TYÖASIAKIRJA. FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI EU:n ja Latinalaisen Amerikan kauppasuhteista. Kansainvälisen kaupan valiokunta

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Kansainvälisen kaupan valiokunta TYÖASIAKIRJA EU:n ja Latinalaisen Amerikan kauppasuhteista Kansainvälisen kaupan valiokunta Esittelijä: Helmut Scholz DT\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 Euroopan kauppapolitiikasta on tullut yhä merkityksellisempää. Aiemmin se oli lähinnä itsetarkoitus, mutta nykyisin sillä pyritään vaikuttamaan aktiivisesti yhteiskunnallisten päämäärien, kehitystavoitteiden sekä kestävään kehitykseen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen. Näihin päämääriin kuuluvat myös YK:n vuosituhannen kehitystavoitteet (MDG) sekä ihmisoikeuksia, elintarviketurvaa ja ekologista kestävyyttä koskevat kansainväliset sitoumukset. EU:n ja Latinalaisen Amerikan kauppasuhteet Kolmen viime vuosikymmenen aikana Latinalainen Amerikka on monipuolistanut kansainvälisiä suhteitaan huomattavasti. Perinteisesti sillä on ollut suhteita Yhdysvaltoihin, mutta lisäksi se luo yhä enemmän tärkeitä yhteyksiä Aasian ja Tyynenmeren alueeseen, solmii uusia suhteita Afrikkaan, vahvistaa Euroopan-yhteyksiään sekä syventää suhteitaan Espanjaan ja Portugaliin. Maailmanlaajuisella talouskriisillä on kuitenkin ollut vakava vaikutus EU:n Latinalaisen Amerikan kanssa käymään kauppaan. Lisäksi Aasian ja Tyynenmeren alueen kasvava strateginen, poliittinen ja taloudellinen merkitys on siirtänyt EU:n huomiota toisaalle. Latinalaisessa Amerikassa on kuitenkin valtavasti potentiaalia, ja jotkin EU:n jäsenvaltiot ovat edelleen kiinnostuneita alueiden välisten suhteiden kehittämisestä. EU:n ja Latinalaisen Amerikan sekä Karibian alueen (LAC) Limassa vuonna 2008 pidetyssä huippukokouksessa määriteltiin näiden alueiden strategisen kumppanuuden tärkeimmät toimintalinjat. Tavoitteena oli luoda Euroopan unionin ja LAC:n yhdentyvien alueryhmittymien välisten assosiaatiosopimusten verkosto. EU:n ja LAC-maiden Madridissa toukokuussa 2010 pidetyssä huippukokouksessa otettiin askel eteenpäin tämän tavoitteen saavuttamiseksi. EU:n ja LAC:n välinen kauppa on keskittynyt selkeästi tietyille alueille. EU:n jäsenvaltioista Saksa, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Italia ja Espanja käyvät eniten kauppaa LAC-maiden kanssa. EU:n viisi tärkeintä kauppakumppania Latinalaisen Amerikan alueella ovat puolestaan Brasilia, Meksiko, Argentiina, Chile ja Kolumbia. EU:n ja LAC:n välinen kauppa kehittyy hitaammin kuin kauppa, jota osapuolet käyvät maailman muiden alueiden kanssa. Sen suhteellinen heikkeneminen johtuu muun muassa siitä, että Aasian maiden osuus LAC:n kanssa käytävästä kaupasta lisääntyy. Siitä huolimatta EU on edelleen Latinalaisen Amerikan toiseksi tärkein kauppakumppani. EU:n ja LAC:n välinen kauppa on epäsuhtainen alueiden viemien tuotetyyppien osalta. EU:n LAC:hen viemistä tuotteista suurin osa on teollisuustuotteita (yli 85 %), kun taas LAC:n EU:n viennistä yli 40 prosenttia on perustuotteita. Näistä tuotteista erityisesti sokeri ja banaani ovat edelleen erittäin arkaluontoisia aiheita. Kun EU ja Latinalaisen Amerikan maat allekirjoittivat WTO:n puitteissa joulukuussa 2009 sopimuksen, sitä pidettiin alussa ratkaisuna 15 vuotta jatkuneisiin kiistoihin banaanikauppaa koskevasta EU:n kauppajärjelmästä. Nyt kuitenkin WTO:n tason sopimusten ja Kolumbian, PE v /6 DT\ doc

