ETSIVÄ OMAISTYÖ PROJEKTI Huoli puheeksi ikääntyvän omaisasia sanoiksi

Transkriptio

1 ETSIVÄ OMAISTYÖ PROJEKTI Huoli puheeksi ikääntyvän omaisasia sanoiksi Mari Helin-Tuominen Kaisa Ronkainen Etsivä omaistyö Loppuraportti Joulukuu 2016 Mielenterveysomaiset Pirkanmaa - FinFami ry

2 2 Tulee otettua puheeksi kaikenlaisia aiheita useammin ja enemmän. Mä olen nykyään semmoinen puheeksi ottaja. Ja katson milloin on seuraava tilaisuus ottaa puheeksi, jos ei heti ollut mahdollisuutta. koulutukseen osallistunut ammattilainen On tärkeää saada omaisen ääni kuuluviin, että hoitoprosessissa myös omainen huomioidaan enemmän. ikääntyvä omainen

3 3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 5 2 PROJEKTIN TAUSTAA Ikääntyvien omaisten elämäntilanteiden erityispiirteet ja tuen tarve Ammattilaisten tarpeet Ikääntyvien omaisten huomioiminen ja lainsäädäntö 8 3 KESKEISET TAVOITTEET JA TAUSTA-AJATUKSET Etsivä omaistyö Verkostotyö Innovaatiotoiminta Dialoginen toimintatutkimus 15 4 PROJEKTIN TOIMIJAT JA KOHTEET 17 5 PROJEKTIN MENETELMÄT JA TUOTOKSET Kyselyt Projektin hallinta Projektinhallinnan työvälineet Koulutukset, seminaarit ja messutapahtumat Työryhmät ja vierailut Vapaaehtois- ja kokemusasiantuntijuustoiminta Julkaisutoiminta Ryhmä- ja virkistystoiminta 25 6 ETSIVÄN OMAISTYÖN HYVÄT KÄYTÄNNÖT JA TULOKSET Etsivä omaistyö malli Ikääntyvien omaisten työpajat Huoli puheeksi luennot Aluetyöryhmät Etsivä omaistyö koulutusryhmät ja perehdyttämistilaisuudet ammattilaisille Tavoitteet, sisältö ja kulku Alkukartoituskäyntien tulokset Työyhteisön erehdyttäminen osana koulutusta Koulutusryhmien tulokset Järjestötapaamiset Vanhusneuvosto- ja lautakuntavierailut Ikääntyvän omaisen ensitiedon ABC koulutusryhmä 38 7 PROJEKTIN VAIKUTUKSET JA HAASTEET 39 8 HYVIEN KÄYTÄNTÖJEN JUURRUTUS Verkostoyhteistyöllä kokemusasiantuntijuuden ja ammatillisen osaamisen yhdistämiseen Omaisten hyvinvoinnin edistäminen innovatiivisilla toimintamalleilla 43 LÄHTEET 44 LIITTEET 46 Liite 1. Kyselyt 46 Liite 2. Etsivä omaistyö toimintamallit ja tuotteet 50 Liite 3. Arviointilomake 51 Liite 4. Viikkosuunnittelun työväline 54 Liite 5. Etsivä omaistyö koulutus ja prosessikoulutuksen näkökulma 55 Liite 6. Kokemukset koulutusryhmistä 57 Liite 7. Mielenterveysomaisjärjestötoimijoiden kysely 58

4 Liite 8. Koulutuskertakohtaisten palautteiden koonti 59 Liite 9. Huoli puheeksi luentojen arviointi 60 Liite 10. Järjestötapaamisten osa-alueiden arviointi 61 Liite 11. Kuntakohtainen toimenpideketju: Lounais-Pirkanmaan seutukunta 62 4

5 5 1 JOHDANTO Mielenterveysomaiset Pirkanmaa FinFami ry toteutti Etsivä omaistyö projektin, jonka rahoittajana toimi Raha-automaattiyhdistys. Projektin tavoitteena oli löytää keinoja ikääntyvien (60+) henkilöiden mielenterveys- tai päihdeomaistilanteiden tunnistamiseksi ja niiden puheeksi ottamiseksi. Näiden lisäksi pyrittiin löytämään ikääntyville omaisille tukea ja vahvistusta heidän käyttämissään sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Projektissa pidettiin tärkeänä kokemusasiantuntijuuden ja ammattilaisten osaamisen yhdistämistä. Tärkeää oli myös sitoa työssä yhteen yksilö-, yhteisö- ja yhteiskunnallinen taso. Omaistilanne voi olla hyvinkin kuormittava siinä olevalle ja siihen liittyy usein häpeän ja puhumattomuuden kokemuksia. Samalla kun ikääntyvät omaiset toivovat ammattilaisten tunnistavan omaistilanteen ja ottavan sen puheeksi, voivat ammattilaiset kokea erityisesti puheeksi ottamisen vaikeana Etsivä omaistyö on moniulotteinen tapa edistää ikääntyvien omaisten hyvinvointia. Tarvitaan motivaatiota, innostusta, sitoutumista ja halua aitoon yhteistyöhön. Etsivä omaistyö edellyttää myös riittävän pitkän ajan, jotta sanallisella tasolla tärkeäksi todettu omaistyö siirtyy osaksi käytäntöjä. Projektissa yhteistyöllä voitiin edistää ikääntyvien omaisten tunnistamista ja huolen puheeksi ottamista sekä omaisten tukemista. Kehittämistyön pohjaksi tarvittiin projektia, jossa työskentelyyn oli varattu riittävästi aikaa. Projektin aikana saatiin kerättyä arvokasta tietoa ikääntyvien mielenterveys- ja päihdeomaisten elämäntilanteista; hyvinvointia kuormittavista ja vahvistavista tekijöistä sekä tukemisen keinoista. Projektilla oli merkittävä rooli Huoli puheeksi ikääntyvän omaisasia sanoiksi menetelmän jalkaannuttamisessa alueen eri kuntiin, yhteisten foorumien rakentamisessa ja alueellisen kehittämistyön koordinoimisessa. Yhteistyössä yhdistyivät sekä alueellinen osaaminen että omaisyhdistyksessä jo vuodesta 1988 lähtien kertynyt omaistyön osaaminen. Raportissa kuvataan projektin taustoja, osallistujia, tavoitteita ja käytettyjä toimintamuotoja. Lisäksi esitellään projektin keskeiset tuotokset, niistä saadut tulokset ja vaikutukset sekä kerrotaan kohdatuista haasteista. Lopuksi vedetään yhteen keskeiset johtopäätökset. Kiitämme kaikkia projektiin osallistuneita arvokkaasta työstä ikääntyvien mielenterveys- ja päihdeomaisten hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Projektin rahoittajalle Raha-automaattiyhdistykselle suuri kiitos projektin mahdollistamisesta.

