SUKUPUU JA VERKOSTOKARTTA VÄLINEINÄ LAPSEN PERHESUHTEIDEN YMMÄRTÄMISELLE

Transkriptio

1 6 PRIDE-kirja KUN LAPSEN YHTEYKSIÄ HÄNEN SYNTYMÄPERHEESEENSÄ RAKENNETAAN, YLLÄPIDETÄÄN TAI VAHVISTETAAN, VIESTITETÄÄN LAPSELLE SAMALLA, ETTÄ: lapsella on oikeus saada tietoa taustastaan lapsi ja hänen taustansa hyväksytään ehdoitta lapsen perhesuhteita kunnioitetaan lapsi ja perhesuhteensa ovat tärkeitä sijais- ja adoptiovanhemmille lapsella on lupa rakastaa kaksia vanhempia. Silloin, kun lapsen perhesuhteita ei ylläpidetä, rakenneta eikä vahvisteta, lapsi kokee helposti, että hänessä tai hänen vanhemmissaan on jotain vikaa. Kun lapsen perhesuhteet torjutaan, lapsi kokee tulevansa itse torjutuksi. Lapsi ei myöskään opi luottamaan perheeseen, joka ei ymmärrä hänen tarvettaan pitää yhteyttä syntymäperheeseensä. SUKUPUU JA VERKOSTOKARTTA VÄLINEINÄ LAPSEN PERHESUHTEIDEN YMMÄRTÄMISELLE Kun oivallamme oman perheemme ihmissuhteiden arvon ja merkityksen, voimme helpommin ymmärtää lapsen ihmissuhteiden tärkeyden. Arvioimalla omaa perhettämme ja käsittämällä sen merkityksen ihmissuhteillemme ja niiden jatkuvuudelle, kykenemme: a) ymmärtämään oman perheemme vaikutusta identiteettimme kehitykselle ja tämän kautta ymmärtämään syntymäperheen tärkeää roolia lapsen elämässä sekä b) ymmärtämään, että kokemuksemme perheestä vaikuttavat siihen, miten me täytämme sijais- ja adoptiovanhemmuuden edellyttämät viisi valmiutta. Sukupuu ja verkostokartta ovat välineitä, jotka lisäävät perhesuhteisiin ja perheen jatkuvuuteen liittyvää ymmärrystämme. Ne auttavat ymmärtämään sijoitetun ja adoptoidun lapsen perheyhteyksiä ja niiden merkitystä. Sijoitetun lapsen oikeus yhteydenpitoon LÄHTÖKOHTA Suomen lastensuojelulaki lähtee siitä, että lapsella on oikeus tavata vanhempiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä ja pitää heihin yhteyttä. Lisäksi laki velvoittaa lapsen huostaanottaneen sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan tukemaan ja edistämään lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa (LSL 54 ). YHTEYDENPITO Yhteydenpitoon sisältyy muutakin kuin tapaamiset. Sitä on mm. puhelimitse, postin ja sähköpostin välityksellä tapahtuva yhteys.

2 7 MUU LÄHEINEN HENKILÖ Muita lapselle läheisiä henkilöitä voivat olla esim. isovanhemmat, kummit, sisarukset, kaverit, joku muu henkilö, joka todellisuudessa on pitänyt lapsesta huolta tai johon lapsella on ollut tärkeä suhde. TAPAAMISPAIKKA JA TIHEYS Tapaamiset ja muu yhteydenpito lapsen ja hänen vanhempiensa sekä muiden lapselle läheisten henkilöiden välillä pitää suunnitella ja valmistella huolella. Laki ei säätele miten, missä tai kuinka usein tapaamiset on hoidettava. Niinpä yhteydenpito ja tapaamiset suunnitellaan kunkin lapsen osalta yksilöllisesti. Yhteydenpito lapsen syntymävanhempien ja muiden hänelle läheisten henkilöiden välillä kirjataan asiakassuunnitelmaan, jonka laativat yhdessä sosiaalityöntekijä, lapsi (iästä riippuen), vanhemmat ja sijaisvanhemmat (LSL 30 ). YHTEYDENPIDON RAJOITTAMINEN Lapsen oikeutta tavata ja pitää yhteyttä vanhempiinsa ja muihin hänelle läheisiin henkilöihin voidaan rajoittaa vain poikkeustapauksissa. Se tulee kyseeseen lähinnä silloin, kun yhteydenpito muodostaa turvallisuusriskin lapselle tai jollekin muulle henkilölle. Lapsen ollessa sijaisperheessä sosiaalityöntekijä voi päätöksellään rajoittaa yhteydenpitoa, jos siitä ei ole voitu sopia asiakassuunnitelmassa tai erityisestä muusta syystä muutoin sopia lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheisten kanssa, ja jos: 1) yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä; tai 2) yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle; tai 3) rajoittaminen on välttämätöntä vanhempien tai perheen muiden lasten, perhekodin tai laitoksen muiden