3 Perun ja Keski-Amerikan kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten eroavaisuudet sekä Karibian alueen AKT-kumppaneille annetut sitoumukset aiheuttavat lisää kiistoja. VI EU:n ja Latinalaisen Amerikan sekä Karibian maiden kokous (Madrid, 18. toukokuuta 2010) Madridin julistuksessa Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan sekä Karibian valtionpäämiehet ja hallitukset korostivat pyrkivänsä määrätietoisesti suosimaan avointa ja tasa-arvoista, sääntöihin perustuvaa monenvälistä kauppajärjestelmää ja kunnioittamaan täysin sen periaatteita. Ne myönsivät, että monenvälinen kauppajärjestelmä edistää talouskriisistä elpymistä sekä kasvua ja kehitystä, kun kehitysmaiden erityis- ja poikkeuskohtelu otetaan huomioon. Julistuksessa oltiin tyytyväisiä EU:n ja Keski-Amerikan välisen assosiaatiosopimuksen neuvotteluiden päätökseen. Euroopan parlamentin ja ratifiointiprosessissa mukana olevien kansallisten parlamenttien tehtävä on päättää, onko neuvottelijoiden saavuttama sopimus niiden kansojen etujen mukaista, joita sopimus koskee. Se missä määrin sopimus edistää YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista, voi auttaa parlamentin jäseniä päätöksenteossa. Myös EU:n ja Kolumbian sekä Perun monenvälisen kauppasopimuksen neuvotteluiden päätökseen oltiin tyytyväisiä, mutta julistuksessa huomautettiin, että Bolivia on pannut merkille sopimuksen ja nostanut kanteen Andien yhteisön tuomioistuimessa. Jotta sopimuskumppaneiden kansallisia toimielimiä ja menettelyjä kunnioitettaisiin ja EU:n tavoite tukea Latinalaisen Amerikan alueellista yhdentymistä otettaisiin huomioon, esittelijä uskoo, että sopimuksen ratifiointiprosessi tulisi keskeyttää, kunnes Andien yhteisön tuomioistuin on tehnyt päätöksensä. Lisäksi julistuksessa muistutettiin, että EU:n ja Mercosurin on tärkeä aloittaa uudelleen neuvottelut kunnianhimoisesta ja tasapainoisesta näiden kahden alueen välisestä assosiaatiosopimuksesta. Tehtävä on vaikea, ja Euroopan parlamentin pitäisi osallistua aktiivisesti neuvotteluiden kaikkiin vaiheisiin. Esittelijä uskoo, että Euroopan komission neuvotteluvaltuudet tulisi päivittää, jotta ne vastaisivat täysin maailmanlaajuisen talouden viimeaikaista kehitystä ja Euroopan parlamentin esittämiä vaatimuksia ja huolenaiheita. Julistuksessa oltiin tyytyväisiä, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden välinen yhteisö (CALC) päätettiin perustaa ja että Venezuelaa tuetaan CALC-huippukokouksen järjestämisessä Caracasissa 5. heinäkuuta Esittelijän mielestä CALC:n perustaminen on tärkeä edistysaskel ja siinä on paljon potentiaalia tulevaisuutta ajatellen, sillä nykyinen hajanaisuus saattaisi luoda eri tahtiin toimivien sopimusten verkoston ja se voisi hankaloittaa alueiden välisiä suhteita. Toinen huomionarvoinen hanke on Etelä-Amerikan kansakuntien unioni (UNASUR), alueellinen yhdentymishanke, jonka tavoitteena on Andien yhteisön ja Mercosurin mahdollinen yhdistyminen. DT\ doc 3/6 PE v01-00

4 Kokouksessa suhtauduttiin myönteisesti EU:n ehdottamaan uuteen Latinalaisen Amerikan investointivälineeseen (LAIF). Sen tärkein tavoite on käynnistää rahoitushankkeita ja lisätä siten uusia Latinalaiseen Amerikkaan kohdistuvia sijoituksia, jotka puolestaan tukevat eniten apua tarvitsevien alueiden kehitystä. Kauppa, kasvu ja kehitys Kauppa voi lisätä kasvua, mutta se ei saa olla itsetarkoitus. Kaupan yhdentyminen alueellisella tasolla ja usein jopa koko maan tasolla on perusedellytys todelliselle maailmanlaajuisiin markkinajärjestelmiin liittymiselle, jonka avulla luodaan kestävää kasvua ja edistetään kehitystä. On selvää, että EU:n ja Latinalaisen Amerikan syvemmän taloudellisen yhdentymisen tavoitteena on oltava