6 6 2 PROJEKTIN TAUSTAA Mielenterveysomaiset Pirkanmaa FinFami ry:ssä kohdatut ikääntyvät mielenterveys- tai päihdeomaistilanteessa olevat henkilöt ovat toivoneet, että ammattilaiset tunnistaisivat ja ottaisivat heidän, ikääntyvien asiakkaiden, omaistilanteen puheeksi ja tarjoaisivat heille tukea usein haastavaan omaistilanteeseen. Uusien toimintamuotojen kehittämiseen ohjasi myös asiakastyössä tehty havainto siitä, että ikääntyvät omaiset voivat hyötyä lyhytkestoisesta tuesta. Toisinaan jo yhdellä tai muutamalla tapaamisella voidaan edistää ikääntyvän omaisen hyvinvointia, eikä pitkäkestoiselle tuelle välttämättä ole tarvetta. Näiden edellä mainittujen havaintojen pohjalta haimme projektille rahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä, joka myönsi sen neljälle vuodelle ( ) Ikääntyvien omaisten elämäntilanteiden erityispiirteet ja tuen tarve Tutkimusten mukaan mielenterveys- ja / tai päihdeomaistilanteessa olevilla henkilöillä on korkea riski kuormittua ja sairastua (Nyman & Stengård 2001; 2004, FinFami - Mielenterveysomaisten Keskusliitto 2015, Eufami 2015, Vilkko, A. & Finne-Soveri, H. & Heinola, R. 2010, Room, R. 2000). Omaistilanteisiin voi liittyä lähisuhdeväkivallan uhka erityisesti silloin, kun läheisellä on päihdeongelma. Oikean tuen tarjoaminen oikea-aikaisesti on keskeinen keino edistää omaisten hyvinvointia. Omaisen huolenpito läheisestään voi olla esimerkiksi sitä, että omainen kantaa psyykkistä huolta sairastuneesta ja hänen selviytymisestään. Huolenpito voi toisaalta olla myös konkreettista tukemista, jolloin omainen pitää huolta läheisen puhtaudesta, ravitsemuksesta ja kodin siisteydestä, antaa taloudellista tukea ja pyrkii saamaan läheisen hoidon piiriin. Joskus huolenpito voi olla myös sitä, että omainen valvoo, ettei sairastunut vahingoita itseään tai muita. Myös läheisen sosiaalisiin suhteisiin liittyvien ristiriitojen korjaaminen tai puuttuvien ihmissuhteiden korvaaminen on osa huolenpitoa. (Nyman & Stengård 2001; 2005.) Jokaisen ikääntyvän omaisen kokemus on yksilöllinen ja ainutlaatuinen. Projektissa on kuitenkin havaittu joitakin erityisesti ikääntyvien omaistilanteissa korostuvia piirteitä. Osa erityispiirteistä liittyy kulttuuritaustaan ja sosiaalisiin verkostoihin. Ikääntyvien sukupolveen kuuluvat ovat tottuneet pärjäämään yksin. Palveluita ei aiemmin ole ollut siinä määrin kuin nykyisin, joten niistä ei tiedetä tai niitä ei ole totuttu käyttämään. Myös oman toimintakyvyn heikkeneminen voi vaikeuttaa palveluiden piiriin pääsemistä. Mielenterveys- ja päihdeasioihin liittyy edelleen salaamista ja vääriä uskomuksia. Helposti pelätään ja koetaan, että yhteisö tuomitsee omaisen ja hänen sairastuneen läheisensä. Esteinä yhteisön toimintaan osallistumiselle voivat olla häpeä, taloudellinen vähäosaisuus tai oman toimintakyvyn heikkeneminen. Ikääntymisen myötä sosiaalinen verkosto kapeutuu usein myös siksi, että ystävät ikääntyvät. Oman toimintakyvyn heikkeneminen voi estää omaisyhdistysten toimintaan osallistumisen.

7 7 Osa erityispiirteistä liittyy omaisen toimintaan ja hänen kokemiinsa tunteisiin sekä oman roolin määrittämiseen omaisena. Omaistilanteen tunnistaminen ei välttämättä ole helppoa. Tilanteen puheeksi ottaminen koetaan vaikeana, toisinaan jopa mahdottomana ammattilaistenkin kanssa. Omainen kokee aiheuttaneensa läheisensä sairastumisen ja hänestä tuntuu, ettei omaisena ole osannut toimia oikein esimerkiksi tarvittavan avun saamiseksi. Omainen voi kokea myös, että asioista ei ole lupa puhua eikä niitä myöskään saa itkeä (puhumattomuus, kokemuksen jakamisen mahdollisuuden puuttuminen sekä omaisen kokema keinottomuus tuottavat usein yksinäisyyden tunteen). Omaistilanteessa voi olla vaikeaa määrittää omaa roolia omaisena, tai löytää toimivia tapoja ratkaista ongelmia kuten helpottaa vuorovaikutusta tai vähentää stressiä. Usein huolta kannetaan siitä kuka huolehtii läheisestä silloin, kun omainen ei enää itse siihen pysty. Tilanne voi herättää ahdistusta myös silloin, kun läheistä ei pystytä enää tukemaan siinä määrin kuin aiemmin. Tällöin uuden roolin löytäminen voi olla vaikeaa. Projektin kohderyhmä, ikääntyvät omaiset, kuuluvat riskiryhmään, sillä heillä on riski kuormittua ja sairastua itse masennukseen. Omaa uupumista edesauttaa vahva sitoutuminen sairastuneesta huolehtimiseen. Sairastuneen ja tämän tilanteeseen liittyvän huolen kanssa ollaan ympäri vuorokauden. Ikääntyneellä esimerkiksi työ ei tarjoa taukoa tilanteeseen kuten usein nuoremmilla. Toisaalta ikääntyminen voi olla myös suojaava tekijä. Oman toimintakyvyn heikentyminen voi antaa myös hyväksyttävän luvan huolenpidon rajaamiselle. Usein elämänhistoriassa on jo kohdattu useita vaikeuksia, joista on selvitty ja näin selviytymiskeinoja on olemassa jo valmiiksi. Kokonaisuutena voidaan todeta, että läheisen mielenterveyteen tai päihteiden käyttöön liittyvä huoli ja kuormitus on tärkeää tunnistaa ja ottaa puheeksi, jotta tilannetta voitaisiin helpottaa oikeanlaisella tuella. Siksi on tärkeää vahvistaa ikääntyvien omaistilanteiden tunnistamista, puheeksi ottamista sekä tukemista. Omaistilanteissa tarvitaan monipuolisesti tietoa (mielenterveys- ja päihdeongelmien synty, oireet, kuntoutuminen, palvelut), arjenhallinnan taitoja (stressin- ja kriisinhallinta, ongelmanratkaisu, vuorovaikutus) sekä mahdollisuutta oman kokemuksen jakamiseen ja prosessoimiseen. Vaaditaan myös kulttuurisen ilmapiirin muuttumista vähemmän omaisia leimaavaksi Ammattilaisten tarpeet Sanna Tuomisto (2013) selvitti opinnäytetyössään ikääntyvien parissa toimivilta ammattilaisilta (n = 104) seuraavia asioita: Hoitotyön ammattihenkilöstön ajatuksia ja kokemuksia mielenterveysasiakkaiden ikääntyvistä omaisista Pirkanmaan alueella. Ammattihenkilöstön valmiuksia kohdata ja tukea ikääntyviä omaisia.

8 8 Valmiuksia kehittää mielenterveysasiakkaiden iäkkäiden omaisten hyvinvointia ja jaksamista. Vastaajien mukaan läheisen mielenterveys- tai päihdeongelma vaikutti omaisen päivittäiseen jaksamisen tasoon 12 prosentilla ja viikoittaiseen tasoon 48 prosentilla. Kyselyssä selvisi, että vaikka vastaajilla oli paljon tietoa omaisten kohtaamisesta, osa heistä kaipasi lisää koulutusta mm. ikääntyvien omaisten tunnistamiseksi ja tukemiseksi sekä ikääntyville suunnatuista palveluista (valtion, kuntien ja järjestöjen tarjoamista tukimuodoista). Keskeisinä ongelmakohtina nähtiin muun muassa omaisen jaksamisen tunnistaminen, avun hakemisen vaikeus, ongelmien peittely ja omaisen tunteiden käsittely. Yhdistyksessä on tehty sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa yhteistyötä pitkään. Tätä kautta on havaittu, että ikääntyviä asiakkaita kohtaavien ammattilaisten voi olla vaikeaa tunnistaa ja ottaa puheeksi ikääntyvän asiakkaan omaistilannetta sekä tarjota asiakkaalle omaistilanteeseen sopivaa tukea. Myös epätietoisuus omaistilanteessa käytettävistä palveluista on koettu ohjaamista hankaloittavana. Ammattilaiset ovat kaivanneet näihin työvälineitä. Myös laajemmin kaivattiin välineitä, joilla vaikuttaa ikääntyvien omaisasian keskustelun ilmapiiriin kunnissa. (Tuomisto, 2013; Koulutusryhmien alkukartoitukset ) 2.3. Ikääntyvien omaisten huomioiminen ja lainsäädäntö Perustelut omaistilanteessa olevien henkilöiden tukemiselle löytyy suomalaisesta lainsäädännöstä. Terveydenhuoltolain 27 mukaan mielenterveystyöhön kuuluu muun muassa terveydenhuollon palveluihin sisältyvä mielenterveyttä suojaaviin ja sitä vaarantaviin tekijöihin liittyvä ohjaus ja neuvonta sekä tarpeenmukainen yksilön ja perheen psykososiaalinen tuki. Päihdehuoltolain 7 todetaan, että Päihdehuollon palveluja tulee antaa henkilölle, jolla on päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia, sekä hänen perheelleen ja muille läheisilleen. Palveluja on annettava henkilön, hänen perheensä ja muiden läheistensä avun, tuen ja hoidon tarpeen perusteella.. Vanhuspalvelulain 13 todetaan puolestaan, että Kunnan on järjestettävä iäkkäälle henkilölle laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka ovat hänen tarpeisiinsa nähden oikea-aikaisia ja riittäviä. Palvelut on toteutettava niin, että ne tukevat iäkkään henkilön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä, itsenäistä suoriutumista ja osallisuutta. Muun palveluntarpeen ennalta ehkäisemiseksi on kiinnitettävä huomiota erityisesti kuntoutumista edistäviin ja kotiin annettaviin palveluihin. Myös valtakunnallisiin suosituksiin on kirjattu osallisuuden vahvistamisen näkökulma. Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa (2008) kiinnitetään huomiota muun muassa onnistuvan ikääntymisen turvaamiseen (sisältää muun muassa

