Vantaan kaupunki/ympäristökeskus. Antti Kinnunen (ellei toisin mainita)

Transkriptio

1 Jättipalsamin torjunta Kylmäojan valuma-alueella Antti Kinnunen 2015

2 Jättipalsamin torjunta Kylmäojan valuma-alueella ISBN (PDF) Sarja: Vantaan kaupunki. Ympäristökeskus. Julkaisuja 2015: 3 ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) Julkaisija Teksti Kannen kuva Kartat Kuvat Taitto Vantaan kaupunki/ympäristökeskus Antti Kinnunen Antti Kinnunen Antti Kinnunen Antti Kinnunen (ellei toisin mainita) Antti Kinnunen

3 Sisällysluettelo 1. Johdanto Toimenpiteet ja kokemukset kesältä Kemiallinen torjunta Kitkeminen Niitto Kukintojen leikkaaminen Palaute asukkailta Kylmäojan erityispiirteet Kylmäojan valuma-alueelta tavatut haitalliset vieraslajit Jättipalsami Jätti- & japanintatar Komealupiini Karhunköynnös Minkki Espanjansiruetana Jättipalsamin torjuntasuunnitelma Viitteet Kirjallisuus Verkkojulkaisut Liite 1. Kylmäojan huomionarvoiset lajit Luhtaorvokki (Viola uliginosa) Taimen (Salmo trutta) Pikkutikka (Dendrocopos minor) Kaislasara (Carex rhynchophysa) Käävät (Polyporaceae) Liite 2. Kylmäojalla tavatut haitalliset vieraslajit Jättipalsami (Impatiens glandulifera) Jätti- & japanintatar (Fallopia sachalinensis & japonica) Komealupiini (Lupinus polyphyllus) Karhunköynnös (Calystegia sepium) Minkki (Mustela vison) Espanjansiruetana (Arion vulgaris)

4 Liite 3. Kylmäojan valuma-alueen suurimmat jättipalsamiesiintymät Epinkoskenpuisto Nietospuisto Tasankopuiston alue Ristipuron lammet Bäckbynpuisto Liite 4. Tiivistelmä laista vieraslajien aiheuttamien haittojen torjumiseksi Lakiehdotus pähkinänkuoressa Lain soveltaminen yksityisillä mailla esiintyvien haitallisten vieraslajien torjunnassa

5 1. Johdanto Kylmäoja on itäisellä Vantaalla virtaava, latvoiltaan haaroittunut Keravanjoen sivupuro. Vetensä Kylmäoja kerää suhteellisen laajalta alueelta, ja siihen laskee hulevesiä muun muassa Helsinki-Vantaan lentoaseman, Jusslan teollisuusalueen sekä puronvarren tiiviin asutuksen alueilta. Kaikesta tästä huolimatta Kylmäoja on kuitenkin varsin monipuolinen, tärkeänä viherkäytävänä toimiva urbaani pienvesistö. Puron ja purovarren metsien lajistoon kuuluvat muun muassa taimen, pikkutikka, kaislasara sekä useat harvinaiset kääväkäslajit (ks. Liite 1, Kylmäojan huomionarvoiset lajit). (Janatuinen, 2012; Savola & Wikholm, 2004). Vieraslajit valtaavat vauhdilla elintilaa alkuperäisiltä lajeilta niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Ilmastonmuutoksen myötä vieraslajien aiheuttamat ongelmat voivat moninkertaistua; esimerkiksi Brittein saarilla purokäytäviä kutsutaan jo lempinimellä palsamivaltatiet ( balsam highways ) johtuen jättipalsamin räjähdysmäisestä leviämisestä niitä pitkin. (CABI, 2015). Samanlainen kehitys on lähitulevaisuudessa ilmaston lauhtuessa ja sateiden lisääntyessä mahdollista myös Suomessa. Vieraslajien muodostamaan uhkaan onkin viime vuosina havahduttu toden teolla ja esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö julkaisi Kansallisen vieraslajistrategiansa vuonna Tämän työn tarkoituksena oli kartoittaa Kylmäojan valuma-alueen nykyinen vieraslajitilanne, arvioida tulevaisuuden kehityssuuntia sekä laatia suunnitelma vieraslajien torjumiseksi. Lisäksi maastotöin selvitettiin eri menetelmien toimivuutta jättipalsamin torjunnassa. Kuva 1. Kylmäojan valuma-alueen sijainti Vantaalla. 3

6 2. Toimenpiteet ja kokemukset kesältä 2015 Varsinainen vieraslajien torjunta Kylmäojan valuma-alueella kesällä 2015 keskittyi lähinnä jättipalsamiin. Jättipalsamia torjuttiin esimerkiksi kemiallisesti sekä perinteisin kitkemismenetelmin ja lisäksi puronvarteen järjestettiin jättipalsamin torjuntatalkoita. 2.1 Kemiallinen torjunta Kemiallista torjuntaa suoritettiin etikkahappopitoisella BioNeko-torjunta-aineella Kylmäojalla toukokuun puolivälistä kesäkuun alkuun. Kemiallisen torjunnan onnistumisen kannalta on tärkeää kiinnittää huomiota vallitsevaan säätilaan; sään tuli mielellään olla poutainen ja sateeton niin torjunnan aikana kuin ainakin vuorokauden verran sen jälkeenkin, jotta torjunta-aine ehtisi imeytyä kasviin eikä valuisi veden mukana maaperään. Kesä 2015 oli melko kolea ja sateinen, joten sopivat päivät kemialliselle torjunnalle olivat vähissä. Huomionarvoista on myös se, että etikkahappo on haitallista vesieliöille ja vesistöjen läheisyydessä tulee torjunta-aineen ruiskutuksen kanssa ollakin erityisen tarkkana. Kemiallisen torjunnan kohteiksi Kylmäojalta valikoituivat Ilolanojan Epinkoskenpuisto sekä läntisen ja pohjoisen haaran liittymäkohdan rantavyöhykkeet Koivukylänväylän pohjoispuolella, Nietospuiston alueella. Ilolanojan esiintymä saatiin käsiteltyä torjunta-aineella lähes kokonaan, mutta Nietospuiston esiintymä oli niin laaja, että käytettävissä ollut BioNeko loppui auttamatta kesken. Tästä syystä torjunta-aineella käsiteltävät kasvit priorisoitiin niin, että ensin käsiteltiin lähimpänä rantapenkkaa kasvavat, suurimman eroosiouhan muodostavat yksilöt ja vasta sitten metsän siimeksessä kasvavat siltä osin kuin ainetta riitti. Torjunta-aineen toimivuus oli vaihtelevaa, ja ratkaisevana tekijänä vaikutti olevan käsiteltävän kasvin koko. Pienempien kasvien lehdet olivat kuihtuneet ja ne olivat lakastuneet aineen vaikutuksesta lähes kokonaan, kun taas yli 10 cm:n korkuiset yksilöt näyttivät pääsääntöisesti selviävän ruiskutuksesta korkeintaan kohtalaisin vaurioin. Koska torjunta-aineella käsittely suoritettiin kasvukauden alussa touko-kesäkuun vaihteessa, myöhemmin itäneet yksilöt jäivät siitä paitsi. Kuva 2. Epinkoskenpuiston esiintymää. 4

