VALTIONEUVOSTO EHDOTUS VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖKSEKSI TYÖMARKKINOIDEN TOIMIVUUDEN JA TYÖVOIMAN TARJONNAN TURVAAMISEKSI MUISTIO, LIITE

Transkriptio

1 VALTIONEUVOSTO EHDOTUS VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖKSEKSI TYÖMARKKINOIDEN TOIMIVUUDEN JA TYÖVOIMAN TARJONNAN TURVAAMISEKSI MUISTIO, LIITE

2 2 Sisällysluettelo A. Nopeasti työstä työhön... 3 A.1 Työvoimapolitiikan vaikuttavuuden parantaminen... 3 A.2 Sosiaaliturvan kannustavuus... 7 B. Jatkuvan uusiutumisen ylläpito... 8 B.1 Rakennemuutoksen hallinnan tukeminen... 8 B.2 Yritysten ja työpaikkojen toimintatapojen kehittäminen kilpailukyvyn perustana B. 3 Työelämän sääntelyn vaikutukset C. Koko työvoimapotentiaali käyttöön C.1 Nuorten koulutuksen saatavuus, työurien pidentäminen alkupäästä ja kohtaannon parantaminen C. 2 Aikuisväestön ja ikääntyneiden työkyvyn ja osaamisen ylläpito ja uudistaminen C.3 Heikommassa asemassa olevat työmarkkinaryhmät C.4 Työvoiman kansainvälinen liikkuvuus ja Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten työmarkkinoille integrointi C.5 Työvoiman alueellisen liikkuvuuden edistäminen... 23

3 3 A. Nopeasti työstä työhön A.1 Työvoimapolitiikan vaikuttavuuden parantaminen Suomen työmarkkinat ovat dynaamiset, vuosittain alkaa ja päättyy yli työttömyysjaksoa. Valtaosa työttömyysjaksoista, yli 70 % päättyy kestettyään enintään kolme kuukautta. EU-vertailussa Ruotsin ja Tanskan työmarkkinoiden dynamiikka on selvästi muita maita korkeampi Suomen ollessa neljänneksi korkeimmalla tasolla. UV-käyrän perusteella Suomen työmarkkinoiden toimivuus olisi trendin omaisesti heikentynyt 1970-luvulta alkaen. Viime vuonna työmarkkinoiden myönteinen kehitys näkyy työttömyyden virta-varanto kaaviossa 1. Uusia työttömyysjaksoja alkoi , jossa on vähennystä edelliseen vuoteen nähden jaksoa eli 5,5 %. Työttömyyden päättyminen alle kolmessa kuukaudessa on myös kiihtynyt lähes neljällä prosentilla. Toisaalta avoimille markkinoille työllistymisen osuus päättymissyistä on vähentynyt. Myönteistä on, että valumat pitempikestoiseen työttömyyteen ovat supistuneet niin yli 3 kk, yli 6 kk kuin yli 12 kk:nkin kohdalla. Valuma on jatkanut kasvuaan ainoastaan yli 2 vuoden yhdenjaksoiseen työttömyyteen, mitkä jaksot ovat siis alkaneet viimeistään vuoden 2009 lopulla. Myönteinen yksityiskohta on, että kaikkein pitkäkestoisimmassa työttömyydessä avoimille markkinoille työllistyminen on kasvanut yli kolmella prosentilla (volyymi ei ole kui- 1 Räisänen Heikki, Sardar Paula (2012). Avointen työpaikkojen ja työttömyyden dynamiikka. Työ- ja elinkeinoministeriön muistio

4 tenkaan suuri). Aktiivitoimenpiteisiin sijoittuneiden osuus päättymissyistä on kasvanut vuonna 2011 kaikissa muissa paitsi pitkittyneen työttömyyden (kesto kuukautta) ryhmässä. Virta-varanto kaavio avoimista työpaikoista kertoo vahvasta julkiseen työnvälitykseen ilmoitettujen avointen työpaikkojen kasvusta v aikana. Kaikkiaan työnantajat ilmoittivat uutta avointa työpaikkaa, joista 36 % täyttyi 2 viikon kuluessa ja 74 % kuukauden kuluessa avoinna olon alusta. Kaikkiaan vuoden aikana täyttyi työpaikkaa. Avointen työpaikkojen virta TE-toimistoihin kasvoi peräti 18 % ( paikkaa vuotta 2010 enemmän) edellisestä vuodesta, joten tässä mielessä työmarkkinoiden toipuminen oli vahvaa. Työvoiman kysyntä (julkisessa työnvälityksessä) kasvoi vuonna 2011 huomattavasti ja samalla työttömyys on laskenut. Työttömyyden lasku näyttäisi johtuvan paitsi poistumavirtojen kiihtymisestä, myös tulovirran supistumisesta. Päättyneitä jaksoja oli myös hieman enemmän kuin alkaneita, mutta tämä ei selitä työttömyyden laskua. Edelleenkin lyhytkestoinen työttömyys on luonteeltaan virtatyöttömyyttä ja pitkäkestoinen varantotyöttömyyttä. Avoimia paikkoja valuu myös melko runsaasti yli kuukauden avoinna olon kestoluokkaan (osa tästä on aiottua ja työnantajien hakuprosessiin liittyvää). 4

5 5 AVOIMIKSI ILMOITETTUJEN TYÖPAIKKOJEN TÄYTTYMISET JA AVOINNA OLON PITKITTYMINEN VUONNA 2011 Uudet työnvälitykseen Ilmoitetut työpaikat Avoinnaolon kesto Alle 2 vko Avoinnaolon kesto 2 vko alle 1 kk Avoinnaolon kesto 1 kk alle 2 kk Avoinnaolon kesto 2 kk alle 3 kk Avoinnaolon kesto 3 kk ja yli ( ) +17,6 % Keskim. Varanto Kk:n lopussa: paikkaa Täyttyneet työpaikat yht Peruutetut työpaikat yht Työvoimapolitiikan merkitys ja sen vaikuttavuus on keskeinen työmarkkinoiden toimivuuden varmistamisessa. Työnvälityksellä tuetaan työvoiman saatavuutta, edistetään työnhakijoiden sijoittumista uuteen entistä parempaan työpaikkaan ja edistetään työmarkkinoille tulevien nuorten ja työvoiman ulkopuolella olevien työllistymistä. Tarvittaessa tätä tuetaan koulutuksellisilla, kuntouttavilla tai muilla toimenpiteillä. Sekä työnantaja- että työnhakija-asiakkaat ovat tyytyväisiä julkisen työvoimahallinnon palveluihin. Työnhakija-asiakkaat antoivat niille viime vuonna kouluarvosanan 7,8 kun taas työnantajien vastaava keskiarvo oli 8,0. Työpaikkojen täyttämisessä työnantajan tärkein hakukanava onkin TE-toimisto. Työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuus riippuu suuresti paitsi niiden sisällöstä niin myös suhdannetilanteesta, työnantajien tarpeiden huomioimisesta sekä palvelujen tarjoamisesta asiakkaille heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaan. Nämä reunaehdot huomioon ottaen yksilöllisesti räätälöidyt ja yksityiselle sektorille suunnatut toimenpiteet ovat yleensä tuloksellisempia. Hallitusohjelma sisältää useita linjauksia työvoimapolitiikan kehittämiseksi kuten työttömien aktivointiasteen nostaminen vähintään 30 prosenttiin sekä nuorten yhteiskuntatakuun toimeenpano. Työvoimapolitiikan vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden parantamiseksi on jo käynnissä työvoima- ja yrityspalvelujen rakenneuudistus, joka sisältää palvelurakenteen (toimistoverkko), palvelukanavien, asiakkuuksien hallinnan (palvelulinjat) ja palveluvalikoiman uudistamisen. Hallituksen työllisyysastetavoite on 72 % vaalikauden loppuun mennessä. Työllisyysasteen nousu kompensoi työikäisen väestön vähenemistä.

