Kuolinilmoitukset. Kuolinilmoitus on omaisten kaunis tapa muistaa vainajaa ja samalla kutsua siunaustilaisuuteen tai kiittää osanotosta.

Transkriptio

1 Kuolinilmoitukset

2 Kuolinilmoitukset Kuolinilmoitus on omaisten kaunis tapa muistaa vainajaa ja samalla kutsua siunaustilaisuuteen tai kiittää osanotosta. Surukiitosilmoituksella voit kiittää vainajan hoitoon osallistuneita hyvästä hoidosta sekä läheisiä ja ystäviä osanotosta ja myötäelämisestä. Sisällysluettelo Kuolinilmoitukset 1-palstaiset s. 3 2-palstaiset s. 6 Surukiitokset 1-palstaiset s palstaiset s. 12 Ristit s. 13 Tunnukset s. 14 Koristeet s. 15 Esimerkkihinnat s. 16 Muistovärssyt s. 17 Asiakaspalvelu Kauppakatu 11, Kajaani palvelupiste avoinna arkisin klo puhelin: , palvelee arkisin klo Puhelun hinta 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/minuutti (sis. alv 24 %). Aineisto-osoite ks.rivit@kainuunsanomat.fi 1

3 Hyvä tietää ja muistaa ennen ilmoituksen toimittamista lehteen Ilmoituksen valmistusta helpottaa, jos mukana on selkeästi käsin tai koneella kirjoitettu käsikirjoitus vainajan nimi (puhuttelu), syntymä- ja kuolinpäivämäärät ja -paikat kaipaamaan jääneiden omaisten nimet värssy tai tekstilainaus kutsu siunaustilaisuuteen tai kiitos osanotosta. Surukiitoksen voi julkaista myös erillisenä ilmoituksena. (kts. Surukiitokset s. 11). Kun asiat on kirjoitettu paperille, on helppo tarkistaa, ettei mitään oleellista jää pois. Teksti on hyvä lukea yhdessä läheisten omaisten kanssa. Yhdelle vai kahdelle palstalle? Kuolinilmoituksia on kahta leveyttä: 1-palstainen ja 2-palstainen 1-palstaisen ilmoituksen asettelussa risti tai muu tunnus on vainajan nimen yläpuolella ja ilmoituksen leveys on 47 mm. 2-palstaisessa ilmoituksessa risti tai muu tunnus on vainajan nimen vierellä ja ilmoituksen leveys on 99 mm. Kuolinilmoituksen korkeus vaihtelee sisällön mukaan. Minimikorkeus kuolinilmoituksilla on 60 mm, surukiitoksilla 30 mm. Ilmoitusten korkeudet kasvavat 2 mm välein. Tarkemmat esimerkkihinnat löydät malli-ilmoitusten yhteydestä sekä taulukosta sivulta 16. Miten kuolinilmoitus tai surukiitos toimitetaan lehdelle julkaistavaksi? Voit toimittaa ilmoituksen meille sähköpostilla, puhelimitse tai asioimalla asiakaspalvelupisteessämme. Voit myös toimittaa kuolinilmoituksen hautaustoimiston kautta. Ennen kuolinilmoituksen julkaisua toimitamme käsikirjoituksen pohjalta tehdyn vedoksen tarkistamista varten. Verkon itsepalvelutyökalu Verkon itsepalvelutyökalulla voit suunnitella kuolinilmoituksen valmiiksi asti kotona yhdessä muiden läheisten kanssa. Palvelussa tehdyt ilmoitukset tulevat lehteen valmiina, jolloin asiakkaalle ei toimiteta erillistä vedosta ilmoituksesta. Itsepalvelutyökalun löydät osoitteesta: Ilmoitusaineiston toimittaminen sähköpostitse Aineisto-osoite: ks.rivit@kainuunsanomat.fi Kun toimitat kuolinilmoituksen aineistoja sähköpostilla, liitäthän mukaan kuolinilmoituksen käsikirjoituksen, laskutustiedot, yhteyshenkilön tiedot sekä sähköpostiosoitteen, johon voimme toimittaa tarkistusvedoksen. Kerrothan myös, minkä päivän lehdessä kuolinilmoitus on tarkoitettu julkaistavaksi. Julkaisupäivä Kuolinilmoituksia ja surukiitoksia julkaistaan pääsääntöisesti lauantain lehdessä. Lauantain lehteen tulevien ilmoitusten tulee olla Kainuun Sanomilla torstaina klo 12 mennessä. Muina päivinä julkaistaviin lehtiin kahta vuorokautta aikaisemmin. Ilmoituksen maksaminen Kuolinilmoituksen voit maksaa laskulla, joka tulee perikunnan nimellä. Tarvitsemme laskun vastaanottajan nimen, puhelinnumeron, osoitetiedot sekä henkilötunnuksen. Ilmoituksen voit maksaa käteisellä, pankki- tai luottokortilla asiakaspalvelussamme. Ilmoituksen peruminen Jos kuolinilmoitus halutaan perua, tulee perumisessa noudattaa varausten ja aineistojen mukaisia aikatauluja. Tämän jälkeen perutuista ilmoituksista veloitamme 30 % bruttohinnasta. 2