7 Kemiallisen torjunnan onnistumisen kannalta ajankohdan valinta näyttäisikin olevan erittäin tärkeässä roolissa. Jättipalsamin taimet on ruiskutettava kasvukauden alussa, ennen kuin ne kasvavat tarpeeksi suuriksi selvitäkseen torjunnasta. Toisaalta liian aikaisin suoritetulla torjunnalla ei kyetä käsittelemään myöhemmin kasvunsa aloittavia yksilöitä. Nämä epävarmuustekijät vaikuttavat olennaisesti kemiallisen torjunnan tehokkuuteen. Onnistuessaan kemiallinen torjunta on kuitenkin tehokas apuväline jättipalsamin torjunnassa ja sillä kyetään varsin tehokkaasti rajoittamaan kasvustojen kokoa, mikä vähentää tarvittavan kitkemistyön määrää. Kuva 3. Kemiallinen torjunta käynnissä. (Kuva: Julia Errib). Kuvat 4 ja 5. Sama maanpinnan kohta Ilolanojalla ennen ja jälkeen kemiallisen torjunnan. Pienet jättipalsamin taimet ovat lakastuneet, mutta osa suuremmista yksilöistä on kyennyt jatkamaan kasvuaan vaurioista huolimatta. 5

8 2.2 Kitkeminen Jättipalsamin juurineen ylös kitkeminen on torjuntamenetelmistä ehkäpä perinteisin ja samalla työläin. Menetelmä on myös toistettava kasvupaikalla useamman kerran kesän mittaan tulosten varmistamiseksi. Kitkeminen on järkevintä alustaa kemiallisella torjunnalla, jotta suurta työmäärää saadaan edes hieman vähennettyä. Se soveltuu parhaiten yli 10 cm korkeille jättipalsameille, sillä tätä pienemmät on helpompi ruiskuttaa torjunta-aineella ja lisäksi niiden varsi katkeaa maasta irti vedettäessä helposti jättäen juuret maahan. Tällöin jättipalsamilla on vielä mahdollisuus lähteä uuteen kasvuun ja tuottaa siemeniä. Kitkemisessä hyviä apuvälineitä ovat puutarhahanskat, jätesäkit sekä jättipalsamin kasvupaikkojen yleisestä kosteudesta johtuen vedenpitävä vaatetus. Kitkeminen vaatii myös usein yllättävänkin paljon aikaa, jolloin eväiden mukaan ottaminen ei ole ollenkaan hullumpi ratkaisu. Kitketyt jättipalsamit koottiin kasoiksi, jotka Vantaan viheralueyksikkö kuljetti lava-autolla jatkokäsittelyyn. Toinen vaihtoehto syrjäisemmillä, pienimuotoisilla kasvupaikoilla oli ripustaa jättipalsamit sopivalla korkeudella olevaan oksanhaaraan niin, etteivät niiden juuret enää mitenkään yltäneet maahan ja jättää ne siihen kuivumaan. Näin menettelemällä säästetään logistiikkapuolen kustannuksissa ja ennen kaikkea estetään mahdollinen jättipalsamien levittäytyminen uusille kasvupaikoille kitkemisjätteen mukana. Kuva 7. Jättipalsamin varresta kannattaa kitkettäessä tarttua mahdollisimman alhaalta kiinni, jotta kasvi irtoaa maasta juurineen eikä katkea ennen aikojaan. (Kuva: Julia Errib). Ympäristökeskuksen työntekijät kitkivät kesän aikana Kylmäojalla jättipalsamia Pelimannintien läheisyydessä sijaitsevalta kasvupaikalta, Levonojantien siltarummun ympäristöstä, Nietospuistosta sekä Bäckbynpuiston Tikkurilantien alapuoliselta osuudelta. Kitkemiseen siirryttiin kemiallisen torjunnan jälkimainingeissa kesäkuun alkupuolella, ja sitä jatkettiin aktiivisesti aina heinäkuun loppupuolelle saakka. Tämän jälkeen siirryttiin pääasiassa jättipalsamin kukintojen irti leikkaamiseen. Kitkeminen oli se torjuntamenetelmä, jolla suoritettiin leijonanosa valuma-alueen jättipalsamin torjunnasta. Se muodosti tukevan perustan jonka ympärille kykeni muiden menetelmien avulla toteuttamaan tehokkaan torjuntasuunnitelman. Kuva 6. Jättipalsamin kitkeminen soveltuu hyvin talkootyöksi. 6

9 2.3 Niitto Jättipalsamien niittäminen soveltuu torjuntamenetelmäksi eritoten laaja-alaisilla, helposti saavutettavilla kasvupaikoilla. Niittämisen joutuu uusimaan samalla paikalla useita kertoja kasvukauden aikana, sillä jättipalsami kasvattaa nopeasti uuden varren katkenneen tilalle. Tästä huolimatta niittäminen voi olla kitkemistä tehokkaampi tapa jättipalsamin torjuntaan niillä alueille, joissa sen vain suinkin kykenee suorittamaan tarpeeksi tehokkaasti. Ruohonleikkuukoneella tai siimaleikkurilla suoritettavaan niittotyöhön ympäristökeskukselta ei löytynyt tarvittavia työvälineitä, mutta asian tiimoilta oltiin yhteydessä Vantaan viheralueyksikköön, jonne ehdotettiin niitettäväksi sopivia jättipalsamikohteita. Kylmäojalta tällainen löytyi Ristipuron lammilta, josta ilmoitettiin viheralueyksikköön toukokuun loppupuolella. Paikalla oli näin ainakin teoriassa hyvät mahdollisuudet seurata kesän läpi jatkuneen niiton toimivuutta jättipalsamin torjunnassa alueelle tehdyllä tarkastuskäynnille huomattiin, että koneellinen niitto oli toiminut hyvin alueilla, joille koneella oli päässyt ajamaan. Ruohonleikkuukoneella pitkin kesää hoidetuilla viheralueilla ei näkynyt yhtäkään kukkivaa jättipalsamia, vaikka niiden taimia oli vielä kasvukauden alussa runsaastikin. Toisaalta jättipalsamia kasvoi paljon aivan puronrannassa ja pensaikoissa, jonne koneella ei ollut päässyt ajamaan. Niitto kaipaisikin torjuntatapana toimiakseen avuksi kitkemisen tai vastaavan pikkutarkan menetelmän, jolla huolehditaan näiden koneella saavuttamattomissa olevien yksilöiden hävittämisestä. Kaiken kaikkiaan niitosta on rohkaisevia kokemuksia ja sitä soisikin hyödynnettävän jättipalsamin torjunnassa nykyistä enemmän. Esimerkiksi Louhelan Jokiuomapuiston jättipalsamiesiintymä saatiin hävitettyä aktiivisen niiton avulla jo yhdessä kesässä kokonaan. Kuvat 8 ja 9. Aktiivisesti kesän aikana niitetyiltä alueilta jättipalsami pysyy poissa, mutta heti niiden ulkopuolella se valtaa jälleen puronvarren kasvupaikat. 7

