BENGT AHLFORS ILLUSIONISTIT ILLUSIONISTERNA YKSINÄYTÖKSINEN KOMEDIA. Suomentanut Lasse Pöysti HENKILÖT: Kasimir Kant Charlotta Wallgren Lääkäri

Transkriptio

1 BENGT AHLFORS ILLUSIONISTIT ILLUSIONISTERNA YKSINÄYTÖKSINEN KOMEDIA Suomentanut Lasse Pöysti HENKILÖT: Kasimir Kant Charlotta Wallgren Lääkäri

2 Suuri ja hyvin sekainen yksiö. Sanomalehtiä ja kirjoja lattialla, astioita pöydällä jne. Ovi eteiseen ja toinen keittiöön. Kirjahyllyjä. Iso peili. Seinillä muutamia roolikuvia, vanhoja teatterijulisteita ja kuivunut laakeriseppele. On lokakuinen iltapäivä. Kasimir Kant nukkuu vuoteessaan useiden tyynyjen peittämänä. Hän on noin 70, ja vilustunut. Charlotta Wallgren seisoo sängyn vieressä päällystakissa ja yrittää herättää häntä. Charlotta on vuotias. Herra Kant! Hei, hei! Kasimir Kant, herätkää! Nousee pölähtäneenä pystyyn. Puhaltakaa tuulet, kunnes posket repeävät! Taivas, avaa luukkusi ja anna sataa Kunnes kirkontornit katoavat tulvaan! Ei, ei, ei, ei! Kasimir tuijottaa häntä ymmärtämättä. Ei nyt ole mikään esitys, minä vaan. Minä tulin nyt. Niin niin. Herää hiljalleen ja panee lasit nenälleen. Soitin kelloa muutaman kerran - älysin sitten että ovi oli auki ja tulin sisään. Niin niin, muistaakseni avasin sen kun hain postin. Siltä varalta että nukahdan, ja siltä varalta että te tulisitte kun nukun, ja siltä varalta että minä en sattuisi kuulemaan kun... Te olette nainen? Kyllä. Minä odotin miestä. Minkä takia? Parta ajamatta... Ei tee mitään, minulla myös. 1

3 Katsoo herätyskelloa. Sitä paitsi vasta neljältä minä teitä odotan. Tulin nyt liian aikaisin, vai? Kun pelkäsin että myöhästyn. Juoksin portaat. Teillä ei ole hissiä. Ei, jumala paratkoon. Yhtä helvettiä kiivetä tänne viidenteen kerrokseen, vaikkei juoksekaan. Jonain päivänä minä luultavasti kuolen nälkään. Käynkö ostamassa teille ruokaa? Ei ole väliä. Ei ole nälkä kuitenkaan. Yskii ja niistää. Minä olen huonossa kunnossa, niin kuin näkyy. Kaivaa käsikirjoituksen muovikassista. En vaivaa teitä pitkään. Tulin vaan Teillä on kiire? Ei, mutta Sanokaa suoraan siinä tapauksessa. Turha olla olevinaan tuolla tavalla. On kiire, nyt pois täältä niin pian kuin suinkin, ja joka tapauksessa typerää kuluttaa aikaa puolimätään vanhaan äijään. Niin kai te ajattelette, sanokaa suoraan vaan! Riisuu päällysvaatteet ja istuutuu. Minulla ei ole kiire. Ajattelin, että jos haluatte mieluummin että tulen jonain toisena päivänä, niin Nythän minä teitä tarvitsen. Te tarvitsette minua? Kai tässä on pakko riisua? 2

4 Nousee istumaan ja riisuu pyjamastakin. Mitä nyt? Kai vaan yläruumis? No? Anteeksi nyt, herra Kant, mutta minä luulen että tässä Se on sydän. Niin kuin aaltoja, joku kramppi, tässä. Ja tietysti sitä huolestuu silloin. Me olemme vähän luulosairaita, me näyttelijät, kyllä te tiedätte. Tai ehkä ette tiedä, mutta nyt minä kerron teille siitä. Minä en ole kaikkein pahimpia. Voisin kertoa teille kollegasta, joka ei koskaan... No, se ei kuulu tähän. Kas, meillehän oma ruumis on väline ja siitä on tavattomasti pidettävä huoli, ja silloin sitä helposti hermostuu. No? Te ette sano mitään. Chralotta puhkeaa nauruun. Kasimir tuijottaa häntä ymmärtämättä. Anteeksi nyt, mutta en oikein tiedä miten tämä pitäisi sanoa. Suoraan vaan. Minä kestän. Voin tulla hysteeriseksi ja purskahtaa itkuun, mutta siitä teidän ei tarvitse välittää. Minä kyllä kestän. Onko se syöpää? Se on väärinkäsitys. Minä siis vaan kuvittelen? Minä en ole lääkäri. Mitä? Kirjailija. Te ette ole lääkäri? En. 3

5 No minkä helvetin takia tämä pyjama piti riisua? Minä en ole pyytänyt teitä riisumaan pyjamaa. Pitääkö teidän tehdä vanha mies naurettavaksi? Pukee vihaisesti päälleen pyjamaksen. Minä soitin teille viime viikolla näytelmästä jonka olen kirjoittanut ja halusin että te lukisitte sen, ja te sanoitte että sopii tulla tänään kolmelta. Onko se unohtunut? Tuijottaa häntä muutaman sekunnin. Herrajumala, tämähän on farssi! Te olette kirjailija ja tulette tänne kertomaan näytelmästä ja minä luulen teitä lääkäriksi! Täydellinen väärinkäsitys. Farssi. Näittekö minut Kalkkunakukossa? Mikä se on? Feydeaun Kalkkunakukko, vuonna 72? Valitettavasti en. Ei ollut mahdollisuutta, minä synnyin vasta 73. No, sitten saatte anteeksi. Mutta siinä minulla oli kohtaus joka perustui täydelliseen väärinkäsitykseen. Tuota, siinä oli... äh... En minä muista mitään koko kohtauksesta, muuta kuin että se oli jumalattoman hauska. Unohdin että teidän piti tulla juuri tänään. Haluatteko että tulen takaisin jonain toisena päivänä, kun tunnette voivanne paremmin? Ei ei ei! Minä tunnen jo voivani paremmin. Katsokaas, kun lääkäri tulee kotikäynnille, silloinhan pitää voida oikein huonosti, vähintä mitä hänelle voi tarjota. Mutta kun ottaa vastaan kirjailijan, ja nimenomaan kirjailijattaren, juttu on ihan toinen. Yskii ja pärskii. Minä tiedän mitä te tarvitsette! Salviateetä! 4

6 Mitä se on? Hurjan terveellistä. Onko keittiö tuolla? On, mutta Käyn pistämässä veden tulelle. Charlotta ottaa kassistaan pussin salviateetä ja menee keittiöön. Sillä aikaa Kasimir yrittää tarkastella kasvojaan peilistä, haistella henkeään, mahdollisesti hien hajua ym. Sitten hän kiirehtii eteiseen sekuntia ennen kuin Charlotta palaa keittiöstä. Minulla on aina mukana salviateepusseja kun kahviloissa ei koskaan ole Minne te hävisitte? Kun Kasimir tulee eteisestä hän on vetänyt ylleen upean aamutakin. Charlotta tuijottaa sitä. Tämä minulla oli Noel Cowardin näytelmässä Rakastan sinua, marakatti. Jotain 130 vuotta sitten. Hieno. Siihen aikaan meidän piti itse kustantaa näyttämövaatteet, tiesittekö te sen? Ei, sitä minä en tiennyt. Joojoo. Ja siihen aikaan teatterin piti vaikuttaa teatterilta, ei yhtään tosielämältä. Hieno. Mutta kuulkaa, siivoatteko te koskaan täällä? Kasimir vaikenee hiukan hämillään. Charlotta rupeaa päättäväisesti poimimaan lehtiä lattialta, keräämään ruoka-astioita pöydältä ja vie niitä keittiöön jne. seuraavan aikana. 5

