppokin, kun piti poistää kässit. Reine punnitsi, kuunteli sydä ntä jä äntoi unilä ä kettä. Oli hässun nä - ko istä kun Teppo nukkui silmä t äuki. Uskälsin kätsoä leikkäustä, ehkä vä hä n pelotti. Siinä sämällä tenttäsin Reineä kysymyksillä, niitä hä n tä mä n ikä i- sillä riittä ä.. Reine on äinä pitä nyt koiristä jä hevosistä. Minä kin voisin ottää hevosen, sen nimeksi tulisi Sänni. Kysyin uskältääko hä n silittä ä käikkiä elä imiä, hä mä hä kit jä mätelijät Reine jä ttä isi silittä mä ttä. No, en minä kä ä n niitä silittä isi, kissät ovät siitä kin syystä ihäniä, kun niillä on pehmeä turkki. Jos olisin elä in, olisin välkoinen kissä jollä on mustä hä nnä npä ä. Reine häluäisi ollä koirä määtilällä, jossä säisi juostä väpäänä pihällä. Suosittelen soittämään Reinelle, kun lemmikkinne tärvitsevät äpuä. Jä jos tärvitsette hoitäjää elä imelle, ottäkää yhteyttä ä itiini, niin tulen ruokkimään jä leikkimä ä n täikkä ihän vään silittä mä ä n lemmikkiä nne. Vielä on pieni toivon kipinä, että Mättimme lo ytyisi. Joten jos vään nä ette mustän kissän pinkillä nenä llä sekä välkoisellä näämällä jä tässuillä, niin soitä! Terveiset käikille kärvätässuille! Teksti: Jenniinä Jälonen/Sännä Leposääri Kuvät: Sännä Leposääri Jenniina Jalonen, Teppo-kissa ja Reine Rinne

24 KYLILLÄ TAPAHTUNUTTA Avoimien ovien kuulumisia Kartanon kahvilasta K ylä yhdistyksemme säi jä rjestä ä kseen elokuun.pä ivä nä ävoimien ovien kähvilän Kosken kärtänollä. Olin jo äikäisemmin ollut kerrän mukänä kähvilän tä tinä Lehmä nloikässä vuoden kevä ä llä jä siellä säimmekin keittä ä kähviä oikein uräkällä, kun kä vijo itä riitti tungokseen ästi. Kokosimme Elinan jä Sannan känssä Avoimien ovien kähvilän suunnittelutiimin, jokä mietti tärjottävät, hintätäson jä kä ytä nno n äsioiden jä rjestelyt. Tiimin piti myo s ärvioidä ostettävien tärvikkeiden mä ä rä t. Siinä olikin pieni pohtiminen, sillä riskinä oli että mähdollisellä huonollä sä ä llä ei ihmisiä tule täpähtumään, kun tääs hyvä llä sä ä llä säättää liikkeellä ollä päljonkin vä keä. Kylä tälollä oli myo s täpähtumää sämään äikään jä sämällä mietittiin myo s siellä olevän kähvilän tärjottävät. Kyselykierroksen jä lkeen ei väpääehtoisiä pullänpäistäjiä kylä ltä lo ytynyt tärpeeksi jä pienen leivontä pä hkä ilyn jä lkeen onneksi Saara ehdotti pullien tiläämistä leipomostä. Pyydettyä mme tärjouksiä päristä leipomostä, säimme myo s hyvä n pullädiilin Pernio n K-märketistä. Elonkorjuumarkkinat Vihiniemen kylätalolla E lonkorjuujuhlää vietettiin Vihiniemen kylä tälollä.-... Tehtä vä nä ni oli toimiä sisä ä nheittä jä nä jä juoksutytto nä. Niinpä sonnustäuduin määläisromänttiseen mekkooni jä äsetuin kylä tälon portille toivottämään ihmisiä tervetulleeksi. Kartanon kahvila valmiina vastaanottamaan vieraita Täpähtumän äämunä kä vin klo. häkemässä pullää käupältä. Ne oli käuniisti päkättu koreihin jä pinottu torniksi rulläkolle jokä oli n. - cm korkeä. Käikkien täpähtumän yksityiskohtien miettimisen jä lkeen minullä ei ollut tullut mieleenkä ä n äjätellä, kuinkä päljon kuljetus tilää tuo mä ä rä pulliä tärkoittää. Pullätorniä luotsätessäni äutolle kovässä tuulessä, olin jo menettä ä sen hällinnän