10 2.4 Kukintojen leikkaaminen Jättipalsamin kukintojen leikkaamiseen siirryttiin heinäkuun puolenvälin tienoilla, kun suurin osa kasveista oli ensin kitketty pois ja kävi selväksi, että kaikkia ei mitenkään ehtisi maastosta hävittämään ennen siementen kypsymistä. Menetelmässä jättipalsamin kukinnot leikataan vaikkapa puutarhasaksilla irti, jonka jälkeen ne voidaan vaihtoehtoisesti joko kompostoida, haudata maahan, kuivattaa jätesäkissä tai hävittää polttamalla tai biojätteen joukossa. Käytännössä Kylmäojan valuma-alueelle kierrettiin loppukesästä tunnetuilla jättipalsamin kasvupaikoilla 1-2 kertaa viikossa ja niiltä poistettiin kaikki näkyvissä olevat kukinnot. Tämän jälkeen ne hävitettiin biojätteen seassa tai maahan hautaamalla. Jättipalsami pyrkii usein kasvattamaan uuden kukintovarren katkenneen tilalle, joten kasvupaikat vaativat yleensä ainakin kaksi leikkuukertaa. Menetelmän etuna kitkemiseen verrattuna on kuitenkin ylivertainen nopeus; kasvusto jonka hävittämiseen kitkemisellä menisi koko työpäivä on mahdollista käsitellä leikkaamalla noin 1,5 tunnissa. Kukintojen leikkaaminen onkin suositeltava torjuntamenetelmä silloin, kun käytettävissä oleva aika ja resurssit ovat vähissä. Osa kukinnoista pääsee varmasti kypsymään siemenkodiksi asti, mutta menetelmällä kyetään kuitenkin tehokkaasti rajoittamaan maaperän siemenpankin ja tätä myötä seuraavan vuoden kasvuston kokoa. Koska jättipalsami voi kukkia pitkälle myöhäiskesään, olisi kasvupaikoilla hyvä jatkaa kukintojen leikkaamista mahdollisuuksien mukaan elokuun loppupuolelle asti. Varovasti toimittaessa myös kypsät siemenkodat on mahdollista leikata suoraan muovipussiin tai vastaavaan ilman, että ne poksahtavat auki. Kuva 10. Kukintojen leikkaaminen esimerkiksi tavallisilla taloussaksilla oli tehokas torjuntamenetelmä. (Kuva: Julia Errib). Kuvat 11 ja 12. Sama kohta Kylmäojan varrelta Bäckbynpuistossa ennen ja jälkeen kukintojen leikkaamisen. Aikaa kului noin puoli tuntia. (Kuvat: Julia Errib). 8

11 2.5 Talkoot Kesän mittaan Kylmäojalla järjestettiin myös kahdet jättipalsamin kitkemistalkoot, joihin osallistuivat Vantaan kaupungin asukaspalvelut sekä Vantaan ympäristökeskus. Talkookohteiksi valikoituivat Viertolan kaupunginosassa sijaitseva Bäckbynpuisto sekä Ilolassa sijaitseva Nietospuisto. Bäckbynpuistossa kasvoi jättipalsamia laajoissa rykelmissä siellä täällä etenkin Tikkurilantien läheisyydessä. Vantaan kaupungin asukaspalveluiden kehitystyöryhmä järjesti paikalla talkoot Tällöin kolmehenkinen talkooporukka vietti aamupäivän kitkentäpuuhissa ja harvensikin alueen jättipalsamikasvustoja kiitettävästi. Tästä oli ympäristökeskuksen työntekijöiden helppo jatkaa torjuntatöitä alueella. Vantaan ympäristökeskus järjesti omat jättipalsamitalkoonsa Nietospuistossa Alkuasetelma oli se, että jättipalsami oli vallannut metsän kenttäkerroksen lähes kokonaan. Alueella oli lisäksi ilmeisesti edellisenä vuotena suoritettu harvennushakkuita, mikä vähensi puiden muodostaman varjostuksen määrää ja paransi entisestään jättipalsamin kasvuolosuhteita. Kuva 14. Jättipalsami oli vallannut kenttäkerroksen täysin. (Kuva: Jarmo Honkanen). Kuva 13. Vantaan kaupungin asukaspalvelujen kehitystyöryhmän talkoiden aamupäivän aherruksen tulos. Ympäristökeskuksen talkoisiin otti osaa kokonaista 11 henkilöä, ja jättipalsamista saatiinkin neljän tunnin ahkeroinnilla poistettua arviolta n. 50 %. Tämä osaltaan osoittaa kuinka massiivinen esiintymä oli kyseessä. Kohteessa olisikin hyvä järjestää vastaavanlaiset talkoot ainakin vielä seuraavana vuotena, jotta jättipalsami saadaan hävitettyä alueelta tyystin. Kuvat 15 ja 16. Talkoolaiset työn touhussa sekä lopputulos. (Kuvat: Saara Juopperi & Jarmo Honkanen). 9

12 2.6 Toimivuus Jättipalsamia tuskin saatiin aivan täysin poistettua miltään Kylmäojan varrella sijaitsevalta kasvupaikalta. Käytössä olleet resurssit pakottivat toimimaan mahdollisimman tulospainotteisesti, jolloin tavoitteena oli lopulta lähinnä pienentää kasvustojen kokoa merkittävästi. Tässä mitä luultavimmin onnistuttiinkin hyvin. Varmuus saadaan seuraavan kesän esiintymien kokoa ja laajuutta tarkastelemalla. On lisäksi huomattava, että vaikka torjuntatyön tekisi kuinka tarkasti jää kasvupaikalle silti usein yksittäisiä pieniä jättipalsameita, jotka voivat kukkia ja tuottaa siemeniä. Tästä syystä torjuntatyön jatkaminen tulevina kesinä olisikin tärkeää, jotta tänä kesänä saavutetut hyödyt eivät valuisi hukkaan. Nietospuiston jättipalsamitalkoiden yhteydessä laskettiin, että keskimääräinen kitkemistahti henkilöä kohti oli noin 30 m 2 /h. Tämä saattaa tosin vaihdella esimerkiksi kitkemispaikan, vallitsevan säätilan sekä työn toteutuksen mukaanpaljonkin. Hävitetyn jättipalsamin prosenttiosuuksia Kylmäojan valuma-alueen kokonaismäärästä on mahdotonta arvioida tarkasti, mutta kasvupaikkakohtaisia arvioita kyetään esittämään. Parhaimmillaan Levonojanpuistossa sekä Epinkoskenpuistossa päästiin arviolta jopa yli 90 % osuuksiin hävitetyn jättipalsamin osalta. Etenkin jälkimmäisessä kohteessa jättipalsamin torjunnassa onnistuttiin hyvin. Yhteistä näille esiintymille oli pienialaisuus sekä keskittyneisyys. Sitä vastoin suurilla esiintymillä Nietospuistossa sekä Bäckbynpuistossa jättipalsamin hävityslukemat olivat huomattavasti maltillisempia, Nietospuistossa noijn 50 % ja Bäckbynpuistossa noin 70 %. Nietospuiston esiintymä oli yksinkertaisesti niin massiivinen, etteivät käytettävissä olleet voimavarat riittäneet ja Bäckbynpuistossa puolestaan jättipalsami kasvoi pirstoutuneena siellä täällä muun kasvillisuuden seassa, mikä vaikeutti torjuntatyötä tuntuvasti. Kuva 17. Jopa pienet, alle 15 cm korkuiset jättipalsamiyksilöt voivat tuottaa kukkia, minkä vuoksi torjunnan on onnistuakseen oltava perinpohjaista. 10

13 2.7 Palaute asukkailta Kesän mittaan suoritettu jättipalsamin torjunta sai suhteellisen runsaasti huomiota ohikulkijoiltakin. Palaute oli kokonaisuudessaan positiivista ja koostui pääasiassa kysymyksistä siitä, mitä kitketään ja miten voisi itse osallistua torjuntaan. Monet juttelemaan tulleista ohikulkijoista olivat jo itsekin tietoisia alueen jättipalsamiongelmasta ja kiitollisia siihen puuttumisesta. Jotkut jopa ryhtyivät ympäristökeskuksen työntekijöiden esimerkin innoittamina itsekin kitkemispuuhiin. Asukkaiden keräämiä jättipalsamikasoja ilmestyi muun muassa Nietospuistoon sekä Rekolanojan puolella Heikanpuistoon. Kuvat 18 ja 19. Myös paikalliset asukkaat aktivoituivat omatoimisesti jättipalsamin kitkentään ja Kylmäojan varrelle ilmestyikin kesän aikana useita jättipalsamikasoja. (Kuva 18: Julia Errib). 11