lasten tai henkilöstön turvallisuuden vuoksi; taikka 4) 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa yhteydenpitoa, sama koskee myös 12 vuotta nuorempaa lasta, jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota (LSL 62 1 mom.) Edellä mainituin edellytyksin voidaan lapsen olinpaikka huostassapidon aikana jättää ilmaisematta vanhemmille tai huoltajille (LSL 62 3 mom.). Lähtökohta on, että lapsen vanhemmat tietävät, mihin heidän lapsensa on sijoitettu. Miten lapsen perhesuhteita tuetaan ja ylläpidetään perhehoidossa? Perhesuhteiden tukemisella viitataan keinoihin auttaa lasta säilyttämään yhteydet perheeseensä, kulttuuriinsa ja yhteisöönsä. On monenlaisia keinoja ylläpitää lapsen perhesuhteita. Tapaamisten ja muiden konkreettisten yhteydenpitomuotojen lisäksi lapsen kanssa keskustelu, valokuvien katselu ja muistelu ovat erinomaisia tapoja ylläpitää lapsen perhesuhteita. Alla oleva lista tavoista ylläpitää perhesuhteita ei ole välttämättä kattava, mutta se antaa kuvan keinojen moninaisuudesta. lapsen vierailut syntymäperheessä ja muiden sukulaisten luona syntymävanhempien ja sukulaisten vierailut sijaisperheessä kirjeet, kortit, puhelinsoitot ja sähköpostiviestit valokuvien ja lasten piirustusten lähettäminen mm. syntymävanhemmille

3 8 PRIDE-kirja syntymävanhempien ja muiden sukulaisten osallistuminen lapsen juhliin ja harrastuksiin Minun kirjani täyttäminen yhdessä lapsen kanssa, mutta myös syntymävanhempien kanssa keskusteleminen lapsen kanssa hänen perheestään ja lapsen auttaminen ymmärtämään, miksi hänet on sijoitettu ja mikä on sijaisperheen rooli hänen elämässään kunnioittava ja arvostava suhtautuminen lapsen syntymäperhettä kohtaan lapsen syntymäperheestään saamien tavaroiden arvostaminen sen kertominen lapselle, että syntymävanhemmat välittävät hänestä, vaikka he eivät kykene vanhemmuuteen syntymäperheen arvostelun välttäminen neuvojen ja tietojen kysyminen lapsesta lapsen vanhemmilta: Mistä ruoasta lapsi pitää? Mitkä ovat lapsen lempileluja? vierailut lapsen aikaisemmilla asuinpaikoilla syntymävanhempien rohkaiseminen osallistumaan asiakassuunnitelmaneuvotteluihin. Lapsen ja hänen syntymäperheensä välisten tapaamisten järjestäminen on tärkein tapa tukea lapsen perhesuhteita. Tapaamisia järjestetään hyvin eri tavoin riippuen esimerkiksi lapsen iästä, vanhempien tilanteesta, lapsen ja hänen vanhempiensa aiemmasta yhteydenpidosta (jos lapsi on esim. ollut lastenkodissa ennen sijaiskotisijoitusta) sekä lapsen tarpeista ja toiveista. Tarvittaessa tapaamiset voivat olla valvottuja, mikä tarkoittaa sitä, että esim. sosiaalityöntekijä on tapaamisissa läsnä. Tapaamispaikkana voivat olla esim. sijaiskoti, syntymävanhempien tai jonkun muun sukulaisen koti, lastenkoti, josta lapsi on sijaisperheeseen sijoitettu, toimisto tai jokin muu hyväksi koettu paikka. Eri tapaamispaikoilla voi olla sekä etuja että haittoja, jotka tapaamispaikkaa mietittäessä otetaan huomioon. ETUJA JA HAITTOJA VOIVAT OLLA ESIMERKIKSI: Tapaamispaikka Toimisto Sijaiskoti Vanhempien koti Sukulaiskoti Neutraali paikka Edut Helppo tarkkailla ja valvoa tapaamista, jos tarpeen. Syntymävanhemmat näkevät lapsen sijaiskodin. On helppo järjestää ja häiritsee mahdollisimman vähän lapsen elämää. Helppoa vanhemmille ja usein myös lapselle. Lapselle usein mukavaa. Tukee sukulaissuhteita. Vähän tunnelatausta. Haitat Kylmä ja persoonaton. Lapsista ja vanhemmista epämukava. Ei yksityisyyttä. Syntymävanhemmista voi tuntua epämukavalta vierailla toisen kodissa. Myös sijaisvanhemmista voi tuntua epämukavalta, jos syntymävanhemmat esim. arvostelevat kotia. Koti voi olla heikossa kunnossa. Syntymävanhemmat eivät ehkä pysty huolehtimaan ja suojelemaan lasta. Sukulaiset voivat arvostella lapsen syntymävanhempia. Yksityisyyden puute.

