TOIMENPIDEOHJELMA. 4 Esteetön jalankulkuympäristö. 4.1 Katkeamattomat kulkureitit kaikille

Transkriptio

1 B TOIMENPIDEOHJELMA 4 Esteetön jalankulkuympäristö 4.1 Katkeamattomat kulkureitit kaikille Jalankulkua on käsitelty myös luvussa 2.1 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan vastuu ja liikenneympäristön suunnittelijoiden ammattitaidon kehittämistä luvussa 2.2 Ammattitaidon ja yhteistyön kehittäminen. Kävely on osa kaikkia matkaketjuja ja siksi jalankulkuympäristön kehittäminen esteettömämmäksi on perusedellytys kaikille väestöryhmille toimivan ja esteettömän yhdyskunnan rakentamisessa. Jalan liikkuville esteetön ympäristö tarkoittaa katkeamattomia kulkureittejä, helppokulkuisia ja hyvin hahmottuvia kulkuväyliä, turvallisempia kadunylityspaikkoja sekä rakennusten, pysäkkien ja julkisten alueiden parempaa saavutettavuutta. Samalla se tarkoittaa myös julkisten alueiden toimivuutta kaikkien väestöryhmien yhteisenä olohuoneena. Jalankulkuympäristön rakentamisessa tulee pyrkiä kaikille soveltuviin ratkaisuihin. Esimerkiksi suojateiden tulee soveltua kaikille kadun ylittäjille. Ristiriitatilanteissa tulee löytää sekä näkövammaisille että tasaisuutta tar- 44

2 vitseville soveltuvia ratkaisuja. Myös esteettisyyden ja esteettömyyden vaatimukset voidaan hyvän suunnittelun avulla sovittaa yhteen. Autoliikenteen ohella myös pyöräliikenteen järjestelyt tulee toteuttaa laadukkaasti siten, että jalan liikkuvan erityisesti lasten ja näkövammaisten ei tarvitse pelätä ohittavaa pyöräliikennettä. Samalla voidaan parantaa myös pyörällä liikkuvien olosuhteita. Pyöräily on tärkeä kulkumuoto erityisesti lapsille, nuorille, vanhuksille ja monelle muulle liikkumisedellytyksiltään heikommalle väestöryhmälle, mutta tässä yhteydessä aiheeseen ei kuitenkaan ole enempää paneuduttu. Liikenne- ja viestintäministeriön linjaukset pyöräilyn edistämiseksi on kirjattu ministeriön pyöräilypoliittisessa ohjelmassa Uutta pontta pyöräilyyn. Erilaiset kaivannot ja katutyöt sekä jalkakäytäville levittäytyvät työmaat aiheuttavat usein tilanteita, joissa pyörätuolilla tai muutoin heikosti liikkuvan henkilön kulku vaikeutuu tai estyy kokonaan. Näkövammaiselle henkilölle huonosti merkitty katutyömaa merkitsee vakavaa onnettomuusvaaraa. Työmaakohtien kevyen liikenteen järjestelyt tulee hoitaa nykyistä paremmin, työnaikaisten järjestelyjen kesto tulee saada mahdollisimman lyhyeksi ja työn valmistuttua kaivantokohdat tulee kunnostaa nopeasti ennalleen. Myös jalkakäytäville pysäköidyt autot ja liikkeiden mainostelineet aiheuttavat usein vaaratilanteita näkövammaisille henkilöille. Jalankulkijoille suunnatun informaation tulee palvella mahdollisimman hyvin kaikkia, havainto- ja ymmärtämiskyvyltään erilaisia kulkijoita. Tämä koskee liikennevalojen ja viitoituksen lisäksi myös lisääntyvää sähköistä informaatiota. Entistä enemmän tulisi kuitenkin pyrkiä siihen, että erityisten opasteiden sijasta jalankulkuympäristö sinänsä viestittää sen oikeasta ja turvallisesta käytöstä. Varsinkin näkövammaisten kulun helpottaminen ja turvaaminen edellyttää nykyistä selkeämpiä, yhteisesti sovittuja käytäntöjä erilaisten ohjaavien katupinnoitteiden ja värien käytöstä jalankulkuympäristöissä, erityisesti suojateillä. Liikenne- ja viestintäministeriön kävelypoliittisessa ohjelmassa "Kävely osaksi liikennepolitiikkaa" kävelyn edistämiselle asetettiin neljä päätavoitetta: Kävelyn suosio arkiliikkumisen muotona kasvaa sekä itsenäisenä kulkutapana että luontevana osana matkaketjuja Kävelyn turvallisuus paranee ja turvattomuuden tunne vähenee Jalankulkuympäristöt ovat esteettömiä ja toimivia kaikille väestöryhmille Jalankulkuympäristöt ovat viihtyisiä ja miellyttäviä paikkoja olla ja liikkua 4.2 Huomiota hoitoon ja kunnossapitoon Liikenneympäristön hoidon ja kunnossapidon tasoon tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Jalkakäytävien ja kevyen liikenteen väylien talvihoidolla on suuri merkitys liukastumistapaturmien ehkäisyssä sekä vanhusten ja muiden heikommin liikkuvien väestöryhmien liikkumisedellytysten turvaamisessa. Tulevaisuudessa väestön ikääntyessä talvihoidon merkitys korostuu entisestään. Liukkaudentorjunnan tehostaminen on myös taloudellisesti kannattavaa, sillä tarvittavat lisäkustannukset saadaan takaisin terveydenhuollon säästöinä. Myös kevyen liikenteen verkkojen laajentumisen ja vanhenemisen johdosta niiden peruskorjaukseen ja kunnossapitoon on välttämätöntä varata nykyistä enemmän resursseja. Jalkakäytävien hoitotoimien järjestämistavoissa sekä kunnossapidon vastuu- ja kustannusjaossa kunnan ja kiinteistöjen kesken on monissa kunnissa 45

3 Talvihoidon parantaminen ehkäisee liukastumistapaturmia ja säästää siten terveydenhuollon kustannuksia. tapahtumassa muutoksia. Tiehallinnon organisaation muututtua myös yleisten teiden kevyen liikenteen väylien hoidon teettämistapa on muuttunut; nykyisin Tiehallinto ostaa yleisten teiden hoitopalvelut niiden tuottajilta. Tavoitteena tulee olla, että muutosten myötä jalkakäytävien ja kevyen liikenteen väylien talvihoidon taso paranee ja tason vaihtelu vähenee. Muutosten tueksi tarvitaan kehittämistyötä, valtakunnallisia periaateratkaisuja ja muutoksia lainsäädännössä. Jalankulkijoiden omaa valmiutta varautua liukkaaseen keliin voidaan parantaa lisäämällä yleistä valistusta liukastumistapaturmista, kannustamalla pitävämpien jalkineiden ja liukuesteiden käyttöön, luomalla liukkausluokitus jalkineille sekä kehittämällä ja laajentamalla jalankulkijoiden kelitiedotusta. Keväisin kadut tulee puhdistaa mahdollisimman aikaisin ja tehokkaasti, jotta erityisesti astmaa tai muita hengityselinten sairauksia potevia henkilöitä vaivaava katupöly ei rajoittaisi liikkumismahdollisuuksia. Ympäristöministeriö on käynnistänyt työn kadun kunnossa- ja puhtaanapitoa koskevan lain tarkistamiseksi. Liikenne- ja viestintäministeriön kevyen liikenteen tutkimus- ja kehittämisohjelmaan sisältyy toimenpideohjelman laatiminen talvijalankulun edistämiseksi. Niinikään tässä Jaloin-ohjelmassa jatketaan talvihoidon tehostamisen keinojen, vaikutusten ja kustannusten selvittämistä ja käynnistetään kehittämishankkeita hyväksi havaittujen toimenpiteiden edistämiseksi. 46

