OPISKELIJOIDEN HYVINVOINTITYÖRYHMÄN RAPORTTI 2013

Transkriptio

1 OPISKELIJOIDEN HYVINVOINTITYÖRYHMÄN RAPORTTI 2013 SISÄLTÖ 1. Johdanto 2 2. Yhteenveto 2 3. Hyvinvointiryhmän jäsenten raportointi 4 4. Hyvinvointiryhmän vuoden 2013 toiminnan kuvaus Suunnitelma vuodelle LIITTEET Opiskelukykysuositusten toteutuminen Tampereen yliopistossa päivitys 2013

2 1. JOHDANTO Opiskelijoiden hyvinvointiryhmä on koonnut vuosittaiseen raporttiinsa ryhmän jäsenten näkemyksiä opiskelijoiden hyvinvoinnista oman työn näkökulmasta. Raportti on tällä tavoin rakentuneena laatuaan ensimmäinen. Raportissa kuvataan myös jäsenten taustaorganisaatioiden palvelutehtävää opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäjinä. Raportin tärkeimpänä tavoitteena on tuoda esille opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja herättää yliopistoyhteisössä keskustelua hyvinvoinnin tilasta. Raportti on luettavissa myös hyvinvointiryhmän verkkosivuilla. Opiskelijoiden hyvinvointiryhmän kokoonpano ja tehtävät löytyvät osoitteesta 2. YHTEENVETO Raportin toinen luku on tiivistetty yhteenveto ryhmän jäsenten teksteistä (luku 3). Yhteenvedon jäsennyksenä on käytetty opiskelukykymallia. Kirjoituksista on kykymallin teemoja hyödyntäen nostettu esille opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, joita ryhmä pitää keskeisinä kehittämiskohteina. Luvun 3 kirjoitukset ovat taustaa kehittämistyölle, mutta niitä voi lukea myös itsenäisinä kirjoituksina. Raportin liitteenä on Opiskelukyky - hankkeen suositusten toteutumisesta laadittu kooste, joka on päivitetty vuoden 2010 tilanteesta. STM 2006 : opiskeluterveydenhuollon opas, sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 12/2006 Opiskeluympäristö Sosiaalinen tuki ja yhteisöön kiinnittyminen ovat tärkeitä opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta. Kaikki opiskelijat eivät pääse yhtä lailla kiinni sosiaalisiin verkostoihin. Erityisesti perheellisten, aikuisopiskelijoiden ja opintojen loppuvaiheessa olevien on havaittu jäävän muita helpommin opintoihin liittyvien sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle. 2

3 Yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden edistäminen sekä häirinnän torjuminen on tärkeä osa opiskelijoiden ja koko yliopistoyhteisön hyvinvointia. Tampereen yliopiston saavutettavuustyön tavoitteena on parempi tiedotus ja tuki sekä opiskelijoille että yliopiston henkilökunnalle, mutta myös hakijoille ja lukioiden erityisopettajille ja opinto-ohjaajille. Yliopiston esteettömyys-nettisivua ja sitä myötä saavutettavuuden, esteettömyyden ja erityisjärjestelyjen käsitteitä ja käytäntöjä yliopistossamme päivitetään ja selkeytetään. Opetustoiminta Laadukkaat opetussuunnitelmat, hyvin järjestetty opetus ja monipuoliset opetusmenetelmät luovat tärkeän pohjan opiskelijoiden hyvinvoinnille. Yliopistossa toteutettu koulutusuudistus ja osaamisperustaiset opetussuunnitelmat parhaimmillaan edistävät opiskelijoiden hyvinvointia. Tärkeää hyvinvoinnin kannalta on, että opetussuunnitelmatyötä tehdään yhdessä opiskelijoiden kanssa. Opetus suunnitellaan tieteenalayksikössä ja sisällöllinen valmistelu tehdään tutkinto-ohjelmittain opetussuunnitelmatyöryhmissä. Opiskelijat osallistuvat opetussuunnitelmatyöhön sen kaikilla tasoilla: opetussuunnitelmatyöryhmiin kuuluu opiskelijajäseniä, opiskelijat ovat edustettuina yksiköiden johtokunnissa ja erillisyksiköiden neuvottelukunnissa ja osallistuvat siten hallinnolliseen päätöksentekoon. Vuonna 2012 käynnistyneitä tutkinto-ohjelmia arvioidaan syksyn 2013 aikana osana yliopiston laatutyötä. Näitä itsearviointeja voidaan hyödyntää myös hyvinvointiryhmän työssä ja suunniteltaessa toiminnan painopisteitä tulevina vuosina. Koulutusuudistuksessa opintojen ohjaukseen on kiinnitetty erityisesti huomiota. Opetusneuvosto on linjannut opintojen ohjauksen periaatteet, joiden pohjalta on rakennettu ohjauksen kokonaisuutta. Osana kokonaisuutta toimivat tutkinto-ohjelmien ohjausvastaavat. Ohjausvastaavien verkostotyö on alkanut ja se on tuonut ohjausta työssään tekeviä työntekijöitä jakamaan tietojaan ja taitojaan, mikä on tuonut työhön mielekkyyttä. Tämän yhteisöllisen työmuodon vakiinnuttaminen on tärkeää. Osallistuminen päätöksentekoon edesauttaa työntekijöiden ja työyhteisön hyvinvointia. Tieteenalayksikön työyhteisötapojen ja rakenteiden kehittäminen on siis tärkeässä asemassa tulevalla kaudella opiskelijoidenkin hyvinvointia ajatellen. Opintotukitoimiston toteuttamissa opintojen edistymisen seurannoissa korostuvat yhä opintojen suunnittelun ja suorittamisen vaikeudet erityisesti ensimmäisenä opintovuonna. Jatkossakin on syytä painottaa opiskelijan kanssa käytävissä ohjauskeskusteluissa henkilökohtaisen opintosuunnitelman tärkeyttä. Suunnitelmassa keskeistä on opiskelijan osaamisen karttuminen ja sen varmistaminen, mutta samalla on hyvä tiedostaa suunnitelman yhteys opiskelijan elämäntilanteeseen ja talouteen. Ohjaustilanteissa on tarpeellista varmistaa, että HOPS kattaa myös opintotuen saajalta vaadittavat opintopistemäärät. Opiskelutaidot Työelämäyhteydet opintojen aikana vahvistavat positiivisia tulevaisuudenkuvia ja sitä kautta motivaatiota. Tutkinto-ohjelmien osaamisperustaisuus auttaa parhaimmillaan opiskelijaa hahmottamaan osaamisen karttumista tutkinnon suorittamisen aikana ja sanallistamaan osaamista työnhakutilanteessa. Tutkintojen työelämäorientaatioon on yliopiston pedagogiselta johdolta tullut opetussuunnitelmatyön ohjaus, joka edellyttää yksiköt kirjaamaan opinto-oppaisiin omana kappaleenaan tutkinto-ohjelmansa työelämäyhteydet. Työelämäyhteydet voivat toteutua esimerkiksi osallistumisena erilaisiin yksikön omiin tai sen ulkopuolisiin projekteihin, opintokäynteinä mahdollisiin työpaikkoihin sekä opinnäytetyön tekemisenä yhteistyössä mahdollisen tulevan työnantajan kanssa. Opintojen ohjaus ja HOPS-keskustelut kannustavat opiskelijaa pohtimaan tutkinnon suorittamispolkuja niin, että ne palvelevat suunniteltua työelämäpolkua. Opiskelijan omat voimavarat Erilaisin opetussuunnitelmatyön keinoin voidaan yrittää vähentää opintojen käytännön järjestelyjen suorittamisesta johtuvaa stressiä. Stressi mainitaan yleisesti opiskelijatutkimuksissa yhtenä keskeisimmistä opiskelua haittaavista tekijöistä. Sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät pelot, esiintymisjännitys ja vieraan kielen pelko voivat hidastaa opiskelua ja pahimmillaan jumiuttaa opinnot. Esimerkiksi pakollisista puheviestinnän ja ruotsin kursseista on kehitetty yhteistyössä YTHS:n, oppiaineiden ja opintopsykologin kanssa monenlaisille oppijoille räätälöityjä kursseja, joiden tarkoituksena on tukea esimerkiksi voimakkaasta jännittämisestä kärsiviä opiskelijoita kielen opiskelussa ja tutkintoon kuuluvan ruotsin kurssin suorittamisessa. 3