jä hä dissä ni häläsin läätikoitä keskellä käupän pihää pitä ä kseni sitä pystyssä. Muutämä silmä päri pihällä seuräsi sivustä tänssähteluäni pullätornin känssä. Lästäus onnistui kuitenkin ilmän yhtä kä ä n lentä vä ä leivonnäistä, muttä Nissän oli kättoon ästi tä ynnä jä hä din tuskin mähduin kuskin päikälle. Ilmä säkeänä tomusokeriä suuntäsin Kärtänolle jä siellä olikin jo nuori kähvilääpuläisemme Kemppaisen Laura odottelemässä purettävää kuormää. Välmistelimme kähvilän kuntoon jä menimme kä skynjäkoon, jossä Kärtänon isä ntä päri Helena jä Fredrik jäkoivät tietoä pä ivä n kulustä jä äsioistä, joitä kenties säätetään kysellä meiltä kin. Läurä ei ollut koskään keittä nyt kähviä, muttä pienen härjoittelukierroksen jä lkeen termospullot oli tä ytetty jä kähvinkeitto sujui näpäkoin ottein nuoreltä täitäjältä. Isosisko Ronja tuli mukään tuntiä myo hemmin jä kähvinkeiton koulutus olikin jo siirtynyt minultä Läurälle. Mukään kähvilän myyntitiimiin liittyivä t vielä Ursula jä ystä vä nsä Kati. Ursulä oli täikonut päri pellillistä määilmän pärästä mustikkäpiiräkkää, jokä myytiin loppuun viimeistä muruä myo den. Tunnelmä koko pä ivä n oli todellä positiivinen jä tuntuu, että monelle kä ynti Kärtänollä jä yleensä määlle tuleminen on värsinäistä ärjen luksustä. Oli mukävää kähvittää hymyileviä kä vijo itä jä viettä ä kivä pä ivä rennon jä osäävän tiimin känssä. Teksti jä kuvät: Leenä Borgstro m Marko Jalonen, Nina Söderholm ja Ninan lampaat Tuoreita karjalanpiirakoita

25 Läuäntäinä oli sämänäikäisesti kärtänollä ävoimien ovien pä ivä jä toivoimme tietenkin, että myo s omä täpähtumämme säisi lisä vieräitä kärtänon täpähtumästä. Suureksi ilokseni vieräilijoiden jätkuvä tulvä piti minut kiireisenä koko läuäntäin. Kärtänon pärkkipäikällä kylä yhdistyksemme reippäät mäinosmiehet olivät tehneet tyo nsä erinomäisesti: moni kertoi tulleensä kärtänon täpähtumästä kylä llemme. Täisin poimiä täpähtumäämme myo s muutämän juhlästämme tietä mä tto mä nkin ohikulkijän. Pihällä jä sisä llä oli useitä myyntipo ytiä : kä sito itä, leivonnäisiä, väätteitä, lelujä jä elonkorjuutuotteitä. Kähviossä tärjoiltiin herkullisiä leivonnäisiä jä virvokkeitä. Suuren suosion säivät lämpäät, kälkkunät jä poni sekä huikeät pelästuskoirät nä yto ksineen. Sunnuntäi oli räuhällisempi pä ivä, muttä säimme uusien myyjien myo tä mukävää lisä vä riä täpähtumämme toiseen pä ivä ä n. Oli mukävä täpähtumä! Päljon kä vi uusiä ihmisiä, selläisiäkin, joille koko yhdistyksemme olemässäolo jä toimintä oli äivän uuttä. Täisi muutämä uusi jä senkin tullä yhdistyksellemme. Minulle mäistui illällä säunä. Oli mukävä lepuuttää jälkojä läuteillä kähden pä ivä n seisomisen jä lkeen. Ensi vuonnä tääs! Stuntta-poni, Annika ja Rasmus Lönnfors, vaunuissa Emmi Teksti: Säärä Kemppäinen Kuvät: Elinä Kotiläinen OTAK VIHIVAARIST VAARI? Halata O li siin sit yhte ehtokähjus virittä mä s käkluuni, ku pit Määseuru Tuleväisuurest revä st vä hä sytyket. Toi toine päikälline leht o nii pieneks menny, ettei se kelppä enä eres käläkä ä ro ks, ei äinäkä sen kokosil vonkäleleil mitä ite pruukkä säär, korkeittä siläkoil. Määseurulki voisi tä s yhteyres toivotel onne seurääväl säräl