Maailmanlaajuinen johtajien koulutuskokous

Transkriptio

1 Maailmanlaajuinen johtajien koulutuskokous Pappeus sekä apujärjestöt Apuyhdistys, Nuoret Naiset ja Alkeisyhdistys 10. TAMMIKUUTA 2004 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO

2 Julkaisija Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko SUOMI 2004 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään Printed in the United States of America Hyväksytty englanniksi: 8/03 Hyväksytty käännettäväksi: 8/03 Alkuperäisjulkaisun nimi Worldwide Leadership Training Meeting, January 10, Finnish

3 Sisällysluettelo Perhettä kohtaavat haasteet Presidentti James E. Faust Apujärjestöjen opillinen perusta Vanhin Richard G. Scott Apujärjestöjen tarkoitukset Bonnie D. Parkin Susan W. Tanner Coleen K. Menlove Pappeus ja apujärjestöt Vanhin Dallin H. Oaks Voimakas ja järkkymätön tuki Presidentti Gordon B. Hinckley

4 PRESIDENTTI JAMES E. FAUST toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa Perhettä kohtaavat haasteet Perheen hajoaminen Haluan puhua tänään perhettä kohtaavista haasteista. Viime aikoina yhteiskunnan vitsauksena on ollut eräänlainen syöpä. Puhun monien kotiemme ja perheidemme hajoamisesta. Sekasorto ja epäjärjestys ovat aivan liian tavallisia yhteiskunnassa, mutta me emme saa antaa niiden tuhota perheitämme. Yleinen yhteiskuntamoraalinen murtuminen joka maassa tuo pyhälle perheinstituutiolle uusia haasteita. Te kaikki olette siitä perillä, koska se suorastaan hautaa meidät alleen. Valtiovalta käyttää yhä vähemmän moraalista arvovaltaa. Niinpä tärkeimmät vanhurskasta elämää vaalivat laitokset ovat kirkko ja perhe. Isän, äidin ja lasten muodostama perhe on vanhin ja kestävin instituutio maailmassa. Se on kestänyt kaikki aikakausien, maantieteellisten alueiden ja kulttuurien erot. Koska miehen ja naisen välinen avioliitto on Jumalan säätämä luonnollinen tila, profeetta Joseph Smith opetti, että avioliitto oli asetettu taivaassa, pantu alulle Eedenin puutarhassa [ja] että on välttämätöntä, että se vahvistetaan iankaikkisen pappeuden valtuudella. 1 Se on moraalin kannalta välttämätöntä. Avioliitto on kiistatta kuolevaisen elämän tärkein päätös. Naimisiin ei pidä mennä vain naimisiinmenon vuoksi. Tähän pyhään suhteeseen luonnostaan kuuluvien tärkeiden velvollisuuksien ottaminen kannettavakseen vaatii kypsää valmistautumista. Avioliitto vaatii myös uskoa uskoa itseen, uskoa aviopuolisoon ja uskoa Herraan. Se vaatii myös täydellistä sitoutumista kumpaiseltakin osapuolelta. Ensimmäinen asia perhettä perustettaessa on se, että mennään naimisiin! Joidenkuiden haluttomuus solmia avioliitto näyttää lisääntyvän kautta maailman. Avioituvuusluku laski vuosien 1970 ja 2001 välisenä aikana Yhdysvalloissa 76,5 prosentista 45,6 prosenttiin. 2 Tähän laskuun vaikuttaneet päätekijät ovat nuorten myöhemmäksi siirtynyt avioituminen, naimattoman aikuisväestön suhteellisen osuuden lisääntyminen ja avoliittojen lisääntyminen. 3 Viiden raportoidun eteläamerikkalaisen maan avioituvuusluvut ovat laskeneet dramaattisesti viime vuosikymmenellä, ja useimmissa Euroopan maissakin ne ovat pienentyneet dramaattisesti useiden vuosikymmenien ajan. 4 Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että myöhempien aikojen pyhät menevät muuta väestöä todennäköisemmin naimisiin ja että naimisiin menevät miehet elävät yleensä pitempään ja ovat terveempiä ja onnellisempia kuin ne, jotka eivät mene naimisiin. 5 Onnellisen perheen ytimessä on molempien vanhempien täydellinen omistautuminen toisilleen. Mitä tulee sukupuoliseen läheisyyteen, Herran laki on pidättyminen ennen vihkimistä ja uskollisuus sen jälkeen. Perhejulistuksessa maailmalle sanotaan: Pyhiä lisääntymisen voimia tulee käyttää ainoastaan miehen ja naisen kesken, jotka on laillisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi. 6 Valitettavasti avioliittoa arvostetaan yhä vähemmän. Avoliitto on nykyisin hyväksytty laajalti monin paikoin avioliiton vaihtoehdoksi. Avoliitto nähdään usein koeavioliittona, johon liittyy vain vähän sitoutumista. Yhdysvalloissa yhdessä asuvien naimattomien parien määrä on lisääntynyt 760 prosenttia vuoden 1960 jälkeen, ja vuonna 2000 sellaisia pareja oli kaikkiaan 3,8 miljoonaa. 7 Useimmat avoliitot päättyvät ilman vihkimistä ja ovat suhteellisen lyhyitä. Tilastot osoittavat, että avoliitot särkyvät paljon todennäköisemmin kuin avioliitot. 8 Eräiden esimerkkimaiden tilastot osoittavat, että myös avioerojen määrä lisääntyy. Asiantuntijat ennakoivat, että noin puolet naisista TAMMIKUU

5 Yhdysvalloissa kokee avioeron jolloinkin elämänsä aikana. 9 Vielä yksi hälyttävä tilastotieto on, että avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten lukumäärä on lisääntynyt 158 prosentilla. 10 Huolestuttavaa on myös asennemuutos avioliiton tarkoitukseen nähden. Yhä useammat nuoret pitävät avioliittoa parisuhteena, jonka tarkoituksena on tyydyttää aikuisten emotionaaliset tarpeet, eikä lasten kasvattamiseen tarkoitettuna perheinstituutiona. Sellaisten sielunystäväsuhteiden tavoittelu saattaa [hyvinkin] heikentää avioliittoa lasten kasvattamiseen tarkoitettuna perheinstituutiona. 11 Vielä yksi huolestuttava haaste perheelle on se, että lapsia arvostetaan yhä vähemmän. Ihmisille syntyy monissa osissa maailmaa yhä vähemmän lapsia. Abortti on luultavasti selvin merkki siitä, että parit eivät halua lapsia. Arviolta neljäsosa kaikista raskauksista kautta maailman päättyy aborttiin. Luvut vaihtelevat Euroopan korkeasta miltei 50 prosentista noin 15 prosenttiin Afrikassa. 12 Täydellinen luottamus puolisoiden kesken tekee avioliitosta paljon paremman. Mikään ei tuhoa tuota keskinäisen luottamuksen ydintä niin kuin uskottomuus. Aviorikos ei ole milloinkaan oikeutettua. Toisinaan avioliitot selviytyvät tästä tuhoisasta kokemuksesta ja perhe pysyy ehjänä, mutta se edellyttää sitä, että loukattu osapuoli osoittaa varauksetonta rakkautta, joka on kyllin suurta antamaan anteeksi ja unohtamaan. Se vaatii rikkoneelta osapuolelta sitä, että hän haluaa kiihkeästi tehdä parannuksen, tavoitella nöyrästi anteeksiantoa ja todella hylätä pahan. Perheemme varjeleminen Uskollisuutemme kumppaniamme kohtaan ei pidä olla yksinomaan fyysistä vaan yhtä hyvin henkistä ja hengellistä. Flirttailu ei ole milloinkaan harmitonta, eikä avioliitossa ole sijaa mustasukkaisuudelle. Aviopuolisoiden täytyy välttää jo pahan ulkokuortakin pysymällä erossa kaikista kyseenalaisista kontakteista kehenkään, jonka kanssa he eivät ole naimisissa. Siveys on se voimakas liima, joka pitää avioliiton koossa. Herra on sanonut: Rakasta vaimoasi koko sydämestäsi ja liity häneen äläkä kehenkään muuhun (OL 42:22). Jokainen miehen ja naisen avioliittoon vihittäessä etenkin temppelisinetöimisessä antama lupaus on suuriarvoinen, koska se on yksi tärkeimmistä liitoista, jonka voimme tehdä. Pyhiä liittoja täytyy aina kunnioittaa. Perheitä kohtaavat nykyisin monet ja suuret haasteet. Perhesuhteemme tarvitsevat kaiken suojan, mitä voidaan säätää, ja pyhien liittojen pitäminen on voimakas turva. Vanhan testamentin Nehemia rakensi Jerusalemin suojaksi muuria, jossa ei ollut enää yhtään aukkoa (Neh. 6:1). Hänen vihollisensa pyysivät hänet alas muurilta, koska heillä oli pahat mielessä. Nehemia pysyi muurilla ja sanoi: En voi tulla alas muurilta, sillä työ keskeytyy (Neh. 6:3). Me emme voi rakentaa tiili- ja kivimuuria perheemme ympärille, mutta meidän täytyy suojella sen jäseniä pysyvillä suojavarustuksilla. Nämä suojavarustukset antavat turvaa. Saanen mainita kolme tapaa suojella ja vahvistaa perheitämme. Perherukous Yksi niistä on perherukous. Herran henki kutsutaan kotiin rukouksen ja kodissa vallitsevan sopusoinnun avulla. Vanhempien pitää opettaa lapsilleen, että he ovat Jumalan lapsia ja että heidän pitäisi rukoilla Häntä joka päivä. Yhteinen perherukous on yhdistävä kokemus. Pienemmät lapset voivat oppia rukoilemaan, kun he kuulevat vanhempiensa ja vanhempien sisarustensa rukoilevan. Nuorena poikana isoisäni rukoukset saivat valtaansa oman sydämeni ja mieleni. Hänen suuri perheensä polvistui aamuin ja illoin ennen ateriaa. Siihen aikaan ajattelin, että hänen rukouksensa olivat aivan liian pitkiä! Hänellä oli paljon rukoiltavaa. Hän oli maanviljelijä ja karjatilallinen. Se oli suuren lamakauden aikaa, ja maassa vallitsi hirveä kuivuus. Hänen eläimensä näkivät nälkää. Hänellä oli monta suuta ruokittavana, mutta hänen rukouksensa olivat niin palavia ja hänen uskonsa oli niin suuri, että olin vakuuttunut siitä, että Herra huolehtii ja että kaikki olisi hyvin. Lopulta niin kävikin. Henkilökohtainen rukous ja perherukous ovat korvaamattomia ihmisen ja perheen onnelle. Perheilta Toinen suojakeino on viikoittainen perheilta. Perheilta on tarkoitettu meille kaikille siitä riippumatta, missä elämänvaiheessa olemme. Sisar Faust ja minä olemme huomanneet, että perheilta on meille erilainen kuin se oli silloin, kun lapsemme ja lastemme lapset olivat ympärillämme. Nykyisin me enimmäkseen tutkimme pyhiä kirjoituksia yhdessä. Muutama viikko sitten luimme perheillassamme patriarkalliset siunauksemme ja yritimme ymmärtää, mitä työtä meillä vielä ehkä olisi tehtävänä. Havaitsimme, että meillä on yhä työtä tehtävänä. Jotkut perheet ovat lakanneet pitämästä tätä tärkeää kokousta. Meidän pitäisi tehdä kaikki voitavamme vapauttaaksemme maanantaiillat kaikesta muusta kilpailevasta toiminnasta. Perheilta liittää meidät yhteen perheessämme liiman tavoin. Oppiaiheiden pitäisi olla opettavaisia ja perheenjäsenten pitäisi osallistua niihin vapautuneessa ilmapiirissä, 2