6 6 Työllisyysasteen ennakoitu kehitys vuoteen 2020 Edelleen hallitusohjelman mukaan työvoimapolitiikan rakenteet ja sisältö arvioidaan toimenpiteiden laadun, tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Toteutetun ulkopuolisen arvioinnin mukaan työvoimapolitiikka ml. parhaillaan valmistella olevat uudistukset ovat oikeansuuntaisia. Kehittämiskohteiksi nostettiin suunnittelun osalta kokonaisvaltaisemman työpolitiikan määrittely työmarkkinajärjestöjen ja eri ministeriöiden yhteistyönä. Merkittävimmät rakenteelliset ehdotukset liittyvät palvelujen rajapintojen ja synergioiden määrittelyyn laajemminkin kuin TE-toimistojen nykyisin tuottamien palvelujen osalta. Myös heikommassa työmarkkina-asemassa olevien palvelujen osalta tarvitaan vastuutusten selkiinnyttämistä. Valmistumassa oleva neljän maan työvoima- ja siihen läheisesti liittyvien politiikkalohkojen uudistusten arviointi 2 osoittaa, että erilaisella politiikalla voidaan saavuttaa hyviä tuloksia. Tanskan, Saksan, Ruotsin ja Suomen uudistusten vertailusta 2000-luvulla muodostuu yleiskuva, jonka mukaan kaikki ovat menestyneet EU:n keskimääräistä tasoa paremmin. Kaikissa maissa on tehty merkittäviä, mutta yksityiskohdissaan varsin erilaisia uudistuksia. Tyypillisesti työvoimapolitiikkaa ja muita politiikkainstrumentteja kuten työttömyysturvaa tai työlainsäädäntöä on kehitetty kokonaisuutena. Saksassa Harz-uudistukset muodostivat jatkumon myös hallituskausien yli. Johdonmukaisella uudistuspolitiikalla Saksa on voimaperäisesti parantanut työmarkkinasuoriutumistaan viimeisen 10 vuoden aikana ja mennyt mm. Suomen ohitse kokonaistyöllisyydessä, ikääntyneiden työllisyydessä ja on nuorten työttömyydessä selkeästi paremmalla tasolla. Ruotsissa painopiste on ollut työvoiman tarjonnan kasvattamisessa, Tanskassa korostuu kannustavuuden, aktivoinnin ja vähäisen irtisanomisturvan politiikkayhdistelmä. Tanska panostaa aktivointipolitiikkaan eniten, mutta passiivimenot ovat kuitenkin muita pienemmät Ruotsissa. Julkista työvoimapalvelua on uudistettu kaikissa maissa. Työttömyysturvan saantia koskevat ehdot ovat Suomessa joiltain osin muita maita väljemmät. 2 Heikki Räisänen Johanna Alatalo Kristian Kruger Henriksen Torbjorn Israelsson Sabine Klinger (2012). Labour Market Reforms and Performance in Denmark, Germany, Sweden and Finland.

7 7 Eri maissa myös palvelurakenteita on uudistettu suuresti viimeisten vuosien aikana. Ratkaisuvaihtoehdot eroavat suuresti toisistaan, mutta sähköisten palvelujen strategisesti keskeinen asema on yhteinen lähtökohta kaikissa maissa. Tanskassa työvoimapalvelut on uudelleen kunnallistettu. Britanniassa painotetaan yksityisten palvelutoimijoiden sekä yhteiskunnallisten yritysten merkitystä 3. Itävallassa operatiiviset työvoimapalvelut toteutetaan tätä varten perustetun yrityksen toimesta. Norjassa työvoima- ja sosiaalipalvelut (Suomen Kela) on yhdistetty yhdeksi palveluvirastoksi. Tällä hetkellä ei ole olemassa luotettavaa arviota muiden maiden palvelurakenneuudistusten vaikutuksista työmarkkinoiden toimivuuden ja kustannustehokkuuden näkökulmasta. EU-komissio näkee yhteiskunnallisten yritysten merkityksen suurena. Komission mukaan yhteiskunnallisella yritystoiminnalla voidaan tukea EU2020 tavoitteiden mukaista kestävää kasvua, joka huomio sosiaalisen ulottuvuuden. Komissio on laatinut yhteiskunnallisten yritysten kehittämiseksi toimintasuunnitelman (COM 2011) 682/29, jonka tavoitteena on helpottaa yhteiskunnallisten yritysten rahoituksen saantimahdollisuuksia, lisätä yhteiskunnallisten yritysten tunnettavuutta sekä parantaa niitä säätelevää lainsäädäntöä. Palvelujen tuottamisvastuun ohella keskeinen kysymys on, minkälaisia palvelukokonaisuuksia asiakkaille tarjotaan. Tällöin keskiössä ovat aktiivisen työvoimapolitiikan, työttömyysturvaan, sosiaali- ja terveyspalveluiden ja koulutukseen liittyvien palvelujen integroitu tuottaminen ja näihin liittyvät kumppanuusmallit. Työmarkkinaosapuolten rooli eri maiden työvoimapoliittisessa päätöksenteossa vaihtelee. Joissakin maissa kuten Itävallassa ja Saksassa työmarkkinaosapuolet ovat osa hallinnon johtamisjärjestelmää (työmarkkinahallituksen johtokunta tai vastaava elin). Suomessa työmarkkinaosapuolten rooli on neuvoa antava ja vähentynyt viime vuosina. Työmarkkinaosapuolilla on kuitenkin hallussaan paljon sellaista tietoa ja näkemystä, joka on erittäin keskeistä työvoimapolitiikan vaikuttavuuden parantamisen kannalta. Esimerkiksi rakennemuutosten ennakointi ja siihen liittyvien toimenpiteiden suuntaamisessa työmarkkinaosapuolilla on tärkeä rooli niin valtakunnan kuin aluetasollakin. A.2 Sosiaaliturvan kannustavuus Työntekoon kannustava sosiaaliturvajärjestelmä on eräs keskeisimmistä työmarkkinoiden toimivuuteen vaikuttavista tekijöistä. Muiden maiden kuten Saksan, Tanskan ja Ruotsin työmarkkinareformeissa työttömyysturvan uudistaminen työnhakua kannustavammaksi on ollut keskeisessä asemassa. Keskeisimmät muutokset ovat liittyneet ennen muuta työttömyysturvan keston lyhentämiseen ja saantiehtoihin. Saksassa on myös alennettu työttömyysturvan tasoa. 3 Britanniassa osa yhteiskunnallisista yrityksistä tarjoaa työmahdollisuuksia heikossa työmarkkina-asemassa oleville samalla tavalla kuin sosiaaliset yritykset tai yhteiskunnalliset yritykset Suomessa.

8 Suomen työttömyysturva on nykyisin pitkäkestoinen, työmarkkinatuen osalta jopa rajoitukseton. Tämän negatiivisiin kannustinvaikutuksiin on kiinnitetty useaan otteeseen huomiota. Mm OECD on ehdottanut ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentämistä. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan uudelleenporrastus on niinikään ollut esillä. 8 Työttömyysturvaa kehitetään Suomessa kolmikantaisesti. Hallitusohjelman mukaan työn vastaanottamisen kannusteiden parantamiseksi etsitään keinoja parantaa työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitusta päämääränä työllisyysasteen nosto. B. Jatkuvan uusiutumisen ylläpito B.1 Rakennemuutoksen hallinnan tukeminen Elinkeinoelämän ja työmarkkinoiden rakennemuutos on vuosikymmeniä jatkunut prosessi, jonka seurauksena toimialarakenteet ovat muuttuneet ja uusia klustereita on syntynyt. ETLA:n mukaan rakennemuutoksessa on nähtävissä osittain limittäisiä päävaiheita: sektoreiden ja toimialojen välinen rakennemuutos, kansainvälistymisen aiheuttama yritysten ja niiden tuotantorakenteiden muutoksena syntynyt arvoketjujen globaali hajoaminen ja uusimpana vaiheena tehtävärakenteiden muutos. Rakennemuutoksen aallot vuosina Rakennemuutos on koskenut erityisesti metsäteollisuutta, metalli- ja konepajateollisuutta sekä sähköteknistä teollisuutta, jotka ovat globaalin kilpailun voimistuessa joutuneet supistamaan tuotantoaan. Supistamistoimenpiteet ovat kohdistuneet voimakkaimmin perinteisille teollisuusseuduille, joista useat ovat pienempiä kaupunkikeskuksia ja maaseutukeskuksia. Perinteisten sektorien lisäksi rakennemuutos koskettaa entistä enemmän myös kasvusektoreita kuten teknologiateollisuutta ja meriteollisuutta. Näillä teollisuudenaloilla tuotanto on voimakkaasti verkostoitunutta ja alihankkijat toimivat useilla paikkakunnilla, joten rakenne-

