Suomalainen tuoli. Porin Taide- ja Taideteollisuusyhdistyksen 100-vuotisnäyttely

Transkriptio

1 Suomalainen tuoli Porin Taide- ja Taideteollisuusyhdistyksen 100-vuotisnäyttely

2 Sisällys Lukijalle Lukijalle 5 Esipuhe 6 1 Selkälautatuoli 8 2 Keinutuoli 9 3 Muurame Jugendtuoli 11 5 Paimio 12 6 Domus 13 7 Palace-saunajakkara 14 8 Mademoiselle 15 9 Kilta Tulip Cafe Palace Karuselli Pastilli Visio Trice Tumppi Kuru Tupla Nomad Veera Soft Sunnuntai Tramp Roller Kumisaapaspenkki 32 Porin Taide- ja Taideteollisuusyhdistyksen syntysanat lausuttiin viime vuosisadan alussa vuonna Porin kaupunki oli tällöin pieni kaupunki ja siksi saattaakin vain ihmetellä kaupunkilaisten edistyksellisyyttä perustaa taidetta ja taideteollisuutta käsittelevä yhdistys. Alkuajoista lähtien yhdistys järjesti näyttelyitä ja luentoja. Alussa pääpaino oli taiteella ja nyt myöhemmillä vuosikymmenillä taideteollisuudella. Yhdistyksen tullessa sadan vuoden ikään hallitus päätti talvella 2006, että merkkivuotta juhlitaan suomalaisen tuolin puitteissa. Tästä alkoi yhteistyö Taideteollisen korkeakoulun huonekalusuunnitteluosaston ja Satakunnan Museon kanssa. Tämä näyttely on yhteistyön tulos. Tässä yhteydessä lausumme kiitokset professori Yrjö Wiherheimolle, lehtori Martin Relanderille, muotoilija Timo Sairille, museon johtaja Juhani Ruohoselle, museoassistentti Sari Kaarrolle ja näyttelysihteeri Ia Ekmanille. Näyttelyn järjestämistä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Valtion muotoilutoimikunta, Svenska Kulturfonden i Björneborg, Suomen Taideteollisuusyhdistyksen 100-vuotissäätiö ja Porin kaupunki. Porin Taide- ja Taideteollisuusyhdistys ry:n hallitus Tekstit (tuolit): Sari Kaarto, Satakunnan Museo Martin Relander, Taideteollinen korkeakoulu Julkaisija: Porin Taide- ja Taideteollisuusyhdistys ry Graafinen suunnittelu: Reaktori Design Management Oy Painotyö: Fram, Vaasa, / 5

