Tilausmatkat koti- ja ulkomaille Taksikuljetukset Yksilölliset pyörätuolikuljetukset Pakettiautokuljetukset Muuttokuljetukset, muuttolaatikoita

Transkriptio

1

2 Tilausmatkat koti- ja ulkomaille Taksikuljetukset Yksilölliset pyörätuolikuljetukset Pakettiautokuljetukset Muuttokuljetukset, muuttolaatikoita Filppulantie 18 c, Eura, puh , fax

3 Eurajoki Kiukainen Eura Köyliö Yhteistyöllä se sujuu! Säkylä VISO - PANELIA Lammela Oy EURA puh PANELIA puh PANELIA, puh , EURA puh Hiisi-Posti

4 Hiisirastin vuosijulkaisu 2017 SEAT Ateca. On aika vaihtaa näkökulmaa. Alk Huittisten Laatuauto Oy Korkeakoskentie 75, Huittinen, vaihde Automyynti : ma pe 9 18, la Seat Ateca 1,0 TSI 115 Reference CO 2 -päästöllä 119 g/km, sisältää toimituskulut 600. Malliston yhdistetty EU-kulutus 4,3-6,1 l/100 km, CO 2 -päästöt g/km. Kuvan auto erikoisvarustein. Sisältö Puheenjohtajan terveiset... 5 Hiisirastin pojille SM-mitaleita... 8 Päivistä maailmanmestari, Tuloksia FinnSpringiltä, SM-viikonloppu... 9 SM-erikoispitkältä kultaa, hopeaa ja pronssia SM-mitaleja ennätysmäärä Hiisirastin SM-mitalit ja plaketit Kuvia kaudelta Rastikarhuille eniten am-mitaleita, Rasti-Lukko kultaisin seura Hiisirastin mitalit am-kisoissa Hiisirastin suunnistuskoulut Hiisirastin naiset Venloissa ja miehet Jukolassa hyville sijoille Suunnistuskoutsina Australiassa Suojalkapalloa Säkylän II Mansikkamaraton juostiin Köyliössä Armeijan leivissä Reino-isän haave on kantanut pitkälle Yläneen Ristisuolla yli 500 suunnistajaa Höst-öst At the World Championships in Denmark Valopäärastit Verkkokarissa Valopäärastit 20 vuotta manna 2017 Tukhomassa Hiisirasti Halikko-viestissä seitsemäs Anne, Päivi, Jyrki ja Noora sarjojensa kärkikymmenikössä Palkittavat Hiisirastin kauden päätöstilaisuudessa Eurajoella Kuvia kaudelta Seuran asut Vastaava toimittaja: Kauko Hakala Toimituskunta: Kauko Hakala, Timo Uusitalo, Seppo Lempainen Kuvat: Maxim Sychev, Mari Aarikka, Kauko Hakala, Koskiset, Ruuhialat Kannen kuvassa Ekaterina Vlasova (vas.) ja Anna Dvorianskaia. Ulkoasu ja taitto: Mainos Mariini / Mari Aarikka Painopaikka: Eura Print Oy 4 Hiisi-Posti 2017

5 Hyvät ystävät! Vakavasta sairastumisestani johtuen vuosi on ollut itselleni raskas. Pitkien ja osittain raskaidenkin hoitorupeamien jälkeen valoa tunnelin päässä on kuitenkin näkyvissä. Asiantuntijoiden kehotuksesta en ole vetäytynyt täysin luottamustehtävistäni. Hiisirastin puheenjohtajana olen edelleen jatkanut. Tehtäviä on hallituksen sisällä jaettu ja painotettu hieman uudelleen. On selvä, että rasteille en ole itse voinut osallistua, en myöskään suuriin suunnistustapahtumiin. Etätyönä erilaiset järjestelyt ovat onnistuneet. Alkushokkina joukkueita ei koottu kevään Tiomila viestiin sen paremmin naisten kuin miestenkään sarjoihin. Käytyjen keskustelujen jälkeen muihin kisoihin ja viesteihin päätettiin osallistua. Suunnistajat itse olivat tässä avainasemassa. Jukolassa saavutettiin pitkästä aikaa paras tulos. Miehet olivat sijalla 30. Venloissa naiset ottivat 27. sijan. Ruotsin 25mannassa palkintosija jäi harmittavan lähelle. Tuloksena oli 28. sija. Halikossa ykkösjoukkue sijoittui seitsemänneksi. Kakkosjoukkuekin otti seurakilpailussa pisteitä 39 sijallaan. Valmistautuminen ensi kauteen on jo aloitettu. Veteraanit ovat pitäneet osaltaan seuran lippua korkealla. Päivi Autio kävi Uudessa-Seelannissa saakka hakemassa D35-sarjan maailmanmestaruuden pitkältä matkalta ja pronssimitalin sprintistä. Päivi voitti myös suomenmestaruuden D35-sarjan keskimatkalta. Jyrki Routsi nappasi H55-sarjan SM-sprintistä kultaa. Eniten SM-mitaleja kahmi jälleen kerran Anne Pelto- Huikko sarjassa D55. Nuorissa kunnostautuivat Noora Koskinen, Joona Huila ja Roope Ruuhiala. Ulkomaalaisvahvistuksista kymmenettä vuotta Hiisirastia edustava Andrei Hramov osoitti taas kuntonsa sijoittumalla erikoispitkän matkan SM-kisoissa toiseksi. Mitaleita ei yleisten sarjojen ulkomaalaissuunnistajille anneta. Ensimmäistä vuotta Hiisissä suunnistava Dmitry Nakonechnyi osoittautui erinomaiseksi viestien aloittajaksi. Hiisin sijoitukset ensimmäisen osuuden jälkeen olivat 5. FinnSpring-viestissä, 3. Jukolan viestissä, 2. SM-viestissä, 1. 25mannaviestissä Ruotsissa ja 1. Halikko-viestissä. D20-sarjassa kilpaileva Anna Dvorianskaia voitti sarjassaan erikoispitkän matkan suomenmestaruuden. Keväällä seura sai opetus- ja kulttuuriministeriöltä mieltä nostavaa postia. Seuralle on anomuksesta myönnetty avustusta osa-aikaisen nuorisotyöntekijän palkkausta varten. Tehtävään kiinnitettiin opiskelija Antti Rantala, joka on jäsenseurojen avustuksella käynnistänyt suunnistuskouluja. Muutakin nuorisotoiminnan elvyttämistä on luvassa. Tapahtumista ilmoitetaan säännöllisesti seuran kotisivuilla ja ainakin Alasatakunnan yhdistyspalstalla. Yhteistyössä Köyliön Lallien ja Marjatila Laaksosen kanssa järjestettiin Säkylän II Mansikkamaraton. Tavoitteena on jatkaa järjestyjä tulevinakin vuosina. Iso ponnistus oli myös Lallien ja Yläneen Kirin kanssa järjestetyt Satakunnan ja Varsinais- Suomen pitkänmatkan ja viestien aluemestaruussuunnistukset Yläneellä. Katsokaamme positiivisella mielellä eteenpäin. Toivon, että olette kaikki innolla mukana tämän hienon harrastuksen parissa, kuka missäkin ominaisuudessa. Kiitän kaikkia lajin harrastajia ja kaikkia seuran toimintaa tavalla tai toisella edistäneitä. Yhteistyökumppaneiden ja muiden sidosryhmien osuus on erittäin tärkeää. Mieli hyvänä kohti uusia tavoitteita! Kauko Hakala puheenjohtaja Hiisi-Posti

6 Älyhenkivakuutus on enemmän kuin perinteinen henkivakuutus. Paitsi, että se turvaa läheistesi toimeentuloa, saat apuvälineitä mm. unen laadun ja liikunnan vaikutusten seuraamiseen. Seurantamenetelmiemme avulla opit huolehtimaan elämäsi tasapainosta ja voit paremmin. Tutustu lahitapiola.fi/alyhenkivakuutus. 6 Hiisi-Posti Palveluntarjoaja: 2017 Henkivakuutuksen myöntää LähiTapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö. *Älyhenkivakuutus-kysely 03/2017.

7 EURAJOEN AUTOKOULU OY puh Paras paikallinen uutiskanava Tervetuloa Harolan koululle! Koululta on vuokrattavissa tunnelmallista tilaa kokouksiin, illanviettoihin ja juhliin. Koululla on runsaasti tiloja myös lapsille sekä sisällä että pihan leikkikentällä. Lisätietoja: Varaukset: Pertti Viljanen, Maarakennus J. Lammila Oy Eurajoki Kaikkeen kaivuutyöhön käytettävissä puh SÄKYLÄN SORA-POJAT OY SORA- JA KALLIOMURSKEET TÄYTEHIEKAT LAVETTIKULJETUKSET Jaakko Reko puh Esko Koivisto puh URHEILU JA VAPAA-AIKA RANTAMÄKI OY Toritie 3, Kauttua, puh Ratakaari 1, Neitsytmäki, Kauttua puh. (02) Hiisi-Posti

8 Joonalle ja Roopelle SM-pronssia Hiihtosuunnistuksessa käynnistyi tiivis SM-kausi Mikkelin Karkialammen varuskunnan maastoissa. Lauantaina hiihdettiin henkilökohtainen SM-sprintti luistavalla kelillä, jossa Roope Ruuhiala otti 6. sijan H20-sarjassa. Sunnuntaina runsaan uuden märän lumen kelillä kisattiin SM-parisprintti, jossa kaksi hiihtosuunnistajaa hiihti vuorollaan reilun kahden kilometrin osuuksia kolmeen kertaan. Hiisirastin Roope Ruuhiala ja Joona Huila taistelivat tiukasti loppuun saakka jopa H20-sarjan mestaruudesta, kun kolme joukkuetta olivat selvästi irti muista. Poikien hienot osuussuoritukset toivat lopulta pronssia. Mika Ruuhiala Karkialammella paukahti SM-sprinttipronssia. Hiisirastin pojille lisää SM-mitaleita hiihtosuunnistuksesta SM-hiihtosuunnistukset jatkuivat Pohjanmaalla. SM-keskimatka järjestettiin Vetelissä 25.2, pitkä matka 4.3. ja viesti 5.3. Raahessa. Vaikka flunssakausi onkin kiusannut myös Hiisin H20-sarjan poikia, Joona Huila otti ensimmäiset henkilökohtaiset mitalit molemmilta matkoilta. Mitalin väri oli molemmilla kerroilla pronssinen. Onnistumisen takeena hänellä oli tasapainoiset, ennakoivat ja sujuvat suunnistukset, jotka toivat mainiot suoritukset Suomen MM-edustajien joukossa. Nämä kisat osoittivat Joonan terävän kunnon, jolla Porin prikaatissa Kankaanpäässä asevelvollisuutta suorittava nuori hiihtosuunnistaja olisi voinut helmikuun alussa ilman sairasteluja olla jopa varteenotettava ehdokas mukaan nuorten MM-kisoihin. Roope Ruuhiala oli myös onnistuneella suorituksella lievästä flunssasta huolimatta keskimatkalla seitsemäs, mutta sairastelun vuoksi joutui jättämään pitkän matkan väliin keskittyen pelkästään viestiin. Viestissä pojat puolustivat viimevuotista H20-sarjan hopeaa menestyksellisesti. Aloitusosuudella Roope joutui kisamaastoon syntyneen uuden moottorikelkkauran sotkemaksi, josta tuli muutama ylimääräinen minuutti loppuaikaan, suoriutuen muuten hyvin flunssan jälkeenkin osuudestaan. Juho Tuominen teki 2. osuudella varman, lähes virheettömän suorituksen hieman Roopea hitaammin, mutta pedaten Joonalle hyvät asetelmat ankkuriosuudelle. Joona hiihti päivän kovimman osuusajan ja toi joukkueen jälleen hopealla. Eroa voittajaan jäi tiukassa kisassa lopulta vain reilu minuutti. Mika Ruuhiala 8 Hiisi-Posti 2017

9 Päivistä maailmanmestari Keväällä Uudessa-Seelannissa järjestetyissä veteraanien maailmanmestaruussuunnistuksissa Päivi Autio voitti D35-sarjassa kultaa pitkältä matkalta ja pronssia sprintistä. SMkisojen D35-sarjassa keskimatkalta tuli kultaa ja erikoispitkältämatkalta pronssia. Natalia Efimova Kauko Hakala Tuloksia FinnSpringiltä Hiisin naiset sijoittuivat kuudenneksi Nousiasissa suunnistetussa FinnSpring -viestissä. Joukkueessa suunnistivat Noora, Natalia ja Ekaterina. Miesten ykkösjoukkue oli maalissa 13:s ja kakkosjoukkue 25:s. Miesten ykkösen muodostivat Sergei, Antti ja Joona. Kakkosessa suunnistivat Dima, Igor ja Saku. Kisaan osallistui myös kolmosjoukkue Roman, Juho ja Timo. Sen sijoitukseksi tuli 57. D150-sarjassa naiset Sari, Anne ja Katja ottivat ylivoimaisen voiton. Henkilökohtaisilla matkoilla Joona sijoittui hienosti kolmanneksi H20Esarjassa. Huippuliigaan hiisiläisistä oli hyväksytty H21E-sarjaan Antti ja Dima. Heistä Antti oli lopputuloksissa 14. ja Dima 17. D20E-sarjassa Noora oli 11. D55-sarjassa Anne palasi tutulle paikalleen, eli ykköseksi. Roman voitti H21Asarjan. Sari oli D50-sarjassa kolmas. Kauko Hakala Hiisirastille kultaa, hopeaa ja pronssia SM-viikonloppuna Hiisirastin suunnistajat kunnostautuivat viikonvaihteen SM-suunnistuksissa. Lauantaina kakkosryhmän viestisuunnistuksissa Hyvinkäällä H55-sarjan miehet jäivät niukasti 4 sekunnin erolla hopealle. Viestin voitti Jämsän Retki-Veikot. Hiisin joukkueen vaihtosijat 1. osuus 5) Timo Asikainen 2. osuus 1) Kalevi Mäkipää 3. osuus 2) Jyrki Routsi. Espoossa ykkösryhmän viesteissä naisten pääsarjassa Hiisirastin naiset sijoittuivat sijalle 24. Miesten pääsarjassa Hiisin sijoitus oli 36. Mainittakoon, että ensimmäiseltä osuudelta toisena vaihtoon saapui Hiisin Dmitri Nakonechnyi, kaksi sekuntia kärjestä. Sekä naisten että miesten sarjan mestariksi ylsi Paimion Rasti. Sprintin suomenmestaruudet ratkottiin sunnuntaina Helsingissä. Jyrki Routsi otti suomenmestaruuden H55-sarjassa. Pronssia saavuttivat Noora Koskinen D20-sarjassa ja Anne Pelto-Huikko D55-sarjassa. Palkinoille ylsivät lisäksi Päivi Autio, viides D35-sarjassa ja Saku Asikainen kuudes H35-sarjassa. Aamupäivän karsinnoista A-finaaliin pääsi sarjasta riippuen suunnistajaa. Hiisirastin suunnistajista palkinnoille yltäneiden lisäksi finaalipaikan saavuttivat (suluissa finaalisijoitus) H21 Dmitri Nakonechnyi (25.), H20 Joona Huila (17.), D50 Sari Koskinen (22.) ja D55 Marjo Virtanen (20.). Kauko Hakala Noora Koskinen Hiisi-Posti

10 SM-erikoipitkältä kultaa, hopeaa ja pronssia Annalle kultaa Loimaalla juostiin lauantaina erikoispitkänmatkan SMsuunnistukset. Hiisirastin saavutuksena oli yksi kulta, kaksi kakkossijaa ja yksi pronssi. Hiisin uusin nuori vahvistus Anna Dvorianskaia osoitti heti ensimmäisissä SM-kisoissaan huippukykynsä, voittaen D20- sarjan 13,6 km:n matkan. Loppukirissä Anna kukisti kahdella sekunnilla Suomen tämän kauden parhaan D20-sarjan suunnistajan Jyväskylän Veera Klemettisen. Samassa sarjassa Ekaterina Vlasova oli 10:s. Hiisin kolmas D20-sarjalainen Noora Koskinen joutui jalkaongelmien takia jättämään kisan väliin. Antti taistellen kakkoseksi Ratamestari oli onnistunut laatimaan isot hajonnat. Miesten pääsarjan 26,7 km matkalla Andrei Hramov taisteli tänäkin vuonna voitosta, mutta pääsarjoissa ei virallista mestaruutta myönnetä ulkomaalaisille. Runsas kolme kilometriä ennen maalia sijaitsevalle kokoavalle väliaikarastille näytti Antti GPS seurannan mukaan etenevän noin minuutin johdossa olevan Tampereen Pyrinnön Elias Kuukan takana. Antin perässä noin kahden minuutin päässä tuli lähes kymmenen miehen ryhmä. Andrei eteni rastipisteenä ollutta pientä kumparetta kohti. Hän ei kuitenkaan havainnut rastilippua ja teki korjausliikkeen väärään suuntaa. Seurauksena oli, että rastin hakemiseen kului yli kaksi minuuttia ylimääräistä aikaa. Tällöin takaa ajava ryhmä saavutti Antin. Toisaalta hän ei tiennyt, että edellä eteni yksi suunnistaja. Rastin löydyttyä Kuukan etumatka oli kasvanut yli kolmen minuutin. Hurjalla kolmen kilometrin loppumatkalla kymmenkunta miestä taisteli seuraavista sijoista. Taistossa Antti osoittautui taas vahvimmaksi lyöden kahdella sekunnilla kolmantena maalilinjan ylittäneen Lohjan Hiidenkiertäjien Olli- Pekka Koistisen. Andrei saavutti loppumatkalla kultamitalistia minuutin ja 20 sekuntia. Eroa voittajaan jäi 1.49 minuuttia. Annelle ja Päivi taas mitalit Anne Pelto-Huikko ja Päivi Autio jatkoivat menestyssarjaansa. Nyt Annelle tuloksena oli hopeamitali D55-sarjassa. Annen SM-mitalisaalis on yhteensä kaksi hopeaa ja kaksi pronssia Päivi sijoittui pronssille D35-sarjassa. Päivin kausi oli kaikkiaan loistelias. SM-kisojen keskimatkalta hän voitti keväällä kultaa D35-sarjassa. Kaiken kukkuraksi vyölle tarttui myös maailmanmestaruus Uudessa-Seelannissa juostuista pitkänmatkan MM-kisoista. Sprintistä tuli MM-pronssia. Numerolappu kertoo iän, mutta jo kymmenvuotisjuhlaa Hiisirastissa tänä vuonna viettäneen Andrei Hramovin vauhtia se ei ole hidastanut. 10 Hiisi-Posti 2017