7 Talonmiehen rouva tapaa siivota tällä kerran viikossa, mutta nyt ne ovat lomalla, Firenzessä, jos oikein muistan. Sen huomaa. Niin kai se on. Mutta tuulettaa te voisitte, vaikka talonmiehen rouva on Firenzessä. Avaanko minä ikkunan? Ei, ei keuhkokuumetta. Ottaa silkkikaulaliinan aamutakin taskusta ja sitoo sen ylleen. Mustalaisruhtinatar. Se on operetti. Tai se oli operetti. Ja mitä te sanoitte teidän nimeksi? En sanonut mitään. Sitä paitsi samantekevää. Jos te sanotte nimenne minä olen kuitenkin unohtanut sen minuutin kuluttua. Mit onkaan nimi? Ruusun nimen saanut, Yht ihanasti toisin nimin tuoksuis. Oliko tuo Roomeota ja Juuliaa? Kymppi! Parvekekohtaus. En kysy oletteko nähnyt minut Roomeona. En, en ole. Ei ei. Ei kukaan muukaan. Vaikka minulla olisi ollut kaikki edellytykset rooliin, ihan asiallisesti katsoen. Mutta sen sijaan minut pistettiin tekemään Tybald, tappelupukari vailla mielenkiintoa, kuolee ennen väliaikaa. Mutta Roomeon roolin sai keskinkertainen homo, vaan koska ohjaaja oli kiimassa häneen. No, molemmat ovat kuolleet tällä hetkellä, Luojan kiitos. Mutta minä näin teidät Kuningas Learinä viime viikolla ja silloin keksin että 6

8 Valitan. Minä pidin siitä. Silloin teillä on huono arvostelukyky. Luitteko arvostelut? Pelkkää paskaa. Minä olen seniili entinen jonka olisi pitänyt ymmärtää vetäytyä pois kauan sitten. Äääh! Yleisöhän piti teistä, sen kyllä huomasi.. Niinkö? Huomasiko sen? Kuka nyt arvosteluista piittaa? Kaikki. Nekin jotka sanovat etteivät lue niitä koskaan. Te olette kirjailija, teillä on helppoa; vaikka näytelmät haukutaan ensi-illassa, voitte aina toivoa että Jälkimaailma ymmärtää että ne ovat nerokkaita. Mutta mitä minusta jää jäljelle? Nämä kädet, silmät, katseet? Kaikki ne tunteet joita olen sytyttänyt yleisössä, kamala hätä, vapauttava nauru, mitä niistä jää? Viisi kirjaa lehtileikkeitä, täynnä huonoja arvosteluja. Kaikki on katoavaista, kysymys on vaan ajasta. Aurinkokin sammuu jonain päivänä. Kiitos, sehän on lohdullista. Tiedättekö että te sanoitte repliikin Learista kun minä herätin teidät, te olitte muka näyttämöllä. Puhaltakaa, tuulet, kunnes posket repeävät Ai se. Kerran tulin liian myöhään näyttämölle siinä kohtaa, se seuraa minua vielä. Aika hassua, epäonnistumiset muistaa, kaikki muu... niin kuin ei olisi koskaan tapahtunut. Vesi taitaa kiehua. Menee keittiöön. 7

9 Mutta ne saavat tahtonsa läpi, arvostelijat. Ylihuomenna viimeisen kerran Kuningas Lear ja sen jälkeen minä en enää astu jalallani näyttämölle. Ei, sitä te ette voi tarkoittaa! Finita la Commedia! Minä olen varma siitä että te teette vielä monta suurta hienoa roolia.. Ei, ei! Ylihuomenna illalla puoli yhdeltätoista ne kantavat minut ulos näyttämöltä ja sitten ei edes Peter Brook tai Ingmar Bergman saa minua takaisin. Tuskin ne yrittävätkään. Charlotta tuo keittiöstä ison teekupin ja asettaa sen pöydälle. Loppu hiljaisuutta. Hamlet!. Kymppi! Parempi loppurepliikki kuin Learilla. Mutta ei Learinkaan huono ole: Ottaa tyynyn joka esittää kuollutta Cordeliaa. Pikku rakkaani hirtetty. Ei, ei eloa. Koira, hevonen, rotta saa elää ja sinä et saa hengittää. Koskaan enää. Koskaan, koskaan koskaan koskaan! Kasimir esittää kuolevansa ja jää siihen asentoon kunnes Charlotta taputtaa käsiään. Kasimir nousee ja kumartaa. Siinä Kasimir Kantin viimeiset sanat näyttämöltä. Jos nyt vielä olen elossa ylihuomenna. Imartelee häntä. Ei! Te ette voi lopettaa, teillä ei ole oikeutta siihen. Minä itkin kun te kuolitte näyttämöllä Kuningas Learinä. Hauska kuulla. 8

10 Se oli niin... totta jollain lailla. Montakohan kertaa minä olen kuollut näyttämöllä, joko ensimmäisessä tai viimeisessä näytöksessä? Varmaan hyvin monta. Ja usein saanut yleisön itkemään. Se käy aika helposti niin kauan kun se on teatteria, sitten kun kuolee tosissaan, kai siitä nousee vaan yleisen helpotuksen huokaus. Nyt te teette itsenne tykö. Te ette ole yhtään niin väheksytty kuin olette olevinanne. Niissä leikekirjoissa täytyy olla myös massoittain hyviä arvosteluja, ette te muuten niitä olisi säästänyt. Ja tuo laakeriseppele, olihan se jättiläismäinen kunnia saada sellainen! Tuo? Niiden oli pakko antaa se kun oli neljäkymmenvuotis-taiteilijajuhla. Mutta kultaista laakerikranssia en saanut, enkä Pro Finlandiaa ja sitä minä en unohda. Tuo ei ole paljonkaan arvoinen. Nypin siitä muutamia lehtiä kun keitän makkarasoppaa, muuta iloa siitä ei ole. Mutta kai sitä on paras sopeutua siihen että on keskinkertaisuus. Älkää sanoko noin! Kyllä, kyllä. Ihmisten silmissä minä olen keskinkertaisuus. Minä en pelkää mitään niin kuin sitä että olisi keskinkertaisuus, silloin voi yhtä hyvin lakata olemasta. Keskinkertaisuuksiakin tarvitaan. Miten nerot muuten voisivat tietää että ovat neroja? Antaa hänelle teekupin. Juokaa tämä kun se on lämmin. Juo. Ääh! Tämähän maistuu kamalalta, kai se sitten on terveellistä. 9

11 Minä olen Charlotta Wallgren. Ei kannata panna mieleen, mutta se nimi minulla on. Ottaa esiin käsikirjoituksen. Charlotta Wallgren. Hauska tutustua. Ja Charlotta Wallgren on siis kirjoittanut näytelmän? Niin. Minkä vuoksi? Minkä vuoksi?? Minkä vuoksi nimenomaan näytelmän? Joka on kaikkein vaikein kirjoittaa. Miksi ei romaania? Tai vielä parempi, novellia? Jos teidän nyt ylipäänsä on pakko kirjoittaa. Yritättekö te pelotella minua? Kyllä, yritän. Teidän itsenne vuoksi. Tiedättekö miten monta näytelmää maailmassa jo on? En. Tiedättekö te? En, mutta monta niitä on. Kahdentuhannen vuoden ajan ovat teidän kolleeganne kakkineet itsestään näytelmiä. Tarvitaaanko niitä tosiaan lisää? Jokainen aikakausi tarvitsee oman draamansa. Ikuisetkin kysymykset on ilmaistava uudella tavalla uuden ajan ihmisille, ja sen olen minä tehnyt. Ei voi esittää vaan kuolleita klassikkoja. Miksi ei? Niiden kanssa on paljon helpompi tulla toimeen. Olen kirjoittanut siitä asti kun olin neljäntoista ja aion jatkaa, sanokaa mitä haluatte. Ja olen kirjoittanut näytelmän koska rakastan teatteria. 10

12 Te rakastatte teatteria? Se rakkaus jää kyllä useimmiten vastausta vaille. Lapsesta asti on minun mielestäni teatteriesityksessä ollut jotain maagista, jotain joka vaikuttaa ihmisiin syvemmin kuin mihin kirja, tai elokuva, tai tv koskaan pystyy. Ja sitä te haluatte, vaikuttaa ihmisiin? Totta kai. Niin niin, kuusikymmenluvulla mekin kuvittelimme että niin voi tehdä. Äääh! En minä puhu mielipiteistä. Ei, minä haluan vaikuttaa ihmisiin paljon syvemmälle. Haluan että ne tulevat teatterista ihan järkyttyneinä, sekapäisinä. Niiden on tunnettava ettei mikään voi jatkua kuin ennen, että koko heidän elämänsä on muututtava! Kuulkaa nyt, rakastatteko te tosiaan teatteria, vai vihaatteko vaan todellisuutta? Jos teatteri voisi muuttaa maailmaa, tehdä sen paremmaksi, pitäisi sen näkyä jo vähitellen. Meidänhän pitäisi elää parhaassa kaikista maailmoista. No? Siltäkö näyttää? Nousitteko te väärällä jalalla sängystä tänään, vai mikä on? En olisi nouissut ollenkaan ellette te olisi tullut. Te ette ole kaikkein iloisimmalla tuulella! Mitä te siitä tiedätte? Ehkä tämä on minun iloisin tuuleni. Ei, nyt minä avaan ikkunan! Tekee niin. Tappaako te haluatte minut? No jaa, luultavasti yhtä hyvä niin. 11