4 9 ONNISTUNEET TAPAAMISET vahvistavat lapsen identiteettiä auttavat lasta hyväksymään vanhempansa osoittavat lapselle, että vanhemmat välittävät hänestä ja rakastavat häntä antavat lapselle toivoa vapauttavat lasta syyllisyydestä ja korostavat perheen vahvoja puolia ja kelvollisuutta. LAPSEN TUNTEET JA KÄYTTÄYTYMINEN TAPAAMISTILANTEISSA Kun ensimmäinen ero vanhemmista on tapahtunut Kun lapsi tapaa vanhemmat ensimmäisen kerran sijaisperheeseen tulonsa jälkeen Kun lapsen pitää hyvästellä vanhempansa tapaamisen jälkeen Kun lapsi palaa sijaisperheeseen tapaamisen jälkeen Lapsen tunteet Sokki, viha, pelko, masennus. Hyväntuulisuus, pelko, surullisuus, viha. Pelokkuus, surullisuus, viha, helpotus, ahdistus. Surullisuus, viha, masennus, helpotus, hyväntuulisuus. Lapsen käyttäytyminen Haluton, vetäytyvä, poissaoleva, vihamielinen, aggressiivinen, itkuinen ja kykenemätön ottamaan vastaan lohdutusta. Yliaktiivinen, vihamielinen, aggressiivinen, ylipuhelias, puhumaton, salaileva, välttelee vanhempaansa, jättää kokonaan huomiotta tai ripustautuu häneen. Itkuinen, vihainen, vihamielinen vanhempaa kohtaan, valittava, lähtee sanomatta hyvästejä tai ripustautuu vanhempaansa. Yliaktiivinen, vihamielinen, aggressiivinen, ylipuhelias, puhumaton, perheenjäseniä välttelevä tai heihin ripustautuva, itkuinen, ei halua syödä, ongelmia nukkumisen kanssa, vuoteen kastelua tai muunlaista taantuvaa käyttäytymistä. On tavallista ja asiaankuuluvaa, että lapset reagoivat tapaamisiin. Voi olla vaikeaa ennustaa, miten kukin lapsi eri tilanteissa ragoi, mikä sijaisvanhempien, syntymävanhempien, sosiaalityöntekijöiden ja muiden aikuisten on hyvä tiedostaa. Lapsen tunteet voivat olla hyvinkin voimakkaita syntymävanhempien tapaamisen jälkeen. Yksi sijais- ja adoptiovanhemmuuteen kuuluvista tehtävistä on auttaa sijoitettua tai adoptoitua lasta käsittelemään taustaansa ja perhesuhteisiinsa liittyviä tunteita. Aikuisissa voi herätä tarve suojella lasta tapaamisilta, menneisyydeltä ja hänen perheeltään. Lasta suojellessamme haluamme suojella myös itseämme. Emme halua joutua käsittelemään lapsen tapaamisten jälkeistä käyttäytymistä emmekä kokea oloamme kurjaksi lapsen kielteisten tunteiden takia. Emme kuitenkaan voi suojella lasta tapaamisilta, menneisyydeltä tai hänen perheeltään, koska ne ovat jo osa lasta.