9 9 hyvinvoinnin turvaavan neuvonnan, ohjauksen ja sosiaalisen tuen), itsenäisen suoriutumisen ja turvallisuuden tukemiseen, sekä sairauksien tehokkaaseen hoitoon ja kuntoutussuunnitelmaan perustuvaan kuntoutukseen (sisältää muun muassa mielenterveysongelmien, erityisesti masennuksen, varhainen tunnistaminen, hoito ja kuntoutus). Kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa vuosille kiinnitetään huomiota asiakkaan aseman vahvistamiseen, mielenterveyden ja päihteettömyyden edistämiseen ja ongelmien ehkäisemisen panostamiseen. Mielenterveys- ja päihdepalveluissa kiinnitetään huomiota asiakkaalle joustavasti avo- ja peruspalveluja painottavaan kokonaisuuteen sekä mielenterveys- ja päihdetyön ohjauskeinojen kehittämiseen. Lisäksi alueellisissa kuntakohtaisissa suunnitelmissa on kiinnitetty yhä enemmän huomiota omaistilanteessa olevien kuntalaisten huomioimiseen.

10 10 3 KESKEISET TAVOITTEET JA TAUSTA-AJATUKSET Projektissa keskityttiin ikääntyvien parissa tehtävän etsivän mielenterveys- ja päihdeomaistyön kehittämiseen osana sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluita. Tässä luvussa määritellään etsivään omaistyöhön liittyvät käsitteet sekä esitellään taustat. Tässä raportissa ikääntyvä mielenterveys- tai päihdeomainen on henkilö, joka on vähintään 60 vuotias ja jota huolettaa, kuormittaa tai muuten koskettaa läheisen mielenterveyteen tai päihteiden käyttöön liittyvät asiat. Raportissa omaistyöllä tarkoitetaan omaisen oman elämän ja hyvinvoinnin tukemista silloin, kun häntä huolettaa ja kuormittaa läheisen mielenterveyteen tai päihteiden käyttöön liittyvät asiat. Projektissa omainen kohdattiin itsenäisenä avun tarvitsijana. Projektissa keskityttiin ikääntyvien parissa tehtävän etsivän mielenterveys- ja päihdeomaistyön kehittämiseen osana sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluita. Sosiaalityössä ja erityisesti nuorten parissa tehtävässä työssä etsivä työ on ollut käytössä jo pitkään kohdattaessa ryhmiä, jotka ovat muutoin vaikeasti tavoitettavissa Etsivä omaistyö Etsivä työ perustuu aidolle kohtaamiselle, jonka lähtökohtana on ihmisarvon kunnioittaminen. Asiakkaan tulee kokea tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Keskeistä on kuulla asiakkaan tarina hänen itsensä kertomana. Työskentely edellyttää keskinäistä luottamusta ja arvostusta. Asiakkaan tarina ja ammattilaisen tuoma näkökulma muodostavat yhteisen ajattelun. Repo-Kaarenton (2007) mukaan kohtaamisessa tavoiteltava dialogisuus syntyy kiinnitettäessä huomiota neljään seikkaan: kuuntele, kunnioita, odota sekä puhu suoraan omalla äänelläsi ja omista lähtökohdistasi. Aidon kohtaamisen kautta ammattilainen ja asiakas itse ymmärtävät paremmin asiakkaan mielenmaisemaa. Asiakkaan itseymmärrys vahvistuu ja ammattilainen ymmärtää asiakasta syvällisemmin. Työskentely perustuu asiakkaan omiin tarpeisiin ja toiveisiin. Asiakkaalla tulee olla mahdollisuus tehdä omaa elämäänsä määrittäviä itsenäisiä ratkaisuja. Ammattilainen voi kuitenkin tarjota rinnalla kulkijana uusia näkökulmia ja tukea asiakkaan voimaantumista. Mikkosen ym. (2007) mukaan asiakkaan tiedostaessa riskit ja saadessa tietoa läheisensä tilanteesta sekä omista tarpeistaan hänen motivaationsa vahvistuu, ja uskomukset sekä asenteet muuttuvat. Alkaa yksilöllinen muutos. Mikkosen mukaan muutosta voidaan saada aikaan niin yksilöllisellä tasolla (yksilöissä

11 11 tapahtuvan muutoksen vaikutus muihin ihmisiin ja asian käsittely henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa), yhteisöllisen muutoksen avulla (yhteisön sisäiseen kulttuuriin vaikuttaminen, ryhmän vaikutus yksilöön sekä olemassa olevien tabujen ja uskomusten murtaminen) kuin sosiaalipolitiikankin kautta (muuttamalla kohderyhmään kohdistuvia asenteita ja ilmapiiriä tiedon avulla sekä vaikuttamalla päättäjiin). Projektissa työskenneltiin niin yksilö-, yhteisö- kuin myös yhteiskuntatasolla. Koska etsivää työtä tehdään pitkälti omalla persoonalla, tulee ammattilaisilla olla työhön sopivia persoonallisia ominaisuuksia. Usein vaaditaan jaksamista, tavoitettavissa olemista, kysymistä ja sitkeyttä sekä huonovointisuuden ja huonon käytöksen sietämistä. Kohtaamisen taidon lisäksi ammattilaisella tulee olla tietotaitoa asiakkaan hyvinvoinnin edistämiseksi esimerkiksi ohjaamalla arkea helpottavissa taidoissa. Palveluohjauksen onnistumiseksi ammattilaisella tulee olla tietoa tarjolla olevista palveluista sekä valmiutta toimia ja antaa informaatiota tässä ja nyt. (Mikkonen ym. 2007; Kaartinen-Koutaniemi 2012; Kauppinen 2015.) Ammatillisuus antaa mahdollisuuden ottaa tarvittavaa etäisyyttä asiakkaan tilanteeseen ja sen tarkasteluun. Ammattilaisena on tärkeää ymmärtää oma rajallisuutensa ja roolinsa. Huomiota tulee kiinnittää myös työn johtamiseen ja siihen, että ammattilaisilla on mahdollisuus saada työssä jaksamiseensa tukea. Karttuvaa tietoa voidaan käyttää suoran asiakastyön lisäksi asiakkaiden oikeuksien edistämiseen ja tämän vuoksi sitä on tarpeen viedä asianomaisille viranomaisille. (Mikkonen ym. 2007; Kaartinen-Koutaniemi 2012; Kauppinen 2015.) Etsivää työtä määritellään kahdella tapaa (Kauppinen 2015). Ensiksi sillä tarkoitetaan työtapaa, jolloin mennään ihmisten luokse esimerkiksi jalkautuen kaduilla kohdattavien pariin (street work). Toinen tapa on määrittää etsivä työ työn asenteena ja ideologiana (outreaching work). Etsivä omaistyö -projektissa etsivällä työllä tarkoitetaan erityisesti jälkimmäistä. Etsivän omaistyön asennetta vahvistettiin projektissa erityisesti niiden toimijoiden parissa, joilla usein on keskeinen rooli ikääntyvien etsivässä omaistyössä. Projektissa oli useita etsivän työn toiminnan muotoja: etsivä omaistyö - koulutusryhmät, alueelliset työryhmät ja ohjausryhmä, järjestötapaamiset sekä vanhusneuvosto-, lautakunta- ja johtoryhmätapaamiset. Esimerkiksi koulutusryhmiin osallistuneet ammattilaiset ovat ottaneet etsivän omaistyön käyttöönsä silmälaseikseen ja suuntamerkeikseen työssään ikääntyvien parissa. Tällöin etsivä työ on samalla myös jalkautunut kentälle, ja tullut osaksi ammattilaisten tapaa hahmottaa asiakkaidensa elämäntilanteita. Omaistilanteiden tunnistamiseen, puheeksi ottamiseen ja tukemiseen Etsivä omaistyö toimintamalli on yksi mahdollinen työväline. Koska sille on keskeistä asiakkaan ehdoilla eteneminen ja kunkin asiakkaan yksilölliset tarpeet, ei Etsivä omaistyö - toimintamalli saa olla työskentelyä liiaksi ohjaava ja määrittävä, vaan sen tulee olla tarpeen mukaan sovellettava työväline.