14 3. Kylmäojan erityispiirteet Kylmäoja virtaa pääosiltaan melko urbaanissa ympäristössä, Vantaan kaupunkikeskusta Tikkurilaa ympäröivälle vyöhykkeelle nousseiden asuinalueiden läpi. Puro jakautuu yläosiltaan kolmeen latvahaaraan; läntiseen ja pohjoiseen Kylmäojaan sekä itäiseen Ilolanojaan, jotka kohtaavat Ruskeasannan omakotitaloalueella Ristipuron tienoilla. Puron valuma-alueen yläosilla sijaitsevat esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasema sekä Tuusulan puolella yhä laajentuva Jusslan teollisuusalue, joten ihmisperäisen kuormituksen vaikutus on jo puron latvoilla suuri. Tätä osaltaan lieventää Kylmäojankorven luonnonsuojelualueen kosteikko, joka toimii eräänlaisena luonnollisena suodattimena ja vähentää näin Jusslan teollisuusalueelta syntyvää kuormitusta. Helsinki-Vantaan lentoasema avattiin käyttöön v (Finavia, 2015). Tämä merkitsi samalla paitsi huomattavaa rakennetun pinnan määrän lisääntymistä Kylmäojan valuma-alueella myös muun muassa lentokoneiden jäänestoaineista aiheutuvaa kuormitusta puroon. Äärevöityneen virtaaman ja lisääntyneen kuormituksen myötä Kylmäojan lajisto köyhtyi ja esimerkiksi puron alkuperäinen taimenkanta hävisi käytännössä kokonaan. (Janatuinen, 2012). Kylmäoja ympäristöineen on paitsi ympäröivän alueen asukkaille tärkeä virkistyskäyttökohde, myös erittäin merkityksellinen paikallisen biodiversiteetin kannalta. Se toimii tärkeänä viherkäytävänä Keski-Vantaan tiiviin asutuksen puristuksessa, ja yhdistää ainakin jossain määrin Kylmäojankorven luonnonsuojelualueen, Rekolanmetsän ja Simonkylänpuiston laajemmat metsäalueet toisiinsa sekä edelleen Keravanjokivarteen ja Vantaanjokeen. (Janatuinen, 2012). Kylmäojan merkitystä alueen luonnolle ei voikaan ylikorostaa. Toisaalta vieraslajien kannalta tarkasteltuna puronvarren viherkäytävä on haasteellinen, sillä sitä pitkin myös niiden on helpompi levittäytyä uusille esiintymisalueille. Kuva 20. Kylmäoja on urbaani, tärkeänä viherkäytävänä toimiva pienvesistö. 12

15 4. Kylmäojan valuma-alueelta tavatut haitalliset vieraslajit Vieraslajit ovat uusille elinalueille levittäytyneitä, alueen alkuperäiseen lajistoon kuulumattomia eliöitä, joiden esiintyminen kohdealueella ei olisi mahdollista ilman ihmisen myötävaikutusta. Vieraslajit ovat saattaneet päätyä uuteen elinympäristöönsä joko vahingossa esimerkiksi laivojen painolastivesien mukana tai tarkoituksellisesti luontoon vapauttamisen yhteydessä. Ne eivät kuulu alueen alkuperäiseen ekosysteemiin, eikä niillä näin ollen ole uudella esiintymisalueellaan välttämättä esimerkiksi luontaisia vihollisia. Tämän seurauksena vieraslajit ovat usein vahvoilla kilpailussa kotoperäisten lajien kanssa, ja voivat jopa vallata kokonaan niiden ekologisen lokeron. Ne voivat myös uhata alueen alkuperäistä luontoa tehokkaan saalistuksen kautta. Tällaisesta vieraslajista käytetään nimitystä haitallinen vieraslaji. On huomattavaa, että kaikki vieraslajit eivät välttämättä muodosta uhkaa paikalliselle eliöstölle, vaan ne voivat myös sulautua täysin ongelmitta osaksi alueen ekosysteemiä. Vieraslajit on kuitenkin useassa yhteydessä määritelty maapallon biodiversiteettiä eniten uhkaavaksi tekijäksi elinympäristöjen tuhoutumisen ja pirstoutumisen jälkeen. (Kansallinen vieraslajistrategia, 2012). Merkittävin Kylmäojan valuma-alueella säännöllisesti tavattavista vieraslajeista on jättipalsami, jota esiintyy useassa paikassa pitkin puronvartta. Erityisen runsaita kasvustoja löytyy esimerkiksi Bäckbynpuiston, Nietospuiston sekä Epinkoskenpuiston alueilla. Jättipalsamin lisäksi erityisen runsaslukuisina haitallisiksi luokitelluista vieraslajeista alueella esiintyy karhunköynnöstä sekä komealupiinia. Kuva 21. Jättipalsamia Ristipuron lammilla. 13

16 4.1 Jättipalsami Jättipalsamia esiintyy runsaasti pitkin valuma-aluetta. Laajoja kasvustoja löytyi esimerkiksi Ilolanojalta Pelimannintien läheisyydestä (Epinkoskenpuisto), Koivukylänväylän pohjoispuolelta länsi- ja pohjoishaarojen liittymäkohdan ympäristöstä (Nietospuisto), Ristipuron lammilta, Levonojantien siltarummun yhteydestä sekä Bäckbynpuistosta läheltä Keravanjokea. Varsinkin Nietospuiston Koivukylänväylän pohjoispuolisessa kohteessa jättipalsami kasvoi todella laajoina ja paksuina mattoina peittäen puronvarsimetsikön kenttäkerroksen käytännössä kokonaan. Jättipalsamin lisäksi Kylmäojalta tavataan paikoin myös rikkapalsamia, esimerkiksi Nietospuiston metsiköstä sekä Ruskeasannalta Tulppaanitien ympäristöstä. 4.2 Jätti- & japanintatar Kylmäojan valuma-alueella jätti- ja japanintatarta esiintyy muutamia pienimuotoisia kasvustoja Ruskeasannan omakotitaloalueella Tulppaanitiellä ja Kuismakujalla sekä suurempi, noin 20 m 2 :n kasvusto Koivuhaassa Meiramitien ja Koivuhaantien risteyksen tuntumassa. Laji on ilmeisesti levittäytynyt ympäristöön alueen puutarhoista sekä pihapiireistä. Kasvustot eivät muodostaneet välitöntä merkittävää uhkaa paikalliselle luonnolle, mutta niitä olisi kuitenkin pidettävä silmällä. 4.3 Komealupiini Komealupiinia esiintyy Kylmäojan valuma-alueella laajalti vaihtelevissa elinympäristöissä. Lajin torjunta on niin Kylmäojan kuin Suomenkin mittakaavassa auttamatta myöhässä, eikä sen vuoksi ryhdytä mihinkään erityisiin toimenpiteisiin. Poikkeuksen muodostavat ne alueella sijaitsevat arvokkaat luontokohteet, joilla komealupiinin leviäminen muodostaisi uhan alueen alkuperäiselle kasvillisuudelle. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Kylmäojankorven luonnonsuojelualue tervaleppäkorpineen sekä Tasankopuiston mahdollinen luhtaorvokkiesiintymä. Huomionarvoista on myös, että Ilolasta Vanhalle Tuusulantielle johtavan rampin pientareelta olivat aikaisemmin tiheät lupiinikasvustot hävinneet lähes tyystin talven aikana. (Asukkaan henkilökohtainen tiedonanto). Syyksi arveltiin leutoa ja vetistä talvea, jolloin lumisuojan puuttuminen aiheutti siemenpankin osittaisen tuhoutumisen. 4.4 Karhunköynnös Kylmäojalla karhunköynnöstä esiintyy pienimuotoisina ryppäinä useassa kohteessa valuma-alueella, esimerkiksi Epinkoskenpuistossa, Bäckbynpuistossa sekä Levonojantien ympäristössä. Laji oli kasvupaikoilleen selvästi vakiintunut ja muodosti paikoin jättipalsamin kanssa todella läpitunkemattomia puronvarsitiheikköjä. 4.5 Minkki Minkkiemo poikasineen tavattiin Kylmäojan valuma-alueelta Bäckbyn puistosta jättipalsamin kitkennän yhteydessä Lajia tavataan ympäri Vantaata ja se on mitä todennäköisimmin levinnyt laajemmallekin valuma-alueelle. Alueella on tarkoitus suorittaa minkkihavaintojen mukaan kohdistettavia loukutuksia. 4.6 Espanjansiruetana Espanjansiruetanoita havaittiin kaksi kappaletta täysikasvuisia yksilöitä Koivuhaan Arboretumin (Ystävyydenpuisto) läheisyydessä juoksulenkin yhteydessä illalla Espanjansiruetanat leviävät luontoon usein puutarhamyymälöistä ja oletettavissa on, että lajia esiintyy Arboretumin lisäksi ainakin läheisen Ruskeasannanpuiston puutarhapalstoilla. Leviämisen selvittämisen ja torjunnan suunnittelun tiimoilta voisikin olla yhteydessä alueen palstaviljelijöihin. 14