5 11 Tapaamisten onnistuminen edellyttää hyvää suunnittelua, valmistelua ja toteuttamista. Tapaamisten suunnittelu varmistaa muun muassa sen, että jokainen ymmärtää tapaamisten tarkoituksen, tietää niiden tiheyden, keston, tapaamispaikan ja tapaamiseen osallistujat. Esimerkiksi silloin, kun sijoituksen ensisijaisena tavoitteena on lapsen paluu takaisin kotiin, tämä päämäärä tulee ottaa huomioon tapaamisten suunnittelussa. Vierailujen tulisi tällöin tapahtua säännöllisin väliajoin ja niiden tulisi ajan myötä lisääntyä. Ennen lapsen paluuta kotiin, tulisi olla pidennettyjä vierailuja, myös yön yli kestäviä. Silloinkin kun sijoituksen välittömänä tavoitteena ei ole lapsen paluu syntymäperheeseen, tapaamisia tulisi olla säännöllisin väliajoin. Lapselle on erityisen vahingollista sellainen yhteydenpito, johon liittyy ristiriitoja ja riitelyä aikuisten välillä. Näissä tilanteissa lapsi yrittää oppia luovimaan aikuisten välillä ja olemaan kaikille mieliksi. Lapsi pyrkii olemaan lojaali sekä syntymävanhemmilleen ja muille sukulaisilleen että sijaisvanhemmilleen. Joskus sijais- ja adoptiovanhemmat pyrkivät suojelemaan lasta tapaamisilta, menneisyydeltä ja syntymäperheeltä, mutta itseasiassa he haluavatkin suojella itseään vaikeiden asioiden käsittelyltä. Lasta ei voi kuitenkaan suojella menneisyydeltä tai syntymäperheeltä, koska ne ovat osa lapsen elämää. Syntymävanhemman tukeminen osallistumaan lapsen asioiden hoitoon Silloinkin, kun lapsi on sijoitettuna sijaisperheeseen, lapsen vanhempien osallistumista lapsensa asioiden hoitoon ja suunnitteluun pidetään tärkeänä. Pelkkä fyysinen ero ei katkaise vanhempi-lapsi -suhdetta. Syntymävanhemmalla on oikeudellinen asema lapsensa huoltajana ja holhoojana niihin kuuluvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Hänellä voi olla tarve ja halu osallistua lapsensa harrastuksiin ja muihin tapahtumiin ja ottaa vastuuta aina, kun se on mahdollista. ESIMERKKEJÄ SIITÄ, MITEN VANHEMMAT VOIVAT OSALLISTUA LASTENSA ELÄMÄÄN: tutustuminen sijaisperheeseen ennen sijoitusta lapsesta huolehtiminen fyysisesti vierailujen tai tapaamisten aikana Minun kirjani täyttäminen tai sukupuun tekeminen yhdessä lapsen ja sijaisvanhempien kanssa mukaantulo lapselle tärkeisiin tilaisuuksiin (päiväkodin tai koulun juhlat, syntymäpäivät, konfirmaatio jne.) osallistuminen asiakassuunnitelman tekemiseen osallistuminen mahdollisiin sijoitusorganisaation järjestämiin lapsille ja vanhemmille tarkoitettuihin tapahtumiin. TUKEMALLA SYNTYMÄVANHEMPIA OSALLISTUMAAN LASTENSA ELÄMÄÄN, LASTENSUOJELUVIRANOMAISET PYRKIVÄT: ylläpitämään ja parantamaan lapsen ja vanhempien välistä suhdetta parantamaan vanhempien valmiuksia vanhemmuuteen tukemalla ja edesauttamalla heidän taitojaan ja itsearvostustaan varmistamaan, että vanhempien oikeudet toteutuvat ja että vanhemmat kantavat heille kuuluvan vastuunsa. edesauttamaan perheen yhdistymistä silloin, kun se on mahdollista varmistamaan, että lapsi saa perheen, joka vastaa hänen tarpeisiinsa ja on valmis sitoutumaan häneen silloin, kun vanhemmat eivät halua tai kykene vanhemmuuteen.

