Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 TALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 12/2002 vp Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta (ohjelmistopatentti) Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunnan puhemies on 6 päivänä syyskuuta 2002 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta (ohjelmistopatentti) (U 45/2002 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että talousvaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - nuorempi hallitussihteeri Minna Tukiainen, kauppa- ja teollisuusministeriö - johtaja Eija Nuorlahti-Solarmo ja toimistopäällikkö Eero Bomansson, Patentti- ja rekisterihallitus - projektipäällikkö Matti Sihto, Teknologian kehittämiskeskus TEKES - patenttiasiamies Antti-Jussi Savela, Suomen Patenttiasiamiesyhdistys ry - tutkija Mikko Välimäki, Helsinki Institute for Information Technology. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT SSH Communications Security Oyj. VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ Ehdotus Voimassa oleva lainsäädäntö ja erityisesti sitä tulkitseva oikeuskäytäntö tietokoneella toteutettujen keksintöjen, erityisesti tietokoneohjelmien, patentoitavuudesta on kehittynyt eri tavalla eri Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltioissa. Tällä hetkellä eri jäsenvaltioiden oikeuskäytäntö liittyen tietokoneohjelmalla toteutetulle keksinnölle myönnettävään suojaan vaihtelee. Oikeusvarmuuden puuttumisella on suora kielteinen vaikutus sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan. Direktiiviehdotuksen tarkoituksena onkin selventää valtioneuvoston kirjelmässä kuvatulla tavalla tietokoneella toteutettujen keksintöjen patenttisuojan oikeudellinen tilanne ja myönnetyn suojan laajuus. Ehdotetulla direktiivillä nykyistä tilannetta muutettaisiin niin, että tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta annetut kansalliset lait yhdenmukaistetaan ja patentoitavuuden edellytyksiä verrattuna nykyi- U 45/2002 vp Versio 2.0

2 seen Euroopan patenttiviraston noudattamaan käytäntöön tiukennetaan: patenttivaatimus ei saa kohdistua tietokoneohjelmalle "sinänsä" (ohjelmatuote sellaisenaan tai jollakin tallennusvälineellä). Valtioneuvoston kanta Valtioneuvoston mukaan nykyinen oikeudellinen tilanne koskien tietokoneella toteutettujen keksintöjen, erityisesti tietokoneohjelmien, patenttisuojaa on epäselvä. Direktiiviehdotuksen taustalla oleva tavoite lisätä oikeusvarmuutta Euroopassa on siten perusteltu. Valtioneuvosto katsoo, että oikeudelliset säännöt olisi laadittava yhteisötasolla, jotta jäsenvaltioiden oikeussäännöt sekä oikeuskäytännöt saataisiin harmonisoiduksi. Yhdenmukaistamista tulisi kiirehtiä nykyisen epäselvän tilanteen korjaamiseksi, jotta eurooppalaisen ohjelmistoteollisuuden toimintaedellytykset ja kansainvälinen kilpailukyky säilyisivät. Valtioneuvosto tukee direktiiviehdotuksen pääperiaatetta, jonka mukaan tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudessa tulee varmistaa, että vain lisäyksen tekniikan tasoon tuovat keksinnöt voidaan suojata. Tällöin vältytään tilanteilta, joissa patentteja myönnettäisiin keksintöihin, jotka eivät täytä keksinnöllisyyden vaatimusta. Harmonisoinnissa tulee tukeutua yleisiin patentoitavuusperusteisiin ja välttää tarpeetonta alakohtaista erityissääntelyä. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että direktiiviehdotuksella ei vaikuteta tietokoneohjelmien tekijänoikeudelliseen suojaan, vaan että tekijänoikeus edelleen säilyy käyttökelpoisena tietokoneella toteutettujen keksintöjen suojamuotona ja että ohjelmistojen kehittäjät voivat edelleen käyttää tekijänoikeuslainsäädännön nojalla myönnettyjä poikkeuksia hyväkseen patentoitujen ohjelmien kanssa yhteensopivia ohjelmia kehitettäessä. Komission ehdotuksesta poiketen valtioneuvosto katsoo, että direktiiviehdotuksessa ei tulisi poiketa Euroopan patenttiviraston noudattamasta käytännöstä. Ohjelmatuotepatentin salliminen antaisi patentinhaltijalle mahdollisuuden puuttua loukkaustilanteisiin suoraan, ja korvausvelvollisuus loukkaustilanteissa ulottuisi jakeluportaisiin selvästi laajemmin kuin pelkän tekijänoikeuden tai laitepatentin perusteella. Tällä tarkoitetaan sitä, että patentinhaltija pystyisi puuttumaan patentin loukkaustilanteisiin jo patenttia