Tiivistelmät. 1. Yhdysvallat. 2. Kiina ja Itä-Aasia

Transkriptio

1 Tiivistelmät 1. Yhdysvallat Maailma ei ole vuonna 2030 enää yksinapainen, vaan Yhdysvaltain asema johtavana suurvaltana toteutuu moninapaisessa järjestelmässä. Tähän vaikuttavia keskeisiä tekijöitä ovat maan umpikuja Irakissa, liittolaisten kriittisyyden lisääntyminen unilateralistisia painotuksia kohtaan, Venäjän mutta ennen kaikkea Kiinan nousu, sekä Yhdysvaltain julkisen talouden rahoitusvaikeudet. Yhdysvallat reagoi nostamalla interventiokynnystään, rakentamalla uudella tavalla laajoja kansainvälisiä yhteisymmärryksiä ja arvostamalla pysyvien liittosuhteiden järjestelmää halukkaiden koalitioiden sijasta. Maailmanlaajuisen terrorismin vastainen taistelu ei ole tarkastelujakson lopulla enää niin keskeisessä asemassa Yhdysvaltain ulkopolitiikassa kuin nykyään. Silti kansainvälinen terrorismi säilyy vakavana uhkana. Yhdysvaltain teknologinen panostus, joustava yhteiskunta- ja talousrakenne ja väestönkasvu pitävät maan talouskasvun keskimäärin hyvänä. Tämä muodostaa myös perustan sotilaallisen ylivoima-aseman säilyttämiselle. USA:n liittolaisten kyky käydä konventionaalista sotaa yhdessä tämän kanssa heikkenee. Yhdysvallat keventää kansainvälistä tukikohtaverkkoaan, mutta pitää sen globaalina. Miehittämättömien asejärjestelmien määrä kasvaa voimakkaasti. Täsmäaseteknologian hyödyntäminen vahvistuu tasaisesti. Ydinasepelotteen rooli säilyy. Ennakoitua paremmassa kehityksessä Yhdysvaltain unipolar moment kestääkin, lähinnä talouskehityksen sekä Irakin ja Afganistanin hallintaan saamisen vuoksi, pitempään ja hiipuu hitaammin kuin tällä hetkellä on perusteltua arvioida. Ennakoitua huonommassa kehityksessä amerikkalainen talouskehitys, Kiinan ja Venäjän nousu ja Irakin kaaos murentavat Yhdysvaltain voima-asemaa enemmän kuin nyt voi olettaa. Suomen ennakoidaan liittyvän Yhdysvaltain hallitsemaan Natoon 2010-luvulla, ja omaksuvan transatlanttisen suhteen tärkeyttä korostavan linjan. 2. Kiina ja Itä-Aasia Kiinan tulevaan rooliin kansainvälisessä politiikassa vaikuttavat keskeisesti Kiinan talouskasvun nopeus ja Kiinan suurvaltapoliittisten prioriteettien muotoutuminen. Keskeisiä Kiinan talouskasvua hidastavia tekijöitä tulevat lähivuosikymmeninä olemaan yhteiskunnalliset jännitteet ja levottomuudet, sähköntuotantokyvyn rajallisuus, ympäristöongelmat sekä väestön ikääntyminen. Tarkasteltavalla ajanjaksolla potentiaalisina alueellisina kriisipesäkkeinä pysyvät Korean niemimaa ja Taiwan. Kiina pyrkii viimeistään vuoden 2030 jälkeen olemaan Itä-Aasian hallitseva suurvalta, mikä edellyttäisi Yhdysvaltan vetäytymistä alueelta. Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen

2 Yhdysvaltain politiikka aluella lähimmän 20 vuoden aikana on suuntaa antava sen suhteen kuinka Kiinan ja Yhdysvaltain suhteet kehittyvät tarkastelujakson jälkeen. Ennakoitua parempi kehitys toteutuisi mikäli Kiina nopea talouskasvu jatkuisi ja Kiinan johto alkaisi toteuttaa todellisia poliittisia uudistuksia. Ennakoitua huonompi kehitys voisi saada alkunsa yllättävästä kriisistä, joka huonosti hoidettuna johtaisi vuosia kestävään epävakauden tilaan ja jopa sisällisotaan. Kiinan kehityksen vaikutus Suomeen suodattuu EU:n kautta. Kiinan ihmisoikeustilanne tulee säilymään suhteen kipupisteenä. EU:n lisäksi Kiinan kehitys vaikuttaa Suomeen talouselämän kytkentöjen kautta. 3. Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina Vuonna 2030 Venäjä on yksi maailman suurvalloista, taloudellisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti. Sen valta-asema kansainvälisessä yhteisössä perustuu maan valtavien luonnonrikkauksien hyödyntämiseen. Venäjän tavoitteena on muodostaa vastavoima Yhdysvaltojen maailmanpoliittista ylivaltaa vastaan, ja tässä tarkoituksessa se kehittää suhteitaan EU:n, Kiinan, Intian ja Japanin kanssa. Venäjän poliittista järjestelmää leimaavat autoritaarisen vallankäytön piirteet. Venäjä katsoo Naton laajentumisen olevan vastoin kansallisia etujaan ja suhtautuu kielteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen. Suomen liittyminen Natoon ei kuitenkaan heikennä Suomen ja Venäjän keskinäisiä suhteita pysyvästi. Itämeren meriliikenteen kasvu voi lisätä jännitystä Itämeren alueella, mutta sotilaallisen konfliktin uhka ei nouse todennäköiseksi. Kaikkien alueen valtioiden ja kaupallisten toimijoiden kannalta on edullista ratkaista ongelmat neuvotellen. Ennakoitua paremmassa kehitysvaihtoehdossa Venäjä kehittyy demokraattiseksi, oikeusvaltioperiaatteilla toimivaksi kansalaisyhteiskunnaksi, jonka katsotaan kuuluvan länsimaisten kansojen yhteisöön. Suomen kannalta positiivinen kehitysvaihtoehto tarjoaa ennen kaikkea mahdollisuuksia suomalaiselle elinkeinoelämälle hyötyä Venäjän vahvasta talouskasvusta. Venäläisten suuryritysten mielenkiinto suuntautuu kuitenkin Suomen ulkopuolelle suuremmille markkina-alueille. Ennakoitua huonommassa kehitysvaihtoehdossa Venäjän autoritaarinen kehitys johtaa lopulta diktatuuriin. Maan sisäinen tilanne heijastuu vastakkainasettelun voimistumisena lännen kanssa. Suomen kannalta Venäjän muuttuminen diktatuuriksi tulee olemaan erittäin vahingollista. Suomen on varauduttava suojelemaan alueitaan sotilaspoliittiselta painostukselta, jopa yllätysiskuilta. Nato-jäsenyys antaa Suomelle suojaa painostusta vastaan. Valko-Venäjä kuuluu vuonna 2030 yhä tiiviimmin Venäjän yhteyteen. Ukrainan osalta on nähtävissä kaksi kehitysvaihtoehtoa. Ennakoitua paremmassa vaihtoehdossa Ukraina onnistuu integroitumaan länteen, suuntautuen kohti EU:n ja Naton jäsenyyttä. Ukrainan kannalta huonommassa vaihtoehdossa Venäjä vahvistaa otettaan maan venäjänkielisestä itäosasta Krimin niemimaa mukaan lukien. Täl- 16 Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030

3 löin maa voi hajota kahteen osaan: läntiseen Ukrainaan joka suuntaa länteen ja itäiseen osaan joka suuntaa kohti Venäjää. 4. Etelä-Aasia Etelä-Aasian kehitykseen suuntaan vaikuttavat lähinnä Intian ja Pakistanin keskinäiset suhteet ja alueen maiden yhteiskunnallinen kehitys. Intian talouskasvun jatkuminen on todennäköistä, mutta se vaatii suuria koti- ja ulkomaisia investointeja infrastruktuurin ja energiasektorin kehittämiseksi. Voimistuva talous lisää paikallista hyvinvointia ja jatkuessaan edesauttaa köyhyyden, eriarvoisuuden ja muiden yhteiskunnallisten epäkohtien poistamisessa. Intia ja Pakistan löytänevät toimivan ratkaisun Kashmirin kiistaan samoin kuin Intia ja Kiina saavat rajakiistansa lopullisesti sovittua. Ilmastonmuutos saattaa aiheuttaa Etelä-Aasian maille suuria ongelmia myrskyjen, tulvien ja muiden luonnononnettomuuksien yleistyessä. Suurimmat tuhot kohdistuvat tiheästi