53. VUOSIKERTA NUMERO 10 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO LOKAKUU 2001 LIAHONA

Transkriptio

1 53. VUOSIKERTA NUMERO 10 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO LOKAKUU 2001 LIAHONA

2 53. VUOSIKERTA NUMERO 10 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO LOKAKUU 2001 LIAHONA ERIKOISARTIKKELIT 2 ENSIMMÄISEN PRESIDENTTIKUNNAN SANOMA: ONNELLISEN KODIN TUNNUSMERKIT PRESIDENTTI THOMAS S. MONSON 25 KOTIKÄYNTIOPETUSSANOMA: TURVAA JUMALALLISISTA LIITOISTA 26 LÄHETYSTYÖ JA SOVITUS VANHIN JEFFREY R. HOLLAND KANSIKUVA Valokuvat Jerry Garns. Edessä: Lähetyssaarnaajia Barcelonassa Espanjassa. Takana: Lähetyssaarnaajia Hondurasissa. 44 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN KERTOMAA: KESKELLÄ SEIKKAILUA RAKKAUDEN AARRE ROMY BAZALAR OTERA YLLÄTYIN WANG SHU-HUAN ANTAKAA MEILLE SIUNAUS! LESLY AUGUSTO TOBAR ORREA 48 KUINKA KÄYTTÄÄ LIAHONAN TÄTÄ LOKAKUUN NUMEROA SINULLE, NUORI 10 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PROFEETAT PUHUVAT PALVELEMISESTA LÄHETYSTYÖSSÄ 12 OMA LÄHETYSTYÖSI HENGELLINEN SEIKKAILU VANHIN DAVID B. HAIGHT 17 KYSYMYS JA VASTAUS: KUINKA VOIN AUTTAA YSTÄVIÄNI YMMÄRTÄMÄÄN, MIKSI HALUAN PALVELLA LÄHETYSTYÖSSÄ? 20 SE ON SINUN LÄHETYSTYÖKUTSUSI BARBARA JEAN JONES YSTÄVÄN KANSIKUVA Rahan säästäminen on yksi tapa valmistautua lähetystyötä varten. Ks. Voin olla lähetyssaarnaaja nyt! s. 8. KS. S KUINKA VALMISTAUDUN 33 JULISTE: PYRI PARHAIMPAASI 34 KAIKKEIN TÄRKEIN ASKEL F. DAVID STANLEY 38 LÄHETYSSAARNAAJIEN KOULUTUSKESKUKSESSA MT:SSÄ MARVIN K. GARDNER YSTÄVÄ 2 YSTÄVIEN KESKEN: VANHIN WAYNE M. HANOK 4 UUDEN TESTAMENTIN KERTOMUKSIA: TEKEMÄSSÄ ISÄNSÄ TYÖTÄ MAAN PÄÄLLÄ; JEESUS RUOKKII MIESTÄ 8 VOIN OLLA LÄHETYSSAARNAAJA NYT! ORLISS LAYTON 10 LAULU: ELIAN TUOMA TOTUUS VANJA Y. WATKINS 12 YHTEINEN TUOKIO: LUVATUT SIUNAUKSET DIANE S. NIHOLS 14 OJASSA EI OLLUT SONNEJA SHEILA R. JA FRANIS M. WOODARD KS. S. 38.

3 Lokakuu 2001, 53. vuosikerta, numero 10 LIAHONA Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon virallinen suomenkielinen julkaisu Ensimmäinen presidenttikunta: Gordon B. Hinckley, Thomas S. Monson, James E. Faust Kahdentoista koorumi: Boyd K. Packer, L. Tom Perry, David B. Haight, Neal A. Maxwell, Russell M. Nelson, Dallin H. Oaks, M. Russell Ballard, Joseph B. Wirthlin, Richard G. Scott, Robert D. Hales, Jeffrey R. Holland, Henry B. Eyring Päätoimittaja: Dennis B. Neuenschwander Neuvojat: J. Kent Jolley, W. Rolfe Kerr, Stephen A. West Opetusohjelmaosasto: Johtaja: Ronald L. Knighton Suunnittelun ja toimituksen johtaja: Richard M. Romney Graafinen johtaja: Allan R. Loyborg Toimituksen henkilökunta: Toimituspäällikkö: Marvin K. Gardner Toimitussihteeri: Roger Terry Toimitussihteerin apulainen: Jenifer Greenwood Toimituksen avustaja: Susan Barrett Julkaisuavustaja: ollette Nebeker Aune Taitto: Julkaisun graafinen johtaja: M. M. Kawasaki Taiteellinen johtaja: Scott Van Kampen Pääsuunnittelija: Sharri ook Suunnittelija: Thomas S. hild, Randall J. Pixton Tuotantopäällikkö: Jane Ann Peters Tuotanto: Reginald J. hristensen, Denise Kirby, Kelli Pratt, Rolland F. Sparks, Kari A. Todd, laudia E. Warner Digitaalinen sivunvalmistus: Jeff Martin Tilaukset: Levikkijohtaja: Kay W. Briggs Jakelupäällikkö: Kris T. hristensen Kotimaansivut: Mirkku Karumo Keltarousku 4, ESPOO puhelin Tilaukset, valitukset ja osoitteenmuutokset: Paikallisen seurakunnan Liahona-edustajan tai suoraan Pohjoismaiden palvelukeskuksen kautta: Utlandagatan 24, S Göteborg. Puhelin: Faksi: MERITA , tilaushinta 105,00 FIM USA and overseas (surface mail) US $10.00 Ilmestyy 12 kertaa vuodessa. Lähettäkää käsikirjoitukset ja tiedustelut osoitteella: Liahona, 50 East North Temple, Salt Lake ity, UT , USA tai sähköpostitse osoitteeseen Liahona (Mormonin Kirjan sana tarkoittaa kompassia tai suunnanosoittajaa ) ilmestyy albanian, armenian, bulgarian, cebuanon, englannin, espanjan, fidïin, haitinkreolin, hiligayonin, hollannin, ilokon, indonesian, islannin, italian, japanin, kiinan, kiribatin, korean, latvian, liettuan, malagassin, marshallin, mongolin, norjan, puolan, portugalin, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, samoan, sloveenin, suomen, tagalogin, tahitin, thain, tanskan, tongan, t ekin, ukrainan, unkarin, venäjän, vietnamin ja viron kielellä. (Ilmestymiskerrat vaihtelevat kielittäin.) 2001 by Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved. Printed in the United States of America. For Readers in the United States and anada: October 2001 Vol. 53 No. 10. LIAHONA (USPS ) Finnish (ISSN ) is published monthly by The hurch of Jesus hrist of Latter-day Saints, 50 East North Temple, Salt Lake ity, UT USA subscription price is $10.00 per year; anada, $15.50 plus applicable taxes. Periodicals Postage Paid at Salt Lake ity, Utah. Sixty days notice required for change of address. Include address label from a recent issue; old and new address must be included. Send USA and anadian subscriptions and queries to Salt Lake Distribution enter at address below. Subscription help line: redit card orders (Visa, Masterard, American Express) may be taken by phone. (anada Poste Information: Publication Agreement # ) POSTMASTER: Send address changes to Salt Lake Distribution enter, hurch Magazines, PO Box 26368, Salt Lake ity, UT NAUTIN LIAHONAN EETTISESTÄ SISÄLLÖSTÄ Olen jo jonkin aikaa saanut (italiankielisen) Liahonan numeroita eräiltä myöhempien aikojen pyhiin kuuluvilta ystäviltä. Pidän kovasti näiden lehtien lukemisesta. Liahona sisältää kauniita sanomia, joissa on hyvä eettinen sisältö ja jotka korostavat varsinkin perhearvoja. Olen sitä mieltä, että sen artikkelit ovat hyviä meille kaikille, olipa uskontomme mikä tahansa. Vincenzo erceo, kirkon ystävä Triestessä Italiassa JUMALA ON HAHMOTELLUT MALLIN Kauheiden koettelemusten kohdatessa vain yhdellä asialla on merkitystä sillä, että ihmisellä on uskoa, halua ja voimaa seurata Jumalaa. Job mukautui Jumalan tahtoon. Kipujensa päivinä hän oppi tuntemaan itsensä ja Jumalan. Jumalan tarkoituksena oli siunata Jobia lopuksi. Jumala paransi hänet, palautti hänen asemansa täysin ennalleen ja korvasi hänelle kaiken, mitä hän oli menettänyt. Jumala työskentelee aivan kuin meidän elämämme olisi koruommeltyö. Me näemme vain työn nurjan puolen päätellyt ja katkaistut langanpäät. Hän näkee koko työn. Hän on hahmotellut mallin ja on ottanut työhön mukaan mustia lankoja, jotka saavat kirkkaat värit näyttämään kauniilta. Guy A. Madec, Evreux n seurakunta, aenin piiri, Ranska KIRJEITÄ TOIMITUKSELLE ESIMERKKEJÄ USKOSTA JA OMISTAUTUMISESTA Me saamme (portugalinkielisen) A Liahonan avulla tietää kirkon jäsenistä kaikkialla maailmassa. Vaikka koulutukseen, yhteiskuntaan tai kulttuuriin liittyvät olosuhteemme ovatkin erilaisia, voimme huomata, kuinka tieto ja todistus Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä. Heidän esimerkkinsä uskosta ja omistautumisesta vaikuttavat sitten hyvällä tavalla meidän elämäämme. Leonilda Venturini, Matãon seurakunta, astelon vaarna, ampinas, Brasilia YHTEYTENI KAIKKEEN SIIHEN, MIKÄ ON HYVÄÄ Kun minut kastettiin vuonna 1976 órdobassa Argentiinassa, aloin kerätä (espanjankielisen) Liahonan numeroita. Vaikka elämäni on kuljettanut minua eri paikkoihin, en ole koskaan ollut ilman rakkaita lehtiäni. Liahona sisältää vastauksia, aivan kuten pyhät kirjoituksetkin. Eri vaiheissa elämääni sekä eri tehtävissä ja kutsumuksissa olen voinut aina kääntyä Liahonan puoleen saadakseni lohtua, ohjausta, innoitusta, tukea oppiaiheita varten, lähetystyölahjoja ja kumppanuutta. Kiitos teille siitä, että olette olleet yhteyteni kaikkeen siihen, mikä on hyvää. Luisa ecilia Bonnet de Bamio, Nueva Segovian seurakunta, Barquisimeton vaarna, Venezuela L O K A K U U