13 Pikkuisen raitista ilmaa on vaan terveellistä. Mistä te tiedätte mikä on terveellistä? Ettehän te ole lääkäri. Tämä on tämä näytelmä, olkaa hyvä. Jätän sen nyt tänne ja kun olette lukenut sen, niin Selailee vastentahtoisesti käsikirjoitusta. 147 sivua, tiivistä tekstiä! Vie viikon näytellä tämä kaikki. Mitä se käsittelee? Yhdellä sanalla? Yhdellä sanalla?! Rakkautta, vai? Erotiikkaa. Rakkauden puutetta. Ja mitä te tiedätte rakkauden puutteesta? Kylliksi. Sitä paitsi se käsittelee kuolemaa. Halveksivasti. Ja mitä te siitä sitten tiedätte? Mitä voi nuori, terve ja kaunis nainen tietää kuolemasta? Ja mitä voi vanha, sairas ja ruma mies tietää kuolemasta? Jaa, anteeksi vaan, mutta Ei yhtään hassumpi repliikki. Ei. Minä menen nyt. Lupaatteko lukea näytelmän heti? En. 12

14 Mitä? Minä en jaksa lukea näytelmiä enää. Vaikka olisi Kesäyön unelma tai Arseniikkia ja vanhoja pitsejä, kolmen sivun jälkeen minä pitkästyn. Jos on pakko lukea tuo nukahdan ennen kuin olette saanut päähenkilön näyttämölle. Kiihtyy. Olisitte sanonut heti paikalla! Olisitte voinut sanoa kun soitin teille että teitä ei tippaakaan kiinnosta mikään muu kuin te itse ja omat vaivat. Ottaa häneltä käsikirjoituksen ja panee sen kassiin. No, syyttäkää itseänne. Entäpä jos tämä tosiaan onkin nerokas draama, jota tullaan esittämään vielä viisisataa vuotta minun kuolemani jälkeen? Teillä on tilaisuus olla ensimmäinen joka sen lukee, ja sitten te menetätte sen tilaisuuden! Ottaa takin ylleen. Tiedättekö mitä minä teissä kadehdin? Nuoruutta kai? Ei. Mutta innostusta. En minä ole innostunut, minä olen toivoton. Näyttävät olevan samanlaisia. Olen tosiaan pettynyt. Odotin teidän olevan ihan toisenlainen. Kun näin teidät näyttämöllä, sen voiman ja selkeyden, kuvittelin että Selkeys tuli Shakespearelta, ei minusta. Ja voima, se näyteltiin. Siis valetta? Illuusiota. Ei ihan sama asia. 13

15 Oli miten oli, sille voimalle teillä olisi ollut käyttöä. Tässä on loistava rooli kypsälle miesnäyttelijälle, mutta jos ei kelpaa, syyttäkää itseänne! Äh...? Suljenko minä ikkunan ennen kuin menen? Niin että voitte ryömiä takaisin ummehtuneeseen itsesääliin? Odottakaa vähän. Sanoitteko että siinä olisi rooli minulle? Suurenmoinen rooli. Mutta tehän ette enää koskaan astu näyttämölle. En, en, se on totta, mutta Ettekä edes jaksa lukea näytelmää. En, mutta... älkää nyt menkö. Täällä käy niin harvoin ketään. Tulkaa takaisin ja istukaa. Saako olla lasi viskiä? Ei. On totta etten jaksa lukea tuota näytelmää mutta jaksan ehkä kuunnella. Lukekaa se minulle. Ei kiitos. Minä en ole näyttelijä. Luojan kiitos. Eivät näyttelijät osaa lukea sisältä. No, on meitä muutamia jotka pystyvät, mutta useimmat lukevat kuin kottikärryt. Miten kottikärryt nyt sitten lukevat, piru ties, mutta te ymmärrätte mitä minä tarkoitan. Ei, haluan kuunnella kun te luette. Ei, kun minä en jouda. Tentti puoli viideltä. Ei teidän tarvitse lukea kaikkia 147 sivua sana sanalta. Ottakaa valittuja paloja, nimenomaan siitä roolista, joka... niin, on kypsälle miesnäyttelijälle. Kertokaa miten olette ajatellut sen, mitä haluatte sanoa. 14

16 Laskee kassin lattialle. Ja te lupaatte kuunnella, nukahtamatta? Lupaan yrittää pysyä valveilla. Charlotta ottaa kassinsa, menossa ulos. Ei, minä lupaan! Ihan varmasti. OK sitten. Riisuu ulkovaatteet, ottaa käsikirjoituksen ja istuutuu. Mutta ensiksi otetaan vähän viskiä. Ottaa esiin pullon ja kaksi lasia. En ole ikinä pitänyt viskistä, mutta nykyisin saan sellaista sydämentykytystä konjakista, että on tyydyttävä viskiin. Kiitos ei minulle. Kaataa kumpaankin lasiin. Onni ettette ole lääkäri, sillä olisin tuskin voinut juoda viskiä lääkärin kanssaan. Kippis, mikä teidän nimenne oli? Charlotta Wallgren. Mutta minä en ota viskiä, kiitos. Charlotta. Sopiiko, että... Minä olen Kasimir. Jos sinulla ei ole mitään sitä vastaan. Charlie. Minulle sanovat Charlie. Charlie!? Eihän nyt daamia voi kutsua Charlieksi. Ystävät tekevät niin. Ja sitä paitsi minä en ole mikään daami. 15

17 No, kippis sitten, Charlie, kuolemalle ja rakkauden puutteelle. Kasimir juo. Charlotta ei koske lasiin. Minulle ystävät sanovat Jönsson. Jos minulla nyt on ystäviä. Jönsson? Joo, on se vähän piinallista. Oikea nimi minulla on Jönsson, vanhemmat olivat Jönssoneita. Mutta kun tulin teatterikouluun otin nimen Kant. Ei sillä mitään tekemistä sen filosofin kanssa ole, tuntui vaan että kuulosti paremmalta; Kasimir Kant. Mutta sitten kävi niin että joku oppilaista sattui näkemään ylioppilastodistuksen ja siinä luki Jönsson, ja sitten ne eivät enää muuksi kutsuneet. Minä sanon Kasimir. Kiitos, se on ystävällistä. Tai onko parempi sanoa Kasimir-setä? Ei! Siis Kasimir. No, minä käyn nyt sitten lukemaan. Tapahtumapaikka huone Hiljaa mäessä! Ensin henkilöluettelo. Montako henkilöä sinulla on näytelmässä? Neljä. Mitä sukupuolta? Kaksi naista, kaksi miestä. Miten niin? Hyvin tärkeätä. Kas, joka teatterin henkilökunnassa on liian monta naista, joille pitää löytää tekemistä. Muuten ne alkavat intrigoida ja saavat hysteerisiä kohtauksia. Eikä Bernarda Alban taloa voi näytellä joka vuosi. 16

18 Ei niin. Kyllä minä tiedän. Maailman teatterikirjallisuuden ovat kirjoittaneet keski-ikäiset miehet, ja sen se on näköinen. Voisi luulla että naisia on vaan kymmenes ihmiskunnasta. Isoja rooleja on vain miesnäyttelijöillä. Niillä joilla on. Mutta kun miesnäyttelijät tulevat vähän kypsempään ikään useimmat ovat joko alkoholisoituneita tai kuolleita. Minä sattumalta olen pysynyt hengissä, siitä syystä saan nykyisin päärooleja, kun A-joukkue on poissa kentältä. Saako alkaa nyt? Ennen kuin täytin kuusikymmentä ei ainoatakaan pääroolia, ei yhtä ainoata. Kerran olin varalla professori Higginsiksi My Fair Lady ssä, ja kokonaisen vuoden odotin vaan, opettelin kaikki laulut... Mutta sillä perkeleellä oli terveys kuin rautaa, en koskaan päässyt näyttämölle. Ja erään toisen kerran Alanko minä nyt? Kyllä, kyllä. Siis kaksi naista ja kaksi miestä. Tapahtuu huoneessa. Ihan tavallisessa huoneessa. Ihan tavallisessa huoneessa? Niinkuin tämä. Vaikka vähän siistimpi. Ja sitten ne kaksi naista ja ne kaksi miestä tulevat siihen ihan tavalliseen huoneeseen ja rupeavat juttelemaan, eikö niin? Ja ne puhuvat ja ne puhuvat ja ne ryyppäävät ja ne ryyppäävät ja jos hyvin käy joku kuolee lopussa? Ei, ei, ei uutta sellaista näytelmää! Olen näytellyt sekä Pitkän päivän matkan Virginia Woolfiin että Kuka pelkäisi Lars Norenia? ja mitä kaikkia nimiä niillä on. Muistan kun kerran Tässä ei käy yhtään niin kuin sinä luulet. Ne eivät ryyppää yhtään. Ei alkoholia? 17