4 KUOLINILMOITUKSET 1 palsta (47 mm) 1 x 88 mm 236,79 1 x 88 mm 236,79 1 x 100 mm 269,08 3

5 KUOLINILMOITUKSET 1 palsta (47 mm) 1 x 120 mm 322,90 1 x 134 mm 360,57 1 x 146 mm 392,86 4

6 KUOLINILMOITUKSET 1 palsta (47 mm) 1 x 146 mm 392,86 1 x 172 mm 462,82 1 x 180 mm 484,34 5

7 KUOLINILMOITUKSET 2 palstaa (99 mm) 2 x 88 mm 473,58 2 x 100 mm 538,16 6

8 KUOLINILMOITUKSET 2 palstaa (99 mm) 2 x 94 mm 505,87 2 x 120 mm 645,79 7

9 KUOLINILMOITUKSET 2 palstaa (99 mm) 2 x 146 mm 785,71 8

10 KUOLINILMOITUKSET 2 palstaa (99 mm) 2 x 164 mm 882,58 9

11 KUOLINILMOITUKSET 2 palstaa (99 mm) 2 x 180 mm 968,69 10

12 SURUKIITOKSET 1 palsta (47 mm) 1 x 30 mm 80,72 1 x 42 mm 113,01 1 x 42 mm 113,01 1 x 50 mm 134,54 1 x 60 mm 161,45 1 x 88 mm 236,79 11

13 SURUKIITOKSET 2 palstaa (99 mm) 2 x 30 mm 161,45 2 x 30 mm 161,45 2 x 42 mm 226,03 2 x 42 mm 226,03 12

14 RISTIT R1 Perusristi R2 Avoristi R3 Risti köynnöksellä R4 Risti, tähkä R5 Risti, 2 tähkää R6 Risti, kyyhky R7 Risti, pääskynen R8 Ortodoksiristi R9 8-ortodoksiristi 13

15 TUNNUKSET T1 Sotaveteraani T2 Rintamaveteraani T3 Sotainvalidi T4 Jääkäriristi T5 Lotta-Svärd T6 Pikkulotta T7 Rintamanaiset T8 Tammenlehvä T9 Sankariristi T10 Ilmasotakoulu T11 Ruusun ritarit T12 Vapaussoturien huoltosäätiö T13 Pelastusarmeija T14 Vapaa-ajattelijat T15 Sotaleskien tunnus T16 Sotapojat T17 Suomen sotaorvot T18 Sotilaskotisisaret T19 Sotaorpo 14

16 KORISTEET K1 Enkeli K2 Rukoileva enkeli K3 Kaarnalaiva K4 Auringonlasku K5 Tunturi K6 Lintujen siluetit K7 Kyyhky K8 Pääskynen K9 Köynnös K10 Soutaja vaalea K11 Soutaja tumma K12 Kalla K13 Kielo K14 Joutsen K15 Poro K16 Hirvi K17 Hirvi K18 Purjevene K19 Kelo K20 Kelo pitkä K21 Kaksi tähkää K22 Tähkä K23 Lilja K24 Pääsky K25 Pääskyt K26 Pääskyt 15

17 ESIMERKKIKOOT JA HINNAT Kuolinilmoitukset Kuolinilmoitusten korkeus vaihtelee 60 mm ja 180 mm välillä. Moduulikoot kasvavat 2 mm välein. Palsta Korkeus mm hinta sis. alv 24 % , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,34 Palsta Korkeus mm hinta sis. alv 24 % , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,69 Surukiitokset Surukiitosten minimikorkeus on 30 mm. Perinteisesti surukiitokset ovat enimillään 100 mm korkeita. Moduulikoot kasvavat 2 mm välein. Palsta Korkeus mm hinta sis. alv 24 % , , , , , , , , ,50 Palsta Korkeus mm hinta sis. alv 24 % , , , , , , , , ,00 16