4

5 ENSIMMÄISEN PRESIDENTTIKUNNAN SANOMA ONNELLISEN KODIN TUNNUSMERKIT Presidentti Thomas S. Monson ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa VALOKUVA PRESIDENTTI MONSONISTA DON BUSATH; VASEMMALLA: VALOKUVAKUVITUS EYEWIRE, IN., 1998 Onni on olemassaolomme päämäärä ja tarkoitus, ja se tulee olemaan sen päätöksenä, jos kuljemme siihen johtavaa polkua; ja tämä polku on hyve, rehtiys, uskollisuus, pyhyys ja kaikkien Jumalan käskyjen pitäminen. 1 Profeetta Joseph Smith antoi tämän kuvauksen tällaisesta yleismaailmallisesta päämäärästä. Se piti paikkansa silloin. Se pitää paikkansa tälläkin hetkellä. Kun meillä on niin selkeä kartta seurattavanamme, niin miksi onnettomia ihmisiä on sitten niin paljon? Usein on niin, että synkkiä ilmeitä näkee enemmän kuin hymyä ja epätoivo tukahduttaa ilon. Me elämme hyvin paljon jumalallisten mahdollisuuksiemme alapuolella. Jotkut ovat materialismin hämmentämiä, synnin pauloissa ja eksyksissä ihmiskunnan ohikulkevassa saatossa. On niitä, jotka entisajan käännynnäisen Filippoksen tavoin huudahtavat: Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo. 2 Onni ei ole ylellisyyden yltäkylläisyyttä, niin kuin maailma ajattelee hauskanpidosta. Emmekä me löydä sitä kaukaisista paikoista, joilla on oudolta kalskahtava nimi. Onni löytyy kotoa. Jos todella yritämme, kotimme voi olla kappale taivasta maan päällä. Me kaikki muistamme lapsuudenkotimme. On kiintoisaa, että me emme niinkään ajattele sitä, oliko talomme suuri vai pieni, olivatko naapurit hienostoa vai laitapuolen kulkijoita. Sen sijaan me muistelemme mielihyvällä perheemme yhteisiä kokemuksia. Koti on elämämme laboratorio, ja se, mitä me siellä opimme, vaikuttaa suuressa määrin siihen, mitä me teemme, kun sieltä lähdemme. Englannin entinen pääministeri Margaret Thatcher on sanonut syvällisesti: Perhe on yhteiskunnan rakennuskivi. Se on lasten hoitopaikka, koulu, sairaala, vapaaajanviettokeskus, turvapaikka ja lepopaikka. Siihen sisältyy koko yhteiskunta. Se muovaa käsityksemme, ja se valmistaa meidät loppuelämäämme. 3 Kotisi on siellä, missä sydämesi on. Todellakin tarvitaan elämän hyörinää, että talosta tulisi koti. 4 Oi koti kallehin. En vertaistaan milloinkaan löytää mä voi. 5 Me käännämme huomiomme näistä miellyttävistä muistoista, ajattelemme vanhempia, jotka ovat poissa, perhettä, joka on kasvanut, ja lapsuutta, joka on mennyt. Hitaasti mutta varmasti me kohtaamme sen totuuden, että me olemme vastuussa rakentamastamme kodista. Meidän on rakennettava viisaasti, koska iäisyys ei ole mikään lyhyt matka. On tyyntä ja tuulta, aurinkoa ja L O K A K U U

6 varjoa, iloa ja surua. Mutta jos todella yritämme, kotimme voi olla kappale taivasta maan päällä. Ajatuksemme, tekomme ja elämämme eivät vaikuta menestymiseemme ainoastaan maanpäällisen vaelluksemme aikana; ne viitoittavat tien iankaikkisiin päämääriimme. Vuonna 1995 ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin neuvosto antoivat perhettä koskevan julistuksen maailmalle. Tässä julistuksessa sanotaan: Perhe-elämän onni saavutetaan todennäköisimmin silloin, kun sen perustana ovat Herran Jeesuksen Kristuksen opetukset. Onnistuneet avioliitot ja perheet perustuvat uskon, rukouksen, parannuksen, anteeksiannon, kunnioituksen, rakkauden, myötätunnon, työn ja tervehenkisen virkistystoiminnan periaatteille ja säilyvät näitä periaatteita noudattamalla. 6 Onnellinen koti voi olla ulkonaisesti monenlainen. Toiset koostuvat suurista perheistä, joissa on isä, äiti, veljiä ja sisaria, jotka elävät yhdessä rakkauden hengessä. Toiset koostuvat yksinhuoltajasta, jolla on lapsi tai kaksi. Toisissa kodeissa on vain yksi asukas. Onnellisilla kodeilla on kuitenkin yhtäläisyyksiä, jotka eivät riipu asukkaitten määrästä tai piirteistä. Kutsun näitä seikkoja onnellisen kodin tunnusmerkeiksi: 1. Rukouksen kehto. 2. Oppimisen kirjasto. 3. Rakkauden perintö. 4. Todistuksen aarreaitta. RUKOUKSEN KEHTO Rukous sielun halu on. Ken sen voi selittää. 7 Niin laajoja ovat rukouksen käyttömahdollisuudet, niin hyödyllisiä ovat sen seuraukset, että se on oikeutettu saamaan ensimmäisen sijan onnellisen kodin tunnusmerkkien joukossa. Kun vanhemmat kuuntelevat lapsen Kun pohdimme, kuinka tuoda taivas lähemmäksi kotiamme, niin me voimme oppia Herralta. Hän on mestariarkkitehti. Hän on opettanut meille, kuinka meidän täytyy rakentaa. rukousta, hekin pääsevät lähelle Jumalaa. Nämä pienokaiset, jotka vastikään tulivat taivaallisen Isänsä tyköä, eivät pelkää rukoilla Häntä ja ilmasta tunteitaan, toiveitaan ja kiitostaan. Perherukous on suurin keino ehkäistä syntiä ja niin muodoin paras ilon ja onnen lähde. Vanha sanonta pitää edelleen paikkansa: Perhe, joka rukoilee yhdessä, pysyy yhdessä. Profeettamme presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut: Todella onnekas on poika tai tyttö tai nuori, jonka kodissa on tapana pitää perherukous aamuin ja illoin. 8 Pyydän teitä kanssani katsomaan, kun tavallinen myöhempien aikojen pyhiin kuuluva perhe pitää rukousta Jumalalle. Isä, äiti ja jokainen lapsi polvistuvat, painavat päänsä ja sulkevat silmänsä. Suloinen rakkauden, ykseyden ja rauhan henki täyttää kodin. Kun isä kuulee pienen poikansa rukoilevan, että isä tekisi oikein, luuletteko, että sellaisen isän on vaikea kunnioittaa kallisarvoisen poikansa rukousta? Kun teini-ikäinen tytär kuulee suloisen äitinsä pyytävän, että hänen tyttärensä saisi innoitusta valitessaan oman kumppaninsa ja että tytär valmistautuisi temppeliavioliittoa varten, ettekö uskokin, että sellainen tytär pyrkii kunnioittamaan tätä äitinsä nöyrää anomusta äidin, jota hän niin kovasti rakastaa? Kun isä, äiti ja jokainen lapsi vilpittömästi rukoilevat, että perheen hienot pojat eläisivät kelvollisina voidakseen aikanaan vastaanottaa kutsun palvella Herran lähettiläinä kirkon lähetyskentillä, VASEMMALLA: VALOKUVAKUVITUS WELDEN. ANDERSEN; OIKEALLA: VALOKUVAKUVITUS ROBERT ASEY L I A H O N A 4