4 3. HYVINVOINTIRYHMÄN JÄSENTEN RAPORTOINTI Tampereen yliopiston ylioppilaskunta Olga Haapa-aho, sosiaalipoliittinen sihteeri Opiskelijoita autetaan ongelmatilanteissa sekä tiedotetaan ja neuvotaan oikeiden palvelujen piiriin Tamy kouluttaa järjestötoimijoita, järjestää Nyytin hengailuiltoja, tapaamisia perheellisille opiskelijoille ja muuta matalan kynnyksen vapaa-ajan toimintaa Tamyssa toimii kaksi häirintäyhdyshenkilöä, jotka opiskelijan niin halutessa auttavat myös selvittämään ongelmatilanteita Tamyn hyvinvointivaliokunta järjestää tapahtumia, seuraa yhdenvertaisuussuunnitelman toteutumista ja laatii aloitteita ja kannanottoja Tietyt opiskelijaryhmät jäävät verkostojen ulkopuolelle Sosiaalinen tuki ja yhteisöön kiinnittyminen ovat tärkeitä opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta. Kaikki opiskelijat eivät kuitenkaan pääse yhtä lailla kiinni sosiaalisiin verkostoihin. Erityisesti perheellisten, aikuisopiskelijoiden ja opintojen loppuvaiheessa olevien on havaittu jäävän muita helpommin sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle. Tamyn viimeisimmästä jäsenkyselystä käy ilmi, että nimenomaan nämä opiskelijat kaipaavat enemmän tutustumis- ja verkostoitumismahdollisuuksia. Heidän elämäntilanteensa kuuluu usein sekä työntekoa, opiskelua että perhe-elämää. Tämä vaatii joustavuutta opetusjärjestelyiltä ja siksi monipuoliset suoritusmahdollisuudet helpottavat heidän opiskeluaan. Samanaikaisesti opiskelijat kaipaavat myös sosiaalisuutta opinnoilta ja on tärkeää, että opetusmenetelmät tukevat opiskelijoiden tutustumista ja yhteisöllisyyttä. Opintojen loppuvaiheessa olevat kaipaavat vertaistukea ja sosiaalista tukea muilta samassa tilanteessa olevilta. Gradujumiryhmiin on ollut paljon halukkaita, mikä kertoo siitä, että vertaistuen saamista kaivataan gradun etenemiseksi. Tamyn perheellisten opiskelijoiden tapaamisen palautteen perusteella perheelliset jäävät usein opiskelijatapahtumien ulkopuolelle. Tarvetta sosiaalisten verkostojen vahvistamiselle kuitenkin on ja perheelliset opiskelijat toivovat tutustuvansa nykyistä paremmin oman alansa opiskelijoihin ja muihin perheellisiin. Esteettömyyden ja yhdenvertaisuuden edistäminen yliopistolla tulee olla näkyvää Yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden edistäminen sekä häirinnän torjuminen on tärkeä osa opiskelijoiden ja koko yliopistoyhteisön hyvinvointia. OKM:n hitaasti, mutta varmasti -raportin mukaan saavutettavuuden edistäminen korkeakouluissa vaatii vahvan strategisen suunnittelun, jonka seurauksena saavutettavuus nähdään yhteisenä asiana. Sama koskee yhdenvertaisuuden edistämistä. Tampereen yliopistolla näiden edistämiseen liittyvät rakenteet eivät ole riittävän selkeitä ja järjestelmällisiä. Vaikka yliopistolla on tuore yhdenvertaisuussuunnitelma, sen toimeenpano ei ole riittävän tehokasta. Suunnitelma voi pahimmillaan jäädä pelkäksi paperiksi, jos toimeenpanoa ei jalkauteta yksikkötasolle. Tehokkaaseen ja vaikuttavaan yhdenvertaisuustyöhön on tärkeää varata riittävästi aikaa. Esimerkiksi Turun yliopistossa työskentelee esteettömyyssuunnittelija, joka jalkauttaa esteettömyystietoa yliopiston eri yksiköihin. Tampereen yliopistossa yhdenvertaisuuden edistämiseen käytetty aika on vähäistä. Yhdenvertaisuus- ja saavutettavuustyö ja -tavoitteet eivät näy opiskelijoille asti. Yliopiston avoimilta sivuilta ei löydy tietoa yliopiston yhdenvertaisuustoiminnasta ja -toimijoista. Myös intrassa tieto löytyy monimutkaista kautta eikä opiskelu-osiossa ole näistä aiheista tietoa. Toiminnasta ei myöskään kerrota opiskelijoille osana infoja yliopistosta. 4

5 Tampereen yliopiston opintopalvelut Susanna Hartikainen, opintosihteeri yleinen opintoneuvonta erityisjärjestelyt opinnoissa ja valintakokeissa yliopiston saavutettavuusyhdyshenkilö Erityisjärjestelyt valintakokeessa Valintakokeiden erityisjärjestelyjä voivat olla esim. liikuntaesteiden poistaminen, erillinen koetila, lisäaika, apuvälineiden käyttö tai muu vastaava järjestely. Tarkoitus on huolehtia siitä, että erityisjärjestelyjä tarvitsevat ovat tasavertaisessa asemassa muiden hakijoiden kanssa. Yliopiston internetsivuilta löytyvä hakemus erityisjärjestelyistä valintakokeessa toimitetaan saavutettavuusyhteyshenkilölle vähintään kahta viikkoa ennen valintakoetta. Toivotut erityisjärjestelyt on yksilöitävä mahdollisimman tarkasti. Hakemukseen tulee liittää lääkärin asiantuntijalausunto, josta ilmenee vamman laatu ja sen vaikutus valintakokeessa. Lausunto saa olla korkeintaan kaksi vuotta vanha. Saavutettavuusyhteyshenkilö kirjaa hakemuksen ja lähettää sen tieteenalayksikköön, jossa tehdään päätös erityisjärjestelyistä. Yksikkö lähettää päätöksen hakijalle. Kevään 2013 hakuun tuli yhteensä 76 erityisjärjestelyhakemusta. Erityisjärjestelyt opiskelun aikana Opiskelijan on mahdollista hakea erityisin perustein opiskelun erityisjärjestelyjä. Tällaisia perusteita voivat olla mm. erilaiset aistivammat, lukihäiriö, paniikkihäiriö tai Aspergerin syndrooma. Erityisjärjestelyjä haetaan yliopiston palvelusivuilta löytyvällä lomakkeella. Lomake toimitetaan saavutettavuusyhteyshenkilölle, joka kirjaa ehdotuksen erityisjärjestelyiksi keskusteltuaan hakijan kanssa ja vahvistaa asian yliopiston leimalla. Tätä lomaketta opiskelija voi käyttää sopiessaan opettajien kanssa erityisjärjestelyistä. Opettaja siis määrittelee opintojakson tavoitteiden pohjalta, miten erityisjärjestely toteutetaan. Erityisjärjestelynä olivat mm. lisäaika ja tietokoneen käyttö tenteissä, joustavuus harjoitustöiden palauttamisessa, erillinen tenttitila ja esseen kirjoittaminen kirjatentin sijaan. Kun erityisjärjestelyistä on sovittu opettajan kanssa, on niistä vielä mainittava esim. kirjalliseen tenttiin ilmoittauduttaessa. Tarvittaessa yhteyshenkilö järjestää tenttijälle oman huoneen, tarvittavan välineistön ja valvonnan. Lukuvuonna jätettiin 15 opiskelun erityisjärjestelyhakemusta. Tapaukset ovat hyvin erilaisia: lukihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, liikuntarajoitteita ja neuropsykologisia häiriöitä. Kolme opiskelijaa toivoi tietokoneen käyttöä ei-sähköisissä tenteissä käsivamman, lukihäiriön tai epäselvän käsialan takia. Keskustakampuksen alueen kaikissa rakennuksissa on lepohuone sitä tarvitseville opiskelijoille. Yhdelle opiskelijalle on varattu oma pysäköintiruutu Pinnin edestä. Esteettömyydestä saavutettavuuteen Syksyn 2013 aikana pyritään siirtämään keskustelu pelkän esteettömyyden sijasta saavutettavuuden ympärille, kuten jo Oppimisen esteet raportissa vuonna 2007 esitettiin. Näin myös esteettömyysyhteyshenkilöstä tulee saavutettavuusyhteyshenkilö. Saavutettavuuden ajatus on, että ympäristö ja palvelut soveltuvat mahdollisimman erilaisille ihmisille eli kaikenlaisille oppijoille, kun esteettömyys korostaa palveluiden toimivuutta lähinnä toimintarajoitteisten ihmisten kannalta. Saavutettavuus on siis laajempi käsite kuin esteettömyys, joka on saavutettavuuden yksi osa-alue. Saavutettavuustyö on tärkeää yhdenvertaisuustyötä. Tämän viitekehyksen pohjalta esimerkiksi yliopiston esteettömyys-nettisivua ja sitä myötä saavutettavuuden, esteettömyyden ja erityisjärjestelyjen käsitteitä ja käytäntöjä yliopistossamme pyritään päivittämään ja selkeyttämään. Tavoitteena on parempi tiedotus ja tuki sekä opiskelijoille että yliopiston henkilökunnalle, mutta myös hakijoille ja vaikkapa lukioiden erityisopettajille ja opinto-ohjaajille. Tämän lisäksi talon sisäisten käytäntöjen vertaaminen antaisi tukea yhteiselle saavutettavuustyölle. Myös vuoden 2007 Oppimisen esteet - raportin sisällön tarkastelua ja tarvittaessa päivittämistä kannattaisi harkita. 5