19 Ei. Ja huone on itse asiassa Maailmankaikkeus. Se ei ole ihan vähän, se. Mutta senkun vaan, teatterissa kaikki on mahdollista. Nousee. Ja siinä seisot sinä, näyttämön keskellä, ja sanot ensimmäisen repliikin: Tulkoon valkeus! Tulkoon valkeus? Ihan kuin joku toinenkin olisi aloittanut sillä tavalla. Sinä olet Jumala. No, johan on piru! Uskotko sinä Jumalaan, että hän on olemassa? Tottakai hän on olemassa. Siis tässä minun näytelmässä, ja se on tärkeintä. Ja kun minä näin sinut Kuningas Learinä ymmärsin hetipaikalla että sinä olet ainoa joka voi olla Jumala. Ihanko totta? Vanha ja kärttyinen ja itsekeskeinen narri. Mutta samalla vähän liikuttava. Sen vuoksi minä soitin sinulle. Kiitos kovasti. Ja minä luulin, että halusit lausunnon näytelmästä. Totta kai haluan kuulla mitä pidät siitä. Mutta minähän tiedän että se on hyvä. Ja tämä Jumala, mikä rooli se oikein on? Hän on kaikenlaista, kirjeenkantaja ja poliisi ja asianajaja ja... Hän yrittää niin kuin pitää kasassa taloa jossa ihmiset asuvat. Hänellä on myös pornokauppa. Taivaassa? 18

20 Ei tämä tapahdu taivaassa vaan Reykjavikissa. Jaaha. Ja ne muut roolit? Aatami ja Eeva ja Käärme. Reykjavikissa? Niin. Mutta naisiahan oli kaksi? Käärme on myös nainen. Aina epäillyt sitä. Eikä tämä ole mitään raamatullista. Aatami ja Eeva ovat vastanaineita ja muuttavat ensimmäiseen kotiinsa. Molemmat köyhiä opiskelijoita, mies on juristi ja nainen Sibelius-Akatemiassa, soittaa selloa. He ovat köyhiä Sibelius-Akatemiassa? Reykjavikissa?? Älä tartu pikkuasioihin! Hän soittaa selloa, se on tärkeätä. He ovat köyhiä, mutta hyvin rakastuneita. Tai niin luulee Eeva, mutta itse asiassa... Luen heidän ensimmäisen kohtauksen. Tai, jos sinä luet Aatamin repliikit niin minä sanon Eevan. Mm? Minä? Sinä olet näyttelijä. Mutta osaat lukea sisältä? Kylläkyllä, mutta 19

21 Tässä: Minä rakastan sinua. Lue! Minä rakastan sinua. Ja minä rakastan sinua. Sinä olet hienointa maailmassa. Sinä olet hienointa maailmassa.. Olen niin onnellinen. Minäkin olen niin onnellinen. Sinä olet parasta, mitä koskaan Miten kauan ne jatkavat tätä? Luuletko että kansa tulee teatteriin katsomaan onnellisia ihmisiä? Eihän ole mitään niin inhottavaa kuin onnelliset ihmiset. Niitä ei kestä edes todellisessa elämässä ja näyttämöllä ne ovat ihan mahdottomia. Minä rakastan sinua. Ja minä rakastan sinua. Jos onnea tarvitaan, sen voi sijoittaa mukaan ihan loppuun, mutta kun se sitten on tehty, esirippu kiinni, ja hemmetin vikkelästi. Tämä ei ole yhtään niinkuin sinä luulet! Tässä ollaan onnellisia vaan ihan alussa, sitten menee päin helvettiä.. No, Luojan kiitos. Ja oikeastaan kaikki on valetta. Aatami ei rakasta Eevaa koskaan oikeasti, hän vaan luulee tekevänsä niin. Luetaanko nyt edelleen? Juu, mutta hypätään sen onnen yli ja mennään suoraan helvettiin. OK. Siis toinen näytös. Siinä Eeva tajuaa millainen Aatami itse asiassa on. Selailee esille paikan. Hän pettää Eevan juuri kun Eeva eniten tarvitsisi häntä. Hän on raskaana, seitsemännellä kuukaudella. Ja äkkiä yhtenä iltana, kun Aatami tulee kotiin kirjastosta, jossa hän on istunut opiskelemassa, sanoo Eeva: 20

22 Esittää hyvin dramaattisesti. Minä tahdon keitettyä poronkieltä ja piparjuurikastiketta! Kasimir tuijottaa häntä. Näyttämökuiskaus: Vastaa! Mitä hullutusta tuo on? Minulla on niin uskomaton halu saada keitettyä poronkieltä. Voidaanhan me mennä johonkin ravintolaan ja syödä keitettyä poronkieltä ja piparjuurikastiketta? Kuule nyt, minä olen istunut ja tutkinut roomalaista oikeutta ihan koko päivän, tosiaan väsynyt. Ja syönytkin jo, kaalikääryleitä. Menee luo ja hyväilee poskea. Sinun ei tarvitse syödä jos et tahdo. Ota olut sillä aikaa kun minä syön keitettyä poronkieltä ja piparjuurikastiketta. Odottamaton hyväily saa hänet putoamaan roolista ja vie hetken aikaa ennen kuin hän löytää seuraavan repliikin. Sitä paitsi minun on pakko kirjoittaa vielä seminaariaine tänä iltana. Yritä olla vähän järkevä. Mutta minun on niin nälkä. Aatami kiltti! Eikö jääkaapissa ole mitään jota voit lämmittää? Eilinen tomaattisoppa? En tahdo tomaattisoppaa, haluan keitettyä poronkieltä ja piparjuurikastiketta. Tarttuu hänen käteensä ja vie sen vatsalleen. Tiedäthän sinä että minun on syötävä kahden edestä nyt. Poronkieltä ravintolassa, käsitätkö mitä se maksaa? Millä eletään loppukuu? Mutta vaan tämän kerran, kiltti Aatami! Ei! Kestä enää näitä sinun konsteja. Keitettyä poronkieltä! 21

23 Mmm. Ja piparjuurikastiketta! Sinä olet sekaisin päästä. Niinkö? Sinä et aijo antaa minun syödä keitettyä poronkieltä ja piparjuurikastiketta? En! En, en, en! Ja nyt tästä asiasta ei enää puhuta. Sinä et ole koskaan Näyttämökuiskaus. Istu! Kasimir istuutuu. Sinä et ole koskaan ymmärtänyt minua! Esittää seuraavan miimisesti käyttäen sopivia tavaroita. Sitten hän menee keittiöön ja tulee takaisin tomaattidsopan kanssa, menee hänen luokseen missä hän istuu kirjoittamassa seminaariainettaan, ja sitten hän tyhjentää kastrullin sisällyksen Aatamin ja tietokoneen päälle niin että tomaattisoppaa valuu kaikkialle. Siis, vaan siksi ettei hän saanut keitettyä poronkieltä, niin...? Aatami ei käsitä miten tärkeätä se on hänelle juuri siinä tilanteessa. Ei ei, en minäkään. Sinä et ole koskaan ollut raskaana. En, se on kyllä totta, mutta Minä ymmärrän Eevaa, ymmärrän täydellisesti. KLASIMIR Kyllä minä uskon. Mutta Aatami, ymmärrätkö häntä? Niitä on niin monta muuta jotka ymmärtävät. 22

24 Kirjailijana sinun täytyy ymmärtää kaikkia henkilöitäsi. Jos et pysty ryömimään niiden sisään, kuvaamaan niitä sisältä päin, ei kukaan näyttelijäkään voi sitä tehdä. Ja silloin ei yleisö usko siihen. No, mitä Aatami tekee kun on saanut sopan niskaansa? Hän on vähällä lyödä Eevaa kasvoihin, mutta sitten hän hillitsee itsensä ja purskahtaa nauruun. Se on reilua. Mutta seuraavana aamuna, kun Eeva herää, on Aatamin sänky tyhjä, ja keittiön pöydällä on lappu: Minä menen nyt. En tule koskaan takaisin. Hän on kauan halunnut jättää Eevan, sillä hän on löytänyt toisen naisen. Käärmeen? Just niin. Mutta hän on ollut liian pelkuri. Nyt hän saa tekosyyn häipyä koko hommasta. Sen vuoksi hän nauraa sen sijaan että löisi. Se ei ole ollenkaan reilua, vaan kylmää laskelmointia. Kelvotonta petturuutta. Eikä tule koskaan takaisin? Tulee, kolmannessa näytöksessä, kaksi päivää myöhemmin. Hän tulee hakemaan sitä tietokonetta. Pitkä ja kiihkeä kohtaus. Tässä, luetaanko? Onko Jumala paikalla? Ei, ei siinä kohtauksessa. Silloin hypätään se. Mutta sinun on saatava tietää miten se päättyy, hurjan hyvä loppu. Lue parenteesi, tässä! 23