6 johon kuuluu rakkauden ilmaiseminen. Meidän pitäisi perheilloissamme yrittää saada kaikki, paitsi sylilapset, mukaan jollakin tavalla. Pienet lapset voivat osallistua laulamalla lauluja. Vanhemmille lapsille voidaan antaa tehtäväksi valmistautua opettamaan koko oppiaihe tai osa siitä. Muut perheenjäsenet voivat auttaa nuorempia lapsia valmistautumaan. Kaikkia tulisi pyytää esittämään kysymyksiä oman evankeliumin tutkimisensa tai oppiaiheen pohjalta. Perheillassa voidaan myös sopia perhetoiminnan ajankohdista, niin että jokainen tietää, mitä häneltä odotetaan. Perheillassa voidaan oikaista väärinkäsityksiä. Siinä voidaan myös kannustaa perheenjäseniä kehittämään kykyjään ja hankkimaan uusia taitoja. Pyhien kirjoitusten tutkiminen perheen kanssa ja henkilökohtaisesti Kolmas perusasia on pyhien kirjoitusten tutkiminen perheen kanssa ja omin päin. Se vaatii vanhemmilta ja kaikilta lapsilta hieman suunnittelua ja kurinalaisuutta. Meidän on autettava lapsiamme vahvistamalla heidän uskoaan ja ymmärrystään. Eräs nuori nainen, hiljattain temppeliavioliiton solminut, puhui pyhien kirjoitusten tutkimisen arvosta perheessään hänen kasvuvuosinaan. Hänen äitinsä soitti suurta lehmänkelloa kello 5 joka aamu herättääkseen perheensä tutkimaan pyhiä kirjoituksia. Nuori nainen oli ärtyisä ja ajatteli, että tämä jokapäiväinen puuha oli ajan haaskausta, mutta käytäntö jatkui kuitenkin hänen lapsuudestaan aikuisikään asti. Muistellessaan tuota aikaa tämä nuori nainen käsittää nyt, että tuo perheen yhteinen pyhien kirjoitusten lukeminen muodosti tärkeän tavan, jonka noudattamista hän ja hänen veljensä ja sisarensa jatkavat omissa perheissään. Noina tutkimishetkinä hän sai hitaasti mutta varmasti todistuksen evankeliumista. Noina kehitysvuosina hän kehitti myös iankaikkisen siteen vanhempiinsa ja kaikkiin veljiinsä ja sisariinsa. Henkilö- ja perhekohtainen pyhien kirjoitusten lukeminen on elinikäinen asia. Pyhien kirjoitusten kieli saattaa paikoitellen olla vaativaa pienille lapsille, ja niinpä vanhemmat ja isosiskot ja -veljet voivat kertoa vaikeimmista kohdista ja selittää niitä. Heidän tulisi selittää, mitä merkitystä niillä on heille heidän senhetkisessä elämäntilanteessaan. Evankeliumin tutkimisen muodostuminen perheessä lujaksi tavaksi voi kestää vuosia se ei tapahdu itsestään. Tutkimistapa muodostaa yhdistävän suojamuurin, johon perheet voivat turvautua ja joka sitoo heidät yhteen. Vanhempien vastuu Sisar Faust ja minä tapasimme hiljattain uusimman lapsenlapsemme tyttären. Sain hänet syliini ensimmäisen kerran. Käsitin, että tällä rakkaalla pikku tytöllä on hyvin paljon opittavaa, jotta hän voi selviytyä niin, että hän voi olla onnellinen elämässä. Lapsille paras paikka oppia tärkeimpiä asioita on koti, koska kodissa on eniten rakkautta. Vanhemmilla on velvollisuus opettaa lapsilleen oppia parannuksesta, uskosta Kristukseen, elävän Jumalan Poikaan, ja Pyhän Hengen lahjasta (OL 68:25). Selviytyäkseen elämän haasteista lapsillamme täytyy olla todistus Vapahtajasta maailman Lunastajana. Heille täytyy opettaa, että jonakin päivänä he joutuvat vastaamaan Herralle tässä elämässä tekemistään teoista. Heille täytyy opettaa myös Herran onnensuunnitelmaa Hänen lapsiaan varten. Se merkitsee sitä, että heidän täytyy tietää, että Jumala rakastaa heitä, että me asuimme Hänen luonaan jo ennen kuin maailma oli ja että me kaikki voimme palata Hänen luokseen Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen palvelutyön ansiosta. Selviytyäkseen elämän haasteista lapsiemme täytyy saada myös koulukasvatusta. Vanhempien tulee pitää kuria rakastavasti ja vanhurskaasti. Lapsia ei voi pakottaa tottelemaan. Presidentti Hinckley on sanonut: Perheessä tarvitaan kuria. Mutta kurinpito ankaruutta ja julmuutta käyttämällä ei suinkaan saa aikaan parannusta vaan pikemminkin kaunaa ja katkeruutta. Se ei paranna mitään ja vain pahentaa ongelmaa. Se on tuomittu epäonnistumaan. 13 Paras menetelmämme ojentaa lapsia, kun he ovat tehneet väärin, on tehdä se päättäväisesti, rakastavasti, kärsivällisesti, ystävällisesti ja hyväksyttävästä syystä. Minun mielestäni kirkon jäsenillä on kaikkein tehokkain lääke yhteiskunnan rappeutuvaan perhe-elämään. Se on se, että miehet, naiset ja lapset pitävät kunniassa ja arvostavat sekä isän että äidin jumalallista roolia kodissa. Siten siellä vallitseva vanhurskaus vahvistaa keskinäistä kunnioitusta ja arvostusta kirkon jäsenten keskuudessa. Tiedän, että myös yksinhuoltajavanhemmat kasvattavat lapsia, joten toistan vanhin John B. Dicksonin viisaan neuvon. Hän kirjoitti: Kun kotona ei vallitse ihannetilanne, niin että perheessä on isä ja äiti, niin meidän on tehtävä parhaamme tarjotaksemme pappeuden ja organisaation tukea, mutta emme saa syrjäyttää vanhempia heidän ylivoimaisesti tärkeimmässä roolissaan. 14 Käsitän myös, että toisinaan naisten on välttämätöntä käydä työssä kodin ulkopuolella perheen elättämiseksi. Kun uudesta ensimmäisestä presidenttikunnasta ilmoitettiin lehdistötilaisuudessa 13. maaliskuuta 1995, toimittajat esittivät kysymyksiä työssä käyvistä äideistä. Presidentti Hinckley vastasi: Tehkää parhaanne ja muistakaa, että suurinta teille tässä maailmassa ovat ne lapset, jotka olette saattaneet TAMMIKUU

7 maailmaan ja joiden kasvattamisesta ja huolenpidosta te olette vastuussa. Samaan aikaan kun monet isät osallistuvat tiiviisti lastensa kasvatukseen, yhä kasvava joukko miehiä on irrottautunut tai kokonaan poissa lastensa elämästä. Miehet, jotka siittävät lapsia avioliiton ulkopuolella tai elävät avoliitossa, sen sijaan että menisivät naimisiin, huolehtivat lasten vaatimasta jatkuvasta ja keskeytymättömästä kasvatuksesta ja tuesta paljon epätodennäköisemmin kuin naimisissa olevat miehet. 15 Pappeuden voima Jumala on viisaasti asettanut opastavan auktoriteetin maailman tärkeimmälle instituutiolle, perheinstituutiolle. Tämä auktoriteetti on pappeus. Pappeus tarjoaa kaikille jäsenille siunauksia Jumalalta Hänen nimittämiensä palvelijoiden käsien kautta. Tällä pappeuden valtuudella voidaan siunata kaikkia jäseniä kotiopettajien, kooruminjohtajien, piispojen, isien ja kaikkien muiden vanhurskaiden, Jumalan valtakunnan asioita hoitamaan uskottujen veljien palvelun kautta. Pappeus on se vanhurskas voima ja vaikutus, jolla poikia opetetaan heidän nuoruudessaan ja kautta koko heidän elämänsä kunnioittamaan siveyttä, olemaan rehellisiä ja ahkeria ja oppimaan kunnioittamaan ja puolustamaan naisia. Pappeus vaikuttaa hillitsevästi. Tytöille opetetaan, että he voivat täyttää monia toiveitaan sen vaikutuksen ja siunaavan voiman avulla. Elian palauttamia suuria sinetöimisavaimia, joista Malakia puhui, käytetään pappeuden kautta. Vanhurskaissa perheissä niitä käytetään kääntämään isien sydämet lasten puoleen ja lapset isien puoleen, jottei koko maata lyötäisi kirouksella (OL 110:5; ks. myös Mal. 3:24). Tämä Elian antama sinetöimisvoima ilmenee perhesuhteissa, ominaisuuksissa ja hyveissä, jotka ovat kehittyneet hoivaavassa ympäristössä ja rakastavan palvelemisen ansiosta. Meidän täytyy vahvistaa Elian tehtävää isien ja lasten sydänten kääntämiseksi toistensa puoleen. Temppelitoimituksista tulee kehitystä edistäviä ja hyvää aikaansaavia vain silloin, kun ne ilmenevät meidän jokapäiväisessä elämässämme. Ne ovat säikeitä, jotka sitovat perheitä yhteen, ja pappeus edistää niiden kehitystä. Kehotan voimakkaasti isiä, aviomiehiä, vaimoja ja lapsia kunnioittamaan ja arvostamaan pappeuden siunauksia. Siten he voivat auttaa parantamaan syöpää, joka riivaa yhteiskuntaamme ja hiipii perheisiimme. Toivon ja rukoilen, että isiä voidaan opettaa pitämään kunniassa pappeuskutsumuksensa perheen patriarkkana ja että sisaria siunataan heidän tärkeimmässä roolissaan äidin roolissa ja että he kokevat yhdessä taivaallisen Isän lupaamat palkinnot, ja sanon tämän Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Viitteet 1. History of the Church, osa 2, s. 320; ks. myös Joseph Fielding Smith, Pelastuksen oppeja, toim. Bruce R.McConkie, 3 osaa, , osa 2, s Perustuu kuvioon 1 (avioliittoon vihkimisten määrä tuhatta 15 vuotta täyttänyttä naista kohti) julkaisussa U.S. Census Bureau, National Marriage Project, Social Indicators of Marital Health and Wellbeing: Trends of the Past Four Decades, The State of Our Unions, 2003: The Social Health of Marriage in America (annual report, 2003), s National Marriage Project, Social Indicators, s United Nations, Demographic Yearbook 2000 (2002), taulukko 23. Ks. myös aiemmat vuodet. 5. Ks. Tim B. Heaton ja Kristen L. Goodman, Religion and Family Formation, Review of Religious Research (kesäkuu 1985), s ; Elizabeth VanDenBerghe, Religion and the Abundant Life, Ensign, lokakuu 1994, s ; Linda J. Waite ja Maggie Gallagher, The Case for Marriage (2000). 6. Ensign, marraskuu 1995, s Arlene F. Saluter, Current Population Reports, sarja P-20, nro 450, Marital Status and Living Arrangements: maaliskuu 1990 (1991), taulukko N ( avoparitaloutta vuonna 1960); Jason Fields, Current Population Reports, sarja P-20, nro 537, America s Families and Living Arrangements: maaliskuu 2000 (2001), s. 12 (3,8 miljoonaa avoparitaloutta vuonna 2000; avoparien todellinen lukumäärä voi olla paljon suurempi). 8. National Marriage Project, Social Indicators, s Rose M. Kreider ja Jason Fields, Current Population Reports, sarja P-70, nro 80, Number, Timing, and Duration of Marriages and Divorces: 1996 (2001), s ; ks. myös National Marriage Project, Social Indicators, s , National Center for Health Statistics, National Vital Statistics Reports, Births: 17. joulukuuta 2002, taulukko C; National Center for Health Statistics, Nonmarital Childbearing in the United States, , 18. lokakuuta 2000, taulukko David Popenoe ja Barbara Dafoe Whitehead, Marriage and Children: Coming Together Again? julkaisussa The State of our Unions 2003: The Social Health of Marriage in America, National Marriage Project (annual report, 2003), s Stanley K. Henshaw ym., The Incidence of Abortion Worldwide, International Family Planning Perspectives, Supplement, tammikuu 1999, taulukko Teachings of Gordon B. Hinckley, 1997, s. 418; ks. myös Katsokaa pienokaisianne, Valkeus, huhtikuu 1979, s Lead Me, Guide Me, Ensign, syyskuu 2003, s Popenoe ja Whitehead, Marriage and Children, s. 9. 4