6 Yhteiskunta- ja kulttuuritieteidenyksikkö Leena Wilkman, opintopäällikkö Tieteenalayksikön rooli opiskelijoiden hyvinvoinnissa perustuu yliopiston johtosäännössä määriteltyihin tieteenalayksiköiden tehtäviin. Kaikki Tampereen yliopiston opiskelijat kuuluvat johonkin yliopiston yhdeksästä eri tieteenalayksiköstä. Yliopiston koulutuksen organisointi kuuluu tieteenalayksikön tehtäviin. Johtosäännön 4 mukaan tieteenalayksikön tehtävänä on antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta, antaa tutkintoja sekä edistää vapaata tutkimusta ja elinikäistä oppimista. Keskeinen opetuksen väline eli opetussuunnitelma hyväksytään tieteenalayksikön johtokunnassa (13 ). Tieteenalayksikön johtaja johtaa ja kehittää yksikköä yliopiston strategian mukaisesti sekä vastaa tieteenalayksikön toiminnan laadusta (22 ). Tieteenalayksikön vuosittaisessa toiminta- ja taloussuunnitelmassa määritellään mm. koulutuksen keskeiset kehittämiskohteet. Yksikön johtokunta hyväksyy toiminta- ja taloussuunnitelman, ja sen laatimisessa on yksikön henkilöstöllä ja opiskelijoilla keskeinen rooli. Yliopistopalveluiden opintopalvelut huolehtii opintoihin ja opetukseen liittyvistä tukitehtävistä ja palveluista sekä tieteenalayksiköissä että myös keskitetysti kaikille tieteenalayksiköille yhteisillä palveluilla. Tieteenalayksiköissä tehtävä opetussuunnitelmatyö on keskeinen opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttava asia. Opinnot tulee voida suorittaa sujuvasti ja laadukkaasti. Tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja opintojen sujuvassa suorittamisessa ovat erilaiset opiskelutilanteet, opiskelijoiden työssäkäynti sekä mahdollisuus yhdistää esim. opiskelu ja työ joustavasti. Työssäkäynti nähdään usein lähinnä ongelmana, koska sen ajatellaan pitkittävän valmistumista. Työssäkäyntiä ei kuitenkaan voida jättää huomiotta: yliopisto-opiskelijoista yli puolet käy töissä lukuvuoden aikana. Työssäkäynti lisääntyy iän karttuessa ja opintojen edetessä. Konkreettinen tapa helpottaa työssäkäyvien, kuten myös kaikkien opiskelijoiden elämää on yrittää saada lukuvuoden kurssien lukujärjestys eli opetusohjelma valmisteltua mahdollisimman pitkälle mahdollisimman ajoissa. Näin opiskelijat voivat parhaiten suunnitella tulevan lukuvuoden opintojen aikataulutusta. Toinen konkreettinen keino opetussuunnitelmatyössä sujuvien opintopolkujen löytämiseksi on monimuoto-opetuksen kehittäminen. Monimuoto-opetus voi sisältää esimerkiksi verkkoluentoja, verkkokeskusteluja ja ryhmätöitä verkossa, itsenäistä opiskelua, erilaisia opinto- tai lukupiirejä jne. Erilaisin opetussuunnitelmatyön keinoin voidaan yrittää vähentää opintojen käytännön järjestelyjen suorittamisesta johtuvaa stressiä. Stressi mainitaan yleisesti opiskelijatutkimuksissa yhtenä keskeisimmistä opiskelua haittaavista tekijöistä. Opetussuunnitelma- ja laatutyöhön kuuluu opetussuunnitelmien kehittämisessä käytetty palaute. Toimivan ja läpinäkyvän palautejärjestelmän kehittäminen on tulevan syksyn ja kevään keskeisiä opiskelijoiden hyvinvointiin liittyviä tehtäviä tieteenalayksiköissä. Tieteenalayksikkö on keskeinen toimija opinto-ohjauksessa ja sen kehittämisessä. Opetusneuvoston antaman linjauksen mukaisesti opetussuunnitelma on yliopiston tärkein ohjauksen väline. Tieteenalayksiköt huolehtivat siitä, että jokainen opiskelija pääsee osaksi yliopistoyhteisöä. Jokainen opetustehtävissä toimiva on velvollinen antamaan opiskelijoilleen opintoihin liittyvää neuvontaa ja opastusta. Tieteenalayksikkö on mukana arvioimassa ja kehittämässä opinto-ohjauksen järjestelmää. Tieteenalayksikön opintopalveluiden, opintopäällikön ja tutkinto-ohjelmien ohjausvastaavien yhteistyötä on hyvä terävöittää tulevana vuonna. On myös pohdittu vertaisohjauksen eli toisen opiskelijan antaman ohjauksen merkitystä. Oottijärjestelmä purettiin vuonna 2011 on hyvä selvittää, onko tästä seurannut jonkinlaista aukkoa opintoohjauksen palveluihin. Kynnys mennä puhumaan toiselle opiskelijalle oli kohtuullisen matala kynnyksiä ei kuitenkaan opinto-ohjaukseen haluta rakentaa. Yliopistoyhteisö muodostuu yliopistolain mukaan yliopiston opetus- ja tutkimushenkilöstöstä, muusta henkilöstä ja opiskelijoista. Opiskelijoiden osallistuminen on tärkeä hyvinvointiin liittyvä asia, jota kehitetään tulevalla kaudella tieteenalayksiköissä. Tähän ohjaavat mm. rehtorin päätös : Opiskelijoiden kutsuminen ja 6

7 osallistuminen opiskeluasioita käsitteleviin työryhmiin, sekä yksiköiden toiminta- ja taloussuunnitelmiin kirjatut toimenpiteet opiskelijoiden osallistamisesta. Osallistuminen päätöksentekoon on tärkeää koko henkilöstölle, ja on selvää, että myös opettajien jaksaminen ja työnhallinta heijastuu myös suoraan opiskelijoiden hyvinvointiin. Tieteenalayksikön työyhteisötapojen ja rakenteiden kehittäminen on siis tärkeässä asemassa tulevalla kaudella opiskelijoidenkin hyvinvointia ajatellen. 7