9 muutokset koskevat myös suurempia kaupunkialueita ja korkeasti koulutettua työvoimaa. Uutta rakennemuutoksessa on myös sen kohdentuminen entistä enemmän julkiselle sektorille. 9 Rakennemuutoksia voimistaa ikärakenteen vinoutuminen. Erityisesti Itä- ja Pohjois- Suomessa sijaitsevat alueet ovat heikentyneet jo pitkään nuoren väestön ja työvoiman tarjonnan osalta jatkuvien muuttotappioiden myötä. Rakennemuutokset ovat talouden uusiutumisen kannalta välttämättömiä. Työmarkkinoiden toimivuuden näkökulmasta työmarkkinoiden rakennemuutoksiin pystytään vastaamaan mahdollisimman nopeasti, minimoimaan haitalliset vaikutukset ja luomaan uusia mahdollisuuksia uusien entistä tuottavampien työpaikkojen syntymiselle. Lisäksi jatkuvalla ja aktiivisella työnantajayritysten tarpeiden tunnistamisella sekä toiminnan kohdentamisella mm. käynnissä olevan yrityspalvelutoimijoiden yhteisen asiakkuussuunnittelun avulla, ennakoidaan alueen elinkeinoelämän, tehtävärakenteiden ja osaamistarpeiden muutoksia ja lisätään toiminnan vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Työ- ja elinkeinoministeriö on luonut äkillisten ja mittavien rakennemuutosongelmien hoitamiseen vakiintuneen toimintamallin. Kohdealueelle tehdyn tilannearvion jälkeen rakennemuutosten hoitamistoimet käynnistetään välittömästi ministeriön, paikallisten toimijoiden ja yritysten yhteistyönä. Muutosturvan avulla on voitu tukea irtisanottujen työllistymistä uusiin työpaikkoihin. Sitä ollaan edelleen kehittämistä osana em. toimintamallia. Hallitusohjelman sekä alueiden kehittämistavoitteiden mukaan rakennemuutostilanteiden hoitamista ja ennakointia tehostetaan. Rakennemuutosongelmien hoidossa tarvittavia toimenpiteitä on tarpeen kehittää ja eriyttää tapauskohtaisesti hyödyntämällä tehokkaasti asiantuntijaverkostoja. Työmarkkinajärjestöjen rooli on näissä keskeinen. Muutostilanteiden varalle on laadittava alueellisia ja paikallisia valmiussuunnitelmia. Tulevien rakennemuutosten hoito edellyttää aikaisempaa monipuolisempia toimintatapoja ja toimenpiteitä, koska esille nousevat ongelmat ovat luonteeltaan erilaisia ja uudentyyppisiä. Rakennemuutoksen haasteisiin voidaan parhaiten vastata pitkäjänteisellä elinkeinorakenteen ja yritystoiminnan uudistamisella. Toisaalta tärkeää on ennakoida alueiden ja toimialojen tulevaa kehitystä, jotta mahdollisiin äkillisiin rakennemuutostilanteisiin voidaan varautua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Asiakaslähtöinen tapa toimia tarjoaa mallin muutosten ennakointiin, uusien mahdollisuuksien kartoittamiseen ja hyödyntämiseen. Työ- ja elinkeinoministeriön tavoitteena on ottaa hallinnonalalla käyttöön uudentyyppisiä instrumentteja rakennemuutoksen hoitamisessa. Tarkoituksena ei ole ainoastaan arvioida, millä alueilla on riskejä äkillisille rakennemuutoksille. Tavoitteena on kehittää ja monipuolistaa toimintamallia siten, että eri osapuolet kykenevät yhdessä toimimaan mahdollisimman nopeasti. Alueiden toimijoiden kanssa voidaan kehittää toimintamalleja ja joustokykyä kriisitilanteiden varalle, jolloin voidaan vähentää negatiivisia vaikutuksia ja edistää korvaavan yritystoiminnan syntymistä.

10 10 B.2 Yritysten ja työpaikkojen toimintatapojen kehittäminen kilpailukyvyn perustana Em. analyysin mukaan rakennemuutos on siirtymässä toimialakohtaisesta ja klusterikohtaisesta muutoksesta ammattirakenteisiin ja toimipaikoille. Lisäksi olemassa olevilla työpaikoilla tehtävien luonteet muuttuvat, jolloin johtamisosaamisen ja henkilöstön osaamisen kehittämisen tarve kasvaa. Rakennemuutos on luonteeltaan pysyvää ja koskee kaikkien toimialojen työpaikkoja. Yritykset Suomessa investoivat aineettomaan pääomaan kuten mm. organisaation osaamisen kehittämiseen vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin 4. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen sen sijaan investoidaan enemmän, mutta nämäkin investoinnit ovat vähenemässä nykyisestä tasosta. Investoinnit aineettomaan pääomaan (organisaation osaaminen, tutkimus) voivat saada aikaan työn tuottavuuden paranemista sekä työhön osallistumisasteen nostoa ja siten tukea taloudellista kasvua ja elinkeinoelämän uusiutumista 5. Työhön osallistumisasteen parantaminen on entistä ajankohtaisempaa väestön ikääntymisen takia. Investointi työorganisaatioiden ja osaamisen kehittämiseen sekä työsuojeluun ei ole irrallinen kokonaisuus, vaan osa strategista johtamista ja liiketoiminnan kehittämistä. Jatkuva oppiminen, osaamisen kehittäminen ja innovointi sekä hyvä johtaminen ovat kilpailukyvyn ja uusiutumisen parantamisen edellytyksiä. Laadukas ja hyvinvoiva työyhteisö on myös kilpailuvaltti uusien työntekijöiden saatavuuden turvaamisessa. Mitä paremmin työpaikoilla voidaan ja mitä terveempiä työntekijät ovat, sitä pidempiä ovat työurat ja sitä parempi on tuottavuus sekä uusiutumis- ja innovaatiokyky. Työ- ja elinkeinopalveluita tulee toteuttaa työpolitiikan periaatteen mukaisesti integroidusti, jotta voidaan samanaikaisesti parantaa niin liiketoimintamallien uusiutumista kuin työorganisaatiota, johtamis- ja henkilöstön osaamista, työssä pysymistä ja uuden työvoiman rekrytointia. Työ- ja elinkeinoministeriön käynnistämät yrityspalvelutoimijoiden yhteiset toimintamallit tarjoavat pohjan keskeisimpien työ- ja yrityspalvelutoimijoiden integroidulle yhteistyölle. Yhteisten toimintamallien konsepti tarjoaa foorumin toiminnan yhteiselle suunnittelulle (asiakkuussuunnittelu) ja päivittäiselle yhteistyölle. Tekesin työorganisaatioiden kehittämisohjelma tukee osaltaan työelämän kehittämisstrategian tavoitteiden toteutumista. Lisäksi hallitusohjelman mukaisesti toteutetaan kaksi verkostohanketta, joilla tuetaan työelämän laadun kehittämistä ja työurien pidentämistä. Johtamisen kehittämisverkoston tavoitteena on kehittää johtamista ja johtamiskoulutusta erityisesti työelämän laadun ja työurien pidentämisen kannalta. Työhyvinvointifoorumi levittää hyviä käytäntöjä ja tietoa onnistuneista toimintatavoista. Hankkeiden organisoinnista vastaa Työterveyslaitos yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. 4 Investointeja Suomeen: Ehdotus strategiaksi ja toimintaohjelmaksi Suomen houkuttelevuuden lisäämiseksi yritysten investointikohteena. Selvitysmies Jorma Eloranta (TEM-julkaisuja 9/2012) 5 Alasoini 2012/ Tekes