loukkaavaa tuotetta maahantuotaessa, markkinoitaessa tai myytäessä. Mikäli tietokoneohjelmalle ei ole myönnetty tuotepatenttia, patentinhaltija pystyy puuttumaan loukkaukseen yleensä vasta loppukäyttäjää vastaan. Tietokoneohjelmien patentoiminen tulisi siten sallia siinä missä muidenkin keksintöjen, eli patenttisuojan kohteena voisi olla itse tietokoneohjelma. Toimivalla patenttijärjestelmällä on huomattava merkitys elinkeinoelämän innovatiivisuutta edistävänä ja oikeusvarmuutta luovana tekijänä. Erityisen suuria vaatimuksia patenttijärjestelmälle asettaa se, että tietokoneella toteutetut keksinnöt liittyvät usein uusiin ja teknisesti vaikeisiin erityisaloihin, joissa rajaa uuden ja jo tunnetun keksinnön välillä on vaikea selvittää. Vaikka väitemenettelyn mahdollisuus poistaa osan ongelmasta, patenttiviranomaisten mahdollisuuksia tutkia patentoitavuusedellytyksiä (uutuus ja keksinnöllisyys) on seurattava sekä kotimaassa että kansainvälisesti, jotta perusteettomien patenttien myöntämiseltä vältyttäisiin jatkossakin. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valtioneuvoston kirjelmästä ilmenevien seikkojen ja saamansa asiantuntijaselvityksen perusteella valiokunta pitää komission ehdotusta tarpeellisena ja puoltaa sen hyväksymistä valtioneuvoston kannan mukaisesti. Direktiiviehdotuksen perusteluissa ja valtioneuvoston kirjelmässä korostetaan lainsäädän- 2

3 nön yhdenmukaistamisen ja harmonisoinnin tarvetta. Alan kehitys ja sen markkinatilanteen maailmanlaajuisuus puoltavat voimakkaasti oikeusvarmuuden parantamista sääntelyä ja patenttien myöntämiskäytäntöä yhtenäistämällä. Direktiivin nopea hyväksyminen on mainituista syistä tarpeellista. Valtioneuvoston kirjelmän mukaan direktiiviehdotuksella pyritään varmistamaan, että tekniikan alaan kuuluvat, yleiset patentoitavuuden kriteerit (uutuus, keksinnöllisyys ja teollinen käytettävyys) täyttyvät ja lisäyksen tekniikan tasoon tuovat keksinnöt voidaan suojata patentilla. Ehdotus ei laajenna patentoitavuuden alaa eli mikään, mikä jo nyt ei ole patentoitavissa, ei jatkossakaan olisi oikeutettu patenttisuojaan. Ehdotuksella pyritään estämään sellaisten keksintöjen patentoiminen, jotka eivät tuo lisäystä tekniikan tasoon. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan direktiiviehdotus poikkeaa Euroopan patenttiviraston EPO:n vallitsevasta linjasta patenttivaatimusten muodon osalta siten, että ehdotus ei sallisi ohjelmatuotepatentteja (ohjelmatuotteet sellaisinaan tai tietovälineellä). EPO:n mukaan ohjelmatuotepatentteja voidaan kuitenkin myöntää, ja useat jäsenvaltiot (mm. Iso-Britannia, Saksa ja Ruotsi) ovatkin seuranneet tätä näkemystä. Toiset jäsenvaltiot (mukaan lukien Suomi) ovat olleet odottavalla kannalla ja tulkinneet Euroopan patenttisopimusta ja omia kansallisia lainsäädäntöjään tiukemmin. Nämä jäsenmaat ovat myöntäneet tietokoneella toteutetuille keksinnöille ainoastaan menetelmä- tai laitepatentteja, eivätkä ohjelmatuotepatentteja. Jälkimmäinen tulkinta on perustunut siihen, että ohjelmatuotepatenttien on katsottu olevan patentin myöntämistä tietokoneohjelmalle "sinänsä", joka on kiellettyä Euroopan patenttisopimuksen 52 artiklan nojalla. Valiokunta on saanut jossakin määrin ristiriitaista asiantuntijaselvitystä siitä, missä määrin yhtäältä valtioneuvoston kannan mukainen ja direktiiviehdotuksesta poikkeava ohjelmistotuotepatenttien salliminen ja toisaalta direktiiviehdotuksessa oleva patentoitavuuden lisäkriteeri "lisäys tekniikan tasoon" ovat suotavia. Valiokunta katsoo, että jos direktiiviehdotusta muutetaan valtioneuvoston esittämällä tavalla siten, että myös ohjelmistotuotteille voidaan myöntää patentti, mainittu keksinnöllisyydelle asetettu lisämääre on paikallaan. Se estää keksinnöllisyydeltään arveluttavien tai vähäisten ohjelmistojen patentoinnin. Valtioneuvoston omaksuma linja onkin johdonmukainen sikäli, että ohjelmistotuotepatentin salliminen laajentaisi patentoitavuutta idean toteutusmuodon osalta, mutta keksinnöllisyyden kriteerien täsmentäminen rajaisi patentoitavuutta sisällöllisten vaatimusten kautta. Kysymys siitä, tulisiko ohjelmistotuotepatentti sallia, onkin ydinkysymys valtioneuvoston kantaa arvioitaessa. Valtaosa valiokunnalle asiantuntijaselvitystä antaneista yhtyy valtioneuvoston kantaan ja korostaa ohjelmistotuotepatentin