4 Toimenpiteet Esteettömän ympäristön toteuttaminen. Otetaan esteettömyys aina huomioon uutta rakennettaessa ja vanhaa korjattaessa. Esimerkki hyvästä käytännöstä on rakennussuunnitelman järjestelmällinen esteettömyystarkistus. Poistetaan olemassa olevat liikkumisen esteet kulkuväyliltä, yleisiltä alueilta ja kiinteistöiltä. Tarvittaessa kartoitetaan nykytilanne ja laaditaan suunnitelma esteettömyyden edistämiseksi. Kevyen liikenteen väylien ja jalkakäytävien nykytilan arvioinnin sekä niiden suunnittelun ja kunnossapitotason määrittelyn tueksi valmistellaan laatutasotavoitteisto. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala vastaa jalankulkuympäristön parantamistoimenpiteistä oman vastuualueensa osalta, osallistuu laatutasotavoitteiden määrittelyyn sekä edistää kuntien työtä osallistumalla yhteisiin suunnittelu- ja rakentamishankkeisiin ja tukemalla kartoituksia ja kehittämishankkeita Esteetön kunta -verkoston (ks. luku 2.2) sekä kehittämis- ja tutkimusohjelman (ks. luku 7) kautta. Vastuu: kunnat, kiinteistönomistajat, Tiehallinto / yhteistyötahoja: vammaisjärjestöt, asukasyhdistykset, liikennepalvelujen tuottajat. Esteettömyys suunnitteluohjeisiin. Yleisesti käytössä olevia tie-, katu- ja muiden ulkotilojen suunnitteluohjeita uusittaessa varmistetaan esimerkiksi auditointimenettelyllä ohjeissa suositeltujen ratkaisujen toimivuus. Esteettömän ympäristön suunnittelu ei saa edellyttää erillisten suunnitteluohjeiden tuntemista tai asian muistamista erikseen. Yksityiskohtien toteutuminen ohjeiden mukaisesti on epävarmaa myös siksi, että ohjeissa esitettyjen ratkaisujen merkitystä ei ymmärretä. Siksi suositeltuja ratkaisuja tulee myös riittävästi perustella. Vastuu: ohjeita laativat tahot, mm. Tiehallinto, Suomen Kuntaliitto, Kuntatekniikan yhdistys, LVM, YM ja kunnat. Toimivat ja turvalliset suojatieratkaisut. Sekä kaupungeissa että taajamaympäristössä on selvä tarve kehittää nykyistä paremmin sekä näkövammaisille että pyörillä varustetuilla välineillä liikkuville henkilöille soveltuvia standardiratkaisuja suojateiden ja risteysalueiden reunakivi- ja pinnoitejärjestelyihin. Näkövammaisten kannalta kehittämistarpeita on myös liikennevalotekniikassa ja kiertoliittymien jalankulkuratkaisuissa. Vastuu: Tiehallinto, Suomen kuntaliitto ja kunnat / yhteistyötahoja: vammaisjärjestöt, rakentajien, rakennuttajien ja tuotevalmistajien edustajat ja etujärjestöt, ohjeita laativat tahot. Kadulla tehtävien töiden jalankulkujärjestelyt. Kadulla tehtävien töiden lupa- ja valvontamenettelyä kehitetään. Edistetään hyviä käytäntöjä, joilla pyritään varmistamaan kaivantotöiden hyvä koordinointi ja työnaikaiset haitat minimoiva toteuttaminen, esimerkkinä kuntien yksiselitteiset kirjalliset kaivuluvat ja niihin liittyvät ohjeet, kuntien ja vakituisten kaivajien väliset yhteistoimintasopimukset sekä laatutekijöiden huomioonotto urakkakilpailuissa. Työmaakohtien opastus- ja tiedotusjärjestelmiä kehitetään paremmin kaikkien kulkijoiden tarpeet huomioon ottaviksi. Lisäksi kunnissa tiivistetään yhteistyötä töitä valvovan ja sanktioita langettavan viraston välillä. Kunnossapitolakia tarkistetaan tarvittavilta osin kunnan ohjausmahdollisuuden lisäämiseksi ja valvonta- ja sanktio-oikeuden siirtämiseksi samalle viranomaiselle sekä tutkitaan mahdollisuudet rakentamismääräysten laatimiseksi myös infrastruktuurirakentamisen alalle. Vastuu: lainsäädännön osalta YM ja LVM, käytäntöjen osalta kunnat ja Tiehallinto / yhteistyötahoja: Suomen Kuntaliitto, rakentajien ja rakennuttajien edustajat ja etujärjestöt, ohjeita laativat tahot. Talvihoidon tehostaminen. Kevyen liikenteen väylien ja jalkakäytävien talvihoitoa tehostetaan nostamalla tärkeimpien kevyen liikenteen reittien hoitotasoa, luomalla oma erityisesti liukkaudentorjuntaa tehostava hoitoluokka keskustojen ja taajamateiden vilkkaimpia jalkakäytäviä ja kevyen liikenteen väyliä varten, kehittämällä kunnossapitomenetelmiä sekä tiedottamalla talvihoitotoimien aikatauluista asukkaille nykyistä paremmin. Ongelmakohteissa liukkautta torjutaan myös teknisillä ratkaisuilla, kuten katoksilla, katulämmityksellä ja kuivatuksella. Katupölyn vähentämiseksi keväällä hiekka poistetaan kadulta mahdollisimman varhain ja tehokkaasti. Vastuu: kunnat, kiinteistönomistajat, Tiehallinto / yhteistyötahoja: vammaisjärjestöt, asukasyhdistykset, liikennepalvelujen tuottajat. Kelitiedotus talvijalankulun turvallisuuden parantamiseksi. Jalankulkijoita ja jalkakäytävien talvihoitoa palvelevaa kelitiedotuspalvelua laajennetaan ja palvelun perustana olevien keliennusteiden luotettavuutta ja vaikuttavuutta parannetaan ennustemalleja kehittämällä. Vastuu: Ilmatieteen laitos ja LVM / yhteistyötahoja: STM, Tiehallinto, kunnat, Työterveyslaitos. Jalankulun ja tavaran kuljettamisen apuvälineiden kehittäminen. Liikkumiskyvyn heikkenemisen ja tavaroiden kuljettamistarpeen aiheuttamia vaikeuksia jalan liikkumiselle voidaan vähentää erilaisten apuvälineiden avulla. Ideakilpailuilla sekä tutkimusta ja tuotekehitystä tukemalla voidaan kannustaa kehittämään entistä parempia ja käyttäjäystävällisempiä, arkikäyttöön soveltuvia liikkumisen apuvälineitä ja varusteita. Kohteena voivat olla esimerkiksi kantamisen ja kuljettamisen välineet, kuten vaunut, kärryt ja kantolaitteet sekä jalan kulkemisen apuvälineet vanhuksille ja muille liikkumis- ja toimimisrajoitteisille. Talvijalankulkuun liittyviä kehittämiskohteita ovat jalkineiden pitävyyden parantaminen, testaus ja luokituksen luominen sekä erilliset liukuesteet. Tarvetta on myös tasonvaihtoa eri tilanteissa helpottavan teknologian tutkimukselle ja tuotekehitykselle. Aloitevastuu: LVM, STM, STAKES / yhteistyötahoja: TEKES, KTM, VTT, Työterveyslaitos, alan tutkimus- ja oppilaitokset, alan yritykset. 47

5 5 Toimiva joukkoliikenne 5.1 Keskeisiä toimintaperiaatteita Joukkoliikenteen henkilökunnan ammattitaitoa on käsitelty luvussa 2.2 Ammattitaidon ja yhteistyön kehittäminen. Jotta julkinen liikenne olisi houkuttelevaa ja helppokäyttöistä, sen on oltava joustavaa ja otettava huomioon eri käyttäjien tarpeet erityisesti iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden. Eri joukkoliikennemuotojen kehittämisen ohella tärkeää on koko matkaketjun toimivuuden turvaaminen. Joukkoliikenteen kehittämisen lähtökohtana on sekä helppokäyttöisyys kaikille potentiaalisille matkustajille että houkuttelevuus suurelle yleisölle. Kun joukkoliikenteen kehittämisessä otetaan huomioon liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden tarpeet, samalla yleensä myös muiden matkustaminen ja liikkuminen helpottuu. Siten esteettömyyden lisäämisessä on kysymys paitsi tasa-arvosta, myös keinosta kehittää joukkoliikennejärjestelmää entistä kilpailukykyisemmäksi ja houkuttelevammaksi kaikille käyttäjille. Joukkoliikenteen käyttö voi olla vaikeaa paitsi vammaisille myös esimerkiksi ikääntyneille tai pienten lasten tai kantamusten kanssa liikkuville. Siten esteet- 48