7 emmekö me alakin nähdä, kuinka sellaiset pojat kasvavat nuoriksi miehiksi, joilla on kaiken voittava halu palvella lähetyssaarnaajina? Kun me pidämme perherukouksiamme ja henkilökohtaisia rukouksiamme, tehkäämme niin Häneen uskoen ja luottaen. Jos joku meistä on ollut hidas kuulemaan neuvoa rukoilla alati, ei ole olemassa parempaa hetkeä aloittaa kuin nyt. Niiden, jotka tuntevat, että rukous saattaa olla merkki fyysisestä heikkoudesta, tulee muistaa, että ihminen ei ole koskaan suurempi kuin silloin, kun hän on polvillaan. Vaimoni Frances ja minä olemme olleet naimisissa 53 vuoden ajan. Me solmimme avioliiton Suolajärven temppelissä. Toimituksen suorittaja Benjamin Bowring neuvoi meitä: Saanen antaa teille vastavihityille kaavan, joka varmistaa sen, ettei yksikään erimielisyys kestä päivää pidempään. Polvistukaa joka ilta vuoteenne ääreen. Yhtenä iltana sinä, veli Monson, pidät rukouksen, ja seuraavana iltana sinä, sisar Monson ääneen polvillanne. Voin vakuuttaa teille, että kaikki päivän aikana syntyneet erimielisyydet hälvenevät rukoillessanne. Te ette yksinkertaisesti voi rukoilla yhdessä ja samalla tuntea mitään muuta kuin parhaita tuntemuksia toisianne kohtaan. Kun minut 38 vuotta sitten kutsuttiin kahdentoista apostolin neuvostoon, presidentti David O. McKay, kirkon yhdeksäs presidentti, kysyi minulta perheestäni. Kerroin hänelle tästä kaavasta rukoilla ja todistin sen toimivuudesta. Hän nojautui taaksepäin suuressa nahkatuolissaan ja hymyili: Sama kaava, joka on auttanut teitä, on siunannut myös minun perheeni elämää kaikkien näiden avioliittovuosiemme aikana. Rukous on avain hengelliseen voimaan. OPPIMISEN KIRJASTO Toinen onnellisen kodin tunnusmerkki on se, että koti on oppimisen kirjasto. Olimmepa me valmistautumassa perustamaan omaa perhettämme tai yksinkertaisesti pohtimassa sitä, kuinka tuoda taivas lähemmäksi nykyistä kotiamme, niin me voimme oppia Herralta. Hän on mestariarkkitehti. Hän on opettanut meille, kuinka meidän täytyy rakentaa. Kun Jeesus kulki sen alueen kaupunkien ja kylien pölyisiä polkuja, jota me nykyään kutsumme kunnioittavasti pyhäksi maaksi, ja kun Hän opetti opetuslapsiaan kauniissa Galileassa, Hän puhui usein vertauksin käyttäen kieltä, jota ihmiset ymmärsivät parhaiten. Hän viittasi usein kodin rakentamiseen ja vertasi sitä kuulijoiden elämään. Jeesus julisti: Eikä myöskään perhe kestä, jos sitä repivät riidat. 9 Myöhemmin Hän varoitti: Katso, minun huoneeni on järjestyksen huone, ei epäjärjestyksen huone. 10 Joulukuun 27. päivänä 1832 Kirtlandissa Ohiossa Mestari neuvoi profeetta Joseph Smithin kautta antamassaan L O K A K U U

8 ilmoituksessa: Järjestykää, valmistakaa kaikki, mikä on tarpeen, ja pystyttäkää huone, rukoushuone, paastohuone, uskon huone, opin huone, kirkkauden huone, järjestyksen huone, Jumalan huone. 11 Mistä voisi kukaan meistä löytää sopivamman suunnitelman, jonka mukaan rakentaa viisaasti ja kunnolla? Senkaltainen talo täyttäisi Matteuksen evankeliumissa esitetyt rakennussäännökset se olisi rakennettu kallioperustalle 12, se pystyisi kestämään vastoinkäymisten sateet, vastustuksen tulvat ja epäilyksen tuulet, joita on kaikkialla haasteellisessa maailmassamme. Jotkut saattavat kysyä: Mutta tuon ilmoituksen oli tarkoitus ohjata temppelin rakentamista. Päteekö se nykypäivään? Minä vastaisin: Eikö apostoli Paavali julistanut: Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? 13 Antakaamme Herran toimia oppaanamme rakentaessamme perhettämme kotiamme. Tärkeä osa tätä oppimisen kirjastoamme ovat hyvät kirjat. Kirjat ovat avain viisauden aarteisiin. Kirjat ovat portti mielihyvän maailmaan. Kirjat ovat polkuja ylöspäin. Kirjat ovat ystäviä. Lukekaamme niitä. 14 Lukeminen on yksi elämän todellisista nautinnoista. Tänä massakulttuurin aikakautenamme, jolloin niin suuri osa eteemme tulevasta on lyhennettyä, muutettua, väärennettyä, revittyä ja latistettua, on mieltä hivelevää ja innoittavaa istuutua yksikseen mukavan kirjan ääreen. Onko meidän esimerkkimme jäljittelemisen arvoinen? Elämmekö niin, että poika tai tytär voi sanoa: Haluan seurata isäni jälkiä tai Haluan olla äitini kaltainen? Myös pienet lapset nauttivat kirjoista ja heistä on erittäin mukavaa, kun heidän vanhempansa lukevat heille. Herra neuvoi: Etsikää parhaista kirjoista viisauden sanoja, etsikää tietoa tutkistelun ja myös uskon kautta. 15 Kirkon ohjekirjat tarjoavat oppimisen kirjaston meille ja lapsillemme. Useita vuosia sitten veimme lastenlapsemme kiertokäynnille kirkon painatuskeskukseen. Siellä me kaikki näimme, kuinka Mormonin Kirjan lähetyssaarnaajapainoksen kirjat tulivat liukuhihnalta painettuina ja sidottuina, viimeisteltyinä ja valmiina luettaviksi. Kerroin lastenlapsillemme: Koneenhoitaja sanoi, että saatte jokainen yhden ikiomaksi. Valitkaa kukin yksi kirjoista, ja saatte sitten pitää sen. Jokainen valitsi yhden valmiin kirjan ja ilmaisi rakkautensa Mormonin Kirjaa kohtaan. En oikeastaan muista, mitä muuta sinä päivänä tapahtui, mutten koskaan unohda niitä vilpittömiä ilmauksia rakkaudesta Mormonin Kirjaa kohtaan ilmauksia, jotka tulivat lasten sydämestä. Meidän vanhempien tulee muistaa, että meidän elämämme voi olla se perhekirjastomme kirja, jota lapsemme arvostavat elämässään ehkä eniten. Onko meidän esimerkkimme jäljittelemisen arvoinen? Elämmekö me niin, että poika tai tytär voi sanoa: Haluan seurata isäni jälkiä tai Haluan olla äitini kaltainen? Kirjaston hyllyllä olevan kirjan kannet voivat kätkeä sisäänsä sen sisällön meidän elämämme kirjaa sen sijaan ei voi sulkea. Vanhemmat, me olemme todellakin avoin kirja. RAKKAUDEN PERINTÖ Kolmas onnellisen kodin tunnusmerkki on rakkauden perintö. OIKEALLA: VALOKUVAKUVITUS RAIG DIMOND L I A H O N A 6