11 11 B. 3 Työelämän sääntelyn vaikutukset Työvoiman käyttötavat Työpaikkojen sisäinen kyky sopeutua rakennemuutokseen sisäinen joustavuus on keskeinen osa Suomen kilpailukykyä. Toimiminen globaaleilla, 7/24 markkinoilla edellyttää sitä, että työmarkkinoilla on käytössä erilaisia työvoiman käyttötapoja, joilla voidaan reagoida nopeastikin tapahtuviin muutoksiin. Niin ikään kotimarkkinoilla toimivien yritysten ja muiden työnantajatahojen erilaiset tarpeet on otettava huomioon työvoiman käyttötavoista säädettäessä. Lisäksi sääntelyn on tasapainoisella tavalla turvattava erilaisissa työnteon muodoissa työskentelevien asema. Tarve työvoiman käyttömuotoihin liittyviin joustoihin on seurausta kovenevasta globaalista kilpailusta ja tuotantotapojen muutoksista. Tulevaisuudessa työvoiman käyttötavat tulevat todennäköisesti edelleen jakautumaan ja polarisoitumaan. Työtä voidaan teettää toistaiseksi voimassa olevissa kokoaikaisissa työsuhteissa taikka määräaikaisissa ja/tai osa-aikaisissa työsuhteissa. Työsuhteet voivat perustua myös tarvittaessa työhön kutsumiseen. Työ voidaan teettää myös ulkopuolisella työvoimalla joko vuokratyönä tai alihankintana kotimaisella työvoimalla taikka käyttäen ulkomaista työvoimaa (ns. lähetetyt työntekijät). Työsuhteisen ja yrittäjätyön välimaastoon sijoittuu lisäksi epäitsenäisenä työnsuorittajana tehtävä työ (itsensä työllistäjät) sekä erilaisissa harjoittelusuhteissa tehtävä työ. Vaikka työvoiman käyttötapojen kirjo on laaja, työvoiman käyttötapojen kehityskuva on moniulotteinen. Suomessa työnteon malli perustuu yhä vahvasti toistaiseksi voimassa olevaan jatkuvaan kokoaikaiseen palkkatyöhön, jossa on noin kaksi kolmasosaa työllisistä. Tämä luku ei ole muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana. Määräaikaisen palkkatyön merkitys on viimeisten vuosien aikana paremminkin vähentynyt. Pirstoutuvia työvoiman käyttötapoja kuvastaa vuokratyön merkityksen kasvu. Myös ammatinharjoittajien ja freelancereiden määrä on lisääntynyt ollen silti vain noin yksi prosentti työllisistä. Myös yksinyrittäjien osuus on kasvanut jonkin verran. Tätä suuntaa tuetaan myös nykyisellä työvoimapolitiikalla, jossa tarjotaan työnhakijoille yrittäjäksi ryhtymistä palkkatyön vaihtoehtona. Työaikamallit ovat edelleen monipuolistumassa. Eriytyneitten työaikojen taustalla ovat muun muassa työehtosopimusten mahdollistamat paikalliset työaikaratkaisut, työvoiman toimihenkilöistyminen sekä erilaiset tietotekniikkaratkaisut. Mm. osa-aikatyötä tekevien osuus on jatkuvasti kasvanut toisaalta osa-aikaeläkeratkaisujen sekä toisaalta työntekijöiden työn ja yksityiselämän yhteen sovittamiseen liittyvien yksilöllisten ratkaisujen vuoksi. Lisäksi tietotekniikan mahdollistama, paikallinen sopiminen, toimihenkilöistyminen ja työntekijöiden muuttuneet tarpeet murentavat yhtenäistä työaikamallia ja mahdollistavat yksilöllisempiä malleja.

12 Työlainsäädännössä määritellyillä työelämän pelisäännöillä määritetään reunaehdot erilaisille työvoiman käyttötavoille. Nämä pelisäännöt ovat olleet toistuvasti arvioinnin kohteena ja useaan otteeseen tehdyillä lainsäädäntömuutoksilla on pyritty vastaamaan muuttuneiden työmarkkinoiden haasteisiin, joten ne ovat tärkeitä työmarkkinoiden toimivuuden näkökulmasta. Työvoiman käyttötapojen ja työn tekemisen muotojen muutostrendejä selvitetään parhaillaan poikkihallinnollisessa selvitys- ja kehityshankkeessa. Hanke pohjautuu hallitusohjelmaan. Työvoiman käyttötapoja arvioidaan mm sukupuolten tasa-arvoa koskevana kysymyksenä. Hankkeessa selvitetään myös työmarkkinoiden ja yritystoiminnan muutostrendejä ja arvioidaan niiden vaikutuksia työn tekemisen muotoihin sekä työvoiman käyttötapoihin (mm. määräaikaistyö, osa-aikaistyö, vuokratyö ja itsensä työllistäminen). Selvitysten ja arviointien perusteella päätetään kolmikantaisesti tarvittavista jatkotoimista, jotka voivat olla työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntöön valmisteltavia muutoksia. Toinen työvoiman käyttötapoja koskeva ryhmä käsittelee vuokratyötä raamisopimuksen kirjauksiin perustuen. Sopimuksessa todetaan osapuolten olevan yhtä mieltä siitä, että määräaikaisen työsopimuksen tekemisen perusteet sekä perusperiaatteet ovat yhteneväisiä riippumatta eri työsuhdemuodoista. Kolmikantaisen työryhmän tehtävänä on selvittää, toteutuvatko nämä perusteet ja periaatteet myös vuokratyössä tehtävissä määräaikaisissa työsopimuksissa. Tämän selvityksen lisäksi työryhmän tehtävänä on arvioida, tulisiko määräaikaisen työsopimuksen päättämiseen liittää ennakkoilmoitusmenettely. Mainittujen hankkeiden jälkeen tulee ns. raamisopimuksessa sovitulla tavalla arvioitavaksi vielä niin sanottuihin nollasopimuksiin liittyvät kysymykset. Samoin selvitettäväksi tulee se, miten erilaiset työaikamuutokset tulisi ottaa huomioon vuosilomapalkkaa laskettaessa. Vuosilomalakia koskevien selvitysten tulee olla valmiina toukokuun lopussa Erilaisten työvoiman käyttötapojen käyttöön liittyy myös raamisopimuksessa sovittu hanke, jossa henkilöstösuunnitelmasta pyritään tekemään keskeinen työnantajan ja henkilöstön välisen yhteistoiminnan työkalu. Tavoitteena on, että henkilöstösuunnitelman laatimisen yhteydessä käydään yhdessä läpi mm. työvoiman käyttöön ja osaamiseen sekä työ- ja perheelämän yhteensovittamiseen liittyviä kysymyksiä sekä otetaan huomioon sekä työntekijöiden että tuotanto- ja palvelutoiminnan tarpeet. Tässä tarkoituksessa keskusjärjestöjen on tarkoitus laatia yhteinen malli henkilöstösuunnitelmasta kolmikantaisen yhteistoimintalakien muuttamista koskevan valmistelun pohjaksi. Tässä yhteydessä käsiteltäväksi tulevat muun muassa joustaviin työaikajärjestelyihin, määräaikaisiin työsopimuksiin, osatyökykyisten työllistämisen periaatteisiin ja työntekijöiden ammatillisen osaamisen kehittämiseen liittyvät kysymykset. Kaksikantaneuvotteluille on varattu aikaa saakka. Tämän jälkeen käynnistetään kolmikantavalmistelu edellä mainittujen asioiden sisällyttämiseksi yhteistoimintalakien henkilöstösuunnitelmaan. Työryhmän esitykset tehdään mennessä. Työvoiman käyttötapoja koskevissa hankkeissa on otettava huomioon yritysten tasapuolisten kilpailuolosuhteiden lisäksi myös työntekijöiden suojeluperiaate. Ns. joustoturvaperiaatteiden mukaisesti työmarkkinoiden toimivuuteen vaikuttavan lainsäädännön sisältöä arvioitaessa ja sitä muutettaessa on otettava lukuun työlainsäädännön rinnalla myös sosiaaliturvalainsäädäntö sekä lainsäädäntö, jolla pyritään henkilöstön osaamistason ylläpitämiseen ja nostamiseen. 12