25 Aatami menee ovea kohti. Eeva ottaa pistoolin ja ampuu hänet. Aatami vaipuu maahan. Eeva ottaa sellonsa ja soittaa Beethovenin sonaatin numero 3, A-duurissa. Esirippu! Tämähän on absurdia. Tietysti. Ihan niin kuin elämä. Ja mistä hän saa pistoolin? Mitä merkitystä sillä on? Tsehov sanoo että jos seinällä roikkuu kivääri ensimmäisessä näytöksessä, se on laukaistava viimeisessä. Niin että jos kolmannessa näytöksessä laukaistaan pistooli on sen roikuttava seinällä ensimmäisessä? Sitä paitsi, Aatami ei kuole, vaikka niin pitää uskoa kun hän putoaa lattialle. Mutta minä tarvitsen häntä myös neljännessä näytöksessä, niin että hän ei voi kuolla kolmannessa. Eeva tähtää hänen penistään, mutta on vähän hermostunut ja osuu vasempaan reiteen. Hänestä tulee jalkapuoli, mutta pysyy hengissä. Ja Jumala? Mitä mieltä Jumala on tästä? Aatamin puolella, niinkuin aina. Tulee oikeusistuinkohtaus ja siinä Jumala on hänen asianajajansa. Eeva siis tuomitaan? Tottakai. Jumala on myös tuomari. Oikeastaan kaikki on hänen syytään. Hänhän on luonut Aatamin, omaksi kuvakseen. Siis Jumala on myös piittaamaton, valheellinen ja pää täynnä seksiä. Ihan niin kuin Aatami. Mutta Jumala on loistava rooli sinulle, usko pois. 24

26 Piitaamaton, valheellinen ja pää täynnä seksiä? Ja täynnä mustaa huumoria. Esimerkiksi seuraavassa kohtauksessa, oikeuden jälkeen. Siinä Jumala on lääkäri, joka hoitaa Eevan abortin. Abortin? Seitsemännellä kuulla? Älä koko ajan tartu pikkuasioihin. Teatterissa kaikki on mahdollista. Mutta eikö se ole vähän yliammuttua? Sekä murhayritys että abortti, onhan se vähän niin kuin tårta på tårta. No, ei nyt oikeastaan mikään torttu ollenkaan, mutta Itse asiassa hän haluaa pitää lapsen, mutta Aatamin petoksen jälkeen hän on suunniltaan, hän on täysin... Toivoton? Sen jälkeen hän ei koskaan voi saada lasta. Onko niin? Niin on. Et voi koskaan saada lasta? Minä? Sehän on näytelmässä. Juo ensi kerran viskiä. Luetaanko lisää nyt? Minusta tuntuu että nyt pitää olla pieni väliaika. Tauko. Minä pidän viskistä. Mutta juon sitä hyvin harvoin. 25

27 Minä en pidä siitä yhtään, ja juon sitä joka päivä. Juo. Charlie, miksi sinä kirjoitat tällaisen näytelmän? Koska näin on. Sinä todella vihaat todellisuutta. En ollenkaan. Minä rakastan elämää, sellaisena kuin se voisi olla. Mutta et sellaisena kuin se on? Kuka voi rakastaa elämää sellaisena kuin se on? Sen vuoksihan meillä on unelmia, runoutta, teatteria. Vai väitätkö sinä että rakastat elämää, sellaisena kuin se on? KLASIMIR En! Mutta minä olen elänyt niin paljon kauemmin kuin sinä. Minulla on oikeus olla kyyninen ja vailla illuusioita, sellainen rooli sopii minulle. Sinä sen sijaan... Eikö nuoren ihmisen pidä uskoa rakkauteen? Tulevaisuuteen? Että elämällä on tarkoitus? Jos nuori nainen ei usko rakkauteen, niin... silloinhan maailmanhistoria loppuu. Seksuaalisuus pitää kyllä huolen siitä että maailmanhistoria rullaa edelleen. Seksuaalisuuteen sinä siis kuitenkin uskot? CHARLORTTA Sehän on Jumalan peukaloruuvi meissä. Siksi hänellä on pornokauppa. Sitä paitsi, kyllä minä uskon rakkauteenkin, mahdollisuutena. Mahdollisuutena? Mutta se tomaattiasoppa saattaa kyllä tuottaa vaikeuksia, jos hän todella kaataa sen ei vain Aatamin vaan myös tietokoneen ja kaiken muun päälle. Vaikea juttu saada se puhdistettua. Jos esityksiä tulisi enemmän kuin yksi. Tarpeistonhoitaja ei tule suuresti rakastamaan sinua. 26

28 Miten te teette sellaiset teatterissa? Miten te teette kun juotte alkoholia? Kaikissa niissä näytelmissä joita mainitsit, joita sinä vihaat, mitä se silloin on? Eihän se voi olla oikeata viskiä? Sinulla ei ole minkäänlaista käytännön kokemusta teatterista, vai? Olin koulussa joulunäytelmässä Lumikkina. Mutta Lumikki ei juo viskiä, niin kai se oli? Ei. Teetä. Laimea tee näyttää viskiltä näyttämöllä. Punaviini mehua, vodka tavallista vettä. Lasi ilmaisee mitä siinä on. Ja se miten siitä juodaan! Itse asiassa se on tärkeintä. Nyt hän haluaa tehdä vaikutuksen ja esittää seuraavan kokonaan vailla tarpeistoa. Musiikki myötäilee. Näetkö, miten tuossa pöydällä kristallilasit kiiluvat satojen kynttelikköjen loisteessa. Minä otan yhden. Ottaa lasin hitaasti, kohottaa sen ja katselee viiniä. Näetkö rubiininpunaisen viinin joka hehkuu kuin lemmenyö. Se on kotoisin... Kallistaa varovasti lasia niin että viini elää siinä, nostaa sen sitten nenälleen, sulkee silmänsä ja hengittää tuoksua. Ah! Château Pétrus! Maljanne, Madame! Kohottaa lasin Charlottaa kohti ja katso häntä syvälle silmiin. Juo kulauksen viiniä, antaa sen pysyä hetken suussa, nielee, kohottaa lasia vielä kerran kohti Charlottaa, ja asettaa sen takaisin pöydälle. Taputtaa käsiään. Sinä olet ihmeellinen, Kasimir, teet viiniä tyhjästä. Parempi kuin Jeesus! Tyhjä on hyvä materiaali meikäläisen käsityössä. Aitoja tavaroita, niitä on varottava. Niin tomaattisoppia kuin tunteita. Tunteiden pitää olla aitoja, muutenhan se on petosta! Sitähän sen pitää olla. Me olemme illusionisteja, Charlie, silmänkääntäjiä, valehdellaan avoimesti ja rehellisesti, ja yleisö tietää sen. 27

29 Tietääkö? Sen pitäisi tietää. Mutta sitten löytyy aina sellaisia kuin sinä, joka sotkee toisiinsa illuusion ja todellisuuden, jotka eivät saa erilleen Kuningas Leariä ja minua toisistaan. Kerran tein natsiupseerin näytelmässä, se oli Hochhutin Sijainen, ja minä olin tosi roisto, sadistinen sika. Ja kerran yleisössä oli nainen joka pani pahakseen niin että lähti esityksestä kesken kaiken. Mutta jälkeenpäin hän tuli näyttämön taa ja etsi minut käsiinsä, minä olin vielä SS-univormussa, ja hän haukkui minut kertakaikkiaan: Miten te, herra Kant voitte käyttäytyä noin kamalasti? Te, joka olitte niin mukava Iloisessa Leskessä! Ja kerran olin Minä olisin kiitollinen jos joku tulisi näyttämön taa ja haukkuisi sen joka esittää Aatamia ja sanoisi että hän on kamala. Se osoittaa vaan että hän on ottanut näytelmän tosissaan. Se osoittaa ettei hän pysty erottamaan illuusiota todellisuudesta. Onko pakko? Pelkäätkö sinä aitoja tunteita, Kasimir? Ne inhottavat minua. Ainakin näyttämöllä. Näyttelijä joka itkee aitoja kyyneleitä näyttämöllä, se on... ammattitaidon puutetta. Mitä kyyneleitä sinä sitten itket? Mitä sinä ajattelet siinä kohtauksessa, kun pidät kuollutta tytärtä sylissä? Eikö lueta edelleen? Mitä sinä ajattelet? Ajattelen että nyt on esitys kohta lopussa, ja saan mennä suihkuun, ja jos esirippuja ei ole useampia kuin tavallisesti, kerkiän viimeisellä raitiovaunulla kotiin. Tuota minä en usko! Nyt taas teet itsesi tykö! Jos et tuntisi mitään sinä hetkenä 28