8 Terveystieteiden yksikkö Sari Fröjd, yliassistentti Toimii opetustyössä, kehittää mm. arvioinnin ja ohjauksen käytäntöjä yksiköissä, osallistuu työelämäpäivien suunnitteluun ja toteutukseen Opiskelijoiden työelämäyhteydet Työelämään liittyvät ajatukset aiheuttavat huolta ja valmistumisen lähestyessä jopa ahdistusta monille yliopistoopiskelijoille. Vaikka yliopistotutkinnon suorittaneiden työllistyminen on tutkimusten mukaan helpompaa kuin alemman koulutusasteen suorittaneiden niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, epävarmuutta aiheuttavat toisaalta työmarkkinoiden nopeat muutokset ja ennustamattomuus, toisaalta omien toiveiden ja tavoitteiden hahmottumattomuus. Vain pieni osa Tampereen yliopiston tutkinto-ohjelmista valmistaa suoraan tiettyyn ammattiin tai tehtäviin. Suuri osa maisteritutkinnoista avaa sen sijaan laajan työtehtävien kentän, jossa soveltuva ylempi korkeakoulututkinto on perusvaatimus ja lopullinen rekrytointipäätös tehdään arvioimalla hakijoiden sopivuutta ja osuvuutta juuri kyseiseen tehtävään ja organisaatioon. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrän kasvu on lisännyt kilpailua työpaikoista niin, että oman osaamisen hahmottaminen on entistäkin tärkeämpää. Tiettyyn ammattiin tähtäävät tutkinnotkaan eivät takaa työpaikkaa opiskelun jälkeen. Opiskelijalle pyritäänkin luomaan laaja-alaisempi näkemys siitä, mihin oma tutkinto kelpaa tai voisi kelvata. Tampereen yliopisto vastaa näihin haasteisiin monella tapaa. Ensimmäinen tapa on tutkinto-ohjelmien osaamisperustaisuus, joka parhaimmillaan auttaa opiskelijaa hahmottamaan osaamisen karttumista tutkinnon suorittamisen aikana ja sanallistamaan osaamista työnhakutilanteessa. Osaamistavoitteissa ei keskitytä enää vain tiedollisiin valmiuksiin, vaan kuvataan myös työelämässä tarvittavia taitoja ja asenteita. Toinen selkeä vastaus yliopistotutkintojen työelämäorientaatioon on yliopiston pedagogiselta johdolta tullut opetussuunnitelmatyön ohjaus, joka edellyttää yksiköt kirjaamaan opinto-oppaisiin omana kappaleenaan tutkinto-ohjelmansa työelämäyhteydet. Näitä voivat olla esimerkiksi tutkintoon liittyvä harjoittelu ja yksikössä järjestettävät työelämäpäivät tai muut tilaisuudet, joissa opiskelijat kohtaavat alumneja ja muita työelämän edustajia. Opinto-oppaita tutkimalla voi todeta, että suureen osaan uusia tutkinto-ohjelmiamme kuuluu pakollinen tai vapaaehtoinen harjoittelujakso. Lisäksi esimerkiksi terveystieteiden, hallintotieteiden ja englannin kielen ja kirjallisuuden opiskelijoille on järjestetty työelämäpäiviä, joiden aikana opintojen ja tulevan työn suhde voi selkiytyä. Terveystieteiden työelämäpäivistä kerätyn palautteen mukaan ne koetaan tärkeinä ja niiden antia pidetään hyvänä. Lähes kaikki (90%) palautteen antajat olivat olleet samaa mieltä väitteestä Työelämäpäivä lisäsi ymmärrystäni erilaisista uravaihtoehdoista, Sain päivästä enemmän kuin olin odottanut. Käsitykseni maisterien työllistymiskentästä avautui valtavasti., tuumi muuankin opiskelija avoimessa palautteessaan. Työelämäyhteydet voivat toteutua myös osallistumisena erilaisiin yksikön omiin tai sen ulkopuolisiin projekteihin, opintokäynteinä mahdollisiin työpaikkoihin sekä opinnäytetyön tekemisenä yhteistyössä mahdollisen tulevan työnantajan kanssa. Opintojen ohjaus ja HOPS-keskustelut kannustavat opiskelijaa pohtimaan tutkinnon suorittamispolkuja niin, että ne palvelevat suunniteltua ammatinvalintaa. Toisaalta ohjauksella pyritään myös auttamaan työn, perheen ja opiskelun yhteensovittamista niiden opiskelijoiden kohdalla, joille nämä kysymykset ovat ajankohtaisia. Opiskelijoilla on myös käytössään Ura- ja rekrytointipalvelut, jotka järjestävät erilaisia työnhakukoulutuksia, auttavat harjoittelupaikan saamisessa ja mahdollisten työpaikkojen pohdinnassa. Ura- ja rekrytointipalvelut keräävät myös tietoa valmistuneiden työllistymisestä ja mielipiteistä siitä, millaista hyötyä tutkinnosta on ollut työelämässä (ks. /index.html). 8

9 Tampereen yliopiston opintopalvelut Taija Tuominen, Opintopsykologi Opintopsykologi antaa yksilö- ja ryhmäohjausta oppimisen pulmatilanteissa ja erityiskysymyksissä. Näitä voivat olla esimerkiksi opintoihin kiinni pääseminen, opintojen jumiutuminen, opiskelutaidot, aikaansaaminen, jaksaminen, opiskeluun liittyvät tunteet ja ajatukset, sekä opiskelun sovittaminen yhteen haastavan elämäntilanteen tai erityispulmien kanssa. Opintopsykologin vastaanotolle voi hakeutua opettajan, esimerkiksi HOPS-ohjaajan, tai jonkun muun ohjaustahon (YTHS, opintoneuvoja, jne.) suosituksesta. Opintopsykologin ydintehtävä Tampereen yliopistossa on ohjauksen kokonaisuuden rakentaminen ja kehittäminen, sekä opiskelijoiden tukeminen. Työn tarkoitus on suorasti ja epäsuorasti tukea opiskelijoita kohti hyvinvointia ja opintojen sujumista. Opintopsykologin työ painottuu Tampereen yliopistossa epäsuoraan ja ennaltaehkäisevään vaikuttamiseen ohjausjärjestelmän kehittämisen ja henkilökunnan, erityisesti ohjausvastaavien, ohjausosaamisen tukemisen kautta. Opiskelijoihin kohdistuva opintopsykologinen työskentely painottuu erityisohjauksen alueelle. Opiskelija huomioidaan kokonaisuutena, mutta ensisijaisesti ohjattava prosessi liittyy aina opiskelun ja oppimisen kysymyksiin. Silloin kun opiskelijan ensisijainen tukitarve liittyy muihin, esimerkiksi terveyden ja mielenterveyden, taloudellisiin, ammatinvalintaan tai työelämään liittyviin kysymyksiin, ohjataan opiskelija muiden tukipalveluiden äärelle. Opintopsykologin työkenttä Tampereen yliopistossa koostuu: asiantuntijatehtävistä ja kehittämistehtävistä (ohjausverkoston rakentaminen, ohjauksen kokonaisuuden kehittäminen, osallistuminen opintopsykologian ja ohjausasioiden asiantuntijana työryhmiin ja tilaisuuksiin, asiantuntijatuki opiskelijoiden tukitarpeista keskusteltaessa ja muissa opintopsykologissa ja ohjauksellisissa kysymyksissä), henkilökunnan kanssa tehtävästä työstä (ohjausvastaavien tuen koordinointi, ohjauskahvilatoiminnan koordinointi, koulutukselliset tilaisuudet, asiantuntijatuki haastavissa ohjaustilanteissa), sekä opiskelijoihin kohdistuvasta työstä (yksilövastaanotto, ryhmätoiminnan koordinointi, koulutukselliset tilaisuudet). Lukuvuoden aikana opintopsykologista yksilöohjausta tarjottiin yhtenä päivänä viikossa. Jonotusajat opintopsykologin vastaanotolle olivat usein pitkiä, ja ajoittain vastaanotto ruuhkautui siten, että jonoon ei voitu ottaa uusia opiskelijoita. On luultavaa, että tilanne pysyy samankaltaisena tulevana vuonna. Kaikille yliopiston opiskelijoille suunnattu ryhmätoiminta keskittyy opiskelutaitojen kehittämiseen, opiskelijaidentiteetin tarkasteluun sekä opiskelutyön ja hyvinvoinnin tukemiseen. Ryhmämuotoista tukea opiskelijoille opintojen tueksi toteutui lukuvuoden aikana: Tauolta takaisin ryhmä pidempään opinnoista tauolla olleille opiskelijoille opintopsykologin ja YTHS:n yhteistyönä, Otetta opintoihin Ratkaisuja opiskelupulmiin ohjausryhmä Campus Conexus projektin toteuttamana, sekä Viivästyneiden graduntekijöiden vertaisohjausryhmä Campus Conexus projektin toteuttamana. Lisäksi kielikeskuksessa toteutettiin tutkintoon kuuluvan ruotsin kielen opintojakson korvaava jakso, jonka tarkoituksena oli tukea esimerkiksi voimakkaasta jännittämisestä kärsiviä opiskelijoita kielen opiskelussa. Kokemukset ryhmistä olivat myönteisiä. Jatkossa Campus Conexus projektin päättyessä haasteena on tarjota opiskelijoille laadukasta ryhmäohjausta vähäisin resurssein, sekä innostaa ja tukea tieteenalayksiköitä ottamaan vastuuta ryhmätoiminnan toteuttamisesta. 9