12 12 Suoraan ikääntyvien kuntalaisten pariin jalkautuvaa etsivää omaistyötä tehtiin Huoli puheeksi luentoina ja Aulainfoina, sekä välillisesti viestintään laaditun materiaalin avulla. Etsivän omaistyön ja tunnistettujen omaisten kanssa tehtävän suoran tukitoiminnan välimaastossa olivat Ikääntyvien omaisten työpajat, joihin omaistilanteensa tunnistaneet ikääntyvät henkilöt osallistuivat. KUVIO 1. Etsivän työn toiminnan muodot Verkostotyö Tässä projektissa ja raportissa verkostotyöllä tarkoitetaan erillisten itsenäisten organisaatioiden ja niiden toimijoiden keskinäistä yhteistyötä ikääntyvien omaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Verkostotyöskentely mahdollistaa uusien joustavien ja innovatiivisten ratkaisujen kehittämisen sekä yhteistyön rakentamisen. Projektissa verkostotyö sisältyy projektin eri toimintamuotoihin, kuten työ- ja koulutusryhmiin, järjestötapaamisiin ja vapaaehtoistoimintaan. Jotta verkostoa ja sen työskentelyä voidaan kehittää, on tärkeää vahvistaa osallistujien välistä luottamusta, sitoutumista ja yhteistä arvopohjaa (Jalonen 2011, Blomqvist 2006). Luottamus mahdollistaa ideoiden ja tiedon luomisen, kyvyn nähdä toisin, oppia sekä ottaa riskejä. Innovaatioiden synnyttämiseksi projektissa tuli saada käyttöön niin sanottu hiljainen tieto, joka mahdollistui aidon luottamuksen rakennuttua. Myös varsinaisen kehittämisverkoston ulkopuolisten toimijoiden tuli luottaa verkoston kykyyn tuottaa innovaatioita. Luottamuksen merkitys korostuu erityisesti epävarmuutta ja haavoittuvuutta sisältävissä tilanteissa, kuten uusien toimintamallien kehittämisessä ja käyttöönotossa (Jalonen 2011).

13 13 Toimijoilla tulee olla sopivia kohtaamisen paikkoja toisiinsa tutustumiseen, luottamuksen rakentamiseen ja kehittämistyön edistämiseen. Schön in (1973) mukaan useimmat ideat syntyvät, kehittyvät ja leviävät paikallisissa vuorovaikutusprosesseissa. Palvelurakenteissa tuleekin olla riittävästi tilaa yhteistä jakamista ja kehittämistä edistävälle paikalliselle pöhinälle (Jalonen 2011). Tarvitaan fasilitointia eli hyvän keskustelun mahdollistamista toimijoiden välillä, jolloin mahdollisia ristiriitoja ja ennakkoluuloja voidaan käsitellä rakentavasti. Yhteistyöhön liittyviä toimenpiteitä kuten tapaamisia ja tiedonvälitystä tulee koordinoida. (Järvensivu, Nykänen ja Rajala 2010, 47.) Tällöin osallistujat, toimenpiteet ja tieto ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Integraattorin eli veturin roolissa olevan tehtävänä on järjestää toimija-areenoita eli yhteisen keskustelun paikkoja (Virkki 2014) ja usein tämä tehtävä sopii projektin työntekijöille. Kommunikaation tulee olla avointa, oikea-aikaista, konsultoivaa ja tuoda selityksiä päätöksenteolle (Blomqvist 2006). Kommunikoinnin yksi keskeinen tekijä on yhteisen kielen löytäminen, sillä mikään tieto ei ole tärkeämpi kuin oikea käsitys kielestä (Lankinen 2013). Verkoston toimintaa käynnistettäessä on syytä määritellä yhdessä keskeiset käytettävät käsitteet, jotta voitiin olla varmoja siitä, että eri osallistujat puhuivat samoista asioita. Jalonen (2011, 69-72) käyttää käsitteitä luova hiertymätila ja ilkeät ongelmat. Jalosen mukaan luova hiertymätila on vuorovaikutuksessa rakentuva suhde, joka mahdollistaa toisin näkemisen ja tekemisen, joka nivoutuu luottamukseen, yhteiseen arvopohjaan ja mahdollistavaan valtaan. Ilkeillä ongelmilla Jalonen tarkoittaa ongelmia, joihin liittyy ristiriitaisia tulkintoja, useita erilaisia ja keskenään kilpailevia selitysmalleja sekä yksittäisten ongelmien kytkeytymistä osaksi laajempaa kokonaisuutta. Luovassa hiertymätilassa voidaan Jalosen mukaan käsitellä myös näitä ilkeitä ongelmia. Työskentelyssä tulee kunnioittaa toiseutta ja erilaisuutta sekä muodostaa mahdollisimman laaja tietopohja ongelmanratkaisun pohjaksi. Tulee myös arvioida asianmukaisesti vaihtoehtoja ja olla valmis kyseenalaistamaan tehtyjä valintoja. Jalonen (2011) viittaa Backlundiin (2007, 57), jonka mukaan kysymys on siitä, että osallistujilla on erilaisia näkemyksiä yhteisestä todellisuudesta. Näkemysten erilaisuus ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä voitaisi nähdä uudessa valossa ja tarvittaessa muuttaa toimintaa. Muutosten tekemiseksi vaaditaan Jalosen (2011, 59-62) mukaan yhteistä arvopohjaa ja toimijoiden välistä luottamusta, jotka rakentuvat vastavuoroisuuden periaatteelle täydentäen toisiaan. Keskeistä on ottaa ammattilaisten lisäksi mukaan myös asiakkaat. Innovaatiomahdollisuuksien perustan luovat arvopohja, luottamus ja mahdollistava valta yhdistyneenä luovan hiertymätilan vuorovaikutukseen. Keskeistä on se, miten osallistujat toimivat ennakoimattomissa tilanteissa. Näissä tilanteissa korostuu myös osallistujien välinen vuorovaikutus jaetussa johtajuudessa. Projektissa oli tavoitteena luoda uusia omaistyön innovaatioita. Blomqvist (2006) korostaa luottamuksen merkitystä erityisesti niissä tilanteissa, joissa yksilö kokee