18 MUISTOVÄRSSYT Aamu alkoi jo sarastaa kutsui taival vaeltajaa. Silmissään unen tähti toiviotielleen Hän lähti. (Kaarlo Sarkia) Aamun tullen matka päättyi uneen uuvutti väsyneen. Ei tunnu tuska ei vaiva mainen on rauha sydämessä nukkuneen. Aamuna kauniin keväisen, hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikea kestää on, surumme suuri ja sanaton. Aika on elää aika on uurastaa aika on hiljetä odottaa ja väsyneenä viimein nukahtaa. Ajan parhaan Hyvä Paimen ties, pääsi lepoon väsynyt matkamies. Anna rauha käsille, jotka ovat askareistaan vaipuneet, silmille, jotka ovat sulkeutuneet lepoon. Anna rauha, joka yhdistää poisnukkuneet ja meidät, jotka vielä vaellamme täällä. Anna rauha, joka käy yli kaiken ymmärryksen, sinun rauhasi, anna se heille ja meille. (Lassi Nummi) Aurinko laskee, ja pitenee varjot. Aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin. Niin kaunis on maa, niin korkea taivas, soi lintujen laulusta kukkiva kunnas ja varjoisat veet, niin varjoisat veet. (Kari Rydman) Ei auttanut apu ihmisten ei rakkaus, rukous läheisten. Olit toivossa päästä viell kotihin kerran, mutt matkasi johti luo taivahan Herran. Ei kuolema ole vain arvoitus joka kerran ratkeaa, vaan se on ihmisen ihana oikeus väsyneenä nukahtaa. Ei elämä pääty kuolemaan, vaan vaihtuu uuteen, parempaan. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi. (Aila Meriluoto) Ei päivää tiedä ei hetkeä kukaan, milloin on mentävä noutajan mukaan. Tuli sulle nyt vuoro lähteä pois, juuri kun kesä kaunein ollut ois. Ei tunne teitänsä ihminen elo on kuin haihtuva hetkinen. Valot, varjot vuoroin peittää sen, kuka tietää päivänsä viimeisen. Hymni soi holvissa hiljaa tummana kaipuuta soi aika on korjannut viljaa sarka jo kynnetty on. (Veteraanin Iltahuuto) Ei yllättäen, äkkiä kuitenkin hiljeni sydän kultainen. On vain hiljaisuus ja suru sanaton, mutta tiedämme, että sun hyvä olla on. Elo mainen kun iltaan raukes, oli tyyntä ja rauhaisaa niin. Joku portti vain hiljaa aukes ja se iäksi suljettiin. Elon polkuja yhdessä kuljettiin monta ihmeellistäkin matkaa. Sinä ensin saavutit matkan pään minä vielä hetken saan jatkaa. Elon päivä iltaan kallistuu sato kypsä maahan painautuu, taipuu täysinäinen tähkäpää, työ ja muistot aina jälkeen jää. Elämäsi oli työtä, sydämesi oli hyvyyttä, olkoon leposi rauhaisaa. Emme arvanneet aamuna keväisen, että oli se päiväsi viimeinen. Ei lähtöäs todeksi uskoa vois, sua emme viell antaneet ois. Emme nähneet, kun silmäsi suljit, emme hyvästiä voineet jättää. On vain hiljaisuus ja suru sanaton, mut tiedämme sun hyvä olla on. Isä suo anteeksi suru ja kyyneleet nää, ne kaipausta on ja ikävää. Emme pyytäneet Luojalta päiviä lisää, vaan hiljaa kutsuimme Taivaan Isää. Ota äiti syliisi, taivaaseen kanna, hellästi peittele, levätä anna. On paikkasi tyhjä, on surumme syvä, mut tiedämme, siellä sun olla on hyvä. Ei syki enää sydän mummun kultaisen, on poissa meiltä rakas läheinen. Ensi kerran, meidän surumme ei koske, äiti, sinun sydämeesi. Eräänä yönä näin unta, että kuljin merenrannalla Herran kanssa. Taivaalla välkehteli kuvia elämästäni. Huomasin, että niissä kaikissa oli jalanjälkiä hiekassa. Joskus jälkiä oli kahdet, joskus vain yhdet. Elämäni vaikeissa kohdissa näin vain yhdet jalanjäljet, ja sanoin: Herra, sinä lupasit kulkea aina kanssani. Mikset sinä ollut rinnallani, kun tarvitsin sinua kipeimmin? Herra vastasi: Niissä kohdissa, joissa olet nähnyt vain yhdet jäljet, lapseni, minä kannoin sinua. Et ole ikiunessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikoissa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Ei ole mitään mikä ei kerran tapahtuisi kun on sen aika kun kirjan lehti kääntyy näet: se on jo kirjoitettu kerran jokaisen kuolemassa koko maailma. (Kirsi Kunnas) Ei ole varjoa kenenkään saapuvan yllä. On vain aamu. On vain perille pääsy. (Anna-Maija Raittila) Heittäkää arkulle varoen multaa, siellä on pappa, siellä on kultaa. 17

