SHELTIT EXTRA RAVINTO- SHETLANNINLAMMASKOIRAT SHETLAND SHEEPDOGS RY:N JÄSENLEHTI 1/2017

Transkriptio

1 SHELTIT SHETLANNINLAMMASKOIRAT SHETLAND SHEEPDOGS RY:N JÄSENLEHTI 1/2017 RAVINTO- EXTRA

2 Vuolasvirta-palkinto KENNEL ANYWAY LEENA KOKKO Leena Kokko, kuvat Sirpa Saari Suomen Kennelliitto myönsi Vuolasvirta-palkinnon viime vuonna vain yhdelle shetlanninlammaskoirakasvattajalle ansiokkaasta kasvatustoiminnasta. Palkinto jaettiin Leena Kokolle Voittajanäyttelyn yhteydessä pidetyssä palkitsemistilaisuudessa Helsingissä lauantaina

3 j OTTO Meidän sheltti PIENEN SHELTIN ELÄMÄÄ SUNSWEET MASTER PLAYER Tiina Lehtinen Pienen koiran elämä voi olla aika rankkaa. Tosin emäntäni mielestä olen melko pilalle hemmoteltu, kun joudun olemaan päivittäin enintään tunnin tai kaksi yksin. Mutta hei, emäntäni ei ole ehkä tullut ajatelleeksi, että minä olen paimenkoira ja pahinta mitä minulle voi sattua, on lauman hajoaminen, tai vielä pahempaa, sen kokonaan katoaminen. No, yksin ollessani on sitten pakko keksiä kaikenlaista tärkeää tekemistä. Alkuun pitää kyllä tehdä kerrostalorappumme muille asukkaille selväksi, että nyt on tosi kyseessä. Räkytettyäni hyvän tovin on aika tarttua muihin puuhiin ennen kotiväen paluuta. Ensiksi voisin nykiä kaikki tuolin karmeille jäte20 tyt vaatteet lattialle, ja ehkä tyhjentää pyykkikoneeseen viedyt likapyykit ja kuljetella niitä ympäri taloa. Mikään ei ole mehukkaampaa pureskeltavaa kuin isännän salilla hiostuneet urheilusukat. Joskus minulla käy tuuri, kun emäntä on kiireessä unohtanut roskapussin eteiseen lähtiessään. Mitä aarteita ja herkkuja pussi pitääkään sisällään! Roskapussia tonkiessa kuluukin aika rattoisasti. Huolellisen jogurttipurkkien nuolemisen ja ruuantähteiden nautiskelun jälkeen on varminta vielä pii- lottaa herkulliset aarteet eri puolille kotia. En kyllä tajua, miten kotiväki voi löytää sohvan taakse viedyn vanhan kalannahan palan. Isäntä joskus ihmettelee kotiin tultuaan sitä, että tervehdittyäni häntä vetäydyn hyvin ansaitulle levolle. Mutta kun lauma on taas kasassa voi pieni lammaskoira ottaa hyvin ansaitut päiväunet. Sen jälkeen alkaa varsinaiset seurakoiran tehtävät eli kotiväen rapsutusten ja hellimisen vastaanotto.