14 14 olevansa haavoittuva. Kehittämisvaiheessa ei yhteisen työn lopputuloksesta voitu olla vielä varmoja. Osallistujien välillä tuli olla luottamusta, jotta kehittämistyötä voitiin tehdä. Osallistujien tarvitsi sietää epävarmuutta, ja heillä tuli olla kykyä ottaa riskejä sekä sietää mahdollisia epäonnistumisia. Mahdolliset epäonnistumiset voitiin nähdä oppimisen paikkoina. Projektin aikana verkostojen tapaamiset tarjosivat paikan Jalosen (2011, 71) mainitsemalle paikalliselle pöhinälle, jota ammattilaiset kertoivat kaivanneensa, mutta jolle ei ollut vielä löytynyt yhteistä tilaa. Paikallisen pöhinän paikat tarjosivatkin mahdollisuuden innovaatioiden kehittämiselle ja juurruttamiselle yhteistuumin. Rikkautena oli myös se, että osallistujat tulivat eri toimipaikoista ja erilaisista toimintakulttuureista, jolloin voitiin tavoittaa laajempi yhteinen osaaminen. Etsivä omaistyö -projektin verkostoiden luomisessa lähdettiin liikkeelle aiemman tutkimus- ja kokemustietoon perustuvan tiedon varassa, testaamaan verkoston prototyyppiä. Verkostojen toiminnan aikana toimintatapoja muokattiin tarvittaessa. Verkostoissa pyrittiin rakentamaan yhteinen tahtotila tuomalla esille ammattilaisten ja ikääntyvien omaisten tarpeita sekä kehittämistyöstä saatavaa hyötyä. Verkostoissa keskityttiin keskinäisten verkostojen vahvistamiseen ja omaistyön innovaatioiden kehittämiseen. Tässä kehittämistyössä lähdettiin liikkeelle prototyypeillä, joita hiottiin matkan varrella saadun palautteen perusteella. Palautetta saatiin ammattilaisilta ja heitä kohdanneilta ikääntyviltä omaisilta. (vrt. Järvensivun 2013c). Kuten Järvensivu (2013c) toteaa, on uuden toimintamallin käyttöönoton jälkeen vaarana se, että vanhat toimintamallit otetaan taas uudelleen käyttöön, jos niitä ei ole pystytty riittävästi kumoamaan. Näin voi tapahtua erityisesti stressaavissa tilanteissa. Tämän vuoksi projektin verkostojen toiminta-aika suunniteltiin riittävän pitkäksi, esimerkiksi alueellisissa työryhmissä toiminta-aika oli 1-1 ½ vuotta. Verkoston toiminnan aikana osallistujia kannustettiin ottamaan käyttöön uusia toimintamalleja ja löytämään tarvittaessa uusia ratkaisuja mahdollisten toimintamallin käytön esteiden ilmaantuessa. Uusien ratkaisujen kehittäminen tapahtui yhdessä keskustellen ja ideoiden. Kannustaminen tapahtui myönteisen suullisen palautteen avulla. Usein ohjaaminen koski ammattilaisten omaistyön valmiuksien vahvistamista (tieto, taito, rohkeus). Kunta- ja järjestötoimijoiden verkostoitumisella voidaan Jalosen (2011) mukaan edistää julkisen sektorin tehtävien ja roolien uudelleenmuotoutumista sekä tuottaa palveluita julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden välisenä yhteistyönä. Verkostoissa oli tavoitteena se, että kukin ammattilainen hahmottaisi sekä omat että toisten ammattilaisten roolit ja tehtävät, jotka liittyivät ikääntyvien omaisten tukemiseen alueella. Osallistujat arvioivat yhteistyöstä olleen monenlaista hyötyä: Se tarjosi mahdollisuuden tutustua toisiin osallistujiin ja jakaa kokemuksia heidän kanssaan. Lisäksi osallistujat kokivat yhteistyön vahvistaneen sekä kunkin omia että toimijoiden yhteisiä omaistyön valmiuksia.

15 Innovaatiotoiminta Etsivä omaistyö -projektin verkostoissa tavoitteena oli osallistujien keskinäinen verkostoituminen sekä verkostoissa tapahtuvan innovaatiotoiminnan edistäminen etsivän omaistyön mahdollistamiseksi. Projektin innovaatiotoiminnassa kyse oli radikaalista laajasti palvelujärjestelmää uudistavasta muutoksesta, sillä Etsivä omaistyö -malli, Ikääntyvän omaisen tukipolku ja projektin muut toimintamallit olivat uusia. Muokkaamalla sosiaali- ja terveydenhuollon tahojen sekä muiden ikääntyviä omaisia kohtaavien palveluntuottajien palveluprosesseja nykyistä asiakaslähtöisemmiksi voitiin vahvistaa omaisten hyvinvointia. Muutokset edistivät myös ammattilaisten hyvinvointia. Verkostotyön avulla voitiin kehittää yksittäisten ammattilaisten omaistyön valmiuksien lisäksi myös palveluorganisaatioiden sekä yhteisöjen valmiuksia kohdata ja tukea ikääntyviä omaisia Dialoginen toimintatutkimus Toimintatutkimuksen tavoitteena on olla osallistavaa, vuorovaikutteista ja yhteistoiminnallista sekä rakentaa keskinäistä ymmärrystä. Sillä pyritään aikaansaamaan muutosta yhdistämällä eri toimijoiden asiantuntemusta. Haasteina voivat olla osallistujaryhmien kulttuuriset erot, jotka voivat näkyä kunkin osallistujaryhmän omissa normeissa, käytännöissä, tunteissa ja samaistumisessa omaan ryhmään, mutta ei toisten ryhmiin. Tällöin keskeistä onkin ryhmien välinen kommunikointi ja yhteinen kieli (Mårtensson ja Lee 2010). Osallistujaryhmien edustajien tulisi uida toistensa liiveihin eli nähdä tilanne myös toisen silmin, hyväksyä ja löytää toisensa tasavertaisina. Leen (1991) mukaan toimintatutkimuksen prosesseissa on viisi vaihetta, jotka lähtevät liikkeelle yllättävistä tilanteista, joita työntekijät eivät ole osanneet ennakoida. Prosessi etenee uudenlaisen ymmärryksen rakentamisen kautta viimeiseen vaiheeseen, jolloin työntekijä pystyy toimimaan toisella tavalla kuin aiemmin. Tutkijan tehtävänä on rohkaista ammattilaista löytämään uusia ajattelu- ja toimintamalleja. Dialogisen toimintatutkimuksen keinoin pyritään pureutumaan arjen käytännön pulmien ratkaisemiseen kehittäen samalla teoriaa. Tässä käytetään apuna tieteen kahta muotoa - tieteellistä ja käytännön tietoa. Projektin verkostoissa projektin työntekijät toimivat tietyllä tapaa tutkijoina. Heillä oli ikääntyviin omaisiin ja heidän tukemiseensa liittyvää tutkimustietoa, jota oli saatu ikääntyvien omaisten parissa tehtävän tutkimuksen ja työn avulla. Ammattilaisilla ja ikääntyvillä omaisilla oli molemmilla omanlaista arkeen sisältyvää kokemusta ikääntyvien omaistilanteista ammattilaisilla työn ja omaisilla kokemuksen kautta kertyneenä.

16 16 Projektin työntekijöiden tehtävänä oli kuunnella ammattilaisia ja ymmärtää heidän näkemyksensä tilanteesta ja siitä, mitä ammattilainen arveli ongelman vaativan. Projektin mukana olo tarjosi ulkopuolisen näkökulman asioiden tarkasteluun auttaen osallistujia reflektoimaan ja oppimaan. Ympäristön tuli olla neutraali, jolloin osallistujat saattoivat keskittyä oppimiseen ja reflektointiin perustehtävissään. Tämä asetelma projektin työntekijöiden ja alueen ammattilaisten välillä toistui myös asiakastyössä ammattilaisen ja omaisen välillä. Myös niissä kohtaamisissa osallistujat rakensivat dialogisuuden avulla uusia oivalluksia, merkityksiä ja ratkaisuja. Dialogisen toimintatutkimuksen validiteettia voidaan arvioida kolmen kriteerin täyttymisen kautta. Ensinnäkin ongelman tulee olla osallistujan arvioimana ratkaistu tai ainakin tyydyttävästi parantunut. Lisäksi osallistujan osaamisen tulee olla vahvistunut. Kolmas kriteeri täyttyy, jos tutkija kokee, että myös hänen osaamisensa on vahvistunut. (Vrt. Mårtensson ja Lee 2004.)