molempia osapuolia hyödyttävä tilanne. Kauppa ja sijoittaminen hyödyttävät eniten maita, joilla on käytössään maailmanlaajuisista markkinoista hyötymisen edellyttämät taloudelliset toimijat, toimielimet ja toimintatavat. Olemassaolevat toimintatavat ja sosioekonomiset edellytykset ovat avainasemassa mietittäessä, miten kaupan alan integraatio vaikuttaa köyhyyteen. Erityisesti rahoituspolitiikka, pienten yritysten olemassaoleva toimintaympäristö ja kotimainen kilpailu vaikuttavat kauppaan kohdistuviin vaikutuksiin, kuten myös infrastruktuurin kehitystaso sekä välikäsien saamien voittojen pienentäminen tuottajien eduksi. On tärkeää edistää maakohtaisia täydentäviä toimia, joilla parannetaan kaupan avoimuuteen liittyviä mahdollisuuksia kaupan eri osapuolten osalta. Näitä osapuolia ovat esimerkiksi kansallisen tai sitä alemman tason ja yksityisen sektorin päätöksentekijät, ammattiyhdistykset ja muut kansalaisyhteiskunnan järjestöt sekä yliopistomaailma. On käytettävä varoja ja annettava teknistä apua, jotta kehitettäisiin ja rahoitettaisiin sellaisia ohjelmia, jotka luovat paikallisia ja alueellisia tuotantomahdollisuuksia sekä mahdollistavat syrjäytyneille, sosioekonomisen asteikon alapäähän sijoittuville yhteisöille ja pk-yrityksille kestävän pääsyn maailmanlaajuisille markkinoille. Itse asiassa tämänhetkisten tuotanto-olojen takia Latinalaisen Amerikan köyhät maanviljelijät, käsityöläiset ja pienvalmistajat eivät pysty hyödyntämään vapaan kaupan tarjoamia mahdollisuuksia. Kauppaan liittyvä apu voisi auttaa pieniä tuottajia vähentämään liiketoimien kustannuksia, joita aiheutuu säätelynormeista ja laatustandardeista. Olisi kehitettävä ohjelmia, joilla yrityksiä autetaan tarkastukseen, testaukseen ja viralliseen sertifiointiin liittyvissä ongelmissa. Latinalainen Amerikka ja kauppa Vaikka Latinalaisella Amerikalla on paljon luonnonvaroja, se ei ole pystynyt kasvattamaan osuuttaan kansainvälisestä kaupasta. Päinvastoin se on jäänyt dynaamisempien Aasian talouksien varjoon. PE v /6 DT\ doc

5 Jotta Latinalainen Amerikka voisi hyötyä kauppasuhteistaan EU:hun, sen täytyy lisätä hyvinvointia parantamalla suorituskykyään kaupan alalla: kaupasta saatavat hyödyt olisi jaettava tasapuolisesti, sitoutumista kaupan uudistuksiin olisi edistettävä, kauppaan liittyviä institutionaalisia valmiuksia tulisi parantaa, kauppaan liittyvän avun riittävä rahoitus täytyisi varmistaa ja olisi toteutettava täydentäviä sisäpoliittisia toimia, jotta varmistettaisiin tehokas ja tasa-arvoinen siirtyminen vapaampaan kauppaan. Madridin julistuksessa tunnustetaan nimenomaisesti valtioiden oikeus hallita ja säädellä luonnonvarojaan itsenäisesti. Brasilian ja Bolivian tapaukset, joissa uusi kauppaa ja luonnonvaroja koskeva politiikka on ilmeisesti vähentänyt osaltaan epätasa-arvoa, ovat esimerkkejä edellytyksistä, joiden vallitessa kaupan uudistukset saattavat vaikuttaa myönteisesti hyvinvoinnin oikeudenmukaisempaan jakautumiseen. Kahdenvälinen kehitys ei saisi johtaa siihen, että kauppakumppanit hylkäävät monenväliset tavoitteensa. Oikeudenmukaisen WTO:n Dohan-sopimuksen tekeminen voisi olla mahdollisuus vähentää köyhyyttä Latinalaisessa Amerikassa. Kuitenkin WTO:n neuvotteluissa olisi korostettava, että on tärkeää muuttaa kaupankäyntiä köyhien eduksi. Kauppaa tukevaa apua koskevan aloitteen käynnistäminen Hongkongin ministerikokouksessa vuonna 2005 korosti tarvetta muodostaa ja valvoa menettelytapoja, jotka tähtäävät kaupan vapauttamisen etujen parempaan jakautumiseen. Kauppaa tukevan avun aloittaminen ja kaupan vapauttaminen kehityksen hyväksi