Sisällysluettelo Askeleita Polkuja Pathways -näyttelyyn Fyysisen elinympäristön suunnittelu Taide, ympäristö ja laaja-alainen taidekasvatus

Transkriptio

1 1

2 2 Sisällysluettelo Askeleita Polkuja Pathways -näyttelyyn 2 Fyysisen elinympäristön suunnittelu 4 Ekologi, estetik, etik, ekonomi kaupunkisuunnittelua yhdeksännellä luokalla 5-6 Saavutettavuus ja esteettömyys 7 Löytöretkiä kotikaupungissa 7 Elettyä elämää ja tulevaisuuden unelmia Ferdinand Salokankaan talossa 8-9 Koulupiha luovuuden lähteenä 10 Taide, ympäristö ja laaja-alainen taidekasvatus 11 Kartta elää purjehtiva taide- ja ympäristökurssi Matkaava taiteilija Taideleiri Hailuodossa 14 Linnoitus ilmastonmuutos ja tulevaisuus 15 Paikkoja Viikissä tänään ja tulevaisuudessa 16 Samoja reittejä luonnontieteen ja taiteen kokonaisopetusta 17 Oma paikka kestävästi kaiken ikää 18 Pikinen polku taidetapahtuma 19 Lapinlahti monin silmin 20 Tuotesuunnittelu, kierrätys, esineympäristö 21 Handmade Artist Books 22 Taideraide villa ja muu tekstiilimateriaali taidekäytössä Muuri ja Energia-tuote taiteidenvälisiä tutkielmia Nappilinnut nappikasasta linnuiksi Globetrotters maailmankiertäjät 29 Kätmän seikkailee retki kaatopaikalle 30 Turhat tavarat; Muisto; Afrikka Suomessa 31 Yhteisöllisyys, ihmisten välinen kohtaaminen, kansalaisuus, paikalliskulttuuri 32 Muuttuva Grönlanti Valokuvanäyttely Länsi-Grönlannista. 33 Kohtaamisia ja käden puristuksia savessa 34 Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa 35 Kierrätyspukit- kestävän kehityksen eri tasoja 36 Kohtaamisia taiteen äärellä Koukkuniemen vanhainkodin tunnelimaalaukset 37 Ympäristötaide paikalliskulttuurin vahvistajana ja välittäjänä 38 Yhteisötaide ja paikka 39 Yhteisiä jälkiä parkkipaikasta arkitaidetta 40 Jätin matkassa - muinaisrannalta radanvarteen 41 Ihan pihalla yhteisötaidetta peruskoulussa 42 Taina Tuomi: Arktinen kosketus koko koulun ympäristötaidetta 43 Terveisiä Kouvolasta kuvataide- ja käsityötaidekoulujen teos 44 Alppilan punainen lanka yhteisötaideteos 45 Kuvataidekasvatuksen kestävät materiaalit 46 Kokeellinen työpaja myrkyttömästä valokuvakehityksestä 47 Maa, vesi, tuli, ilma kierrätyslasiteoksia 48 Laatu kestää käytetty, kierrätetty ja uusiomateriaali 49 Jatkoaika vitosella Taidetta kierrättäen 50 Ekolehmät 51 Oppilaitokset ja projektikuvausten kirjoittajat 52

3 3 Askeleita Polkuja Pathways -näyttelyyn Mikä on innostava lähestymistapa kestävään kehitykseen kuvataideopetuksessa? Kuvataideopettajien näkemyksiä, suunnitelmia ja toteutuksia Onko kestävä kehitys kuvataideopetuksessa aktiivista, luovaa, keskustelevaa ja pohtivaa kansalaisuutta? Sen tutkimista, mikä on tärkeää omassa elinympäristössämme? Tuoreita näkökulmia kotipaikkaamme? Uusia askeleita tuttuihin polkuihin? Vaihtoehtoisia tuotteita tai oivaltavia ajatusmalleja uuden median parissa tai perinteisin materiaalein? Vai onko se taitoa vastustaa kiirehtimistä? Näin kysyimme kuvataideopettajilta kesällä Millaisia projekteja kouluissa on syntynyt ja syntyy nykytaiteen, yhteisötaiteen, tuotesuunnittelun, arkkitehtuurin ja ympäristötaidekasvatuksen alueella? Kutsuimme kuvataideopettajia mukaan esittelemään taideopetustaan dokumentoimalla oppilaiden prosesseja, teoksia ja opettajan oman pedagogisen ajattelun kehittymistä. Näistä projektista koostuva näyttely rakennetaan osana InSEA:n kansainvälistä taidekasvatuskongressia Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan gallerioihin sekä tiedekeskus Arktikumiin Rovaniemellä kesällä Näyttelyyn mukaan tuleville kuvataideopettajille järjestettiin syksyllä 2009 yhtä aikaa aihetta koskevat seminaarit Helsingissä Taideteollisessa korkeakoulussa ja Lapin yliopistossa. Nyt käsillä oleva julkaisu tuo näkyville kuvataideopetuksen suunnittelua ja arjessa syntyneitä lasten ja nuorten puheenvuoroja. Se kertoo myös maamme peruskouluissa, lukioissa, kuvataidekouluissa ja korkeakouluissa toteutettavan kuvataidekasvatuksen korkeasta tasosta. Julkaisussa on mukana 34 oppilaitosta eri puolilta Suomea. Se on osa prosessia, jossa kuvataideopettajat kehittävät taideopetusta ja tuovat sitä näkyväksi maassamme ja kansainvälisesti. Julkaisu on syntynyt taidekasvattajien yhteisellä verkostolla. Sen tuottavat Kuvataideopettajat ry, Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liitto, Suomen InSEA ry ja Lapin kuvataideopettajien KUVATA ry yhteistyössä Lapin yliopiston ja Taideteollisen korkeakoulun kuvataidekasvatuksen osastojen kanssa. Koko toiminnan taustalla on näkemys siitä, että taidekasvattajilla, taiteilijoilla ja tutkijoilla on merkittävä tehtävä kestävän kehityksen rakentamisessa. Odotamme kesäkuussa Rovaniemellä avattavaa näyttelyä innolla, ja uskomme tämän julkaisun olevan tärkeä askel tässä yhteisessä projektissamme. Polkuja-näyttelytyöryhmä Maija Esko Anu Hietala Mirja Hiltunen Maria Huhmarniemi Mira Kallio Anita Lallo Sirkka Laitinen Anna Parkkonen Hanna Saarinen Erja Väyrynen Kristiina Ylinärä-Tikkala Kansisivun suunnittelu Hanna Saarinen Kuva: Iiri Poteri ja Mimmi Hautala Helsingin kuvataidelukio Taitto Martina Paatela-Nieminen

4 4 Fyysisen elinympäristön suunnittelu

5 5 Ekologi, estetik, etik, ekonomi kaupunkisuunnittelua yhdeksännellä luokalla Ekologi, estetik, etik, ekonomi -projektin tarkoituksena on suunnitella kaupunki, joka huomioi ekologiset, esteettiset ja eettiset näkökulmat. Oppilaat lisäsivät neljännen E:n (ekonomi), koska kaupungin pitää myös tulla toimeen jollakin tavalla, hankkia tuloja. Suunnittelu aloitettiin jakamalla kahden valinnaisryhmän kaupungit kaupunginosiin, joita pienryhmä (tai halutessaan saa suunnitella myös yksin) suunnittelee. Myöhemmin kaupunginosat kootaan yhdeksi kaupungiksi. Vaikeinta aloituksessa oli sopia yhteisestä skaalasta, kaupungin läpi menevistä yhteisistä teistä ja vesi- ja puistoalueista. Jokainen kaupunginosa sai rakennettavakseen myös joitakin kaupunkiyhteisöön kuuluvia pakollisia rakennuksia, kuten energialaitoksen, sairaalan, kaupungintalon, kaatopaikan, tehtaan ja niin edelleen. Muuten suunnittelua ei ole rajattu, suunnittelijoilla on käytettävissään paljon rahaa ja ainakin saman verran mielikuvitusta. Aluksi on käyty läpi kaupunkisuunnittelun historiaa ja katsottu kuvia erilaisista kaupungeista ja niiden tunnelmista. tuulivoimaloita. Tehtaat tietenkin itse toimivat myös uusiutuvalla, puhtaalla energialla. Tehtaat on sijoitettu satamaan, josta tuotteet lastataan suoraan laivoihin. Junarata jatkuu myös satamaan, jollin saastuttavaa autoliikennettä ja muuta kuljettamista on mahdollisimman vähän. Suunnittelu on vielä kesken, piirustuksia on tehty yksinkertaisesti ruutupaperille, jotta mittasuhteet on helppo laskea, paperilta suunnitelmat siirretään kovalevylle, jolle pienoismallit rakennetaan. Ekologiaan on kiinnitetty huomiota esimerkiksi energian saannin kannalta. Kaupungit toimivat tuulivoimalla sekä aurinkoenergialla ja toinen kaupunki on kehittänyt uudenlaisen aaltovoimalan, jolloin sähkö saadaan merestä. Kaupungit suosivat joukkoliikennettä junien, raitiovaunujen ja ilmaradan muodossa. Pyöräteille ja puistoille on jätetty tilaa. Viheralueilla käyskentelevät lehmät, jotka antavat kaupunkilaisille luomumaitoa ja viinirypäleitä ja hedelmiä saa käydä vapaasti poimimassa. Estetiikka otetaan huomioon suunniteltaessa kaupungin kokonaisilmettä ja väritystä. Puistot ja aukiot kuuluvat kaupungin estetiikkaan, myös teiden ja kaupunginosien kokonaisuuksien suunnittelu ovat osa kaupungin esteettistä ilmettä. Kaupungin sijainti ympäristössä vaikuttaa myös estetiikkaan, sijaitseeko se esimerkiksi lämpimässä vai kylmässä ilmastossa, sillä ilmasto ohjaa rakentamista. Etiikkaa on pohdittu kaupungin asukkaiden kannalta. Lapsilla pitää olla turvallinen ympäristö ja koulumatka. Koulut ja päiväkodit on sijoitettu lähelle asuinalueita. Poikaryhmän punaisten lyhtyjen katu tyrmättiin kovaäänisesti epäeettisenä. Myös vanhukset ja vammaiset on huomioitu miettimällä helppokulkuisuutta ja sitä, että kaikilla tulee olla helppo pääsy kaupungin palveluihin. Etiikkaa on myös mietitty niin, että vähävaraisten asukkaiden ei tarvitsisi aina joutua kaupungin ulkolaidoille radan varteen vaan kaikilla olisi mahdollisuus asua hyvällä alueella. Ekonomi, kaupungin talous oli yksi suunnitelman perustavista asioista. Mistä rahaa kaupungille? Toinen kaupunki valmistaa hybridiautoja ja toinen Tehtävän tavoitteena on tutustuttaa oppilaita suunnittelun moninaisuuteen ja uudenlaisiin ratkaisuihin ja mahdollisuuksiin. Tarkoitus on myös oppia näkemään jo valmiiksi suunniteltuja kaupunkeja ja ympäristöjä uudella tavalla kun suunnittelusta on omaa kokemusta. Kaupunginosia suunniteltaessa oppilaat joutuvat myös olemaan jatkuvassa vuoropuhelussa toistensa kanssa, koska mittasuhteet on pidettävä samoina ja kaupunginosien on oltava yhteydessä toisiinsa. Luokassa on käyty paljon neuvotteluja ja kompromisseja on opittu tekemään. Myös sellaiset oppilaat, jotka muuten eivät juuri keskustele keskenään ovat löytäneet tavan puhua toisilleen. Nuoret oppilaat ovat tulevaisuuden kaupunkilaisia, suunnittelijoita ja päättäjiä, jotka jollakin tavalla tulevat jättämään oman jälkensä ympäristöönsä.