vuorel, ku säi ensmä se sätäse lokäkuus kässä. Mihi mä ä tääs eksysi? Nii huomäsi siin elokuises lehres olevä jutu puuhäläusviikost. Pitä isko s koko viikko jottä petä jä sit häli? Mä ä revä si sen sivu irt jä istu keikkutuälis ku jä in orottämä pesä syttymist. Lui sit sen jutu jä äjätteli, ett ohä puu äikä tukevä hälittävä, mut kui päl siin ite sit sää. Sämäs äjätus hyppä s vuoskymmente pä ä hä, ties jos väik mä ä ite oisi koko häläukse keksiny? Annäs ku mä ä reerä nuukemmi. Oltti sit puuhommis yhre Niku käns, ole hä nes joskus äikäsemminki kertonu, juur sämä ä ijä täp, mikä o ollu välkjäsotämiehen Turus. Ol jo simmost äikkä, ett moottorisähäki ol, täi Nikul ol, hä ä o äin, äinäki ite luullu, et hä nes o konemiehenki vikkä. Oltti siin jo joku pä ivä hä ä rä tty jä hommä kä viki rutiinil. Niku kääs jä pä tkis jä mä ä kärsisi jä pinosi sit minkä kerkesi. No yks käunis kert kuuli ko moottorsähä sämmu jä kuulus sen täitämätone särättelu. Arväsi heti mite ol kä yny, kärväne kuus ol jä ä ny konkelo. Mä ä kähläsi sit lä hemmä s jä nä i tiläntte. Niku ol käätämäs melkose jykevä kuust simmose mä e rintte ält, siin ol simmone värmä nel metri korkke jyrkä nne ihä kuuse vieres. Niku kiroskel viel, mut mä ä lohruti, ettei tä s viel hä tä ei mikkä oo, mä ä kiippe ton käljo pä ä l jä tuuppä jollä nii siin on voimä ku ole nii korkkeel. Niku myo ns, et siin jutus ol jä rkke. juur ku seisosi ihä reunäl. Sit heijämä jä jä vä hä kuus jo liikät. Huusi Nikul jokä ol siin mun äläpuol, et yritettä yhres, ku ä ske lupäs jo. Eiku tä ys pä nni pä ä l jä niipäl tyo ntto ku ä ijist lä ht, kyl älko täpähtumä. Mä ntyne oksä näpsäht kährest kohtä poik jä mun liikesuun ol juur tyhjyytte. Kerkisi hiukä toise jäläl ponnistämä jä siel mä ä oli neljä viire metri korkeurel konkelos oleväs kuuses. Siin käppälä-äikkä tuns mimmost turvä puuhälämisest sää. Käuä ei tunnet piisännu, ku täjus, et puu voi käättu kosk hyvä ns, eikä juur uskältänu yhtä liikku. Oli värmä mukävä nä ky älhäält kätto, juur niiku liito-orävä mone metri korkeurel, onnek ei sillo ollu kämeroi, väik Niku sitä jä lkke näuroki, oliskos hä ä voittänu vuore luontokuvä. Otsäkkeel "Kohelo konkelos." Nikul ol niipäl ä lli, ku o koulutettu juur käikki tilänteissi, ett näppäs pitkä ränkä mukänäs jä kiipes sin käljo pä ä l. Mä ä koiti nii väroväst liikku jä kä ä nttä itteä tulosuunttä. Kummäst ne ihmise hälu väihtuvä, juur hälus puun käätuvä nyy suorästäs rukoil sen pysyvä pystys. Niku neuvo muu, ett pirä kiin siit leppä ses ränkäs jä sämäl ponnistä kuuse runkost ittes irt jä hä ä riutäse muu viel kovemppä väuhti. Ei siin enemppä keritty suunnittelemä. Läsketti kolme jä nii vää mä ä kellähri mähällen siihe jyrkä ntte reunäl. Jä Niku repi mun ryysyist sit vä hä turvälisemppä kohtä. Sit jo vä hä näuruki älko mäistumä. Puuki ol siin rytä kä s sen verrä liikkunu, ettei tärvinnu enä päljo äppu ku käätu pitki pituttäs, onneks ilmä sälämätkustäjä. Toho puunhälämisse viä l, ohä se värmä räuhottävä, jollei puu ol konkelos, mut kyl mä ä viä l vähväst sitä mielt ole, ett kyl se hälämine hämevä e käns o päl mukävämppä. Kiipesi sit sin mä e pä ä l jä etsi jottä kä t piremppä. Mitä siel mittä ollu, no lo ysi lopultäs vänhä kolmetrise mä nnyoksä. Sil ylettysi Vihiväär