3 Esipuhe Suomalainen tuoli -näyttely esittelee 25 merkittävää suomalaista tuolia kuluneen 100 vuoden ajalta. Se antaa samalla hyvän kuvan suomalaisen muotoilun taustoista, kehityksestä ja nykytilasta. Näyttely on Porin Taide- ja Taideteollisuusyhdistyksen 100-vuotisnäyttely ja se on toteutettu yhteistyössä Satakunnan Museon ja Taideteollisen korkeakoulun kanssa. Näyttelyyn valitut tuolit edustavat aikansa edistyksellisintä teknistä, materiaalista ja esteettistä näkemystä ja ajattelua. Keskiössä on aikamme merkittävimpien suunnittelijoiden tuotannossa olevia tuoleja, sekä Taideteollisessa korkeakoulussa opiskelevien että sieltä juuri valmistuneiden nuorten suunnittelijoiden uusia töitä. Näyttelytilaa kiertävät kookkaat, rakennettua ympäristöä, arkkitehtuuria ja sisätiloja esittävät valokuvasuurennokset. Näyttely sisältää myös esimerkkejä suomalaisen talonpoikaiskulttuurin synnyttämistä hienoista kalustesuunnittelun lähtökohdista sekä modernin muotoilun ja teollistumisen aikakauden tärkeimpiä klassikoita, jotka ovat vakiinnuttaneet asemansa suomalaisen muotoilun esikuvina. Suomalaiset arkkitehdit ja suunnittelijat Alvar Aalto, Werner West ja Ilmari Tapiovaara pitivät teollisesti valmistettua tuolia tärkeänä osana uutta asumisen tapaa ja tasa-arvoista yhteiskuntaa. He luopuivat eksoottisista materiaaleista ja kalliista käsityövaltaisista valmistusmenetelmistä tai niitä jäljittelevistä ratkaisuista ja asettivat tilalle uudet ihanteet ja tavoitteet; kalusteen funktionaalisuuden, kestävyyden ja taloudellisen valmistustavan. Suomessa ratkaiseva vaihe tuolin suunnittelun historiassa oli vuonna 1871 alkanut sisustusarkkitehtuurin ja kalustesuunnittelun koulutus Taideteollisessa korkeakoulussa ja sen nopea nousu korkealle kansainväliselle tasolle. Erityisesti Ilmari Tapiovaaran ja Yrjö Kukkapuron työ on ollut ratkaisevan tärkeä modernin tuolin kehitykselle sekä Suomessa että Pohjoismaissa. Vaikka moderni muotoilu on luonteeltaan kansainvälistä, ajatukset liikkuvat ja leviävät yli kulttuurirajojen. Niinpä on mahdollista nähdä piirteitä, jotka erottavat suomalaisen muotoilun maailmalla vallitsevasta ajattelusta. Kalustesuunnittelu liittyy Suomessa ja Pohjoismaissa kiinteästi tilaan ja arkkitehtuuriin. Niillä on pitkälti sama arvomaailma. Moderni kaluste ei ole pinnallinen muotioikku, jota vaihdetaan kuin vaatetta, vaan elimellinen osa sitä tilaa ja arkkitehtuuria, johon se kuuluu. Suomalaisten suunnittelijoiden kyky luoda yksinkertaisia, vahvoja, kauniita ja hyvin toimivia esineitä suhteellisen vaatimattomilla materiaaleilla ja valmistustekniikoilla on muotoilulle ominaista ekonomiaa. Pohjoismaisen kalustesuunnittelun suurin saavutus ei ole siinä, että esineitä on valittu maailman museoihin, kokoelmiin ja näyttelyihin vaan siinä, että niitä käytetään joka päivä tavallisissa kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Korkeatasoisella muotoilulla ja erityisesti hyvin suunnitelluilla kalusteilla on suuri merkitys suomalaisen kulttuurin arvostukselle maailmalle. Se oli myös keskeinen osa suomalaisen muotoilun ihmettä 1950-luvulla. Taustaa Tuoli kertoo omalla kouriintuntuvalla tavallaan kulttuurista, johon se kuuluu. Se kertoo, miten elämäntapamme, tottumuksemme ja mieltymyksemme ovat muuttuneet kuluneen vuosisadan aikana, ja tietenkin sen, miten tuolin käyttötarkoitus, valmistus ja muotoilu ovat muuttuneet. Tuoli on nykyään tavallinen ja arkipäiväinen käyttöesine, mutta sen historia on suhteellisen lyhyt. Tuoli oli harvinainen kaluste talonpoikaisessa tuvassa vielä 1800-luvun alussa. Vasta 1900-luvun alussa se yleistyi ja siitä tuli arkinen esine ja osa jokapäiväistä yksityistä ja julkista ympäristöä. Tuoli oli aikanaan yhtä paljon varallisuuden ja korkean sosiaalisen aseman merkki kuin valtaistuin. Se erotti ihmisiä ja ihmisryhmiä toisistaan taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen aseman mukaan. Tuoli näyttää vieläkin istujan paikan, ei vain tilassa, vaan myös perheen tai yhteisön arvojärjestyksessä. Nykytilanne Monet ajattelevat, että kun tuoli on valmis, niin kaikki on tehty. Mutta suunnittelijan mielestä kaluste ei ole vielä valmis, vaan jatkaa prosessia, jossa omat saavutukset asetetaan usein kriittisen tarkastelun alaiseksi ja uudelleenarvioitaviksi. Tuolin suunnittelu on edelleen suuri haaste. Nuoret muotoilijat kilpailevat innolla siitä, kuka suunnittelee mielenkiintoisimman, omaperäisimmän, ennakkoluulottomimman ja uusimman tulkinnan tuolista. Martin Relander Lehtori Taideteollinen korkeakoulu Välttämättömyydestä tehty hyve Nopea teollistuminen ja kalusteiden sarjavalmistus, uudet valmistustekniikat ja materiaalit tekivät mahdolliseksi sen, että moni pystyi hankkimaan laadukkaasti suunniteltuja ja valmistettuja esineitä. Sodanjälkeinen jälleenrakentaminen ja nopea kaupungillistuminen merkitsivät valtavaa uusien kalusteiden suunnittelun ja valmistamisen tarvetta. 6 / 7