19 Hän lähti mutt on vielä lähellämme, tuhansin sitein meihin liittyen. Ja kotihin ja liki sydäntämme jäi kaiku askeleitten rakkaitten. Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään. Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan. Virsi 517:4 Jätit meille muiston valoisan, niin kauniin, rikkaan ja syvän. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Ps.23:1,2 Hetkenä illan hiljaisen tuli luoksesi rauha ikuinen, ei kauniimmin täältä lähteä vois kuin unessa hiljaa nukkua pois. Hiljaa voimat uupui, lähdön hetki läheni. Väistyi vaiva, tuli rauha, uni, kaunis, ikuinen. Hyvän ihmisen muisto, miten mieltä se lämmittää. Miten aina sen soinnusta sieluun sävel kirkas soimaan jää. Hän, jota rakastin ei ole täällä. Hän kauas lähti sade hiuksillaan. Nyt tuuli hiljaa itkee vetten päällä ja kylmä kaste peittää maan. Hän, jota rakastin on poissa vaan lämpönsä hän jätti sydämeen ja yhä kuulen äänen vaienneen. (Anna-Mari Kaskinen) Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen. (Psalmi 103) Ja Jumala sanoi: toisille annan toiset askareet, vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet... Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee, joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee. Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisillan teet: ei mikään kimalla kirkkaammin kuin puhtaat kyyneleet. Ja minä lähden mutta linnut jäävät ja laulavat. Minun puutarhani jää ja kevään tullen omenapuut puhkeavat kukkaan. Ihmiset, jotka ovat minua rakastaneet vaeltavat siellä yhä... Jeesus sanoi: Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Joh. 11:25-26 Jossain kirkkauden maassa kuljen. Taakka harteita ei paina, se on poissa. Kukkaportin avaan, suljen. Hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuli. Joka puu on ystäväni hymyhuuli. Itkenkö? Enhän toki ihanassa maassa. (Einari Vuorela) Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, voimaa muuttaa ne mitkä voin sekä viisautta erottaa nämä toisistaan. Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämes ohjeet elämän teille. Sä aina muistit ja huolta kannoit, et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit. Jäi jälkeesi kotipiha hiljainen sen puut ja pensaat lintuineen. Ovat ahkerat kätesi rauenneet ja päättyneet arkiset askareet. Jäi muisto niin kaunis ja kallis meille, hyvän sydämen siunaus elon teille. Kädet rakkaat vuoksemme uurastaneet lepoon hiljaiseen ovat vaipuneet. Sinä ansaitset kiitoksen kauneimman, ikilevon pyhän ja rauhaisan. Kaikk on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää. (Eino Leino) Katkesi elämä odottamatta, saapui murhe ilmoittamatta. Ei kuole muistosi milloinkaan vaan säilytämme sen ainiaan. Kauniina nauhana vuosien päivät, helmenä jokainen muistoksi jäivät. Elämän päivien ketju on kallis, helmist ei yhdenkään kadota sallis. Kaunis on kuunnella kutsua Luojan, nukkua pois, kun uupunut on. Siirtyä sinne, missä on rauha, missä on tuskakin tuntematon. Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen? Me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen. Kesäisen taivaan tuulet, minut mukaanne ottakaa ja hellästi kantakaa sinne missä uupunut levätä saa. Olen kulkenut pitkän matkan ja minua väsyttää, saan viimein levon ja rauhan ja unen ihanan. Kevään tuulilta pyydämme hiljaa, te lauhasti puhaltakaa, kun kuljette yli sen kummun, jossa pappamme uinahtaa. Kiitos hoivasta lapsuuden, rakkaudesta min annoit meille, ohjaten askelta hyvän teille. Annoit eestämme parhaintas. Siunaamme, äiti, sun muistoas. Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän. Yhtäkkiä vain huomaa, se päättyi tähän. Kun sammui sydän läheisen, on aika surun hiljaisen. Kotipiha hiljainen odottaa nyt turhaan tuttua kulkijaa. Ovat ahkerat kädet rauenneet ja päättyneet arkiset askareet. Me katsomme jälkiä kättesi töiden kiittäen, muistaen, ikävöiden. Muut korvas aika, minkä vei, sydäntä äidin koskaan ei. 18