6 tömän joukkoliikenteen kohderyhmä on laaja ja edustaa huomattavaa matkustajapotentiaalia. Väestön ikääntyminen asettaa joukkoliikenteen palvelun, informaation ja kaluston laadulle lisää vaatimuksia. Erilliskuljetusten tarve kasvaa, mikä ilman toimenpiteitä lisää yhteiskunnan kustannuksia. Tätä voidaan hillitä kehittämällä kaikille avointa joukkoliikennettä. Viranomaisten vastuulla on koulukuljetuksia sekä sosiaali- ja terveystoimen kuljetuksia suunnitellessaan ja järjestäessään selvittää ja hyödyntää kaikille avoimen joukkoliikenteen käyttömahdollisuudet. Tehtävä on haastava, kun otetaan huomioon, että aina on henkilöitä esimerkiksi vaikeavammaisia lapsia joiden kuljettaminen pitää hoitaa normaaleja yhteiskuljetuksia yksilöllisemmin. Entistä enemmän on kiinnitettävä huomiota koko joukkoliikennejärjestelmän toimivuuteen ja ovelta ovelle -matkojen sujuvuuteen. Esteettömyydessä on kysymys joukkoliikennejärjestelmän käytettävyydestä kokonaisuutena. Esteettömyyskäsite sisältää siten myös esimerkiksi matkakohteen saavutettavuuden joukkoliikenteen avulla ja matkustamisen turvallisuuden. Yksityiskohtien hyvä toteuttaminen on keskeinen osa kokonaisuutta. Fyysisten olosuhteiden ja yhteystarjonnan ohella tärkeitä asioita ovat myös muun muassa informaatio ja henkilökunnan palvelu. 5.2 Esteettömyys joukkoliikenteen laadun osana Esteettömyys ja helppokäyttöisyys on olennainen osa joukkoliikenteen laatua. Entistä enemmän huomiota on kiinnitettävä koko joukkoliikennejärjestelmän laadun parantamiseen ja ryhdyttävä toimiin, jotka edistävät laatutekijöiden painoarvon kasvua liikenteen järjestämisessä. Keskeinen toimenpide on esteettömyyden ja helppokäyttöisyyden nostaminen joukkoliikenteen laatutekijöiksi muun muassa kilpailuttamisen ehdoissa ja yritysten laadun kehittämistyössä. Liikenteen harjoittamista koskevista säädöksistä, liikenneluvista ja liikenteen ostamisesta vastaavien viranomaisten liikenne- ja viestintäministeriön, lääninhallitusten ja kuntien sekä liikenteenharjoittajien tulee kehittää asiakaspalautejärjestelmiä, joiden avulla matkustajille tarjotaan mahdollisuus antaa palautetta ja varmistetaan niiden huomioon ottaminen. Myös henkilökunnan ammattitaitoon ja koulutukseen tulee kiinnittää lisää huomiota. Pääkaupunkiseudun, Turun ja Tampereen paikallisliikennettä lukuunottamatta Suomen nykyinen joukkoliikennejärjestelmä perustuu suurelta osin lipputulojen varassa ilman yhteiskunnan tukea harjoitettuun liikenteeseen. Liikenteestä vastaavat yritykset. Siten myös liikennepalvelujen suunnittelu ja tuottaminen on yritysten vastuulla. Julkinen valta pyrkii luomaan edellytyksiä lipputulojen varassa toimivan liikenteen laadun ja palvelutason kehittämiselle. Liikennelupajärjestelmä toisaalta suojaa yrityksiä täysin vapaalta Joukkoliikenteen laatua on käsitelty myös luvussa 2.1 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan vastuu. 49

7 MATKAN SUUNNITTELU informaatio matkasta matkan varaus ja maksaminen MATKA TERMINAALIIN TAI PYSÄKILLE saavutettavuus eri kulkutavoilla siirtyminen terminaaliin TERMINAALISSA/PYSÄKILLÄ informaatio matkasta ja lähdöstä matkan varaus ja maksaminen liikkuminen terminaalissa palveluiden käyttö siirtyminen liikennevälineeseen henkilökohtainen palvelu KULKUVÄLINEESSÄ liikennevälineeseen nousu ja poistuminen maksaminen informaatio matkan edistymisestä, poistumisesta ja vaihdoista palveluiden käyttö henkilökohtainen palvelu TERMINAALISSA/PYSÄKILLÄ informaatio jatko- ja liityntäyhteyksistä vaihtoaika liikkuminen terminaalissa palveluiden käyttö henkilökohtainen palvelu MATKA MÄÄRÄNPÄÄHÄN jatkomahdollisuus eri kulkutavoilla poistuminen terminaalista kilpailulta. Siksi liikenteenharjoittajilla on vastuu siitä, että liikenne palvelee asiakkaita niin hyvin kuin se on lipputulojen varasssa mahdollista, ja lupaviranomaisen on lupia myöntäessään ja liikennettä valvoessaan huolehdittava siitä, että liikenteenharjoittajat kantavat vastuunsa. Kalustoa koskevien vaatimusten asettaminen liikennelupiin on kiistanalainen asia. Toisaalta kyse on siitä, onko mahdollista asettaa lipputulojen varassa toimivalle liikenteelle kustannuksia lisääviä vaatimuksia ja jos on, missä laajuudessa. Tällä hetkellä on pyrkimyksenä lupaviranomaisten ja liikenteenharjoittajien yhteistyön kautta saada esteetöntä kalustoa ensi vaiheessa reiteille, joilla sitä eniten tarvitaan. Samalla on kysymys koko liikennelupajärjestelmän perusteista ja rakenteesta ja sitä kautta asia koskee koko linja-autoliikenteen järjestelmää Suomessa. Suurimmissa kaupungeissa, lääninhallitusten ja kuntien ostoliikenteessä sekä rautateiden ostoliikenteessä tilanne on erilainen. Siinä julkinen valta määrittelee halutun palvelutason ja rautatieliikennettä lukuunottamatta yleensä kilpailuttaa liikenteen. Palvelutason ja laadun määrää viime kädessä palvelun kysyntä ja se hinta, jonka yhteiskunta haluaa liikenteestä maksaa. Korkeampi laatu maksaa enemmän. Siksi korkeammat laatuvaatimukset voivat johtaa siihen, että liikenteen tarjonta vähenee. Erityisesti valtio ostaa linja-auto-, juna- ja taksiliikennettä juuri sen vuoksi, että kysyntä on liian pientä pitämään yllä lipputuloperusteista joukkoliikennettä. Tällöin joudutaan harkitsemaan sitä, käytetäänkö julkista rahoitusta liikenteen tarjonnan (alueellinen tasa-arvo) vai esteettömyyden (sosiaalinen tasa-arvo) lisäämiseen. Laadun parantaminen on perusteltua käynnistää sieltä, missä kysyntää ja käyttäjäkuntaa on enemmän. Käytännössä maaseudun ostoliikenteessä voidaan edellyttää esteettömämpää kalustoa vain vähitellen, koska kaikille sopivaa kalustoa ei vielä juurikaan ole tarjolla. Suurimpien kaupunkien ulkopuolella tulee huolehtia siitä, ettei linjaliikennelupien ja ostoliikenteen kalustovaatimusten alueellinen yhdistelmä ohjaa parasta ja esteettömintä kalustoa lipputulorahoitteisesta liikenteestä kannattamattomaan ostoliikenteeseen, jossa useimmiten on vähemmän matkustajia. EU:n tasolla valmistellaan parhaillaan ns. palvelusopimusasetusta, jonka yhtenä keskeisenä tavoitteena on pyrkimys parantaa joukkoliikenteen laatua. Vaikka linja-autoliikenteen järjestämistapa Suomessa eroaa muista EU-maista, tulee lainsäädäntöä kehitettäessä joka tapauksessa huolehtia siitä, että lainsäädäntö edistää palvelun parempaa laatua mukaan lukien esteettömyys. PALAUTE mahdollisuus palautteen antamiseen Matkaketju. 50

8 Toimenpiteet Liikenteen ostaminen ja kilpailuttaminen Liikenne- ja viestintäministeriön johdolla laaditaan vuoden 2003 aikana palveluliikenteen kilpailuttamisasiakirjat, joiden avulla kunnat pystyvät palveluliikenteen ostamisessa ottamaan paremmin huomioon laatuasiat ja laadun eri osatekijät. Vastuu: LVM ja Suomen Kuntaliitto/ yhteistyötahoja: STM, lääninhallitukset, Kansaneläkelaitos, Linjaautoliitto, Suomen Taksiliitto, asiakkaiden etujärjestöt. Lääninhallitusten ostoliikenteen laatumallien kehittämistä jatketaan yhteistyössä linja-auto- ja taksiliikenteen harjoittajien kanssa. Lääninhallitusten ostoliikenteen laatumalleilla on suuri merkitys myös esimerkkinä kuntien ostaman liikenteen laatumalleille. Työn yhteydessä selvitetään sekä mahdollisuudet asettaa liikenteen esteettömyydelle vaatimuksia että mahdollisuudet antaa esteettömyydelle suurempi painoarvo laatumalleissa. Liikenne- ja viestintäministeriö käynnistää työn vuoden 2003 aikana. Vastuu: LVM / yhteistyötahoja: lääninhallitukset, Kansaneläkelaitos, Linjaautoliitto, Paikallisliikenneliitto, Suomen Taksiliitto, liikenteen harjoittajat. Kaupunkiliikenteen kilpailuttamisehtoja kehitetään jatkuvasti siten, että laatutekijät saavat nykyistä suuremman painoarvon. Matalan lattian tavoin muitakin esteettömyyttä ja helppokäyttöisyyttä lisääviä ominaisuuksia sisällytetään laatuvaatimuksiin. Vastuu: ao. kunnat, YTV / yhteistyötahoja: lääninhallitukset, Linja-autoliitto, Paikallisliikenneliitto, LVM Lähitulevaisuudessa tehtävien pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kilpailuttamista koskevissa ratkaisuissa mm. junakaluston omistus ja hankkiminen sekä tarjottavan liikenteen laatuvaatimukset otetaan huomioon myös liikenteen esteettömyys. Kaluston osalta tasoerojen poistaminen tulee olla kaikkien ratkaisuvaihtoehtojen lähtökohtana. Vastuu: YTV, pääkaupunkiseudun kunnat, LVM Vuoden 2004 aikana selvitetään, mitä esteettömyyden edistäminen rautateiden ostoliikenteessä edellyttää ja mitkä ovat vaihtoehtoisten etenemistapojen kustannusvaikutukset. Vastuu: liikenteen ostaja (LVM) / yhteistyötahoja: VR, RHK. Liikenneluvat. Liikenne- ja viestintäministeriön johdolla selvitetään vuosien aikana, millä tavalla yritysaloitteista laadun kehittämistä mukaan lukien esteettömyys voidaan tukea lupajärjestelmän avulla. Mm. lupahakemusten perusteluissa tulisi kiinnittää huomiota myös laatutekijöihin, koska esimerkiksi liikenteessä käytettävällä kalustolla on merkittävä vaikutus siihen, kuinka hyvin luvan mukainen liikenne asiakkaita palvelee. Vastuu: lupaviranomaiset (LVM, lääninhallitukset, kunnat) / yhteistyötahoja: Linja-autoliitto, Paikallisliikenneliitto, liikenteen harjoittajat. Yritysten tarjoama laatu. Joukkoliikenteen harjoittajat parantavat liikennepalvelujen esteettömyyttä osana jatkuvaa laadun kehittämistä esimerkiksi ottamalla käyttöön laatujärjestelmiä, joiden avulla ne määrittelevät tarjoamansa laadun ja seuraavat laadun toteutumista. Vastuu: joukkoliikenteen harjoittajat / yhteistyötahoja: Linja-autoliitto, Paikallisliikenneliitto, asiakasryhmien edustajat, liikenteen ostajat ja lupaviranomaiset, Liikenneturva. 51