17 17 4 PROJEKTIN TOIMIJAT JA KOHTEET Projektissa työskentelivät projektivastaava Mari Helin-Tuominen (YTM), projektityöntekijä Juha Pentinlehto (sosionomi AMK) ja projektityöntekijä Kaisa Ronkainen (sosionomi AMK) Pentinlehdon sijalla tämän siirryttyä projektin aikana muihin tehtäviin. Projektin ohjausryhmä toimi tukena projektin kokonaisuuden koordinoinnissa. Ohjausryhmään osallistuivat Eija Stengård (Tampereen kaupunki mielenterveys- ja päihdepalvelujen johtava psykologi), Ilkka Hjerppe ( Tampereen Seurakuntien diakonian ja yhteisvastuun johtaja), Tuula Holja (Tampereen kaupunki, Kotitorin palveluesimies), Irma Vienola (omainen), Eija Piikkilä (Tampereen Ammattikorkeakoulu, opinto-ohjaaja), Leila Haakana (Lempäälän kaupunki, vammaistyön johtaja), Terhi Kallonen (Tampereen kaupunki, kotihoidon palveluesimies), Anne-Mari Salonen (Tampereen kaupunki, hyvinvointipalvelujen suunnittelupäällikkö), Juha Silius (A-Klinikka säätiö, Pirkanmaan toimialueen aluejohtaja), Oili Huhtala (Mielenterveysomaiset Pirkanmaa FinFami ry:n toiminnanjohtaja), Silja Lampinen (Mielenterveysomaiset Pirkanmaa FinFami ry:n vastaava koordinaattori) sekä projektin työntekijät. Projektissa toimivat myös alueelliset työryhmät (kts. kpl. 5.4). Projektiin osallistuttiin Tampereelta, Sastamalasta, Punkalaitumelta, Lempäälästä, Pirkkalasta, Pälkäneeltä, Orivedeltä ja Ylöjärveltä. Projektin keskeisiä yhteystyökumppaneita olivat sosiaali- ja terveystoimen sekä seurakunnan organisaatiot ja erityisesti ne matalan kynnyksen palvelut, joita ikääntyvät kuntalaiset todennäköisimmin käyttävät. Projektin kohderyhmänä olivat ikääntyvät (60+) kotonaan asuvat omaiset, jotka eivät olleet saaneet tarvitsemaansa tukea omaistilanteessa ja joiden läheisellä on mielenterveys- tai päihdeongelma. Omaisena olo saattoi olla ikääntyvälle omaiselle tuore asia tai omaisena olo oli voinut jatkua jo pitkään, mutta siihen liittyvistä kokemuksista ei ollut voinut kertoa kenellekään. Ikääntyvät omaiset toimivat myös yhteistyökumppaneina osallistuessaan projektiin vapaaehtoistoimijoina tai kokemusasiantuntijoina. Kohderyhmänä ja samalla yhteistyökumppaneina olivat kuntien sosiaali- ja terveystoimen ns. matalan kynnyksen ammattilaiset (ikääntyvien neuvontapisteet, aikuisneuvolat, kotihoito, diakoniatyö, sairaanhoitaja- ja lääkärivastaanotot, omaishoidon tuen toimisto, asiakasohjaus sekä hyvinvointia edistävät kotikäynnit), ikääntyvien henkilöiden parissa toimivat järjestötoimijat sekä seurakuntien diakoniatyö. Myös kuntien vanhusneuvostojen ja lautakuntien luottamushenkilöt kuuluivat kohderyhmään.

18 18 Sidosryhminä olivat viestintäkanavien toimijat. Hyödynsaajina olivat ikääntyvät (60+) omaiset, joiden läheisellä on mielenterveys- tai päihdeongelma, kuntatoimijat kuten sosiaali- ja terveystoimi niin sanotun matalan kynnyksen toimipaikoissa, ikääntyvien parissa toimivat järjestötoimijat ja seurakuntien diakoniatyö. Projektin kokonaistavoitteena oli kehittää keinoja tunnistaa ikääntyvien (60+) henkilöiden mielenterveys- sekä mielenterveys- ja päihdeomaistilanteita. Niin ikään tavoitteena oli pystyä tarjoamaan ikääntyville omaisille tukea näihin elämäntilanteisiin osana sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluita. Ensimmäisenä osatavoitteena oli kehittää tunnistamisen ja tukemisen keinoksi Etsivä omaistyö -malli. Toisena osatavoitteena oli laatia alueelliset ikääntyvän omaisen tukipolut, joita ammattilaiset voisivat käyttää työvälineenään osana ikääntyvien omaisten palveluohjausta. Kolmantena osatavoitteena oli laajentaa mielenterveysomaisjärjestöjen osaamista myös ikääntyvien mielenterveys- ja päihdeomaisten tukemiseen.

19 19 5 PROJEKTIN MENETELMÄT JA TUOTOKSET Projektissa käytettiin laajasti erilaisia toimintamuotoja: Kehittämistoiminnassa työvälineenä käytettiin haastatteluita ja kyselyitä. Projektin hallinnalla varmistettiin projektin eteneminen tavoitteellisesti ja tarpeenmukaisesti. Koulutus-, seminaari- ja messutapahtumissa levitettiin tietoa ikääntyvien mielenterveysomaisten tilanteesta ja avuntarpeesta. Ammattilaisille järjestettiin koulutusta ja työryhmiä. Yhteistyötä eri tahojen kanssa tehtiin esimerkiksi vierailemalla vanhusneuvostoissa ja sosiaali- ja terveyslautakunnissa Kyselyt Projektin kehittämistoiminnassa käytettiin työvälineenä kyselyitä ja haastatteluja. Niitä tehtiin koulutus- ja työryhmiin osallistuneille ammattilaisille ja ikääntyville omaisille. Kyselyaineiston erittely on liitteessä yksi Projektin hallinta Tavoitteena oli varmistaa projektin eteneminen tavoitteellisesti ja tarpeenmukaisesti. Siksi määritettiin yhteistyö- ja sidosryhmät, osallistujien roolit sekä tehtävät ja projektin koordinointi kokonaisuutena. Projektin toimintamuodot valittiin siten, että ne tukivat projektin tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi kartoitettiin mahdolliset uhkat ja riskit sekä tehtiin näiden varalta kriisisuunnitelma. Myös projektin vahvuudet ja mahdollisuudet kartoitettiin ja niitä pyrittiin vahvistamaan. Arviointi ja dokumentointi suunniteltiin tavoitteellisiksi kokonaisuuksiksi Projektinhallinnan työvälineet Projektin arviointiin laadittiin kokonaisarviointisuunnitelma. Lisäksi laadittiin arviointilomake (liite 3), joka otettiin käyttöön koko yhdistyksen toiminnassa. Arvioinnin haluttiin olevan yhdistyksessä mahdollisimman tavoitteellista ja yhdenmukaista. Lisäksi lomakkeen käytöllä pyrittiin siihen, että toiminta olisi myös mahdollisimman selkeästi jäsenneltyä ja myös niin sanottu hiljainen tieto tulisi siinä kirjatuksi. Projektitiimin käyttöön kehitettiin yhtenäinen viikkosuunnittelun työväline (liite 4). Sen avulla tiimissä suunniteltiin tulevia tehtäviä ja samalla myös arvioitiin kuluneen viikon tehtävien onnistumista, yllättäviä asioita sekä tehtiin keskeiset