20 Kulje äiti kerallamme, mummi rakas mukanamme, voiman lähteenä lähellä, elä muistoina mielissämme, sävelinä sieluissamme. Elämämme enkelinä, Taivaan veräjän takana. Kun ilta saapui, niin matka päättyi ja uneen uuvutti väsyneen. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha sydämessä nukkuneen. Kotiin valkeaan uuteen viimeinen venhe vie. Lempeään hiljaisuuteen kulkijan päättyy tie. Kun iäisyyden kutsu soi, ei ihmisvoima mitään voi. On lähdön hetki salainen, vain Luoja yksin tietää sen. Kun kuuntelee tuulen huminaa, on kuin rakkaamme saapuisi kertomaan, mulla koti on uusi ja kaikki hyvin, miksi kuljette silmin kyyneltyvin. Kun loistat tähtenä iltataivaan, näethän meidät päällä maan. Me täällä alhaalla hiljaa aivan sinun tähteäs kirkasta seurataan. Kun Luojamme niittää kypsää viljaa ja noutaa matkaajan väsyneen. Kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa, oisko aihetta muuhun kuin kiitokseen. Kun mummit kuolevat heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää ja joistakin mummeista tulee puita ja he humisevat lastenlastensa yllä, suojaavat heitä sateelta ja tuulelta ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen. (Eeva Kilpi) Kun pitkän elämän elää saa, voi rauhassa nukahtaa. Kun kaikki on valmista, tehty työ, on edessä rauhaisa yö. Kun sammui sydän läheisen, on aika surun hiljaisen. Kun suru häipyy tulevat muistot ja jokainen niistä koskee yksitellen. Nyt mennyttä aikaa katselen ja polkua yhteistä muistelen. Oli kukkia varrella polun sen ilon, onnen sekä myös murheiden. Niistä kaikista sidon mä seppeleen, sua muistaen, kiittäen, kaivaten. Kun vanhuus saapuu ja voimat uupuu ja kaipuu kaikesta hälvenee. Sen näkee Korkein, Hän käteen tarttuu, vie lepoon lapsensa väsyneen. Kun yhdessä matkaan lähdettiin, oli nuoruuden kultainen aika. Vuodet vierivät, yhdessä kuljettiin, me tyynet ja myrskyt voitettiin. Sinä ensiksi saavutit määränpään, minä hetkeksi tänne jään. Kutsu tää ei tullut tietämättä ovi rauhan maahan oli raollaan. Vaan arvaamaton oli päivän hetki kun Herra tarttui käteen väsyneen. Kädet ahkerat paljon uurastaneet lepoon hiljaiseen ovat vaipuneet. Sinä ansaitset kiitokset kauneimmat, ikilevon pyhän ja rauhaisan. Käsi kädessä kuljimme rinnakkain, hyvän kappaleen maallista matkaa. Käsi kädestä irtosi, yksin jäin, minun täytyy taivalta jatkaa. Muistot mi kauniit sinusta jäi, säilyvät sydämessäin. Käyt enkeli vierelläs taivaan rantaa, on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa. Et kipua tunne taivaan tiellä, on monet rakkaat vastassa siellä. Muistoissa elät keskellämme, säilyt aina sydämissämme. Kun ilta saapuu ja voimat uupuu ja kaipuu kaikesta hälvenee. Sen näkee Herra ja käteen tarttuu, vie kotiin matkasta väsyneen. Lauhat, lempeät tuulet, hänet mukaanne ottakaa ja hellästi kantakaa sinne, missä uupunut levätä saa. Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Luoja kauan valmisti viljaa vuosi vuodelta verkalleen. Nyt enkeli kypsän lyhteen vei elämän Herralle. Luoja päättää päivistämme, tietää, tuntee elämämme. Antaa rauhan, levon suo, jokaisen kutsuu luo. Lähti lentoon enkeli taivaan, tuli luokse väsyneen sairaan, kosketti hiljaa posken nukkaa, silitti hellästi hopeista tukkaa. Nosti siivilleen ukkimme armaan, vei turvaan paikkaan varmaan tähtien taa, luokse Jumalan Kaikkivaltiaan. Lähtösi vaikea kestää on, surumme suuri ja sanaton. Lohtuna muistot rakkaat. Lämmössä armon auringon jo linnut visertää, vaan sitten suvi aina on kun matka taakse jää. Me katsomme jälkiä kättesi töiden kiittäen, muistaen, ikävöiden. Me muistamme silmäsi kirkkaat, me muistamme hymysi hyvän. Jätit meille muiston niin valoisan, kauniin, rakkaan ja syvän. Me näimme voimasi vähenevän ja tiesimme lähtösi lähenevän. Siksi läheisyytemme tahdoimme suoda, sua loppuun saattaa ja tukea tuoda. Sun hiuksias, kättä, kun silitimme, Sä lähdit pois ja toivotimme: Ota hiljaa kämmenelles Jumala, niin hyvä väsyneen on siihen nukkua. Me saatamme äitiä viimeisen kerran, surun myötä kotihin armon Herran, me saatamme unehen rauhaisaan, isän vierelle nukkumaan. Me vuosia yhdessä kuljettiin, tuulet ja tuiskut kestettiin. Sinä ensin saavutit matkan pään, minä vielä hetkeksi tänne jään. Min verran meissä on lempeä sen verran meissä on ijäistä sen verran meistä myös jää, kun päättyvi päivä tää. 19