6 12 PRIDE-kirja ESIMERKKEJÄ OIKEUKSISTA JA VASTUISTA, JOITA SYNTYMÄVANHEMMILLA TULISI OLLA OIKEUKSIA tulla kuulluksi mietittäessä lapsen sijoituspaikkaa ja mahdollisuus tavata sijaisperhe ennen sijoitusta ottaa osaa lapsensa asiakassuunnitelman tekemiseen ja sen tarkistamiseen saada sellaista tukea ja sellaisia palveluita, joiden avulla he voivat ratkaista omaan elämäänsä liittyviä ongelmia, jotka olivat syynä lapsen sijoittamiseen pitää yhteyttä lapseensa siten kuin asiakassuunnitelmassa on yhdessä sovittu olla osallisena neuvoteltaessa ja suunniteltaessa lapsen elämään liittyviä suuria, esim. lapsen koulunkäyntiin ja terveyden- tai sairaudenhoitoon (esim. leikkaukset) liittyviä ratkaisuja tavata niitä henkilöitä, jotka huolehtivat heidän lapsestaan, kuten sijaisperhettä, sosiaalityöntekijöitä tai lastenkodin työntekijöitä saada tietoa esim. lapsen terveydentilasta, kehityksestä, käyttäytymisestä ja koulumenestyksestä. VASTUITA auttaa lasta valmistautumaan sijoitukseen osallistua asiakassuunnitelmaneuvotteluihin, joissa mm. arvioidaan, miten sijoitukselle asetetut tavoitteet sekä lapsen ja hänen vanhempiensa välinen yhteydenpito ovat toteutuneet ja suunnitellaan lapsen tulevaisuutta työskennellä niiden ongelmien ratkaisemiseksi, jotka ovat esteenä lapsen kotiinpaluulle tavata lasta asiakassuunnitelmaneuvottelussa laaditun asiakassuunnitelman mukaisesti tehdä yhteistyötä lasta ja lapsen asioita hoitavien henkilöiden, kuten sijaisvanhempien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa informoida sosiaalityöntekijöitä mm. oman osoitteensa ja puhelinnumeronsa muuttumisesta tai muista omaan elämäänsä liittyvistä suurista muutoksista (esim. avioituminen, uusien sisarusten syntyminen). Huom! Osa näistä oikeuksista ja vastuista on määritelty lainsäädännössä (ks. tarkemmin PRIDE-kirja II). LASTENSUOJELUN KEINOT LUODA PYSYVYYTTÄ JA JATKUVUUTTA LAPSEN ELÄMÄÄN Elinikäisten ihmissuhteiden merkityksen ymmärtäminen lapsen elämässä ELINIKÄISET IHMISSUHTEET OVAT TÄRKEITÄ IHMISELLE, JOTTA HÄNELLÄ: olisi käsitys menneisyydestään, juuristaan ja kulttuuristaan tuntisi kuuluvansa johonkin, tuntisi olevansa rakastettu ja huolehdittu olisi vahva identiteetti ja itsearvostus olisi jonkinlainen luottamus tulevaisuudesta ja usko siihen, että on olemassa ihmisiä, jotka huolehtivat juuri hänestä ja ovat juuri häntä varten.

7 13 HUOSTAANOTETUT LAPSET VOIVAT OLLA VAARASSA MENETTÄÄ ELINIKÄISET IHMISSUHTEENSA, KOSKA: Syyt, joiden vuoksi vanhemmat eivät voi huolehtia lapsistaan, voivat olla niin vakavia, että vanhemmat eivät saa selvitettyä ongelmiaan eivätkä saa lapsia itselleen takaisin. Syyt, joiden vuoksi lapset joudutaan huostaanottamaan, ovat tavallisimmin vanhempien päihdeongelmat, psyykkiset sairaudet, lasten hyväksikäyttö, laiminlyönti ja huono hoito. Syyt ovat voineet vaikuttaa lasten kykyyn kiintyä ja luottaa siihen, että heistä välitetään. Syntymäperhe, sijais- tai adoptioperhe eivät ole saaneet riittävästi tukea yhteyden ylläpitämiseksi. LASTENSUOJELUSSA ON ERILAISIA TAPOJA LUODA PYSYVYYTTÄ JA TURVATA ELINIKÄISIÄ IHMISSUHTEITA LASTEN ELÄMÄSSÄ: Perhe on tärkeä lapsen kaikenlaiselle kasvulle ja kehitykselle, ja siihen perustuu lastensuojelun pyrkimys varmistaa, että jokaisella lapsella on perhe, johon kuulua ja joka vastaa lapsen tarpeisiin. Lastensuojelun ensisijaisena tehtävänä on ehkäistä lasten sijoituksia kodin ulkopuolelle. Tähän päämäärään pyritään tukemalla perheitä erilaisin avohuollon tukitoimenpitein. Silloinkin, kun lapsi on huostaanotettu, lastensuojelun velvollisuus on pyrkiä siihen, että lapsi voi palata syntymäperheeseensä. Ellei huostaanotetun lapsen paluu syntymäperheeseensä ole mahdollista, lapselle tulisi taata pysyvyys ja elinikäiset ihmissuhteet joko pitkäaikaisen perhehoidon tai adoption avulla. Tavoitteena lapsen paluu syntymäperheeseen LAPSEN PALUU SYNTYMÄVANHEMPIEN LUO ON MAHDOLLISTA SILLOIN, KUN: Lapset ja vanhemmat ovat kiintyneitä toisiinsa eikä huostassapidon ja sijaishuollon tarvetta enää ole eli vanhemmat ovat halukkaita ja kykeneviä suojaamaan ja hoitamaan lasta ja vastaamaan hänen kehityksellisiin tarpeisiinsa, eikä huostassapidon ja sijaishuollon lopettaminen ei ole selvästi vastoin lapsen etua. Harkittaessa lapsen etua, on huomioitava myös sijaishuollon kestoaika, lapsen ja sijaishuoltoa antavan välillä vallitsevan kiintymyssuhteen laatu, lapsen ja hänen vanhempiensa välinen kanssakäyminen sekä lapsen mielipide (LSL 47 ). SUUNNITELTAESSA HUOSTASSAPIDON JA SIJAISHUOLLON LAKKAUTTAMISTA: Sijaisvanhemmille on varattava tilaisuus tulla kuulluiksi. Sijaisvanhemmille on annettava tiedoksi huostassapidon lopettamista koskeva päätös, johon heillä on muutoksenhakuoikeus.