10 Johtamiskorkeakoulu Timo Keski-Petäjä, ohjausvastaava Tampereen yliopiston ohjauskäytänteisiin synnytettiin uutta toimijuutta Opetusneuvoston linjauksen mukaisesti vuonna Opintopäälliköiden ja tutkinto-ohjelmavastaavien rinnalle tieteenalayksiköihin tulivat ohjausvastaavat. Ohjausvastaavien tehtävänä on toimia ohjauksen linkkinä opetushenkilökunnan suuntaan ja aktivoida ohjaukseen liittyvää toimintaa ja keskusteluja omissa lähiyhteisöissään Ohjausvastaavat myös tukevat henkilökohtaisen oppimissuunnitelman tekemisen prosessissa hopsopettajien (opettajatuutoreiden) työtä ja prosessiin on sitoutettu opiskelijatuutoreita Ohjausvastaavien toiminnan koordinoinnista vastaa opintopsykologi. Ohjausvastaaville järjestettiin koulutusta vuonna 2012 kaikkiaan kuusi kertaa. Toukokuussa oli ensimmäinen kokoontuminen, jossa keskusteltiin uuden tehtävän sisällöistä ja eri toimijoiden roolien yhteensovittamisesta. Sen jälkeen tavattiin vielä kerran toukokuussa, ja varsinaiset neljä lähipäivää koulutuksen merkeissä olivat loka-marraskuussa. Koulutuksen aikana ohjausvastaavat pääsivät tutustumaan toisiinsa ja rooliinsa osana ohjauksen verkostoja yliopistossa. Päällimmäiseksi viestiksi koulutuksesta jäi, että ohjaus on yhteisöllistä toimintaa ja jokainen opetustilanne on myös ohjaustilanne siksi ohjaaminen on luonnollinen osa jokaisen työnkuvaa. Koulutukseen osallistuvat myös työstivät taholleen ohjaussuunnitelman, jonka tehtävänä oli sanallistaa ja dokumentoida ohjauksen käytäntöjä ja työnjakoa sekä toimia karttana ohjauksen verkostoissa. Parhaimmillaan ohjaussuunnitelma toimii yhteisöllisen työotteen katalysaattorina. Merkittävää on, että kaikissa tutkintoohjelmissa lähdetään yhdessä keskustelemaan ohjauksesta, ja tehdään näkyväksi tutkinto-ohjelman ohjauksen kokonaisuutta. Lukuvuonna tavoitteena on saada ohjaussuunnitelmat niihin tutkinto-ohjelmiin, joissa sitä ei vielä ole, sekä kannustaa myös koulutuksen käymättömiä ohjausvastaavia mukaan ohjausvastaavien verkostoon. Koulutuksen aikana osoittautui, että onnistuneesta ohjauksesta ja sen puheeksi ottamisesta yhteisöissä on monenlaista hyötyä. Yliopiston toimintakulttuuri on edelleen varsin individualistinen, joten tässä voisi olla yksi keino päästä puhumaan niin ohjauksen prosesseista kuin yhteisöllisestä vastuusta ja työotteestakin. Monen opettajan näkökulmasta valmiudet ohjata myös voivat olla haaste: esimerkiksi siirtyminen tutkijan roolista opettajan ja ohjaajan rooliin voi olla haastava. Perinteisesti tässä siirtymässä on korostettu pedagogisten opintojen roolia. Saattaisiko kuitenkin olla hyödyllistä tarkastella tilannetta hieman avaramminkin kuin vain pedagogisena pätevöitymisenä? Voitaisiinko ajatella, että pedagogisten opintojen kautta opettajat voivat saada ennen kaikkea työn hallinnan ja jaksamisen välineistöä: mikä on tämä roolini opettajana? Mihin minun pitäisi voida vaikuttaa, mitä tarkkailla, miten toimia? Mistä saan voimavaroja työhöni? Toisaalta silloin kun opetustilanteet ovat avoimia ja mahdollistavat opettajien ja opiskelijoiden oppimiskumppanuuden, syntyy myös opiskelemiseen iloa ja opiskelijalle tunnetta elämänhallinnasta ja välineitä siihen. Näin onnistunut ohjaus voi vaikuttaa sekä opettajien että opiskelijoiden hyvinvointiin: työn- ja elämänhallintaan. 10