30 Luetaan nyt! Jos sinä et tuntisi mitään sinä hetkenä, silloin minä en olisi itkenyt. Tunteet kuuluvat katsomoon, ei näyttämölle! Sinä pelkäät tunteita, Kasimir, et uskalla päästää niitä esille. Mutta jos olet rehellinen Prrrr! Töihin paussilta! Nyt jatketaan lukemista. OK. Mutta nyt otetaan alusta, ihan alusta, Jumalan monologi. Ylös pöydälle! Onko pakko? Jumala ei voi loikoilla tuolissa, ei tämä Jumala. Ylös nyt! Kasimir nousee pöydälle. Lue! Tulkoon valkeus. Kattolamppu sammuu. Sähköt meni! Laskeutuu hiukan vaivalloisesti pöydältä. Ja mitä tehdään nyt? Odotetaan. Ei kai se niin kauaa kestä. Onko täällä muuta valoa? Kynttilävaloa? Siivouskomerossa on pari kynttilänjalkaa. Onko sinulla siivouskomero? 29

31 Sitä sinä et uskonut. En. Keittiössä. Jääkaapista vasemmalle. Charlotta menee keittiöön. Minä sanon sitä siivouskomeroksi, sillä se on tarkoitettu siivouskomeroksi. Mutta nyt siellä on kaikenlaista muuta jolle ei ollut muuta paikkaa. Löydätkö sinä? Keittiössä. Oijjoi, painavia. Ja tulitikut? Hyllyllä hellan vieressä. Charlotta tulee kantaen kahta hopeakandelaaberia ja sytyttää niiden kynttilät. Arvokkaita nämä. Ei, mutta ne näyttävät arvokkailta, matkan päästä. Siksi niitä on usein lainattu teattereihin ja televisioon. Illuusiota! Jos ne olisivat aitoja en olisi ikinä lainannut niitä. No niin, nyt voidaan jatkaa lukemista. Tarkastelee käsikirjoitusta. Minä en. Mitä? En ennen kuin saadaan sähkö. Charlotta katsoo kelloa. Tauko. Saanko kysyä yhtä asiaa sinulta, Kasimir, sinulta, jolla ehkei enää ole niitä probleemeja? 30

32 Mm? Onko kaikilla miehillä pää täynnä seksiä? Minkä vuoksi luulet ettei minulla enää ole niitä probleemeja? Sinä olet niin vanha. Niin vanha minä en ole. Jos haluat lyhyen vastauksen, se kuuluu: Kyllä. Kaikilla miehillä on pää täynnä seksiä. Ja kaikilla naisilla myös. Ei. Ei samalla tavalla. Ei. Ja siinä kai on osa tragediaa. Ollaan Jumalan peukaloruuvissa, niinhän se oli? Minä kerron sinulle yhden asian, Charlie, luottamuksellisesti. Kun on tällä lailla pimeää voin tehdä sen. Kerran puristin Arthur Millerin kättä. Siitä on monta vuotta mutta hän oli maailmankuulu jo silloin, eräs vuosisadan suuria näytelmäkirjailijoita. Olin näytellyt Kauppamatkustajan kuolemassa, no, en pääosaa mutta joka tapauksessa, ja nyt saisin tavata hänet. Oli kansainvälinen teatterifestivaali Kööpenhaminassa, ja meitä, jotka halusimme puristaa Arthur Millerin kättä, oli monta. Tästä tulee unohtumaton hetki elämässä, ajattelin, kun seisoin ja odotin vuoroani. Hän oli melkein kaksi metriä, sain tuijottaa ylöspäin, mutta hän katsoi minua hyvin ystävällisesti ja ojensi kätensä, ison käden, ja sitten hän kysyi jotain joka koski minun osaani Kauppamatkustajassa, ja minä yritin vastata jotenkin. Mutta ainoa jota pystyin ajattelemaan sinä hetkenä oli: Tuo mies on pannut Marilyn Monroeta! Sellaisia me olemme, Lumikki, ja minkäs sille voi? Tauko. Seinän takaa kuuluu heikkoja ääniä. Kuuletko? Naapurin TV on päällä. Se merkitsee että heillä toimii sähkö. Tyypillistä. Onnettomuudet etsivät aina vaan minut. Tarkoitan ettei meillä kai voi olla sähkökatkos jos naapureilla ei ole sähkökatkos? 31

33 Ei, siinä sinä kai olet oikeassa. Joku proppu on luultavasti palanut, on sekin tyypillistä. Mitä silloin tehdään? Yleensä minä soitan talonmiehelle. Etkö sinä osaa vaihtaa proppua itse? Minä nyt soitan talonmiehelle, hän on ystävällinen sielu ja auttaa minua kaikessa sellaisessa, ja sitten hän saa välistä vapaalipun. Mutta hän on Firenzessä nyt? Niin. Tai oliko se Verona? En ole erikoisen taitava sähköasioissa mutta voin yrittää. Mittari on eteisessä, hattuhyllyn yläpuolella. Päässä pitää olla pieniä punaisia pisteitä, jos niitä ei ole, proppu on kaputt. Tai oliko se päinvastoin...? Missä on uusia proppuja? Jos on, niin siivouskomerossa. Charlotta ottaa toisen kyntteliköistä ja on menossa keittiöön kun ovikello soi. Nyt tohtori tulee. Voitko avata! Charlotta menee eteiseen ja avaa Lääkärille oven. Kasimir ryömii kiireesti vuoteeseen. Hyvää päivää. Täälläkö Kasimir Kant Täällä, kyllä. Sisään vaan. 32

34 Täällä on pimeätä. Me olemme huomanneet sen, kyllä kyllä. Lääkäri tulee sisään eteisestä. Hän on noin 30. Yhdessä kädessä lääkärinlaukku ja toisessa valkoinen pahvilaatikko. Hänellä on vaikeuksia löytää tiensä vähäisessä valossa. Onko se lääkäri? Hyvää päivää. Törmää tuoliin ja pudottaa pahvilaatikon. Saakeli! Mitä? Anteeksi. Laatikko putosi. Siinä on leivoksia. Tuotteko te leivoksia? Tuon, mutta niitä ei ole tarkoitettu teille. Ei, ei Mutta onko nyt varma että te olette lääkäri? Minä erehdyin jo yhden kerran. Kyllä. Minä olen lääkäri. Muuttuu hetkessä taas heikoksi ja säälittäväksi. Minä olen huonossa kunnossa, niinkuin näette. En minä näe. Odottakaa kunhan saadaan vähän lisää valoa. 33

35 Minusta te vaikutatte pirteältä. Ei, ei, minä en ole yhtään pirteä. Riittävän pirteä juomaan viskiä. Oli pakko ottaa pikku tippa, seuran vuoksi. Mutta olen minä juonut salviateetäkin. Salviateetä? Minkä takia? Se on terveellistä. Kuka niin väittää? Tulee eteisestä. Minä. Luultavasti proppu on palanut. Menee keittiöön. Tutkitteko te minut? Kyllä, kunhan saan enemmän valoa. Se on siis sydän. Tulee sillä lailla aaltoina, eräänlainen kramppi. Minä luulen että se on syöpää. Sydämessä? Niin. Miksei? Erittäin harvinaista. Tai maha, se kai on tavallisempaa? Olen minä tuntenut jotain mahassakin. 34

36 Ja minkä vuoksi luulette että se on syöpää? Siksi että jos se voi olla syöpää, se on syöpää. Tulee keittiöstä. Löysin tosiaan propun. Minä kohtaan aina sen kaikkein pahimman, se on luonnonlaki. Ainakin luulen niin.. Prostata? Lääkärille: Eikös tämä ole proppu, vai mitä? Tietysti. Prostata? Sinä olet luultavasti parempi vaihtamaan proppuja kuin minä? Luultavasti. Miten niin luultavasti? Se ei mitenkään liity siihen että minä olen nainen, jos sitä meinaat. Sattuu vaan olemaan niin etten koskaan ole vaihtanut proppua. Ei siinä mitään merkillistä ole. No, on se vähän merkillistä. Eletään 2000-luvulla, ihminen pystyy lähettämään raketteja kaukaisille planeetoille ja sinä et pysty vaihtamaan sulaketta. Minä en sanonut etten pysty vaihtamaan sulaketta, sanoin vaan etten ole koskaan tehnyt sellaista, ja sen vuoksi on kätevämpää että sinä, joka luultavasti olet tehnyt sellaista, teet sen. 35