8 VANHIN RICHARD G. SCOTT kahdentoista apostolin koorumista Apujärjestöjen opillinen perusta apujärjestössä, jossa toimitte. Tarpeen tullen he auttavat teitä sovittamaan toimintanne paikallisia olosuhteita ja voimavaroja vastaavaksi. Kirkossa on viisi apujärjestöä: Nuoret Miehet, pyhäkoulu, Apuyhdistys, Nuoret Naiset ja Alkeisyhdistys. Sanomani on osoitettu teistä niille, jotka palvelevat Apuyhdistyksessä, Nuorissa Naisissa tai Alkeisyhdistyksessä. Kahdesta muusta apujärjestöstä keskustellaan enemmän tulevissa lähetyksissä. Mikä on apujärjestön tehtävä? Kun haemme vastausta tuohon kysymykseen, on olennaista muistaa, että perhe on Jumalan säätämä ja keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi. 1 Kirkon apujärjestöjen perustavanlaatuinen tehtävä ja merkitys on auttaa juurruttamaan ja kasvattamaan todistus Jeesuksesta Kristuksesta ja evankeliumista. Apujärjestöt voivat myös opettaa Joseph Smithin jumalallista palvelutehtävää sekä Jeesuksen Kristuksen kirkon palautusta. Nämä pyrkimykset auttavat perheitä ja yksittäisiä ihmisiä järjestämään elämänsä palautetun evankeliumin lakien ja periaatteiden mukaisesti pyhän pappeuden johdolla. 2 Perhe ja koti ovat vanhurskaan elämän perusta. Pappeus on Herran varaama voima ja valtuutetut pappeusjohtajat Hänen järjestämänsä keino perheen tukemiseksi. Pyhät kirjoitukset sekä hyväksytty aineisto ovat tarjolla Jumalan teiden opettamiseksi yksityisille henkilöille ja perheille. Eräs esimerkki tästä aineistosta on uusi Melkisedekin pappeuden ja Apuyhdistyksen opiskeluopas presidentti Heber J. Grantin opetuksista. Apujärjestöjen tehtävä Minun sanomani perustuu siihen ihanaan sanomaan avioliitosta, perheestä ja kodista, jonka presidentti Faust niin selkeästi meille esitti. Minä olen saanut ilon ja kunnian kertoa teille siitä opista ja niistä periaatteista, joiden mukaan kirkon apujärjestöt toimivat, ja siitä, mikä on niiden suhde pappeusjohtajiin. Jotta tällä sanomalla olisi vahva perustus, se rakentuu useiden kirkon presidenttien lausuntojen varaan, joista useat ovat suoria lainauksia. Nämä neuvot on annettu avuksenne, jotta voisitte palvella tehokkaasti pappeusjohtajienne johdolla siinä Kirkon apujärjestöt on perustettu auttamaan yksittäistä ihmistä, perhettä ja pappeudenhaltijaa jumalallisten odotusten toteuttamisessa. Kunkin apujärjestön toiminta on kuitenkin sovitettava huolellisesti yhteen muiden apujärjestöjen kanssa, jotta järjestys säilyisi ja palautettu oppi pysyisi puhtaana. 3 Tämä yhteensovittaminen tapahtuu parhaiten pappeuden johdolla vaarnaneuvostossa ja seurakuntaneuvostossa. Kodin ja perheen tukeminen Presidentti Kimball on opettanut: Kirkon tehtävänä jäseniinsä nähden on tarjota heille ne periaatteet, ohjelmat ja pappeus, joiden avulla he voivat valmistautua korotukseen. Menestyksemme yksilöinä ja kirkkona määräytyy sen mukaan, kuinka uskollisesti me keskitymme elämään evankeliumin periaatteiden mukaan kodissa. Vasta silloin kun näemme selvästi kunkin henkilön velvollisuudet ja perheiden ja kotien tehtävän, voimme kunnolla ymmärtää, että pappeuskoorumit ja apujärjestöt, jopa seurakunnat ja vaarnatkin ovat olemassa nimenomaan siitä syystä, että ne auttaisivat jäseniä elämään evankeliumin mukaista elämää kodissa. Silloin voimme ymmärtää, että ihmiset ovat TAMMIKUU

9 tärkeämpiä kuin ohjelmat ja että kirkon ohjelmien tulee aina tukea eikä koskaan vähentää evankeliumikeskeisiä perheen toimintamuotoja. Meidän sitoumuksestamme elää perhekeskeistä evankeliumin mukaista elämää tulee muodostua jokaisen pappeuden ohjelman ja apujärjestön ohjelman selkeä sanoma, ja meidän tulee tarpeen mukaan vähentää joitakin vaihtoehtoisia toimintamuotoja, jotka saattavat kääntää asianmukaisen huomion pois perheestä ja kodista. 4 Eräässä ratkaisevassa vaiheessa kirkon historiassa vanhin Harold B. Lee sai raskaaksi tehtäväkseen sovittaa tuolloiset koko kirkon organisaation moninaiset osat sen nykyiseksi, yhtenäiseksi muodoksi. Hänen tuossa pyhässä tehtävässään saamansa oivallukset ovat meille nykyään suureksi avuksi. Eräässä konferenssipuheessaan presidentti Lee antoi tämän arvokkaan neuvon: Koti on vanhurskaan elämän perusta. Pappeusohjelmat toimivat kodin tukena; apujärjestöt antavat arvokasta apua. On kiireellinen tarve painottaa paremman opettamisen tärkeyttä sekä vanhempien suurempaa vastuullisuutta kodissa. Suuri osa siitä, mitä teemme organisaation puitteissa, on siten rakennustelineitä pyrkiessämme rakentamaan ihmistä, emmekä saa erehtyä luulemaan rakennustelineitä sieluksi. 5 Presidentti Lee korosti myös: Pappeusjohtajien tulee vahvistaa kirkkoa katsoa, että kaikki kirkon jäsenet hoitavat velvollisuutensa ja että apujärjestöt tekevät kaikkensa tehdäkseen, mitä tuo sana edellyttää. Apujärjestön tulee olla pappeuden apuna kirkon valvomisessa ja myös kodin apuna pappeuden johdolla sekä yhteistyössä pappeuden kanssa. 6 Presidentti Lee julisti edelleen, että kirkon ohjelmien tulee vahvistaa kotia: Jos ikinä koittaisi aika, jolloin [kirkon] toiminta olisi niin laajaa, että se veisi lapselta kaiken hänen aikansa se olisi järkyttävää. Meidän tulisi tietoisesti ja päivittäin pyrkiä lujittamaan ja vahvistamaan koteja, jotka ovat taivaallisen Isämme puolustuksen etulinja. 7 Presidentti Hinckley on opettanut: Meidän täytyy täyttää velvollisuutemme vanhempina, ikään kuin kaikki elämässä riippuisi siitä, koska itse asiassa kaikki elämässä todellakin riippuu siitä. Jos epäonnistumme kotona, epäonnistumme elämässämme. Rukoilkaa opastusta, apua ja johdatusta ja seuratkaa sitten Hengen kuiskauksia, jotta ne ohjaisivat teitä kaikkein vakavimmassa tehtävässä, sillä johtajuutenne seuraukset kodissanne tulevat olemaan iankaikkisia ja ikuisia. 8 Vuonna 1906 pitämässään yleiskonferenssipuheessa presidentti Joseph F. Smith opetti: Odotamme näkevämme päivän jolloin jokainen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon pappeusneuvosto ymmärtää velvollisuutensa, omaksuu sille kuuluvan vastuun, [ja] pitää kutsumuksensa kunniassa parhaalla mahdollisella tavalla. Kun se päivä koittaa, ei ole enää yhtä paljon tarvetta siihen työhön, minkä nyt suorittavat apujärjestöt, sillä sen suorittavat säännönmukaiset pappeuden koorumit. 9 Presidentti Harold B. Lee lausui myöhemmin nämä selventävät sanat: Näistä [presidentti Joseph F. Smithin] sanoista on esiintynyt joitakin väärinkäsityksiä. Ne eivät tarkoittaneet, että jättäisimme pois aikaisemmin perustetut apujärjestöt, vaan ne merkitsivät sitä, että kasvattaisimme pappeuskoorumien vastuuta näiden olemassa olevien järjestöjen vahvistamisessa olemalla enemmän tekemisissä niiden kanssa painottaaksemme pappeutta kaikilla Herran työn osa-alueilla. 10 Nämä kirkon aikaisempien presidenttien lausumat periaatteet koskevat kirkon apujärjestöjä. Myöhemmät kirkon ensimmäiset presidenttikunnat ovat toistaneet näitä periaatteita. Ne ovat edelleen kirkon apujärjestöjen työn perustana. Tehtävät vaarnaseurakunnissa ja vaarnoissa Kuinka apujärjestöjä johdetaan? Selitän johtamisen perusperiaatteita. Myöhemmin tässä lähetyksessä esitetään yksi tapa soveltaa näitä periaatteita. Kaikki apujärjestöt toimivat vaarnan ja seurakuntien pappeusjohtajien välittömän johdon ja valvonnan alaisina, ja näillä johtajilla on perimmäinen vastuu näiden järjestöjen toiminnassa. 11 Vaarnanjohtajilla ja piispoilla on Jumalan määräyksestä tehtäviin kutsumisen avaimet niissä apujärjestöissä, joita he valvovat, ja avaimet noiden järjestöjen ohjaamiseen. Heillä on avaimet vahvistavan ilmoituksen saamiseen siitä, kenet tulisi kutsua, ja he vastaavat virkailijoiden ja opettajien kutsumisesta, hyväksyttäväksi esittämisestä sekä virkaan erottamisesta. Vaarnanjohtajat ovat erityisesti vastuussa kutsuista kaikkiin Melkisedekin pappeuden tehtäviin. Näitä tehtäviä ovat ylipappien sekä vanhinten koorumien virkailijat, kirjurit ja toimisihteeri. Vaarnanjohtajat vastaavat myös vaarnan apujärjestöjen virkailijoiden kutsumisesta. Piispat ovat vastuussa kaikista kutsumisista Aaronin pappeuden tehtäviin ja kaikkien seurakunnan apujärjestöjen virkailijoiden kutsumisesta. Kutakin apujärjestön johtajaa pyydetään asiaa harkittuaan ja sen takia rukoiltuaan suosittelemaan joitakuita henkilöitä palvelemaan neuvonantajina. Kun johtokunta on hyväksytty ja kutsuttu, apujärjestön koko johtokunnan tulisi henkilöiden vuoksi rukoiltuaan ja heitä arvioituaan suosittaa 6