21 Minä päätteeksi matkani maisen tien elon mattoni Luojani eteen vien, sanon nöyrästi kuiskaten: Jumalain minä osasin kutoa tämän vain. Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi, siell uusin äänin suloisin mun suuni laulaa voi. Murtuu elon siteet, kaikki häviää. Muiston kauniit kiteet, vain pysyviksi jää. Niin väsyneenä loppumatkan kuljit uneen rauhaisaan sä silmät suljit, on hiljaisuus ja suru sanaton mutt tiedämme sun hyvä olla on. Niin kuljimme elämämme käsi kädessä, sinä ja minä. Niin jaoimme jokaisen päivän. Rakkautemme oli meidän rikkautemme. Nyt sinä olet poissa, käteni on tyhjä. Tyhjä on myös paikkasi kotona. Raskas on jatkaa tietäni yksin. Nyt kuiskaan ne sanat, kauneimmat jotka tiedän: Rakastin sinua eläissäsi, rakastan sinua aina. Niin lyhyt on askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja, välillä taivaan ja maan. Niin äkkiä päivä sammua voi, ei kohtalon kello edeltä soi. Sydän itkee kaipuuta, ikävää, enää muistot helminä kimmeltää. Nyt jätän tutun pirtin, polun ja pihamaan. Pois riisun arkinutun, puvun uuden mä saan. Mä olen kypsää viljaa, pois pyyhkikää kyyneleet. Kodin piiristä poistun hiljaa, luo Herran vie askeleet. On koti sulla toinen ja kaikki hyvin, minä tänne jäin yksin silmin kyyneltyvin. Nyt olen vapaa ja mukana tuulen saan kulkea rajoille ajattomuuden. Olen kimallus tähden, olen pilven lento, olen kasteisen aamun pisara hento. En ole poissa, vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun. Ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä. (Vuokko Laatto) Näin olisi pitänyt: Pysähdellä, kukkia hämmästellä, puristaa kättäsi useammin, hymyysi vastata leppoisammin, lähteä sydän valloillaan kanssasi lintuja seuraamaan. Näin ajatelkaa: Olen mennyt maahan lempeään, silti teidän olen, lähellenne jään. Tallentakaa parhaat muistot, muun mennä antakaa, kuin ennen voimissain te minut muistakaa. Oi taivaan Isä rakkahin, lepo lempeä hänelle anna, käsivarsin hellin, turvallisin, ikirauhaan luoksesi kanna. Olen itkenyt lakkaamatta läpi päivän keväisen. Ja minun sydämeni tuska on vuoren korkuinen. Mutta pieni peipponen lensi minun ikkunani taa. Ja se lauloi hurmaantuneena ja sen riemua helisi maa. Oi Jumala! Sydämessäni on aivan pimeää. Ja kuitenkin peipponen lauloi, en voi sitä ymmärtää. (Saima Harmaja) Oi kiitos sä Luojani armollinen joka hetkestä jonka mä elin, kun annoit sä ruumihin tervehen ja syömen mi sykähteli, kun annoit sä tervettä kättä kaks, kaks silmää sieluni ikkunaks, ja hengen herkän ja avoimen joka tuutia tuulosen. (E.Leino) Hyvän ihmisen muisto, miten mieltä se lämmittää. Miten aina sen soinnusta sieluun sävel kirkas soimaan jää. Olen siirtynyt vain rauhaan lempeään, silti teidän olen,lähellenne jään. Kuin ennen voimissani,te minut muistakaa ja menneen parhaat muistot tallentakaa. Oli sinulla sydän lämmin ja hellä, oli siellä paikka meillä jokaisella. Paljon et pyytänyt, kaikkesi annoit, meitä muistit ja huolta kannoit. Muistosi kaunis voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa. Oli kanssasi hyvä taivaltaa, kättäs viimeiseen saakka puristaa. Olin vierelläs koitin tuskaasi kantaa, halusin sinulle lohdun antaa. Sinut saatoin rannalle ihanan maan, jäin sinua kyynelin kaipaamaan. Olit niin kuin tähdenlento, lapsukainen pieni hento. Valon loit sä kotihimme, ikikaipuun sydämiimme. Olit puoliso rakkain ja parhain, jonka ihminen matkalleen saa. Nyt yksin jäin suruuni tänne elon huolia kantamaan. Minä siunaan sun henkesi sinne, niin kauan kuin elää mä saan. Ja jos matkani kulkevi minne sinua odotan noutamaan. Olit toivossa päästä kotiin viel kerran, mut matkasi johti luo taivaan Herran. Ehti iltaan elon päivät, tuli rauha sydämeen. Taivaan isä otti vastaan, matkamiehen väsyneen. On hiljainen taivaan ranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi. On hiljaisuus ja suru sanaton, mutt tiedämme sun hyvä olla on. On isän neuvot loppuneet, hän hiljaa nukkui pois. Näin emme ois tahtoneet, on meiltä paljon pois. On kesän kirkas huomen ja suvi sunnuntain, ei liiku lehti tuomen, on lintunenkin vait. Vienosti kukkii pellot, ja vaarat vihannoi, ja hartaat aamukellot vain rauhaa, rauhaa soi. (Simo Korpela) Olit äiti niin hyvä ja herttainen, oli sydämes jalo kuin kulta. 20