11 Erikoispitkältä muitakin hyviä sijoituksia Hiisin suunnistajat saavuttivat erikoispitkältä matkalta muitakin hienoja sijoituksia. Naisten pääsarjan 18,3 kilometrillä Inna Somova oli 11. Jyrki Routsi 7. H55-sarjassa, Katja Seppänen 9. D40-sarjassa ja Jukka Koskinen 9. H80-sarjassa. Jyrki voitti aiemmin SM-kultaa H55- sarjan sprintissä. Kauko Hakala Venäjän D20-sarjan maajoukkuetytöillä Ekaterina Katja Vlasovalla (vas.) ja Anna Dvorianskaialla oli Loimaalla hymy herkässä. Anna oli juuri voittanut erikoispitkän matkan Suomen mestaruuden ja saman matkan vuoden takainen hopeamitalisti Ekaterina tullut kisassa kymmenenneksi. Hiisirastin ja Venäjän maajoukkuesuunnistajien hyvässä yhteistyössä jo useita vuosia mukana ollut Inna Somova oli erikoispitkän matkan SM-kisassa 11.s. Jukka Koskisen, 83, askel on yhä vetävä. Sijoitus erikoispitkän matkan SM-kisassa oli yhdeksäs. Hiisi-Posti

12 SM-mitaleja ennätysmäärä 15 Hiisirastin suunnistajat onnistuivat SM-kilpailuissa erinomaisesti. Seuran 20. kilpailukauden kunniaksi SM-mitaleita kertyi enemmän kuin kertaakaan aiemmin, yhteensä 15: kolme kultaa, neljä hopeaa ja kahdeksan pronssia. Aiempi seuraennätys (14 mitalia) oli vuosilta 2001 sekä 2013 ja Muita palkintosijoja eli ns. plaketteja tuli yhteensä 13. Palkintosijoille ylti 14 suunnistajaa. Mitali- ja plakettijahti sai loistavan alun jo talvella, kun H20- sarjan nuoret miehet ottivat SM-hiihtosuunnistuksissa viisi mitalia sekä kolme plakettia. Kesäkaudella mitaleita kertyi yösuunnistusta lukuun ottamatta tasaisesti kaikista lajeista. Hiihtorasteilla kunkkuna hääri Joona Huila viidellä mitalillaan. Kesällä parhaiten onnistuivat Anne Pelto-Huikko (D55) neljällä mitalilla sekä kahteen mitaliin yltäneet Päivi Autio (D35) ja Jyrki Routsi (H55). Kumpikin otti myös SM-kullan, Päivi keskimatkalla ja Jyrki sprintissä. Seuran kolmatta Suomen mestaruutta tuuletti tuorein venäläisvahvistus Anna Dvorianskaia D20-sarjassa erikoispitkällä matkalla syksyn viimeisessä SM-kisassa. Sulan maan suksijoiden yllätys Hiisirastin hiihtosuunnistajien kirkkaimman mitalin, viestihopean, alustivat Roope Ruuhiala ja Juho Tuominen. Joona Huila pääsi ankkuriosuudelle neljäntenä hyvässä tuntumassa edellä meneviin. Koko viestin nopeimmalla osuusajalla Joona ohitti kaksi joukkuetta, mutta koko viestin ajan johtanut Lahden Suunnistajat ennätti ykköseksi vajaan puolentoista minuutin erolla. Viestihopean lisäksi Joona nappasi henkilökohtaiset pronssit keskimatkalla, pitkällä ja erikoispitkällä matkalla sekä neljännen pronssin parisprintissä Roopen kanssa. Roope puolestaan keräsi plaketit sprintissä (6.), keskimatkalla (7.) ja erikoispitkällä matkalla (8.). Neljännen hisu-plaketin otti Saku Asikainen H35-sarjan keskimatkalla (6.). Mitali- ja plakettimäärä on huikea, sillä sulan maan Satakunnassa ei ole kyetty vuosiin järjestämään edes aluemestaruuskisoja! Maakuntaan tuli vain kaksi muuta lajin SM-mitalia. Niistä vastasi Suunta-Seppojen vuosikymmeniä hisu-latuja tahkonnut kolmikko Tuula Kaasalainen, Sirpa Tarkiainen ja Eila Roope Ruuhiala, Juho Tuominen ja Joona Huila viestihopeat kaulassaan Raahen urheilumajalla, jossa hiihtosuunnistuksen SMkisatunnelmaa loivat osaltaan lukuisat jääveistokset. 12 Hiisi-Posti 2017

13 D55-sarjan SM-titteliä puolustanut Anne Pelto-Huikko suunnisti väliaikojen perusteella yhtä, reilun minuutin virhettä lukuun ottamatta tasaisesti ja vauhti riitti pronssipallille Rasti-Nokian Pirjo Aallon ja Tampereen Pyrinnön Sirkka Oikarisen seuraksi. Erot olivat selkeät: Oikarinen hävisi kullan vajaalla minuutilla ja Anne hopean reilulla minuutilla. Alkumatkan takkuilujen takia Jyrki Routsi oli neljä rastiväliä ennen maalia vasta yhdeksäntenä, teki lopussa kolmella välillä pohjat ja nousi plakettisijalle neljänneksi. Pronssi meni yhdelle Suomen suunnistuslegendoista, nykyisin Lahden Suunnistajia edustavalle Ari Anjalalle. Muista hiisiläisistä lähimmäksi kärkeä pääsivät Saku Asikainen (9./H35) ja Marika Yli-Kauppila 11./D45. Palomäki, joka vei D70-sarjassa viestikullan sekä keskimatkan hopean (Kaasalainen). Virallisten maakuntarajojen mukaan nekin mitalit menivät Pirkanmaalle! SuSe on kuitenkin pysynyt Suunnistusliiton organisaatiossa satakuntalaisena, vaikka maakuntarajaa on siirrelty pitäjä pitäjältä kohti Pohjanlahtea. Keskimatkalta kulta ja pronssi Anne Pelto-Huikon suunnistuskesä oli poikkeuksellinen: ei yhtään Suomen mestaruutta. Palkintokaappiin tuli toki kaksi hopea- ja kaksi pronssimitalia. Kultaputkensa jatkumisen Anne varmisti jo talvella kahdella hiihtosuunnistuksen Suomen mestaruudella Epilän Esassa. Hisukauden kruunasi keskimatkan MM-kulta. Kesän SM-kauteen startattiin 21. toukokuuta Kangasalla sekä Vesa Keskisen kyläkaupan lähimaisemissa Tuurissa (ikäsarjat). Kangasalla ainoana peikkopaitana mitaleista taisteli Noora Koskinen, joka oli aamupäivän karsinnan kolmanneksi nopein. Iltapäivän finaalia Noora johti alussa, mutta kaksi parin minuutin virhettä pudottivat hänet kärkikahinoista. Kuutossijasta tuli toki plaketti reppuun kisatuliaisiksi. Tuurissa Hiisirastilla oli parempi tuuri. Päivi Autio otti D35- sarjan Suomen mestaruuden vakuuttavalla, lähes kolmen minuutin erolla sukunimikaimaansa Rasti-Kurikan Henna Autioon. Päivi siirtyi kärkeen heti radan pisimmällä rastivälillä kakkoselta kolmoselle ja kasvatti eroa kilpakumppaneihin maaliin asti. Viime vuonna Päivi oli vastaavassa kisassa kymmenes. Pelto-Huikolle pitkän matkan hopeamitali SM-kisat jatkuivat runsaan kahden kuukauden tauon jälkeen syyskuun alussa pitkän matkan kilpailulla Lapualla sekä Soinissa (ikäsarjat). Naisten pääsarjassa kilpaillut Päivi Autio selvitti tiensä karsinnasta finaaliin, jossa sijoitus oli maan ykkösnaisten joukossa hyvä 25:s. Päivin lisäksi hiisiläisistä suunnisti Soinissa vain Joona Huila, joka oli H20-sarjan finaalissa 20:s. Ikäsarjoissa menestyivät tutut nimet Anne Pelto-Huikko ja Jyrki Routsi. Anne puolusti myös tällä matkalla SMkultaa. Kisa alkoi hyvin, mutta tukevassa johdossa edenneen Annen kohtaloksi koitui seiskarasti. Sen löytämiseen tuhraantui viisi pitkää, ylimääräistä minuuttia, joiden turvin Nokian Pirjo Aalto otti kesän toiseen SM-voittonsa reilulla erolla. Pronssille tullut Lynxin Annariitta Päivi Autio suunnisti D35- sarjassa keskimatkalla Suomen mestariksi ja erikoispitkällä pronssille. Yösuunnistuksessa ja pitkällä matkalla Päivi mittasi tasoaan naisten pääsarjassa ja oli sijoilla 17 ja 25. Hiisi-Posti

14 Kottonen jäi Annelle vajaan minuutin ja Sirkka Oikarinen kolmisen minuuttia. Tasaisen varmasti suunnistanut Jyrki Routsi lisäsi jälleen vauhtia viimeisillä rastiväleillä ja nousi 6:nneksi eli ikäsarjojen viimeiselle plakettisijalle. Nakonechnyillä huippuavaus Syyskuun SM-kisaputki jatkui viesteillä Espoossa ja Hyvinkäällä (ikäsarjat). Naisten ja etenkin miesten joukkue lähtivät kisaan ilman seuran kokeneimpia venäläissuunnistajia. Kun omat kärkinimet ovat viime vuosina siirtyneet mm. opiskelu- ja muista syistä muualle, odotukset eivät olleet korkealla. Venäjän MM-joukkueeseen tänä vuonna noussut Dmitry Nakonechnyi osoitti kuitenkin, ettei Jukolan avausosuuden kolmossija ollut sattuma. Venäläinen vaihtoi upeasti toisena kaksi sekuntia KooVeen virolaisvahvistuksen Kenny Kivikkaan jälkeen. Viiden miehen kärkiryhmä, jossa vaihtoivat lisäksi Vaajakosken Juha Sorvisto, KooVeen kolmosen Lauri Sild ja Tampereen Pyrinnön kakkosen veteraani Jarkko Huovila, oli jättänyt seuraavia joukkueita pari minuuttia. Hiisin viestiä jatkaneet Juha Tommila, Timo Mikkola ja Saku Asikainen joutuivat antamaan tasaisesti periksi, ja joukkue päätyi 36. sijalle. Viestin aloitti 68 joukkuetta. Naisten viestiä veivät Päivi Autio, Noora Koskinen ja Olga Elizarova. Joukkue eteni tasaisesti 20. sijan tuntumassa ja oli maalissa 24:s. Joukkueita starttasi 51. Mukana oli myös H20-sarjan joukkue, jonka viesti päättyi keskeytykseen. Joona Huila oli avausosuuden 9:s. Viestikullasta tiukka vääntö Hiisirastin vuoden varmimman SM-mitalin hankki seuran ensimmäisellä vuosikymmenellä Timo Asikaisen ja jo edesmenneen Esa Helinin ympärille rakentunut viestijoukkue, jossa vahvoja lenkkejä ovat olleet lisäksi mm. Jyrki Routsi, Ari Anttas ja Petteri Vuorinen. Joukkue aloitti seuran perustamisvuonna 1998 H35-sarjassa mitaliputken, joka katkesi vasta 13:n peräkkäisen mitalin jälkeen H50-sarjassa vuonna Seuraavina vuosina joukkueelle kirjattiin kaksi 4. sijaa, 5. sija, 6. sija ja kaksi hylsyä. Tänä vuonna oli taas mitalin vuoro, kun Timo Asikainen, Kalevi Mäkipää ja Jyrki Routsi nousivat H55-sarjassa hopealle eikä kultakaan ollut kaukana. Avausosuudella Timo Asikainen eteni kärjen tuntumassa ja oli vaihdossa 3.05 johtaneesta Angelniemen Ankkurista. Kangasalaan eroa oli 1.26, OK Trianiin 40 ja Jämsän Retki- Veikkoihin 25 sekuntia. Viime aikoina harvakseen kilpaillut Kalevi Mäkipää intoutui erinomaiseen suoritukseen. Kakkososuuden toiseksi nopeimmalla ajalla hän vaihtoi Hiisirastin kärjessä. Kimmo Rauhamäki nosti JRV:n toiseksi ero Hiisirastiin 1.21 ja Simo-Pekka Vennelä Rasti-Varsojen kakkosjoukkueen kolmanneksi jo neljä minuuttia Hiisin takana. Ankkuriosuudella JRV:n Panu Kärkkäinen ohitti heti alussa Jyrki Routsin ja pääsi noin minuutin karkumatkalle. Jyrki kuitenkin tavoitti Kärkkäisen, eivätkä hajonnatkaan saaneet parivaljakkoa kunnolla erilleen. Viimeisellä rastilla eroa oli vain muutama sekunti, mutta se riitti Kärkkäiselle, joka vei SMkullan JRV:lle neljän sekunnin turvin. Lahden Suunnistajien Ari Anjala oli osuuden nopein ja nosti joukkueensa pronssille yli kaksi minuuttia kärkikaksikon takana. H55-sarjassa kolmen viestinviejän yhteisiän tulee olla vähintään 170 vuotta ja kilpailijan vähimmäisiän 45 vuotta. Hiisin joukkue täytti kriteerit lähes optimaalisesti, sillä Timo ja Jyrki ovat 59-vuotiaita ja Kalevi 54 eli yhteisikä on 172 vuotta. Timo Asikaiselle viestihopea oli jo 24. SM-mitali mutta ensimmäinen H55-sarjassa. Edellisestä mitalista sprinttikulta H50-sarjassa 2011 ehti kulua kuusi vuotta. Timon mitaleista 13 on hopeaa, viisi kultaa ja kuusi pronssia. Naisten D55-sarjassa toissavuoden SM-kultakolmikon Marjo Virtanen, Päivi Reiman, Anne Pelto-Huikko epäonni jatkui. Jyrki Routsi ankkuroi Timo Asikaisen ja Kalevi Mäkipään hienosti aloittaman SM-viestin hopeasijalle. Maalissa iskää odotteli Rafael-poika. Seuraavana päivänä Jyrkin mitalin väri kirkastui SM-sprintissä kultaiseksi. 14 Hiisi-Posti 2017

15 Amy Nymalm (vas.) ja Veera Klemettinen katsovat, kun Anni Haanpää ja Noora Koskinen ratkovat kivi-paperi-sakset -menetelmällä, kumpi saa pronssin mukaansa ja kumpi jää odottamaan postia. Maiju Oksanen (Nooran selän takana) jäi viidenneksi, vaikka hävisi hopean vain kahdella sekunnilla. Timo Asikaiselle viestihopea on jo 24. SM-mitali. Sitä edelsi kuitenkin viisi kuivaa kesää, sillä Timon edellinen mitali, sprinttikulta, on vuodelta Vuosi sitten tuli hylsy heti avausosuudella, ja nyt joukkue oli kahden osuuden jälkeen vaihdossa viimeisenä (19.). Kärkijoukkueet juhlivat jo maalissa Anne Pelto-Huikon lähtiessä matkaan. Anne ei kuitenkaan tyytynyt hölkkäilemään rataa läpi vaan tempaisi nopeimman osuusajan ja oli maalissa 12:s. Seuran toinen naiskolmikko Sari Koskinen, Marika Yli-Kauppila ja Sanna Laakso teki D45-sarjassa tasaista työtä. Joukkue oli molemmissa vaihdoissa ja myös maalissa 7:s. Routsi kuittasi viestitappion Viesteissä kilpailleilla ei ollut paljon palautumisaikaa, sillä SMsprintit juostiin Helsingin Kannelmäen Malminkartanon alueella seuraavana päivänä (17.9.), karsinta aamu- ja finaalit iltapäivällä. Hiisirastille sprintti on ollut 2010-luvun menestyslaji. Sprintti tuli SM-kisojen ohjelmaan vuonna 2003, ja vuoteen 2009 mennessä seura sai lajissa vain kolme mitalia. Sen jälkeen vuosina sprinttimitaleja suorastaan sateli, yhteensä 18. Kahdeksan kultaa, viisi hopeaa ja viisi pronssia. Hyvä menestys jatkui Stadissa. Jyrki Routsi kirkasti viestihopean kullaksi ja sai samalla revanssin viestin kiritaistelun voittaneesta Panu Kärkkäisestä, joka jäi neljänneksi. Pronssille yltivät Noora Koskinen ja Anne Pelto-Huikko. Plakettisijoituksista vastasivat Päivi Autio 5./D35 ja Saku Asikainen 6./H35. Sprintti on sekuntitaistelua, jossa kymmenen sekunnin ylimääräinen pysähdys tai vähän huonompi reitin valinta ratkaisee paljon. Routsin sarjassa Tampereen Pyrinnön Mikko Heinämäki johti kisaa 9. rastille asti, mutta kahdella viimeisellä välillä kului vajaa 20 sekuntia ylimääräistä, mikä pudotti hänet pronssille. Hieman hitaammin aloittaneet Turun Metsänkävijöiden Kari Lehto ja yleensä loppua kohti kiihdyttävä Routsi olivat nousseet ysirastilla jo toiseksi ja kolmanneksi. Kympillä Routsi johti kolmella sekunnilla Lehtoon ja sekunnin enemmän Heinämäkeen. Viimeisellä, 11. rastilla Lehto oli kirinyt Routsin kanssa tasoihin, eikä maaliviitoituskaan tuonut ratkaisua, joten molemmat saivat kultaa kaulaansa. Heinämäki jäi kärkiparista seitsemän ja Kärkkäinen 21 sekuntia. Nooralla vielä tasaisempaa D20-sarjassa Suunta Jyväskylän Veera Klemettinen näytti, että myös sprintissä voi olla ylivoimainen ja jätti kilpailijansa lähes puolen minuutin päähän. Hopeasta ja pronssista taisteltiin sitä rajummin. Sijoille 2 5 tulleet neljä tyttöä olivat kahden sekunnin sisällä. Noora Koskinen oli tässä taistossa sekä katkera häviäjä että onnekas voittaja. Hopean vei sekunnin erolla Paraisten Amy Nymalm. Pronssin saivat samalla ajalla Noora ja Tampereen Pyrinnön Anni Haanpää. Heille sekunnin hävinnyt Ikaalisten Nouskin Maiju Oksanen joutui tyytymään plakettiin. Nooralle pronssi oli viides sprinttimitali kuudessa vuodessa (kolme kultaa sekä hopea ja pronssi). Katkos Nooran juniorivuosien ( ) sprinttimitaliputkeen tuli viime vuonna, kun hän sairauden takia joutui jättämään SM-sprintin väliin. Hiisi-Posti