9 5.3 Matkustajainformaatio ja maksujärjestelmät Informaation tulee olla ymmärrettävää, sitä tulee jakaa sopivassa muodossa ja sen tulee sisältää tarpeelliset tiedot matkan ja palvelujen esteettömyydestä. Joukkoliikenteen käyttäjä tarvitsee informaatiota matkan kaikissa vaiheissa terminaalissa, pysäkillä ja matkalla sinne, kulkuvälineessä ja siitä poistuttaessa sekä etukäteen matkaa suunniteltaessa ja lippuja hankittaessa. Hyvä ja katkeamaton informaatio luo matkustajalle turvallisen ja luottavaisen olon matkan kaikissa vaiheissa. Joukkoliikenneinformaatiota on tarpeen parantaa kolmella tasolla, jotta se palvelisi paremmin myös liikkumis- ja toimimisesteisiä henkilöitä: informaatiota tulee jakaa usealla tavalla ja siten annettuna, että se on kaikkien väestöryhmien saatavissa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää näköja kuulovammaisten tarpeisiin. matkustajien saatavissa tulee olla tietoa matkaan sisältyvistä esteettömistä palveluista ja niiden käytöstä. kaiken informaation tulee olla ymmärrettävää. Selkokielinen ja helppokäyttöinen informaatio helpottaa kaikkien ihmisten matkustamista. Vaikka tavoitteena on yleinen ja kaikkia hyödyttävä helppokäyttöisyys, tarvitaan myös erityisratkaisujen ja uusien apuvälineiden kehittämistä täydentämään esimerkiksi näkö- ja kuulovammaisten opastusta. Erityisesti muutos- ja hätätilanteita varten on luotava valmiit tiedotus- ja ohjausmallit myös toimimisesteisten matkustajien varalta. Henkilökuntaa tulee kouluttaa ja valmentaa toimimisesteisten henkilöiden kanssa asioimiseen ja informaation tarjoamiseen. Liikenne- ja viestintäministeriön tavoitteena on luoda edellytykset valtakunnalliselle useista yhteensopivista informaatiojärjestelmistä koostuvalle kokonaisuudelle, jossa matkustaja saa yhdestä palvelusta tiedot ovelta ovelle -matkasta sekä siihen sisältyvistä esteettömistä palveluista. Aikataulu- ja hintatietojen lisäksi laadukkaaseen informaatioon kuuluu tiedot kalustosta, liityntäyhteyksistä, pysäkeistä ja asemista. Informaatiota jaetaan sähköisesti, puhelimitse sekä painettuina aikataulukirjoina ja reittikarttoina. Sekä joukkoliikenneasemilla, pysäkeillä että kulkuvälineissä jaettavaa informaatiota ja sen laatua on tarpeen parantaa. Puutteita on sekä painetussa, sähköisessä että puhelimitse välitettävässä informaatiossa. Valtakunnallisen informaatiojärjestelmän luominen on laaja kehittämiskokonaisuus, jossa eri informaatiojärjestelmien omistajat vastaavat oman järjestelmänsä ylläpidosta ja liikenne- ja viestintäministeriö luo edellytykset järjestelmän kehittämiselle yhdessä operaattoreiden kanssa. Aluksi verkkoon toteutetaan valtakunnallinen julkisen liikenteen palveluportaali, joka yleisen informaation lisäksi sisältää linkit olemassa oleviin aikataulupalveluihin. Tavoitteena on, että koko Suomen kattava ja kaikki joukkoliikennemuodot sisältävä, ovelta ovelle reitittävä sähköinen informaatiojärjestelmä voidaan ottaa käyttöön vuonna Tällöin järjestelmä sisältäisi linja-autojen ja junien kaukoliikenteen, ne osat paikallisliikenteestä, joilla on edellytykset liittyä valtakunnalliseen järjestelmään sekä kotimaan lentoliikenteen. 52

10 Kaikille soveltuva informaatio on laatutekijä, joka tulee ottaa huomioon joukkoliikennepalveluja kehitettäessä ja liikennettä kilpailutettaessa. Liikenneja viestintäministeriö on laatinut palvelujen toteuttajille suunnatun yleisen ohjeen henkilöliikenteen sähköisten tiedotuspalvelujen sisällön ja toimintatapojen käyttäjäystävällisyydestä (Ohje joukkoliikenteen tiedotuspalvelujen käyttäjäystävällisyyden parantamiseksi, Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja B 2/2003). Julkaisun ohjekortit sisältävät suositukset sähköisten informaatiopalveluiden toteutuksessa huomioon otettavista seikoista kuten tiedoista, jotka ovat olennaisia liikkumis- ja toimimisesteisille matkustajille sekä tavoista, joilla tietoa tulee tarjota. Ohjeessa on otettu huomioon EU:n standardit ja suositukset, joita on muun muassa infokioskien käyttöliittymistä, ajantasaisista näyttötauluista ja terminologiasta. Ohjeisto on tarpeen liittää mukaan jo pyydettäessä tarjouksia informaation suunnittelusta, jolloin ohjeet voidaan ottaa huomioon jo hankkeen alkuvaiheessa. Sähköisen informaation ohella myös perinteisen painetun ja puhelimitse välitettävän informaation sisältöä, saatavuutta ja käyttäjäystävällisyyttä tulee parantaa. Myös maksuvälineitä sekä varaus- ja maksutapahtumia on tarpeen kehittää helppokäyttöisemmiksi. Keskeisiä kehittämiskohteita ovat muun muassa: lipun varaus- ja kotiintilausmahdollisuus mahdollisuus varata koko matka samasta paikasta uusien maksuvälineiden (älykortit ym.), varausjärjestelmien sekä lippuautomaattien toimivuus ja helppokäyttöisyys eri asiakasryhmille asiakasprofiilijärjestelmien kehittäminen (matkustajan tarpeiden tunnistaminen). Matkan varausjärjestelmien esteettömyyteen muun muassa näkövammaisten henkilöiden kannalta tulee kiinnittää erityistä huomiota, koska lippupalveluissa ollaan yhä laajemmassa mittakaavassa siirtymässä sähköisiin palveluihin ja lippuautomaatteihin. Riittävä henkilökohtainen asiakaspalvelu tulee säilyttää jatkossakin. Uusien maksuvälineiden kehittämisessä pyrkimyksenä on yhteiskäytön laajentaminen ja tavoitteena tilanne, jossa matkustaja voi maksaa kaikki matkan osat yhdellä helppokäyttöisellä elektronisella älykortilla. On kuitenkin tärkeää, että sähköisiä maksuvälineitä kehitettäessä myös perinteinen maksutapa eli käteisraha säilytetään. Uusien maksuvälineiden ja -laitteiden käyttö tulee suunnitella mahdollisimman yksinkertaiseksi ja yhdenmukaiseksi. Tekniikkaa tulee kehittää edelleen myös siten, että järjestelmä tunnistaa maksuvälineen automaattisesti esimerkiksi asiakkaan kulkiessa kulkuvälineiden tunnistuslaitteiden ohi. Älykorttien muotoilussa tulee ottaa huomioon erilaiset standardin mukaiset tunnisteet, kuten pinnat, kolot ja värit, joiden avulla näkövammaiset henkilöt tunnistavat kortit paremmin. Haluttaessa älykortteihin tulisi voida sisällyttää tietoa avustettavasta matkustajasta helpottamaan hänen tarpeidensa tunnistamista. Näin älykorttia voidaan kehittää myös matkustamisen apuvälineeksi esimerkiksi tunnistamaan bussia, aukaisemaan ovia tai muuttamaan infoautomaatin teksti suuremmaksi. 53