asutetulle Bengalin lahden ranta-alueelle. Entuudestaan kehittymättömät infrastruktuuri ja terveydenhoitojärjestelmä joutuvat koetukselle. Etelä-Aasian myönteinen kehitys saattaa vaarantua mikäli Intian ja Pakistan keskinäiset suhteet huononevat. Tällainen kehitys voisi johtua Pakistan sisäisistä levottomuuksista mikäli ääri-islamistit, asevoimat tai heimojohtajat ottavat keskusjohdolta vallan käsiinsä. Kashmirin kiistan lisäksi Pakistanin ydinaseiden ja niiden kantolaitteiden hallinta nousi ajankohtaiseksi kysymykseksi. Tämä voisi pahimmassa tapauksessa johtaa ulkopuolisten maiden, lähinnä Intian tai Yhdysvaltojen interventioon. On huomattava, että tätä vähäisempikin valtioiden välinen tai laajentuva valtioiden sisäinen konflikti vaarantavat myönteisen taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen. Koska monet suomalaiset ja eurooppalaiset yritykset ovat siirtäneet toimintaansa Etelä-Aasian maihin, alueen vakava taloudellinen taantuma tai poliittis-sotilaallinen konflikti vaikuttavat kielteisesti myös Suomen talouteen. 5. Kaukasia ja Keski-Aasia Tarkasteltavana ajanjaksona Neuvostoajan perintö ei enää määritä Kaukasia ja Keski-Aasian kehitystä vaan alueen turvallisuuspolitiikkaan vaikuttavat kaikki moninapaisen maailman suurvallat. Tarkastelujakson aikana Nato laajenee Georgiaan ja Azerbaidzhaniin, Yhdysvallat alkaa siirtää sotilaallista painopistettään Itä-Euroopasta Etelä-Kaukasiaan ja Shanghain yhteistyöjärjestön (SCO) asema Keski-Aasian maissa vahvistuu. Keskeisiä uhkia alueen turvallisuudelle ovat Azerbaidzhanin ja Armenian välisen Vuoristo-Karabahin konfliktin uusiutuminen, Venäjän ja Georgian välinen konflikti, Keski-Aasian ja Azerbaidzhanin sisäiset vallanperimyskonfliktit, sekä islamilaisten Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen

4 ääriliikkeiden vallankaapausyritykset. Muita riskitekijöitä alueella ovat järjestäytyneen rikollisuus, terrorismi, kilpailu vesivaroista sekä HIV:n nopea leviäminen. Arvioitua myönteisemmässä skenaariossa vakaus säilyy, alueen maiden energianvientimahdollisuudet diversifioituvat ja Naton sekä EU:n vaikutus alueella kasvaa. Ennakoitua kielteisemmässä kehityskulussa Georgia ja Venäjä ajatuvat sotatilaan, Azerbaidzhanin ja Armenian kiista jatkuu ja Keski-Aasian energiantuottajien riippuvaisuus Venäjästä jatkuu. Alueen riskit voivat heijastua Suomeen EU:n ja Naton kautta. Alueen epävakauden jatkuminen heijastuisi Euroopaan myös huumausaineiden ja HIV:n leviämisen sekä pakolaisvirtojen kautta. 6. Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka Tarkasteltavalla ajanjaksolla Lähi-idän turvallisuuspoliittiset jakolinjat tulevat kulkemaan entistä selkeämmin Iranin ja sen liittolaisten sekä nk. maltillisten arabimaiden (ja Israel) välillä. Pohjois-Afrikka tulee pysymään Lähi-itää vakaampana alueena. Kansainvälisen järjestelmän moninapaistuminen merkitsee sitä, että Lähi-idän maat hakevat sotilaallista tukea ja kauppasuhteita eri suurvalloilta. Ajanjakson kuluessa on melko todennäköistä että ainakin Iran ja Saudi-Arabia hankkivat itselleen ydinaseen. Terrorismi pysyy tarkasteluajanjaksona lähinnä alueellisena ilmiönä. Arvioitua myönteisemmässä kehityksessä vakaus alueella säilyy, autoritäärisimmät hallinnot kehittyvät puoliautoritaarisiksi ja puoliautoritaariset valtiot ottavat askeleita kohtia demokratiaa. Kielteisemmässä kehityskulussa Lähi-idästä tulee uuden kylmän energiasodan näyttämö, ydinaseiden leviäminen karkaa käsistä ja poliittisen kulttuurin kehitys kääntyy kohti autoritarismia useimmissa alueen maissa. Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maat eivät aiheuta suuria sotilaallisia uhkia Euroopalle. Alueelta tulevien maahanmuuttajien integraation epäonnistuminen saattaisi kuitenkin muodostua merkittäväksi sisäiseksi epävakaustekijäksi Euroopalle. 7. Saharan Eteläpuoleinen Afrikka Saharan eteläpuoleisen alueen kehitys tarkasteltavana ajanjakonsa tulee riippumaan paljolti suurvaltasuhteiden luonteesta ja siitä löytyykö Afrikasta eliittejä, jotka toimivat aidosti maidensa parhaaksi sen sijaan että ajavat vain omaa etuaan. Parhaat kehitysnäkymät ovat Etelä-Afrikan imussa kehittyvällä Afrikan eteläosalla, synkkimmät Keski-Afrikan mailla. Afrikan itäosissa järjestäytynyt rikollisuus nousee tarkasteluajanjaksolla islamilaisen fundamentalismin ohi keskeiseksi uhkakuvaksi. Länsi- Afrikassa ajoittain sisällisodiksi puhkeavat kriisit hidastavat alueen kehitystä. Ennakoitua parempi kehitys edellyttää toteutuakseen merkittäviä taloudellisia panostuksia Afrikan ulkopuolisilta mailta, mikä puolestaan edellyttää ainakin jonkin asteista yhteistyötä suurvaltojen välillä Afrikan auttamiseksi. Ennakoitua huonompi kehitys olisi seurausta uusmerkantilistisen suurvaltakilpailun, huonon paikalli- 18 Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030

5 sen johtajuuden ja ympäristön tilan heikkenemisen samanaikaisesta vaikutuksesta. Alueen turvallissuuhkat ulottuisivat Suomeen vain tilanteessa jossa ne olisivat mittakaavaltaan globaaleja (esim. pandemia). Jos alueen kehitys kulkee kielteiseen suuntaan ja EU-maat joutuvat kantamaan nykyistä suuremman vastuun alueesta, on vaara että Suomi joutuu laiminlyömään kansallisia tarpeitaan kasvavan kriisinhallintapaineen takia. 8. Latinalainen Amerikka Latinalaisen Amerikan kehitystä jäsentäviä suurvaltapolittisia trendejä ovat Yhdysvaltain valta-aseman säilyminen ja Brasilian nousu alueelliseksi suurvallaksi. Keskeinen muuttuja on se pyrkiikö Brasilia rakentamaan suurvaltarooliaan osana Yhdysvaltain hegemoniaa vai pyrkiikö maa itsenäisempään rooliin. Jälkimmäiseen voi liittyä oman ydinasepelotteen kehittäminen. Järjestäytynyt rikollisuus tulee jatkossakin hidastamaan alueen talouskehitystä ja häiritsemään yhteiskuntarauhaa. Brasilian, Argentiinan ja Paraguayn raja-alue tulee säilymään yhtenä kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin solmukohdista. Runsaat luonnonvarat mahdollistavat vasemmistoautoritääristen hallitusten perillisten vallassa pysymisen useassa alueen maassa tarkastelukauden aikana. Optimistisimman tulevaisuuden skenaarion mukaan latinalainen Amerikka avautuu vapaammalle vuorovaikutukselle lännen kanssa ja Brasilia luopuu ydinaseen tavoittelusta. Pessimistisimmässä skenaariossa uusvasemmistolaisuus laajenee, vapaakauppasopimukset lännen kanssa lykkääntyvät ja Brasilian ydinasevarustelu suistaa alueen epävakaaseen tilaan. Suomeen Latinalaisen Amerikan kehitys vaikuttaa lähinnä EU:n ulkosuhteiden ja talousyhteistyön kautta. Brasilian mahdollisella liittymisellä ydinasekerhoon olisi globaaleja vaikutuksia kansainvälisen järjestelmän voimatasapainon muutoksen kautta. 