16 Kesän kolmannen mitalinsa suunnistaneen Anne Pelto-Huikon sarjassa erot olivat selkeät. Kullan vei Espoon Suunnistajien Rita Linko 17 sekunnin erolla Lynxin Annariitta Kottoseen, josta Anne jäi 25 sekuntia. Kauden toiseksi viimeisessä SM-kisassa Laihian yö tarjosi hiisirastilaisille vähän ilonaiheita. Palkintojen jakoon pääsi vain Marjo Virtanen, joka sai plaketin muistoksi D60-sarjan nelossijasta. Kärkisijoja lähentelivät Anne Pelto-Huikko (8./D55), Marika Yli-Kauppila (10./D45), Sari Koskinen (11./D50) ja Mikko Yli-Kauppila (13./H50). Taitavana yösuunnistajana Päivi Autio vaihtoi jälleen naisten pääsarjaan, jossa oli 17:s. Erikoispitkältä mitali joka väriä Hiukset hulmuten maalia lähestyvä Ekaterina Vlasova oli viime vuonna SMhopealla, nyt kymmenes. Suomen D20-sarjan ykköstyttö, Veera Klemettinen (takana), joutui tunnustamaan Hiisirastin venäläisen Anna Dvorianskaian vahvemmaksi erikoispitkän matkan loppukirissä. Syksyn viimeinen SM-kisa, erikoispitkä matka, juostiin märissä oloissa Loimaalla. Hiisirastille päivä oli säätä parempi ja toi värisuoran: kullan, hopean ja pronssin. Seuran uusi D20-sarjan venäläinen Anna Dvorianskaia oli radan ns. salmiakkihajontojen ja runsaan tunnin suunnistuksen jälkeen johdossa vetäen neljän naisen ryhmää. Ratkaisut tulivat vasta aivan 13,7 kilometrin radan lopussa. Ensin mitalitaistosta putosi viime vuoden ykkönen, Turun Suunnistajien Enni Jalava, sitten taipui Femmanin Alexandra Enlund pronssille. Viimeisillä kolmella rastilla Anna johti parilla sekunnilla ja piti kirissä nuorten MM-kisoissa Tampereella viime kesänä hopeaa ja pronssia voittaneen Veera Klemettisen niukasti takanaan. Vuosi sitten samalla matkalla hopealle tullut Ekaterina Vlasova oli nyt kymmenes. Myös molemmat venäläistytöt olivat Tampereen MM-kisoissa, joissa Dvorianskaia oli sprintissä neljäs. Anne Pelto-Huikko jäi kesäkaudella ties kuinka monen vuoden jälkeen ilman SM-kultaa, sillä kausi päättyi erikoispitkän hopeaan. Jossiteltavaa ei jäänyt, sillä Pirjo Aalto otti kolmannen mestaruutensa miltei kymmenen minuutin erolla. SM-kultaa Huikko toki voitti tänäkin vuonna, sillä hiihtorasteilla tuli Epilän Esan paidassa Suomen mestaruus sprintissä ja erikoispitkällä matkalla sekä kirsikkoina kakun päälle hiihtosuunnistuksen MMtitteli keskimatkalla ja MM-pronssi pitkällä matkalla. Pronssin Hiisirastille Loimaalta toi jälleen D35-sarjaan vaihtanut Päivi Autio. Naisten sarjassa Inna Somova oli 11:s. Ulkomaalaissääntö vei Antilta nyt SM-hopean Andrei Antti Hramovin palkintokaapista puuttuu kaksi SM-mitalia. Vuosi sitten Antti voitti erikoispitkän matkan kilpailun ja oli tänä vuonna samalla matkalla toinen, mutta sijoitukset eivät tule viralliseen tulosluetteloon eikä suunnistaja saa mitaleita. Suunnistusliiton vuonna 2014 voimaan tulleen ulkomaalaissäännön perusteella naisten ja miesten pääsarjassa ulkomaalainen pääsee virallisiin tuloksiin vain, jos hän asuu Suomessa kautta vuoden. Ei riitä, että Hramov on edustanut Hiisirastia jo kymmenen vuotta ja viettänyt joka vuosi kuukausia Eurajoella ja Köyliössä. Moninkertainen maailmanmestari näytti, että 36-vuotiaan kyyti on vielä kylmää. Tampereen Pyrinnön Elias Kuukan karattua muutamaa rastia ennen maalia omille teilleen kakkossijasta kamppaili lähes kymmenen miehen letka, josta lähimpänä Antin selkää oli maalissa Hiidenkiertäjien Olli-Pekka Koistinen. Nuorten D20-sarjan voittanutta Anna Dvorianskaiaa sääntö ei koske, ja hän sai SM-kullan kaulaansa, vaikka edusti Hiisirastia Suomessa ensimmäistä kertaa. Samassa sarjassa viime vuonna hopeaa voittanut Ekaterina Vlasova oli nyt 10:s. Timo Uusitalo 16 Hiisi-Posti 2017

17 Hiisirastin SM-mitalit ja plaketit 2017 Hiihtosuunnistus, sprintti H20 6) Roope Ruuhiala Hiihtosuunnistus, sprinttiviesti H20 3) Roope Ruuhiala, Joona Huila Hiihtosuunnistus, keskimatka H20 3) Joona Huila H35 6) Saku Asikainen H20 7) Roope Ruuhiala Saku Asikainen suunnisti plakettisijalle sekä kesällä sprintissä että talvella hiihtosuunnistuksen keskimatkalla. Yösuunnistuksen SM-kisoissa ylti palkinnoille vain Marjo Virtanen, joka sijoittui D60-sarjassa neljänneksi. Kuva Jenni Mikkola Pyöräsuunnistuksessa aiemminkin kilpaillut Timo Mikkola osoitti lajin SM-kisoissa taitojen olevan tallella ja otti H35-sarjassa plaketit sprintissä ja pitkällä matkalla. Hiihtosuunnistus, pitkä matka H20 3) Joona Huila Hiihtosuunnistus, erikoispitkä matka H20 3) Joona Huila H20 8) Roope Ruuhiala Hiihtosuunnistus, viesti H20 2) Roope Ruuhiala, Juho Tuominen, Joona Huila Sprintti H55 1) Jyrki Routsi D20 3) Noora Koskinen D55 3) Anne Pelto-Huikko D35 5) Päivi Autio H35 6) Saku Asikainen Keskimatka D35 1) Päivi Autio D55 3) Anne Pelto-Huikko H55 4) Jyrki Routsi D20 6) Noora Koskinen Pitkä matka D55 2) Anne Pelto-Huikko H55 6) Jyrki Routsi Erikoispitkä matka D20 1) Anna Dvorianskaja D55 2) Anne Pelto-Huikko D35 3) Päivi Autio D20 10) Ekaterina Vlasova H21 2) Andrei Hramov Miesten ja naisten sarjan ulkomaalaissäännön perusteella Hramov jää ilman SM-mitalia sekä pois virallisesta tulosluettelosta, koska hän ei asu kautta vuoden Suomessa Viestisuunnistus H55 2) Timo Asikainen, Kalevi Mäkipää, Jyrki Routsi Yösuunnistus D60 4) Marjo Virtanen Pyöräsuunnistus, sprintti H35 4) Timo Mikkola Pyöräsuunnistus, pitkä matka H35 6) Timo Mikkola KLL:n SM-kisat H20 9) Roope Ruuhiala Hiisi-Posti

18 Sari Laura Igor Mikko Maxim Sanni INNOITTAJANA SUOMALAISUUS Satakunnankatu Eura puh. (02) Hiisi-Posti 2017

19 Laatua ja osaamista vuosien ammattitaidolla Talotekniikka-, teollisuus-, polttoaineputkisto- ja kylpylätekniikkaurakointi LVT-Putki Oy, Isometsäntie 13, RAUMA puh Kaivuutyöt koneautomaatiota hyväksi käyttäen Putkitarvikkeiden myynti Louhintatyöt Kuljetukset Hydrauliikkaletkut ja Neste Oy:n öljyt p AUTOHUOLTO J. GRANLUND OY puh Terästie 11, Eurajoki FISTEKNO Oy Aluminium Recycling Vesa Knuutila PL 23, Herralantie Kiukainen puh vesa.knuutila@fistekno.fi Hiisi-Posti

20 Rastikarhuille eniten am-mitaleita, Rasti-Lukko kultaisin seura Satakunnan aluemestaruuskisojen mitalitilaston kärkipaikan vuosi sitten vallanneen Rasti-Lukon suunnistajat voittivat jälleen eniten mestaruuksia, mutta mitalien määrässä Rastikarhut kukisti raumalaisseuran. Selvästi kärkiparin takana maakunnan kolmospaikasta kisasivat Hiisirasti ja viime vuosina kohti maakunnan suunnistuskärkeä noussut Ulvilan Ura. Hiisirasti säilytti kolmossijansa, kun seuran suunnistajat yltivät kahdessa viimeisessä amkisassa (yösuunnistus ja erikoispitkä) komeasti 23 mitaliin Uran seitsemää vastaan. Kärkiseurojen mitalisaldot olivat seuraavat: RasKa = 88, RaLu = 80, Hiisi = 55 ja UlvUra = 50. Hiisirastin mitalisaalista verotti tänä vuonna jonkin verran se, että seuran kilpasuunnistajista kymmenkunta oli keskeisissä tehtävissä Yläneellä järjestettyjen pitkän matkan ja viestin am-kisojen järjestelyissä eivätkä voineet olla kilpailemassa. Mitaleille 22 seuraa Seuraavilla sijoilla mitalistilastossa ovat Kankaanpään Suunnistajat = 35, Suunta-Sepot = 27, Punkalaitumen Kunto = 18, Rauman Työväen Urheilijat = 17 ja Suosmeren Salpa = 10. Mitaliseuroiksi yltivät lisäksi Länsi-Lavian Loiske = 6, Vallan Suunta = 5, Lauttakylän Luja = 5, Kokemäen Kova-Väki = 4, Eurajoen Veikot = 3, Palo = 3, Eura-Kauttuan Urheilijat = 3, Hinnerjoen Yritys = 3, Kodisjoen Kaiku = 2, Siikaisten Sisu = 2, Kiukaisten Urheilijat = 1, Nakkilan Wisa = 1 ja Honkajoen Seudun Urheilijat = 1. Mitaliseurojen määrä nousi edellisvuodesta kahdella, 22:een. Uusina seuroina tulivat mukaan Hiisirastin jäsenseurat Eurajoen Veikot ja Kiukaisten Urheilijat, joissa muutamat suunnistajat kilpailivat tänä vuonna kantaseuran nimissä. Vastaava käytäntö on ollut koko Hiisirastin olemassaolon ajan joillakin EKU:n suunnistajilla. Partiokisa palasi Vuoden tauon jälkeen am-kisojen ohjelmaan palasi myös partiosuunnistus hieman uusituin säännöin. Kenties uudistusten ansiosta joissakin sarjoissa partion vahvuudeksi riitti nyt kolmen asemesta kaksi suunnistajaa osanotto oli hieman vilkkaampaa kuin kaksi vuotta sitten. Parantamisen varaa kuitenkin on: 16 sarjasta kolmessa jäi hopea- ja peräti kymmenessä pronssimitali jakamatta. Hiihtosuunnistuksen kaikki am-kisat jäivät pitämättä jo viidentenä vuonna peräkkäin. Partiokilpailun ansiosta jaettujen am-mitalien määrä kasvoi jonkin verran viime vuodesta. Mitaleja jaettiin nyt 178 kultaa, Joona Huila ehti kiitettävästi myös am-kisoihin, joissa hän voitti miesten pääsarjassa neljä kultaa ja yhden hopean. Syksyn päätöskisassa, erikoispitkällä matkalla, Joona jätti hyvästit omalle H20-sarjalleen voittamalla vuoden viidennen aluemestaruuden. 20 Hiisi-Posti 2017

21 D50-sarjan am-viestin mestarit Hanna Huila. Päivi Aarikka-Ruuhiala ja Anne Pelto-Huikko makustelemassa mitaleitaan. Hiihtosuunnistuksen SM-kisojen hienon menestyksen lisäksi Roope Ruuhiala suunnisti neljä Satakunnan aluemestaruutta. 139 hopeaa ja 102 pronssia eli yhteensä 419 mitalia. Viime vuonna määrä oli 403 ja edellisvuonna, jolloin myös partiokisa oli ohjelmassa, 434. Ruuhialat vauhdissa Hiisirastin am-mitalitilaston vei nimiinsä Joona Huila. Miesten pääsarjaan ensi vuonna siirtyvä 20-vuotias Joona kahmi viisi aluemestaruutta ja yhden hopean. Erikoispitkän matkan amkisoissa lokakuun lopussa Joona jätti hyvästit H20-sarjalle, mutta kaikki muut am-mitalit hän suunnisti jo nyt miesten pääsarjassa. Mestaruudet tulivat pitkällä matkalla, yösuunnistuksessa, erikoispitkällä matkalla (H20) sekä viesti- ja partiojoukkueen jäsenenä, hopea keskimatkalla. Pitkällä matkalla Joona jätti taakseen mm. kovan ja kokeneen seurakaverinsa Sergei Detkovin. Anne Pelto-Huikon saldo on vakuuttava: viiisi kultaa, jotka hän suunnisti sprintissä, keskimatkalla, yösuunnistuksessa, erikoispitkällä matkalla sekä viestissä. Seuran varsinaisena am-mitalirohmuna kunnostautui Ruuhialan suunnistusperhe, jonka 12 mitalia jakaantuivat tasan vanhempien ja Roopen kesken. Roopen kaikki neljä lätkää olivat kultaisia (sprintti, keskimatka, pitkä matka ja partio). Mika-isä sai kirkkaimmat mitalit pitkältä matkalta, viestistä ja partiokisasta sekä hopean yösuunnistuksessa. Päivi Aarikka- Ruuhiala oli mukana viestin ja partiokisan voittaneissa joukkueissa sekä hopealla yösuunnistuksessa ja pronssilla pitkällä matkalla. Neljään am-mitaliin ylti lisäksi Marika Yli-Kauppila, joka voitti keski- ja erikoispitkän matkan ja yökisan sekä oli sprintissä hopealla. Aluekisoissa mitalisijoille ylti 27 suunnistajaa (viime myös 27). Edellisvuosina tapahtunut am-mitalistien määrän huolestuttava väheneminen näyttäisi nyt pysähtyneen, etenkin jos otetaan huomioon jäsenseurojen nimissä yhteensä seitsemän am-mitalia suunnistaneet Olli Kares EuVe, Teemu Rostedt EKU, Riikka Tuuppa EKU, Annika Uus-Mäkelä KiukU ja Teuvo Valtonen EuVe. Yhtenä keskeisenä syynä am-kisojen mitalistien vähenemiseen on se, että seuran riveistä puuttuvat kilpailuissa käyvät nuoret suunnistajat. Jo parina vuonna seuran nuorin am-mitalisti on ollut parin vuoden kulutta miesten pääsarjaan nouseva Roope Ruuhiala. Ongelma on ollut hyvin tiedossa, ja toimiin on ryhdytty. Hiisirastiin pestaama osa-aikainen lasten ja nuorten suunnistuskoulun ohjaaja on kiertänyt elokuusta lähtien jakamassa lajioppia jäsenseuroissa Säkylässä, Kiukaisissa ja Eurajoella. Toiminta jatkuu läpi talven, mutta siitä enemmän toisaalla tässä lehdessä. Timo Uusitalo Hiisi-Posti