22 On maa, johonka kaikki polut katoaa. Ken siellä on, ei katso heijastusta, mi meitä valaisee, kun tie on musta. Hän katsoo silmiin itse Olevaa. On rauhan maa. (Saima Harmaja) On muistoja, joita ei aika, eikä vuodet viedä voi. On muistoja, joiden taika iät kaiket sielussa soi. On päivä päättynyt on tullut ilta, on pursi irronnut maan laiturilta. Vie virrat kuulaat kohti Jumalaa. On rakkain siirtynyt rajan taa, se sydämeen koskee on vaikeaa. Vain aika haavat parantaa, niin kauan kyyneleet vuotaa saa. Ne kuivuvat myöhemmin itsestään, tuska tyyntyy hiljaiseen ikävään. On siirtynyt ikuiseen rauhaan, sydän hyvä ja lämpöinen. Alla kirkkaan kesäisen taivaan, syvän tunnemme kaipauksen. Oi saanhan joukkoon autuaitten kans ystäväini ja omaisten mä päästä kerran luo armon Herran. Oi saanhan sen! Oi Taivaan Isä armias lepo lempeä hänelle anna, käsivarsin hellin ja turvallisin hänet luoksesi rauhaan kanna. On tiedossa yksin Korkeimman, miten pitkä on taival vaeltajan. Askel kiireinen hiljenee - seisahtuu, liekki elämän hiipuu - sammuu. On perille pääsyn aika. Rakas Jumala, anna meille tyyneyttä hyväksyä asiat, joita emme voi muuttaa. Soita tuuli, kerro ikävämme uni kaunis anna mummullemme. Osa maailmasta on kadonnut, osa minusta, eikä mikään siitä mikä jäi, ole entisellään. Sinä et ole täällä. Ota syliisi, hän oli väsynyt, ota syliisi, muuta emme pyydä nyt. Ota hiljaa, lempeästi kämmenelle Jumala, niin hyvä on hänen siinä väsyneenä nukkua. Ovat ahkerat kädet rauenneet ja päättyneet arkiset askareet....pienenee mun ympär elon piiri, aika seisoo, nukkuu tuuliviiri. Edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie. (Eino Leino) Pois aurinko painui, lankesi ilta, jäi taivahan rannalle säihkyvä silta, mut kaukaa korven tummuvan yöstä soi laulu ihmisen työstä. (Eino Leino) Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti. Nuku tähti helmassa päivän. (Eino Leino) Päivänä kauniin keväisen hiljeni sydän kultainen. On surumme suuri ja sanaton mut tiedämme, sun hyvä olla on. Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saa. Mitä päivä tuokin tullessaan, Isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään hän joka päivä kantaa, tietää kaiken, mitä tarvitsen, päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen niin kuin ilon seesteisen. (Helena Anhava) Saapui hetki elon illan, voimat hiljaa väheni. Tuli viesti Taivaan Herran, kutsui kotiin väsyneen. Rannalle himmeän lahden aurinko laskenut on. Kutsu jo soi iltahuudon, taakka jo laskettu on. Hymni soi holvissa hiljaa, tummana kaipuuta soi. Aika on korjannut viljaa, sarka jo kynnetty on. Side viimeinen kotimme lapsuuden näin katkesi hiljaa sammuen. Sulle kiitokset kauneimmat tahdomme antaa, sinut vierelle isän nukkumaan kantaa. Siellä he jollakin planeetalla puutarhakeinussa pihlajan alla. Viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa morsiusparina Tampereen puistoissa ostavat kahvit ja pullat kai jos sattuu olemaan perjantai. siellä he kulkevat tähtien rivissä kirkasta vanaa, isä ja äiti peräkanaa. siellä he jollakin planeetalla puutarhakeinussa pihlajan alla viipyvät ääneti nuoruuden muistoissa morsiusparina Tampereen puistoissa (Lauri Viita) Siellä kukkia täynnä on maa sydän uupunut levätä saa. Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä, ei kipua, tuskaa taivaan tiellä. Sinun muistosi pappa kultainen, me kätkimme pohjaan sydämen. Sinä odotit kevättä, kesää uutta, sen valoa, lämpöä, suloisuutta. Sait kauneimman, ihanan uuden maan, jäimme sinua kyynelin kaipaamaan. Soi kappelin kellot hiljaa yli talvisen kirkkomaan. Sinne saatoimme äidin rakkaan isän viereen nukkumaan. Soitteli tuuli jo kauan meille suruviestiä hiljalleen. Katseli aikaa elämän Herra, otti luokseen uupuneen. Sua huudan tuhannesti - poiss ootko kokonaan? Ei jotain ikuisesti sinusta pitää saan. Jää jäljelle ees hiven sinusta; muistos jää kuin kalliin jalokiven sen tahdon säilyttää. (Kaarlo Sarkia) Vaan oisinpa uljas kotka, niin nousisin lentohon. Ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen. 21