10 muita virkailijoita, kuten tuon järjestön sihteeriä tai opettajia. Hallussaan olevien avaimien ansiosta vaarnanjohtajat ja piispat voivat saada vahvistavan ilmoituksen tällaisten kutsujen esittämiseksi viidennen uskonkappaleen mukaisesti. Tämä innoitettu malli säilyttää järjestyksen valtakunnassa. Se antaa mahdollisuuden punnita sellaisia tietoja, joita ehdokkaita suosittelevilla apujärjestöjen virkailijoilla ei ole käytettävissään, kun haetaan vahvistusta sille, tulisiko joku kutsua vai ei. Vaarnanjohtajalla tai piispalla on kirkon avaimet Israelissa, ja niinpä hänellä on sellaista tietoa kelvollisuudesta tai yksityisistä perheasioista, joka ei ole yleisesti tunnettua. Niinpä apujärjestön johtajan tulisikin etsiä Herran innoitusta pohtiessaan henkilön suosittamista tiettyyn virkaan pitäen samalla mielessään, että kyseessä on vain suositus. Vaikka vaarnanjohtaja tai piispa usein saakin vahvistuksen sille, että suositeltu henkilö tulisi kutsua, niin ei aina kuitenkaan tapahdu. Jokaista suositusta arvioidaan huolellisesti käsittäen, että henkilöä on harkittu tehtävään tunnollisesti ja että hänet on valittu rukoillen. Vaarnanjohtaja tai piispa keskustelee yleensä tarkoin apujärjestöjen johtajien kanssa heidän suosittelemistaan henkilöistä varmistaakseen, että järjestön tarpeista on olemassa kokonaiskuva ennen kuin hän etsii rukoillen vahvistusta kutsumiselle. Sitten hän pitää kelvollisuuspuhuttelun ja keskustelee henkilön kanssa ennen kuin kutsuu tämän palvelemaan. Vaarnanjohtajat ja piispat, kun kutsutte apujärjestöön uuden johtokunnan, antakaa sen jäsenille ohjausta ja näkemystä heidän perehdyttämisekseen palvelutehtäväänsä. Kokoontukaa yhteen neuvonantajienne kanssa ja laatikaa lausunto siitä suunnasta, johon toivoisitte heidän kulkevan täyttääkseen tehtävänsä ja toimiakseen yksikön tarpeiden edellyttämällä tavalla. Esittäkää tämä näkemyksenne uudelle johtokunnalle. Pyytäkää heitä laatimaan suunnitelma sen toteuttamiseksi. Vaarnan johtokunnan tai piispakunnan jäsenen tulisi tavata apujärjestöjen johtokunnat säännöllisin väliajoin evästääkseen heitä edelleen ja auttaakseen heitä selvittämään mahdolliset haasteensa. Kuinka palvella Kuinka teidän tulisi palvella? Noudattakaa kirkon keskuspaikassa palvelevien apujärjestöjen ylimpien johtokuntien esimerkkiä. Ne palvelevat niiden toimintaa ohjaavien johtaviin auktoriteetteihin kuuluvien pappeusvirkailijoiden johdolla. He tapaavat usein, jotta voisivat välttää päällekkäisyyksiä työssään, jotta voisivat yksinkertaistaa annettavia ohjeita sekä varmistaakseen, että heidän aineistonsa on opin ja kirkon toimintatapojen mukaista. Erinomaisena esimerkkinä siitä, miten tällaiset yhdessä tehtävät ponnistelut keventävät kirkon jäsenten taakkaa, ovat Alkeisyhdistyksen laatimat hiljattain julkaistut Usko Jumalaan -ohjelma pojille ja tytöille sekä Uskollisuus Jumalalle ja Nuorten Naisten Edistyminen -ohjelmat, jotka ovat tällä hetkellä käytössä kaikkialla maailmassa. Tätä aineistoa valmisteltaessa nähtiin erityisen paljon vaivaa sen varmistamiseksi, että se on yksinkertaista, selkeää ja soveltuu käytettäväksi kaikkialla maailmassa. Se valmistettiin yhteistyössä muiden apujärjestöjen kanssa kirkon keskuspaikalla. Muut järjestöt ovat kehittäneet omat aineistonsa samankaltaisella tavalla. Kun työt on saatu päätökseen, ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi on tutkinut aikaansaannoksia ja hyväksynyt ne. Vastaavat pappeusjohtajat johtavat apujärjestöjen virkailijoita kirkon hallinnon kaikilla tasoilla kirkon keskuspaikalla ja vaarnan sekä seurakunnan tasoilla. Kirkon keskuspaikalla toimivat apujärjestöjen ylimmät virkailijat pitävät aika ajoin yhteyttä niihin vaarnojen ja seurakuntien virkailijoihin, joita he auttavat. Nämä keskuspaikalla toimivat apujärjestöjen virkailijat eivät kuitenkaan toimi vastaavien muilla tasoilla olevien virkailijoiden johtajina. Kirkon apujärjestöjen ylimmät virkailijat pitävät toisinaan yhteyttä vaarnoissa ja seurakunnissa oleviin virkailijoihin ja varmistavat, että maailmanlaajuiseen käyttöön laaditut oppiaineistot ovat merkityksellisiä, täyttävät kyseessä olevan apujärjestön tarpeet ja kohdistuvat perheen ja kodin vahvistamiseen. Noudattakaa näiden kirkon keskuspaikan järjestöjen esimerkkiä. Vaarnan apujärjestön virkailijana toimiessanne tahdotte kertoa vaarnan johtokunnalle perussuunnitelmistanne ennen niiden toteuttamista. Samoin seurakuntatasolla teidän olisi syytä kertoa suunnitelmista piispakunnallenne ennen kuin suunnitelmat toteutetaan. On erittäin tärkeää, että apujärjestöjen johtajat osallistuvat aktiivisesti ja tehokkaasti sen vaarna- tai seurakuntaneuvoston työhön, johon he kuuluvat. Vaarnan johtokuntien ja piispakuntien tulisi säännöllisin välein tavata kunkin ohjaamansa apujärjestön johtokunta erikseen, jotta he ymmärtäisivät sen työn, jota apujärjestöt tekevät, TAMMIKUU

11 ja voisivat antaa niille innoitettuja neuvoja ja ohjeita siihen. Ajan sijoittaminen tähän tarkoitukseen vahvistaa sitä arvokasta tukea, jota jokainen apujärjestö voi antaa vaarnoissa ja seurakunnissa olevien perheiden ja yksittäisten henkilöiden siunaukseksi. Työn yksinkertaistaminen Ensimmäinen presidenttikunta on aikoinaan varoittanut: Kirkon työ kaikilla tasoilla on suuressa vaarassa joutua ohjailluksi pienintä yksityiskohtaa myöten. Sen seuraus ei ole ainoastaan se, että kaikki aloitteellisuus murskaantuu, vaan myös se, että mahdollisuus saada Hengen ohjausta häviää. Kirkkoa ei ole rakennettu sellaisen periaatteen varaan. Apujärjestöjen tulee kaikessa työssään antaa mahdollisuus aloitteellisuuteen ja suorastaan rohkaista siihen. 12 Saanen lausua varoituksen sanan, joka koskee toimintanne suunnittelua. Varmistakaa, että välttämättömät tarpeet tulevat täytetyiksi, mutta älkää liioitelko järjestämällä niin paljon hyvää toimintaa, että välttämättömät asiat jäävät saavuttamatta. Kerron teille esimerkin. Eräs innokas vaarnan Apuyhdistyksen johtaja päätti hiljattain hyödyntää kirkon keskuspaikalta tulevaa maailmanlaajuista lähetystä naisten kokouksesta. Kokouspäivänä järjestettiin ensin nelituntinen koulutuskokous seurakuntien Apuyhdistysten johtokunnille, sitten nautittiin juhla-ateria, jonka nuo sikäläisten Apuyhdistysten johtajat tietenkin valmistivat, tarjoilivat ja korjasivat. Siihen mennessä kun Apuyhdistyksen lähetyksen aika koitti, näiden sisarten mielet olivat jo täynnä muita ajatuksia. Varmastikaan he eivät voineet saada tuosta huolellisesti valmistellusta lähetyksestä irti kaikkea, mitä olisivat voineet saada. Muistakaa, ettette laajenna työtä, joka teillä on tehtävänä, vaan yksinkertaistatte sitä. Oletteko hiljattain saaneet kutsun tehtävään ja tunteneet sen ylivoimaiseksi? Muistatteko, kuinka helpolta kuulosti, kun joku kuvaili, miten pianoa soitetaan tai miten uidaan? Kun sitten yrititte tehdä niin tai pyritte tekemään jonkin toisen haasteellisen asian, kuinka vaikealta se tuntuikaan. Muistatteko, että kun jatkoitte sinnikkäästi, se vaati vähemmän vaivaa ja kävi paljon helpommin hallittavaksi? Kun palvelette ahkerasti, Herra auttaa teitä samalla tavalla uudessa tehtävässänne. Kirkossa käytetään usein erästä keinokasteluun liittyvää vertausta kastella viljelmän viimeinenkin kolkka. Vaarna- ja seurakuntatasolla olisi kuitenkin paljon parempi, jos te pappeusjohtajat ja apujärjestöjen virkailijat yksinkertaisesti antaisitte sateen tulla taivaasta. Pyhien tehtävienne myötä teillä on jumalallinen oikeus saada innoitusta. Etsikää tuota innoitusta luottavaisesti. Asuittepa missä päin maailmaa tahansa, joko pienen pienessä tai suurista suurimmassa seurakunnassa, vaikeuksien kanssa kamppailevassa piirissä tai täysin järjestetyssä vaarnassa, teillä on oikeus saada johdatusta toteuttaessanne innoitettua tehtäväänne täyttää parhaalla tavalla niiden tarpeet, joita te palvelette. Me rakastamme teitä, työtovereitamme Jumalan maanpäällisessä valtakunnassa. Me rukoilemme puolestanne. Me rukoilemme, että saisitte innoitusta ja kokisitte menestystä ja suurta iloa täyttäessänne pyhiä tehtäviänne. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Viitteet 1. Perhe julistus maailmalle, Valkeus, lokakuu 1998, s Memorandum of Suggestions, 29. maaliskuuta 1940, s Ks. ensimmäisen presidenttikunnan kirje, 7. joulukuuta Evankeliumin mukainen elämä kodissa, Valkeus, lokakuu 1978, s Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1967, s. 107 tai Improvement Era, tammikuu 1968, s The Teachings of Harold B. Lee, toim. Clyde J. Williams, 1996, s Primary Fundamentals for Primary Workers and Parents, Children s Friend, elokuu 1950, s Jokaisesta parempi ihminen, Liahona, marraskuu 2002, s Evankeliumin oppi, 1980, s Teachings of Harold B. Lee, s Ks. ensimmäisen presidenttikunnan kirje, 13. tammikuuta Memorandum of Suggestions, 29. maaliskuuta 1940, s. 4. 8