13 13 Työsuhdeturva Rekrytointipäätöstä tekevälle työnantajalle on työn hinnan lisäksi olennainen merkitys normeilla, jotka sääntelevät työsuhteen ehtoja, erityisesti työsuhteen päättämistä. Tähän normikokonaisuuteen kuuluvat irtisanomis- ja purkuperusteita koskevat säännökset sekä irtisanomisaikaa ja työsuhteen päättämisen menettelytapoja samoin kuin yhteistoimintamenettelyä koskevat säännökset. OECD-maiden vertailun perusteella Suomen työsuhdeturva on kansainvälistä keskitasoa. EU-maista ainoastaan Britanniassa, Irlannissa, Tanskassa ja Ruotsissa on Suomea joustavampi työsuhdeturva. Suomen työsuhdeturvan kehittämiseen ei kansainvälisen vertailun mukaan näyttäisi liittyvän suuria kehittämistarpeita. Työsuhdeturva OECD-maissa lähde: OECD Työelämän yhdenvertaisuussääntely Työpolitiikassa on tarpeen ottaa huomioon myös työelämän moninaistuminen. Monissa muissa maissa on kiinnitetty paljon huomiota monimuotoisuuden johtamiseen, jotta kaikki työvoimavarat saadaan parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön. Keskeisiä työvälineitä ovat ennen kaikkea tasa-arvosuunnittelu, rasismin ja syrjinnän torjunta sekä yhdenvertaisuuden edistäminen, työn ja perheen yhteensovittaminen, joustavat työaikajärjestelyt, vastuullinen henkilöstöjohtaminen ja monikulttuurinen johtaminen. Työ- ja elinkeinoministeriön johdolla valmistellaan työelämää koskevien yhdenvertaisuussäännösten uudistamista kolmikantaisessa työryhmässä, jossa myös Ihmisoikeusliitto ja vammaisfoorumi ovat edustettuina. Hanke on osa yhdenvertaisuuslainsäädännön kokonaisuudistusta. Tavoitteena on valmistella eurooppalaisen lainsäädäntökehityksen huomioon ottava uusi yhdenvertaisuuslainsäädäntö, joka turvaa tehokkaasti yhdenvertaisuuden syrjintä-

14 perusteesta riippumatta. Hallitusohjelman mukaisesti yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolaki säilyvät jatkossakin erillisinä lakeina. Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmässä arvioidaan, tulisiko työelämän yhdenvertaisuuskysymyksistä säätää omassa työelämän yhdenvertaisuuslaissa vai osana yleistä yhdenvertaisuuslakia. TEM:n asettaman työryhmän toimikausi päättyy Harmaan talouden torjunta Työmarkkinoiden toimivuuden parantaminen edellyttää toimia, joilla torjutaan harmaata taloutta. Harmaata taloutta ilmenee sekä kotimaisten että ulkomaisten yritysten toiminnassa. Työvoiman käyttötapojen muutokset luovat edellytyksiä myös harmaan talouden vahvistumiselle. Harmaan talouden ministerityöryhmä on hyväksynyt valtioneuvoston periaatepäätöksen tehostetun harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimintaohjelmaksi vuosille Ohjelma on jatkoa aiemmille harmaan talouden ja talousrikollisuuden vastaisille ohjelmille. Toimintaohjelmassa on yhteensä 22 erilaista lainsäädäntöhanketta ja selvitystehtävää, joiden toimeenpano on ministeriöiden ja keskusvirastojen vastuulla. Harmaan talouden torjunnassa ollaan parantamassa työsuojeluvalvontaa sekä kehittämällä rakennusalan lainsäädäntö mm. siten, että tilaajavastuulain muutoksella tarjotaan tilaajille paremmat mahdollisuudet tarkistaa sopimuskumppanin luotettavuus Työ- ja elinkeinoministeriön on tarkoitus teettää ulkomaisen työvoiman käyttötapoja koskeva selvitys vuoden 2012 aikana. Selvityksen kohteena tulee olemaan ulkomaisen työvoiman käyttötapojen lisäksi myös sääntelyn toimivuus ja mahdolliset järjestelmän puutteet ulkomaisten työntekijöiden asemassa sekä työsuhteen ehtojen toteutumisessa. Selvityksen pohjalta tehdään arvio jatkotoimista ja päätetään erikseen tarpeesta kehittää lainsäädäntöä tai käytäntöjä. Selvityksen pohjalta valmistellaan EU-lainsäädännön mahdollistamissa puitteissa työnantajan velvollisuus ennen työntekijän lähettämistä tehdä Suomen viranomaisille ilmoitus lähetetystä työntekijästä sekä Suomessa toimivien työnantajien velvollisuus rekisteröityä Suomeen. 14 C. Koko työvoimapotentiaali käyttöön Rinnan elinkeinoelämän rakennemuutoksen kanssa työikäisen väestön määrä kääntynee laskuun. Työikäisen väestön ennustetaan laskevan henkilöllä vuosina Mikäli työpaikkojen kasvukehitys on vuosina sama kuin vuosina ja työllisyysaste ei muuttuisi, työvoiman kysynnän ja tarjonnan ero olisi negatiivinen työllistä vuonna Työllisyysasteen tulisi nousta noin 72 prosenttiin nykyisestä 68 prosentista, jotta ikääntymisen vähennys korvaantuu. Tällöin oltaisiin Ruotsin työllisyysasteen tasolla uuden työpaikan luominen edellyttäisi 75 prosentin työllisyysastetta, mikä on saavutettu jo Norjassa. On kuitenkin huomattava, että lisääntyvä maahanmuutto sekä ikääntyvien paranemassa oleva työllisyysaste saattaa helpottaa tilannetta Suomessa. Vaikka työvoiman mää-

15 rä kasvaisi, on kuitenkin huomioitava, että ikääntyvien työvoiman ulkopuolella olevien määrä kasvaa myös, joten huoltosuhteen kannalta tilanne on kuitenkin huolestuttava 6. Keskeinen haaste onkin turvata ikääntyvän väestön olosuhteissa työvoiman saatavuus elinkeinoelämämme tarpeisiin. Työllisyysastetta on nostettava alku-, keski- ja loppupäästä. Meillä on yhä laajat hyödyntämättömät tai vajaakäytössä olevat työvoimavarat. Työvoimapolitiikan kansainvälisen vertailun mukaan Suomen nuorisotyöttömyysaste on alhaisempi kuin Ruotsin, mutta korkeampi kuin Saksan ja Tanskan. Pitkäaikaistyöttömyysaste meillä on suunnilleen sama kuin Ruotsissa ja Tanskassa, mutta Saksassa sitä on saatu merkittävästi alennettua. Ikääntyneiden työllisyysaste on Suomessa noussut selvästi ollen suunnilleen Saksan ja Tanskan tasolla. Ruotsilla on kuitenkin selvästi korkeampi ikääntyneiden työllisyysaste. 15 Työllisyysreservit eri väestöryhmissä C.1 Nuorten koulutuksen saatavuus, työurien pidentäminen alkupäästä ja kohtaannon parantaminen Perusasteen päättävien nuorten nopea ja joustava siirtyminen jatko-opintoihin on tärkeää sekä kokonaisopintoaikojen nopeuttamisen että työvoiman osaamisen ja ammattitaidon näkökulmasta. Tällä hetkellä joka vuosi jää noin perusasteen päättävää vaille toisen asteen tutkintoon johtavaa opiskelupaikkaa. Osaltaan kyse on perusasteella toteutettavan ohjauksen kehittämisestä, mutta myös ammatillisen koulutuksen tarjonnan jakautumisesta maan eri osissa. Ammatillisen koulutuksen saatavuus suhteessa ikäluokkaan on alueellisesti epätasaista. Uudellamaalla jokaista toiselle asteelle siirtyvää nuorta kohden on laskennallisesti 0,62 aloituspaikkaa kun vastaava luku Lapissa on 0,95. 6 Eläketurvakeskus