11 Toimenpiteet Oppaat informaation hankkimisesta. Liikennepalvelujen informaatiosta vastaavat tahot laativat kohderyhmälle suunnatut selkeät, jatkuvasti päivitettävät oppaat siitä, mistä informaatiota nyt saa, mitä yhteyksiä on käytettävissä, mitä palveluja on saatavilla ja miten eri tilanteissa voi toimia. Liikenne- ja viestintäministeriö avustaa ensimmäisten oppaiden tekoa ja edellyttää samalla niiden jatkuvaa päivittämistä. Vastuu: liikenteen harjoittajat ja tilaajat, Ratahallintokeskus, Ilmailulaitos/ yhteistyötahoja: LVM, lääninhallitukset, asiakkaiden etujärjestöt, Matkahuolto, matkatoimistot, Selkokielikeskus. Esteettömyystietojen sisällyttäminen informaatioon. Liikennepalvelujen informaatiosta vastaavat tahot liittävät joukkoliikennematkojen esteettömyystiedot nykyisin käytössä oleviin aikataulujulkaisuihin ja muuhun aikatauluinformaatioon. Liikenne- ja viestintäministeriö ja lääninhallitukset asettavat tietojen esittämisen aikatauluinformaation ja -julkaisujen mahdollisen valtionavustuksen ehdoksi. Vastuu: liikenteen harjoittajat ja tilaajat, Ratahallintokeskus, Ilmailulaitos/ yhteistyötahoja: LVM, lääninhallitukset, asiakkaiden etujärjestöt, Matkahuolto, matkatoimistot, Selkokielikeskus. Informaation parantaminen. Liikennepalvelujen informaatiosta vastaavat tahot parantavat sekä painetun, sähköisen että puhelimitse välitettävän informaation saatavuutta, sisältöä ja ymmärrettävyyttä, erityisesti näkövammaisten tarpeet huomioon ottaen. Myös informaatiovälineiden (mm. infoautomaatit) käytettävyyttä parannetaan. Liikenne- ja viestintäministeriö ja lääninhallitukset avustavat informaatiojärjestelmien kehittämistä. Sähköisen informaation käytettävyyttä parantavia hankkeita edistetään myös Henkilöliikenteen info-ohjelmassa (HEILI). Vastuu: liikenteen harjoittajat ja tilaajat, kunnat, Ratahallintokeskus, Ilmailulaitos / yhteistyötahoja: LVM, lääninhallitukset, asiakkaiden etujärjestöt, Matkahuolto, matkatoimistot, Selkokielikeskus. Maksuvälineiden kehittäminen. Maksuvälineitä ja -järjestelmiä kehitetään siten, että ne ottavat kaikissa tilanteissa ja liikennemuodoissa huomioon kaikkien käyttäjien tarpeet ja vaatimukset. Älykortteja kehitetään matkustajan tarpeet tunnistaviksi ja kulkua helpottaviksi apuvälineiksi. Liikenne- ja viestintäministeriö voi myöntää joukkoliikenteen valtionavustusta kehittämishankkeiden suunnitteluun. Vastuu: liikenteen harjoittajat ja järjestelmien omistajat / yhteistyötahoja: asiakkaiden etujärjestöt. Matkojen varausjärjestelmien kehittäminen. Matkojen varausjärjestelmiä kehitetään siten, että ne ottavat huomioon kaikkien käyttäjien tarpeet ja vaatimukset. Tavoitteena on, että jo matkan tilausvaiheessa selvitetään asiakkaan liikkumiseen ja toimimiseen liittyvät mahdolliset avun tarpeet ja tieto niistä välittyy matkan eri vaiheissa eteenpäin. Vastuu: liikenteen harjoittajat ja järjestelmien omistajat / yhteistyötahoja: asiakkaiden etujärjestöt. Informaation tarjontaa parannetaan myös uusia sähköisiä viestintävälineitä hyödyntämällä. Ruotsalaisessa Tågplus-verkkopalvelussa matkustaja saa aikatauluinformaation ohella yksityiskohtaista tietoa matkan esteettömyyteen liittyvistä tekijöistä. 54

12 5.4 Joukkoliikenneterminaalit Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että uudisrakennusten on käyttötarkoitus huomioon ottaen sovelluttava liikkumis- ja toimimisrajoitteisten henkilöiden käyttöön. Hallinto- ja palvelurakennukset sekä sellaiset palvelutilat, joihin tasa-arvon näkökulmasta kaikilla on oltava pääsymahdollisuus, on rakennettava esteettömiksi. Luvanvaraisissa muutos- ja korjaustoimenpiteissä esteettömyyteen liittyviä määräyksiä sovelletaan sen mukaan kun toimenpiteen laatu, laajuus ja rakennuksen aiottu käyttötapa edellyttävät. Tarkemmat ohjeet vaatimuksista on annettu Suomen rakentamismääräyskokoelmassa, ja viime kädessä niiden tulkinta tapahtuu rakennuslupamenettelyssä. Lainsäädännön pakolliset vaatimukset eivät kuitenkaan ole matkustamisen kannalta riittäviä. Siksi tarvitaan tarkempaa ohjeistusta esteettömyydestä sekä toimenpiteitä sen noudattamiseksi terminaalien rakentamisessa ja korjaamisessa. Huomiota tulee kiinnittää myös terminaalien toimivuuteen hätätilanteissa, kuten poistumisteiden esteettömyyteen ja tiedottamiseen tavalla, joka tavoittaa kaikki terminaalissa olevat ihmiset. Toteutuakseen esteetön ympäristö vaatii jatkuvaa huomiota suunnittelusta rakentamisvaiheeseen saakka. Vammaisten, ikääntyneiden, pienten lasten kanssa liikkuvien ja muiden liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden asioinnin helpottamiseksi tarvittavat muutokset (esimerkiksi luiskat, inva-wc:t, automaattiovet, lattiapinnat, palvelutiskit, valaistuksen uusiminen, sähköiset näyttötaulut, istuimet) on edullisinta tehdä terminaalien muiden saneeraustoimenpiteiden yhteydessä. Pieniä korjaus- ja muutostöitä (esimerkiksi portaiden ja reunojen merkitseminen, kaiteet, valaistuksen ja ovien jäykkyyden säätö, kalusteiden sijainti) voidaan helposti tehdä normaalin kunnossapidon yhteydessä. Toimenpiteiden käynnistämiseksi liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala laatii ohjeet eri liikennemuotojen asemien ja terminaalien esteettömyyskartoitusten tekemiseksi, kartoittaa tilanteen valtion omistamissa kohteissa ja edistää kartoitusten tekemistä myös muissa terminaaleissa. Käynnissä olevan valtakunnallisen matkakeskushankkeen toteutuessa linjaauto- ja rautatieasemien toimivuuden ja käytettävyyden odotetaan paranevan 22 matkakeskuspaikkakunnalla. Matkakeskuksissa yhdistyvät linja-autojen ja junien paikallisen ja valtakunnallisen liikenteen asemat ja niihin liittyvät palvelut. Matkakeskusten tarkoituksena on parantaa asemien olosuhteita ja vaihtoyhteyksiä eri liikennemuotojen välillä. Matkakeskuksia varten on tehty suunnitteluohje ja tarkistuslista esteettömyyden ottamiseksi huomioon. Myös matkakeskusten informaatiosta on laadittu ohjeet. Liikenne- ja viestintäministeriö osallistuu valtakunnallisten matkakeskusten informaatiojärjestelmien ja esteettömyyden rahoitukseen harkinnanvaraisesti ja hankekohtaisesti. Valtion rahoituksen ehtona on Esteetön matkakeskus -suunnitteluohjeen noudattaminen. Rakennushankkeeseen ryhtyvä taho vastaa siitä, että ohjetta noudatetaan sekä suunnittelu- että rakentamisvaiheessa. Joukkoliikenneterminaaleja on käsitelty myös luvussa 2.1 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan vastuu. 55