9 Poikasena vierailin mielelläni isoäitini luona Bueno Avenuella Salt Lake ityssä. Isoäiti oli aina iloinen nähdessään meidät ja voidessaan pitää meidät lähellään. Hän otti meidät syliinsä ja luki meille. Ray-enoni, isoäidin pojista nuorin, ja tämän vaimo asuivat isoäidin kuoleman jälkeen tuossa samassa talossa. Vieraillessamme Ray-enon luona viime vuonna, juuri ennen kuin hän kuoli, huomasin, että paloposti talon edessä näytti hyvin pieneltä, kun vertasin sitä siihen suureen palopostiin, jonka korkeuksiin olin vuosia sitten kavunnut. Ystävällinen kuisti oli ennallaan. Sen rauhallinen ja hiljainen ilmapiiri ei ollut muuttunut. Keittiön seinällä oli tätini kirjailema taulu. Siinä oli suurenmoinen käytännön neuvo: Valitse rakkautesi; rakasta valintaasi. Hyvin usein tähän tarvitaan kompromisseja, anteeksiantoa, kenties anteeksipyyntöjä. Meidän täytyy olla aina sitoutuneita tekemään avioliitostamme onnistunut. Lapsemme huomaavat näennäisen vähäpätöisiä asioita, kun he itsekseen seuraavat vanhempiensa esimerkkiä. Oma isäni, joka työskenteli kirjanpainajana, teki kovasti työtä lähestulkoon joka päivä koko elämänsä. Olen varma, että hän olisi mielellään vain ollut kotona edes sapattina. Sen sijaan hän vieraili iäkkäiden sukulaisten luona ja toi iloa heidän elämäänsä. Yksi näistä sukulaisista oli isän setä, joka oli nivelreuman vammauttama siinä määrin, ettei voinut kävellä tai huolehtia itsestään. Joskus sunnuntai-iltapäivisin isällä oli tapana sanoa: Tommy, viedäänpä Elias-setä pienelle ajelulle. Nousimme vuosimallia 1928 olevaan Oldsmobileen ja ajoimme kahdeksannelle läntiselle kadulle Elias-sedän kodin luo, ja minä odotin autossa, kun isä meni sisälle taloon. Pian isä palasi talosta kantaen hellästi käsivarsillaan liikuntavammaista setäänsä. Minä avasin oven ja siirryin takapenkille, ja sieltä käsin katselin, kuinka isä asetti Elias-sedän varovasti ja hellästi etuistuimelle, josta hän näkisi hyvin. Ajelu ei kestänyt kauan, eikä sen aikana puhuttu paljon, mutta rakkauden perinnön muistan! Isä ei koskaan lukenut minulle Raamatusta laupiaasta samarialaisesta. Sen sijaan hän vei minut ja Elias-sedän kanssaan Jerikon tielle vanhassa 1928 vuosimallia olevassa Oldsmobilessa. Jos kodissamme vallitsee rakkauden perintö, meitä ei nuhdella Mormonin Kirjan Jaakobin sanoin: Te olette murtaneet herkkien vaimojenne sydämet ja menettäneet lastenne luottamuksen heille osoittamanne huonon esimerkin tähden; ja heidän sydämensä nyyhkytykset kohoavat Jumalan tykö teitä vastaan. 16 Heijastakoon kotimme rakkauden perintöä. TODISTUKSEN AARREAITTA Neljäs onnellisen kodin tunnusmerkki on todistuksen aarreaitta. Paras opetuspaikka kirkon piirissä on koti, 17 L O K A K U U

10 presidentti McKay sanoi. Todellinen mormonikoti on se, jossa Kristus sinne astuessaan haluaisi mielellään viipyä ja levätä. 18 Mitä me tällä hetkellä teemme varmistaaksemme sen, että kotimme vastaa tätä määritelmää? Ei riitä, että vain vanhemmilla on voimakas todistus. Lapset voivat vain johonkin ikään asti elää vanhempiensa vakaumuksen siivellä. Rakkaus Vapahtajaa kohtaan, kunnioitus Hänen nimeään kohtaan ja aito kunnioitus toisiamme kohtaan toimivat hedelmällisenä kasvualustana todistukselle. Evankeliumin oppiminen, todistuksen lausuminen ja perheen johtaminen ovat harvoin jos koskaan helppoja tehtäviä. Elämän matkalla tiellä on kuoppia ja merellä hyökyjä aikakautemme on levotonta. Kun joitakin vuosia sitten vierailin Australiassa jäsenten ja lähetyssaarnaajien luona, näin valtavan hienon esimerkin siitä, miten todistus voi siunata kotia ja pyhittää sen. Matkustin lähetysjohtaja Horace D. Ensignin kanssa pitkän matkan Sydneystä Darwiniin, jossa minun oli määrä osallistua kaupungin ensimmäisen kappelin maanmurtoseremoniaan. Teimme ennakkosuunnitelmien mukaisesti välilaskun kaivoskaupunkiin nimeltä Mount Isa. Laskeutuessamme lentokoneesta Mount Isan pienellä lentokentällä eräs äiti ja hänen kaksi pientä lastaan tulivat luoksemme. Nainen sanoi: Olen Judith Louden, kirkon jäsen, ja nämä ovat kaksi lastani. Arvelimme, että olisitte tällä lennolla, ja tulimme juttelemaan kanssanne lyhyen välilaskunne aikana. Hän selitti, ettei hänen miehensä ollut kirkon jäsen ja että hän ja hänen lapsensa olivat tosiaankin ainoat kirkon jäsenet koko alueella. Me opimme toisiltamme ja todistimme toisillemme. Aika kului. Kun valmistauduimme jatkamaan matkaa, Avatkaamme sydämemme ikkuna apposen auki, jotta jokainen perheenjäsen tuntisi olevansa toivottu ja viihtyisi kodissa. sisar Louden näytti onnettomalta ja yksinäiseltä. Hän pyysi: Ette voi lähteä vielä. Minulla on ollut niin kovasti ikävä kirkkoa. Yhtäkkiä kovaäänisten kautta ilmoitettiin, että lento myöhästyisi teknisen vian vuoksi puoli tuntia. Sisar Louden kuiskasi: Sain juuri vastauksen rukoukseeni. Sitten hän kysyi, miten hän voisi saada miehensä kiinnostumaan evankeliumista. Kehotimme häntä ottamaan miehensä mukaan koti-alkeisyhdistyksen oppiaiheisiin joka viikko ja olemaan hänelle elävänä todistuksena evankeliumista. Lupasin lähettää hänelle The hildren s Friend -lehden vuosikerran ja muuta opetusmateriaalia. Me kehotimme häntä olemaan koskaan luopumatta toivosta miehensä suhteen. Lähdimme Mount Isasta, jonne en ole koskaan enää palannut. Tulen kuitenkin aina muistamaan tuon suloisen äidin ja hänen herttaiset lapsensa sekä heidän kyyneleiset kasvonsa ja kiitolliset vilkutuksensa hyvästiksi. Vuosia myöhemmin puhuessani pappeusjohtajien ohjekokouksessa Brisbanessa Australiassa korostin, kuinka tärkeää on tutkia evankeliumia kotona ja elää evankeliumin mukaista elämää ja olla esimerkkinä totuudesta. Kerroin läsnäoleville veljille Judith Loudenista ja siitä vaikutuksesta, joka hänen uskollaan ja päättäväisyydellään oli ollut minuun. Päätin sanomalla: Luulenpa, etten koskaan saa tietää, liittyikö sisar Loudenin mies kirkkoon, mutta hänellä ei olisi voinut olla parempaa esikuvaa seurattavanaan. Yksi johtajista nosti kätensä, nousi seisomaan ja sanoi: Veli Monson, minä olen Richard Louden. Mainitsemasi nainen on vaimoni. Lapset [hänen äänensä värähti] ovat lapsiamme. Me olemme nyt iankaikkinen perhe, osittain rakkaan vaimoni sinnikkyyden ja kärsivällisyyden ansiosta. Hän sai sen kaiken aikaan. Kukaan ei sanonut sanaakaan. VASEMMALLA: VALOKUVAKUVITUS JOHN LUKE; OIKEALLA: VALOKUVAKUVITUS STEVE BUNDERSON L I A H O N A 8