22 Hiisirastin mitalit am-kisoissa 2017 Sprintti = 7 H50 1) Mikko Yli-Kauppila H50 2) Ari Kuusholma H18 1) Roope Ruuhiala D40 2) Marika Yli-Kauppila D50 1) Anne Pelto-Huikko D60 2) Marjo Virtanen D60 3) Aila Nurminen Jäsenseurat: H60 3) Olli Kares EuVe D12 2) Annika Uus-Mäkelä KiukU Keskimatka = 10 H21 2) Joona Huila D21 1) Noora Koskinen H50 2) Kalevi Mäkipää H60 3) Juha Reiman H65 2) Jorma Virtanen H80 2) Jukka Koskinen H20 1) Roope Ruuhiala D40 1) Marika Yli-Kauppila D50 1) Sari Koskinen D55 1) Anne Pelto-Huikko Jäsenseurat: H35 2) Teemu Rostedt EKU H75 1) Teuvo Valtonen EuVe D55 3) Riikka Tuuppa EKU Pitkä matka = 8 H21 1) Joona Huila H21 2) Sergei Detkov H55 1) Mika Ruuhiala H55 3) Vesa Lanne H80 3) Jukka Koskinen H18 1) Roope Ruuhiala D55 3) Päivi Aarikka-Ruuhiala D60 3) Aila Nurminen Erikoispitkä matka = 8 D21 1) Anni-Kaisa Mäkipää H35 1) Saku Asikainen H50 1) Kalevi Mäkipää H55 1) Timo Asikainen H75 2) Pentti Rintala H20 1) Joona Huila D45 1) Marika Yli-Kauppila D55 1) Anne Pelto-Huikko Hiisipaita istuu mainiosti Teemu Rostedtin päälle, vaikka hän am-kisoissa kilpailikin Hiisin jäsenseuran EKU:n nimissä. Mitaleja tuli kaksin kappalein: hopea keskimatkalta ja pronssi yökisasta. Yösuunnistus = 15 H21 1) Joona Huila H35 1) Saku Asikainen H50 1) Kalevi Mäkipää H50 2) Ari Kuusholma H50 3) Mikko Yli-Kauppila H55 1) Timo Asikainen H55 2) Mika Ruuhiala H65 1) Jorma Virtanen H75 3) Pentti Rintala H80 3) Jukka Koskinen D45 1) Marika Yli-Kauppila D50 1) Sari Koskinen D50 2) Tiina Kuusholma D55 1) Anne Pelto-Huikko D55 2) Päivi Aarikka-Ruuhiala Jäsenseurat: H65 2) Olli Kares EuVe H35 3) Teemu Rostedt EKU Viestisuunnistus = 4 H21 1) Sergei Detkov, Joona Huila, Maxim Sychev H50 1) Timo Asikainen, Mika Ruuhiala, Vesa Lanne H60 2) Hannu Nurminen, Aila Nurminen, Erkki Marila D50 1) Anne Pelto-Huikko, Päivi Aarikka-Ruuhiala, Hanna Huila Partiosuunnistus = 2 H21 1) Mika Ruuhiala, Roope Ruuhiala, Joona Huila D50 1) Marjo Virtanen, Päivi Aarikka-Ruuhiala Pyöräsuunnistus, keskimatka = 1 H65 1) Jorma Virtanen KLL:n Satakunnan mestaruuskilpailu Lukio 1) Roope Ruuhiala Hiisirastin venäläissuunnistajista Sergei Detkov ehti parikin kertaa am-kisoihin. Pitkällä matkalla Joona Huila jätti Detkovin hopealle, mutta viestissä kaksikko vei mestaruuden Maxin Sychevin täydentäessä trion. 22 Hiisi-Posti 2017

23 Piristä ilmettäsi! Antinkuja Eura Puh. (02) Mari Aarikka puh Perunakatu 1, KOKEMÄKI puh , fax Hiisi-Posti

24 Hiisirastin suunnistuskoulut Antti Rantala ohjaamassa suunnistuskoululaisia Kiukaisten pururadan maastossa. Hiisirasti on vuosien mittaan järjestänyt suunnistuskouluja, mutta pääasiassa vetäjien rajallisten voimien ja resurssien vuoksi, suunnistuskoulut ovat toimineet vain kesäisin ja väliin on mahtunut välivuosiakin. Syksyllä 2016 päätettiin anoa avustusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä nuorisotyöntekijän palkkaamiseen ja onneksemme Hiisirasti ja sen kolme alaseuraa, Eurajoen Veikot, Kiukaisten Urheilijat ja Köyliön Lallit, oli yksi keväällä 2017 julkaistuista tuen saajista. Palkkasimme osa-aikaiseksi nuorisotyöntekijäksemme 24-vuotiaan Antti Rantalan ja saimme suunnistuskoulut toimimaan kolmella paikkakunnalla. Tavoitteena on saada suunnistuskouluihin vielä lisää osallistujia ja ympärivuotisen toiminnan myötä lapsia, nuoria ja aikuisia hienon lajimme pariin. Suunnistushan tarjoaa kaikenikäisille pähkinöitä purtavaksi ja löytämisen riemua luonnossa liikkuen! Sari Koskinen Suunnistuskoululaisia Säkylässä suorittamassa tehtäviä Antin ohjeiden mukaan. 24 Hiisi-Posti 2017

25 Tervehdys omasta puolesta kaikille Hiisirastilaisille! Aloitin elokuun alussa Hiisirastissa nuorisotyöntekijänä. Syksyn osalta suunnistuskoulut alkoivat elokuun loppupuolella Eurajoella, Kiukaisissa ja Säkylässä. Suunnistuskouluharjoituksia oli kuusi jokaisella paikkakunnalla. Talvikaudella jatkamme suunnistuskoulua noin joka toinen viikko yhteistyönä Eurajoen, Kiukaisten ja Säkylän suunnistuskoulujen kanssa. Keväällä jatketaan taas jokaisella paikkakunnalla omilla viikoittaisilla harjoituksilla. Olen syksyn aikana käynyt ala-asteilla pitämässä oppilaille suunnistusaiheisia tunteja. Tunnit ovat sisältäneet leimausrataa, labyrinttisuunnistusta ja karttapalapeliä. Jokainen oppilas on päässyt vuorollaan kokeilemaan kaikkia. Tällä tavoin olen pystynyt tarjoamaan lapsille mahdollisuuden tutustua lajin eri ominaisuuksiin turvallisesti koulun piha-alueella. On ollut mukava huomata lapsien kiinnostuksen suunnistusta kohtaan, joten toivonkin tämän innostuksen kantavan siihen, että mahdollisimman moni löytäisi tiensä Hiisirastin suunnistuskouluihin. Suurin osa suunnistajista on löytänyt suunnistuksen pariin vanhempiensa kautta ja sanotaan, että suunnistus on koko perheen harrastus. Toisellakin tavalla suunnistuksen voidaan todeta olevan koko perheen harrastus eli itse olen aloittanut suunnistuksen täysin suunnistuskoulun varassa, koska omat vanhempani eivät ole suunnistaneet ollenkaan. Pikkuhiljaa suunnistuksesta tuli kuitenkin koko perheen harrastus, kun pienemmät sisarukset tulivat perässä rasteille ja vanhemmat osallistuivat toimintaan omalla panoksellaan. Tämän esimerkin myötä sanon suunnistuskoulutoiminnan olevan todella tärkeää, jotta tämän hienon lajin pariin löytää mahdollisimman moni uusi harrastaja. Toivonkin, että jokainen vinkkaisi tutulleen alueella pyörivästä suunnistuskoulutoiminnasta! Antti Rantala Maanrakennus U. Salminen Ky Säkylä Köyliön Vanhakartano Liikkuen luonnossa, porukalla puhtaaksi, sata roskaa säkkiin Suunnistuskoululaiset Suomi siistiksi -talkoissa. ONNEA SUOMI 100 VUOTTA! Hiisi-Posti

26 Hiisirastin naiset Venloissa ja miehet Jukolassa hyville sijoille Tämän vuoden Venlojen ja Jukolan viesti Joensuu Jukola suunnistettiin sään puolesta loistavissa olosuhteissa Pohjois-Karjalan Enossa. Kilpailukeskus oli sijoitettu keskelle Enon kirkonkylää. Venloista 27. sija Hiisirastin naisille tuli takapakkia ennen starttia. Joukkueen neljännen, eli ankkuriosuuden piti juosta toistakymmentä vuotta Hiisin luotto naissuunnistajiin kuuluneen Natalia Efimovan. Hän oli lähdössä lauantaiaamuna Moskovan lentokentältä muiden suunnistajien kanssa Helsinkiin lähtevään koneeseen. Natalia siirtyi terminaalissa hieman sivummalle. Hän ei huomannut, että matkustajat otettiin nopeasti lähtöaulaan ja saman tien lentokoneeseen vievään bussiin. Muiden suunnistajien estelyistä huolimatta kone lähti matkaan ilman Nataliaa. Näin hänellä ei ollut mahdollisuutta enää ehtiä kisapaikalle ajoissa. Tämä oli suuri pettymys sekä Hiisirastille, että Natalialle. Kakkosjoukkueesta jouduttiin aloittaja Olga Elizarova siirtämään ykkösjoukkueen ankkuriksi ja kolmosjoukkueen aloittaja Sari Koskinen kakkosjoukkueen aloittajaksi. Kolmosjoukkue jäi vajaaksi. On vaikea arvioida paljonko sijoituksia tässä menetettiin, huoltajatehtäviäkin hoitaneen Sari Koskisen mukaan ehkä kymmenkunta. Ykkösjoukkue teki lopulta hyvän suorituksen, ollen maalissa sijalla 27. Aloittaja Inna Somova oli vielä vajaa kaksi kilometriä vaihdosta vain 1,5 minuuttia kärjestä, 19. sijalla. Lopussa hänelle tuli hienoisia vaikeuksia tarkkojen rastipisteiden kanssa. Vaihtoon Inna saapui sijalla 45. 4,5 minuuttia johtavan joukkueen jälkeen. Toisella osuudella tänä vuonna D35-sarjan maailmanmestaruuden ja saman sarjan suomenmestaruuden voittanut Päivi Autio nosti joukkueen sijalle minuuttia kärjestä. Kolmatta osuutta kiidätti Noora Koskinen, nostaen Hiisin sijalle 21. Ero johtavaan joukkueeseen oli kasvanut vain minuutilla, eli 12 minuuttiin. Kylmiltään ankkuriosuudelle joutunut Olga Elizarova joutui osuuden alkupuolella antamaan kuutisen minuuttia siimaa kärkeen. 2/3 osa matkaa hän juoksi samaa Avausosuuden lähes venlasta nopeimmat ovat ehtineet metsän siimekseen. Letkaa vetää Järla Orienteringin maajoukkuesuunnistaja Emma Klingenberg (19). Venlojen viestin voittaneen Alfta ÖSA OK:n aloittaja Galina Vinogradova (6) seuraa aivan tuntumassa. Hiisirastin viestin avasi Inna Somova, joka kirii kohti ensimmäistä vaihtoa sijalla Hiisi-Posti 2017

27 Olga Elizarova joutui yllättäen ykkösvenlojen ankkuriksi Natalia Efimovan jäätyä kisa-aamuna Moskovan lentokentälle. Välkkyvät otsalamput ovat Jukolan yön syvintä ydintä. Aloittajien sankan joukon kärjessä Enon kirkonkylän raitilla viilettää Linne OK:n Jakob Anderson (8), joka vaihtoon tultaessa oli pudonnut sijalle 96. Nimekäs uppsalalaisjoukkue nosti kuitenkin osuus osuudelta sijoitustaan ja oli maalissa 11:s. Dmitri Nakonechnyi näytti heti Jukolassa, että hän on viestien rajulla avausosuudella kova luu. Maanmies Sergei Detkova sai Enossa kartan kolmantena vain kuusi sekuntia kärjestä. Hymy oli kisan jälkeen leveä ja vapautunut. Hiisi-Posti

28 vauhtia kärkijoukkueen kanssa, tuoden Hiisin sijalle 27. Ero voittajaan ruotsalaiseen Alfta ÖSA OK:n kertyi 23 minuuttia. Lehden levikkialueen muiden Venla-joukkueiden sijoitukset: 248) Hiisirasti 2, 288) Eura-Kauttuan Urheilijat, 511) Eura-Kauttuan Urheilijat 2, 564) Tuumin siskokset (Hiisirasti) 669) HiisirastiKöLa, 720) HiisirastiKiukU, 1045) Yläneen Kiri. Jukolasta 30. sija Hiisirastin miehet kamppailivat Joensuu Jukolassa hienosti koko viestin ajan kärkipäässä, sijoittuen lopulta sijalle 30. Aloitusosuudelta kolmantena, 6 sekuntia kärjestä vaihtoon juoksi Dmitri Nakonechnyi. Pitkän yö-osuuden alkumatkalla Sergei Detkovilla oli hieman vaikeuksia. Vaihtoon hän tuli sijalla 27. Ero kärkeen oli venähtänyt 11 minuuttiin. Igor Popov jäi kolmannella osuudella johtavasta joukkueesta lisää ainoastaan 2 minuuttia ja tuli vaihtoon sijalla 18. Joona Huila eteni neljättä osuutta hienosti ja lähetti paluun rasteille tehneen Juha Tommilan matkaan sijalla 21. Ero johtavaan joukkueeseen oli lisääntynyt vain kolme minuuttia, eli 16 minuuttiin. Tommila tuli vaihtoon yhden sijan menettäneenä sijalla 22. Ero kärjessä etenevään oli kasvanut 5 minuuttia, ollen nyt 21 minuuttia. Roman Efimov joutui kuudennella osuudella antamaan hieman periksi. Hän lähetti Andrei Hramovin ankkuriosuudelle sijalla 31. Ero kärkijoukkueeseen oli venähtänyt 34 minuuttiin. Hramov eteni tasaista vauhtia ja toi Hiisirastin maaliin sijalla 30. runsaat 39 minuuttia voittajalle ruotsalaiselle IFK Göteborgille hävinneenä. Viimeinen palkintosija, eli 25. sija jäi tasan kolmen minuutin päähän. IFK Göteborg oli aikaisemmin keväällä voittanut myös Ruotsissa suunnistettavan Tiomila-viestin. Venlojen viestiin oli ilmoittautunut 1310 neli-henkistä joukkuetta ja Jukolan viestiin 1590 seitsenhenkistä joukkuetta. Ulkomaalaisyhdistelmiä oli mukana yhteensä 424. Täten suunnistajia oli paikalla kaikkiaan Kauko Hakala Juha Tommila lähettä Roman Efimovin kuudennelle osuudelle sijalla 22. Jukolan ankkuriosuus on jälleen kerran takana ja Andrei Hramovin käsi noussut rentoon tuuletukseen, sillä 30. sija on edellisvuoteen (56.) verrattuna mainio saavutus. Suomalaisjoukkueista Hiisirasti oli 15:s. KETOLAN TILI JA ISÄNNÖINTI puh Hiisi-Posti 2017

29 KIUKAISTEN FYSIKAALINEN HOITOLAITOS AY Eurakoskentie 49, Kiukainen Puh Hyvää Joulua ja menestyksellistä uutta vuotta 2018! Kuva: Erkki Majamäki EURAN KUNTA Hiisi-Posti

30 Suunnistuskoutsina Australiassa Aika tarkalleen vuosi sitten pakkasimme laukut ja hyppäsimme koneeseen kohti etelää ja tarkemmin sanottuna Australian Melbournea. Tarkoituksena oli elellä 3 kuukautta auringon alla eräänlaisena suunnistusvalmentajana ja asua paikallisessa suunnistusperheessä. Lähdin reissuun Lahdesta kotoisin olevan suunnistuskaverini Lotta Kirvesmiehen kanssa, joka oli kuullut mahdollisuudesta lähteä opettamaan paikallisille koululaisille suunnistusta ja järjestämään harjoituksia. Tästäkös me innostuimme! Koska minulla ei juurikaan koulua ollut ja Lotalla oli meneillään välivuosi, tämä tuntui juuri oikealta ajankohdalta yhdistetylle treeni- ja työmatkalle ja kiehtoihan meitä ihan pikkuisen myös ajatus Australiassa elämisestä. Käytännössä työhömme kuului avustaa tai järjestää harjoituksia 2-5 kertaa viikossa joko koululaisille tai paikallisten suunnistusseurojen jäsenille. Kumpikaan meistä ei osannut kuvitellakaan, että homma voisi olla niin haastavaa kuin se välillä oli. Jo ensimmäisiä harjoituksia järjestäessämme totesimme, että varsinaisia suunnistusharjoituksia ei voi pitää, sillä kartat eivät pidä paikkaansa. Emme olleet Suomessakaan pahemmin harjoituksia järjestäneet, mutta oletus oli kuitenkin, että jos kartalla on polku, niin sellaisen voisi myös maastosta löytää. Kooyooran helteessä. Tämän vuoksi harjoitusten järjestäminen oli alkuun hieman stressaavaa eikä aina ollutkaan varma, pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta onneksi australialaiset ovat tunnetusti rentoa porukkaa eivätkä tuntuneet kummemmin välittävän vaikka suunnitellun suunnistusharjoituksen sijasta juostiinkin mäkivetoja. Suunnistusta harrastetaan Australiassa Suomeen verrattuna vähän, mutta olimme onnekkaita, kun päädyimme juuri Melbourneen ja saimme tutustua Keyn perheeseen, jonka mukana Wilsons Promontary National Park. 30 Hiisi-Posti 2017

31 pääsimme tutustumaan hienoimpiin suunnistusmaastoihin Australiassa. Yhtenä näistä oli vuoden 1985 MM-kisamaasto Kooyoora, joka tarjosikin melkoisesti haastetta. Kuljetuspalvelun lisäksi perheen isä Warren tarjosi meille auliisti usein kello 10 illalla alkaneita muutaman tunnin luentoja suunnistuksesta. Lähdimme siis Australiaan opettamaan suunnistusta, mutta samalla reissulla suunnistusoppimme kyseenalaistettiin moneen kertaan. Ja täysin aiheesta. Jos tuntikausia kestävät luennot alkoivat kyllästyttää, tarjosi perheen äiti Natasha meille vuorostaan melkoisen kovaa lenkkiseuraa. Yksi mieleenpainuvimmista harjoituksista olikin heti ensimmäisellä viikolla Australiaan saavuttuamme, kun olimme Lotan kanssa suunnitelleet kevyen pitkän lenkin ja pyysimme Tashia mukaan. Lopputulos ei sitten ihan vastannutkaan meidän näkemystämme kevyestä ja pitkästä, vaan ihan mk:llahan siellä vedettiin mäkiä ylös alas. Eikä kummallakaan tietenkään ollut pokkaa tiedustella, josko vauhtia voisi hieman keventää. Kun aloimme tuntea kaupunkia ja ihmisiä ja jetlagkin oli vain mennyt muisto, oli elämä Australiassa melko erilaista verrattuna Suomeen. Sateesta ja kylmistä keleistä emme päässeet eroon ja toppatakkikin olisi todella ollut tarpeen, sillä kevät oli kylmin vuosikymmeniin. Huonoa säätä kompensoi kuitenkin australialaisten aivan erilainen rento asenne kaikkeen. Tämä tuli ilmi esimerkiksi, kun olimme lähdössä ensimmäistä kertaa kauemmas suunnistamaan. Siinä kun me Lotan kanssa seisoimme eteisessä valmiina tasan silloin, kun oli sovittu lähtöaika, alkoivat Keyn perheen lapset heräillä ja laittaa aamupalaa kiirehtimättä. Jokaiseen reissuun mahtuu niin huippuhetkiä, kuin myös muutama masennusmaanantai ja niin myös tämän kolmen kuukauden aikana koimme kaikenlaista. Viimeiset kaksi viikkoa matkustelimme itärannikolla, aloittaen Sydneystä ja päätyen Canberraan. Suurimman osan reissusta vietimme kierrellen eri kansallispuistoja ja rannoilla makoilimmekin suhteellisen vähän. Kävimme muun muassa vaeltamassa Blue Mountains -nimisillä vuorilla, joilla vaelluskartat eivät vastaa aivan Suomessa totuttua laatua. Yhteen 6 tunnin vaellukseen helteessä sisältyi siis kaikenlaista: ainakin omasta mielestäni hengenvaarallinen reitti, veden loppuminen ja eksyminen. Välillä saattoi vähän äitiäkin olla ikävä, mutta pois päästiin ja jopa ilman jossain vaiheessa suunniteltua helikopteria. Nyt jälkeenpäin osaan arvostaa moninkertaisesti kaikkea koettua sekä myös Suomen luontoa, jossa liikkuminen on ensisijaisesti nautintoa, kun ei ole pelkoa hengenvaarallisista käärmeistä, hämähäkeistä tai vompateista. Vaikka monia asioita koimme ja näimme, jäi suurin osa Australiasta näkemättä. Täytyykin siis ahkerasti opiskella, jotta voi jossain vaiheessa lähteä uuteen reissuun! Noora Koskinen The 12 Apostles, osa jäljellä olevista kivipaaseista. Kangaroo Crossing yksi lempparimaastoista. Hiisi-Posti