ovat ratkaisevan tärkeitä Latinalaiselle Amerikalle. Kaikkien kahdeksan YK:n vuosituhannen kehitystavoitteen saavuttamisen tulisi olla ensisijainen tavoite kahden- ja monenvälisen kaupan tämänhetkisissä neuvotteluissa. Jotta vuosituhannen kehitystavoitteet täyttyisivät ja maailmanlaajuista köyhyyttä vähennettäisiin, kaupankäynnille olisi taattava olosuhteet, joissa Latinalaisen Amerikan kehitysmaat todella pääsisivät kehittyneiden maiden markkinoille ja joissa kaupankäynti olisi tasa-arvoisempaa ja ympäristö- sekä sosiaalioikeudet turvattaisiin tehokkaalla lainsäädännöllä. Pohdittavia asioita Esittelijä haluaa kiinnittää huomiota muutamaan asiaan, jotka ovat hyvin tärkeitä EU:n ja Latinalaisen Amerikan tuleville kauppasuhteille. Latinalaisen Amerikan talous ottaa pian suuren kehitysaskeleen. Euroopan unionilla on mahdollisuus osallistua siihen, mutta se saattaa myös jäädä paitsi tästä tilaisuudesta, mikäli se osoittautuu kykenemättömäksi mukauttamaan tarjoamansa kauppasuhteet vastaamaan nykyajan haasteita. Jotta EU menestyisi kilpailussa Latinalaisen Amerikan markkinoista Yhdysvaltoja, Kiinaa ja ynnä muita vastaan, sen ei tulisi tarjota tukahduttavia tai riippuvuutta luovia yhteistyösopimuksia. Sen sijaan EU:n tulisi tehdä houkuttelevampia tarjouksia, joiden tarkoituksena on edistää sen kauppakumppaneiden taloudellista kehitystä. Niihin tulisi sisältyä markkinavalmiuksien lisäämistä ja teknologian siirtoa, mutta kumppaneita olisi myös kohdeltava kunnioittavasti ja osapuolten tarpeiden epäsymmetria olisi huomioitava. EU:n latinalais-amerikkalaiset kauppakumppanit haluaisivat vähentää taloudellista riippuvuuttaan Yhdysvalloista. Ne yrittävät aktiivisesti monipuolistaa taloussuhteitaan, DT\ doc 5/6 PE v01-00

6 ja tähän viitataan usein "toisena itsenäistymisenä". Kuinka EU voi varmistaa, että se ei tarjoa kyseisille maille "toistamiseen" riippuvuutta? EU:n ja Meksikon ja Chilen väliset assosiaatiosopimukset ovat johtaneet kaupan määrän huomattavaan kasvuun. Kuitenkin Meksikon EU:n kanssa käymä kauppa pysyy marginaalisena verrattuna sen Yhdysvaltojen kanssa käymän kaupan määrään. Samaan aikaan EU:n 27 jäsenvaltiosta vain muutamalla on suurehko osuus Latinalaisen Amerikan kanssa käytävästä kaupasta, kun taas muut jäsenvaltiot jäävät jatkuvasti kaupan ulkopuolelle. Mitä EU voi tehdä antaakseen tälle kauppasuhteelle todellisen eurooppalaisen ulottuvuuden? Nykyisistä kauppasuhteista hyötyy vain rajallinen määrä talouden aloja. Mitä EU voi tehdä monipuolistaakseen kaupasta hyötyviä talouden toimialoja? Liian harva väestöryhmä voisi hyötyä lisääntyneestä kaupasta. Mitä EU voi tehdä valjastaakseen markkinansa hyödyttämään kansaa ja jakaakseen luodun hyvinvoinnin oikeudenmukaisesti väestön kesken? EU:n talouden etu on lisätä Latinalaisen Amerikan markkinoiden vastaanottokykyä. Köyhtyneet väestön osat eivät pysty ostamaan korkealaatuisia eurooppalaisia tuotteita. Sen vuoksi useimpien EU:n yritysten edun mukaista on lisätä palkkoja ja ostovoimaa Latinalaisessa Amerikassa. Mitä EU voi tehdä auttaakseen kumppaneitaan perustamaan kilpailukykyisiä, lisäarvoa luovia tuotantolaitoksia? Koska kauppa, energia ja ilmastonmuutos ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa, niihin liittyvien puiteohjelmien tulee olla toisiaan tukevia. Yleinen tullietuusjärjestelmä on auttanut monta maata monipuolistamaan vientitarjontaansa. Kuinka EU:n tulisi uudistaa sitä, jotta siitä tulisi tehokkaampi ja jotta varmistettaisiin, että Latinalainen Amerikka hyötyy tämän etuuskohteluun perustuvan järjestelmän eduista? PE v /6 DT\ doc