11 Hiljaisuuden rikkoivat vain nyyhkytykset kyyneleet vierivät monien silmistä. Veljeni ja sisareni, elimmepä minkälaisissa olosuhteissa tahansa, päättäkäämme tehdä talostamme onnellinen koti. Avatkaamme sydämemme ikkuna apposen auki, jotta jokainen perheenjäsen tuntisi olevansa toivottu ja viihtyisi kodissa. Avatkaamme myös sielumme ovi, jotta rakastamamme Kristus voisi astua sisälle. Muistakaa Hänen lupauksensa: Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen. 19 Kuinka tervetulleeksi Hän itsensä tunteekaan, kuinka siunattua elämämme onkaan, kun Häntä tervehtivät onnellisen kodin tunnusmerkit: Rukouksen kehto. Oppimisen kirjasto. Rakkauden perintö. Todistuksen aarreaitta. Siunatkoon rakastava taivaallinen Isämme meitä kaikkia tavoitellessamme sellaista onnellista kotia ja iankaikkista perhettä. VIITTEET 1. Joseph Smith, Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s Ap. t. 8: Nicholas Wood, Thatcher hampions the Family, London Times, 26. toukokuuta Edgar A. Guest, Home, julkaisussa The Family Book of Best Loved Poems, toim. David L. George, 1952, s John Howard Payne, Jos keskellä maailman rientojen käyn, MAP-lauluja, 1948, Liahona, lokakuu 1998, s James Montgomery, Rukous sielun halu on, MAP-lauluja, 1985, Kotimme ilmapiiri, Valkeus, marraskuu 1985, s Matt. 12: LK 132: LK 88: Matt. 7: Kor. 3: Emilie Poulsson. 15. LK 88: MK Jaak. 2:35. 17: Priesthood Home Teaching Handbook, korjattu laitos, 1967, s. ii iii. 18. Julkaisussa onference Report, lokakuu 1947, s. 120; tai Gospel Ideals: Selections from the Discourses of David O. McKay, 1953, s Ilm. 3:20. AJATUKSIA KOTIOPETTAJILLE 1. Onnellisen kodin tunnusmerkit soveltuvat kaikkiin perheisiin suuriin ja pieniin ja niihinkin, joihin kuuluu vain yksi jäsen. 2. Rukous on avain hengelliseen voimaan. 3. Kirkon ohjekirjat ovat parhaita kirjoja, joista voimme etsiä tietoa. 4. Perheenjäsenistä huolehtiminen on perintö, joka meidän kaikkien tulee pyrkiä saavuttamaan. 5. Rakkaus Vapahtajaa kohtaan, kunnioitus Hänen nimeään kohtaan ja aito kunnioitus toisiamme kohtaan toimivat hedelmällisenä kasvualustana todistukselle kotona. L O K A K U U

12 Myöhempien aikojen profeetat puhuvat palvelemisesta lähetystyössä Alla kuvatuista lähetyssaarnaajista tuli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidenttejä. Seuraavassa on joitakin heidän lähetystyötä koskevista kokemuksistaan ja todistuksistaan. ALVIN GITTINSIN MAALAUS JOSEPH SMITH JOSEPH SMITH ( ) Kirkon ensimmäinen presidentti Lähetyssaarnaajamme lähtevät kansakuntien keskuuteen, ja totuuden viiri on kohotettuna Saksassa, Palestiinassa, Uudessa-Hollannissa, Australiassa, Intiassa ja muissa paikoissa. Yksikään epäpyhä käsi ei voi estää työn etenemistä. Vainot saavat raivota, väkijoukot liittyä meitä vastaan, armeijat kokoontua ja häväistykset tulla, mutta Jumalan totuus etenee uljaana, jalona ja riippumattomana, kunnes se on täyttänyt jokaisen mantereen, käynyt jokaisella seudulla, pyyhkäissyt yli jokaisen maan ja kaikunut jokaiseen korvaan, kunnes Jumalan aivoitukset on täytetty ja suuri Jehova on sanova, että työ on tehty. (History of the hurch, osa 4, s. 540; ks. myös Spencer W. Kimball, Muistakaa kirkon tehtävä, Valkeus, lokakuu 1982, s. 8.) WILFORD WOODRUFF ( ) Kirkon neljäs presidentti Ollessaan lähetyssaarnaajana Englannissa Wilford Woodruffia siunattiin hänen kuuliaisuutensa vuoksi. Hän kirjoitti muistiin: Kysyin Herralta, mitä Hän halusi minun tekevän. Hän sanoi vain: Lähde etelään päin. Nousin rattaille ja ajoin 80 mailia [128 kilometriä]. Ensimmäinen mies, jonka taloon poikkesin, oli John Benbow Herefordshirestä. Puoli tuntia taloon tuloni jälkeen tiesin täsmälleen, miksi Herra oli lähettänyt minut. Täällä oli ihmisiä, jotka olivat rukoilleet muinaista asioiden järjestystä. He odottivat evankeliumia sellaisena kuin Kristus ja Hänen apostolinsa sitä opettivat. Tästä oli seurauksena, että ensimmäisen kuukauden aikana sinne saavuttuani kastoin kuusisataa asukasta. Kahdeksan kuukautta siellä työskenneltyäni olin tuonut kirkkoon kahdeksansataa ihmistä. Miten se oli mahdollista? Siten, että siellä oli ihmisiä, jotka olivat valmiita vastaanottamaan evankeliumin, ja Herra lähetti minut tekemään työn. (Deseret Weekly, 7. marraskuuta 1896, s. 643; lainattu julkaisussa Howard W. Hunter, Hengellisyyden kehittäminen, Valkeus, lokakuu 1979, s. 42.) GEORGE ALBERT SMITH ( ) Kirkon kahdeksas presidentti Palvellessaan eteläisten osavaltioiden lähetyskentällä George Albert Smith oppi, että Herra todellakin suojelee niitä, jotka palvelevat Häntä. Saarnattuaan evankeliumia maaseudulla vanhin Smith ja viisi muuta lähetyssaarnaajaa heräsivät keskellä yötä siihen, kun ulkoa kuului vihaisen väkijoukon huutoja. Mellakoiva joukko piiritti rakennuksen ja alkoi tulittaa sitä. Myöhemmin presidentti Smith kirjoitti muistiin: Pirstaleet sinkoilivat päämme ylitse joka suuntaan. En tuntenut minkäänlaista pelkoa. Olin hyvin tyyni siinä maatessani ja kokiessani yhden elämäni kauheimmista tapahtumista, mutta

13 olin varma, että niin kauan kuin saarnasin Jumalan sanaa ja seurasin Hänen opetuksiaan, Herra suojelisi minua, ja niin Hän suojelikin. (A Story to Tell, 1945, s ) DAVID O. MKAY ( ) Kirkon yhdeksäs presidentti David O. McKay sai todistuksen evankeliumin totuudesta ollessaan lähetystyössä Skotlannissa. Hän osallistui pappeuskokoukseen, jossa jokainen tunsi Herran hengen runsasta vuodatusta. Myöhemmin hän muisteli: En ollut koskaan aikaisemmin kokenut sellaista tunnetta. Se oli ilmestys, jota olin epäilevänä nuorukaisena kukkulan rinteellä ja niityllä ollessani salaa rukoillut mitä vilpittömimmin. Se vakuutti minulle, että vilpittömään rukoukseen vastataan kerran jossakin. Juuri tämän saman konferenssin aikana vanhin McKayn lähetysjohtaja kertoi hänelle: Jos säilytät uskosi, tulet vielä istumaan kirkon johtavissa [neuvostoissa]. ( Two Significant Statements, Deseret News, 27. lokakuuta 1934, s. 8.) EZRA TAFT BENSON ( ) Kirkon kolmastoista presidentti Lähetystyö oli vaikeaa Englannissa 1920-luvulla. Niinpä kun vanhin Ezra Taft Bensonia ja hänen toveriaan pyydettiin puhumaan sakramenttikokouksessa, johon osallistuisi sekä jäseniä että kirkkoon kuulumattomia, he paastosivat ja rukoilivat. Presidentti Benson muisteli myöhemmin: Sali oli täysi. Toverini oli aikonut puhua ensimmäisistä periaatteista, ja minä olin tutkinut paljon valmistautuakseni puhumaan luopumuksesta. Kokouksessa vallitsi suurenmoinen henki. Kun istuuduin, huomasin, etten ollut edes maininnut luopumusta. Olin puhunut profeetta Joseph Smithistä ja todistanut hänen jumalallisesta tehtävästään ja Mormonin Kirjan aitoudesta. Kokouksen jälkeen useat ihmiset tulivat lähetyssaarnaajien luo ja sanoivat: Tänä iltana saimme todistuksen siitä, että mormonismi on totta. Olemme nyt valmiita harkitsemaan kastetta. Presidentti Benson sanoi: Ensimmäistä kertaa lähetystyössä ollessani minäkin opin, että minun oli tarpeen alati luottaa Herraan. ( Tehtävämme viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan, Valkeus, lokakuu 1984, s ) GORDON B. HINKLEY (1910 ) Kirkon viidestoista presidentti Suuren lamakauden aikaan 1930-luvulla, kun harvat nuoret miehet palvelivat lähetystyössä, Gordon B. Hinckley kutsuttiin Englantiin. Pian sinne saavuttuaan hän masentui ja tunsi tuhlaavansa omaa aikaansa ja isänsä rahoja. Hän kirjoitti isälleen, joka vastasi: Minulla on vain yksi ehdotus. Unohda itsesi ja ryhdy työhön. Presidentti Hinckley muistelee: Polvistuin ja annoin lupauksen Herralle. Lupasin, että yrittäisin unohtaa itseni ja kadottaa itseni Hänen palveluksessaan. Tuo heinäkuun päivä vuonna 1933 oli päätöksenteon päiväni. Elämääni tulvi uutta valoa ja sydämeeni uutta iloa. ( Taking the Gospel to Britain: A Declaration of Vision, Faith, ourage, and Truth, Ensign, heinäkuu 1987, s. 7; ks. myös Jeffrey R. Holland, Presidentti Gordon B. Hinckley kallionluja ja vuorenvahva, Valkeus, erikoisliite, kesäkuu 1995, s ) Vuosia myöhemmin presidentti Hinckley sanoi lähetystyöstään: Kuinka valtavan kiitollinen olenkaan. Tuon kokemuksen myötä koko olemukseeni tarttui vakaumus ja tieto siitä, että tämä on todellakin Jumalan totista ja elävää työtä, joka on palautettu profeetan välityksellä kaikkien niiden siunaukseksi, jotka tahtovat ottaa sen vastaan ja elää sen periaatteiden mukaan. ( Kysymys lähetystyöstä, Valkeus, 1986, konferenssiraportti 156. vuosikonferenssista, s. 38.)