6 Kuvataideopettaja Karin Björklund, Källhegens Skola, Virkkala 6

7 7 Saavutettavuus ja esteettömyys Ruskeasuon koulu erityisluokan kuvataideprojekti Saavutettavuus ja esteettömyys toi esille, että kestävää kehitystä ovat muun muassa saavutettavuus ja esteettömyys ympäristön suunnittelussa. Työt ovat syntyneet yhdeksännellä luokalla yhteiskuntaopin tunnilla käytyjen keskustelujen pohjalta ja ne ovat esillä eri näyttelyissä lukuvuoden aikana. Kukin oppilas valitsi esteettömyyteen liittyen aiheen, josta suunnitteli ja toteutti maalauksen ja siihen liittyvän kirjallisen osuuden. Erityisluokan kuvataidetyöskentelyn prosessi tuo esille joitain tavallisesta luokkatyöskentelystä poikkeavia asioita, kuten yksilöllisten tavoitteiden mukaan etenemisen, avustetun työskentelyn tai erilaisten apuvälineiden kehittelyn ja käyttämisen. Erityisopetuksen yksi tehtävä on esittää uusia näkökulmia ja toimintatapoja perinteisen opetussuunnitelman rinnalle. Sami Halonen(55x46cm): Maalaukseni kuvaa esteen kiertämistä. Pidän tummista väreistä. Esteen poistaminen on esteettömyyttä. Kuvataideopettaja Anu Ahonen, Ruskeasuon koulu, Helsinki Löytöretkiä kotikaupungissa Rantavitikan koulun oppilaiden löytöretkien lähtökohtana ja motivointina toimi Ylen ohjelma Ruma Suomi. Ohjelmasarjan yhdessä osassa liikuttiin Rovaniemellä kauhistelemassa rumaa rakentamista ja ihmettelemässä vimmaa purkaa vähäinenkin vanha rakennuskanta. Ohjelman tehtävä oli tietenkin keskustelun ja ajattelun herättäminen. Esitin ohjelman tallenteen yhdeksännen luokan valinnaisaineryhmille (3). Toimittajan mielipiteet ja Rovaniemeltä löydetyt kohteet herättivät varsin tehokkaasti mielipiteitä oppilaiden keskuudessa. Oppilaat olivat vähän loukkaantuneitakin kotikaupunkinsa puolesta. On täällä kauniitakin kohteita, oli luonnostaan syntynyt kuvistehtävän otsikko. Oppilaat saivat yksin tai parityönä etsiä omasta mielestään kauniin, kiinnostavan, arvokkaan, erityisen tai muun vastaavan arkkitehtuurikohteen Rovaniemeltä. Kohteen esittelytapa oli vapaa. Tuloksena syntyi valokuvia, maalauksia, pienoismalleja, kollaaseja ja serigrafiaa ja niin edelleen. Työt esitellään tammi-helmikuun vaihteessa Rovaniemen kaupungintalon ala-aulassa näyttelyssä. Seitsemännen luokan oppilaat puolestaan muistelivat omia kulkureittejään ja rakensivat erityisen miellyttävän tai ympäristöstään erottuvan paikan pienoismallin ryhmätyönä. Näitäkin töitä ehkä liitetään kaupungintalon näyttelyyn. Molemmissa töissä tarkoitus on ollut tutkia tuttuja ympäristöjä uusin, tarkemmin silmin sekä nostaa esille oppilaitten omia valintoja, jotka he kokevat merkityksellisiksi. Keskusteluissa nousee esiin perustelut, miksi juuri tuohon paikkaan olisi mukava sopia tapaaminen tai mitkä tekijät tekevät paikasta viihtyisän. Arvokeskustelua on rikastettu vielä tanskalaisen ympäristöarkkitehdin näkemyksillä ihmisen mittaisesta suunnittelusta. Tätä keskustelua on käyty lähinnä yhdeksäsluokkalaisten kanssa. Ihan omassa sarjassaan on toiminut viidennen luokan rakennusprojekti. He tutkivat kaupunkisuunnittelua netistä löytynein esimerkein (Hernessaarisuunnitelma, jota lapset olivat saaneet visioida yms.), piirsivät omaa ihannekaupunkia ja rakensivat sitä ryhmissä puupalikoista Oma Ihannekaupunki oli ryhmätyön tulos. Opittiin siis neuvottelutaitoja, ehdotusten tekemistä, kompromisseja ja piirroksen muuttamista kolmiulotteiseksi. Työt olivat varsin isokokoisia ja koulun käytävätiloissa näytteillä. Kuvataideopettaja Kristiina Ylinärä-Tikkala, Rantavitikan peruskoulu, Rovaniemi

8 8 Elettyä elämää ja tulevaisuuden unelmia Ferdinand Salokankaan talossa Varsinaisen koulumme ollessa remontissa työskentelemme väliaikaisesti Ferdinand Salokankaan suunnittelemissa tiloissa. (Opettajien asuintalo Rovakatu 4 5). Salokangas oli merkittävä Rovaniemen jälleenrakennusajan arkkitehti. Projektissa nuoret perehtyvät kotikaupunkinsa historiaan, nykyaikaan ja tulevaisuuteen. Miten nuoret kokevat ympäristön vaikutuksen hyvinvointiinsa ja millainen on heidän näkemyksensä tulevaisuudesta? Opettelemme kriittistä ympäristön tarkastelua, tutkimme kotikaupungin arkkitehtuuria ja pohdimme ympäristön viihtyvyyttä ja merkitystä kaupunkilaisille ja nuorille itselleen. helppo tulla, koska rakennus sijaitsee Rovaniemen ydinkeskustassa. Tavoitteena on, että näyttelyvieras aistii ja löytää nuorten rakentamaa kokemuksen polkua kulkiessaan omatkin muistonsa ja tulevaisuuden haaveensa. Kenkäveistokset ovat Korkalovaaran peruskoulun kahdeksannen luokan valinnaisen kuvataiteen teoksia. Ne ovat osa Ihmisten kaupunki nimistä kokonaisuutta. Haasteena oli rakentaa ihmisen paikka vanhan käytöstä poistetun kengän inspiroimana. Saimme kenkiä opettajilta ja oppilaiden kotoa. Havaintonsa ja haaveensa oppilaat purkavat tekemisen kautta. Teoksista muodostuu kuvataiteen, tekstiilityön ja erityisopetuksen yhteistyönä taidenäyttely luokkatilaan, jonka Salokangas on alun perin suunnitellut asuinrakennukseksi. Elettyä elämää ja tulevaisuuden unelmia -näyttely on esillä asuintalossa Rovakadulla. Näyttelyyn on Bee Masakun : Ihme New York

9 9 Anna Halonen: Sauna Minna Kouri: Little Miranna Willberg: Kallionkieleke Riikka Järvinen: Purjevene Kuvataideopettaja Anneli Lilleberg, Korkalovaaran peruskoulu, Rovaniem

10 10 Koulupiha luovuuden lähteenä Koulu on kohtaamispaikka ja leikkipaikka mutta myös rauhoittumisen paikka. Koulupihan merkitys on suuri. Sen kuuluisi olla turvallinen ja herättää lapsen aisteja riemuun ja leikkiin. Koulupiha on läsnä alakoulun oppilaitten arkipäivässä. Välitunti on päivän tärkein tunti! Jos koulupiha kutsuu leikkiin ja liikkumaan, niin miksi se ei voisi olla lähteenä luovan taiteen tekemiseen? Kolarin alakoulu sijaitsee Muonionjoen rantatörmällä, Kolarin kunnassa, Lapin läänissä. Koulun pihapiiri ja sen rakennukset ovat tähän paikkaa tarkoin suunniteltu. Vanhin koulurakennus on vuodelta Syksyllä 1979 vihittiin käyttöön uusi lisärakennus kunnan väkimäärän kasvaessa. Koulurakennukset muodostavat u muotoisen puoliympyrän ympyrän ja luo oman pienen turvallisen pihapiirin. Lähistöllä on lastentarha ja rivitaloja. Syksyllä 2009 olemme kolmas-, viides- ja kuudesluokkalaisen kanssa tutustuneet kouluympäristöön eri tavoin. Viides- ja kuudesluokkalaiset ovat tutustuneet ihmismallin piirtämiseen, joita on jatkotyöstetty omia leikkejä ajatellen. Oppilaat ovat kirjoittaneet tarinoita miten leikit ovat muuttuneet verrattuna aikaisempaan. Akvarellitekniikassa tuli värioppia mukaan. Harjoittelimme myös omia ihmispiirroksia. Kuudennella luokalla oppilaat jatkavat yhdenpakopisteen perspektiivityöskentelyllä. Pohjana on edelleen Brueghelin Lasten leikit ja tutkimuskohteena koulun piha ja sen ympäristö. Kuvataideopettaja Maria Siekas, Kolarin alakoulu, Kolari Alemmat luokat Syksyn liikennepäivän aikana tutkimme lähinnä kolmannen luokan kanssa lähistöllä olevia liikennekylttejä. Kuvasimme itsemme kylttien äärellä. Oppilaat keskustelivat luokanopettajan kanssa liikennesäännöistä. Olemme myös valokuvanneet rentoutumisen ja leikkimisen paikkoja koulun pihapiirissä. Kuvissa oli liikettä ja vilskettä. Myöhemmin syksyllä tutustuimme Peter Brueghelin maalaukseen Lasten leikit (1560) ja teimme plärän ja fliplehden, jossa näky oppilaiden leikkiä erilaisia leikkejä. Pohdiskelimme millä kulkuvälineillä jokainen tulee kouluun. Piirsimme polkupyöriä lyijykynällä muistin varasta ja havaintomallista. Piirsimme myös valkoisella taikakynällä siniselle paperille kynän viedessä piirtäjien käsiä. Miten voi kunnioittaa koulunpihaa? Lumiveistoksella tietenkin. Suunnittelimme lumiveistoksen paperimassasta. Kuvasimme talvista kouluympäristöä ja pohdiskelimme sen muuttumista lumen ja pimeyden aikana. Viides- ja kuudeskuudesluokat Viides- ja kuudesluokat ovat tutkineet puita piirämällä ympäristössä olevia lempipuita lyijykynällä ja musteella. Viidesluokkalaiset työstivät guassiväreillä isoja puumaalauksia ja kirjoittivat runoja japanilaiseen tyyliin musteella. Viidesluokkalaiset ovat työstäneet savea mielikuvitusolioksi, joka on rantautunut koulumme pihapiiriin. Luovia tarinoita on syntynyt siitä, miksi juuri hän on valinnut meidän koulupihamme. Lisäksi työstämme savesta lyhtyjä.

11 11 Taide, ympäristö ja laaja-alainen taidekasvatus Taide, ympäristö ja laaja-alainen taidekasvatus

12 Kartta elää purjehtiva taide- ja ympäristökurssi Purjehtiva taide- ja ympäristökurssi toteutettiin loppukesällä Purjehdus toteutettiin kahdella Suomen Purjelaivasäätiön koululaivalla, Kuunari Helenalla ja Ketsi Vahinella. Reitti kulki Liettuan Klaipedasta Tanskan Bornholmin, Ruotsin Gotlannin ja Suomen Saaristomeren kautta Helsinkiin. Osallistujina oli kaksikymmentä vuotiasta nuorta, joista neljä oli italialaisia ja loput suomalaisia. Ohjaajina toimivat alusten päällystöjen lisäksi kuvataideopettajat Mari von Boehm ja Pive Toivonen, sekä Itämeriopettaja Hanna Aho. Ideana oli vanhojen löytöretkeilijöiden hengessä tarkastella taiteellisen työskentelyn ja keskustelujen avulla purjehdusta ja Itämeren luontoa sekä omia kokemuksiamme niistä. 12 Purjehtivalla taidekurssilla käsittelimme muun muassa mereen, merenkulkuun ja ekologiseen elämäntapaan liittyviä kysymyksiä. Käytännössä joka päivälle oli oma vapaaehtoinen taidetehtävänsä ja lisäksi yhteisiä alustuksia ja taidesessioita. Matkalla harjoiteltiin piirustusta, maalausta, animaatiota, sekä osallistujien itse ehdottamia tekniikoita. Purjehdusta harjoiteltiin päällystön ohjaamana yhdessä tekemällä. Nuorten päiväohjelmaan kuului työskentely vahtivuoroissa. Aikaa vietettiin siis sekä kannella ohjaten ja purjeita käsitellen, että kannen alla ruokaa laittaen ja siivoten. Itämeriopetusta annettiin merellä luontevien keskusteluiden sekä alustusten muodossa. Satamissa tutustuimme kuhunkin rantaan sekä sen eläimistöön pinnan alle snorklaten. Koko matkalta keräsimme myös päivittäin vesinäytteitä. Valikoitunut ryhmä työsti teemojen pohjalta dokumentaaris-taiteellisen näyttelyn. Se on ollut esillä Harakan Luontokeskuksessa ja Espoon Kuvataidekoulun 30-vuotisjuhlanäyttelyssä. Tyynessä säässä oli aikaa hypätä itse tutkimaamme elementtiin mereen. Bornholmissa rannan liikkuvalle rajalle syntyi puhumatta yhteinen hiekkaveistos. Teksti ja kuvat, Kuvataideopettaja Mari Von Boehm, Espoon kuvataidekoulu, Espoo Satamassa navigointipöydällä toimii animaatiostudio. Kuvassa puikoissa Pihla Kuikka.

13 13 Itämeren kartta saa tunnelmien ja assosiaatioiden mukaiset värit Vahine ja Helena purjehtivat rinnakkain, tietysti kisaillen!