32 EURA puh RAUMA puh Virtaa syksyyn! puh Hiisi-Posti 2017

33 Sergei Detkov ja Maxim Sychev suojalkapalloturnauksessa Biolanin joukkueessa. MAANRAKENNUS P&P LAAKSO Lapijoki puh Säkylän Tietotekniikka Tietokoneet ja oheislaitteet, ohjelmat, laajakaistaliittymät, huollot, korjaukset Preferred Partner Rantatie 267, Säkylä, puh. (02) Avoinna ark 10-17, la 10-13, Hiisi-Posti

34 Säkylän II Mansikkamaraton juostiin Köyliössä Roope Koskinen voitti selvästi puolimaratonin. Säkylän II Mansikkamaraton järjestettiin lauantaina Kilpailukeskus sijaitsi Köyliössä Kepolan koululla. Reitit kiertelivät viime vuoden tapaan Köyliönjärven hienoja kansallismaisemia. Eri-ikäisille nais- ja mieskilpailijoille ja kuntoilijoille oli tarjolla matkoja maratonista kolmeen kilometriin. Ensimmäiset sarjat lähetettiin matkaan klo 11. Kaikkiaan tapahtumaan otti osaa 181 juoksijaa. Miesten maratonin voitti huippuajalla Ole Halonen. Naisten maratonin nopein oli Helena Pajula ajalla Miesten puolikkaan kiersi ripeimmin nykyään Kalevan Rastia edustava Roope Koskinen ajalla Hänestä parisen minuuttia jäi Hiisirastin/ Lallien Igor Popov. Miesten kympin paras oli Jarmo Malmi 40,37. Naisten kympin nopeimmaksi osoittautui Hiisin/Lallien Ekaterina Vlasova Marjatila Laaksosen kovakuntoiset työtekijät toivat tapahtumaan oman mausteensa. Heistä monesta näki, että on tullut ennenkin juostua. Kisan järjestivät Hiisirasti ja Köyliön Lallit. Järjestyksessä III Säkylän Mansikkamaraton on tarkoitus järjestää Kauko Hakala 34 Hiisi-Posti 2017

35 15-vuotiaiden tyttöjen kolmen kilometrin nopein Anni Laine. P I E N K O N E puh Mansikkamaratonin ennätys on nyt Ole Halosen nimissä. Valitse viisaasti paikkakunnan oma energiayhtiö. Vertaa hintoja... Sähkön myynti (02) Öljyn myynti (02) Samuli Kero 15-vuotiaiden poikien ykkönen kolmosella. Kuvat: Simo Nummi Hiisi-Posti

36 36 Hiisi-Posti

37 Armeijan leivissä Aloitin palvelukseni Suomen suurimmassa kuntokoulussa 2. tammikuuta Niinisalossa. Nopeasti sain huomata, että tuo edellä mainitsemani puolustusvoimien slogan pitää paikkansa lähinnä, kun kyse on keskiverto tai sitä huonommassa kunnossa olevasta nuoresta. Osittain siitä johtuen päädyin antamaan työpanokseni Porin prikaatin Niinisalon toimipisteen liikuntaalalle. Jos olisin päättänyt panostaa sotilasuraan, olisi treenaaminen jäänyt huomattavasti vähemmälle. Jokainen alokas suorittaa pääpiirteiltään samanlaisen kahdeksan viikkoa kestävän peruskoulutuskauden. Jo p-kaudella sotilaslajiurheilijat olivat oikeutettuja sisäisiin harjoitteluvapaisiin, joita saattoi olla kahdestikin päivässä. P-kausi oli lähinnä opettelua sotilaan elämään, mistä johtuen viikoittaiset treenimäärät jäivät vuoden alhaisimmiksi. Niinisalon parhaita puolia olivat ehdottomasti hiihtomahdollisuudet. Vaikka talvi oli vähäluminen, hiihtokilometrejä kertyi mukavasti Kankaanpään ja Jämin tykkilumilla, ja hiihtämään pääsi aina kun siihen oli aikaa. Lopputalvesta lunta satoi juuri sen verran, että varuskunnasta pääsi suksia naarmuttamatta hiihtämään Jämille asti. P-kauden jälkeen kävin lääkintämieskurssin, ja loppupalveluksen toimin urheilutalon lääkintävahtimestarina. Nimikkeenä vahtimestari on vähän harhaanjohtava, koska tehtäviini kuului lähinnä suunnistusratojen suunnittelu ja rastien vienti sekä varuskunnan alueelle että Hämeenkankaalle. Aikaa omatoimiseen treenaamiseen oli vähintäänkin tarpeeksi. Suurimmaksi ongelmaksi koin itse unen määrän: urheilutalo piti avata aamuisin kuudelta, eikä illalla nukkumaanmenoa tarvinnut ajatella ennen kymmentä. Erityisesti loppuviikosta aamutreenien aloittaminen tuntui välillä ylitsepääsemättömän raskaalta. Näin jälkeenpäin voin myös sanoa, että työpisteemme vieressä olevaa punttisalia olisi pitänyt hyödyntää enemmän. Yksi palvelusajan parhaista puolista oli ehdottomasti muiden urheilulajien edustajat. Lenkkiseuraa oli lähes aina tarjolla, ja kuntorasteilla joutui tekemään täyden työn pudottaakseen peesistä kovakuntoiset hiihtäjät. Oli myös hienoa huomata, miten Niinisalossa panostettiin sotilaslajiurheilijoiden ohjattuihin leireihin, ja aina valmentajaksi löytyi joku eri alan ammattilainen riippuen siitä, mitä leirillä oltiin harjoittelemassa. Erityisesti mieleeni jäi hiisiläisille tutun Petteri Vuorisen vetämä suunnistusharjoitus, jossa juostiin ensin vähän matkaa suota, minkä jälkeen yhteislähdöllä lyhyt suunnistusveto kankaalla kisavauhtia. Treenin arvoa lisäsi se, että osallistujia oli paljon, mistä harvoin pääsee nauttimaan kotiseudulla treenatessa. Toinen mieleenpainuva asia oli ehdottomasti puolustusvoimien kilpailut, kuten esimerkiksi legendaarinen Oltermanni hiihto tai sotilaiden SM-hiihdot Sodankylässä. Porin prikaatin väreissä päästiin myös tekemään uusia lajivaltauksia. Ampumahiihto oli pienimuotoinen ohilaukaus, kun taas ampumasuunnistus osoittautui kultakaivokseksi. Punkalaitumelta mukaan tarttui kaksi SM-mitalia ja paikka Sundsvallissa järjestettyihin MM-kisoihin. Suurimmat odotukset kohdistuivat Ruotsissa sprinttimatkalle, ja MM-sprintistä käteen jäi huonosta ammunnasta huolimatta kahdeksas sija. Myös Imatralla järjestettyjä sotilaiden MM-suunnistuksia voidaan pitää onnistuneena reissuna, vaikka itse sen viikon vietinkin kuumeessa. Paikallisen erikoisrajajääkärin punkassa maatessani päässäni oli mielikuva suunnistusvalmennuksesta vastanneesta Petteri Vuorisesta koneen ääressä katsomassa gps-seurantaa ja hieromassa käsiään yhteen, kun Porin prikaati varamiehisillä joukkueilla ylsi hienosti partiokisassa kaksoisvoittoon. Joona Huila Ampumasuunnistuksen MM-kisoista Sundsvallista tuli sprinttimatkalta kahdeksas sija. Kuvat: Petja Pöyhönen Hiisi-Posti

38 Reino-isän haave on kantanut pitkälle Tänä vuonna Joensuu-Jukolassa, me Tuumin siskokset, Tiina Kuusholma, Leena Tuumi-Niemi, Maija Tuumi ja Liisa Tuumi- Ilomäki, osallistuimme 30:nnen kerran Venlojen viestiin omalla sisarusjoukkueellamme. Suunnistus tuli meille veren perintönä, koska Reino-isämme oli intohimoinen, maajoukkuetason suunnistaja. Nuorempana kävimme muutamassa Jukolan viestissä katsojana mukana. Se, että lähdemme sinne itse kisaamaan, kun ikää on tarpeeksi, oli aika lailla itsestäänselvyys. Olihan se isän ei niin salainen haave, että Tuumilta tulee ensimmäinen sisarusjoukkue Venlojen viestiin. Toteutimme ilolla isämme haaveen. Isä ehti olla mukana seitsemässä viestissä meitä kuskaamassa ja kannustamassa. Äitimme rooli huoltajana ja muonittajana on ollut myös tärkeä. Vieläkin Venlojen viestiin lähtiessämme muistelemme, että äidillä oli aina kylmälaukussa myös unelmatorttua! Sillä herkuteltiin ikimuistoisessa Kytäjä-Jukolassakin kaamean kuran keskellä. Alun perin naisten kisa juostiin henkilökohtaisena Venlojen juoksuna. Tämän jälkeen viesti juostiin kolmiosuuksisena kolmena vuonna ja vuodesta 1981 se on ollut neliosuuksinen. Ensimmäinen yhteinen viestimme oli 1983 Kouvolan Valkealassa. Tällöin Maija ja Liisa kaksosina saivat molemmat osallistua viestiin ensimmäisen kerran. Tuon aloitusvuoden jälkeen olemme osallistuneet Venlojen viestiin joka vuosi viittä kertaa lukuun ottamatta. Poisjäämisille on ollut aina painavat syyt; joku meistä on sairastunut juuri kisojen alla, yhtenä vuonna jälkikasvua oli syntymässä pian Jukola-viikonlopun jälkeen. Hiisi-Jukolassa olimme mukana järjestelytehtävissä. Venlojen viestissä kokee kerta toisensa jälkeen ainutlaatuisen suunnistuselämyksen. Venlojen sarjamme alettua 1983 mukaan on mahtunut monta ikimuistoista kertaa. Virolahdella vuonna 1992 meillä oli kymmenes osallistumiskerta. Isämme ei Tuumin siskokset, Maija Tuumi, Leena Tuumi-Niemi, Tiina Kuusholma ja Liisa Tuumi-Ilomäki päässyt näkemään ja kokemaan tätä meidän juhlaosallistumistamme. Kaksi vuotta aikaisemmin Juvalla järjestetyn Venlojen viestin aikana isämme menehtyi sairaalassa nopeasti edenneeseen vakavaan sairauteen. Tiinan juostessa omalta osuudeltaan vaihtoon kilpailukeskuksessa soi parhaillaan Matin ja Tepon Mä näitä polkuja tallaan, joka oli isämme lempikappale. Pyhä-Luosto-Jukolassa 1994: Oli upea kisakylä ja yötön yö. Aurinko paistoi läpi yön. Tytöt olivat mahtavassa vireessä, niin kuin sijoituksestakin voi päätellä (142/486). Majoituskin oli mahtavassa hirsimökissä. Näin on Ari huoltojoukoista kirjoittanut huomioitaan tästä Venlojen viestistä. Anjalankoskella v saavutimme 20:nnen osallistumiskerran sisarusjoukkueena. Saman tien ajatuksiin nousi tavoitella uutta kymmensarjaa kohti 30:nettä osallistumiskertaa Vironlahdella meillä oli monella tapaa yksi jännittävimmistä osallistumiskerroista. Lisäjännitystä viestikisaan toi jo etukäteen meille esitetty toive olla mukana gps-seurannassa. Meitä myös haastateltiin Venlojen viestin suorassa tv-lähetyksessä. Liisan ja Markon kolme poikaa kulkivat mukana monessa Jukolan viestissä pienestä pitäen. Tyynyt kainalossa ja silmät sikkurassa pojat pakkautuivat mukaan Jukola-bussiin milloin minnekin päin Suomea. Useammassa Jukolan viestissä vipelsi viiden serkuspojan joukko, kun Leenan ja Kaitsunkin kaksi poikaa olivat mukana. Näistäkin Jukola-reissuista on monta hauskaa muistoa. Mieleenpainuvin Venla-muistoni on Lappee-Jukolasta Saavuimme jo perjantaina sateen saattelemana Lappeenrantaan. Kisapäivän aamuna oli vielä poutaista. Olin siihen asti onnistunut välttämään aloitusosuuden vedoten heikkoihin vatsahermoihini. Saimme ajoissa keväällä kutsun rippijuhliin, jotka olivat juuri Jukola-viikonlopun sunnuntaina. Juhliin ehtiäksemme ainut vaihtoehto minulle oli aloitusosuuden juokseminen. 38 Hiisi-Posti 2017

39 Tuumin siskosten 30. yhteisen Venlojen viestin avausosuuden Joensuun Enossa suunnisti Tiina Kuusholma (548). Ruuhka viestin alussa on melkoinen. Pyrin rauhoittamaan mieleni ja valmistelut avausosuudelle menivätkin osaltani ihan hyvin. Ensimmäinen avausosuuteni sujui sekin hyvin. Ainoastaan jälkeenpäin totesin, että lähtölaukauksen jälkeen olisi pitänyt jaksaa kiihdyttää paremmin, ettei olisi jäänyt letkassa niin perälle. Letkajuoksua tai kävelyähän avausosuus pitkälti on. Sade alkoi avausosuuden aikana ja jatkui läpi koko yön. Kävin pikaiseen pesulla ja lähdimme lähes saman tien kotia kohti. Parkkipaikka oli jo melkoisen pehmeä sateen vuoksi. Näin muistelee Maija varsinaista kura-jukolaa. Ehkä Leenan seuraavat ajatukset tiivistävät monen Lappee- Jukolan kävijän tunnelmat hyvin. Lähdin ajamaan Helsingistä kohti Lappee-Jukolaa kuuden maissa aamulla yksin. Poikani Topias oli mennyt jo edellisenä iltana HS:n valmennusryhmän mukana. Moottoritie oli tyhjä, aurinko paistoi ja fiilis oli korkealla. Perille peltoparkkiin pääsin puoli yhdeksän maissa. Kuljetin kamppeeni kilpailukeskukseen ja matkalta asuntovaunualueelta sain Tiinan mukaani. Pystytin telttani kauas lähtöviitoituksen varteen. Edelleen paistoi aurinko ja fiilis oli hyvä. Topias ilmoitti jossain vaiheessa, että hänen kännykkänsä oli hajonnut ja meidän yhteydenpito olisi hänen kavereittensa kännyköiden varassa. Sade siis alkoi Venlojen ekan osuuden aikana ja jatkui ja jatkui koko illan. Itse juoksin kolmannen osuuden normisuorituksella. Jatkuvan sateen lisäksi oli kova puuskittainen tuuli. Jossain vaiheessa tuli tieto, että puu oli kaatunut kilpailukeskukseen tulevan ihmisen päälle. Aloin huolestua, että miten saan auton aamulla pois sieltä pellolta! Kilpailukeskuskin alkoi muuttua kurakentäksi. Fiilikset eivät olleet enää niin hyvät. Vain teltassa oli mukavan kuivaa. Nukuin muutaman tunnin ennen kuin Topias oli lähdössä HS:n kakkosjoukkueen kuudennelle osuudelle. Seurasin hänen alkuverryttelyään mutaisella pellolla vesisateessa. Topias oli 12 kilometrin reitillään noin puolitoista tuntia. Metsästä tultuaan hän oli uupunut ja viluissaan. Passitin hänet heti pesulle. Lähdin talsimaan kimpsuineni ja kampsuineni kohti opaspaalua, jossa meidän Topiaksen kanssa piti tavata. Matkani sinne kesti yli puoli tuntia yrittäessäni kiertää pahimmat mutapaikat. Odottelin ja odottelin Topiasta opaspaalulla epätietoisena, oliko hän edelleen pesulla. En voinut edes soittaa hänelle, koska hänen kännykkänsä oli siis rikki. Ajattelin, että hän on nukahtanut telttasaunan lauteille. Lopulta hän kuitenkin tuli. Lähdimme raahautumaan uupuneina kilometrien päähän parkkipaikalle raskaine kantamuksinemme. Matkalla Topias tokaisi: Tässä viikonlopussa ei ollut mitään hauskaa. Paljon muuta ei puhuttu. Parkkipellolla autoon laitettiin hätävilkut päälle. Näin neljä hinaustraktoria tiesivät, että autossa odotellaan hinausapua. Minä nukuin odotellessa autossa noin tunnin, Topias istui tienposkessa suunnistusrepun jakkaralla. Ajomatka Haminaan oli tuskallista, väsytti todella paljon. Onneksi mieheni Kaitsu oli viikonlopun Vironlahdessa kalareissulla ja ajoi Haminasta kotiin uupuneet suunnistajat. Tämä Lappee-Jukola jäi siksikin erityisesti mieleen, että olimme saaneet juosta aikaisemmat Venlojen viestit lähes aina poutasäässä. Aina ei luonto näytä parastaan Jukola-viikonloppunakaan! Joensuu-Jukolassa meillä oli mahdollisuus saavuttaa Tuumin siskosten 30. Venlojen viesti. Varmoja emme voineet olla sen toteutumisesta ennen kuin kaikki olivat päässeet itse kisapaikalle. Junalla Jukolaan matkustaminen tuli myös koettua tällä kertaa. Olipa mukavan leppoisaa ja vielä, kun järjestäjät odottivat meitä kisabussilla rautatieasemalla. Bussi lähti saman tien kohti Enoa alle kymmenen matkustajaa mukanaan. Leenakin tuli kisapaikalle jo perjantaina. Liisa tuli vasta lauantaina puolen päivän aikoihin. Olimme siis kaikki paikalla ja Venlojen viesti voi alkaa tällä kertaa Tiinan aloittamana: Jännitys oli aika lailla huipussaan Venlojen viestin lähtöhetken lähestyessä. Yritin rauhoitella itseäni ja vakuutella, että jos olen kaikista aikaisemmista viesteistä läpi selvinnyt, selviän myös nyt. Se, että tärkeä ja pitkäaikainen tavoitteemme oli toteutumassa juuri tänään ja täällä, toi ainakin itselleni lähes ylipääsemättömän jännityksen tunteen. Omasta kunnostani tiesin, että se voisi olla paljonkin parempi. Lähes helteiseksi muuttunut keli lähtöhetken lähestyessä ei yhtään helpottanut tilannetta, päinvastoin. Menin ajoissa lähtöalueelle ja verryttelin huolellisesti, jotta pitkä, asvalttia pitkin juostava matka K-paikalle ei heti uuvuttaisi. Jännitys helpottui valtavan yleisömäärän keskellä. Fiilikset oli lopulta aika huikeat, kun me Venlat pääsimme aloittamaan viestin mahtavan kannustuksen saattelemana. Pitkä lähtösuora yleisön edessä sai minut spontaanisti vilkuttamaan kannustajille. Tein heti reittini alussa isohkon virheen, siitä eteenpäin meno tuntui tosi raskaalta. Onneksi siskot tekivät omilla osuuksillaan onnistuneempia suorituksia. Siispä voi todeta, että suoriuduimme 30:stä juhlaviestistämme kunnialla. Sijoituksemme oli 564/1182. Kyllä suunnistus on mahtavaa! Tuumin siskokset Hiisi-Posti