20 20 johtopäätökset ja kehittämisehdotukset. Yhdistyksen työntekijät perehdytettiin projektissa luotujen projektinhallinnan työvälineiden käyttöön. Projektin viestinnän tavoitteena oli edistää ammattilaisten motivoitumista kehittämistyöhön ja saada omaistyö osaksi eri toimijoiden perustyötä. Pyrkimyksenä oli lisätä osallistujien ymmärrystä ikääntyvien omaisten tarpeista. Viestinnän avulla haluttiin muodostaa yhteinen näkemys projektin sisällöistä ja tavoitteista sekä edistää yhteisöllisyyttä ja avoimuutta projektiin osallistuneiden kesken Viestinnän onnistumiseksi laadittiin viestintäsuunnitelma ja sille ydinviestit: a. ikääntyvät omaiset kuuluvat riskiryhmään, b. ikääntyvät omaiset tulee tunnistaa, c. ikääntyvät omaiset tarvitsevat tukea selviytyäkseen ja d. jokainen ammattilainen voi ottaa asian puheeksi Suunnittelulla varmistettiin viestinnän tavoitteellisuus, ajantasaisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Projektissa oli keskeistä jatkuva, tavoitteellinen ja tarpeenmukainen arviointi, johon laadittiin käytännön työvälineitä (kts. kpl 5.2. Projektin hallinta). Osa arvioinnista oli ulkopuolisen suorittamaa (Mäkinen 2014) osa tavoitteellista itsearviointia. Arvioivan ajattelun avulla projektitoiminta tehtiin läpinäkyväksi ja ymmärrettäväksi, ja epäonnistumisten kautta opittiin. Osana projektinhallintaa laadittiin myös projektin työntekijöiden työnkuvaukset, joissa konkreettisella tasolla määriteltiin vastuualueet ja työtehtävät. Projekti eteni pitkälti alustavan projektisuunnitelman ja siitä laaditun toimenpideaikataulun pohjalta. Suunnitelmaa tarkistettiin ja arvioitiin säännöllisesti ja tarvittaessa siihen tehtiin muutoksia. Arviointiin osallistuivat projektiin osallistuneet tahot. Projektin puolivälissä tehtiin projektin prosessin väliarviointi, jonka laati sosiaalipsykologian opiskelija Noora Mäkinen Tampereen yliopistosta. Väliarvioinnissa arvioitiin projektin tavoitteita ja niiden saavuttamista, toimintamuotojen toimivuutta, osallisuuden toteutumista sekä kehittämisen paikkoja. Aineistona olivat ohjausryhmän ja alueellisten työryhmien osallistujien haastattelut, jotka kerättiin kesän 2014 aikana. Vastaajat kokivat tulleensa projektissa hyvin tai erinomaisesti kuulluksi. Vastaajat pitivät tärkeänä sitä, että ammattilaisten toimijuutta huolen puheeksi ottamiseksi vahvistettiin. Avainhenkilöiden löytyminen koettiin myös tärkeänä sillä he toimivat sillanrakentajina projektin ja alueellisten toimijoiden välillä. Väliarvioinnissa käytetyt toimintamuodot, kuten alueelliset työ- ja koulutusryhmät sekä ammatti- ja kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen, koettiin antoisina. Projekti koettiin hyvin organisoiduksi ja vastaajat kertoivat projektin helpottaneen omaa työtään. Arvioinnissa nousi esiin vähäinen kunta- ja järjestötoimijoiden keskinäinen

21 21 yhteistyö. Projektissa käynnistetty julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyö koettiin tärkeäksi ja sen arvioitiin osaltaan rakentavan yhteistyömahdollisuuksia myös projektin päätyttyä. Haasteena nähtiin aikataulujen yhteensovittaminen. Projektilta toivottiin lisätukea omaisasian juurruttamiseksi omiin työyhteisöihin. Tämän edistämiseksi laadittiin ammattilaisten käyttöön erillinen kirjallinen ja sähköinen perehdyttämismateriaali. Projektin väliarvioinnin tulokset kirjattiin myös osaksi projektin väliraporttia Koulutukset, seminaarit ja messutapahtumat Koulutus-, seminaari- ja messutapahtumatoiminnan tavoitteena oli levittää tietoa ikääntyvien mielenterveysomaisten tilanteesta ja avuntarpeesta sekä innostaa ja tarjota välineitä ikääntyvien henkilöiden parissa tehtävään etsivään omaistyöhön. Tavoitteena oli myös avata keskustelua ja saada palautetta etsivästä omaistyöstä toisilta toimijoilta. Ammattilaisille pidettiin Etsivä omaistyö -koulutusryhmiä (n=12, kokonaisosallistujamäärä 110, kokoontumiskertoja 69, kontakteja 424). Etsivä omaistyö koulutusryhmiin osallistujat pitivät edelleen omissa organisaatioissaan työyhteisöille suunnattuja perehdyttämistilaisuuksia (n=31, kokonaisosallistujamäärä N=448). Niin ikään projektin työntekijät pitivät perehdyttämistilaisuuksia (n=12, työyhteisöjä 42, N=122) ja projektin puitteissa järjestettiin Etsivä omaistyö - seminaareja (n=3, N=131). Projektin päätösseminaari oli kaikille avoin ja osallistujia oli 75. Yhteistyötahot osallistuivat yhdistyksen perustoimintana järjestettyihin Hankala omainen -koulutuksiin (n= 5, N=144) sekä Omaisen ABC -koulutuksen ohjaajakoulutuksiin (n= 3, N=37). Projektin työntekijät osallistuivat yhteistyökumppanien kanssa järjestettyihin ensitietotilaisuuksiin omaishoitajana toimiville ikääntyville omaisille (n= 6, N=169). Osa näistä tilaisuuksista oli suunnattu kunnissa virallisesti omaishoitajina aloittaville omaisille, osa taas niin sanotusti epävirallisesti omaishoitajina toimiville. Tampereella projektin työntekijät osallistuivat lisäksi yhteistyössä kaupungin kanssa järjestettyihin Omahoitotapahtumiin (n=3, N=79). Tieto ikääntyvien omaisten tilanteesta ja avuntarpeesta jaettiin muun muassa osallistumalla messutapahtumiin (esimerkiksi Vanhustyön vastuunkantajat 2014, Terveyssosiaalityöntekijäpäivät 2014, 4th European Conference on Mental Health 2015, The 23rd Nordic Congress of Gerontology 2016, Vanhustyö messut 2012 & 2013 & 2014 & 2015 & 2016, TERVE-SOS 2015, SOSTEtalk!-tapahtuma 2015, Hyvä ikä messut 2012, M/S Soste 2016). Tapahtumissa käytettiin puheenvuoroja, kerrottiin projektin toiminnasta esittelypisteessä ja mukana oli myös postereita. Lehtiartikkeleita

22 22 julkaistiin Pirkanmaan paikallislehdissä (vuonna 2012 n=1, vuonna 2013 n=3, vuonna 2014 n=2, vuonna 2015 n= 2, vuonna 2016 n=1) sekä valtakunnallisesti Labyrinttilehdessä (vuonna 2013 n=1, vuonna 2015 n= 2), Tiimi-lehdessä (vuonna 2016 n=1) ja Tesso-lehdessä (vuonna 2016 n=1). Eurooppalaisessa Bulletin Eufami julkaisussa julkaistiin yksi artikkeli vuonna Työryhmät ja vierailut Projektia ohjaavia toimivia työryhmiä oli yhteensä kuusi. Työryhmissä oli yhteensä 43 ammattilaista ja seitsemän omaista. Tapaamisia oli yhteensä 41 ja kontakteja 231. Tuloksista tarkemmin kohdassa Yhteistyötä tehtiin vierailemalla vanhusneuvostoissa (n= 7, käyntejä 12, eri osallistujia 62, kontaktimäärä 120), sosiaali- ja terveys- sekä perusturvalautakunnissa (n= 3, eri osallistujia 30,kontaktimäärä 30) ja johtokunnissa (n=1, eri osallistujia 8). Yhteistyötä tehtiin yhdeksän alueellisen järjestön ja kuntien yhteistyöverkoston kanssa: Elonpolkuja-verkosto, Nokian omaishoidon verkosto, Tampereen omaishoidon verkosto, Tampereen kaupungin yhdistysyhteistyöverkosto, Tampereen kaupungin omaishoitajien ensitietopäivän verkosto, Tampereen epävirallisten omaishoitajien ensitietopäivän verkosto, valtakunnallinen mielenterveysomaisjärjestöjen IKIOMA verkosto, Kirkas mieli kumppanuushankkeen ja Kumppanuustalo Arttelin koulutustyöryhmä Vapaaehtois- ja kokemusasiantuntijuustoiminta Kokemus- ja vapaaehtoistoiminnan tavoitteena oli vahvistaa siihen osallistuvien omaisten osallisuuden kokemusta, saada heidän omaiskokemusasiantuntijuutensa mukaan projektiin (muun muassa työ- ja ammattilaisten koulutusryhmät) ja tarjota vertaisuutta. Mielenterveysomaisjärjestöjen työntekijöille ja vapaaehtoistoimijoille tehdyssä kyselyssä suurin osa vastaajista oli oman yhdistyksen vapaaehtoistoimijoita. Vastaajat toivoivat paneutumista ikääntyvien omaistilanteeseen sekä tietoa mielenterveys- ja päihdeasioista. Mielenterveysomaisjärjestöjen työntekijöille ja vapaaehtoisille pidettiin Etsivä omaistyö -seminaari, jonka teemoina olivat myötäriippuvuus ja läheisen päihdeongelma omaisen arjessa. Seminaarissa jaettiin tietoa etsivän omaistyön kokemuksista sekä kehitetyistä tukitoimista. Lisäksi yhdistyksen työntekijöille ja vapaaehtoistoimijoille järjestettiin kolme koulutusta, joissa ensimmäisessä oli aiheena päihdeongelma sivusta ja läheltä, toisessa myötäriippuvuus ja läheisen päihdeongelma omaisen arjessa ja kolmannessa lähisuhdeväkivalta. Tavoitteena oli tarjota osallistujille