12 BONNIE D. PARKIN Apuyhdistyksen ylijohtaja SUSAN W. TANNER Nuorten Naisten ylijohtaja COLLEEN K. MENLOVE Alkeisyhdistyksen ylijohtaja Apujärjestöjen tarkoitukset Ykseys tarkoituksissa Me, sisar Tanner, sisar Menlove ja minä, sisar Parkin, koemme suurena siunauksena sen, että saamme olla tänään täällä kanssanne. Sisar Coleen Menlove on Alkeisyhdistyksen ylijohtaja. Sisar Susan Tanner on Nuorten Naisten ylijohtaja. Meidät kaikki kirkossa kutsutaan palvelemaan Herraa asuimmepa missä tahansa. Meillä jokaisella on pyhä toimeksianto auttaa perheitä ja yksityisiä ihmisiä tulemaan Jeesuksen Kristuksen luokse. Se on palvelutehtävämme. Käsitelkäämme aivan muutamalla sanalla Alkeisyhdistyksen, Nuorten Naisten ja Apuyhdistyksen tavoitteita. Sisar Menlove Alkeisyhdistyksessä me autamme lapsia kasvattamaan todistusta Jeesuksesta Kristuksesta. Sisar Tanner Ja Nuorissa Naisissa me valmistamme nuoria naisia tulemaan Jeesuksen Kristuksen luokse. Apuyhdistyksen koko tarkoitus on auttaa naisia ja perheitä tulemaan Jeesuksen Kristuksen luokse. Me haluamme kaikkien tuntevan Jeesuksen Kristuksen rakkauden elämässään. Sisar Tanner Olen kiitollinen siitä, että me olemme niin yhtä tarkoituksissamme, ja olen myös hyvin kiitollinen siitä, että meillä on etuoikeus palvella yhdessä pappeuden johdolla. Me todellakin näemme Herran käden siinä mitä teemme, ja me todistamme, että se toimii. Sisar Menlove Se todella toimii. On etuoikeus saada tehdä oma osamme. En voi olla ajattelematta presidentti Hinckleyn sanoja viime konferenssissa: Me työskentelemme kaikki yhtenä joukkona suuren asian vuoksi. 1 Tänään haluamme esittää teille kolme lyhyttä kohtausta, ja sitten haluamme keskustella niistä. Ensimmäinen kertoo kutsun saamisesta Herralta pappeusjohtajan kautta, toisessa nähdään apujärjestön johtokunnan kokous, ja kolmas esittää raportointia takaisin pappeusjohtajalle. Sitten haluamme muutaman minuutin ajan puhua noista kohtauksista ja siitä, mitä opimme niistä ja kuinka voimme palvella Herraa paremmin. Sisar Tanner Katsotaan ensimmäinen yhdessä, niin näette, kuinka piispa esittää kutsun eräälle sisarelle. Kun katselette pankaa merkille muutamia seikkoja. Seuratkaa, kuinka piispa puhuu perheen tarpeista ja sisaren huolista, ja huomatkaa, mikä osuus ilmoituksella on kyseisessä kutsumisessa. Kohtaus 1 Kutsu palvella TAMMIKUU

13 Piispa Barker Hei, sisar Jensen. Sisar Jensen Hei, piispa. Piispa Barker Hei, veli Jensen. Kiitos siitä, että olette tulleet. Mitä perheellenne kuuluu? Sisar Jensen Pelkkää hyvää. Jenny näyttää rakastavan elämää kuten jokaisen 15-vuotiaan pitääkin, ja Grant on siirtynyt uuteen kouluun ja saanut uusia ystäviä, joten hänenkin suhteensa olemme toiveikkaampia. Lähetyssaarnaajamme menestyy hienosti. Hän kirjoittaa iloitsevansa lähetystyöstä. Japani on vaikea kieli, mutta hän opiskelee sitä tarmokkaasti. Piispa Barker Hän on varmasti hyvä lähetyssaarnaaja. Teillä on hieno perhe, ja vahvistatte seurakuntaamme suurenmoisella tavalla. Sisar Jensen, arvostin viime viikolla pitämäämme temppelisuosituspuhuttelua. Olen kiitollinen siitä, että olet kelvollinen pitämään hallussasi temppelisuositusta ja että kaikki on järjestyksessä kodissanne. Haluan kiittää sinua kaikesta siitä, mitä olet tehnyt laupeudentyön ohjaajana Apuyhdistyksessä. Sisar Jensen, työsi on koitunut siunaukseksi monille seurakuntamme sisarille heidän elämässään. Tiedätkö, on kiintoisaa, että olet ollut viime aikoina mielessäni, ja minulle on käynyt hyvin selväksi, mitä Herra haluaa sinun nyt tekevän, eli toimivan eräiden seurakuntamme nuorempien sisarten siunaukseksi heidän elämässään. Esitimme piispakunnassa nimesi Herralle, ja Hän on vahvistanut alkuperäisen tunteemme siitä, että sinusta, sisar Jensen, pitäisi tulla seurakuntamme uusi Nuorten Naisten johtaja. Kutsuin teidät molemmat tänään tänne esittääkseni sinulle tämän Herralta tulleen kutsun palvella seurakuntamme Nuorten Naisten järjestön johtajana. Haluan sanoa teille, että tämä kutsu tulee Herralta. Sisar Jensen Voi, piispa. En ole milloinkaan ennen tehnyt mitään nuorten naisten kanssa. Piispa Barker Ymmärrän huolesi, mutta itse asiassa olet tehnyt omassa kodissasi. Aina kun näen sinun keskustelevan Jennyn kanssa, näen äidin, jota Herra ohjaa. Olet tehnyt hienoa työtä ja tulet olemaan suurenmoisena esikuvana tämän seurakuntamme nuorille naisille, etenkin heidän tullessaan aikuisiksi naisiksi. Sisar Jensen Minulla on todistus Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen työstään, ja minä rakastan nuoria naisia. Ottaisin tämän kutsun mielelläni vastaan, mutta minun täytyy tunnustaa, että olen aivan ymmällä. Piispa Barker Olet uskollinen sisar, ja tiedän, että Hän tulee olemaan kanssasi. Veli Jensen, tuetko vaimoasi hänen palvellessaan Nuorten Naisten järjestön johtajana tässä meidän seurakunnassamme? Veli Jensen Piispa, olen ollut hyvin kiitollinen Marcielle kaikesta hänen minulle antamastaan tuesta ja tuen häntä mielelläni tässä kutsumuksessa. Piispa Barker Hienoa. Sisar Jensen Piispa, mikä seurakuntamme nuorissa naisissa huolestuttaa sinua eniten? Piispa Barker Siinäpä hyvä kysymys. Minua todellakin huolestuttaa se, missä määrin nuoremme sitoutuvat elämään Jumalan tasovaatimusten mukaan. Kun alat pitää kokouksia johtokuntasi kanssa, haluaisin, että pitäisitte tätä asiaa tärkeällä sijalla työssänne. Ajatelkaa, kuinka voitte auttaa vanhempia opettamaan evankeliumin tasovaatimuksia nuorille. Sisar Jensen Entä neuvonantajat? Piispa Barker Voisitko suositella muutamia sisaria, jotka toimisivat hyvässä yhteistyössä sinun ja nuorten naisten kanssa? Ajattele suositeltaviksi naisia, joilla on sellaisia elämäntaitoja, joita he voisivat opettaa muille, jotka voisivat todistuksellaan ja kokemuksillaan auttaa nuoria naisia heidän tullessaan aikuisiksi naisiksi. Puhutaan siitä sitten lisää. Haluaisimme erottaa teidät johtokunnan jäseniksi heti kun olemme kutsuneet neuvonantajasi. Veli Jensen, toivottavasti voit olla mukana. Ja ennen kuin lähdette tänä iltana haluaisin antaa sinulle aineistoa, jota tulet tarvitsemaan. Sinulla on mielessäsi varmasti paljon kysyttävää. Sisar Jensen Niin on. Piispa Barker Tästä on sinulle apua. Pyydän neuvonantajaani veli Franksia keskustelemaan kanssasi. Hän tulee keskustelemaan kanssasi säännöllisesti joka kuukausi. Hän voi käydä läpi kaikki kysymykset, joita sinulla saattaa olla. Kiitos ajastasi. Keskustelu: Kutsumisen avainasioita Sisar Tanner Se toi mieleen muistoja. Kutsussa palvella Herraa on jotakin pyhää ja unohtumatonta. Tarkastelkaamme joitakin tämän puhuttelun avainasioita. Ensiksi, piispa oli lämmin, huolehtiva ja rakastava. Oli aivan ilmeistä, että hän tunsi nuo ihmiset ja rakasti heitä. Hän arvosti heidän omistautumistaan 10

14 evankeliumille. Toiseksi, hän oli valmistautunut etukäteen pitämällä kelvollisuuspuhuttelun ja varmistamalla, että sisar Jensenin perheolosuhteet antoivat hänelle mahdollisuuden palvella. Hän tähdensi perheen merkitystä aivan kuten presidentti Faust on tänään meitä opettanut. Hän kysyi lasten kuulumisia. Hän kiitti sisar Jenseniä tämän omistautumisesta kodilleen, kun hän sanoi: Te olette kasvattamassa hienoa perhettä. Meidän kaikkien perheet ovat epätäydellisiä, mutta luulen, että tämä uusi johtaja lähti todellakin haastattelusta tuntien toivoa ja luottamusta tehtävässään kasvattaa perhettä. Muistan, että kun minut kutsuttiin, mieheni John vakuutti rakastavansa minua ja tukevansa minua tehtävässäni. Hän sanoi sen pappeusjohtajalle, mutta minun, hänen vaimonsa, oli hyvin tärkeää kuulla se. Sisar Menlove On hyvin tärkeää tuntea perheen tuki. Ja vielä yksi seikka. Piispa huolehti siitä, että sisar Jensenillä oli tarpeelliset käsikirjat ja materiaalit ja sopi säännöllisestä tapaamisesta hänen ja piispakunnan neuvonantajan kanssa. On tärkeää, että saatte käsikirjan. Ja sitten on sovittava säännöllisestä tapaamisajasta. Muistakaa myös vaarnan apujärjestöjen johtajien ja johtokuntien suuri arvo. He voivat auttaa uuden seurakunnan johtokunnan kouluttamisessa niin että nämä voivat tehdä työtä, jonka on mentävä eteenpäin. Mutta äsken näkemästämme parhaiten mieleeni jäi se, kun piispa sanoi: Herra on valmistanut sinua tähän kodissasi. Se, mitä me teemme kodissamme ja kirkossa kutsuaksemme Hengen, opettaaksemme evankeliumia ja elääksemme tasovaatimusten mukaan, vaikuttaa tulevien sukupolvien elämään. Tämä työ, jota teemme, koskee Jumalan lasten lunastamista. Se koskee vanhempia. Se koskee perheitä. Se koskee leskiä, yksinäisiä sisaria, nuoria ja käännynnäisiä. Sisar Tanner Meidät on todellakin kutsuttu palvelemaan jokaista ihmistä. Kun me sitten saamme kutsun, on erittäin tärkeätä ilmaista ääneen, että ottaa kutsun vastaan, ja saada sen jälkeen ohjausta ja näkemystä pappeusjohtajalta. Tiedän tunteneeni itseni täysin lannistuneeksi ja riittämättömäksi, kun minut kutsuttiin Nuorten Naisten johtokuntaan, mutta sanoin: Minulla on todistus, ja minä osaan tehdä lujasti töitä. Presidentti Hinckley antoi minulle todella selkeitä ohjeita. Hän oli selvästikin hyvin huolissaan kirkon nuorista naisista. Hän sanoi: Emme voi antaa heidän jäädä vaille huomiota. Ja silloin minä tiesin, mitä hän halusi minun saavan aikaan. Sellainen suunta, sellainen näkemys ja sellainen opastus on tärkeää apujärjestön virkailijalle. Sisar Menlove Minuun teki vaikutuksen piispan antama ohjaus. Kun minut kutsuttiin palvelemaan Alkeisyhdistyksessä, sain yhdeltä pappeusjohtajistani ohjeen edustaa profeettaa, hänen opetuksiaan ja hänen ilmoituksiaan kirkon johtajille ja lapsille. Tunnen erityisen pyhää vastuuta täyttää tuon toimeksiannon. Luulen, että jokainen kutsun saava uskoo, ettei hänellä ole kykyjä suoriutua siitä. Meistä jokaisesta tuntuu siltä. Muistan erityisesti, kuinka presidentti Hinckley minut kutsuessaan sanoi: Haluan sinun tietävän, että johtavat veljet luottavat sinuun. Me olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että Herra on kutsunut sinut, ja Hän auttaa sinua hoitamaan tämän. Tieto siitä, että on Herran kutsuma, ratkaisee sen, miten palvelee. Kuten presidentti Monson usein sanoo: Kenet Herra kutsuu, Hän myös valmistaa. 2 Sisar Menlove Se on niin totta. Kun tietää, että on Herran kutsuma, niin tietää, että Hän innoittaa jatkuvasti, ja Hän auttaa onnistumaan. Sisar Tanner Se pitää paikkansa. Se puhuttelu oli tärkeä myös siksi, että siinä luotiin luottamus piispan ja uuden johtajan välille. Kun ihminen tuntee, että Herra luottaa häneen ja pappeusjohtaja luottaa häneen ja perhe tukee häntä, silloin hän voi mennä eteenpäin. Tiedämme, mitä presidentti Hinckley sanoo: Tehkää parhaanne. Ja sitten hän sanoo: Olkaa vähän parempia kuin olette olleet. Ja silloin sitä tulee puhuttelusta sanoen: Kyllä! Minä pystyn siihen! Katsotaan nyt seuraava kohtaus Apuyhdistyksen johtokunnan kokouksesta. Katsotaan, mitä nämä sisaret tekevät, jotta kokous olisi tehokas. Kohtaus 2 Johtokunnan kokous Sisar Call Kiitos kauniista rukouksesta, sisar Yamada. Henki kosketti minua syvästi rukoillessasi. Sisar Jenkins, sinulla on tänään hengellinen ajatus. Sisar Jenkins Niin on. Tiedän, että olemme johtokuntana puhuneet ykseydestä ja yhteistuumaisena työskentelemisestä. Kun tutkin pyhiä kirjoituksia tänä aamuna, eteeni tulivat sanat, jotka isä TAMMIKUU