40 Yläneen Ristisuolla yli 500 suunnistajaa Satakunnan ja Varsinais-Suomen suunnistajat kokoontuivat lauantaina ja sunnuntaina kamppailemaan alueidensa paremmuudesta Yläneen Ristisuolle. Lauantaina olivat vuorossa pitkänmatkan mestaruustaistot ja sunnuntaina viestit. Suunnistajat totesivat lähes yhdestä suusta, että maasto oli raskas, mutta suunnistuksellinen. Kilpailukeskus sijaitsi Erkki Ristisuon tontilla. Kilpailun järjestivät Yläneen Kiri ja Köyliön Lallit, Hiisirastin avustamana. Kilpailunjohtajana toimi Lallien Vesa Koskinen, varajohtajana Kirin Markku Autio. Radoista vastasivat Teemu Nukki Hiisi, Saku Asikainen Hiisi ja Päivi Autio KöLa/YlKi. Kilpailun valvojana toimi Olli Mattila LiePa. Kioskipuolesta ja infosta vastasi Yläneen Kirin väki. Jussi Suna miesten pääsarjan nopein Miesten pääsarjan reitin kiersi nopeimmin Turun Metsäkävijöiden Jussi Suna. Toiseksi sekä kokonaiskisassa, että V-S:n alueella sijoittui Paimion Rastin Jesse Laukkarinen. Kolmanneksi parhaan ajan juoksi ulkopuolella kilpailun suunnistanut Tampereen Pyrinnön, syksyllä opiskelun Turun yliopistossa aloittava Anton Kuukka. Varsinais-Suomen kisassa kolmanneksi ja kokonaiskilpailussa neljänneksi sijoittui Paimion Rastin Henri Kalve. Tungosta viestipuomilla, jossa odottavan aika tuntuu aina pitkältä. Hiisirastin Joona Huila Satakunnan mestariksi Satakunnan mestaruuden voitti Hiisirastin Joona Huila. Toiseksi sijoittui Hiisin Sergei Detkov ja kolmanneksi Rastikarhujen Petja Pöyhönen. Vielä 20-sarjassa kilpaileva Huila oli tyytyväinen suoritukseensa. Rastit löytyivät ja juoksukin sujui. Detkov sen sijaan valitti, että tukkoista oli. Lasten lähdössä toimitsijoina olivat Jenni ja Ville Sabel, Marika Yli-Kauppila, Laura Välilä ja Sari Koskinen. Timo Lehtosen haastateltavana Joona Huila. 40 Hiisi-Posti 2017

41 Tärkeät henkilöt kisojen onnistumisen kannalta, maanomistaja Erkki Ristisuo, kilpaulunjohtaja Vesa Koskinen, varajohtaja Markku Autio ja valvoja Olli Mattila. Kultaa Joona Huila, hopeaa Sergei Detkov. Pronssimies Petja Pöyhönen ehti lähteä kotiin ennen palkintojenjakoa. Naisten ykkönen Sanni Kivelä D21-sarjassa viisi ensimmäistä sijaa meni Varsinais-Suomeen. Tosin väliin mahtui kolmanneksi parhaalla ajalla, ulkopuolella kisan suunnistanut Tampereen Pyrinnön Saila Kinni. Kisan parhaaksi ja V-S:n mestariksi kiirehti Angelniemen Sanni Kivelä. Toiseksi sijoittui Paimion Rastin Inga Dambe ja kolmanneksi Paimion Rastin Emma Silvennoinen. Satakuntalaisista Rastikarhujen naiset ottivat kolmoisvoiton Elli Peltomäen, Laura Jakobssonin ja Suvi Ylikylän voimin. Sunnuntain viestit Sunnuntain viesteissä oli eri sarjoissa mukana 118 kolmen suunnistajan joukkuetta. Miesten parhaaksi ylsi Varsinais-Suomen MS-Parma joukkueella Henrik Väisänen, Akseli Ruohola ja Arto Talvinen. Satakunnasta oli mukana vain kaksi joukkuetta. Niistä paremmaksi osoittautui Hiisirasti ennen porilaista Rastikarhuja. Hiisin joukkueessa suunnistivat Joona Huila, Sergei Detkov ja Maxim Sychev. Naisten parhaaksi osoittautui Paimion Rasti. Satakuntalaisista ykkönen oli Rastikarhut. Hiisirastilla ei ollut mukana joukkuetta. Kauko Hakala Jälkipuintia, Olli Mattila, Timo Peltola ja Teemu Nukki. Palkintojen jaossa Vesa Koskinen ja Teemu Nukki, jotka tekivät ison työn am-kisojen järjestelyjen eteen. Kuuluttajana ansiokkaasti toimi Veli-Pekka Suni. Hiisi-Posti

42 49. Höst-öst Höst-öst -matka on ruotsalaisen Beo Bengtsonin järjestämä vuosittainen syysmatka pääosin Euroopan maissa, joissa tarkoituksena on suunnistaminen ja suunnistuksen tunnettavaksi tekeminen. Ohessa tarkoituksena on myös rahan kerääminen toiminnan kehittämiseen vielä kehityksen alussa oleville uusille suunnistusmaille. Tänä vuonna järjestettävä matka on 50. ja juhlavuoden kunniaksi hieman pidempi suuntautuen bussilla Ruotsista Turkkiin ja takaisin. Matkalle osuu mielenkiintoisia suunnistusmaita kuten mm. Kreikka Akropolis kukkuloineen tai Moldova. Itse olin kauan salaa haaveillut osallistumista Beo Bengtsonin legendaariseen Höst-Öst retkeen. Mielenkiintoisimmat retket olivat suuntautuneet Mustanmeren kiertoon. Olin myös mm. Irlannissa ja Hollannissa kisaillessa osallistunut samoihin kisoihin Höst-öst seurueen kanssa, kun viime vuonna sitten päätimme osallistua Annan kanssa 49. Höst-östiin. 49. höstöst suuntautui Göteborgista Balkanin suuntaan ja takaisin Venetsian kautta. Meillä matka suuntautui Suomesta Göteborgiin ja taas suoraan Venetsiasta Suomeen. Pitkä bussimatka Saksan läpi ei houkutellut, vaikka meiltä jäi kokematta tämän takia kaksi viimeistä suunnistusta Italiassa ja Saksassa. Matkamme alkoi Ruotsin Göteborgista, jossa harhailimme paikalle saapuvaan bussiin ja matka suuntautui kohti Åhusia. Heti bussimatkan alkaessa havaitsimme, että pääkieli matkalla olisi hyvinkin vaikeaselkoinen Ruotsin eteläisen osan murre. Toki se teki retkestämme ehkä mielenkiintoisemman ja koska lopulta kahdessa matkalle suuntautuvassa bussissa olisi väkeä monesta ilmansuunnasta ei se niinkään haitannut. Jo pian Åhusiin saapuessamme matkustajat kiirehtivät suunnistutarvikkeiden vaihtoon ja kohti ensimmäistä suunnistuskilpailua, joka oli itselle jo tuttu Hiisin aikaisemmilta leireiltä. Tarjolla oli hienoa Åhusin hiekkakangasmaastoa auringon paistaessa syystaivaalla. Ilta jatkui kisan jälkeen ehkä vielä hauskemmin osallistuessamme paikalliseen ankeriasjuhlaan. Mitään emme paikallismurteesta ymmärtäneet, mutta vatsa tuli todellakin täyteen. Toisena päivänä suuntasimme Bornholmin saarelle, joka kuuluu Tanskalle. Bornholmilla osallistuimme jokavuotisiin kaksipäiväisiin Höst-open kisoihin. Osallistujia oli runsaasti ja maastot suuntautuivat saaren sisäosien metsiin ja rannalla oleville osin avoimille katajakallioille. Kisojen jälkeisen kokemuksen perusteella Bornholm on ehdottomasti suositeltava viikonloppumatkan kohde. Poistuessamme saarelta jouduimme kiertämään Ruotsin kautta, koska kesän viimeiset suorat yhteydet Saksaan olivat jo loppuneet. Saapuessamme Saksan maaperälle oli bussimme papereissa jotain ongelmia, joten vietimme yönpimeydessä saksalaisen maantien reunassa hetken jos toisen tullivirkailijoiden seurassa. Bornholmin rannikkomaastoa. Adrianmeren rannikkoa. 42 Hiisi-Posti 2017

43 Prizren marraskuussa. Asiat lopulta hoituivat ja matkamme jatkui jälleen aamulla yöpaikastamme kohti Bad Schandaun komeita hiekkakivimaastoja. Tässä vaiheessa ruska oli parhaimmillaan kaakois-saksassa ja kun maastokin oli jykevien kivipaasien hallinnoima ei paremmista maisemista oikein olisi voinut nauttia. Paikkallisten lasten juhliessa halloweenia saimme mekin kuulla bussissa saksalaisten lasten laulantaa ja maistella paikallisia herkkuja illallisella. Ruokailun jälkeen suuntasimme Tsekkeihin ja seuraavan päivän kisaa Turnovin lähellä. Tsekeissä oli tarjolla kilpailukeskus keskiaikaisen linnan pihalla ja lisää mukavakulkuista hiekkakivimaastoa. Majoitusjärjestelyt olivat isolle joukolle välillä haastavia. Me nuoret saimme yleensä suunnata toiseen hieman kauemmas olevaan majoitukseen, joka yleisen hälinän vuoksi oli ehkä parempi vaihtoehto. Näin se oli myös Tsekeissä, josta taas aamulla suuntasimme kohti Itävallan Pinkafeldia, toki pysähdyimme välillä Bratislavan lähikukkuloilla juoksemassa hienossa lehtimetsässä. Pinkafeldiin saapuessamme tajusimme sen olevan Itävallan suunnistuksen pääpaikka ja niinpä saapumispäivän aamuna juoksimme ennen aamiasta jo sprinttiä Pinkafeldissä ja sitten hieman myöhemmin pidempää matkaa hyvinkin tasaisessa hyväkulkuisessa kuusimetsässä. Pari yötä Pinkafeldissä oli mukavaa vaihtelua yhden yön majoituksiin. Toisaalta koska matkaa oli paljon vielä jäljellä lähdimme jälleen aamulla kohti Budapestia. Budapestiin tietysti kiersimme Slovenian kautta. Sloveniassa oli edelleen tarjolla hyväkulkuista maastoa ja Budapestiin saavuimme kuten yleisesti hyvin myöhään illalla. Budapestissa osallistuimme kaksipäiväiseen Spartacus-kuppiin Gantin alueella. Maastotyyppi oli minulle tuttu, koska olin asunut Unkarissa ja kisaillutkin muutamaan otteeseen kyseisellä alueella. Kisoissa muutenkin oli mukava myös huomata, että jutustelu paikalliskielellä vielä onnistui alkukangertelujen jälkeen. Kisoista palautumisaika meni Budapestissa kylpylässä lilluen ja bongaillessa vanhoja tuttuja paikkoja. Sunnuntain kisan jälkeen suuntamme oli Serbia ja Smed Palanka, johon saavuimme jälleen myöhään illalla. Bussissa olo oli jo väsynyt ja suunnistamaan ei enää ollut intoa, mutta kun saavuimme kylän keskustaan muuttui mieli. Musiikki soi kovaa ja kylän keskusta oli eloisa, vaikka järjestäjät olivat odottaneet meitä jo pari tuntia. Tästä innostuneena nopeasti puimme ja suuntasimme lamput kiiluen kohti lähtöpaikkaa. Näin jälkikäteen koko kilpailu oli koko reissun hämmentävin ja aamulla se tuntui lähinnä unelta. Syksy Bad Schandaussa. Lähtöpaikka Albanialaiseen tyyliin. Hiisi-Posti

44 Sprinttiä Prizrenissä. Seuraava päivä oli jälleen bussin täyteistä matkustusta, jonka aikana onnistuimme kiertämään Makedonian pääkaupungin Skopjen kautta Kosovon Prizreniin. Skopjessa oli tarjolla perinteistä puistosprinttiä ja Kosovossa seuraavana päivänä rankkasateen täyteistä kaupunkisprinttiä liukkailla kaduilla. Kosovosta matkamme jatkui Albaniaan Adrianmeren rannikolle hieman hitaampaan maastoon ja edelleen Montenegroon Podgoricaan. Montenegrossa suunnistimme lähikukkulan maastossa, joka oli hieman kivipohjaista ja kun yhtä rastia ei ollut maastoon harmittavasti huomattu viedä niin maastossa vietetty aika kaikilla oli hieman normaalia pidempi. Montenegrosta suuntasimme kohti Bosnia-Herzegovinaa ajellen Piva-joen upeita maisemia ihaillen. Montenegro vaikutti ehdottomasti vierailun arvoiselta paikalta. Bosnian rajalla huomasi näiden kahden maan erillaiset taloudelliset tilanteet. Montenegrossa ajelimme isolla moottoritiellä kun taas etelä-bosniassa ajelimme puoliksi rotkoon sortunutta tietä miinakenttävaroitusten ja hautausmaiden hallitessa maisemaa. Ajelimme Bosnian läpi piipahtaen Sarajevon olympialaisten ampuhiihtoareenan karstimaastossa suunnistamassa sankkenevan lumisateen saattaessa. Kisan jälkeen saimme nauttia paikallisia herkkuja ja erikoisuuksia. Myöhemmin Sarajevon kaupunki näyttäytyi meille upeasti lähivuorten ollessa lumenpeitossa ja auringon paistaessa pilvien lomasta. Meillä suuntana oli kuitenkin majoituksemme Banja Lukassa. Meidän viimeinen höst-öst bussimatkamme aamulla Banja Lukasta sisälsi pysähdyksen Zagrebin Park Maksimirissa ja lopullisen päätepysäkkimme Venetsiassa. Park Maksimir oli Zagrebissa olevaa puistomaista metsää. Venetsiassa juoksimme Jesolo Lidossa sprintin ja perinteisemmän Venetsian kaupunginsuunnistuksen, joka tälläkertaa juostiin yöllä. Me siis poistuimme höst-öst bussista Venetsiassa hieman kaihoisasti, mutta tukku kivoja muistoja ja uusia ystäviä rikkaampana. Kotiin päästyessä kovan suunnistumatkan, 20 suunnistuskilpailua reilun kahden viikon aikana, olikin mukava pistää jo sukset jalkaan. Tuloksia reissusta tai mahdollisesti tulevista seikkailuista voi käydä tsekkaamassa Toisaalta, jos alkoi omaakin reissujalkaa vipottaa niin hieman tutummallakin porukalla voi lähteä mielenkiintoisiin kohteisiin suunnistamaan. Lisää tietoa mm. Saku Asikainen Konekuja 2, Eurajoki Arto Laakeristo puh Jarkko Laakeristo puh Hiisi-Posti 2017