17 5. Jättipalsamin torjuntasuunnitelma Torjuntasuunnitelman lyhyen aikavälin tavoitteena on pysäyttää jättipalsamin laajamittainen leviäminen puronvartta pitkin sekä estää uusien jättipalsamikasvustojen syntyminen alueelle. Pitkän aikavälin tavoitteena on jättipalsamin esiintymisen merkittävä vähentäminen ja riittävien elinolosuhteiden turvaaminen puroympäristön kotoperäisille lajeille. Muiden vieraslajien osalta Kylmäojan valuma-alueen tilanne ei ole läheskään yhtä hälyttävä, mutta sitä tulee seurata ja puuttua tarvittaessa tilanteen mukaan mitoitetuin, mahdollisimman kustannustehokkain toimenpitein. Etenkin vierasperäisten kasvilajien mahdollinen leviäminen Kylmäojankorven luonnonsuojelualueelle uuden asutusalueen pihapiireistä tulee estää. Jättipalsamin seurantaa ja kitkentää tulee jatkaa puronvarrella jo työstetyillä paikoilla sekä myös muilla alueilla, jotta kasvustojen mahdollinen leviäminen saadaan pidettyä kurissa ja niiden kokoa pienenettyä. Kesän 2015 kitkemiskohteilla olisi syytä jatkaa ainakin kahtena seuraavana vuotena torjuntatyötä, jotta jättipalsami saadaan alueilta varmasti hävitettyä. Tämänkin jälkeen valuma-alueen tilannetta tulee tiiviisti seurata, jotta laji ei pääse valtaamaan alueita takaisin. Tulevaisuudessa myös mahdollisuutta hyödyntää torjunnassa Brittein saarilla kenttäkoevaiheessa olevaa, jättipalsamiin spesialisoitunutta ruostesienilajiketta tulee selvittää. (CABI, 2015) voimaan astuvassa EU-neuvoston asetuksen mukaisessa laissa vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta, säädetään myös kiinteistön omistajan tai haltijan velvollisuuksista hävittää vieraslajia tai estää sen leviäminen. Asukkaiden suunnalta saatujen positiivisten kokemusten rohkaisemana voisi tuleville kesille harkita laajaa tiedotuskampanjaa jättipalsamista ja talkoomahdollisuuksista. Yleisen kiinnostuksen perusteella sille voisi povata menestystä. Lisäksi omatoimisuuden ja henkilökohtaisen ympäristövastuun merkitystä jättipalsamin torjunnasta tiedotettaessa pitää korostaa. Pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys kokonaiskuvan kannalta. Jos esimerkiksi työmatkan varrella kasvaa jättipalsamikasvusto josta joka kerta ohi kulkiessaan poistaa muutaman kasvin, kertyy tästä kesän aikana jo melkoisen suuri määrä. ( Jättipalsami päivässä ). 15

18 6. Viitteet 6.1 Kirjallisuus 1. Haikonen, A. et al.: Vantaanjoen yhteistarkkailu - Kalasto ja pohjaeläimet vuonna 2014, Kala- ja vesitutkimus Oy. (2015). 2. Janatuinen, A.: Vantaan virtavesiselvitys , Vantaan Kaupunki, Maankäyttö, rakentaminen ja ympäristö, Ympäristökeskus. (2012). 3. Maa- ja metsätalousministeriö: Kansallinen vieraslajistrategia, Maa- ja metsätalousministeriö. (2012). 4. Pohjapelto, K. et al.: Puutarhan haitalliset vieraslajit, Maa- ja metsätalousministeriö. (2011). 5. Ranta, P.: Vantaanjoen vesistöalueen kasvillisuusselvitys, Vantaan kaupunki, asemakaavaosasto. (1989). 6. Ranta, P., Siitonen, M.: Vantaan luonto - Kasvit, Metsätähti Oy, Vantaan kaupunki. (1995). 6.2 Verkkojulkaisut 1. Biomi: Pikkutikka (Dendrocopos minor). (1998). Haettu Biomin sivuilta osoitteesta < 2. CABI: Himalayan Balsam: Distribution. (2015). Haettu CABI:n sivuilta osoitteesta < himalayanbalsam.cabi.org/distribution/>. 3. CABI: Himalayan Balsam: The proposed solution. (2015). Haettu CABI:n sivuilta osoitteesta < 4. Finavia: Helsinki-Vantaan lentoaseman historia. (2015). Haettu Finavian sivuilta osoitteesta < 5. Helsingin Sanomat: Helsinki-Vantaan lentoaseman väitetään pilanneen Kylmäojaa. ( ). Haettu Virtavesien hoitoyhdistys ry:n sivuilta osoitteesta < 6. Luontoportti: Luhtaorvokki. (2015). Haettu Luontoportin sivuilta osoitteesta < Luopioisten kasvisto: Kaislasara (Carex rhynchophysa). (2015). Haettu Luopioisten kasviston sivuilta osoitteesta < 8. Maa- ja metsätalousministeriö: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta sekä luonnonsuojelulain muuttamisesta. (2015). Haettu maa- ja metsätalousministeriön sivuilta osoitteesta < 9. Savola, K., Wikholm, M.: Vantaan kääpätutkimus 2003/2004. (2004). Haettu Vantaan 16

19 kaupungin sivuilta osoitteesta < 10. Vantaan kaupunki: Vampatti-kartat. (2015). Haettu Vantaan kaupungin sivuilta osoitteesta < 11. Vieraslajiportaali: Espanjansiruetana. (2015). Haettu Vieraslajiportaalin sivuilta osoitteesta < 12. Vieraslajiportaali: Jättipalsami. (2015). Haettu Vieraslajiportaalin sivuilta osoitteesta < 13. Vieraslajiportaali: Jättitatar. (2015). Haettu Vieraslajiportaalin sivuilta osoitteesta < 14. Vieraslajiportaali: Karhunköynnös. (2015) Haettu Vieraslajiportaalin sivuilta osoitteesta < 15. Vieraslajiportaali: Komealupiini. (2015). Haettu Vieraslajiportaalin sivuilta osoitteesta < 16. Vieraslajiportaali: Minkki. (2015). Haettu Vieraslajiportaalin sivuilta osoitteesta < 17