merkitystä alan liiketoiminnan kilpailuedellytysten, innovaatioiden kehityksen sekä oikeusvarmuuden ja yhtenäisten markkinaolosuhteiden kannalta. Niin kutsutun avoimen lähdekoodin koulukunnan edustajat ovat puolestaan todenneet, että ohjelmistopatentin myöntäminen vaikuttaisi teknisesti yhteensopivien avoimien ohjelmistotuotteiden ja standardien kehitykseen haitallisella tavalla. Molempia kantoja on perusteltu pienyritysten toimintamahdollisuuksien turvaamisella. Valiokunta on päätynyt tässä vaiheessa tukemaan valtioneuvoston kantaa. Keskeisenä perusteluna tälle on se, että ohjelmistotuotteiden markkinoista suurin osa on tällä hetkellä Pohjois-Amerikassa, jossa ohjelmistotuotepatentit sallitaan. Eurooppalaisten ohjelmistoalan yritysten markkinaedellytykset edellyttävät sopeutumista tällaiseen ympäristöön. Patentoitavuus voisi täten edistää myös pienten yritysten toimintaa maailmanlaajuisilla markkinoilla. Lisäksi valiokunnan saaman selvityksen mukaan tietokoneella tuotettujen keksintöjen erottelu patenttivaatimuksen muodon perusteella on osoittautunut vaikeaksi. Toisistaan poikkeavat käytännöt ovat osoitus tästä. Yllä kuvatulla tavalla onkin johdonmukaisempaa korostaa patentoitavuuden sisällöllisiä kuin muodollisia vaatimuksia. Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on myös 3

4 lisätä oikeusvarmuutta ja yhdenmukaistaa käytäntöjä. Jos direktiivi hyväksyttäisiin komission ehdottamassa muodossa, Euroopan patenttiviraston ja eräiden suurten jäsenmaiden jo myöntämien ohjelmistotuotepatenttien oikeudellinen asema muuttuisi hyvin epäselväksi, mikä on ehdotuksen tavoitteiden vastaista. Ohjelmistotuotepatenttia on arvosteltu siksi, että se hidastaisi teknistä kehitystä ja vaikeuttaisi avointa ohjelmistokehitystä. Erityisesti julkisella sektorilla, hallinnossa ja opetuksessa tarvittavassa ohjelmistotuotannossa, tietokoneohjelmien patentointi saattaisi johtaa ongelmiin. Valiokunnalle annetussa selvityksessä on viitattu myös siihen, että pienyrityksillä ei välttämättä ole kykyä selviytyä patentoinnin kustannuksista ja mahdollisten patentinloukkausoikeudenkäyntien kuluista. Nämä ongelmat kärjistyvät erityisesti kehitysmaissa, joilla on vielä vähemmän resursseja patentoitujen tuotteiden hintojen noustessa ja vaihtoehtoisten ratkaisujen ollessa teknisesti yhteensopimattomia hallitsevien tuotteiden kanssa. Valiokunta korostaakin toimivan patenttijärjestelmän, hyvän viranomaistoiminnan ja patentoitavuuskynnyksen merkitystä. Patentoitavuuden yleisten edellytysten tulee täyttyä ennen patentin myöntämistä. Yksi näistä edellytyksistä on tuotteen teollinen käytettävyys. Avoimeen lähdekoodiin perustuva ohjelmistotuotanto on valiokunnan saaman selvityksen mukaan palvelutoimintaan suuntautunutta, mikä vähentää patentoitujen tuotteiden merkitystä tällä alalla. Keksinnöllisyydelle asetettava vaatimus tuotteen tuomasta lisäyksestä tekniikan tasoon on niin ikään merkittävä, kun asiaa arvioidaan avoimeen lähdekoodiin perustuvan ohjelmistotuotannon toimintaedellytysten kannalta. Valiokunta katsoo, että ohjelmistotuotteiden patentointia on neuvoston käsittelyssä vielä selvitettävä. Käsittelyssä on pohdittava kahden vaihtoehtoisen suojan, tekijänoikeuden ja patentin, vaikutuksia teknisen kehityksen edistämiseen, pienyritysten kilpailuasemaan, avoimen lähdekoodin ohjelmistokehityksen asemaan sekä kehitysmaiden kehittymismahdollisuuksiin. Lausunto Lausuntonaan talousvaliokunta kunnioittavasti ilmoittaa, että edellä olevin huomautuksin valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan, ja että valiokunta edellyttää, että eduskunnalle annetaan perustuslain 96 :n mukaisesti tiedot asiaan liittyvistä selvityksistä ja asian jatkokäsittelystä EU:n toimielimissä ennen direktiivin hyväksymistä EU:n neuvostossa. 4

5 Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 2002 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Leena Luhtanen /sd Mari Kiviniemi /kesk Satu Hassi /vihr Klaus Hellberg /sd Susanna Huovinen /sd Mikko Immonen /vas Reijo Kallio /sd Kalervo Kummola /kok Pekka Kuosmanen /kok vjäs. Mika Lintilä /kesk Olli Nepponen /kok Antti Rantakangas /kesk Ola Rosendahl /r Mauri Salo /kesk Juhani Sjöblom /kok Jari Leppä /kesk Veijo Puhjo /vas. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Pekka Nurminen. 5