14 OMA LÄHETYSTYÖSI HENGELLINEN SEIKKAILU Oma lähetystyösi on kokemus, josta sinulla tulee aina olemaan mieluisat muistot jouduitpa tekemään minkä tahansa uhrauksen, se on sen arvoista. Vanhin David B. Haight kahdentoista apostolin koorumista Kirkon lähetystyön perimmäisenä päämääränä on kutsua kaikkia maapallon asukkaita tulemaan Kristuksen tykö. Kuusi miljardia ihmistä eri puolilla maailmaa odottaa kuullakseen sanoman palautetusta evankeliumista. Me olemme niitä ihmisiä, joita on siunattu tehtävällä ja vastuulla viedä tuo kutsu ja sanoma eteenpäin. Joka viikko kirkon lähetystyöosastolle Salt Lake ityyn saapuu miltei 800 suositusta lähetystyöpalvelua varten. Nämä suositukset ovat merkkinä siitä uskosta ja kuuliaisuudesta, jota nuoret miehet ja naiset maailmanlaajuisesti osoittavat vastauksena Vapahtajan julistukseen vastuullisesta tehtävästä. Varsin pian sen jälkeen, kun vaarnanjohtaja tai lähetysjohtaja on lähettänyt suosituksen lähetystyöhön aikovasta, tuo kauan odotettu kirje kutsu palvella lähetystyössä kolahtaa postiluukkuun. Tuon kirjelähetyksen mukana tulee paperi, joka saattaa aluksi jäädä huomaamatta. Se on lähetystyökutsun vastaanottamislomake. Tämä on ensimmäiselle presidenttikunnalle osoitettu henkilökohtainen kirje, jolla lähetyssaarnaaja ottaa virallisesti vastaan lähetystyökutsunsa. Lomakkeessa on 15 riviä, joihin lähetyssaarnaaja kirjoittaa ilmaistakseen tunteitaan tästä poikkeuksellisesta mahdollisuudesta palvella Herraa. Nämä kirjeet on usein kirjoitettu käsin, lyhyesti ja avoimesti. Ja kuitenkin nämä muutamat sanat kertovat paljon ja ilmaisevat syvällisiä merkityksiä. Niiden jokaisen takana on uskoa kohottava kertomus. Vapahtajani on siunannut minua enemmän kuin olen koskaan osannut kuvitella. Hän antoi henkensä minun puolestani. Vähin, mitä voin tehdä, on antaa kaksi vuotta elämästäni. Kirjeet sisältävät usein ilmauksia uskosta Vapahtajaan ja kiitollisuudesta Hänen uhristaan. Profeetta Joseph Smith kirjoitti: Juuri usko ja usko yksin on kaiken toiminnan liikkeellepaneva voima (Lectures on Faith, 1985, s. 1 2). Ollakseen pelastavaa laatua uskon täytyy keskittyä Kristukseen ja kannustaa ihmistä olemaan kuuliainen Hänelle, seuraamaan Hänen esimerkkiään. Ottaessaan vastaan kutsun palvella lähetyssaarnaaja osoittaa riittävää uskoa toimiakseen uskonkäsitystensä pohjalta. Siunaukset seuraavat väistämättä, kuten niin monet kotiin palanneet lähetyssaarnaajat voivat todistaa. Uskosta Vapahtajaan tulee heidän sielunsa ankkuri. En osaa ilmaista, millaista onnea ja iloa tunnen ottaessani vastaan tämän kutsun palvella. Olen valmis ja halukas antamaan kaksi vuotta elämästäni evankeliumin saarnaamiseen. Vastaanottamislomakkeessaan monet lähetyssaarnaajat mainitsevat: Otan kiitollisena vastaan kutsuni palvella. Mutta kuinkahan moni lähetyssaarnaaja ymmärtää, mitä sanat ottaa vastaan pitävät sisällään. Ne tarkoittavat, että ottaa halukkaasti vastaan jotakin annettua tai tarjottua; vastaa myöntävästi; pitää oikeana ja sopivana. Lähetystyöhön lähtemiseen liittyy monia samoja tunteita kuin lähdettäessä johonkin suureen seikkailuun: jännitystä, jonkin verran levottomuutta, kenties häivähdys pelkoa. Lähetystyössä me otamme askeleen kohti tuntematonta. VALOKUVA SOTT WELTY L I A H O N A 12

15

16 Ne tarkoittavat myös sitä, että henkilö hyväksytään johonkin ryhmään tai yhteisöön. Evankeliumin kohdalla ne merkitsevät alistumista Herran tahtoon ja halukkuutta seurata profeettaa, joka esittää kutsun. Lähetystyökutsu tarkoittaa sitä, että palvelee Herraa koko sydämestään, väkevyydestään, mielestään ja voimastaan. Lähetystyötehtävä tarkoittaa sitä, että palvelee määrätyllä työkentällä. Vastaanottamiskirje merkitsee halukkuutta ottaa vastaan sekä kutsun että tehtävän Herran tahtona. Valmistautuminen lähetystyötäni varten on ollut pitkällinen kamppailu. Sen jälkeen kun päätin palvella lähetystyössä, kesti miltei puolitoista vuotta voittaa ongelmat käytöksessäni. Jotkin kirjeet kuvastavat pitkiä parannuksen vaiheita Alman kokemusten kaltaisia, joissa hän oli vaivan vallassa ja monien [syntiensä] muiston raastama (Al. 36:17). Kiitollisina ne ilmaisevat myös sitä ihanaa ja suloista iloa, joka tulee parannuksen ja anteeksiannon kautta (ks. Al. 36:21). Herra käskee lähetyssaarnaajiensa olla puhtaita: Puhdistakaa sydämenne minun edessäni ja sen jälkeen menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa minun evankeliumiani kaikille luoduille, jotka eivät ole ottaneet sitä vastaan (LK 112:28). Pyhiä voimia, jotka ovat Jumalan asettamien ja lähettämien ulottuvilla, voivat käyttää vain ne, jotka on puhdistettu ja jotka ovat tahrattomia kaikesta synnistä (ks. LK 50:26 28). Ensimmäinen presidenttikunta on sanonut: Kokoaikainen lähetystyöpalvelus ei ole niiden oikeus vaan etuoikeus, jotka kirkon presidentti kutsuu innoituksen kautta. Lähetystyöpalvelu on kirjaimellisesti Herran ja Hänen kirkkonsa palvelemista. Sen ensisijainen tavoite ei ole yksittäisen lähetyssaarnaajan henkilökohtainen kehitys, vaikka se poikkeuksetta seuraakin vanhurskaasta palvelemisesta. (Kirje 12. joulukuuta 2000.) Pappeusjohtajille on annettu selkeät ohjeet, joiden avulla he voivat varmistaa, että lähetyssaarnaajat ovat hengellisesti, fyysisesti, emotionaalisesti ja moraalisesti sopivia palvelemaan. Kutsun lähettäminen silloin, kun vaatimuksia ei ole täytetty, on karhunpalvelus Herralle, kirkolle ja lähetystyöhön aikovalle. Me arvostamme niitä monia nuoria miehiä ja naisia, Ne, jotka ottavat vastaan kutsun palvella Jumalaa, jotka antavat Herraa kohtaan tuntemansa rakkauden jättää varjoon heidän pelkonsa ja jotka mielihyvin suostuvat elävän profeettamme kutsuun, vahvistavat jatkuvasti minun uskoani. VALOKUVA JED A. LARK L I A H O N A 14