8 15 kiukkua sosiaalityöntekijöitä ja järjestelmää kohtaan siitä, että lapsi palautetaan sijaisvanhempien mielestä ehkä kyseenalaisiin olosuhteisiin epäluottamusta vanhempien sitoutumista kohtaan tunteita, että vain he ymmärtävät lasta ja ovat todella kykeneviä auttamaan häntä surua lapsen menettämisen vuoksi tunteita, etteivät ole saaneet arvostusta. KEINOJA, JOIDEN AVULLA YHTEISTYÖKUMPPANIT VOIVAT AUTTAA LASTA PALAAMAAN SYNTYMÄPERHEESEEN: toimia yhteistyössä siten, että tapaamisille asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa ymmärtää, miten lasten, heidän vanhempiensa ja sijaisvanhempien reaktiot saattavat tuhota suunnitellun yhdistämisen ellei yhteistyökumppanit ymmärrä käyttäytymisen taustalla olevia syitä keskustella yhdistämiseen liittyvistä tunteista lapsen kanssa käyttää Minun kirjaani apuvälineenä siirtymävaiheen läpikäymisessä muistella lapsen kanssa sijoituksen aikaisia myönteisiä kokemuksia ja kertoa lapselle, miten yhteys sijaisperheeseen voi jatkua sopia etukäteen, mikä rooli sijaisvanhemmalla on sen jälkeen, kun lapsi on palannut perheeseensä keskustella syntymävanhempien kanssa paineista, joita uudelleensopeutuminen voi aiheuttaa ja rohkaista vanhempia keskustelemaan tunteistaan sosiaalityöntekijän kanssa tukea vanhempia toimimaan vanhempina lapselleen auttaa vanhempia ymmärtämään lasten käyttäytymistä ja ohjaamaan sitä puhua syntymävanhemmille rutiineista, joita sijaisperheissä on syntynyt ja arvioida, voidaanko niitä käyttää syntymäperheessä järjestää läksiäisjuhla, jotta lapset tietäisivät, että muutos on tärkeä kertoa lapselle, että sijaisperhe ja sosiaalityöntekijä saattavat olla surullisia siitä, että lapsi lähtee sijaisperheestä, mutta onnellisia siitä, että lapsi ja syntymäperhe yhdistetään tarjota tukea ja palveluja syntymäperheelle myös lapsen paluun jälkeen. Pitkäaikainen perhehoito Silloin, kun vanhemmat ovat toistuvasti kykenemättömiä tai haluttomia vastaamaan lapsensa tarpeisiin, lastensuojelun tehtävänä on turvata lapselle turvalliset ja elinikäiset suhteet pitkäaikaisen perhehoidon avulla. Lastensuojelussa pyritään aina ensisijaisesti tukemaan ja auttamaan lasta hänen syntymäperheessään, jotta sijoituksia kodin ulkopuolelle ei tarvitsisi tehdä. Silloinkin, kun lapsi on sijoitettu, viranomaiset pyrkivät tukemaan perheiden elämää siten, että sijoitettu lapsi voisi palata perheeseensä. Silloin, kun lapsi sijoitetaan sijaisperheeseen, tarkkaa sijoituksen kestoa ei yleensä voida määritellä, mutta suuri osa huostaanotetuista, perhehoitoon sijoitetuista lapsista elää sijaiskodissaan useita vuosia, monet itsenäistymiseensä asti. Näiden lasten paluu syntymäperheeseensä ei ole ollut mahdollista. Myös nämä lapset tarvitsevat tunteen pysyvyydestä ja jatkuvuudesta. Sijaisvanhempien sitoutuminen elinikäiseen suhteeseen lapsen kanssa on oleellista pitkäaikaisessa sijoituksessa. Sijaisvanhemmat suojelevat, hoitavat ja ohjaavat luokseen sijoitettua lasta niin kauan, että hän valmis itsenäiseen elämään. Sitoutumisen ei tulisi loppua siihen, kun nuori täyttää 18 vuotta, sillä nuori voi tarvita sijaisvanhempiaan myös aikuisena. Jälkihuollon tarkoituksena on tukea huostaanotettua lasta tai nuorta, hänen vanhempiaan ja huoltajiaan sekä sijaisperhettä sijoituksen päättymisen jälkeen. Jälkihuolto on järjestettävä myös avohuollon sijoituksen päättymisen