9. Pohjoismaat ja Baltia Pohjois-Euroopan maiden yhteiskuntien sisäinen ja taloudellinen tilanne asettaa haasteita valtioiden toimivuudelle ja rajoittaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista liikkumatilaa. Väestö ikääntyy mikä rasittaa terveydenhoitojärjestelmää, lisää paineita osoittaa tähän suhteellisesti enemmän voimavaroja ja vähentää ns. aktiiviväestön asemaa. Tämä vähentää valtioiden verovaroja ja aiheuttaa paineita vähentää puolustukseen kohdennettavia voimavaroja. Teollisuus ja tuotantoelämä erikoistuvat. Ilmastonmuutoksen välittömät vaikutukset saattavat jopa osoittautua, paikallisista ongelmista huolimatta, kokonaisuudessaan myönteisiksi. Tämä tosin edellyttää, että ilmaston lämpeneminen pysyy maltillisena eikä muualta maailmasta suuntaudu hallitsemattomia väestömääriä tai leviä laajoja tartuntatautiepidemioita. Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen

6 Kaikki alueen maat ovat liittyneet Euroopan unioniin ja NATO:oon ja osallistuvat kaikkiin järjestöjen poliittisiin, taloudellisiin ja sotilaallisiin toimiin. Puolustuspolitiikassaan maat harjoittavat tiivistä ja hyvää työnjakoon perustuvaa yhteistyötä myös operatiivisissa kysymyksissä. Mailla ei ole varaa ylläpitää kansallisia ja kaikki puolustushaarat, aselajit ja toiminnat käsittäviä puolustusvoimia. Pohjanmerestä saatavan öljyn ja kaasun väheneminen suuntaa tuotantoa pohjoisille merialueille. Mikäli Barentsin meren alueella syntyy vakava poliittis-sotilaallinen kriisi, on tästä välittömiä seurauksia Suomelle. Poliittisesti Suomi joutuu eturintamaan, mikäli Norja vetoaa Euroopan unioniin (jonka jäsen sen oletetaan olevan) tai NATO:oon (jonka jäsen Suomi saattaa olla). Venäjä voisi tällöin kohdistaa Suomeen poliittista ja taloudellista painostusta, jotta Suomi ei asettuisi avoimesti tukemaan Norjan pyyntöjä näiden järjestöjen kokouksissa. Venäjä kuitenkin varoisi avointa sotilaallista painostusta sillä sen etuna on rajoittaa pohjoisten merialueiden kriisit paikalliseksi ja kahdenväliseksi. Sotilaallisesti tilanne johtaa lisääntyvään ilmatilan valvontatarpeeseen myös Suomessa ja, riippuen silloisista sitoutumisista ja mahdollisista jäsenyysvelvoitteista, myös suoranaisen sotilaallisen tuen antamiseen Norjalle. Mikäli olisimme NATO:n jäseniä aiheuttaisi tilanne vähintäänkin yleisen johtamisvalmiuden sekä Lapin/Pohjoiskalotin sotilaallisen valmiuden kohottamista. Merellisen luonteensa takia konflikti ei todennäköisesti leviäisi edes Finnmarkin maaaluetta käsittäväksi. Eteläisessä Suomessa ja Itämeren alueella riittäisi valvonnan tehostaminen. Taloudellisesti energiantuotantoalueella tapahtuva yhteydenotto ja alueen hyötykäytön viivästyminen aiheuttavat pulaa energiaraaka-aineista ja siten maailmanmarkkinahintojen nousua. 10. NATO Nato tulee säilymään poliittis-sotilaallisena liittona, jonka keskeisiä tehtäviä ovat jäsenvaltioidensa alueen ja etujen kollektiivinen puolustaminen. Viides artikla säilyttää poliittisen ja sotilaallisen merkityksensä Naton keskeisenä koossapitävänä voimana. Myös Yhdysvallat on edelleen vahvasti sitoutunut Naton toimintaan. Puolustusliiton tärkeimmäksi viidennen artiklan ulkopuoliseksi tehtäväksi muodostuu vakauden ylläpitäminen strategisesti merkittävillä alueilla. Naton tärkeimmäksi rooliksi vahvistuu Euroopan ulkopuolisille alueille tehtävät kriisinhallintaoperaatiot, joissa on mukana myös siviilikomponentti. On todennäköistä, että vuoteen 2030 mennessä Naton eurooppalaiset jäsenvaltiot ovat sopeuttaneet asevoimansa uusien uhkakuvien vaatimuksiin. Nato on jäsenvaltioiden asevoimien kehittämisen tärkein ohjaaja. Venäjän suhtautuminen Natoon säilyy 2020-luvulle epäluulojen sävyttämänä Naton laajenemisesta ja yksittäisten sotilaallisten järjestelmien levittämisestä Itä-Eurooppaan johtuen. Tästä huolimatta Venäjä tiivistää yhteistyötään Naton kanssa. 