37 Niin niin. Mittari on eteisessä. Lääkäri ottaa sulakkeen ja yhden kynttelikön, menee eteiseen. Äärimmäinen proppu oikealla, se pitää vaihtaa. Kasimirille: Mihin me jäätiin? Missä? Sinun ensimmäinen monologi. Tulkoon valkeus! Mutta sitä sinä et voi lukea ennenkuin saadaan valkeutta, niin että minä voin kertoa sen aborttikohtauksen sen sijaan. On siis Eikös anneta tuon olla vähän aikaa? Tohtori tutkii minut kohta. Ei ennen kuin on onnistunut saamaan aikaan valoa. Ja minulla on tosiaan vähän kire, tentti puoli viideltä. Tulee eteisestä. Ei mitään vikaa sulakkeessa. Siinä joka on äärimmäisenä oikealla? Päässä pitää olla pieni punainen pilkku Ei mitään vikaa siinä sulakkeessa. Eikä missään muussakaan. Mutta valohan on sammunut, sen kai sinä näet. Voin vaihtaa sen sulakkeen äärimmäisenä oikealla, muttei siinä mitään vikaa ole. Senkun teet! Kasimirille: Siis Jumala on lääkäri. Lääkäri katsoo hämmästyneenä häntä, ja menee eteiseen. Ja yrittää saada Eevaa luopumaan abortista. 36

38 On vähän vaikea keskittyä kappaleeseen, kun on niin pimeätä ja... minähän olen sairas! Kummallista että sinä heti huononit kun lääkäri tuli. Hän ei tunnu olevan terveellinen sinulle. Eteisessä. Olen nyt vaihtanut sulakkeet eikä mitään tapahdu. Oletko tyytyväinen nyt? Oletko varma että se uusi sulake on OK? Jos se on liian vanha tai jotain? Ei mitään vikaa kummassakaan sulakkeessa, ei siinä jonka otin ulos, tai siinä jonka pistin sisään! Minä en nähnyt mitään punaista pilkkua, niin että luulin että se oli rikki. Tulee eteisestä. Ei pidä luulla niin paljon. Ja te olette tarkistaneet lampun? Mitä? Lamppu katossa, oletteko tarkastaneet että se...? Jessus! Palaako eteisessä? Miten niin palaa? LÄÄKARI Toimiiko eteisen lamppu? Mistä minä tiedän? Sinä tulit itse justiin sieltä. Jessus! Lääkäri menee eteiseen. Jumala siis yrittää neuvoa, ettei Eeva tekisi aborttia. Elämä on pyhää, hän sanoo 37

39 Sytyttää eteisen lampun. No niin, mitä minä sanoin! Tulee sisään. Eteisen lamppu toimii. Hyvä! Elämä on pyhää, hän sanoo, eikä hänellä ole oikeutta Varmasti vaan lamppu on rikki. Onko teillä lamppuja? Katso siivouskomerosta. Yhä enemmän närkästyneenä. Ja missä se nyt sitten on? Keittiössä, jääkaapista vasemmalle! Lääkäri menee vastentahtoisesti ja mumisten keittiöön, josta kuuluu miten hän kaivelee siivouskomerossa. Hänellä ei ole oikeutta tehdä aborttia, sanoo Jumala. Siinä sinulla on pitkä ja voimakas repliikki siitä miten pyhää elämä on. Ihan varmasti sinä tulet tekemään sen hienosti. Sehän on pelkkää bullshittia, kaikki mitä sanot, mutta monologina loistava. Ja arvas mitä? Runomitassa. Minä pistän Jumalan äkkiä puhumaan silosäettä, ihan kuin Shakespeare! Aika hyvä idea, vai mitä? Niin... On elämäsi pyhää, Eeva, pyhää! Elämä jonka sinulle mä annoin, elämä joka kohdussasi versoo on pyhää, Eeva, yli kaiken pyhää Lääkäri on tullut keittiöstä ja kuunnellut joidenkin sekuntien ajan. En tiedä mitä te puuhailette, mutta oli mitä oli voisitte ehkä lopettaa ja auttaa tämän valaistusongelman saamisessa pois päiväjärjestyksestä. Löysitkö lampun?? 38

40 En, ja minusta Etsitkö kunnolla? Siivouskomerossa on varmasti lamppuja, siellä on kaikenlaista. Saattaa olla, mutta sieltä on mahdotonta löytää mitään. Se on kaikkein siivoamattomin siivouskomero mitä eläissäni olen nähnyt. Ja joka tapauksessa ei ole minun asiani... Minä olen lääkäri. En sähkömies, en talonmies, en diakonissa. Lääkäri! Mutta jos en kohta saa tänne valoa, en voi toimia lääkärinäkään. Eikö kyntteliköt riitä? Ei! En ole myöskään Lucia. Olen tullut tänne tutkimaan isäsi, ja olen tosiaan sitä mieltä, että sinä voisit tuntea hieman enemmän vastuuta Omaa isää en ole ikinä nähnyt, mutta sikäli kuin tiedän, hän kuoli kaksi vuotta sitten. Jaaha, minä luulin, että CHARLOTTE Ei pidä luulla niin paljon. Menee keittiöön. Minä käsitin, että... mutta hän ei siis ole teidän tyttärenne, tämä daami. Ei. Eikä kuulemma ole daamikaan, omien sanojen mukaan. Älkää nyt käsittäkö väärin tilannetta, hän ei ole mitenkään sellainen... Hän on kirjailija, ja on kirjoittanut näytelmän jota hän kertoo minulle. Haluaa ehdottomasti että näyttelen siinä. Tosiaan itse Jumalan. Jumalan? 39

41 Niin. Vaikka minä olen sanonut, ettei se tule kysymykseen. Terveys ei anna myöten. Se on suunnattoman vaativa osa, Jumala, ja siinä sivussa syöpä, niin, siis... Ei nyt maalata pirua seinälle. Tulee keittiöstä ja tuo sähkölampun. Tässä on. Eniten esillä keskimmäisellä hyllyllä siivouskomerossa. Justiinsa silmänkorkeudella. Mahdotonta olla näkemättä sitä. Ole hyvä, nyt voit kiivetä vaihtamaan lampun. Ja miksi et kiipeä itse? Kynttilät riittää minulle. Ai, se oli liian vaikeata, sekin. No, anna tänne. Yrittää saada lampun häneltä, mutta Charlotta nykäisee sen takaisin ja tämä toistuu muutamia kertoja. Senkun! Anna minun! Ei Ei! Varokaa nyt vähän. Jos siivouskomerossa ei ole lisää lamppuja. Pidä tätä niin minä kiipeän vaihtamaan lampun sinulle. Antaa kandelaaberin hänelle. LÄÄKARI Minulle?! On se aika paksua! Charlotta kiipeää tuolille mutta ei ylety lamppuun. Ei taida onnistua. Liian lyhyt. Tai lamppu liian korkealla, jos tahtoo nähdä sen niin. 40

42 Kasimir, onko sinulla tikkaat? Keittiössä, mutta onko nyt pakko Tule alas sieltä niin minä ruuvaan sen paikoilleen! Ei! Sinä olet lääkäri ja liian hieno ruuvaamaan lamppuja. Charlotta laskeutuu tuolilta ja asettaa lampun sivuun, mutta kun huomaa että Lääkäri katsoo sitä, ottaa lampun mukaansa ja menee keittiöön. Itsepäinen, itsepäinen... Valitan tätä hämmennystä, tohtori. Teillä on ehkä kiire? Mitä siitä, te olette päivän viimeinen potilas. Vaimo vaan odottaa. 2-vuotishääpäivä. Onnittelen. Ja tarkoitus oli juhlia kun tulen kotiin. Sitten kun nyt tulen. Tuo keittiöstä tikkaat. Kaiken lisäksi sinä olet luultavasti väärässä, Kasimir. Niiden ei ollenkaan pidä erottaa illuusiota todellisesta. Niiden pitää uskoa että se on totta, veristä totuutta. Mitä? Kuka? Hän puhuu teatteriyleisöstä joka tulee näkemään hänen näytelmänsä. Kiipeää tikkaille ja yrittää ruuvata lampun irti. Kaikki nämä hyvin kasvatetut aivokuolleet poroporvarit jotka istuvat katsomossa ja erottavat illuusion todellisuudesta, niitähän minä juuri haluan ravistella. Haluan koskettaa niitä, tunkeutua niiden salaisimpiin koloihin. 41