15 Lehi on sanonut. Ne vaikuttivat minuun syvästi, ja ajattelin: Tämä minun on kerrottava teille. Lehi sanoi: Olkaa päättäväisesti yhtä mieleltänne ja sydämeltänne, yksimielisiä kaikessa (2. Nefi 1:21). Se teki minuun todella vaikutuksen. Pidin siitä, että siinä tähdennettiin päättäväisyyttä ja niin mielten kuin sydäntenkin yksimielisyyttä. Joskus valitsen oman tieni, enkä silloin ole kanssanne yhtä mieleltäni ja sydämeltäni, mutta haluan sinun tietävän, sisar Call, että olen asettanut tavoitteekseni tukea sinua kaikessa, koska tiedän, että sinä tuet piispaamme. Sillä tavoin me voimme kaikki olla yhteen liittyneinä ykseydessä ja rakkaudessa johtokunnassamme ja sisartemme kanssa. Sisar Call Kiitos suurenmoisista ajatuksistasi. Kun me olemme yksimielisiä, Herra voi tehdä ihmeitä meidän kauttamme. Arvostan tukea, jota te kolme minulle annatte. Luotan teihin. Luotan arvostelukykyynne ja innoitukseenne. Tärkein asia tämän päivän esityslistalla on keskustella piispan ohjeista kuinka me voimme auttaa vanhempia opettamaan moraalin tasovaatimuksia nuorillemme. Sisar Barber, tiedän, että olette työstäneet tätä asiaa. Sisar Barber Kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskomiteamme on tosiaankin kehitellyt joitakin käyttökelpoisia ideoita. Ensimmäinen on, että komitea haluaa Alkeisyhdistyksen johtajien opettavan joillekuille Apuyhdistyksen sisarille niin sanotut Evankeliumin tasovaatimukseni. Yksi niistä on: Pukeudun säädyllisesti osoittaakseni kunnioitusta taivaallista Isää ja itseäni kohtaan. 3 Ajattelimme, että voisimme ehkä pitää luokan, jossa sisaret opettaisivat nuoria tyttöjä ompelemaan hameen. Meistä se olisi todella hyvä idea. Ja toinen ideoista, joita komitea ehdotti, oli kutsua muutamia nuoria naisia kertomaan Edistyminen-ohjelman suunnitelmistaan. Luin Edistyminen-kirjasen, ja huomasin siellä arvon Valinnat ja vastuu. Siinä sanotaan: Laadi päiväkirjaasi luettelo jokaisesta vanhurskaan käyttäytymisen tasovaatimuksesta, jota lehtisessä [Nuorten voimaksi] käsitellään, ja kirjoita, miksi on tärkeää noudattaa noita tasovaatimuksia. 4 Voisimme kuulkaa saada todella antoisan paneelikeskustelun joidenkuiden sisarten ja nuorten naisten kanssa televisiosta, musiikista, kirjoista ja muista tiedotusvälineistä. Sisar Call Sisar Jenkins. Sisar Jenkins Minusta se on loistava idea, koska lastenlapsieni tullessa käymään tiedän, mitä he opettelevat, ja sitten voin keskustella niistä asioista heidän kanssaan. He ajattelevat vielä, että olen todella ajan hermolla. Sisar Call Sisar Yamada. Sisar Yamada Voisin antaa komitealle luettelon kaikista äideistä, joilla on tyttäriä Nuorissa Naisissa, ja äidit ja tyttäret voivat osallistua luokkaan yhdessä. Sisar Call Hyviä ideoita. Luulen, että tästä se lähtee. Kerron näistä ideoista piispalle, kun tapaan hänet tässä kuussa säännöllisessä palaverissamme. Kuten presidentti Hinckley pyysi meitä lokakuun konferenssissa, meidän on pidettävä mielessä, miten voimme osaltamme keventää piispamme kuormaa. 5 Pidetään se aina mielessä. Ennen kuin päätämme, minulla on pieni pyyntö. Kun menette tänään kotiin, kiittäisittekö perheenne jäseniä? Kiittäkää heitä heidän tuestaan. Ja kiittäkää heitä minun puolestani. Kertokaa heille, että mieheni ja minä rukoilemme aina kotona iltarukouksissamme kaikkien teidän puolestanne. Keskustelu: Luottamus, ykseys ja Henki Jokaisessa johtokunnassa tarvitaan ykseyttä ja luottamusta. Teidän on neuvoteltava yhdessä, ja teidän on tunnettava Herran Hengen vahvistus siinä, mitä teette. Teidän on noudatettava pappeusjohtajien ohjeita, ja teidän on keskityttävä auttamaan perheitä. Kaikki edellä mainitut asiat toimivat tässä kokouksessa. Sisar Menlove Pidän perhettä koskevista ajatuksistasi. Kun meidät kutsuttiin uudeksi johtokunnaksi, puhuimme kokemustemme jakamisesta perheemme kanssa aina kun vain mahdollista. Perheemme on saanut tehtäväni johdosta runsaasti siunauksia, muun muassa suuremman ymmärryksen siitä, että rukouksiin vastataan. Perheemme on rukoillut ja paastonnut minun puolestani ja sen työn puolesta, jota minut on pyydetty tekemään. He tukevat ja kannustavat minua, koska he tietävät tämän olevan Herran työtä. Johtokunnan kokous on aivan erilainen, kun rukoilette yhdessä ennen kuin alatte puhua kaikista haasteista ja käsiteltävistä asioista. Rukous tuo ykseyttä ja rakkautta, koska jos kuuntelette sisaren rukousta, uskon todella teidän ymmärtävän hänen sisintään toisella lailla. Pyhien kirjoitusten kohdan lukeminen ja soveltaminen työhön kutsuu Hengen johtokunnan kokoukseen. Ja Henki opastaa teitä. Tutkimme johtokunnassamme myös profeetan sanoja yleiskonferenssissa. Tiedämme, että jos pidämme profeettojen sanat mielessämme, kykenemme tekemään sen, mitä meidän on tarpeen tehdä. Ensin me siis valmistaudumme hengellisesti, ja usein käännymme käsikirjan puoleen. Se on opas meille. 12

16 Sisar Tanner Me teemme samoin omassa kokouksessamme. Kun aloittaa rukouksella ja pyhien kirjoitusten kohdalla, kutsuu Hengen. Silloin me turvaamme Herraan ja me turvaamme toisiimme. Kutsumalla Hengen me saamme näkemyksen ja innoitusta tietää, minne meidän on tarpeen mennä. Muistan presidentti Hinckleyn sanoneen minulle: Haluan sinun suosittelevan neuvonantajia, jotka ovat uskon naisia, ja haluan ykseyttä johtokunnassanne. Joka kerta istuessani yhdessä neuvonantajieni kanssa tunnen suurta varmuutta. Herra on kutsunut nämä naiset, ja minä arvostan heidän neuvojaan. Me pyrimme tekemään kaikki päätöksemme yhdessä Herran avulla. Johtokunnissa on pyhää voimaa. Te olette tunteneet sen, minä olen tuntenut sen. Sisar Menlove Niin on. Ja se on malli, jota noudatamme, kun kokoonnumme pappeusjohtajienkin kanssa. Kerromme ajatuksistamme ja suosituksistamme pappeusjohtajille aivan kuten neuvonantajat auttavat johtajaa. Huomasitte, että johtokunta käytti esityslistaa, lyhyttä luetteloa keskusteltavista kohdista. Esityslista toi järjestystä, ja se vei heitä eteenpäin kokouksessa. Niin täytyykin tapahtua. Esityslista auttaa pysymään asiassa, ja se auttaa käyttämään kokousajan viisaasti. Aika on hyvin tärkeää meille. Ja minä rakastan kohtaa, jossa päätetään toimenpiteistä. Silloin tiedätte, mitä aiotte tehdä. Teillä on toimeksianto. Sitten vain ryhdytään toimeen. Sisar Menlove Ja sisarten ja veljien on tarpeen käyttää olemassa olevia, kirkon tarjoamia ohjelmia, työkaluja ja lisäaineistoa. Meidän ei tarvitse lähteä luomaan uutta ohjelmaa. Olet oikeassa. Esimerkiksi Apuyhdistyksessä meillä on kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskokoukset. Meillä on kotikäyntiopetus. Meillä on sunnuntaioppiaiheet. Meillä on huoltotyö. Meidän on vain käytettävä, mitä on jo olemassa, seuratessamme pappeusjohtajien opastusta. Sisar Tanner Se pitää paikkansa. Meillä on suurenmoisia ohjelmia apunamme. Luin tässä viimeisintä Liahonan konferenssinumeroa. Pappeuskokouspuheessaan presidentti Hinckley kehotti jokaista kirkon jäsentä tekemään kaiken voitavansa nostaakseen sitä taakkaa, jonka alla piispamme ja seurakunnanjohtajamme työskentelevät. 6 Mielestäni joitakin keinoja, joilla voimme sen tehdä, on kommunikoida heidän kanssaan ja raportoida edistyksestämme. Pidän erityisesti siitä, että presidentti Hinckley sanoi, että me kiitämme pappeusjohtajiamme ja että me rukoilemme heidän puolestaan. Haluan tuoda esiin vielä yhden asian, joka on mielestäni todella tärkeä, kun työskentelette johtokuntina. Johtokunnassa teidän täytyy säilyttää luottamuksellisuus. Varomattomuus voi tuhota ihmisten elämän. On hyvin tärkeää, että asiat, joista keskustellaan tuossa yksityisessä, yksittäisessä huoneessa, jossa olette yhdessä pitämässä kokousta, pysyvät siellä. Se on tuo asenne: Nimesi on turvassa kodissani. Luottamuksen säilyttäminen rakentaa ykseyttä ja se rakentaa uskoa. Meidän on keskityttävä tarkoitukseemme auttaa ihmisiä tulemaan Jeesuksen Kristuksen luokse. Sisar Menlove Vielä on yksi kohtaus, ja se on espanjankielinen. Siinä Alkeisyhdistyksen johtokunta raportoi takaisin pappeusjohtajalleen. Seuratkaa vastuullisuutta ja halukkuutta auttaa piispaa. Kohtaus 3 Yhteinen neuvonpito Sisar Vasquez Neuvonantajani ja minä arvostamme todella viimekuista kokoustamme piispakunnan kanssa. Meillä on nyt muutamia asioista, joista haluaisimme keskustella kanssasi. Ensiksikin, viime sunnuntain Alkeisyhdistys oli hyvin innostava. Alicia Gonzalez puhui, ja hänen äitinsä Angela tuli kuuntelemaan sitä. Emme olleet nähneet Angelaa kirkossa pitkään aikaan. Hänen silmänsä kostuivat, kun hän kuunteli tyttärensä puhetta. Luulen, että se vaikutti häneen jotenkin. Minusta on hyvin selvää, että lapset voivat vaikuttaa vanhempiinsa hengellisesti aivan eri tavalla kuin kukaan muu. Veli Torres Kiitos. Kerron siitä piispalle. Se ilahduttaa häntä kovasti. Ehkäpä hän haluaa kertoa siitä perheen kotiopettajille ja Angelan kotikäyntiopettajille. Sisar Vasquez Kiitos. Olet ehkä jo kuullutkin, että sisar Benites perheineen muuttaa pois seurakunnasta, mikä merkitsee sitä, että tarvitsemme uuden lastenhuonejohtajan. Olemme ajatelleet kahta sisarta Maria Hernandezia ja Gloria Gonzalesia. Kumpi tahansa sopisi meidän mielestämme hyvin TAMMIKUU