45 Hiisi-Ristikko julkaistaan jouluun mennessä Hiisin nettisivuilla. Vuokra-asuntojen välitys (LKV) Kaupanvahvistus Perunkirjoitus Isännöinti Kirjanpito Palkanlaskenta Eurajoen Kiinteistö- ja Tilipalvelu Oy Kirkkotie 7, EURAJOKI, p , Ostamalla edullista TEBOILIN ÖLJYÄ, tuet samalla Hiisirastin toimintaa. Lisätietoja ja tilaukset: Pirjo Mikkola puh sähköposti: ekt-palvelu.fi At the World Championships in Denmark... At the World Championships in Denmark in 2006, I ran in the relay team 2 leg. Roman Efimov was second on the exchange with a small gap from the leaders. I focused on quick and accurate orienteering and on 1 control I ran among the leaders. But what was my confusion when I did not find SI on my finger. For a second whole my life flashed in my eyes and I imagined my team members kicking me at the finish))))))). This was probably one of the most terrible moments in my life. After that I quickly concentrated and checked my the only one pocket and found there a cute lying SI. There was no limit to my joy. I put it on my finger and continued the race. We won that day. But this little thing could change everything. Andrei Hramov KAUKOLÄMPÖ tuotanto ja jakelu KOKEMÄEN LÄMPÖ OY POLTTOAINE valmistus ja terminaalipalvelut Kartanonvoima 6, Kokemäki Poltettavan PUUTAVARAN VASTAANOTTO veloituksetta maanantai perjantai klo 8-16 KAIKKI PUUTAVARA: oksat, risut, runko- ja lahopuut, sahauspinnat, sahausjätteet, hyvälaatuinen purkupuu jne. (EI pensasaidat eikä kyllästetty puu) Nouto veloituksetta täysin kuormin lähialueella. Huom! Emme ota vastaan muuta kuin puutavaraa. Alueella kameravalvonta Hiisi-Posti

46 Valopäärastit Verkkokarissa Siitä on jo 20 vuotta, kun lamput syttyivät ensimmäistä kertaa Eurajoen yössä. Todennäköisesti sitä aiemminkaan ei yösuunnistettu kynttilänvalossa, mutta vuodesta 1998 lähtien otsalamput ovat syttyneet syksyisin Valopäärastien merkeissä. Toisaalla tässä lehdessä olevasta historiikista löytyy yksityiskohtaisempi kuvaus tapahtuman vaiheista, tämän jutun keskittyessä päivämäärään ja tapahtumiin Eurajoen Verkkokarissa. Alun perin näitä juhlakisoja kaavailtiin Lutan kylään, mutta maastonkäytölliset vaikeudet pakottivat muuttamaan suunnitelmia. Valopäärasteja on etsiskelty Verkkokarin metsistä aiemminkin, mutta kilpailukeskuksena on toiminut Eurajoen kunnan Lahdenperän virkistyskeskus. Nyt oli kilpailukeskusta siirretty pari kilometriä kunnan keskustan suuntaan vanhan uimarannan ja entisen koulun lähistölle. Näin oli päästy maaston parhaiden alueiden tuntumaan, jonne aiemmin olivat yltäneet vain pisimmät radat. Juhlavuosi ja hyvä kalliomaasto ei kuitenkaan houkutellut kovinkaan suurta osanottajajoukkoa. Kilpailuun ilmoittautui vain hiukan päälle 60 henkilöä, kun tavallisesti on liikuttu noin 100 hengen osanottajamäärissä. Syitä osanottajamäärän putoamiseen voi varmasti pohtia monelta eri kantilta, kuten markkinoinnin onnistumisesta kilpailun ajankohdan kautta kilpa(yö)suunnistusharrastuksen yleiseen hiipumiseen Satakunnassa. Olivat syyt sitten mitä tahansa, niin paikalle saapuneita sää suosi pilvipoutaisena syysiltana, johon tunnelmavalaistuksen loi merenlahden takaa pilvipeitteeseen atominhehkullaan valoa tuonut Olkiluodon ydinvoimala. Illan edetessä alueelle tosin nousi sankka sumu, joka selvästi vaikeutti suunnistusta erityisesti pidempään maastossa viihtyneiden kohdalla. Sumuvalojen kehittäminen otsalamppuihin ei valitettavasti taida olla lampunvalmistajien prioriteettilistalla kovinkaan korkealla. Kilpailijoiden maastossa käyttämän ajan ja kommenttien perusteella radat olivat tänä vuonna keskimääräistä vaikeammat. Alun tasainen kalliomaasto käytännössä ilman polkuja ja muita selkeitä suoritusta helpottavia kohteita tuotti varmasti vaikeuksia kokeneemmallekin yösuunnistajalle. Ratojen loppuosuuksilla maasto oli rikkonaisempaa ja suoritusta helpottaviakin elementtejä löytyi, mutta rajoitetusti. Kartan kasvillisuuskuvausta kannatti myös katsoa tarkasti, sillä vaikka maasto on pääosin kulkukelpoisuudeltaan erinomaisen ja kohtalaisen väliltä, löytyy myös sellaisia alueita, joihin ei mielellään päädy ainakaan pimeään aikaan. Kuten kaikki yösuunnistusta harrastaneet tietävät, lajille on tyypillistä, että tulee epähuomiossa eksyttyä juuri niille alueille joita haluaisi vältellä. Mahdollisesti Valopäärasteillakin kävi näin monelle parille. Ensimmäisenä maastosta saapui C- sarjan henkilökohtaisen radan onnistuneesti kiertänyt Tero Tiitola loppuajalla Ero sarjan kakkoseen oli selvä, peräti yli 20 minuuttia. Yleisesti ottaen tänä vuonna ei ollut varsinaisia loppukirikamppailuita, sillä erot pääsivät kasvamaan selkeiksi. Tiukinta kilpailua ykkös- AUTO- JA KONEKORJAAMO H.OLLARANTA puh huollot/korjaukset - pakokaasumittaukset - vakuutusyhtiöiden korjaukset - ilmastointihuollot - nelipyöräsuuntaukset 46 Hiisi-Posti 2017

47 Tero Peltola viihdyttää ja ohjeistaa kilpailijoita lähtövalmisteluissa. sijasta oli sarjassa H75, jossa Hiisirastin ja Rastikarhujen pari Jukka Koskinen/ Eero Helariutta päihitti Rastikarhut Jukka Vapasen/Kalervo Mattilan 31 sekunnilla. Väliaikojen perusteella maastossa oli edetty melko lailla tasatahtia koko matka ja ratkaisu on syntynyt vasta loppukirissä. Valitettavasti maaston ja kilpailukeskuksen välisen etäisyyden takia H75 sarjan rataan ei tänä vuonna ollut mahdollista toteuttaa hajontoja, jolloin letkajuoksukin oli mahdollista. Toisaalta esimerkiksi A sarjassa olisi ollut tarjolla 12 eri rataa, harmi ettei kukaan käynyt kokeilemassa niistä ensimmäistäkään. Pieneksi jääneen osanottajamäärän takia yksikään sarja ei päässyt kasvamaan erityisen suureksi, mutta perinteisesti suositut sekaparisarjat (D+H) keräsivät jälleen kohtalaisesti väkeä. Pidemmälle 5,4 km:n radalle lähti neljä paria ja 3,7 km:n radalle kolme paria. Pidemmän radan voittoon ylsi pari Hanna-Kaisa Sad- winski ja Matti Toivio RastiPiikkiöstä ja lyhyemmän matkan voiton vei Marita ja Tauno Saari. Myös yksinsuunnistussarjat olivat tuttuun tapaan melko suosittuja, lukuun ottamatta A-rataa, jolle ainoana ilmoittautunut kisailija joutui lopulta jäämään pois. Tänä vuonna vuoden Valopääksi valittiin Eurajoen Veikkojen kokenut seura-aktiivi Olli Kares, jonka panos oli näilläkin Valopäärasteilla merkittävä. Tulospalvelu / infokin olisi kuka ties voinut joutua toimimaan taivasalla ilman Ollin tarjoamaa siirrettävää toimistorakennusta. Tämänkertaisen tapahtuman hieman heikoksi jääneestä osanottajamäärästä huolimatta Eurajoen Veikkojen järjestelyorganisaatio ei ole laittamassa otsalamppua kaappiin, vaan ensi vuoden tapahtuma on tarkoitus järjestää normaalisti ja samalla viedä Valopäärastit seuraavalle vuosikymmenelle. Kuten tämän vuoden kilpailu osoitti, ennakkokaavailuihin voi aina tulla muutoksia, mutta ainakin alustavien suunnitelmien mukaan ensi vuonna olisi vuorossa paluu vuoden 1998 maisemiin. Aika näyttää havisevatko silloin historian siivet vai onko se vain pimenevässä illassa heiluva rastilippu. Joka tapauksessa ensi vuonna ei liene vuoden 1998 tapaan enää käytössä pihtileimausta. Rami Rintala Kuvat: Rami Rintala ja Ossi Valtonen Putki- ja metallityöt T:mi Tapio Kivineva Ernastentie 69 B Voitoinen p Hiisi-Posti

48 Valopäärastit 20 vuotta 2015 Valopäärastien historia ulottuu luvun alkupuolelle, jolloin Eurajoen Veikoilla ja ruotsalaisella OK Rodhenilla oli ystävyysseuratoimintaa. Länsinaapurissa vieraillessamme osallistuimme myös sikäläiseen pariyösuunnistuskilpailuun Rodhen Loppetiin. Muutamassa vuodessa muu ystävyysseuratoiminta hiipui, mutta vuodesta toiseen uskollinen yösuunnistajien joukko teki olosuhteista piittaamatta vuotuisen matkansa Olavi Huhtalan johdolla ruotsalaisiin metsiin. Noilla reissuilla virisi ajatus siitä, voisiko vastaavan tyyppistä kisaa järjestää Suomessa. Oma kokemukseni oli, että yösuunnistaminen on kaverin kanssa huomattavasti mukavampaa kuin yksin. Vuonna 2001 Vuoden Valopääksi valittiin Olavi Huhtala, jonka järjestämistä, Ruotsiin suuntautuneista yösuunnistusmatkoista Valopäärastitkin aikoinaan saivat alkunsa. Kuvassa Olavin kaverina hänen monivuotinen yösuunnistusparinsa Eero Helariutta. Syksyllä 1997 asia tuli jälleen esille suunnistusjaoston kokouksessa ja sain tehtäväkseni valmistella ehdotuksen kilpailukonseptista. Alusta alkaen oli selvää, että kilpailusta ei tulisi Rodhen Loppetin kopiota, vaan siitä otettaisiin perusideat, jotka sovitettaisiin meille sopivaksi paketiksi. Lähtökohtana oli myös se, että kilpailusta ei tulisi ryppyotsaista tapahtumaa ja halusin, että myös kilpailun nimi viestittäisi tästä. Eräänä iltana kilpailun kuvausta kirjoittaessani lamppu syttyi päässäni ja kilpailu sai nimekseen Valopäärastit. Jaostossa uusi kisaformaatti sai hyväksynnän ja tästä alkoi kilpailun varsinainen suunnittelu. Kilpailumaastoksi valikoitui muutamia vuosia aiemmin uudelleenkartoitettu Hankkilan kallioalue. Aleksis Kiven päivänä työ sai huipennuksensa, kun 74 suunnistajaa valaisivat lähtöalueen sännätessään pimenevään iltaan. Maalialueella puolestaan jännitettiin, millaisia kommentteja kilpailijoilta tulisi. Viimein odotus palkittiin pitkän kiiltomadon alkaessa mataa hiljalleen pois metsästä. Yön haasteista huolimatta palaute oli rohkaisevaa ja antoi luottamusta järjestää kilpailua jatkossakin. Tulevina vuosina luottamus oli kuitenkin kovilla. Seuraavana vuonna olosuhteet olivat ankarat rankkasateen piiskatessa armottomasti. Kolmantena vuonna koettiin pohjakosketus osanottajamäärän painuessa alle 30. Kilpailun jälkeen pohdin tosissani, kannattaako tapahtuman järjestämistä enää jatkaa. Päätimme kuitenkin vielä yrittää. Toimme kisakeskuksen parina seuraavana vuotena Eurajoen kirkonkylään ja panostimme tapahtuman markkinointiin tosissamme. Se kannatti, sillä osanottajamäärät lähtivät nousuun huipentuen vuoteen 2005, jolloin maastossa suunnisti noin 170 pihkaniskaa, osin samaan aikaan järjestämämme nuorten leiriviikonlopun ansiosta. Tämän jälkeen osanottajamäärä on pyörinyt 100 suunnistajan molemmin puolin. Vuosien varrella Valopäärastit on saanut monia uudistuksia ja tapahtuman kehittäminen on jatkunut näihin päiviin asti. Aluksi oli pelkkiä parisuunnistussarjoja eikä radoilla ollut hajontoja. Vuonna 2001 yksinsuunnistajille oli ensimmäistä kertaa omat sarjansa ja vuonna Mäyräkallion ja Lintuvuoren alueen vaativassa maastossa kisattiin vuonna Lisähaasteensa toi koko illan jatkunut kaatosade osassa sarjoista otettiin käyttöön hajonnat, jotka ovatkin muodostuneet Valopäärastien yhdeksi tavaramerkeistä. Vuosien saatossa olen laatinut uusia hajontajärjestelmiä, joista moniakaan ei liene käytössä missään muussa kilpailussa. Vuoden 2011 Hiisi-Postissa oli erillinen juttu näistä hajontajärjestelmistä. Kilpailuun on lisätty uusia sarjoja osanottajamäärien ja kilpailijoilta saadun palautteen perusteella. Suositun sekasarjan rinnalle on tuotu lyhyempi ja helpompi vaihtoehto. Ikäsarjoissa haitaria on venytetty ja sarjavälejä tiivistetty. Moni on toivonut tiiviimpiä ikävälejä myös nuorempiin sarjoihin. Nykyisillä osanottajamäärillä se ei kuitenkaan ole mahdollista. Vuoden 2001 kilpailun jälkispekulaatioissa Pentti Hämäläinen (vas.) ratamestari Tero Peltola sekä Olli Mattila ja Outi Sareila. 48 Hiisi-Posti 2017

49 Vuonna 2003 kilpailijoita odotti ikimuistoisen eksoottinen seikkailu Merimaan kallioilla ja kaislikoissa. Vuodet eivät ole veljiä keskenään. Niinpä säätilat ovat vaihdelleet huomattavasti. Joinakin vuosina olosuhteet ovat tuoneet oman mausteensa tapahtumaan. Vuoden 1999 kaatosateen jälkeen vuonna 2003 säätila oli sinänsä melko mukava, vaikka lämpötila oli vain pari astetta plussalla. Sen sijaan kilpailureitille oli sisällytetty varsin eksoottinen osuus. Radat nimittäin kulkivat saaren ja mantereen väliin muodostuneen matalikon poikki ja niinpä kilpailijat suunnistivat pienen matkan puoleen sääreen yltäneessä vedessä yli kaksimetrisen kaislikon keskellä pimeässä osalampun valokiilan osuessa kymmenen sentin päässä törröttäviin ruokoihin. Maalissa moni kuitenkin kehui kokemusta positiivisella tavalla ikimuistoiseksi. Todellisissa ääriolosuhteissa kuitenkin suunnistettiin vuonna 2012, jolloin ensin syksyinen lumimyrsky kuorrutti maaston ja tulotiet valkoisen vaipan alle. Lähtöhetkellä sade oli tauonnut ja tilalla oli kuulas pakkasyö. Kilpailun päättyessä pakkanen paukkuikin jo -10 aseteen lukemia. Onneksemme kilpailukeskuksena oli Lahdenperän virkistysalue, jonka saunan lämpimään syleilyyn jääpuikkoja roikkuvat suunnistajat saivat siirtyä käymään jälkipeliään. Jos muutaman kerran ovat olosuhteet olleet haastavat, monasti olemme saaneet nauttia kauniista, kuulaista syysöistä. Näistä ehkä ikimuistoisimpana mieleen nousee vuoden 2014 kilpailu, jonka aikana saimme nauttia Aku Aron vieraanvaraisuudesta. Hän oli kutsunut meidät järjestämään tapahtumaa rakentamansa tekolammen rannalle. Paikka oli upeasti valaistu, kilpailijat pääsivät nauttimaan saunan löylyistä ja pulahtamaan lammen viileään syleilyyn. Kruununa isäntä itse istuskeli nuotiolla kertomassa paikkaan ja lähiympäristöön liittyviä tarinoita. Monia mukavia muistoja mahtuu vuosien varrelle. Valopäärasteilla on myös oma uskollinen kävijäkuntansa. Nämä vuodesta toiseen paikalle saapuvat suunnistajat ovat pääsyy sille, miksi tapahtumaa on jaksettu järjestää jo pari vuosikymmentä. Lisää väkeä kuitenkin mahtuisi maastoon ja samalla vaivalla järjestäisi isommankin kilpailun. Jälleen kerran pohdimme, millä keinoilla saisimme houkutelluksi lisää suunnistajia yösuunnistuksen pariin. Tapahtuman markkinointiin ja tiedottamiseen täytyy ainakin taas panostaa. Lisäksi ratasuunnittelussa pitänee tarjota lisää helpompia ratoja suunnistettavuuden kuitenkaan kärsimättä. Ensi syksynä Valopäärastit palaa juurilleen, kun suunnistajat pääsevät osittain vuoden 1998 kisamaastoon, josta on valmistaumassa uusi kartta. Sydämellisesti kaikki tervetuloa suunnistamaan upeaan kalliomaastoon ja avaamaan uusi vuosikymmen Valopäärastien historiassa. Tero Peltola Vuonna 2012 ensilumi kuorrutti Verkkokarin maaston kauniin valkeaksi. Kipakka pakkanen viimeisteli talvisen suunnistuselämyksen. Vuoden 2014 idylliä paratiisijärven rannalta. Hiisi-Posti