14 14 Matkaava taiteilija Taideleiri Hailuodossa Matkaava taiteilija -työpajan lähtökohtana on laaja-alainen taidekasvatus sekä koulun ulkopuolella tapahtuva taiteellinen työskentely. Kurssilla perehdytään eri luentojen ja työpajojen avulla Hailuodon ympäristöön, historiaan, mytologiaan sekä luontoon ja luonnonympäristöön. Kurssi toteutetaan yhteistyössä eri oppiaineiden kurssisisällöistä. Opiskelijat tekevät leirin työpajoissa taideteoksia eri tekniikoilla. Teokset dokumentoidaan. Teoksista koostetaan koulullemme näyttely kurssilla käytetyistä materiaaleista, luonnoksista ja piirroksista sekä dokumentoiduista teoksista. Teemat, työpajat ja luennot: Shamanismi/Tietäjät luento shamanismista piirustus-, maalaus- ja valokuvatyöpaja Tuulen pyydys leijatyöpaja tuulityöpaja Maiseman tarina ympäristötaiteen luento ympäristötaiteen työpaja luonnonmaantieteen työpaja tarinatyöpaja Merkkitulia tuliveistostyöpaja Teksti ja kuvat, Kuvataiteen lehtori Tiina Ala-Opas, Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio, Oulu

15 15 Linnoitus ilmastonmuutos ja tulevaisuus Vihdin Kuvataidekoulussa oppilaat pohtivat ilmastonmuutosta historian, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmista. Linnoitusprojekti käynnistyi syyskuussa arkkitehti Sanna Ihatsun luennolla linnoituksista ja raunioista. Lokakuussa työpajaoppilaat tutustuivat Suomenlinnan linnoitussaareen. Valokuvatyöpajan oppilaat kuvasivat saarta pohtien sen historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta. Näyttelyyn tulee muun muassa sarja kiipeilykuvia, joissa oppilaat pohtivat linnoituksen kohtaloa ilmastonmuutoksessa. Ihminen voi pelastua siirtymällä, kiipeämällä, mutta saari voi jäädä veden alle, jos merenpinta nousee metreittäin, kuten on ennustettu. Valokuvaparien avulla oppilaat ovat hahmottaneet menneitä ja tulevia muutoksia yhteiskunnassa, luonnossa ja ihmisen mielessä. Kukin kuvapari on nuoren henkilökohtainen pohdinta tulevaisuudesta ja omasta suhteestaan siihen. Kuvien oheen nuori on kirjannut omia ajatuksiaan tulevaisuudesta ja ilmastonmuutoksesta. Valokuvat ovat A4 ja A3 -kokoisia väritulosteita digitaalisista kuvista. Kuvia tulee kaikkiaan noin kappaletta. Näyttelyyn osallistuu noin kuusi yli 12-vuotiasta valokuvaustyöpajan oppilasta. Rehtori, kuvataiteilija Suvi Suikki, Vihdin kuvataidekoulu, Vihti

16 16 Paikkoja Viikissä tänään ja tulevaisuudessa Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun ja Helsingin kuvataidelukion opiskelijat ovat toteuttaneet yhteistyössä kuvapareja. Työskentely on tapahtunut keväällä 2009 Viikissä. Yhteistyössä tutkittiin nuoren suhdetta omaan elinympäristöönsä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Taiteellisen työskentelyn lähtökohtana olivat viikkiläisten opiskelijoiden henkilökohtaisesti merkittävät paikat. Valokuvissa opiskelijat kuvaavat henkilökohtaisia paikkojansa Viikissä. Lisäksi opiskelijat kirjoittivat suhdettaan kyseiseen paikkaan. Paikat ovat arkisia, jokapäiväisiä, toisaalta erityisiä, salapaikkoja ja merkittäviä. Henkilökohtainen suhde paikkaan välittyy kuvan tunnelmaan. Helsingin kuvataidelukion opiskelijat saivat työskentelynsä lähtökohdaksi paikasta koordinaateiksi valokuvan ja lyhyen tekstin. Haasteena oli kuvata sama paikka tulevaisuudessa. Mitä muutoksia ilmastonmuutos tuo kyseiseen paikkaan? Tuisku Hakoniemi ja Toni Vaahtera, Viikin normaalikoulu Kahden koulun opiskelijat eivät työskentelyn aikana kohdanneet kasvokkain, mutta heidän kuvansa puhuvat keskenään. Kuvat on otettu samoissa paikoissa kevään 2009 aikana. Kuvapareissa rinnastuvat henkilökohtainen suhde ja ulkopuolinen näkökulma paikkaan. Ilman henkilökohtaista suhdetta paikkaan kohdetta on tarkasteltu ennakkoluulottomasti. Paikkaan on visioitu näkymiä noin sadan vuoden päähän. Yhteistyöhön osallistuivat Viikin Normaalikoulusta kahdeksasluokkalaisten kuvataiteen valinnaisryhmä ja Helsingin kuvataidelukiosta valokuvaus 2 -kurssin opiskelijat. Yhteistyötä ovat ohjanneet opettajat Loviisa Kangas ja Tomi Uusitalo Helsingin kuvataidelukiosta ja Sirkka Laitinen ja Annika Meder-Liikanen Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulusta. Iiri Poteri ja Mimmi Hautala, Helsingin kuvataidelukio Teksti: Kuvataiteen lehtori Tomi Uusitalo, Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu, Helsinki

17 Samoja reittejä luonnontieteen ja taiteen kokonaisopetusta Tiedepainotteisessa lukiossa taideaineet ja luonnontieteelliset aineet voivat toimia rinnakkain, toisiaan tukien ja toisistaan voimaa ammentaen. Luovuudella rikotaan rajoja ja huomataan, kuinka esimerkiksi kestävän kehityksen ajattelutapaa pyritään toteuttamaan niin taiteessa kuin tieteessäkin. Voimme kulkea samoja reittejä tai valita eri polkuja kohdaten risteyksissä, päämäärä voi olla yhteinen. Samoja reittejä -kokonaisuuden perusidea on yhdistää taiteen tekemisen voima ja luonnontieteellisen tiedon ymmärtäminen niin, että ympäristökokemukset saavat uudenlaisia merkityksiä. Kuvataiteen keinoin voi tutkia luonnontieteellisiä asioita ja luonnontieteen avulla on mahdollista syventää kuvataiteen työskentelyä. Olennaista Samoja reittejä -kokonaisuudessa on paikka- ja ympäristökokemuksen syventäminen sekä kulttuurimaantiedon ja luonnon tutkimisen yhdistyminen erilaisiin taiteen tekemisen keinoihin. Työpajamuotoisissa opetustuokioissa toteutetaan pieniä taiteellisia kokeiluja ja produktioita, joissa yhdistyy ympäristön tarkastelu, tutkiminen, dokumentoiminen, tiedon kerääminen ja erilaisten tarkastelukeinojen kokeilevuus. Tekniikoita ei juuri rajata etukäteen; paikkakokemusten dokumentointiin ja luonnon monimuotoisuuden tarkasteluun voidaan käyttää niin kameroita, kyniä, maataiteen keinoja kuin performatiivista liikettä. Lopullisissa teoksissa tunne ja intuitio yhdistyvät luonnontieteelliseen tietoon. Työpajat toteutetaan maantiedon, biologian, kuvataiteen sekä mahdollisesti muiden oppiaineiden yhteistyönä keväällä huhti-toukokuussa Kuvataideopettaja Piritta Malinen, Kaurialan lukio, Hämeenlinna

18 18 Oma paikka kestävästi kaiken ikää Oma paikka on projekti, joka toteutetaan Lapin yliopistossa ikääntyvien yliopiston taidepiirissä keväällä 2010 Rovaniemellä. Kurssilaiset pohtivat omia paikkakokemuksiaan taiteen keinoin kuvataidekasvatuksen opiskelijoiden Elina Töyrylän, Juulia Saarikosken ja Anna Ratilaisen ohjaajana. Projekti jatkaa ikääntyvien yliopiston ja taiteiden tiedekunnan yhteistyötä. Kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman ja ikääntyvien yliopiston taidepiirin yhteistyötä ohjaa yliopistolehtori Mirja Hiltunen Lapin yliopistossa. Teemana toiminnassa on paikkakokemus. Kysymme ikääntyneiden yliopistolaisten kokemuksia paikoista Rovaniemellä. Mietimme asioita sekä henkilökohtaisen että julkisen tilan ja paikkakokemuksen kautta. Tarkastelemme esimerkiksi seuraavia asioita: Millainen paikka on sinulle tärkeä? Mitä ympäristö merkitsee ihmiselle? Voitko vaikuttaa ympäristöösi? Oma paikka -projektissa pohdimme, miten arkkitehtuuri ja ympäristönsuunnittelu vaikuttavat erilaisiin ja eri-ikäisiin ihmisiin. Taidekasvatuksen tehtävänä on huomioida koko väestö ikään katsomatta. Ikääntyvien paikkakokemusten kautta voimme laajentaa ymmärrystämme ympäristöstämme ja saada ikääntyneiden äänen kuuluviin. Lähestymme paikkakokemusta ensin kurssilaisten muistojen ja paikkojen havainnoinnin pohjalta sekä pohtien paikkakokemusta käsitteenä. Tämän jälkeen teemme havaintoja rovaniemeläisissä kohteissa croquis- ja valokuvaustekniikoilla keskittyen ihmisen rooliin paikoissa. Kurssin loppupuolelle keskitymme siihen, miten paikat vaikuttavat ihmisiin ja voimmeko vaikuttaa paikkoihin. Tarkoituksena on tehdä pienryhmissä yksinkertainen animaatio. Animaatioon osallistujat valitsevat mielipiteitä herättävän paikan, johon tuotetaan haluttu muutos lisäämällä tai poistamalla asioita alkuperäiseen paikkaan. Näyttelyyn tuleva työkokonaisuus on esimerkiksi qroquis-piiroksia, valokuvia ja animaatio. Kurssilla tehdyt työt tulevat varmasti olemaan erilaisia johtuen jokaisen paikkakokemuksen yksilöllisyydestä. Haluamme pitää osan prosessista avoimena. Tulemme myös suunnittelemaan yhdessä kurssilaisten kanssa myös näyttelyn rakentamista. Kuvataidekasvatuksen opiskelijat Elina Töyrylä, Juulia Saarikoski, Anna Ratilainen Lapin yliopisto, Rovaniemi

19 19 Pikinen polku taidetapahtuma Oulun taidekoulun kuvataiteen, käsityön ja arkkitehtuurin vuotiaat syventävien opintojen opiskelijat suunnittelivat keväällä 2008 viisi erilaista ympäristötaideteosta, jotka he toteuttivat syksyllä Pikinen polku -tapahtumaan. Tapahtuma oli Pikisaaren asukaskasyhdistyksen, Oulun taitelijaseuran ja Oulun taidemuseon yhdessä järjestämä kaksipäiväinen tapahtuma. Lisäksi Oulun taidekoulun kaikki taiteilijaopettajat toteuttivat myös oman ympäristöteoksensa Pikisaaren maisemaan. Louna Seppälä: Perhonen Leo Xiong ja Jesse-Joona Niskakari: Iltasienet Liisa Wickström, Eveliina Tuulonen ja Hilla Puhakka: Kilinklonk- luontohuone Anna Raiskila ja Ella Rankila: Käden jäljet Opettajien teoksia olivat: Anja Kurikka: Im memoriam Johanna Rantala: pihasauna Ennen töiden suunnittelua tutustuttiin monenlaiseen ympäristötaiteeseen ja eri taiteilijoihin. Mietittiin Pikisaarta paikkana, tutkittiin karttaa ja käytiin tarkastelemassa paikan päällä, minkälaisia mahdollisuuksia teosten toteuttamiseen olisi. Tutkailtiin materiaaleja: löytyisikö niitä paikan päältä vai voisiko käyttää romumateriaaleja tai muuta sellaista. Työn aihe ja teema olivat tapahtuman järjestäjien puolesta melko avoimia, joten tekijöiden itsensä päätettäväksi jäi teoksen sisältö. Suunnitelmia ja luonnoksia tehtiin yksin, pareittain tai pienissä ryhmissä. Keväällä 2008 Oulun taidemuseon ja Oulun taiteilijaseuran edustajat valitsivat tapahtumaan oppilaiden ympäristötaideteosehdotuksista viisi toteuttamiskelpoisinta. Myös opettajien työt valittiin näyttelyyn. Elokuussa 2008, päivää ennen Pikinen polku -tapahtumaa, aloitimme teosten pystytyksen Pikisaareen. Oppilaat rakensivat omia teoksiaan samalla, kun me opettajat pystytimme omiamme. Töiden sisällöissä tuli esille luonnonsuojelullisia aspekteja, ulkotilan jäsennystä ja muokkausta, kannanottoja tulevaa kaavoitusta vastaan ja estetiikkaa. Työt olivat esillä viikon ajan Pikisaaressa itse tapahtuman jälkeenkin. Anna Parkkonen: Seitti Oppilaiden teoksia olivat: Niko Okkonen ja Eero Huttunen Luonnonsuojelualue

20 20 Lapinlahti monin silmin Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastu esittelee näyttelyssä taiteen perusopetuksen arkkitehtuuriryhmien kanssa toteutettavan Kotikylä monin omin silmin -opetuskokonaisuuden. Kokonaisuudessa arkkitehtuurikasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen yleiset tavoitteet elinympäristömme aineellisen ja henkisen kulttuuriperinnön arvostamisesta ja vaalimisesta kiinnittyvät tutun ja kotoisen ympäristön kokemiseen ja tutkimiseen uusin silmin, korvin, käsin ja jaloin. Kokonaisuuden lähestymistapana ovat paikallishistorian teemat ja kulttuuriperintö. Opetuksessa korostuvat omien juurien ja kotiseudun historian tunteminen sekä tieto siitä, miten ja mistä syystä ympäristö on muotoutunut nykyiseen asuunsa. Lastun 4 12-vuotiaat oppilaat retkeilevät kotipaikkakuntansa Lapinlahden kylänraitilla koko kevään 2010 ajan. Raitilla kuljetaan havainnoiden ja tutkien rakennuksia, ympäröivää ympäristöä ja paikkoja eri aistein ja koko keholla: katsellen, kuunnellen, haistellen, maistellen, tunnustellen, liikkuen ja leikkien. Oppilaat esittelevät omia mielipaikkojaan, etsivät ennen huomaamattomia tiloja ja seikkailevat kylänraitilta löytyvillä erilaisilla poluilla. Arkkitehtuuriin liittyvät ilmiöt tulevat tutuiksi arkkitehtuurin syliin heittäytymällä ja sitä leikinomaisesti tutkimalla sekä rakennetun ympäristön tarinoita kuunnellen ja kertoen. Omat havainnot ja kokemukset talletetaan muistiin valokuvaten ja piirtäen. Kokemuksellisten tutkimusretkien ohella omaan kotikylään perehdytään tarkastellen ympäristöä, ihmisen ja ympäristön suhdetta sekä ihmisen vaikutusta ympäristöön laajemmasta näkökulmasta. Työskentelyssä on vahvasti mukana vuorovaikutteisuus, keskustelu, ajatusten esille tuominen ja mielipiteiden vaihto. Uutta tietoa hankitaan muun muassa haastatellen paikkakuntalaisia ja kotiseutuyhdistyksen väkeä, ja ehkäpä neuvoja kysellään myös museomummolta ja kirjastokummitukselta. Kotikylää koetellaan ja koetaan monin kekseliäin keinoin. Kuvaaja: Mervi Eskelinen Elämyksiä, kokemuksia, havaintoja ja tietoja työstetään eteenpäin rakennellen ja muita visuaalisten taiteiden ilmaisukeinoja käyttäen. Jää nähtäväksi saadaanko kevään mittaan aikaan Lapinlahti-peli vai aivan uudenlainen opaskartta paikkakunnallemme. Tärkeintä kuitenkin on itse kokeminen ja tekeminen ja sitä kautta saadut elämykset ja näkemykset omasta kotipaikasta sekä omaan ympäristöön ja arkkitehtuuriin kiinnostuksen sytyttävän kipinän kasvattaminen. Kuvataideopettaja, Mervi Eskelinen, Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastu

21 21 Tuotesuunnittelu, kierrätys, esineympäristö

22 22 Handmade Artist Books The Artist books presented are individual and original artwork by the students of Graphic Design which have their origin in the idea and form of a book. The visual ideas vary from highly individual lyrical works to books that have a sculptural form to artwork where the artist has exploited the possibilities and technology linked to the digital age. The main theme is based on environmental questions under the title Forest mirroring the individual relation and world vision of the present day in Finland, but there are also artwork with the reflection of the indivual everyday life, memories and social aspects. The students are in between 16 and 25 years of age. Art teacher Saija Baer, Inveon Culture: Visual Arts, Porvoo Artist book: Mikaela Boxström, Inveon Culture, Graphic Design, Photo: Erik Lindroth

23 Taideraide villa ja muu tekstiilimateriaali taidekäytössä Taideraide villa ja muu tekstiilimateriaali taidekäytössä on koulumme teema tänä lukuvuotena, jolloin myös juhlimme koulun 20. toimintavuotta. Tässä ovat mukana kaikki koulumme oppilaat ja opettajat, joten InSEAn näyttelyyn lähtee teoksista valittu parhaimmisto. Oppilaat kokeilevat erilaisia tapoja työskennellä muun muassa kierrätysmateriaalia käyttäen ja nykytaiteen menetelmiä tutkien. Vuoden työskentelyn keskiössä ovat myös ekologisuus, säästäminen ja paikallisuus sekä luonto että luonnonmukaiset menetelmät. Kuvataideopettaja Hanna Levonen-Kantomaa, Mummi ja vaari on perusopetus 3B:n iso ryhmätyö, reliefi villasukista. Työssä lapset muistelevat isovanhempia ja kokoavat siitä kumpuavia ajatuksia kuvaavan työn ja siihen liittyviä käsitteitä ja sanoja. Teos lahjoitetaan näyttelyn jälkeen myöhemmin erikseen valittuun paikkaan. 23 Kuva 1. Kuvataideopettaja Tuula Vanhatapio tekee oppilaiden kanssa muun muassa kaupunkikuvaan liittyvää tutkimista. Kaunis/ruma kaupunki -tehtävässä oli mukana myös opetusharjoittelija Leena Hentilä Lapin yliopistosta. Ryhmä kuvasi itselleen tärkeitä ja epämieluisia paikkoja moniaististen kävelyjen aikana. Karttaan on merkitty tekijöiden tärkeät reitit ja paikat, tästä esimerkkinä yhden ryhmän Rovaniemi-teos. Valokuva Tuula Vanhatapio.

24 24 Kuva 2. Kuvataideopettaja Outi Kokkonen juhlistaa ja muokkaa vanhoja vaatteita 8 11-vuotiaiden oppilaiden kanssa. Toinen oppilasryhmä pohti sanoja, jotka kuvaavat taiteellista työskentelyä ja he rakensivat niistä eri materiaaleilla yhteisen 330 x 67 cm pitkän villateoksen. Kuvassa yksityiskohta teoksesta Ideoitten virtaa. Valokuva Outi Kokkonen. Kuva 3. Keramiikan ja veiston työpajan oppilaat pohtivat erilaisia tunteita ja työstivät ne tekstiiliveistoksiksi. Teoksissa on käytetty hylättyjä villapaitoja ja takkeja. Työ Oona Junni. Anita Lallo ja Hanna Levonen- Kantomaa. Valokuva Anita Lallo Kuvataiteilija, koulun johtaja Anita Lallo, Rovaniemen lasten ja nuorten kuvataidekoulu, Rovaniemi

25 Muuri ja Energia-tuote taiteidenvälisiä tutkielmia Muuri taiteidenvälisiä tutkielmia on usean opettajan kanssa ideoitu teema lukuvuoden aikana, jolloin aihetta käsiteltiin digitaalisena kuvankäsittelynä digityöpajojen oppilaiden kanssa sekä kolmiulotteisesti rakennellen ja kaksiulotteisesti maalaten ja liikeilmaisun keinoin kuvatanssioppilaiden kanssa Muuri-tanssiesityksessä. Oppilaiden ikä oli13 16 vuotta. Mikä on muuri? Miksi niitä on? Millaisia muurit voivat olla? Millaisia näkymättömiä muureja on ihmisten välillä? Voiko muurin rikkoa? Tehtävään virittäytyminen alkoi kysymyksillä, pohdinnoilla, keskustelulla ja kuvaesityksellä. Näyttelykokonaisuus sisältää oppilastyötä, jotka kootaan dvd:lle. Siihen voidaan liittää myös tekstiä, valokuvia ja esityksen videotaltiointi. Näyttelyssä sen läheisyyteen voidaan sijoittaa myös 5 10 kappaletta kolmiulotteisia muureja ja maalauksia. Energia tuote, pakkaus ja mainos -projekti toteutettiin vuonna Mikä se voisi olla energia-tuote: syötävää, juotavaa, lääke tai esine. Millainen on hyvä tuote? Kenelle se on tarkoitettu? Miten sitä markkinoidaan? Millainen on hyvä mainos? Visuaalinen ilme? Värimaailma? Mainosten iskulauseet? Uskottavuus? Huumori? 25 Virikekysymysten ja esimerkkikuvien avulla oppilaat tutustuivat tuote- ja pakkaussuunnitteluun ja tuotteen mainostamiseen liittyviin asioihin. Oppilaat ideoivat energiaan liittyvän tuotteen, miettivät sen ominaisuuksia ja kohderyhmän ja ottivat nämä huomioon pakkauksen ulkoasua ja mainosta suunnitellessaan. Pakkaus rakennettiin tulostuksen jälkeen kolmiulotteiseksi pakkaukseksi, joka valokuvattiin mainosta varten. Mainoksen suunnittelussa huomioitiin erityisesti tekstin ja kuvan sommitteluun liittyviä asioita. Kokonaisuudessaan projektiin meni aikaa noin kaksi kuukautta. Energia-projektin työt (noin 10 kappaletta) voi koota samalle dvd:lle Muuri-projektin kanssa tai tarvittaessa erilliselle dvd:lle, mikäli kokonaisuus halutaan sijoittaa eri paikkaan näyttelytilassa. Pakkauksista voidaan tehdä kolmiulotteiset versiot näyttelyyn ja mainoksia voidaan printata seinälle. Teksti: Johtava opettaja, Tuire Leppälä, Vantaan kuvataidekoulu, Vantaa Sampo Kuutti 14v.(tuote-mainos) Muuri-tanssiesitys Vantaan tanssiopistossa keväällä 2009

26 26 Fanny Jantunen 14v.(muuri Oona Laine 15v.(tuote-mainos) Elli Uuksulainen 14v.(muuri) Sebastian Visa 15v.(muuri)

27 27 Nappilinnut nappikasasta linnuiksi Sain mahdollisuuden ostaa toimintansa lopettavan nappikaupan varastoa edulliseen hintaan. Nappikasaa hipelöidessäni ja miettiessäni, mitä niistä voisi koulussa tehdä, mieleeni tulivat Birger Kaipiaisen pelkistetyt helmilinnut. Tästä ajatuksesta projektimme sai alkunsa. En ole kuitenkaan vielä maininnut oppilaille mitään Kaipiaisen töistä, ajattelin näyttää niistä kuvia vasta sitten, kun oma projektimme on valmis. Ajatus linnuista jäi voimaan ja annoin oppilaille tehtäväksi muotoilla lintu. Jälkeenpäin harmittelin, että aihetta olisi voinut punnita tarkemmin. Esimerkiksi hyönteisiä tai liskoja olisi voinut olla mielenkiintoisia toteuttaa. Oppilaille olisi voinut antaa vapaammat kädet aiheen suunnitteluun. Nyt kuitenkin ensimmäinen ajatus linnuista jäi voimaan ja lähdimme viemään aihetta eteenpäin. Tehtävänä oli suunnitella lintu, jonka voisi kuvitella elävän täällä Laukaan seudulla. Silti se sai olla joko olemassa oleva laji tai sitten mielikuvituksen tuotetta. Pohdimme, millaisilla ominaisuuksilla varustettu pärjäisi täällä. Linnun koon sai päättää itse; koot vaihtelevatkin rastaasta noin kurjen kokoon. Osa lähti liikkeelle vesilinnuista; Laukaassa on paljon järviä. Suuri osa oppilaista asuu maaseudulla (tai maatilalla) järvien, peltojen ja metsien ympäröimänä. Tähän projektiin oli mahdollista nähdä (jopa valokuvata) lintuja koulumatkoillakin. Olin iloisesti yllättynyt, miten upean muotoisia lintuja oppilaat tekivät; oli nähtävissä, että lintujen tarkkailu on tuttu ja tärkeä asia monelle oppilaalle. Olen huomannut myös, että maalaislapsilla on hallussaan taitoja käyttää työkaluja ja suunnitella tarkoituksenmukaisia työtapoja. Ne olivat hyödyksi tässä projektissa. Projektin tavoitteita ovat : suunnitella ja toteuttaa ilmaisullisesti ja tekniikaltaan mielenkiintoinen teos pitkäjänteinen työskentely: työn ja eri työvaiheitten suunnittelu ja toteutus, viimeistely, dokumentointi valokuvaamalla ja kirjoittamalla, arviointi työskentely yksin, pareittain tai ryhmässä kolmiulotteinen työskentely materiaaleina kanaverkko, rautalanka, sanomalehti, sellumassa, napit sekä erilaista kierrätys- ja luonnonmateriaalia kunkin oppilaan suunnitelmien mukaan erilaisten työtekniikoiden, -välineiden ja materiaalien luova ja tarkoituksenmukainen käyttö pitkäkestoisen ja vaativan prosessin kautta arvostaa omaa ja toisten työpanosta ja tuloksia omien havaintojen, ajatusten, mielikuvien ja tunteiden ilmaiseminen työn lähtökohtana on osin oppilaan oma lähiympäristö, kokemismaailma sekä kiinnostuksen ja tietämisen kohteet Projektiin osallistuu kolme yhdeksännen luokan valinnaisaineryhmää, yhteensä 36 oppilasta. Työ on monine vaiheineen pitkä ja vaativa, osa on ottanut sen omakseen, mutta eivät kaikki. Yleisesti työ sujuu innostuneissa ja keskittyneissä tunnelmissa, toisten työvaiheitten suunnitteluun otetaan osaa, autetaan ja annetaan palautetta. Osalle yhtä ryhmää työ on vaativa ei niinkään taidollisesti vaan pitkäjänteisyyden vaatimus tuntuu liialliselta. Mukavaa oli myös se, että sekä tytöt että pojat innostuivat työstä. Oppilaat tutkivat ja keskustelivat paljon toistensa töistä ja seurasivat niitten edistymistä. Erilaisista (em. teknisistä) ratkaisumalleista keskusteltiin paljon oppilaitten kesken. Palkitsevaa oli myös se, että upeita tuloksia saavuttivat myös sellaiset oppilaat, jotka eivät koe esimerkiksi piirtämistä tai maalaamista aivan omana juttunaan. Koska työhön on mahdollista sisällyttää monia opetussuunnitelman asioita, työhön oli suunniteltu käytettäväksi yksi jakso tai hieman yli osalla aikataulu kyllä ylittyi. Projekti on tällä hetkellä hyvässä vaiheessa; suurin osa linnuista on valmiina ja muutamaa vielä viimeistellään. Moni tekijä on päässyt mielestäni tosi persoonalliseen ja kiinnostavaan ilmaisuun! Liinu työssään, kuvaaja Maija Oksala

28 28 Tekijä ja kuvaaja Maija Peura Tekijä ja kuvaaja, Matilda Tekijä ja kuvaaja, Petteri Ristonmaa Kuvataideopettaja Maija Oksala, Sydän-Laukaan koulu, Laukaa