11 Tampereen yliopiston opintopalvelut/korkeakoululiikunta Kirsi Mänty, liikuntapäällikkö Liikuntapalvelujen ja tuutoroinnin suunnittelu, organisointi ja kehittäminen Tampereen korkeakoulut (Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu) yhdistivät syksyllä 2013 liikuntapalvelutoimintonsa. Unipoli Sport ( mahdollistaa yhdellä edullisella liikuntamaksulla kolmen kampuksen liikuntapalveluiden käytön. Vuosimaksu on samaa luokkaa kuin yksityisellä puolella kuukausimaksu (65 ). Toiminnassa painotetaan vähän liikkuvien aktivoimista ja tälle kohderyhmälle on tulossa omia matalan kynnyksen liikuntakursseja. Henkilökohtaiseen ohjaukseen panostetaan, jotta liikunnallisesti passiiviset opiskelijat tavoitettaisiin paremmin luvulla Atalpan liikuntatalossa on vuosittain ollut noin 2800 säännöllisesti käyvää asiakasta ja liikunnan asema on vahvistunut osana opiskelijoiden hyvinvoinnin kehittämistyötä. Liikuntatoiminnan tavoitteet vähän liikkuvien opiskelijoiden tavoittaminen ja motivoiminen liikunnan harrastamiseen Unipoli Sportin toiminnan vakiinnuttaminen kävijämäärän lisääminen. YTHS:n korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen (2012) mukaan kuntoliikuntaa ei harrasta lainkaan tai vain hyvin harvoin 9 % opiskelijoista. Neljäsosa (26 %) kuitenkin harrastaa kuntoliikuntaa ainakin neljä kertaa viikossa ja lisäksi 36 % 2-3 kertaa viikossa. Runsaasti liikkuvien osuus on 2000-luvulla hieman lisääntynyt. Toisaalta ylipainoisten opiskelijoiden määrä on noussut merkittävästi. Vuonna 2000 yliopisto-opiskelijamiehistä ylipainoisia (BMI 25 kg/m² tai yli) oli 26 %, kun taas 2012 tutkimuksen mukaan luku on 39 %. Naisten vastaavat luvut ovat 13 % ja 19 %. 72 % opiskelijoista kokee liikunnan merkittävänä elämänhallinnan keinona. Tärkeimpinä asioina liikunnan harrastamisessa koettiin terveyden tavoittelu, hyvän olon tunne, kunnon kohottaminen ja ilo. Liikunta onkin merkittävää vastapainoa opintojen suorittamiselle; istumiselle ja lukemiselle. Tutkimuksen mukaan yliopistossa opiskelevista naisista 30 % käyttää oman oppilaitoksen liikuntapalveluja säännöllisesti, mutta miesten osuus oli vain 17 %. TaY:lla 25% opiskelijoista käyttää liikuntapalveluja. Opiskelijamiehet liikkuvatkin yleisemmin urheiluseuroissa. Noin 30 % vastaajista koki ajan puutteen, väsymyksen ja motivaation tai kiinnostuksen puutteen haittaavan liikunnan harrastamista. Samoin liikuntaharrastuksen kalleus oli haittana 30 %:lla. Tuutorointi Tuutoroinnin tavoitteena on tukea uusien opiskelijoiden orientoitumista opintoihin ja tarjota edellytyksiä opintojen sujuvalle käynnistämiselle. Onnistuneen tuutoroinnin tuloksena uusi opiskelija tuntee opintoihin liittyvät käytännöt ja tietää opiskelun kannalta keskeiset tietolähteet ja opintoja ohjaavat tahot. Yliopiston opintopalvelut kehittävät toimintaa yhteistyössä tieteenalayksiköiden, ainejärjestöjen, Tamyn ja YTHS:n kanssa. Toiminnasta kerätään palautetta ja tuutoriraportti julkaistaan vuosittain. Tuutoroinnin kehittämiskohteet: tuutorointi osa ohjauksen kokonaisuutta ainejärjestöjen ja opiskelijoiden sitouttaminen tuutorointitoimintaan tuutorien kouluttaminen. Tuutoroinnin palautekysely toteutetaan vuosittain marras-joulukuussa. Palautekyselyyn vastaavat lähes kaikki tuutorina toimineet opiskelijat. Kyselystä saadaan vastauksia mm. siihen, miksi tuutoriksi hakeudutaan, tuutorien käsityksiä tehtäviensä tärkeydestä, tukimuotojen merkityksestä. Tuutorina toimimisesta saa kaksi opintopistettä. 11

12 Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö Rita Jähi, neuvontapsykologi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS on opiskeluterveydenhuollon asiantuntija, joka tarjoaa yleisterveyden, mielenterveyden ja suunterveyden palveluja sekä toimii aktiivisesti opiskelijoiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. YTHS:n suunterveyden palveluja Tampereen yliopiston opiskelijoista käyttää vuosittain noin joka kolmas opiskelija, yleisterveyden palveluja miltei puolet opiskelijoista ja mielenterveyden palveluja noin 8 %. On arvioitu, että opiskeluaikanaan mielenterveyden palveluja käyttää noin 15 % yliopisto-opiskelijoista. YTHS:n mielenterveyspalvelujen kysyntä kasvoi noin kolmanneksella vuodesta 2001 vuoteen Viime vuosina ongelmaksi on muodostunut talvikauden pitkät odotusajat hoitoon pääsemisessä. YTHS:n sisällä mielenterveysasiakkaita hoitavat sekä yleisterveyden että mielenterveyden sektori; tätä suuntausta on konkreettisesti vahvistettu mielenterveyspalvelujen kasvaneen kysynnän vuoksi vuodesta 2011 alkaen. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että yleisterveyden sektorin terveyden- ja sairaanhoitajat osallistuvat aikaisempaa enemmän mielenterveysasiakkaiden hoitoon. Vuonna 2012 mielenterveyteen liittyvä oire oli viidenneksi yleisin syy tulla terveyden- tai sairaanhoitajan vastaanotolle. Tampereella onkin kehitetty terveydenhoitajien valmiuksia ja välineitä kohdata mielenterveysasiakkaita. Terveydenhoitajat on hiljattain koulutettu Nyyti ry:n kehittämien elämäntaitokurssien ohjaajiksi. Ryhmämallin vaikuttavuudesta on olemassa tutkimuksellista näyttöä. Ensimmäinen tällainen ryhmä käynnistyy Tampereella syksyllä Elämäntaitokursseilla pyritään terveyden edistämiseen ja tukemiseen. Yhdeksi keskeiseksi terveyden edistämisen välineeksi YTHS on kehittänyt 1. vuoden opiskelijoille tarkoitetun sähköisen terveyskyselyn (Sätky, kuviot tekstin lopussa). Kyselyn avulla pyritään havaitsemaan ja tavoittamaan hyvinvoinnin suhteen riskiryhmässä olevat ja kutsumaan heidät terveystapaamiseen. Terveyskyselyä on tehty lukuvuodesta alkaen. Vastanneiden osuudet ovat kohonneet vuosittain, viime vuonna kyselyyn on vastannut Tampereen yliopiston uusista opiskelijoista noin 70 %. Sätkyn avulla on mahdollista seurata ensimmäisen vuoden opiskelijoiden opiskeluintoa, otteen saamista opiskelusta, mielialaa, yksinäisyyden kokemista ja sosiaalisten tilanteiden kokemista. Sätky-kyselyn kysymykset on viritetty niin, että tietyt vastaukset toimivat nk. hälytysmerkkeinä terveystapaamiseen kutsumiseksi. Kun kysytään asteikolla esimerkiksi, miten innostunut olet alastasi ja opiskelustasi, opiskelija saa hälytysmerkinnän, mikäli vastaus on miinusmerkkinen. Tampereen yliopistossa huomionarvoisesta opiskeluinnon puutteesta viime lukuvuonna kärsi 3.8 % ensimmäisen vuoden opiskelijoista, opiskeluotteen puutteesta 7.8 %, mielialaongelmista 7.9 % ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyvistä vaikeuksista 28 %. Viime lukuvuonna yksinäisyyden tunnetta ei kysytty enää esitetyllä asteikolla (hälytysmerkintä %:lle) vaan pyydettiin vastaamaan yhteen kolmesta vaihtoehdosta. Usein itsensä yksinäiseksi koki 3.6 % ja ajoittain yksinäiseksi 32.5 % ensimmäisen vuoden opiskelijoista. (Ks. liite) Sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät pelot ja esiintymisjännitys näyttävät Sätkyn mukaan olevan yleinen ilmiö uusilla opiskelijoilla. Pahimmillaan välttämiskäyttäytymiseksi kanavoituva jännittäminen hidastaa opiskelua tai jopa jumiuttaa sen. Puheviestinnän opettajien, yliopiston opintopsykologin ja YTHS:n välinen yhteistyö on tuottamassa ensi kevääksi pakollisen puheviestinnän kurssien joukkoon kaksi kurssia, jotka on tarkoitettu nimenomaan huomattavasta jännittämisestä kärsiville opiskelijoille. Toinen tärkeä väline opiskelijoiden terveyden edistämiseksi on Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus (KoTT), joka tehdään neljän vuoden välein, viimeksi vuonna Terveystutkimuksen avulla kartoitetaan opiskelijoiden terveydentilan ja hyvinvoinnin kehitystä ja niihin liittyviä tarpeita. Tämän pohjalta voidaan suunnata terveyden edistämisen toimia. Hyvänä esimerkkinä tästä on Korkeakouluopiskelijoiden netti- ja peliongelmat ja opiskelukyky hanke, joka toteutetaan Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiantona ja yhteistyössä Terveyden- ja Hyvinvoinnin Laitoksen (THL) kanssa vuosina 2012 ja Opiskelijoista lähes 30 % arvioi itse netin käytön haittaavan sekä opiskelussa etenemistä että vuorokausirytmiä ja noin 7 % opiskelijoista kokee myös rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja. Hanke on valtakunnallinen, mutta sen 12