20 Liite 1. Kylmäojan huomionarvoiset lajit Luhtaorvokki (Viola uliginosa) Luhtaorvokki on tulvarantojen ja niittyjen kasvi, joka esiintyy Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Kasvupaikkoja tunnetaan koko maasta vain parisenkymmentä, joilla niistäkin suurimmalla osalla lajin esiintyminen on nykyisellään epävarmaa. Luhtaorvokki onkin valtakunnallisesti erittäin uhanalainen laji ja Euroopan mittakaavassakin vähintään taantunut. Luhtaorvokki kasvaa n cm korkuiseksi ja kasvattaa suurikokoiset, siniset tai violetit kukat touko-kesäkuussa. Lehdet ovat pitkänomaiset ja kolmiomaiset. (Ranta, Siitonen, 1995; Luontoportti, 2015). Ranta ja Siitonen (1995) mainitsevat teoksessaan Vantaan luonto Kasvit, että Kylmäojalla kasvaisi luhtaorvokkia puronvarren saniaislehdossa Tasankopuiston alueella. Samassa yhteydessä he kuitenkin toteavat, että kasvi hävisi mahdollisesti paikalta jo samana kesänä suoritettujen hakkuiden yhteydessä. Kesällä 2015 tehdyissä maastokartoituksissa ei lajia kyetty varmuudella alueelta tunnistamaan, mutta paikka on edelleen merkitty Vantaan kaupungin paikkatietopalveluun Vampattiin arvokkaiden kasvikohteiden joukkoon nimenomaan luhtaorvokin kasvupaikkana. (Vampatti, 2015). Luhtaorvokin esiintyminen alueella onkin yhä mahdollista, joskin epätodennäköistä. (Ranta & Siitonen, 1995; Luontoportti, 2015). Sikäli kun luhtaorvokkia yhä alueella esiintyy, on se ajettu vieraskasvilajien toimesta erittäin ahtaalle. Jättipalsami sekä karhunköynnös leviävät pitkin puronvartta ja valloittavat luhtaorvokin esiintymisaluetta yhä kiihtyvällä tahdilla. Etenkin jättipalsami on samanlaisia elinympäristöjä suosivana kasvina erittäin vaarallinen kilpailija. Nopeakasvuisena ja suurikokoisena lajina se jättää hennomman luhtaorvokin helposti varjoonsa. Tasankopuiston alueella tulisikin ryhtyä jättipalsamin tehotorjuntaan, sillä se uhkaa valtakunnallisesti erittäin uhanalaisen lajin elinympäristöä. Kesällä 2015 paikalla suoritettiin pienimuotoista jättipalsamin kitkentää sekä kukintojen leikkausta, mutta tämä korkeintaan hidastanee lajin leviämistä puronvarressa. 18

21 Taimen (Salmo trutta) Itämeren alkuperäiset, luontaisesti lisääntyvät meritaimenkannat on useissa yhteyksissä luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi. Taimenkantoja ovat verottaneet eritoten niiden lisääntymisalueina toimivien virtavesien perkaukset tukinuittoa varten, patoamiset ja vesien laadun heikentyminen ihmistoiminnan seurauksena. Viime vuosikymmeninä Etelä-Suomen taimenkantojen heikkoon tilaan on kuitenkin havahduttu toden teolla, ja niiden kehitys on ollutkin nousujohteista jo hyvän tovin. Kylmäoja on Lentokenttäalueelta aiheutuvasta kuormituksesta huolimatta ilmeisesti yksi harvoista Vantaanjoen vesistöalueen sivupuroista, joissa esiintyy luontaisesti lisääntyvä taimenkanta. Tätä tukevat muun muassa vuoden 2014 sähkökoekalastuksien tulokset, joissa Kylmäojan koekalastuspaikalta löytyi ennätysmäiset 120 taimenen kesävanhaa poikasta 100 m 2 :ä kohden. (Haikonen et al., 2015). Taimenen lisääntymisen kannalta Kylmäojalla tärkeitä alueita ovat ilmeisesti lähinnä Simonkylän lehtolaakson sekä itäisen latvahaaran Ilolankosken purolaakson alueet. Läntinen latvahaara kärsii vielä liian suurissa määrin mm. lentokentän jäänestoaineiden vaikutuksesta ollakseen taimenelle varteenotettava lisääntymisalue, ja pohjoisen haaran muutoin oivat mahdollisuudet on mitä luultavimmin tuhottu Ilolanrinteen ja Karpaattientien välisellä jyrkällä putkituksella. (Janatuinen, 2012). Tästä huolimatta jättipalsamin torjunnan yhteydessä havaittiin länsi- sekä pohjoishaaran liittymäkohdan tuntumassa ehkä hieman yllättäen kohtalaisia määriä n. 15 cm:n pituisia taimenia. Kylmäojalla taimenta uhkaavat eritoten ympäristöstä aiheutuva hajakuormitus, roskaantuminen sekä vieraslajien suunnalta jättipalsami, joka valtaa paikoin huomattavan laajoja aloja puronvarresta aiheuttaen eroosiovaurioita. Myös minkkejä on havaittu puronvarressa. Toisaalta taimen on jo lajina sopeutunut saukon suunnalta kohdistuvaan saalistukseen. 19

22 Pikkutikka (Dendrocopos minor) Pikkutikka on laajalle levinnyt, kosteiden puronvarsilehtojen ja luonnontilaisten lehtimetsien asukas. Lajin levinneisyysalue ulottuu aivan läntisimmästä Euroopasta aina Kamtsatkan niemimaalle saakka. Pikkutikka vaatii elinympäristöltään riittävästi lahopuuta ravinnonsaannin turvaamiseksi ja lukeutuu näin ollen luonnontilaisen, vanhan metsän indikaattorilajeihin. (Biomi, 1998). Kylmäojalla pikkutikkaa tavataan ainakin Simonkylän lehtolaakson alueella. (Janatuinen, 2012). Oletettavissa on, että lajia esiintyy myös muissa paikoissa puronvarrella. Esimerkiksi Ilolan eteläpuolinen kääpämetsä vaikuttaisi lahopuuta runsaasti sisältävänä alueena lupaavalta elinpiiriltä. Käävät (Polyporaceae) Käävät ovat tärkeitä metsäekosysteemin tilan kuvaajia. Useat kääväkäslajit vaativat menestyäkseen vanhaa metsää ja runsaasti lahopuuta, joten niitä voi runsaslukuisina esiintyessään pitää luonnontilaisen metsän tyypillisinä indikaattorilajeina. (Savola, Wikholm, 2004). Savola ja Wikholm mainitsevat teoksessaan Vantaan kääpätutkimus 2003/2004 Ilolanojan ja Kylmäojan alueelta löytyvistä lukuisista huomionarvoisista kääväkäslajeista. Näitä ovat mm. rustikka, kirjokerikääpä sekä kalvohuovakka. Näiden lisäksi Kylmäojan valuma-alueella esiintyy muitakin uhanalaisia tai vaateliaita kääväkäslajeja. (Savola, Wikholm, 2004). Kaislasara (Carex rhynchophysa) Kaislasara on nimensä mukaisesti monivuotinen, rehevien ja kosteiden kasvupaikkojen sarakasvi. (Luopioisten kasvisto, 2015). Janatuinen (2012) mainitsee Vantaan virtavesiselvityksessään , että Rannan (1989) mukaan Kylmäojalla kasvaa Etelä-Suomessa harvinaista kaislasaraa Ristipuron purokäytävän pohjoispäässä sijaitsevassa painanteessa. Kesällä 2015 kasvia ei paikalta löytynyt, mutta oletettavasti se kasvaa siellä edelleen jääden maastokäyntikerralla vain yksinkertaisesti huomaamatta. Kaislasaraa uhkaa Kylmäojalla vieraslajien suunnalta ainakin jättipalsami, joka suosii hyvin samankaltaisia kasvuympäristöjä. 20