26 AJANKOHTAISTA Valokuvista kyläkalenteriksi S uuret kiitokset käikille välokuvien lä hettä jille. Meillä hä n oli koko älkuvuoden kä ynnissä Kosken äsemän älueellä kuvättujen välokuvien ns. elä mä n mäkuisten kuvien välokuväuskilpäilu. Vuoden mittään kuviä älkoikin ropistä jä älkoi ollä runsäuden pulä kun piti välitä kylä kälenteriin tulevät kuvät. Kuvistä olisi säänut väikkä viikkokälenterin, muttä se sentä ä n tä llä kerrällä jä i väin jutun ästeelle. Montä hyvä ä kuvää jä i nyt hyllylle, kun välintäkriteerien mukään piti lo ytä ä myo s jokä kuukäudelle sopivä kuvä jä vielä niin, että kuväuskohteetkin olivät jotenkin eriläisiä jä koko kuukäuden kiinnostäviä. Vielä erä s seikkä kuvien välinnässä: johtokunnän välitessä kuvämäteriäälistä ne värteenotettävimmät kuvät, ei kuvienottäjän tiedot olleet kenellä - kä ä n tiedossä, päitsi minullä, jos väin olisin ne muistänut, kun tein koosteen. Totuuden nimissä tä ytyy mäinitä, että äsumme todellä käuniissä ympä risto ssä, oli vuodenäikä mikä tähänsä. Kuvistä muodostui siis Suomen juhlävuoden kylä kälenterimme, jokä kunnioittää jä juhlistää elinpiiriä mme koko vuoden äjän. Hovitäittäjämme Elinä Kotiläinen teki täitossä lopulliset mä ä ritykset jä nyt on kä sissä mme tääs uunituore älläkkä, jotä kehtää ujuttää väikkä lähjäksi pukinkonttiin. Lä mpimä sti käikkiä kiittä en Eero Källio Yhdistyksen syyskokouksen päätöksiä Y hdistyksen syyskokous pidettiin sunnuntäinä.. klo., Vihiniemen kylä tälollä. Kä siteltä vä nä olivät sä ä nto - mä ä rä iset äsiät. Kokouksestä oli ilmoitettu oikeäoppisesti jä päikälle sääpui riittä vä sti osänottäjiä joten kokous todettiin läilliseksi jä pä ä to svältäiseksi. Eero Kallio esitteli johtokunnän läätimän toimintäsuunnitelmän ensi vuodelle. Toimintäsuunnitelmään lisä ttiin kokouksessä ehdotettu Hälloween-täpähtumä sekä jo älulle päntu keittio remonttiäsiä johon on häettu Ykko säkseliltä hänkerähoitustä. Toimintäsuunnitelmä hyvä ksyttiin nä iden lisä ysten myo tä. Jä senmäksu pä ä tettiin yksimielisesti pitä ä sämänä kuin tä nä kin vuonnä,. Lisä ksi pä ä tettiin että johtokunnälle jä toiminnäntärkästäjille ei mäksetä pälkkioitä. Elina Kotilainen esitteli tälousärvioesityksen kokoukselle. Tälousärvioon oli jä ä nyt virhe, tävoitteenä on pä ä tyä nollätulokseen. Tälousärviostä puuttui myo s mähdollisen keittio remontin kulut jä ävustukset. Tälousärvio hyvä ksyttiin nä iden korjäusten myo tä. Lisä ksi pä ä tettiin että johtokunnällä on oikeus myo ntä ä kulukorväuksiä Kosken Käiun jäkämisestä jä ilmoitusten viennistä ilmoitustäuluille. Kokouksessä yhdistykselle välittiin myo s uusi johtokuntä jä puheenjohtäjä. Eero Källio jätkää puheenjohtäjänä. Johtokunnässä täpähtui joitäin muutoksiä, erovuorossä ollut Kati-Hanna Heikkinen ei enää jätkä johtokunnässä jä uutenä jäsenenä mukään tulee Ari Borgstro m. Myo s Maria Kemppainen oli kiinnostunut johtokuntäpäikästä muttä nuoren ikä nsä puolestä hä n ei vielä voi ollä pä ä to svältäinen johtokunnän jä sen. Uusi johtokuntä vuodelle on Ari Borgstro m, Leena Borgstro m, Anu Heiskanen, Saara Kemppainen, Elina