4 1 2 Selkälautatuoli Kokemäki, 1800-luku Kuusi Satakunnan Museon kokoelmat (3960) Vanhinta tuolityyppiä edustaa ns. selkälauta- eli juurakko tuoli. Juurakkotuoli on omavaraisen talonpoikaiskulttuurin nerokas tuote. Istuimen valmistuksessa on hyödynnetty luonnonmuotoja turhia liitoksia välttäen. Istuin ja selkänoja on tehty luonnonväärästä puusta puunsyiden suuntaan, mikä tekee tuolista lujarakenteisen ja kauniin muotoisen. Malli muistuttaa renessanssiajan sgabellotuolia. Kokemäel tä vuonna 1901 Satakunnan Museoon lahjoitettu tuoli on tyypillinen naisten työtuoli. Keinutuoli on suomalaisen talonpoikaistuvan keskeinen kaluste. Keinutuolissa on rento, keinuva liike ja kaunis, vartalonmukainen ergonominen muoto. Satakunnassa keinutuolien valmistus keskittyi Nakkilaan. Nakkilalaisessa oli aluksi selkänojana karmilaudan alapuolella kaksi vaakasuoraa välilautaa, jotka oli koristeltu biedermeiertyylisillä leikkauksilla. Tämä keinutuoli edustaa vanhemmasta nakkilalaisesta kehiteltyä tyyliä. Vanhempaa mallia on perimätiedon mukaan alkanut ensimmäisenä Nakkilassa valmistaa Villilän kartanon torppari Kustaa Fagerlund. Tarinan mukaan esikuvana on ollut Avellanin suvun 1800-luvun alussa myötäjäislahjana Ahvenanmaalta saama keinutuoli. Toisen version mukaan keinutuolin alku peräinen malli on tuotu markkinoilta. Jalaksissa ja käsinojissa käytettiin usein luonnonväärää puuta. Melko pian nakkilalaista alettiin valmistaa nykyisenmallisena eli pinnaselustaisena. Keinutuoli Satakunta 1800-luku Massiivikoivu Satakunnan Museon kokoelmat (17543:281) 8 / 9

5 3 4 Muurame 1919 Taivutettu massiivikoivu ja vaneri Satakunnan Museon kokoelmat (19276:4) Muuramen tuoli on ensimmäisiä teollisesti valmistettuja tuoleja Suomessa. Arkinen pinnatuoli oli puusepänteollisuuden ensimmäisiä sarjatuotantoon ja siten myös vientiin soveltuvia tuotteita. Istuimia ei enää tehty itse, vaan niitä ostettiin, ennen kaikkea julkisiin tiloihin ja laitoksiin. Tämän vuonna 1903 perustetun Muuramen tuolitehtaan Osakeyhtiön kultamitalilla palkittu pikkutuoli on tehtaan kuvastossa numerolla 1. Kevyt tuoli on valmistettu höyrytaivutetusta massiivipuusta. Aikakauden uutuudesta, vanerista, valmistettu istuinlevy ostettiin alihankkijalta valmiina. Tuoli on pelkistetty, mutta kaunis versio wieniläisestä Thonet-tuolista. Eliel Saarisen Rautatiehallituksen työhuoneeseen suunnittelema tuoli luvun alun jugendtyyli uudisti rakennustaidetta ja muotoilua. Se merkitsi irtautumista kertaustyylien jatkuvasta kierrosta. Jugendin ihanteena oli arkkitehtuurin, sisustuksen ja kalustuksen muodostama kokonaistaideteos. Jugend sai innoituksensa luonnonmuodoista ja kansallisesta rakennusperinteestä. Jugendtuoli Eliel Saarinen 1908 Tammi Valmistaja Designmuseon kokoelmat (9177) 10 / 11