17 tehtävään. Kun rukoilimme, saimme hyvän tunteen kummastakin. Veli Torres He ovat hyviä sisaria. Kirjoitan heidän nimensä muistiin ja esitän nämä suositukset piispakunnan kokouksessamme tällä viikolla. Soitan sinulle ja kerron, mitä mieltä piispa on. Sisar Vasquez Kiitos. Lapsille etenkin pienille on hyvin tärkeää, että kaikki opettajat kutsutaan tehtäviinsä virallisesti. Kun seurakuntaamme on muuttanut uusia perheitä, olemme täydentäneet luettelon kasteelle valmistautuvista lapsista. Voimme antaa sen myös piispakunnalle. Haluaisimme myös kutsua sinut yhteiseen tuokioon jonakin sunnuntaina. Aiheenamme on, miksi noudatamme evankeliumin tasovaatimuksia ja kuinka ne auttavat meitä tuntemaan iloa ja rauhaa. Veli Torres Tulen mielelläni. Pääsen varmaankin tulemaan kolmantena sunnuntaina. Haluaisin käväistä myös 8 11-vuotiaiden luokassa. Sisar Vasquez Se olisi hienoa. Piispakunnan jäsenen vierailut ovat hyvin hyödyllisiä; on monia lapsia, joiden kodissa ei ole pappeusjohtajaa. Myös oma pieni Josesi ja Marciasi ilahtuvat varmasti. Veli Torres Varmistan asian vielä piispalta, mutta muuten voit luottaa siihen, että tulen. Sisar Vasquez Olemme miettineet piispan pyyntöä, että auttaisimme vanhempia moraalisten arvojen opettamisessa. Mitäpä jos keskittyisimme Alkeisyhdistyksessä vanhempien lasten kanssa Evankeliumin tasovaatimuksiini? Voimme opettaa heille, että näiden tasovaatimusten noudattaminen valmistaa heitä noudattamaan Nuorten voimaksi -lehtisen periaatteita. Voitaisiinko kotiopettajia ja kotikäyntiopettajia pyytää vahvistamaan tasovaatimusta Luen ja katselen vain sellaista, mikä on taivaallisen Isän mielen mukaista. 7 Kuten tiedät, tiedotusvälineet ovat vakava haaste nykyajan lapsille. Veli Torres Siinäpä hyvä ajatus. Otan sen esille seuraavassa seurakuntaneuvoston kokouksessamme, ja sinä voit valmistautua esittämään ajatuksen tuossa kokouksessa. Sisar Vasquez Teen niin. Kiitos. Keskustelu: Raportointi ja vastuullisuus Sisar Menlove Säännöllinen tapaaminen pappeusjohtajan kanssa antaa mahdollisuuden tehdä tiliä siitä, mitä meitä on pyydetty tekemään. Oli ihanaa, että Alkeisyhdistyksen johtaja aloitti menestyskertomuksella. Juuri viime viikolla tapasimme pappeusjohtajamme ja kerroimme hänelle yhden pienistä ihmeistämme. Luulen sen antaneen hänelle uutta voimaa. Näin hänen vastaavan siihen, ja sitä oli todella ilo katsella. Me autamme häntä, ja hän on niin kiinnostunut siitä, mitä me teemme tässä suuressa työssä. Sisar Tanner Juuri niin. Minun mielestäni pappeusjohtajalla on oikeus tietää onnistumisista, koska hänkin rakastaa noita ihmisiä ja tekee työtä heidän puolestaan. Se, että kerromme sellaisista asioista hänelle, on yksi tapa auttaa häntä. Se toimii. Sisar Menlove Se todella toimii. Ja tuon Alkeisyhdistyksen johtokunnan ja piispakunnan jäsenen välinen vuorovaikutus kertoi todella hyvin suuresta keskinäisestä kunnioituksesta. Näkee selvästi, että he ovat työskennelleet usein yhdessä. Tuossa kokouksessa he eivät tuhlanneet aikaa. He olivat rukoilleet ja he olivat suunnitelleet. Sisaret olivat valmistautuneet. Heillä oli valmiita ehdotuksia. Sisar Tanner Niin, ja luulen heidän myös ymmärtäneen kirkon järjestyksen. Johtokunta esittää suosituksia kutsuttavista henkilöistä, ja he luottavat siihen, että Herra vahvistaa piispakunnalle, kenet Hän on valmistanut palvelemaan tuossa kutsumuksessa. Sisar Menlove Arvostan myös sitä, kuinka piispakunnan jäsen suunnitteli vierailevansa Alkeisyhdistyksessä. Se osoittaa hänen rakastavan lapsia, ja se osoittaa tuon apujärjestön tärkeyden kirkossa. Huomaa, että hän on ollut siellä aiemminkin ja on kiinnostunut siitä, mitä 11-vuotiaiden keskuudessa tapahtuu. On ilo tietää, ettei palvele yksin. Me autamme pappeusjohtajia ja vanhempia etenkin vanhempia opettamaan lapsilleen evankeliumia. Tehtävän mukana tulevat siunaukset Sisar Tanner Se, mistä pidän kaikissa edellisissä kohtauksissa, on, että mielestäni ne ovat osoittaneet oikean tavan toimia kirkossa. Kun olemme kentällä kouluttamassa, ihmiset esittävät meille usein kysymyksiä. Ja kun me vastaamme, me esitämme vastakysymyksiä. Sanomme: Oletteko rukoilleet ja vieneet asian Herran eteen? Mitä pappeusjohtajanne neuvovat teitä tekemään? Mitä käsikirja kertoo teille? Nämä ovat kolme todella varmaa opasta menestykseen, kun pyrimme palvelemaan Herraa. Kun palvelette, teille luvataan siunauksia, ja haluan teidän tietävän, että minä olen kokenut noita siunauksia. Todistan niistä. Olen kokenut niitä. Tiedän, että ne ovat todellisia. 14

18 Perhettäni on siunattu tehtäväni vuoksi. Tänään olemme tuoneet esiin joitakin tärkeitä asioita palvelemisesta apujärjestöissä. Miettikää niitä asioita, joista olemme puhuneet. Olemme puhuneet luottamuksesta. Olemme puhuneet ykseydestä, vastuusta ja ilosta. Olemme puhuneet siitä, miten avustamme pappeusjohtajia auttamaan perheitä ja yksilöitä tulemaan Jeesuksen Kristuksen luokse. Tässä työssä on kyse rakkaudesta toisiamme kohtaan ja ennen kaikkea rakkaudestamme Herraa kohtaan. Meille on ollut suuri siunaus, että olemme saaneet olla kanssanne tänään. Meitä asuu ja palvelee kaikkialla maailmassa, ja silti me olemme kaikki yhtä Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa. Se on tavallisuudesta poikkeavaa. Haluaisimme nyt vain päättää lausumalla todistuksemme. Sisar Menlove. Sisar Menlove Kutsu palvella on Herralta saatu pyhä luottamustehtävä. Se on mahdollisuus tuntea syvemmin Vapahtajan rakkaus Hänen rakkautensa meitä kohtaan ja Hänen rakkautensa niitä kohtaan, joita me palvelemme. Herraa rakastavat pappeuden ja apujärjestöjen johtajat ovat olleet suurena siunauksena perheelleni. Olen tuntenut hyvin suurta iloa, kun olen nähnyt teidän rakastavan lapsia ja heidän perheitään. Olen kiitollinen sydämessänne olevasta halusta, että kaikki, mukaan lukien lapset, tulisivat tuntemaan, että meillä on rakastava taivaallinen Isä, joka kuulee rukouksemme ja vastaa niihin ja että Jeesus Kristus on Vapahtajamme ja Lunastajamme. Tiedän, että Hänen evankeliuminsa on palautettu profeetta Joseph Smithin kautta ja että taivaat ovat avoinna ja että meillä on tänä päivänä elävä profeetta, presidentti Gordon B. Hinckley. Tiedän sen olevan totta. Tiedän sen Pyhältä Hengeltä saamani todistuksen kautta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Sisar Tanner Olen hyvin kiitollinen etuoikeudesta auttaa pappeutta suurenmoisessa työssä vahvistaa perheitä ja auttaa heitä tulemaan Kristuksen luokse. Minulle on todellinen siunaus nähdä Herran käsi kaikessa mitä teemme ja tietää, että Hän rakastaa meitä ja välittää meistä jokaisesta henkilökohtaisesti. Tiedän Herran kutsuvan meidät palvelemaan, ja Hän tekee meistä tuon palvelun veroisia, tunsimmepa itsemme kuinka heikoiksi ja vähäisiksi tahansa. On suuri siunaus seurata, kuinka nuoret naiset kasvavat ja edistyvät naisiksi, jotka ovat valmistautuneet täyttämään pyhimmät tehtävänsä kodissaan ja perheessään. Tiedän, että perheet ovat keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi. 8 Tiedän, että Jeesus Kristus elää, että Hän rakastaa meitä, että meillä on Hänen palautettu evankeliuminsa maan päällä tänä päivänä apostoleineen ja profeettoineen ja kaikkine pappeuden avaimineen sinetöidä perheet toisiinsa ja Herraan. Todistan näistä asioista Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Me palvelemme kolmessa eri apujärjestössä, mutta meistä on ihanaa palvella yhdessä. Me rakastamme toisiamme. Minulla on todistus Jumalan profeetan, presidentti Gordon B. Hinckleyn voimasta. Olen kiitollinen hänestä, hänen rakkaudestaan, kaikista pappeusjohtajista, jotka ovat osoittaneet luottamusta sisariin tässä kirkossa. Kun olemme puhuneet apujärjestöjen työstä, olen ajatellut hyvin paljon sitä, kuinka Herra rakastaa kirkkonsa naisia. Uskon Hänen rakastavan heidän halukkuuttaan palvella missä tehtävässä tahansa. He yksinkertaisesti haluavat palvella Häntä. Jos voisin saada vain yhden asian tapahtumaan kirkon naisille, se olisi, että he tietäisivät, että Herra rakastaa heitä ja että he tuntisivat Hänen rakkautensa elämässään päivittäin. Olen itse tuntenut Herran rakkauden elämässäni, ja olen siitä hyvin kiitollinen. Todistan Vapahtajastani Jeesuksesta Kristuksesta. Tiedän, että Hän elää. Olen tuntenut Hänen opastuksensa, ja olen tuntenut rauhan, jonka Hän lupaa meille jokaiselle. Todistan näistä asioista Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen. Viitteet 1. Merkkiviirinä kansakunnille, valona maailmalle, Liahona, marraskuu 2003, s Kutsuttu palvelemaan, Valkeus, heinäkuu 1996, s Usko Jumalaan poikien opas, 2003, s. 22 tai Usko Jumalaan tyttöjen opas, 2003, s Nuorten Naisten Edistyminen Jumalan todistajana oleminen, 2001, s Israelin paimenet, Liahona, marraskuu 2003, s Israelin paimenet, s Usko Jumalaan poikien opas, s. 22 tai Usko Jumalaan tyttöjen opas, s Perhe julistus maailmalle, Valkeus, lokakuu 1998, s. 24. TAMMIKUU