9 16 PRIDE-kirja jälkeen, jos sijoitus on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta ja kohdistunut lapseen yksin. Jälkihuollosta vastaa lapsen huostaanottaneen kunnan sosiaalihuollosta vastaava toimielin (LSL 75 ). Jälkihuoltoa on mm. taloudellinen tukeminen (esim. sijaisperheelle voidaan maksaa korvausta lapsen hoidosta jälkihuollon aikana), asunnon järjestäminen, koulutuksen ja harrastusten tukeminen ja terapiapalvelut. Kunnan velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy viiden vuoden kuluttua siitä, kun lapsi on ollut kodin ulkopuolisen sijoituksen päättymisen jälkeen viimeksi lastensuojelun asiakkaana. Velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy viimeistään, kun nuori täyttää 21 vuotta (LSL 75 ). Jälkihuollon päättyessä sosiaalityöntekijän on tarvittaessa laadittava yhdessä nuoren kanssa suunnitelma, johon kirjataan jälkihuollon päättymisen jälkeen nuorten käytettävissä olevat palvelut ja tukitoimet (LSL 76 ). MIKSI PERHEHOITOON SIJOITETTU NUORI TARVITSEE TUKEA ITSENÄISTYMISESSÄÄN? Hänellä voi olla kehityksellisiä viiveitä (muista palapeliesitys), minkä vuoksi hänen kykynsä itsenäiseen elämään voivat olla vajavaiset. Hänen energiaansa on voinut kulua surun, raivon tai huonommuuden tunteisiin (muista suruprosessin kulku) niin, että hänellä on ollut vaikeuksia keskittyä elämässä tarvittavien taitojen kehittämiseen. Hän on voinut joutua muuttamaan lastenkotia, sijaisperhettä ja koulua monta kertaa, mikä hämmentää häntä. Menneen ja nykyisyyden murehtiminen estää häntä suunnittelemasta tulevaisuutta. Monet sijoitettavista lapsista ovat saattaneet kokea useita sijoituksia ennen sijaisperheeseen tuloaan. Näin on voinut olla esimerkiksi silloin, kun lapsi on sijoitettu avohuollon tukitoimenpiteenä tai kiireellisen sijoituksen jälkeen lastenkotiin, josta hän on perheen kriisivaiheen mentyä ohi palannut takaisin syntymäperheeseensä, mutta joutunut jossain vaiheessa uudelleen lastenkotiin. On myös lapsia, jotka ovat joutuneet siirtymään sijaisperheestä toiseen. Näillä lapsilla voi olla monia erityistarpeita, jotka johtuvat heidän kokemistaan pettymyksistä ja eroista. Siksi lapsen huostaanottaneen sosiaalilautakunnan ja sijoitusorganisaation tulisi tarjota vahvaa apua ja tukea niin lapselle, hänen syntymäperheelleen kuin sijaisperheellekin. SIJAISPERHE TARVITSEE SOSIAALITOIMEN/SIJOITUSORGANISAATION APUA JA TUKEA VOIDAKSEEN: ymmärtää lapsen syntymäperhettä, sijoitukseen johtaneita syitä sekä lapsen ja hänen syntymäperheensä historiaa ymmärtää ja käsitellä lapsen suojan, hoivan, kasvun ja kehityksen tarpeita suunnitella tulevaisuutta ja huomioida odotettavissa olevia lapsen tarpeita auttaa lasta hänen erityistarpeissaan (esim. lapsen tarvitsema terveydenhuolto, koulutus ja terapia). SYNTYMÄPERHE TARVITSEE SOSIAALITOIMEN/SIJOITUSORGANISAATION APUA JA TUKEA VOIDAKSEEN: ymmärtää oman roolinsa ja vastuunsa lapsen sijoituksessa sekä pitkäaikaisessa perhehoidossa. LAPSEN SIJOITUS SUKULAISPERHEESEEN VALITAAN SILLOIN, KUN: lapsi ja perheenjäsenet ovat kiintyneitä toisiinsa sukulaisperhe on halukas ja kykenevä (joskus tuenkin avulla) suojelemaan ja hoitamaan lasta ja vastaamaan lapsen tarpeisiin asianmukaisesti sukulaissijoitus on lapsen kannalta paras vaihtoehto.