Kotilainen, Sari Kyllönen, Krista Lehto- Kivelä, Sanna Leposaari, Jari Löfström jä Janne Salminen. Toiminnäntärkästäjiksi välittiin Anne Lehto jä Mirja Lindstro m, jä kokousten koollekutsumislehtenä pä ä tettiin pitä ä Pernio nseudun lehti. Kokouksen jä lkeen keskustelu jätkui vielä tulevän vuoden toiminnän ideoinnillä. Teksti: Kristä Lehto-Kivelä Koulupäivinä pääsee Saloon linja-autolla J ulkinen liikenne seudullämme on jä lleen päräntunut. Säloon pä ä see koulupä ivinä siten, että bussi on Kivilinnän pysä killä, eli Koskenkärtänon jä Käukurintien risteyksen pysä killä klo.. Siitä äjellään Kiskon käuttä Säloon, missä ollään klo.. Täkäisin pä ä see Sälon linjä-äutoäsemältä Kiskon suuntään klo. lä htevä llä bussillä. Kuljettäjälle pitä ä sänoä, että mä ä rä npä ä on Kosken äsemällä. Bussiä pitä ä väihtää Kiskon kirkonkylä n tietä - millä. Liikenno itsijä on Väinion liikenne. Teksti: Säärä Kemppäinen

27 LUONTOPALSTA Metsälammella I stun erä ä nä loppukesä n iltänä tä ä llä kotiseudullämme erä ä n suurenpuoleisen metsä lämmen rännällä, äivän räntäviivän tuntumässä kitukäsvuiseen mä nnyntärriin nojäten. Luonto on välmistäutumässä syksyyn. Kesä n hä linä, lämmelle olennäiset kuikän, kurkien, lokkien jä käläsä ä ksien ä ä net ovät väienneet, ei kuulu muutä kuin korpin tuttuä korähteluä jostäin käukää. Siemäilen termoskähviä rennollä mielellä, selläisellä mielellä, jonkä käunis luonto sää ihmisessä äikään ihmisen elä essä sen kiireetto mä s- sä rytmissä, sen osäsenä. Hyvin käukää kuului joutsenten lentoä ä niä, jotkä hiljälleen lä hestyivä t muuttuen äinä väin selkeä mmin kuultäviksi. Aväsin vierellä ni olevän kämeräreppuni jä käivoin sieltä pitkä llä teleobjektiivillä värustetun kämeräni, jä in odottämään. Käksi joutsentä lipui mäjesteettisesti korkeällä lämmen yli yhtä kkiä käärtäen väsemmälle pitkuläisen lämmen minustä nä hden västäkkäisen lämmenpä ä dyn yllä. Ne äloittivät läskuliu un jä tulivät suorään kohti. Otin joutsenet nopeän kämeräni etsimeen jä seuräsin niiden pitkä ä läskuliukuä, juuri ennen kuin ne osuivät veteen ne kä ä ntyivä t suorään minuä kohti jä kämeräni räksutti läskeutuvistä joutsenistä pitkä n särjän. Joutsenet läskeutuivät äikäläillä lä helleni jä minä jä nnitin hiemän härmistuneenä, minkä läisen päniikin säänkään äikään, jos ne minut nyt huomäävät. Joutsenet kelluivät sukien ho yhenpukujään käikessä räuhässä, minä en ärvännut liikähtääkään. Uikää käuemmäs äjättelin. Piän toinen joutsenistä huomäsi minut jä lä hti uimään suorään minuä kohti, se tuli ihän lä helleni silkkää uteliäisuuttään, sillä istuvän ihmisen hähmo ei ole niin uhkäävä kuin räntäviivällä seisovän ihmisen hähmo. Se ui käuniisti ihän eteeni jä minun oli päkko nostää kämerä silmilleni käiken uhälläkin, muttä joutsen kesti sen äntäen minun välokuvätä itseä ä n äivän väpäästi useän minuutin äjän. Viimein se totesi minut härmittomäksi jä lipui kumppäninsä känssä pienen säären tääkse. Minä kerä sin kämppeeni jä perä ä n- nyin metsä ä n heitä hä iritsemä ttä. Joskus käikki väin loksähtää kohdälleen. Teksti jä kuvät: Anä Schorin

28 TAPAHTUMAKALENTERI Vihiniemen kylätalolle löydät osoitteella Saarenjärventie, Koski as.