23 23 aiheeseen liittyvää asiatietoa ja mahdollisuus teemoihin liittyvien kokemusten jakamiseen. Osallistujilta kerättyjen palautteiden mukaan koulutukset olivat antoisia. Osallistujamäärät jäivät kuitenkin suhteellisen pieniksi. Projektissa oli mukana yhteensä 17 eri vapaaehtoistoimijaa (kokemusasiantuntijaa). Heillä oli yhteensä 148 vapaaehtoistehtävää, joissa rakentui yhteensä 2193 kontaktia. Projektin vapaaehtoistoimijat olivat eläkeikäisiä. Ikääntyvät omaiset olivat innostuneita tarttumaan moniin vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksiin. Projektin työntekijä toimi vapaaehtoisten tukena. Kuviossa näkyy vapaaehtoistoimijoiden määrät vuosikohtaisesti. KUVIO 2. Vapaaehtoistoimijoiden määrä vuosikohtaisesti. Luennoimalla ja kertomalla oman tarinansa yleisötilaisuuksissa kokemusasiantuntijat antoivat omaistilanteille kasvot. Näin he osallistuivat stigman vähentämiseen ja ikääntyvien omaisten tilanteesta tiedottamiseen laajemmalle yleisölle. Ammattilaisille suunnatuista koulutusryhmistä saadun palautteen perusteella kokemusasiantuntijoiden puheenvuorot koettiin antoisina ja niiden kautta arjen kokemukset aukenivat ymmärrettävästi ja uskottavasti. Vapaaehtoisilta kerättiin palautetta osallistumisestaan. Palautteessa he arvioivat muun muassa yhteistyön toimivuutta työntekijän kanssa, tehtävän mielekkyyttä sekä työn määrän ja ajoittumisen sopivuutta. Palautteessa kysyttiin myös kokivatko vapaaehtoiset voineensa vaikuttaa riittävästi tehtävänsä sisältöön, saivatko he riittävästi tietoa ja tukea tehtävän suorittamiseen sekä tiesivätkö he riittävästi toiminnan tavoitteista. Palautteen perusteella vapaaehtoistoimijat kokivat eri osioiden toteutuneen hyvin tai kiitettävästi. Kohderyhmään kuuluvia omaisia arvioitiin saavutettaneen toiminnassa hyvin ja toiminnalle asetettujen tavoitteiden arvioitiin toteutuneen melko hyvin. Jatkossa on hyvä pohtia millaisiin määrällisiin tavoitteisiin voidaan olla tyytyväisiä. Osallistujamäärät eivät välttämättä ole kovin suuria, mutta vaikutukset yksittäisiin tavoitettuihin henkilöihin voivat olla suuret. Avoimiin kysymyksiin annetuissa vastauksissa osallistujat toivat esille, että sekä yhdistys että mielenterveys- ja päihdeomaisten hyvinvointi saivat näkyvyyttä. Yhteisten

24 24 asioiden ja kokemusten jakaminen antoi myös voimaa. Oman kokemuksen kertominen esimerkkinä omaistilanteista oli tärkeää ammattilaisten näkökulman avartamiseksi. Ihmisten kohtaaminen oli rikastuttavaa, antoisaa ja palkitsevaa. Vapaaehtoistoimija koki itsensä tarpeellisena ja hyödyllisenä. Vapaaehtoiset kokivat pystyneensä omalla osallistumisellaan madaltamaan ihmisten kynnystä ottaa yhteyttä yhdistykseen Julkaisutoiminta Julkaisutoiminta oli osa projektin toimintaa. Ammattilaisten ja ikääntyvien omaisten käyttöön laadittiin kirjallista ja sähköistä materiaalia. Julkaisujen laatimiseen osallistuivat projektin työntekijät, ikääntyvät omaiset ja yhteistyötahojen ammattilaiset. Ammattilaisten käyttöön tuotettiin Etsivä omaistyö -kortti ja -opas, koulutus- ja perehdyttämismateriaali. Järjestötoimijoille tehtiin Omaistyön kehittäminen verkostoyhteistyöllä -vihkonen. Projektissa tuotettiin ABC -opas ja Hyvinvoinnin ABC -harjoituskirja ikääntyvälle omaiselle. Näiden kokoamisessa tehtiin tiivistä yhteistyötä ikääntyvien omaisten ja ammattilaisten kanssa. Kuva 1. Omainen Eija Altonen videossa Toivon tikapuut. Yhdistyksen YouTube kanavalla julkaistiin Toivon tikapuut video, jossa ikääntyvä mielenterveys- ja päihdeomainen Eija Altonen kertoo huolen ilmenemisestä ja huolen puheeksi ottamisesta sekä omasta hyvinvoinnista huolehtimisesta. (Kuva 1.) Projektille ja etsivälle omaistyölle saatiin näkyvyyttä julkaisemalla artikkeleita alueellisissa ja valtakunnallisissa lehdissä. Artikkeleissa tuotiin esille kokemusasiantuntijoina toimivien ikääntyvien omaisten näkemyksiä. Projektissa myös päivitettiin yhdistyksessä jo aiemmin tuotetut Ikääntyneiden masennus- ja Ikääntyneiden harhaluuloisuushäiriöoppaat.

25 Ryhmä- ja virkistystoiminta Ryhmä- ja virkistystoiminnan tavoitteena oli tarjota omaisille virkistystä, vertaistukea ja yhteisöllisyyttä. Ryhmä- ja virkistystoiminnoilla haluttiin myös vahvistaa ikääntyvien omaisten jaksamista. Tavoitteena oli tarjota osallistujille työvälineitä arjen hallintaan ja oman hyvinvointinsa vahvistamiseen sekä mahdollisuus omien näkemysten ja asioiden esille tuomiseen. Ryhmä- ja virkistystoiminnan Senioriryhmä, Ikääntyvien liikuntaryhmä ja Irti arjesta virkistyspäivä olivat käynnistetty yhdistyksessä jo aiemmin. Projektin aikana aloitettiin Peliklubi ja Stressinhallintaryhmä. Lisäksi kehitettiin Ikääntyvän omaisen ABC - koulutusryhmä (kts. kohta tuotokset - Ikääntyvän omaisen ABC -koulutusryhmä). Ohjaajina toimivat vapaaehtoiset, projektin työntekijät sekä sosiaali- ja terveydenhuollon opiskelijat. Osallistuneilta saadun palautteen perusteella toiminta tuki heidän hyvinvointiaan tarjoamalla virkistystä, hetken tauon arjesta sekä osallistujien välistä vertaistukea. Tapaamisissa ilmapiirin koettiin olleen mukava ja rauhallinen.