13 Toimivassa terminaalissa matkaketjun kaikki vaiheet ovat esteettömiä. Rautatieasemien ja linja-autoasemien ongelmana on vanha rakennuskanta. Erityisesti monien linja-autoasemien olosuhteet ovat rakentamisajankohdan, luvun, vaatimusten tasolla. Perusparannuksia ei juurikaan ole tehty, sisäänpääsyä on kuitenkin monin paikoin helpotettu luiskilla ja wc-tiloja parannettu. Esimerkiksi automaattiovien, sähköisten informaatiovälineiden tai kuulutusautomaattien hankkimiseen ei ole löytynyt rahoitusta. Ongelmana on myös se, että monet linja-autoasemista toimivat vuokratiloissa ja useilla paikkakunnilla niiden parantaminen odottaa yleensä keskeisillä paikoilla sijaitsevan aluekokonaisuuden kehittämispäätöksiä. Kunnilla onkin usein keskeinen rooli asemien parantamisessa. Olosuhteiden nopea parantaminen edellyttänee yhteiskunnan osallistumista linja-autoasemien saneeraushankkeisiin tai erillisiin esteettömyyshankkeisiin. Tällä hetkellä julkista rahoitusta on suunnattu matkakeskusten kehittämiseen, mikä samalla parantaa sekä linja-autoasemien että rautatieasemien esteettömyyttä kyseisillä paikkakunnilla. Matkakeskuksissa on tärkeää varmistaa esteetön matkaketju paitsi itse terminaalirakennuksessa, myös terminaalin ja liikennevälineen välillä. Siksi tavoitteena on, että matkakeskushankkeen yhteydessä toteutetaan myös junalaitureiden korotus ja laitureille johtavien kulkureittien parantaminen, jos niitä ei ole tehty aikaisemmin. Ehtona niin matkakeskusten kuin muiden terminaalien ja asemien julkiselle osarahoitukselle on aina esteettömyyden riittävä huomioon ottaminen. On kuitenkin tärkeätä huomata, että terminaaleissa ja asemilla on kohderyhmän näkökulmasta myös paljon pieniä esteettömyyden ja turvallisuuden parantamistarpeita, joiden kustannukset ovat kohtuullisia. Monet toimenpiteet ovat toteutettavissa normaalin kiinteistönhuollon yhteydessä, kunhan puutteet vain tiedostetaan. 56

14 Toimenpiteet Terminaalien arviointi ja parantaminen. Tavoitteena on, että eri liikennemuotojen asemilla ja terminaaleissa toimivat ja ne omistavat tahot kartoittavat asemien toimivuuden ja parantamistarpeet vuosien aikana yhteistyössä paikallisten vammais- ja vanhusjärjestöjen ja kuntien kanssa. Tarkastelun kohteena on terminaalirakennusten ohella koko asema-alueen toimivuus. Lääninhallitukset huolehtivat kartoitusten keskinäisestä koordinoinnista, edistävät kartoitusten käynnistämistä ja kokoavat yhteen parantamistarpeet kustannusarvioineen. Liikenne- ja viestintäministeriö laatii yhdessä lääninhallitusten ja terminaaleista vastaavien tahojen kanssa linja-autoasemien ja laivaterminaalien kartoitusohjeet, Ilmailulaitos yhdessä muiden lentoasemien pitäjien kanssa lentoasemien kartoitusohjeen ja Ratahallintokeskus rautatieasemien kartoitusohjeen. Pienet parantamistoimenpiteet toteutetaan heti osana normaalia kiinteistöhuoltoa ja suuremmat parannukset laajempien saneerausten tai matkakeskushankkeiden yhteydessä tai erillisinä töinä. Liikenne- ja viestintäministeriö voi avustaa merkittäviä parantamistoimia joukkoliikenteen kehittämisrahalla. Vastuu: Kartoitusohjeet: LVM, lääninhallitukset, Ratahallintokeskus, Ilmailulaitos, muut terminaaleja omistavat ja niissä toimivat tahot. Kartoitukset ja puutteiden korjaukset: terminaaleja omistavat ja niissä toimivat tahot /yhteistyötahoja: kunnat, asiakkaiden etujärjestöt. Ohjeet joukkoliikenneterminaalien esteettömyydestä. Selvitetään, missä määrin nykyiset rakentamismääräykset ja ohjeet takaavat joukkoliikenneterminaalien esteettömyyden ja kuinka toteutuksessa esiintyneitä ongelmia voidaan ehkäistä. Jos se osoittautuu tarpeelliseksi, laaditaan suunnitteluohjeet tai suositukset joukkoliikenteen terminaalien esteettömyydestä tarkistuslistoineen esimerkiksi Esteetön matkakeskus -ohjeen tapaan, harkinnan mukaan kaikkia terminaaleja koskien tai liikennemuodoittain. Aloitevastuu: LVM / yhteistyötahoja: YM, Matkahuolto, VR, Ratahallintokeskus, Ilmailulaitos, kunnat, asiakkaiden etujärjestöt, Rakennustietosäätiö. Terminaaliverkoston palvelutasotavoitteiden määrittely. Jatketaan joukkoliikenteen terminaaliverkoston määrittämistä myös valtakunnallista matkakeskusverkostoa alemmalla tasolla luokittelemalla eri liikennemuotojen terminaalit valtakunnallisella, seudullisella ja alueellisella tasolla liikennejärjestelmäsuunnittelun ja joukkoliikennesuunnitelmien yhteydessä. Eri luokituksen mukaisille terminaaleille asetetaan palvelutasotavoitteet, joissa on mukana myös esteettömyys. Aloitevastuu: LVM / yhteistyötahoja: lääninhallitukset, kunnat, maakuntien liitot, liikenteen harjoittajat, terminaaleista vastaavat tahot. Uusissa terminaalirakennuksissa on pyritty ottamaan entistä paremmin huomioon liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden tarpeet. 57

15 5.5 Linja-auto- ja taksiliikenne Kaupunkiliikenteen kalusto Linja-auto- ja taksiliikennettä on käsitelty myös luvuissa 2.1 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan vastuu, 2.2 Ammattitaidon kehittäminen, 5.2 Joukkoliikenteen laatu ja laatuvaatimukset, 5.3 Matkustajainformaatio ja maksujärjestelmät sekä 5.4 Joukkoliikenneterminaalit. Kaupunkien bussikalusto on vähitellen muuttumassa matalalattiaiseksi. Matalalattiabussien määrää kaupunkiliikenteessä ovat lisänneet muun muassa ministeriön aikanaan myöntämä valtiontuki niiden hankkimiseksi ja nykyisin erityisesti kilpailutettavan liikenteen kalustovaatimukset. Lisäksi bussiyritykset ovat itse investoineet voimakkaasti matalalattiaiseen kaupunki- ja palvelubussikalustoon. Viime aikoina myydyt ja tilauksessa olevat paikallisliikennebussit ovat lähes yksinomaan matalalattiaisia. Matalan lattian lisäksi busseilta on edellytetty mahdollisuutta poistaa auton lattian ja pysäkin pinnan välinen etäisyys kokonaan esimerkiksi kääntyvällä tai ulos työntyvällä rampilla. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella prosenttia kaupunkibusseista on matalalattiaisia, muissa suurissa kaupungeissa osuus prosenttia. Pienemmillä paikkakunnilla bussikaluston muutos on hidasta. Kehitystä onkin edelleen tarpeen tukea ja nopeuttaa muun muassa tuomalla voimakkaasti esiin esteettömän kaluston merkitys laatutekijänä kaikille matkustajille sekä panostamalla entistä enemmän bussien yleiseen muotoiluun ja käytettävyyteen, esimerkiksi istuintilojen järjestelyyn. Jotta matalalattiabusseista saadaan siirtymäaikana mahdollisimman suuri hyöty, liikenteenharjoittajat, lupaviranomaiset ja asiakkaita edustavat järjestöt voivat paikallisesti neuvotella siitä, miten esteettömintä kalustoa on tarkoituksenmukaisinta käyttää. Matalan lattian lisäksi uusissa autoissa on kiinnitetty enemmän huomiota myös muihin helppokäyttöisyyttä lisääviin yksityiskohtiin, kuten esimerkiksi Kaupunkiliikenteessä matalalattiabussit ovat yleistyneet viime vuosina. 58