16 16 Toiselle asteelle siirtyvä ikäluokka tulee lähivuosina pienenemään. Vuonna 2016 se on noin 88 prosenttia vuoden 2009 tasosta. Väestökehitys ei kuitenkaan ole tasaista maan eri osissa ja demografinen kehitys tuleekin eriyttämään ammatillisen koulutuksen suhteellista saatavuutta entisestään. Esimerkiksi Uudellamaalla toiselle asteelle siirtyvä ikäluokka on käytännössä edelleen vuoden 2009 tasolla, mutta esimerkiksi Kainuussa vain 78 prosenttia siitä. Vuoden 2020 jälkeen ikäluokkakehitys kääntyy koko maan tasolla taas kasvuun, mutta kasvu on epätasaista, eikä sitä tapahdu kaikissa maakunnissa. Työurien ja nuorten työllistymisen kannalta tärkeää on myös koulutuksen alakohtainen suuntaaminen. Tällä hetkellä sekä ammatillisen koulutuksen että korkeakoulujen tarjonta ei täysin vastaa ennakoitua työmarkkinoiden tarvetta. Koulutustarjontaa on tarpeeseen nähden liikaa mm. eräillä kulttuurialan opintoaloilla ja matkailu- ja ravitsemisalalla ja liian vähän mm. eräillä sosiaali- ja terveysalan opintoaloilla ja opettajankoulutuksessa. Koulutustarjonnan oikea kohdentuminen on kynnyskysymys osaavan työvoiman saatavuuden näkökulmasta. Tavoitteena tulee olla, että nuorella on, ammatillisen tutkinnon suoritettuaan, tosiasialliset mahdollisuudet työllistyä. Työmarkkinoiden kannalta epätarkoituksenmukaiset koulutusvalinnat johtavat uudelleenkoulutustarpeeseen ja kärjistävät edelleen työvoiman saatavuusongelmaa. Valtioneuvosto on osana koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa linjannut koulutustarjonnan määrälliset tavoitteet vuodelle Päätöksessä koulutustarjontaa sopeutetaan alakohtaisesti paremmin vastaamaan työmarkkinoiden tarvetta. Ammattikorkeakoulujen osalta vuoropuhelu ylläpitäjien kanssa on jo aloitettu ja päätökset on tarkoitus tehdä kuluvan kevään aikana. Ammatillisen koulutuksen osalta vuoropuhelu aloitetaan kevään 2012 kuluessa. Osaavan työvoiman saatavuutta tuetaan paitsi ammatillisen koulutuksen saatavuutta parantamalla ja koulutuksen alakohtaista tarjontaa uudelleen suuntaamalla, myös opintoja vauhdittamalla. Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on piirteitä, jotka pidentävät kokonaisopiskeluaikaa. Suomalaisilla menee verrattain kauan koulutuksesta toiseen siirtymiseen ja opintojen suorittamiseen. Tämä johtaa siihen, että koulutetut nuoret tulevat työmarkkinoille keskimäärin myöhemmin kuin esimerkiksi OECD-maissa. Koulutusuran pituuden lisäksi haasteena on useiden samantasoisten tutkintojen suorittaminen eli ns. päällekkäiskoulutus ja verrattain suuri keskeyttäneiden osuus ammatillisesti suuntautuneessa koulutuksessa. Valtioneuvoston päättämässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille on asetettu useita tavoitteita koulutusurien lyhentämiseksi. Niitä ovat mm: Toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen oppilaaksi ottamisen perusteiden uusiminen niin, että ilman toisen asteen tutkintoa olevat voidaan valita koulutukseen ensin.

17 Korkea-asteen opiskelijavalintojen uudistaminen tukemaan nopeampaa opintoihin siirtymistä. Koulutuksen tuloksellisuuden vahvistaminen rahoitusjärjestelmässä. Ammatillisten tutkintojen joustavuutta lisätään siten, että yksilöllisiä valintoja voi tehdä aiempaa helpommin. 17 Kansallisen sosiaali- ja terveysalan kehittämisohjelman (KASTE II) kautta käynnistetään alueellisia hankkeita lasten ja nuorten psykososiaalisten avopalveluiden kehittämiseksi lasten ja nuorten omassa kehitysympäristössä. C. 2 Aikuisväestön ja ikääntyneiden työkyvyn ja osaamisen ylläpito ja uudistaminen Sekä kansallisten että kansainvälisten ennakointitietojen mukaan uusien avautuvien työpaikkojen osaamisvaatimukset edellyttävät pääsääntöisesti vähintään ammatillista tutkintoa. Esimerkiksi Euroopan Unionin ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen Cedefopin mukaan Euroopan tasolla vähäistä koulutusta edellyttävien työtehtävien määrä on kaudella vähentynyt noin viidenneksellä ja niiden ennakoidaan edelleen kaudella vähenevän runsaalla kymmenellä prosentilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työmarkkinoilla vailla ammatillisesti suuntautunutta tutkintoa olevien kiinnittyminen työmarkkinoille ja vakaan työuran luominen on aikaisempaakin hankalampaa. Tällä hetkellä jokaisesta ikäluokasta jää vaille toisen asteen tutkintoa vajaa 15 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että vuotiaista nuorista aikuisista noin on vailla toisen asteen tutkintoa, heistä noin on miehiä. Työmarkkinoilla on siis edelleen huomattava määrä henkilöitä, joiden edellytykset vastata nykyisen työelämän haasteisiin eivät ole parhaat mahdolliset.

18 Taloudellisen suhdanteen kääntyessä osaavaa työvoimaa tullaan tarvitsemaan nykyistä enemmän. Ennen työvoiman kysynnän kääntymistä kasvuun, on tarkoituksenmukaista panostaa osaamisen kasvattamiseen etenkin vähäisen pohjakoulutuksen omaavien osalta. Kaikkein vähiten koulutusta saaneilla on usein negatiivisia kokemuksia oppimisesta ja koulutuksesta. Kohderyhmän motivoimiseksi tarvitaan heille suunnatun koulutustarjonnan lisäksi räätälöityä ohjaus- ja neuvontatoimintaa. 18 Elinikäisen oppimisen periaatteen toteuttaminen Työurien pituuden, työssä jaksamisen ja työssä viihtymisen näkökulmasta on tärkeää, että koko työvoimalla on mahdollisuus osaamisensa uudistamiseen ja päivittämiseen. Työn koettu raskaus ja osaamiseen nähden liian haastavat työtehtävät ovat yksi syy eläkkeelle siirtymiseen keskimääräistä aikaisemmin. Muutostilanteisiin sopeutumiseen, työn tuottavuuden lisäämiseen ja työurien pidentämiseen tähtäävä hanke perustuu raamisopimukseen liittyvään hallituksen kannanottoon ja siihen sisältyvään kirjaukseen. Hankkeen tavoitteena on kannustaa työnantajia lisäämään osaamista ja tuottavuutta parantavaa koulutusta sekä kannustaa työnantajia panostamaan yli 55-vuotiaiden työkyvyn ja työhyvinvoinnin parantamiseen. Tavoitteeseen pyritään valmistelemalla esitys koulutus- ja hyvinvointivähennyksen käyttöönottamiseksi yritysverotuksessa erityisellä verovähennyksellä. Verokannusteella pyritään siihen, että työntekijä voisi työnantajan määräämällä tavalla osallistua vuosittain kolmen päivän ajan osaamista lisäävään koulutukseen ja yli 55-vuotias työntekijä voisi osallistua vuosittain kolmen päivän ajan työnantajan määräämällä tavalla työhyvinvointitoimintaan. Valtiovarainministeriön johdolla toimivan työryhmän toimeksianto päättyy Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa todetaan, että opintovapaata koskevan lainsäädännön uudistustarpeet selvitetään, jotta lainsäädäntö vastaa muuttunutta tutkintojärjestelmää sekä vastaa työelämän tarpeisiin. Lisäksi hallitusohjelmassa nostetaan esiin osaamisen jatkuvan kehittämisen ja päivittämisen merkitys muutostilanteisiin sopeutumisessa ja tuottavuuden parantamisessa. Elinikäinen oppiminen ja työntekijöiden osaamistarpeista huolehtiminen on keskeinen keino vastata työmarkkinoiden haasteisiin ja osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi. Työntekijöiden oikeudesta opintojen suorittamisen kannalta tarpeelliseen vapaaseen säädetään opintovapaalaissa, jonka uudistamistarvetta selvitetään kolmikantaisessa opintovapaalakityöryhmässä. Työryhmän tehtävänä on arvioida lain toimivuutta työntekijän, työnantajan ja työyhteisön kannalta. Erityisenä tavoitteena on säätää työstäpoissaolo-oikeuden edellytyksiin ja poissaolijan oikeudelliseen asemaan liittyvistä kysymyksistä. Lisäksi tavoitteena on selvittää, minkälaisilla menettelyillä voitaisiin nykyistä paremmin kannustaa työnantajia esim. yhteistoimintalain säännösten toimivuutta parantamalla tai lain säännöksiä kehittämällä osallistumaan henkilöstönsä ammatillisen koulutuksen pitkäjänteiseen toteutukseen henkilöstön kanssa yhteisesti asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Hallituksen esitys uudeksi opintovapaalaiksi pyritään antamaan eduskunnalle syysistuntokaudella 2012.