13 % vastanneista toimijat ovat Tampereen YTHS:n työntekijöitä. Hankkeessa on työntekijöiden kouluttamisen ja materiaalien tuottamisen lisäksi annettu opiskelijoille tietoa sekä mahdollisista netti- ja rahapelihaitoista että keinoista haittojen ehkäisyyn ja varhaiseen itse tapahtuvaan puuttumiseen sekä tarvittaessa avun hakemiseen terveydenhoidosta tai yliopistojen ohjaus- ja neuvontapalveluista. Toisaalta hanke on myös havahduttanut opiskelijoiden hyvinvoinnin parissa työskenteleviä huomaamaan digitaalisten palvelujen suoman mahdollisuuden tiedonlevitykseen ja hyvinvointipalvelujen tarjoamiseen. YTHS:lle on asetettu velvoite (Terveydenhuoltolaki 17 :n 1. momentti ja asetus opiskeluterveydenhuollosta ) edistää opiskeluympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta ja opiskeluyhteisön hyvinvointia sekä seurata sitä kolmen vuoden välein. Tampereen yliopiston rehtori on asettanut huhtikuussa 2013 työryhmän tätä tarkoitusta varten; siihen kuuluu yliopiston, ylioppilaskunnan ja YTHS:n edustajia. Tällä hetkellä Tampereen yliopiston osalta ollaan kartoittamassa sitä, mitä tietoja terveyteen ja turvallisuuteen liittyen on jo olemassa. On myös pohdittu sitä, miten toiminnasta olisi mahdollista saada lisäarvoa opiskelijoiden hyvinvointityölle. Seurantatyön yksikkökohtaisuus saattaisi olla mahdollisuus tehdä uusia avauksia opiskelijoiden terveyden edistämisen suhteen. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden sähköisen terveyskyselyn tuloksia (Sätky, kuviot 2, 3, 18, 19, 21). 50% 45% 40% 35% 2. Miten innostunut olet alastasi ja opiskeluistasi? 30% 25% 20% % 10% 5% 0%

14 % vastanneista % vastanneista 3. Minkälaisen otteen olet saanut opiskelustasi? 50% 45% 40% 35% 30% 25% 20% 15% % 5% 0% Minkälainen on mielialasi yleensä? 50% 45% 40% 35% 30% 25% 20% 15% % 5% 0%

15 % vastanneista % vastanneista 50% 19. Miten yksinäiseksi koet itsesi? 45% 40% 35% 30% 25% 20% 15% % 5% 0% % 45% 40% 35% 30% 25% 20% 15% 10% 5% 0% 21. Minkälaiseksi koet sosiaaliset tilanteet (esimerkiksi esitelmän pidon)?

16 Seurakuntien oppilaitostyö Risto Korhonen, yliopistopastori Kirkon oppilaitostyötä ohjaavat oppilaitosten tarpeet. Keskeistä on ryhmien ja yksilön kohtaaminen erilaisissa tilanteissa ja elämänvaiheissa Kirkon oppilaitostyö palvelee opiskelijoita, opettajia ja oppilaitosten henkilökuntaa edistämällä ihmisarvoa, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja lähimmäisenrakkautta Mahdollistaa oppilaitosten toimintaperiaatteiden mukaisesti yksilön hengellisen ja henkisen kasvun sekä edistää positiivista uskonnonvapautta.vahvistaa opiskelijoiden ja henkilöstön osallisuutta sekä tukee heidän yhteisöllistä ja yksilöllistä hyvinvointiaan Edistää arvokasvatusta sekä laaja-alaista ammatillista, tieteellistä ja taiteellista sivistystä Oppilaitokset muodostavat arkielämän yhteisöjä eri-ikäisille ja erilaisissa elämänvaiheissa oleville. Kirkon oppilaitostyöntekijä palvelee erotuksetta kaikkia oppilaitosyhteisön jäseniä. Tampereella seurakunnat tekevät oppilaitosyhteistyötä ammatillisten oppilaitosten, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kanssa. Keskeisissä tamperelaisissa oppilaitoksissa (TaY, TTY, TAMK, Tredu) toimii päätoiminen oppilaitospappi. Lisäksi oppilaitosdiakoni palvelee erityisesti ammatillisia oppilaitoksia. Työn keskeiset painopisteet ovat keskustelu- ja ohjaus. Seurakuntien oppilaitostyö tarjoaa lähinnä yksilöllistä, mutta tarvittaessa myös pari- ja ryhmämuotoista keskusteluapua. Keskusteluissa useimmin esiin nousevia teemoja ovat itsenäistyminen, elämäntaidot, opiskeluun laajasti liittyvät kysymykset, ihmissuhdeasiat, seksuaalisuus, taloudelliset pulmat, elämänkatsomukselliset tai arvoja koskevat pohdinnat sekä mielenterveysongelmat (erit. masennus ja erilaiset riippuvuudet). Yksittäisten asiakaskontaktien määrä on pysynyt parin viime vuoden aikana suunnilleen samalla tasolla, mutta pidempiaikaista tukea tarvitsevien asiakkaiden määrä on lievässä kasvussa. Kun opiskelijan luontaiset kontaktit oman perheen tai suvun jäseniin ovat jännitteisiä tai ne puuttuvat kokonaan, keskustelu- ja neuvontatukea haetaan luotettavaksi koetulta aikuiselta, myös oppilaitospastorilta. Opintojen alkaminen merkitsee monelle opiskelijalle muuttoa uudelle paikkakunnalle ja eroa tutuista ystävistä ja perheestä. Oppilaitospapit helpottavat uusien tuttavuuksien solmimista ja turvaverkoston rakentamista. Heillä on tärkeä rooli opiskelijoiden syrjäytymisen ehkäisemisessä. Tukea opiskelijat tarvitsevat erityisesti opiskelun aloituksen ja loppuvaiheiden aikana, sillä silloin syrjäytymisriski on suurin. Myös yksilön elämänkatsomukseen ja elämänarvoihin liittyvä rakentuminen tapahtuu viimeistään tässä elämänvaiheessa. Kirkon oppilaitostyö tarjoaa tilaa ja aikaa näille tärkeille pohdinnoille. Hyvinvointitoimijoiden tulee vahvistaa yhteistä ääntään, jotta opiskelijan elämänhallinnan työkalupakkiin on tarjolla riittävästi tällaisia ihmisenä kasvamisen välineitä. Tämä ihmisenä kasvamisen näkökulma hyvinvointityössä on tärkeää sikälikin, kun yhteiskunnallista ilmapiiriä ja koulutuspolitiikkaa leimaa paitsi vaihtoehdottomuus, näköalattomuus, kiire ja pinnallisuus myös opiskelun välineellistyminen vailla syvempää merkitystä opiskelijalle itselleen tai yhteiskunnalle. On myös muistettava, että vastuu siitä mitä opiskelijalle - tai opettajalle - todella kuuluu, on koko yhteisön yhteinen asia. Vastuuta ei voi sälyttää pelkästään joillekin nimetyille asiantuntijatahoille. Toinen tärkeä painopiste oppilaitostyössä on yhteisön hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden edistäminen. Seurakuntien oppilaitostyö pyrkii ohjaamaan opiskelijoita yo-kuntien, ainejärjestöjen, harrastekerhojen ja erityisesti kristillisten opiskelijajärjestöjen toimintaan. Vaikka järjestöjä on paljon, ja ne pyrkivät tarjoamaan kaikille sopivaa matalan kynnyksen toimintaa, niiden ongelmana on toiminnan päällekkäisyys ja ohjelmasisältöjen samanlaisuus, toisinaan jopa sisäänpäin lämpiävyys. Nämä syyt ovat johtaneet järjestöaktiivien määrän vähenemiseen parin viime vuoden aikana. Myös opiskelijatoiminnalle tyypillinen kausivaihtelu (aktiivit valmistuvat, muuttavat toisaalle jne.) on vaikuttanut tähän kehitykseen puhumattakaan siitä, että opiskelijoiden suhteellisen vähäisestä vapaa-ajasta kilpailee yhä useampi toimija. 16