43 Minusta tuo kuulostaa raiskaukselta. Ja siitä pitäisi ihmisten maksaa ja taputtaa päälle. Minä paskat välitän siitä taputtaako ne vai ei, kunhan niihin osuu. Lääkäri nauraa. Mitä nauramista siinä on? En minä sille naura, vaan... Kierrä vastapäivään jos tahdot lampun irti. Näin päin, niin kuin kello ei käy. Joojoo. Kiertää lampun irti. Ja missä on uusi lamppu? Sen sinä jätit keittiöön. Charlotta menee keittiöön. Itsepäinen, itsepäinen. Mutta tarmokas. Aika rasittava yhdistelmä. Charlotta tulee uuden lampun kanssa, kiipeää tikkaille ja yrittää ruuvata sen paikoilleen. Anteeksi... Tiedän, tiedän, vastapäivään! Ei, tällä kertaa myötäpäivään, näin, niin kuin kello käy. Besserwisser! Kiertää lampun paikoilleen. Valo syttyy. Tulkoon valkeus! 42

44 Siinä se! Kannattiko tästä rähistä? Vie tikkaat keittiöön. Jaaha, nyt voidaan ehkä lopulta päästä asiaan. Lääkäri avaa laukkunsa. Charlotta tulee keittiöstä. On elämäsi pyhää. Eeva, pyhää! Elämä jonka sinulle mä annoin, elämä joka kohdussasi versoo on pyhää, Eeva, yli kaiken pyhää Jos et ole lähisukulainen niin... Olen mieluiten potilaan kanssa kahden kesken. Heitätkö sinä minut ulos? En, ajattelin että menisit ihan itse. Antakaa hänen olla, minulla ei ole mitään salattavaa. Se on kyllä vastoin meidän periaatteitamme. Hänellä on piristävä vaikutus minuun. Vaikka minä en siis ollenkaan ole pirteä, mutta Ajattelin että voisin lukea Kasimirille sillä aikaa kun sinä teet... mitä nyt tulet tekemään. Ei! Ei mitään luentaa nyt! Silloin menen keittämään hänelle lisää salviateetä. Ei kiitos! Ei myöskään salviateetä! OK, OK! Ei lukemista, ei salviateetä. Minä istun tässä näytelmän kanssa ja odotan. Ei kai tuo kauaa kestä? Istuutuu ja selailee näytelmää. 43

45 Se kestää juuri niin kauan kuin luotettavan diagnoosin tekeminen vaatii. Kasimir on itse asiassa paljon terveempi kuin mitä hän itse luulee. Jos haluat kuulla minun mielipiteeni, niin Ei, en halua! Siis, herra Kant, te olette tuntenut jotain sydämessä? Niin. Niin kuin kramppi. Miten kauan sitä on kestänyt? Jonkun aikaa. Miten pitkä on joku aika? Enemmän kuin viikko, vähemmän kuin vuosi. En minä katsonut allakasta. Kuunnellaanpa sitä. Ottaa stetoskoopin. Äkkiä. Ei se abortti ole mitenkään yliammuttua. Sen pitää olla mukana! Mitä? Kuka tekee abortin? Eeva. Aatamin Eeva, hänen näytelmässään. Jaaha. Niin että Kainia ja Abelia ei sitten tulekaan? Miten käy lopun ihmiskunnan? Ha ha ha ha! Mutta se ei ole yhtään yliammuttua. 44

46 Yrittäkää hengittää tasaisesti ja rauhallisesti, herra Kant. Hänhän tuntee että Aatami on tappanut kaiken mihin hän on uskonut. Koko heidän rakkautensa on ollut illuusio, vale, niin hän sen tuntee. Anteeksi, mutta minä en voi Itse asiassa hän haluaa tappaa Aatamin, mutta kun ei voi tehdä, niin hän valitsee heidän lapsensa tappamisen, ettei anna sen koskaan syntyä. Se on kamalaa, mutta Kamalaa tällä hetkellä on se etten kuule herra Kantin hengitystä, jos sinun on puhuttava koko ajan. Et kuule? Vaikka on tuollainen kuulotorvi ja kaikki! Stetoskooppi. Tämä on stetoskooppi. Tämä on stetoskooppi. Lääkäri jatkaa tutkumusta. Tauko. Minulla oli poikakaveri joka oli ihan kuin sinä. Epäilen kyllä... Tosi Besserwisser. Ja pedantti. Tuntuuko se kramppi koko ajan vai vaan toisinaan? Onko se pahempi aamulla, vai...? Kaikki on pahempaa aamulla mutta tämä on kyllä eniten koko ajan. Pedantti, pedantti. Oli mahdottoman kiusallista käydä elokuvissa sen kanssa; se istui aina paikallaan kun filmi oli loppunut, ja kieltäytyi liikkumasta ennen kuin kaikki lopputekstit oli pyörineet pois, viimeiseen pukija-aputyttöön asti. Kansa 45

47 seisoi ja odotti ja yritti tunkeutua ohi, mutta tämä istui itsepäisesti paikallaan. Mahdottoman kiusallista. Miten kauan hän kesti sinua? Kyllä se olin minä joka ei kestänyt häntä. Ja hänetkö sinä halusit tappaa? Mitä? Ojentakaa vasen käsivarsi. Puristaa Kasimirin käsivarren yläosaa. Tuntuuko tässä jotain? Tuntuu. Kun te puristatte sitä. Mitä sinä sanoit? Koettelee Kasimirin kättä. Entä sormet? Onko sormissa särkyä? Epävarmana. Pitäisikö olla? Kyllä, ehkä vähän. Mitä sinä sanoit?! Mitataan verenpaine. Seuraavan aikana ottaa hän esiin verenpainemittarin ja mittaa Kasimirin verenpaineen. Kysyin vaan että sen poikaystävänkö sinä halusit tappaa, sillä oletan että olet kirjoittanut juuri hänestä. Niinhän te teette, te kirjailijat. Käytätte hyväksi kanssaihmisiä. Sukulaisia ja ystäviä, tätejä ja setiä. Ja poikaystäviä. Sillähän te elätte. Tuota sinä et ymmärrä. 46

48 Kasimirille: Kirjailijathan ovat itse asiassa varkaita, ruumiinryöstäjiä, vaikkeivät ne aina kerkiä tutkimaan onko uhri jo kuollut vai ei. Tuota sinä et ymmärrä! Taide käsitelee elämää, todellista elävää elämää, ja silloin ei saa piitata idioottimaisista pikkuporvarillisista arvostuksista. Mutta sitä sinä et ymmärrä. Miten vanha te olette, herra Kant? 73 vuotta. Tai 74...? Ja teidän verenpaineenne on 165/90. Onko se hyvin paha? Se ei voisi olla parempi. Pettyneenä. Vai niin? Sanoitte että oli joitakin tuntemuksia vatsassa myös? Niin! Käykääpä makuulle. Kasimir käy makuulle. Lääkäri koettelee hänen vatsaansa. Miltä tässä tuntuu? Koskeeko? Yrittäkää painaa vähän kovemmin. Minkä vuoksi? Tahdotteko että koskee?!. 47

49 Juu! Ei! En minä tiedä Oi älkää! Hupsu olen, tyhmä vanhus. Niin, aivan silmälleen! Mut suoraan puhuin, niin pelkään ett en ole oikein viisas. Anteeksi? Kuningas Lear. Kuka? Kymppi! Jaaha! Suoraan sanoen en löydä teistä mitään vikaa. Muuta kuin pikkuisen nuhaa. Ja kaikki muu on kuvittelua? En minä niin sanonut. Mutta ajattelitte? Minä en spekuloi, nojaudun vain siihen mitä saan selville aisteillani ja niiden laitteiden avulla jotka ovat käytettävissä. Tosiasioita. Tämä on stetoskooppi. Ja sinä uskot siihen että sinun laitteesi pystyvät kertomaan sinulle mikä Kasimiria vaivaa, onko hän terve vai sairas? Että tosiasioiden ja kuvittelun erottaminen toisistaan on niin yksinkertaista? Täällä oli äsken joku joka sanoi että herra Kant on paljon terveempi kuin mitä itse luulee. Häneen koskee, hänellä on kramppi rinnassa. Ja mitä sinä määräät hänelle? Salviateetä? 48