19 VANHIN DALLIN H. OAKS kahdentoista apostolin koorumista Pappeus ja apujärjestöt saavat ravintonsa ja ohjauksensa Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Vapahtaja opetti: Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. (Joh. 15:5.) Perusperiaatteet Terveisiä Filippiinien tasavallasta, Aasian ainoasta kristitystä maasta, jossa teemme työtä kirkon vahvistamiseksi. Nopean kasvun takia meillä on kirkossa yli ensimmäisen polven jäsentä ja monia uusia ja kokemattomia johtajia. Näin ollen meidän täytyy keskittyä kirkon opin ja hallinnon perusperiaatteisiin. Kun puhun näistä perusasioista, mukanani on viisi filippiiniläistä johtajaa, joita olen pyytänyt lähimmiksi kuulijoikseni. Kukin heistä edustaa tuhansia muita, joilla on samanlaisia velvollisuuksia tässä pappeusjohtajien ja apujärjestöjen johtajien suuressa kuulijakunnassa. Työtoverini ovat vaarnanjohtaja Raul Edgardo Vicencio Makatin vaarnasta, piispa Michael Ramirez Caintan vaarnasta, Apuyhdistyksen johtaja Filipina Fernandez Pasayn vaarnasta, Nuorten Naisten johtaja Liza Enciso Quezon Cityn eteläisestä vaarnasta ja Grace The Antipolon vaarnasta. Kiitos teille kaikille läsnäolostanne täällä ja suurenmoisesta palveluksestanne. Aiheinamme ovat pappeus ja apujärjestöt, mutta emme voi puhua kumpaisestakaan näistä aiheista puhumatta myös perheistä. Viittaamme usein perheeseen, joka on pappeuden ja apujärjestöjen perusta, mutta jota niiden työn on tarkoitus myös hyödyttää. Aloitamme vahvistamalla kolme opillista perusperiaatetta. Ensiksi, sekä kirkkoa että iankaikkista perhettä johdetaan pappeuden valtuudella. Kirkon ja perheen hallinto ja käytännöt ovat erilaisia, mutta valtuuden perusta pappeus on sama. Toiseksi, kirkon organisaatio ja perheen organisaatio tukevat toisiaan. Kumpikin on riippumaton omassa piirissään, mutta niillä on sama tehtävä auttaa saavuttamaan Jumalan tarkoitus, joka on Hänen lastensa iankaikkisen elämän toteuttaminen (ks. Moos. 1:39). Kolmanneksi, sekä myöhempien aikojen pyhien perhe että kirkko Tässä on oksa, jonka otin mukaani matkalla tähän kokoukseen. Mitä tälle oksalle nyt tapahtuu, kun se on erotettu viinipuusta? Ilmeisestikin se kuolee. Ainakaan se ei voi tuottaa hedelmää. Jeesus opetti: Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. (Joh. 15:4.) Jos Jeesuksen Kristuksen kirkon ja perheen on määrä tuottaa hedelmää, niiden täytyy pysyä Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Sama koskee kaikkia niiden jäseniä. Tämä merkitsee, että meidän kaikkien täytyy pitää Hänen käskynsä ja noudattaa Hänen opetuksiaan ja seurata Hänen kutsuttuja palvelijoitaan. Kolmen apujärjestön alkuperä Ensimmäinen presidenttikunta on sanonut meille: Perhe ja koti ovat vanhurskaan elämän perusta. Kirkon apujärjestöt on perustettu auttamaan yksityistä jäsentä, perhettä ja pappeutta jumalallisten odotusten täyttämisessä. 1 Tarkastelkaamme kunkin näiden kolmen apujärjestön alkuperää ja tehtävää. 16

20 Apuyhdistyksen perusti profeetta Joseph Smith Nauvoossa vuonna Eräät Nauvoon johtavista naisista ehdottivat kirjallista perustamiskirjaa, mutta profeetta sanoi, että hän antaisi heille jotakin parempaa. Hän järjestäisi heidät pappeuden alaisuuteen pappeuden mallin mukaan. 2 Tämä järjestön tarkoitus olisi hengellinen, ei vain köyhien auttaminen, vaan sielujen pelastaminen. 3 Profeetta sanoi: Kirkon organisaatio ei ollut valmis ennen kuin naiset järjestettiin. 4 Apuyhdistyksen järjestäminen antoi naisille virallisen aseman kirkossa ja valmisti heitä osaltaan tuleviin velvollisuuksiin, temppelityö ja evankeliumin opettaminen mukaan luettuina. Nykyisin Nuoriksi Naisiksi kutsutun järjestön perusti Brigham Young noin 30 vuotta myöhemmin antamaan nuorille naisille parempia mahdollisuuksia oppia evankeliumia ja saada lisää voimaa pitää käskyt ja torjua maailman turmiolliset tavat. Uutta järjestöä alettiin pian kutsua nimellä, joka ilmaisi sen tarkoituksen: Nuorten Naisten Valistuskerho. Noin kymmenen vuotta myöhemmin, presidentti Taylorin ollessa kirkon johdossa, tarve opettaa evankeliumia lapsille tunnustettiin perustamalla Alkeisyhdistys. Suunnilleen samaan aikaan nuorten miesten tarve oppia evankeliumia, palvella ja valmistautua Melkisedekin pappeutta varten aiheutti sen, että heitä alettiin asettaa Aaronin pappeuteen ja järjestää sen koorumeiksi. Vanhemmat ja kirkon johtajat Pyhissä kirjoituksissa meille annetaan seuraava käsky: Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan (Ef. 6:11). Nykyajan ilmoituksessa tähän taisteluvarustukseen sanotaan kuuluvan totuuden suoja, vanhurskauden rintahaarniska, uskon kilpi ja pelastuksen kypärä (ks. OL 27:16 18). Lapset ja nuoret täytyy varustaa sellaisella taisteluvarustuksella. Isille ja äideille ja muille perheenjäsenille on annettu pyhä velvollisuus varustaa lapset ja nuoret Jumalan taisteluvarustuksella, ja apuna heillä ovat pappeus ja kirkon apujärjestöt. Apujärjestöjä johdetaan pappeuden valtuudella Suorittaessaan tärkeitä tehtäviään Apuyhdistys, Nuoret Naiset, Alkeisyhdistys ja Aaronin pappeuden koorumit toimivat pappeuden valtuuden johdolla. Ensimmäinen presidenttikunta julisti monta vuotta sitten: Toivomme selvästi ymmärrettävän, että kaikki apujärjestöt toimivat suoraan vaarnan ja seurakunnan pappeusjohtajien alaisuudessa ja valvonnassa, ja he kantavat lopullisen vastuun näiden järjestöjen toiminnasta. 5 Tämä tarkoittaa, että kaikkien niiden, jotka toimivat apujärjestöissä, täytyy saada kätten päällepanolla valtuus johtaa ja opettaa Jumalan valtakunnassa. Se merkitsee myös sitä, että niiden pappeusjohtajien, jotka vastaavat apujärjestöistä, täytyy johtaa ja valvoa niiden toimintaa. Vaarnanjohtajat ja piispat ja seurakunnanjohtajat eivät saa luovuttaa apujärjestöjen työtä pelkästään apujärjestöjen johtajille ja opettajille ja antaa heidän tehdä mitä mielivät. Apujärjestöjen työnä, kuten koorumienkin ja kirkon muiden järjestöjen työnä, on vahvistaa perhettä ja kotia, kuten vanhin Scott muistutti meitä aikaisemmin. Melkisedekin pappeuden koorumit ja Apuyhdistykset tekevät tämän pääasiassa opettamalla vanhempia kehottamalla heitä, kuten Herra sanoi ilmoituksessa huolehtimaan kaikista perhevelvollisuuksista (OL 20:51; ks. myös jae 47). Nuoret Naiset ja Alkeisyhdistys vahvistavat perhettä ja kotia pääasiassa opettamalla nuoria ja lapsia ja johtamalla heitä asianmukaisessa toiminnassa. Vanhempien tavoin kirkon johtajat ja opettajat ovat sen Herran käskyn alaisia, että heidän tulee opettaa pyhiä kirjoituksia, joissa on evankeliumin täyteys (OL 42:12). Tämä jumalallinen tehtävä voidaan täyttää vain, jos apujärjestöjen johtajat pyytävät ja noudattavat pappeuden ohjeita ja jos pappeusjohtajat johtavat, ymmärtävät ja tukevat apujärjestöjen ohjelmia. Periaatteiden soveltaminen käytäntöön Puhukaamme nyt hieman näiden periaatteiden soveltamisesta käytäntöön maailmanlaajuisen kirkon vaihtelevissa olosuhteissa. Kirkkokäsikirjassa vaarnanjohtajia ja piispoja neuvotaan tapaamaan säännöllisesti Apuyhdistyksensä johtajia. 6 Heidän tehtävän saaneiden neuvonantajiensa on määrä kokoontua säännöllisesti Nuorten Naisten ja Alkeisyhdistyksen johtajien kanssa. 7 Veljet, velvollisuus kokoontua säännöllisesti merkitsee tapaamista useammin kuin kerran vuodessa. Piispakuntaa neuvotaan vastaavasti kokoontumaan kaikkien kolmen apujärjestöjen johtajan kanssa ainakin kuukausittain seurakuntaneuvoston kokouksessa. Piispakunnan jäsenet opettavat heitä opissa ja tehtävissä. Pappeuden ja apujärjestöjen johtajat neuvottelevat keskenään siitä, kuinka evankeliumin opetusta ja toimintaa voidaan kehittää seurakunnassa ja kuinka yksityisiä jäseniä ja perheitä voidaan vahvistaa hengellisesti. 8 Elleivät pappeusjohtajat tapaa apujärjestöjen johtajia tai elleivät pappeusjohtajat johda ja valvo riittävästi apujärjestöjen ohjelmia, apujärjestöjen opetukset ja toiminta voivat poiketa siitä, mitä Herra on käskenyt. TAMMIKUU