16 Kaukoliikenteen linja-autot eivät ole kehittyneet helppokäyttöisemmiksi samalla tavoin kuin paikallisliikenteen bussit. Siksi niiden kehittäminen tarvitsee erityistä panostamista. Tästä huolimatta on todennäköistä, että kaluston kehitys näkyy liikenteessä vasta pitkällä aikavälillä, sillä linja-autokaluston merkittävä uusiutuminen kestää 5 15 vuotta. Suurin ongelma kaukoliikenteen linja-autoissa on korkea lattiataso, minkä vuoksi ne soveltuvat huonosti vaikeasti liikkuville matkustajille. Koska merkittävä osa pikavuoroliikenteen tuloista tulee tavaraliikenteestä, riittävä rahtitila on pikavuoroautolle välttämätön. Siten kaupunkiliikenteen matalalattiakonsepti on pikavuoroliikenteeseen sellaisenaan sopimaton, vaikka pääteiden tasaisuus ja talvihoidon taso siihen antaisikin mahdollisuuden. Positiivista kaukoliikenteen autoissa on pysäkkikuulutusten yleistyminen, sen sijaan visuaalinen pysäkkitiedotus vaatii kehittämistä. Liikennöitsijälle uusi kalusto voi olla taloudellinen riski ja siksi liikenteenharjoittajien näkökulmasta uudentyyppisen kaluston käyttöönotto saattaa edellyttää yhteiskunnan tukea. Esimerkiksi Ruotsin mallin mukainen kaukoliikenteen kaksikerroksinen matalalattia-auto on hankintahinnaltaan ja liikennöintikustannuksiltaan tavanomaista autoa kalliimpi. Lisäksi sen arvo ja käyttömahdollisuus myöhemmin muussa liikenteessä on epävarma. Edellä kaupunkiliikenteen yhteydessä mainittu niin sanottu bussidirektiivi mahdollistaa sen, että kukin jäsenmaa voi antaa omia määräyksiä uuden kaukoliikenteen linja-autokaluston esteettömyydestä. Tällaiset määräykset ovat omiaan nopeuttamaan kaluston kehitystä. Kehitystä tuetaan myös tutkimuksen avulla. Liikenne- ja viestintäministeriö käynnisti vuonna 2001 tulevaisuuden kaukoliikennelinja-auton suunnitteluprojektin. Työn tavoitteena on kehittää konseptitasoinen ehdotus, mikä tarkoittaa liikennevälineen tilanjaon, varuspysäkkinappien sijaintiin, kontrastivärien käyttöön ja linjanumerointiin. Edelleen kehittämistä vaativia seikkoja ovat muun muassa pysäkkikuulutukset ja visuaalinen pysäkkitiedotus sekä ajoneuvojen tukitangot ja kahvat. Myöskään pyörätuolin turvalliseen kiinnittämiseen ei nykyisessä linja-auto- ja taksikalustossa ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Tilanteen parantamiseksi on tarpeen valmistella kansallinen standardi pyörätuolien kiinnitysjärjestelmästä. Tätä voidaan käyttää muun muassa ostoliikenteen ehtona. Vuonna 2002 hyväksytty EU:n linja-autojen rakennetta koskeva ns. bussidirektiivi, joka sisältää tekniset vaatimukset uusille busseille, vaikuttaa uusien paikallisliikennebussien ominaisuuksiin. Määräysten mukaan kaupunkiliikenteen bussien tulee olla esteettömiä. Paremman kaluston lisäksi on tärkeää, että kuljettajien koulutuksessa kiinnitetään huomiota liikkumista helpottavan tekniikan käytön osaamiseen sekä pehmeän, matkustajalle turvallisen ajotavan omaksumiseen. Yhteistyötä ammattitaidon kehittämiseksi on käsitelty luvussa 2.3. Kaukoliikenteen kalusto 59

17 Toimenpiteet KAUPUNKILIIKENNE Kaupunkiliikenteen kaluston uusiutumisen edistäminen Suurimpien kaupunkien sopimusliikenteessä kalusto muuttuu kilpailuttamisvaatimusten myötä lähivuosina lähes kokonaan matalalattiaiseksi. Vastuu: liikenteen ostajat. Muissa suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa kaupunkiliikenteen ja kaupunkimaisen lähiliikenteen kalusto muuttuu lähes kokonaan matalalattiaiseksi vuoteen 2010 mennessä uushankintojen ja suurimmista kaupungeista siirtyvän vanhemman matalalattiakaluston myötä. Muutos tapahtuu pääsääntöisesti oma-aloitteisesti liikennöitsijöiden toimesta. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, lupaviranomaisilla on mahdollisuus puuttua asiaan lupaehdoissa. Vastuu: liikennöitsijät ja lupaviranomaiset. Myös pienissä kaupungeissa otetaan käyttöön matalalattiakalustoa. Muutos on kuitenkin hitaampaa, koska bussikalustoa tulee vanhana muualta ja kalusto uusiutuu kokonaan vasta, kun tarjolla oleva käytetty kaupunkiliikennekalustokin on pääosin matalalattiaista. Lupaviranomaiset seuraavat kehitystä ja tarvittaessa puuttuvat asiaan punniten samalla yhdessä liikenteenharjoittajien ja asiakkaita edustavien järjestöjen kanssa, miten eri-ikäistä kalustoa on tarkoituksenmukaisinta käyttää ja onko kalustovaatimuksilla vaikutusta heikosti kannattavan liikenteen supistumiseen. Vastuu: liikennöitsijät ja lupaviranomaiset. KAUKOLIIKENNE Tulevaisuuden kaukoliikennelinja-auton kehittäminen. Jatketaan ja käynnistetään tutkimus- ja kehittämishankkeita, joissa kehitetään kaukoliikenteen linja-autopalvelujen esteettömyyttä, erityisesti uudentyyppistä autokalustoa. Selvitetään myös yhdessä liikenteenharjoittajien kanssa mahdollisuudet vaikuttaa autokaluston esteettömyyteen teknisen lainsäädännön avulla ja tehdään lainsäädäntöön tarvittavat muutokset. Tavoitteena on esteettömän, kaikkia asiakasryhmiä mahdollisimman hyvin palvelevan linja-autokaluston käyttöönotto kauko- Ruotsalaisessa kaukobussissa on lattia matalalla. liikenteessä. Aloitevastuu: LVM / yhteistyötahoja: TEKES, kalustovalmistajat, liikennöitsijät, Ajoneuvohallintokeskus, asiakkaiden etujärjestöt. TAKSILIIKENNE Taksikaluston kehittäminen. Liikenne- ja viestintäministeriö osallistuu kansainvälisiin taksikaluston kehittämistä koskeviin hankkeisiin ja laatii tarvittaessa taksiautoja koskevia teknisiä suosituksia. Valtiovarainministeriö tarkistaa tarvittaessa tavallista taksikalustoa suurempaan autoveroalennukseen oikeuttavia invataksimääräyksiä. Kuntien ja lääninhallitusten ostoliikenteen laatumalleja kehitettäessä selvitetään sekä mahdollisuudet asettaa liikenteen esteettömyydelle vaatimuksia että mahdollisuudet antaa esteettömyydelle suurempi painoarvo laatumalleissa (ks. luku 5.2). Suositusten ja määräysten tavoitteena on, että normaali taksikalusto soveltuu mahdollisimman pitkälle kaikkien väestöryhmien kuljettamiseen ja saatavissa on riittävästi kalustoltaan mahdollisimman pitkälle esteettömiä ja kaikille asiakkaille soveltuvia taksipalveluja. Aloitevastuu: LVM ja VM / yhteistyötahoja: Ajoneuvohallintokeskus, Suomen Taksiliitto, taksiautoilijat, asiakkaiden etujärjestöt, autovalmistajat. 60

18 telun, sisustuksen ja ulkomuodon pääperiaatteiden ratkaisemista sitoutumatta liian tarkasti yksityiskohtiin. Painopisteinä työssä on auton suunnittelu sopivaksi kaikille matkustajille sekä viihtyisyyttä luovien tekijöiden kehittäminen. Samalla projektin tarkoituksena on myös tehdä bussimatkustuksesta entistä houkuttelevampi vaihtoehto suurelle yleisölle, esimerkiksi perheille ja liikematkustajille. Työ on jaettu osiin, joista ensimmäinen oli konseptin hahmottaminen jatkosuunnittelun perustaksi ja viimeinen, vielä edessä oleva vaihe on todellisen pilottibussin valmistaminen. Ensimmäisen vaiheen tulokset on esitetty julkaisussa Tulevaisuuden kaukoliikennebussi monikäyttöinen ja esteetön (Liikenne- ja viestintäministeriön esteettömyyshanke 2002). Eri osapuolten halukkuus ja mahdollisuudet työn jatkovaiheisiin riippuvat edeltävän työvaiheen tuloksista ja ne selvitetään aina kunkin vaiheen kuluessa. Liikenne- ja viestintäministeriö on mukana uudessa EU:n tukemassa kansainvälisessä COST 349 -tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan kaukoliikenteen linja-autopalvelujen esteettömyyttä (COST = European Co-operation in the Field of Scientific and Technical Research). Tarkoituksena on kartoittaa parhaita käytäntöjä parantaa linja-autojen reittiliikenteen toimivuutta liikkumis- ja toimimisesteisten ja iäkkäiden henkilöiden kannalta sekä tehdä ehdotuksia ja levittää tietoa suositeltavista toimenpiteistä. Tarkastelun kohteena on koko matkaketju mukaan lukien informaatio, terminaalien ja pysäkkien saavutettavuus, autoon nouseminen, linja-autokalusto, pyörätuolien kuljettamista koskevat turvallisuusohjeet, henkilökunnan koulutus sekä liityntä muihin kulkumuotoihin. Tutkimuksen hyödyntämiseksi hankkeeseen on kytketty laajasti mukaan myös liikenteen harjoittajat, kalustovalmistajat ja suunnittelijat. Taksikalusto Taksikaluston kehittämistarpeen taustalla on yhtäältä se, että nykyinen kalusto ei välttämättä ole kaikille soveltuvaa, toisaalta se, että käytössä on vielä paljon erityisajoneuvon leimaa kantavia autoja, joiden käyttöä suuri yleisö saattaa osin vierastaa. Siksi on tarvetta uudentyyppisille ajoneuvoille, jotka palvelevat hyvin kaikkia matkustajaryhmiä ja joista myös suuri yleisö pitää. On myös selvää, että eri tyyppisessä taksiliikenteessä on tarvetta eri tyyppisille ajoneuvoille. Taksikaluston kehittämistä on pohdittu myös Euroopan liikenneministerikonferenssin CEMT:n ja linja-auto-, taksi- ja tavaraliikenteen järjestöjä edustavan Kansainvälisen tieliikenneunionin IRU:n yhteisessä työryhmässä. Suositusten mukaan liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille soveltuvien ajoneuvojen määrän tulisi olla sellainen, että taksipalvelujen tarjonta kohderyhmälle vastaa yleistä taksitarjontaa. Autokalustoon kohdistuvat tarpeet vaihtelevat. Osalle kohderyhmästä soveltuu normaali henkilöauto, monien liikkumista helpottaa esimerkiksi kääntyvä istuin ja riittävästi avautuva ovi, osa 61