23 Liite 2. Kylmäojalla tavatut haitalliset vieraslajit Jättipalsami (Impatiens glandulifera) Jättipalsami on Himalajan vuoristosta kotoisin oleva, alun perin puutarhakasviksi tuotu ja sitä kautta luontoon levinnyt vieraslaji. Se viihtyy erityisesti kosteikoissa ja puronvarsilla. Jättipalsami on yksivuotinen ruohokasvi, joka voi kasvaa jopa kolmen metrin korkuiseksi keskimitan jäädessä yleensä kuitenkin 1,5 metriin. Sen kukat ovat kookkaita ja Suomessa yleensä vaaleanpunaisia, mutta myös tummanpunaisia ja valkoisia värimuotoja esiintyy. Loppukesästä heinä-elokuussa jättipalsami muodostaa litumaisia siemenkotia, jotka räjähtävät pienimmästäkin kosketuksesta singoten siemenet jopa 7 m etäisyydelle. (Pohjapelto et al., 2011). Jättipalsami on todella voimakas kilpailija ja se vataakin usein alaa kotimaiselta kasvillisuudelta. Tiheät jättipalsamikasvustot varjostavat maanpintaa tehokkaasti, ja niiden seassa ei juuri esiinny muita kasvilajeja. Kotoperäisten kasvilajien lisäksi jättipalsamikasvustot uhkaavat myös vedenalaista elämää, kuten taimenen mätimunia sekä pienpoikasia. Yksivuotisena ruohokasvina jättipalsamin hennot juuret eivät sido maaperää paikalleen tukevampijuuristen kasvien tavoin, mikä lisää puronvarren eroosioherkkyyttä ja aiheuttaa kiintoaineen lisääntynyttä kulkeutumista vesistöön. Tämä johtaa kasvaneeseen sedimentaatioon ja näin vaelluskalojen kutusoraikkojen tukkeutumiseen. (Vieraslajiportaali, 2015). Kylmäojalla jättipalsamia esiintyy runsaasti pitkin puronvartta. Laajoja kasvustoja löytyi mm. Ilolanojalta Pelimannintien läheisyydestä (Epinkoskenpuisto), Koivukylänväylän pohjoispuolelta länsi- ja pohjoishaarojen liittymäkohdan ympäristöstä (Nietospuisto), Ristipuron lammilta, Levo-ojantien siltarummun yhteydestä sekä Bäckbynpuistosta läheltä Keravanjokea. Varsinkin Nietospuiston Koivukylänväylän pohjoispuolisessa kohteessa jättipalsami kasvoi todella laajoina ja paksuina mattoina peittäen puronvarsimetsikön kenttäkerroksen käytännössä kokonaan. Jättipalsamin lisäksi Kylmäojalta tavataan paikoin myös rikkapalsamia esimerkiksi Nietospuistosta sekä Ruskeasannalta Tulppaanitien ympäristöstä. Kuva 22. Jättipalsami on Kylmäojan valuma-alueen yleisin vieraskasvilaji. 21

24 Jätti- & japanintatar (Fallopia sachalinensis & japonica) Suurikokoiset kiertotatarkasvit jättitatar ja japanintatar ovat jättipalsamin tavoin puutarhoista luontoon karanneita voimakkaita kilpailijoita. Ne voivat myös risteytyä keskenään hörtsätattareksi (Fallopia x bohemica). Tattaret ovat nopeakasvuisia, juurakoltaan monivuotisia lajeja, joiden kookkaat lehdet varjostavat kasvualustaa niin, etteivät siinä muut kasvit menesty. Tattaret ovat myös hyvin sitkeitä voiden lähteä kasvuun jo pienestäkin maahan jääneestä juurakon kappaleesta sekä alittaen juurakollaan esimerkiksi kevyen liikenteen väyliä. Kuten jättipalsamin, myös tatarten juuret ovat verrattain hentoja, ja ne lisäävätkin maaperän eroosioriskiä muo- Kuva 23. Jättitatarkasvustoa Tulppaanitien läheisyydessä. 22 dostaen näin uhan esimerkiksi vaelluskalojen lisääntymiselle. (Vieraslajiportaali, 2015). Kylmäojan valuma-alueella jätti- ja japanintatarta esiintyy muutamia pienimuotoisia kasvustoja Ruskeasannan omakotitaloalueella tonttien välisillä ja viereisillä maa-aloilla ilmeisesti läheisistä puutarhoista karanneena sekä suurempi, n. 20 m2:n esiintymä Meiramitien ja Koivuhaantien välisellä risteysalueella. Kasvustot eivät muodostaneet välitöntä merkittävää uhkaa paikalliselle luonnolle, mutta niitä olisi kuitenkin pidettävä silmällä.

25 Komealupiini (Lupinus polyphyllus) Komealupiini on monivuotinen, alun perin Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva hernekasvi. Koriste- ja rehukasvina sitä on tuotu Eurooppaan 1800-luvulta lähtien. Melko pian se myös villiintyi ja levisi puutarhoista luontoon. (Vieraslajiportaali, 2015). Nykyisellään lupiini leviää eritoten tienvieruksia pitkin ja se on myös vallannut laajoja aloja niin niittymäisiltä kuin lehtomaisiltakin kasvupaikoilta. Lajin leviämistä on nykyisellään enää mahdotonta kokonaan estää, mutta luontoarvoiltaan merkittävissä kohteissa sen rajoittaminen on perusteltua. Monivuotisena kasvina lupiini vaatii kuitenkin hyvin pitkäjänteistä torjuntatyötä, jotta sen hävittäminen on mahdollista. (Vie- raslajiportaali, 2015). Komealupiinia esiintyy Kylmäojan valuma-alueella laajalti vaihtelevissa elinympäristöissä. Lajin torjunta on niin Kylmäojan kuin Suomenkin mittakaavassa auttamatta myöhässä, eikä sen vuoksi ryhdytä mihinkään erityisiin toimenpiteisiin. Poikkeuksen muodostavat ne alueella sijaitsevat arvokkaat luontokohteet, joilla komealupiinin leviäminen muodostaisi uhan alueen alkuperäiselle lajistolle. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Kylmäojankorven luonnonsuojelualue tervaleppäkorpineen sekä Tasankopuiston mahdollinen luhtaorvokkiesiintymä. Kuva 24. Komealupiineja Tuusulan moottoritien ylittävällä sillalla. 23