19 19 Työssä jaksaminen, työhyvinvointi ja terveys, työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen Kun työllisten määrä vähenee, on työuria pidennettävä, alennettava työttömyyttä sekä vähennettävä työkyvyttömyyttä ja sairauspoissaoloja. Tavoitteena on, että elinikäinen työssäoloaika pitenee kolmella vuodella vuoteen 2020 mennessä. Työelämän vetovoimaa on lisättävä parantamalla työoloja ja työhyvinvointia. Mitä paremmin työpaikoilla voidaan ja mitä terveempiä työntekijät ovat, sitä pidempiä ovat työurat ja sitä parempi on tuottavuus. Työikäisen väestön ja työvoiman kehittyminen, ennuste vuoteen 2020 Työolobarometrin mukaan työssä viihtyminen on Suomessa EU maihin verrattuna keskimääräisellä tasolla. Työelämän huononemista on koettu kuitenkin tietyillä sektoreille enemmän kuin muilla; työlobarometrin mukaan työhyvinvointi on heikentynyt teollisuudessa, palvelualoilla ja kuntasektorilla. Työntekijät arvostavat hyviä työoloja ja hyvää johtamista enemmän kuin ennen. Ikääntyneiden työvoimaosuudet vuotiaiden ikäluokassa ovat nousseet ja tämä ennakoi työurien pidentymisen edelleen jatkuvan. Ikääntyneiden ikäryhmä on ainoa ikäryhmä, jossa työvoimaosuudet ovat nousussa.

20 20 Työhyvinvoinnin kehittämisen tukirakenteita tulee selvittää kokonaisuutena ja arvioida niiden kehittämisen ja yhteistyön parantamisen tarve. Työpaikan oman (linja- ja työsuojelu) organisaation, työterveyshuollon ja työsuojeluviranomaisten yhteistoimintaa tulee vahvistaa. Työsuojelun viranomaistoiminnassa priorisoidaan työurien pidentämistavoite, työterveyshuoltoa kehitetään strategisena johtamisvälineenä sekä siirretään painopistettä terveysongelmia ennalta ehkäisevään toimintaan. C.3 Heikommassa asemassa olevat työmarkkinaryhmät Heikommassa asemassa olevat työmarkkinaryhmät ovat nousemassa yhä keskeisempään asemaan työvoiman tarjonnan ja huoltotaseen hallinnan kannalta. Suomen noin työttömästä kuuluu työttömyyshistoriansa puolesta noin puolet ns. vaikeasti työllistyviin. Valtaosa näistä on niin työkykyisiä kuin työhaluisiakin, mutta tarvitsevat usein erityisiä toimenpiteitä työmarkkinoille pääsemiseksi. Työkyvyttömyyseläkkeellä on noin yli henkilöä. Keskeistä on kuntoutuksella ja muilla työkykyä ylläpitävillä toimilla vähentää työkyvyttömyyseläkkeelle joutumista sekä tukea erilaisin toimin paluuta eläkkeeltä työmarkkinoille. Vaikeasti työllistyviin kuuluvat myös eri syistä työrajoitteiset. Työttöminä työnhakijoina olevia vajaakuntoisia on noin henkilöä. Osatyökykyiset muodostavat merkittävän työvoimapotentiaalin, jonka työhön osallistumisen mahdollisuuksia on lisättävä. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevia työhaluisia ja työkykyisiä henkilöitä on arvioitu olevan noin Hallitusohjelma sisältää useita toimia vaikeasti työllistävien aseman parantamiseksi. Syyskuussa 2012 käynnistyvä kuntakokeilu tarjoaa kunnille uusia mahdollisuuksia järjestää pitkäaikaistyöttömien palvelut. Pitkäaikaistyöttömiä ja osatyökykyisiä työllistetään työpankkiyrityksiin, joita koskeva kokeilu laajennetaan hallituskauden aikana koko maahan. Toteutetaan toimintaohjelma osatyökykyisten työmarkkinoille osallistumisen edistämiseksi. Työmarkkinajärjestöjen raamisopimuksessa ( ) Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyden turvaamiseksi sovittiin osatyökykyisten työmarkkinoiden kehittämisestä siten, että edistetään osatyökyvyn hyödyntämistä Lehdon selvityksen (STM) pohjalta. Käynnistetään

21 kattava toimintaohjelma osatyökykyisten työmarkkinoiden kehittämiseksi kannusteiden, tukitoimien, palveluketjujen, tietojärjestelmien, lainsäädännön ja myös asenteiden muuttamiseksi. Erityistä huomiota kiinnitetään työnantajien kannusteiden kehittämiseen, tuen tarjoamiseen työntekijöille omaan elämäntilanteeseen sopivan työllistymispolun löytämiseksi sekä eläkkeen ja ansiotulojen kannustavampaan yhteensovittamiseen. Myös työhön ohjausprosesseja on parannettava niin, että ne ovat omiaan selkeästi johtamaan työllistymiseen. Osatyökykyisten työllistymiseen liittyvää lainsäädäntöä on arvioitava kokonaisuutena ja korostettava työhön suuntautumista ja kokonaisuuden hallintaa. Suomessa vastuu vaikeasti työllistyville tarjottavasta laajasta palvelukokonaisuudesta jakautuu laajasti eri toimijoiden kesken. Työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla olevia työvoimapalveluita tarjotaan tiiviissä yhteistyössä kunnan sosiaalipalveluiden sekä Kelan kanssa työvoiman palvelukeskuksissa. Moniammatillisella yhteistyöllä pyritään tunnistamaan työllistämisen esteet ja rakentamaan palveluprosessi siten, että TE-toimiston, kunnan ja Kelan palvelut muodostavat työllistymistä tukevan kokonaisuuden. Työvoiman palvelukeskusten toimintamalli on tarkoitus vakinaistaa lainsäädännöllä ja laajentaa koko maahan hallituskauden aikana. Työvoimapolitiikkaa koskevan arvion mukaan heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien osalta olemassa oleva palvelujärjestelmä on hajanainen eikä siitä ole olemassa poliittista linjausta. TE-toimistojen asiakkaana, suunnittelussa kolmannessa palvelulinjassa tuettu työllistäminen on asiakkaita, joille ei ole tällä hetkellä olemassa palveluita. Olemassa olevat palvelut ovat tällä hetkellä puutteellisesti integroituneet työelämään ja yksittäisissä instrumenteissa on yksittäisiä ongelmia, jotka estävät niiden toiminnan. Monet asiakkaat ovat jääneet käytännössä työvoimahallinnon sekä sosiaali- ja terveyshallinnon rajamaille eikä kumpikaan hallinnonala ole ottanut kokonaisvastuuta työllistymisestä. TE-hallinnolla on vastuu asiakkaiden työllistymisestä ja palveluprosessin läpiviemisestä. Kuitenkin osa TE-hallinnon asiakkaista tarvitsee ensisijaisesti tai työvoimapalvelujen rinnalla sosiaali ja terveyspalveluita. Näiden palveluiden järjestämisvastuu kuuluu kunnille. Monissa muissa maissa on siirrytty näiden asiakasryhmien kannalta integroidumpaan politiikkaan ja rakenteisiin. Esim. Norjassa on perustettu työhallinnon, eläkelaitoksen ja kuntien sosiaalitoimet integroiva yhdistetty viranomaistoiminto. Suomessa on valittua verkostoyhteistyöhön perustuvaa toimintamallia kehitetty määrätietoisesti 2000-luvun alusta lähtien työvoimapalveluiden ja aktiivisen sosiaalipolitiikan uudistusten yhteistyönä. Sosiaalityöllä tuetaan työttömien henkilöiden elämänhallintaa. Yhtenä keinona on lisätä aikuissosiaalityötä kuntouttavan työtoiminnan yhteydessä. Aktivointisuunnitelman ja siihen liittyvän palveluohjauksen tehostaminen on tärkeä väline pitkään työttömänä olleiden palveluiden kehittämistä. 21 C.4 Työvoiman kansainvälinen liikkuvuus ja Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten työmarkkinoille integrointi Suomen työmarkkinat ovat yhä riippuvaisempia maahanmuuttajista ja ulkomaalaistaustaisesta työvoimasta. Maahanmuuton merkitys on muodostumassa yhä keskeisemmäksi työikäisen väestön kehityksen kannalta. Ilman nykyisen noin henkilön nettomuuttovoiton jatkumista työikäisen väestön vähenisi lisää henkilöllä ennustetun päälle. Jos maahanmuutto jatkuu tällä tasolla, niin 10 vuodessa ulkomaalaisten määrä kasvaa jopa neljännesmiljoonalla ja 20 vuodessa puolella miljoonalla. Samalla ulkomaalaistaustaisten