6 5 6 Paimio Alvar Aalto 1931 Laminoitu koivu ja muotopuriste hkt Korhonen / Artek Alvar Aallon Paimion parantolaan suunnittelema tuoli on esimerkki Aallon hyvin laajasta huonekalumallistosta. Aallon kalustesuunnittelun idea oli suunnitella kalustekomponentteja, joita voi yhdistellä monilla eri tavoilla kulloisenkin käyttötarkoituksen ja tilanteen mukaan. Tuolin selkeä, puhdas muoto ja rakenne merkitsivät funktionalismin läpimurtoa Suomessa. Tuolin jalka on taivutettu yhteenliimatuista koivusäleistä ja joustava istuin ohuista koivuviiluista. Ilmari Tapiovaara oli yksi ensimmäisiä kalustesuunnitteluun erikoistuneita sisustusarkkitehteja ja modernin suomalaisen kalustesuunnittelun pioneereja. Tuoli on osa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Domus Academica -asuntolan kalustusta. Domus on koottava, kuljetettava, pinottava ja rivikytkettävä teollisesti valmistettu tuoli ja aikansa kansainvälinen vientimenestys. Domus Ilmari Tapiovaara 1946 Massiivikoivu ja muotopuriste Keravan Puuteollisuus / Aero 12 / 13

7 7 8 Palace-saunajakkara Antti Nurmesniemi 1951 Vaneri ja massiivipuu Aero Hotelli Palacen saunajakkara on Antti Nurmesniemen rohkea ja aikanaan huomiota herättänyt tulkinta suomalaisesta saunajakkarasta. Hevosenkengän muotoinen istuin, josta vesi pääsee valumaan vapaasti pois, muistuttaa muodoltaan vanhaa lypsyjakkaraa. Vanerin tumma liimasauma toimii koristeena. Tuoli on valittu New Yorkin Modernin taiteen museon kokoelmiin. Saunajakkara on suunniteltu alun perin Hotelli Palacen saunatiloihin, joka valmistui Helsingin Olympialaisiin Hotelli rakennettiin vaativia olympiavieraita varten. Se oli eräänlainen kokonaistaideteos ja suomalaisen designin näyteikkuna, jonka suunnitteluun osallistuivat monet aikakauden keskeisistä suunnittelijoista, kuten Viljo Revell, Antti Nurmesniemi ja Olli Borg. Kevyt ja ilmava pinnatuoli josta on olemassa monia erilaisia versioita. Mademoiselle on kompakti ja mukava tuoli, joka sopi hyvin sodan jälkeen rakennettuihin pieniin asuntoihin. Tuoli on rakennettu yksinkertaisesti lyömällä sorvatut tapit massiivisen istuimen reikiin. Mademoiselle Ilmari Tapiovaara 1956 Massiivikoivu Asko / Aero 14 / 15

8 9 10 Kilta Olli Mannermaa 1955 Teräs, muotopuriste ja verhoilu Tehokaluste / Martela Olli Mannermaan vaahtomuovilla pehmustettu ja yliverhoiltu runko tuotti eheän muodon ja mukavan työtuolin. Asiallinen ja mukava tuoli sopi hyvin konttorien ja toimistokalusteiden kasvavaan tarpeeseen. Killalla oli suuri kansallinen ja kansainvälinen menestys. Sitä valmistettiin ulkomailla lisens sillä. Tuoli on valittu New Yorkin Modernin taiteen museon kokoelmiin. Charles Eames ja Eero Saarinen kehittivät yhdessä kuppimaisen istuimen New Yorkin Modernin taiteen museon kalustesuunnittelukilpailuun Kumpikin varioi teemaa myöhemmin omissa suunnitelmissaan. Tulip on Eero Saarisen pylväsjalkainen versio teemasta. Amerikkalaisen Knoll Internationalin valmistama tuoli on modernin liikerakentamisen ja sisustamisen hienostunut malliesimerkki. Tulip Eero Saarinen 1955 Lasikuitu, alumiinivalu ja verhoilu Knoll International / Artek 16 / 17