19 tarvitsee pyörätuolin kuljettamiseen mitoitettua autoa. Kokemukset kaikille matkustajaryhmille soveltuvista takseista Ruotsissa ja Englannissa ovat hyviä ja osoittavat, että myös suuri yleisö arvostaa hyvin suunniteltuja, pyörätuolille mitoitettuja ajoneuvoja. Autokalustosta riippumatta kaikille taksinkuljettajille tulisi antaa koulutusta liikkumis- ja toimimisesteisten asiakkaiden tarpeista ja avustamisesta. Linja-autopysäkit ja esteettömät linjat Kehitettävää on muun muassa pysäkkien varustetasossa, pysäkkiinformaatiossa, polkupyörien pysäköinnissä ja saattoliikennejärjestelyissä, ulkonäössä, hoidettavuudessa ja hoitovastuissa erityisesti talvihoidossa sekä liikkumisen helppoudessa. Linja-autopysäkit ovat keskeinen osa joukkoliikenteen järjestelmää. Siksi pysäkkien laatuun ja varustelutason kehittämiseen on panostettava samalla tavalla kuin muun liikennejärjestelmän kehittämiseen. Pysäkkien kehittämiseen osana sujuvaa matkaketjua kohdistuu suuria odotuksia sekä kaupunki- että kaukoliikenteessä. Nykyisten pysäkkien ja pysäkkikatosten palvelutaso ei ole riittävä. Joukkoliikenteen asemille ja pysäkeille tulee myös johtaa esteetön ja turvallinen jalankulkuyhteys. Pysäkkien kehittämistä voidaan vauhdittaa muun muassa uudella ohjeistuksella ja esimerkkihankkeilla eri tyyppisistä pysäkeistä ja kokonaisista esteettömistä esimerkkilinjoista. On tärkeää, että esimerkkihankkeet johtavat nopeasti pysäkkien parantamiseen laajalla alueella. Laajempien kehittämisohjelmien käynnistäminen edellyttää huomion kiinnittämistä kehittämiskustannuksiin. Investointien tulee olla oikeassa suhteessa saavutettuihin etuihin, jotta ne eivät estä hankkeiden käynnistymistä eivätkä pelota muita aloittamasta vastaavia hankkeita. Matalalattiabussien käyttöönotto kaupunkiliikenteessä on kiinnittänyt lisääntyvää huomiota myös linja-autopysäkkien esteettömyyteen. Suomen Paikallisliikenneliitto on laatinut suunnitteluohjeen, jossa käsitellään esteettömän bussipysäkin suunnittelua. Laajempia parantamishankkeita esimerkiksi laituritason nostamiseksi on kuitenkin toistaiseksi käynnistetty ainoastaan Helsingissä. Myös Tiehallinto on laatinut ohjeen liikkumisesteisten henkilöiden huomioon ottamiseksi yleisten teiden pysäkkien suunnittelussa, mutta vanhojen pysäkkien järjestelmällistä korjaustoimintaa ei ole aloitettu. Pysäkkikatosten tason nostamiseen liittyy myös yleisten teiden linja-autokatosten siirtäminen lähivuosina Tiehallinnon vastuulle kuntien ja valtion kustannusvastuusta yleisen tien pidossa sovittujen periaatteiden mukaisesti. Tähän saakka yleisten teiden varsilla olevien linja-autopysäkkien katosten rakentaminen, ylläpito ja hoito esimerkiksi lumen poisto on ollut kuntien vastuulla. Pysäkkien parantamistarpeita voidaan kartoittaa esimerkiksi yhtenä osana luvussa 2.2 mainittuja kuntien ja Tiehallinnon esteettömyyskartoituksia. 62

20 Esteettömyys on yksi korkeatasoisen pysäkin tunnuspiirteistä. Näkövammaisen henkilön on kuitenkin vaikea hahmottaa suuria lasipintoja. Toimenpiteet Pysäkkien laatutason nosto. Tavoitteena on, että linja-autopysäkit parannetaan palvelutasoltaan, esteettömyydeltään ja käytettävyydeltään uusiutuvaa autokalustoa ja muuta joukkoliikennepalvelua vastaavalle tasolle. Kehittämisen kohteena ovat muun muassa pysäkkien varustetaso, pysäkki-informaatio, pysäköintijärjestelyt (polkupyörät, saattoliikenne), ulkonäkö, hoidettavuus (erityisesti talvihoito) sekä liikkumisen helppous. Ensimmäisessä vaiheessa toteutetaan esimerkkikohteita hyvistä pysäkeistä, parannetaan kehitettävien joukkoliikenteen laatukäytävien pysäkkejä ja korotetaan matalalattiaisen bussiliikenteen piirissä olevat pysäkit. Joitakin kehitettäviä joukkoliikenteen laatukäytäviä ja pikavuoropysäkkejä valitaan pilottikohteiksi, joiden perusteella määritellään, mitä laatutasoa tavoitellaan ja mitä se maksaa. Pikavuoroliikenteen esimerkkikohteiksi voidaan myös valita eri puolilta maata joukko tärkeimpiä pikavuoropysäkkejä, joiden varustetasoa ja esteettömyyttä parannetaan eri osapuolten yhteistyönä. Kokemusten perusteella uusitaan linjaautopysäkkien ja pysäkkialueiden suunnitteluohjeet tavoitteena nykyistä käyttäjäystävällisemmät ja helpommin talvihoidettavat pysäkkialueet ja -katokset. Vastuu: Kunnat ja Tiehallinto / yhteistyötahoja: LVM, Suomen Kuntaliitto, Linjaautoliitto, Paikallisliikenneliitto, lääninhallitukset, liikennöitsijät, asiakkaiden edustajat. Esteettömät esimerkkilinjat. Toteutetaan pysäkkiympäristön kehittämismalleiksi esteettömät esimerkkilinjat suureen ja pieneen kaupunkiin. Hankkeet voivat liittyä esimerkiksi joukkoliikenteen laatukäytävien kehittämiseen tai Esteetön Helsinki -ohjelman toteuttamiseen. Parantamisen kohteena on koko matkaketju, muun muassa pysäkit ja niihin johtavat kevyen liikenteen yhteydet, talvihoito, informaatio ja linjalla liikennöivä kalusto. Tavoitteena on, että bussilinjat yhdistyvät pysäkkien ja asemille johtavien kevyen liikenteen yhteyksien kanssa esteettömäksi matkaketjuksi. Aloite- ja toteuttamisvastuu on kaupungeilla, LVM osallistuu rahoitukseen joukkoliikenteen kehittämisrahalla, yhteistyötahoja ovat mm. Paikallisliikenneliitto, Linja-autoliitto, liikenteen harjoittajat, asiakkaiden edustajat ja kohteesta riippuen myös Tiehallinto ja lääninhallitukset. Jalankulkuyhteydet joukkoliikenteen asemille ja pysäkeille. Tavoitteena on, että joukkoliikenteen asemille ja pysäkeille johtaa esteetön, sujuva, viihtyisä, turvallinen ja hyvin opastettu jalankulkuyhteys. Jatketaan yhteyksien rakentamista ja parantamista. Pysäkkiyhteyksiin kiinnitetään erityistä huomiota joukkoliikenteen laatukäytävähankkeiden yhteydessä. Vastuu: kunnat, Tiehallinto, Matkahuolto, Ratahallintokeskus / yhteistyötahoja: maakuntien liitot, kaavoitusviranomaiset. 63