50 25-manna 2017 Tukholmassa Hiisirasti pääsi lauantaina juostuun 25 suunnistajan seuraviestiin ennakkoon ajateltuna kovimmalla joukkueella moneen vuoteen. Maalissa saavutettu 28. sija oli hyvä, mutta potentiaalia oli jopa 20 parhaan joukkoon maailman huippuseurojen kokoontumisessa. Hiisin viestin avasi tällä hetkellä yksi maailman kovimmista viestialoittajista Dmitry Nakonechnyi. Tänä kesänä hän on tullut avausosuuksilla aina alle minuutin sisällä kärjestä. Tällä kertaa ei tarvinnut laskea edes tappiosekunteja, kun hän raivasi tiensä ykkösenä vaihtopuomille! Kun naisten juoksema toinen osuus meni vielä varsin mallikkaasti Inna Somovan tahdissa, päästiin 3. osuudelle mukavasti 1.54 kärjestä sijalla 17. Tällä osuudella raivasi tietään läpi kostean tukholmalaisen metsän kolme ikämiestä ja yksi nainen. Kolme juoksijaa selvitti osuutensa hyvin, mutta yksi joutui virheiden painamana taipumaan yli kuuden minuutin päähän. Aikaero kärkeen venähti jo minuuttiin sijalla 45. Tässä vaiheessa normaalisti tämä yhden osuuden aikaero on saatu kurottua umpeen, jota toivottiin nytkin yhteisillä osuuksilla olevien viimeisten juoksijoiden toimesta. Neljäs osuus vietiin junioreiden ja ikänaisten ja -miesten voimin. Kilpailun lyhyin osuus sujui Hiisillä tasaisissa ja hyvissä merkeissä. Aikaero kasvoi ainoastaan 0.43 min kärkeen vaihtosijan ollessa 37. Myös omien juoksijoiden välinen aikaero supistui noin 10 minuuttiin, joka lupaili vielä nousua korkeille sijoille lopputuloksissa. Harmillinen myöhästyminen Miesten viemän viidennen osuuden alkaessa tapahtui pahin mahdollinen skenaario, kun viimeisenä startannut Hiisin viestinviejä ei huomannut seurakaverin saapumista ja myöhästyi lähdöstä noin 4 minuuttia. Tästä sähläyksestä myös hänen keskittymisensä herpaantui johtaen vielä suureen virheeseen ykkösrastilla. Kun joukkueita on kilpailussa mukana noin 375 ja kullekin yhteiselle osuudelle lähtee aina neljä juoksijaa yhtä aikaa, on erittäin haastavaa saada vaihdot onnistumaan noin 1500 suunnistajan verrytellessä pienellä kurapellolla! Aikaero kasvoi tässä vaiheessa jo minuuttiin sijan ollessa 51. Hiisin juoksijoiden välinen aikaero repesi jo lähes 18 minuuttiin, jota ei saatu kurottua merkittävästi enää umpeen edes mainiosti sujuneilla 6. naisjunioreiden ja 7. nuorempien ikämiesten ja miesjunioreiden osuuksilla. Viimeisille kolmelle osuudelle ( ) lähdettiin sijalla 35. ja aikaero kärkeen oli kasvanut kahdella osuudella vain 4.20 lisää. Tänä vuonna miehet juoksivat 24. osuuden, jolla nähtiin Hiisin näkökulmasta mielenkiintoinen moninkertaisten maailmanmestareiden otatus. Tällä hetkellä maailman ykkössuunnistaja Paimion Olav Lundanes ja Hiisin Andrei Hramov tapasivat toisensa metsässä, jonka jälkeen ei vauhtia puuttunut! Metsässä tahtipuikko oli Olavilla ja viitoituksella Antilla. Ankkurina Natalia Efimova nosti joukkueen lopulta sijalle 28. Joukkueessa juoksivat: Dmitry Nakonechnyi, Inna Somova, Kalevi Mäkipää, Rami Rintala, Olga Elizarova, Roman Efimov, Marika Yli-Kauppila, Sari Koskinen, Oona Luoma, Mika Ruuhiala, Maxim Sychev, Juha Tommila, Johannes Pohjala, Igor Popov, Ekaterina Vlasova, Daria Panchenko, Anna Dvorianskaia, Noora Koskinen, Roope Ruuhiala, Saku Asikainen, Daniil Elizarov, Sergei Detkov, Päivi Autio, Andrei Hramov ja Natalia Efimova. Mika Ruuhiala Dmitry Nakonechnyi kyykyttää Suomen kovimman maastojuoksija Topi Raitasen aloitusosuudella. Dima on tehnyt tänä vuonna useita upeita viestisuorituksia. 50 Hiisi-Posti 2017

51 Päivin ja Andrein vauhdikas viestinvaihto. Maailmanmestarit Andrei Hramov ja Paimion Rastin Olav Lundanes käyvät läpi suoritustaan. Mannajoukkue 2017 Tukholman terminaalissa. Hiisirasti oli kisan paras satakuntalaisseura. Hiisi-Posti

52 Hiisirasti Halikkoviestissä seitsemäs Hiisirasti sai Dmitri Dima Nakonechnyistä suurviestien huippualoittajan. Kalevi Mäkipää juoksi upeasti sekä SM-viesteissä hopealle tulleessa H55-sarjan joukkueessa että Halikko-viestissä. Kesäsuunnistuskauden viimeinen suuri seuraviesti Halikkoviesti järjestettiin lauantaina Salossa, Angelniemen Ankkurin isännyydessä. Tapahtumapaikalla vallitsi yllättävän hieno syyssää. Aurinko paistoi ja lämmintä oli +8 C. 15 osuuden viestissä tarvittiin kaikenikäisiä nais- ja miespuolisia suunnistajia. Kisaan otti osaa runsaat 80 joukkuetta. Hiisirastin ykkösjoukkue sijoittui hienosti seitsemänneksi. Joukkueen viesti alkoi komeasti. Ensimmäiseen vaihtoon saapui Dmitry Nakonechnyi lähes minuutin erolla seuraavaan. Hän toi Hiisirastin vaihtoon avausosuuden ykkösenä myös Ruotsissa kaksi viikkoa aikaisemmin suunnistetussa 25manna-viestissä. Halikossa useat Hiisin joukkueen jäsenet saavuttivat osuuksillaan kärkipään aikoja. Joukkueessa juoksivat Dmitry Nakonechnyi, Roope Ruuhiala, Anna Dvorianskaia, Roman Efimov, Anne Pelto-Huikko, Sari Koskinen, Kalevi Mäkipää, Noora Koskinen, Päivi Autio, Jyrki Routsi, Joona Huila, Igor Popov, Sergei Detkov, Natalia Efimova ja Andrei Hramov. Viestin voitti Liedon-Mynämäen MS Parma. Hiisirastin kakkosjoukkuekin suunnisti komeasti alle puolivälin, ollen 39:s. Joukkueen muodostivat Daniil Elizarov, Rami Rintala, Olga Elizarova, Inna Somova, Päivi Reiman, Päivi Aarikka-Ruuhiala, Marjo Virtanen, Mika Ruuhiala, Timo Asikainen, Olli Väätäinen, Juho Uotila, Saku Asikainen, Ekaterina Vlasova ja Teemu Rostedt. Paras seura -kilpailussa, jossa jaettiin sijoituksen perusteella pisteitä seuran kaikille joukkueille, jotka sijoittuivat 60 parhaan joukkoon, Hiisirasti sijoittui kahdeksanneksi. Parhaaksi osoittautui MS Parma. Kauko Hakala Henkilökuljetuksia ARI JORTIKKA Henkilöauto: 5 henk. Taksi-Bussi: 1+8 henk., invavarustus Linja-auto: 1+16 henk. ja 30 henk. Koti- ja ulkomaan tilausajot. Myös tilausmatkat Härkitie 1, KÖYLIÖ Koti , fax ari.jortikka@pp1.inet.fi LASERSNIPER SHOOTING SIMULATOR Laserammuntapeli, jossa 12 erilaista ammuntapeliä. Laitteella voi ajaa myös rallisimulaattoria. 52 Hiisi-Posti 2017

53 Anna Dvorianskaia tulossa kakkososuudelta vaihtoon loistojuoksun tehneenä. Sari Koskinen seuraa tarkkana tilanteen kehittymistä. Joukkue etenee kärkikahinoissa. Rami Rintala selvitti osuutensa kunnialla. Antti Hramov hyväntuulisena maalissa, kuten aina... Hiisi-Posti

54 Anne, Päivi, Jyrki ja Noora sarjojensa kärkikymmenikössä Hiisipostin perinteisestä julkaisuajankohdasta johtuen Suunnistusliiton sarjakohtaiset rankilistat valmistuvat virallisesti vasta, kun tämä lehti oli jo painossa. Liiton ns. ajantasaisrankiin (on line) ei kuitenkaan enää juuri muutoksia tule. Sarjojensa TOP-kymppiin yltää neljä Hiisirastin suunnistajaa. Neljä vuotta putkeen D55-sarjan rankia hallinnut Anne Pelto- Huikko sijoittuu nyt toiseksi. Anne siirtyy ensi vuonna D60-sarjaan, joten hän kisasi tänä vuonna jopa yli neljä vuotta nuorempien kilpasiskojen kanssa. Sarjan ylivoimaiset kärkipisteet keränneellä Pirjo Aallollakin jonka monet muistavat ja 1990-luvun huittislaisena huippuampumahiihtäjä Pirjo Mattilana on Anneen nähden kolmen vuoden ikäetu. Kärkikymmenikköön yltivät Annen lisäksi Päivi Autio (D35), Jyrki Routsi (H55) ja Noora Koskinen (D20). Päivi Autio kilpaili edelleen pääosin naisten sarjassa, mutta muutama visiitti veteraanien puolella tuotti keskimatkan SM-kullan ja erikoispitkän matkan SM-pronssin. Kun vielä SM-sprintissäkin tuli 5. sija, Päivi nousi sarjansa rankissa neljänneksi. Jyrki Routsin keskimatkan SM-kulta ja kaksi SM-plakettisijaa riittivät rankissa 6. sijalle. Erikseen julkaistavalla sprinttisuunnistuksen rankilistalla Jyrki on ykkönen. Jo toisena kesänä peräkkäin erilaisia vaivoja poteneen Noora Koskinen rankisijoitus on kahdeksas. Sprinttirankissa myös Anne ja Noora sijoittuivat kärkikolmikkoon: Anne oli toinen ja Noora kolmas. Hyviin rankisijoituksiin yltivät myös Sari Koskinen 17./D50, Anna Dvorianskaia 18./D20, Marjo Virtanen 20./D60, Saku Asikainen 22./H35, Jukka Koskinen 22./H80, Teuvo Valtonen (EuVe) 29./H75, Marika Yli-Kauppila 30./D45, Katja Seppänen 31./D40 ja Joona Huila 37./H20. Pääsarjoissa tutut ykköset Pääsarjoissa seuran ykkösnimet ovat tuttuun tapaan Andrei Antti Hramov 36:s ja Natalia Nata Efimova 47:s. Miehissä venäläissuunnistajien kärkinelikon täydensivät Dmitry Nakonechnyi (89.), Sergei Detkov (100.) ja Igor Popov (123.). Naisissa Päivi Autio (70.) rikkoi venakoiden rintaman, jossa seuraavina olivat Inna Somova (113.).ja Olga Elizarova (144.). Miesten rankilistan kärjessä ovat Paimion Rastin Fredric Portin, KooVeen Timo Sild ja Tampereen Pyrinnön Elias Kuukka. Naisten ykkönen on Jämsän Retki-Veikkojen kokenut Merja Rantanen, seuraavina Pyrinnön kaksikko Saila Kinni ja Venla Harju, Angelniemen Ankkurin kanadalainen Emily Kemp ja Säkylästä lähtöisin oleva SK Pohjantähden Marika Teini. Joona Huila 5:s hisu-rankissa Hiihtosuunnistuksen rankissa Joona Huila on H20-sarjassa viides, Roope Ruuhiala samassa sarjassa 12:s ja Saku Asikainen H35-sarjassa 11:s. Tässä lajissa Epilän Esaa edustava Anne Pelto-Huikko puolusti rankin kärkipaikkaansa menestyksekkäästi. Pyöräsuunnistuksen rankilistalla Jorma Virtanen (H65) on 10:s ja Timo Mikkola (H35) 12:s. Rankisijoitus määräytyy viiden parhaan (hiihtosuunnistuksessa kolmen) kilpailun pistemäärien perusteella. Kunkin kilpailun pistemäärään vaikuttavat kilpailun taso eli sarjan osanottajien aiemmat rankipisteet, sarjan osanottajamäärä sekä kilpailijan aika suhteessa viiden parhaan keskiaikaan. Jyrki Routsi rankattiin H55-sarjan kuudenneksi. Erikseen laskettavassa sprinttirankissa lajin Suomen mestari ja 2010-luvun kuusinkertainen SMmitalisti oli selkeä ykkönen. 54 Hiisi-Posti 2017

55 Seuran suunnistajista noin 40 I- tai II-luokassa Suunnistusliitto luokittelee miesten ja naisten sarjassa I-luokkaan 20 prosenttia sarjassa kauden aikana kilpailleista suunnistajista, muissa sarjoissa 30 prosenttia. II-luokkaan rankataan ykkösluokan jälkeen sijoittuvista suunnistajista ne, jotka ovat 65 prosentin joukossa sarjan suunnistajista. Hiisirastissa yltää tänä vuonna I- ja II-luokkaan kumpaankin noin 20 suunnistajaa, mutta määrä on jälleen vähentynyt edellisvuodesta. Miesten pääsarjassa I-luokan saavuttivat Andrei Hramov, Dmitry Nakonechnyi, Sergei Detkov, Igor Popov ja Roman Efimov. Naisten pääsarjassa ykkösluokkaan yltivät vain Natalia Efimova, Päivi Autio (I luokka myös D35-sarjassa) ja Inna Somova. Edellä mainittujen kahdeksan lisäksi I-luokkaan yltivät Saku Asikainen H35, Mikko Yli-Kauppila H50, Jyrki Routsi H55, Timo Asikainen H55, Teuvo Valtonen (EuVe) H75, Pentti Rintala H75, Jukka Koskinen H80, Sanna Laakso D35, Katja Seppänen D40, Marika Yli-Kauppila D45, Sari Koskinen D50, Anne Pelto-Huikko D55, Marjo Virtanen D60, Anna Dvorianskaia D20 ja Ekaterina Vlasova D20. II-luokkaan sijoittuvat Juha Tommila H21, Daniil Elizarov H21, Ville Sabell H21, Olli Väätäinen H21, Maxim Sychev H21, Rami Rintala H40, Kalevi Mäkipää H50, Ari Kuusholma H50, Vesa Lanne H55, Jorma Virtanen H65, Olli Kares (EuVe) H65, Oiva Mikola H80, Roope Ruuhiala H20 ja H18, Olga Elizarova D21, Jenni Sabell D21, Tiina Kuusholma D50, Päivi Reiman D55 ja Aila Nurminen D60. Timo Uusitalo Hiisirastin paras naisten pääsarjan suunnistaja rankilistalla oli jo kuudennen kerran peräkkäin Natalia Efimova. Marika Yli-Kauppila, Sari Koskinen, Päivi Reiman ja Anne Pelto-Huikko valmistautumassa kilpailuun. Hiisi-Posti

56 Palkittavat Hiisirastin kauden päätöstilaisuudessa Eurajoella MM-mitalistit Päivi Autio SM-mitalistit Päivi Autio Anna Dvorianskaia Jyrki Routsi Andrei Hramov Anne Pelto-Huikko Joona Huila Roope Ruuhiala Juho Tuominen Timo Asikainen Kalevi Mäkipää Noora Koskinen SM-plaketistit Marjo Virtanen Timo Mikkola Saku Asikainen Roope Ruuhiala Päivi Autio Jyrki Routsi Noora Koskinen Ekaterina Vlasova Am-menestyjä Joona Huila Vuoden valmentaja Mika Ruuhiala Vuoden Hiisi Teemu Nukki Vuoden talkoolaiset Vesa Koskinen, Rami Rintala ja Jari Lintunen Oravacup osallistujat ja suunnistuskoululaiset Päivi Marjo Jyrki Slovenian rastiviikolla yhteistuloksissa kolmen parhaan joukkoon suunnistivat Sanni Ruuhiala, Roope Ruuhiala, Saku Asikainen ja Mika Ruuhiala. Valitse edullinen Hintatakuu-sopimus 56 Hiisi-Posti 2017

57 Ekaterina Daniil Juha Olli Inna Juho Erkki Oiva Timo Tiina Hanna Hiisi-Posti

58 Seuran asut Hiisirasti täyttää ensi vuonna 20 vuotta. Olemme viimeksi uusineet seuran asuja kaksi vuotta sitten. Juhlavuoden kunniaksi ja kumppanien logojen vaihtumisesta johtuen on tullut aika uudistaa asuja. Olethan kiinnostunut hankkimaan päivetetyt asut. Neuvottelut toimittajien kanssa ovat käynnissä. Mitä isomman määrän pystymme tilaamaan sen edullisemmaksi hinta asua kohti muodostuu. Tavoitteena on uudistaa ainakin suunnistusasu ja harjoittelu/ seura-asu. Kiinnostaako mahdollisesti huppari tai kevyt toppatakki? Tavoitteena on, että uusissakin asuissa seuran vanha perusilme on tunnistettavissa. Hiisirastin kotisivuilla tullaan toteuttamaan kysely asujen tarpeesta tämän lehden ilmestymiseen, eli mennessä. Otathan osaa kyselyyn mahdollisimman pian, jotta voimme jatkaa neuvotteluja toimittajien kanssa kiinnostuksen pohjalta. Varsinainen tilaussysteemi Hiisin sivuilla uudistetaan heti, kun asuvaihtoehdot ja hinnat ovat selvillä. Pidetään Hiisirastin lippu korkealla. Kauko Hakala 58 Hiisi-Posti 2017

59 TÄMÄ REKKA KULKEE METSÄSÄÄTIÖMAKSULLA JA BIOPOLTTOAINEELLA Bioaika-tapahtumakiertue on metsäsektorin yhteinen lahja 100-vuotiaan Suomen nuorille. Koulukiertue pysähtyy noin 60 paikkakunnalla syksyn 2017 aikana. Suomen Metsäsäätiö ja Metsämiesten Säätiö ovat hankkeen päärahoittajat. Bioaika-tapahtumakiertueen tuottaa Metsähallituksen Tiedekeskus Pilke. Hyppää kyytiin! bioaika.fi METSÄELINKEINO LUPA KUKOISTAA

60