4 kömpelö eikä karkea. Sopusuhtainen. Runsas karvapeite ja muhkea kaulus, kaunismuotoinen pää ja suloinen ilme kuuluvat ihanteelliselle sheltille. Mielestäni amerikkalaiset sheltit ovat karkeita, niiltä puuttuu englantilaistyypin eleganssi ja niiden kunnostamisella vielä korostetaan tätä vahvuutta, jopa rotumääritelmässä mainitaan, että koira voidaan trimmata näyttelyä varten. 3. Mielestäni jenkkisheltit ovat terrierimäisempiä, teräviä, äkkipikaisia ja temperamenttisempia kuin lempeät englantilaistyyppiset sheltit. Shelttiä suositellaan monissa koirakirjoissa ns. helppona rotuna ensimmäiseksi koiraksi, mutta en olisi täysin vakuuttunut, että amerikkalaistyyppinen sheltti täyttää helppouden määritelmää. 4. Olen selkeästi englantilaisen tyypin kannattaja. Viitaten kakkoskysymyksen vastaukseeni minusta sheltin kuuluu olla kaunis, sillä pitää olla kaunisilmeinen pää vinoasentoisine silmineen, hyvin pyöristyneine kuono-osineen, joka on tasapainossa kalloon, jossa sijaitsevat oikea-asentoiset ja oikein kannetut korvat. Tällaista sydämen sulattavaa ilmettä olen tottunut katsomaan ja pitämään tyypillisenä sheltin ilmeenä. Myös kakkoskysymyksen vastauksessa kertomani muut englantilaistyypin ominaisuudet puhuttelevat minua. Rodun alkuperämaa on Britannia ja minusta on kunnioitettava alkuperämaan rotumääritelmää. Yleisvaikutelmaltaan karkeat, amerikkalaistyyppiset, nappisilmäiset, tiukkailmeiset, suoraan eteenpäin katsovat, kapea- ja syväkalloiset jenkkisheltit ylikorostuneine stoppeineen, alaleukoineen ja raajojen luustoineen voivat olla hienoja koiria, mutta eivät kauniita shetlanninlammaskoiria. Katja Vierimaa, Shadeland 1. Olen Katja Vierimaa, olen seurannut ja omistanut shelttejä 90-luvulta lähtien ja kasvattanutkin reilun parikymmentä pentuetta kennelnimellä Shadeland. Shelttini ovat olleet enimmäkseen brittilinjoista, mutta joukkoon on mahtunut myös muutama enemmän tai vähemmän amerikkalaisia sukujuuria omaava ns. jenkkimix. 2. Amerikkalaistyyppiset koirat ovat yleisolemukseltaan pitkärunkoisempia ja niillä on raskaampi runko ja luusto. Merkittävimmät erot ovat kuitenkin päässä. Brittityypin koirilla päänkiila on suhteessa lyhyempi ja tylpempi, niillä on enemmän otsapengertä, leveämpi kallo ja vähemmän korostunut alaleuka. Britit antavat paljon painoarvoa sille, että sheltillä on vinot, mantelinmuotoiset, sopivan kokoiset silmät, jotka tekevät ilmeestä viehättävän. Pään muodossa yleensä kaiken Vasemmalla: Brittityyppisen uroksen pää, kuva Esteri Lähderanta Oikealla mol. kuvissa: Brittityyppinen tricolour uros, kuvat Minna Rahko 1/

5 Näyttelyt TURUN TOP DOG SHOW TUOMARIKOMMENTTI Anna Uthorn, Shelgate kennel, käännös ja kuvat Sirpa Saari Minua pyydettiin kirjoittamaan muutama rivi tuomarikommentteja Turun Top Dog Show näyttelystä. Näyttelyyn oli ilmoitettu 58 shelttiä, joista 6 oli pentuja. En tiedä, olivatko nämä koirat yleiskatsaus yleisestä shelttien tasosta Suomessa tällä hetkellä, mutta rehellisesti sanottuna, olin pettynyt. Tuomarina toimiessani minulla ei ole vaikeuksia hyväksyä eri tyyppejä, mutta yleisesti ottaen näiden koirien kohdalla näin suuria puutteita rakenteessa, päässä ja ilmeessä. Monilla koirilla oli todella puutteellinen rintakehä: kapea, matala, lyhyt. Usein näillä oli myös pitkä lanne. Nämä yhdessä saavat aikaan sen vaikutelman, että koiran liikkeet eivät pysy kasassa. Monilla oli myös todella ylös kiinnittynyt ja/tai korkealla kannettu häntä. Se pilaa täysin koiran siluetin. Pää ja ilme ovat erityisen tärkeitä shetlanninlammaskoiran ollessa kyseessä. Tavallinen virhe oli kapeat kallot, syvät kallot ja leveät kallot. Harvalla oli oikeanlainen otsapenger. Monet saivat merkinnän pyöreistä silmistä, usein ne olivat myös liian lähekkäin sijoittuneet ja vinoasentoiset. Kun vielä silmänympä- TURUN KV ROP & VSP rysten pigmentti oli huono, silloin lopputulos on kaikkea muuta kuin toivottu. Yksi tavallisista virheistä oli myös pyöreät tassut! Muistakaa, että sheltin tassujen tulee olla soikean muotoiset. Usein tämä virhe näkyi yhdessä hieman liian matalien jalkojen kanssa. Vauhti kehässä myös yllätti minut. Usean kerran jouduin pyytämään, että esittäjät eivät mene niin lujaa vauhtia. Se, että koira voi liikkua nopeasti, ei tarkoita, että se liikkuu hyvin. Positiivista sen sijaan oli, että suurimmalla osasta koiria oli hyvä luonne. Ja esittäjät olivat oikein urheilullisia ja vastaanottivat kohteliaasti jopa huonoimmatkin laatuarvosanat. Yhteensä 6 koiraa sai SA:n, 2 urosta ja 4 narttua. Rotunsa paras narttu tuli nuorten luokasta. Se oli rakenteeltaan erittäin hyvä ja väriltään erinomainen. Päässä sillä ehkä oli pieniä puutteita, mutta se ei häirinnyt kokonaisuutta ja nartulla oli oikein kaunis ilme. VSP-uros tuli valioluokasta. Sillä oli erinomaiset mittasuhteet ja liikkeet, samoin luusto, hyvän mallinen pää, mutta hieman vaaleat silmät.