22 osuus väestöstä kasvaa lähelle kymmentä prosenttia nykyisestä neljästä prosentista. Suomi muuttuu tänä aikana monikulttuuriseksi maaksi. Suomessa jo asuvat ulkomaalaiset muodostavat merkittävän työvoimapotentiaalin, sillä ulkomaalaisten kansalaisuusryhmien keskimääräinen työttömyysaste (noin 25 %) on noin kolminkertainen kantaväestöön nähden. Kansalaisuusryhmien välillä on hyvin suurta vaihtelua, esim. monien OECD-maiden kansalaisten työttömyysaste on kantaväestöä matalampi. Toisaalta on kansalaisuuksia, joiden keskimääräinen työttömyysaste on jopa 50 %. Ensisijaista onkin saada heidät integroitua työmarkkinoille. Erityisesti toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajataustaiset on pystyttävä integroimaan kiinteästi Suomen työelämään ja yhteiskuntaan. Toinen erityishaaste on onnistua saamaan korkeasti koulutetut maahanmuuttajat sijoittumaan koulutustaan vastaaviin työpaikkoihin. Kansainvälisten opiskelijat ovat tärkeä osaamispotentiaali suomalaisille työnantajille, mutta heidän nykyistä laajempi osallistumisensa työmarkkinoille edellyttää, että myös kansainvälisissä tutkinto-ohjelmiin sisällytetään mahdollisuus kotimaisten kielten opiskeluun. Lähiaikoina julkaistavan tutkimuksen mukaan erityisesti maahanmuuttajat joutuvat Suomen työpaikoilla työsyrjinnän kohteeksi, sillä peräti puolet maahanmuuttajista on kokenut syrjintää. Syrjintä heikentää Suomen houkuttelevuutta saada tarvitsemaansa ulkomaalaista työvoimaa sekä kotouttamisohjelman toimeenpanoa. Kaikki syrjintä ja kiusaaminen heikentävät työelämän laatua ja työhyvinvointia, ja syrjinnän poistaminen ja taitava monimuotoisuusjohtaminen puolestaan parantavat työpaikkojen ilmapiiriä ja tukevat korkeampaa tuottavuutta. 22 Monissa maissa maahanmuuttoyhteisöt nähdään tärkeiksi verkostoiksi, jotka avaavat uusia mahdollisuuksia elinkeinoelämän kansainvälistymiseen ja viennin edistämiseen lähtömaiden suuntaan. Niin ikään kehitysyhteistyöhankkeita luodaan työvoiman koulutuksen ja liikkuvuuden ympärille, mikä hyödyttää avunsaaja- ja -antajamaan talouksia ja integroi elinkeinoelämää. Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi maahanmuuttajien työttömyysasteen puolittaminen. Maahanmuuton tulevaisuus 2020 strategia päivitetään. Hallitusohjelman mukaan työvoiman saatavuusharkinta säilytetään työluvissa mutta seurataan Ruotsin kokemuksia, jossa saatavuusharkinta on osin jo purettu. Lisäksi tehostetaan työmarkkinoiden valvontaa. Yhdenvertaisuuslain uudistaminen luo osaltaan edellytyksiä syrjinnän vähentämiseen suomalaisessa työelämässä ja muussa yhteiskunnassa.

23 Maissa ja alueilla, joissa on dynaaminen elinkeinoelämä ja vahva talouskasvu, myös ulkomaalaisen työvoiman merkitys yleensä suuri. Keskeinen kysymys on maahanmuuttopolitiikan selektiivisyys eli kuinka maahanmuutto vastaa työmarkkinoiden tarpeita. Tämän ohella on tärkeää huolehtia työsuhteen ehtojen riittävästä valvonnasta erityisesti ulkomaalaisen työvoiman osalta. Muuttoa harkitsevien on saatava luotettavaa ja riippumatonta tietoa suomalaisista työmarkkinoista ja yhteiskunnasta jo kohdemaassaan. Lisäksi lainsäädännön ja valvonnan on taattava ulkomaalaisille työntekijöille tehokas työoikeudellinen turva. Tämä ehkäisee tehokkaasti myös työmarkkinoiden ja kilpailutilanteiden vääristymistä. Talouden kansainvälistymiseen liittyy kiinteänä osana työvoiman kansainvälinen liikkuvuus. On syntynyt globaalit työmarkkinat, joilla avainosaajat ( nomadit ) liikkuvat jatkuvasti maasta erikestoisten työtehtävien perusteella. Näistä avainosaajista vallitsee globaali kilpailu, joilla pärjätäkseen Suomen on oltava heille houkutteleva asuinmaa. Sellaiset tekijät kuin palkka, verotus, asuminen, asuinympäristö, turvallisuus, lasten koulutus ja suvaitsevuus ulkomaalaisia kohtaan voivat vähentää tämän ryhmän halukkuutta hakeutua asumaan Suomeen, mikä vaikeuttaa Suomen talouden kansainvälistymistä ja investointien saamista. Erityisasiantuntijastatuksella tuli vuonna 2011 kaikkiaan vajaat 900 henkilöä, eli noin 5 % oleskeluluvan saaneista. Avainosaajia koskevat lupakäytännöt on Suomessa jo uudistettu joustavaksi eivätkä muodosta estettä liikkuvuudelle. Ongelmana on kuitenkin, että EU:n maahanmuuttoa koskevien harmonisointitoimien tuloksena ulkomaalaisten työntekoa koskeva järjestelmä on kehittynyt vaikeaselkoiseksi. Lisäksi samaa työtä varten voi olla useita rinnakkaisia lupakanavia. EU-kansalaisten Suomeen töihin tulijoita ei tilastoida. Työntekijän oleskeluluvan ja siten työvoiman saatavuusharkinnan piirissä on noin henkilöä. Työn perusteella maahan pysyvästi muuttaneiden osuudeksi on viime vuosina arvioitu noin 5 10 % muuttaneista. Suurin yksittäinen peruste on perhesyyt (60 70 %). 23 C.5 Työvoiman alueellisen liikkuvuuden edistäminen Työmarkkinoiden toimivuuden näkökulmasta työvoiman alueellinen liikkuvuus on keskeinen kysymys Suomen kaltaiselle pinta-alaltaan laajalle maalle. Pysyväisluontoisen muuttoliikkeen ohella yhä kasvavampi merkitys on pendelöinnillä. Suomen työmarkkinoiden tuleva alueellinen kehitys vaikuttaa huomattavasti myös muuttoliikkeeseen. Valtaosa uusista työpaikoista, 67 %, syntynee 2010-luvulla ennen muuta Uudellemaalle. Sen sijaan työvoimapula on todennäköisesti suurinta Satakunnassa sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa näiden alueiden erittäin nopeasta työikäisen väestön vähentymisestä johtuen. Näin ollen työvoiman tarpeiden näkökulmasta muuttoliikettä tarvitaan jatkossa sekä kasvukeskuksien että syrjäalueidenkin suuntaan 7. Työssäkäyntialueiden välinen muuttoliike Suomessa on melko vähäistä. Esimerkiksi Helsingin, Oulun, Tampereen ja Turun työssäkäyntialueen muutot ovat työssäkäyntialueen sisäisiä. Mitä suurempi työssäkäyntialue on alueeltaan ja työllisten määrältään, sitä suurempi osa alueen muuttoliikkeestä on alueen sisäisiä muuttoja. 7 Myrskylä Pekka (2012). Alueellisten työmarkkinoiden muutos. Työ ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 1/2012