29 29 Globetrotters maailmankiertäjät Espoon kuvataidekoulun 17-vuotias oppilas Hilla Hirvonen pohti Espoon kuvataidekoulun päättötyössään kierrätystä, vaatteiden merkitystä ihmisen persoonallisuudelle, muotia ja mainontaa. Päättötyötään varten Hilla keräsi kierrätyskeskuksen ilmaistoreilta vaatteita, joista hän valitsi muutamia tuunattavakseen. Hänen tavoitteensa oli tuoda esille iloa, hauskuutta ja terveitä elämänarvoja tuhlaamisen, välinpitämättömyyden ja pinnallisen elämän vastapainoksi. Hillan muokkaamat juhla-asut ja muut vaatteet saivat seurakseen myös akryylimaalauksia, joiden henki on sama kuin vaatteissa. Maalauksissa hän kritisoi muotimaailman onttoutta ja aidon elämänilon puutetta. Espoon kuvataidekoulun päättötyö tehdään kuvataiteen perusopetuksen laajaan oppimäärään liittyen. Kun oppilas on opiskellut vähintään kolme vuotta syventäviä opintoja ja on täyttänyt 16 vuotta, hän saa oikeuden päättötyön tekemiseen. Oppilas suunnittelee ja toteuttaa päättötyön itsenäisesti, mutta hän saa ohjausta työskentelyprosessin kuluessa. Päättötyö sisältää teoksen, työkirjan työskentelystä ja siihen liittyvän itsearvioinnin. Päättötyön tekijät esittelevät teoksensa ja työskentelyprosessinsa kevätlukukauden lopussa järjestettävässä tilaisuudessa. Teokset ovat esillä myös päättötyönäyttelyssä. Päättötyö arvioidaan arvosana-asteikolla yhdestä viiteen sekä kirjallisesti. Arvioinnin suorittaa kaksi arvioijaa, joista toinen on Espoon kuvataidekoulun opettaja ja toinen ulkopuolinen asiantuntija. Päättötyön suorittaminen on edellytys taiteen perusopetuksen visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän päättötodistuksen saamiselle. Päättötyön suorittamista ei huomioida visuaalisten alojen ammatillisiin opintoihin pyrittäessä. Juhla-asut 2009, tekijä ja kuvaaja Hilla Hirvonen Polkuja-näyttelyssä tulee olemaan Hilla Hirvosen valmistamia pukuja, kierrätysteemaan liittyviä maalauksia ja työkirja, joka kertoo työskentelyprosessista. Kuvataideopettaja Elisse Heinimaa, Espoon kuvataidekoulu, Espoo

30 30 Kätmän seikkailee retki kaatopaikalle Forssan kuvataidekoulu on ollut mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa Loimi-Hämeen Jätehuollon kanssa projektia, jonka työnimenä on kulkenut luokkaretki kaatopaikalle. Taiteilija Petra Heikkilä suunnitteli tähän tarkoitukseen oman hahmon ja tarinan: Kätmänin kissamiehen, jonka avulla maailma pelastuu. Minä olen Kätmän, kissamies. Haluatko kuulla tarinani? Olin aluksi aivan tavallinen Kissalan kolli. Asuin roskalaatikossa. Kätevillä käpälilläni kokosin kotilaatikkooni romuista hienoja huonekaluja. Sisustus kylläkin vaihtui jatkuvasti, sillä roskakuski tyhjensi roskiksen joka viikko kaatopaikalle. Ihmettelin, miksi ihmiset heittävät niin paljon jännittäviä tavaroita roskiin! Tyhjennyksistä huolimatta romua tuli niskaan niin paljon lisää, että minulla alkoi olla ahdasta. Päätin etsiä uuden kodin. Kuljin kaupungilla koreana ja minua luultiin rikkaaksi. Hassua! Kukaan ei huomannut, että koristeeni olivatkin romuista tehtyjä. Päädyin aikani kuljettuani Kehräämölle Forssaan. Tullessani luulin, että Kehräämö on paikka, jossa on paljon kehrääviä, tyytyväisiä kissoja. Olin väärässä. Kehräämö on saanut nimensä siitä, että siellä on ennen vanhaan kehrätty ison kangastehtaan lankaa. Nykyään Kehräämöllä toimii kuvataidekoulu. Maukaisin hämmästyksestä, kun kurkistin opiston ovesta sisään! Oli avaraa tilaa ja paljon taidetarvikkeita. Mutta kun tutustuin ihmisiin, jotka tykkäävät taiteesta ja käsillä tekemisestä, kuulin että heiltä puuttui jokin. Ja se jokin oli juuri minä, romujen asiantuntija! Olin vähän ihmeissäni - mihin taideihmiset muka tarvitsevat roskiskissaa. Mutta niin se vain oli. Minulle annettiin tärkeä tehtävä: sain alkaa ohjata lapsia ja nuoria romujen maailmaan! Harteilleni kiedottiin taikaviitta ja samalla muutuin superkissaksi. Viitallani lensin Kiimassuon jätekeskukseen kartoittamaan romutilannetta. Ja rompettahan riittää! Kaatopaikalle joutuneille romuille voi antaa uuden elämän. Te lapset voitte taiteilla niistä vaikka mitä, samaan tapaan kuin minä roskalaatikossa asuessani. Tulkaa kanssani tutkimaan, mihin romut roskiksesta päätyvät. Keksitään yhdessä, mitä niistä voisi tehdä! Roskakeisari, tekijä ja kuvaaja Petra Heikkilä Eli ajatuksena on toteuttaa erilaisten ryhmien kanssa retkiä kaatopaikalle ja sieltä löydetyistä rojuista toteuttaa taidetta kuvataidekoulussa. Retkiä varten on teetätetty Kätmän-asu, eli retkillä mukana on myös elävä Kätmän. Polku-näyttelyyn tulee yhden ryhmän toteutuneet työt sekä valokuvia työskentelyn eri vaiheista. Johtava opettaja Teija Lauronen, Forssan kuvataidekoulu, Forssa Roskakeisari, tekijä ja kuvaaja Petra Heikkilä

31 31 Turhat tavarat; Muisto; Afrikka Suomessa Oulun taidekoulun Visuaalisen taiteen linjan oppilaat toivat Turhat tavarat -projektiin kotoaan turhia, itselleen tai perheelleen merkityksettömiä pienehköjä esineitä. Tutkittiin esineitä mm. piirtämällä ja maalaamalla. Tehtiin esineanalyysiä: mistä materiaalista esine on tehty, missä se on tehty, kuka sen on tehnyt, mikä on sen käyttötarkoitus, miksi se on tehty, esineen tarina, mistä se on hankittu ja milloin, miksi esine on käynyt turhaksi jne. Mietittiin ja tutkittiin omaa ja perheen kulutuskäyttäytymistä ja tavaroiden elinkaarta. Tavoitteena oli herätä huomaamaan ja pohtimaan kestävämpää kehitystä sekä omaa roolia maailman tavarapaljouden lisääjänä ja kuluttajana. Muisto-projektissa oppilaat tutkivat eri taiteilijoiden töitä, joissa on käytetty kierrätysmateriaaleja, romua ja esineitä yhdistellen niistä taideteoksia. He miettivät oman elämän polkuja ja muistoja. Etsittiin kotoa omia tärkeitä esineitä, leluja, tavaroita, kuvia ja valokuvia, jotka liittyivät omaan menneisyyteen ja koostettiin niistä kollaasitaideteos. Tiia Ikonen: Afrikka Afrikka Suomessa -projektin aikana 7 18-vuotiaat kuvataide- ja käsityöryhmän oppilaat tutustutivat afrikkalaiseen taidekäsityöhön, jossa yhdistyy metallipunonta ja kotimainen tuohityöperinne. Materiaaleina toimivat metallilangat, tölkit, erilaiset puuvillalangat ja matonkuteet. Oppilaiden tölkkitaide on lähinnä kierrätysmateriaaleista tehtyä, joten ekologinen pohdinta kuului myös tehtävään. Tölkkitaiteen myötä tutustuttiin Afrikan eläimiin, jotka toimivat teosten aihepiirinä. Kuvataideopettajat Anna Parkkonen, Anja Kurikka ja Johanna Rantala, Oulun taidekoulun Visuaalisen taiteen linja, Oulu Laura Ala-Simonen: Afrikka

32 32 Matkaava taiteilija Taideleiri Hailuodossa Matkaava taiteilija -työpajan lähtökohtana on laaja-alainen taidekasvatus sekä koulun ulkopuolella tapahtuva taiteellinen työskentely. Kurssilla perehdytään eri luentojen ja työpajojen avulla Hailuodon ympäristöön, historiaan, mytologiaan sekä luontoon ja luonnonympäristöön. Kurssi toteutetaan yhteistyössä eri oppiaineiden kurssisisällöistä. Opiskelijat tekevät leirin työpajoissa taideteoksia eri tekniikoilla. Teokset dokumentoidaan. Teoksista koostetaan koulullemme näyttely kurssilla käytetyistä materiaaleista, luonnoksista ja piirroksista sekä dokumentoiduista teoksista. Teemat, työpajat ja luennot: Shamanismi/Tietäjät luento shamanismista piirustus-, maalaus- ja valokuvatyöpaja Tuulen pyydys leijatyöpaja Fyysisen elinympäristön suunnittelu Yhteisöllisyys, ihmisten välinen kohtaaminen, tuulityöpaja kansalaisuus, paikalliskulttuuri Maiseman tarina ympäristötaiteen luento ympäristötaiteen työpaja luonnonmaantieteen työpaja tarinatyöpaja Merkkitulia tuliveistostyöpaja Teksti ja kuvat, Kuvataiteen lehtori Tiina Ala-Opas, Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio, Oulu

33 Muuttuva Grönlanti Valokuvanäyttely Länsi- Grönlannista Mitä muutoksia on tapahtunut 13 vuodessa niissä samoissa paikoissa, joissa Erja-Riitta Salonen oli kuvannut vieraillessaan ensimmäistä kertaa Grönlannissa vuonna 1996? Kesällä 2009 Erja- Riitta Salonen ja Tarja Trygg valokuvasivat Länsi- Grönlannissa Ilulissatissa, Ummannaqissa ja Saattut-saarella. Miten ilmastonmuutos näkyy tänä päivänä ja mitä muutoksia on tapahtunut näillä samoilla paikkakunnilla? 33 TT: Kuvasimme jäävuoria, vierailimme grönlantilaisten kotona, haastattelimme taiteilijayhteisöä, joka työskenteli yhdessä verstaassa Ilulissatissa, kuuntelimme nuoria, kun he kertoivat elämästään Ummannaqin saarella, teimme listaa muutoksista, jotka näkyvät kuva-aineistossamme. Lensimme helikopterilla Uummannaqin saarelle, jonne ei enää ollut laivayhteyttä kuten 13 vuotta sitten. Maksoimme bensat ja pyydetyn summan pienen avoveneen grönlantilaiselle omistajalle. Hän vei meidät Saattutsaarelle, jonne pääsyä ei muutoin ollut. Avoveneessä kuvaus ei tällä kertaa onnistunut, veneen tömähdellessä aaltoja vasten, nenänpää ja rystyset valkoisina pelkäsimme kameroiden hajoavan moisessa rytkytyksessä veneen puikkelehtiessa jääpalasten keskellä. Yhden kerran veneen moottori lakkasi toimimasta, mutta onneksi matka jatkui jonkin ajan kuluttua. Pääsimme saarelle puolentoista tunnin venematkan jälkeen. Saarella asuu 200 asukasta. Kuvasimme pari tuntia, istuimme kalliolla syöden eväitämme. Yht äkkiä kuulimme ukkosen kaltaisen äänen, Kratch! Osa jäävuoresta lohkesi silmiemme edessä ja kuin tsunamin voimalla se syöksyi eteenpäin. Loppuosa jäävuoresta joutui epätasapainoon ja kellahti kumoon. Mahtava luonnonnäytelmä, jota seurasimme silmät sepposen selällään turvallisen välimatkan päästä. Vieläkin syksyn jo pimetessä jäävuorten kauneus, sinivalkoiset maisemat, raikas ilma ja auringon paiste yötä päivää ovat jääneet vahvasti mieleen. E-RS: Eurooppalainen elämäntyyli on alkanut näkyä kaikkialla. Kännykät, tietokoneet ym. valtaavat alaa. Hampurilaisbaarit houkuttelevat nuorisoa. Jotkut kylät, kuten Uummannaq, ovat jääneet loukkuun, kun yleinen laivaliikenne on lopetettu. Helikopteri on ainoa valinta. Nuoriso seuraa kansainvälisiä virtauksia ja unelmoivat ulkomaille lähdöstä. Ilmasto on lämmennyt monta astetta viime vuosikymmenellä. Taloihin rakennetaan terasseja. Jäätiköt sulavat pikavauhtia. Grönlanti on saanut itsehallinnon. Pääseekö maa irti Tanskasta, saako se taloudellisen itsenäisyyden? Näyttely käsittää kuvaa noin 50x70 cm kokoisia valokuvia Erja-Riitta Salonen: Early Memories Erja-Riitta Salonen: Saattut-saarelta Tarja Trygg: Jääpalasia Lehtori Tarja Trygg, Taideteollinen korkeakoulu, Helsinki Kuvataiteilija ja kuvaopettaja Erja-Riitta Salonen, Rosenbergin peruskoulu, Södertälje, Ruotsi