9 Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuolin ergonominen muoto ja materiaalin, lasikuituvahvisteisen hartsin käyttö olivat uutta 1960-luvun kalustesuunnittelussa. Lasikuitua käyttämällä voitiin laminoida vapaamuotoisia plastisia muotoja, jotka sopivat hyvin mukavan istuimen materiaaliksi. Istuimen nerokas malli mahdollisti pyörivän ja keinuvan liikkeen. Karuselli on Kukka puron klassikko ja modernin muotoilun kansallinen ikoni. Se on valittu Lontoon V & A -museon kokoelmiin. 12 Karuselli Yrjö Kukkopuro 1965 Lasikuitu, teräs ja nahkaverhoilu Haimi / Avarte 11 Cafe Palace Olavi Hänninen 1952 Kromattu teräsputki ja akryyli Veljekset Lampinen Designmuseon kokoelmat (13756) Olavi Hännisen tuoli on ensimmäisiä suomalaisia muovituoleja ja keskeinen osa Hotelli Palacen kahvilan ultramodernia sisustusta. Tuolissa on rohkea, yksinkertainen, kuppimainen istuin ja teräsrunko. Istuin on valmistettu tyhjiömuovaamalla. 18 / 19

10 13 14 Pastilli Eero Aarnio 1968 Lasikuitu Asko / Adelta Pastilli on jatkoa Eero Aarnion aikaisemmin suunnittelemalle Pallotuolille. Pastilli mahtuu kuljetettaessa Pallon sisään. Uutta ovat sen muoto, rakenne, kirkkaat värit ja keinuva liike. Siinä ei ole perinteisiä tuolin osia, selkänojaa, istuinta tai jalkoja vaan yksi eheä ja veistoksellinen muoto. Pastilli on suurta huomiota herättänyt 1960-luvun popkaluste. Visio on pieni ja äärimmäisen kevytrakenteinen, käsinojallinen nojatuoli. Jousi liittää ohuen istuimen ja selkänojalevyt hentoon putkirunkoon. Tuloksena on istujan liikkeitä mukaileva, joustava istuin. Jalkojen vanteille laakeroidut, keskiöttömät pyörät helpottavat liikuttamista. Visio on valittu Lontoon V&A museon kokoelmiin. Visio 100 Simo Heikkilä ja Yrjö Wiherheimo 1982 Teräsputki, jousiteräs, vaneri ja verhoilu Vivero 20 / 21

11 15 16 Trice Hannu Kähönen 1985 Lasikuituputki ja dacron Moform Trice on kolmijalkainen, kevyt tuoli. Se kulkee kantopussissa mukavasti olalla. Tuolin lähtökohtana on ollut ajatus minimaaliseen tilaan menevästä, kokoontaitettavasta tuolista. Innovaatiossa yhdistyivät sekä uudet materiaalit että rakenteen ja valmistustekniikan kehitys. Pelkäätkö korkeita paikkoja? Tumppi on yksinkertainen ja pelkistetty nojatuoli, jossa istutaan melkein lattianrajassa. Tämän erikoisen rakenteen seurauksena lattia toimii pöytänä. Tumppi Simo Heikkilä 2003 Teräsputki, muotopuriste ja verhoilu Avarte 22 / 23

12 17 18 Kuru Jouko Järvisalo 1992? Teräsputki, muotopuriste ja verhoilu Mobel Selkeä ja yksinkertainen, yhdestä levystä taivutettu, jännitetty istuinmuoto, jota konstruktiivinen kromattu teräsrunko pitää kasassa. Tupla on peruspenkki kahdelle. Se on muodoltaan ankara ja tinkimätön, kaikesta turhasta karsittu kaluste, jota musta väri ja kromi korostavat. Tupla Pentti Hakala 1991 Teräsputki ja maalattu mdf tai nahkaverhoilu Mobel 24 / 25