17 jotka elävät lähetystyökutsun arvoisesti. Tunnemme syvää kiitollisuutta niitä kohtaan, jotka tekevät parannuksen ja maistavat sovituksen suloista iloa. Niitä, jotka eivät pysty palvelemaan fyysisen, emotionaalisen tai muun syyn vuoksi, me kannustamme etsimään muita keinoja palvella, kuten vanhemmat ja kirkon johtajat saattavat ehdottaa. Päätös lähteä lähetystyöhön ei ollut helppo. Voimakas intohimo baseball-peliä kohtaan teki päätöksestä vaikean. Lukuisat vastaanottamiskirjeet kertovat uhrauksista. Nuori mies, joka kirjoitti yllä lainatut sanat, oli hyvää vauhtia saavuttamassa elinikäisen unelmansa päästä pelaamaan baseballia yliopiston joukkueessa ja sitten kenties päästä luomaan ura baseballin ammattilaispelaajana. Rukoilemisen ja pohtimisen jälkeen vastaus oli kuitenkin varma: hänen tuli palvella Herraa. Kun päätös oli tehty, hänen elämänsä tärkeysjärjestys muuttui selkeäksi. Profeetta Joseph Smith on sanonut: Juuri sen ansiosta, että ihmiset uhraavat kaiken maallisen, he todella saavat tietää tekevänsä niitä asioita, jotka ovat Jumalalle mieleen (Lectures on Faith, s. 69). Ajatus siitä, että luopuisimme jostakin sellaisesta, jota me suuresti arvostamme, voi olla vaikeaa, jopa tuskallista. Herra kuitenkin korvaa minkä tahansa uhrauksen runsain mitoin. Lähetystyöhön aikovat kirjoittavat luopuvansa rakkaasta autosta, tyttöystävästä, musiikista, hyväpalkkaisesta työpaikasta ja monista muista asioista. Liian monet sallivat tällaisten maallisten aarteiden estää heitä näkemästä hengellistä mahdollisuutta ja sallivat niiden johdattaa heidät toisaalle heidän ennalta määrätystä lähetystyötehtävästään. Toisaalta me tunnemme jatkuvaa ihmetystä ja kiitollisuutta niistä, jotka luopuvat kaikesta palvellakseen Herraa. Vain kaksi lyhyttä vuotta sitten minulla ei ollut elämässä minkäänlaista tarkoitusta. Kun kuljeskelin pitkin katuja, pelkäsin, että ihmiset kysyisivät: Kuka sinä olet? Lopulta kaksi lähetyssaarnaajaa auttoivat minua löytämään Kristuksen rakkauden. Aion etsiä ihmisiä, joilla on samoja tuntemuksia, joita minulla oli, ja näyttää heille elämän tarkoituksen. Mormon kirjoitti: Täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon (Moro. 8:16). Kun lähetystyöhön aikovat oppivat elämän tarkoituksesta ja Herran rakkaudesta, he saavat rohkeutta toimia peloistaan huolimatta. Niin tehdessään he huomaavat, että pelot olivat harhakuvitelmia, heidän oman mielensä tuottamia. Herra vakuuttaa toistuvasti lähetyssaarnaajille, että Hän antaa heille voimaa menestyä esteiden kohdatessa. Se, joka vapisee Seuraavassa muutamat tällä hetkellä lähetystyössä palvelevista lähetyssaarnaajista kertovat päätöksestään palvella. VANHIN VITOR MANUEL ESPINOZA SÁNHEZ ABANAYSTA PERUSTA Ennen kuin lähdin lähetystyöhön, minulla oli jäljellä enää vain yksi vuosi ennen kuin saisin lääketieteen opintoni yliopistossa päätökseen. Kun kerroin ystävilleni aikovani lähteä kahdeksi vuodeksi, he yrittivät saada minut pyörtämään päätökseni. Mutta sydämessäni tiesin, että oli aika palvella lähetystyössä. Olen kiitollinen, että tein sen päätöksen ja tiedän, etten ole täällä hukkaamassa aikaani. SISAR YI YI TAM HONGKONGISTA Kerroin ystävilleni Hongkongissa, että lähetystyö on sitä, että puhuu muille ihmisille, jotta nämä saavat tietää enemmän Jeesuksesta Kristuksesta. He kysyivät: Miksi heidän on tarpeen tietää enemmän Jeesuksesta Kristuksesta? Vastasin: Koska Hän haluaa meidän olevan onnellisia, hyvin onnellisia. VANHIN JUSTIN MIHAEL OLLINGS PROVOSTA UTAHISTA YHDYSVALLOISTA Kun opin profeetta Joseph Smithistä, minua aina hämmästyttää, kiehtoo, ylentää ja innoittaa se, että hän on tehnyt enemmän ihmisten pelastamiseksi tässä maailmassa kuin kukaan toinen ihminen paitsi yksin Jeesus joka on koskaan siinä elänyt (LK 135:3). Se todistus, jonka me lausumme veli Josephista, on varsin rohkea, mutta Jumalan myöhempien aikojen valtakunnan työ on rohkea asia. Me voimme todistaa, että Jeesus on elävän Jumalan Poika ja että Joseph on Hänen profeettansa, ilman että meidän tarvitsee pyydellä anteeksi tai koskaan puolustella uskonkäsitystemme yksinkertaisuutta. L O K A K U U

18 minun voimani alla, tehdään väkeväksi, ja hän on kantava ylistyksen ja viisauden hedelmää (LK 52:17). Presidentti Harold B. Lee ( ) sanoi usein: Sen, jonka Herra kutsuu, Hän tekee sopivaksi. Eräs nuori mies kertoi piispalleen pelkäävänsä, ettei hän pystyisi oppimaan keskusteluja tai opettamaan evankeliumia. Hän näki itsensä kehnona Herran edustajana. Mooseksella, Jeremialla, Eenokilla ja muilla oli tehtävänsä suhteen riittämättömyyden tunteita. Herra kuitenkin lupasi heille, että Hän vahvistaisi heitä ja antaisi heille sanat, jotka heidän tulisi sanoa (ks. 2. Moos. 4:11 12; Jer. 1:7 9; KH Moos. 6:32 34). Nykypäivän lähetyssaarnaajille on annettu sama lupaus, jos he voittavat pelkonsa ja avaavat suunsa. Sen tähden, totisesti minä sanon teille: Korottakaa äänenne tälle kansalle; puhukaa ne ajatukset, jotka minä panen teidän sydämeenne, niin te ette joudu häpeään ihmisten edessä. Sillä teille annetaan sillä hetkellä, siinä silmänräpäyksessä, mitä teidän on sanottava. (LK 100:5 6.) Presidentti Spencer W. Kimball ( ) on sanonut: Lähetystyön tekeminen on hengellistä seikkailua ( It Becometh Every Man, Ensign, lokakuu 1977, s. 7). Kuten hyvin monet tietävät, lähetystyöhön lähtemiseen liittyy monia samoja tunteita kuin lähdettäessä johonkin suureen seikkailuun: jännitystä, jonkin verran levottomuutta, kenties häivähdys pelkoa. Lähetystyössä me otamme askeleen kohti tuntematonta. Menemme kenties kaukaiseen maahan, jossa on outo kulttuuri. Meidän edellytetään elävän jatkuvasti toverin kanssa, jota emme ole koskaan aikaisemmin tavanneet. Ja perusolemukseltaan lähetystyö on uusien ihmisten tapaamista ja heidän kanssaan puhumista, todistuksen lausumista ihanista ja ihmeellisistä asioista, joita he saattavat pitää outoina. Kun me tunnustamme uskonkäsityksemme julkisesti, me asetamme itsemme alttiiksi pilkalle ja halveksunnalle. Sellaista seikkailu on luonteeltaan, ja kuten monista muistakin seikkailuista me puhumme siitä mielellämme koko loppuelämämme. Lähetystyökutsun vastaanottamiskirjeet ilmaisevat hengellisyyden ja uskon runsautta. Ne, jotka ottavat vastaan kutsun palvella Jumalaa, jotka antavat Herraa kohtaan tuntemansa rakkauden jättää varjoon heidän pelkonsa ja jotka mielihyvin suostuvat elävän profeettamme kutsuun, vahvistavat jatkuvasti minun uskoani. Rukoilen aina, että jokainen kykenevä nuori mies ja myös jokainen halukas nuori nainen voi kokea lähetystyön ihmeellisen seikkailun. SISAR ERIKA V IANSKÁ BRNOSTA T EKIN TASAVALLASTA Yksi asia, joka teki vanhempiini ja minuun suuren vaikutuksen kuunnellessamme lähetystyökeskusteluja, oli se, kuinka hyviä lähetyssaarnaajat olivat meitä kohtaan ja kuinka hyviä he olivat toisiaan kohtaan. Halusin tehdä samoin muille ihmisille, jotta he voisivat olla onnellisia ja tietää, että Jumala rakastaa meitä kaikkia. VANHIN ÉSAR ARTURO RODRÍGUEZ HERNÁNDEZ OBREGÓNISTA MEKSIKOSTA Luovuin yliopistosta, työstä, kirkon tehtävistä ja perheestäni sekä tanssikiertueesta Eurooppaan ja Aasiaan. Mutta olen voinut tuntea taivaan ja Jumalan pysyvämmin sydämessäni. SISAR AYAKO ONO SAPPOROSTA JAPANISTA Toivon koskettavani ihmisten sydämiä evankeliumin avulla. Olen onnellinen, että Herra voi käyttää minua välikappaleenaan. VANHIN KEITH J. SHMIDT SHERIDANISTA KALIFORNIASTA YHDYSVALLOISTA Kukaan muu perheeni jäsenistä ei kuulu kirkkoon. Kun kerroin heille ensimmäistä kertaa aikovani palvella lähetystyössä, he sanoivat, etten kotiin palattuani saisi enää asua heidän luonaan. Sen jälkeen heidän sydämensä ovat pehmenneet, ja heistä on tullut miltei ylpeitä omasta lähetyssaarnaajapojastaan. SISAR ALEXANDRINA BADEA BUKARESTISTA ROMANIASTA Rakastan lähetystyötä. Minulla on sydämessäni halu auttaa muita ihmisiä kuulemaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumista, koska tämä evankeliumi muutti minun elämäni ja perheeni elämän. Haluan auttaa ihmisiä oivaltamaan, että taivaallinen Isä rakastaa meitä kaikkia, kaikkialla maailmassa. L I A H O N A 16