34 34 Kohtaamisia ja käden puristuksia savessa Olemme Lohjanseudun kuvataidekoulussa syksyn aikana kohdanneet. Olemme tehneet näkymätöntä näkyväksi ja lähestyneet käsitetaidetta. Aloitimme syyskauden juttelemalla näkymättömästä minkä näköinen tuuli on, minkä näköinen on kosketus vaikkemme tiedä tuulen ulkonäköä, silmien väriä, korvien kokoa, niin me näemme tuulen myrskynä, puhurina, puiden heilumisena, hiusten pörröttymisenä Entä kosketus, puristus, tervehdys, kättely? Miltä se näyttää? Pyörittelimme pieniä punasavipalleroja ja sitten kaikki lähtivät liikkumaan luokassa ja esittelivät itsensä toisilleen ja kättelivät. Kämmenten välissä siis savipallero ja siihen jäi jäljeksi tuo tervehdys, puristus. Sitten puristukset pantiin kuivumaan ja uuniin ja mahtavia puristuksia on nyt jo aikalailla valmiina. On helppo laskea montako kohtaamista on tullut: meillä on nyt ainakin 200 puristusta, eli 400 ihmistä on kohdannut toisensa. Ja kohtaamiset jatkuvat keväällä Miten nämä tervehdykset ja kohtaamiset voisi panna esille? No tietysti matkalaukkuun. Ja matkalaukun jokaiseen pintaan voisi kiinnittää kuvia itse kohtaamistilanteista Ja sitten laukku mukaan ja Rovaniemelle. Aika painava lasti voisi lähettää rahtinakin. Tai sitten olisi suhteellisen pieniäkin matkalaukkulähetyksiä. Pieni nuken matkalaukku. Ja Rovaniemellä laukut avattaisiin, pinottaisiin ja sommiteltaisiin niille varatulle alueelle. Ja ne kohtaisivat toisensa. Entä näyttelyn jälkeen? Yksi vaihtoehto olisi, että kädenpuristuksista rakennettaisiin polku jonnekin maastoon, puusta puuhun kiveltä kivelle, rannalta veteen Rovaniemellä Jos seminaarilaiset jaksaisivat. Toisena vaihtoehtona on laittaa matkalaukut kiinni ja tehdä lähetys Turkuun tai Tallinnaan kulttuuripääkaupunkinäyttelyyn. Ja uusia matkalaukullisia kohtaamissavipuristuksia vois tulla sinne lisää kohtaamaan. Tai jos väsymys iskee, niin pannaan laukut kiinni ja takaisin omaan kotikouluun näyttelyn jälkeen. Hei! Haluaisitko tulla mukaan Rovaniemen näyttelyyn tekemällä kohtaamissavipuristuksia matkalaukullisen verran? Tervetuloa! Ota yhteyttä! Rehtori Marketta Urpo-Koskinen, Lohjanseudun kuvataidekoulu, Lohja , Rantapuisto 45, Tennari, Lohja

35 35 Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -näyttely kokoaa yhteen Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeessa kevään 2009 aikana syntyneitä taidetyöpajojen tuotoksia sekä esittelee niihin liittyviä prosesseja. Näyttelyssä pohditaan aikuistumista, identiteettiä, menneisyyttä, nykyhetkeä, tulevaisuutta ja nuorten epä- ja mielipaikkoja. Ivalossa nuoret ovat koostaneet nuorisotilalle kierrätysmateriaalista seinäteoksen Nuorten ympyrät sekä Tässä ja tulevaisuudessa -valokuvanäyttelyn. Kemijärvellä Itä-Lapin ammattiopistolla, Hillatien koululla ja nuorisotilan Kämpälle nuoret toteuttivat mosaiikkiseinäteoksia Ranualla ammattistarttiluokan julkinen yhteisöveistos Elämän onnenlehdet sijaitsee nuorisotila Monkkarin pihalla. Kolarin kunnantalon aulatilassa oleva Turvassa-näyttely koostui yhdeksäsluokkalaisten nuorten ottamista neulanreikäkamerakuvista, yhteisömaalauksesta, serigrafiatöistä ja kollaaseista. Kuvaaja: Ulpu Riikonen Työpajajaksoihin osallistuneet ovat peruskoulun yhdeksäsluokkalaisia sekä peruskoulun jälkeisessä siirtymävaiheessa olevia nuoria. Taidetoiminnan tarkoituksena on ollut, että nuoret saavat äänensä teosten kautta kuuluviin sekä tukea nuoria taiteen keinoin heidän elämänvaiheessaan. Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeessa kehitetään uusia, innovatiivisia taiteita ja erilaisia mediaympäristöjä hyödyntäviä toimintamalleja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä toteutetaan lappilaisten nuorten hyvinvointiselvitys. Lapin lääninhallitus on myöntänyt hankkeelle ESR-osarahoituksen vuosille Hankkeen hallinnoija on Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Osatoteuttajia ovat Lapin yliopiston sosiaalityön laitos sekä taiteiden tiedekunta. Hankkeessa oli kaksi päätoimista työntekijää: projektipäällikkö Katri Kuusela (ja hänen sijaisensa Marja-Sisko Tallavaara) Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa ja tutkija Riikka Sutinen Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksella. Kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman henkilökunnasta hankkeeseen osallistuivat lehtorit Mirja Hiltunen ja Maria Huhmarniemi. Hankkeen osatoteuttajia ovat lisäksi Kemijärven, Inarin, Kolarin ja Ranuan kunnat. Yhdeksän Lapin yliopiston opiskelijaa osallistui osa-aikaisina tutkimusapualaisina hankkeeseen. Kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmasta tutkimusapulaisia olivat Sanna Ahola, Elina Koivula, Henriikka Kolari, Lotta Linnanmaa, Ulpu Riikonen, Viena Rissanen ja Niklas Pajusalo. He ovat ohjanneet nuorten taidetyöpajoja, joissa näyttelyn teokset on toteutettu. Yliopistonlehtori Maria Huhmarniemi, Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta, Rovaniemi

36 36 Kierrätyspukit kestävän kehityksen eri tasoja Ensimmäisenä työvuonaan nuoren kuvataidekasvattajan on luotava kouluvuoteen liittyvät traditionsa ensimmäistä kertaa. Samalla on mahdollista uudistaa koulun perinteitä. Suomalaisissa kouluissa lukuvuoden katkaisee kaikkien odottama joulujuhla. Taidekasvatuksella on tässä juhlassa muita oppiaineita näkyvämpi rooli, minkä vuoksi koulun taideopettajiin kohdistuu muita enemmän odotuksia. Tutkimme syksyn 2009 aikana lukiolaisten kanssa Ympäristö ja kuva -kurssilla kestävän kehityksen eri tasoja ympäristössä. Kurssin yksi keskeisin opetussuunnitelmassa mainittu sisältö on ympäristön käsittäminen fyysisenä, kulttuurisena, sosiaalisena ja psyykkisenä kokonaisuutena. Helpointa oli ymmärtää sen fyysinen eli materiaalinen taso: käytetään teoksissa ja toiminnassa aineettomia tai ympäristöystävällisiä, usein kierrätettyjä materiaaleja. Myös kulttuurinen taso avautui pienen pohdinnan jälkeen: uuden suunnittelussa hyödynnetään olemassa olevan ja vanhan paikalliskulttuurin muotoja, kuvia ja kertomuksia. Sosiaalisesti ja psyykkisesti kestävän kehityksen ymmärtäminen oli jo edellisiä tasoja haastavampaa. Päädyimme ymmärtämään ne kehitykseksi, jossa edistetään ihmisten positiivista kanssakäymistä, sekä suojellaan yksilön omaa sisäistä hyvinvointia. Laadin lukiolaisten pohdintojen ja harjoitusten pohjalta kestävän kehityksen joulujuhlaprojektin, joka toteutettiin joulukuun aikana kaikkien yläkoulun ja lukion kuvataideryhmien sekä yläkoulun kahdeksannen luokan mediaryhmän kanssa. Projektissa taiteltiin joulujuhlaa varten olkipukkia lähtökohtanaan käyttäviä erikokoisia veistoksia vanhoista sanomalehdistä. Pukkeja kiersi joulupaketeista tuttu lahjanaru, kuten perinteisissäkin olkipukeissa. Joulukuun alussa pyysin oppilaita sekä koko koulun henkilökuntaa keräämään kahden viikon aikana kertyvät sanomalehdet talteen ja tuomaan ne kuvataideluokkaan. Kestävän kehityksen fyysinen taso toteutui luonnollisesti kierrätysmateriaalin avulla. Sosiaalinen taso tuli mukaan sillä, että materiaali oli koko kouluyhteisön yhdessä kokoamaa. Lisäksi pukit tehtiin yleensä pari- tai ryhmätyönä, mikä lisäsi ryhmähenkeä ja edisti oppilaiden sosiaalisia taitoja. Suurinta, lähes parimetristä pukkia oli tekemässä 14-henkinen yhdeksäsluokkalaisten kuvataideryhmä. teemaan saavathan yläkoululaiset juhlassa joulutodistuksen, jossa syksyn tieto on paketissa. Psyykkisen kestävän kehityksen pohtiminen teoksen äärellä oli jo mutkikkaampaa. Hyvien uutisten toivominen sinänsä voi olla psyykkistä hyvinvointia lisäävää. Samoin lahjanaru pukin ympärillä vie ajatuksen joululahjoihin lahjan antamisen ja saamisen iloon. Pukkien tekoprosessin aikana projekti sai uusia merkityksiä. Oppilaat alkoivat sanomalehtiä taitellessaan keskustella spontaanisti syksyn uutistapahtumista. Samoin muut joulutraditiot tulivat puheeksi, ja jotkut halusivat tehdä lehdistä enkelin. Kannustin omien ideoiden toteuttamiseen, ja lopulta joulujuhlassa nähtiin pukkien ohella myös luonnollisenkokoiset poro ja possu. Enkeli löysi paikkansa juhlaorkesterin korkean kaijuttimen päältä, ja se valaistiin kirkkaammin Enkeli taivaan -virren ja jouluevankeliumin ajaksi. Viiden lukiolaisnuorukaisen tekemä possu oli saanut nahkansa vaaleanpunaisista marketin kokosivun joulumainoksista, ja näin se voitiin nähdä kulutuskriittisenä kannanottona ylenpalttiseen shoppailuun ja mässäilyyn. Possun vieressä seisoikin kyltti: Possua sikahalvalla. Kahdeksasluokkalaisten mediaryhmä ja joukko lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoita kokosivat projektiin liittyvistä ajatuksista ja kuvista PowerPointesityksen, joka pyöri yläkoulun aulan taulutelevisiossa yhden koulupäivän ajan ennen joulujuhlaa. Näin kuusen ympärillä olevat suuret eläimet sekä puolapuita ja ikkunalautoja vilistävät pikkupukit avautuivat juhlaväelle taideteoksena eivät vain merkityksettöminä juhlakoristeina. Ja niin vilistivät koululaiset hyvin toivein joululoman viettoon. Kuvataideopettaja Piia Juntunen, Ranuan yläaste ja lukio, Ranua Kulttuurisen kestävän kehityksen tason toi mukaan vanha pohjoismainen jouluperinne olkipukki. Pukeilla on toivottu tulevalle vuodelle hedelmällisyyttä, minkä ymmärsimme hyvän sadon toivomisena. Sanomalehdet sisältävät tietoa, joten käänsimme omien pukkien avulla toivomuksen tulevan vuoden hyviksi uutisiksi. Pakettinaru pukkien ympärillä ymmärrettiin loppuvuoden tiedon panemisena pakettiin, minkä katsottiin sopivan hyvin joulujuhlan

37 Kohtaamisia taiteen äärellä Koukkuniemen vanhainkodin tunnelimaalaukset 37 Sara Hildén -akatemian vuotiaat oppilaat tekivät vuosina akryylimaalauksia, jotka sijoitettiin Tampereen kaupungin Koukkuniemen vanhainkotiin. Maanalaisen huoltotunnelin elävöittämiseksi oli järjestetty ideakilpailu, ja koulumme ehdotukset hyväksyttiin toteutettaviksi. Idealuonnoksia muokattiin eteenpäin oppilaiden ja vanhainkodin henkilökunnan yhteistyönä. Projektiin osallistui 73 nuorta. Kukkapenkki -teossarja sijoitettiin 50 m pitkälle suoralle käytävälle. Huoltotunnelista juhlasaliin johtava sisäänkäynti kehystettiin toisella teossarjalla, neliönmuotoisilla maalauksilla, joiden aiheina olivat kotipihan ja lähimetsän eläimet. Maalaussarjojen aihepiirit valittiin siten, että ne kiinnostivat sekä nuoria että vanhuksia. Teosten avajaistilaisuuteen osallistuivat maalausten tekijät perheineen, sekä osa Koukkuniemen asukkaita ja henkilökuntaa. Lukuvuonna Koukkuniemi-projektia jatketaan yhteisötaiteen menetelmin. Eläinaiheita maalanneet nuoret opiskelevat nyt piirustus-, maalaus-, ja valokuvauksen työpajoissa. Kevään 2010 työskentelyn aikana nuoret muistelevat tuntemiaan vanhuksia ja suhdettaan heihin ja ylipäätään vanhuuteen, ja kirjoittavat ajatuksiaan paperille. Heille järjestetään vierailukäyntejä Koukkuniemen vanhainkotiin ja kohtaamisia asukkaiden kanssa. He haastattelevat vanhuksia ja kirjaavat ylös vanhusten tarinoita. Oppilaat toteuttavat myös dokumentaaristen valokuvien sarjan vanhuksista sekä tekevät heistä muotokuvapiirroksia. Henkilökuntaa haastatellaan ja heidän näkemyksiään maalausten vaikutuksista dokumentoidaan. Tavoitteena on kuvataiteen keinoin luoda yhteyksiä nuorten ja vanhusten maailmoiden välille. Maalaus: Hanna Poutanen Maalaus: Vilma Säynäjäkangas kuvat: Heidi Saramäki ja Heli Tiainen Tteksti: Rehtori, kuvataideopettaja Heli Tiainen Koukkuniemen asukkaat ja henkilökunta tarkastelemassa eläinmaalauksia