23 Sua muistan vielä useinkin yksin kun mä oon, kuin kynttilä on elämämme tää, vain pieni tuuli joskus voi liekin sammuttaa, kun toisinaan se myrskyn kestää voi. Surun kyynelten virrassa kimaltaa tuhat muistoa rakkauden, ei löydy aarretta kalliimpaa, ne ovat helmiä hyvyyden - ne virrata vuolaina saa. Suo anteeksi suru ja kyyneleet nää, ne kaipausta on ja ikävää. Sydän itkee kaipuuta, ikävää, enää muistot helminä kimmeltää. Taas valo viiltää taivaanrantaa se päivän yöstä erottaa. On tullut aika pois se antaa, jota niin paljon rakastaa. Sen järjellä me ymmärrämme, kun toinen lähtee, toinen jää. Vain pieni lapsi sisällämme, ei sitä tahdo käsittää. Hyvää matkaa, hyvää matkaa, kulje kanssa enkelin. Hyvää matkaa, hyvää matkaa, sinua paljon rakastin. (Petri Laaksonen) Tule luokseni unessa silloin, kun minulla vaikeaa on. Ota kädestä minua silloin, kun kaipuu on lohduton. Ja luoksesi kun tulen milloin, ole vastassa minua silloin. Tuli lähtösi meille odottamatta monet kiitokset jäivät lausumatta. Rakkaamme poissa on keskeltämme, mutta ei koskaan sydämestämme. Vaikka elämänhalua ollut ois, silti vaikea sairaus uuvutti pois. Suo anteeksi itku ja kyyneleet nää, ne rakkautta on ja ikävää. Tuli taivaasta enkeli valkoinen, papan silmät hiljaa sulkien. Tuonen enkeli hiljaa hiipi leikkasi viljan kypsyneen. Tarhuri taivainen hoivaansa otti rakkaamme matkasta väsyneen. Tuonen lehto, öinen lehto! Siell on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan. Tätä viestiä tiesimme odottaa, sitä tahdoimme lykätä vielä. Sait elää kesän viimeisen, ja nukkua pois syliin syksyiseen. Ainoa mikä nyt lohduttaa, ei enää tuskaa, vaan unta rauhaisaa. Täällä pohjan tähden alla on nyt kotomaamme, mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme. Täällä on kuin kukkasella aika lyhyt meillä, siellä ilo loppumaton niinkuin enkeleillä. Sinne toivon siivillä jo sydän pieni lennä! Siellä kun on kotomaani, sinne tahdon mennä. (Juhana F._Granlund) Vaan illan varjo tummenee ja hetki katoaa ja kauneimmasta laulusta kiinni en mä saa. Se kevään alakuloisuutta mielessäni soi. Ja se mietteet vapaan kulkijan kertoa vain voi. (Nuuskamuikkusen kevätlaulu) Vaan ylitse kaikkien kyynelten tuhat muistoa meitä lohduttaa. Ne tallessa päivien menneiden, tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa. Vaikene sydän, kuuntele hiljaa, on kuolema niittänyt kalleinta viljaa. Vain muistot ja rakkaus jäljellä on kaipaus sammumaton. Vaikka tiemme eroaa päällä maan, jää minulle muistojen silta. Sinut muistojen sillalla kohdata saan joka ainut päivä ja ilta. Vaikka tiesimme surun saapuvan, silti toivoimme elämän jatkuvan. Ei auttanut apu ihmisten, ei rakkaus, rukous läheisten. Saat nukkua luona enkelten. Vaiti seisoo pihapuut, ikävöivät kukkamaat, kaipaa tuttu pihapolku rakkaan jalan astuntaa. Vei kotiin Herra jo uupuneen elon pitkän kulkea antoi. Otti syliinsä vanhan ja väsyneen, hänet rauhan rantahan kantoi. Voi kuinka vaikea sinut on hyvästellä, oli sinulla sydän niin lämmin ja hellä. Paljon sä kestit ja paljon annoit, meitä muistit ja huolta kannoit. Yö kun aamuksi vaihtui, tuli tyyntä ja hiljaista niin. Yksi portti vain hiljaa aukes ja se iäksi suljettiin. Äiti rakkain pois on nukkunut mummu kultainen taivaaseen muuttanut. Saimme silittää päätä, puristaa kättä edessä hyvästit väistämättä. Saatoimme sinut uneen rauhaisaan isän vierelle nukkumaan. Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta. (Lauri Viita) Älä itke sitä, että yhteinen aika on ohi vaan iloitse siitä, että se on ollut. Uupunut matkaaja himmeän maan, astui aurinkolaivaan suureen valkeaan. 22

24 23