19 KYSYMYS JA VASTAUS Kuinka voin auttaa ystäviäni ymmärtämään, miksi haluan palvella lähetystyössä? Vastaukset eivät ole kirkon virallisia opillisia julistuksia, vaan ne on tarkoitettu avuksi ja avartamaan näkemystä. LIAHONAN VASTAUS Kirkon jäsenenä sinusta saattaa toisinaan tuntua vaikealta selittää muille, miksi teet joitakin tiettyjä asioita. Ihmiset pitävät usein virheellisesti Herran käskyjä rajoittavina ja ankarina. Me tietenkin tiedämme, että käskyjen noudattaminen tuo onnea, kasvua ja varjelusta. Selittäessäsi lähetystyötä ystävillesi ensimmäinen askel on kertoa heille, kuinka tärkeä evankeliumi on sinun elämässäsi. Tiedätkö harrastuksia tai toimintoja, joiden parissa ystäväsi viettävät paljon aikaa? Ehkä he ovat erinomaisia opinnoissaan, urheilussa tai taiteen alalla. Selitä heille, että aivan samoin kuin he käyttävät aikaansa opiskelemiseen, harjoittelemiseen tai valmentautumiseen, sinä omistat aikaasi kirkolle. Jos tilanne on sopiva, lausu todistuksesi. Kerro heille, että lähetystyöhön lähteminen ilmaisee sitoumustasi Herraa ja Hänen evankeliumiaan kohtaan sekä haluasi auttaa muita tietämään totuus. Seuraavaksi voisit selittää, että vaikka henkilökohtainen hyöty ei olekaan se syy, jonka vuoksi lähdet lähetystyöhön, se tulee lisäsiunauksena. Kotiin palanneet lähetyssaarnaajat puhuvat tavallisesti asioista, joita he ovat oppineet, kuten itsekurista, kovasta työnteosta, toisten kanssa toimeen tulemisesta, rahojen suunnitelmallisesta käytöstä ja kestävyydestä. Kerro ystävillesi, että monet lähetyssaarnaajat oppivat myös toisen kielen ja asuvat toisessa maassa. Useimmat ihmiset pitäisivät näitä kokemuksia kasvattavina. Useimmat kotiin palanneet lähetyssaarnaajat ovat innostuneita lähetystyöstään ja kertovat innokkaasti omista kokemuksistaan. Ystäviäsi ehkä kiinnostaa tietää, millaista lähetyssaarnaajan elämä on. Kotiin palanneen lähetyssaarnaajan tapaaminen antaisi heille mahdollisuuden nähdä, että useimmat lähetyssaarnaajat ovat kiitollisia tekemistään uhrauksista ja saamistaan siunauksista. L O K A K U U Käytä tilaisuudet olla onnellinen ja myönteinen vastatessasi evankeliumia koskeviin kysymyksiin. Näytä toisille, että odotat innolla voidaksesi palvella kokoaikaisena lähetyssaarnaajana tulevaisuudessa olemalla nyt jäsenlähetyssaarnaaja. LUKIJOIDEN VASTAUKSIA Kerron ystävilleni, että tutustuin kirkkoon lähetyssaarnaajien kautta. Kerron heille, että lähetystyö on se tapa, jolla Herran evankeliumin valo leviää ihmisten keskuuteen ja että on suurenmoinen siunaus saada olla mukana tässä rakkauden työssä. Kerron heille, että rakastan heitä ja kaikkia ihmisiä eri puolilla maailmaa ja että haluan jokaisen saavan tilaisuuden vastaanottaa evankeliumin siunaukset. Kerron heille siitä sanoin kuvaamattomasta ilosta, jota saa, jos pystyy auttamaan vaikka vain yhtä ihmistä (ks. LK 18:15 16). Arnis Kanlinsh Riikan keskinen seurakunta Riikan piiri, Latvia

20 Arnis Kanlinsh Lähetystyö on siunaus jokaiselle, joka palvelee, koska lähetystyö auttaa meitä oppimaan lisää evankeliumia. Mutta suurin siunaus on auttaa tuomaan sieluja Kristuksen tykö. Tahia Mou-Fa, Uturoan seurakunta, Raromatain vaarna, Tahiti Pyhän Hengen avulla rakkautesi, uskosi ja todistuksesi evankeliumista säteilevät kasvoiltasi. Anna ympärilläsi olevien tietää, että evankeliumi on onnellisuutesi lähde, ja syy siihen, miksi haluat olla lähetyssaarnaaja, on se, että voit opettaa muille, kuinka saavuttaa se sama onnellisuus. hiang Ya-Lin, Kaohsiungin 6. seurakunta, Kaohsiungin vaarna, Taiwan Kerro ystävillesi, että me kaikki olemme veljiä ja sisaria ja että olet lähdössä lähetystyöhön, koska haluat auttaa ihmisiä, jotka eivät tunne evankeliumia. Rukoile, että taivaallinen Isä auttaa ystäviäsi ymmärtämään. Yekaterina Rodionova, Pietarin keskinen seurakunta Pietarin pohjoinen piiri, Venäjä Ainoa keino, jolla voin auttaa ystäviäni ymmärtämään, miksi haluan palvella lähetystyössä, on näyttää heille, mitä muutoksia elämässäni on tapahtunut sen jälkeen, kun tulin tuntemaan evankeliumin. Monet lähetyssaarnaajat ovat kertoneet minulle, että lähetystyö tuo monia siunauksia. Ennen kuin he lähtivät lähetystyöhön, taivaallinen Isä antoi heille monia siunauksia, ja he ajattelivat, että kun he lähtisivät lähetystyöhön, he maksaisivat Hänelle takaisin. Mutta heidän lähetystyönsä aikana Hän antoi heille vielä lisää siunauksia. Yulia Igorevna Kosaretskaja, Poltavan keskinen seurakunta, Donetskin lähetyskenttä, Ukraina Pomoni, opiskelutoverini, naapurini ja sukulaiseni olivat sitä mieltä, että minun oli järjetöntä luopua työstäni, opinnoistani ja perheestäni opettaakseni Jeesuksesta Kristuksesta. He huolestuivat entistä enemmän kuullessaan, ettei minulle maksettaisi siitä. Pyysin apua Herralta. Aloin kysyä ihmisiltä: Mikä on elämän tarkoitus? Miksi me olemme täällä? Mihin olemme menossa? Lausuin todistukseni pelastussuunnitelmasta. Selitin, että monet Jumalan lapset odottavat vastauksia näihin kysymyksiin. Vanhin arlos Eduardo Faria Boato, Maceión lähetyskenttä, Brasilia Tietyt asiat auttoivat minua saamaan ystäväni ymmärtämään lähetystyötä: rukous, pyhät kirjoitukset ja kertomani kokemukset siitä, kuinka olen voinut olla todistamassa muutoksista taivaallisen Isän lasten elämässä. Benjamin Mulambo Wa Mulambo, Binzan seurakunta, Kinshasan vaarna, Kongon tasavalta Tahia Mou-Fa hiang Ya-Lin Yekaterina Rodionova Yulia Igorevna Kosaretskaja Vanhin arlos Eduardo Faria Boato L I A H O N A 18