13 19 20 Nomad Ilkka Suppanen 1994? Villahuopa, teräsputki ja jousiteräs Prototyyppi Varde-näyttelyyn suunniteltu kevyt tuoli. Nomadin ohuiden jousiterästankojen varaan ripustettu huopa suo joustavan mukavan, makaavan asennon. Se on helposti purettava, kasaanrullattava ja mukanakuljetettava tuoli. Taideteollisen korkeakoulun kalustesuunnittelun lopputyö. Tuolin istuimen muoto syntyy luontevasti pinoamalla ohuita koivuviiluja lomittain pakkaan. Tuoli on pinottava ja rivikytkettävä, ja siitä on kehitetty monia erilaisia versioita. Veera Teemu Järvi 2000 Terästanko, muotopuriste ja verhoilu hkt Korhonen 26 / 27

14 Taideteollisen korkeakoulun kalustesuunnittelun lopputyö. Sunnuntai on moderni tulkinta perinteisestä keinutuolista. Se on matala, joustava, keinuva ja mukava kaluste loikoiluun. 22 Sunnuntai Saara Renvall 2003 Teräsputki, lasikuitu - vahvisteinen muotopuriste ja verhoilu Prototyyppi 21 Soft Kai Korhonen 2002 Teräsputki, vaahtomuovilaminaatti ja verhoilu Vivero Soft on Taideteollisen korkeakoulun kalustesuunnittelun lopputyö. Tuolin muoto on syntynyt luontevasti liimaamalla useita pehmeitä vaahtomuovimattoja yhteen ja taivuttamalla ne pyöreän istuimen ympärille. Menetelmä, jossa jäykkä runko hylätään, saa aikaan mukavan ja näyttävän sekä intiimin nojatuolin. 28 / 29

15 23 24 Tramp Timo Salli 1996 Tekstiili ja terästanko Prototyyppi Timo Sallin Tramp-tuolissa on läpikuultava tekstiili ohuen teräsrungon ympäri pingotettuna ja vetoketjulla suljettuna. Tuloksena on harsomainen ja kevyt istuin. Taideteollisen korkeakoulun kalustesuunnittelun harjoitustyö on hyvä esimerkki siitä, kuinka koulu rohkaisee opiskelijoita kokeilemaan uusia materiaaleja. Kun monta tavallista pahviputkea yhdistetään nauhalla toisiinsa, syntyy telaketju, jonka voi asettaa vapaasti moneen eri istuma-asentoon, kiertää rullalle tai levittää matoksi. Roller Inka Ahola 2005 Pahviputki ja nauha Prototyyppi 30 / 31

16 25 Kumisaapaspenkki Simo Heikkilä, Jouko Järvisalo ja Pentti Hakala 2005 Kumisaappaat, hiekkaa ja lautaa Prototyyppi Kolmen suunnittelijan manifesti muotoilun perusasioista on esimerkki uudesta tavasta suhtautua muotoiluun. Tuoli edustaa Jalat maassa -ajattelua, jonka mukaan tuolin raaka-aineet, materiaali ja komponentit, hankitaan lähimmästä rautakaupasta tai kerätään omista ja naapurin nurkista. Kaikki ainekset kierrätykseen ovat tarjolla, vain innovatiiviset reseptit tee-se-itsehuonekaluihin puuttuvat. Kuvat Selkälautatuoli, Keinutuoli, Muurame 1919: Satakunnan museo Jugendtuoli, Cafe Palace -tuoli: Designmuseo Paimio: Artek Domus, Mademoiselle: Aero Kilta: Martela Tulip: Knoll Karuselli: Avarte Pastilli: Adelta Visio 100, Soft: Vivero Trice: Hannu Kähönen Tumppi: Simo Heikkilä Kuru, Tupla: Mobel Nomad: Ninna Kuismanen Veera: hkt Korhonen Sunnuntai: Manu Rantanen Tramp: Ulla Hassinen Roller: Chikako Harada Kumisaapaspenkki: Jouko Järvisalo 32 / 33

17 Näyttelyn toteutus Porin Taide- ja Taideteollisuusyhdistys ry, Satakunnan Museo, Taideteollinen korkeakoulu Näyttelyn tukijat ja yhteistyökumppanit Suomen Kulttuurirahasto, Valtion muotoilutoimikunta, Svenska Kulturfonden i Björneborg, Suomen Taideteollisuusyhdistyksen 100-vuotissäätiö, Porin kaupunki Aero Oy, Artek Oy, Avarte Oy, hkt Korhonen Oy, Martela Oy, Mobel Oy, Vivero Oy