26 Karhunköynnös (Calystegia sepium) Karhunköynnöksen eli elämänlangan on aikoinaan ajateltu kasvavan meillä kotoperäisenä lajina eteläisillä merenrannoilla. Todennäköisemmin kasvi on meille kuitenkin monien muiden vieraslajien tavoin tuotu alun perin puutarhan koristekasviksi jo 1700-luvulla, josta se on karannut luontoon. Karhunköynnöksiä esiintyy meillä kahta eri alalajia, puna- ja valkokarhunköynnöstä. Köynnöstävinä ruohokasveina ne kietoutuvat pensaisiin, puihin ja muihin sopiviin kasveihin muodostaen todellisia ryteikköjä ja tukahduttaen sekä vallaten elintilaa alkuperäisiltä kasvilajeilta. (Vieraslajiportaali, 2015). Kylmäojalla karhunköynnöstä esiintyy useassa kohteessa pitkin valuma-aluetta. Laji oli kasvupaikoilleen selvästi vakiintunut ja muodosti jättipalsamin kanssa paikoin todella läpitunkemattomia puronvarsitiheikköjä. Kuva 25. Karhunköynnös muodostaa kauniin, valkoisen tai punaisen kukan, mistä syystä se on ollut suosittu puutarhan koristekasvi. 24

27 Minkki (Mustela vison) Minkki on näätäeläimiin lukeutuva, alun perin Pohjois-Amerikasta lähtöisin oleva pienpeto. Väritykseltään minkki on tummanruskea tai musta, joskin sen vatsapuoli ja kaula voivat olla myös valkoiset. Pituutta sillä on yleensä noin cm (ilman häntää) ja painoa 0,5-1,5 kg. Suomeen minkki muodosti ensimmäiset pysyvät kantansa ilmeisesti jo luvulla, jonka jälkeen se on levittäytynyt tarhakarkulaisena ja entisen Neuvostoliiton aikana Karjalaan sekä Kuolan niemimaalle tehtyjen istutusten myötä lähes koko maahan. Minkki on luokiteltu Suomessa erittäin haitalliseksi vieraslajiksi ja sen on katsottu ainakin jossain määrin kilpailevan elinalueista sekä ravinnosta saukon ja hillerin kanssa sekä estävän osittain vesikon palaamisen Suomeen. Minkki uhkaa myös ulkosaariston lintuyhdyskuntia, jotka eivät ole sopeutuneet pienten nisäkäspetojen muodostamaan uhkaan ja ovat näin hyvin alttiita predaatiolle. (Vieraslajiportaali, 2015). Minkkiemo poikasineen tavattiin Kylmäojan valuma-alueelta Bäckbynpuistosta jättipalsamin kitkennän yhteydessä Lajia tavataan ympäri Vantaata ja se on mitä todennäköisimmin levinnyt laajemmallekin valuma-alueelle. Alueella on tarkoitus suorittaa minkkihavaintojen mukaan kohdistettavia loukutuksia. 25

28 Espanjansiruetana (Arion vulgaris) Espanjansiruetana on enimillään n. 15 cm:n pituiseksi kasvava etanalaji. Puutarha- sekä viljelyskasvien tuholaisena tunnettu espanjansiruetana voi syödä oman painonsa verran päivässä ja sille kelpaa kasvien lisäksi myös eläinperäinen ruoka, esimerkiksi kuolleet lajitoverit. Espanjansiruetana voi liikkua jopa 50 metriä vuorokauden aikana ja levittäytyä näin nopeastikin esiintymisalueellaan laajalle. (Vieraslajiportaali, 2015). Espanjansiruetanoita voi torjua paikallisesti houkuttelemalla niitä esimerkiksi lautojen alle päiväpiiloon, ja tappamalla ne katkaisemalla tai kiehuvaan veteen upottamalla. Kuolleet etanat kannattaa haudata maahan jotta ne eivät jää ravinnoksi lajitovereilleen. Espanjansiruetanan torjunta on tehokkainta keväällä, kun munina tai pienpoikasina talvehtineet yksilöt eivät ole Kuva 26. Espanjansiruetana. (Kuva: Jarmo Honkanen). 26 vielä ehtineet lisääntymään ja populaation koko on pieni. Espanjansiruetanat voivat lisääntyä myös suvuttomasti, jolloin yksikin yksilö riittää pysyvän kannan muodostumiseen. Torjuntatyön on siksi oltava hyvin perusteellista. (Vieraslajiportaali, 2015). Espanjansiruetanoita havaittiin kaksi kappaletta täysikasvuisia yksilöitä Koivuhaan Arboretumin (Ystävyydenpuisto) läheisyydessä juoksulenkin yhteydessä illalla Espanjansiruetanat leviävät luontoon usein puutarhamyymälöistä ja oletettavissa on, että lajia esiintyy Arboretumin lisäksi ainakin läheisen Ruskeasannanpuiston puutarhapalstoilla. Leviämisen selvittämisen ja torjunnan suunnittelun tiimoilta voisikin olla yhteydessä alueen palstaviljelijöihin.

29 Liite 3. Kylmäojan valuma-alueen suurimmat jättipalsamiesiintymät Epinkoskenpuisto Kylmäojan itäisen haaran, Ilolanojan, varrella sijaitsevassa Epinkoskenpuistossa jättipalsamia esiintyy Pelimannintien 12 tunnin parkkipaikan edustalla sijaitsevassa puronvarsilehdossa. Esiintymä on mitä ilmeisemmin peräisin puutarhajätteen mukana kulkeutuneista kasvinosista. Paikalla suoritettiin kesällä 2015 jättipalsamin kemiallista torjuntaa sekä tehokitkentää, ja esiintymä saatiinkin hävitettyä käytännössä kokonaan. Nietospuisto Kylmäojan länsi- sekä pohjoishaaran liittymäkohdan tuntumassa Nietospuiston alueella jättipalsami oli vallanut metsikön kenttäkerroksen täysin. Paikalla edellisvuotena suoritetut pienimuotoiset hakkuut olivat lisänneet metsänpohjan valoisuutta ja parantaneet jättipalsamin kasvuolosuhteita entisestään. Paikka alustettiin keväällä kemiallisella torjunnalla jonka jälkeen Vantaan ympäristökeskus järjesti alueella jättipalsamin torjuntatalkoot. Näillä toimenpiteillä esiintymän koko saatiin vähennettyä noin puoleen alkuperäisestä. 27

30 Tasankopuiston alue Kylmäojan länsihaaran varrella Levonojan-, Törmä- sekä Tasankopuiston alueella jättipalsamia kasvoi pitkin puronvartta suurehkoissa ryppäissä. Alueella suoritettiin kitkentää sekä kukintojen leikkaamista, joilla Levonojanpuiston esiintymä saatiin hävitettyä käytännössä kokonaan ja muiden kokoa hieman rajattua. Mielenkiintoisen jättipalsamin torjunnan kannalta alueesta tekee siellä 1990-luvulla tavattu kansallisesti erittäin uhanalainen luhtaorvokki, joka saattaa yhä esiintyä alueella. Ristipuron lammet Hieman Kylmäojan sekä Ilolanojan liittymäkohdan jälkeen sijaitsevalla Ristipuron laajalla suvanto-osuudella jättipalsamia kasvoi enimmäkseen puron länsirannalla ulkoilureitin varren tiheiköissä sekä viheralueiden reunoilla. Jättipalsamin torjunta kesällä 2015 hoitui kaupungin toimesta viheralueiden hoidon yhteydessä, joskin tehokas torjuntyö olisi edellyttänyt myös muiden menetelmien käyttöä koneellisen niiton lisäksi. Bäckbynpuisto Kylmäojan alajuoksulla Bäckbynpuistossa jättipalsami kasvoi Tasankopuiston alueen tapaan ryppäissä pitkin puronvartta. Rikkonainen esiintymä hankaloitti torjuntatyötä, mutta kitkemistä sekä kukintojen leikkaamista yhdistelemällä saatiin kaupungin puolella sijaitsevasta esiintymästä hävitettyä arviolta 70 %. Alueella kasvaa myös melko runsaasti jättipalsamia yksityisomistuksessa olevilla tonteilla puron itärannalla. 28