38 Ympäristötaide paikalliskulttuurin vahvistajana ja välittäjänä Näyttelyssä esitettävä kuvakokoelma kuvailee useita Pohjois-Lapissa toteutettuja ympäristötaideprojekteja. Yhteistä niille on poroteema ja se, että teokset on toteutettu lumiveistoksina tai risutaidetyönä. Poro on Lapin asukkaille tavallinen näky. Monien asukkaiden porotieto saattaa kuitenkin olla varsin niukkaa. Tästä Lapin kulttuurihahmosta löytyy varsin kirjavia näkemyksiä. 38 Työskentely ympäristötaiteen menetelmin tuo mukaansa porosta uusia ajatuksia ja avaa tutulle ja arkiselle aiheelle uutta arvoa. Ympäristötaiteen tekeminen edellyttää aiheen ja teoksen sijoitusympäristön tarkastelua. Poro aiheena sopii luonnollisesti jokaiseen pohjoislappilaiseen kylään. Teokset alleviivaavat paikallista kulttuuria ja tuovat kyliin pohjoista ilmettä. Ennen työskentelyä tekijöiden on luotava omakohtaista suhde aiheeseen. He tarkastelevat teoksen rakennetta piirtämällä, muovailemalla ja katsomalla kuvia. Keskusteluissa nousee usein esiin kysymyksiä ja kertomuksia vanhoista ajoista ja tavoista. Lumiporo muodostuu Lumesta ja risuista rakentaminen on paikallisille ihmisille verrattaen vierasta. Rakennusmateriaaleihin ja niiden monikasvoisuuteen tutustuminen innoittaa tekijöitä ja synnyttää toivon mukaan tulevaisuudessa uusia teoksia. Materiaalihan löytyy täältä Lapista ja se on pääsääntöisesti aivan ilmaista. Työpajojen osallistujat ovat olleet 9-16-vuotiaita lapsia ja nuoria ympäri Pohjois-Lappia, aikuisryhmiä Inarin Kansalaisopistosta sekä Inarin kyläyhdistyksiä. Risuporo Teksti ja kuvat, Taidekasvattaja Korinna Korsström-Magga, Ivalo

39 39 Yhteisötaide ja paikka

40 40 Yhteisiä jälkiä parkkipaikasta arkitaidetta Yhteisiä jälkiä -projektin on toteuttanut Lapin yliopiston luokanopettajakoulutuksen kuvataidekasvatuksen sivuaineen opiskelijaryhmä ohjaajanaan kuvataidekasvatuksen yliopistonlehtori Seija Ulkuniemi. Rovaniemen keskustassa sijaitseva taloyhtiö on tilannut opiskelijaryhmältämme taloyhtiön ja sen naapuritalon välissä sijaitsevan parkkipaikan betoniseinämiä kiertävän ulkoseinämaalauksen. Toteutamme teoksen keväällä Mikäli taloyhtiöiden asukkaat myöntyvät, haastattelemme heitä ja kehittelemme teoksen yhteisötaiteen hengessä. Pyrimme sisällyttämään maalaukseen jälkiä asukkaiden elämästä ja/tai paikkakokemuksesta. Teoksen materiaalikuluista vastaavan taloyhtiön hallitus valitsee toteutettavan maalauksen opiskelijoiden tekemien luonnosten perusteella. Tavoitteenamme on suunnitella ja toteuttaa teos ympäristöön soveltuvaksi, luonnonolosuhteet ja vuodenkierto huomioiden. Valitsemme myös mahdollisimman ekologiset maalausmateriaalit. Näyttelyyn dokumentoimme valokuvin parkkipaikan ennen ja jälkeen maalauksen sekä teoksen syntyprosessia. InSEA:aan osallistujat voivat myös käydä katsomassa teosta paikanpäällä. Taloyhtiöiden parkkipaikka sijaitsee kaupungin keskustassa jokivarressa yleisen jalkakäytävän tuntumassa. Kurkistelijoiden ei siis tarvitse häiritä talojen asukkaita katselukierroksellaan, koska maalauksen näkee hyvin julkiselta alueelta. Kuvataidekasvatuksen yliopistonlehtori Seija Ulkuniemi, Lapin yliopiston kasvatustieteen tiedekunta, Rovaniemi

41 41 Jätin matkassa - muinaisrannalta radanvarteen Hyvinkään lasten ja nuorten kuvataidekoulun linjaan on aina kuulunut paikallishistoria sekä luonto: erilaisten kiinnostavien paikkojen löytäminen omasta elinympäristöstä ja ulkona paikanpäällä työskentely kuuluvat toimintaamme vuosittain. Ympäristöön tehdyistä projekteista on myös koottu dokumentiksi pieniä kirjoja. Näin tapahtuu tänäkin vuonna. Tämän syksyn teemaksi nousi Aseman puisto Hyvinkäällä. Ajankohtaiseksi paikan tekee sitä uhkaava rakentaminen. Halusimme omalta osaltamme osallistua puistosta käytävään keskusteluun positiivisella tavalla tuomalla esiin puistojen ja kaupunkiluonnon merkitystä yleisemminkin ihmisten henkireikänä ja kohtaamispaikkana. Tutustuimme puiston merkittävään historiaan: puisto on Suomen ensimmäinen rautatiepuisto. Puuntaimet haettiin sinne Pietarista asti 1870-luvulla. Työskentelimme puistossa puita sekä puiston ihmisiä piirtäen. Teemaa jatkettiin koulussa savitöillä. Keräämiemme tammenterhojen vahvaa kasvua voi ihastella koulumme vitriinissä. Projektiin liittyi myös puistotapahtuma, jota koulun vanhimmat oppilaat, ateljeepajalaiset, ideoivat. He valmistivat tapahtumaan esiintymisasuja itselleen. Mukana oli myös eläväveistos: media-assistenttimme, teatterilainen Kaisa Malinen. Tapahtumassa oli opastettuja puistokierroksia, joiss kerrottiin puiston historiasta sekä käytiin läpi sen lukuisia eri puulajeja. Yleisöllä oli mahdollisuus kokeilla maalaamista ja katumaalausta; oli elävää huilumusiikkia, kuumaa mehua ja lyhtyjä. Tapahtuma oli oikein onnistunut. Ihmiset viihtyivät puistossa pimeän tuloon asti! Puunainen, Riikka Tapanainen Yleiskuvaa, Riikka Tapanainen Kaisa Malinen toimii asussaan myös mallina maalausryhmille. Maalausaiheena aihe muuttuu vahvasti oman kasvun symboliksi. Maalausryhmät tekevät samankokoisia pitkiä ja kapeita töitä, jotka yhdessä muodostavat mahtavan metsän. Projekti elää ja jatkuu keväällä ja synnyttänee uusia polkuja. Polkuja-näyttelyyn koulultamme on tulossa videokooste puistotapahtumasta, pukuja, maalauksia elävästä puusta sekä julkaisu projektista ja oppilastöistä Kuvataiteilija, kuvataideopettaja Kaisu Paavilainen, Hyvinkään lasten ja nuorten kuvataidekoulu Puumies, Riikka Tapanainen

42 42 Ihan pihalla yhteisötaidetta peruskoulussa Ihan pihalla -yhteisötaideprojekti on toteutettu Kivistön 252 oppilaan alakoulussa Vantaalla lukuvuoden aikana. Oppilaat ovat tutkineet koulun pihaa valokuvaamalla, piirtämällä, maalaamalla ja kirjoittamalla. Koululaiset ovat pohtineet, mikä paikka pihassa on heille merkityksellinen ja dokumentoineet sen tulevaisuuden arkeologille. Valokuvat on muutettu aikaa kestäväksi keramiikaksi tekemällä tietokonetulosteeseen perustuvat siirtokuvat, jotka on poltettu kiinni keramiikkalaattojen pintaan. Ottamastaan valokuvasta oppilaat ovat etsineet tärkeimmän kohdan ja maalanneet tästä omakätisen tulkinnan toiselle laatalle keramiikkavärejä käyttäen. Jokainen koulun oppilas on osallistunut koulun yhteiseen taideteokseen kahdella keramiikkalaatalla eli laattoja on syntynyt yhteensä yli 500 kappaletta, 20 neliömetriä. Keramiikkalaattojen odotetaan sijoittuvan alueelle vuosina rakennettavaan uuteen Kanniston kouluun. Kivistön koulu sijaitsee Marja-Vantaan alueen sydämessä. Koulun naapuriin rakennetaan lähivuosina Kehäradan Kivistön asema. Ihan pihalla -yhteisötaideprojektin myötä lapset tekevät itselleen ja muille näkyväksi omia ajatuksiaan muuttuvasta kouluympäristöstään. Elinympäristöön liittyvien asioiden käsitteleminen yhteisöllisesti, taiteen keinoin saattaa nämä piilossa olevat ajatukset visuaalisesti läsnä oleviksi. Lukuvuonna toteutettiin Kivistön alakoulussa Vantaalla Ihan pihalla -yhteisötaideprojekti, jossa tutkittiin lasten kouluympäristöä taiteen keinoin. Kuvakollaasi Jaana Brinck Projektin on suunnitellut ja toteuttanut vantaalainen keraamikko ja kuvataiteilija Jaana Brinck. Projektilla on useita yhteistyökumppaneita, jotka ovat mahdollistaneet tämän projektin toteutumisen Kivistön koulussa: Vantaan kaupunki, Pukkila Oy, Kerasil Oy, Vantaan kaupunki/taikalamppu, Arabia ja Taideteollinen korkeakoulu. Kuvataideopettaja Jaana Brink, Kivistön koulu, Vantaa Ihan pihalla -näyttely Kivistön koululla lokakuussa Kuvassa on osa taideprojektin aikana syntyneestä 500 keramiikkalaatasta. Kuva: Jaana Brinck,

43 Taina Tuomi: Arktinen kosketus koko koulun ympäristötaidetta Jotta minä tuntisin itseni paremmin. Jotta minä ymmärtäisin sinua paremmin. Jotta sinä ymmärtäisit minua paremmin. Kosketamme toisiamme maailmankansalaisina. Lapin yliopiston harjoittelukoulun lukuvuoden taidekasvatuspainotteisen projektin nimi oli Arktinen kosketus. Sen teemana oli toteuttaa taidekasvatusta, jossa lähtökohtana on pohjoinen ulottuvuus. Tavoitteena oli myös kehittää taidekasvatusta käyttäen yhteistoiminnallisia työmuotoja eri tiedekuntien kesken. Taiteiden vuosi huipentui kolmeen The Arctic Touch -projektiviikkoon, jotka toteutettiin syksyllä, talvella ja keväällä yhdessä Taiteiden tiedekunnan opiskelijoiden kanssa. Koulumme oppilaat työskentelivät työpajoissa, joihin jokainen lehtori varasi luokalleen 1-2 tuntia työskentelyaikaa taideviikon aikana. Työpajoissa työskentely tapahtui ympäristö- ja yhteisötaiteen keinoin. Työskentelyviikot toteutettiin opetusharjoittelujen aikaan, jolloin myös kasvatustieteen opiskelijat pääsivät osallistumaan taideviikkoihin. Taideprojektien aiheita pyrittiin syventämään myös muussa opetuksessa. Syksyn työpajassa tutustuttiin pajutyöskentelyyn ja käytettiin hyväksi luonnonmateriaalia muun muassa pihlajanmarjoja ja syksyn lehtiä. Lumi- ja jääveistostyöpajassa taiteiltiin Pohjoiskalotin ja Napapiirin eläimistöä ja kasvistoa sekä revontulia. Kevään kierrätystaiteen teemana oli Muovipussien kahinaa, kevään kohinaa Arktinen kosketus kosketti koko koulun väkeä, niin oppilaita, opiskelijoita kuin lehtoreitakin. Taiteiden tiedekunnan puolesta projektin suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi viisi kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman opiskelijaa: Elina Partanen, Suvi Laine, Johanna Järvinen, Sonja Hämäläinen ja Anna Kajava. Heidän ohjaajina toimi kaksi taiteiden tiedekunnan lehtoria Antti Stöckell ja Maria Huhmarniemi. Koulumme puolesta projektin suunnitteluun ja toteutukseen osallistui aktiivisemmin viisi lehtoria. Lehtori Taina Tuomi, Lapin yliopiston harjoittelukoulu, Rovaniemi 43 Ympäristötaidetta: Talvitaidetta, Pajusiida, Kierrätystaidetta

44 Terveisiä Kouvolasta kuvataide- ja käsityötaidekoulujen teos Terveisiä Kouvolasta -projektimme liittyy suurempaan Minun Kouvolani -hankkeeseen. Tammikuussa 2009 alueen kunnat yhdistyivät uudeksi Kouvolan kaupungiksi, jonka yksivuotisjuhlistukseksi vuoden 2010 aikana on esillä muun muassa erilaisia poikkitaiteellisia tuotoksia. Terveisiä Kouvolasta on alueen lasten ja nuorten kuvataide- ja käsityötaidekoulujen yhteinen teos. Mukana on ryhmiämme vanhan Kouvolan, Valkealan, Kuusankosken ja Anjalankosken alueilta vuotiaita oppilaita on noin 135. Heidän töistään muodostuu yhteisteos. Osatavoite on hioa yhdistyneiden kuntien kuvataide- ja käsityötaidekouluja yhteen sekä esittäytyä kaupunkilaisille yhtenäisenä tahona. Jokainen oppilas valmistaa lukuvuoden aikana A5-kokoisen postikortin, joista kootaan monumentaalinen, katosta siimoilla roikkuva yhteisteos. Postikortit voidaan ripustaa ryhmäksi eri tasoille tai hallittuun järjestelmään niin, että niitä voi tarkastella molemmilta puolilta. Postikortti työstetään eri tekniikoin kuitenkin niin, että valmis teos on litteä. Kortin kuvapuolelle nuori työstää esimerkiksi paikkakuntaan liittyvän näkymän, kotikatunsa, lempipaikkansa, itselle merkityksellisen paikan, mielentilan tai tunnelman. Tekstipuolelle tulee postikortin tapaan kohdat postimerkille ja osoitetiedoille. Tervehdys kirjoitetaan lyijykynällä tai mustalla tussilla. Tervehdys voi olla nuoren sen hetkinen ajatus: fiilis liittyen paikkaan ja siellä elämiseen. Kortin saajana on esimerkiksi ystävä, sukulainen, julkisuuden henkilö tai fiktiivinen hahmo. Kuvataideopettajat Eeva Raaska ja Minna Rissanen, Kouvolan lasten ja nuorten kuvataide- ja käsityökoulut, Kouvola 44

45 45 Alppilan punainen lanka yhteisötaideteos Alppilan lukio ja Alppilan yläaste viettivät yhteisiä 50-vuotisjuhlia syksyllä Tässä yhteydessä toteutimme laajan yhteisötaideteoksen, jonka tekemiseen pääsi osallistumaan kaikki molempien koulujen oppilaat ja opiskelijat, kaikki nykyiset opettajat sekä juhlavieraat eli vanhat oppilaat ja opettajat. Laitoimme viestimme liehumaan, tuulen mukana kulkemaan, yhteiseen tietoisuuteemme nousemaan, mukavia muistoja kokoamaan ja Alppilan henkeä nostattamaan. Kukin osallistuja mietti hetken omaa olemistaan Alppilassa ja parhaimpia hetkiään koulussa. Sitä, mikä on oleellisinta hyvälle olemiselle Alppilassa ja miten sitä haluaa jakaa muille. Mikä on sinun viestisi maailmalle Alppilan koulun punaisesta langasta? Kukin osallistuja sai kangassuikaleen, joka toimi värikoodina. Yläasteen oppilas sai vaalean vihreän, lukion opiskelija vaalean sinisen, kaikki opettajat keltaisen ja muu henkilökunta ja juhlakansa vapaasti valiten oranssin, violetin ja vaalea punaisen. Kankaaseen kirjattiin viesti piirtäen tai kirjoittaen. Viestin sai siis jättää abstraktina tai konkreettisena runona tai aforismina. Se sai olla pitkä tai lyhytsanainen ja kuva- tai merkkikieltä. Kuvataideopettaja Minna Strömberg, Alppilan lukio ja Alppilan yläaste Kuvat: Milla Takala Kankaansuikaleet viesteineen ripustettiin aulan pylväiden väliin punottuun punaisen langan verkostoon. Apuna käytettiin punaisia pyykkipoikia. Teos kasvoi juhlaviikolla sykäyksittäin. Maanantaina yläaste, torstaina lukio ja lauantaina juhlakansa työsti osuutensa. Valmis teos liehui muutaman viikon koulukansan ilona, ala-aulan juhlakatoksena ilahduttamassa juhlavuoden arkielämää.

46 46 Kuvataidekasvatuksen kestävät materiaalit

47 Kokeellinen työpaja myrkyttömästä valokuvakehityksestä Taideteollisen korkeakoulun taidekasvatuksen opiskelijat kokeilevat kehittää valokuvia myrkyttömillä aineilla kuten kahvilla ja minttuteellä liettualaisen kemistin, valokuvaaja Martynas Jurasin johdolla joulukuussa 2009 Valokuva II -kurssilla. Näistä kokemuksista on tarkoitus tehdä visuaalinen esitys, kuinka kehittäminen sujuu step by step. Mustavalkofilmien ja valokuvien kehittäminen myrkyttömästi on yksi vaihtoehtoinen tapa olla mukana kestävässä kehityksessä. Innostuneilla opiskelijoilla on mahdollisuus tehdä visuaalinen näyttely ja tai vetää työpaja kansainvälisessä kongressissa. 47 Kahvilla kehitetty valokuva Kahvilla kehitettyä filmiä Teksti ja kuvat, lehtori Tarja Trygg, Taideteollinen korkeakoulu, Helsinki

48 48 Maa, vesi, tuli, ilma kierrätyslasiteoksia Muurolan yläasteella oppilailla on mahdollisuus suorittaa kaksi keramiikka- ja posliininmaalauksen lyhytkurssia. Ryhmät ovat pieniä ja oppilaat taitavia, luovia ja motivoituneita. Päätin toteuttaa heidän kanssaan parin vuoden takaisen haaveeni kokeilla koulussa Rovaniemen kansalaisopiston lasinsulatuskurssilla oppimiani taitoja. Lasinsulatukseen osallistuu viisi oppilasta kahdeksannelta luokalta ja osa yhdeksännen luokan kolmentoista oppilaan ryhmästä. Kurssi on tutkiva ja kokeileva. Teemme teoksia kierrätyspulloista ja ikkunalasin jäännöspaloista. Käyttämämme lasi on lähes ilmaista. Ostin suuren laatikollisen pulloja lasinkeräyspisteestä ja maksoin niistä pari euroa. Ikkunalasia sain ilmaiseksi lasiliikkeen roskiksesta. Lasilevyjen väliin voi laittaa metallia, kasveja, tulostettuja kuvia. Eräs oppilas aikoi kokeilla, miltä näyttää, jos ympäröi lasilla kärpäsen. Savea olemme käyttäneet muottien ja kehysten tekoon. Osa keramiikasta on myös lasitettu. Joihinkin töihin olemme laittaneet vastuslangasta ripustuskoukut ja osa on tarkoitettu tasolla pidettäviksi koristeiksi. Valitsimme teemaksi luonnon neljä peruselementtiä: maa, ilma, tuli ja vesi. Ne kaikki ovat läsnä tekoprosessissamme. Olemme keskustelleet ilmastonmuutoksesta ja miettineet, voisimmeko lasitöiden avulla ottaa siihen kantaa. Ensimmäisellä lasityön kaksoistunnilla murskasimme erivärisiä laseja työskentelymateriaaliksi. Laitoimme lasit kirjapainosta haettujen käytettyjen offset-peltien väliin ja ympäröimme pellit vahakankaalla. Sen jälkeen paukuttelimme kääröä vasaroilla. Lasin terävät reunat saivat pellit ja vahakankaan reikiä täyteen. Vieressä oli pölynimuri, joka oli ahkerassa käytössä. Lasinsirut voivat saada aikaan ikävää jälkeä, joten huolellinen siivous on tärkeää. Lisäksi täytyy jatkuvasti varoa, ettei lasi pääse leikkaamaan ihoa. Oppilaat muotoilivat teoksensa lasimurskasta suoraan uuninsuoja-aineella eristettyjen uunilevyjen päälle. Työt poltettiin samassa uunissa posliinitöiden kanssa ja lämpötila oli 780 astetta. Tätä kirjoittaessani on kulunut vajaa viikko ensimmäisen lasinsulatuspolton käynnistämisestä. Lasin pintajännityksen takia uunin lämpötilan täytyy olla sama kuin huoneenlämmön ennen kuin uunin saa avata. Vasta nyt saatoin ottaa ensimmäiset lasimurskakokeilut uunista. Onnistuimme! Kuvataideopettaja Aino Peltola, Muurolan yläaste, Rovaniemi

49 Laatu kestää käytetty, kierrätetty ja uusiomateriaali Lapinlahden Kuvataidelukion opiskelijat toteuttavat kollaaseja ja esineiden suunnittelua käytetyn, kierrätetyn ja uusiomateriaalin teemoilla kahdella kurssilla helmikuussa vuonna Polkuja näyttelyyn valittaneen kymmenkunta teosta tai teoskuvaa kummaltakin kurssilta. Kollaasikurssin ajatuksena on saattaa koulumaailmasta ja erityisesti kuvataideopetuksesta tuleva jäte uusiokäyttöön. Tavoitteena on tarkastella koulumaailman, erityisesti taideopetuksen materiaaleja ja toimintatapoja kestävän kehityksen näkökulmasta. Kurssin materiaalina ovat konttoripaperijäte, kierrätyspaperi, valokuvauskurssien pakkauslaatikot, paperit, turhat tulosteet yms. Kurssin tavoitteena on tutustua kollaasiin taidemuotona, sen tekniikoihin ja ilmaisukeinoihin. Kurssiin osallistuu 23 taideopiskelijaa, jotka ovat vuotiaita. 49 Esinemuotoilukurssilla esine tai materiaali saa uuden käytön. Kurssin tavoitteena on esineiden käyttötarkoituksen, ulkonäön ja niiden käyttäjien tarpeiden ymmärtäminen esinesuunnittelussa. Tehtävänä on suunnitella käyttöesineiden prototyyppejä neljän r:n periaatteella: reduce, reuse, recycle, recover. Kurssilla on 16 lukio-opiskelijaa. Materiaalit ja ideat ovat opiskelijoiden omia. Enni Tikkanen: Kollaasi Marianna Maaninka: Olkalaukku Kuvataideopettaja Titta Hämäläinen, Lapinlahden kuvataidelukio, Lapinlahti

50 50 Jatkoaika vitosella Taidetta kierrättäen Jatkoaika vitosella on Joensuun Lyseon lukion projekti, jossa on tehty taidetta kestävän kehityksen teemalla ja kierrätysideologialla sekä uudenlaisen asutusalueen suunnittelua ryhmätyönä. Projektit kuuluvat osana nykytaiteen ja ympäristö, paikka ja tila -kursseille. Teemoja ovat oma asuinympäristö, rakentaminen, ekologisuus ja kierrätysmuotoilu niin esineissä kuin tekstiilissäkin. Kurssi sisältää yhteistyöprojektina asutusalueen suunnittelun, jossa on huomioitu uusi ajattelu yhteisöllisyyden kannalta. Oppilaat suunnittelevat lähinnä kerros- ja rivitalot piha-alueineen huomioiden myös ekologisuuden. Kurssiin sisältyy tehtävä, jossa oppilaat saavat 5 euroa, jolla heidän pitää ostaa kirpputorilta materiaali uuteen tuotteeseen tai taideteokseen, jonka he suunnittelevat. Nykytaiteen kurssilla valmistamme silmänruoka-ruokailun, jonka taltioimme tuotoksien lisäksi myös videolle. Kattauksessa on vanhat lautaset, joihin jokainen on taiteen keinoin tuonut esille oman silmänruokansa, esteettisen ilon. Samalla kurssilla teemme myös kokeilevaa taidetta kollaasina ja kolmiulotteisina teoksina. Kokonaisuutena teoksia syntyy kaksi suurempaa ja viisi tai kuusi yksittäistä tuotosta. Työt ovat suurelta osaltaan vasta valmistumassa. Ohessa on muutama kuva aikaisemmista tuotoksista, jotka tulevat mukaan näyttelyyn. Kaulakoru tölkkirenkaista Venla Okkonen Anne Mäntynen, Joensuun Lyseon lukio anne.mantynen@jns.fi, Minun ympyräni, Essi Riikonen Nykytaiteen työpaja Pariisissa

51 51 Ekolehmät Peltovuoman koulun luokkalaiset, kahdeksan oppilasta, tekivät neljä ekolehmää parityöskentelynä kierrätysmateriaaleista siten. Tukimateriaalina kaikissa oli katiskaverkko. Sisus täytettiin joko maitopurkeilla, säilyketölkeillä, lumpuilla tai sanomalehdellä. Tähti valmistettiin maitopurkeista, Mustikki säilykepurkeista, Papru sanomalehdistä ja Mansikki lumpuista. Ekolehmää oli mukava tehä, koska siinä sai muotoilla päätä ja vartaloa. Jalkojen teko oli kaikista ärsyttävin, koska lehmä ei meinannut pysyä alussa pystyssä. Sekin oli mukavaa kun sitä lehmää tehtiin muillakin kuin kuvataiteen tunneilla. Iivari Stoor 6.lk Lehmän tekeminen oli hauskaa, koska sai käyttää mielikuvitusta ja omaa näkökulmaa lehmästä. Saimme päättää mistä keräysmateriaalista lehmän tekisimme. Kun lehmät olivat valmiita, kiva katsella lopputulosta. Kaikista lehmistä tuli hienoja. Anni Kuusela 5.lk Ekolehmät omistajineen Minusta mukavinta lehmä tekemisessä oli pään tekeminen, vaikka kaikki muukin oli kivaa. Pään muotoileminen oli hauskaa, vaikka välillä saattoi pistää rautalanka sormeen, mutta se ei haitannut. Kun saimme lehmän valmiiksi, oli hauskaa katsoa työnsä tulosta. Roosa Keskitalo 5.lk Minun mielestä se oli hauska ko sitä sai muotoilla ja täyttää ja sitä oli tosi hauska tehä Lassen kanssa. Ko ne tuotiin ulos niin ne sidottiin kiinni ettei tuuli vie. Samuli Salonen 3.lk Minusta siinä muavinta oli sen täyttäminen. En pitänyt kovin sen kantamisesta, koska se oli painava. Se tehtiin säilykepurkeista. Markus Kärki 3.lk Roosa ja Jere Ekolehmän jalkoja oli mukavin tehä, koska ne olivat helpommat tehä. Katiskaverkko oli hyvä materiaali, koska sitä pystyy muotoilemaan. Joni Harju 6.lk Ekolehmää oli ihan hauska tehdä. Sen vartalo oli mukavin tehdä, koska se vartalo oli helppo ja yksinkertainen. Sen päätä oli myös kiva tehdä. Sen sarvia oli mukava muotoilla ja silmät helpot tehdä. Se oli kuviksen työnä erilainen ja siinä oppi, että kannattaa kierrättää. Jere Niemelä 6.lk Oli hauska tehdä ekolehmää. Hauskinta oli laittaa ekolehmään maitopurkkeja. Muutenkin oli hauska tehdä sitä, kun sai tehdä sitä teknisessä luokassa ja siinä oli niin paljon erilaisia työtapoja. Sai sahata, naulata, katkoa sivuleikkurilla katiskaverkkoa Lasse Kelottijärvi 6.lk Teksti ja kuvat, Kuvataideopettaja, luokanopettaja Irene Salonen, Peltovuoman koulu, Enontekiö Markus istuttaa utareita