17 Opinnoissaan hyvin pärjäävät ovat myös sosiaalisesti aktiivisia ja löytävät tiensä erilaisiin ryhmiin. Nykyistä tarkempaa huomiota tuleekin kiinnittää passiivisiin tai vetäytyviin opiskelijoihin sekä heihin, joille em. yhteisömuotoinen toiminta ei ole ehkä luontevin sosiaalisten kontaktien luomisen tapa. Ulkomaisille opiskelijoille on järjestetty ryhmätapaamisia, joissa on kerrottu muun muassa Suomen kulttuurista ja uskonnollisia juhlapyhistä. Monikulttuurisuuteen ja uskonnollisuuteen liittyvät kysymykset ovat enenevässä määrin tärkeä osa kirkon oppilaitostyötä. Tähän teemaan liittyy Kirkkohallituksen käynnistämä hanke, jonka tuloksena kevään 2014 aikana julkaistaan monikulttuurisuus-opaskirja oppilaitosten käyttöön. 17

18 Tampereen yliopiston opintopalvelut, opintotukitoimisto Eini Mäkelä, opintotukipäällikkö Yliopiston opintotukitoimistossa hoidetaan opiskelijoiden opintotukiasiat, tehdään mm. opintotukipäätökset ja seurataan tukea saaneiden opiskelijoiden opinnoissa edistymistä Yliopiston opintotukitoimistossa kootaan vuosittain tietoa tukea saaneiden opiskelijoiden opintojen sujumiseen vaikuttaneista tekijöistä Opintotuen seuranta tuo yhden näkökulman opiskelijoiden hyvinvoinnin tilaan Opintotukea saaneiden opiskelijoiden opintojen edistymisen seuranta perustuu opintotukilakiin ja seuranta toteutetaan kerran vuodessa jälkikäteen syyslukukauden aikana, jolloin seurannan kohteena on edellinen lukuvuosi ja opiskelijan koko opintojen aikainen opintomenestys. Opintojen edistymisen seurannan toteuttamisen yksityiskohdat on kuvattu verkkosivuilla Tampereen yliopiston opiskelijoista noin 7000 rahoittaa opintonsa opintotuella. Opintojen edistymisen seurantaan joutuvat ne opiskelijat, jotka eivät ole suorittaneet vähintään 5 opintopistettä tukikuukautta kohti. Vuosina 2011 ja 2012 tehdyissä seurannoissa 10 % tuensaajista sai selvityspyynnön. Tampereen yliopiston luku on valtakunnallista keskitasoa. Vuonna 2011 toteutetusta opintojen edistymisen seurannasta koottiin opiskelijoiden vastausten perusteella ensisijaiset syyt opintomenestykseen vaikuttaneita tekijöistä. Selvityspyyntökirjeen saaneista 637 opiskelijasta 90 %:a (563 opiskelijaa) vastasi ja kertoi opintoja hidastaneista tekijöistä. Viisi yleisintä syystä opintojen hidastumiseen ovat: opintojen suunnittelun ja opintojen suorittamisen vaikeus (15 % vastaajista), terveydelliset syyt (10 %), vaihto-opiskeluun liittyneet tekijät (9 %), tutkielmaopintojen työläys (8 %), opiskelu toisessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa (6 %) ja työssäkäynti (5 %). Yleisin opintoja hidastanut syy liittyi opintojen suunnittelun ja suorittamisen ongelmiin. Nämä pulmat korostuvat ensimmäisen opintovuoden opiskelijoilla. Osa opiskelijoista kertoi, ettei osannut laatia toteuttamiskelpoista opintosuunnitelmaa. Opintosuunnitelma oli joko liian työläs monine opintojakoineen tai liian väljä, jolloin opintoja ei kertynyt riittävästi ja opintotuen edellyttämä opintopistemäärä ei täyttynyt lukuvuoden aikana. Opintokokonaisuuksien ja laajojen opintojaksojen keskeneräisyys näkyi siten, että opintojakso oli suoritettu vain osittain. Esimerkiksi harjoitukset oli tehty, mutta tentti tai essee oli jäänyt suorittamatta. Osalle vastaajista myös yliopisto-opintojen vaativuus tuli yllätyksenä. Opintojen kumulatiivisuus myös saattoi vaikuttaa opintojen etenemiseen, koska opinnoissa ei pystynyt etenemään silloin, jos opintojaksoa edeltävää suoritusta ei läpäissyt. Näitä ns. kynnystenttejä oli saatettu yrittää useita ketoja. Opintojaksojen koostuessa useita osista näille osasuorituksille ei ole aina määritelty opintopistemäärää, mikä osaltaan vaikutti siihen, ettei rekisteröityjä suorituksia kertynyt tarpeeksi. Opintotukitoimistoon toimitetun, opettajan vahvistaman osasuoritustodistuksen perusteella opiskelijat pystyivät kuitenkin osoittamaan opiskelleensa riittävästi ja opintotuen maksamista voitiin jatkaa määräaikaisena. Opintojen edistymisen seurannassa korostui opintojen suunnittelun ja suorittamisen vaikeudet erityisesti ensimmäisenä opintovuonna. Tutkielmaopintojen vaiheen erityisyys näkyi myös opiskelijoiden vastauksissa: aineopintovaiheen tutkielmaan panostetaan ja käytetään enemmän aika kuin siitä saatava opintopistemäärä edellyttäisi. Sen sijaan työssäkäynnin vaikutus opintojen hidastumiseen ei ollut niin merkittävä tekijä kuin olisi ennakkoon voinut olettaa. 18

19 Opiskelijoiden mainitsemat ensisijaiset syyt 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 2 % 2 % 1 % 2 % 2 % 2 % 15 % Opintojen suunnittelu ja opiskelutaidot 3 % 3 % 10 % 3 % Terveydelliset syyt 3 % 3 % 3 % Vaihto-opiskelu 9 % 4 % Tutkielmaopinnot 4 % 5 % Työssäkäynti Opiskelu toisessa yliopistossa 6 % 5 % 8 % Opiskelijoiden mainitsemat keskeisimmät opintoja hidastaneet syyt yleisyysjärjestyksessä: 1. Opintojen suunnittelu: HOPS:n laatimisen pulmat mm. vaikeus laatia työmäärältään sopiva opintosuunnitelma, opiskelutaidot: opintojaksojen keskeneräisyys (15 % vastanneista) 2. Terveydelliset syyt: ensisijaisesti psyykkiset ongelmat (10 %) 3. Ulkomailla opiskelu: opintosuoritusten kirjaamisen viivästyminen, kielivaikeudet vaihto-opintojen aikana, englanninkielisten opintojen ennakoitua vähäisempi määrä (9 %) 4. Syventävien opintojen tutkielmanteon pitkittyminen, aineopintojen tutkielman työläys opintopisteiden määrään verrattuna (8 %) 5. Opiskelu toisessa yliopistossa (6%) 6. Työssäkäynti (5 %) 7. Elämänhallintaan liittyvät tekijät: muutto opiskelukaupunkiin, yliopisto-opiskelun vapaus ja vastuunoton vaikeus (5 % ) 8. Ihmissuhdeongelmat: parisuhteen päättyminen (4 %) 9. Henkilökohtaiset valinnat: kilpaurheilu, harrastukset, ainejärjestöaktiivisuus (4 %) 10. Opintojen järjestämiseen liittyneet syyt: opintojen ja tenttien päällekkäisyys, suoritusten rekisteröinnin viivästyminen, tenttikirjojen vaikea saatavuus (4 %) 11. Perhesyyt: lasten syntymä, yksinhuoltajuus (3 %) Muita syitä alle 3 %: asevelvollisuuden suorittaminen kesken lukuvuoden, opiskelija on palauttanut opintotukea Kelaan tehdyn tiedonsiirron jälkeen ja opintoja onkin riittävästi; suorituksia rekisteröity tiedonsiirron jälkeen. 19