20 Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030

7 Tarkastelujaksolla Naton jäsenkunta laajenee käsittämään nykyisten jäsenten lisäksi useat Länsi-Euroopan sotilaallisesti liittoutumattomat maat, Länsi-Balkanin valtiot ja muun muassa Ukrainan, Georgian ja Azerbaidzhanin. Suomi hyväksytään Naton jäseneksi 2010-luvulla. 11. Euroopan unioni EU menettää suhteellista taloudellista voimaansa nouseville kansainvälisen järjestelmän toimijoille, mutta pysyy keskimääräiseltä talouskasvultaan dynaamisena. Väestörakenne ja talouksien jäykkyystekijät ovat tässä kuitenkin keskeinen ongelma. EU pysyy tiiviissä yhteistyösuhteessa Yhdysvaltain kanssa. Unioni kehittää merkittävästi sotilaallista ja siviilikriisinhallintakykyään. Tässä sotilaallisiksi painopisteiksi nousevat operaatioiden johtamiskyky, tiedustelu- ja valvontakyky sekä strategiset ilma- ja merikuljetuskyvyt. Naton vahvana säilyvä asema rajoittaa kuitenkin EU:n kehittämistä itsenäiseen sotilaalliseen toimintaan kykeneväksi kokonaisuudeksi. EU ei pyri kehittymään sotilasliitoksi. EU:n siviilikriisinhallinnan välineistö muotoutuu laaja-alaiseksi ja toimintatavat monipuolisiksi, mikä tasapainottaa sen sotilaallisten kykyjen puutteita EU laajenee vuoteen 2030 mennessä Turkkiin, Makedoniaan, Albaniaan ja Kroatiaan. Serbia, Montenegro, Bosnia-Hertsegovina ja itsenäistyvä Kosovo saattavat ehtiä jäseniksi, ja Norja liittyä tarkastelujakson lopulla. Integraation syveneminen hidastuu. EU säilyttää konfederatiivisen luonteensa, eikä kehity liittovaltioksi. Taloudellinen globalisaatio etenee, mikä on EU:n etujen mukaista. EU:n tuontienergiariippuvuuden kasvu lisää sen kriisiherkkyyttä. EU-identiteetin vahvistuminen ja EU:n toimivallan kasvu mahdollistavat uudentyyppisen väylän kansallisvaltion heikentymiseen: valtiollisen hajaantumisen EU-kattojärjestelmän alla. Ennakoitua paremmassa kehityksessä unionin yhteistoiminta Naton kanssa ja integraation syventyminen etenevät edellä ennakoitua voimakkaammin. Turkkia ei oteta jäseneksi, mikä suojelee EU:n koheesiota. Ennakoitua huonommassa kehityksessä Yhdysvaltain halu sitoutua Eurooppaan laskee voimakkaasti, johtaen Naton kriisiin. EU:n oman toimintakyvyn kehittäminen ei riitä paikkaamaan syntyvää aukkoa. Samalla jäsenmaiden erot korostuvat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. EU.n jäsenyydellä on tarkastelujaksolla Suomen kannalta myönteinen merkitys. Suomen liittyminen myös Naton jäseneksi parantaa maamme toimintakykyä myös EU:ssa. Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen

8 12. YK ja turvallisuuden globaali hallinta Globalisaation edetessä transnationaalin sektorin valta tulee kasvamaan ja YK-järjestelmän suhteellinen rooli supistumaan. Lännen hegemonian asteittainen heikkeneminen ja siirtyminen kohti moninapaista järjestelmää näkyy YK:ssa liberaalin työjärjestyksen kyseenalaistamisena. Suurvallat eivät lähivuosikymmeninä tule antamaan laaja-alaista voimankäyttöä edellyttäviä interventioita YK:n johtoon. Järjestön rooli interventioiden legitimiteetin myöntäjänä kuitenkin säilyy. YK-johtoisen kriisinhallinnan keskeisiä alueita tulevat olemaan pienet sodat kehitysmaissa, lähinnä Afrikassa. Muiden globaalien ongelmien hallinnoinnissa YK:n rooli näkyy lähinnä raamitus-, normitus- hälyttämis-, sanktiointi- ja koollekutsumisvallan muodossa. Arvioitua kielteisemmässä skenaariossa YK polarisoituu ja Yhdysvaltain johdolla syntyvä demokratioiden konsertti korvaa osittain YK:n. Myönteisemmässä skenaariossa monenkeskinen yhteistyö vahvistuu, demokratisaatio etenee maantieteellisesti ja YK:n reformi viedään läpi onnistuneesti. Suomi voi vaikuttaa myönteisen skenaarion toteutumiseen tukemalla aktiivisesti EU:n YK-politiikkaa ja lisäämällä panostaan kriisinhallintatoiminnassa. 13. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Vuoteen 2030 mennessä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ tulee entistä voimakkaammin profiloitumaan valtioiden sisäisiin konflikteihin sekä pehmeisiin turvallisuuskysymyksiin. Painopisteen maantieteellinen siirtymä itään ja etelään merkitsee toimintojen vähentämistä läntisissä osanottajavaltioissa. Leimallista järjestön tulevaisuudelle on jatkuvuus. Todennäköisesti ETYJ:in institutionaalinen olemassaolo ei tule olemaan uhattuna tarkasteltavana aikana. Järjestön keskeiset piirteet, ennen kaikkea sen kattava jäsenpohja ja kiistämätön, joskin rajallinen hyödyllisyys heterogeenisen osanottajavaltiojoukon monikansallisena keskustelu- ja neuvottelufoorumina turvaavat sen olemassaolon seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana. Myöskään muut globaalit tai alueelliset turvallisuusjärjestöt eivät tule kokonaan syrjäyttämään ETYJ:iä. Toisaalta odotettavissa ei ole myöskään ETYJ:in merkityksen huomattavaa kasvua. Vaikka se näyttää tulevaisuudessa pysyvän osallistujavaltiopohjaltaan vähintään yhtä kattavana kuin tänä päivänä, muodostuvat osanottajavaltioiden heterogeenisuus ja päätöksenteossa vaadittava konsensusperiaate rajoitteiksi ETYJ:in tehokkuuden ja vaikutusvallan olennaiselle kasvulle. ETYJ tulee olemaan rakenteellisesti kykenemätön nousemaan eurooppalaisessa turvallisuusjärjestelmässä nykyistä keskeisemmäksi toimijaksi. 22 Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030

9 Ennakoitua myönteisemmässä kehityskulussa ETYJ nousisi kaikkien osanottajavaltioiden hyväksymäksi kansainväliseksi toimijaksi, jonka poliittinen hyväksyttävyys olisi esimerkiksi Natoa ja Euroopan unionia laajempi. Ennakoitua kielteisempänä kehityskulkuna on ETYJ:in hajoaminen Venäjän ja läntisten osanottajavaltioiden välisten pahenevien erimielisyyksien johdosta. Suomeen ETYJ:in erilaiset kehityskulut heijastuvat ennen kaikkea Euroopan unionin kautta, koska toimintakykyinen ETYJ on EU:lle hyödyllinen foorumi suhteessa unionin ulkopuolisiin valtioihin. Kansainvälisen jännitteen vuoksi hajoava ETYJ heikentäisi EU:n turvallisuuspoliittista toimintakykyä. Ennakoitua parempi kehitys merkitsisi Suomelle taas selvää aktiviteetin kasvua ja monipuolistumista ETYJ:in puitteissa, mahdollisesti EU:n kautta kanavoidun toiminnan kustannuksella. Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen