2 Kor.2:17 YKSINKERTAINEN OHJE:

Transkriptio

1

2 Raamattu opettaa: "lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa" Jos mietit, miksi annan ilmaiseksi tekemääni musiikkia jakoon: taustoineen, laulun-sanoineen sekä karaokeversioineen, niin vastaan: KÖYHÄNÄ SYNNYIN, KÖYHÄNÄ KUOLEN, MUTTA RIKKAUTENI EI OLEKKAAN TÄSTÄ MAAILMASTA (!) Jumala on kyllä kuullut minun rukoukseni, mutta oletko SINÄ KUULLUT JUMALAN PUHEEN (?) 2 Kor.2:17 YKSINKERTAINEN OHJE: VAIHE 1 Käy kuuntelemassa (klikkaamalla aihe-alueiden linkkejä) laulujani (Lataa ilmaiseksi laulujani, joista saatavana tausta + karaoke). VAIHE 2 Jos pidät jostain laulustani, tallenna tietokoneellesi laulu (demo- näin pääset tutustumaan paremmin lauluun) ja lisäksi käy lataamassa pitämääsi lauluun pelkkä tausta (Lataa ilmaiseksi haluamasi laulun tausta) VAIHE 3 Nyt olet ladannut itsellesi alkuperäisen demon (jossa laulu mukana) sekä pelkän taustan. Laulun sanat löydät tästä tiedostosta selaamalla tätä tiedostoa alaspäin (etsit vain jo latamaasi laulun nimen ja nimen alta löytyvät laulun sanat. VAIHE 4 Annan Jumalan palvelijana SINULLE VAPAAT OIKEUDET esittää lauluani taustoillani ihan missä vain tahdot levyttää tekemäni laulu levylle (Huom. Sanoittaja & Säveltäjä ehdottomasti mainittava) tehdä laulustani oma karaokeversiosi tehdä laulustani kotona (TAI STUDIOSSA) nauhoitettu oma versiosi ja jakaa sitä minne vain ikinä tahdot (Yksikään tekemäni hengellinen laulu ei ole ilmoitettu Teostoon eikä Gramexiin) * Tekemäni laulut ovat siis kaikkien vapaasti käytettävissä taustoineen sekä karaokeversioineen, kunhan muistat vain Sanoittajan & ja Säveltäjän tiedon omissa projekteissasi Tämä asiakirja (pdf) sisältää ohjeet, kuinka lataat taustamusiikin tekemiini lauluihin sekä tämä asiakirja sisältää tekemieni laulujen sanat. Lisäksi tämän asiakirjan "linkkien" kautta pääset lataamaan ilmaiseksi UUTUUSLEVYNI sekä lähes kaiken tekemäni hengellisen musiikin. Lisäksi tämä asiakirja sisältää paljon muuta (Ohjeet: lue tarkasti)

3 ALLA OLEVASTA LINKISTÄ: ALLA OLEVASTA LINKISTÄ: LAULUN SANAT ALLA OLEVASSA JÄRJESTYKSESSÄ (yhden laulun sanat / 1 sivu) Isä jätti Kirjeen Kuninkaan Kyyneleet Hän ei tullut vaatimaan Äidin kyyneleet Ristillä näätkö elon Herran Muuttolintu Sinä yönä nousi uusi aamu Vain yksi ymmärtää Tänä päivänä itseni Herralle annan Käyn kohti Golgataa Katseen luon Kirkkautta kohti Yöperhonen Vihdoin vapaa olla saan Tahdon kokea lupauksesi Särkyneiden Sydänten Majatalo Tulen takaisin! Tuhlaajapoika Siunaa kotiamme Sielusi apua huutaa! Riemuitse Taivas ja Pyhä maa Päivä tuomion Onko Enkeleitä Odotan Sinua Herrani Nosta katseesi Sion Läpi kuoleman varjojen maan Luopio Kerran minut Kruunataan Kaupunki nimeltä Jerusalem Juudaan Leijona Jeesus nimessä Jeesus elää! Ilman Rakkautta Ilman omia ansioita Haavoitettu Et ole yksin! Enkeli En yksin kulje! Armo Alla tuskain ahdistusten

4 Isä jätti kirjeen, Siunatun Raamatun, allekirjoitus Ristiinnaulitun. Ei Isä hylkää lastaan, eikä jätä kuolemaan, nyt en pelkää luotan ainoastaan. Ullakkoa siivosin ja löysin sen, paksun mustan kirjan niin pölyisen. Sen sivuja kääntelin, kauan sitten se tehtiin. Valo alkoi loistamaan Raamatun lehtiin. Mietin kuka voi, anteeksi antaa. Mietin kuka voi, mun synnit kantaa, Silloin valo Taivaallinen, loisti Raamatun lehtiin, se kaikki Golgatalla tehtiin! Isä jätti kirjeen, Siunatun Raamatun, allekirjoitus Ristiinnaulitun. Ei Isä hylkää lastaan, eikä jätä kuolemaan, nyt en pelkää luotan ainoastaan. Kun sivuja selailin, niin ymmärsin. Tuon Rakkauden määrän, jota kaipasin. Suljin silmäni, näin eessäni Ristin, voi kuinka sinä yönä mä itkin. Laitoin kädet ristiin ja tunnustin, voi Isä kuinka mä Sua kaipasin. Tunsin kuinka silloin, minun syntini pestiin. Kaikki eestäni Golgatalla tehtiin! Isä jätti kirjeen, Siunatun Raamatun, allekirjoitus Ristiinnaulitun. Ei Isä hylkää lastaan, eikä jätä kuolemaan, nyt en pelkää luotan ainoastaan. Toiset löytävät ullakolta, milloin mitäkin. Minä löysin Isän, jota kaipasin. Sain tietää kaiken, mitä eestäni tehtiin. Se kirjoitettu oli Raamatun lehtiin!

5 Kauan sitten Golgatalla, punertuvan taivaan alla Isä itkee verikyyneleet Poika päänsä ylös kääntää, tuskissansa hiljaa ääntää Isä anna anteeksi, he eivät tietäneet Nään verikyyneleet, kasvoilla Herrani kärsivän Ja ymmärrän täyden hinnan minusta maksoi Hän! Nyt ymmärrän, Oi Herra nyt vihdoinkin ymmärrän Ei kukaan rakastaa voisi mua yhtään enempää! Kuulla voin ne vieläkin, nuo tuskan huudot Mestarin. Kun syyttömänä Häntä ruoskittiin. Nähdä voin mä vieläkin, nuo silmät rakkaan Mestarin Hän katsoo mua ja vaipuu kyyneliin. Nään verikyyneleet, kasvoilla Herrani kärsivän Ja ymmärrän täyden hinnan minusta maksoi Hän! Nyt ymmärrän, Oi Herra nyt vihdoinkin ymmärrän Ei kukaan rakastaa voisi mua yhtään enempää! Lahjaksi tään kaiken antoi, ristinpuulla vuoksein kantoi Yhteys Isään Jumalaan mulle annettiin Nään verikyyneleet, kasvoilla Herrani kärsivän Ja ymmärrän täyden hinnan minusta maksoi Hän! Nyt ymmärrän, Oi Herra nyt vihdoinkin ymmärrän Ei kukaan rakastaa voisi mua yhtään enempää!

6 Usein tahdoin puhua Rakkaudesta, itse sisälsinkö mä sitä ollenkaan. Kun ystävät kokivat ahdistusta, halukas en Rakkautta ollut mä antamaan. Paljon muilta mä vaadin Rakkautta, vaikka itse en kyennyt sitä tarjoomaan. Itsekäs mä olin kai sittenkin, vaikka Rakkaudesta muille mä saarnasin. Katse silmiin Mestarin, Golgatan verihaavoihin. Hän ei tullut vaatimaan, vaan Hän tuli kaikkensa antamaan! Nyt sen vihdoin minäkin ymmärrän, Rakkaus se vaatii paljon enemmän. Rakkautta tähän pimeään maailmaan, olen velvollinen minäkin antamaan! Katse silmiin Mestarin, Golgatan verihaavoihin. Hän ei tullut vaatimaan, vaan Hän tuli kaikkensa antamaan!

7 Yössä yksinäin mä lastani katselen Hän nukkuu raukein ilmein ja otsaansa suutelen Rakas Jumala pelkään huomista tulevaa Niin viatonta unta lapsi tuo nukkuu Vaik äiti valvoen kyyneliinsä hukkuu Pyydän ethän hylkää mun lastani milloinkaan Anna enkeleittesi viatonta lastani johdattaa Kun mä saavun ensiksi kuoleman maahan Ota helliin käsiin ja opeta hänet tuntemaan Ettei yksin kulje hän täällä milloinkaan Kuulen niin vahvana kutsun kotiin Ja siksi sydämestäni toivon niin Että otat mun lapseni käsiisi siunaaviin Rakas lapseni kylmä maailma odottaa Ethän kuitenkaan pelkää huomista tulevaa Äiti taivaan portilla sua odottaa. Anna enkeleittesi viatonta lastani johdattaa Jos mut kutsutaan ensiksi kuoleman maahan. Ota helliin käsiin ja opeta hänet tuntemaan Ettei yksin kulje hän täällä milloinkaan Anna enkeleittesi viatonta lastani johdattaa Jos mut kutsutaan ensiksi kuoleman maahan

8 Askeleet vievät kohti Golgataa, raskas taakka harteillaan vain on. Orjan hintaa maksettiin, Oi mun kallis Mestarini Kaiken teit Sä vuoksi syntisten. Ristillä sä näätkö elon herran, lyötynä ja vertavuotavan. Siellä kuoli puolestas Hän kerran, päälleen otti synnit maailman Golgatalle risti pystytettiin, ryövärit Sun vierelläsi on. Sinun päälle syljettiin, ja myös Sua pilkattiin. Kaiken teit Sä vuoksi syntisten. Ristillä sä näätkö elon herran, lyötynä ja vertavuotavan. Siellä kuoli puolestas Hän kerran, päälleen otti synnit maailman Veriset kasvosi nostat, huudat täytetty se on! Sinä kannoit synnit mun, kuolit eestä tuomitun. Kaiken teit Sä vuoksi syntisten. Ristillä sä näätkö elon herran, lyötynä ja vertavuotavan. Siellä kuoli puolestas Hän kerran, päälleen otti synnit maailman Ristillä sä näätkö elon herran, lyötynä ja vertavuotavan. Siellä kuoli puolestas Hän kerran, päälleen otti synnit maailman Päälleen otti synnit maailman... Päälleen otti synnit maailman...

9 Ei voi pieni lintu tietää, kun lentotaito vielä puuttuu. Noustava haparoivin siivin, kun kesän kauneus syksyksi muuttuu. Tulee vielä aika jolloin, nuo haparoivat siivet kannattaa. Uljain siiven iskuin silloin vastatuulessa ne ilmaa alleen saa. Lentoon haparoivin siivin, nousee pieni lintu pesästään. Vaikka kerran tänne syntyi, se luotiin tuolle lennolle lähtemään. Kesän kauneus syksyksi muuttuu, aika linnun jättää taakseen kylmä maa. Vaikka lentotaito puuttuu, nuo siivet kantaa pitkän matkan saa. Näin muuttolintujen lähtevän, mukaan olisin tahtonut minäkin. Näin linnun ylväästi liitävän, pienin haparoivin siivin valkoisin. Ei voi pieni lintu tietää, että lentoon kerran noustava sen on. Vaan kesästään se nauttii täällä, suojaisassa pesässä alla auringon. Mutta tulee aika jolloin, on sen jätettävä taakseen synnyinmaa. Lentoon noustava on silloin, toivoa et siivet nuo vain kannattaa. Näin muuttolintujen lähtevän, mukaan olisin tahtonut minäkin. Näin linnun ylväästi liitävän, pienin haparoivin siivin valkoisin. Niin kuin lintuemo kantaa, uupumatta ruokaa poikaselleen. Samoin Taivaan Isä antaa, suojan sekä turvan meille lapsilleen. Mutta tulee hetki jolloin, meidänkin on aika jättää tämä maa. Lentoon noustava on silloin, ja toivoa et siivet kannattaa. Lentoon haparoivin siivin, tulen kerran nousemaan minäkin. Vaikka nyt oon vanki tämän maan, kerran kohoan Taivaalle siivin valkoisin. Lentoon haparoivin siivin, tulen kerran nousemaan minäkin. Vaikka nyt oon vanki tämän maan, kerran kohoan Taivaalle siivin valkoisin.

10 Olen käynyt monet taistelut ja niistä haavat saanut Niin rikkinäiseen ja revittyyn sydämeen. Taistelukentälle yksin jäänyt mä olen niin monta kertaa Ja monesti pelkäsin jatkaa mä huomiseen. Kun mä olin niin eksyksissä, etten edes tiennyt suuntaa Ja mietin miksi kaikki tää mulle sallittiin. Välillä olin niin pimeässä ja eksyneenä hapuilin kättä Lailla pienen lapsen mä kaipasin kotiin. Tahdoin saada jotain enemmän, tahdoin löytää onnen kestävän Ja yöhön yksinäiseen mä huusin. Jos on joku joka välittää, jos on joku joka ymmärtää Sydäntä haavoittunutta ja kärsivää. Silloin eteeni ilmestyi Hän, joka kärsi vielä enemmän Näin Hänen siinä edessäni itkevän! Silloin eteeni ilmestyi Hän, joka kärsi paljon enemmän Hän lausui sanat sinua mä ymmärrän. Hän pyyhki pois kaikki kyyneleet ja pyysi kanssaan jatkamaan matkaa. Hän sanoi ettei antaisi luovuttaa, otti syliinsä ja kantoi aamuun nousevaan! Risti Golgatalla kertoo, kaikista niistä lupauksista Jotka minun väsyneen omistaa annettiin. Ja kun näen Herrani kärsivän silloin vihdoin minäkin ymmärrän Kuinka läpi elämän mua kannettiin! Hän pyyhki pois kaikki kyyneleet ja pyysi kanssaan jatkamaan matkaa. Hän sanoi ettei antaisi luovuttaa, otti syliinsä ja kantoi aamuun nousevaan! Hän pyyhki pois kaikki kyyneleet ja pyysi kanssaan jatkamaan matkaa. Hän sanoi ettei antaisi luovuttaa, otti syliinsä ja kantoi aamuun nousevaan! Hän sanoi ettei antaisi luovuttaa, otti syliinsä ja kantoi aamuun nousevaan Hän sanoi ettei antaisi luovuttaa, otti syliinsä ja kantoi aamuun nousevaan

11 En ole täydellinen ja itsekkin mä tiedän sen. Niin heikko sekä vajavainen ja joskus käyn langeten. Päivästä päivään taistellen. Nään usein syyttävät katseet ja sanat kuulen tuomion. Nuo sanat ovat sattuneet ja usein olen onneton. Mut maahan jälleen lyöty on! Eikö särkynyt Sydän voi kelvata heille, onko lohtua epäonnistuneille? Rakkaudesta ja anteeksiannosta mielellään puhuvat kyllä, kuitenkin heillä tuomion viitta on yllä! Yritin niin monta kertaa ja kuitenkin mut tuomittiin. Mut yritettiin aina murtaa ja mua halveksittiin. Menneisyys esiin nostettiin. Usein mietin allapäin, nouseeko uusi huominen. Ihmiset ympärilläin mua osoittivat syyttäen. Olin niin yksinäinen! Eikö särkynyt Sydän voi kelvata heille, onko lohtua epäonnistuneille? Rakkaudesta ja anteeksiannosta mielellään puhuvat kyllä, kuitenkin heillä tuomion viitta on yllä! Äärellä Pyhän Raamatun, mä luen yhä uudelleen. Nuo Siunaavat sanat kun, Jeesus lausui lapsilleen, Hän etsii lampaan eksyneen! Ja kyynelsilmin ymmärrän, ei koskaan tuomitse mua Hän! Hän rakastaa mua enemmän, ja kantaa heikon eksyvän Hän kantaa heikon eksyvän, Ei koskaan tuomitse mua Hän, Hän kantaa heikon eksyvän, Nyt vihdoinkin sen ymmärrän Ei koskaan tuomitse mua Hän, Hän kantaa heikon eksyvän Hän kantaa heikon eksyvän

12 Kyyneleet, vain kyyneleet on mun seuranain. Viitan, tuskan viitan aion tänään luovuttaa. Tää on se päivä jolloin itseni Herralle annan. Tää on se päivä jolloin ratkaisuni teen! Tää on se päivä jolloin koen vapautuksen. Tää on se päivä vapauden! Pelkää, nyt en pelkää siksi tulen luokses sun. Pelkää, nyt en pelkää sillä luonas vapaudun! Tää on se päivä jolloin itseni Herralle annan. Tää on se päivä jolloin ratkaisuni teen! Tää on se päivä jolloin koen vapautuksen. Tää on se päivä vapauden! Ristin, vain tuon ristin näen edessäni mun. Ristin, vain tuon ristin tahdon olla oma sun! Tää on se päivä jolloin itseni Herralle annan. Tää on se päivä jolloin ratkaisuni teen! Tää on se päivä jolloin koen vapautuksen. Tää on se päivä vapauden! Tää on se päivä jolloin itseni Herralle annan. Tää on se päivä jolloin ratkaisuni teen! Tää on se päivä jolloin koen vapautuksen. Tää on se päivä vapauden!

13 Yö hiljainen, ei vierelläni ystävää. Joka voisi ymmärtää, tään tuskan Sydämen. Vain kyyneleet, poskillani valuu hiljalleen. Mä enää jaksa en, päivään huomiseen! Silloin nään eessäni Ristin se käskee uskomaan! Silloin nään eessäni Ristin, käyn kohti Golgataa. Niin säälien, tuomitse et laisinkaan. Vaik vääryyttä niin paljon tein, Sä kutsuit elämään. Mun puolestain Sä kannoit ristin Golgatan, nyt Sinuun katsoa mä saan, tuomitse et laisinkaan! Silloin nään eessäni Ristin se käskee uskomaan! Silloin nään eessäni Ristin, käyn kohti Golgataa. Onnen kyyneleet nyt itken luona Golgatan. Mua hävennyt et ollenkaan, omaksesi tunnustaa! Silloin nään eessäni Ristin se käskee uskomaan! Silloin nään eessäni Ristin, käyn kohti Golgataa. Silloin nään eessäni Ristin...se käskee uskomaan!

14 Yksin he ovat mut jättäneet, hyljänneet ovat ystäväin mun, nyt tiedän sen. Kyyneleet, ovat poskillain virranneet. Tahtoneet, eivät seurassa mun, tuomitun! Silmät mä luon Kirkkautta kohti, siellä maailman toisen mä kaukana nään! Silmät mä luon Kirkkautta kohti, siellä Herrani Jeesuksen kasvot mä nään! Tuominneet, kiven päälleni heittäneet, tahdoin vain mä löytää totuuden, löysinkin sen! Etsineet, mutta eivät kai löytäneet, juurtuneet maahan maalliseen, valheeseen. Silmät mä luon Kirkkautta kohti, siellä maailman toisen mä kaukana nään! Silmät mä luon Kirkkautta kohti, siellä Herrani Jeesuksen kasvot mä nään! Eilen eivät veljeni huomanneet, kyyneleet valui poskella mun, tuomitun. Rakkauttaan eivät he tarjonneet, hyljänneet ovat ystäväin mun, pois potkitun! Silmät mä luon Kirkkautta kohti, siellä ystävät uudet mua oottavan nään. Silmät mä luon Kirkkautta kohti, käsivarsilla Herran mä nään määränpään. Silmät mä luon Kirkkautta kohti, siellä maailman toisen mä kaukana nään! Silmät mä luon Kirkkautta kohti, siellä Herrani Jeesuksen kasvot mä nään!

15 Tullut olen tieni päähän mä tiedän sen. Kun mä lentävän näin yöllä perhosen. Valoon päin se lensi siipensä näin polttaen, läpi kyynelsilmin ymmärsin mä sen. Et mä olin kuin tuo yöperhonen, yössä pimeässä kuljin liitäen. Poltin siivet koska väärään valoon usein suuntasin, paloi tuhkaksi se mistä haaveilin. Siivet poltin vaan mä elän sittenkin, sainhan rinnalleni Suojelusenkelin! Silmäni kun suljen tiedän vierelläin on Hän, joka johdattaa lähteille Elämän. Ilman siipiä sen vasta ymmärrän, Hän johdattaa lähteille Elämän.

16 Enää ei kukaan mua saa, Kristuksesta kauas eroittaa. Kun tälle tielle tänään lähdin, aion loppuun saakka vaeltaa. Ei mikään maailman mahti saa, mua enää luovuttamaan. Hän nosti langenneen sekä kantoi uupuneen ja nyt voin lapsenansa jatkaa. Hän ruokki nääntyneen otti kotiin eksyneen, Saan hänen kanssaan tehdä matkaa! Loppuun asti jatkan tällä tiellä, enkä koskaan Mestariain kiellä. Eikä mitkään houkutukset enää saa, pois Jumalasta lankeamaan! Sillä vihdoinkin saan olla vapaa eikä kahleet paina laisinkaan. Tehnyt olen päätöksen, tältä tieltä käänny en, aion kanssaan huomiseen mä jatkaa. Ja miksi enää kääntyisin, kun nyt vihdoin ymmärsin, hän kanssain käy yhtä matkaa! Hän nostaa lohduttaa ja kantaa, sekä siunauksensa mulle antaa Kohti taivaan valtakuntaa, nyt kanssaan käydä saan, turvaten Armon Jumalaan Ja vaikka polku pahalta tuntuu, vaikka toinen jalka ontuu, niin Hänen lapsi olla saan! Miksi siis enää pelkäisin, että yksin täällä kulkisin Vaikka kaikki ihmiset hylkää, en minä silti pelkää, turvaan yksin Häneen vaan. Ja vaikka polku pahalta tuntuu, vaikka toinen jalka ontuu, niin Hänen lapsi olla saan!

17 Olen kuullut Sinun armostasi, olen kuullut Sinun ihmeistäsi! En aio vain kuunnella Sun ihmeistäsi, tahdon kohdallain kokea todeksi lupauksesi! En aio vain kuunnella Sun ihmeistäsi, tahdon kohdallain kokea todeksi lupauksesi! Tahdon nähdä Sinun rakkautesi, tahdon nähdä Sinun suuruutesi! Sillä yksin en aio mä matkaani jatkaa, tahdon kanssasi Jeesus kulkea vain yhtä matkaa. Sillä yksin en aio mä matkaani jatkaa, tahdon kanssasi Jeesus mä kulkea vain yhtä matkaa! Entä sitten jos en jaksaisikaan, entä sitten jos en pystyisikään? Omat teot niin usein tuskaa vain tuottaa, siksi aionkin Herra ristin työhös vain luottaa. Omat teot niin usein tuskaa vain tuottaa, siksi aionkin Herra ristin työhös vain luottaa!

18 Täällä asu ei kuin kulkureita, epäonnistuneita ja uupuneita. Kuoleman varjojen laaksoissa suuntasimme Valoon, "Särkyneiden Sydänten" majataloon. Tänne tulla ei ihan miten vaan, vaan tänne aina ajaudutaan. Vain epätoivon täyttämät ihmiset löytävät Valoon, "Särkyneiden Sydänten" majataloon. Meidät kutsuttiin pimeydestä Kuninkaalliseen sukuun, puettiin Vanhurskauden pukuun! Tässä talossa asuu vain yksi kansa, joka valmis luopumaan omastansa. Merkitystä ei ole kuulutko Aatelisten sukuun, ei kukaan katso väriin eikä pukuun. Täällä asuu Jumalan kutsuttu Kansa, jotka aarteenaan pitävät toisiansa. Tässä talossa kaikkien tarpeet ovat omiamme, me Rakastamme toisiamme! Meidät kutsuttiin pimeydestä Kuninkaalliseen sukuun, puettiin Vanhurskauden pukuun! Me olemme Vapahdettu Kansa, me olemme Hänen Lapsiansa! Joka meidät verellään lunasti ihmeelliseen Valoon, "Särkyneiden Sydänten" majataloon. Joka meidät verellään lunasti ihmeelliseen Valoon, "Särkyneiden Sydänten" majataloon.

19 Taivaalle, katsothan...ethän kyllästy mua oottamaan? Tiedäthän, rakkahin...että mä tulen pian takaisin! Sä lähdit pois jo kauan sitten, näin ovat muut mulle kertoneet. Ja itsekkin nähnyt oon ilmoituksen, sen apostolit jälkeensä jättäneet. Taivaalle, katsothan...ethän kyllästy mua oottamaan? Tiedäthän, rakkahin...että mä tulen pian takaisin! Mä sekaisin olen rakkaudesta, ja sen kyllä muutamat huomanneet. Mä tahdon vain puhua Jeesuksesta, hulluksi muut ovat leimanneet! Taivaalle, katsothan...ethän kyllästy mua oottamaan? Tiedäthän, rakkahin...että mä tulen pian takaisin! Monet kyllä puhuvat vapaudesta, vaikka eivät ole sinua kohdanneet. Mitään tiedä he eivät rakkaudesta, koska ovat Sun kutsusi hyljänneet! Taivaalle, katsothan...ethän kyllästy mua oottamaan? Tiedäthän, rakkahin...että mä tulen pian takaisin! Taas jälleen mä katson taivahalle, ja odotan Sinua saapuvan. En enää voi elää mä maailmalle, sillä tiedän Sun mua rakastavan! Taivaalle, katsothan...ethän kyllästy mua oottamaan? Tiedäthän, rakkahin...että mä tulen pian takaisin! Taivaalle, katsothan...ethän kyllästy mua oottamaan? Tiedäthän, rakkahin...että mä tulen pian takaisin!

20 Kiehtova maailma houkutti lähtemään, Isän kodin taakse jättämään, oli silloin kevyet askeleet! Savuavilla raunioilla, elämänsä sikakaukaloilla, nyt on juhlinnan äänet vaienneet jäljellä tuskan kyyneleet! Kerran kodin lämpöisen, taakseen jätti hän. Poika joka luuli, onnen löytyvän. Houkutukset maailman, sai hänet tielle lähtemään, jäi Isä portille kyynelin itkemään. Riennot kaikki maailman, täytti sydämen. Hänen levoton sielu, otti vastaan sen. Jäi Isä anoen, portille itkemään, poika lähti maailmaa kiertämään! Kiehtova maailma houkutti lähtemään, Isän kodin taakse jättämään, oli silloin kevyet askeleet! Savuavilla raunioilla, elämänsä sikakaukaloilla, nyt on juhlinnan äänet vaienneet jäljellä tuskan kyyneleet! Juhlinnan huumaa, toi päivät tullessaan. Ei enää kohta, Isää muistanutkaan. Joka kauan sitten, jäi portille anomaan, ettei poika lähtisi maailmaan. Nyt vuodet menneet, kaipaa kotiin hän, poika joka luuli, onnen löytyvän. Riennoista maailman, huvituksista juhlien, maailmalle kaiken tuhlaten! Kiehtova maailma houkutti lähtemään, Isän kodin taakse jättämään, oli silloin kevyet askeleet! Savuavilla raunioilla, elämänsä sikakaukaloilla, nyt on juhlinnan äänet vaienneet jäljellä tuskan kyyneleet! Kiehtova maailma houkutti lähtemään, Isän kodin taakse jättämään, oli silloin kevyet askeleet! Savuavilla raunioilla, elämänsä sikakaukaloilla, nyt on juhlinnan äänet vaienneet jäljellä tuskan kyyneleet!

21 Pyydän Herra siunaa kotiamme, varjele ja suojele lapsiamme. Ilman Sinun Ristintyötä mä jaksa en, aivan turhaan silloin täällä vain taistelen! Huudan Herra Sinua tarvitsen, kasvojasi etsin vain Sinuun turvaten. Enkeleitä lähetä Rakkaitain suojaamaan, ettei vaaroihin joutuisi he milloinkaan. Anna perheemme kokea Rakkauttasi, johdatusta ja huolenpitoasi. Jokaisessa hetkessä johdata askeleet, pyyhi kasvoiltamme kaikki kyyneleet! Vahvista meidän perhettä uskossamme, pysymään vahvoina toivossamme, että kaikki kerran me luonasi kohdataan, eikä mikään voi meitä eroittaa toisistaan. Luona Kristallivirran kun Rakkaani nähdä saan, eikä meitä voi kukaan eroittaa milloinkaan, uutta virttä kun luonasi perheenä lauletaan...

22 Niin moni yksinään kadulla kulkee ja tuskan tuon suuren he sisäänsä sulkee, sen peittäen kovuuden kylmään ulkokuoreen. Auttajaa et sinä kadulla kohtaa siis askeleet tyhjät nuo kämppääsi johtaa, ja siellä saat vuodattaa tuskan kyyneleet! Etkö sä huomaa sun sielusi apua huutaa? Sielusi huutaa kyynelin Vapahtajaa! Etkö sä huomaa sun sielusi apua huutaa? Sielusi huutaa kyynelin Vapahtajaa! Ristille Messias naulittiin kerran, Hän rakasti sinua henkensä verran, kun itsensä alttíisti antoi kuolemaan. Kruunu tuo painoi nuo veriset haavat, ja anteeksiannon vain kokea saavat ne jotka käy luokse ristin verisen. Etkö sä huomaa sun sielusi apua huutaa? Sielusi huutaa kyynelin Vapahtajaa! Etkö sä huomaa sun sielusi apua huutaa? Sielusi huutaa kyynelin Vapahtajaa! Sinäkin kuulla voit kutsun tään Herran, ja tiedätkö siihen voit vastata kerran, siis miksi se päivä ei voisikin olla jo tänään! Etkö sä huomaa sun sielusi apua huutaa? Sielusi huutaa kyynelin Vapahtajaa! Etkö sä huomaa sun sielusi apua huutaa? Sielusi huutaa kyynelin Vapahtajaa! Etkö sä huomaa sun sielusi apua huutaa? Sielusi huutaa kyynelin Vapahtajaa! Etkö sä huomaa sun sielusi apua huutaa? Sielusi huutaa kyynelin Vapahtajaa! Etkö sä huomaa sun sielusi apua huutaa? Sielusi huutaa kyynelin Vapahtajaa! Etkö sä huomaa sun sielusi apua huutaa? Sielusi huutaa kyynelin Vapahtajaa!

23 Riemuitse Taivas ja riemuitse Pyhä maa! Kohta saat odottaa tätäkin matkaajaa! Silmät luotuina uskomme alkajaan ja uskomme täyttäjään, silmät luotuina uskomme alkajaan ja tien näyttäjään! Vaikka mä matkalla oonkin mä saan odottaa, uutta Taivasta uutta maailmaa! Silmät luotuina uskomme alkajaan ja uskomme täyttäjään, silmät luotuina uskomme alkajaan ja tien näyttäjään! Kerran mä perillä Herrani nähdä saa, siksi en aiokkaan ikinä luovuttaa! Silmät luotuina uskomme alkajaan ja uskomme täyttäjään, silmät luotuina uskomme alkajaan ja tien näyttäjään! Silmät luotuina uskomme alkajaan ja uskomme täyttäjään, silmät luotuina uskomme alkajaan ja tien näyttäjään!

24 Näet kadun laidassa miehen juopuneen, siinä synkkänä istuu olutkasseineen. Päänsä painaa polviin ja huutaa tuskissaan, eikö kukaan voisi tulla auttamaan? Sä näet ihmisen kauan kärsineen, kuitenkaan et mene luokse uupuneen. Eikö merkitse hän sulle enempää, jatkatko vain matkaasi ja hän yksin jää? Se päivä koittaa jolloin kirkas valo valkenee, päivä Tuomion kun koittanee! Nostathan siis langenneen ja kannat uupuneen- ethän ole se joka näyttelee? Näet tiellä haavoittuneen kulkijan, näet tielle langenneen maan matkaajan. Siinä edessäsi hän huokaa tuskissaan, murhe mieltä painaa ja hän on huolissaan. Hän sinua katsoo ja pyytää auttamaan, ehkä aikaasi hänelle hieman antamaan. Mutta aikaa ei ole sinulla auttamaan, siksi joutuu taakan yksin hän kantamaan! Se päivä koittaa jolloin kirkas valo valkenee, päivä Tuomion kun koittanee! Nostathan siis langenneen ja kannat uupuneen- ethän ole se joka näyttelee? Isä Taivaasta katsoo omia luotujaan, kuinka vaeltavat he omia polkujaan. Eikö kukaan välittää voi toisistaan, sokeinako jatkavat vain kulkuan? Se päivä koittaa jolloin kirkas valo valkenee, päivä Tuomion kun koittanee! Nostathan siis langenneen ja kannat uupuneen- ethän ole se joka näyttelee? Se päivä koittaa jolloin kirkas valo valkenee, päivä Tuomion kun koittanee! Nostathan siis langenneen ja kannat uupuneen- ethän ole se joka näyttelee?

25 Äiti mulle kertoi, aina Enkeleistä. Pimeistä ja synkistä korpiteistä. Kyynelsilmin kertoi, He pitää huolta meistä ja rinnallamme tahtoo he aina seistä. Jos mä yksin kuljen näitä korpiteitä, pitääkö He kädestä kiinni meitä? Kun mä joskus pelkään, näenkö mä Heitä? Onko olemassa Enkeleitä? Tässä vierelläs oomme, vaikka et sinä meitä nää, emme koskaan hylkää ystävää! Käsi kädessä kuljetaan kohti Jumalan satamaa, ei täällä mikään ole sattumaa... Näin telkkarissa lapsen, ei hällä käsiä ollut. Mä oon nähnyt lapsen kauan kärsineen. Mietin miksi mulle, kaksi kättä on tullut, kuinka voisin luottaa Isän Rakkauteen? Tiedän monen lapsen isää kaivanneen, miksei heitä ketkään rakastaneet? Mä oon nähnyt lapsen, maailmaan pettyneen. Eikö Enkelit häntä ehkä huomanneet? Tässä vierelläs oomme, vaikka et sinä meitä nää, emme koskaan hylkää ystävää! Käsi kädessä kuljetaan kohti Jumalan satamaa, ei täällä mikään ole sattumaa... Onko Enkeleitä, usein mietin heitä. Katsooko He viereltä aina meitä? Jos on Enkeleitä, miks en heitä nää? Miksi tylsää on välillä elämää tää? Tässä vierelläs oomme, vaikka et sinä meitä nää, emme koskaan hylkää ystävää! Käsi kädessä kuljetaan kohti Jumalan satamaa, ei täällä mikään ole sattumaa... Tässä vierelläs oomme, vaikka et sinä meitä nää, emme koskaan hylkää ystävää! Käsi kädessä kuljetaan kohti Jumalan satamaa, ei täällä mikään ole sattumaa...

26 Nuo pilvet taivahalla nään, kuin kuiva maa mä odottamaan jään. Hengen sade tänne tulvikoon, maan pienet siemenet se kastelkoon. Huomaatko mun kyyneeleet, poskillani virranneet? Monet ennen muakin ovat Sinua oottaneet... Sodat vain mun korviini kantautuu, niin moni ihminen sen jalkoihin antautuu. Kurjuutta mä kaikkialla nään, Oi tulethan mä odottamaan jään! Huomaatko mun kyyneeleet, poskillani virranneet? Monet ennen muakin ovat Sinua oottaneet... Kuulen pilkkaa ettet saavukkaan, mutta mä ootan et tulet Sä noutamaan. Monet luulee ettet saavukkaan, mutta mä odotan et saavut Sä noutamaan! Huomaatko mun kyyneeleet, poskillani virranneet? Monet ennen muakin ovat Sinua oottaneet... Huomaatko mun kyyneeleet, poskillani virranneet? Monet ennen muakin ovat Sinua oottaneet... Huomaatko mun kyyneeleet, poskillani virranneet? Monet ennen muakin ovat Sinua oottaneet...

27 Nosta katseesi Sion, saapuu Kuningas kohta kunniassaan! Halpana Hän lähti, mutta takaisin on saapuva kirkkaudessaan! Riemuitkaa Pyhä kansa maan, Hänen voitostaan! Ajan merkit jo huokaa, aika tulla on noutamaan omiaan. Pese vaatteesi Sion saapuu Ylkämme meitä noutamaan! Riemuitkaa Pyhä kansa maan, Hänen voitostaan! Ethän itke Sion ajan merkit tulevat kyllä täyttymään! Kuivaa kyyneleesi, Hän armossaan tulee sen sinulle näyttämään! Riemuitkaa Pyhä kansa maan, Hänen voitostaan! Riemuitkaa Pyhä kansa maan, Hänen voitostaan!

28 Hyökkäyksissä vihollisen, maassa kuoleman maan. Kiusauksissa syntien, Sun äänes kuulla saan: Turvaa minuun lapseni aina vaan, niin rakkauden maan saat omistaa! Kun joskus pelkään ja masennun, ja koen osani tuomitun. Sä käsket silloin mun nostamaan pään ja kutsut luokseni elämään. Ääni kuuluu Ristiinnaulitun: älä pelkää teen kaiken vuoksesi sun! Mitä synkempi yö sen kirkaammin valon mä nähdä saan. Valo johdattaa uuteen maailmaan! Kiusaukset kuoleman maan, saa niin helposti lankeamaan. Kun pilvet peittää kuoleman maan, ja pelkään itsekin kuolemaa. Silloin äänesi jälleen mä kuulla saan: en sua lapseni hylkää milloinkaan! Mitä synkempi yö sen kirkaammin valon mä nähdä saan. Valo johdattaa uuteen maailmaan! Kutsut lepoon palvelijan kun pyydät jättämään maailman. Kun multaan ruumiini haudataan, et Sinä hylkää mua silloinkaan. Hautaan asti sun äänesi kuulla saan: nouse lapseni mullasta mustan maan! Silloin kutsut uuteen maailmaan Silloin kutsut uuteen maailmaan

29 Yksinäisen askeleet vie baaripöytään hiljaiseen. Jossa tilaa oluen ja näin kaiken unohtaa. Poskillansa vierineet nuo katkeruuden kyyneleet, ystävät jo aikaa sitten ovat kauas kaikonneet. Yksinäinen matkamies luo ympärilleen hiljaisuuden, hän on hyljännyt Jumalan ja Iankaikkisuuden. Hän ei ketään nää, eikä kukaan katsomaan häntä enää jää. Ja hän kysyy hiljaa: onko elämää enää tää? Onko elämää enää tää, onko elämää enää tää? Sitä hän usein kysyy itseltään... Arvostettu rikas mies luo katseen taloon ihan uuteen, hän on luullut pääsevänsä näin onnen ihanuuteen. Ennen oma Jeesuksen mutta menettänyt kaiken sen. Lailla Juudaksen hän myynyt on Iankaikkisuuden. Päänsä tyynyyn painaessaan hän miettii omaa tyhjyyttään, palaa aikaan menneeseen ja näin kiroaa tyhmyyttään. Poskillansa virranneet on katumuksen kyyneleet, miettii yhä uudelleen, että rahako ratkaisee? Onko elämää enää tää, onko elämää enää tää? Sitä hän usein kysyy itseltään... Houkutukset maailman ovat vallanneet lapset Jumalan. Näin he ovat hyljänneet tuon todellisen Auttajan. Vaihtaneet Isän Rakkauden niin usein maailman rikkauteen. Auttaako enää ollenkaan nuo katumuksen kyyneleet? Onko elämää enää tää, onko elämää enää tää? Sitä niin moni kysyy itseltään... Sitä niin moni kysyy itseltään...

30 Ulospäin voin näyttää hyvin heikolle astialle, ehkä joidenkin mielestä epäonnistujalle: kun en elä tälle maailmalle! Ulkonaisesti olen hyvin vaatimaton ihminen, kuitenkin omistan valtavan Rikkauden: olen Taivaan Perillinen! Kerran komeilla vaunuilla sekä uljailla nopeilla hevosilla, ajelen Taivaan kultakaupungilla! Kerran minut Kruunataan, jalokivilla puetaan ja kultaa valtavasti on kaikkialla! En koristele itseäni juhlapuvuilla, vaan Isäni antamilla hyvin jaloilla aatteilla: mut on puettu Vanhurskauden vaatteilla! En kokoa rikkauksia maan kamaralle, olen uskollinen vain Jumalalle: pian tulevalle Valtakunnalle! Kerran komeilla vaunuilla sekä uljailla nopeilla hevosilla, ajelen Taivaan kultakaupungilla! Kerran minut Kruunataan, jalokivilla puetaan ja kultaa valtavasti on kaikkialla! Jumalan aarteet sisimmäin jatkan tätä matkaa, aion loppuun asti tällä tiellä jatkaa: aina siihen asti kun mut Kruunataan! Kerran komeilla vaunuilla sekä uljailla nopeilla hevosilla, ajelen Taivaan kultakaupungilla! Kerran minut Kruunataan, jalokivilla puetaan ja kultaa valtavasti on kaikkialla! Kerran komeilla vaunuilla sekä uljailla nopeilla hevosilla, ajelen Taivaan kultakaupungilla! Kerran minut Kruunataan, jalokivilla puetaan ja kultaa valtavasti on kaikkialla!