10 19 JUURIEN ETSIMISEN VAIKUTUKSET TUNNE-ELÄMÄÄN: sisäinen taistelu ja ambivalenssi, joka edeltää päätöstä lähteä selvittämään tarkemmin omaa taustaansa epävarmuus siitä, voiko tunkeutua toisen elämään pelko siitä, ettei toive yhteydenotosta kenties onnistukaan pelko siitä, miten adoptiovanhemmat suhtautuvat juurien etsintään adoptoidun syyllisyys siitä, onko hän epälojaali adoptioperheelleen syntymävanhemman syyllisyys aikanaan tekemästään päätöksestä luovuttaa lapsi adoptioon. OMIEN JUURIEN SELVITTÄMISEN VAIKUTUKSET: Juurien selvittäminen voi olla tervehdyttävä ja itsetuntemusta vahvistava kokemus. Osapuolet voivat saada rauhan itselleen, kun tuntemattomasta on tullut tunnettu. Syntymävanhempia autetaan tulemaan sinuiksi aikaisemman päätöksensä kanssa luovuttaa lapsi adoptioon. Totuuden tietäminen on parempi kuin fantasioissa eläminen. Nuoren itsenäistymistä tukeva lyhytaikainen perhehoito Perhehoitoon sijoitettava nuori tarvitsee tukea valmistautumisessa itsenäiseen elämään. Perhehoitoa voidaan käyttää tukemaan nuorten itsenäistymistä ja selviytymistä murrosiän ongelmista. Syynä nuoren sijoittamiseen perhehoitoon ovat useimmiten tyypillisimmät murrosiän vaikeudet: koulupinnaus alkoholi- ja huumekokeilut pikkurikokset äärimmäiset tunnetilojen vaihtelut. Murrosiän vaikeudet aiheuttavat tulehtuneet suhteet omiin vanhempiin, joilla ei ole keinoja selviytyä yksin tilanteesta. Nuoren ottaminen perhehoitoon on haasteellinen tehtävä ja sijaisperhe tarvitsee erityistä tukea tässä tehtävässä. Termi itsenäinen elämä on hiukan harhaanjohtava, koska kukaan meistä ei elä todella itsenäisenä, vaan me kaikki olemme riippuvaisia jollain tavalla toisista ihmisistä. TUKENA NUOREN AUTTAMISEKSI ITSENÄISEEN ELÄMÄÄN VOIVAT OLLA: nuorten auttaminen käsittelemään mennyttä ja valmistautumaan tulevaisuuteen sijoitettujen nuorten vertaisryhmät (Suomessa esim. Sinut), joissa he voivat tutustua toisiin sijoitettuihin nuoriin ammattiin valmistava koulutus neuvominen työn hakemisessa elämäntaitojen, kuten rahan käytön ja sen hallinnan, ruoanlaiton, siisteyden, terveydenhoidon ja sukupuolikasvatuksen opettaminen.

11 20 PRIDE-kirja Sijoitetun nuoren elämään sisältyy riski, jos hän itsenäistyy ja jättää sijaiskodin liian varhain ilman, että hänellä on tukenaan huolehtivia vanhempia ja riittäviä elämäntaitoja huolehtia itsestään. On olemassa paljon nuoria, jotka tarvitsevat kipeästi perheitä, jotka ovat kiinnostuneita nuorista ja joilla on taitoa työskennellä heidän kanssaan niin, etteivät he jää yksin ja omilleen liian varhain. Tehtävämme on työskennellä yhdessä ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, että myös nuorille on tarjolla perheitä, joilta he saavat sellaista tukea, jota he tarvitsevat yhteiskunnan jäseninä. Valmennusmateriaali on käännös ja suomalainen sovellus amerikkalaisesta koulutusohjelmasta Foster Pride/Adopt Pride (Illinois Department of Children and Family Services, Child Welfare League of America, 1996). Lisäksi on käytetty seuraavia lähteitä: LÄHTEET Laki lapseksiottamisesta 153/1985. Lastensuojelulaki 417/2007. Mikkola, Matti & Helminen, Jarkko (1994) Lastensuojelu. Helsinki: Gummerus Oy.